__MAIN_TEXT__

Page 1

MAAILMANVAIHTO ry I C Y E Pitk채nsillanranta 11, 00530 Helsinki, FINLAND tel. +358-9-774-1101 / fax +358-9-7310 4146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi 2/2005


TAPAHTUMAKALENTERI 5.7.

infotilaisuus Suomesta lähtevien vapaaehtoisten vanhemmille Helsingissä.

29. – 30.7. Faces festivaalilla Karjaalla esitellään Maailmanvaihdon toimintaa. Tapahtumasta kiinnostuneet voivat ilmoittautua / meri.tennila@maailmanvaihto.fi, puh. 050- 3088339 11.–21.8. Suomeen saapuvien nuorten vapaaehtoisten tulovalmennus- ja kielileiri Inkoon Kavalahden leirikeskuksessa. Haemme leirille suomenkielenopettajaa sekä ohjelma- ja keittiötiimiä. Kaikki innokkaat ovat tervetulleita mukaan – luvassa monikulttuurista menoa, uusia ystäviä sekä monenlaista aherrusta. Lisätietoja: hosting@maailmanvaihto.fi ja 09-7741101

”There is no reason for nostalgia, everything is still happening” - Devin Townsend

20. – 21.8. Koulutus Suomeen tulevien ulkomaalaisten vapaaehtoisten isäntäperheille ja vapaaehtoistyöpaikoille Koulutus Suomeen tulevien ulkomaalaisten vapaaehtoisten tukihenkilöille järjestetään kielileirin yhteydessä. Tarkka päivä ilmoitetaan myöhemmin. 9. – 11.9. Vapaaehtoistyöjaksoltaan palanneiden vapaaehtoisten tapaaminen Rajamäellä Märkiön leirikeskuksessa. Leirin keittiötiimiin pääsee vielä 1-2 apuria. Ilmoittautumiset maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi tai 09-7741101. Tiedotteet: EVS vapaaehtoistyöhön Ukrainaan !

Toimittajat: Hanna Lyytikäinen Susanna Torkkeli Ulkoasu: Mikko Sorsa

Vielä on mahdollista päästä ensi syyskuussa alkavaan EVS vapaaehtoistyöprojektiin Ukrainaan. Vapaaehtoinen sijoittuu kehitysvammaisten toimintakeskukseen Kiovaan. Vapaaehtoinen asuu isäntäperheessä. Vapaaehtoistyö alkaa 1.9. ja kestää 12 kk. Hakemukset mahdollisimman pian. EVS vapaaehtoistyö toteutetaan EU:n nuoriso-ohjelman tuella ja se on osallistujalle täysin maksuton. Ohjelma on tarkoitettu 18-25–vuotiaille.

31


VIELÄ EHTII ISÄNTÄPERHEEKSI elokuussa saapuvalle nuorelle vapaaehtoistyön tekijälle! Kaikilta mantereilta saapuu taas elokuussa joukko nuoria vapaaehtoisia ja kouluvaihtareita vuodeksi. Olisiko nyt sopiva aika toimia isäntäperheenä ja saada paljon hauskoja kokemuksia ja kulttuurinvaihtoa? Lisätietoja saa Maailmanvaihdon toimistolta puh. 09-7741101, hosting@maailmanvaihto.fi

OTA YHTEYTTÄ!

30

Sisällysluettelo: Miraculous dives into the many worlds of ours s. 4-5 Vuosi Maailmanvaihdossa .................................. s. 6 Yksi kierros auringon ympäri ............................... s. 7 The amazing life on the magicland of world .......... s. 8-11 Myllylähde-yhteisö .............................................. s. 12-15 Elämänsä sankari ...................................................... s. 16-17 Kulttuurigeometrisiä shokkeja .............................. s. 18-19 Rockin’ in Finland ................................................. s. 20-22 ;D .............................................................................. s. 23 Kuusankosken ranskalainen päiväkoti ................. s. 24-26 Warm winter in Finland ..................................... s. 27-28 Moi kaikille! .......................................................... s. 29 Vielä ehtii isäntäperheeksi ..................................... s. 30 Infokalenteri ............................................................ s. 31


Miraculous dives into the many worlds of ours

I

t’s been marvellous time since last autumn when I started working with the Newsletter project in Maailmanvaihto ICYE. I’ve had a chance, as well as you, to experience stories from very different voluntary work projects, people, situations and most importantly of genuine voluntary worker spirit – the will to help other people and the desire to experiment the world such as it is. The roles of the Newsletter team were clear from the very beginning. I was to coordinate, Susanna to write and Mikko to edit. The cooperation worked excellently and we managed to succeed in every three magazines we created. Not to forget the help of Sinikka and Anni, and the multiple people who wrote their stories and thoughts for us, too. Hereby thank you’s are transmitted to all of you; we couldn’t have managed without you guys!!

12th of April 2005

Moi Kaikille!

I

’m Francesca, Italian volunteer. I work in an English Kindergarten in Vantaa! My project is GREAT!. I love so much to stay with my children…and I don’t really know how to leave them in June…oh, I will miss them so much. But I’m not here to speak about my project, because I want to say some words about Sina’s project in Kauhava. I’ve been visiting her project for one day. I think that already almost all the volunteers know her kind of work because there was an article about it in the last Newsletter. So I’m not going to describe it, I want only say to all the people especially new volunteers) whose never thought to work with disable children to think about it. UNFORTUNATELLY, I have been one of that people, I always thoughts that I couldn’t do anything for them because I haven’t been studying for that and because I was a bit scared, but when I saw Sina with them (the kids in the morning and adults in the afternoon) I understood how important is for them that time together with her and how important is also for Sina! SO LET’S START TO THINK THAT TO WORK WITH DISABLED PERSONS IS MORE USEFUL THAN WE CAN THINK!

