__MAIN_TEXT__

Page 1

NEW

R

E T TE L S

MAAILMANVAIHTO RY:N JÄSENLEHTI 2/10

H a l l i t u s e s i t t äy t y y s. 1 8

1


Ympäristövastuullista toimintaa

R   

auhanjärjestönä Maailmanvaihto ry tavoittelee sosiaalisesti tasa-arvoista maailmaa. Vähemmistöt ja heikoimmin toimeentulevat kärsivät ympäristöongelmista eniten, minkä vuoksi ilmastokysymys on erityisesti globaalilla tasolla myös tasa-arvokysymys. Ekologinen kestävyys liittyy vahvasti Maailmanvaihdon tavoitteisiin, minkä vuoksi toiminnan vaikutuksia ilmastoon ja ympäristöön on haluttu nostaa esiin. Tavoitteet eivät kuitenkaan ole realistisia ilman, että ne liitetään luonnolliseksi osaksi järjestön toimintakulttuuria. Tämän seurauksena viime vuonna siirryttiin tarjoamaan ainoastaan kasvispainotteista ruokaa kaikilla Maailmanvaihdon leireillä ja koulutuksissa. Lisäksi Maailmanvaihto julkaisi tämän vuoden alussa oman ympäristöohjelman, joka tavoittelee ohjelmaan osallistuvien nuorten ympäristötietoisuuden kehittymistä niin paikallisella kuin globaalilla tasolla. Tavoitteena on myös yhdistyksen oman toiminnan ympäristökuormituksen minimoiminen. Konkreettisia toimenpiteitä leiritoiminnassa ovat esimerkiksi 2

ilmastoystävällisen ruoan valmistaminen, jätehuollosta huolehtiminen, kuljetuksesta aiheutuvien ympäristövaikutusten minimoiminen sekä leirien kasvatuksellinen sisältö. Toimiston toimenpiteisiin vastaavasti kuuluvat muun muassa energian kulutuksen huomioiminen ja jätehuollosta huolehtiminen. Ympäristöohjelma ei ole vain korulause, vaan ohjelman toimenpanemiseksi hallitukseen valittiin yksi jäsen, Mikko Lipsanen, vastaamaan sen toteutuksesta. Ohjelmaa tullaan myös kehittämään saatujen kokemusten perusteella. Parin kasvispainotteisen leirin jälkeen voidaankin todeta, että tavoite on haasteellinen, muttei mahdoton. Suurimman haasteen luo Suomen talvi, jolloin ympäristöystävällisen, monipuolisen ja maukkaan ruokalistan rakentaminen on haasteellista. Ympäristövastaavan Mikon, ja meidän muiden hallituslaisten polut Maailmanvaihdon toimintaan voit lukea tämän Newsletterin sivuilta 18. Antoisia lukuhetkiä ja ympäristövastuullista kesää kaikille! M arik a Heinonen Hallituksen puheenjohtaja


Environmentally responsible activities

A    s

 a peace organization, Maailmanvaihto strives for socially democratic world. Environmental matters are especially question of equality in the global level, since minorities and badly off suffer from environmental problems most. Ecological persistence relates strongly to the aims of Maailmanvaihto, why the effects of different activities to climate and environment have highlighted. These aims, however, are not realistic, if they are not affiliated to the organizational culture. In consequence, Maailmanvaihto started to serve vegetarian–oriented food in all camps and trainings. Moreover, in the beginning of this year, Maailmanvaihto established their own environmental programme, which targets to nurture the awareness of young people, who are attending to Maailmanvaihto’s programmes. This awareness is strived both in local and global level. Also the minimization of organization’s own environmental load is pursued. Concrete actions in the camps are, for example, environmental friendly food, waste management, transportation and the educational content of the camps. In proportion, actions of the office include energy consumption and waste management. The aim of the environmental programme is not get dusty, and therefore Mikko Lipsanen from the executive committee was selected to put this programme into action. Furthermo-

re, this programme is going to be developed on the grounds of received experiences. After two vegetarian-oriented camps, it may be noticed that this target is challenging but not impossible. Finnish winter creates the biggest challenge, when creating an environmental friendly, varied and tasty menu is challenging. You can read the path of environmental corresponding Mikko’s and our others stories from the page 18. Enjoy reading and have an environmentally responsible summer! M arik a Heino nen C hairperson

3


Sisältö

Jenni Kiviniemi Nigeriassa s. 30

Vapaaehtoistyötä Costa Ricassa s. 27

4

Kokemuksia isäntäperheenä olemisesta s. 6

Positiivisen ajattelun taitoa Nepalissa s. 24


Sisältö

Pääkirjoitus

2

Sisältö

4

Talvella tapahtunutta Isäntäperheen kokemuksia Tuntumaa vieraaseen kulttuuriin Kacie in Final Camp Grace in Final Camp Hallituksen koulutuspäivä Hallitus esittäytyy

6 11 12 15 17 18

Volunteering Positiivisen ajattelun taito Vapaaehtoistyötä Costa Ricassa This is Nigeria for you EVS on tour!

24 27 30 32

Uutisia

36

Muuta

37

Tapahtumakalenteri

38

ICYEn toiminnan lähtökohta ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain.

Vastavuoroisuusperiaate Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

5


Talvella tapahtunutta

Kokemuksia vapaaehtoisen nuoren

ä n e e h r e p ä t isän olemisesta

Olemme tavallinen suomalainen perhe. Isä Markku, äiti Marjatta, ja tyttäret Heini (12 v.) ja Julia (16 v.). Ja tietenkin springersspanielimme Vili, 3 v. Minun ja mieheni työt eivät ole kansainvälisiä emmekä vapaa-aikanakaan ole mitään maailman matkaajia. Kotimme on sitä vastoin ollut viimeisen vuoden ajan varsin kansainvälinen, sillä perheessämme on asunut ja6

panilainen nuori nainen, Yuko Miyamura. Hän muutti perheeseemme elokuussa 2009. Miten päädyimme isäntäperheeksi ja miten yhteiselomme on sujunut? Isäntäperhetoiminnasta innostuimme alun perin ystäväperheen esimerkistä. Vuosia sitten meillä asui lyhyen aikaa vapaaehtoinen Luxembourgista. Kokemus oli hyvä. Kun keväällä


Talvella tapahtunutta

2009 ICYE:n toimistosta otettiin yhteyttä ja kysyttiin, olisimmeko valmiita ottamaan vapaaehtoisen Japanista, oli helppo vastata kyllä. Nyt uskallan sanoa, että emme saaneet vain vapaaehtoista, vaan elinikäisen ystävän. Ystävystymistämme on varmasti auttanut se, että me molemmat olimme etukäteen kiinnostuneita toistemme maista ja kulttuureista. Yuko oli vieraillut Suomessa jo aiemmin ja hän oli mieltynyt suomalaiseen elämäntapaan, kulttuuriin ja ihmisiin. Vanhempi tyttäremme Julia oli puolestaan Japani –fani, sillä manga -sarjakuvat ja anime -animaatiot ovat hänen suosikkejaan. Molempien kotimaa on Japani. Tuntui siis luontevalta saada perheeseemme vapaaehtoinen Japanista. Liekö Yukon ansiota vai mitä, mutta Julia innostui viime syksynä opiskelemaan japanin kieltä kansalaisopistossa. Nuorempi tyttäremme Heini teki puolestaan koulun maantieteen projektityön - mistäpä muustakaan maasta kuin Japanista. Aina silloin tällöin kodissamme on voinut kuulla lyhyitä japaninkielisiä lausahduksia ja keskustelunpätkiä ja nuorten tyttöjen ilosta helisevää naurua, joiden tarkempi sisältö on jäänyt japania osaavien keskinäiseksi salaisuudeksi. Me isäntäperheenä emme sen sijaan ole kyenneet säilyttämään salaisuuksia – ainakaan suomeksi. Yuko nimittäin puhuu ja ymmärtää suomea sujuvasti. Yhteistä olemistamme onkin suuresti helpottanut se, että meillä on ollut alusta asti yhteinen kieli –suomi. On ollut aivan ällistyttävää seurata, miten nopeasti Yuko on oppinut ymmärtämään suo-

men puhekieltä ja miten sujuvasti hän osaa jo ilmaista itseään suomeksi. Yuko on käynyt suomenkielen tunneilla koko talven. Vaiva on kannattanut, sillä Yuko ei vain tiedä oikeita sanoja, hänelle on kehittynyt myös hyvä taju suomenkielen sanojen taivutuspäätteistä. Toden totta, suomenkielen sijapäätteet ja sanojen monet erilaiset taipumiset ovat ulkomailta Suomeen tulevan kielenopiskelijan painajainen! Noloa tunnustaa, mutta minun kielinystyröistäni japanin kieli on sitä vastoin valunut kuin vesi hanhen selästä. 7


Talvella tapahtunutta

Monesti vapaaehtoistoimintaa perustellaan kulttuurivaihdolla. Sitä se onkin. Kulttuurivaihto kuulostaa kuitenkin vähän mahtipontiselta. Meidän suomalais-japanilaisessa arkisessa yhteiselossa kulttuurit ovat vaihtuneet yhteisissä keskusteluissa niistä asioista, jotka kulloinkin ovat olleet käsillä. Ruokaillessa olemme puhuneet ruoasta, juhlapyhinä olemme jakaneet tietoja maittemme juhlatavoista, lomilla vertailleet vapaa-ajan viettotapoja jne. Kulttuuri vaihtuu lähellä arkea ja ihmistä. Mutta on kulttuurin vaihto ollut myös aivan konkreettista. Olemme saaneet nauttia japanilaisittain valmistettua, erityisesti nuorten neitojen kunniaksi tehtyä Chirasi zushi – ruokalajia. Olemme myös oppineet, että riisi aina pestään ja huuhdellaan huolellisesti ennen keittämistä. Ja olemme oppineet, että japanilaisessa yhteiskunnassa vanhuksia ja kehitysvammaisia ei

8

hoideta vanhain- tai hoivakodeissa, vaan heistä huolehtivat aikuiset omaiset kotona. Moni ystävistämme on ihmetellyt, miten olemme sopeutuneet siihen, että ’vieras’ ihminen asuu kodissamme. Olen todennut, että mitään sopeutumista ei ole tarvittu. Olemme jatkaneet normaalia elämäämme kuten ennenkin, ja Yuko on asettunut luontevasti osaksi elämänmenoamme. Olemme myös lähteneet siitä, että jokainen perheenjäsen – niin omat lapsemme kuin vapaaehtoinenkin - osallistuu omalla panoksellaan perheen hyvinvointiin. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että Julia, Heini ja Yuko ovat kukin vuorollaan ottaneet vastuuta muun muassa koiran ulkoilutuksesta, ruoan laittamisesta, siivouksesta ja vaatehuollosta. Luulen, että on kuitenkin tärkeätä kunnioittaa kahta seikkaa, kun ottaa perheeseen nuoren ihmisen ulkomailta. Nämä kaksi asiaa ovat


Talvella tapahtunutta

nuoren ihmisen oikeus yksityisyyteen ja vapauteen. Nuorella pitää olla oikeus itse valita tekemisensä, menemisensä ja ystävänsä. Ja meidän tehtävämme on toivottaa ystävät tervetulleeksi myös kotiimme. Aivan kuten pidämme ovet avoinna omien lastemmekin ystäville ja kavereille. Toiseksi, on tärkeätä kunnioittaa nuoren yksityisyyden tarvetta. Alussa nuorella on ehkä tarve olla enemmän omissa oloissaan ja omassa huoneessaan ja pitää netin kautta yhteyttä perheeseensä ja ystäviinsä maailmalla. Nuori itse päättää sen tahdin ja tavan, jolla hän haluaa tulla yhteyteen meihin isäntäperheenä. Me puolestamme olemme pyytäneet Yukon mukaan yhteisiin tapaamisiin, juhliin ja lomille, joita perheellämme on ollut. Nämä hetket ovat mielestäni lujittaneet Yukon kokemusta perheeseen kuulumisesta. Yhteiseloa on auttanut myös se, että japanilaisessa yhteiskunnassa nuoret asuvat pitkään, aina naimisiin menoon asti, lapsuuden perheessään. Japanialaiset nuoret ovat siten tottuneita asumaan perheessä aikuisenakin. Yuko itse totesi eräänä iltana, että hän on hyvin tyytyväinen ja iloinen siitä, että pääsi asumaan suomalaiseen perheeseen. Perheessä ei koskaan tarvitse olla yksin. Perheessä asuminen opettaa myös ikään kuin huomaamatta paljon asioita suomalaisesta yhteiskunnasta ja perhekulttuurista. Me olemme puolestamme oppineet Yukolta japanilaista hienotunteisuutta, toisten ihmisten huomioon ottamista, vähäeleistä kohteliaisuutta ja kunnioittavaa asennetta kanssaihmisiä kohtaan. Aivan erityisen arvokkaan muiston sain vastikään vietetyissä 50-vuotisjuhlissani, kun Yuko piti juhlissa puheen suomeksi ja lausui runon japaniksi.

Marjatta Kekkonen, Markku, Julia ja Heini Rantakylä Yuko Miyamuran isäntäperhe

9


Talvella tapahtunutta

KUTSU MAAILMA KOTIISI – LÄHDE MUKAAN ISÄNTÄPERHETOIMINTAAN! Maailmanvaihto ry:n kautta saapuu Suomeen jälleen elokuussa 2010 joukko motivoituneita ja suomalaisuudesta kiinnostuneita vapaaehtoistyöntekijöitä 9-12 kuukaudeksi. Etsimme ensi vuodeksi isäntäperheitä pääkaupunkiseudulta esimerkiksi: – Saksalaiselle Michaelille, joka tulee työskentelemään kehitysvammaisten parissa Lyhty ry:ssä Helsingissä. – Ranskalaiselle Emilielle, jonka tuleva vapaaehtoistyöpaikka on Ruskeasuon erityiskoulu Helsingissä. – Moldovalaiselle Natalialle, joka tulee työskentelemään vapaaehtoisvuotensa aikana englanninkielisessä päiväkodissa Vantaalla. – Lisäksi isäntäperhettä etsitään mm. japanilaiselle Ayumille, kenialaiselle Fionalle, amerikkalaiselle Ericille ja monelle muulle ympäri Suomea. Isäntäperheeksi sopii periaatteessa jokainen perhe, joka on aidosti kiinnostunut kulttuurivaihdosta sekä valmis jakamaan arkensa uuden perheenjäsenen kanssa. Lisätietoja löydät osoitteesta www.maailmanvaihto.fi Etsitään yhdessä juuri teidän perheellenne sopiva vapaaehtoinen! Kysy lisää: Järjestösihteeri Reeta Kaikumo, puh. 09-774 1101 / hosting@maailmanvaihto.fi

10


Talvella tapahtunutta

Valmennuksessa tuntumaa vieraaseen kulttuuriin Keväiseen valmennuskoulutukseen osallistui 24 nuorta aikuista. Heistä 12 lähtee Latinalaiseen Amerikkaan, neljä Afrikkaan, kuusi Aasiaan, yksi Eurooppaan (Moldova) ja yksi Uuteen Seelantiin. Suurin osa osallistujista on yliopisto-opiskelijoita, joukossa on muutama tuore ylioppilas ja joitakin jo työelämässä mukana olevia. Leirin suosituinta antia olivat palanneiden vapaaehtoistyöntekijöiden kokemukset sekä vieraaseen kulttuuriin sopeutumiseen liittyvä harjoitus, missä päästiin aistimaan mitä vieraassa kulttuurissa eläessä voi kokea. Lisäksi

leirillä pureuduttiin vapaaehtoistyöntekijän rooliin ja annettiin tietoa terveys- ja turvallisuuskysymyksistä sekä käytännön asioista. Leirin valmennuksesta vastasivat pääsihteerin kanssa Anna Anttila, joka on osallistunut vapaaehtoistyöhön Ukrainassa neljä vuotta sitten ja Henna-Riikka Halonen, joka palasi vapaaehtoistyöjaksoltaan Ghanasta tammikuussa. Valmennuskoulutus pidettiin Märkiön leirikeskuksessa 6-9.5.2010. Samalla siellä oli myös Suomessa vuoden vapaaehtoistyötä tehneille ulkomaalaisille heidän loppuleirinsä. Anni Koskela

Leppoisia yhteisleikkejä suomalaisten ja ulkomaalaisten vapaaehtoisten kesken.

11


Talvella tapahtunutta

Foreigners, Finns and Farewell Final Evaluation Camp in Märkiö 6.-9.5.2010

It was the best of times… it was the snowiest of times. Not exactly the quote Dickens penned, but this story involves not the French Revolution but a group of 2009-2010 ICYE Finland volunteers at their final evaluation camp. By this point, we had been living and surviving in Finland for nine months – a time in which Finland experienced one of the longest and snowiest winters in recent memory. It was not always easy, and I hail from California where the seasons consist of sun and fog, but we all endured and warmly welcomed the arrival of spring a few weeks before the camp.

A picture of almost all of us - taken by Grace Kate

12

On the day we arrived to Märkiö, sunlight glimmered on the surface of the lake and through the trees, reminding us of the wonderful weather and moments we shared during our arrival camp in August. First we met the large group of Finnish volunteers participating in their pre-departure camp, who were now the newcomers to volunteer life. They were also at Märkiö to prepare for their upcoming projects in Brazil, Mexico, Ghana, and many other countries.


Talvella tapahtunutta

Exchange Year Evaluation

bracelets that physically represented our views and memories of the year. Many people picked black beads to represent the dark winter days, and green and blue beads for the beautiful forests and lakes. We also created collages depicting who we were before we came to Finland Small group picture (with me in it) - taken by Grace Kate

During the camp evaluation, we shared our numerous experiences about our time in Finland. We pondered over what we had learned, what we would remember, and what we would change about our year. Many volunteers mentioned that they had learned to be more independent, easygoing, and that they had learned some Finnish. Everyone said they would remember the great friends they had made and the incredible trips they had taken to places such as Tallinn and Stockholm. Most people wished they had learned more Finnish. We also brainstormed helpful tips for the future volunteers in Finland. One piece of advice given was to try to be very proactive when initiating friendships with Finns. We shared our plans and dreams for the future. Many enjoyed their time abroad and aspired towards further international experiences in their future jobs, internships, or academic studies. We also prepared for the return to our home countries. For example, we discussed the feelings and experiences of undergoing reverse culture shock. One memorable activity was when we formed a circle in a dark room and each lit a candle in front of us as we fondly recalled our favorite moments in Finland. We also created

and who we are now. In one hilarious moment, Job (the volunteer from Uganda) mentioned how a big change for him was the change from a cell phone company in Uganda to the DNA Oy company in Finland.

Fun With Finns Every morning the two groups gathered together to begin the day with a camp energizer, such as tai chi. In our free time we played football and Uno, sang SingStar, and went to the sauna. The Finns and the foreigners mingled in a big group competition that included riddles, drawing, knowledge about ICYE, a threelegged race, and creating a human machine with certain restrictions (such as five hands on 13


Talvella tapahtunutta

Farewell The last day we gathered together as a group to say our final words to each other, and everyone said thank you and how they would never forget the amazing experiences we have shared throughout the year. We were each given a “diplomi” from the camp leaders that described some positive characteristics they have noticed about us this year, and we each wrote and received a special letter to another volunteer. We also received a paper on which other volunteers had written nice comments about us during the camp. Then it was time to head back to our projects, and we all hugged and said our final farewells. Perhaps the poignant words of Lord Byron say it best, “Farewell! a word that must be, and hath been,—/A sound which makes us linger; yet—farewell!” 14

Thank you to everyone who organized and participated in this last camp. It was beautiful and befitting. Also thank you for the delicious vegetarian food. Hopefully we will see each other again, and maybe the next time will be in one of our home countries. It was a lot of fun and I know I will always remember the times I have had this year in Finland. Kacie MacGregor Californian volunteer - Havurinteen Perhekoti, Valkeakoski

“Bad Taste” winner - taken by me, Kacie MacGregor

the floor and six legs on the ground). At the end all of the participants were given a Brunberg chocolate kiss – one of my favorite Finnish chocolates. On the last evening we decorated the dining hall as messy and ugly as we could, which included a generous amount of toilet paper, to prepare for our “Bad Taste Party.” The party was so much fun, and there were moments when I could not stop laughing. Some guys dressed up as women, and we put on mismatched clothes and strong makeup. We played musical chairs and listened to cheesy music. We also awarded the person whose outfit was the most “Bad Taste,” and Diego (the volunteer from Honduras) won with his glam rock inspired outfit. We were also greatly entertained by the mock boy band “3Some” consisting of three volunteers (Micha from Switzerland, and Mirko and Sebastian from Germany).


