Issuu on Google+




Kutsu maailma kotiisi! ..............................................................4 Maailmanvaihto ry – Suomen ICYE ........................................ 6 Mistä maista vapaaehtoisia tulee ja milloin?........................... 8 Mitä isäntäperheenä oleminen tarkoittaa? ............................ 10

l Vapaaehtoinen perheenjäsenenä ..............................12

l Kulttuurierojen kohtaaminen ......................................14

Kommunikaatio ........................................................................15

l Kielitaito .....................................................................15

l Suomen kielen opiskelu ............................................ 15

l Kulttuurierot kommunikaatiossa ................................ 15

l Asioista puhuminen ja sopiminen .............................. 16

Millaisia ongelmia voi tulla ja miten niitä voi ratkoa? .......... 17

l Kulttuurishokki ........................................................... 17

l Koti-ikävä ...................................................................18

l Yksinäisyys ............................................................... 18

l Vaikeudet työssä ja perheessä ................................. 19

l Isäntäperheen vaihtaminen ....................................... 19

l Hätätilanteet .............................................................. 19

Tukea vapaaehtoiselle ja isäntäperheelle ............................. 21



l Järjestösihteeri .......................................................... 21

l Vapaaehtoistyöpaikka ............................................... 21

l Isäntäperhe ............................................................... 22

l Tukihenkilö ................................................................ 22

l Maailmanvaihdon järjestämä ohjelma ...................... 23

Isäntäperheen opas | Ilmestymisaika: toukokuu 2009 | Painopaikka: Itä-Helsingin monistus | Taittaja: Raija Ojanen


Vapaaehtoisen vapaa-aika ...................................................... 24

l Harrastukset ............................................................ 24

l Matkustelu ............................................................... 24

l Sivutyö ..................................................................... 24

Käytännön järjestelyjä .............................................................25

l Vakuutus ................................................................... 25

l Ulkomaalaisen rekisteröinti ja oleskelulupa .............. 25

l Kulut ja niiden korvaukset ......................................... 25

26 Kokemuksia isäntäperheiltä ...................................................

l Isäntäperhevuosia …................................................. 26

l Tyttäriä Hondurasissa ja Hondurasista ..................... 28




– isäntäperheeksi ulkomaalaiselle nuorelle




”Tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja kun matkustamiseen ei ole mahdollisuutta niin paljon kuin haluaisin, niin miksipä en siis kutsuisi maailmaa kotiini! …isäntäperheenä olo on myös hieno tapa tutustua ulkomaalaisiin kulttuureihin ja muutenkin pidän siitä että saan esitellä suomalaisen kulttuurin hienouksia ja kummallisuuksia uudelle ihmiselle.” Tiina, isäntäperheenä 2008­ –2009

“I think, we have really a normal life at home, we’re eating normally together (as far as everybody is at home), watch TV together in the afternoon, ask each other “how was your day? What are your plans for the weekend” etc. but for me it’s also important, that it’s not a problem, if I just want to be alone in my room for a while or just hang around one day in my bed. The volunteer really shouldn’t be a guest, but PART of the family with the same rights and tasks. I think, it’s important, that the volunteer likes to be at home, and can be there, as he really is.” Ilona, vapaaehtoinen Saksasta 2008­ –2009




– Suomen ICYE CYE, International Cultural Youth Exchange, on yksi vanhimmista nuorisovaihtojärjestöistä maailmassa. ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää maailmalle ja vastaanottaa vuosittain 30–40 nuorta. Pienessä järjestössä jokainen toimija tunnetaan ja yksilölliset toiveet otetaan huomioon. ICYE:n vaihto-ohjelman lähtökohtana on rauhan- ja oikeudenmukaisuuskasvatus. Maailman epäoikeudenmukaisuuden sekä poliittisen ja taloudellisen jakautuneisuuden ymmärtäminen on perinteisesti nähty tärkeänä ICYE:ssä. Toimimalla kansainvälisenä kohtauspaikkana ICYE palvelee kansainvälisyyskasvatuksen perimmäistä tavoitetta: kansojen välistä yhteisymmärrystä. Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen, eli järjestö toimii sekä lähettävänä että vastaanottavana tahona nuorille vapaaehtoisille. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet.



Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt, kuten päiväkodit, koulut, kehitysvammaisten toimintakeskukset ja kulttuuriyhdistykset. Suomen ICYE on perustettu vuonna 1958. Ensimmäisinä vuosikymmeninään ICYE toimi läheisessä yhteydessä kirkkoon ja seurakuntaan. Toiminta oli pääasiallisesti oppilasvaihtoa. Asteittain Suomen ICYE alkoi keskittyä yhä enemmän vapaaehtoistyöhön ja nykyisin vaihto-oppilastoimintaa ei enää ole, vaan Suomen ICYE lähettää nuoria ainoastaan vapaaehtoistyöhön. Vuonna 1998 Suomen ICYE:n yleiskokous päätti muuttaa järjestön nimen Kansainvälinen Kristillinen Nuorisovaihto ry:stä Maailmanvaihto ry:ksi. Uuden nimen katsottiin kuvastavan paremmin ICYE:n nykyistä toimintaa poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomana nuorisovaihtojärjestönä, jonka toiminta on kaikille avointa kansalaisjärjestötoimintaa. Suomessa sijoituspaikkojen joukossa on kuitenkin paljon myös kristillisen vakaumuksen pohjalta toimivia perheitä ja työyhteisöjä. Toimintansa Maailmanvaihto ry rahoittaa pääosin vaihto-ohjelmiin osallistuvien suomalaisten osallistumismaksuilla, EU:n nuorisotoimintaohjelman sekä opetusministeriön ja kirkkohallituksen myöntämillä avustuksilla.





aailmanvaihto vastaanottaa ja lähettää maailmalle vapaaehtoisia kahden eri ohjelman puitteissa. ICYE-vaihtoa tehdään Euroopan ulkopuolisten ICYE-kumppaneiden kanssa ja ohjelma on omarahoitteinen. EVS (European Voluntary Service) – ohjelma on osa Euroopan Unionin rahoittamaa Nuorisotoimintaohjelmaa. Se on osallistujille ilmainen, ja vaihto tapahtuu lähinnä eurooppalaisten

järjestöjen kesken. Molemmat ohjelmat on suunnattu pääasiassa 18 ­– 30-vuotiaille ja ne ovat kaikille avoimia koulutuksesta ja kielitaidosta riippumatta. Vapaaehtoiset ovat molemmissa ohjelmissa vakuutettuja ja valmennettuja ja he saavat tukea sekä vastaanottavalta että lähettävältä järjestöltä. Kaikki vapaaehtoiset ovat Maailmanvaihdolla samanlaisessa asemassa ohjelmasta riippumatta.

Japani

Nepal Meksiko Honduras Kolumbia Costa Rica

Bolivia 

Brasilia

Intia Nigeria Uganda

Kenia

Taiwan


Suurin osa nuorista saapuu Suomeen elokuussa. Lähes kaikki Euroopan ulkopuolelta tulevat nuoret ovat Suomessa 12 kuukautta. EVS-ohjelman kautta tulevat nuoret voivat tulla Suomeen joustavasti ympäri vuoden, mutta myös heistä suurin osa tulee maahan syksyllä ja viipyy Suomessa 9 ­– 12 kuukautta.

Kuva: Milli Mokkila

ICYE-ohjelman kautta ulkomaalaisia vapaaehtoisia tulee Suomeen vuosittain Euroopan ulkopuolelta noin 15–20. Nuoret tulevat joka vuosi hieman eri maista, mutta yleensä vapaaehtoisia tulee seuraavista maista: Bolivia, Brasilia, Kolumbia, Costa Rica, Honduras, Meksiko, Intia, Japani, Taiwan, Nepal, Kenia, Uganda ja Nigeria. EVS-ohjelman kautta Suomeen tulee vuosittain noin 20 nuorta vapaaehtoista Euroopan eri maista.




aailmanvaihdon vapaaehtoistyövaihto on samalla myös kulttuurivaihtoa ja suurin osa vapaaehtoisista nuorista asuukin isäntäperheissä eri puolilla maata. Osa vapaaehtoisista asuu työpaikkojensa yhteydessä. Aika ulkomaalaisen vapaaehtoisen isäntäperheenä tarjoaa elämyksiä arkeen, vieraan

10

kielen harjoittelua, oppimiskokemuksia kulttuurien kohtaamisesta koko perheelle sekä ennen kaikkea ikimuistoisia kokemuksia. Erilaisuuden kohtaaminen laajentaa perheenjäsenten näkökulmia ja kehittää kulttuurista sekä yksilöllistä ymmärrystä. Kulttuurien kohtaaminen kotona voi asettaa perheen lapsille oppimishaasteita ja luoda näin positiivisia oppimiskokemuksia.