Kisses, Francesca Romana Gallo

4

29


My leasure time I spend it at first sleeping, then it becomes gym, pool ,walking and now television, but I´m still going to avanto every week. I had visited a lot of cities and villages in Finland (Helsinki – Kokkola – Seinäjoki - Lapland – Kotka – Tampere – Hamina - Hämeenlinna – Töysä – Alajärvi – Pori – Ähtäri - Alavus and Kaskinen). In April I have tried to get the visa to Estonia for a trip with school for 5 days, but it has been refused and until now I don’t know the reason. From the difficult and funny situations was in Helsinki, I was with my fiancée in her last day in Finland. And the plane left at 7 am and we had agreed to spend all the time hanging out in cinema, restaurants, walking and I had put the bags into the safety boxes at the railway station to be back at 5:15 am to get the bags back to go to the airport. After hanging out we had to return to the station at 3 am we found it closed and it would be opened at 6 am??????????????? So we went to the police and I told them the situation that I should be at the airport in 5 am, so they sent with us a police woman ( so nice ) to bring my luggage, and when I was in the way to go out the police has purpose to us to stay at the station until morning and they will come to open to us. And indeed I slept in the biggest railway station in Finland. It’s not a bad situation, but it´s different. When I remember it now I just laugh to this funny situation. I wish to pass with this situation everyday. It´s funny!

During this process I’ve had to stress my mind to be able to see voluntary work field from as many points of view as possible. It helped us to create an interesting magazine, but it also has opened my eyes to what I think is the essence of voluntary work. Without it you can not possibly survive this life. So what is this miraculous invention? It´s actually an old invention; the priority is in taking care of yourself. You need to see what is best for you, think time as a continuum instead of flashing moments where you rush through them without stopping and analyzing of what is really happening in your life. You need to develop your life so that you are happy and satisfied of what you are doing and what you are. When you feel fine with your life, decisions and doings, then you can start to think about: what could I possibly do to help my fellow-men? How else can a person be giving, understanding and patient to all the problems, difficulties and differences that are to be faced in every kind of voluntary work? Am I happy and satisfied? Are you happy and satisfied? Those are good questions, very important ones, and let us all answer to ourselves. Let us start to think about our own well-being and on the way you see that at the same time you’ve thought about the well-being of your fellow-men, too. That´s the miracle about it…

Hanna Lyytikäinen EVS volunteer Ecuador 2003 and the coordinator of Newsletter 2004-2005

I´ll miss my life in Finland when I´ll return to Egypt. At the end I want to thank every body for each gr8 moment I felt since my first step in Finland and I want to tell everybody to take care and enjoy urself in Finland during your year. Salam for all ( bye bye ) peace for all

Ayman Taisto

28

5


Warm winter in Finland

Vuosi Maailmanvaihdossa

Thanks god for this warm winter (almost) in Finland, at first let me introduce my self for everybody:

T

utustuminen Maailmanvaihdon toimintaan ja mahdollisuuteni olla osana sitä, on antanut paljon erilaisia asioita. Päällimmäisenä tietenkin että on ollut mahdollisuus toteuttaa kirjoittamisen vimmaani ja vielä kiinnostavista sekä tärkeistä aiheista. Palautteen saaminen omasta työstä ja tuloksien näkeminen on innoittanut kirjoittamaan kiireenkin keskellä. Oma teksti ei painettunakaan enää tuota paniikkia vaan olen huomannut ettei “täydellistä juttua” olekaan. Parhaat artikkelit ja kokemukset ovat syntyneet ihmisten tapaamisesta. Uudet tuttavuudet ympäri maailmaa ovat olleet ehdottomasti vuoden parasta antia. Kulttuurien kohtaaminen on aina innostavaa ja on myöskin ollut ilahduttavaa huomata miten pyyteettömästi vapaaehtoistyötä tehdään. Ihmisten iloisuus ja tekemisen into ovat tehneet minuun suureen vaikutuksen. Vuoden tapahtumat ovat sisältäneet myös vastoinkäymisiä ja ne ovat saaneet minut pohtimaan paljon elämän kulkuun liittyviä asioita. Työkaverit ovat tehneet työskentelyn Newsletterin tiimoilta mukavaksi. Järjestötoiminta on tullut paremmin tutuksi sekä vapaaehtoistoiminta kokonaisuudessaan Suomessa ja ulkomailla. Tämä on osaltani viimeinen Newsletter, sillä opiskeluni on loppupuolella ja vaatii entistä enemmän aikaani. Kiitos kaikille tästä vuodesta! Kiitokset etenkin Newslettertiimimme Hannalle ja Mikolle! Toivottavasti tapaamme vielä näissä tai muissa merkeissä!

Susanna

6

Name: - Ayman Abdel Fatah Mohamed Khalil Issa Mohamed Shiha (the short name) Finnish name: Taisto Age: 28 years old (in September) the older volunteer . Job before to be volunteer: youth leader in the children village S.O.S in Cairo and professional photographer. Nationality: Egyptian . Project in Finland: in the older and bigger school which cares about handicapped children (Lehtimäen opisto), the age range from 13 to 45 years old and for every kind of handicapped children; physical ,mental and car’s accident . work as an assistant for the teachers in the art class (drawing ,ceramics, pottery) ,sauna, horse riding, student kitchen and one day per week I work in the school kitchen (u have to imagine 150 student and teacher and how many plates the volunteer has to wash!!!) . The last period I was responsible in game’s class and also a discussion class to talk with 2 people disabled of car accident in everything about life. I live in appartement sharing with Ivana the Ukrainian volunteer and most of my neibourghs are students, the apartement is too near: 2 min to school, maybe less. This is Lehtimäki: the smallest village in Finland, but the first which hosts an Egyptian person.