Talvella tapahtunutta

Our story didn’t come to the end, but a whole new start! People always say: “If you are feeling most of the time as unhappy or boring, you’ll feel time passing very slowly. If you are enjoying it, you’ll feel time soon be gone.’’

In the final-camp, fortunately, I heard people saying that time passed so quickly, with a facial expression of cherishing the memories. And so did I. This camp was our second in the same place. First time we got together here was in a very cold day, with thick coat of snow on the ground. Everything you could saw was white and more white. Now wonderful sunshine and lovely warm spring already waited here, like welcoming us to come again. I have the feeling that the snow has been melted just yesterday. Then I realized that last time we were together was 3 months ago, and now the final camp is our last time to meet everyone. People in the camp talked about “what do you still want to do in Finland?’’ and “when will you leave from Finland?”... We all knew that those talking subjects will soon turn into:” Hei! How are you doing in your home country?”

Maailmanvaihto office and Finland made us were tight together by an invisible rope. Even though we spent most our time in our own projects the life in the camp gave us a common memory. There was a program in the camp. We made bracelets by wooden beads. When making the bracelets, we combined those beads by thinking our memories and experiences in Finland. After that, we all got our own, unique bracelet. Now every time when I saw my bracelet, it remind me not only the life in Finland, but also the memory in the camp, where all volunteers made bracelets, laughed, talked, sheared something together. This bracelet is now my best souvenir from Finland. There was a program called “kynttilä piiri” in the camp. We made a circle in a dark room where we shared our unforgettable experiences and after that lighted our candles. Everyone 15


Talvella tapahtunutta got his or her own turn in 5 times. It was such a nice thing to hear other volunteer’s experiences. Even though we could also share bad experience, but in the circle people only shared nice, happy, and touching things. I don’t know is it because people don’t want to tell bad things, or is it just because they don’t have any bad thing to say at the moment? At least for me, I have so many nice things what I want to share. Have I any bad experiences.... well... I don’t remember anymore:) We had so short time but plenty of interesting programs and activities in the camp. There came Finnish volunteers as well who are soon going abroad. By this good chance we could meet them and talk to them. Some volunteers even got the opportunity to introduce their home country to Finns, (a bit pity that this year no Finnish volunteer is going to Taiwan). The main activity for both Finns and us was the crazy “Bad Taste” –party. I’m wondering who got the idea for the theme of the party? It was so funny and people already got lots of fun after starting to think how to dress “bad taste”. And the “3-person super star” group, I can’t forget your “super star performance”. Sebastien, Micha and Mirko: I am your big fan forever! :P The final day we had a “goodbye” program. Everyone said goodbye and something else to the others. By this program every people had time to spend some time with all the volunteers on one by one, talking and hugging. I recalled the welcome-camp; people introduced their names, where are they coming from, what and where is their project and so on. Now I talked to those same people but who are not strangers for me anymore. I remember where we had been together during the year and what we had done together. I even remembered some 16

people’s favorite foods, favorite activities, their own ways of talking and unique body language, and et cetera.... Thank you very much Maailmanvaihto office and all volunteers that you gave me a glorious time in Finland. In the camp we had our last time to be together but I think, after the camp it doesn’t mean our relationships comes to an end, but it is a brand-new start--in a different way. However, when I return my home country, I will still remember all of you. Our own story will be continuing in different places of the world, and the camp is our common memory. So I won’t choose the word “Good-bye” to you all, but “See you”! Good luck and enjoy your rest of the time in Finland! Grace Kate

The bracelets – taken by Grace Kate


Talvella tapahtunutta

Hallituksen koulutuspäivä

“Mikä on tuonut minut Maailmanvaihtoon?” -tarinapolun tuotokset

Uuden hallituksen koulutuspäivä pidettiin Maailmanvaihdon toimistolla 25.4.2010. Hallituksen kymmenen jäsenen lisäksi paikalla olivat toimiston muut työntekijät; pääsihteeri Anni Koskela, järjestösihteeri Reeta Kaikumo sekä siviilipalvelusmies Valtteri Mujunen. Päivän aikana sai tuhdin tietopaketin järjestön toiminnasta, sen kansainvälisistä suhteista ja vapaaehtoistyöohjelmista. Lisäksi keskustelimme hallituksen vastuusta sekä toiminnan suunnittelemisesta ja sen toimeenpanosta. Jokainen sai valita oman vastuualueensa, jonka kautta keskittyä järjestötoimintaan. Kevyempääkin ohjelmaa riitti, sillä yksi koulutuspäivän päätehtävistä oli myös tutustuttaa uudet hallituksen jäsenet keskenään ja sitä kautta edesauttaa jouhevaa yhteistyötä.

Yhtenä tutustumisleikkinä oli ”mikä on tuonut sinut Maailmanvaihtoon?” –tarinapolku, jossa oli mielenkiintoista kuulla, mistä järjestötyö oli saanut kimmokkeita. Koulutuspäivässä suunniteltiin myös tapahtumia tuleville vuosille. Luvassa on muun muassa osallistumisia Mahdollisuuksien toreille, seuraavaksi Helsingin Maailma Kylässä –tapahtumaan, vapaaehtoistyön infopäiviä, leirejä sekä mukavia illanviettoja. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan Maailmanvaihdon toimintaan voit olla yhteydessä suoraan toimistoon tai myös keneen tahansa hallituslaiseenkin. Kaikissa Newsletter-asioissa voit ottaa minuun yhteyttä. Niin juttuideat kuin muukin kommentointi on tervetullutta. Toivotan kaikille lämmintä ja maailmoja avartavaa kesää! Karita Blom Newsletter-vastaava karita.blom@maailmanvaihto.fi

17


Anna-Sofia Joro

Leireily Hengailin erilaisissa rooleissa Maailmanvaihdon leireillä, toimin tukihenkilönä ja pääsin aistimaan upeaa kansainvälistä ICYE-ilmapiiriä... pikku hiljaa syttyi palo vaikuttaa asioihin myös toisella tasolla eli kun sain... Meilin – tuletko hallitukseen...? niin lähdin mielelläni mukaan! Aluksi toimin isäntäperhe- ja vapaaehtoistyöpaikka -työryhmässä ja pääsin mm. vierailemaan perheissä ja projekteissa eri puolella Suomea. Supermielenkiintoista! Anna-Sofia Joro, Kotisivu -vastaava

Emilia Niemi Lukion jälkeen lentoon 2001—2002 Olin 9 kuukautta Englannissa au-pairina, jolloin halu kokea maailmaa oman synnyinmaan rajojen ulkopuolella vahvistui entisestään. Siivet olivat kasvaneet. Ensimmäiset opiskeluvuodet 2004—2007 Olin aktiivisesti mukana ainejärjestötoiminnassa, samoihin aikoihin löysin myös Maailmanvaihdon ja ponnahduslaudan omalle vapaaehtoistyövuodelle. Asioihin voi vaikuttaa omalla toiminnallaan. Vuosi Ghanassa 2007—2008 Sykähdyttävä, mausteinen ja värikylläinen vuosi, jota en vaihtaisi mistään hinnasta. Maailmalla voi kohdata asioita, joita ei osaa edes kuvitella. Kokemusten jakaminen on myös tärkeää. Emilia Niemi Hallituksen 1. vpj, kotimaiset vapaaehtoiset –tiimissä 18

Hallitus esittäytyy

EVS Espanjassa 2000 Lähdin suoraan lukiosta parantamaan maailmaa. Kokemus oli aika toisenlainen kuin ennalta ajattelin, mutta uskomattoman avartava ja opettava! Lähdin teininä mutta tulin aikuisena takaisin. ; )


Karita Blom Ahaa-elämys 16-vuotiaana löysin työvoimatoimiston ilmoitustaululta kiinnostavan vapaaehtoistyöprojektikuvauksen Hollannissa. Olin että vau, tällaistakin voi tehdä! Ensimmäinen ulkomaanmatka Lähdin 18-vuotiaana reppureissulle Irlantiin, joka oli ensimmäinen kunnon ulkomaanmatkani. Matkakärpänen puraisi heti ja koin reissun opettavaiseksi elämänkouluksi.

Hallitus esittäytyy

Vapaaehtoisesti Nepalissa Lähdin 2007 Nepaliin Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistöihin 9 kuukaudeksi. Työskentelin lastenkodissa. Tunsin itseni valtavan onnekkaaksi että pääsin kokemaan kaiken sen. Palattuani Suomeen tuntui luontevalta jatkaa puuhasteluja Maailmanvaihdon merkeissä. Nyt olen toista vuotta hallituksessa ja päävastuunani kädessä pitelemäsi Newsletter. Karita Blom, Newsletter -vastaava

Liisa Veikkolainen Dokumenttiprojekti Matkani kohti Maailmanvaihdon toimintaa alkoi dokumenttielokuvaprojektista, tai oikeammin sen jälkeisestä halusta matkata merten taa. Suuntasin vapaaehtoistyöhön Taiwaniin vuonna 2005. Vapaaehtoisvuoden jälkimaut Kokemuksia ja kielitaitoa rikkaampana palasin takaisin työelämään. Järjestön toimintaan tulin mukaan vasta muutamaa vuotta myöhemmin ja tein muun muassa lähtevien vapaaehtoisten haastatteluja. Järjestötoiminta Hallituksessa olen ollut vuodesta 2008 lähtien. Tällä kaudella päävastuualueenani ovat kotimaiset Vapaaehtoiset. Lisäksi toimin myös hallituksen varapuheenjohtajana. Liisa Veikkolainen, Kotimaiset vapaaehtoiset -tiimissä 19


Marika Heinonen Teatteriretki Lukion teatteriretkellä Helsingissä 2002 sain valaistuksen siitä, että haluan lähteä viettämään välivuotta ulkomaille.

Pitkäkestoinen innostus Toiminta vei mukanaan niin, että liityin Maailmanvaihdon hallitukseen 2005-ja mukana ollaan vieläkin! Marika Heinonen, puheenjohtaja

Mikko Lipsanen Syksy 2007 Etsin itselleni sivaripaikkaa, ja Maailmanvaihto-niminen järjestö hyppäsi silmille sivarien omalta rekrylistalta. Kuinka ollakaan, päädyin vuodeksi Maailmanvaihdon toimistolle, ja maailmani avautui taas hieman uudesta suunnasta. Kevät 2009 Tutustuttuani vapaaehtoismaailmaan ja ohjelmien tarjoamiin mahdollisuuksiin järjestönäkökulmasta mieleni alkoi tietysti palaa kokemaan ja näkemään se ihan itse. Ja mikäs sen luontevampi kohde kuin suuri ja mystinen itänaapurimme. Nautin 9 kuukautta EVS-elämästä Volgan mutkassa Venäjällä. Kevät 2010 Vapaaehtoisvuoden jälkeen halusin kovasti pitää Maailmanvaihdon ja vapaaehtoistyön periaatteen osana maailmaani. Niinpä viesti jossa kyseltiin kiinnostustani hallitustyötä kohtaan upposi otolliseen maaperään! Mikko Lipsanen Maailmanvaihdon hallituksen leiri- ja ympäristövastaava 20

Hallitus esittäytyy

Vaihtovuosi Saksassa Sattuman kautta löysin Maailmanvaihdon, jonka kautta lähdin Saksaan 2003-2004. Tämä huikea EVS-vapaaehtoistyöjakso Bayerisch Gmainissa sai minut innostumaan jatkamaan tätä kokemusta myös Suomessa.


Milla Hyvärinen Maailma kylässä -festarit 2004 Ajauduin Maailmanvaihdon ständille, kuulin ensimmäisen kerran EVS-ohjelmasta ja ajattelin, ettei näin hyvää voi olla olemassakaan.

Hallitus esittäytyy

ICYE:n tulovalmennusleiri 2005 Jouduin keittiöpomoksi suomeen tulevien uusien vapareiden leirille. Kavalahden järvivesi ei lähtenyt pesussakaan pois. Nepal 2008-09 Olin Maailmanvaihdon kautta vaparina Etelä-Nepalissa. Riisi ja linssikeitto kaksi kertaa päivässä tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Milla Hyvärinen, Tiedotus ja markkinointi

Tiina Suomalainen Aupairina Lontoossa 2001 Tutorina ulkomaalaisille opiskelijoille 2006 Isäntäperheenä toimiminen 2009 Tiina Suomalainen 21


Tuomas Alatalo

Koukuttava kokemus Istuessani Chedraui-supermarketin portailla auringossa syöden euron aamupalaa tiesin haluavani tulla takaisin. Parin vuoden mietinnän, espanjan opiskelun ja koulusta valmistumisen jälkeen oli loistava aika vaparivuodelle Pueblassa. Kysyjälle vastataan Vaihdon jälkihehkuissa ja Annin pyytämänä päädyin hallituksen toiseksi varajäseneksi =) Vastuualueena on Maailman vaihdosta tiedottaminen Suomessa. Tuomas Alatalo, Tiedotus ja markkinointi

Suvi Lindgren Intia 2007-08 ja muut maailmanvaihdokset Olin 15-vuotiaana ensi kertaa yksin ulkomailla, rotarien kv-leirillä Italiassa. Maailma osoittautui erilaiseksi kuin olin ennakoinut. Sitä piti päästä tutkimaan hieman perusteellisemmin - vapaaehtoisena. Eipäs juupas Oleilut eri kulttuureissa pistivät uusiksi käsityksiä myös itsestäni. Huomasin, että on yhtä mahdotonta ottaa selvää sekä maailmasta että itsestä, mutta kummankin ihmettely on kuitenkin hyödyllistä (koska siinä oppii ymmärtämään) sekä hauskaa. Sattuma Maailmanvaihdon hallitus tuntuu sopivalta paikalta vaikuttaa... eli kannustaa muitakin ihmettelemään ja toisaalta ymmärtää itsekin maailmaa taas uusin tavoin. Tulin ajatelleeksi tätä tosin vasta kun olin muuttanut Helsinkiin, eksynyt esittelemään Maailmanvaihtoa infoständeillä ja klikattuani auki erään sähköpostiviestin. Suvi Lindgren 22

Hallitus esittäytyy

Meksikolaiset kaverukset Tutustuin kahteen meksikolaiseen Juaniin kaverini kanssa opiskeluvaihdossa Michiganissa. Puolen vuoden Meksikohehkutuksen marinoimina matkasimme vaihdon päätteeksi Cancuniin.


23

Maailmanvaihdon toimiston edustalla uusi hallitus (kuvasta puuttuu Tiina Suomalainen). Kuvan edessä pääsihteeri Anni Koskela, siviilipalvelusmies Valtteri Mujunen sekä järjestösihteeri Reeta Kaikumo.


Volunteering

Positiivisen ajattelun taito E  

nää pari viikkoa jäljellä Nepalissa ja melkein tekee mieli toistaa klisee siitä, kuinka aika juoksee. Nyt tosin se on ihan käypä sanonta, sillä ainakaan millään kulkuneuvolla ei vapun jälkeen Kathmandussa ole päässyt minnekään. Yleislakko on nimittäin jatkunut jo melkein viikon, mutta ei se mitään, kaikkeen tottuu. Nepalissa viettämämme ajan suurinta antia on ollut positiivisen ajattelun kehittyminen: jos on lakko, niin ainakin ilma on raikkaampaa, ja kun tehtaat ei ole toiminnassa niin sähköä on pidempään päivisin. Kun taas jokapäiväiset sähkökatkokset iskee illalla niin voi miettiä, kuinka tunnelmallista onkaan viettää ilta kynttilänvalossa. Sitäpaitsi ainakaan sähkökatkokset eivät enää kata melkein puolta vuorokaudesta niin kuin helmikuussa. 24


Volunteering Tässä vaiheessa vapaaehtoistyöjaksoa voi hyvin jo summata joitakin asioita mitkä saattaa mietityttää tulevaisuuden vapaaehtoisia. Sanoi muut mitä tahansa, niin ei pariskuntana vaihtoon lähtö ainakaan automaattisesti ole huonompaa kuin yksinään lähteminen. Joskus kamalassa kuumeessa maatessa mietin, että kuinka paljon kurjempaa sairastaminen olisi yksinään. Viitettä sainkin tästä kun pienen kylän luostarissa projektivaihtoa viettäessämme sairastuin kauheaan ripuli-oksennus-kuumetautiin ja Petri meni ostamaan lääkettä tunnin ajomatkan päästä. Yksikään munkeista ei tällä välin tullut katsomaan miten voin ja mietin, että miten ihanaa on, että voi tällaisenkin asian jakaa läheisen kanssa.

Monissa asioissa on ollut ehdottomana etuna, että ne on voinut jakaa jonkun jo ennestäänkin tärkeän ihmisen kanssa: kuten paineet, kiukut ja ilot, jotka kaikki varmasti tulevaisuudessa Suomessa muistaa vain lämmöllä. Monesti on käynyt mielessä, että aika Nepalissa olisi varmasti ollut hieno ilman Petriäkin, mutta koen saaneeni siitä vieläkin enemmän irti näin. Ja sanoisin myös pyh kaikille niille jotka väittävät, että toinen suomalainen tai muu läheinen hankaloittaa heittäytymistä vapaaehtoistyöhön. Oli yksin tai ei, heittäytymiseen ei voi vaikuttaa kukaan muu kuin vapaaehtoinen itse. Kukin sen oman vaihtokokemuksensa ja heittäytymisensä tekee.

Joogaa

25


Volunteering

Opiskelu vapaaehtoistyön ohella on myös osoittautunut parhaaksi ideaksi. Sen lisäksi että tietysti nautimme suuresti saamastamme opintotuesta, saimme myös paljon enemmän irti projektistamme. Koulutöitä varten tuli kysyttyä ja selvitettyä paljon sellaisia asioita lastenkodin hallinnosta, historiasta ja nykyisyydestä mitä ei varmasti olisi tajunnut tai rohjennut kysyä jos ei olisi ollut raportti odottamassa tietokoneella. Opiskeluiden kannalta uskon, että tämä vuosi Nepalissa on lisännyt rutkasti enemmän ammattitaitoa kuin edellinen vuosi luennoilla istuen. Ihan jo kauhistuttaa että kohta täytyy jättää hyvästit lapsille ja koko perheelle. En olisi Suomessa vuosi sitten tähän aikaan uskonut että nyt sisällyttäisin perhekäsitteeseen yli neljäkymmentä pikkusisarusta! Onneksi voi aina palata takaisin, sillä koti ei katoa minnekään, ei täältä eikä Suomesta.

Momot

Kaisla Koskelainen

Maalausta

26


Volunteering Ulkona on kiva piirtää ja viettää aikaa, silloin kun ei sada.

Vapaaehtoistyötä

Costa Ricassa P  

rojektini täällä Escazússa, Costa Ricassa on keskus syrjäytymisvaarassa oleville nuorille tytöille. Nunnien pyörittämässä keskuksessa tytöt asuvat, saavat ruokaa ja käyvät koulua. Heillä on myös tapaamisia psykologin kanssa.

Keskuksessa asuvien, noin parinkymmenen tytön, ikäjakauma on 5-vuotiaasta 17-vuotiaaseen. Suurin osa tytöistä on kuitenkin 8-12 -vuotiaita, joten tekemistä riittää. Varsinkin nuoremmat tytöt ovat hyvin vilkkaita ja aktiivisia. 27


Volunteering

Minun lisäkseni keskuksessa on vapaaehtoistyössä saksalainen sekä costaricalainen tyttö, jotka ovat molemmat todella mukavia ja yhdessä onkin kiva kehitellä tekemistä tytöille. Teimme yhdessä tyttöjen kanssa muistipelin keskuksen kirjastoon. Siitä tulikin nopeasti suosituin peli. Päivät keskuksessa kuluvat tyttöjen kanssa ollessa. Keskuksessa on pieni kirjasto, jossa tytöt tykkäävät erityisesti olla. Kirjasto on paikka, jossa opiskellaan, luetaan, piirretään, askarrellaan, kuunnellaan musiikkia, pelataan pelejä ja tehdään koruja. Monet iltapäivät kuluvat läksyjä tehdessä. Osa tytöistä tykkää tehdä läksyt yhdessä, osan kanssa ne tehdään yhdessä, että ne ylipäätään tulisivat tehtyä. Erilaisten korujen tekeminen on keskuksen tyttöjen lempipuuhaa. Teemme paljon makramee -käsikoruja. Niiden tekeminen on hyvää harjoitusta niin tyttöjen motoriikalle ja sorminäppäryydelle kuin kärsivällisyydelle ja oppimiselle.

Tytöt tykkäävät ottaa kuvia kamerallani.

28


Volunteering Saksalainen vapaaehtoistyöntekijä Hannah opettamassa korujen tekemistä.

Tehtäviini keskuksessa kuuluu myös kävellä joinain päivinä pienimmän tytön kanssa esikouluun tai hakea hänet sieltä. Vaikka pidänkin työstäni keskuksessa paljon, on se välillä rankkaa - ei fyysisesti, mutta henkisesti. Keskuksen tytöt ovat kokeneet paljon huonoja asioita elämässään ja ovat välillä hyvinkin hankalia ja kokeilevat rajojaan meidän kanssamme. Töiden jälkeen onkin monesti uupunut olo ja isäntäperheen kanssa ei jaksaisi heti alkaa seurustella. Myös sopeutuminen uuteen perheeseen on näin aluksi vaatinut yllättävän paljon ylimääräisiä voimia. Ensimmäisen kuukauden ajan olinkin todella väsynyt koko ajan. Perheeni asuu aivan projektini lähellä, joten aamuisin voin rauhassa kävellä töihin nauttien auringonpaisteesta ja kauniista maisemista. Raila Turunen

29


Volunteering

This is

Nigeria for you

Puoli vuotta takana ja elämää maailmassa, joka on niin monella tapaa erilainen kuin aiemmin koettu. Nigeria ja Lagos on muuttunut median pahamaineisesta paikasta kodiksi, jossa voi elää ja asua. Kuukausien aikana on kuitenkin ehtinyt nähdä kuvan kääntöpuolenkin

T    

yöskentelen pienessä yksityiskoulussa, Lagosin yhdellä rikkaalla alueella, jonka hostmamini omistaa. Pääosin toimin apuopettajana nursery1 -luokalle, sekä opetan primary-luokille tietokonetaitoja. Nursery1 -lapset ovat noin kolmevuotiaita, täynnä energiaa ja intoa. Täällä opetus kuitenkin alkaa jo pienestä asti kuivakkaasti kirjainten ja numeroiden muodossa. Välillä tuottaakin vaikeuksia pitää kädestä niin pientä poikaa ja yrittää saada hänet oppimaan “a”. Eikö piirustus ja piirileikki kuuluisi lasten pää-aineisiin? Tietokonetaitojenkin opetus luo haasteita: opetus painottuu suurelta osin teoriaan tietokoneiden vähyyden ja huonon toimivuuden ansiosta. Kuitenkin suurin haaste on ollut löytää oma tapa pitää kuria. Fyysiseen kuriin tottuneille lapsille sanat eivät vain usein tunnu riittävän. Lapsista ei voi kuitenkaan olla pitämättä. Jokaisen heidän pienet eleet kertovat jo onko tulossa itkua, naurua vai hermostu-

30

mista. Sydämeni on valloitettu. Asun nigerialaisittain rikkaassa perheessä koulun pihapiirissä korkeiden aitojen ympäröimänä. Pitkään en ole ollut täysin varma, että kuka kuuluu tähän perheeseen ja ketkä täällä oikein asuvat. Vakituiset asukkaat ovat hostmami, ja hänen kaksi lastenlastaan Oprah 3-vee ja kymmenenvuotias Tope. Mamin lapset myös vierailevat usein, sekä muut ystävät, sukulaiset ja tuttavat. Asettuminen perheeseen ei ollut helppoa, suuresti siihen vaikutti ikävät perhetapahtumat heti saapumiseni jälkeen. Myös rikkaan perheen “pelko” normaalielämää kohtaan rajoitti kauan aikaa liikkumistani aitojen ulkopuolella. Nyt yhteinen sävel alkaa löytyä ja liikkuminenkin on vapautunut. Positiivinen puoli liikkumisrajoitukseen oli että ainakin oppi kuinka pestään pyykkiä. Viikonloppuisin olen paljon toisten vapaaehtoisten kanssa. Usein perjantaisin lähdenkin toiseen kaupunginosaan ja palaan sieltä


Volunteering sunnuntai-iltana. Yhdessä ollaan tutustuttu markettien tinkimiselämään, juostu vuoden vaihtuessa mereen ja jaettu kokemuksia kuluneista päivistä. Vapaaehtoisten muodostama ystäväryhmä onkin ollut tärkeää. Kun kulttuurierot muodostuvat suuriksi tuntuu hyvältä, että tuntemuksia voi jakaa samoja tapahtumia kokeneiden kanssa. Päivien karttuessa kulttuuriin pääsee yhä enemmän sisälle. Yorubat rakastavat juhlia ja olenkin päässyt osallistumaan lukuisiin syntymäpäiviin sekä häihin että hautajaisiin. Kaikki

juhlat tehdään suuresti ja ihmisiä sekä ruokaa on paljon. Myös liikenteen kaaokseen tottuneena osaa hengittää syvään ja istua mopon kyytiin sen puikkelehtiessa autojen ja rekkojen välissä. Kun tarvitsee jotakin pientä, saippuaa tai tulitikkuja, voi vain kävellä muutamat metrit katukauppiaiden pienten kojujen luokse, tai kun nälkä yllättää, joka kulman takaa löytyy rouva valmistamassa purtavaa. Nigeria on saanut otteen minusta enkä vielä ole valmis vaihtamaan maailmaa takaisin. Jenni Kiviniemi

Nursery 1 -luokka juhlistamassa syntymäpäiviä.

ja muita vapaaehtoisia saksasta ja Nigeriasta Abeokutan kallioilla.

31


Volunteering

EVS on Tour!

In the mid-April, group of EVS- volunteers had a chance to visit each other’s host projects and compare their experiences. All of them work in school institutions, which offer special education for mentally or physically disabled students.

Anna Lia from Italy has been working almost 9 months in Lehtimäen opisto, in a small village about 60 km from Seinäjoki. Anja from Germany has been also 9 months in Finland and works in Ruskeasuon koulu in Helsinki. Ewa from Poland and Irene from Austria started their service in the beginning of this year and work in Kiipulan opisto in Turenki, near Hämeenlinna. These four girls had an exiting tourney over Finland. Read their report from the tour!

Written by Ewa and Irene: Our travel started at a sunny day at the 10th of April to Lehtimäki to Anna Lia´s project place. We started our first meeting with a coffee outside and enjoyed the sunshine. Then Lia showed us some of the class rooms and we got our first impression of her school. Our evening programme included a karaoke evening with the students. It was really nice to see that the - normal shy Finns - enjoyed singing so much! Also the little volunteer group got later the chance to practise in karaoke with Lia´s mentor at her home. The best performance we had with “I will stay by your side”.

32


Volunteering

11.04. Our morning started with a delicious food and a loooots of coffee. The next planned project with the students - who have been really nice and open-minded by the way - was a funny game, where they had to draw a portray with artist exchange. 12.04. The day started with a last tour around the school ground we haven’t seen before: The horse stable, where Lia also has to work. She explained us how the therapy with the students on the horses works. This day we also planned some morning activities - drawing with the students from our countries - Italy, German, Poland and Austria. In the afternoon we had art lessons where we had to practice our Finnish, because the teacher only allowed Finnish in her classroom. I realised that my Finnish is still really poor after 2 months in Finland. We made some greeting cards - students were finishing their work - and we tried to join the Finnish conversations.

33


Volunteering Writted by Anja 14.4. On Tuesday afternoon our “Visiting Tournee” led us to Ewa’s and Irene’s project in Kiipula. Our accommodation was the rehabilitation centre, “Orala”, where also clients from outside of the school could have some activities. After a short break the guided tour through the school ground began. It led us through the rehabilitation centre, the administration and a few classrooms. In the evening we joined some of the students at “Toimari”, where the evening activities take place. We got to hang out with the youngsters, made some handcrafts and sang, since we are in Finland, karaoke. At the next morning we saw the garden school. We started with the gerbera-shaped main building which provides not only classrooms and some space to grow plants, but also some area to relax for students and teachers. As we visited the engineering school after lunch, we realized that Kiipula provides all kinds of facilities and so the students can chose between different kinds of professional education. 15.4. At Thursday morning, we had already seen a lot in Kiipula and now it was our turn to provide some program. Since we are all volunteers from different countries, we used the “culture and arts”–lessons to have some presentation: quiz about Italy, Poland, Austria and Germany. We were very glad about the good participation and knowledge of the students. In the end there was luckily some time left, to have some conversation in small groups. Now our tour through this school was already over and we had to keep on travelling to Helsinki. In conclusion, after all we’ve seen, Kiipula differs a lot from Ruskeasuon Koulu, where I am volunteering at. The students there, for example, seem not to need as much assistance as in my EVS-project. Since Ruskeasuon Koulu is a special school for physically disabled children, there is also a need for a certain amount of nurses who accompany the students throughout the day. In contrast here the students can do most of the physical tasks on their own. Furthermore the lessons differ a lot. Kiipula is a vocational school and so it provides the subjects, which should prepare the students for their future job. They even have work-trainings for some weeks, while my project on the other hand is a primary school and so the students get only a basic education there. However, since both institutions are schools for students with special needs, Kiipula is one of the opportunities to choose after graduating from Ruskeasuon Koulu.

34


Volunteering Written by Anna Lia: 16.4. The first concrete difference between the school where I´m doing my EVS and Ruskeasuon koulu was the difficulties in interaction with students and the creative solutions how to communicate with them. For example: if a student can’t speak, how the point can be brought across by using a picture-book with categories and from there on turn the conversation into questions that requires yes/no answers. In answering student can use various methods, such as opening their mouths, grabbing a helper’s wrist or decide the answer by touching either one of a helper’s hand in the sense of left/no, right/yes. The visit to the music room was interesting to say at least! Playing instruments has been made possible for everyone with even severe disabilities, with some help of innovative ideas, like special drumming gloves, a drum machine what enables you to play with just a slight movement or MIDI-triggers what you can play by using your hands or even between your shoulder and neck. Touch screens and various computer softwares have been also harnessed in the use of music education and most importantly enjoyment for everyone. The Educational Kitchen for the students had positive qualities in adjusting everything from table height to special knives in order to be independent in kitchen and enjoy cooking and the autonomy it encourages. The Working Center was an especially positive experience with its impressive method: the students are responsible in planning, finding the materials, doing the actual manufacturing and at the evaluating the whole process. The teacher is of course available, in case of problems and need, and she gives support to student’s activeness by positively encouraging his or her ideas and spontaneous problem-solving. But the main goal for the students is to be as independent as possible, to understand and recognize the strengths and skills which he or she possesses. Thus the student learns how to find the best solutions to problems and help oneself.

35


Uutisia

Maailmanvaihto etsii elokuussa 2010 Suomeen tuleville vapaaehtoisille

TUKIHENKILÖITÄ Tukihenkilö on ennen kaikkea ystävä, joka auttaa vapaaehtoista tutustumaan ympäristöön ja ihmisiin. Tilanteesta riippuen tukihenkilö voi esimerkiksi auttaa paikkakuntaan tutustumisessa, harrastusten löytämisessä tai kutsua vapaaehtoisen luokseen kyläilemään. Vapaaehtoisia on tulossa tänä vuonna reilu kolmisenkymmentä, joten tukihenkilöitä tarvitaan useita - vaihtoehtoja maissa ja kielissä löytyy! Tukihenkilöille järjestetään kaksi koulutusta, joissa kerrotaan Maailmanvaihdon toiminnasta, käsitellään tukihenkilön roolia, ideoidaan yhteistä toimintaa ja mietitään ratkaisuja mahdollisiin ongelmatilanteisiin. Lähde mukaan antoisaan ja tarpeelliseen työhön! Jos olet kiinnostunut tukihenkilötoiminnasta niin ota yhteyttä Maailmanvaihdon toimistoon, hosting@maailmanvaihto.fi

36


Muuta

Kirjoita Newsletteriin Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaaehtoistyöstä saat myös hyvän mielen. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimituskuntaan osoitteeseen tiedotus@maailmanvaihto.fi. Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

Write for Newsletter Readers’ writings wanted. Short or extensive, all writings are more than welcome. We would also happily receive your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteerwork also gives you a pleasant mind. If interested, contact the Newletter staff at tiedotus@maailmanvaihto. fi. Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part in around the world.

Liity postituslistalle Liittymällä Maailmanvaihto ry:n postituslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista; tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen; icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilla “Toimintaa Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.

Join our E-mail list By subscribing to Maailmanvaihto’s mailing list you will receive information on current events, such as forthcoming camps, international seminars, trainings, parties. Join by.. 1) sending an blank message to: icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi 2) or through the link that can be found on our web page in the section of “Toimintaa Suomessa”.

37


Tapahtumakalenteri

Tapahtumakalenteri 29-30.5

Maailma Kylässä 2010

4.6

Mahdollisuuksien Tori, Jyväskylä

12.6

Mahdollisuuksien Tori, Porvoo

8.6

Infoilta lähtevien vanhemmille

14.8

Mahdollisuuksien Tori, Hämeenlinna

19.8-29.8

Tulovalmennus, Jumijärven leirikeskus, Jämsä

1.9

Newsletter deadline

Newsletteriin 2/2010 kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet: Anja Zehe Anna Lia Menditto Anni Koskela Ewa Januchowska Grace Kate Heini Rantakylä Irene Branstetter Jenni Kiviniemi Julia Rantakylä Kacie MacGregor Kaisla Koskelainen Karita Blom Marika Heinonen Marjatta Kekkonen Markku Rantakylä Raila Turunen Reeta Kaikumo 38

Julkaisija: Maailmanvaihto ry Toimittaja: Karita Blom Taitto: Arttu Suomalainen Painopaikka: Itä-Helsingin Monistus Seuraava aineistopäivä: 1.9.2010 Ilmestymisaikataulu: 4 kertaa vuodessa Tilaushinta: Vuositilaus sisältyy Maailmanvaihto ry:n jäsenmaksuun


39


Yhteystiedot: Maailmanvaihto ry. - ICYE Finland Oikokatu 3, 00170 Helsinki. tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org 40

Profile for Maailmanvaihto Maailmanvaihto

Newsletter 2 / 2010  

Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti

Newsletter 2 / 2010  

Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti