Issuu on Google+

+

MAASEUTU kylät&korttelit

3/2013

LEADER-PILOTOINTI ONNISTUI LAATOKALLA Pilottihanke vei paikallislähtöisen kehittämistavan Laatokalle. YHDESSÄ PÖLYTTÄJIEN PUOLESTA! Pölytyspalvelukokeilussa mehiläisiä ja muita pölyttäjiä on viety marjatiloille ja metsäalueille kasvattamaan satoa. FRAMTIDENS INVÅNARE PÅ LANDSBYGDEN Kommer denna nya generation att vara intresserad av en framtid på landsbygden och att engagera sig för gemenskap?

kansi: beatrice borgström


PÄÄKIRJOITUS "Lähidemokratia on samanaikaisesti vaikuttamisen, työn ja toimeentulon sekä hyvinvoinnin ja palvelujen kokonaisuus"

Paikallinen kehittäminen = lähidemokratia

Eero Uusitalo on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtajana vuodesta 1995 ja toimii myös Maaseutu Plus -lehden päätoimittajana. Uusitalo jäi työ- ja elinkeinoministeriöstä eläkkeelle kesällä 2012, minkä jälkeen hänelle on jäänyt enemmän aikaa viettää perheensä ja lastenlastensa kanssa. eero.uusitalo@kylatoiminta.fi puh. 040 541 9916

2

MAASEUTUPLUS 3/2013

Mitä me paikalliskehittäjät Suomessa juuri nyt pohdimme? Pääkysymys ja suuri haaste on paikallisuuden ja paikallisen kehitystyön vahvistaminen. Syy on selvä: Kun yritykset ja julkinen valta keskittävät, tarvitaan vastavoimana paikallisia toimia. Muuten hyvinvoinnin edellytykset eivät toteudu. Onneksi Euroopan unioni on irtaantumassa ylikuntoisista keskusten ja kehityskäytävien utopioistaan. Paikallistoimijoiden valmiuksia ja tavoitetasoa on monella tavalla nostettava. Valmiuksien parantamista on tarkoituksenmukainen organisoituminen. Vaikka Suomessa on jo yli 3 000 kyläyhdistystä, on vielä noin 900 kylätoimikuntaa ja vajaalla 300 kylällä ei ole vielä minkäänlaista toimintaa. Mustat aukot eivät ole kunniaksi kellekään. Paikalliskehittäjät, niin yksityiset kuin julkiset ja etenkin nämä yhdessä, joutuvat lähitulevaisuudessa vastaamaan enemmästä kuin ennen. Tarvitaan uusia työmuotoja, ajantasaista asennoitumista yhteiskunnalliseen muutokseen, tekemisen demokratiaa, jotta väistämättömät rakennemuutokset eivät aiheuta pysyviä vaurioita. Prosessissa on kyse paljon enemmän kansalaistoiminnan ja julkisen vallan yhteistyöstä kuin perinteisestä, heikkotehoiseksi osoittautuneesta lobbaamisesta. Lähidemokratian järjestäminen Suomen suurenevissa kunnissa on noussut välttämättömäksi toimenpiteeksi. Suoraa demokratiaa tarvitaan täydentämään

edustuksellista, kansalaisista loitontunutta demokratiaa. Lähidemokratia on samanaikaisesti vaikuttamisen, työn ja toimeentulon sekä hyvinvoinnin ja palvelujen kokonaisuus. Jos se ymmärretään vain vaikuttamiseksi, tuloksena on helposti merkityksettömiä ja turhauttavia kuulemisen muotoja. Lähidemokratia on metodi, jolla suurenevat julkisen vallan yksiköt ja kansalaistoiminta linkitetään vahvistamaan paikallista kehitystyötä. Molemmat osapuolet tarvitsevat toisiaan. Leader-toiminta kattaa Suomen koko maaseudun sekä kaikki alle 23 000 asukkaan kaupungit. Noin 40 suurimman kaupungin keskusta-alueet ja samalla hieman yli puolet Suomen asukkaista on metodin ulkopuolella. Nyt on aika tasa-arvoistaa yhteiskunnan suhtautuminen eri tyyppisten alueiden kansalaistoimintaan ja viedä Leader-metodi myös kaupunkilaisten käyttöön. Ohjelmarajojen poistamisella helpotetaan olennaisesti kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen hyödyntämistä. Leader soveltuu hyvin eri tyyppisille alueille. Silti syvässä näyttää olevan uskomus Leaderin "maaseutumaisuudesta". Ensimmäisellä EU-kaudella Leader oli monirahastoinen ja se toimi. Leader ei ole viranomaisten lisä- tai varakassa, vaan aito kansalaistoiminnan ja julkisen vallan yhteistyön järjestämisen tapa, jolla tehdään paikallista kehitystyötä - niin maaseudulla kuin kaupungissa.


SISÄLLYSLUETTELO

KYLÄTOIMINNAN, LEADERRYHMIEN, KAUPUNGINOSIEN JA MUUN PAIKALLISKEHITTÄMISEN ÄÄNENKANNATTAJA SPRÅKRÖR FÖR BYARÖRELSEN, DE LOKALA LEADERGRUPPEN, STADSANDELARNAS OCH ÖVRIGA LANDSBYGDSUTVECKLARE

+

MAASEUTU kylät&korttelit

3/2013

Seuraarava lehti ilmestyY 25.9.

PÄÄKIRJOITUS: paikallinen kehittäminen = lähidemokratia 2

Suomen Kylätoiminta ry Byaverksamhet i Finland rf

Willa Elsa, Meijeritie 2 25410 Suomusjärvi www.kylatoiminta.fi info@kylatoiminta.fi TOIMITUS REDAKTÖR

Päätoimittaja Chefredaktör Eero Uusitalo Puh. 040 541 9916 eero.uusitalo@kylatoiminta.fi

Pohjoismaat ovat vahvasti verkostoituneita kylätoiminnassa 4 ajankohtaista 5 keskustelua lähidemokratiasta 7 Tee-se-itse Vuoden kylä 8 asiamiespostia: leader laajenee ja kansainväliset tuulet puhaltavat 9 LEADER-pilotointi onnistui Laatokalla 10 tekemisen demokratia vyöryy kaupunginosiin 12 Kansainvälinen yhteistyö vastaa maaseudun kehittämisen tavoitteisiin 14 Leader-toimintatapa osaksi kehitysyhteistyötä 16 Kansainvälinen CULTrips-hanke tuo vipinää kylille 18

Toimitussihteeri ja tilaukset redaktör och prenumarationer

Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi / info@kylatoiminta.fi

yhdessä pölyttäjien puolesta! 20 Maaseutuverkoston vuosi 2013: jotain uutta & jotain vanhaa 20 vähän mutta tehokasta: torien perinteet 22 Käsityöperinne tuunattiin uuteen loistoon 23 mustaparta - perämeren piraatti 24

ilmestyy Utkommer

5-6 numeroa/vuosi 5-6 ggr per år 30 EUR / vuosi /år

YesCommAct–sateenvarjon alla tullaan ja tehdään 26 Lähiruoan talousvaikutukset tutkitaan jokaisessa maakunnassa 27 slowli - Slow life country 28

ilmoitusmyynti annonser

Mediamyynti Viljanen T:mi Alinenkuja 2 B, 29630 Pomarkku Myyntipäällikkö Jorma Viljanen Puh. 0400 560 506 ilmoitukset@mediamyynti.inet.fi

tervetuloa kotiin! 29 walesissa kulttuuri tukee maaseudun yhteisöllisyyttä 30 Framtidens invånare på landsbygden 31 Utredningsprojekt vill skapa helhetsbild av servicen 32 Stor utmaning för lilla Utö efter försvarsmaktens reträtt 34

Painopaikka Tryckeri

Den territoriella agendan 36

Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero ISSN 1457-7240

Kun isoisä kuntalakia kirjoitti 37 lakimiehen nurkka: seurantalo: vuokratulot verotuksessa 38

MAASEUTUPLUS 3/2013

3


PÄÄSIHTEERIN PALSTA KANNANOTTO

Risto Matti Niemi, Hela Norden ska Leva -järjestön hallituksen jäsen:

Pohjoismaat ovat vahvasti verkostoituneita kylätoiminnassa

Risto Matti Niemi on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n pääsihteerinä vuodesta 2006 ja on myös Hela Norden ska Leva -järjestön hallituksen jäsen. ristomatti.niemi@kylatoiminta.fi puh. 050 599 5229

4

MAASEUTUPLUS 3/2013

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) on jo useiden vuosien ajan ollut voimakkaasti mukana vahvistamassa pohjoismaista maaseutupoliittista yhteistyötä pohjoismaisen kylätoimintaorganisaatio Hela Norden Ska Leva´n (HNSL) toiminnan kautta. Suomen tavoitteena on rakenteiden uusiminen ja kylätoiminnan aseman vahvistaminen poliittisesti. HNSL-järjestö operoi näillä molemmilla tehtäväalueilla. Pohjoismaisen kylätoimintaliikkeiden verkosto kehittää kylätoimintaa pohjoismaissa kansalaisvaikuttamisen näkökulmasta. Toiminnassa ovat olleet alusta lähtien mukana Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin kylätoimintajärjestöt. Pohjoismainen kylätoimintatyö on toisaalta siihen osallistuvien suoraa hyötyä ja palveluja eli pohjoismaisella toiminnalla hankitaan kokemusta, näkemystä, uusia toimintatapoja, tietoa, yhteistyöosapuolia ja kumppaneita. Se on toisaalta myös pohjoismaiseen toimintaympäristöön vaikuttamista. Pohjoismaisen kylätoimintaverkoston työ painottuu lähivuosina yhteisten kokemusten jakamiseen ja yhteyshenkilöverkoston vahvistamiseen. Se edellyttää toimijoiden tapaamista aika ajoin. Keskeisintä on kuitenkin verkostojen oma tiedonvaihto ja yhteydenpito. Lähiajan tavoite on, että toiminta on systemaattisempaa ja kaikista pohjoismaista ovat mukana keskeiset kylätoimintaa

harjoittavat osapuolet ja aktiiviset jäsenet. Tavoitetta toteutetaan vuonna 2012 valmistuneella uudella kehittämisstrategialla. Asia on edennyt, kun mm. Tanskan ja Norjan kylätoimintaliikkeet järjestäytyivät uudelleen. Vuoden 2013 kesällä HNSLjärjestöllä on tarkoitus järjestää yhteinen pohjoismaalainen kylätoimintaseminaari. Myös pitkään vireillä ollut yhteinen kehittämishanke ja sitä koskeva rahoitushakemus toimitetaan NordRegion käsittelyyn. Pohjoismaisen kylätoimintajärjestöön ovat liittyneet viiden pohjoismaan lisäksi Ahvenanmaa vuonna 2006 ja vuonna 2012 Färsaaret sekä Grönlanti. Puheenjohtajuus vaihtuu vuosittain, Suomella se on ollut kolme kertaa, viimeksi vuonna 2010. Tanska oli pitkään järjestön koordinoijamaa ja sen jälkeen tehtävää hoiti Ahvenanmaa vuonna 2010. Sittemmin järjestön koordinoijaksi on vakiintunut puheenjohtajamaa. HNSL on rekisteröitynyt yhdistykseksi Ruotsin yhdistysrekisteriin. HNSL-kotisivut on toteutettu pohjoismaisena yhteistyönä (www.helanorden.com). Järjestön puheenjohtajana vuonna 2012 on toiminut Ruotsin Inez Abrahmsson, joka valittiin syyskokouksessa 2012 puheenjohtajaksi jatkokaudelle 2013. Puheenjohtajuuden ottaa haltuunsa tämän jälkeen Norja. Tänä vuonna järjestön kevätkokous pidettiin huhtikuussa Islannissa ja syyskokous on lokakuussa Ruotsissa.


AJANKOHTAISTA SYTYN KUULUMISIA

Vanhaa suomalaista elokuvakulttuuria!

SYTYn kevätkokouksessa valittiin SYTYn hallituksen LEADER-edustajien joukkoon Kaisa Vihinen Poko ry:stä ja henkilökohtaiseksi varajäseneksi Riitta Bagge Etelä-Karjalan Kärki-Leader:stä. Kylien Bisneskeissit -hankkeen liiketoimintaopas on ilmestynyt ja sitä saa tilata ilmaiseksi SYTYn toimistolta: marianne. lemettinen@kylatoiminta.fi.  Pohjois-Karjalassa ja Imatran seudulla toimivat Jässihankkeet saivat myös vuodelle 2013 rahoitusta hyvin alkaneelle jätevesineuvontatyölle. Päätoimijana hankkeissa on Suomen Kylätoiminta ry ja tiivistä yhteistyötä tehdään Suomen vesiensuojeluyhdistysten liitto ry:n kanssa. Hankkeet tarjoavat alueen asukkaille maksutonta, puolueetonta ja ajantasaista jätevesineuvontaa. Hankkeissa tehdään kiinteistökohtaisia jätevesineuvontakäyntejä sekä järjestetään yhdessä paikallisten kyläyhdistysten kanssa kyläiltoja ja neuvontapisteitä. Lisätietoja www.jatevesihanke.fi. Paikallistoimijoiden uuden valtakunnallisen kehittämisohjelman valmistelu on lähtenyt liikkeelle ja luonnosversio ilmestyy toukokuun lopulla sivuille: http://www.kylatoiminta. fi/fi/kylatoiminta/yleistae/paikallisen-kehittaemisen-ohjelmatyoeryhmae-2014-2020.html. Kentältä toivotaan aktiivista osallistumista hyvän ohjelman rakentamiseksi! Ajatuksia ja ehdotuksia ohjelman luomisprosessista ja sen sisällöstä voi lähettää sihteereille: tuomas.perheentupa@kylatoiminta.fi tai pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi. Syksyllä aiheesta pyritään järjestämään valtakunnallisia keskustelutilaisuuksia. Kyläasiamiesten neuvottelupäivät järjestettiin laivaseminaarina toukokuussa. Seminaarissa keskusteltiin mm. SYTYn tulevaisuuden roolista ja pohdittiin seuraavan paikallisen kehittämisohjelman tärkeimpiä päämääriä yhdessä.

Tänä kesänä Jyväskylän Tiimiakatemian opiskelijat haluavat tuoda suomalaisen klassikkoelokuvan sinne missä se on aidoimmillaan. Heillä on käytössä aito vanhan ajan elokuvaprojektori jolla. Elokuvan rinnalle rakennetaan kokonaisvaltainen elämys tekemään illasta ikimuistoinen. Kiertue alkaa 24.6.2013 ja opiskelijat toivovat että reitti kulkee myös teidän kylänne kautta. Elokuvaelämys maksaa 387,00 € + alv. Valmiit mainosmateriaalit lähetetään ennakkoon. Kyläyhdistys voi kattaa näytöksen kustannukset lipputuloilla ja pitämällä kahviota. Lisätietoja: Tiia Lappalainen: 040 549 8264 / tiia@mittava.fi Janina Lindroos: 040 839 7647 / janina@mittava.fi

Valtakunnallinen maaseutututkijatapaaminen Kalajoella 22.–23.8.2013 Maaseudun uusi aika -yhdistys järjestää 21. valtakunnallisen maaseutututkijatapaamisen 22.–23.8.2013 Kalajoella Pohjois-Pohjanmaalla. Vuoden 2013 tapaamisen teemana on "Maaseutututkimuksen tila". Työryhmissä perehdytään ruokaan ja matkailuun, tutkimusmenetelmiin, maaseutuasumiseen, luonnonvaroihin, kuntarakenteen muutokseen sekä maaseutupolitiikkaan. Tapaamisen tiedot löydät osoitteesta http://www.mua.fi/toiminta/tutkijatapaaminen/. Ilmoittautuminen on alkanut toukokuun alussa.

ILMOITTAUDU LOKAALIIN, PAIKALLISTOIMIJOIDEN JUHLAAN TAMMELASSA 14.-15.9!

Paikallistoiminnan juhla 14.-15.9. Tammelassa

LOKAALI 2013

HUMPPILA

Koijärviretki

Loimijokiretki

HÄMEEN HÄRKÄTIE 2

YPÄJÄ

10

FORSSA

10

START

TAMMELA

10

52

Torronsuon kansallispuisto

Härkätieretki

Valtakunnallinen paikallistoimijoiden juhla LOKAALI 14.-15.9. vietetään tänä vuonna Lounais-Hämeessä Tammelassa. Ohjelmassa mm. Kyläretket; Härkätieretki, Koijärviretki ja Loimijokiretki, Yhdessä tulevaan -työpajat  ja Valtakunnallinen Kylätoiminnan juhla, jossa Valtakunnallisen Vuoden Kylän 2013, kunniamaininnan saaneiden kylien, Vuoden Kylätoiminnan Tiennäyttäjien, Vuoden Maaseututoimijan ja Vuoden Maaseutukasvon nimeämiset ja palkitsemiset.  Ohjelma ja lisätietoja: http://www.kylatoiminta.fi/ uutiset/32/Tervetuloa-Lokaaliin-14-15-9.html

MAASEUTUPLUS 3/2013

5


AJANKOHTAISTA JUTTUSARJA, OSA 5

Uusi ohjelma houkutti ottamaan kantaa

AITOJEN ASIOIDEN PUOLESTA JO 80 VUOTTA

Maa- ja Kotitalousnaiset Uuden maaseutuohjelman valmistelijat maa- ja metsätalousministeriössä päättivät lähteä kokeilemaan uudenlaista tapaa kuunnella kansalaisia. Oikeusministeriön ylläpitämässä Ota kantaa -palvelussa oli helmi-maaliskuussa mahdollista kommentoida ohjelman valmistelua. Keskustelua käytiin viiden ohjelman teeman ympärillä: maatalouden ympäristötyö, eläinten hyvinvointi, yrittäjyys, paikallinen kehittäminen ja kehittämishankkeet. Kaikkein vilkkainta keskustelu oli kehittämishankkeiden ja paikallisen kehittämisen ympärillä, mutta kaikki muutkin teemat kiinnostivat. Eniten seuraajia, parhaimmillaan lähes 300, keräsi eläinten hyvinvointiteema. Osallistumiskynnyksen madaltamiseksi keskusteluissa haluttiin antaa mahdollisuus vastata nimettömänä, kuten suurin osa vastaajista tekikin. Näin ollen vastaajajoukosta ei voida tehdä suuria tulkintoja. Suurimmaksi osaksi osallistujat olivat hyvin perillä ohjelmasta ja sen mahdollisuuksista. Jonkin verran saatiin myös yleisiä maaseutuelämään liittyviä havaintoja. Keskusteluja seurattiin kiinnostuneina ministeriön valmisteluryhmissä, jotka näin saivat uusiakin avauksia ja vahvistusta työlleen. Seuraava vaikuttamisen paikka on touko-kesäkuussa käytävän lausuntokierroksen aikana. Lisätietoja Manner-Suomen maaseutuohjelman valmistelusta osoitteessa: http://www.maaseutu.fi/fi/index/maaseudunkehittamisohjelmat/ohjelmakausi.html Annukka Lyra Tiedottaja Manner-Suomen maasedun kehittämisohjelma 2007-2013

Tänä vuonna juhlavuottaan viettävä Maa- ja kotitalousnaiset on valtakunnallinen, yleishyödyllinen yhdistys ja neuvontajärjestö. Maa- ja kotitalousnaiset kuuluu lähes 60 000 jäsenellään maan suurimpiin naisjärjestöihin. Järjestö on vahva vaikuttaja suomalaisella maaseudulla ja maaseututaajamissa. Järjestö tarjoaa asiantuntijapalveluja sekä koulutusta ruokaan, kotitalouteen, maaseudun maisemanhoitoon sekä maaseudun yritystoimintaan liittyen. Asiantuntijapalveluja saa alueellisista ProAgria -piirikeskuksista, joita on 11 ympäri Suomen. Kylätoiminta ja Maa- ja kotitalousnaiset, tai kuten joillakin paikkakunnilla kutsutaan, maa- ja kotitalousseurat, ovat tehneet jo vuosikymmeniä yhteistyötä. Monia kylätoiminnan kehittämishankkeita on toteutettu maakunnissa siten, että hankehallinnoija on ollut paikallinen maaseutukeskus, tai kuten nykyään kutsutaan, ProAgria -keskus. Hyviä yhteistyö- ja hanke-esimerkkejä ovat kylien ympäristöhoito, kyläkävelyt, reitit ja virkistyskohteet, maaseutumatkailu, lähiruoka sekä kylätalojen kunnostus ja kylätalojen käytön omavalvontasuunnitelmat. Toimilla on tavoiteltu terveellistä ja turvallista asuin- ja toimintaympäristöä. Monet maa- ja kotitalousnaisten toimet ovat piristäneet kylän elämää ja lisänneet asukkaiden viihtyisyyttä. Turvallisuuteen liittyen maa- ja kotitalousnaisten ylivertaiset neuvontatuotteet ovat osaaminen elintarvikehygieniassa sekä poikkeusolojen ruokahuolto ja kotivara. Myös kurssit miten toimia tai pärjät�� sähköttömässä tilanteessa ja vinkit nettiasioinnissa ovat edistäneet kylän asukkaiden kokemaa turvallisuutta ja yhteisöllisyyden tunnetta. Niinpä Maa- ja kotitalousnaiset kuuluukin järjestönä valtakunnalliseen Naisten Valmiusliittoon. Onnea 80-vuotiaalle ikinuorelle! www.maajakotitalousnaiset.fi Sirpa Pekkarinen kyläasiamies, Keski-Suomen Kylät ry

Helsingin Artova ja Yläneen Kotiseutuyhdistys valittiin Vuoden kotiseutuyhdistyksiksi Suomen Kotiseutuliitto on valinnut helsinkiläisen ArabianrantaToukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistyksen (Artova) Vuoden kotiseutuyhdistykseksi niiden yhdistysten sarjassa, joissa on palkattua henkilökuntaa. Täysin vapaaehtoisvoimin toimivista yhdistyksistä palkittiin varsinaissuomalainen Yläneen Kotiseutuyhdistys. Lisäksi Lemin Kotiseutuyhdistys sai kunniamaininnan perinneruoka särän myynnistään ja kotiseuturadion perustamisesta. Raati toteaa, että Artova on poikkeuksellisen aktiivinen ja innovatiivinen kaupunginosiensa kehittäjä. Yhdistyksen menestys perustuu asukkaiden omaehtoiseen ja itseohjautuvaan toimintaan. Vapaaehtoistoimijoiden määrä ja kirjo ovat kasvaneet, ja perinteisen kaupunginosayhdistystoiminnan lisäksi 6

MAASEUTUPLUS 3/2013

yhdistyksestä on tullut vakiintunut kulttuuritoimija. Yhdistys järjestää lukuisia korkealaatuisia taide- ja kulttuuritapahtumia, joista isoimmat ovat Artova Kino, Artova Film Festival ja Arabian katufestivaali. Yläneen Kotiseutuyhdistys on perinteinen kotiseutu- ja museotoimintaan keskittynyt vireä yhdistys. Yhdistys on yhdessä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kanssa käynnistänyt perinnekasvimaahankkeen, jossa selvitetään ja vaalitaan paikallisia perinnekasveja ja kannustetaan myös asukkaita vaalimaan kotiseutunsa perinteisiä kasvikantoja. Hankkeessa kerätään paikallista historiallista ja kulttuurista tietoa vanhoista puutarhojen kasveista. Valinnat tehtiin liiton valtuuston kokouksessa Hämeenlinnassa perjantaina 3. toukokuuta.


LÄHIDEMOKRATIA

Keskustelua lähidemokratiasta Demokratian voima on siinä, että se antaa mahdollisimman monelle ihmiselle arvostetuksi tulemisen kokemuksen. Samalla ihminen antaa ilmaiseksi, osallisuuden kautta, tietoaan, taitojaan, kykyjään ja lahjojaan yhteiseksi hyväksi. Demokratia on kuitenkin kesken ja kehittyvä asia. Voimme olla varmoja, että nykyiset edustuksellisen demokratian järjestelmät täydentyvät uusilla demokratian muodoilla. Tällaisia ovat mm. Leader -hankemaailmasta tuttu ns. tekemisen demokratia, uusien sähköisten mahdollisuuksien tehostama suora demokratia sekä asiakkuuteen perustuva käyttäjädemokratia. Merkittävää osaa demokratian uusista muodoista voidaan luonnehtia lähidemokratiaksi. Miksi lähidemokratiaa tarvitaan?

Lähidemokratia yhdistetään usein paikallisuuteen. Kysymys on tätä laajemmasta periaatteesta, jossa päätöksentekoa delegoidaan niin alas kuin mahdollista, niiden ihmisten käsiin, jota toivottu toimenpide tai parannus koskee. Lähidemokratia koskee kaikkia ja kuuluu kaikille. Se ei siis ole pelkästään kylien tai asuinalueiden asia tai yksinoikeus. Tämä havainto ei sinänsä kirpaise, mikäli muistamme, mistä demokratiassa on kysymys. Perusteluiksi lähidemokratialle voidaan esittää vaikuttavuus, osallisuus ja paikallisidentiteetti. Niukat rahat tulevat tehokkaimmin käytetyiksi ja oikeisiin kohteisiin. Asukasyhteisöjä vahvistava toimintatapa auttaa kuntaan kuulumista ja kiinnittää ihmisiä kotiseutuun ja työhön sen hyväksi. Lähidemokratian mainetta rasittavat monet keskustelufoorumi–tyyppiset elimet, joilla ei ole käytössään rahaa eikä päätösvaltaa ja tämä turhauttaa osallistujia. Nykyään Vantaalla ja Tampereella on osallistavan demokratian kokeiluja. Ne tarjoavat osallistujille kuulluksi tulemisen kokemuksen. Mutta onko niillä muuta tosiasiallista vaikutusta? Mitä ovat lähidemokratian eri muodot?

Vaikuttavaa lähidemokratiaa voidaan jäsentää neljään tasoon. Useissakin kunnissa toimii kylä- ja asukasyhdistysten yhteistyöelimenä jonkinlainen neuvosto, joka

parhaimmillaan käy säännöllisiä keskusteluja kunnan edustajien kanssa ja tekee budjettialoitteita. Tätä laajavaikutteisempi on ns. omatoimiraha –menettely, mikä tarkoittaa Leader -toimintaryhmäkokemusten soveltamista yhden kunnan sisällä ja ilman byrokratiaa. Omatoimirahan kautta sadat ihmiset pääsevät pikkuhankkeilla toteuttamaan pienille yhteisöille tärkeitä asioita. Se on siis huikeasti kyläneuvosto-logiikkaa pätevämpi toimintatapa. Kolmas lähidemokratian taso on laajalti tunnettu ja kerrottu Rovaniemen YläKemijoen aluelautakuntamalli. Sitä onkin tarjottu mm. kuntaliitostilanteissa pienemmän kunnan toimintamalliksi. Mallissa osa palveluista sekä alueen kehittäminen on osoitettu aluelautakunnan päätösvaltaan. Mutta soveltuuko aluelautakunta kaikkiin kuntiin? Neljäs ja kunnianhimoisin lähidemokratian malli on nimettävissä yksinkertaisesti lähidemokratialautakunnaksi. Se olisi normaali lautakunta kunnan lautakuntien joukossa. Sen tehtäväalueeseen kootaan kunnan toiminnoista ne asiat, joilla on selkeä ”lähiominaisuus”. Yhtenä tehtävänä on lähidemokratian jatkuva kehittäminen. Tällä lautakunnalla on oma esittelijä, henkilöstöä sekä budjettivaltaa. Lähidemokratialautakunta on malli, jota voidaan semmoisenaan soveltaa kaikissa kunnissa. Lautakunta vai neuvosto vai ”avoin pöytä”?

Lähidemokratialautakunta on siis tietoteknisin termein ”alusta” lähidemokratian toteutumisen kymmenille eri muodoille. Se mahdollistaa monenlaisen omaehtoisen tekemisen ja tuo kunnan toimiin lisää vaikuttavuutta. Jotta asia tulisi oikein selväksi, terävöitän tämän kohdan niin, että lähidemokratia ei tarkoita, että kunta antaisi vuosittain pöytään satoja tuhansia euroja, minkä jälkeen yhdistykset jonkun määrittelemättömän oman prosessinsa kautta jakaisivat nuo rahat. Jos myönnämme, että lähidemokratialautakunta on yllä kuvatuista malleista demokraattisesti kehittynein ja yleispätevin, tulee pohdittavaksi, miten lautakunnan jäsenet valitaan.

Mitä enemmän tuolla lautakunnalla on oikeaa päätösvaltaa ja budjettirahaa, sen oikeutetumpi on ajatus, että jäsenet valitaan kansan vaaleissa ilmaisemien voimasuhteiden mukaan. Paljon pohdittu tavoite olisi myös se, että kylä- ja asukasyhdistykset nimeäisivät lähidemokratialautakunnan jäsenet. Tässä kohtaa pitäisi miettiä monia vaikeita kysymyksiä. Miten tämä tapahtuisi? Pitäisivätkö yhdistykset yhden ison valintakokouksen? Kuinka tuossa valintakokouksessa äänestettäisiin? Olisiko jokaisella paikalla olevalla ääni vai olisiko jokaisella yhdistyksellä yksi ääni? Entä millaiseen käyttäytymiseen tämä valintakokous muutaman kerran toistettuna johtaisi? Se saattaisi johtaa joko riitelyyn yhdistysten edustusoikeudesta tai paisuisi massatapahtumaksi alkaen muistuttaa kunnallista vaalipäivää. Se vaihtoehto, että lautakunta olisi yhtymä-tyypppinen edustuksellinen ”neuvostojen neuvosto” veisi puolestaan tarkoitetun vastaisesti poispäin lähidemokratiasta. Uutta vai budjetissa jo olevaa rahaa?

Lähidemokratia ei voi perustua kovinkaan paljoa kunnan satsaamiin uusin rahoihin. Pääosa lautakunnan budjetista kootaan kunnan olemassa olevasta budjetista. Lähinnä ns. omatoimirahan laajempaa käyttöä tulee harkita. Sille on löydettävissä joku sopiva taso, mikä perustuu yhdistysten ja yhteisöjen luontevaan ja pysyvään aktiivisuuteen. Vielä havainto yhteiskunnallisesta hyväksyttävyydestä. Lähidemokratialautakunta saa mallina kaikkien poliittisten voimien hyväksynnän. Lähidemokratia ei saa leimautua vain kylien tai maaseudun asiaksi. Jos näin tapahtuu, asia etenee vaivalloisesti. Myös kunnan viranhaltijat oivaltanevat menettelyn taloudellisen merkityksen rahankäytön vaikuttavuuden lisääjänä. Kysymys on kunnallisen itsehallintoperiaatteen vahvistamisesta itse kuntaorganisaation sisällä. Juha Kuisma projektipäällikkö, Kylien Biskeskeissit-hanke Lempäälä valmistelee lähidemokratialautakuntaa ja jos kaikki menee hyvin, uusi Lempäälän lähidemokratialautakunta aloittanee 1.7.2013. MAASEUTUPLUS 3/2013

7


KYLÄTOIMINTAA LOKAALI 14.-15.9.2013 tammelassa! Tapahtumassa palkitaan jälleen vuoden kylä, katso lisää: www.kylatoiminta.fi

Tee-se-itse Vuoden kylä Perimätiedon mukaan lounaishämäläinen Letkun kylä on saanut nimensä epätasaista tietä kuljetettujen lautakuormien pitämästä litkun-latkun-letkun -äänestä. Toisen arvion mukaan ”letkee” savinen maaperä on nimen taustalla. Oli miten oli, letkeä meininki on Letkulla tätä päivää. Letkeyskö on Letkun salaisuus, vai millä konstilla 380 asukkaan kylä on napannut Hämeen Vuoden kylä -tittelin vuosina 2005 ja 2012? Valtakunnallisen kunniamaininnankin saaneessa kylässä täytyy olla jotakin erityistä. Miten Letkulla on onnistuttu? Ja onko mahdollista purkaa menestys yksinkertaiseksi reseptiksi? Ensimmäiseksi tarvitaan kylähenkeä

Mitä sellaista Letkulla on, mitä kaikissa kylissä ei samalla tavalla ole? Mieleen tulee äkkiseltään oma koulu, päivittäisessä käytössä oleva kylätalo ja toimiva kyläkauppa, melkoisia etuja kaikki kolme. – Ei paljasteta reseptiä!, hekottelee Letkun kylätoimikunnan puheenjohtaja Asko Koivu, joka suostuu kuitenkin kertomaan, että Letkulla on kylähenki. Kylähengen nousun takana on surullisen tuttu tarina. Letku aktivoitui 2000-luvun alussa, kun kyläkoulu oli lakkautusuhan

alla. Kyläläiset päättivät turvata kyläkoulun tulevaisuuden hankkimalla Letkulle lisää asukkaita. Yhden ainoan viikonlopun aikana yksityisiltä maanomistajilta saatiin kolmisenkymmentä tonttia kaupattavaksi ja uusien asukkaiden avulla koulu saatiin sillä erää pelastettua. Tonttimarkkinat ovat jatkuneet vuosittaisena perinteenä. – Koulu on kylää vahvistava tekijä ja uusissa letkulaisissa on niitä, jotka nimenomaan haluavat lapsensa kyläkouluun, Koivu kuvailee koulun merkitystä. Lisätään kylän yhteinen kokoontumispaikka

Kyläkoulu on kova sana, mutta vahva kylähenki ilmenee muillakin tavoin. Talkoilla on remontoitu yhdeksänkymmentä vuotta aktiivisessa käytössä ollutta Letkun Pirttiä, mutta myös annettu uusi elämä kyläkaupalle. Tuula ja Pekka Kauppi, Letkun puodin kauppiaspariskunta vuodesta 1985, jäivät eläkkeelle alkuvuodesta 2012. – Kauppa oli koko kevään kiinni ja kyläraitti tuntui ihan kuolleelta. Kyläläiset perustivat osuuskunnan, jonka turvin kauppa avasi ovensa uudestaan kesäkuun 8. päivä 2012, Koivu kertoo. Sadan osuuden tavoitteesta on täynnä kahdeksankymmentä, alussa innokkaimpia olivat kesäasukkaat. Puodilla ihmiset asioivat, kohtaavat ja kahvittelevat. Elintarvikkeiden ja tarvevärkkien lisäksi puodista löytyy melkein mitä tahansa ja mitä ei löydy, tilataan. Kesäasukkaille puoti toimii myös arvokkaana tietotoimistona.

Asko Koivu ostaa Letkun Puodilla jauhettua lihaa. Letkulaiset ovat iloisia ja seura tekee kaltaisekseen, naurahtaa Letkulla vasta pari vuotta asunut Kirsi Kaasalainen.

8

MAASEUTUPLUS 3/2013

– Ensimmäinen talvi selvittiin onnellisesti hengissä, vaikka vähän tappiota tulikin. Puotia pitää turvallisin mielin, kun riski on yhteinen, kertoo myymälänhoitaja Kirsi Kaasalainen. Viestintä maustaa sopan

Perinteitä pitää arvostaa, mutta liian paljon painoarvoa niille ei kannata antaa. Oma ajatus ja tahtoa täytyy olla, Koivu tuumii. Puurojuhla, kesäjuhlat ja naamiaiset pidetään vuosittain, mutta uusiakin avauksia tehdään. Jo parina kesänä pidetty pikkutapahtuma Letkurock kasvaa ensi elokuussa oikeaksi festivaaliksi. Festarin takana ovat Letkun omat nuoret. Ihan kaikki eivät toivottaneet rockfestivaalia ilomielin tervetulleeksi, mutta Pirtillä järjestetyn tiedotustilaisuuden jälkeen mieliala kääntyi positiiviseksi. – Nuoret saavat tehdä oman näköistä, mutta ideoita ei pidä runnoa väkisin läpi. Asioista yritetään keskustella ja kuunnella kaikkien mielipiteitä, ei näin pienellä kylällä ole varaa riitelyyn, pohtii Koivu. Letkun kylällä on facebookissa yli neljäsataa tykkääjää, joista suuri osa on kesäletkulaisia. Kuinka Letku on onnistunut sosiaalisessa mediassakin? – Meistä letkulaisista varmaan puolet on mukana facebookissa ja jokainen on kutsunut omat kaverinsa tykkäämään. Kyläläiset voisivat päivittää sivua ahkeramminkin, mutta stressiä ei asiasta oteta – ajan tasalla pysytään, paperinen kylätiedote jaetaan kaikkiin talouksiin vähintään kerran kuussa, kertoo Letkun kylän facebook-sivua ylläpitävä Eija Laine. Vuoden kylä -resepti on melko haastava, mutta soppaan voi onneksi laittaa melkein mitä tahansa kylästä löytyy. Syyskuussa Lokaalissa taas maistellaan onnistuneita keitoksia! Maija Lumme tiedottaja


LEADER-HANKKEET

ASIAMIESPOSTIA

LEADER LAAJENEE JA KANSAINVÄLISET TUULET PUHALTAVAT LEADER etenee kohti neljättä tuotantokautta. Leader- toiminnan levittäytyminen Suomessa koko maahan oli kymmenen vuotta sitten ratkaisevassa asemassa paikallisen kehittämisen tulevaisuutta ajatellen. Mitä olisivat tulokset nyt ilman tätä kattavaa verkostoa? Missä olisivat neuvotteluvaltit kun uutta ohjelmakautta jälleen valmistellaan? Vähissä. Vastaavanlainen laajentumisen prosessi on jälleen edessä, nyt kaupunkien suuntaan. Komissio toivoo, että toimijat laatisivat laadukkaita paikallisia kehittämisstrategioita, joihin voitaisiin yhdistää muiden rahastojen tuomia mahdollisuuksia paikallisen kehittämisen rahoittamiseksi. Suomessa tehdyn kyselyn pohjalta on selvää, että kaupungit ja taajamat ovat kiinnostuneita lähtemään mukaan toimintaan. Paraikaa kaupunkien ympärillä toimivat Leader- ryhmät käyvät tunnusteluja aivan uusien kumppanien ja verkostojen kanssa. Oman lähialueensa kehittämisestä aidosti kiinnostuneita yhdistystoimijoita kaupunkialueilta varmasti löytyy, mutta myös niitä, joilla ei tätä aitoa kehittämisen kipinää ole – mutta muita intressejä senkin edestä. Kaupunki-Leaderien rakentamisen perustana pitää olla kolmikantainen päätöksenteko, ei enempää eikä vähempää! Jollei CLLD (Community Lead Local Development) -toimintamallia saada kaupunkialueilla käyttöön, on turha haaveilla pysyvämmistä paikallisen kehittämisen välineistä näillä alueilla. Kolmikanta on suomalaisen Leader-toimintatavan tavaramerkki. Lähidemokratian vahvistamisen välineeksi se soveltuu niin ikään erinomaisesti. Leaderin toimintatavan levittäminen metodina on myös laajenevan Leaderin yksi taso, nimenomaan kuntademokratiaa

uudelleen luotaessa. Suomi on kunnostautunut kansainvälisessä toiminnassa. Tilastojen mukaan olemme kolmen kärjessä niin hankkeiden määrässä kuin hankkeiden pääkumppanina. Silti toiminnassa on parannettavaa. Menettelyt on saatava yksinkertaisemmaksi, esimerkiksi harmonisoimalla hakuaikoja, käsittelyaikoja sekä valintakriteerejä. Kansainväliseen henkilöstövaihtoon toivotaan myös toimivaa menettelyä ja rahoitusta. Paikallisen kehittämisen laajentuessa Leader-metodin parempi näkyvyys ja yhtenäisyys on tärkeämpää kuin koskaan – muuten viestimme ja tuloksemme hukkuvat moninaisuuden suohon. Satakunnan Leader-ryhmien aloittama brändipilotti pyrkii yhtenäistämään LEADER-toimintatavan valtakunnallisesti. Uuden ohjelmakauden startatessa suomalainen LEADER on siis monella tapaa aiempaa vielä enemmän. Asiamiesten tavoitteena on luoda toimintaryhmille paremmat yhteisen tiedonvälityksen työkalut ja jäntevöittää toimintaryhmien yhteistä linjanmuodostusta ja päätöksentekoa. Asiamiesterveisin, Heli Walls ja Kim Smedslund MAASEUTUPLUS 3/2013

9


LEADER-HANKKEET

LEADER-pilotointi onnistui Laatokalla Leader-työn tavoitteena on vahvistaa maaseudun kilpailukykyä ja yhteistyötä paikallisyhteisöjen sekä hallinnon välillä. Työn kulmakiviä ovat paikallinen toiminta, aloitteellisuus ja verkostomainen työtapa. Helsingin yliopiston Ruralia Instituutin Ladoga Initiative pilottihankkeen tarkoitus oli viedä paikallislähtöistä kehittämistapaa Laatokalle. Näiden tavoitteiden mahdollistamiseksi hankkeessa koulutettiin kolme alueellista koordinaattoria, joiden tuella pilottialueille Pitkärantaan, Aunukseen ja Lotinapeltoon perustettiin kesän 2011 aikana Paikallisen aloitteen ryhmät, LIGit, joita Suomessa nimitetään toimintaryhmiksi. Koordinaattorien koulutus alkoi nelipäiväisellä jaksolla Haminassa, jossa käytiin läpi Leader-toiminnan periaatteita, keskusteltiin paljon erilaisista toimintakulttuureista ja pohdittiin, miten työssä kannattaa käytännössä lähteä liikkeelle. Koordinaattorit olivat kaikki innostuneita, vaikkakaan heillä ei vielä tuossa vaiheessa ollut selkeää kuvaa siitä, mitä kaikkea tuleva kaksivuotiskausi toisi tulleessaan. Suoraa yhteistä kieltäkään ei löytynyt, koordinaattorit eivät puhuneet englantia, eikä kouluttajan toiminut Kehittämisyhdistys Sepra ry:n toiminnanjohtaja Marjo Lehtimäki venäjää, mutta tulkin ja Helsingin yliopiston hankevetäjän Inna Kopotevan avulla koulutusjaksosta muodostui todella antoisa kaikille. Koordinaattorit olivat valmiita työskentelemään paljon suunniteltua pidempään ja tiiviimmin kuullakseen mahdollisimman paljon asioista lyhyessä ajassa. Jotta koulutus ei olisi ollut vain Sepran toimistolla tapahtunutta keskustelua ja asioiden työstämistä, käytiin päivien aikana tutustumassa myös Haminassa toimivan maahanmuuttajayhdistys Rodnikin toimintaan, paikallisen kalastus- ja kyläyhteisön yhteistyöhön matkustajasatamineen sekä kollegaryh10

MAASEUTUPLUS 3/2013

män Pohjois-Kymen Kasvu ry:n alueen yrityshanketoimintaan. Kyläiltojen ideoista muodostui kyläsuunnitelmia

saattoivat osoittaa tarpeelliseksi katsomilleen hankkeille. Tämän lisäksi hankkeiden tuli joka alueella osoittaa 100000 ruplan omarahoitus joko rahana tai tarvikkeina. Arviointikierrokset olivat

Ensimmäisen koulutusjakson jälkeen al- rohkaisevia koi varsinainen käytännön työ Laatokan alueella. Pilottialueiden kyliin toimitettiin Sepran toiminnanjohtaja osallistui kahetukäteistietoa hankkeesta ja niihin suun- desti paikan päällä arviointikierroksiin, niteltiin kyläiltoja. Kesäkuussa toteutettiin joiden tavoitteena oli tarkastella, miten sitten toinen koulutusjakso, tällä kertaa Leader-periaatteet ovat ryhmien työssä Laatokalla, minkä aikana pidettiin myös toteutuneet sekä millä perustein ryhmät Aunuksen ensimmäinen kyläilta. Oli mie- valitsivat rahoitettavat hankkeet. Samalla lenkiintoista huomata, miten samalla tavoin arvioitiin millaisena paikallistoimijat, ihmiset käyttäytyivät suomalaisten kanssa; lähinnä LIG-ryhmien jäsenet, näkevät ensin tilaisuuksissa oltiin hiljaisia mutta Leader-tyyppisen toiminnan merkityksen kun päästiin vauhtiin ja saatiin negatii- Ladoga Initietive-hankkeessa. viset asiat käsiteltyä, kertyi tilaisuudesta Maaliskuisen arviointimatkan tarkoipaljonkin ajatuksia ja ideoita tulevaan tuksena oli myös tukea LIGien hallitusjäseniä näiden käsitellessä ensimmäistä kertaa kehittämisohjelmaan. Kun tilaisuudet oli pidetty kaikilla pilot- hankehakemuksia. Kaikilla alueilla hallitusjäsenet olivat tehneet tialueilla ja niissä kyselty esityksiä hallitusjäsenik- "Hallitusjäsenet olivat tehneet huolellisen taustatyön si, perustettiin kullekin huolellisen taustatyön ja ar- ja arvioineet hankkeet pilottialueelle Suomen vioineet hankkeet etukäteen etukäteen pisteyttäen ne malliin mukaan kolmi- pisteyttäen ne paikallisen paikallisen ohjelman ja kantaiset hallitukset; kol- ohjelman ja Leader-metodin Leader-metodin arvojen mukaan. Kokoukset veti mannes hallitusjäsenistä arvojen mukaan" Ladoga Initiative hankedusti paikallisia maaseudun yhteisöjä – pääosin rekisteröity- keen projektipäällikkö Inna Kopoteva, ja mättömiä-, kolmannes paikallista hallintoa niissä käsiteltiin hankkeet hyvin huolellisesti ja tasapuolisesti. Kun tuntui, ettei ja kolmannes yrityksiä tai yhdistyksiä. Kyläiltojen, kyselyiden, oppilaskilpailun käsittelyssä päästy eteenpäin, tarjottiin ja avoimen ideakeräyksen pohjalta kullekin käytännön työkaluja, mm. selkeästi ei-tuetalueelle kirjoitettiin kehittämisohjelma, tavien hankkeiden karsimista ensin pois jossa on taustatiedot sekä tärkeimmät listalta ja työn jatkamista sen jälkeen jäljelle kehittämiskohteet ja arviointikriteerit. jäävien kanssa. Kaikilla alueilla oli useita esityksiä leikHeinäkuussa hallitusjäsenet ja koordinaattorit kävivät Suomessa koulutus- ja tutus- kikenttien ja urheilupaikkojen rakentamitumismatkalla, jolloin koordinaattoreille seksi kylille. Jokaisella alueella todettiin, vielä järjestettiin ylimääräinen koulutus että tarvitaan uusia työpaikkoja ja suuria inSepran toimesta. vestointeja infraan, mutta ymmärrettiin, etLokakuussa 2011 alueilla avattiin hanke- tä Leaderin tarkoitus on aktivoida alueiden haku. Ryhmillä oli käytössään 900000 ruplan asukkaita toimintaan oman alueensa kehithankerahoituskiintiö kullakin, minkä ne tämiseksi, ei ratkaista suuria rakenteellisia


LEADER-HANKKEET ongelmia. Leikki- ja urheilupaikkahankkeet ovat investointeja, joiden toteuttamiseen on yksinkertaisempaa saada niin vanhempia kuin nuoria itsekin mukaan. Venäjällä ei ole juurikaan rekisteröityneitä yhdistyksiä, joten suuri osa hankkeista oli yksittäisten asukkaiden hakemia. He olivat kuitenkin joutuneet paikallisesti hakemaan muilta asukkailta hankkeilleen kirjallisia kannatuskirjeitä, joilla kykenivät osoittamaan, että hankkeella on laaja kannatus alueella. Kokonaisuutena voi todeta, että Leader-työ lähti pilottialueilla käyntiin ennakoitua paremmin ja ryhmät omaksuivat paikallisen kehittämisen periaatteet todella hyvin. Haasteita oli edessä siinä vaiheessa, kun suurin odotuksin ja innolla toimintaan lähtöä suunnittelevat paikalliset toimijat joutuivat toteamaan, että rahoituksen liikkumisen kanssa ilmeni ongelmia. Kesälle 2012 suunniteltuja toimenpiteitä ei kaikkia päästy aikataulun mukaisesti toteuttamaan varojen puutteen takia, mutta kuten lokakuisen arviointimatkan aikana saattoi huomata, olivat vastoinkäymiset saaneet myös monet toimijat vain tarttumaan asioihin ja toteuttamaan hankkeensa luottaen siihen, että tuki sitten jälkeenpäin ehkä tulee. Oli hyvin rohkaisevaa huomata, että alueilla oli lukuisia asukkaita, jotka huomasivat ja ikään kuin löysivät oman vaikuttamismahdollisuutensa pilottihankkeen aikana. Monet kertoivat haastatteluissa, että hankkeen tärkein anti oli ehkä se innostus ja malli, minkä he löysivät omaehtoiseen toimintaan niin koulutusten kuin opintomatkojenkin myötä. Ladoga Initiative -hankkeen ansiosta syntyi myös Sepran ensimmäinen toimintaryhmien yhteishanke Venäjälle, kun kolme suomalaista, kaksi virolaista ja yksi venäläinen toimintaryhmä toteuttivat kesällä 2012 yhteisen nuorisohankkeen – kolme eri teemaista nuorisoleiriä, yhden kussakin maassa.

Inna Kopoteva ja Aunuksen koordinaattori Elena.

Marjo Lehtimäki Toiminnannjohtaja

Keskellä: Laatokka. Alhaalla: koulutustilaisuus Haminassa. Kuvat: Marjo Lehtimäki

MAASEUTUPLUS 3/2013

11


LEADER-HANKKEET

TEKEMISEN DEMOKRATIA

Leaderista mallia myös kaupunkien kehittämiseen?

Suomen maaseudulla pitkään onnistuneesti toteutettu toimintamalli edellyttää hienosäätöä suurimmissa kaupungeissa, joissa toimijoita on erittäin paljon ja toimintaympäristö on moniääninen ja nopeasti muuttuva. Sadat hyvät paikalliset ideat eivät yksin kanna kauaksi. Tueksi tarvitaan selkeitä prosesseja – ideoiden jalostamisesta yleisempiin kehittämistoimiin ja -ohjelmiin. 12

MAASEUTUPLUS 3/2013

n”

in ti A ko voi m n m en to

Paikallinen kehittämisryhmä

PA YH

ie

Kehrä

a ” lu ke pel een hi lep ty e si lo de tt at om

Toimintaa syntyy vakiintuneiden rakenteiden ohi vapaamuotoisissa verkostoissa. Liikehdintää on alettu kutsua myös tekemisen demokratiaksi. Toiminta lähtee aina muutamista aktiivisista kaupunkilaisista, mutta onnistuneet ja inspiroivat tapahtumat houkuttelevat yhä uusia ihmisiä osallistumaan – myös tekijöinä. Sosiaalinen media on verkottanut ja tehnyt näkyväksi uutta aktivismia ja tapahtumia. Naapuruston elävöittämisen lisäksi ihmiset haluavat ennen kaikkea tulla mukaan iloiseen tekemiseen ja nauttimaan yhdessäolosta. Perinteinen yhdistystoiminta ei sekään ole kadonnut. Helsingin kaupunginosissa toimii mm. 79 kaupunginosayhdistystä, muusta paikallisesta yhdistystoiminnasta puhumattakaan. Juuri nyt ruohonjuuritaso suuremmissa kaupungeissakin kaipaa uusia tukimuotoja katalysoimaan paikallista asukkaiden, yrittäjien ja kaupungin yhteistyötä. Tuen tulisi olla kevyellä byrokratialla hoituvaa ja omaehtoisuutta vahvistavaa. Tuki uudelle kaupunkiaktiivisuudelle edistäisi lähiyhteisöllisyyttä ja voisi parhaimmillaan luoda myös uudentyyppistä yritystoimintaa ja paikallisia palveluja.

Paikallinen kehittämispolku Helsingissä A ja voi ko m ko et uk työ se pa t ja t

Helsinkiläiset ovat muutamassa vuodessa ottaneet kaupunkitilaa rohkeasti omaan käyttöön. Kaupunki suorastaan kuhisee uudenlaisia aktiviteetteja, johon kuka tahansa voi osallistua. Esimerkkejä on paljon: ravintola- ja siivouspäivät, kaupunkiviljely, kortteli- ja kyläjuhlat, kadunvaltaukset.

Toimintamallin visualisointi: Tero Juuti

Ammattimaista otetta tarvitaan rahoituksen ja henkilöresurssien hankkimiseen, markkinointiin ja hankkeiden arviointiin, jopa lainsäädäntöön vaikuttamiseen. Helsingissä ja muissakin suurissa kaupungeissa paikalliskehittämisen toimintamallin tulee hyödyntää epämuodollisen kansalaistoiminnan niitä piirteitä, jotka madaltavat kaupunkilaisten kynnystä osallistua yhteisölliseen toimintaan. Toimintamallin tulee sijaita kansalaistoiminnan, hallinnon ja elinkeinoelämän rajapinnassa olematta kuitenkaan vain uusi järjestöavustus, julkisen vallan jatke tai elinkeinotuen muoto. Sen tulee aidosti lisätä paikallisten asukkaiden ja yrittäjien toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksia.

Monentyyppisiin ideoihin ja nopeasti muuttuviin tarpeisiin tulee pystyä reagoimaan läpinäkyvästi ja joustavasti. Toimintamallin rakenteesta tulee luoda ketterä ja toimintaan innostava. Tavoitteena on kaupunginosien elinvoiman ja uudenlaisen yhteisöllisyyden ja työn sekä vertaistuotettujen palvelujen mahdollisuuksien vahvistaminen. Kuten maaseudulla, myös kaupungissa paikallisten toimintaryhmien (Local Action Groups) päätöksenteon tulee pohjautua kolmikantaperiaatteelle. Se varmistaa paikalliskehittämiseen suunnatun rahoituksen kanavoitumisen aidosti paikallislähtöisiin hankkeisiin. Tällaiseen toimintamalliin voidaan yhdistää muitakin valtakunnallisen tuen muotoja sekä tulevaisuudessa mahdol-


LEADER-HANKKEET

VYÖRYY KAUPUNGINOSIIN Sukkula

to

a ” lu ha pel een nk lep ei el de ot at tom

ie

n”

AIKALLISYHTEISÖJEN HTEISKUNNALLINEN YRITYS

Tuki ja neuvonta • Rahoitusinstrumenttien Hankepalvelut tietotaito Fasilitointi • IT-palvelut Yhteydenpito • Viestinnän palvelut rahoittajiin

H a te nk ut ke ta id m en in en

• • • •

Kehittämissuunnitelma

Rahoituskumppanit lisesti myös kaupungin paikallisbudjetointia. paikallinen kehittämispolku

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry (Helka) on ollut koordinoimassa Paikallisen kehittämispolun perustamista pääkaupunkiseudulle kesäkuusta 2012 lähtien. Hanke sai tukea työ-ja elinkeinoministeriöltä, Maaseutupolitiikan Yhteistyöryhmän suosittelemana. Valmisteluprosessissa kuultiin laajaa virkamiehistä, ruohonjuuritason vaikuttajista ja kehittäjistä muodostunutta joukkoa sekä hyödynnettiin maaseudulla onnistuneen LEADER-toimintaryhmätyön periaatteita ja kokemuksia. Helkan hanke Paikallinen kehittämis-

• • • • • •

EU(ESR ja EAKR) Helsingin kaupunki Uudenmaan liitto Uudenmaan ELY-keskus yritykset säätiöt

polku Helsingissä jatkuu vuoden 2013 loppuun.Seuraavaksi tähtäimessä on lisätä poliittista hyväksyntää kehittämispolulle ja käynnistää ensimmäiset toimintaryhmät ja niiden paikallisen kehittämisen strategiatyö. Pirjo Tulikukka Helka ry:n toiminnanjohtaja Eeva Kuuluvainen Helka ry:n projektipäällikkö Lisätietoja hankkeista: puh. + 358 400 3745 44 tai eeva.kuuluvainen@kolumbus.fi

28.2.2013

Helka ry

email: helka@helka.net

Helka ry on 79 helsinkiläisen kaupunginosayhdistyksen yhteenliittymä, poliittisesti sitoutumaton aatteellinen yhdistys. Helka toimii välittäjänä asukkaiden ja kaupungin hallinnon välillä sekä tukee ja verkostoi paikallisia toimijoita mm. erilaisten projektien kautta. Viime vuosina Helka on satsannut toiminnassaan kouluttamiseen, asiantuntijana toimimiseen sekä internetin hyväksikäyttöön paikallisviestinnässä. Helka mm. koordinoi koko kaupungin laajuista kaupunginosien kotisivuverkostoa (Kotikatu). MAASEUTUPLUS 3/2013

13


MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO Teksti: Viivi Lakkapää Kuvat: Ylä-Savon Veturi ry & Joutsenten Reitti ry

Kansainvälinen yhteistyö vastaa maaseudun kehittämisen tavoitteisiin Kysyimme kolmelta maaseudun toimijalta, millä tavalla kansainvälistyminen tukee toimintaryhmien omaa toimintaa ja maaseutuohjelman tavoitteiden saavuttamista. Juha-Matti Markkola, verkostoasiamies, maaseutuverkostoyksikkö

Leena Anttila, ylitarkastaja, ruokaosasto, maa- ja metsätalousministeriö

Kansainvälisen yhteistyön paras anti on Markkolan mielestä siinä, että sen kautta on tullut uusia näkökulmia maaseutuun ja on opittu arvostamaan Suomen maaseudun vahvuuksia. ”Vaikka kulttuurit ovat erilaiset, ovat haasteet siitä huolimatta usein samat.” Kansainväliset hankkeet ovat yksi maaseudun kehittämisen muoto, jolla voidaan vastata maaseudun haasteisiin. ”Kun tulee hankeideoita, autamme siinä, että hankkeelle löytyy vastinpari jostain toisesta EU-maasta. Euroopan maaseutuverkoston kautta saadaan tarvittavat kontaktit nopeasti.” Kansainvälinen yhteistyö on kuitenkin muutakin kuin hankkeita. Maaseutuverkosto välittää maaseudun toimijoille tietoa maaseudun kehittämisestä muissa EU-maissa, siitä mitä muualla tapahtuu. Markkolan mielestä kv-työ on aktivoitunut ja tehostunut, kun toimintaryhmät ovat palkanneet kv-koordinaattoreita mukaan työhön. Parhaimmillaan kv-työ on arkista, lähes jokapäiväistä tiedon ja kokemusten vaihtoa sekä yhdessä tekemistä. ”Meillä on monipuolista yhteistyötä ja suomalaiset ovat todella aktiivisia siinä. Me kannustamme toimijoita kansainväliseen yhteistyöhön, sillä siitä saa uutta näkökulmaa ja tietoa maaseudun kehittämiseen ja innostusta omaan toimintaan.”

Kansainvälinen yhteistyö merkitsee Anttilan mukaan mahdollisuuksia oppia toisten maiden käytännöistä ja soveltuvilta osin soveltaa niitä omiin käytäntöihin. Suomen suosituimmat hankekumppanit ovat olleet ylivoimaisesti Viro ja Ruotsi. ”Suomella oli edellisellä kaudella jo 10

Suomen LINC-tapahtuman järjestäjät Sari Hyttinen, Juha-Matti Markkola ja Laura Vinberg osallistuivat innokkaasti Viron LINC -tapahtumaan kesällä 2012. 14

MAASEUTUVERKOSTO 2013

yhteistyöhanketta Viron kanssa, vaikka maa liittyi Euroopan unioniin 2004.” Suosion syynä Anttila pitää sitä, että lähimaiden kanssa tehdään tavallisestikin yhteistyötä. Vuosien saatossa Leader-työ on muuttunut jo pelkästään sen vuoksi, että Euroopan unionin jäsenmaiden määrä on lisääntynyt. ”Yksi iso muutos on, että Itä-Euroopan maat ovat tulleet vahvasti mukaan, mikä


MAASEUTUVERKOSTO näkyy myös meidän hankekumppaneiden painopisteen muutoksena.” Nyt yhteistyötä tehdään enemmän ItäEuroopan maiden kanssa, kun edellisellä ohjelmakaudella yhteistyökumppanit löytyivät pääosin Länsi-Euroopasta. Leader-toimintapaa on toteutettu jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. Ensimmäisellä ohjelmakaudella 1996–1999 rakennettiin raamit hanketoiminnalle. ”Toteuttamisaika oli silloin lyhyt. Toiminta lähti liikkeelle 1997, kun ohjelmakausi loppui jo 1999.” Tuolloin oli 13 kansainvälistä hanketta ja 22 toimintaryhmää. Leader+ -ohjelmakaudella 2000–2006 toteutettiin jo noin sata hanketta. ”Tämän hetkisellä ohjelmakaudella on eletty taloudellisesti heikompia aikoja. Se näkyy myös hankkeiden määrässä, sillä tällä hetkellä on käynnissä 59 hanketta 23 eri maan kanssa ja parikymmentä on vireillä. Ohjelmakaudella on ollut aika paljon nuorille suunnattuja kv-hankkeita, useimmat hankkeet liittyvät maaseudun elinkeinoihin tai harrastusmahdollisuuksiin.”

Sanna Sihvola, ylitarkastaja, ruokaosasto, maa- ja metsätalousministeriö Sihvolan mielestä kansainvälinen kehittäminen on tuonut uusia ajatuksia ja uusia tapoja tehdä asioita omalla alueella. ”Kansainvälisen yhteistyön avulla voidaan jakaa hyviä käytäntöjä. Yksi keino saavuttaa maaseudun kehittämisen tavoitteet niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla on tehdä maiden välistä yhteistyötä” Suomessa kansainvälistä yhteistyötä on Sihvolan mielestä edesauttanut erityisesti maaseutuverkosto, joka on välittänyt hyviä käytäntöjä ja järjestänyt erilaisia koulutustilaisuuksia. Kansainvälisen yhteistyön edistämisessä on Sihvolan mukaan auttanut myös komission LEADER-alakomitean fokusryhmät, joista yksi keskittyi edistämään kansainvälisiä hankkeita. Työssä muun muassa haravoitiin kansainvälisen hanketyön pullonkauloja ja etsittiin niihin ratkaisuja. ”Partnerimaiden välinen viranomaistyö on ollut välillä hidasta, joten sitä on pyritty selkeyttämään. Maaseuturahaston ase-

tusehdotukseen on osittain fokusryhmän ansiosta saatu muotoilu, että hanke pitää ratkaista viimeistään neljän kuukauden sisällä. Lisäksi ryhmä on yksinkertaisesti koonnut eri maiden viranomaisista kontaktilistan, jonka avulla pystyy kysymään lisätietoja suoraan oikealta henkilöltä.” Seuraavalla ohjelmakaudella on tavoitteena tuoda uudistuvuutta ja kokeilevuutta työtapoihin, mistä LEADERssä on alun perinkin ollut kysymys. ”On valtavan tärkeä asia, että yhteistyötä tehdään hyvässä hengessä. Kaikilla toimijoilla on oma rooli ohjelmassa: mitä parempi yhteistyö sitä paremmat tulokset ja vaikuttavuus. Ongelmatilanteet on aina ratkaistava tavalla tai toisella.”

Leader-kokoontuminen Brysselissä vuonna 2012. Vasemmalla ELARDin varapuheenjohta ja Patras Panagiotis, maa- ja metsätalousministeriön ylitarkasta Sanna Sihvola ja ELARDin puheenjohta ja Petri Rinne.

MAASEUTUVERKOSTO 2013

15


MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO Teksti: Viivi Lakkapää Kuva: Joutsenten reitti ry

Leader-toimintatapa osaksi kehitysyhteistyötä Petri Rinteellä on monta rautaa tulessa. Rinne on ollut Joutsenen Reitti ry:n toiminnanjohtaja vuodesta 2001. Kansainvälisen EU:n Leadertoimintaryhmien kattojärjestö ELARDin (European LEADER Association for Rural Development) presidentiksi Rinne valittiin 2010. ”Olen viihtynyt hyvin tässä työssä. Kansainvälisyys tuo työhön oman mausteensa.” Kansainvälisyys alkoi kiinnostaa Rinnettä jo opiskeluaikana. ”Opiskelin Irlannin University College Dublin -yliopistossa 1996–1997 maaseudun kehittämistä. Kielitaito karttui ja syttyi kipinä yhteistyöhön muiden maiden kanssa. Kun keskustelu onnistuu sujuvasti, ei ole väliä, minkä maalaisia kollegat ovat.” Yhteistyö naapureiden kanssa

Suomi, Ruotsi ja Viro ovat Euroopan unionin kärkimaat hanketilastoissa. ”Ruotsin kanssa meillä on ollut esimerkiksi lähiruokayhteistyötä, josta on saatu malleja siihen, miten Göteborgin maaseutualueelta tuodaan kaupunkiin tuotteita. Ruotsissa tuottajat eivät lähde viemään itse Göteborgin taajamaan tuotteitaan, vaan tuottajien välille rakennetaan logistiikkalinkki.” Ruotsi ja Viro ovat luontaisimmat yhteistyökumppanimaat Suomelle, sillä ne ovat ne tutuimmat ja eniten Suomen tyyppiset. Ruotsi on Rinteen mukaan monella tavalla edellä kehityksessä, joten sieltä kannattaa hakea oppia. ”Esimerkiksi maahanmuutto on Ruotsin maaseutuohjelmassa vahvasti näkyvillä, kun taas Suomen ohjelmassa sitä ei ole edes mainittu.” Rinnettä kiinnostaa myös Venäjän suunta ja sen mahdollisuudet. Venäjän kanssa voitaisiin tehdä yhteistyötä esimerkiksi maaseutumatkailussa. ”Varsinkin metsästysmatkailu ja nuorisovaihto Venäjälle ovat isoja juttuja. 16

MAASEUTUVERKOSTO 2013

Olemme yrittäneet innostaa nuoria tutustumaan Karjalan suomensukuisiin juuriin.” Yhteistyö Euroopan ulkopuolella

Rinne on vahvasti mukana Joutsenen Reitin tekemässä yhteistyössä Mosamibikin Alto Ligonhassa, jonne on perustettu yhdessä paikallisten kanssa Afrikan ensimmäinen Leader-ryhmä. ”Koitamme saada näkyvyyttä Mosambikille. Aloimme tehdä yhteistyötä 2006, ja ryhmä aloitti toimintansa 2009. Toimintaryhmä on rahoittanut hankkeita, ja sinne on syntynyt uusia työpaikkoja, on vähittäiskauppaa ja maanviljelyä,” Rinne kertoo. Mosambikiin oli helppo lähteä tekemään yhteistyötä, sillä maassa on suhteellisen vakaa demokratian kehitys. ”Seutukuntien yli menevän yhteistyön ansiosta tietoisuus Leaderista on levinnyt ja hakemuksienkin määrä on kasvanut.” Rinteen mukaan Mosambikiin on matkustettu ympäri Afrikkaa ottamaan oppia toimintaryhmätyöstä. ”Joka kerta näkee, että siellä on menty eteenpäin. Hankkeiden kokonaismäärä on tällä hetkellä 35. Nyt on tullut yli 137 eri hankehakemusta, mutta vain murto-osa, noin 10–20 prosenttia voidaan valita.” Afrikasta mallia Suomelle

Leader-työtä 12 vuotta tehnyt ja hankemaailmassa elänyt Rinne kokee, että kehitysyhteistyö on näyttänyt konkreettisesti

sen, mitä Suomi voi opettaa, ja missä taas voi ottaa oppia muilta. ”Kyllä se aukaisee silmiä, kun lähtee toiseen kulttuuriin ja kehitystasolle. Esimerkiksi turhan byrokratian karsiminen on yksi sellainen asia, jota Suomessa voitaisiin opetella.” Erityisesti Rinne pitää siitä, että Mosambikin Leader-toimipisteissä ei ole pelkästään hankeneuvontaa, vaan siellä annetaan tietoa esimerkiksi taimitarhan hoidosta. ”Tällaista pitäisi olla enemmän myös Suomessa. Tällä hetkellä toimintaryhmien aika menee liiaksi hallintoon.” Kehitysyhteistyön tulevaisuus

Kehitysyhteistyö laajentuu jatkuvasti. Suomeen yhteistyö kehitysmaiden kanssa on vain tullut hitaammin kuin esimerkiksi sellaisiin EU-maihin, joilla on ollut siirtomaita Afrikassa tai Etelä-Amerikassa. ”Suomalaisilla ei ole tullut ehkä mieleen, mitä yhteistä heillä on kehitysmaiden kulttuurien kanssa. Niitä yhtymäkohtia huomaa sitten, kun pyörii paikanpäällä. Esimerkiksi kahvi, tee ja monet muut viljelykasvit yhdistävät. Viimeisimmällä Mosambikin matkalla tutustuimme tanskalaiseen yritykseen, joka tuo EU:n markkinoille pienviljelijöiden kasvattamia mangoja”. Perhe-elämän, ELARDin puheenjohtajuuden ja Joutsenen Reitti ry:n toiminnanjohtajuuden yhdistäminen ei ole kuitenkaan Rinteen mukaan aina mutkatonta. Helpotusta tulee siitä, että puolisolla on erilainen työrytmi kuin Rinteellä. ”Mahdollisuuksien näkeminen ja se, että oppii aina uuttaa, innostaa minua työssäni. Sen olen kuitenkin huomannut, että nukkuminen on tärkeää, muuten alkaa jostain päästä piiputtaa.”


Mozambikin ensimm채inen Leader-toimintaryhm채 Alto Ligonhassa.

MAASEUTUVERKOSTO 2013

17


MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO Teksti: Mari Voutilainen Kuvat: Antero Lehikoinen ja Mari Voutilainen

Kansainvälinen CULTripshanke tuo vipinää kylille Keskellä kesää saksalainen naisseurue ihmettelee Kesälahden taajamassa Itä-Suomessa rivitaloyhtiön parkkipaikalla auton lämmitystolppia. Paikalliset CULTrips-hankkeen vierailuemännät selittävät testimatkaajille tolppien käyttötarkoituksen. –Talven kovilla pakkasilla lämmitämme auton moottorit ennen käynnistämistä. ”Se on käytännöllistä” kuuluu useassa puheenvuorossa, vieraat nyökkäilevät ja auton lämmitystolpat tallentuvat saksalaisseurueen kameroiden muistikorteille. Ihmetys ja hymy ovat herkässä molemmin puolin. Auton lämmitystolpassa tiivistyy kansainvälisen CULTrips-hankkeen idea – tutustutaan eri kulttuureihin paikallisten ihmisten ja kyläläisten opastuksella.

Kumppaneina hankkeessa on seitsemän Leader-aluetta viidestä eri maasta: Suomesta Keski-Karjalan Jetina ry ja Joensuun seudun Leader-yhdistys, Virosta Raplamaapartnerluskogu, Itävallasta Urfahr-West ja OststeirischesKernland, Valle Umbra e Sibillini Italiasta ja RedangeWiltzfrom Luxemburgista, joka toimii kansainvälisen hankkeen pääkoordinaattorina. Oman kyläyhteisön kehittämistä kansainvälisen yhteistyön avulla

–Vaihdamme arkisia kokemuksia yhdessä tehden, kertoo hankkeen Suomen osion ”kylämatkailupäällikkö” Esko Lehto. -Ymmärrämme kylämatkailun arjen kulttuurimatkailuna, jossa kannustamme ihmisiä kulttuurien väliseen vuoropuheluun ja samalla pohdimme omaa kulttuurista identiteettiä ja sen muodostumista. Käytännössä yhteistyötä tekevät eri kyläyhdistykset ja -toimijat. – Kun ollaan tekemisissä ulkomaalaisten kanssa, niin asioita joutuu miettimään eritavalla, Esko tuumaa. Tässä on palattu matkailun juurille. Suomessa viehättävät metsä ja vesistöt niin vierailijoita kuin paikallisiakin. 18

MAASEUTUVERKOSTO 2013

Käytännössä hankkeeseen osallistuvat kyläläiset voivat tutkailla omaa yhteisöä ja sen toimintaa sekä vastaanottaa vieraita ja esitellä heille omaa toimintaansa. Toiminnan tuotoksia ovat esimerkiksi esitys- ja esittelymateriaali omasta yhteisöstä, kehittämisideoiden ja kokemusten vaihtaminen opintoretkien avulla ja kylämatkailuun perehtynyt opashenkilö. Kansainvälisessä hankkeessa on siis kyse myös paikallisesta, oman yhteisön kehittämisestä. Esko Lehdon mukaan tärkeintä osallistumisessa on oma ja yhteisön innostuminen, kiinnostus asiaa kohtaan, halukkuus yhteistyöhön ja uusien kavereiden saamiseen sekä halu uhrata aikaa yhdessä tekemiseen ja oppimiseen. Kyliin tutustutaan pilottiretkiä tehden. Retkiä on tehty tähän mennessä viisi, seuraava ja viimeinen pilottiretki kohdistuu kesäkuussa Itävallan Styriaan. Kyläläiset saavat itse valita, mitä näyttävät testimatkalaisille ja samalla he toimivat itse testimatkaajina. Testiretkien jälkeen palautetta käydään läpi yhdessä kansainvälisissä tapaamissa ja nettikokoontumisissa. Esko Lehto kertoo, etteivät hankkeen tulokset ole vielä valmiina. – Rakennamme yhdessä mallin kylämatkailutoiminnasta. Koska hankkeessa

on mukana niin monta maata, tämä tarkoittaa monenlaisia ja erilaisia näkemyksiä. Päätuotos on käsikirja, jossa kerrotaan, millainen tämä prosessi on ollut, ketä on ollut mukana ja mitä on tehty. Kirja toimii sitten mallina muille. Yrityksen ja erehdyksen kautta olemme rakentaneet kylämatkailumallia. Luxemburg pääpartnerina on näyttänyt meille muille tietä. Olemme Suomessa korostaneet kylämatkailun prosessimaista kehittämistä. Paikalliset ihmiset ovat toiminnan sielu ja suola, Esko kiteyttää. Hannele Autti Honkavaaran seudun kyläyhdistyksestä kertoo, että hankkeen tärkein anti ollut myönteinen palaute ja hyvät kokemukset. – CULTrips on selkeästi vahvistanut oman kylämme identiteettiä – Tämä on sellainen vahvistumisen juttu. Uskalletaan olla suorassa kontaktissa vieraiden ihmisten kanssa, ilman yhteistä kieltä. Auli Partio Rääkkylän Oravisalosta myötäilee. – Hanke on pistänyt liikkeelle myös omaa paikallista kylätoimintaa. Olemme saaneet uskallusta jopa niin paljon, että uskalsimme lakkauttaa kaksi toimimatonta kylätoimikuntaa ja perustimme uuden yhteisen kyläyhdistyksen. Olemme kyllä ottaneet hankkeesta kaiken hyödyn kylällemme. Toivottavasti on annettu muillekin!


MAASEUTUVERKOSTO

CULTrips 1: Kuvaa ja Mari Voutilainen. CULTripshankkeen suomalaista toimijakaartia. Testimatkan tunnelmia ja oppeja käydään läpi yhdessä, kokemuksia vaihtaen.

Sari Hirvonen Rääkkylän saaristokylistä tiivisti CULTrips-hankkeen pointit oman kylätoiminnan näkökulmasta: 1. Yhteistyö ja yhteisöllisyys lisääntyvät. 2. Pilottimatka testasi organisointikykyä ja valmiuksia (näkee ongelmakohdat). 3. Jokaisella on mahdollisuus osallistua taitojensa ja kykyjensä mukaan (motivaatio lisääntyy, löytyy uusia kykyjä). 4. Pilottimatka loi fiilistä koko kylään. 5. Julkisuuden kautta kylä pääsi esille. 6. Palaute loi uskoa tulevaisuuteen. Lue lisää: http://www.cultrips.org/ Eskon kylämatkailublogi: http://kylamatkailu.blogit.fi/. Lämmitystolppia ihmettelemässä: http://yle.fi/uutiset/ lammitystolppa_varasti_turistien_huomion_-_katso_video/6170193. Löydät Cultrips-hankkeen myös Facebookista! CULTrips-hankkeen aloitustapaaminen Italiassa Umbrian-laaksossa. Tapaamiseen ottivat osaa seitsemän Leader-ryhmän kylämatkailutoimijat viidestä eri maasta. MAASEUTUVERKOSTO 2013

19


MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO Tekstit: Pasi Laajala, projektipäällikkö, MTT Sotkamo ja Pirjo Heikkinen, toiminnanjohtaja, Elävä Kainuu Leader ry. Kuvat: Maaseutuverkosto, kuvapankki 123rf

YHDESSÄ PÖLYTTÄJIEN PUOLESTA! ”Jos pölyttäjät kuolisivat yhtäkkiä, ihmisellä olisi neljä vuotta elinaikaa”, sanoi Albert Einstein ymmärrettyään pölyttäjämehiläisten tärkeän roolin luonnon kiertokulussa. LEAD-partneri, GAL Pays Voironnais lähetti hankekutsun kesällä 2011. Elävä Kainuu Leader ry välitti sen MTT Sotkamolle, joka totesi hankeaiheen mielenkiintoiseksi, sillä onhan mehiläistarhaus taantuva elinkeino Kainuussa. Työ alkoi esiselvityshankkeella syksyllä 2011. Kainuulaista esiselvityshanketta rahoitti Elävä Kainuu Leader ry ja hanketta hallinnoi MTT Sotkamo. Tapaamisen jälkeen kaikki kahdeksan LEADER-partneria työstivät paikallisia hankkeita, joiden tuli tukea kolmea päätavoitetta: Land management, Beekeeping activity and economy sekä Information and education. Common Actions

Toisessa tapaamisessa 2012 Voironissa tutustuttiin alueiden tavoitteisiin ja saatiin kasaan yhteistyön kokonaisuus, budjetti ja toimenpiteet. Seminaarien järjestelyvastuut sai GAL Pays Voironnais, Ranska, LAG Dübener Heide, Saksa, sekä LAG Zlata Cesta, Slovakia. Hankkeen aikana tietoja on vaihdettu usein SKYPEN-välityksellä, suunnitelmissa on myös yhteisen www- ja Facebook -sivujen luominen, esite sekä keskitetty raportointi. Työ on eri suunnilla edennyt hyvin, roolit jaettiin osallistujien kesken selkeästi ja yhteydenpito on ollut vilkasta.

20

MAASEUTUVERKOSTO 2013

Metsän ja pellon ekosysteemipalvelut – marjojen satotasot nousuun

Paikallista, kaksivuotista koko Kainuunlaajuista hanketta toteuttaa MTT Sotkamo. Hanketta rahoittavat Elävä Kainuu Leader ry ja Oulujärvi Leader ry. Työllä turvataan pölyttäjämehiläisten elinolot erilaisin toimenpitein ja jaetaan kokeiluista saadut tiedot. Kainuussa tärkeä yhteistyökumppani on Kainuun Mehiläishoitajat ry.


MAASEUTUVERKOSTO Pölytyspalvelukokeilu kahdella mansikkatilalla

Kainuussa pölytyspalvelukokeilussa mehiläisiä ja muita pölyttäjiä on viety marjatiloille ja tietylle metsäalueelle kasvattamaan satoa. Toimenpiteellä halutaan myös monipuolistaa marjanviljelijöiden ja mehiläistarhaajien välistä yhteistyötä. Jos marjanviljelijä saa paremman tilin, niin voisiko siitä osan antaa pölytyspalvelun tuottajalle? Toisella mansikkatilalla mehiläiset valjastettiin myös mansikan harmaahomeen biologiseen torjuntaan. Viljeltyjen marjojen ohella pölytystoimintaa on kokeiltu myös mustikan pölytyksessä. Metsähallituksen mailla Kuhmossa on yhteistyönä marjateollisuuden kanssa ripoteltu muutaman kilometrin matkalle kuusi mehiläispesää sekä niiden lisäksi 20 villipölyttäjien pesää. Hankkeella helpotusta villipölyttäjien asuntopulaan, tietoiskuja ja opintomatkoja

Villipölyttäjät ovat tärkeitä luonnonmarjasatojen takuunaisia. Niitä vaivaavaa asuntopulaa haluttiin helpottaa keinopesien avulla. Pesät on rakennettu poraamalla haapa- tai koivupöllin pätkään erikokoisia reikiä asunnoiksi. Yhdestä pökkelöstä voi kuoriutua satoja uusia surisijoita keväällä. Pölytyspalvelun ideana on viedä pökkelön asukkaat kuoriutumaan sinne, missä

pölyttäjiä tarvitaan. Talven ja kevään 2013 aikana on järjestetty tietoiskuja mehiläistarhaajille ja alasta kiinnostuneille ja kesällä 2012 tulikin runsaasti toivomuksia pesien sijoitteluun erilaisiin pölytyskohteisiin, mutta pesien vähyys esti kaikkien toiveiden toteuttamisen. Alueelle saatiin yksi uusi tarhaaja, lisäksi 4H-kerho on halukas ensi kesänä pölytyksen hoitajaksi eräässä kohteessa. Toukokuussa 2013 oli opinto- ja verkottumismatka Slovakiaan. Slovakiassa, Zlata Cestan alueella järjestetään LEADERpartnereiden kokous sekä seminaari teemalla ”Beekeeping activity and economy”. Kokouksessa partnerit käsittelivät yhteisten toimenpiteiden tulokset, hyväksyivät raportit ja tekivät toimintasuunnitelmaa loppukaudelle. Kainuussa tulevalla pölytyskaudella toimintaa laajennetaan Oulujärven ympärille, missä myös mansikan harmaahomeentorjunta kiinnostaa viljelijöitä. Tärkeä tavoite tulevalle kesälle on myös tumman mehiläisen tuonti.

Voironin aloituskokouksen yhteydessä tutustuttiin ikkunalliseen opetusmehiläispesään. Kuvassa vasemmalta Kalle Hoppula, MTT Sotkamo, Finn Chemnitz LAG Lollandista, Tanskasta, Axel Mitzka Dübener Heidestä Saksasta sekä ranskalaiset ”pesänkehittelijät”.

käytännön esimerkkejä, jotta viljelijät ja mehiläistarhaajat löytäisivät paremmin toisensa. Hyötyjen osoittaminen käytännön toimilla on tässä paras konsultti.

Miksi yhteinen hanke?

LEADERISTÄ GRUNDTVIGIIN

Kainuu voi hyötyä Keski-Euroopan kokemuksista, koska siellä pölyttäjiin liittyvät ongelmat ovat tulleet esille jo paljon aiemmin. Täällä ongelmia oli ensi kerran vuonna 2008. Kainuulainen yhteistyö tarvitsee tuekseen tietoisuuden lisäämistä ja

Osa toimintaryhmistä on jo sitoutunut jatkamaan toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden ja mehiläistalouden puolesta. Tähän toimintaan on haettu Grundtvig Learning Partnership –hanketta, josta päätös tulee alkukesästä.

Voironissa hankkeen hallinnoijan edusta ja MTT Sotkamon johta ja Kalle Hoppula ja Elävä Kainuu Leaderin toiminnanjohta ja Pirjo Heikkinen.

MAASEUTUVERKOSTO 2013

21


MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO Teksti: Marjut Haapanen Kuva: Aktiivinen Pohjois-Satakunta

"Hankkeen aikana löydettiin uusina yhteistyöalueina mm. tryffelit, sienet sekä luontomatkailu ja kouluyhteistyö."

Vähän mutta tehokasta:

TORIEN PERINTEET Karvian Matkailuyhdistys ry:n toteuttama hanke "Traditions on the Market Square" on mainio esimerkki siitä, kuinka pienellä hankkeella (kokonaisbudjetti Suomessa 9 700 euroa) voidaan saada paljon aikaan – vieläpä talkoovoimin ilman palkattua työntekijää. Vastavuoroinen kulttuurikasvatus italialaisten kanssa poiki vuoden aikana valokuvanäyttelyjä, matkailunedistämistapahtumia, kulttuuriperinteiden keruuta sekä maaseutuyrittäjien verkottamista. Karvialaisten partnereina toimivat GAL Monti Sibillini e Valle, Spoleto, Castel Ritaldi ja Campello di Clitunno sekä Umbrian alueen maaseudun pienyrittäjiä. Suomi-Italia-yhteistyötä värittivät musiikki, perinteet, ruoka ja matkailun edistäminen. Vastavuoroisilla vierailuilla tuotiin

22

MAASEUTUVERKOSTO 2013

onnistuneesti esiin Karvian ja Umbrian alueen helmiä: eräs italialainen etsintäkuuluttaakin itselleen Karviasta maatilkkua ja taloa järven rannalta. Yhteistyö jatkuu

Hanke päättyi helmikuussa, mutta Karvia tekee nyt Castel Ritaldin ja Campello di Clitunnon kuntien kanssa epävirallista ystävyyskuntatyötä. Karvia-päiville 2013 on tulossa myyntiin umbrialaisten elintarvikkeita, yrittäjät esittäytyvät, kouluyhteistyö jatkuu, matkailijoita on jälleen tulossa Karviaan ja musiikkialan yhteistyö jatkuu myös muiden pohjoissatakuntalaisten toimijoiden kanssa. Hankkeen aikana löydettiin uusina yhteistyöalueina mm. tryffelit (Karviassa Metlan koeistutukset kesätryffelin

osalta) ja sienet sekä luontomatkailu ja kouluyhteistyö. – Hanke oli helppo toteuttaa, koska toimijat jo ennakolta tunsivat toisensa ja toistensa lähtökohdat. Näin siksi, että hankkeen käynnistämisen neuvotteluprosessi oli pitkä ja byrokratian polut hankalia erityisesti Italian päässä, kääntää Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry:n kv-koordinaattori Krista Antila hankaluudet voitoksi.

Karvian Kantin koululaiset ottivat Joulupukin maa -maineesta ilon irti. Spoleton joulutorilla pistettiin tonttuleikiksi.


MAASEUTUVERKOSTO Teksti: Marjut Haapanen Kuvat: Karhunseutu

MAASEUTUVERKOSTO

Käsityöperinne tuunattiin uuteen loistoon Juustolan käsityöläisten kansainvälistyminen on varsinainen helmihanke. Onnistumisia syntyi vajaassa kahdessa vuodessa enemmän kuin osattiin odottaa. Virosta Jögevamaa Koostöökodan ja Latviasta Darisim Pasin kanssa toteutettu hanke toi Juustolan käsityöläisille ja muille osallistujille uusia ideoita, lähestymistapoja ja näkökulmia käsityöperinteeseen ja käsitöiden toteuttamiseen. Niin ikään opittiin kekseliäitä ja uudenlaisia tapoja tapahtumien mainostamiseen, somisteisiin sekä tuotteisiin unohtamatta kansainvälisiä jakelukanavia. Koko kylän mukana oleminen tapahtumien järjestämisessä teki Juustolan väkeen vaikutuksen ja herätti kipinän yrittää samaa Suomessa. Yhteisön linkittäminen lähtikin alkuun varsin korkealta: Kokemäki ja

latvialainen Skrunda solmivat hankkeen yhteistyön innoittamina ystävyyskaupunkisopimuksen. Yhteistyötä hankkeessa tehtiin muutenkin monella eri tasolla; ketjussa oli käsityöläisten lisäksi mm. suurlähettiläitä, kuntien johtoa, opiskelijoita, yrittäjiä ja LEADER-toimintaryhmiä.

oli esittelyssä kaikki Karhuseudun alueen kansallispuvut ja lisäksi niistä muokattuja uusia ideoita. Sataedun Tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijoiden oma mallisto esiteltiin huikeassa muotinäytöksessä. Lisäksi ulkomaiset partnerit toivat oman alueensa pukuja sekä pukujen kankaista kehitettyjä uusia ideoita näytteille. Kansallispuvut ja niiden kuosit kokivat Oma mallisto ja tuunausta todellisen uuden tulemisen ja ovat herättäVirolaisten partnereiden omista perinne- neet suurta mielenkiintoa laajemmaltikin. tuotteista saatiin idea Juustola-mallistoon. Huutia mielikuvalle, että käsityöt olisivat Niinpä jo hankkeen aikana syntyi yhteinen vain mummojen touhua! mallisto Helvi. Yhteisellä mallistolla nostatetaan yhdistyksen statusta ja lisätään sisäistä yhteistyötä. Jenni Tanski kehräsi linnan Myös kansallispukukuosien trendik- pihan käsityömarkkinoilla kyys imaistiin Virosta. Viimesyksyisen Põltsamaan opintomatkalla 2011. käsityöseminaarin aiheena Kokemäellä oli Perinnekuoseista syntyy trendikästä kansallispukujen uudet tuulet. Juustolassa tavaraa.

MAASEUTUVERKOSTO 2013

23


MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO Teksti: Hannu Alatalo, kirjoittaja on projektin päällikkö, romaanin kääntäjä ja hän polveutuu suoraan Mustaparrasta. Kuva: Esa Rautiainen & Advertising Agency Crea

MUSTAPARTA - PERÄMEREN PIRAATTI VALLOITTI TORNIONLAAKSON UUDELLEEN 2000-LUVULLA Mustaparran saaristo ja Tornionlaakso on kansainvälinen elinkeinojen kehittämishanke, johon rahoitus on tullut Leader-ryhmä Outokaira tuottamhan ry:ltä. Hankkeen hakijana on Lapin yliopisto ja kansainvälisenä kumppanina Tornionjoen toisella puolella oleva ruotsalainen Mare Boreale-Leader -ryhmä. Hanke toteutettiin 1.11.2010-28.2.2013, mutta sen juuret juontavat 1700-luvulle saakka. Leader-hankkeeksi aihetta alettiin suunnitella vuonna 2009, jolloin kaksi aktiivista kulttuuri-ihmistä yhdisti ideansa. Saatiin kahteen maahan toimivat tapahtumat, joiden esiintyjät olivat molemmin puolin rajatonta Tornionlaaksoa. MAAKUNTA KAHDESSA MAASSA

Tornionlaakso on Suomessa ja Ruotsissa sijaitseva maakunta, jolla on yhteinen historia ja kulttuuri. Täällä puhutaan suomea, ruotsia ja yhteistä meänkieltä, jolla Ruotsissa on vähemmistökielistatus. Torniossa ja Haaparannalla käy vuosittain kolme miljoonaa ostosmatkailijaa. Keväisin hiihtomatkailijoiden autojonot pitkin Tornionlaaksoa ovat katkeamattomat. Asiakaspotentiaalia on paljon. Tornionlaaksolaisten yhteenkuuluvaisuuden tunne yli rajan ja sen taustalla historia ja kulttuuri ovat vahvoja. Voiko niistä tehdä matkailutuotteita, voiko tunnetta tuotteistaa? Ostos- ja hiihtokeskukset ovat massatuotteita. Onko niiden asiakkaissa kulttuurimatkailutuotteista kiinnostuneita? Heitä on paljon. 24

MAASEUTUVERKOSTO 2013

IISAKKI MUSTAPARTA

Kansanomaisuus, oikeudenmukaisuus, reiluuden voitto epäreilusta ja jälkimmäisen saattaminen naurunalaiseksi kiinnostavat kaikkia, kunhan tuotteet ovat omaperäisiä. Iisakki Mustaparta eli vuodesta 1751 vuoteen 1809, jolloin raja tuli Tornionlaaksoon halkaisten suvut, maat ja kalastukset. Palattuaan nuorena miehenä meriltä Mustaparta näki kotiseutunsa rappion, sorron ja hädän. Vastoin kauppaporvareiden tahtoa hän rakensi talonpoikaiskavereineen kannellisen laivan viedäkseen tervaa Tukholmaan ja tuodakseen paluulasteissa viljaa köyhille. Toimillaan hän sai vastaansa parempien ihmisten talutusnuorassa olevan virkamiehistön. Mustaparta miehineen julistettiin lainsuojattomiksi, vangittiin ja heitettiin haiseviin vankityrmiin Tukholmassa. Mustaparta ei lannistunut, vaan osoitti tekojensa laillisuuden. MEÄNKIELINEN ROMAANI MUSTAPARRASTA

Haaparantalaisen kirjailijan Olof Hederydin ruotsinkielinen romaani Iisakki Mustaparrasta suomennettiin ja sen puheenparsi käännettiin meänkielelle. Romaanin keskeiset tapahtumat esitettiin jatkonäytelmänä TornioHaparandan kylissä ja satamissa. Tarinasta tehtiin musiikillisia ohjelmapalvelutuotteita, joita on kierrätetty ympäri Suomea ja Ruotsia ravintoloissa, kouluissa

ja tunturikeskuksissa. Näyttää siltä, että tuotteet ovat elinkaarensa varhaisvaiheessa. MUSTAPARTA ON SUOMALAISRUOTSALAINEN TUOTEMERKKI

Markkinoiden yhteydessä esiteltiin Mustaparran talvivaatemallisto, jossa yhdistellään vanhoja ja nykyaikaisia piirteitä. Mallistosta voi tilata mittojensa mukaisen kapteenintakin tai nutun daamille. Nimekkään oluen valmistus katosi täältä muutama vuosi sitten, niinpä useassa tornionlaaksolaisravintolassa sammuu jano nyt Mustaparta-oluella. Vuoden loppuun mennessä Tornion pääkadulle avataan Mustaparta-ravintola menúineen ja ohjelmistoineen. Muutama merkittävä yrittäjä on nähnyt mahdollisuuksia hyville tuotteille, niiden markkinoinnille ja kannattavalle liiketoiminnalle Mustaparran hengessä. Vahvistunut identiteetti auttaa myös heitä.

HANKKEEN RAHOITUS: EU+valtio 120 000,00 Kunnat 30 000,00 JULKINEN RAHOITUS YHTEENSÄ 150 000,00 Hankkeen tulot 3 550,00 KO KO N A I S K U S TA N N U S A RV I O 153 550,00

Mustaparta vierailulla Visbyssä.


MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO 2013

25


KYLÄTOIMINTAA

YesCommAct–sateenvarjon alla tullaan ja tehdään – yli rajojen Se on se juttu, yhteisöllisyys, jolla me saadaan mikä tahansa pikkukylä maailman kartalle, jos halutaan. Niinkus tiedätte vaikka sen gallialaiskylän, Asterixin ja taikajuoman, you know. Näin juankoskelaistunut Andi Atkinson avaa Sense of Community -käsitettä samalla kun hän houkutteli kyläläisiä retkelle Art Festivotapahtumaan Savosta Satakuntaan. Retki on osa kolmen eri maan: Suomi, Skotlanti ja Italia, ja Suomen kolmen eri maakunnan: Pohjois-Savo, Kainuu ja PohjoisSatakunta YesCommAct – yhteistä kansainvälistä Leader-sateenvarjohanketta. Juankosken kaupungin ja Kulttuurihistoriallisen seuran perinneympäristöjä, yhteenkuuluvuutta, ja vapaaehtoisuutta kehittävä YesCommActin osahanke Tikkuja ja kiviä – Sticks and Stones rakentaa soittokunnan talon ympärille näyttävän puuaidan, ja kyläläisillekin lähes tuntematon vanha hautausmaa kylän keskellä kaupungintalon vieressä aiotaan nostaa arvoonsa rajaamalla se kiviaidalla. ”Do you know, miten kaunis kylä teillä on? ”, kysäisi eräs skottimies Huntlystä vieraillessaan Juankoskella ryhmänsä kanssa. Laitoimme ”skottilasit” nenälle, ja huomasimme, että jopas, kaunishan se on. YesCommAct-hankeen lähtökohta on ollut Skotlannin pienen Huntlyn moninaisissa kehittämistarpeissa. Huntlyn kehittämissäätiö löysi Kalakukko ry:n avulla eri puolilta Suomea tarpeisiinsa vastaavat kumppanit, joilta löytyi myös vastaavia tarpeita. Nyt kyseisen Huntlyn kaupungin kanssa rakennetaan taito- ja tietovaihtoa kivi- ja puurakentamisessa. Yksinkertaisesti näin: skotit tulevat näyttämään miten oikea ki26

MAASEUTUPLUS 3/2013

viaita tehdään, ja ruukkilaiset lähtevät lainaamaan puurakentamisen kykyjään brittisaarelle. Tuloksena hieno kiviaita täällä, ja hyvä puinen tuulensuoja ulkoilijoille ja hiihtäjille siellä. Lisäbonuksena vaihdetaan tapoja ja ideoita vapaaehtoistyöstä ja toisten ihmisten välittämisestä. Simple as that. Entäs Parkano ja Art Festivo? ”Yllytyshullujen” porukka starttasi huhtikuisena aamuna pikkubussilla kohti Satakunnan hankekumppaneita. ”Skotit tanssivat ja soittavat säkkipilleillä, parkanolaiset keittävät punamultamaalia ja lanseeraavat uuden kansanmetallimusiikin maailmalle, italialaiset herkuttelevat ja laulavat. Nilsiäläiset ja kainuulaiset esittävät sanataidetta, nykytanssia ja bändimusaa. Juankoski-tiimi imee kaikesta kaiken irti, ja suunnittelee Skottien hiihtomajan mallia. Mitäs siellä tapahtui? Pirisen Repa puhui jo toisen sanan englantia, Päiväniemen Saila tanssi kylpytakissa skottien perinnetanssia sekä molemmat taitavat nyt punamultamaalinkeiton salat. Käytiin Tykköön kylällä, jossa on 100 ihmistä ja niistä 70 on aktiivisesti mukana kylätalkoissa. He ovat rakentaneet hienon kylätalon, hirsiaitan, savusaunan, makkaranpaistokodan ja saunapaljut samaan pihaan. Kyläläiset kertoivat vielä, että masentunut nostetaan ylös yhdessä vaikka väkisin ja syötetään naapurinkin kakarat, jos heidän vanhempansa ovat töissä. Juostaan loppiaisena kylämaratonia ja tanssitaan juhannuksena läkähdyksiin. Kyläterapiaa. Mustosen Timo hämäsi korttitempuillaan Nuorten Artissa, ja Atkinsonin nuorilla on kavereita Kainuussa, Satakunnassa, Nilsiässä sekä tietenkin Skotlannissa. Venla perusti Hypotermia-bändin ja vetäisi paltamolaisen kaverinsa Jennin

kanssa Häävalssin mollissa, niin että kansa kerjäsi lisää. Huntlyn kehittämissäätiö sai valita suosikkinsa Kesämäen Kolmen Kontin kotarakennuksista. Hämäläisen Lassille ja Erkille olisi lentoliput konsulttimatkalle Skottiin, kukahan uskaltaisi Kesämäen poikia kysäistä? Vai olisiko muita vapaaehtoisia? Nilsiän ja Paltamon iso bussi on täynnä ihan hervottoman hyviä tanssivia nuoria ja mielettömiä bändejä. Niillä on kuulemma se Rising Youth Bands –juttu, minkä kautta nuoretkin saavat tätä EU:lle maksettua jäsenmaksua takaisin Leaderin kautta. YesCommAct –sateenvarjohanke on sekavuudestaan huolimatta aika yleishyödyllinen juttu. Juankoskelaiset parantavat mielenterveyttään asukaspuistoa hoitaessaan ja rakentaessaan puuaitoja, skottimies kyykkii etsimässä sitä pienoisrautatietä vanhan ruukkialueen kupeessa, ja jotkut parkanolaiset kylähullut kehittävät uuden musiikkilajin: Finn Folk Metal Motionin (FFMM) ja haluavat tulla ensi kesänä esittämään sitä Louhosareenalle ja Kanavajuhlille Pohjois-Savoon. Aletaan taas tehdä ja nostaa kyliä ylöspäin. Yhdessä. Niin kuin ne gallialaiset. Päivi Hagman kv-koordinaattori YesCommAct varjon alla olevat yksittäishankkeet ja kehittämisteemat Suomessa: -nousevien nuorisomuusikoiden ja bändien sekä tanssijoiden kannustaminen (Rising Youth Bands) -asukaspuistotoiminnan ja siihen liittyvän yhteisöllisyyden, kulttuurihistorian ja vapaaehtoistoiminnan kehittäminen sekä kivi- ja puurakentamisen tietotaito-vaihto (Sticks and Stones)


KYLÄTOIMINTAA

Nordic artisan food

Idea- and knowledge forum for artisan food.

Lähiruoan talousvaikutukset tutkitaan jokaisessa maakunnassa Kunnat eivät ole tiedostaneet kaikkia lähiruoan käytön hyötyjä. Suomen kunnat ovat merkittävin julkisten ruokapalvelujen toimija ja huomattava raaka-aineiden sekä elintarviketuotteiden ostaja. Valtakunnallisessa pioneerihankkeessa selvitetään lähiruoan talousvaikutukset ja mahdollisuudet lähiruuan lisäämiseen julkisissa ammattikeittiöissä. On paljon kuntia, joissa lähiostojen määrä elintarvikkeissa on vain noin 5% eli todella pieni, Helsingin yliopiston Ruraliainstituutin projektipäällikkö Leena Viitaharju kertoo. Syitä tähän voi olla monia: määrärahojen tiukkuus, hankintakriteerien epäsopivuus ja toisaalta taas elintarvikeyrittäjien vähäinen tietämys julkisista hankintaprosesseista tai niiden volyymien pienuus. Toisenlaisiakin esimerkkejä toki on kuntien joukossa kuten Kiuruvesi, jossa lähiostoihin on erityisesti panostettu, ja nykyisin lähes neljännes ostoista on paikallisia. Pienet tarjoajat kilpailuun mukaan

Julkiset ammattikeittiöt voivat käyttää paikallisia elintarviketeollisuuden tuotteita noudattamalla julkisten hankintojen

lainsäädäntöä. Jos kunnassa päätetään, että pyritään ostamaan elintarvikkeet mahdollisimman läheltä, niin silloin hankintakriteerit on laadittava sitä silmälläpitäen, Viitaharju tiivistää logiikan: jos hankintakriteerit asetetaan niin, että paikallisellakin ruokatuotannolla on mahdollisuus pärjätä tarjouskilpailussa, niin rahahan jää silloin omaan maakuntaan. Tällä on suora työllistävä vaikutus elintarvikealalla sekä kerroinvaikutusten kautta myös muille läheisille toimialoille, kuten maatalouteen tai kuljetusalalle. Ja kun työllisyys kasvaa, kasvavat tietenkin kunnan verotulot. Lisäksi lähiostot voivat vähentää myös pakkausjätettä, koska jossain tapauksissa voidaan käyttää palautusastioita. Lähiruoan käytön lisääminen julkisissa ammattikeittiöissä edellyttää hankkijalta koko tuotantoketjun tuntemista ja lähiruuan tuottajayrityksiltä valmiuksia ymmärtää hankintakriteereitä ja yrittäjämäistä asennetta markkinoiden suuntaan. Suurin osa paikallisista yrityksistä on melko pieniä, joilla ei välttämättä ole taitoja vastata julkiseen tarjouspyyntöön. Kunnat voisivat aina silloin tällöin tarjota yrityksille koulutusta, neuvontaa tai yleisempää tiedottamista tarjouksen tekemisestä. Kuntapäättäjiltä on löydyttävä

tahtotila, että asia etenee. -Pienikin yritys voisi päästä julkiseen tarjouskilpailuun mukaan mm. verkostoitumisen kautta. Esimerkiksi eri vihannesten tai kasvisten tuottajat voisivat tehdä yhdessä tarjouksen. Tällaisillä tarjontarenkailla voitaisiin ratkaista volyymien lisäksi mahdollisesti myös logistisia ongelmia. Lähiruoan taloudelliset vaikutukset ja käytön edistäminen julkisissa ammattikeittiöissä -hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriön lähiruokaohjelma. Hankkeen vaikuttavuuslaskelmat toteutetaan Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa kehitetyllä RegFin-laskentamenetelmällä. Hankkeessa tehdään valtakunnalliset kyselyt elintarvikkeita jalostaville yrityksille ja hankintarenkaille. Kyselyillä selvitetään muun muassa kunkin maakunnan alkutuotannon raaka-aineiden käyttöä elintarviketeollisuudessa sekä paikallisen ruuan käyttöä julkisissa ammattikeittiöissä. Ruralia-instituutissa tehtiin vastaavat laskelmat viime vuonna neljään maakuntaan ja tämä hanke laajentaa selvityksen valtakunnalliseksi. Pipsa Salolammi Suomen Kylätoiminta ry lisätietoja: www.helsinki.fi/ruralia MAASEUTUPLUS 3/2013

27


KYLÄTOIMINTAA

SlowLi

– Slow Life Country

Vauhdikkaiden ja joskus kuluttavienkin action-lomien sijaan voi päinvastaisesti rauhoittua loman viettoon. Slow Travel – hitaan matkailun ideologia ottaa pikkuhiljaa jalansijaa matkailijoiden ajatusmaailmassa ja kysynnässä. Kaavilaisen matkailukartanon emäntä ja matkailuyhdistyksen puheenjohtaja Kirsti Viljamaa luki Turun yliopiston professori Sirkka Heinosen artikkelia hidastamisesta ja hitaasta matkailusta. Artikkeli kolahti suoraan Viljamaan sydämeen ja hän pisti toimeksi. Viljamaan Mäntyjärven kylän savusaunassa istuva stressaantunut yritysjohtaja totesi tuloksesta: ”Tässä sulle Kirsti iso asiakaskunta minun kollegoista, antakaa

Hidastaminen ja sen yhdistäminen matkailuun avaavat silmiä ja antavat mielenrauhaa loman kautta. Kuvat: Päivi Hagman 28

MAASEUTUPLUS 3/2013

meidän vain istua tässä savunsuolaisessa ihanassa lämmössä. Antakaa meille uudet voimat työhön tämän pysähtymisen kautta”. Kuopion kupeessa sijaitsevan Tahkon matkailukeskuksen tarjottimelta löytyy actionia laidasta laitaan. Kysytään Tahko. Comin toimitusjohtaja Jari Mathalilta, onko nykyinen Tahkon asiakaskunta kiinnostunut uusista hitaan matkailun tuotteista, mm. leppoisista retkipäivistä soudellen, kalastellen, marjastaen, tutkien paikallista kulttuurihistoriaa tai vain luonnon ihmeellisyyksiä ja metsien hiljaisuutta kummastellen? Tähän hän vastaa: ”Nykyisestä kohderyhmästämme ei löydy paljoakaan asiakkaita tähän, mutta temppu onkin siinä, mistä ne uudet asiakkaat löytyvät. Heitä todella on, ja he tulevat metropoleista mm. Japanista tai suurkaupungista Venäjältä, esimerkiksi Pietarista.” Tähän uskovat myös matkailuyrittäjät, joiden tuotteet sijoittuvat puhtaan, Shanghaista tai Roomasta katsottuna todella neitseellisen luonnon ympärille. SlowLi-hanke luo, markkinoi ja testaa hitaan matkailun reittejä. Mitään uutta ei oikeastaan tarvitse luoda, vaan tehdä tunnetuksi metsän ja järvien siimeksistä löytyviä mahdollisuuksia. Henkiset pisteaidat matkailukeskusten ja kauempana sijaitsevien pienten matkailuyrittäjien välillä pitää kaataa. Siis temppu tehdään yhdessä. Päivi Hagman kv-koordinaattori

"SlowLi-hanke luo, markkinoi ja testaa hitaan matkailun reittejä"

Koillis-Savon Matkailu ry Pohjois-Savossa yhteistyössä Viron Kirderanniku Koostöökogu (KIKO) –rannikkoalueen kehittämisyhdistyksen kanssa toteuttavat yhteistä elinkeinollista kehittämishanketta vuosina 2011-2013. Tavoitteena on luoda tunnetuksi Slow Life Country –brändi hitaan matkailun (Slow Travel) ideologiaan nojaten. Nämä kaksi eri aluetta tekevät Slow Travelmatkailureittejä omille alueilleen sekä yhteisen Slow Travel routes -nettikansion ko. aluereiteistä, hitaan matkailun ideologiasta sekä yrityksistä. Hankkeessa kannustetaan yrittäjiä yhteistyöhön ja hyödyntämään ensimmäisten joukossa uutta matkailubrändiä, jonka uskotaan tulevan action-lomien tilalle maailmanlaajuisesti. Hanke on Kalakukko ry:n rahoittama Leaderrahoitteinen kansainvälinen kehittämishanke. Kalakukko ry:n kansainvälistymisen apu on konkretisoitunut kumppanihaussa, sopimusten teossa sekä joskus jopa uskon ja ideoiden vahvistamisessa asiaan. www.slowlifecountry.fi/fi


KYLÄTOIMINTAA Yksittäisiä matkailijoita maaseudulla, isoja massoja tapahtumissa. Kaksi hyvin erilaista, mutta tarpeiltaan samanlaista joukkoa yhteisen ongelman äärellä. Mihin kallistaa päänsä illan tullen?

Tervetuloa kotiin! Suomen maaseutu tarjoaa matkailijoille monia mahdollisuuksia nauttia puhtaasta ja kauniista luonnosta. Ohjattujen aktiviteettien parissa viihtyvien lisäksi polut, tiet ja joet houkuttelevat omatoimimatkailijoita. Valitettavan usein heidän tarpeensa ja maaseutualueiden palvelutarjonta eivät kuitenkaan kohtaa. Kirkonkylän kauppa ja kahvila eivät riitä täyttämään yhtä matkailijan perustarpeista eli yösijan tarvetta. Maaseutualueiden lisäksi majoituskapasiteetin riittävyyden kanssa on ongelmia muuallakin etenkin isojen tapahtumien yhteydessä.

Kotimajoituksessa on kyse yksityishenkilöiden tarjoamasta majoituksesta oman kotinsa yhteydessä ilman merkittävää taloudellista tavoitetta, mutta kuitenkin maksua vastaan. Monelle matkailijalle kotimajoitus on varteenotettava vaihtoehto jopa silloin, kun valittavana on muitakin majoitusvaihtoehtoja. Hotelli, lomakylä tai maatilamatkailuyritys tarjoaa varmasti hyvää palvelua, mutta mikä olisikaan aidompaa kuin majoittua paikallisen perheen kotona, turista isäntäväen kanssa maailman menosta ja ennen matkan jatkamista nauttia maittava aamiainen heidän kanssaan.

Vaihtoehto valtavirralle

Minustako kotimajoittaja?

Matkailun trendejä nuuskivat asiantuntijat ovat tuoneet esille alalla tapahtuvaa muutosta. Matkailijat kaipaavat yhä enemmän persoonallisia, yksilöllisiä ja aitoja kokemuksia ja palveluja. Tämä pätee myös majoitukseen. Jatkossa maaseudun majoituspalvelujen vajauteen ja tapahtumien lisäkapasiteetin tarpeeseen voi löytyä apua kotimajoituksesta.

Käytännössä kuka tahansa voi alkaa kotimajoittajaksi. Toimintaa silmällä pitäen Suomeen on kehitetty malli kotimajoitustoiminnalle. Kehitystyön taustalla olevassa Homestay-hankkeessa on mietitty kotimajoitustoiminnan periaatteet ja perusedellytykset majoitustilojen ja palvelujen osalta, selvitetty toimintaan liittyvä lainsäädäntö

sekä laadittu hinnoitteluohjeistus. Nämä materiaalit on koottu hankkeen nettisivuilta löytyväksi kotimajoittajan oppaaksi, jonka avulla sinäkin voit pohtia, olisiko kotimajoitus juuri sinun juttusi. Ruohonjuuritason kestävää matkailua

Kotimajoitus on myös kestävää matkailua. Majoitustoiminnan tapahtuessa jo olemassa olevissa tiloissa ei uudisrakentamista tarvita eivätkä pelkästään majoituskäyttöön tarkoitetut tilat ole aiheuttamassa ylimääräisiä kuluja. Kun kotimajoituskohteen isäntäväki vielä käyttää aamiais- ja muissa tarjoiluissa lähialueen tuotteita sekä suosittelee alueen palveluja ja käyntikohteita, tukee toiminta myös paikallistaloutta ja vahvistaa alueen toimijoiden yhteistyötä. Kulttuurisen kestävyyden näkökulmasta kotimajoitustoiminta tuo isäntäväen tarinoiden kautta mitä parhaiten esiin paikalliskulttuuria sekä elämäntapaa, ja päästää vieraan osaksi suomalaisen perheen arkea. Toivotetaan matkailijat tervetulleiksi suomalaiseen kotiin! Lisätietoa: Tero Taatinen projektipäällikkö Homestay-hanke 050 311 9504 tero.taatinen@karelia.fi www.karelia.fi/of

MAASEUTUPLUS 3/2013

29


YHTEISÖLLISYYS LEADER-ARVIOINTI

WALESISSA KULTTUURI TUKEE MAASEUDUN YHTEISÖLLISYYTTÄ Kulttuuriperinnön ja taiteilijoiden verkottaminen ovat olennainen osa Walesin hanketoimintaa. Tärkeässä asemassa on yhteisöllisyyden vahvistaminen. Vanhasta toiminnasta luodaan uutta viktoriaanisilla festivaaleilla ja Raglanin kylässä. - Walesissa minuun teki suurimman vaikutuksen se, miten monella tavalla kulttuuri on otettu tukemaan maaseudun yhteisöllisyyttä, Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän Kulttuuriteemaryhmän erityisasiantuntija Heli Talvitie toteaa. Kulttuuriteemaryhmä ja Maaseutuverkostoyksikkö järjestivät kulttuurin ja luovien alojen opintomatkan maaliskuussa Walesiin. Osallistujia oli Suomesta yhteensä kolmekymmentä. - Kulttuuriperinnön ja taiteilijoiden verkottaminen ovat vain yksi osa Walesin maaseudulla tehtävää innovatiivista hanketoimintaa. Monessa asiassa vaikuttaa taustalla yhteisöllisyyden "piristäminen" ja paikallisten ihmisten voimaannuttaminen, Talvitie sanoo. Walesissa on kolme miljoonaa asukasta. Moni on kiinnostunut maaseudulla kulttuurista ja taiteesta. Luovien alojen hankkeet vaihtelevat kirkkokulttuuria esille nostavasta Living Stones –projektista Walking with Offa –patikkareitistöön. Kokemusten vaihtoa ja kulttuuriyrittäjyyttä

Walesin Maaseutuverkostoyksikkö panostaa maaseudun kulttuuritoimintaan. Paikallisuus, yhteisöllisyys ja toimintaryhmätyö ovat avainsanoja. Kylien kehittäminen ammentaa historiasta ja kulttuurista. - Kulttuuria hyödynnetään ennakkoluulottomalla tavalla maaseudun kehittämisessä. Tästä ovat esimerkkinä Raglanin kylän hautausmaakierrokset, joita pitävät alakoululaiset, Maaseutuverkostoyksikön verkostoasiamies Hans Bergström sanoo. Maaseudun kulttuuripalvelut, harrastustoiminta ja luova talous pohjautuvat kult30

MAASEUTUPLUS 3/2013

tuurihistoriallisiin perinteisiin. Suomeen verrattuna Iso-Britannian traditiot nojaavat tuhatvuotisiin kivijalkoihin. - Walesista löytyi uudenlaisia kulttuuritoiminnan kehittämismuotoja ja malleja. Ne sopivat luovan talouden ja kulttuuriyrittäjyyden tukemiseen Suomessakin. Osaa täytyy tietysti soveltaa ja jatko-ideoida, Bergström toteaa. Kulttuuri- ja kulttuuriperintöhankkeita tuetaan Walesissa maaseutuohjelman rahoituksella sekä toimintaryhmillä oli useasti oma ohjelmalinja kulttuuri/

kultuuriperintöhankkeille. Niitä varten Leader-toimintaryhmillä on usein oma ohjelmalinjansa. Maaseutuverkostoyksikkö toimii vahvassa yhteistyössä paikallisten toimintaryhmien, hallintoviranomaisten ja kuntien kanssa. Pirja Peltomäki Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä Lisätiedot: www.maaseutupolitiikka.fi/ teemaryhmat/kulttuuri/wales


YHTEISÖLLISYYS Taide syntyy puistossa viktoriaanisilla festivaaleilla Victorian festivaalit järjestetään elokuussa kauniissa maaseutupuistossa Llandrindodissa. Tapahtuman merkitys paikallisille asukkaille ja yhteisöllisyydelle on tärkeä. Se kokoaa kyläläiset, matkailijat ja turistit juhlimaan viktoriaanista aikakautta. - Ole viktoriaaninen, ole enemmän kuin viktoriaaninen. Traditio maalaamisesta maalaustelineelle raikkaassa ulkoilmassa on hyvin viktoriaaninen, Victorian festivaalikomitean jäsen Karen Latham kertoo. Latham keksi yhdistää taiteen, yhteisöllisyyden ja luonnon. Art In The Park –tapahtuma toteutettiin yhtä aikaa perinteikkään Victorian festivaalin kanssa. Yksi syy järjestää taidefestivaali oli elvyttää festivaalin perinnettä. Ilman uusia ideoita ja osallistujia Victorian festivaali olisi kuihtunut. - Tavoitteena oli innostaa ja rohkaista jokaista osallistumaan. Puistoon pääsi piir-

tämään vaikka pyörätuolilla. Vanhin osallistujista oli yhdeksänkymmentä ja nuorin kolme vuotta. Taide yhdisti hienolla tavalla eri-ikäiset ihmiset ja lisäsi yhteisöllisyyttä. Taidepajoja ja maalausta luonnossa

Paikallinen yritys lahjoitti materiaalit, ja kustannukset pysyivät alhaisina. Jokainen osallistuja toi työnsä näyttelyyn. Kaikilla oli äänioikeus ja mahdollisuus valita paras työ näyttelyyn Cardiffiin. Tämäkin lisäsi lähidemokratiaa taiteessa ja yhteisössä. - Parhaat ideat syntyvät ihmisten omista tarpeista ja lähtökohdista. Ne toimivat paikallisten asukkaiden ehdoilla vahvistaen ja voimaannuttaen. Kiinnostavaa on luonnon terapeuttisen elementin sekä taiteen yhdistäminen toisiinsa. Tapahtumaan osallistui neljäkymmentä

paikallista taiteilijaa. Työpajoissa oli mahdollisuus kokeilla kalligrafiaa, valokuvaamista tai lasitöitä. Taidetutoreina toimineet taiteilijat neuvoivat osallistujia sekä havainnollistivat eri tekniikoita. - Palaute oli haltioitunutta ja innostunutta. Osa osallistujista ei ollut maalannut tai tehnyt mitään kuvataiteeseen liittyvää moneen vuosikymmeneen. Tapahtumaan osallistui myös vammaisia ja eri tavoin toimintakyvyltään rajoittuneita henkilöitä. Art In The Park -tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa 18.–23.8.2012 Victorian Rock Parkissa. Osallistujia oli yhteensä kaksisataa. Pirja Peltomäki Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä Lisätiedot: http://raglanpedia.org.uk

Raglanin kylä houkuttelee historialla - Haluamme houkutella ihmiset Raglanin kylään. Moni ajaa ohitse tai menee katsomaan kylän päänähtävyyttä, historiallista linnaa. Me halusimme ajatella asian uudella tavalla, seurakunnan aktiivi, eläkkeelle jäänyt opettaja Cheryl Morgan sanoo. Monmouthshiressa sijaitsevasta Raglanin linnasta on kerätty paljon historiaa, mutta sitä ympäröivästä kylästä vähän. Tämä oli eräs kimmoke kerätä kylän historiaa. Rakennukset ovat osa kulttuurihistoriaa, mutta ihmiset luovat historian, tarinan ja kertomukset. Raglan Roots –projekti herättelee kyläläisten intohimoja perinteitä ja tarinoita kohtaan. Tavoitteena on saada pieni maaseutukylä kulttuurinähtävyydeksi. Kylästä on tehty kartta, johon on merkitty keskeiset rakennukset, yritykset ja tapahtumapaikat. QR-koodiin perustuvia opastuksia voi ladata Raglanpediasta.

Lapset ohjaavat hautausmaakierroksia

Kiinnostus paikallista maanviljelystä, maaseutua ja kyläperinteitä kohtaan on Walesissa nousussa. Menneiden aikojen tarinakulttuuri on osa jatkumoa ja kylän kertomusta. Se voi olla myös matkailuvaltti. - Järjestämme alakoululaisille kerhotoimintaa kirkossa ja hautausmaalla. Lapset ovat olleet innoissaan, kun he ovat saaneet kertoa matkailijoille kylän edesmenneistä asukkaista ja sukupolvien vaiheista hautausmaakierroksilla, Morgan kertoo. Oppaina esiintyvät lapset toimivat ”historiaetsivinä”. Hautausmaan vainajien elämäntarinoiden kartoittaminen on ollut yksi osa kylän historian keräämistä. Monessa maaseudun kehittämishankkeessa seurakunta on avainasemassa. - Kirkko ei ole rakennus vaan ihmiset ovat kirkko. Kaikki lähtee kylän ihmisistä, Morgan painottaa.

Kotkan pesä. Kuva: Eila Heikkilä

Pirja Peltomäki Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä

MAASEUTUPLUS 3/2013

31


SVENSKA SPALTEN

Framtidens invånare på landsbygden Den generation som är i tur att stiga fram nu då 40-talisterna går i pension, kallas allmänt för generation Y. Deras föräldrar är 60-talister, de tror att de alltid har haft Internet och de ser helt oförstående ut då man talar om ”fallna murar” i Europa. Man kan inte imponera på dem med att säga att man besökt Kina. De är relativt högutbildade och kan utan problem skriva sin CV. Liksom alla tidigare generationer som stigit fram, har de inte heller hunnit lära sig av historien. Men de är vana att multitaska (ha flera bollar i luften på samma gång, t.ex. lyssna på musik, läsa och surfa på samma gång) och de utsätts för mängder av val hela tiden. De skall inte bara välja vilken kanal de tittar på, utan också vilken distributör eller operatör de vill ha, vilken el-leverantör, vilket försäkringsbolag, vilken slags mat de föredrar, vart och hur de vill resa...val i det oändliga som inte tidigare generation behövt bråka sina hjärnor med. Men samtidigt får de mängder av kunskap och värdefull information som de bär med sig både i jobbet och på fritiden. De är beredda på att de kommer att vara tvungna att jobba länge, därför tvekar de inte heller att ta ett sabbatsår då de känner för det. Sociala medier

Det här är framtidsforskaren Henrik Blomgrens definition av generation Y. Han jobbar till vardags vid Stockholms tekniska högskola och säger sig dagligen möta goda representanter för denna generation Det här är också den första generationen som har mer gemensamt med sina barn än med sina föräldrar. Deras föräldrageneration anser att de inte tar ansvar och inte kan spela i lag, utan är stora och svårmotiverade egoister utan balans i livet. Själva tror de inte på auktoriteter eller politik, kan möjligen engagera sig i ensaksrörelser och klassar sociala medier så som Facebook som socialt, 32

MAASEUTUPLUS 3/2013

medan att prata med någon är asocialt, eftersom man då bara begränsar sig till en person. Själva ser de sig som kunniga och bra samhällsmedborgare som är unika, och det de vill, så genomför de genast och inte sen. De bryr sig och engagerar sig, men frågan är bara i vad? Utmaning för landsbygden

Kommer denna nya generation att vara intresserad av en framtid på landsbygden och att engagera sig för gemenskap och gemensamma mål? Denna generation är precis vad vi behöver, om framtiden inte ser ut som igår, och det gör den knappast. Innovationerna och förnyelserna i vårt samhälle kommer att fortsätta i minst samma takt som tills idag. Denna generation är van att leva i en ständig förändring och snabbt anpassa sig till det nya. Näringslivet förändras snabbt och bara den som kan anpassa sig till det nya, har möjlighet att hänga med. En av utmaningarna för landsbygden blir att lyckas locka denna generation att stanna kvar i byn och engagera sig, skaffa familj och bry sig om gemensamma projekt. Kanske är det naturfantasterna som väljer denna väg, men som trenden verkar nu, är denna Y-generation benägen att förbli singel och söka sig till storstäderna. Som exempel kan nämnas att bara 17 % av New York-borna har barn. I singelstäderna äter man frukost på restaurang och tar hand om sig själv, utan att bry sig om grannen eller invånarna i kvarteret. Egna misstag

Men Henrik Blomgren konstaterar till slut att varje generation måste göra sina egna misstag och ingen vet vad som gäller i morgon. Ett mycket beskrivande exempel gav han genom att visa upp en tobaksannons med några år på nacken, där en rökande man blåser rök i ansiktet på en kvinna och där texten lyder: ”blås röken i ögonen på

henne och hon kommer att följa dig vart du går”. På 1950-talet var det ingen som ifrågasatte den annonsens relevans. I dag rynkar samtliga i auditoriet i Campus Allegro på näsan och kan knappt tro att det är sant att man någon gång tänkt så. Britt-Marie Norrgård Projektrådgivare på Aktion Österbotten rf Sammandrag av Henrik Blomgrens föreläsning vid seminariet Den nya generationens arbetsmarknad i Campus Allegro, Jakobstad 14.2.2013.


SVENSKA SPALTEN

Utredningsprojekt vill skapa helhetsbild av servicen Utredningsprojektet för landsbygdens serviceprogram har pågått i ungefär ett år. Projektet är ett samarbetsprojekt mellan Kommunförbundet, Landsbygdspolitiska samarbetsgruppen (YTR), fem temagrupper inom YTR och Kyrkostyrelsen. Bakgrunden till projektet är den växande oron över tillståndet för landsbygdens service. Hur fungerar landsbygdsinvånarens vardag idag och en hurudan boendelandsbygd vill vi ha i framtiden? Brett fokusområde

Med utredningsprojektet vill man samla den befintliga, inom olika projekt spridda centrala kunskapen om sådan service, som är grundläggande för vardagen på landsbygden. Kommuninvånaren har varit i centrum för utredningsprojektet och kommunerna har även beaktats. Fokusområdet för servicen har varit brett och innefattar allt från social- och hälsovård till utbildning och kultur, samt infrastruktur och säkerhet. Målet med projektet är att skapa en helhetsbild av servicetillståndet på landsbygden. Den insamlade informationen publicerades i maj 2013. Inom projektet har kommundirektörer från elva landsbygdskommuner runt om i Finland intervjuats. Med hjälp av intervjuerna har man fått information om hur kommundirektörerna upplever att servicetillståndet är på landsbygden, vilka åtgärder man tar till i strävan att säkra likvärdig service åt alla kommuninvånare och vad man uppfattar som närservice. I intervjuerna poängterades behovet av flexibilitet i lagstiftningen och tillämpningen av den, samt behovet av att minska de lagstadgade uppgifterna. Kommundirektörerna upplevde också att

det behövs mer lättillgänglig information om tillämpbara servicemodeller för landsbygden. Sist men inte minst har utredningsprojektet som mål att bereda ett förslag till innehåll för det kommande landsbygdens serviceprogram, vilket är ett program som skall genomföras på nationell nivå. Landsbygdens servicefrågor intresserar

Som projektledare för utredningsprojektet anställdes Antonia Husberg (pol. mag.) i maj 2012. Arbetet med att samla in befintlig information om landsbygdens basservice har pågått under hela året. Det finns många pågående forsknings- och utvecklingsprojekt på nationellt, regionalt och lokalt plan som tangerar servicefrågor ur ett landsbygdsperspektiv. Under året har även många viktiga forskningsrapporter i ämnet publicerats, vilket visar att ämnet är aktuellt och att det intresserar. Inom forskningen betonas den problematik som centraliseringen av servicen åstadkommer. Flera forskningsrapporter lyfter upp problematiken ur den glesbebodda landsbygdens synvinkel, men det finns få rapporter som fokuserar endast på den stadsnära landsbygden eller kärnlandsbygden. Forskningen lyfter bl.a. upp problematiken med att få barndagvård inom rimligt räckhåll, hemservice för äldre och logistiken kring servicen. I flera rapporter poängterar man att de luckor som finns i basservicen på landsbygden är problematiska med tanke på individens grundlagsrättigheter. Samtidigt kan det konstateras att landsbygdens befolkning är enligt flera studier nöjda med den servicen som finns och som de använder. Landsbygdens invånare nöjer sig med en

fungerande vardag, men det betyder att basservicen – i vilken ingår snabba datanätverk och telefonförbindelser – måste fungera. De centrala konklusionerna från utredningsprojektet kan sammanfattas i följande teser: • De befintliga luckorna i landsbygdens service riskerar/äventyrar finländarnas grundrättigheter. • Det behövs nationella principer för närservice. • För att säkra service på landsbygden krävs flexibilitet i sektorlagstiftningen, samt en sänkning och t.o.m. slopandet av administrations-, sektor- och organisationsgränser. • Den politiska betydelsen av landsbygden måste kunna omfattas i praktiken. Projektets slutseminarium ordnades på Kommunförbundet den 21 maj 2013. I samband med slutseminariet publicerades även slutrapporten för projektet som innehåller förslaget till landsbygdens serviceprogram. Förslaget bygger långt på de ovan nämnda fyra tematiska helheterna. Den som är intresserad av att läsa mera om dessa hittar slutrapporten och övrigt material kring projektet (på finska) på http:// www.maaseutupolitiikka.fi/teemaryhmat/ maaseudun_palveluohjelman_esiselvitys. Antonia Husberg Projektledare Finlands Kommunförbund, Regioner och samhällen Christell Åström Sakkunnig, utveckling av landsbygden och ärenden som gäller små kommuner Finlands Kommunförbund, Regioner och samhällen MAASEUTUPLUS 3/2013

33


SVENSKA SPALTEN

Stor utmaning för lilla Utö efter försvarsmaktens reträtt Under de senaste åren har många statliga tjänster dragits in i skärgården. Så är fallet även på Utö, Finlands sydligaste bebodda ö. Försvarsmaktens beslut från början av 2000-talet att dra sig tillbaka från Utö, blev en stor utmaning för det lilla ösamhället. Utö hade under nästan hela 1900-talet varit ett utpräglat tjänstemannasamhälle. När nu försvarsmakten hade beslutat att göra Utö till ett bevakningsfort, skulle personalen stationerad på Utö stegvis minskas. Försvarsmaktens byggnader skulle också övergå i Senatsfastigheternas ägo. Hur trygga servicen?

Som ett resultat skulle öns befolkning minska. Hur skulle man kunna bibehålla all service: butiken, posten, skolan m.m., med ett ständigt sjunkande befolkningsunderlag? Samtidigt öppnades nya möjligheter, i och med att bostäder och mark frigjordes för annat bruk än det militära. År 2003 beslöt Utö hembygdsförening att starta upp EU-projektet Utö – ett levande utskärssamhälle året om. Projektets målsättningar hade preliminärt redan utretts inom ramarna för det tidigare projektet Byaplan för Utö; att bibehålla en året runt bosättning på ön, trygga basservicen, bevara skolan, få några företagare till ön och att främja småskalig, välstyrd turismverksamhet. Öjar Utveckling Ab

Som resultat av projektet grundade hembygdsföreningen ett aktiebolag, Öjar Utveckling Ab, för att överta arméns f.d. fastigheter genom köp. I november 2006 kunde Fastighets Ab Öjar, ett bolag som Öjar Utveckling bildade tillsammans med Korpo kommun, ingå ett köpeavtal med Senatsfastigheter. Köpesumman på strax under 200 000 euro omfattande totalt 14 byggnader och ett markområde på 14 500 m2. Idag äger Öjar Utveckling nio av de fastigheter som köptes av Senatsfastigheter. Största delen av husen fungerar som hyresbostäder – något som är mycket eftertraktat i skärgården. För närvarande bor 22 personer stadigvarande i Öjar Utvecklings

34

MAASEUTUPLUS 3/2013

bostäder, och både föreningar och företagare är verksamma i flera av fastigheterna. Gamla vapenlagret allaktivitetslokal

En del av de byggnader som Öjar utveckling har, är inte lämpade för boende, men däremot kunde dessa användas till aktivitetsutrymmen för olika ändamål. År 2010 beslöt Öjar utveckling att gamla vapenlagret, som ligger nära butiken, skulle renoveras. Byggnaden krävde omfattande renoveringsarbeten, både på utsidan och på insidan, för att det skulle kunna tjäna som en allaktivitetslokal. Under 2012 invigdes det gamla, upprustade vapenlagret – som resultat av ett Leader-projekt. Vapenlagret kommer i fortsättningen att användas som fest- och möteslokal och för småskaligt hobbyhantverk. Tack vare hyresintäkter och försäljning av några av fastigheterna har man kunnat satsa pengar på de byggnader som krävt restaurering. Som en följd har aktiebolaget kunnat skapa arbetsplatser i ytterskärgården. En mycket stor del av arbetet har dock skötts på talko – både fast- och deltidsboende satsar mycket tid på styrelseuppgifter, byråkrati och praktiskt arbete för väglaget, butikens aktiebolag, jaktlaget, hembygdsföreningen, vattenandelslaget m.m. Utö är ett exempel på hur även små byar kan ro även stora projekt i land. Pia Prost Byaombud för Åboland

Utö ligger beläget i Skärgårdshavet cirka 80 kilometer från fastlandet. I byn på Utö finns det bland annat butik, skola och hyresbostäder. Ön har ett trettiotal invånare på vintern, sommartid betydligt fler. En finsk skola är verksam på ön. På Utö finns landets äldsta fyrplats. Öns fyr sprängdes av ryssarna under 1808-09 års krig, men byggdes upp igen 1814. I fyren finns Finlands enda fyrkyrka. Beläget vid inloppet till Skärgårdshavets viktigaste farled har Utö åtminstone sedan 1600-talet fungerat som stödjepunkt för lotsar, fyrvaktare, tulltjänstemän och militärer. Ön har haft en fast bosättning sedan 1740-talet. Militären har allt sedan första världskriget ingått i Utös byabild, men drog sig slutgiltigt tillbaka från ön i slutet av 2005. Utö har en aktiv hembygdsförening som består av både fast- och deltidsboende. Medlemsantalet rör sig kring 150.

Utö skola har för närvarande fyra elever. De kan vara betydligt fler de dagar när fågelskådarnas barn deltar i undervisningen. Foto: Pia Prost


SVENSKA SPALTEN

MAASEUTUPLUS 3/2013

35


SVENSKA SPALTEN Den territoriella agendan På internationella kvinnodagen den 8 mars 2013 firade jag bokstavligt internationellt med att sitta med på ett europeiskt möte i Santiago de Compostela i Galicien, Spanien. Sammankallare till mötet var Europas gränsregioners förbund (AEBR), och på agendan stod främst den kommande EUperioden 2014-2020. För att verkligen ha en direktlänk till beredande tjänstemän, hade en av kommissionens tjänstemän från DG Regio inbjudits. Spanjoren José Antonio Ruiz de Casas gav sin syn på den kommande EU-perioden, utgående ifrån den europeiska territoriella agendan, och glädjande nog verkar det som om den finansiella insatsen kunde öka något. EU-parlamentet har dock ännu inte sagt sista ordet. Utmaning för små aktörer

Den territoriella agendan kommer i likhet med mycket annat av EU-policyn, att vara starkt sammankopplad med EU:s tillväxtprogram, EU 2020. För små aktörer ute i regionerna blir detta en utmaning, då såväl program som projekt tenderar att bli allt större. Representanter från olika hörn av Europas gränsregioner gavs möjlighet att ge sina kommentarer, och många lyfte speciellt fram möjligheten för ”people to people activities”, vilket innebär projektinsatser utifrån gräsrotsengagemang via föreningar, organisationer, NGO:s eller den så kallade tredje sektorn. Sett ur ett nordiskt sammanhang är detta speciellt betydelsefullt, eftersom många föreningar och organisationer de facto bidrar till en socio-ekonomisk utveckling med sina insatser. Tredje sektorn

I EU:s strategi för år 2020 talas det mycket om tillväxt utgående från näringslivsinsatser och forskning. Man bör dock inte glömma bort tredje sektorns långa traditioner och insatser för samhällsutvecklingen. Detta bör upprepas av många regionala-lokala aktörer, även för beredande tjänstemän från DG Regio. På mötet var regionerna samstämmiga till denna del. En annan viktig fråga som lyftes fram, är EU:s projektadministration som alltmer sätter begränsningar för mindre aktörers deltagande i olika utvecklingsprogram. Agendans tre delare

Den territoriella agendan består av tre delar; 1) gränsregional samverkan såsom Västerbotten-Österbotten samverkan, 2) transregional samverkan såsom Östersjö-samarbetet och 3) interregional samverkan såsom samarbete mellan regionen Österbotten med regionen Extremadura i Spanien och regionen Sydtyrolen i Italien. För lokal utveckling och landsbygdsutveckling har den gränsregionala samverkan mest betydelse. Förhoppningsvis hänger flera mindre aktörer med i genomförandet av nästa EU-program 2014-2020. Ann-Sofi Backgren Vik. verksamhetsombud på Svenska studiecentralen/Österbotten I Vice President i AEBR/Österbottens förbund 36

MAASEUTUPLUS 3/2013

KESÄLLÄ POHJOIS-KARJALASSA ON LUPA LÄIKYTTÄÄ! Itä-Suomessa, Pohjois-Karjalan alueella käynnistyy kesällä 2013 kiertue, jossa keskitytään puhtaisiin vesiin ja vesistöihin. Yli satavuotias Olavi-laiva johdattelee kiertuetta PohjoisKarjalan halki kylien rannoista ja taajamien satamista aina Nurmeksesta Kiteelle. Vakavaa asiaa puhtaiden vesistöjen mahdollisuuksia lähestytään Olavin satamissa taiteen, yhdessäolon ja kohtaamisen kautta. Jokainen tapahtuma järjestetään kyläyhdistyksen, järjestöjen, yksittäisten ihmisten ja paikallistoimijoiden kanssa yhteistyössä. Suurella Vesikiertueella ammennetaan vedestä monella tapaa; rantakalaillat, vesihumpat, onkikisat, pelastusnäytökset, nuotanvedot ja freestylekanoottitemppuilut ovat vain muutamia esimerkkejä paikallisten toimijoiden järjestämistä ohjelmista. Ympäristösivistyksen tempauksena järjestetään myös Pohjois-Karjalan poikkiuinti heinäkuun alussa. Tavoitteena on uida Pohjois-Karjalan vesistöissä viikon ajan (7.-14.7.2013). Kiertuetta on puuhaamassa Maaseudun Sivistysliitto yhdessä lukuisien yhteistyökumppaneiden kera, kuten Pohjois-Karjalan Sydänpiiri ja Pohjois-Karjalan pelastuslaitos, ProAgrian Rae-hanke, Pelastakaa lapset , PohjoisKarjalan kylät, Taito Pohjois-Karjalan Taitobussi, Sadan megan Itä- ja Pohjois-Suomi sekä Leader-toimijoita. Lisäksi Teatteri-Traktori esittää tapahtumissa Shakespearen Myrskynäytelmän. Pohjois-Karjalan ELY-keskus on mukana kiertueella vaihtuvin vesistöön liittyvin teemoin. Laita sinäkin itsesi likoon – tervetuloa mukaan! www.vesikiertue.fi


PAKINA

Kun isoisä kuntalakia kirjoitti PARATIISIN HEDELMIÄ Puolalaista nykykansantaidetta Saarijärven museossa 4.10.2013–6.1.2014 Tulkinnan riemua sykkivä, runsas ja elämänmakuinen näyttely yltää Raamatun kertomuksista arkisiin kohtauksiin. Puolalainen rikas puunveistoperinne elää nykykansantaiteilijoiden käsissä. Esillä on myös itseoppineiden tekijöiden maalauksia ja grafiikkaa. Teokset ovat Sleesian museon, Krakovan Etnografisen museon ja keräilijä LeszekMacakin kokoelmista. Työpajoja, filmejä, taiteilijatapaamisia, Puola-iltoja, jouluseimen tekoa! Seuraa näyttelyn tapahtumatietoja: www.itenet.fi/ hankkeet Manner-Suomen maaseudun kehittämisrahaston LEADER toimintalinja on tukenut Puusta pitkään -hanketta.

Tilaa uusi esite maaseutuvaikutusten arvioinnista! Maaseutuvaikutusten arviointi on lähestymistapa, joka auttaa maaseutunäkökulman sisällyttämisessä eri prosesseihin. Maaseudulla päätösten vaikutukset ovat usein erilaiset kuin keskuksissa, mikä johtuu maaseudun erityispiirteistä, kuten harvasta asutuksesta ja pitkistä välimatkoista. Tämän vuoksi on tärkeää, että maaseutuvaikutukset selvitetään jo asioiden valmisteluvaiheessa, jotta maaseudun asukkaiden, yritysten ja toimijoiden näkökulma voidaan ottaa huomioon päätöksiä ja niistä seuraavia käytännön ratkaisuja tehtäessä. Maaseutuvaikutusten arvioinnista on ilmestynyt uusi esite suomeksi ja ruotsiksi. Sitä voi tilata osoitteesta maaseutupolitiikka@tem. fi. Esite on saatavana sähköisesti osoitteesta www.maaseutupolitiikka.fi

Kuntakartan uudelleenjärjestelyjen ja uuden kuntalain vaikutuksia lähidemokratian ja myös termistön kannalta ovat miettineet monenlaiset delegaatiot ja aivoriihet. Pitäisikö esimerkiksi kuntaliitoksessa liitettyä aluetta kutsua kunnanosaksi vai pitäjäksi? Entä jos sitä ryhdytäänkin kutsumaan lähikunnaksi? Vai olisiko se sittenkin luontevasti aluelautakunta? Vai kunnan sisäinen vaalipiiri? Jälkimmäisissä termeissä puhutaan enemmänkin lähidemokratiayksiköistä kuin identiteetin kiinnittymispisteistä. On termistöä toisaalta ennenkin sorvattu. Maalaiskunnat ja kauppalat ovat vielä monien muistikuvissa, mutta miten tuttu on esimerkiksi sellainen aluehallinnon yksikkö kuin taajaväkinen yhdyskunta? Eipä taida sanoa mitään erityiskuntakaan tai epäitsenäinen kauppala. Taajaväkinen yhdyskunta oli Suomen varhaisempien kunnallislakien mukaan maalaiskuntaan kuuluva asutuskeskus, jolla oli tiheän asutuksen vuoksi tehty rakennuskaava. Taajaväkisiksi yhdyskunniksi muodostettiin 1900-luvun alussa muun muassa useat tehtaiden tai rautatieasemien ympärille syntyneet asutusalueet sekä myös eräät suurimpien kaupunkien läheisyyteen syntyneet esikaupunkialueet. Tällaisia olivat muun muassa Munkkiniemi ja Lauttasaari nykyisessä Helsingissä, Espoon Leppävaara, Vantaan Tikkurila sekä Raunistula ja Nummenmäki Turussa. Yhtä lailla näitä olivat Kemijärven kirkonkylä tai Jyväskylän Vaajakoski. Enimmillään 1930-luvun alussa Suomessa oli yli 30 taajaväkistä yhdyskuntaa. Taajaväkinen yhdyskunta ei muodostanut erillistä kuntaa. Se oli niin sanottu erityiskunta, joka hoiti ainoastaan paikkakunnan varsinaista maaseutua huomattavasti tiheämmästä asutuksesta aiheutuneet erityis­tehtävät. Erityiskuntia olivat taajaväkisten yhdyskuntien ohella epäitsenäinen kauppala (Ikaalinen) ja kunnallispiiri, joka tosin jäi vain teoreettiseksi mahdollisuudeksi paperilla. Erityiskuntastatus toi rajoitetun itsehallinto-oikeuden, johon kuului ennen muuta kaavoitus sekä katujen ja muiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaana-

pito. Valtaosa kunnallisista tehtävistä, kuten koulutus ja sosiaalihuolto, kuuluivat sille maalaiskunnalle, johon yhdyskunta kuului. Taajaväkisellä yhdyskunnalla oli oma valtuustonsa, joka valittiin kunnallisvaalien yhteydessä. Sen asukkailla oli äänioikeus sekä maalaiskunnan että yhdyskunnan vaaleissa. Kaksoisäänioikeuden kääntöpuoli oli kaksoisverotus; yhdyskunnan asukkaat joutuivat maksamaan maalaiskunnalle menevän normaalin kunnallisveron ohella veroa myös taajaväkiselle yhdyskunnalle. Mihin taajaväkiset yhdyskunnat sitten katosivat? Ratkaiseva käänne oli vuoden 1932 asemakaavalaki. Sen mukaan jokaiseen maalaiskuntaan kuuluvalle asutuskeskukselle oli vahvistettava rakennuskaava. Tässä tilanteessa taajaväkiset yhdyskunnat menettivät tärkeimmän alkuperäisen merkityksensä ja ne alkoivat poistua kartoilta vähitellen. Viimeiset taajaväkiset yhdyskunnat lakkautettiin vuonna 1956. Loputkin taajaväkisistä yhdyskunnista muutettiin kauppaloiksi tai itsenäisiksi maalaiskunniksi, ja osa liitettiin vieressä sijaitsevaan kaupunkiin. Mielestäni nyt olisi korkea aika ottaa uudelleen käyttöön nämä aivan käyttökelpoiset aluehallinnon termit ja luoda kaikenkattava aluetypologia kunta- ja palvelurakenneuudistajien käyttöön. Näen jo sieluni silmin, miten Hennan ja Marian vetämissä työryhmissä silmät loistavat, kun keksitään uusia tehtäväsisältöjä ja kokomääritelmiä sellaiselle alueyksikölle kuin epäitsenäinen kauppala. Se kunnallispiirikin jäi aivan turhaan käyttämättä silloin sotia edeltävällä ajalla. Olennaista tietysti on, että jokainen työpaja synnyttää kullekin alueelliselle yksikölle aivan erilaisia tehtäviä ja asukaspohjia. Miten huikeaan aivomyrskyyn houkutteleekaan jo nimensä perusteella väljäraaminen taajaväkinen yhdyskunta? Himmeleiden ja hallinnon karsimisen nimissä kaikki kumminkin ihastuvat ajatukseen kuntatason kaksoisverotuksesta. Ja taas maaseutu kehittyy. Tai sitten ei. Dorfagent Linkoranta

MAASEUTUPLUS 3/2013

37


LAKIMIEHEN NURKKA Olen aiemmin tällä palstallani käsitellyt kysymystä yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksesta, lähinnä pyrkien selvittämään rajanvetoa yleishyödyllisen toiminnan ja elinkeinotoiminnan välillä. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on puolestaan tiivistetysti käsitellä kiinteistötuloa koskevia säännöksiä.

SEURANTALO; VUOKRATULOT VEROTUKSESSA

Varatuomari Tommi Siro kirjoittaa lakimiehen nurkkaan oikeudellisiin asioihin liittyvistä kysymyksistä. Lisätietoja SYTYn tarjoamasta lainopillisesta palvelusta saa SYTYn verkkosivuilta www.kylatoiminta.fi. Tommi Siro antaa puhelinneuvontaa toimintaryhmille, kylien maakunnallisille yhteenliittymille ja kyläyhdistyksille. Viikoittaiset soittoajat ovat tiistaisin ja perjantaisin kello 9.30-12.00. Tommi Siro Lakiasiaintoimisto Siro Linnankatu 18 20100 Turku puh. (02) 2522 242 / 040-5507635

38

MAASEUTUPLUS 3/2013

Seurantalot ovat yleishyödyllisten yhdistysten kokoontumistiloikseen rakentamia taloja, joista vanhimmat talot on rakennettu 1880–luvulla. Talojen lukumäärä on nykyisin noin 2 500 (kts. tarkemmin www. seurantalot.fi). Lähden tässä kirjoituksessa seuraavista lähtökohtaoletuksista: a) seurantalo on yleishyödyllisen yhdistyksen omistuksessa; b) kyseessä on kiinteistö; c) seurantaloa käytetään yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen. Tuloverolain 23 §:n mukaan yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta kunnalle ja seurakunnalle. Kiinteistötulot ovat sen sijaan verovapaita valtionverotuksessa. Kiinteistöstä saatu tulo on veronalaista tuloa silloin, kun kiinteistö tai sen osa on muussa kuin yleisessä tai yleishyödyllisessä tarkoituksessa. Yleishyödyllistä käyttöä on muun muassa yhdistyksen oma käyttö ja se, että yhdistys vuokraa kiinteistön yleishyödylliseen käyttöön toiselle yleishyödylliselle yhdistykselle. Jos yhdistyksen jäsenet saavat vuokrata kiinteistöä esim. vapaa-ajan käyttöön tai jos kiinteistö on vuokrattu elinkeinotoimintaa varten, kiinteistö ei ole yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä. Tällöin kyse on veronalaisesta kiinteistötulosta. Kiinteistötulon veroprosentti on 7,80 vuonna 2013. Tarkasteltaessa seurantalojen vuokraamista ulkopuolisille tahoille erimuotoisia tapahtumia varten ja pohdittaessa kyseisen toiminnan perusteella saatavien tulojen luonnetta, täytyy huomiota kiinnittää myös kysymykseen toiminnan mahdollisesta elinkeinoluonteesta. Jos toiminta tosiasiassa on pienimuotoista taikka vähäistä (esim. muutamat juhlat kesässä tms.) ja toiminnan tarkoituksena on yhdistyksen toiminnan rahoittaminen, kyse ei yleensä voine olla elinkeinotoiminnasta. Mikäli toiminta sen sijaan muodostuu laajamittaiseksi ja kohdistuu

tavanomaisiin palveluihin sitä todennäköisempää on, että toiminnan voidaan katsoa täyttävän elinkeinotoiminnan tunnusmerkit. Elinkeinotoiminnasta saatavasta tulosta yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen. Käytännössä kuitenkin lienee niin, että valtaosa seurantalojen vuokraustoiminnasta jää tai on ainakin toistaiseksi jäänyt elinkeinotoiminta -käsitteen ulkopuolelle eikä toimintaa ole pidetty elinkeinotoimintana. Lienee myös niin, ettei verottaja ainakaan toistaiseksi ole kovin paljon puuttunut yksittäisiin seurantalojen vuokraamistilanteisiin, joissa seurantaloa on vähäisessä määrin yhdistyksen toiminnan rahoittamiseksi vuokrattu muuhun kuin suoranaisesti yleiseen taikka yleishyödylliseen käyttöön. Yleisesti ottaen on kuitenkin niin, että vuokraustoiminnan laajuus per kohde on keskimäärin ottaen suhteellisen vähäistä. Mahdollista on toki, että aiemmin muodostunut tulkintalinja muuttuu tiukempaan suuntaan, muun muassa siitä syystä, että nähdään herkemmin se, että kilpailu voi joillakin alueilla vääristyä yllä selostetun toiminnan johdosta. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, ettei paikallista kehittämistä taikka paikallisten palveluiden saatavuutta heikennettäisi yksinomaan mahdollisten veroseuraamusten pelossa. Pienimuotoinen taikka kohtuullisessa mittakaavassa tapahtuva seurantalon vuokraustoiminta ei myöskään vaarantane yhdistyksen yleishyödyllistä statusta, kunhan talo pääasiallisesti on avoin yleiselle ja yleishyödylliselle toiminnalle ja kunhan yhdistyksen toiminta on muutenkin pääasiallisesti yleishyödyllistä. Mikäli puheena olleet verotuskysymykset tulevat ajankohtaisiksi, suosittelen tutustumista Verohallituksen ohjeeseen Dnro 384/349/2007, 30.4.2007, joka toimii hyvänä verotusohjeena yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille. Ohje löytyy muun muassa osoitteesta www.vero.fi.


Suomen Kylätoiminta ry (SYTY)

Byaverksamhet i Finland rf c/o Willa Elsa Meijeritie 2, 25410 Suomusjärvi Email: info@kylatoiminta.fi www.kylatoiminta.fi/www.maaseutuplus.fi

pääsihteeri Risto Matti Niemi Puh. 050 599 5229 Email: ristomatti.niemi@kylatoiminta.fi kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa Puh. 050 592 2726 Email: tuomas.perheentupa@kylatoiminta.fi toimitussihteeri/tiedottaja Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 Email: pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi talouspäällikkö Raija Tuppurainen Puh. 045 133 5391 Email: raija.tuppurainen@kylatoiminta.fi SVENSK BYASERVICE: Center för Lokal Utveckling vid Svenska Studiecentralen Rådhusgatan 21 C, 61500 Vasa Tel. (06) 3204151

Seuraarava lehti ilmestyY 25.9.

HANKKEET: Kylien Bisneskeissit -hanke Kylien liiketoiminta-asiamies Juha Kuisma Puh. 045 884 7884 Email: juha.kuisma@kylatoiminta.fi Maaseutuasumisen teemaryhmä, YTR:n erityisasiantuntija Heli Siirilä Puh. 045 892 4715 Email: heli.siirila@uwasa.fi LEADER-asiamiehet: Heli Walls Puh. 045 327 1117 Email: heli.walls@kylatoiminta.fi Kim Smedslund Puh. 045 147 7141 kim.smedslund@kylatoiminta.fi Kyläapu-hanke, projektisihteeri Marianne Lemettinen Puh. 045 887 1511 Email: marianne.lemettinen@kylatoiminta.fi

landsbygdsutvecklare Peter Backa Tel 040 595 0444 Email: peter.backa@studiecentralen.fi

JÄSSI-jätevesihanke Jätevesineuvoja Kirsi Mäensivu Puh. 045 881 4200 Email: kirsi.maensivu@kylatoiminta.fi

kansliesekreterare Kenneth Sundman Tel. (06) 320 4151 Email: kenneth.sundman@studiecentralen.fi

Kyläapu-hanke, projektipäällikkö Juhani Nenonen Puh. 045 111 52 22 Email: juhani.nenonen@kylatoiminta.fi

YHTEYSTIETOJA kansainvälisiin JÄRJESTÖIHIN:

European Rural Alliance: tavoitteena on koota eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä, jotka toteuttavat kokonaisvaltaista ja monialaista maaseudun kehittämistä. Suomen yhteyshenkilö: Eero Uusitalo (puheenjohtaja), Peter Backa (sihteeri) European LEADER Association for Rural Development (www.elard.eu): eurooppalaisten Leader-ryhmien kattojärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Petri Rinne (puheenjohtaja) European Rural Community Association: Eurooppalainen kylätoiminnan ja maaseudun kehittämisjärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Kim Smedslund (hallituksen jäsen) Hela Norden skall Leva (www.hele-norden.dk): pohjoismainen kyläliikkeiden verkosto. Mukana kaikki Pohjoismaat, Ahvenanmaa, Grönlanti ja Färsaaret. Suomen yhteyshenkilö: Risto Matti Niemi (hallituksen jäsen) Partnership for Rural Europe (www.prepare-network.org): koostuu 10 verkostoyhteenliittymästä. SYTYn yhteyshenkilö: Kim Smedslund European Council for the Village and Small Town (www.ecovast.org) tavoitteena kehittää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista elinvoimaisuutta. Suomen yhteyshenkilö: Heli Siirilä (Maaseutuasumisen teemaryhmän erityisasiantuntija) MAASEUTUPLUS 3/2013

39


Paikallistoiminnan valtakunnallinen juhla

LOKAALI 14.-15.9.2013 OH JELM A Lauantai 14.9.

Lounais-Hämeessä Tammelassa

10.30 Ilmoittautuminen ja majoittuminen

Sunnuntai 15.9. 8.30 Tutustumiskierros

Mustialaan: Mustialantie 105, 31310 Mustiala

aamuvirkuille Mustialan alueeseen

11.30 Lähtö

10.00 Jumalanpalvelus

busseilla Mustialasta Forssaan

Tammelan kirkko

12.00 Lokaalin avaus

10.00 -12.00 Yhdessä tulevaan -työpajat

Kuuli kulkija kohinan -lyhytelokuva, Elävien kuvien teatteri: Keskuskatu 1, 30100 Forssa

12.30 -17.00 KYLÄRETKET Härkätieretki: tutustutaan historiallisen Härkätien varrella oleviin kyliin, niiden toimintaan ja kansallispuistoihin (Torro, Letku, Porras ja Saari)

Koijärviretki: tutustutaan Koijärven maisemiin ja aktiivisiin kyliin (Koijärven alueen kylät, Teuro-Kuuslammi)

Loimijokiretki: tutustutaan LounaPlussa ry:n rahoittamien Leader-hankkeiden tuloksiin (Jokioinen, Ypäjä)

19.00 Iltajuhla: Auran Pirtti, Tammela

Iltajuhlaan sisältyy hämäläinen pitopöytä sekä viihdyttävä ohjelma, Tammelan kunnan tervehdys

22.00 Jatkot: Oluttupa Iso Piippu, Mustiala. Musiikista vastaa The Himmeli

Lisätietoja, hinnat ja ilmoittautumiset: (31.8 mennessä) www.hameenkylat.net/lokaali-2013 Maalaus: Enni Lehtinen, Tammela

Tammelan Koulukeskus: Koulutie 1 Aamupäivän työskentelyssä tartutaan paikallistoiminnan ja kylien kehittämisen ajankohtaisiin teemoihin keskustellen ja yhdessä jakaen.

10.00-13.00 Kylätori koulukeskuksella

myynnissä paikallisia tuotteita Hämeestä. Kahvio.

12.00 Lounas

Koulukeskuksen ruokala

13.00 -15.30 VALTAKUNNALLINEN KYLÄTOIMINNAN JUHLA, Koulukeskuksen sali Valtiovallan tervehdys

maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Paikallisuus nousussa?

maakuntajohtaja Timo Reina, Hämeen liitto puheenjohtaja Eero Uusitalo, Suomen Kylätoiminta ry

Juhlapuhe: Maaseudun puolustaminen komedian keinoin, Pirunpelto ja Maalaiskomedia -sarjojen käsikirjoittaja, kirjailija Heikki Luoma

Mukana Vuoden kansantanssiyhtye Tahdittomat Valtakunnallisen Vuoden Kylän 2013, kunniamaininnan saaneiden kylien, Vuoden Kylätoiminnan Tiennäyttäjien, Vuoden Maaseututoimijan ja Vuoden Maaseutukasvon nimeämiset ja palkitsemiset. Juontajana muusikko Mika Mali

15.30 Päätöskahvit ja kotia kohti

Seuraa valmisteluja osoitteessa: www.facebook.com/lokaalitapahtuma


Mp3 2013 verkkoon