I

Lehtimäki is 60 km away from th nearest city Seinäjoki Inhabitants of Lehtimäki are 2000 + 1 Ukranian girl + 1 egyptian man =2002. I prefer the life in Lehtimäki than the cities; the people are more kind , happy and cheerfull, this is indeed my best time in Lehtimäki . Everybody are interested in everything about Egypt.

27


Monenlaisia tehtäviä Kuten usein muissakin pienissä vapaaehtoistyöpaikoissa, Kuusankosken ranskalaisessa päiväkodissa vapaaehtoisen tehtävät koostuvat avustamisesta miltei kaikessa mitä työyhteisössä tehdään. Lesliellä on lisäksi oma erityistehtävänsä: hän vetää torstaisin ja perjantaisin kokoontuvaa kouluikäisten iltapäiväkerhoa. Kerhon osallistujat ovat entisiä päiväkotilaisia, joiden vanhemmat ovat halunneet heidän ylläpitävän ranskan kielen taitoaan tarhan jälkeen. Tänä vuonna kerhon teemana on ollut Kuusankoski. Teeman puitteissa Leslie ja lapset ovat haastatelleet kuusankoskelaisia – viimeksi hiillostettavana oli kaupunginjohtaja. Lisäksi lapset ovat tutkineet kotikaupunkinsa historiaa, ottaneet valokuvia sekä piirtäneet. Tavoitteena on lopulta tehdä aiheesta kirja. Kerhon vetäminen on antanut Leslielle mahdollisuuden tutustua Kuusankoskeen ja sen asukkaisiin mielenkiintoisella tavalla. Leslie on myös organisoinut päiväkodin lapsille ja heidän vanhemmilleen matkan Ranskaan kesäkuussa. Leslien viimeinen viikko vapaaehtoisena kuluu siten matkaoppaana omalla kotiseudulla. Matka lopettaa hienosti vuoden, jonka yksi pääasiallisista päämääristä on edistää kulttuurien välistä ymmärtämistä.

Yksi kierros auringon ympäri

V

iime kesänä sain ystäväni välityksellä tietää mahdollisuudesta osallistua Maailmanvaihto ry:n Newsletterien tekemiseen. Itseäni kiinnosti lähinnä tuo julkaisun taitto- ja kuvituspuoli, joita olin ehtinyt hieman opiskellakin. En ollut aikaisemmin kuullutkaan koko järjestöstä, joten motiiveinani oli lähinnä työkokemuksen hankkiminen sekä tehtävässä tarvittavien tietojen ja taitojen kehittäminen. Mukava yllätys oli, että julkaisun ulkoasun suhteen sain melko vapaat kädet.On ollut myös hienoa huomata, että niin monella riittää aikaa vapaaehtoistyöhön ja hyvää tahtoa auttaa muita ja että ihmisillä on halua vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Nykyään kun tuntuu, että suurin osa ihmisistä ei ehdi edes pitää itsestään huolta kaiken kiireen ja tehokkuudentavoittelun keskellä Newsletter-tiimissä oli hyvä ilmapiiri, mikä teki työskentelyn mielekkääksi. Sinänsä olisi ollut mukavaa jatkaa yhteistyötä, mutta muut haasteet odottavat jo minua, Hannaa ja Susannaa. Uudet ja innokkaat tekijät tulkoot tilalle. Toivotan kaikille hyvää kesää ja kykyä nauttia elämästä!

Mikko Sorsa

26

7


Krishna Bahadur Subedi from Nepal presents:

The Amazing Life on the Magicland of Earth Well, can you introduce yourself ? It´s my great pleasure that you are taking my interview and thanks from the side of Nepal and as well as my self also. I am Krishna Bahadur Subedi from Nepal and it has been already 24 years I stepped in this earth. I´m the student of bachlor level in the faculty of business management. I was sent by the “International youth exchange programme, Nepal”. I´m working in the Hoitokoti Poppeli and staying in the host family.

Why did you choose Finland as your volunteer year? I had been travelling abroad over Asian countries, but this time I want to be in the Europe so as I was heard that Finland is the peace loving peoples country and peace is the most important reason that I choose after that I had never seen the sun in the mid night but I had heard that it will occur in Finland so it is also the plus point to choose Finland. So I think that it will be the great place to learn the different culture with different way.

Can you flash about your country Nepal? Nepal is the beautiful country with constitutional monarchy kingdom and also famous as hindu kingdom. Its area is 14,7181 sq km, situated in the central part of the Asia, on the southern slope of Great Himalayas. It has a rectangular in the shape bounded with the Tibet in the north and India in the three remaining sides.

8

Vapaaehtoinen tuo päiväkodin ympäristöön uusia tuulahduksia Ranskasta. On tärkeää, että päiväkotiin tulee nuoria ranskalaisia, sekä kielen että kulttuurin kannalta, Daniele kertoo. Tämä tekeekin Kuusankosken ranskalaisen päiväkodin, kuten minkä tahansa muunkin vieraskielisen päiväkodin, vapaaehtoisprojektina erikoislaatuiseksi. Vapaaehtoinen työskentelee ympäristössä, joka korostaa hänen omaa kulttuuriaan ja jossa käytetään hänen omaa äidinkieltään.

Sopeutuminen Suomeen Vapaaehtoinen tutustuu toki väistämättä myös suomalaiseen kulttuuriin, ainakin isäntäperheessään. Ainakaan suomalaiseen kulttuuriin ja elämänmenoon raskaan leimansa painavia ilmasto-olosuhteita ei sivuuteta vain ranskaa puhumalla. ”Syksy on pahinta aikaa”, alkusyksystä 2004 Suomeen tullut Leslie sanoo eikä toki yllätä minua lainkaan. ”Ilma kylmenee, valo vähenee, ja kaiken päälle pahin kulttuurishokkivaihe iskee samaan aikaan.” Ensimmäisen parin kuukauden aikana kaikki oli Leslielle uutta ja mielenkiintoista. Noin kolmen kuukauden maassa oleskelun jälkeen ensi-ihastus lakkasi ja tilalle astui harmaa arki. Samaan aikaan Leslie huomasi olevansa keskellä pimeintä syksyä. ”Päätin olla lähtemättä kotiin jouluksi. Jos olisin mennyt, tuskin olisin palannut Suomeen”, Leslie sanoo. Hänen mielestään on ihan hyvä käydä kotimaassaan lomalla kesken vapaaehtoisvuoden, mutta sitä ei hänen mukaansa pidä missään tapauksessa tehdä ensimmäisen puolen vuoden aikana. Leslie kävikin Ranskassa vasta helmikuussa. Matka antoi pientä esimakua kesäkuisesta kotiinpaluusta. ”Ymmärrän nyt, että vapaaehtoisvuosi on saanut aikaan minussa itsessäni muutoksia. Lisäksi tajusin, etten palaa enää täsmälleen samaan paikkaan, josta lähdin”, Leslie sanoo.

25


Kuusankosken ranskalainen päiväkoti

A

stun epäröiden pellon reunassa sijaitsevan keltaisen vanhan puutalon pihaan. ”Bonjour”, pihassa leikkivä lapsi huikkaa. Lapsen kielivalinta varmistaa tulleeni oikeaan osoitteeseen, Kuusankosken ranskankieliseen päiväkotiin. ”Tämä on Suomen ainoa päiväkoti, jossa puhutaan vain vierasta kieltä”, päiväkodin johtaja ja perustaja, ranskalainen Daniele Rolser kertoo ylpeänä. Toden totta, täysin suomalaiset lapset puhuvat leikkiessään keskenään ranskaa. ”Lapset oppivat vieraan kielen nopeasti. He puhuvat hyvin pian aivan kuten me”, Daniele sanoo viitaten itseensä ja päiväkodissa vapaaehtoistyössä olevaan ranskalaiseen Leslie Tavenneciin.

We are proud of being Nepalese, because Great Himalaya´s Mount Everest (Sagarmatha in Nepalese name) is in Nepal and the religion Buddhism is from Nepal, because the founder of that religion Gautam Buddha was born in Nepal. Among the ten highest peaks of the world eight are from Nepal: it is so amazing. Normally if I have to tell you about the people of Nepal then they are highly influenced by the helpful, politeness and nationality.

What differences you find between the people and the country of these two different countries? Well, first of all lets discuss about the country. Finland is almost beautiful country than I thought. I had travelled to Lapland this summer: wow, it was like a small piece of heaven was fallen in the earth by mistake! Here is lot of the lakes and I was surprised that people have to use two different kinds of the vehicles, in the summer they use boat to go home and in the winter they use car in the same way. If I tell these things to anyone of my country then it´s going to be hard to believe. And the another thing is the changing in the colours of the leaves: it is another amazing thing. It´s a place of magic. It would be better if Finland was named as “Magicland”. About the people only the colour is different, all things are the same. They are so helpful and honest and punctual in the time, by the way Finnish people are finest people.

Somebody said that it is so hard to work with the mentally disabled people. Is that true? Mentally disabled people are cared by the mentally able person so if he/she must make his/her mind that all thing have to do. It doesn´t matter what he/she have to do, but making of mind is great thing. It will be better if you won´t join that field if it´s against your feeling. It is easy, and not so hard as people think.

24

9


What is the biggest difference you found in the culture between the two countries? The great SAUNA and swimming in the river or in the lake after it. We Nepalese had a thinking that if you are too hot then don´t go in the cold immediately, but I find the great difference in the thinking. That is completely different from the Nepalese thinking. We don´t have sauna in our country; there is something we call steam bath and its very expensive and not so famous.

What kind of weather you have in your country? Well, we have vast climatic diversity and it varies from the southern part of the Nepal to the northern part. In the southern part we have snow falling area all the year near the Himalayas and it decreases from that to 40 degrees. As a whole we have almost hot places as well almost cold places. In the capital city it goes -5 to -10 degree. The place where I stay it doesn´t go minus, but it is near to minus and we have so foggy days on winter and very hot days in the summer.

Do you think that you have any goals to achieve in Finland? The main goal is to learn about the Finnish culture and life style of the Finnish people. So I´m doing best in my goals, but it isn´t still enough for it seems to be so little for me so its going on.

Are you interested to learn finnish language? Of course it´s the great part of the culture, so first I must learn it to go through. And I´m so interested in it.

Who has helped you in the Finland? Well, lets tell it so clearly: administratively I´me being helped by the ICYE Finland and Sinikka Biose is my one boss. Officially I´m being helped by the Hoitokoti Poppeli and in family I´m handled by my host family that is Tarvainen Mikko ja Virpi. They all are so nice in their place.

10

23


Finland is a small country, so band members can be mostly in peace. Julia and Sindy find it nice that the band can be in the bar after gig with friends and relatives. It is totally normal here and “gives something special to the atmosphere”. On thing upsets the girls: “Tavastia is only open if there is band playing, so you always have to by a ticket to get in. One time we wanted to just hang out there, so we had to pay and we didn´t really like the music.” Most places also have age limits, which was new thing to girls. “First we didn´t like them but now we do.” Girls have noticed that many teenager drink a lot and it´s a bit strange if there are kids in the gig. Julia also goes out in Lahti when she doesn´t have time to travel to Helsinki. “In Torvi there is also live music and it is cheap to get in. In Lahti people come more often to talk to you when they hear foreign language” Julia says. Julia and Sindy seems to agree in most things. They like to take everything as they come. Not make cultural differences or difficulties bigger than the are or analyze them too much. Just live a normal life here. “I talk my emotions when I want to and who I choose to, not to everyone” Julia adds. Both think that freetime is important. It is time just for you. Life isn´t just work. Both like living in Finland. “I can´t say why I like this country. It is not just the nature or something. It is the whole”, Sindy thinks. Julia would like to stay here longer, at least visit here ofter in vacations; “I´m an impulsive person, so I maybe decide what to do in July. This is a country for me.” Girls have plans for this summer considering music, so maybe we see each other next time in some summer festival.

Interview: Susanna Torkkeli

22

Who inspired you to be a volunteer or did you decide yourself ? My father is a social worker and from my childhood I was taught to be a good social worker and do some good things for the society as well as my country and I always try to do the same. My father and mother and elder sister are my sources of inspiration and it also depend on me and my willingness.

Is this your first time to travel abroad? No, it´s my fifth time to travel abroad.

Where had you been before? Well, I have been to Hongkong, Korea, the Philippines and Thailand. The country I had been all are Asian, but this is the first Europe tour. The first country in Europe is beautiful “Finland”.

Well, very man has his own hobby so what is your most important hobby? Yes, every man has his hobbies and if I have to choose only one hobby from the hobbies then it is travelling abroad. I always had had a dream to travel abroad from my childhood. And nowadays I´m having dream to travel all this country in this world and pray to god that he will hear my heart feelings voice.

Do you trust in God? God means “GO ON DUTY” in my opinion and I always after it. So I believe in it and I also believe in Devil, too.

What is the best thing you find in Finland? The best thing I found until now is my boss Pirjo Backman, my host dad and mum, and the staff of the library of the Suonenjoki and my friends are increasing day by day, that´s good thing for me.

11


Myllylähde Yhteisö I would like to inform potential successors -or just everybody who is interested in that place called Myllylähde- with the following report and give some details about what happened to me during my stay there as a civil servant in the year 2004. “Myllylähde Yhteisö” is quite a strange sounding word for someone not used to the Finnish language but knowing its roots it becomes simple. It consists of ‘mylly’ meaning ‘mill’ and ‘lähde’ what is equal to ‘spring’ (we receive our water supply from there), ‘yhteisö’ means community. In short it is a place where one lives and works together with adults that have special needs. When Aimo and Maija Kuusisto discovered the location 14 years ago, they gave the name by the natural environment found what is quite common in Finland. Now the community has grown to the size of all in all 35 people including 16 villagers, 11 co-workers and 8 children. They are living in three different houses on a slope that is bay-like cut into the forest. So the small village is encircled on three sides by wood. I hope I can insert some pictures for illustration. The environment is very rural with the nearest village (Hämeenkoski) 8 kilometres away and otherwise just some fields, two small lakes and a couple of neighbours. One can go for a walk on the main road without having fear of getting hit by a car because there are hardly any. And if there are some, it is possible to hear them one kilometre in advance due to the noiseless silence that is found almost everywhere in Finland. The nearest bigger ‘city’ is Lahti, 30 kilometres to the east.

Sindy and Julia don´t understand the complaining about Finland or finnish people. “I don´t think that Finnish people are cold or silent” Julia says and adds “They just think before they talk. Finnish is straight and honest language, so are the people .” “German people think aloud and can talk nonsense for three hours”, Sindy laughs. “They can say really awful things in a nice way”. But there´s other side of the story. “German is a language that can be interpreted in a many different ways. When for example Rammstein translate songs to English at the same time they tell how you should understand them” Julia critisizes. So English and French are`t girls favourite languages. But how does finnish sound in songs? “First it souded funny, but you have to get used to it. It is nice and different, something special”, Julia answeres. Sindy even went to hear rap artist to know how Finnish sounds in that.”And I don´t like rap music”, she smiles. “I found out that Finnish rap is not aggressive”. So, when I ask what are the best bands, names come up a lot. There are famous names like Nightwish, 69 Eyes, Apocalyptica, Children of Bodom, Sonata Arctica, Apulanta... But also a lot of more underground bands. “There are so many good bands and nobody knows about them”, Julia gets enthusiastic. Last time they saw Apocalyptica in Tavastia, which they think is best place to go. They like the atmosphere, which is pleasing and intimate. “it is different to go to see a band in Finland. Here you get closer to the band and there are no isolated space between stage and the audience. It is also cheaper than in Germany or Austria.” Both girls also likes that you can relax and enjoy the music, the crowd is not pushing and hitting you. People behave normal, they don´t scream like there´s a boyband on the stage. There was one thing in Apocalyptica´s gig that girls didn´t appreciate. There were two girls with the big banderoll which said “play naked”. “But the girls were British, not Finnish”, Julia and Sindy laughs.

