__MAIN_TEXT__

Page 1

Newsletter

2/2006

Vapaaehtoisten kokemuksia nelj채lt채 mantereelta


Letter from the Chairman

Hyvät Newsletterin lukijat,

Dear Newsletter readers,

Kevät, vai voisiko jo tässä vaiheessa sanoa kesä, on saapunut. Olemme päässeet eroon jatkuvasta pimeydestä, jota oli välillä aika vaikea kestää sekä saamme taas ihmetellä valoisuutta, joka vie mukanaan. Päivät tuntuvat huomattavasti pidemmiltä kuin vielä hetki sitten. Illalla ei edes malttaisi mennä nukkumaan vaan haluaa imeä itseensä kaiken mahdollisen valon ja energian luonnosta. Jälleen tänä vuonna jaksan ihmetellä luonnossa tapahtuvia muutoksia – puiden lehdet ovat jo puhjenneet silmuistaan, kukat alkavat kukkimaan ja ihmiset hymyilevät. Miten kaunis suomalainen luonto voikaan olla monine eri vihreän sävyineen. Vastaavaa en ole nähnyt missään.

haasteeliseltakin tuntuva vaihtovuosi jäämässä taakse ja mielessä on jo ajatus kotiinpaluusta ja siitä, mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Samaan aikaan uusi ryhmä suomalaisia tekee valmisteluja syksyllä alkavaa uutta kokemusta odotellen samanlaisia mietteitä pohtien – edessä on hyppy tuntemattomaan. Muutoksen aikaa elämme myös me, hallituksen jäsenet, aloitellessamme uutta toimikauttamme ja suunnitellessamme tulavn vuoden toimintaa.

Samalla, kun kesä puhkeaa kukkaan, moni Newsletterin sekä vanhoista että uusista lukijoista on jälleen muutoksen edessä. Osalla teistä on ainutlaatuinen, välillä

Niina Airikka Hallituksen puheenjohtaja

2

Pääkirjoitus Puheenjohtajalta

Toivotan kaikille Newsletterin lukijoille mukavia lukuhetkiä ja oikein aurinkoista kesää!

Spring, or should we already call summer, has arrived. We have got rid of continuous darkness, which was intolerable – at least according to my mind. And we again have opportunity to enjoy the lightness. Days seem to be much longer than few moments ago. Every night it’s very difficult to fall asleep because we want to have all energy from the nature. Again during this spring time I’m amazed changes which will occur in the surrounding nature. Trees burst into leaves and flowers come into blossom. The Finnish nature is surprising beautiful and we can find many different touches of green from there. I haven’t ever met similar beauty anywhere. At the same time, when the summer is approaching, many of our old and new rea-

ders are in front of new changes. For some of you it’s time to say good- bye for unique, sometimes also very challenging, exchange time and you have an idea of going home in your mind. At the same time a new Finnish voluntaries are making their plans and reparations for coming year, which will start on August. This is time of the new challenges for all of us, also for the new board of Maailmanvaihto, which has start a new term and will plan a program for coming year. I wish you nice reading time and a sunny, warm summer with all new coming challenges! Niina Airikka Chairman

3


Vammaiskeskus

Reana, Italia. Kadi on töissä oimintakeskuksessa, jossa harrastetaan mm. kuvataideterapiaa ja toimitetaan omaa viikkolehteä. s.16

Sisältää:

Kevään menot

Pääsiäismatka Tarttoon ja vapaaehtoisleirit Inkoossa. s.12

Pakolaiskeskus

Baku, Azerbaidzan. Päivi työskentelee pakolaiskeskuksessa, joka on tärkeä kohtaamispaikka kaikenikäisille asiakkaille. s.20

”On this shrunken globe, men can no longer live as strangers.” Adlai E. Stevenson

Oppimatka

Lausanne, Sveitsi Hilja oppii ääntämään ranskaa rohkeasti s.29

Nuorisokeskus

Porto Alegre, Brasilia. Hanna opettaa ympäristökasvatusta nuorille, mikä tarkoittaa ahkeroimista mm. kasvis.25 maalla.

Cocktail Taiwan s.28

Nunnasisaret

Kisubi, Uganda. Annukan ja Petterin työtoverit sairaalassa ovat nunnia. Miksi niin moni nainen Afrikassa ryhtyy nunnaksi?

s.22

Orpokodissa

Katmandu, Nepal. Kati ja Tiina työskentelevät Katmandussa, jossa kadut ovat toistaiseksi rauhoittuneet mellas.18 koiden jälkeen.

ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTA ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain.

4

Liisa Turja

VASTAVUOROISUUSPERIAATE Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä.Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

Letter from the Chairman Pääkirjoitus ......... 2 Isäntäperheenä bolivialaiselle ...... 6 Uutiset ............. 10 Kevät kuulumiset .... 12 Italiassa: vammaisten toimintakeskus ...... 16 Nepalin kuulumisia .. 18 Pakolaiskeskus Azerbaidzanissa ..... 20 Ugandan nunnat ...... 22 Nuortenkeskus Brasiliassa ......... 25 Uusia kasvoja toimistolla ......... 26 Cocktail ........... 28 Tolerance ........... 28 Sveitsissä oppimassa ........... 29 Tapahtumakalenteri .. 31 5


VOLUNTEERING

VOLUNTEERING

teksti ja kuva: Mirkka Milli Mokkila

Isäntäperheenä bolivialaiselle

©Fil-Millinen Productions

– ja oma Bolivian matka

Milli ja Alejandro Millin bileissä

Haave Boliviaan, Etelä-Amerikkaan, matkustamisesta on säilynyt mielessäni pienestä saakka. Saatuani valmiiksi reilun kolmen vuoden urakan, esikoistäyspitkän elokuvan Kohtalon kiemuroita, tiesin oikean ajan koittaneen. Tupla-DVD:n valmistuessa tammikuussa 2005 aloin hankkia tietoa erilaisista vaihtoehdoista matkustaa Boliviaan. Liityin Tinku Ry:n jäseneksi, kävin mm. Kepan kokouksissa ja keskustelin eri järjestöjen edustajien kanssa hankkien tietoa ja selvittäen mahdollisuuksia. Kepan Etvo -koordinaattorilta, Sari Markkaselta, sain kuulla, että heillä valintahaastattelut ja kirjeet pitää pystyä tekemään espanjaksi. Vain alkeita opiskeltuani, esitin maail-

6

mankaikkeudelle ja itselleni kysymyksen: ”Millä ihmeellä opin puolessa vuodessa puhumaan espanjaa riittävän sujuvasti, että minut edes valittaisiin ohjelmaan?” Paria päivää myöhemmin saapui vastaus Tinkulle osoitetun sähköpostin kautta: ”Maailmanvaihto ry hakee bolivialaiselle Luis Alejandro Mantillalle isäntäperhettä.”

Otin asiasta selvää ja tein samana päiVieraalla kielellä, ystäväporukalla pevänä päätöksen ottaa Alejandro luokseni laillessa jokainen voi auttaa toinen toistaan asumaan siihen saakka kunnes itse lähden muistamaan vieraita sanoja. Me viskasimBoliviaan. Alejandron isäntäperheeksi lu- me suosiolla tiimalasin aikarajoineen nurkpautuneeseen perheeseen olikaan ja keskityimme saamaan kin jäänyt edellinen vaihtari ”Millä ihmeellä toiset ymmärtämään mitä hapidemmäksi aikaa, eikä perhe opin puolessa lusimme kertoa. Tällaiset peliillat osoittautuivat hyvin hausvoinut ottaa enää toista vapaa- vuodessa ehtoista asumaan luokseen. koiksi tavoiksi tutustua toisiin puhumaan Tätä ennen en koskaan olihmisiin ja oppia uusia asioita, lut tullut edes ajatelleeksi, espanjaa niin sekä kehittää kielitaitoa. Yksi aivan mahtava harjoiettä minä itsenäisenä, nuore- sujuvasti, että na, sinkku naisena voisin ottaa minut valitaan tus oli sellainen, jossa Alejandro keksi espanjankielisiä omaan kotiini täysin ventovie- ohjelmaan?” raan ihmisen toiselta puolelta kysymyksiä minulle ja minun maailmaa, vieraasta kulttuurista, etenkään tuli vastata kokonaisilla lauseilla opetellen sellaisen ihmisen, joka ei osaa sanaakaan prepositioiden käyttöä. Paitsi, että minun suomea! Mutta valinta vain tuntui oikealta, piti ymmärtää vieraita lauserakenteita, mija näiden kuukausien kuluessa oikeaksi se nun piti myös kyetä vastaamaan kysyttyyn on osoittautunutkin. ICYE:n vaihto-ohjel- asiaan. man taas valitsin, sillä halusin matkustaa Monesti esim. kääntäessäni espanjannimenomaan Boliviaan. kirjan kappaleita kävimme ne Alejandron kanssa läpi ensin espanjaksi, sitten käänsin ne englanniksi ja vielä suomeksi – haastaKielimuurin murtamista ja vaa, mutta myös hyödyllistä. Koska olen yhdessä oppimista visuaalinen oppija, kirjoitan uudet sanat ja Ennen muuta yhteisasumisesta on tietysti lauseet aina ylös, sillä muuten minun olisi kielellinen hyöty. Yhdessä opiskellessam- melko mahdotonta asiaa hahmottaa. me molemmat oppivat; Alejandro opiskelee suomea siinä sivussa kun minä es- Kommunikaatiokatkot panjaa. Tein mm. kortteja, joiden toiselle Toki yhteiselo on ollut paljon muutakin puolelle kirjoitin lauseen, kielioppiasian kuin yhdessä opiskelemista. Alkuun pelkätai sanoja suomeksi, ja toiselle puolelle es- sin miten sopeudun asumaan vieraan ihmipanjaksi. Kortit kulkevat kätevästi mukana sen kanssa kun olin tottunut asumaan yksin ja kuka tahansa voi kysellä niistä. jo pitkään. Mutta ihan aluksi eläminen tunSuomalaisia pelejä käänsin espanjaksi ja tui suorastaan luvattoman vaivattomalta. Alku ei ollutkaan se kaikista hankalin tein itse mm. noppapelin, jossa taivutellaan espanjan verbejä, täydennetään lauseita ja kohta, vaan ajoittaiset kommunikaatiokatvastataan kysymyksiin. Osa peleistä toi- kokset, jolloin tunsin olevani vieras omasmii mainiosti keskustelun herättelijöinä, ja sa kodissani. Erilaiset tavat, elämänrytmi esim. Graniumia voi hyvin pelata englan- ja ajankäyttö, sekä se, ettei Suomessa ole niksi tai espanjaksikin! Varsinkin panto- palvelijoita tekemässä kotitöitä aiheuttivat miimi, muovailuvahalla muovailu ja piir- ajoittain kitkaa välillemme. täminen toimivat vaikkei ryhmän kielitaito Minun tapanani tämänkaltaisissa tilanolisikaan hyvä. teissa on nostaa kissa pöydälle mahdolli-

7


VOLUNTEERING

simman varhaisessa vaiheessa, siis jo silloin, kun huomaan, että jokin asia vaivaa minua tai toista ihmistä. Näin ongelmat eivät pääse kärjistymään, vaan ne saadaan ratkottua helpommin. Kenties asioiden ratkominen puhumalla ei ole sen enempää lattari- kuin suomimiestenkään perushyveitä, mutta mitä enemmän olemme Alejandron kanssa keskusteluja käyneet, sitä syvemmin olemme oppineet toisiamme kunnioittamaan.

VOLUNTEERING

hyvin syväluotaavan tutustumisen yhteen ulkomaalaiseen ihmiseen.

Käytännön kulttuurinvaihtoa

Kirjoitan Alejandrolle pitkiä kirjeitä espanjaksi, toisinaan myös englanniksi. Näin saan selitettyä ajan kanssa hankalampia aiheita, joihin puhekielen sanasto ei riitä, tai joita kulttuurieroista johtuen on kenties vaikea ottaa puheeksi. Samalla sanavarasto kasvaa ja pääsen soveltamaan opettelemiani kielioppiasioita käytäntöön. Ale luEnnakkoluuloja ja näkökulmien kee kirjeeni ja sitten käymme ne yhdessä laajentamista läpi korjaten kielioppivirheet ja keskustelToisinaan minulle on aiheuttanut pahaa len aiheet läpi. mieltä joidenkin ihmisten ennakkoluuloiAlejandro on myöhemmin monesti antasuus. On ollut järkyttävää huomata, miten nut minulle positiivista palautetta, että kir”muka kansainväliset” ihmiset oikeasti jeistäni on todella hyötyä! Ale on oppinut suhtautuvat vieraan kulttuurin edustajaan. omakotitalon kaivoista, takan ja vesipumpun toiminnasta lähtien SuoEi ole itsestään selvää, että vaihtarina hyväksytään kaikkiin po- ”Meistä on mesta paljon asioita, joita moni rukoihin ja että ihmiset aidosti tänä aikana suomalainenkaan ei tiedä. Minä välittävät. taas naureskelin ”finnish kangakasvanut Minä taas ajattelen tällaisis- sisaruksia rooille”, vaikka ovathan ne rusakot melkoisen suuria täällä. sakin tilanteissa asian muitakin – Alejandro Toisinaan käymme pitkiä puolia; Miltä minusta Boliviassa tuntuisi, jos esimerkiksi per- on minulle keskusteluja molempien kulthe, jossa asun, ei aidosti hyväk- kuin pikkutuureista, maista, politiikassyisikään minua? Onneksi oma veli ja minä ta, ekologisista asioista ja jopa ystävä- ja lähipiirini ovat tässä olen hänelle luonnonilmiöistä. Mutta toiset suhteessa olleet lämminhenkisiä kuin isoaiheet ovat kummallekin liian ja hyväksyviä. vaikeita käsitellä kovin syvällisisko.” Joskus olen myös miettinyt sesti edes englanniksi, joka on omaa suhtautumistani vierasmaalaisiin meille molemmille kuitenkin vieras kieli. Jaamme toisillemme tietoa toistemme ylipäätään. Kulttuuri, media ja ilmapiiri, jossa olen kasvanut, on vaikuttanut omiin kotimaista, mikä helpottaa suuresti omaa ajatuksiini, mutta oma epäluuloisuute- lähtöäni ja luo turvallisuudentunnetta. Mini liittyy enemmänkin vieraisiin ihmisiin ten muuten saisin ensikäden tietoa vaikyleensä, kuin siihen, että he edustavat eri kapa Cochabamban vaarallisista alueista, kansallisuuksia. tai missä siellä voi harrastaa joogaa tai Näitä tuntoja on kuitenkin hyvä välillä käydä tanssitunnilla? Toki esimerkiksi vepohtia, etenkin kun aidosti tutustuu vie- den käyttöön liittyvissä asioissa kannattaa raan kulttuurin edustajiin. Bolivialaisen kuunnella aiemmin samassa paikassa olkanssa asuminen on minulle ollut merkit- leita suomalaisia, sillä paikallinen on tottutävä kokemus, sillä se on mahdollistanut nut sikäläiseen bakteerikantaan, eikä osaa

8

ajatella asiaa suomalaisen näkökannalta ja kanssa ja alamme jo tuntea toisiamme, sitä erot köyhien ja rikkaiden alueiden välillä suuremmaksi kasvaa myös aito arvostamivoivat olla huimat. nen ja kunnioitus toisiamme kohtaan. Espanjan puhuminen ei ole minulle miKaikista parhaat ja syvällisimmät kestenkään sujuvaa vielä, joten vaikeammissa kustelut ovat alkaneet kuin itsestään arpaikoissa käytämme yhä englantia. Arki- kipäivän hetkistä. Yhdessä eläessämme asiat ja puhelut ymmärrän, mutta oma pu- olemme saaneet huomata, miten paljon heen tuottaminen on vielä tämä aika on jo nyt opettanut ja kasvattanut meitä ihhidasta. Joka päivä opin kui- ”Vaikka kielitenkin enemmän ja kirjoit- muuri olisi suuri, misinä. telen jatkuvasti ylös uusia niin ihmiset Alejandro on monesti puhunut minulle siitä valtasanoja tai tapoja sanoa jokin keksivät keinot, asia. jos on aito halu ja vasta muutoksesta, jota hän Ja toki kulttuurien ”yh- tarve kommuniei ikinä olisi uskonut tapahteentörmäyksistä” on seutuvan, että hän bailaamisen rannut hupaisiakin hetkiä, koida.” sijasta mieluummin viettääkuten nyt vaikkapa se, ettei lumia pitäisi kin rauhallista aikaa kotona siivoillen ja levitellä pihalle vaan työntää pihalta pois! linnun laulua kuunnellen. Ja miten paljon Tai toinen on käyttänyt jossain yhteydessä hän on oppinut käytännön asioita kierrättävahingossa täysin väärää sanaa, mille on misestä ja viemärin puhdistamisesta komsitten saatu yhdessä nauraa. munikointiin ja yhteisöllisyyteen. Ja minä taas arvostan Alejandron sopeutuvuutta ja Kuinka yhdistää eri ihmisten kykyä kommunikoida avoimesti vaikeiserilaiset totuudet? takin aiheista. Se on äärimmäisen tärkeää, Ajoittain meillä on ollut vaikeitakin paik- ja vaikka kielimuuri olisi suurikin, ihmiset koja ja olen toisaalta ollut varsin tiukka tie- keksivät kyllä keinot, jos on aito halu ja tyissä asioissa. Rajojen asettamisesta olen tarve kommunikoida. Meistä on Alejandron kanssa tänä aikasilti saanut Alelta jälkeenpäin positiivista palautetta, sillä sehän on osa välittämistä. na kasvanut sisaruksia – Alejandro on miToki me molemmat olemme aikuisia nulle kuin pikkuveli ja minä olen hänelle ihmisiä, menemme ja tulemme hyvin va- kuin isosisko. Kun minä elokuussa 2006 paasti, mutta tiettyjä pelisääntöjä on kui- matkustan vuodeksi Boliviaan, käyn tertenkin noudatettava ja toiseen on voitava vehtimässä Alejandron isää, jonka kanssa luottaa. Eikä luottamus liity pelkästään us- jo olen ollut yhteyksissä. Alejandro taas kollisuuteen parisuhteessa tai siihen, ettei muuttaa äitini luokse, sillä he ovat jo nyt toinen vaikkapa varasta. Me olemme kes- kuin äiti ja poika. Voiko kulttuurienväliskustelleet luottamuksesta sovittuihin asioi- tä vuorovaikutusta juuri tämän syvemmin hin, esimerkiksi aikatauluihin tai kotitöi- toteuttaa? hin liittyen. 16.5.2006 Isäntäperheenä olo on välillä itkua, välillä naurua, välillä tavallista arkea. Toisinaan pienet, mitättömät asiat ärsyttävät, mutta Kirjoittaja on elokuussa lähdössä ICYE sellaistahan elämä on. Jokainen hetki ei -vapaaehtoistyöntekijäksi Boliviaan. ole ruusuilla tanssimista, mutta mitä pamillimokkila@gmail.com remmin olemme ystävystyneet Alejandron

9


UUTISET

UUTISET Write for Newsletter

Maailmanvaihdolla uusi hallitus

Readers’ writings wanted. Short or extensive, all writings are more than welcome. We would also like your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteer work also gives you a pleasant mind. If interested, contact the Newletter staff at tiedotus@maailmanvaihto.fi. Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part from around the world.

Maailmanvaihdolle valittiin uusi hallitus maaliskuussa pidetyssä vuosikokouksessa. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Niina Airikka. Niina oli vapaaehtoistyössä Mosambikissa 2003–04. Uusina jäseninä hallituksessa aloittivat Hanna Gustafsson, Olli Moilanen ja Mila Sell. Hanna on osallistunut monille ICYE leireille menneinä vuosina, Olli suoritti viime vuonna yliopistoharjoittelun järjestössämme ja Mila hoitaa tällä hetkellä järjestösihteerin tehtäviä. Hallituksessa jatkavat: Ella Douhevyx, Anna-Sofia Joro, Marika Heinonen, Sanna Nerola, Meri Tennilä ja Mari Toivanen. Hallitus jakoi vastuualueet seuraavasti: Kotimaisten vapaaehtoisten ohjelma:

Ella Douhevyx, Hanna Gustafsson ja Mila Sell. Ulkomaisten vapaaehtoisten ohjelma: Marika Heinonen ja Sanna Nerola. Isäntäperheet ja vapaaehtoistyöpaikat: Anna-Sofia Joro ja Mari Toivanen Tiedotus: Anna-Sofia Joro, Ella Douhevyx, Meri Tennilä ja Olli Moilanen. Talous: Hanna Gustafsson ja Niina Airikka. Järjestöyhteydet: Olli Moilanen / järjestösuhteet Suomessa, Mila Sell / ETVO edustus, Marika Hieninen / Euroopan Assosiaatio. Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Anna-Sofia Joro ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Meri Tennilä.

Kirjoita Newsletteriin

ICYE ohjelma

ETVO ohjelma Kepan alaisuuteen

– vapaaehtoistyöjärjestöjen verkostoyhteistyö kehittyy Maailmanvaihto on ollut mukana ETVO ohjelman käynnistämisessä ja pyrittämisessä vuodesta 1995. Otimme alkuvaiheessa vastuun myös ohjelman käytännön toteutuksesta. Vuonna 1997 ohjelman toteutusvastuu siirrettiin Kepaan. Maailmanvaihto, KVT, Allianssi ja Tinku-yhdistys ovat olleet mukana ohjelmaa koordinoivassa työryhmässä. Tänä vuonna ohjelman kehittämisprosessissa on päätetty siirtää ohjelma ko-

10

konaisuudessaan Kepan alaisuuteen. Vapaaehtoistyöjärjestöjen välistä yhteistyötä kehitetään järjestöjen välisen verkoston kautta. Verkoston tarkoitus on yhdistää voimia kansainvälisiä vapaaehtoistyöohjelmaa koskevien teematapaamisten avulla. Järjestöjen välinen tiedotusyhteistyö jatkuu aiempien vuosien tapaan. Seuraava kansainvälisiä vapaaehtoistyöohjelmia esittelevä yhteinen infoilta järjestetään elokuussa (30.8.)

kiinnostaa enemmän kuin

EVS vapaaehtoistyö

Elokuussa 2006 alkaviin ICYE vapaaehtoistyöohjelmiin on ollut kohtalaisesti kiinnostusta. Lähdössä on 13 vapaaehtoista kohdemainaan Bolivia, Costa Rica, Honduras, Meksiko, Uganda, Nepal, Intia, Thaimaa ja Uusi Seelanti. Vielä on paikkoja avoinna Brasiliassa ja Keniassa. EVS vapaaehtoistyöhön on sen sijaan ollut tänä vuonna vaikea löytää osallistujia. EVS vapaaehtoisia on lähdössä Albaniaan, Makedoniaan, Espanjaan, Italiaan, Islantiin, Liettuaan ja Belgiaan. Albaniaan lähetämme ensimmäistä kertaa vapaaehtoisen.

Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaaehtoistyöstä saat myös hyvän mielen. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimituskuntaan osoitteeseen tiedotus@maailmanvaihto.fi. Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

11


KEVÄTkuulumiset

© Fil-Millinen Productions / Milli Mokkila

KEVÄTkuulumiset

teksti: Sanna Nerola, Anni Koskela kuvat: Sanna Nerola

Ulkomaalaisten vapaaehtoisten loppuleiri ja suomalaisten vapaaehtoisten lähtövalmennus pidettiin tänä vuonna samana viikonloppuna Kavalahden leirikeskuksessa Inkoossa.

Evaluaatio- ja valmennusleiri Inkoossa 18.-21.5.

kotiinlähdön aika

Jaana, Paula ja Susanna sekä puolalainen Ewa illanvietossa

Paikka oli jo lähes kaikille ulkomaisille vapaaehtoisille tuttu, koska siellä pidettiin myös heidän kielileirinsä viime vuoden elokuussa. Leirin vetäjänä toimi Anniina Lahtinen. Leiriläisiä oli Japanista, Taiwanista, Nigeriasta, Boliviasta, Saksasta, Itävallasta, Italiasta, Puolasta, Intiasta, Meksikosta ja USA:sta. Tällä kertaa yhtä aikaa pidettiin myös suomalaisten lähtövalmennus, joka oli monien leiriläisten mielestä mukavaa. Leirin ohjelmaan kuului mm. kuluneen vuoden arviointia piirtämällä diagrammeja ja omia kuvia, joita tehdessä jokainen pohti muutoksia itsessään ja vuoden aikana tapahtuneita asioita. Leirillä pohdittiin myös paljon tulevaisuutta, kotiinpaluuta ja muutoksia itsessään. Monet jutut tehtiin pienryhmissä, jolloin kaikilla oli aikaa puhua ja tulla kuulluksi. Perjantai iltapäivänä kisattiin leiri olympialaisissa yhdessä suomalaisten kanssa. Lajeina oli mm. kolikon kuljetusta purkkiin, letkajenkkaa, veden kuljetusta astiaan ja esineiden/ asioiden keruuta ympäristös-

12

askartelun riemua

tä. Kisojen voittaja joukkue palkittiin lauantain loppujuhlissa, jossa palkittiin myös parhaimman huoneentaulun tehnyt ryhmä. Huoneentaulut tehtiin ns. ohjeiksi tuleville vapaaehtoisille, ja laitetaan Maailmanvaihdon toimiston seinälle. Illat kuluivat yhdessä suomalaisten kanssa erilaisten leikkien, oleskelun ja saunomisen puitteissa. Säät olivat tällä leirillä hieman huonot, mutta se ei menoa haitannut. Leiri onnistui hyvin, mutta loppui odotetusti hieman haikeisiin tunteisiin.

Valmennusta vapaaehtoistyön haasteisiin

Samaan aikaan pidetty valmennuskoulutus perehdytti elokuussa Aasiaan, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Uuteen Seelantiin vapaaehtoistyöhön lähteviä kohtaamaan tuleva roolinsa eurooppalaisena vapaaehtoistyöntekijänä vieraassa kulttuurissa. Kolmentoista osallistujan ryhmässä oli mukana abiturientteja, yliopisto-opiskelijoita ja jo työelämässä mukana olevia. Neljän päivän koulutuksessa painottui va-

yhteistyön hedelmät esitteillä

paaehtoistyön haasteellinen puoli: pohdittiin tilanteita, joissa vapaaehtoistyöntekijän vastaanottamiseen ei ole valmistauduttu ja vapaaehtoinen joutuu itse muokkaamaan roolinsa. Mietittiin myös sopeutumista isäntäperheessä asumiseen ja sitä, miten paljon perheen on kohtuullista puuttua vapaaehtoisen elämään. Aino-Eeva Lithovius ja Mila Sell kertoivat kokemuksistaan Boliviasta ja Nigeriasta. Aino-Eeva kertoi mm. työskentelystään bolivialaisten katulasten parissa ja Mila puolestaan isäntäperheestä, jossa hän totesi sopeutuvansa yllättävän helposti vähäiseen yksityisyyteen. Hän ei jakanut

ainoastaan huonetta vaan myös petin paikallisten ”siskojensa” kanssa. Vieraaseen kulttuuriin sopeutumisprosessiin osallistujat pääsivät mukaan sekä tunnetasolla että teoriassa. Olimme jälleen onnekkaita saamaan terveysinfoa pitämään yhden Suomen parhaista trooppisten tautien asiantuntijoista. Kansainvälisen lääketieteen erityispätevyyden omaava Taneli Puumalainen valotti terveysriskejä kehitysmaaolosuhteissa. Erityisen arvokasta oli jokaisesta kohdemaasta erikseen annettu tieto terveystilanteesta ja vaadittavista rokotteista. Osallistujien palautteiden mukaan ohjelmaa pidettiin antoisana ja tärkeänä, mutta monen mielestä liiankin tiiviinä. Leiri teki lähdöstä konkreettisemman ja antoi hyvän pohjan tulevaan kokemukseen. Antoisaa oli myös, kun leiri pidettiin yhdessä ulkomaalaisten vapaaehtoisten kanssa. Osallistujat pääsivät mukaan kansainväliseen tunnelmaan ja saivat kokemusta vieraiden kielten käytöstä. Valmennuksen vetäjänä toimi pääsihteeri Anni Koskela. Aino-Eevan ja Milan lisäksi Hanna Gustafsson osallistui leirin toteuttamiseen.

13


KEVÄTkuulumiset

KEVÄTkuulumiset teksti ja kuvat: Mari Toivanen

Tapasin Rautatieasemalla eri kansalaisuuksista koostuvan joukon reppuselkäisiä nuoria. Kuulin naurua ja jälleennäkemisen riemua. Näin ystävysten halaavan ja huomasin ihmisten poskipielissä korviin saakka ulottuvaa hymyä. Tästä sakista ei voi erehtyä, se on ICYE: n vaihtareiden joukko lähdössä pääsiäismatkalle Tarttoon.

Pääsiäismatka Tarttoon 14.-17.4. Teretulemast uuesti Tartusse! Suuntasimme kulkumme Katajanokan satamaan, jossa meitä kyyditsi Viking Rosella -alus. Ankkurit nousivat ja vilkutimme hyvästit valkoiselle Helsingille. Laiva oli tupaten täynnä ja etsimme itsellemme laivan käytäviltä tilaa istua. Viimein tila löytyikin yläkerrasta ryhmien kokousalueelta, jonka valtasimme porukkamme rupattelunurkaksi. Laivamatka sujui rattoisasti rupatellen ja ennen kuin huomasimmekaan, saavuimme naapurivaltiomme pääkaupunkiin Tallinnaan. Ensi tehtävänämme Tallinnassa oli löytää tiemme majapaikkaamme. Hostellimme sijaitsi ydinkeskustan ulkopuolella, jonne meidän täytyi kulkea julkisilla kulkuvälineillä. Hyppäsimme ratikkaan, ja jäimme ohjeen mukaisella pysäkillä pois. Kappas vaan, hostelliamme ei näkynytkään missään. Ympärillämme oli paljon taloja ja

14

vilkasta liikennettä, mutta kuvassa näkyvää suurta kerrostaloa eikä kartassa kuvattua tietä löytynyt ympäriltämme. Neuvoa kysyttyämme löysimme jatkoyhteyden ja pääsimme turvallisesti hostelliimme. Hetken levättyämme lähdimme kukin omia teitämme tutustumaan Tallinnan kaupunkiin. Lauantai aamuna olimme jo varhain hereillä, jätimme hostellin taaksemme ja suuntasimme askeleemme Tallinnan keskustaan. Tutustuimme keskustan liikekeskuksiin sekä vanhaan kaupunkiin. Kahden aikaan iltapäivällä istuimme bussin yläkerrassa matkalla kohti Tarttoa. Kävelystä uupuneena suljin silmäni ja kuuntelin kanssamatkustajiani. Kuulin ympäriltäni kiivasta keskustelua ja innokasta odotuksen tuntua. Kohtasin myös väsyneet silmät ja uupuneet katseet viereltäni. Muutama muukin

taisi torkahtaa matkan varrella. Parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme aurinkoiseen Tarttoon. Linja-autoasemalla meitä oli vastassa Mai. Hän johdatti meitä kohti yliopistoasuntoja, jossa hostellimme sijaitsi. Illalla lähdimme yhdessä syömään paikalliseen ravintolaan. Ihmetykseksemme löysimme ruokalistalta kengurua. Ei tainnut kuitenkaan olla paikallista perinneruokaa. Kukaan ei uskaltautunut maistamaan kengurun lihaa, mutta pihvit ja perunat maistuivat mainiosti. Iltasella kuulin eräästä hostelli huoneesta iloista naurua ja puheensorinaa. Mennessäni sisään huoneeseen, näin joukon vaihtareita pöydän ympärillä korttipakan ääressä. Punaisella värillä varustetulla kortilla sai pullon suusta niin monta kulausta, kun luku osoittaa, kun taas mustalla edessä oli tehtävä. Liityin iloiseen joukkoon. Istuimme kaikki pöydän ympärillä pelaten ja tunnelma oli hilpeä. Illan hämärtyessä päätimme lähteä katsastamaan Tarton yöelämää. Oliko suomalaistenkin opiskelijoiden suosimassa yliopistokaupungissa yhtä vilkas yöelämä kuin kuviteltiin, siitä oli otettava selvää. Mai neuvoi meille kaupungin menopaikat, paikalliset ööklubit. Illanviettomme ei onneksi jäänyt ö-luokan tasolle, vaan pääsimme testaamaan paikallisen yöelämän antia. Sunnuntai aamupäivällä kiersimme Tarton kaupunkia Mai oppaanamme. Katselimme kaupungin nähtävyyksiä, yliopistorakennuksia sekä Main paikallistuntemuksella hyviä ruoka- ja illanviettopaikkoja. Iltapäivällä lähdimme sivistämään itseämme Eesti Rahva Museoon, jossa oppaamme kertoi meille Viron historiasta ja kulttuurista. Museokierroksen jälkeen saimme kurkistaa Viron kansallisaarteiden helmaan. Museossa järjestettiin kansanmusiikin konsertti, jonne

muutamat ryhmästämme uskaltautuivat mukaan. Saimme kuulla runonlaulantaa sekä pääsimme osallistumaan paikallisiin laululeikkeihin. Siinä oli Suomalaistytöllä kummastelemista, kun jouduimme täysin vieraskielisen laululeikin keskelle linnunpesään hautomaan munia. Silloin ei tiennyt mihin nokkansa laittaisi. Maanantai aamupäivällä koitti paluumatkan aika. Käänsimme keulan pohjois-

ratikkaa odotellessa

ta kohti ja otimme bussin Viron keväisen maaseudun halki Tallinnaan. Pääkaupungissa päätimme lähteä yhdessä lounaalle, minkä jälkeen meille jäi vielä hetki aikaa tehdä viimeisiä ostoksia ja hankkia tuliaisia. Viking Rosella odotti meitä jo satamassa ja nousimme kyytiin. Laivan keinuessa Helsinkiä kohden katselimme jäiden sulavan Suomenlahden vesiltä. Paatissa keinui väsyneitä, mutta tyytyväisiä matkustajia. Terminaaliin saapuessa koitti hyvästien aika. Lähdimme kukin omille teilleen, eri puolelle Suomea. Kuitenkin mieleemme jäi muisto yhteisestä pääsiäisestä, ystävistä, yhdessäolosta, iloisista hetkistä ja yhdessä kuljetusta matkasta. Ehkäpä Viron matka painuu mieliimme muistona yhteisestä ajasta. Niin, siihen saakka kunnes taas tavataan.

15


VOLUNTEERING

VOLUNTEERING

teksti ja kuvat:Kadi Sarapuu

ITALIA “Pastan, pizzan ja jalkapallon maa” Kevät on jo pitkällä täällä Pohjois-Italiassa. Työskentelen lähellä Udinen kaupunkia, paikassa nimeltään Reana del Rojale. Työpaikkani on vammaisten toimintakeskus ”Insieme Si Può”, mikä on suomeksi “Yhdessä me voimme”. Keskuksessa käy arkipäivisin 18 psyykkisesti vammaista henkilöä, joista 4 yöpyvät keskuksen yläkerran asunnossa. Minulle oli uutta työskennellä tällaisten ihmisten kanssa, sillä he ovat kuin lapsia, mutta silti aikuisia. Päivittäisistä ongelmista ja vaikeuksista huolimatta pidän tästä paikasta, sillä heidän kanssaan jokainen päivä on erilainen. Täällä on paljon erilaista toimintaa, kuten liikuntaa, kuvataideterapiaa, ruoanlaittoa niin kokkimme kanssa kuin pienryhmässä asunnon keittiässä, erilaisia työpajoja joissa piirretään, askarrellaan, luetaan ja kirjoitetaan. Nyt kevään saapuessa olemme myös käyneet talleilla ratsastamassa, kunnostaneet puutarhan kaikkine viiniviljelmineen ja suihkulähteineen, sekä istuttaneet kasvimaalle yrttejä, mansikoita ja muita kasveja.

Viikon tapahtumat lehteen

Meillä on täällä keskuksen oma sanomalehti, joka tulostuu joka perjantai toimiston tulostimesta uusine juttuineen. Sinne kir-

16

joitetaan artikkeleita viikon tapahtumista ja lisätään myös valokuvia. Jokainen kirjoittaa vuorollaan kokemuksistaan ensin käsin ja sitten harjoitellaan tietokoneen käyttöä, eli naputellaan sama koneelle. Lehti sisältää myös seuraavan viikon ruokalistan ja viikko-ohjelman. Lisäksi lehdestä löytyvät horoskoopit, viikon resepti ja tärkeät tiedotteet vanhemmille. Myöskin minusta on tehty juttuja lehteen ja seuraavaksi haluiaisin itse kirjoittaa jotakin sinne, kunhan kielitaitoni parantuu.

Retkiä ja elämyksiä

Yritämme järjestää noin joka kuukausi tai useammin jonkun kulttuurillisen elämyksen. Monta kertaa olemme jo käyneet teatterissa katsomassa hauskoja ja opettavaisia esityksiä. Yksi mieleenpainuvimmista retkistä oli Alpeille Sutrion kylään, jossa kävimme katsomassa jouluseimien näyttelyä. Myös ulkona syöminen on yksi elämyksistä ja se on osoittautunut erittäin suosituksi.

Udinen kaunis kaupunki

Viikonloppuisin ja joskus iltapäivisin istun linja-autoon ja menen Udineen tekemään ostoksia tai muuten vaan kävelemään ja katselemaan näyteikkunoita. Minuun ovat erityisesti tehneet vaikutuksen vanhan kaupungin rakennustyyli ja kävelykadut, joissa on katos. Udinessa kuulemma sataa usein ja siksi joillekin kaduille on tehty suojat. Olen saanut hyviä ystäviä työntekijöistä ja he ovat näyttäneet minulle paikkoja. Joskus iltaisin lähdemme kiertelemään kaupunkia ja pistäydymme mielenkiintoisissa ravintoloissa nauttimassa viinilasillisen ja maistelemassa pieniä naposteltavia. Olen myös ollut heidän kotonaan päivällisillä. Kalenteriini ovat joutaneet niin italialainen perhe-elämän arki kuin espanjalaiset illanistujaiset. Muutenkin ihmiset ovat olleet täällä erittäin mukavia ja jokainen on vuorollaan yrittänyt huolehtia siitä, että minulla on kaikkea mitä tarvitsen. Minut on pyydetty mukaan niin kauppareissuille kuin synty-

mäpäivillekin. Myöskään lomamatkoista en ole jäänyt paitsi. Että tällä kertaa tällaista Italiasta. Tämä vapaaehtoisaikani on ollut tähän asti erittäin mielenkiintoista ja ihanaa aikaa. Toivon sen myòs jatkuvan samaan malliin, ellei paremmin. Reana, huhtikuu -06 Kirjoittaja on EVS -vapaaehtoistyöntekijänä Italiassa.

17


VOLUNTEERING

VOLUNTEERING

teksti ja kuvat:Tiina ja Kati Huttunen

Katmandun kuulumisia

Vihdoin ja viimein rauha on palannut Katmanduun ja menneiden viikkojenmellakoista muistuttavat enää poltetuista renkaista jääneet tuhkakasat ja tavallista lukuisammat mellakkapoliisipartiot kaduilla. Kadut ovat jälleen täyttyneet katukaupus- mielenosoitusten ja pitkän lakon edessä ja telijoista, valtaviksi kasvaneiden jäteka- toivottavasti rauha kestää tällä kertaa. sojen lemu on vaihtunut imelien suitsukElämä orpokodeilla on myös jälleen arkeiden tuoksuun ja normaali kisissa uomissaan. Päivät ”Lapset ovat liikenteen melu pauhaa ymovat täynnä puuhaa, kuten pärillä. Tuntuu ihanalta kä- työstäneet näke- lasten pesemistä, syömisessä vellä jälleen vapaasti kadulla miään kamaluuk- ja läksyissä auttamista, vaatteiden ompelemista, sairaapitkien ulkonaliikkumiskiel- sia leikkimällä tojen jälkeen. Neuvottelut poliisia ja mielen- lassa käyttämistä ja tietysti demokratian palauttamisek- osoittajia.” sitä tärkeintä kaikista – leikkimistä ja läheisyyttä. si ovat käynnistyneet Nepalin kuninkaan vihdoin taivuttua valtavien Lapset ovat erittäin läheisyyden kipei-

18

tä ja syli on jatkuvasti täynnä lapsukaisia. suhteellisen hyviä paikkoja. Ruokaa on Viimeaikaiset järkyttävät tapahtumat ovat riittävästi, lapset käyvät koulussa ja penäkyneet lasten leikeissäkin: lapset ovat rushuolto pelaa kohtuullisen hyvin. Toki työstäneet näkemiään kamaluuksia leik- paljon parannettavaa riittäisi ja välillä iskimällä poliisia ja mielenosoittajia, jotka kee turhautuminen, kun toivoisi voivansa hakkaavat toisiaan. Vaikka ”Tuntuu tehdä enemmän olojen parantamiseksi. orpokodeilla lapset ovat olleet koko ajan turvassa, ovat uskomattomalta, Valitettavasti täällä rahaa ei he joutuneet todistamaan miten pienestä kannata antaa suoraan orpokodeille, silla koskaan ei voi olla mellakoita aivan oman ikku- täällä lapset nan alla. varma, että raha todella käyteosaavat iloita. Täällä Katmandussa orpo- Uusi kynä on tään lapsiin. Parempi on ostaa koteja on hurjan paljon, sil- varsinainen ihan itse lasten tarvitsemia talä maan poliittisen tilanteen varoita, kuten koulutarvikkeita, ja maolaississien toiminnan aarre lapselle, saippuaa, hammasharjoja sun vuoksi useita lapsia on jäänyt puhumattakaan muuta. Tuntuu uskomattomalta, miorvoiksi. Onneksi vapaaeh- leluista.” toistyötä tehdään melko runsaasti ja olem- ten pienestä täällä lapset osaavat iloita. me muun muassa löytäneet muutaman Uusi kynä on varsinainen aarre lapselle, hyvän sairaalan, joissa orpolapsia hoide- puhumattakaan leluista. Vapaaehtoisena taan ilmaiseksi. Orpokotien olot vaihtele- työskentely Nepalissa on ollut antoisaa ja vat suuresti, mutta meidän orpokodit ovat varmasti lähtö täältä tulee olemaan haikea. Viiden kuukauden aikana lapsiin ehtii kiintyä kovasti. Huolimatta ajoittain rauhattomastakin tilanteesta Nepali on vallannut paikan sydämistämme ikuisesti. Katmandu, 29.4.2006 Kirjoittajat ovat ICYE -vapaaehtoistyöntekijöinä Nepalissa.

19


VOLUNTEERING

Salam! Azerbaidzan!

VOLUNTEERING

teksti ja kuvat: Päivi Hemilä

Tämänhetkinen kotipaikkani on Azerbaidzanin pääkaupunki, Baku. Azerbaidzan on noin kahdeksan miljoonan asukkaan muslimivaltio – erittäin liberaali sellainen – Kaukasuksella. Virallinen kieli on azeri, mutta suurin osa ihmisistä puhuu myös venäjää. Bakussa on asukkaita noin kolme miljoonaa. Kaupunki on Kaspian meren, joka on oikeasti iso järvi, rannalla ja melkein aina tuulinen. Baku tarkoittaakin “tuulen kaupunkia”. Olen viettänyt täällä nyt kaksi ja puoli kuukautta EVS-vapaaehtoisena. Työni on osa monikansallista projektia ”Working with Youth and Children in Need in EU and EECA Countries”. Työskentelen UNHCR:n pakolaiskeskuksessa, englanninkieliseltä nimeltään ”Refugee Women and Youth Center”.

20

Keskuksen asiakkaat ovat pakolaisia, pääosin Afganistanista ja Tsetseniasta, mutta myös muun muassa Pakistanista, Irakista ja Iranista. Keskuksessa järjestetään koulutusta, kuten tietokone-, ompelu- ja kielikursseja, kirjastossa voi kirjojen lainaamisen lisäksi opiskella ja käyttää tietokonetta, eri kieliset sanomalehdet ovat luettavissa infonurkkauksessa ja niin edelleen. Pakolaisille keskus on myös tärkeä kohtaamispaikka, kuin yhteinen olohuone. Minun tehtäväni on järjestää toimintaa lapsille ja nuorille. Tällä hetkellä opetan pääasiassa englan-

tia lapsille, nuorille ja aikuisille. Lisäksi ten tänne oli helppo tulla. Projektistamme pidän tietokoneleikkikoulua, musiikkitun- vastaavat järjestöt ovat suunnitelleet kaiteja ja taidetuokioita. Kesällä tarkoituksena ken huolellisesti, eikä mikään asia ole jääon järjestää aiempaa enemmän toimintaa nyt epäselväksi. Meistä on pidetty hyvää kouluikäisille pakolaislapsille ja -nuorille, huolta, joten minulla on ollut koko ajan joilla ei välttämättä kesälomalla ole mitään turvallinen olo. Tähänastisen kokemuksemielekästä tekemistä. Suunnitelmissa on ni perusteella suosittelen vapaaehtoiseksi tehdä retkiä mielenkiintoisiin kohteisiin lähtemistä jokaiselle. Olen päässyt tekekaupungissa ja sen ulkopuolella, urheilla, mään äärimmäisen tärkeää työtä ja samalla viettää päiviä rannalla, järjestää taidenäyt- olen saanut loistavan oppimisen ja kasvun mahdollisuuden eläessäni maassa, josta en tely ja niin edelleen. Työpaikkani on todella kansainvälinen aiemmin tiennyt yhtään mitään. Juuri nyt odotan innolla kesää. Azerja monikielinen. Itse en puhu azeria enkä baidzanin ilmasto ei ole trooppinen, mutvenäjää, puhumattakaan vaikkapa urdusta ta kesällä on todella kuuma. Talvella joutai darista. Onneksi aika moni työkavereislu-, tammija helmikuussa on muutamia tani puhuu ainakin jonkin verran englanasteita pakkasta ja voi olla luntakin. Ketia. Tulkkaus on usein tarpeen, mutta hyvin vätkuukaudet maaliskuu ja huhtikuu ovat keskustelu välillä onnistuu ilman yhteistä epävakaita, mutta ilma lämpenee koko kieltäkin, kun käyttää mielikuvistusta. ajan. Toukokuu on yleensä jo kesäkuukauAsun yhdessä saksalaisen ja ranskalaisen si, mutta tänä keväänä Azerbaidzanin touEVS-vapaaehtoisen kanssa. Asuntomme kokuu muistutti sään puolesta hämmästyton hyvin lähellä työpaikkaani; kävelen töihin kymmenessä minuutissa. Ilman tieny- tävästi suomalaista. Touko- ja kesäkuussa luonto viheriöi. Heinä- ja elolityksiä matka sujuisi nope”Ihmiset kuussa on kuulemani mukaan ammin. Autot eivät nimittäin anna tietä, enkä vielä tohdi tuntuvat olevan tukahduttavan kuumaa ja kuivaa, 35 astetta on normaalia ja ylittää katuja paikallisten ta- aika varmoja välillä lämpötila nousee yli nelpaan kävelemällä suoraan siitä, että jänkymmenen asteen. kaoottisen liikenteen sekaan. suomalainen Ihmiset tuntuvat olevan aika Liikennekulttuuria ajatellen ei kuumuutta varmoja että suomalainen ei on oikeastaan ihme, että vaskestä.” kuumuutta kestä. Se jää nähtäta muutama päivä sitten olin väksi. Onnistuin kyllä jo polttaensimmäistä kertaa “onnetmaan kasvoni auringossa, heti ensimmäisitomuudessa”, kun bussini törmäsi toiseen nä kuumina päivinä. Työpaikallani ihmiset autoon. Tilanne oli kiinnostava; molempikyselivät kauhuissaan mitä minulle on taen autojen kuljettajat syöksyivät ulos aupahtunut, kun viikonlopun jälkeen maatoistaan ja alkoivat huutaa toisilleen. En nantaina saavuin työpaikalle naama tulitiedä mitä loppujen lopuksi tapahtui, sillä punaisena. Elekielellä yritin selittää, että postuin paikalta siinä vaiheessa kun autosuomalainen iho ja aurinko ei ole mikään jen ympärille oli kerääntynyt sankka miesjoukkio ja liikenne oli muuttunut entistä- helppo yhdistelmä. kin sekavammaksi. Baku, toukokuu -06 Ulkomailla asuminen on ollut helpompaa Kirjoittaja on EVS -vapaaehtoistyöntekijäkuin lähtiessäni luulin. Azerit ovat todella vieraanvaraisia, avoimia ja sosiaalisia, jo- nä Azerbaidzhanissa.

21


VOLUNTEERING

VOLUNTEERING

teksti ja kuvat: Annukka Viio ja Petteri Harjuvaara

Viime Newsletteristä saimme lukea Annukan ja Petterin työkokemuksista Ugandalaisesta katolisessa sairaalassa. Kevään aikana he ovat tutustuneet elämään Ssungassa, pienessä kylässä, jossa on nunnien ylläpitämä terveyskeskus. Nunnien kanssa työskentely ja asuminen on saanut heidät pohtimaan nunnaksi ryhtymisen motiiveja sekä nunnien asemaa paikallisessa yhteisössä.

Yleisen sosiaaliturvan puuttuessa nunnat ovat tässäkin asiassa paremmissa kantimissa. Ikääntyessään he jossain vaiheessa vetäytyvät aktiivisista työtehtävistään ja kirkko huolehtii heistä edelleen täysin yhteisön jäseninä heidän kuolemaansa

Ammattina nunna – Ugandan sisaret

saakka. Naisen ei Afrikassa yleensä sallita ajatella eikä ainakaan puhua, mutta nunnat saavat olla ajattelevia, itsenäisiä ja osallistuvia ihmisiä, joita jopa kunnioitetaan ja arvostetaan, missä tahansa he liikkuvatkin. Jokainen juoppo kadunmieskin ryhdistäytyy silminnähden ja tervehtii kohteliaasti huntupäisen sisaren kohdatessaan. Nunna on myös hyvin neutraali, melkeinpä sukupuoleton olento – mikä tällaisessa sovinistisessa kulttuurissa on naiselle pelkästään positiivinen ansio.

Olemme paljon luostarissa ollessa miettineet, mikä saa nuoren naisen valitsemaan elämäkseen luostarin ja nunnan “ammatin”. Elämää täällä nähtyämme alamme ymmärtää, ettei kysymys ole ehkä pelkästään uskonnollisesta vakaumuksesta ja sen toteuttamisesta, vaan kyseessä on myös hyvin käytannöllinen, järkevän ihmisen ratkaisu.

Koulutusta ja taloudellista turvaa

Nunnat eli sisaret saavat hyvän nelivuotisen yleissivistävän koulutuksen, jonka jälkeen myös erilliset ammattiopinnot ovat mahdollisia – ja niihin pääsy paljon helpompaa (esim. sairaanhoitaja, kätilö, hammaslääkäri, opettaja). Opiskelun aikana kokelaan vakaumusta ja aikomusta tarkistetaan vuosittain, ja jos on tullut katumapäälle, on mahdollisuus hypätä kelkasta. Nunnaksi valmistuttua tehdään lopullinen lupaus ja sisaret sitoutuvat työskentelemään loppuelämänsä palkatta, kirkon heille määräämissä kohteissa. Tämä voi kuulostaa karulta, mutta se tarkoittaa samalla myös elämää ilman huolta raha-

22

limme komeaa ukkosilmaa, sen lukuisia salamoita ja jyrinää pimeällä yötaivaalla. Seurassamme ollut sisar puolestaan sanoi tuntevansa ahdistusta aina ukkosen nähdessään – se kuulemma kuulostaa ja näyttää aivan samalta kuin joidenkin vuosien takaiset pommitukNaisen ei Af- set kotikylässä – ukrikassa yleen- konen siis tuo aina mieleen sodan. Taas sä sallita muistimme, ajatella eikä kerran kuinka turvallisespuhua, mutta sa maassa olemme nunnat saavat kasvaneet. Ja ymolla ajattele- märsimme, miten via, itsenäisiä onnekkaita olemme, ja osallistuvia kun meidän ei ole tarvinnut ihmisiä, joita koskaan oikeaa sotaa kokea. kunnioitetaan Kaikenkaikkiaan missä tahan- tapaamamme nunnat sa he liikku- ovat järkevimpiä, ajattelevaisimpia ja vatkin. kunnioitettavimpia ihmisiä, joita täällä olemme tavanneet. Vastoin odotuksiamme he ovat myös hyvin suvaitsevaisia erilaisia asioita kohtaan.

Luostariin pakoon sodalta

asioista, terveydenhuollosta, ruuan saannista ja muista luontaiseduista- mikä on tässä maassa todellakin jo paljon. Täällä naisen asema on yleisesti ottaen huono – kirjaimellisesti nyrkin ja nuotion välissä – mutta nunnilla on ympärillään turvallinen, rauhallinen, lämminhenkinen ja rakastava yhteisö, eräänlainen iso perhe.

Moni meidän tuntemistamme sisarista on tehnyt ammattilupauksensa aikana, jolloin koko maa oli käytännöllisesti katsoen sodassa – naisia hakattiin, raiskattiin ja jopa tapettiin paljon. Luostarit olivat silloin lähes ainoita koskemattomiksi jätettyjä ja turvallisia paikkoja asua. Nuoremmillekin sisarille asiat ovat tuttuja, sillä pohjoisosat maasta ovat edelleen sotatilassa ja konkreettinen sodan pelko on täällä muuallakin koko ajan läsnä – ainakin ihmisten mielissä. Konkreettisen esimerkin tästä saimme kerran, kun ihai-

23


VOLUNTEERING

VOLUNTEERING

Usein mietimme onko nunnasitoumuksen taustalla olleet tosiaan myös järkisyyt uskonnollisen vakaumuksen lisäksi?

teksti: Hanna Sainio

Läksiäiset

Lähtö Ssungasta oli erityisen haikea meille kaikille. “Kaikilla” tarkoitan koko yhteisöä, jonka jäseniksi meidät on jo pitkän aikaa laskettu. Ssungan nunnat ovat meille sisaria muutenkin kuin virkansa puolesta – ja koko Ssungan väki lähimpänä meidän sydäntä täällä Ugandassa. Tänne jää myös palanen ”Ssungan nunnat tajiin ja peltotyöntekijöihin, sydäntämme varmasti iki- ovat meille ajoiksi – ja olemme kyllä lu- sisaria muutenkin sairaalan väki ja tietysti nunnat. Meille oli järjesvanneet tulla joskus takaisin- kuin virkansa tetty perinnepuvut, joihin kin. Näin vilpittömiä ystäviä puolesta.” pukeuduimme – Annukalle löytää harvoin, vaikea sitä on perinteinen komeeza (kauhea määrä kanedes kuvailla. Viimeinen ilta Ssungassa oli varsinainen kaita kummallisesti kieputettuna) ja Petjuhlailta. Meille oli järjestetty isot läksiäis- terille miesten pitkä kaapu (hame) pikkujuhlat, joihin osallistuivat kaikki commu- takkeineen. Pientä avustusta tarvitsimme nityyn kuuluvat keittiöväestä lehmänhoi- pukeutumiseen – mutta oli kyllä vaivan arvoista! Kaikki olivat kantaneet kortensa kekoon, jokainen pystymällään tavalla. Ruokaa notkui pitkilla pöydillä ja mekin osallistuimme juhlakuluihin ostamalla pari korillista soodaa (4 €/kori). Nunnat olivat myös yllätykseksi varanneet olutta pöydän alle. Työntekijät olivat suunnitelleet upeita tanssi-ja lauluesityksia ym. koreografioita. Haikeita puheita pidettiin puolin ja toisin ja niin kuin aina ugandalaisissa juhlissa – tanssi ja musiikki olivat isossa asemassa. Pienistä rahoistaan he olivat hommanneet meille myös läksiäislahjat, jotka olivat paikallista käsityötä. Upea ja ikimuistoinen ilta!

24

Uganda, toukokuu -06 Kirjoittajat ovat ICYE -vapaaehtoistyöntekijöinä Ugandassa.

Nuorisotyössä Brasilian Porto Alegressa Hanna on työskennellyt elokuusta 2005 lähtien Porto Alegressa, Brasiliassa. Hän päivittelee miten hurjaa vauhtia aika on kulunut nuorisokeskuksessa.

Projektini CESMAR toimii nuorten, 14- sa, etenkään vähän “huonommista” oloista 17-vuotiaiden kanssa, kristillisessä Irma- olevien. Alusta asti asiat sujuivat kuitenkin os Maristas -keskuksessa. En tiedä mikä ilman ongelmia esim. keskinäisen kunnioijärjestö mahtaisi olla suomeksi, perusta- tuksen suhteen. ja on ranskalainen Marcelino ChampagOlen aivan ihastunut ryhmän lapsiin ja nat (1789-1840). Keskuksessa on lukui- Amadeu-opettajaan ja tunteet taitavat olla sia aktiviteetteja teatterista capoeiraan ja yhtä lämpimät heidänkin puoleltaan, kaihiustenleikkuusta puutarhanhoitoon eli kesta päätellen. Harmi kun en omista digiympäristökasvatukseen, jossa minä työs- kameraa, että voisin lähettää kuvia, täytyy kentelen. siis näyttää syksyllä. Suosittelen mitä lämHoidetaan kasvimaata ja samalla koko pimimmin seuraavalle vaihtarille! Teen myös yliopistolla nyt opiskelijoiden piha-aluetta seka eläimiä, joita on myös kanssa tutkimusta vanhusten joka lähtöön. Lapset saavat ”Idea on tarjota hyvinvoinnista ja voimavaosallistumisestaan todistuksen mutta kyseessä ei ole muita aktiviteetteja roista haastattelemalla yli koulu. Suurin osa heistä käy ja sosiaalisen 60-vuotiaita eri harrastepiireihin kuuluvia ikäihmisiä. koulua puolipäiväisesti ja käyttäytymisen Tykkään siitäkin projektista mahdollisesti vielä tekevät tosi paljon. Myös mukavaa jotain palkkatyötä iltaisin. muotoja kadulla Toiminta nuorisokeskukses- hillumisen sijaan.” verrata heidän ajatuksiaan sa perustuu yhdessä työskenja elämäänsä vanhusten elätelyyn ilman niskaan hengittämistä. Idea mään Suomessa. Siltä alueelta kun on jo on tarjota muita aktiviteetteja ja sosiaali- useiden vuosien työkokemus. sen käyttäytymisen muotoja esim. kadulTämän projektin kautta olen päässyt pala hillumisen sijaan. Kaikilla nuorilla on remmin tutuiksi paikallisten opiskelijoienemmän tai vähemmän ongelmia kotona, den, etenkin tyttöjen kanssa, mitä aiemmin joten pelkästään kotoa poissaolo turvalli- kovasti kaipasin. Vapaa-aikaa kun tulee sessa ymparistössä on hyväksi. vietettyä paljon muiden ulkomaalaisten Siinä siis kuvaus projektista. Olennais- kanssa. Mutta onpahan nyt paljon kontakta tietysti on, miltä siellä työskentely tun- teja niin idässä kuin lännessä, paljon vietuu. Tykkään tosi paljon! Pelkäsin vä- railukohteita tulevaisuudessa! Porto Alegre, toukokuu -06 hän etukäteen, miten onnistun pääsemään ryhmään ja osaan kommunikoida kun en Kirjoittaja on ICYE -vapaaehtoistyöntekikoskaan ole työskennellyt nuorten kans- jänä Brasiliassa.

25


Järjestösihteerillemme Sinikka Bioselle myönnettiin äitiysloman jatkoksi kahden vuoden toimivapaa kesäkuuhun 2008 asti.

Äitiyslomansijaisuutta hoitanut Mila Sell saa pian itse vauvan eikä voi jatkaa sijaisuuden hoitamista. Mila kuitenkin pysyy äitiyslomallaankin mukana Maailmanvaihdon toiminnassa, hallituslaisena.

Uusia kasvoja Anniina Lahtinen

Mila Sell

Maailmanvaihto-historia ja nykyinen rooli? Maailmanvaihto-historiani alkoi vaihtovuodella Nigeriassa 1998. Aika pitkän tauon jälkeen palasin sitten toimintaan järjestösihteerin ominaisuudessa. Kun tämä Newsletter ilmestyy olen jo ehtinyt siirtyä äitiyslomalle reilun vuoden kestäneeltä pestiltäni, jonka jälkeen jatkan innokkaana hallituksessa. Miltä nyt tuntuu? Ihanalta! Aurinko paistaa ja kohta olen vapaa (hetken). Mitä neuvoja antaisit Anninalle järjestösihteerin työn suhteen? Järjestösihteerin homma vatii sekä nopeata toimintaa että pitkäjänteisyyttä.. Kunhan jaksaa olla hyväntuulinen ja positiivinen niin kaikki ongelmat kyllä ratkeaa! Kuvaa Maailmanvaihtoa yhdellä sanalla. Tärkeä Kuvaa tulevaa kesääsi yhdellä sanalla. Lämmin! I wish! Terveiset Newsletterin lukijoille. Aktiivisesti mukaan Maailmanvaihdon toimintaan – jokaiselle löytyy varmasti oma roolinsa – yhteistyö on hauskaa ja antoisaa!

26

Anniina Lahtinen aloitti järjestösihteerin toimen sijaisena toimistossamme toukokuun puolessa välissä ja jatkaa tammikuulle 2007. Anniina on ollut mukana Maailmanvaihdon toiminnassa jo vuodesta 1995.

Maailmanvaihto-historia ja nykyinen rooli? Olen puuhaillut kirjavasti yhtä sun toista.Mm. toiminut tukihenkilönä ulkomaalaisille vapaaehtoisille, järjestänyt leirejä ja koulutuspäiviä, toimittanut Newsletteriä ja toiminut hallituksessa. Uusin rooli on järjestösihteerin tehtävä. Miltä nyt tuntuu? Tuntuu oikein mukavalta ja odotan innolla mitä kaikkea alkanut kesä tuo tullessaan. Mitä neuvoja antaisit Milalle hallitustyön suhteen? Mukavaa, että Mila jatkaa mukana toiminnassa. Milan kokemuksesta on varmasti iloa ja hyötyä. Hallitustyöskentelyyn kannattaa varata sekä kärsivällisyyttä pitkäjänteiseen työskentelyyn, että valmiutta pohtia uusia ja raikkaita ideoita ja näkökulmia. Kuvaa Maailmanvaihtoa yhdellä sanalla. Energinen Kuvaa tulevaa kesääsi yhdellä sanalla. Työntäyteinen. Terveiset Newsletterin lukijoille. Aurinkoista kesää. Odotan innolla tutustuvmista isäntäperheisiin, työprojekteihin ja ulkomaalaisiin vapaaehtoisiin. On mukavaa aloittaa työt Maailmanvaihdon porukan kanssa.

toimistollamme

Maailmanvaihdon toimistolta on löydettävissä Anniinan lisäksi myös toinen uusi työntekijä – siviilipalvelusmies Topias.

Topias pähkinän kuoressa: Tähän asti Maailmanvaihto on käyttänyt kausiapulaisina eri alojen opiskelijaharjoittalijoita. Harjoittelujaksot ovat kuitenkin hyvin lyhyitä, ja siksi Maailmanvaihdon hallitus päätyikin tänä vuonna kokeilemaan, ensimmäistä kertaa historiassaan, siviilipalvelusmiehen rekrytoimista. Sivarin työnkuva on laaja. Päätehtävinä on auttaa pää- ja järjestösihteeriä toimistorutiineissa sekä toimia eri tiimien apuna aina tarpeen mukaan. Mitenkähän tulee pojalla pää kestämään? Asennetta taitaa ainakin löytyä, kun lupautui evaluaatioleirille keittiövastaavaksi. Siitä ei ole moni täysjärkisenä selvinnyt. Ei muuta kuin tervetuloa porukkaan!

Kuka? Topias Hirvonen, 21, sivari, visuaalinen tuhertaja ja kahvimusteri. Mitä? Maailmanvaihdon nakkikone ja leirikokki. Milloin? Huhtikuusta huhtikuuhun. Maanantaista perjantaihin. Kymmenestä kuuteen. Miksi? Maailmanvaihdolla on arvot kunnossa. Kansainvälisyys ja kulttuurivaihto kiinnostaa. Työ vaikutti pääosin mielenkiintoiselta ja jos tietää tekevänsä hyvän asian puolesta työtä, niin ei harmita yhtään tehdä niitä vähän tylsempiäkin nakkeja. Millaista? Viihtyisää. En lyö päätäni seinään, vaan toimiston ovenkarmeihin ja matalaan kattoon. Pitkänsillanranta 11 on aurinkoinen paikka ulkoa ja sisältä. Tuntuu, että opin joka päivä jotain uutta ja odotan innolla vapaaehtoisten tapaamista. Kansalaisjärjestötoiminta on tehnyt minuun vaikutuksen.

27


VOLUNTEERING

Tolerance Tolerance is a word which really cannot be defined, tolerance depends from person to person. What I think personally is that tolerance depends on the nature of a particular person, if he or she is a easy going person, they can tolerate more than a short tempered person. But I am an easy going and cool natured person, I can tolerate things if they do’nt get over my head. As far as I have seen, some people here in Finland cant tolerate foreigners, it might be because they are not very much used to meeting foreigners or it might also be because of the colour difference. To conclude, tolerance depends totally on an individual and cannot be defined in common.We can succeed more in life if we can learn how to tolerate the untolerable things. Nithin from India

-23C degrees in Finland and 27C degrees in Taiwan. I was not ready to find snow. The original departure date came and after a short moment it was gone. Mom called. But I was about finding something, something not in north Europe, something that had waked up underneath the Taiwan sky. It was me. I was an art teacher for kids, listening cello metal music, dancing on a stage at football stadium to TV-cameras at moon festival, shooting a film on the streets in Taipei by night, hitchhiking my way home from mountains, doing nothing to forget. And some say this was not a place for fun. But this was a place to challenge myself, to learn to listen, and be, just be there and be needed. I needed my rice wine, my friends, and my time, my angel’s wing to understand how great it was to have an opportunity to clean the table and change the view. I needed the taste of metal to respect quietness. I needed bitter

Cocktail

I

writing and photo: Liisa Turja

packed my shoes. Empty room stood behind me when kids hugged me. Another home in Kaohsiung waited, new time, another kind of life. “Any age is good, even an ice age”, I wrote to my friend in Johannesburg. It was all about leaving and finding. There were

28

sweet to find the right drink. The cocktail was me. Not really A Long Island Ice Tea but more like A Dear Troublemaker from Land of Darkness. I’m giving big smile to mistakes, and bigger smile for not regretting any. Never know if my grandchildren will ask me to speak some finish to them. Never know. But that’s just me, all about me, finding my way home wherever it is. Taiwan, May -06 Kirjoittaja työskenteli ICYE -vapaaehtoisena Taiwanissa.

teksti: Hilja Roivainen

Rikkaan alppimaan maistuvia juustoja ja kielikylpyä sen laaksoissa

Ensimmäinen päiväni Sveitsissä toi jo esimakua tämän vuoden tuomista antimista; maahan sopeuttamisleirillä kohtaamani muut pöllistyneet, juuri eripuolilta maailmaa saapuneet nuoret samassa huoneessa kaiken näköisine matkalaukkuineen. Näin heti alkuun lähti suomalainen mie- vitaan, jolloin kielen aktiivinen käyttö on leni avartumaan eri mannerten ihmisten olennaista. tavoille ja jutuille ja luomaan ystävyys suhteita. Näin vuoden lopussa olen saanut Projektien ongelmat oppia paljon näiden eri kulttureista tulevi- Paikallisen Maailmanvaihtojärjestön kansen ystävieni kanssa. Sveitsin ohjelmassa sa näin EVS-vaihtarina ei minulla suuremolen ainoa EVS-vaihtari ja ainoa euroop- pia ongelmia ole ollut. Minulla on mukava palainen toisen saksalaisen sivari-pojan li- viikonloppu isäntäperhe, vapaudet projeksäksi. Tästä syystä tämä ohjelma kiehtoo tissani ruokaan, asuntoon ja hyvät lomat, minua paljon. sekä vuoden junalippu Sveitsissä, toisin Työskentelen Lausannessa, Sveitsin kuin tilanne eräillä ICYE-ohjelman vaihtareilla on. ranskankielisellä alueella kehitysvammaisten lasten ins- ”Heti alkuun oli Pohdin useasti mikä on tätituutio/ koulu-laitoksessa. minun ohitetmän vapaaehtoisvuoden idea Sosiaalityön projekti on erit- tava päässäni kun kuuntelen muiden ystätäin hyvä kielenoppimisen huitova ranskan vieni ongelmia ikävästä isäntäperheestä, haasteettomasta kannalta. Käytännön ranskan harjoittaminen on välttämä- ääntämiskammo projektista jne. Samoin järja alettava rautöntä lasten kanssa. jestön ilmoittamien rahavaiJo heti alkuun oli minun haisasti kommu- keuksien takia pienentynyt ohitettava nopeasti päässäni nikoimaan putaskuraha ei suuren summan huitova ranskan ääntämis- heliaiden lasten maksaneista Afrikan ja Etekammo ja alettava rauhaisas- kanssa.” lä-Amerikan ICYE- vapaati yrittämään kommunikoiehtoista kovin reilulta tunnu. maan puheliaden lasten kanssa. Nyt puhun Vapaaehtoistyötähän tämä on, ei sitä rahan jo kieltä sujuvasti, vaikka Pariisin ranskan takia tehdä. Mutta mitä jos projekti, jossa täydellinen pehmeä lausunta on vielä kau- työskentelet ei tarjoakaan tarpeeksi mielekana. Sosiaaalisuutta siis projektissani tar- kästä työtä, eikä oikeastaan tunnu tarvitse-

29


TOIMINTAKALENTERI

VOLUNTEERING

van apuasi, kun näin rikkaassa maassa ol- daskatseisuus ja ilottomuus ja epäystälaan. Mitä silloin teet? Monia vapaaehtoisia vällisyys on puhututtanut monia vapaahaasteeton projekti teatterissa ainoastaan ehtoiskumppaneitani. Mutta toisaalta eräs Taiwanilainen tyttö ihailee astioita tiskaten ja olutta sveitsiläisten kykyä irroteltarjoillen tai rasististen tar- ”Rikkaassa hatätien parissa työskente- Euroopassa avun la karnevaaleissa ja heidän ly on todella masentanut ja tarve on hyvin rentoutumiskykyään, joka projektin vaihto on tullut erilaista kuin on vastoin Taiwanin kiireistä bisness-maailmaa. tarpeen. Siksi ehdotankin, Niin. Kalalla on kaksi kylettä projektia valitessa on kehitysmaissa. vastaavaan järjestön todella Siksi vaihtovuoden keä. Niinkuin vaihtovuodella tarkastettava kunnolla min- idea muuttuu täällä. Toisaalta tuntuu että kälainen maailma projekti auttamisesta voisin olla opiskellut ja olla vapaaehtoiselle on. Onko oppimiseksi.” saavuttanut jonkin diplomin projektilla riittävästi haasjo tämän vuoden aikana kun projektityöteellista työtä tarjolla? Myöskin ni Sveitsisvapaaehtoistyöllä kehitysmaassa sä ei kykene ja vapaaehtoistyöllä yhdessä rikkaimmassa maassa on eroa. tarjoamaan Täällä rikkaassa Euroopastarpeeksi sa avun tarve on hyvin erilaista. haastetta, Siksi myöskin vaihtovuoden idea eikä anna minun tomuuttuu auttamisesta enemmänkin oppimiseksi. Vuosi tarjoaa della näyttää taitojani. uuden kulttuurin oppimista ja Mutta silti. omillaan pärjäämistä. Näin nuorelle tytölle se on hyödyllistä oppia. Mutta EI en kadu. Olen erittäin tyytyväinen vajos olet jo siinä kolmenkympin kieppeillä linnastani osallistua ohjelmaan. Paljon ja työelämässä eivät vuoden tarjoamat an- olen oppinut erinäisiä asioita. Ja huomitimet ole samanlaiset. oiden nuoren ikäni ei tämä vuosi ole hukkaan heitetty. Oppimista ja matkustelua Nuoren ihmisen tavoitteet vapaaehtoisKielenoppimista ja Sveitsin maassa mat- vuoden alussa oppia tuntemaan itseänsä kustelua. Sitä vuoteni on ollut täynnä. Ja ja maailmaa paremmin, oppia avautumaan erimaalaisten ihmisten kohtaamista. Mo- ujoudesta ja löytää jokin tulevaisuuden nille Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikas- ammattiin johtava polku, ovat kaikki tota tuleville nuorille vapaaehtoisohjelma teutuneet. Minulle on vuosi antanut paljon on pääsylippu rikkaaseen elintasomaahan. uusia hyviä antimia päästä entistä pidemMutta loppujen lopuksi heille paljastuu mälle elämässä. myös ihmeellisen Euroopan hehkeys: ei se olekaan muuta kuin kaunis, hymyilyttävän koristeellinen kukkainen pintamaali Lausanne, 29.5.06 tympeän tehokkaiden tehdasrakannusten pinnalla. Kirjoittaja on EVS -vapaaehtoistyöntekijäEurooppalaisten ihmisten kylmyys, ah- nä Sveitsissä.

30

27. – 28.5.

Maailmanvaihdon vapaaehtoiset esittelevät järjestön toimintaa Maailma kylässä – festivaaleilla Helsingissä

28.5.

Maailmanvaihdon vapaaehtoiset esittelevät järjestön toimintaa Mahdollisuuksien tori- tapahtumassa Turussa

13.6.

Infotilaisuus vapaaehtoistyöohjelmiin lähdössä olevien vanhemmille Helsingissä

28.–30.7.

Faces festivaali, Karjaalla. Maailmanvaihdon vapaaehtoiset esittelevät järjestön toimintaa. Esittelijöitä kaivataan!! Lisätietoja: meri. tennila@maailmanvaihto.fi

30.8.

Postituslista Liittymällä Maailmanvaihdon postituslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista: tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen: icye-lista-subscribe @maailmanvaihto.fi. Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilta ”Toiminta Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.

Vapaaehtoistyöjärjestöjen yhteinen infoilta Helsingissä.

10. – 20.8.

Tulovalmennuskoulutus Suomeen saapuville ulkomaalaisille vapaaehtoisille Inkoossa

20.–22.10

Palanneiden tapaaminen Suomeen saapuneille vapaaehtoisille Nurmijärvellä

18.11.

Valintapäivä vaihto-ohjelmiin hakeneille suomalaisille Helsingissä

11.9.

Seuraava Newsletter deadline

31


Tähän numeroon ovat kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet: Niina Airikka, Mirkka Milli Mokkila, Sanna Nerola, Mari Toivanen, Kadi Sarapuu, Tiina Huttunen, Kati Huttunen, Päivi Hemilä, Annukka Viio, Petteri Harjuvaara, Liisa Turja, Nithin A.R, Hanna Sainio, Meri Tennilä, Mila Sell, Anniina Lahtinen, Topias Hirvonen, Hilja Roivanen, Anni Koskela

JULKAISIJA: PÄÄTOIMITTAJA/ KUVITUS/TAITTO:

Maailmanvaihto ry Saana Lehtonen

PAINOPAIKKA: Itä-Helsingin Monistus

SEURAAVA AINEISTOPÄIVÄ: 11.9.06 ILMESTYMISAIKATAULU: Neljä kertaa vuodessa, seuraava numero syyskuussa TILAUSHINTA: Vuositilaus sisältyy Maailmanvaihto ry:n jäsenmaksuun

Maailmanvaihto ry. - ICYE Finland Pitkänsillanranta 11 00530 Helsinki tel. +358-9-774 11 01 , fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org

32

Profile for Maailmanvaihto Maailmanvaihto

Newsletter 2 / 06  

Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti

Newsletter 2 / 06  

Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti