__MAIN_TEXT__

Page 1

teemana:

EUROOPPA

s ice o s´ v

r

e nte

lu vo

Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 3/2011


Maailmanvaihtoa – Volunteer’s Voices on Maailmanvaihto ry:n neljästi vuodessa ilmestyvä jäsenlehti, jonka tarkoituksena on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehdessä julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia.

2

Lehti lähetetään kaikille yhdistyksen jäsenille ja sitä myös jaetaan tiedotustapahtumissa. Värillinen versio lehdestä julkaistaan Maailmanvaihdon verkkosivuilla.

2 3 4 5 6 8 9 10 11 14 16 20 22 25 26 29 30 33 34 35 36

sisällys sivarin tervehdys maailmanvaihdon toiminnasta vuosikokouskutsu teemana eurooppa vapaaehtoiset euroopassa ja euroopasta changes after changes ten months in a foreign country vapaaehtoisena sloveniassa vapaaehtoistyö vei sydämen mikä ihmeen cimo mitt år i costa rica uganda aamunkoitteessa vapaaehtoiset bloggaavat aluevastaavat suomessa australian arkea arrival camp 2011 koulutusviikonloppu tulee uutiset tulevia tapahtumia yhteystiedot

Seuraavassa lehdessä julkaistavat aineistot tulee lähettää viimeistään 11.11.2011 osoitteeseen suvi.lindgren@ maailmanvaihto. i. Jutut Aasian suunnalta ovat erityisen tervetulleita. Julkaisija: Maailmanvaihto ry Päätoimittaja: Suvi Lindgren Taitto: Jenny Asanti Painopaikka: Itä-Helsingin Monistus toimituskunta lehdessä 3/2011: Arja Ahonen Mathilde Boireaud Henna-Riikka Halonen Marko Halmelahti Virva Hautala Ville Hernesmaa Rahel Hüni Salla Hyppönen Milla Hyvärinen Jaakko Hyytiä Mari Kervinen Suvi Lindgren Oscár Echevarria Moliner Sanni Nieminen Sanna Raita-Aho Hanna Rajala Minna Räisänen Sanna Siltanen Diana Weck


Vuosi nuoruudestani – eli Maailmanvaihdon sivarin perinteinen tervehdys

3

Tee työtä, jolla on tarkoitus. Mainoslauseeseen liittyy hieman ironiaa, sillä tämä on juuri se kantava ajatus, joka saa monen nuoren miehen harkitsemaan siviilipalvelusta (lausehan on monelle tuttu muista yhteyksistä). Olen huomannut, että sanat tarkoitus ja hyöty ovat usein käytössä varsinkin kaltaisteni hieman vanhempien, klassiseen aseistakieltäytyjän määritelmään heikosti sopivien sivareiden keskuudessa. Suurelle osalle meistä on tärkeää tehdä työtä, jossa jo hankitulla koulutuksella ja kokemuksella saadaan aikaiseksi suurin mahdollinen hyöty. Kun työvoima on ilmaista, tai sivarin tapauksessa ainakin hyvin edullista mutta silti hyvin motivoitunutta, on hyötysuhde luonnollisesti korkea – niin yhteiskunnan, palveluspaikan kuin sivarin itsensä vinkkelistä. Korvataan sana palveluspaikka vapaaehtoistyöpaikalla ja sana sivari vapaaehtoisella, ja voilà: täysin sama pätee vapaaehtoistyöhön. Kun aloitin Maailmanvaihdon sivarina tammikuun lopulla, en osannut täysin aavistaa, mitä haastattelussa luvatut ”monipuolinen työnkuva” ja ”vastuu” käytännössä tarkoittaisivat. Nyt seitsemän kuukautta myöhemmin tiedän varsin hyvin. Työni on tähän mennessä ollut kaikkea mahdollista hankeraportoinnista toimiston remonttireiskana toimimiseen. Näin vanhoista kesätyökokemuksistakin on yllättäen ollut hyötyä. Työni on saattanut toisinaan olla hektistäkin, mutta mikä tärkeintä, ei koskaan tylsää. Uskonkin, että pienet toistuvat yllätykset pitävät sivarin sopivasti varpaillaan. Sen sijaan työn tarkoituksesta ei ole ollut epäselvyyttä missään vaiheessa. Maailmanvaihdon tehtävänä on edesauttaa kulttuurien välistä oppimista, ja siinä prosessissa olen ollut mielelläni mukana. Tähän mennessä työni parasta antia on ollut päästä seuraamaan sikäli abstraktilta kalskahtavan ”kulttuurien välisen oppimisen” konkretisoitumista. Näitä hetkiä on tullut todistettua koulutusleireillä, vapaaehtoisia tavatessa sekä vapaaehtoistyöpaikoilta saadun palautteen kautta. Elinikäiseen oppimiseen uskovan kasvatustieteilijän sydäntä lämmittää nähdä, kuinka koululuokan ulkopuolinen, nonformaali oppiminen kantaa hedelmää ja kehittää vapaaehtoisten henkistä pääomaa. Alkava syksy tuo mukanaan uudenlaista kansainvälisyyskasvatustoimintaa ja yhä laajempaa oppilaitosyhteistyötä. Toivon mukaan ne lisäävät vielä entisestään Maailmanvaihdon vaikutusta kulttuurien välisten siltojen rakentajana. Lopuksi, tasavertaisuuden nimissä, Maailmanvaihdossa työskentelyn huonona puolena mainittakoon jatkuvasti paheneva wanderlust. Kaipuu vieraisiin maihin kasvaa vuoden loppua kohden hurjaa vauhtia. Tästä pitävät huolen suomalaisten vapaaehtoisten blogikirjoitukset ja sähköpostiterveiset ulkomailta . Syysterveisin, Jaakko Hyytiä, Maailmanvaihdon siviilipalvelusmies vuosimallia 2011


4 ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTA ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain.

VASTAVUOROISUUSPERIAATE Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt. MISSION STATEMENT of the International Cultural Youth Exchange (ICYE) ICYE’s mission is: To provide challenging intercultural learning experiences for young people. To promote their social and personal development through international volunteer programmes. To promote intercultural understanding, equality of opportunity, tolerance and peace among people in the world.


5

KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN Olet lämpimästi tervetullut Maailmanvaihdon syyskokoukseen. Kokouksessa päätetään, mihin suuntaan toimintaa tulevaisuudessa suunnataan sekä valitaan uudet hallituksen jäsenet. Mikäli olet kiinnostunut vaikuttamaan Maailmanvaihdon asioihin ja saamaan arvokasta kokemusta kansalaisjärjestötoiminnasta, kannattaa asettua ehdolle hallituksen jäseneksi. Annamme mielellään lisätietoja hallituksen jäsenen tehtävistä ja vastuista.

Aika: Sunnuntaina 16.10. klo 15:00 (kahvitarjoilut 15:00 alkaen, kokous 15:30 alkaen) Paikka: Maailmanvaihdon toimisto, Oikokatu 3, HelsinkI Asiat: Toimintasuunnitelma vuosille 2011-12 Talousarvio vuodelle 2012 Hallituksen ja puheenjohtajan vaali Tilintarkastajien valinta Jäsenmaksut vuodelle 2012

TERVETULOA ! Anni Koskela pääsihteeri


te e

m

an

a

6

Kahdeksantoista eurooppalaista osallistuu tällä hetkellä Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöohjelmiin Suomessa. Lisäksi Maailmanvaihto lähettää suomalaisnuoria vapaaehtoistyötehtäviin muihin Euroopan maihin sekä Euroopan lähialueille.

TEEMAJUTTU


7

jatkuu seuraavalla sivulla ...

TEEMAJUTTU


8 ... jatkuu edelliseltä sivulta

Suomesta lähteneet... Venäjä

Ranska

Mira Laukkanen työskentelee Steiner päiväkodissa Samarassa.

Nadege Ollagnier työskentelee luomumatkailua harjoittavassa toimintakeskuksessa Suonenjoella.

Slovenia Sanni Nieminen työskentelee seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavassa järjestössä Ljubljanassa.

Romania Vasile Coton työskentelee luomumatkailua harjoittavassa toimintakeskuksessa Suonenjoella.

Liettua Anna Shepherd tulee joulukuusta alkaen työskentelemään seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavassa järjestössä Vilnassa.

Suomeen saapuneet... Armenia Hayk Antonyan työskentelee luomumatkailua harjoittavassa toimintakeskuksessa Suonenjoella. Tatev Hovhannisyan tekee vammaistyössä Vihdissä.

Kreikka Zacharoula Syrivli ja Stamatia Batsi avustavat tuettuun asumiseen ja työtoimintaan liittyvissä tehtävissä Lahdessa.

Moldova Chistina Olari työskentelee liikuntarajoitteisten koululaisten parissa Helsingissä.

Puola Alina Marciniak toimii avustajana erityistä tukea tarvitseville Lehtimäellä.

TEEMAJUTTU

Saksa Antje Mûller työskentelee englanninkielisessä päiväkodissa Vantaalla. Hannes Kunkel työskentelee ammatillisen erityisopetuksen parissa Pieksämäellä. Lukas Schulz toimii avustajana erityistä tukea tarvitseville Lehtimäellä. Patricia Parch tekee vammaistyötä Hämeenkoskella. Ricarda Rattay työskentelee kansanopistossa Savonlinnassa.

Sveitsi Jasmin Scoch tekee vammais- ja nuorisotyötä Lahdessa. Rahel Hüni avustaa lastenkodissa Hämeenkoskella. Selina-Barbara Gerig työskentelee englanninkielisessä leikkikoulussa Kotkassa.

Turkki Dogukan Duyan toimii vammaistyössä Vihdissä. Ayse Sabir tekee vammaistyötä aikuisten parissa Helsingissä.


9 Oscar worked as an EVS in Finland during 2010 – 2011 and wrote about his experiences before returning to Zaragoza, Spain. Now I work in Lehtimäen Opisto. I stay in the kitchen one day per week and the other days I help the students and teachers in class. On Wednesday I and Mathilde teach clown-class in the school. The children are very happy with us in the class because they can play juggling with balls and sticks. The game is easy and everybody likes to practice it. When I arrived in Finland, I felt much change in my life. First I felt lonely far from my family and friends, but now I have found new friends and many other things that I never thought to ind, as other culture, other languages or maybe other life. Other change in my life was the weather, yes, the weather. Here, in Finland the weather is so cold and wet and in my country, Spain, it is warm and dry. When I saw -25º in the

thermometer my heart got a shock and my I thought that I was crazy but now I know that it is possible to live when the temperature is so low. Then the days were dark and my life was sad and I missed my family and my life in my country, but now the spring is coming and I’m feeling with new energies and I think that Finland also. Other grand shock was.... Why do the people put cold milk in the coffee?, OK, it is a joke, but in Spain we always put hot milk. How are the people in Finland? This is a good question, and the answer is dif icult because I have found that some people are more open than others. It feels like need more distance and more time to connect with the other person and when they open for you, you can ind a great person.

ng

a Ch

In Lehtimäki I have found great persons and fo good friends although althoug this is a small village and very different to my home city where a and where it is million people live together t easier to ind mo more friends. Lehtimäki is peaceful place where you can forget the noise aand arguments and live quietly.

es

text: Oscár Echevarria Moliner

r te

af s

ge

an

ch TEEMAJUTTU


10

Ten months in the foreign country «Mathilde what do you want to do after your exams?» The answer to this question posed by my family and my friends had been clear to me for a while. I needed to discover another country and gain experiences from a new culture. I arrived to Finland on the 18th of August 2010, a little bit lost but with the smile on the lips and with this ambition to give and to share ... I was very interested in the disabled people and their relationship with horses which made me apply for the EVS-project in Lehtimäen opisto where one of the activities is horse therapy. Other activities are cooking class, decorations activities, theater, English lessons, music … What I like here is that the teachers are very open minded, help me and Óscar a lot and let us take initiatives. The relation with students has grown strong by now, I have learnt a lot about them and myself ... and they have also learnt about me. It’s a good feeling when I arrive in the morning and I get happy greetings from the students. And I keep telling «no niin, coffee break, so good pulla, Sauna, potatoes again and again ;), karjalanpiirakka! and this puuro». Some anecdotes when people understand that you are not a Finnish person and give you the smile: in the train one man said to me: »I’m sorry , I don’t speak French, I know only a sentence «je vous aime = I love you» Just because now I don’t feel like a foreigner but like I had another home .. I think it has been a good adventure. text: Mathilde Boireaud

TEEMAJUTTU


11

SĆęĊĊēĐĆĆėĊěĆĆ ęĞśĘĐĊēęĊđĞĤ SđĔěĊēĎĆĘĘĆ

TEEMAJUTTU


12 jatkuu edelliseltä sivulta...

“ Slovenialaisen kulttuurin lisäksi olen saanut kuulla jonkin verran espanjalaisesta kulttuurista, kiitos toisen organisaatiossa työskentelevän vapaaehtoisen. Varsinkin kesällä on hauska vertailla, mikä on suomalaisen, slovenialaisen tai espanjalaisen mielestä kuuma päivä.”

EVS-ohjelma vei Sanni Niemisen vaikuttamistyöhön LGBT-järjestöön. Teen EVS-vapaaehtoisjaksoani tällä hetkellä Ljubljanassa, Slovenian pääkapungissa. Olen tämän kevään abi ja EVSvapaaehtoisjakso tuntui hyvältä ratkaisulta viettää välivuotta. Saavuin maahan heinäkuun alussa ja tarkoitus olisi viettää täällä 8 kuukautta, ensi maaliskuuhun asti. Työskentelen LGBT (Lesbian, Gay, Bisexual and Transgender) -organisaatiossa Ljubljanassa. Minun ja espanjalaisen vapaaehtoisen töihin kuuluu pääasiassa artikkeleiden kirjoittaminen, tiedon etsintä, erilaisten työpajojen ja leirien järjestäminen sekä avustaminen näissä projekteissa. Kummallakin on myös oma projekti, jota työstetään. Minun olisi tarkoitus mennä tekemään homofobian vastaista projektia yliopistoille, kunhan koulut lokakuussa alkavat. Työnkuva on yllättävän laaja ja pienessä toimistossamme on rento meininki. Organisaatio toimii pitkälti vapaaehtoisten

TEEMAJUTTU

voimin ja työskentelemmekin pääasiassa kolmistaan (minä, toinen vapaaehtoinen ja pomomme) toimistolla. Sloveniassa toimii monta pienempää seksuaalivähemmistöjen oikeuksia painottavaa organisaatiota, joten teemme eri organisaatioiden, baarien ja klubien kanssa yhteistyötä. Toimistotyön lisäksi saatamme olla jakamassa kondomeja ja tietoa viikonloppuisin klubeilla, luomassa erilaisia teemapäiviä tai keskustelemassa seksuaalisuudesta ja terveydestä eri tapahtumissa. Ennen lähtöäni jännitin paljon kieltä, uutta kulttuuria ja sitä, miten seksuaalivähemmistöihin suhtauduttaisiin Sloveniassa. Ljubljanassa olo tuntuu turvalliselta, vaikka jotain levottomuuksia aika ajoin saattaa esiintyä (kuten varmaan kaikkialla maailmassa). LGBTpaikat ovat Sloveniassa vähälukuisia, mutta mukavia. Myös slovenialaiset ovat mukavia ja heidän kanssaan on helppo tulla juttuun. Ljubljanassa suurin osa ihmisistä puhuu todella hyvää englantia. Tämä on tietenkin todella hyvä juttu, mutta sloveenia ei tule harjoiteltua niin paljon kuin haluaisi, kun kieli niin


13

“ Meille on järjestetty sloveenin tunteja pari kertaa viikossa ja nautin niistä todella. Koska oppilaina ovat vain minä ja toinen vapaaehtoinen, saamme hyvin pitkälti päättää, mitä haluaisimmie oppia ja mikä meitä kiinnostaa. “

helposti vaihtuu englantiin. Meille on järjestetty sloveenin tunteja pari kertaa viikossa ja nautin niistä todella. Kielen lisäksi opettajamme kertoo Slovenian historiasta ja kulttuurista. Koska oppilaina ovat vain minä ja toinen vapaaehtoinen, saamme hyvin pitkälti päättää, mitä haluaisimmie oppia ja mikä meitä kiinnostaa. Asun opiskelijasolussa toisen vapaaehtoisen kanssa, kolmen bussipysäkin päässä keskustassa. Lokakuussa asuntoon on muuttamassa myös kaksi opiskelijaa. Ennen tänne tuloani olin kauhuissani soluasumisesta, mutta ilokseni huomasin, että se on varsin mutkatonta. Asiat on helppo sopia muiden kämppisten kanssa ja kun jokainen huolehtii omista sotkuistaan, on asunnossa mukava elää. Slovenialaisen kulttuurin lisäksi olen saanut kuulla jonkin verran espanjalaisesta kulttuurista, kiitos toisen organisaatiossa työskentelevän vapaaehtoisen. Varsinkin kesällä on hauska vertailla, mikä on suomalaisen, slovenialaisen tai espanjalaisen mielestä kuuma päivä. Myös monesta muusta asiasta saadaan väännettyä leikkimielistä väittelyä.

EVS-vapaaehtoiset pitävät hyvin tiiviisti yhtä Sloveniassa ja se tuntuu omalta “porukalta”. Olin todella iloinen päätöksestäni pitää välivuosi ja tulla tänne. Lähes kaikki tapaamani ihmiset ovat sanoneet (ja yhdyn heidän mielipiteeseensä) etteivät tienneet Sloveniasta mitään ennen kuin tulivat tänne ja nyt ovat tajunneet millainen helmi se on. Teksti ja kuvat: Sanni Nieminen

TEEMAJUTTU


14

VAPAAEHTOISTYÖ VEI SYDÄMEN SEKÄ 65 RASTAA Elokuussa 2009 lähdin Englantiin rastat viuhuen laajentamaan sosiaalialan työkokemustani ja parantamaan kielitaitoani. Lähdin yllättyneenä siitä, että yleensäkin pääsin vielä, lähes yli-ikäisenä, EVS-ohjelmaan. Sain työskennellä paikassa, jonka asukkaat sulattavat kovimmankin sydämen: pikkukaupunki Altonissa, keskellä Hampshiren peltoja Etelä-Englannissa. Reilu vuosi sitten palasin Suomeen, tukka lyhyenä ja surullisena siitä, että jouduin jättämään taakse ne paikat ja ihmiset, joihin vasta ehdin tutustua. Vapaaehtoistyöpaikkani yhdentoista kuukauden ajan oli Treloar College, erityisoppilaitos liikuntavammaisille nuorille, jotka tarvitsevat erityistä tukea opiskeluunsa.

Opetuksen lisäksi opiston alueella on oppilaille järjestetty terveyspalvelut, kuntoutuspalvelut ja asumispalvelut. Vapaaajanrientojakin oppilaille oli järjestetty joka ilta kilpauinnista diskoon. Vastaavia oppilaitoksia ei ole Briteissä, ja siksi Treloar Collegeen tuli oppilaita ympäri maata ja ulkomaitakin myöten. Tuntui uskomattomalta olla töissä paikassa, jossa vallitsi niin reilu ja lämmin henki, ja jossa kävelemään kykenevä on vähemmistössä. “Varo sähköpyörätuolilla kiitäviä nuoria käytävillä”, muistutettiin. Työskentelin luokassa, jossa oli kuusi oppilasta ja kaksi kouluavustajaa ja kaksi luokanopettajaa. Tämä ei ollut liikaa, sillä luokan oppilaat tarvitsivat paljon tukea. Tein samoja töitä kuin muutkin kouluavustajat, mikä tarkoitti auttavana kätenä tai äänenä toimimista oppilaille – näppäimistön käyttöä, kankaan ohjausta ompelukoneella oppilaan painaessa poljinta, kastikkeen hämmennystä, avustettua kommunikointia. Itselleni oli alusta alkaen luontevaa kohdata opiston liikuntavammaisia ja vaikeavammaisiakin nuoria, olihan minulla jo kokemusta vammaistyöstä Suomessa. Toisille vapaaehtoisille työn aloitus oli alussa selvästi raskaampaa, monesti säälin täyttämää. Yritin osaltani tsempata toisia vapaaehtoisia ja auttaa näkemään nuoret oppilaat persoonina ei vain vammaisina. Ihan kylmiltämme emme työskentelyä kuitenkaan aloittaneet, sillä me vapaaehtoiset osallistuimme ennen lukukauden alkua samoihin valmennuksiin kuin uudet työntekijätkin.

Nele, a volunteer is helping a student at art lesson.

TEEMAJUTTU

Vapaaehtoisvuosi Englannissa oli mielenkiintoinen kokemus. Itseäni mietitytti, voinko lähteä tekemään vapaaehtoistyötä länsimaahan, kai apuani tarvittaisiin enemmän


15

kehitysmaissa. Mutta kokemus osoitti, että vapaaehtoiset ovat tärkeä apu myös Euroopassa. Treloar Collegessa työskenteli kansainvälisten vapaaehtoisten lisäksi paikallisia vapaaehtoisia. Suomessa vapaaehtoistoiminta ei ole yhä suosittua kuin Englannissa, ja sitä tunnutaan myös arvostettavan enemmän. Opistossa tuettiin ja kannustettiin oppilaita minusta esimerkillisellä tavalla. Työ oli välillä kuitenkin stressaavaa ja kiireistä hallinnon monimutkaisten vaatimusten takia. Kiristynyt taloustilanne heijastui myös oppilaitoksen resursseihin, minkä ei taas haluttu näkyvän oppilaitoksen erinomaisissa tuloksissa kansallisissa kouluvertailuissa. Tästä kaikesta löytyy myös syy siihen, mitä tapahtui rastoilleni. Olin jo pitkin kevättä ajatellut, että haluan kerätä varoja Treloar Collegelle. Kun en maratonia jaksanut juosta, niin päätin luopua jostain itselleni merkittävästä: lähes kuusi vuotta kasvattamista rastoistani. Tiedotin opiston henkilökuntaa ja oppilaita varojen keruustani, ja pyysin veikkauksia rastojeni määrästä. Viimeisellä viikolla sitten annoin

veikkaajien, oman luokkani oppilaiden ja työkavereiden pätkäistä 65 rastaa (kokonaismäärä oli 68). Tähän tehtävään eivät tosin kaikki suostuneet, vaan kauhistelivat uhraustani tai onnittelivat rohkeudesta. Ehkä rohkeaa, mutta ei kaduttanut tippaakaan! Tunsin iloa siitä, että saatoin tehdä vielä jotain collegen ja etenkin sen oppilaiden hyväksi! Tänä kesänä palasin Treloar Collegeen, jossa monet asiat tuntuivat muuttuneen, paitsi se, että työntekijät ja opiskelijat olivat yhtä ihania kuin ennenkin. Osa oppilaista ei meinannut pysyä tuolissaan. Menin auttamaan oppitunneille ja vietin iltaa ystävien kanssa pubissa - tuntui, kuin en olisi edes ollut poissa. Mahtavaa, että saatoin olla vapaaehtoisena paikassa, jonne on aina tervetullut takaisin.

PS. Mihin rastat menivät? Collegen luova käsityönopettaja otti ilolla vastaan rastani ja keräämäni rahat ohjasin taideopetukseen.

PPS. Vapaaehtoisvuoteni ohjasi minut lopulta uusille työurille. Suomeen palattuani olen työskennellyt mm. vapaaehtoistoiminnan juhlavuoden parissa Vantaalla. Kivat muistot ICYEUK:stä toivat puolestaan mukaan Maailmanvaihtoon. teksti ja kuvat: Virva Hautala

Tricky task for students.

TEEMAJUTTU


16

?

MIKÄ IHMEEN

CIMO

Simo, Kimo, Simmo. Oudolla lapsella on monta nimeä. Päätin kysyä CIMOn ohjelmaasiantuntijalta Terhi Liintolalta, mikä hitsi on se suuri rakennus Hakaniemen rannassa, ja mitä tekemistä Maailmanvaihdolla on sen kanssa. Vastaukseksi sain innostunutta puhinaa. – CIMO on kansainvälisen liikkuvuuden palveluorganisaatio. Se hallinnoi ja jakaa apurahoja sekä neuvoo ja kouluttaa ulkomaille lähteviä nuoria ja opiskelijoita, tulee kuin tykin piipusta Niinpä niin. Olisikohan pitänyt tutustua nettisivuihin paremmin. Mutta mitä tuo kaikki oikein tarkoittaa? Miksi Maailmanvaihdon touhuissa vilahtelee aina silloin tällöin tämä mystinen CIMO? CIMO hallinnoi Suomessa Youth in Action -nimistä EU:n ohjelmaa, johon myös Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu EVS kuuluu. Muita Youth in Actionin toimintoja ovat muun muassa nuorten demokratiahanke ja nuorisoaloite. Esimerkiksi Maailmanvaihdon kautta EVS-vapaaehtoiseksi lähtevä nuori käy CIMOn koulutuksessa ennen ja jälkeen vapaaehtoistyöaikaansa. EVS:n historia alkoi vuonna 1996, kun komissaari Edith Cresson katsoi kansainvälisen vapaaehtoistyön olevan lääke nuorisotyöttömyyteen. Liintolan mukaan Cresson plagioi idean ICYE:ltä ja KVT:n kattojärjestöltä SCI:lta – nehän olivat keksineet Cressonin oivalluksen jo heti toisen maailmansodan jälkeen. Minusta EVS on melkein liian hyvää ollakseen totta. Ilmaiseksi pääsee hyvällä onnella toiselle puolelle maapalloa kartuttamaan kielitaitoa ja hääräämään mielenkiintoisissa projekteissa. Kuinka käy vapaaehtoispalvelulle näinä talouskriisin aikoina?

TEEMAJUTTU

Liintola on toiveikas. – EVS on eräänlainen komission lippulaiva. Nytkin apurahat nousevat viidellä prosentilla. Ohjelma tulee luultavimmin jatkumaan, mutta muodosta ei ole varmuutta. Vuonna 2014 EVS:n sijainti arvioidaan uudelleen, ja se saatetaan liittää osaksi muita ohjelmia, jolloin EVS:n itsenäisyys heikkenisi. Tätä emme kyllä toivoisi. Liintolan silmät kapenevat viiruiksi, kun kerron Turussa pikapuoliin järjestettävästä Maailmanvaihdon infoillasta. – Miten tilaisuutta mainostetaan? Millä sähköpostilistoilla? Liintola ei näytä tyytyväiseltä, kun vastaan, että enimmäkseen opiskelijalistoilla. Liintola karrikoi nuoret kahteen luokkaan: superaktiiveihin, jotka ovat mukana viidessä eri järjestössä, ja todella syrjäytyneisiin, joilta on jäänyt peruskoulu kesken ja joilla on kontollaan tuomioita. Siihen väliin jää enemmistö suomalaisista nuorista. – Nämä nuoret menevät peruskoulun jälkeen parturi–kampaamokouluun ja töihin marketin kassalle. Juuri niille pitäisi saada viesti esimerkiksi EVS:n antamasta mahdollisuudesta päästä ulkomaille. Mitä vinkkejä Liintola sitten antaa nuorelle, joka haluaisi lähteä maailmalle EVS:ksi? –Tee itsesi kiinnostavaksi, kuuluu Liintolan huudahdus. – Kyselyitä tulee parikymmentä päivässä nuorilta, jotka sanovat haluavansa lähteä EVS-vapaaehtoiseksi. EVS-projektin haku on kuitenkin aikamoinen satsaus järjestöltä. Itse täytyy olla aktiivinen tai toimia järjestössä, ennen kuin järjestö innostuu etsimään nuorelle vapaaehtoispaikan. Teksti ja kuva: Milla Hyvärinen


”Liintola karrikoi nuoret superaktiiveihin, jotka ovat mukana viidessä eri järjestössä, ja todella syrjäytyneisiin. Siihen väliin jää enemmistö suomalaisista nuorista.”

17

Eurooppalainen vapaaehtoistyöpalvelu EVS • Mahdollisuuksia kansainvälistyä ja tutustua toiseen kulttuuriin vapaaehtoistyön kautta. • EVS:n kautta voi lähteä lähinnä EU- ja ETA- maihin. Vapaaehtoistyöpaikkoja voi etsiä EU:n verkkotietokannasta http:// ec.europa.eu/youth/evs/aod/hei_en.cfm • Ohjelmaan voivat osallistua 18–30-vuotiaat nuoret. Etusijalla ovat ne nuoret, joilla on heikosti vaihtoehtoisia kansainvälistymisen kanavia. • Maailmanvaihto ry on yksi EVS:n suurimmista lähettävistä ja vastaanottavista järjestöistä Suomessa. Maailmanvaihto lähettää EVSvapaaehtoistyöntekijöitä 6-12 kk kestäville jaksoille. • Ohjelmaa rahoittaa EU ja se on lähtijälle maksuton. • Vapaaehtoiset asuvat yleensä vapaaehtoistyöpaikkansa yhteydessä asuntolassa , soluasunnossa tai isäntäperheissä. • EVS-vapaaehtoistyöhön voi hakea ympäri vuoden, kuitenkin vähintään 6 kk ennen suunniteltua vapaaehtoistyöjakson alkamista.

Terhi Liintola kehottaa Maailmanvaihtoa aktivoimaan suurten kaupunkien ulkopuolella asuvia nuoria.

TEEMAJUTTU


18

Mitt år i

Costa Rica

För snart ett år sedan var det dags att stiga av bussen i Ciudad Quesada, Costa Rica där min värdfamilj väntade på mig. Jag var så klart nervös men det visade sig vara helt onödigt eftersom jag redan efter den första natten i deras hus kände mig som en del av deras familj. Det var i varje fall en hel del att vänja sig vid. Efter att ha bott i min egen lägenhet de senaste sex åren var det inte lätt att ge upp min självständighet och dela rum (ett MYCKET litet rum) med min nya värdsyster Noelia. Det var uppenbart att denna familj tillhör den fattigare populationen i Costa Rica men jag hade inga problem att vänja mig vid

denna för mig helt nya livsstil och efter ett par dagar var det helt normalt att duscha i iskallt vatten varje morgon och lyssna på gässens låtande genom de papperstunna väggarna varje natt. Jag kunde inte ha önskat få en mer välkomnande och varm värdfamilj. En vecka före jag anlände i Costa Rica ick jag veta att jag skulle arbeta i ett räddningscenter för vilda djur och jag var minst sagt lycklig över att få arbeta med djur och göra ett kroppsligt arbete efter att ha suttit i föreläsningssalar i fem år. ”Centro de rescate para vida silvestre La Marina” som centret heter är dedikerat till att ta hand om djur


19

som hamnat i olyckor och är skadade och rehabilitera dessa för att senare kunna frigöra dem. Centret har också en hel del djur som inte kommer att frigöras och fungerar således också som djurpark för besökare som vill lära känna vilda djur. Min arbetsuppgift var att assistera i djurparkens rutinuppehåll och detta innebar bl.a. att rengöra burar och att mata djuren. I centret jobbar en hel del utländska volontärer så jag ick träffa nya människor från hela världen under mitt år här. Efter några veckor på jobbet blev det uppenbart att jag var tvungen att byta familj. Min familj var belägen alltför långt borta

från min arbetsplats och jag var tvungen att sitta i bussar fyra timmar varje dag. Det kändes som om jag inte hade tid för någonting annat än mitt arbete och resorna. Typiskt för Costa Rica är att här måste man alltid vänta en god stund innan saker sker så jag var jättelycklig när jag efter två månader ick lytta till en ny familj endast tio minuter från mitt jobb. Jag lyttade till en liten by som heter Santa Rosa. Det blev här som mitt volontärår tog en helt ny rikting och jag träffade många nya vänner, både lokala och utlänningar och äntligen hade jag tid för ett socialt liv ytterom arbetet. Min nya familj är också


20


21

jättetrevlig och de har haft volontärer hos dem de senaste fem åren så vi hade inga svårigheter med att lära oss att bo tillsammans. Om en vecka kommer jag att resa tillbaka till Finland och jag kan ärligt säga att detta var det bästa året i mitt liv. Det kommer att bli svårt att lämna alla vänner jag har här i Santa Rosa. Min by som redan känns som mitt nya hem. Byborna här har varit väldigt välkomnande och alla här säger att jag är en del deras samhälle och att de kommer att sakna mig. Jag har redan bestämt att jag kommer tillbaka till Costa Rica någon dag i

framtiden för att bo här igen. Såklart ser jag också fram emot att komma tillbaka till Finland där familj och vänner väntar på mig. Jag har inte ätit inländsk mat på ett helt år och ris kommer jag nog inte att äta igen på en lång tid. Detta år i Costa Rica har satt sina spår i mig för resten av mitt liv. Jag kommer aldrig att glömma mina upplevelser här och alla nya vänskaper jag fått.

Text och foto: Diana Weck


22

UGANDA AAMUNKOITTEESSA Herään aamuyöllä jonkun hakatessa ikkunaani. Sade ruoskii peltikattoa ja katon rakosista näkyy salamoiden välke. Pomppaan ylös säikähtäen, että lapsille on käynyt jotain tai että salama on iskenyt pihapuuhumme. Avaan ikkunan ja löydän sen takaa työkaverini seisomassa sateesta märkänä ja peloissaan. Lehmämme Lena on alkanut synnyttää, ja näyttää siltä että saisimme uuden perheenjäsenen hetkenä minä hyvänsä. Kietaisen takin ylleni ja lähden ystäväni seuraksi sateeseen. Kun pääsemme talon taakse, saamme todistaa kuinka Lenasta tulee äiti. Autamme Lenan ja vasikan, jonka nimeämme Robertiksi, varastoon sateelta suojaan. Valvomme varastossa hetkisen kunnes sade alkaa hellittää. Parin tunnin unien jälkeen herään, laitan lenkkivaatteet päälleni ja hiivin talosta ulos. Aurinko ei ole vielä noussut, joten ulkona on pilkkopimeää. Käyn herättämässä

lapset, kello on puoli kuusi; on aika ryhtyä aamupuuhiin ja pian lähteä lompsimaan kohti koulua. Lapset heräilevät yksi kerrallaan, huoneet ja piha täyttyvät unisten jalkojen töminästä ja lasten pienestä unisesta muminasta. Kaavimme pannun pohjalta edellisillan ruoantähteet lapsille kouluun mukaan, ja kun viimeinenkin pikkuämpäri on saanut pohjalle ruokaa, suljemme keittiön oven ja lähdemme paljasjaloin pimeyteen, kävelemään kohti koulua ja auringonnousua. Saavuttaessamme koulun pihan, hyvästelen lapset, kiihdytän vauhtini juoksuun ja lähden suorittamaan aamulenkkini yksin loppuun. Aurinko on jo noussut, ja kylän asukkaat ovat heränneet siivoamaan pihaansa, heinänkorsista tehdyt ulkoharjat apunaan. Juoksuni keskeytyy vähän väliä sillä tervehdin jokaista vastaantulijaa, ja pysähdyn juttelemaan tuttujen kanssa. Aurinko paistaa jo kunnolla joten on laitettava kunnolla


23

juoksuksi ehtiäkseni käydä hakemassa kaivolta vettä ja suihkussa ennen koulun alkamista. … ja päivän valon aikaan. Vapaaehtoistyöpaikkani, Kiyumbakimu Children’s Village sijaitsee n.170 kilometrin päässä Ugandan pääkaupungista Kampalasta ja 50 km lähimmästä kaupungista Masakasta. KCV on pieni kahdentoista lapsen orpokotikeskus, jossa lasten koulunkäynti kustannetaan ulkopuolisin lahjoitksin. Kylän köyhemmät lapset, joilla eivät pysty maksamaan koulumaksuja, saapuvat KCV-keskuksen ilmaiseen kouluun. Kolme vapaaehtoista vastaa kaikesta koulun toiminnasta, oppituntien sisällöstä, kokeista, opetusmateriaalista yms. Koulua on viisi tuntia päivässä ja viisi päivää viikossa. Opetamme matematiikkaa, englantia, lukemista, kirjoittamista sekä musiikkia ja

liikuntaa. Kello on yhdeksän ja istumme 30 lapsen kanssa pihapuumme alla. Lapset ovat 3-11-vuotiaita, erittäin reippaita ja energisiä, joten tunnit ovat aina erilaisia, eikä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Laulamme lauluja paikallisella kielellä, lugandaksi, ja yritämme saada ujoimmatkin mukaan tanssimaan, laulamaan ja taputtamaan. Seuraavaksi tunniksi siirrymme sisätiloihin, pieneen luokkahuoneeseen jonka seinälle on kiinnitetty liitutaulu. Opettelemme aakkosia, joka osoittautuu yllättävän hankalaksi, sillä ensimmäistä kertaa koulussa olevat pikku oppilaat eivät osaa erottaa numeroita ja kirjaimia. Tunnit ovat mukavaa yhdessäoloa, leikkien kautta oppimista. Kuuden aikaan keskuksen lapset tulevat juosten kotiin. Teemme yhdessä läksyjä, valmistamme ruokaa, siistimme pihaa.


24

” Lehmämme Lena on alkanut synnyttää, ja näyttää siltä että saisimme uuden perheenjäsenen hetkenä minä hyvänsä.”

... jatkuu edelliseltä sivulta Sadekauden lähestyessä lähdemme pelloille kuokkimaan. Kanat juoksentelevat pihamaalla, lehmät laiduntavat talon takana olevalla pellolla. Lapset hyppivät hyppynarulla ja laulavat ugandalaisia lauluja. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee. Pimeys laskeutuu puoli kahdeksalta. Valmistamme iltaruokaa kokin kanssa, hänen pienten lasten kököttäessä tyytyväisinä selissämme. Pojista nuorempi on alle vuoden ikäinen ja hänen isoveljensä kaksivuotias. Pienet lapset tuovat lisää eloa ja kiirettä arkeemme. Pienempi on saanut minulta uuden lempinimen, ja nyt kaikki kutsuvat häntä Rusinaksi. Ruoan jälkeen alkavat iltapuuhat. Hampaitten harjausta, koulureppujen pakkausta ja vihdoin unten maille.

Kello on puoli 11 illalla ja istun vapaaehtoistyökavereitteni kanssa talomme takapihalla, uskomattoman tähtitaivaan alla jutellen kuluneesta päivästä. Keskustelemme kotimaistamme, menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Soitan paikallisille ystävilleni Kampalaan ja suunnittelen heidän kanssaan tulevaa viikonloppuretkeä heidän luokseen. Ennen nukkumaanmenoa istun vielä pihalla itsekseni katsoen taivasta, joka näyttää suuremmalta kuin koskaan Suomessa. Hymyilen ja tiedän olevani juuri sillä hetkellä onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin.

teksti: Henna-Riikka Halonen


VAPAAEHTOISET BLOGGAAVAT ULKOMAILTA

25

Millaisia ovat ensimmäiset viikot vapaaehtoistyössä ulkomailla? Miten arki sujuu, kun takana on jo muutamia kuukausia maailmalla? Tänä syksynä Maailmavaihdon kotisivujen kautta on mahdollista kurkistaa vapaaehtoisten elämään ulkomailla, sillä muutamat maailmalla oleskelevista vapaaehtoisista jakavat tulevina kuukausina kuulumisiaan sivustollemme linkitettävien blogien kautta.

..

Suvi, 27, Costa Rica: Suvi oleskelee vuoden Costa Rican keskiosassa, Pejivallen kylässä. Hän työskentelee luonnon parissa La Martan kansallispuistossa. Työt ovat jo alkaneet, ja lausahdus ¡Que rica la comida! on ehtinyt tulla tutuksi.

.

. Eevastiina, 23, Meksiko: Eevastiina viettää puoli vuotta Meksikon Tuxtla Gutiérrezissa. Hän työskentelee turvaa ja tukea tarvitsevien lasten parissa. Takana on jo muun muassa muutamia päiviä Mexico Cityssä sekä tulovalmennusleiri.

..

Anni, 24, Ghana: Annin vuoden mittainen vapaaehtoistyöjakso suuntautuu Ghanaan, jossa hän työskentelee koulussa. ”Saa nähdä, miten syvälle tämä pohjolan kasvatti sukeltaa kuumaan Ghanaan ja sen niin kovasti kehuja saaneiden asukkaiden elämään ja tapoihin”, kuuluivat Annin mietteet ennen lähtöä.

..

Sonja, 26, Kenia: Sonja bloggaa Keniasta. Hän työskentelee vuoden ajan erityiskoulussa Nairobissa.

..

Maria, 22, Nepal: Maria kirjoittaa Nepalista. Hän työskentelee puolivuotisen vapaaehtoistyöjaksonsa aikana nepalilaisessa orpokodissa.

..

Johanna, 19, Kolumbia: Johanna työskentelee puoli vuotta vapaaehtoisena Kolumbian Bogotássa. Hänen työpaikkanaan on keskus, joka tarjoaa lapsille koulunkäyntimahdollisuuksia.

Nähtävillä on jo Suvin, Eevastiinan ja Annin kirjoituksia. Loput blogit linkitetäänkotisivuille pian. Surffaa osoitteeseen www.maailmanvaihto. i/blogit ja tutustu vapaaehtoisten kirjoituksiin!


26

Tänä syksynä eri puolilla Suomea aloittaa kuusi Maailmanvaihdon aluevastaavaa. Aluevastaavat pitävät yhteyttä oman alueensa vapaaehtoisiin ja heidän tukihenkilöihinsä sekä varmistavat, että vapaaehtoisten tukiverkostot ovat riittävät ja laadukkaat. Aluevastaava järjestää vapaaehtoisten ja tukihenkilöiden kanssa yhteisiä tapaamisia, joissa osallistujat pääsevät tutustuvat toisiinsa sekä suomalaiseen kulttuuriin. Tavata voidaan esimerkiksi elokuvaillan, ulkoilun, saunaillan tai ruokakulttuureihin tutustuminen kokkailun merkeissä. Paikallistoimintaan pääsee mukaan ottamalla yhteyttä suoraan aluevastaaviin tai Maailmanvaihdon tukihenkilövastaavaan Salla Hyppöseen.

pohjanmaa

itäsuomi

M S Tampere

Lahti

pääkaupunkiseutu


27

M

Lahden ympäristö ” Olen Marko Halmelahti ja asun Lahdessa. Meillä on tällä hetkellä seitsemän vapaaehtoista Lahdessa ja Hämeenkoskella, odotamme vielä yhtä saapuvaksi tämän syksyn aikana. Vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin ja saamani palautteen mukaan vapaaehtoiset viihtyvät mainiosti. Päädyin vapaaehtoiseksi Maailmanvaihtoon, koska pidän kansainvälisestä tunnelmasta ja asioiden järjestelemisestä. Tapaamiset vapaaehtoisten kanssa ovat aina olleet hauskoja. Asiapitoisia tapaamisia meillä on varsin vähän, joten yleensä tapaamme jonkin mukavan tekemisen merkeissä, pienemmällä tai suuremmalla porukalla.”

Itä-Suomi ” Olen Mari Kervinen Joensuusta, Itä-Suomen aluevastaavana ja tukihenkilönä ensimmäistä vuotta. Uudesta tehtävästäni en voi kuin iloita: Itä-Suomi näyttää parhaat puolensa, mutta myös haasteellisuutensa pitkinä välimatkoina ja pikkukaupunkeina. Saan aktivoitua itseäni liikkumaan, näkemään ja kokemaan ja ennen kaikkea saan uusia ystäviä maailmanvaihtolaisista! Suomi vapaaehtoisten kanssa nähtynä ja koettuna on jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Aluevastaavuus tulkoon tarjoamaan kansainvälisen lähiseutumatkailun ilotulitusta mitä parhaimmassa seurassa.”

N

”Vuoden 2011-2012 tukihenkilöt syksyn tulovalmennusleirillä Lemillä”

M

Pääkaupunkiseutu Aluevastaavana pääkaupunkiseudulla toimii Nina Repo. Nina on aiemmin ollut Maailmanvaihdon toiminnassa mukana tukihenkilönä sekä leiritiimiläisenä.


28 Tampere ja lähialueet ” Olen Sanna Raita-aho, 22-vuotias yliopisto-opiskelija Tampereelta. Toimin tänä vuonna kolmatta vuotta tukihenkilönä ja myös Tampereen aluekoordinaattorina. Odotan sitä, että pääsee taas tutustumaan uusiin vapaaehtoisiin, jotka ovat yleensä hyviä tyyppejä. Olin itse vapaaehtoistyössä syvässä idässä Ukrainassa 2008-2009 välisenä aikana. Koska oma tukihenkilöni oli loistotyyppi, halusin itsekin ryhtyä tukihenkilöksi palattuani. Halusin myös jatkaa vapaaehtoistyöelämää Suomessa, koska se oli mielestäni huippukivaa.”

S

” I am Sanna Siltanen 30 years-old, one of the two Sannas who are coordinating Tampere region :) Tampere is the third biggest city in Finland after Helsinki and Espoo and of course in my opinion - the best one! ;) I like board games, movies, dancing and yoga. Also I am very interested in Japanese culture. Never been in Japan, though. I was an EVS-volunteer in 2010 spending 9 months in an environmental project in Greece. I have been also ICYE-volunteer in 2005, bit exceptionally spending 6 months in Iceland on a rural area called Kjós. Since 2005 I have been a support person in Maailmanvaihto more or less every year.

-

Fu-Hsu and her previous support person Sanna Siltanen in Beijing

A

Pohjanmaa ” Olen Arja Ahonen ja Asun Lapualla. Aloitin tänä syksynä Pohjanmaan alue-vastaavana. Aluevastaavatoiminnasta kiinnostuin, koska meillä on asunut noin kymmenen nuorta Rotary clubin kesävaihdokkia vuosien varrella ja tämä toiminta tuntui mukavalta jatkumolta sille. Olen koko ikäni ollut töissä merellä ja tämän hetkinen työnantajani on Tallink Silja ja Laiva M/S Silja Serenade. Työssäni kohtaan päivittäin asiakkaita ympäri maailmaa, ja siksi olen aina ollut kiinnostunut kielten opiskelusta, matkustelusta vieraisiin maihin sekä tutustumaan eri maiden ihmisiin, tapoihin ja kulttuureihin.”

Yhteystiedot: Pääkaupunkiseutu: Nina Repo nrepo@hotmail.com Tampere: Sanna Siltanen sanna.siltanen@@gmail.com, Sanna Raita-Aho sanna.raita-aho@luukku.com Lahti: Marko Halmelahti marko.halmelahti@gmail.com Itä-Suomi: Mari Kervinen mari.kervinen@uef. i Pohjanmaa: Arja Ahonen a irefoxa@hotmail.com Vastaava hallituksen jäsen: Salla Hyppönen salla.hypponen@maailmanvaihto. i


29 Lähdin tammikuussa 2011 Australiaan tekemään vapaaehtoistyötä ja päädyin sisäoppilaitokseen nuorten ohjaajaksi. Vapaaehtoistyöjakson ajan jaoin asunnon Kalifornian kasvatin sekä Etelä-Korealaisen miehenalun kanssa. Työt alkoivat seitsemältä aamulla. Heti kun oppilaat lähtivät kouluun, alkoi vapaa-aika. Usein työkaverimme veivät meidät surffaamaan. Saimme lainattua kaksi lautaa paikalliselta surffausopettajalta. Surffausta, leffoja sekä päiviä rannalla – parempaa kuin kotimaan pakkaset? Kyllä. Takaisin työpaikalla piti olla kolmelta ja iltapäivä jatkui biljardia pelatessa sekä oppilaiden touhuja seuratessa. Puoli kuudelta oli illallisen aika ja oppilaat tekivät läksynsä seitsemästä kahdeksaan. Yhdeksän jälkeen oli aika lähettää oppilaat takaisin makuusaleihin ja kymmeneltä sammutimme valot. Vapaaehtoistyöjakso Australiassa kesti kuusi kuukautta. Tällä hetkellä olen Uudessa Seelannissa, josta eeppinen matka äärimmäisyyksiin jatkuu, mutta kapteenin lokikirja vaikenee. teksti ja kuva: Ville Hernesmaa

Australian arkea


30

Kick-off to the year as a volunteer

The originalities of Finnish culture were introduced to a new batch of volunteers. In August a new brave group of volunteers arrived to Finland. After having caught their breath brie ly in Helsinki, the twenty volunteers were rushed off to Lemi Camp Centre in Southern Karelia. You might think that On-Arrival camps are just about fun and games, but no – the Lemi camp was all about serious fun and serious games. This ten-day training put a whole range of skills and abilities to the test. And I am very pleased to tell you that each and everyone passed with lying colours. It appears that this year’s volunteers represented the best of the best!

No sleeping in or slacking off in the mornings for those on kitchen duty! Every single morning under the watchful eye of the master chef the teams had to carry out series of demanding culinary tasks. The delicious results were assessed and enjoyed by fellow campers at the breakfast table. These campers were certainly not lacking in creativity or vision. Among other things we were privileged to witness new and refreshing interpretations of traditional Finnish dances and songs and the coronation of Maailmanvaihto 2011 Air Guitar champion (particularly praised for the airness of his performance). We also got a


31

“ Every single morning under the watchful eye of the master chef the teams had to carry out series of demanding culinary tasks.”

taste of collective art work – the campers turned into models and artists at a rotating portrait circle. These creations of art were exhibited on the walls of the hall during the whole camp. In addition to the challenges posed by the daily Finnish classes, our brains were put to work even in the evenings when the Japanese, Turkish, Polish, Mexican and Swiss delegates set out to uncover the mysteries of their languages as part of their country presentations. Some continued to challenge our bodies as well as our minds… Several presenters dared us to try out dances from their countries and as a result some of us

discovered body parts we did not even know that existed. No camp would be complete without Camp Olympics. This year the carefully selected games did not test only contestants’ physical strength, but also technique and perseverance: rubber boot throwing, tukkihumala relay, “wife”-carrying, twister and Savonian baseball. We saw some amazing performances, but above all a lot of team spirit and great sportsmanship. Text: Hanna Rajala and Rahel Hüni Photos: Virva Halutala, Po Ching Huang


32

It was fun and special experience to spend time with people from different countries. The daily program was quite tight. We had to learn Finnish every day for many hours. But we learned also much about the Finnish school and education system as well as about the culture. We also had the chance to practice innish traditions. Every evening we could enjoy sauna and and go for a swim in a beautiful clear innish lake next to the camp or sitting, grilling and talking around the bon ire. We tried to eat ive times a day and played innish games like the rubberboots throwing. Every country had made a small presentation about their traditions. So in this camp we learned a lot! Included in these ten days was a trip to the nearest city Lappeenranta. There we get some tasks to do in groups. We had to learn a innish song from a innish person, buy something useful from a leamarket, take a picture with three innish people and visit the famouse sandcastle from which we had to draw a picture. So we could already make directly experiences and get in contact with the innish folk. After ten days I was surprised at how much different it feels to be together. It was a short time but even so we spent so much time together that it was hard to say good by to each other. For me it was a strange feeling to leave the camp, to know that every one is going somewhere else spread all over around in Finland and that we probably won’t meet so soon again. So I hope every one feels well now and that this year will be great experience fo everyone. text: Rahel Hßni


33

Koulutusviikonloppu 15.–16.10. Lokakuussa järjestämme koulutusviikonlopun toiminnastamme kiinnostuneille ja siinä jo mukana oleville. Tervetuloa! Tilaisuus on maksuton, ja pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville korvataan puolet matkakuluista. Koulutus pidetään toimistollamme Helsingin Kruunuhaassa. Ilmoittautumiset pikaisesti osoitteeseen maailmanvaihto@maailmanvaihto.ϐi. Voit ilmoittautua yhteen tai useampaan koulutusosioon. Taittokoulutus la 15.10. klo 9.30–12.30 Tule oppimaan InDesign-taitto-ohjelman perusteet! Erilaiset julkaisut, kuten ilmoitukset ja esitteet, ovat osa Maailmanvaihdon tiedotustoimintaa. Otamme mielellämme vapaaehtoisia mukaan ideoimaan ja toteuttamaan julkaisujemme ulkoasua. Koulutus onkin suunnattu tiedotustoiminnastamme kiinnostuneille ja siihen jo osallistuville. Koulutuksessa käydään läpi InDesignin perustoiminnot. Voit osallistua, vaikket olisi aiemmin tutustunut taitto-ohjelmiin. Koulutuksen yhteydessä kerrotaan myös muista mahdollisuuksista osallistua tiedotukseemme. Leiriohjaajakoulutus la 15.10 klo 13–18 Koulutus ulkomaalaisten vapaaehtoisten leiritoiminnan ohjaamisesta kiinnostuneille sekä leirien ohjelmatiimissä jo mukana olleille. Koulutuksessa käydään läpi ryhmädynamiikan ja pienryhmän vetämisen perustaitoja sekä esitellään Maailmanvaihdon järjestämää leiritoimintaa ja osallistumismahdollisuuksia. Innostu lähtemään mukaan kansainväliseen leiriporukkaan! Valintakoulutus su 16.10 klo 10–14.30 Koulutus suomalaisten lähtevien vapaaehtoisten valintatyöstä kiinnostuneille ja valintatyöryhmässä mukana olleille. Koulutuksessa käsitellään valintahaastattelutilannetta ja haastattelutekniikoita, erilaisia haastateltavia, valintakriteerejä, hylkäämisperusteita sekä oman persoonan ja kokemusten vaikutusta valintatilanteeseen. Koulutukseen osallistuvien toivotaan osallistuvan valintatyöryhmän työhön. Valintatyöryhmä tekee vapaaehtoistyöohjelmiin hakeneiden haastattelut. Kansainvälinen illanvietto la 15.10. Luvassa on leppoisaa yhdessäoloa ja kenties myös pientä ohjelmaa. Illanvietto on mainio tilaisuus tavata tuttuja ja tutustua uusiin kasvoihin. Ulkomaalaiset ja suomalaiset vapaaehtoiset, tukihenkilöt ja -perheet, isäntäperheet kuin toiminnastamme kiinnostuneet. Tervetuloa! Toiveena on, että kukin osallistuja tuo illanviettoon yhteisesti tarjoiltavaksi pientä lihatonta naposteltavaa. Tilaisuus järjestetään Maailmanvaihdon toimistolla Kruununhaassa 15.10. klo 19 alkaen.


34

AJANKOHTAISTA

Uusi, innokas joukko vapaaehtoisia saapui Suomeen Suomeen saapui elokuussa 21 ulkomaalaista vapaaehtoista. Syyskuussa Suomeen saapuu vielä ICYE-vapaaehtoinen Keniasta ja kaksi EVS-vapaaehtoista, joista toinen tulee Algeriasta ja toinen Ukrainasta. Syksyllä 2011 eri puolilla Suomea työskentelee yhteensä 32 ulkomaalaista vapaaehtoista.

Haku vapaaehtoistyöhön ulkomaille käynnissä Ensimmäinen hakukierros syksyllä 2012 alkaviin ohjelmiin jatkuu 1.11.2011 saakka. Toinen ja viimeinen hakukierros päättyy 1.2.2012. Ohjelmatiedot ja hakuohjeet: www. maailmanvaihto. i.

Etsitään isäntäperheitä Tampereen seudulta ja Kotkasta Parhaillaan etsimme kiireellisesti isäntäperheitä Tampereelta meksikolaiselle vapaaehtoiselle, Kangasalan seudulta ukrainalaiselle vapaaehtoiselle sekä Kotkasta sveitsiläiselle vapaaehtoiselle. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä järjestösihteeri Mari Takaloon: hosting@maailmanvaihto. i, p. 09 774 1101.

Kansainvälisyyspäivä ulkomaalaisten EVSvapaaehtoisten voimin Ulkomaalaiset EVS-vapaaehtoiset ovat aloittaneet kansainvälisyyskasvatushankkeen Suonenjoella, jossa vapaaehtoiset järjestävät kansainvälisyyspäivän lukiolaisille yhteistyössä Suonenjoen lukion ja Vanhamäen toimintakeskuksen kanssa. Projektiin on saatu EU-rahoitus.

Uudet strategiset tavoitteet luotsaavat järjestöä vuoteen 2016 ”Maailmanvaihto on laajasti tunnettu asiantunteva ja luotettava laadukkaiden vapaaehtoistyöohjelmien järjestäjä, joka tarjoaa kulttuurien välisiä oppimiskokemuksia nuorille aikuisille”, kuuluu Maailmanvaihdon visio vuodelle 2016. Vision tueksi järjestömme määritteli syyskuun alussa uudet strategiset tavoitteet. Tavoitteisiin lukeutuu mm. se, että Maailmanvaihto järjestää yhteistyössä aktiivisten jäsentensä kanssa alueellista toimintaa Suomessa.

Etsitään siviilipalvelusmiestä tai harjoittelijaa/työelämävalmennettavaa Valittava henkilö tulee avustamaan kansainväliseen nuorisovaihtoon liittyvissä tehtävissä. Työ on yhdistelmä haastellisia tehtäviä kansainvälisessä ympäristössä ja päivittäisiä toimistotöitä. Toivottu aloitusajankohta on tammikuu 2012. Lisätietoa antaa järjestösihteeri Mari Takalo: p. 09 7741101, hosting@maailmanvaihto. i. Haku sulkeutuu 30.9.

Maailmanvaihdossa aloitti uusi tiedottaja Järjestössä aloitti syyskuun alussa uusi tiedottaja, Minna Räisänen. Minna on opiskellut kulttuurien välistä viestintää sekä viestintää. Työsuhde on määräaikainen 31.5.2012 asti.


TAPAHTUMAKALENTERI LOKAKUU ti 4.10. to 6.10.

ke 12.10

15.–16.10.

su 16.10. to 27.10. 29.–30.10.

35

2011

Maailmanvaihto vapaaehtoistyöinfossa Jyväskylän yliopistolla klo 16. Infotilaisuus Tampereella Toimintakeskus Vuoltsussa (Vuolteenkatu 13) klo 18–20. Tilaisuudessa maailmalta palanneita vapaaehtoisia jakamassa kokemuksiaan. Infotilaisuus Helsingissä Kulttuurikeskus Caisassa (Mikonkatu 17 C) klo 18–19.30. Tilaisuudessa maailmalta palanneita vapaaehtoisia jakamassa kokemuksiaan. Koulutusviikonloppu Maailmanvaihdon toiminnasta kiinnostuneille vapaaehtoisille. Tilaisuus järjestetään Maailmanvaihdon toimistolla Helsingin Kruununhaassa (Oikokatu 3). Syyskokous Maailmanvaihdon toimistolla klo 15 alkaen. Kansainvälisyyspäivä Suonenjoella EVS-vapaaehtoisten, Suonenjoen lukion ja Vanhamäen toimintakeskuksen yhteistyönä. Maailmalta palanneiden vapaaehtoisten tapaaminen Länkarnasin majalla Nuuksiossa.

MARRASKUU pe 11.11. 1. pe 11.11. la 26.11. 30.11. – 1.12.

TAMMIKUU

27. – 28.1.

HELMIKUU ke 1.2. la 11.2.

Hakukierros vuoden 2012 elo–syyskuussa alkaviin ohjelmiin päättyy. Maailmanvaihtoa -lehden (nro 4/2011) deadline. Lehden teema on Aasia. Valintapäivä vapaaehtoiseksi ulkomaille hakeneille Helsingissä (Kruunuvuorenkatu 5 C). Maailmanvaihto Studia-messuilla Helsingin Messukeskuksessa.

2012

Infoilta Helsingissä. Ajankohta tarkentuu myöhemmin. Puolivuotisleiri Suomessa vapaaehtoisena työskenteleville ulko maalaisille. Leiri joko 19.–22.1. tai 26.–29.1., ajankohta varmistuu myöhemmin. Maailmanvaihto Educa-messuilla Helsingin Messukeskuksessa.

2. hakukierros vuoden 2012 elo–syyskuussa alkaviin ohjelmiin päättyy. Valintapäivä vapaaehtoiseksi ulkomaille hakeneille Helsingissä (Kruunuvuorenkatu 5 C).


Maailmanvaihto ry. - ICYE Finland Oikokatu 3, 00170 Helsinki. tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto. i www.maailmanvaihto. i www.icye.org

Profile for Maailmanvaihto Maailmanvaihto

Maailman vaihtoa 3/2011  

Maailmanvaihto ry - ICYE Finlandin jäsenlehti

Maailman vaihtoa 3/2011  

Maailmanvaihto ry - ICYE Finlandin jäsenlehti