Furthermore are three fields attached to Myllylähde, which makes up in the end a property of about 35 hectares, including living space, fields and forest. Normally one field is reserved for potatoes and another one for different grains and peas. They are partly used for feeding about one dozen bulls in the stables but also for making our own bread. Another part is brought to a shop in Helsinki where they sell biodynamic products from Demeter-places like Myllylähde. The major work that has to be done in Myllylähde is related to the agricultural production. That is why it changes a lot during the seasons. The crops and everything else (onions, garlic, potatoes, etc) are grown using biodynamic

12

21


Rockin´ in Finland One Wednesday I met Julia and Sindy in Molly Malone`s, an Irish bar in central of Helsinki. I was going to find out, why they choose Finland to volunteer, but most of all I´ve heard that the girls are huge Finnish metal-music fans.

S

indy, 20 years old from Germany, works in Ruoskeasuo´s school in Helsinki with disabled children. Julia, 22 years old from Austria, lives in Lahti and works in Sylviahome also with disabled. Julia has a day off, so she is now visiting in Helsinki. She comes here often as she can. She would like to visit here more, but be cause she is working also in weekends, it is difficult. It still hasn´t stopped her coming to see her favourite bands, if they are playing in weekends: “I arrive in Helsinki after work and go back after gig. So I´m home at 5am. Work starts at eight o´clock, so it´s guite hard. But I do my work as well as I can, so there is no complaining”. Girls have been close from the day one. In the camp they immediately noticed that they have a lot in common. They don´t spent much time with other volunteers. “We think that it´s better to have few very good friends than a lot of people you know superficially”. They came to Finland for same reason: both wanted to be in this country. Sindy read HIM`s cd covers and found out that the album was made in Finland. “I realize that I knew nothing about this country and I started to find out what was it like”, she says. Julia also likes Finnish music and prefers colder countries. So Finland was natural choise: “You can do social work and volunteer in your home country but for me it was that I could come to this country and have experiences”.

20

principles what, in short, means one takes care of the earth and is grateful for what one receives. Artificial fertilizers same as pesticides and other chemically produced substances are replaced by other methods. Like weeding on the carrot field by hand what made up a big part of the tasks in summer. A lot of work also has to be done in autumn during the harvest season. Selecting grains for the mill, harvesting potatoes, weeding and packing flower for the shop are for example some directly to the farming related occupations I had to do. Of course always done together with some villagers who can contribute their part according to their specific abilities. And they are sometimes too easily underestimated. One forgets the fact that they are familiar to the agricultural season for many years already. At first it was very difficult for me to find out who is able to do what, because the abilities differ very much. Especially at the beginning when one has to rely on hands and feet to communicate. For example somebody can help chopping wood with a big iron hammer but is not able to make a screw turn one time. Or being able to read and write, but not to hold an ice-hockey club properly. But everybody found a place in the community according to character and ability. That can be seen in very specialized forms like washing cars and tractors, feeding the bulls, painting, sawing, packing, knitting, weaving, cleaning, cooking, sauna, etc. ‘Responsibility’ plays a big role and trying to ‘not judge but understand’ is one of the ideological basics. According to Rudolf Steiner, of course, whose thoughts made up the philosophic backround: Anthroposophie. Myllylähde is part of the international Camphill movement and I had plenty of opportunities to get ‘enlighted’ about Anthroposophie while having regular discussions on Monday evenings. At least during the time when I had two volunteers as colleagues who became very close friends. The weekly schedule normally stays the same all over the year (the time to get up was changed from 7.30am to 8.00am; it is just too difficult to get out of the warm bed in the Finnish winter…). At 10am is coffee break -some statistics say Finland is Europe’s leading country in consuming coffee with an average of 15kg per capita per year- and the morning of work is finished at 12am when there is some leisure time before lunch at 12:30. The working time in the afternoon is from 2.30pm until 5pm.

13


I have to add that these times are just something like a frame to lean on. In practise it is often different and sometimes it is not possible to distinguish between work and leisure time. According to the philosophy working hours are not counted. That brought me troubles in the beginning when I came up with my sheet of paper saying ‘8 hours per day, 5 days per week’. So in the end I had one day-off per week at my free disposal. But sometimes one ‘task’ is just to be around or available or aware of what is going on. That is difficult to describe, it has to be experienced. In the aftermath I can say that there is no need to complain about free time at all. It is a different way of living in a community where one does not go to work and then back home, but on the opposite that is melted together. That is an experience I can recommend for everybody. Work takes place in so called ‘workshops’ (there is one building for that). For example textile mill (only in wintertime, but I joined there regularly for one morning per week), bakery and wood workshop. But actually everything one does during the working times is called ‘workshop’. After supper at 17:30 there are several activities one can take part at. On Mondays for example Kalevala reading (Finnish mythology) and knitting (I have my own self-made hats now). Then there was the possibility to go swimming on Tuesdays and once per week we had ‘house evening’ where things concerning the single living houses were discussed. That was also a possibility to eat in town or visit classical concerts. Then finally on Friday is video evening, what is something extraordinary because watching TV is not regarded as normal leisure time activity. And of course not to forget: sauna evenings. There are regularly some meetings during the week where everybody gathers. Like ‘village opening’ on Mondays and the ‘meeting of whatsoever things’ (asiakokous) on Thursdays where everybody is encouraged to speak about related topics that are important to him or her. In addition there are four role plays (Christmas, Easter, Juhannus, Mikael) performed during the year marking the beginning or end of one season. That was an important part of the social life with plenty of rehearsals. Finally on the feast day everybody was very excited and waiting for the performance on stage, dressed up in costumes. The audience consisted of about 30-150 relatives and friends who came to visit on those festival days. I always had a small role, too.

14

Belgialainen Joran yhtyy Lenan näkemyksiin. ”On täysin käsittämätöntä, että ihmiset ovat ympäripäissään jo kymmeneltä illalla.” Joran koettaa olla suvaitsevainen, mutta sanoo suoraan, että suomalaista illanviettoa on hyvin vaikea ymmärtää. Joranin mukaan on myös omituista, että baarissa kaikki ostavat omat juomansa. Joran kertoo tapauksen, jolloin hän meni kuppilaan erään tuttunsa kanssa. Tuttava kysyi häneltä mitä hän aikoi tilata. Joran vastasi ottavansa oluen. Hetkeä myöhemmin tuttu palasi tiskiltä mukanaan lasillinen kolaa – ainoastaan hänelle itselleen. ”Olen tottunut siihen, että jos minulta kysytään, mitä aion ottaa, se tarkoittaa, että minulle myös tuodaan kyseinen juoma. Mitä järkeä on kysyä tilauksesta, jos ei aio reagoida siihen mitenkään? Pelkkää uteliaisuutta?”, Joran päivittelee. Intialainen Anoop on puolestaan tottunut suomalaistyyppisiin juomatapoihin. ”Opiskellessani Bangaloressa totuin näkemään runsasta juomista”, Anoop sanoo. Hänelle suomalaiskaupunkien viikonloppuillat eivät siten ole olleet niin shokeeraavia kuin monelle muulle. Anoopille shokeeraavaa tosin on suomalainen ruoka. ”Jos kyseessä on liharuoka, se menee kyllä, mutta kasvikset ilman kunnon mausteita ovat todella vaikeita”, Anoop summaa kokemuksensa mauttomasta suomalaisruoasta. ”Ja ainainen perunansyönti… aina kun minulla on mahdollisuus syödä riisiä, syön sitä paljon”, Anoop lisää. Nepalilainen Krishna on ratkaissut mauttoman ruoan ongelman hankkimalla kasan mausteita. ”Syön kyllä ruokaa, jota minulle tarjotaan, mutta omalla ajallani laitan mieluiten ruokaa, johon voin lisätä tuttuja mausteita oman makuni mukaan.” Vaikka tallinnalaiselle Kristianille Suomi onkin periaatteessa tuttu paikka, hänen geometrinen kansanluonneanalyysinsä on tulosta vasta vapaaehtoistyön mahdollistamasta laajemmasta perspektiivistä. Tallinnan kaduilta saatu kuva suomalaisten äärimmäisistä juomatavoista ei sittenkään pitänyt paikkaansa. ”Suomalaisten toilailu Tallinnassa on surullisen huvittavaa katseltavaa”, Kristian sanoo. ”En toki uskonutkaan, että Tallinnan-matkaajat edustaisivat koko Suomea”, laivayhtiöissäkin työskennellyt Kristian pohtii. Vaikuttaa siltä, että Kristian on geometriallaan saavuttanut aidon oivalluksen erilaisten tapojen ja tottumusten kohtaamisesta. Neliöt ja ympyrät saattavat olla alku syvällisemmällekin näkemykselle kulttuurieroista.

Olli Moilanen

19


Kulttuurigeometrisiä shokkeja “Jos virolaiset ovat neliöitä, suomalaiset ovat ympyröitä”, virolainen Kristian hahmottelee maanmiestensä ja suomalaisten välistä eroa. “Tarkoitan, että suomalaiset ovat jotenkin lempeämpiä ja helpompia verrattuna särmikkäisiin ja temperamenttisiin virolaisiin”, Kristian jatkaa piirtäen kädellään ilmaan kulmikkaita neliöitä ja pehmeitä ympyröitä.

V

ieraassa kulttuurissa oleskelevalle alkaa kirkastua oman kulttuurin tapojen ja tottumusten erityispiirteet. Ensimmäisessä vaiheessa toisen kulttuurin tavat ovat uutuudessaan jännittäviä. Myöhemmin vieraan kulttuurin tavat saattavat ruveta ärsyttämään ja omat tavat arvotetaan paremmiksi. Tätä ilmiötä, joka on kaikille pidempään ulkomailla oleskeleville tuttu, kutsutaan kulttuurishokiksi. Kulttuurishokkia voi siten hahmottaa erilaisten tapojen törmäämisen kautta. Toimintatapojen erilaisuus on kenties vähäisin kulttuurien kohtaamisen – tai törmäämisen – alue, mutta voi olla taustalla suuremmissakin konflikteissa. Kiertäessäni Maailmanvaihdon harjoittelijana vapaaehtoisprojektipaikkoja ympäri Suomea, olen saanut paljon esimerkkejä tällaisista tapojen törmäämisistä. Suomessa oleskelevilta ulkomaalaisilta saa usein myös uusia näkökulmia oman maan tapoihin ja kulttuuriin. Useimmiten esiin nousevia seikkoja ovat suomalaisten alkoholin käyttötavat ja baarikäyttäytyminen sekä ruoan omituisuus. Juomakulttuurin osalta tässä ei tietenkään ole suomalaisille mitään uutta. Suomalaisten erikoiset juomatavat ovat, katsantokannasta riippuen, joko kansallinen häpeätahra tai omaleimaisen kulttuurin ylpeydenaihe. Saksalainen Lena kokee suomalaisten perjantainvieton ahdistavana. Hän matkustaa usein viikonloppureissuilleen projektipaikastaan Karstulasta siten, että joutuu odottamaan yöjunaa Jyväskylän rautatieasemalla. ”Joka kerta joku tulee laulamaan ja tanssimaan luokseni”, Lena kertoo päätään puistellen. ”Juomatavat lienevät seikka, jota inhoan eniten Suomessa”, Lena lisää.

18

On Fridays, there was a hockey group going to play in town. The providing of some sport activities was a good idea because the healthy, organic food in Myllylähde is just too good… The weekends look a bit different with appreciated sleeping in on Saturdays (due to open breakfast) and a later waking up on Sundays (9am). The rest of the time was filled with various kinds of things like ‘culture afternoon’ or visits to other places and festivals. Furthermore I like to mention the Bible evenings on Saturdays and the services on Sunday mornings. For somebody not used to practice religion those things might look weird at the beginning (at least). So it was for me and the fact that it is held in Finnish makes it even more unfamiliar. But I learned to appreciate those ‘Christian rituals’ in the importance they have for the villagers. And then finally I learned to enjoy the peaceful atmosphere created there. Nobody forced me to join religious happenings except for once a stressed housefather with whom I had some difficulties in the beginning. And sometimes my bad consciousness. That house father moved out due to some rearrangement of the living situation what happens quite often in Myllylähde. Somebody is coming or leaving so somebody else has to move to another house, or one room becomes spare so another one likes to move there leaving another not occupied room behind... So I also changed and that twice during the year. And I am very glad about that. I had the opportunity to live in every of the three houses and witness the differences between them. The fist change came after about three month and the second after half a year had passed. From then onwards I lived not directly in the house that I belonged to but a little bit aside in a small cottage together with one neighbour. In the end I can say that my tasks or ‘responsibilities’ were in general more like working together with the inhabitants and less towards physical care-taking. That stood a little bit in contrast to the expectations I had when I arrived. So I sometimes felt more like a janitor repairing and building all kinds of things (maybe the task I spent most time with) or a gardener in summertime. The major reason why I went abroad for doing civil service was the purpose of learning, and Myllylähde was just the right place for that.

Dirk Zeuss

15


Elämänsä sankari Ehkä tänään olen kiltti itselleni, osaan hyväksyn virheeni ja antaa itseni epäonnistua. Tulla keskeneräisyyden kanssa sinuiksi. Emme ole koskaan valmiita, vaan aina opimme uutta. Tämän voi nähdä positiivisena mahdollisuutena, eikä negatiivisena puutteena. Muiden rakastaminen lähtee itsensä hyväksymisestä ja tuntemisesta. Toisen kautta eläminen ei pitkällä tähtäimellä ole kannattavaa, puhumattakaan muiden auttamista oman elämänsä kustannuksella.

H

yvät työt vaativat veronsa. Auttajaakin on autettava, vahvallakin ihmisellä on heikot hetkensä. Kun voimat ovat poissa ja tuntuu olevansa tyhjä ilman mitään annettavaa, on pysähdyttävä. Mitä minä haluan? Miten voin auttaa itseäni? Jokaisella on intohimon kohteita ja mielitekoja. Unelmia ja luovia hetkiä. Miten toteuttaa nämä hetket, on jokaisella siihen oma tapansa. Toiset uppoutuvat hyvän kirjan tai elokuvan pariin, toiset taas tarvitsevat hektisyyttä ja elämyksiä arkea värittääkseen. Rentoutuminen on toiselle unta omassa sängyssä, toiselle illanviettoa meluisella klubilla. Joistain harrastuksista muodostuu itselle erityisen rakkaita. Ne ovat joko keino päästä irti arjesta tai onnen luojia, jotka mahdollistavat itsensä toteuttamisen.

Jokainen ihminen on luova. Ei tarvitse olla taiteellinen, musikaalinen tai runosielu löytääkseen itsestään uusia inspiraation lähteitä. Tunne-elämän yhdistäminen järkiajatteluun on yksi tapa löytää sisältään uusia yllätyksiä, tai vanhoja pölyttyneitä taitoja. Joka päivä voi poiketa rutiineista ja keksiä toisen tavan tehdä. Pienet muutokset voivat tuoda elämään juuri kaivattavaa säpinää. Elämä on sokeria ja suolaa, huumaavaa ja kirvelevää. Itsessään täynnä yllätyksiä. Mutta joskus on hyvä itse lisätä siihen makuja. Kuka haluaisi ennustaa tulevaan? En minä ainakaan. Nautinnollista on se kun asiat eivät mene kaavan mukaan. Pieni sattuma (tai kohtalo) voi kääntää juuri ratkaisevasti asiat nurin. Aina asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, mutta sekin on opettavaista ja antaa jotain. Itse voi silti vaikuttaa tapahtumien suuntaan. Vaikkei lopputulos olisikaan omissa käsissä, voi tapahtumia ohjastaa. Jos jotain on kauan haaveillut, ei asiat aina tipu itsestään eteen. Selviytymiseen tarvitaan luovuutta. Ratkaisuja joiden kanssa voi elää ja säilyttää mielenrauhansa, mutta myös toiveikkuutensa. Raskaat asiat tapahtuvat useasti samassa kasassa ja elämä voi tuntua uuvuttavalta ilman näkymiä muutoksesta. Tässä vaiheessa on luotettava vanhaan sanontaan aika parantaa haavat. Myös lähipiiri on tärkeä. Joskus minulle on viisaasti sanottu, että suru ja kysymykset kuuluvat elämään, mutta ihminen ei selviä kaikesta yksin. On siis tärkeä kuunnella itseään. Osata hellittää ja rentoutua. Levänneenä ja tyytyväisenä pystyy olemaan paremmin hyödyksi itselle ja muille. Välillä täytyy muistaa antaa itselleen asioita, ei aina vain vaatia. Pyrkimyksenäni on että voin illalla sanoa itselleni ”hyvin tehty”. Eikä se tarkoita suorittamista tai menestymistä. Vaan sitä että on mukavaa olla minä.

Susanna Torkkeli

16

17

Profile for Maailmanvaihto Maailmanvaihto

Newsletter 2 / 05  

Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti

Newsletter 2 / 05  

Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti