Newsletter 4 / 05 by Maailmanvaihto Maailmanvaihto

Newsletter

4/2005

Syysmasennuksen poistop채iv채t s.12

Letter from the Secretary General Pääkirjoitus:

Christmas check-list For us Finns, Christmas is next to Midsummer the most important holiday and big part of our culture. By ﬁlling up this check-list during the Christmas time, you can evaluate if you what you experienced was truly a traditional Finnish Christmas. I have stuffed myself full with different sorts of Finnish dishes at least two times.

Tervehdys newsletterin lukijat

Maailmanvaihdon syksy on jälleen ollut täynnä vieraaseen kulttuuriin sopeutumisprosessien seuraamista ja tukemistakin. Suomeen saapuneet ulkomaalaiset vapaaehtoiset elävät ensimmäisiä kuukausia uusissa isäntäperheissään ja vapaaehtoistyöpaikoissaan. Suomalainen arki alkaa pikku hiljaa tulla tutummaksi. Samaa sopeutumisprosessia käyvät läpi suomalaiset vapaaehtoiset eri puolilla maailmaa. Valmennuksissa keskustelemme paljon sopeutumisprosesseista - toisaalta voisimme puhua myös vieraassa kulttuurissa elämisen oppimisprosesseista. Vapaaehtoistyöntekijöiden kokemus on hyvin intensiivinen, he elävät ja työskentelevät paikallisten kanssa. Heidän arkensa on täynnä pieniä ja isoja haasteita: erilaisia tapoja, uusi kieli, elekieli toimii eri tavalla. Jokainen päivä uudessa kulttuurissa on uusi mahdollisuus oppia ymmärtämään enemmän sekä uutta kulttuuria että omaansa. Se on myös mahdollisuus henkilökohtaiseen kasvuun ja ymmärryksen laajentamiseen. Tämän newsletterin teemana on sopeutuminen. Toivotan teille hyviä lukuhetkiä. Samalla toivotan kaikille lukijoillemme oikein mukavaa alkavaa talvea ja rauhallista ja onnellista joulun aikaa. Anni Koskela pääsihteeri

Dear readers,

During the autumn Maailmanvaihto has observed and as well supported adaptation processes to a foreign culture. Foreign exchangees in Finland live the ﬁrst months in their new host families and host projects. Finnish everyday life becomes bit by bit more familiar. The Finnish exchangees abroad go trough similar processes in different parts of the world. During orientation courses we do discuss about adaptation process, we could as well name it a learning process about living in a foreign culture. The experience of an exchangee is very intense. They live and work among local people. Their everyday life is full of little and big challenges: new habits, new language, and new body language. Every new day in a new culture is a new possibility to learn more about the foreign culture as well as about one’s own. It is a possibility for personal growth and for broadening one’s understanding. The theme of this newsletter is adaptation. I wish you nice time reading it. I use this opportunity to wish you all very nice winter time and peaceful and happy Christmas. Anni Koskela Secretary General

I have gained at least 2 kilograms and I’m planning to start a diet immediately after the Christmas holidays. I have eaten some snacks during the night time in secret. I have sat on Santa Clauses lap. I have sang at least five different Christmas carols. I have received at least one completely useless item as a present and... ... I have succesfully shown my appreciation when receiving this item. I have felt the joy of giving and... ... experienced a near suffocation in the shopping centre during the last couple of days before Christmas Eve. I have at least concidered making some handmade Christmas presents. I have smelled the Christmas tree and the candles. I have given my share to the charity box. I have watched Christmas time cartoons in the television. I have said ”HYVÄÄ JOULUA!” Ratings: You get one ”Santa point” out of each thing you have done. 0 - 4 Santa Points: Where have you been? You have deffinately experienced something alternative.. 5 - 10 Santa Points: Pretty well, incase you you are a beginner. Next year you will definitely get it right.. 11 - 14 Santa Points: You are a Finnish Christmas Expert! Even most of the Finns don’t get it this right. Well done!

Merry Christmas to everybody! From the Newsletter team

Itsenäistyminen s.20

Belgia Jenna kertoo miten on oppinut arvostamaan äitiään uudella tavalla, kun lähti kotoa maailmalle. Ja lupaa, että siivoaa tästä lähin sotkunsa itse.

Sisältää: Syksyn menot

Sopeutuminen s.10

Vapaaehtoiset, Suomi. Seminaarit, opintomatkat, valmennukset ja syysmasennuksen torjunta.

Wroclaw, Puola. Antilla ei ollut vaikeuksia sopeutua Puolaan. Miten käy sitten takaisin Suomeen palatessa? Sitä odotellessa muutamia ajatelmia.

s.16

Ystävänlokakuu

Bogota,Kolumbia. Jenni on asunut kolme kuukautta Bogotassa. Hän kertoo millaisena vapaaehtoiseläon jatkunut; s.18 mä sateesta, ystävänpäiväkuukaudesta, varkaista, kaupustelijoista...

Message called s.6 Poraka

Struga, Makedonia. Sini workes with disabled children in Balkany. She may not be able to speak the language yet, but can play football with the kids.

ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTA ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain.

”Kurkota vaikka kuuta taivaalta. Vaikka et sitä saisikaan, voit silti saada tähtiä” Les Brown

VASTAVUOROISUUSPERIAATE Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä.Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

Letter from the Secretary General Pääkirjoitus ......... 2 Christmas checklist .. 3 Volunteering in Makedonia ............ 6 Uutiset .............. 8 Syksyn kuulumiset ... 10 Volunteers poems .... 14 Interwiew about Autumn depression ... 15 Sopeutuminen Adjustment .......... 16 Nuorisotyössä Bogotassa ........... 18 Oivalluksia Belgiassa ........... 20 Paluu Islantiin ..... 22 Tapahtumakalenteri .. 23

VOLUNTEERING

Teksti ja kuvat: Sini Mäkinen

VOLUNTEERING

ini Mäkinen, 20-year-old volunteer from southeastern Finland, applied for European Voluntary Service after ﬁnishing high school and military service. Now she’s working in a disabled children’s day care center in Struga. What, Where and Why?

I had no previous experience of working with disabled children, but I found the topic very interesting. I also wanted to do my EVS (voluntary service) either in Russia or in Balkan in order to discover a different kind of culture. That’s why this project, working with disabled children in Macedonia, sounded just perfect for me. I’m doing my voluntary service in west-southern Macedonia, in the city of Struga. Struga is a small town of 20 000 people next to the lake Ohrid. My hosting organization in Struga is called Youth Forum EYE. It’s a non-governmental organization of young people, and one of it’s tasks is to host international volunteers. Right now we have eight volunteers around Europe and more are coming in the next few months.

Working with Disabled

I work in the disabled children’s day care center called Poraka (in English “message”). In the center we have ten children with different kind of mental disabilities, for example Down’s syndrome. Center is supported by United Nations Development Program.

All the children, excluding one, belong in to the Albanian minority of Macedonia. We have three permanent employees: manager, one Macedonian defectologist and one Albanian teacher. The most used language in the center is Albanian, so I have to study two foreign languages at the same time. The purpose of the day care center is to try to integrate the children with special needs in to the society. We are teaching them basic every-day skills from cooking and tying the shoelaces to being the part of the group and respecting the others. Children are not going to school, so we are also giving them basic education what it comes to reading, writing, counting and physics. Children are in very different levels with their disabilities: some of them know how to use computer, and some of them can’t even speak. Now, that I know only few words in Albanian and little more in Macedonian after one and half months here, I mostly concentrate on teaching mathematics, drawing, sports and other things, where the language is not in the main role. In the future I hope that I will be able to cre-

MAKEDONIA

ate some new activities for the children, for example handicrafts, excursions, baking and other things. In September we also had a sport competition weekend here in Struga with disabled children from around Macedonia. Furthermore football, basketball and running it was important for the kids to meet other children and get new friends. That kind of activities bring new experiences for children, and I hope that we will manage to organize more that kind of happenings in the future.

them. Laughing and crying are international languages that everyone can understand. Already after these few months here I’m considering to study special work with disabled people. I can already say that I’m very happy that I chose to come here to do this EVS program. Struga, october -05

Patience

In the end I don’t think that with the disabled children the language is very important issue. The thing that you need most is patience, patience and patience. I have succeeded to create good relations with the children by simply just being with

UUTISET EVS vapaaehtoistyöpaikkoja Armeniassa, Azerbaizanissa, Georgiassa ja Moldovassa

Valintaopas

Vapaaehtoistyöohjelmiin osallistujien valinta on vaativa prosessi. Valintatyön tueksi olemme koonneet valintaoppaan. Oppaassa kerrotaan muun muassa eri maiden vapaaehtoistyöohjelmien vaatimuksista, vapaaehtoiselta vaadittavista ominaisuuksista, haastattelun merkityksestä ja erilaisista haastattelutavoista. Valintaoppaassa myös opastetaan erilaisten haastateltavien kohtaamiseen. Valintaoppaan kokoamisesta ovat vastanneet Niina Airikka ja pääsihteeri. Kokoamiseen ovat osallistuneet myös Ella Douhevyx, Mirja Fagerholm ja Meri Tennilä.

Vapaaehtoiset tulevat työskentelemään sosiaalialan projekteissa lasten parissa. Vapaaehtoistyö alkaa 1.3.2006 ja kestää 9 kuukautta. EVS vapaaehtoistyö on tarkoitettu 1825-vuotiaille ja se on osallistujalle täysin maksuton. Vapaaehtoistyö toteutetaan EU:n nuoriso-ohjelman tuella. Projektiin tulee hakea viimeistään 13.12. Pyydä lisätietoja ja hakulomakkeet Maailmanvaihdon toimistosta.

Lyhytaikaisempien ICYE -ohjelmien kysyntä kasvanut

ICYE vapaaehtoistyöohjelmaan osallistuu vaihtovuonna 2005-06 13 suomalaista vapaaehtoistyöntekijää. Heistä vain neljä osallistuu ohjelmaan 12 kk ajan. Kuuden kuukauden ohjelmien kysyntä on kasvanut viime vuosina. EVS vapaaehtoistyöhön osallistuvista 21 nuoresta sen sijaan pääosa osallistuu ohjelmaan 912 kk ajan.

ICYE Federaation yleiskokous

Kansainvälisen ICYE Federaation yleiskokous pidetään Ranskassa 20. - 27.11. Yleiskokouksen pääteemoina ovat ICYE ohjelman laatustandardien ja niiden seurantamenetelmien kehittäminen sekä kansainvälisen talousmallin uudistaminen. Pääsihteeri edustaa Maailmanvaihtoa yleiskokouksessa.

UUTISET Euroopan ICYEn kouluttajien koulutus Hämeenlinnassa

”Learning in the YOUTH Programme. The youth leader as Coach, Facilitator and Mediator” -koulutus järjestetään Hämeenlinnassa 28.1.-5.2.06. Maailmanvaihto voi lähettää koulutukseen kolme osallistujaa. Koulutukseen voivat osallistua 18-35vuotiaat, ensisijaisesti ulkomaalaisille tai suomalaisille vapaaehtoisille suunnattujen koulutuksien vetämiseen osallistuvat. Koulutuksen tarkoitus on antaa työkaluja ulkomaalaisten tulovalmennus- ja arviointileirien sekä suomalaisten vapaaehtoisten valmennusleirien vetämiseen kuin myös kouluttajien kouluttamiseen. Koulutukseen tulee hakea viimeistään 11.12. Pyydä hakulomakkeet Maailmanvaihdosta.

Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo.. Tai ellei puuroa, niin ainakin GLÖGIÄ!

Vapaaehtoistyöntekijöiden vaihto Georgian kanssa alkoi Maailmanvaihto osallistuu ICYEn kansainvälisen toimiston järjestämään ”Youth and Social Inclusion” EVS hankkeeseen. Hankkeen kautta Suomeen saapui lokakuussa georgialainen vapaaehtoinen. Hän työskentelee Lehtimäen opistolla. Lehtimäen opisto on erityiskansanopisto. Suomalainen vapaaehtoinen työskentelee saman projektin kautta Georgiassa ”Bediani Children Center” nimisessä orpokodissa.

Maailmanvaihdon PIKKUJOULUT

lauantaina 10.12. klo 18 alkaen Maailmanvaihdon toimistolla. Luvassa kuumaa glögiä, herkullisia joulutorttuja ja ennen kaikkea upeaa seuraa!

annual CHRISTMASPARTY of Maailmanvaihto

on Saturday 10th of December, doors open at 6 p.m. You will be pampered with traditional Finnish Christmas delicacies. If you don’t know yet what are glögi and joulutorttu – this is a good opportunity to ﬁnd out!

Tervetuloa! 9

SYKSYkuulumiset Syksyllä Hallituksen jäsenet ja järjestösihteeri tekivät ahkerasti isäntäperhe- ja projektivierailuja kaikkialla Suomessa.

Tiivistahtinen opintovierailu

SYKSYkuulumiset Valinta- ja infopäivä 12.11

Syksyiseen info- ja valintapäivään lauantaina 12.11. osallistui seitsemän ICYE ohjelmaan ja kaksi EVS vapaaehtoiseksi hakevaa. Haastattelijoina toimivat: Niina Airikka, Sanna Nerola, Anne Seppänen, Pia-Maria Sottinen ja Meri Tennilä. Henkilökohtaisten valintahaastattelujen ja ryhmätehtävien lisäksi päivän aikana pyrittiin antamaan hakijoille mahdollisimman paljon tietoa eri kohdemaiden ohjelmista.

teksti ja kuva: Marika Heinonen

EA seminaari Oxfordissa 2.-9.10 Euroopan ICYE:n (ICYE European Association) Oxfordissa järjestämän seminaarin ”Development of Quality Standards among Youth Organisations” tarkoituksena oli pohtia yhdessä muiden maiden edustajien kanssa ohjelman Laatustandardeja ja nuorten osallistumista. Osanottajia oli 20 ympäri Eurooppaa; pääosin Pohjoismaista, muutamat kaukaisimmat Italiasta ja Portugalista. Suurin osa osanottajista oli opiskelijoita, jotka edustivat omia kansallisia hallituksiaan. Edustin

teksti ja kuva: Anna-Soﬁa Joro

Makedoniaan ja Albaniaan

Maailmanvaihdon yhteistyö Balkanin maiden kanssa on hyvällä alulla, sillä kauttamme on lähtenyt suomalaisia vapaaehtoisia mm. Makedoniaan ja Georgiaan. Syyskuisen opintovierailun antina voimme toivottavasti aloittaa ensi vuonna vapaaehtoisten vaihdon myös Albanian kanssa. Mahdollisuuksia mielekkääseen vapaaehtoistyöhön on Baltiassa lukuisia. Kansainvälisen ICYE:n järjestämän vierailun aikana tutustuimme suureen määrään kansalaisjärjestöjä, joita kaikkia yhdisti suuri innostus ja motivaatio rakentaa kansalaisyhteiskuntaa, lisätä nuorten vaikutusmahdollisuuksia ja toteuttaa näin omalla panoksellaan maiden parempaa tulevaisuutta. Vähemmistökysymys on erityisen tärkeä entisen Jugoslavian maissa, ja myös kansalaisjärjestöt ottavat sen erityisellä tavalla huomioon jokapäiväisessä työssään. Vierailut järjestöihin olivat lyhyitä, mutta intensiivisiä. Tutustuimme muun muassa hellyttäviin romanilapsiin Tiranassa, esittäydyimme Albanian kulttuu-

Maailmanvaihtoa seminaarissa yhdessä Oona Nakain kanssa, ja sen yhteydessä pidetyssä Euroopan ICYEn yleiskokouksessa edustajana toimi Kira Sjöberg. Päivät täyttyivät ryhmätöistä ja keskusteluista, joiden avulla saimme uusia ideoita toinen toisiltamme sekä opimme, miten näitä uusia ideoita voisi tuoda mukaan omaan toimintaan. Työntäytteisten päivien kevennykseksi vietimme kansainvälistä iltaa islantilaisen kuivatun kalan, palavien Mozart-kuulien sekä tuttujen ja turvallisten korvapuustien merkeissä. Tämän lisäksi pääsimme maistamaan libanonilaista ruokaa, kokeilemaan salsan rytmejä sekä tutustumaan kuuluisaan yliopisto-kaupungin nähtävyyksiin. Vaikka päivät olivatkin erittäin tiivistahtisia, jäi seminaarista erittäin positiivinen ja lämmin muisto, sekä iso liuta uusia tuttavuuksia ympäri Eurooppaa!

Fläppisulkeiset Englannin malliin

riministerille, perehdyimme HIV-torjuntaan ja makedonialaisen NMKY:n monipuolisiin tapahtumiin eri kaupungeissa. Aikaa jäi sopivasti myös juhlimiselle ja paikallisten herkkujen, ei tosin kasvissyöjän unelmien, maistelemiselle. Maisemaa ja kaupunkia vaihdoimme lähes päivittäin, joten huomattava osa ajasta vierähti bussissa istuen, luoden ryhmän sisäisiä suhteita ja suunnitellen tulevia projekteja. Erinomaista oli, että puolet osallistujista oli makedonialaisia ja albanialaisia. Paikallinen todellisuus avautui näin syvällisemmin ja kynnys yhteistyön aloittamiseen tuttujen kasvojen kanssa on paljon matalampi!

Syksyn valmennuskoulutus 15. - 16.10 Lähetämme tammikuussa kuusi osallistujaa ICYE ohjelman kautta Boliviaan, Intiaan, Nepaliin(2) ja Ugandaan(2). Näille tuleville vapaaehtoistyöntekijöille järjestettiin viikonloppuna 15-16.10. valmennuskoulutus Helsingissä. Valmennuksessa käsiteltiin vieraaseen kulttuuriin sopeutumista, vapaaehtoistyöntekijän roolia, terveys- ja turvallisuusriskejä, jonkin verran myös sukupuolirooleja ja asenteita eurooppalaisia kohtaan tulevissa kohdemaissa sekä erinäisiä käytännön asioita. Saamastamme palautteesta päätellen koulutus onnistui erinomaisesti. Koulutuksen järjestelyistä ja ohjelmasta vastasivat Ella Douhevyx,

Kati, Tiina ja Miriam kouluttautuvat

Tiina Sohlman ja pääsihteeri Anni Koskela. Kansainvälisen lääketieteen erityisasiantuntija Taneli Puumalainen oli vastuussa terveyteen ja terveysriskeihin liittyvästä luennosta.

SYKSYkuulumiset Rento meininki

SYKSYkuulumiset teksti ja kuvat: Tiina Mäkipää

-Onko tässä vapaita paikkoja?

Anti-Depression Days were held this year in Jamilahden Kansanopisto, in Hamina. Weather was nice and crispy to 25 volunteers from all around the world and us seven from Finland. Students in Jamilahti welcomed us with open arms to their living quarters and organized games and quizzes for the volunteers.

Syysmasennuksen poistopäivät 18.-20.11 First evening/Friday

After we found the place, not so near to the centre of Hamina, about seven o’clock in the evening we had to go shopping for food. Not so easy thing to do for 32 people! But all of the volunteers who were already in Jamilahti helped to carry our bags of food from the shop. Or actually they wheeled the bags back with carriages from the shop… smart! On Friday there wasn’t really a program,

we ate evening snack and talked and played Twister, witch was very popular during the camp. Some tried to draw a map of the world to see where people are coming from. After they got a real map, they could see that geography wasn’t so easy after all. But the map became almost perfect after all and was placed on a wall. Some of the people stayed up late… actually almost everyone.

Saturday

Hurja joukko irroittelee jäykästi

On Saturday morning came more people to the camp. After everyone had something to eat, or at least coffee, began the program. The pedagogy students of Jamilahti and their teacher Katja had some games for us. Unfortunately I didn’t see them, because we needed more food, so the Finnish volunteers went to make lunch (Katri, Milla and Reeta) or buy more food (Sanna and I). But I believe

Anti-Depression Days everything went just ﬁne. After lunch the volunteers made a play about “Stupid things that Finns do”. There were represented Finnish sauna habits, conversation, closeness issues, male habit of taking “löyly” and always taking boots off when going inside. I never thought we Finns are so strange! Then we went outside and played a game of The Wolf and Little Red Ridinghood – the game got always a little mixed up but at least it made people laugh. Some people liked to be outside so much that they went for a walk before a coffee break. The pedagogy students made teams out of volunteers and they played “Olympics”. The sports were: picking peas and throwing eggs, writing a poem, moving a matchbox with your “tail”, positioning your team into a toilet room, throwing rings to the poles and running with rubber bands. After this was time for

Finland-quiz and teams read their poems from the Olympics. That was end of the program and people ate supper and played games and went in sauna in their own time. And of course there was a lot of talking and laughing involved.

Sunday

Waking up and eating and packing and cleaning… People were leaving in different times so there wasn’t time for games which I had planned. Last of us left Jamilahti about 15 past one. Then there were still a long walk to the bus station, but we made it and hopefully everyone got to their homes well! Big Greetings to all who were there and to all Merry Christmas!!!

Volunteer’s

Poems

to Finland It’s not an eternal winter, Thousand of lakes in Finland Santa Claus will come later. but I never been in Lapland. He lives in the forest and is still awake, In Finland forests are very big because he has been jumping into the lake. but I am becoming sick. Don’t you know how nice it is Now it’s winter, darkness and snow to roll in the snow? and soon we wil see Santa Claus ryhmä: Peruna - ho ho ho ryhmä: Herne Finland is a nisy country with a lot of snow Santa Claus come...** and wher is hi I don’’t know But I see the lakes Finland is cold and a big forests Santa Claus is old there very acers Snow is withe* and a Finland like a hokey Winter is bright I wait winter now Lakes are blue for the Northing light Forests are new and I don’t now how ryhmä: Mitä kuuluu with the snow I ﬁght. ryhmä: Käkikello In Finland winter comes so slow Then the lake and forest are covered in snow But there is one man who doesn’t mind It’s Santa Claus who brings you... Presents. ryhmä: One.2.one poems made at antidepression camp on 18-20.11.2005

* As in white, but you’re not allowed to rewrite poems so... ** ...of my ??? A word unclear because of the handwriting. This group had problems with spelling.

Questions:

nterwiew

Interview about Autumn Depres1.Do you have autumn depression? sion made in The Camp by Sanna And why? Nerola and Tiina Mäkipää 2.How has this season affected you? 3.Tips on how to get rid of autumn depression? 4.What is/was the best part this autumn?

Christine (Germany) 1. No. I don’t think it is depressing here. Everyone tells me it is so, but I don’t think so. It was very nice autumn. In October there was much sun and all. 2. It’s strange. When it begins to be dark at four o’clock I think it is very late and get very tired. So I’m more tired. 3. Be active. Don’t sit at home and wait until someone comes to you. Do something. 4. I was visiting in Russia and liked it very much. It was different. And also the ﬁrst snow was great.

Ivan (Italy) 1. No. Because your autumn is better than in North Italy. There it is always raining, here not. My project is great too. 2. I’m little disoriented with the darkness. Do not know what time it is. But I like it because it’s the waiting season for Christmas. 3. Meet people. And try to spend time with them. 4. My birthday was special day in Finland (the day of Aleksis Kivi). So there were flags everywhere. So I thought “Ooh, flags for me!” And of course the first snow because it brought more light.

Adjustment

teksti: Antti Närhi

Muutama ajatus ajan kulumisesta ja kulttuurishokista

jan häviäminen ei kuitenkaan ole paras termi kuvata mennyttä vuotta, niin paljon näihin kymmeneen kuukauteen mahtuu. Elämyksiä, paikkoja, uusi kulttuuri ja kieli, paljon hienoja ja mielenkiintoisia ihmisiä... Ajan nopea kuluminen kertoo myös siitä, että olen käyttänyt aikani täällä hyvin ja mielekkäästi. Paikkana Puola, tarkennettuna Wroclaw, lounais-Puolan suurin ja Puolan neljänneksi suurin kaupunki. Työskentelen lasten ja nuorten parissa EVS-vapaaehtoisena, tosin lähiaikoina työnkuvani on koostunut myös muista tehtävistä. Projektini on ollut vaihtelevasti mielenkiintoinen, ja kokonaisuutena olen nauttinut suuresti elostani täällä. Wroclaw on eläväinen ja kaunis kaupunki. Täällä on paljon opiskelijoita, ja kulttuuritarjonta on rikasta. Koko ajan tapahtuu jotain, on konsertteja, elokuvaa, teatteria ja festivaaleja. En voi sanoa, että olisi elo käynyt tylsäksi. Pikemminkin tuntuu, että tässähän loppuu aika kesken. Niin paljon on paik-

koja vierailematta, niin monta keskustelua käymättä, niin paljon asioita kokematta. Vasta viimeisinä viikkoina ajatus Suomeen paluusta on alkanut hiipiä mieleeni, ja mitä lähemmäksi se tulee, sitä oudommalta se tuntuu. Ihminen sopeutuu uusiin tilanteisiin ja asioihin hyvin nopeasti, mutta tällä kertaa olen hieman varautunut, ehkä sopeutuminen ei tulekaan olemaan niin helppoa ja sujuvaa. Yksin vieraan Miksi kukaan ei kulttuurin kesvalmentanut minua kellä oleminen palaamisesta on ollut juuri niin hienoa kuin aiheutuvaan kulttuurishokkiin? kuvittelinkin, mutta samalla koko ajatus entisestä elämästä Suomessa on käynyt yhä kaukaisemmaksi. Joka kerta ennen pidemmälle reissulle lähtöä olen ollut koulutuksissa, joissa on puhuttu kulttuurishokista. Käyty se läpi vaihe vaiheelta, mitä tulet maailmalla kohtaamaan, miltä se tuntuu, miten siihen pitää suhtautua... Jatkuva kulttuurishokista toitottaminen on pikemminkin käynyt

Sopeutuminen

En voi olla ihmettelemättä ajan kulumista. Tuntuu, että kymmenen viimeistä kuukautta ovat vain hävinneet jonnekin. Enää vajaa kuukausi jäljellä ja sitten pitääkin jo palata takaisin Suomeen. Koko ajatus tuntuu vähintäänkin absurdilta. ärsyttämään kuin auttanut sopeutumistani. Minulla ei ole ollut mitään mainittavaa kulttuurishokkia koko täällä olo-aikana. Ehkäpä olen poikkeus. Mutta miksi kukaan ei valmentanut minua palaamisesta aiheutuvaan kulttuurishokkiin? En nyt varsinaisesti kuvailisi ajatusta Suomeen paluusta pelottavaksi, eikä huolestunutkaan ole täysin oikea sana. Mutta olen melko varma, että paluu tulee olemaan shokki. Ja luulen sopeutumisen kestävän kauan. Nyt elo on ollut suhteellisen huoletonta ja vaivatonta, ja samalla hyvin kokemusrikasta sekä nopeaa. Suomessa odottavat ne tavalliset huolet työpaikasta ja toimeentulemisesta sekä arjen rutinoituminen. Enää ei ollakaan koko ajan reissussa, eikä kaikki ole uutta ja innovatiivista. On tietysti asioita, joita olen huomannut kaipaavani kotimaastani, mutta ovatko ne tarpeeksi saamaan minut tuntemaan oloni hyväksi ja pitämään minut Suomessa? Aika näyttää. Wroclaw, marraskuu -05

Adjustment What does it mean to be adjusted to a culture? Is it loving everything what you see (in Finland), everyone who you meet (in Finland) and everything what you eat (in Finland)? If YES, I wouldn’t call myself a well adjusted person, although I do like Finnish food a lot... If NOT, we come back to the ﬁrst question. Maybe adjusting is just the way of perceiving the world and it is not even associated with the culture you’re living in. You just adjust yourself to the world you live in. You adjust yourself to light and darkness, to warmth and cold, to people and to loneliness... It’s more a question of how you do it. Hoping you’ve chosen a way that makes you happy. Ewa Slawek, Poland

VOLUNTEERING

teksti: Jenni Kivistö

Aika menee älytöntä vauhtia! Täytin muutama päivä sitten kolme kuukautta täällä ja mielenkiintoista on ollut. Olen oppinut ymmärtämään paljon; tuntuu että puoli elämää on kulunut.

Kolme kuukautta Kolumbiaa

unteet on heilahdelleet, kun välillä sitä miettii Suomea, isää, opiskeluja ja kummallisia suhteitaan. Kaikki muut näyttävät tietävän mitä tekevät ja haluavat. Välillä olen hieman hämilläni kaikesta ja muutamina iltoina olen miettinyt minkä vuoksi oikein olen täällä. Kai nämä ajatukset tästä selvenevät aikanaan, ja antamisen ilo on ihan oikeasti parasta!

Toivottavasti talo kestää

Perhe-elämä on ennallaan. Tädit, sedät ja serkut pitävät vuorollaan pientä kauppaa eteisessä, jossa teinit pelaavat pleikkaria, syövät karkkeja ja jossa myydään kaikkea mahdollista paperitavaraa ja kopiokonekin on. Sarita (8-v.) oli kuolla tylsyyteen, kun häntä sattui sydämeen ja piti maata sängyssä kaksi päivää katsellen lasten ohjelmia. Viimeisenä iltana kysyin että halusiko hän mennä jo kouluun. Sarita alkoi hyppia sängyllä ja kiljua ”Colegio! Colegio!”(koulu, koulu). Yleensa hänellä on joka aamuinen ja iltainen tappelu äidin kanssa läksyistä,koulusta, yöpuvusta, ja hampaiden pesusta. Saritalla on ihan hilittömät leikit Carlitoksen (1-v.) kanssa, jolla yleensä aika vakava katse, mutta Saritan kanssa kummatkin vain nauraa ja juoksee hulluna

ympäri taloa. Tyttö leikkii kaatuvansa, tai lyövänsä päänsä seinään jolloin normaalisti Carlos on jo tikahtumaisillaan. Sunnuntaina oli myrsky, satoi kaatamalla, hetken jopa rakeita, joka on täällä harvinaista. Meidän katto ei ole rakennettu kestämään näitä rankkasateita, joten se petti monesta kohtaa ja keittiössä oli suuri joki. Carlitos oppi sanomaan ensimmäisen kunnon sanan; keskellä keittiön jokea hän katsoi epätoivoisesti ympärilleen ja sanoi: ”mama!” On satanut tosi paljon viimeaikoina. Toivottavasti talo kestää.

Musiikkia ja kirjallisuutta

Bogota on täynnä kulttuuria; täällä kuulee salsaa kaduilla. Viime viikonloppuna yksi kolumbialainen kutsui minut skapunk konserttiin, jossa hän soitti itsekin. Konsertti oli teatteri ”La Mamassa” ja paikka oli täynnä punkkareita, joita täällä ei normaalisti näe. Itse musiikki oli yhdistelmä punkkia ja reggaeta, joillaista en ikinä ole aiemmin kuullut. Tosi kumma yhdistelmä, mutta tykkäsin. Kaveri, joka minut kutsui, soitti saksofonia punkin sekaan. Olen lukenut muutamina iltoina eri kirjailijoiden tarinoita Bogotasta, kun löy-

sin ”transemilenio”-kirjat. Olin melko ihmeissäni, kun jakelevat näitä kirjoja ilmaiseksi lainaan bussiasemilla, ilman että tarvitsee antaa tietoja itsestään. Laina aika on 8-15 vuorokautta. Paljon kirjoja kuulemma katosi ensimmäisen kuukauden aikana, mutta nykyään ihmiset palauttavat kirjat määräjassa. Hieno idea tuo. Tosin ihan uskomatonta, koska tässä kaupungissa kaikki varoittavat luottamasta ihmisiin.

Varkaat ja kerjäläisiä

Joku varasti yöllä meidän kodin puhelinkaapelin. Ei se kyllä maksa juuri mitään, mutta yrittävät kuulemma myydä kuitenkin tai käyttää muuhun tarkoitukseen. Kaduilla on välillä paljon aukkoja, joihin pitää varoa putoamasta, kun ihmiset varastelee viemärikaivojen kansia! Kolumbialainen tätini totesi että täällä varastetaan reiätkin. Siksi siis talon puhelin ei juuri nyt ole toiminnassa. Otin bussin töihin tänään ja kuten tavallista kaupustelijat hyppäsivät kyytiin myymään kaikenlaista, yrittäen tienata edes vähän jotain. Välillä tuntuu pahalta, kuten tänään, kun ymmärtää tämän eriarvoisuuden ihmisten välillä. Mutta pidän kuitenkin enemmän eteläisestä Bogotasta katukoirineen (joita on varmaan enemman kuin ihmisiä), pienine taloineen, ja hillittömine sähköjohtoverkostoineen.

Ystävänpäiväkuukausi

Täällä juhlittiin ystävänpäivää syyskuussa, tai siis ystävänkuukautta. Leikimme työporukan kanssa ”amigos en segretoa”, johon kuuluu parin viikon ajan lahjoitella salaiselle ystävälle (ystävät arvotaan kirjoittamalla kaikkien nimet pieniin lappuihin) nameja tai kirjeitä, ilman että kyseinen henkilö tietää kuka hänen lahjoittajansa on. Lopuksi annetaan jokin isompi lahja, kun parin viikon aikana on

yritetty selvittää mitä toinen voisi haluta. Juan Carlos jätti salaiselle ystävälleen jättikokoisen paketin, josta löytyi aina vain pienempia paketteja, varmaankin noin parisenkymmentä. Saimme paljon naurua aikaan, kun viimeinen paketti oli kääritty kirjeeseen, josta puolet sisälsi hurmaavia kuvauksia tästä henkilöstä siis ”hola mamacita, rica, deliciosa...” Juan laittoi vitsillä kaikki tietämänsä iskulauseet peliin, vaikka oikeasti inhoaa niitä, eikä kukaan koskaan ole kuullut hänen niitä käyttävän. Täällä kuulee yleensä paljon sukupuolivitsejä, niin miehistä kuin naisistakin. Bogotassa on ihan normaalia kutsua ihmisiä ”gordita” (lihava) ”negrita” (tummaihoinen, mutta lähellä sanaa neekeri) ”ﬂagito” (laiha) yms. ystävällisessä mielessä tietysti. En tosin vieläkään ole oppinut, että siinä ei ole mitään loukkaavaa. Ihmiset ravintoloissa tai puhelinkopperoissa saattavat kutsua myyjän paikalle sanomalla, ”Hei, lihava...”

Työtä lastenkerhoissa

Vierailtiin muutama viikko sitten yhdessa koulussa, jossa 8-vuotias poika ryntäsi halaamaan ja alkoi pussailla kaikkialle minne yletti. Poika oli noin puolet pienempi kuin minä. Lapset täällä tulevat kyllä usein halailemaan, mutta tämä poika oli tosi aggressiivinen. Jos hän olisi ollut yhtään vanhempi, olisin pelännyt. Kun sanoin pojalle että lopeta, hän alkoi ihan hulluna itkeä, raivota ja huusi: ”Älä jätä mua, älä jätä mua!”. Juttelin luokan opettajan kanssa, joka sanoi epäilevänsä että poikaa käytetään seksuaalisesti hyväksi. Hän aikoi jutella vanhempien kanssa. Muuta kummallisen kamalaa ei ole tapahtunut. Yhdessä lastenkerhossa lapset tekevät intiaanisoittimia, joitten ääni kuulostaa merenkohinalta. Ajattelin mennä

VOLUNTEERING

vierailemaan ja opettella tekemaan sellaisia. Pidän edelleen lapsille työpajoja ja vedän erilaisia aktivitteetteja origameista, leikeistä, arvoista, kulttuureista, konﬂikteista... ja järjestimme lastenﬁestoja kerhoille, jotka toimivat hyvin. Eilen kuten aina keskiviikoisin vein välipalat lapsille Kennedyyn, tunnelma on tosi mukava, kuuntelimme vanhaa salsaa, ja cumbiaa, jota tumma väestö soittaa paljon rannikolla. ”Paneriassa”(leipomo) työskentelevä mies lahjoitti tuoretta leipää ja ”pullaa”. Bogota, lokakuu -05

Kaikkea kummaa mitä Bogotassa tapahtuu

- Busseissa ei tarvitse maksaa tai pääsee halvemmalla, jos kysyy pääseekö sisään takakautta, tai jos hyppää leimauslaitteen yli. Kun matka ei tule rekisteröidyksi kuski saa pitää rahat. - Omat karkit ovat kiellettyjä joissakin leffateattereissa ja niissä on laukkutarkastus kiellettyjen karkkien varalta. - Jokaisella kolumbialaisella on kännykkä, mutta sitä käytetään normaalisti vain vastatessa. Puhelinkopeista voi soittaa hieman halvemmalla. Kännykästä kännykkään soittaminen maksaa enemmän kuin Suomessa.

yrkiessäni vapaaehtoiseksi, kuvittelin oppivani enemmän asioita ympäristöstä ja uudesta kulttuurista, kuin itsestäni. Suurin osa uudesta tiedosta on kuitenkin pyôrinyt oman napani ympärillä, muttei narsistisella tavalla. Minulle vuosi ulkomailla on se suuri välivaihe, jolloin itsenäistyn ja kasvan aikuiseksi, tietenkin tietyt lapsellisuudet säilyttäen.

Olen kohta 21-vuotias, mutta Suomessa, asuessani kotona äitini kanssa, olin edelleen tavallaan alaikäinen. Tunsin itseni vähemmän kypsäksi, kuin ystäväni, joka menee ensi kesänä naimisiin tyttärensä isän kanssa. Minun vastuualueeni rajoittui oman huoneen siivoamiseen noin kerran vuodessa, ja opintolainan kuluttamiseen viikonlopun hauskanpitoon. Siinä ei ollut mielestäni mitään vikaa, mutta se ei tuntunut enää samalta kuin lukion hurjina aikoina. Minulle tuli huono omatunto siitä, etten tee mitään merkityksellistä. Drinkkilasi kädessäni alkoi maistumaan tärpätiltä. Uuden vuoden jälkeen tuli sitten kauhea muutoksen tarve, päällimmäisenä ajatuksena oli tehdä jotakin suurta ja hurjaa. Ihan oma elämä oli houkutteleva unelma. Haaveilin karkaamisesta ulkomaille, halusin kauas sinne missä ruoho on vihreämpää kuin Suomessa. En vain ensin tiennyt miten se olisi mahdollista, kunnes löysin porsaanreikiä maailmalle internetin ihmeellisestä maailmasta. Pyrin Maailmanvaihto ry:n kautta Belgiaan vapaaehtoistöihin. Kyseinen päätös tapahtui silmänräpäyksessä. Kaikki loksahti kohdalleen, kun luin mitä Maailmanvaihto ry:n sivuilla kerrottiin vapaaehtoistyöstä. Pitkän hakuprosessin jälkeen sain viestin lähdöstä, ja kiljuin

VOLUNTEERING

teksti ja kuva:Jenna von Paldanius

Mullistavia oivalluksia Belgiassa

riemusta. Olin matkalla tuntemattomaan, mutta pelkoa tulevasta ei ollut, vaikka tiesinkin sen olevan voimiani kuluttavaa. Kasvaminen tuottaa aina kasvukipuja. Vasta nyt alan uskomaan aikuiseen olemukseeni ja opettelen elämään sen tosiasian kanssa ettei äitini ole aina siivoamassa sotkujani, olivat ne millaisia tahansa. Minä itse hoidan pankkiasiani, pesen pyykkini ja autan isäntäperheen kotitöissä. Toisin kuin kotona, missä otin itsestäänselvyytenä sen, että äiti hoitaa kaiken. Niin kauan kuin muistan, äiti on ollut niin huolehtivainen hoitamisessaan, etten ole huomannut sen olevan raskasta. Nyt kun tavallaan olen yksin, vaikka isäntäperheessä asunkin, olen oppinut ottamaan enemmän vastuuta. Aluksi se oli totta puhuen hieman rasittavaa, kun piti opetella elämään uudessa kodissa uusien ihmisten ehdoilla, jotka eivät ole yhtä ymmärtäväisiä siivottomuuttani ja epä-

järjestelmällisyyttäni kohtaan kuin oma perheeni. Muutamien yhteentörmäysten ja neuvotteluiden jälkeen olen tottunut rutiinin, etten anna toisten tehdä minulle kuuluvia töitä puolestani. Olen oppinut jotakin uutta käsitteistä kunnioitus, arvostus ja aikuisuus. On hyvä tehdä toisille se, mitä toivoo itselleen. Vastalahjaksi saa samaa kunnioitusta ja arvostusta mitä on antanut. Se on loistava tunne. Se auttaa elämään toisten kanssa sopusoinnussa. Minua on sanottu vaihteeksi vahvaksi tytöksi, ja uskoakseni kukaan ei pidä minua laiskana tai kunnianhimottomana lurjuksena, joka ennen olin. Kun menen kotiin jouluksi, äitini tapaa uudistuneen, hieman siistimmän tyttärensä, ja näkee hänet uudessa valossa! Kohotan itselleni maljan, joka ei maistu tärpätiltä, se kun on tuoppi belgialaista laatuolutta.

TOIMINTAKALENTERI

VOLUNTEERING

Paluu Islantiin

teksti ja kuva: Anna Laitinen

Anna vietti vuoden 2003-04 Islannissa ja oli töissä lastentarhassa. Nyt hän kertoo millaista oli vierailla vuoden eron jälkeen katsomassa EVS projektia ja isäntäperhettä.

inä voisin mennä takaisin Hafnafjörduriin vaikka heti, mutta harmi vain kun EVS on once in a life time -tilaisuus. Kesän aikana kävin Dalvikissa isäntäperheen luona kylässä ja siellä minun huoneeni oli vielä entisellään ja siskonpojat sitä Önnuherbergiksi, eli Annan huoneeksi edeelleen kutsuivat. Vanhin poika tunnusti kainosti, että on ollut laiska piirtämään ja sanoi, että minun tulisi komennella nyt hieman enemWrite for Newsletter Readers’ writings wanted. All writings are more than welcome. We would also like your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published.If interested, contact the Newletter staff at tiedotus@maailmanvaihto.ﬁ. Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part from around the world.

pi. Itse sanoin kuitenkin, että suurempi apu on ollut Arista isälle ja äidille lehmien ja hevosten kanssa, kuin taiteilijan uraa luoden. Ensin on opittava tekemään töitä ja sitten vasta suuntauduttava. Fagrihvammur-päiväkotiin menin yllätysvisiitille, ja keittäjä juoksi ulos asti vastaan, nähtyään minut ikkunasta. Sattuipas, että silloin oli riisipuuro-päivä. Minun lempiruokaa ja se teki Gyda-keittäjän iloiseksi! Lapset olivat vaihtuneet paljon, sielläkin ihmiset valuvat sankoin joukoin etelään. Onneksi lempityttöni Rut Isafold oli kuitenkin paikalla. ”En minä muista”, oli sanat sormi poskella, kun tädit kysyivät Rutilta muistaako hän minut. Mutta samalla tavalla Rut otti heti kädestäni kiinni ja vei kiipeilytelineelle. Myös ruokalaulujen ajaksi Rut kipusi syliini sohvalle ja satujenkin ajaksi, joten luulen, että taisin palautua hänen mieleensä kumminkin. lokakuu, -05 Kirjoita Newsletteriin Lukijoiden kaikki kirjoitukset ovat lämpimästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimituskuntaan osoitteeseen tiedotus@maailmanvaihto.ﬁ. Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

5.12.

Kansainvälinen vapaaehtoistyön päivä

10.12.

Maailmanvaihto ry:n pikkujoulut toimistolla launtaina alkaen klo. 18.00

12.–15.1.06

Ulkomaalaisten vapaaehtoisten puolivuotisleiri Helsingissä hosting@maailmanvaihto.ﬁ toimisto puh:09-774 1101

28.1.–5.2.06

Euroopan ICYE:n kouluttajien koulutus Hämeenlinnassa maailmanvaihto@maailmanvaihto.ﬁ toimisto puh:09-774 1101

1.–2.2.06

Next Step messut meri.tennila@maailmanvaihto.ﬁ

11.1.06

Infopäivä klo. 18.00 meri.tennila@maailmanvaihto.ﬁ

1.2.06

Hakuaika vapaaehtoistyöohjelmiin 06-07 päättyy maailmanvaihto@maailmanvaihto.ﬁ toimisto puh:09-774 1101

Liittymällä Maailmanvaihdon postituslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista: tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen: icye-lista-subscribe @maailmanvaihto.ﬁ. Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilta ”Toiminta Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.

11.2.06

Valinta- ja infopäivä vapaaehtoistyöohjelmiin hakeneille maailmanvaihto@maailmanvaihto.ﬁ toimisto puh:09-774 1101

13.2.06

Seuraava Newsletter deadline

Maailmanvaihto ry. - ICYE Finland Pitkänsillanranta 11 00530 Helsinki tel. +358-9-774 11 01 , fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.ﬁ www.maailmanvaihto.ﬁ www.icye.org

Tähän numeroon ovat kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet: Jenni Kivistö, Meri Tennilä, Anna-Soﬁa Joro, Ewa Slawek, Anni Koskela, Antti Närhi, Marika Heinonen, Tiina Mäkipää, Jenna von Paldanius, Sini Mäkinen, Sanna Nerola, Anna Laitinen

JULKAISIJA: PÄÄTOIMITTAJA/ KUVITUS/TAITTO:

Maailmanvaihto ry Saana Lehtonen

PAINOPAIKKA: Itä-Helsingin Monistus

SEURAAVA AINEISTOPÄIVÄ: 13.2.06 ILMESTYMISAIKATAULU: Neljä kertaa vuodessa, seuraava numero maaliskuussa TILAUSHINTA: Vuositilaus sisältyy Maailmanvaihto ry:n jäsenmaksuun