Isäntäperhe tarjoaa vapaaehtoiselle ruoan ja majoituksen sekä ottaa hänet perheenjäseneksi oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Perheen koolla tai koostumuksella ei ole merkitystä, tärkeintä on aito kiinnostus vieraita kulttuureja kohtaan! Oma huone ei ole vaatimus, vaan tärkeintä on, että nuorella on oma paikkansa perheessä. Kaikilla Maailmanvaihdon kautta Suomeen saapuvilla vapaaehtoisilla on kattava vakuutus sairauksien ja tapaturmien varalle. Nuoret saavat pientä taskurahaa ja heidän työmatkansa korvataan. Kaikki vapaaehtoiset työskentelevät yleishyödyllisissä työpaikoissa noin 6–8 tuntia päivässä ja työpaikka tarjoaa heille lounaan työpäivinä. Suurin osa nuorista työskentelee sosiaalialalla: päiväkodeissa, kouluissa tai kehitysvammaisten parissa.

”…asumalla ulkomaalaisen ihmisen kanssa yhdessä saa paljon intensiivisemmän kokemuksen hänen kulttuuristaan kuin muutoin saisi… Tämä on ollut kyllä antoisinta vapaaehtoistyötä, koska siitä tuntee saavansakin jotain heti palkinnoksi.” Tiina, isäntäperheenä 2008­ –2009

11


Vapaaehtoinen perheenjäsenenä Vapaaehtoinen tulee perheeseen toisesta maasta, toisesta kulttuurista ja puhuu lisäksi vierasta kieltä. Tällaiseen tilanteeseen sopeutuminen ei välttämättä suju ilman ristiriitoja. Vapaaehtoista tulisi kohdella kuin perheenjäsentä. Hän ei ole taloon tullut hotellivieras, joka kaipaa erikoiskohtelua, mutta ei myöskään kotiapulainen tai alivuokralainen. Tärkeintä on muistaa huomioida vapaaehtoinen puhumalla ja ottamalla hänet mukaan perheen harrastuksiin. Näin luodaan helposti kotoinen tunnelma myös ulkomaalaiselle itselleen. Vapaaehtoisella on varmasti varsin erilaisia tapoja ja tottumuksia kuin omalla perheellänne. Hän on kuitenkin tullut tänne elämään suomalaisessa perheessä ja tottumaan uusiin oloihin. Kaiken kaikkiaan tärkeintä on puhua perheen elämäntavoista mahdollisimman paljon.

”Pyrimme elämään normaalia arkea, mutta totta kai vieras jotain vaikuttaa jokapäiväiseen elämään: ainakin sen, että arkirutiinit ovat sen verran säännöllisiä, että myös vapaaehtoinen tietää, mitä milloinkin tapahtuu seuraavaksi (kuten ruoanlaitot). ” Olavi, isäntäperheenä 2008­ –2009

12


Asioita, joista kannattaa keskustella heti alussa Sopikaa yhteiset säännöt. Ne kannattaa käydä läpi yksityiskohtaisesti pienimmätkin asiat huomioiden, sillä kaikki suomalaiselle itsestään selvä ei ole sitä ulkomaalaiselle. Sopikaa kotitöistä. Koska vapaaehtoinen on tullut perheenjäseneksi, hänelle kuuluu luonnollisesti oma osansa kotitöistä. Kannattaa keskustella hänen kanssaan siitä, miten työt jaetaan ja siitä, miten ne on tapana hoitaa. Tässäkin on nimittäin mahdollista törmätä kulttuurien eroihin; ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja tehdä asioita. Omien jälkien siivoaminen tai oma-aloitteinen auttaminen perheen askareissa vaatii usein keskustelua aiheesta. Yksi keino saada vapaaehtoinen mukaan perheen kotitöihin on esimerkiksi liittää hänet kodin siivousvuorolistaan, mikäli perhe sellaista pitää. Tutustukaa kotiinne ja sen ympäristöön. Kertokaa vapaaehtoiselle mitä missäkin tehdään, mitä mahdollisuuksia lähiympäristö tarjoaa (esim. kirjasto), missä on lähin bussipysäkki ja milloin bussit kulkevat. Kertokaa vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. Usein sopeutumista nopeuttaa, että vapaaehtoista autetaan löytämään mielekäs harrastus tai esim. osallistumaan suomen kielen kurssille. Hätätilanteessa toimiminen. Kertokaa vapaaehtoiselle, miten hänen tulee toimia, jos jotain odottamatonta tapahtuu. Selvittäkää yleiset hätänumerot.

”…on hyvä olla aidosti kiinnostunut nuoren – joskin jo aikuisen – menemisistä ja tulemisista, jotta syntyy automaattisesti perusluottamus ja välittämisen tunne… Loppujen lopuksi kaiken onnistuminen on niin monista asioista kiinni, sillä niin nuoret kuin perheetkin ovat yksilöllisiä. Sopeutumista puolin ja toisin tarvitaan. ” Olavi, isäntäperheenä 2008­ –2009

”Oma asenne kannattaa olla aika rento ja että ei ylireagoi, mikä vähentää väärinkäsityksiä. Suora kommunikointi on paras tapa, eli kysyy, kun tilanne on päällä. Meillä ei ole erityisesti tarvinnut sopia tiukkoja sääntöjä, koska vapaaehtoinen on oppinut ne tarkkailemalla ja tietysti pienistä asioista on täytynyt joskus keskustella.” Tiina, isäntäperheenä 2008­ –2009

13


Kulttuurierojen kohtaaminen Esimerkiksi seuraavat yksinkertaisilta tuntuvat asiat aiheuttavat usein kiusallisia tilanteita:

Monissa maissa ei ole tapana riisua ulkokenkiä sisällä, ja paikoin kenkien riisumista saatetaan pitää jopa epäkohteliaana. Vapaaehtoiselle kannattaa heti alkuun kertoa ystävällisesti, että Suomessa on yleensä tapana jättää ulkojalkineet eteiseen. Ruoasta kiittäminen ruokailun jälkeen ei ole lainkaan yleismaailmallinen tapa. Ruokavieras, joka ei pöydästä noustessa kiitä emäntää, tuntuu meistä kuitenkin töykeältä. Vapaaehtoiselle on syytä kertoa, että Suomessa on aina tapana kiittää ruoasta. Sukupuoliroolit ovat usein kulttuurisidonnaisia. Tapa jolla vapaaehtoinen suhtautuu oman tai vastakkaisen sukupuolen edustajiin kertoo usein enemmän hänen kulttuuristaan kuin hänen luonteestaan tai henkilökohtaisista käsityksistään.

14

Suomalainen ruokavalio on monille vapaaehtoisille melkoinen yllätys. Monille se on jopa yksi vaikeimpia asioita, joihin on sopeuduttava. Ruoat ja ruoka-ajat poikkeavat paljon totutuista. Perheen ruokailutottumuksia ei ole kuitenkaan syytä muuttaa vapaaehtoisen takia, sillä hän on tullut Suomeen oppimaan uusia tapoja. Alkoholin käyttöä koskevat säännökset ja tavat vaihtelevat huomattavasti eri maissa. Perheen käsitykset on syytä esittää myös tässä asiassa.

”Monia asioita näkee eri tavalla vapaaehtoisen jälkeen ja on ollut kiva uudistaa omia näkökulmiaan. Arjen kokemuksista antoisimpia on ollut yhdessä kokkaaminen ja se mitä hauskaa on tullut tehtyä yhdessä ja juteltua. Uuden ihmisen läsnäolo on ollut tosi mukavaa. Ja varsinkin kun pääsee siihen vaiheeseen, että vieraskoreus katoaa kaikilta ja voi olla ihan oma itsensä ja hassutella ...” Tiina, isäntäperheenä 2008 ­– 2009


Kommunikaatio Kielitaito Elokuussa Suomeen tulevat vapaaehtoiset osallistuvat valmennusleirille, johon kuuluu mm. 30 tuntia suomen kielen opetusta sekä Suomeen ja sen kulttuuriin tutustumista. Leiri on ICYE-ohjelmaan osallistuville nuorille pakollinen. EVS-vapaaehtoiset osallistuvat CIMO:n järjestämälle tulovalmennusleirille, mutta ovat tervetulleita osallistumaan myös Maailmanvaihdon leirille. Kielen oppiminen ei kuitenkaan käy kädenkäänteessä, eikä sen opiskelu etukäteen ole useimpien vapaaehtoisten kotimaassa ollut mahdollista. Niinpä perheisiin tullessaan suurin osa on suomen kielen suhteen vielä melkoisia ummikkoja. Kielitaidottomuus vaikeuttaa sopeutumista maahan ja rajoittaa kanssakäymistä ihmisten kanssa. Siksi perheessä ja työpaikalla täytyy olla ainakin yksi henkilö, jonka kanssa vapaaehtoinen voi kommunikoida jollain yhteisellä kielellä (useimmiten englanti).

Suomen kielen opiskelu On tarkoitus, että vapaaehtoinen opiskelee aktiivisesti suomen kieltä vaihtokautensa aikana. Useimmat opiskelevat suomen kieltä erilaisilla iltakursseilla. Toivomme kaikkien osapuolten tukevan

vapaaehtoisen suomen kielen opiskelua puhumalla hänelle mahdollisimman paljon suomea ja myös hitaasti, vaikka se alussa saattaisikin tuntua melko oudolta. Hyvä vinkki on myös teipata kotona eri esineisiin suomenkielinen nimi − näin ainakin jotkut sanat jäävät mieleen.

Kulttuurierot kommunikaatiossa Eri kulttuureissa asioista puhutaan eri tavoilla ja se, mikä jossakin on kohteliasta, voi olla toisaalla epäkohteliasta. Suomessa kiitoksen sanominen on tyypillistä hyvin monenlaisissa tilanteissa ja sen puuttuminen antaa heti epäkohteliaan vaikutelman. Joissakin kulttuureissa asia on päinvastoin ja kiittäminen saattaa joissakin tilanteissa olla jopa epäkohteliasta. Asioista ei monissa kulttuureissa puhuta läheskään niin suoraan kuin Suomessa ja esimerkiksi negatiivisten asioiden sanomista voidaan välttää viimeiseen saakka. Toisaalta taas monissa kulttuureissa avoin väittely ja omien mielipiteiden sanominen suoraan on jokapäiväistä ihmisten välistä kommunikaatiota ja mielipiteitä saatetaan kysellä hyvinkin henkilökohtaisista asioista, joita Suomessa monesti ei julkisesti tiedustella (esimerkiksi poliittinen mielipide, uskonto, perhesuhteet).

15


Asioista puhuminen ja sopiminen Puhukaa asioista mahdollisimman suoraan ja ajoissa. Suurin osa ongelmista syntyy siitä, että vapaaehtoiselle ei ole sanottu suoraan asioita, joita hän ei toisenlaisen kulttuurin kasvattina osaa aavistaa tai tietää. Tavattoman pienistä asioista, kuten auki jääneistä shampoopullon korkeista, tulee isoja asioita, kun niitä on kuukausia hiljaa mietitty uskaltamatta puhua ääneen.

Puhukaa asioista niiden oikeilla nimillä. Kommunikointi perheen sisällä on usein piiloviestintää, kuten isällä “tietynlainen” ilme. Sanattomat viestit jäävät ulkopuolelta tulleelle vapaaehtoiselle kuitenkin täysin käsittämättömiksi. Hänelle on usein puhuttava yksinkertaisesti ja selkeästi asioista niiden oikeilla nimillä. Se on usein kaikkea muuta kuin helppoa, mutta ehdottomasti vaivan arvoista!

“Of course it needed a little bit time, to really feel and behave like at home, but I just remember one situation, not even so long ago, when I was lying on the sofa, with jogging-trousers and bad hairs etc. and my hostfather just said to me: Now you really look like you’re at home. That’s it :)” Ilona, vapaaehtoinen Saksasta 2008­ –2009

16


ieraat kulttuurit näyttävät eksoottisilta tietokirjoissa ja viikon lomamatkalla. Kun toisesta kulttuurista tuleva ihminen muuttaa perheeseen pitääkseen sitä kotinaan kuukausien ajan, alkaa olla jo kyse todellisesta kulttuurien kohtaamisesta. Kasvaminen ja uuden oppiminen ei ole aina kivutonta isäntäperheelle eikä vapaaehtoiselle, jolle vaihtokausi merkitsee usein tärkeää itsenäistymisprosessia ja henkisen kasvun paikkaa. Vapaaehtoiskausi voi tuntua pitkältä ajalta, eikä se kenenkään kohdalla suju täysin ongelmitta. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että ongelmista selvitään aina, kun kaikilla osapuolilla on halua ratkaista ne. Monet ongelmat ovat tietenkin ennalta arvaamattomia. Onneksi monet ovat myös hyvin ennakoitavissa.

Kulttuurishokki Vieraaseen kulttuuriin muuttaminen herättää jokaisessa erilaisia reaktioita ja sopeutumisprosessi onkin aina hyvin yksilöllinen. Aluksi vapaaehtoinen voi olla todella innostunut kaikesta uudessa maassa ja kaikki on hyvin. Hän on ns. honeymoontai turistivaiheessa, joka on ensimmäinen askel vieraaseen kulttuuriin sopeutumisessa. Jossain vaiheessa innostus kuitenkin laantuu ja arki alkaa tuntua tylsältä. Vapaaehtoinen saattaa masentua ja eristäytyä tai vaihtoehtoisesti purkaa pahaa

oloaan valittamalla kaikesta mahdollisesta. ”Omassa kotimaassa kaikki on NIIN paljon paremmin…” Tätä vaihetta kutsutaan kulttuurishokiksi. Shokkivaiheeseen sijoittuvat useimmat perheen ja työpaikkojen vaihdokset. Perheen ja työpaikan kannattaa muistaa, ettei vapaaehtoinen tahallaan ole hankala ja etteivät kaikki ongelmat johdu perheestä tai työpaikasta, vaan syynä saattaa olla kulttuurishokki, sopeutumisen vaikein vaihe. Vapaaehtoista voi tukea järjestämällä hänelle mahdollisimman paljon mukavaa toimintaa ja yrittää saada häntä ihmisten pariin ja harrastamaan. Myös asioista keskusteleminen auttaa. Kielen oppiminen helpottaa sopeutumista, joten vapaaehtoista kannattaa rohkaista ja auttaa suomen kielen opiskelussa. Isäntäperheen on hyvä tiedostaa, että vaihtokauden loppupuolella vapaaehtoistyöntekijän kotiinpaluun lähestyminen voi myös näkyä tunnemyllerryksenä. Hän ehkä katsoo asioita hieman toisin silmin kuin Suomeen saapuessaan ja hänen mieltään voivat askarruttaa kysymykset sopeutumisesta jälleen entisiin kuvioihin. Kotiinpaluuseen voi liittyä sopeutumisprosessi, joka on joillekin jopa vaikeampi kuin vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen. Isäntäperhe voi tukea vapaaehtoista keskustelemalla hänen kotiinpaluuseen liittyvistä tunteistaan ja ajatuksistaan.

17


Kuva: Milli Mokkila

Koti-ikävä

Yksinäisyys

Vapaaehtoiselle voi iskeä kovakin kotiikävä ja masennus. Tällöin isäntäperheen tuki on korvaamattoman tärkeää. Vaihtokauden vaikein vaihe osuu monesti loppusyksyyn ja alkutalveen. Vapaaehtoisen on hyvä tietää, että tämä on varsin tavallista ja yleensä vuodenvaihteen jälkeen elämä on taas paljon helpompaa. Jokainen vapaaehtoinen kokee kulttuurishokin eri tavalla ja se voikin ajoittua vaihtovuoden alkuun tai myöhempään ajankohtaan.

Yksinäisyys voi joillekin vapaaehtoisille olla suuri ongelma, varsinkin jos ei ole tottunut kotimaassaan olemaan ollenkaan yksin. Monessa kulttuurissa perheen ja suvun merkitys on suuri ja he ovat läheisissä yhteyksissä.

18

Yksinäisyyteen liittyvistä asioista kannattaa puhua. Jos vapaaehtoinen vaikuttaa yksinäiseltä, tulisi hänelle tarjota apua ystävien ja harrastusten löytämisessä. Suomessa ystävien löytäminen ei


ulkomaalaiselle ole monestikaan helppoa, mutta harrastusten kautta tutustuu pikku hiljaa ihmisiin ja voi löytää mielekkäitä tapoja viettää vapaa-aikaansa ja oppia uusia asioita. Myös yhteydet muihin vapaaehtoisiin auttavat, sillä tällöin vapaaehtoiset voivat vertailla kokemuksiaan. On kuitenkin kannustettava löytämään ystäviä myös paikallisista ihmisistä, ettei ole aina riippuvainen vain ulkomaisista ystävistä ja matkustelusta heidän luokseen.

Vaikeudet työssä ja perheessä Työssä ja perheessä voi nousta esille monenlaisia vaikeuksia, joihin ei ehkä ole helppo varautua. Yleensä vaikeudet myös kertautuvat, joten joskus tilanne voi näyttää kaikin puolin hankalalta. Yleensä kaikille tulee jonkin verran hankaluuksia jossakin vaiheessa, mutta ne pystytään ratkaisemaan asioista sopimalla, keskustelemalla ja tukemalla vapaaehtoisen sopeutumista.

“Both sides have to be flexible and not force things, I think that is very important in everything. If you force things to happen, it will have a bad outcome.” Ernesto, vapaaehtoinen Hondurasista 2007­ –2008

Isäntäperheen vaihtaminen Perheen vaihtaminen on vapaaehtoiselle suurta stressiä aiheuttava tapahtuma, eikä perheenvaihdoksiin ryhdytä pienistä syistä. Monet vaihtokauden alun ongelmat vaativat perheeltä tukea ja aikaa, eikä vapaaehtoista saa jättää tällaisessa tilanteessa oman onnensa nojaan. Toivomme, että kaikki isäntäperheeksi ryhtyvät ovat motivoituneet kohtaamaan myös hankalia tilanteita. Vapaaehtoistyökausi ei ole pelkkää antoisaa kulttuurivaihtoa, vaan myös monenlaisten kompromissien tekoa ja asioiden selvittelyä. Jos ongelmat kuitenkin kärjistyvät, voi isäntäperheen vaihtaminen joskus olla ratkaisu. Se ei tapahdu aivan käden käänteessä, koska uusien isäntäperheiden saaminen ei ole ollut helppoa. Toivomme perheiltä joustavuutta ja kärsivällisyyttä, jotta ongelmatilanteet saataisiin ratkaistua.

Hätätilanteet Nuoret vapaaehtoiset joutuvat harvoin kohtaamaan kriisitilanteita Suomessa ollessaan. Niiden varalta on kuitenkin hyvä varautua. Hätätilanteista kannattaa mahdollisimman pian ilmoittaa Maailmanvaihdon toimistoon. Arkisin meidät tavoittaa klo 10 ­– 16 numerosta 09-77411101 (usein olemme paikalla 9 ­– 17). Viikonloppuisin hätätapauksissa voi soittaa päivystyspuhelimemme numeroon 044-3565667 (Huom! tämä numero on käytössä vain hätätapauksia varten). Hoidamme yhteydenoton vakuutusyhtiöön ja ICYE-järjestöön vapaaehtoisen kotimaassa, joka puolestaan ilmoittaa

19


tilanteesta vapaaehtoisen vanhemmille. Mikäli ette saa yhteyttä Maailmanvaihtoon riittävän nopeasti, isäntäperhe voi oman arvionsa mukaisesti ilmoittaa tilanteesta vapaaehtoistyöntekijän vanhemmille sekä tehdä ilmoituksen vakuutusyhtiöön. Hätätilanteissa tärkeintä on saada vapaaehtoinen asiantuntevaan hoitoon mahdollisimman pian. Mikäli hätätilanne koskee vapaaehtoisen terveydentilaa saa toimintaohjeet parhaiten oman paikkakunnan terveyskeskuksesta tai yleisestä hätänumerosta 112. Jos ongelma on mielenterveyteen liittyvä, toimintaohjeita saa Suomen mielenterveysseuralta (valtakunnallisen kriisikeskuksen puhelinnumero on 010195202, päivystää myös iltaisin). Vapaaehtoinen voi itse ottaa tarvittaessa yhteyden ulkomaalaisten kriisipalveluun (SOS Center, Crisis Services for Foreigners). Kriisipalvelun numero on 09 4135 0501 ja se on avoinna arkisin klo 9 – 15.

20

”Vapaaehtoisen tunne-elämän muutokset voivat olla haasteellisia, esim. eroaminen poikaystävästä voi olla rankkaa ja silloin ymmärrystä vaaditaan. Kaikki on hoitunut maltilla ja että on antanut tilaa vapaaehtoiselle. Sanonut että tulee puhumaan kun sille tuntuu. Tuki on ongelmatilanteissa tärkeää ja se, että on avoin keskustelulle eikä hermostu helposti.” Tiina, isäntäperheenä 2008­ –2009


lkomaalaisen vapaaehtoisen tukiverkosto Suomessa koostuu Maailmanvaihdon suomalaisista vapaaehtoisista ja työntekijöistä, erityisesti järjestösihteeristä, vapaaehtoistyöpaikan työntekijöistä ja tukihenkilöstä sekä mahdollisesta isäntäperheestä. Erittäin tärkeäksi tueksi vapaaehtoiselle muodostuvat usein omat kaverit ja muut vapaaehtoiset.

Järjestösihteeri Järjestösihteeri on vastuussa ulkomaalaisten vapaaehtoisten vaihto-ohjelmasta. Hän tekee vapaaehtoisten sijoitukset vapaaehtoistyöpaikkoihin ja perheisiin ja toimii yhteyshenkilönä Maailmanvaihdon päässä. Kaikki ohjelmaan liittyvät muutokset, kuten esim. työpaikan vaihto, on sovittava järjestösihteerin kanssa erikseen. Jos suurempia ongelmia ilmenee, toimii järjestösihteeri perheen tai työpaikan tukena. Järjestösihteeri myös huolehtii vaihtokauteen liittyvien koulutusten ja leirien järjestämisestä.

Järjestösihteeri pyrkii olemaan yhteydessä perheisiin ja vapaaehtoistyöpaikkoihin kerran kuukaudessa, mutta valitettavasti yhteydenotto tihenee usein vasta ongelmatilanteissa. On toivottavaa, että isäntäperheet ja vapaaehtoistyöpaikat ottaisivat myös itse yhteyttä järjestösihteeriin niin hyvissä kuin huonoissakin uutisissa. Kuulumisia vastaanotetaan mielellään myös ihan muuten vain!

Vapaaehtoistyöpaikka Vapaaehtoistyöpaikoilla on erittäin tärkeä rooli osana kulttuurivaihtoa ja vapaaehtoisen oppimiskokemusta. Vapaaehtoista ei voi kohdella kuin tavallista työntekijää, vaan häntä tulee tukea erityisesti vaihtokauden alkuvaiheessa. Vapaaehtoistyöpaikalta odotetaan myös ymmärrystä kulttuurieroja, mahdollista koti-ikävää ja muita haasteita kohtaan.

21


Vapaaehtoistyöpaikan on nimettävä työpaikalta vapaaehtoiselle työnohjaaja, joka opastaa häntä työssä ja auttaa mahdollisissa ongelmatilanteissa. Varsinkin aluksi työhön opastamiseen on varattava aikaa, sillä vapaaehtoisella on haasteenaan paitsi aivan uusi työpaikka ja uudet työkaverit, myös ehkä entuudestaan tuntemattomat työtehtävät ja erilainen kulttuuri ja kieli. Ohjaajan pitäisi osata englantia tai muuta vapaaehtoisen puhumaa kieltä. Joissakin tapauksissa, kun vapaaehtoinen ei osaa juurikaan englantia, odotetaan ohjaajalta erityisesti kärsivällisyyttä selittää asioita moneen kertaan. On myös tärkeää ottaa huomioon, että moni vapaaehtoinen on nuori eikä hänellä välttämättä ole aiempaa työkokemusta.

Isäntäperhe Isäntäperhe ottaa vapaaehtoisen tasaarvoiseksi perheenjäseneksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vapaaehtoista tuetaan sopeutumisessa uuteen maahan ja kulttuuriin, jotta hän voisi tuntea olevansa turvassa ja osa perhettä. Monet vapaaehtoisista ovat nuoria ja usein ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla ja poissa perheensä luota. Isäntäperheen tulee olla valmis käyttämään aikaa ja vaivaa vapaaehtoisen tukemiseen, keskusteluun ja kuunteluun sekä viettämään vapaa-aikaa hänen kanssaan. Isäntäperheen rooli vapaaehtoisen tukemisessa on merkittävä, mutta koko vastuuta vapaaehtoisen hyvinvoinnista ei perheen tar-

22

vitse ottaa. Sopeutuminen ja viihtyminen ovat kiinni myös vapaaehtoisen omasta aktiivisuudesta.

Tukihenkilö Kaikilla ICYE-vapaaehtoisilla on Maailmanvaihdon puolesta suomalainen tukihenkilö. Usein tukihenkilö on itse ollut Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoisena vapaaehtoisen kotimaassa tai jossakin muussa maassa ja tuntee näin ehkä tämän taustaa ja tapoja. Pyrkimyksenä on myös se, että tukihenkilö asuisi joko samalla paikkakunnalla kuin vapaaehtoinen tai ainakin lähettyvillä. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu ja osa tukihenkilöistä toimii etätukena. Pyrimme järjestämään tukihenkilön myös EVS-vapaaehtoisille, joskaan tämä ei ole ohjelman pakollinen vaatimus. Tukihenkilön tehtävänä on olla vapaaehtoisen ystävänä ja auttaa vapaaehtoista maahan sopeutumisessa. Tukihenkilö voi myös auttaa vapaaehtoista monenlaisissa käytännön järjestelyissä: pankkitilin avaamisessa, kirjastokortin hankkimisessa, harrastusmahdollisuuksiin tutustumisessa, kaupassa käynnissä jne. Tukihenkilön rooli voi vaihdella hyvin paljon eri vapaaehtoisten kohdalla. Joillekin tukihenkilöstä muodostuu tärkeä ystävä, kun taas toiset pitävät tukihenkilön kanssa yhteyttä hyvin harvakseltaan. Tärkeintä kuitenkin on, että vapaaehtoinen tietää kenen puoleen kääntyä ja saavansa apua ja tukea erilaisissa tilanteissa sitä tarvitessaan.


Maailmanvaihdon järjestämä ohjelma ICYE-ohjelman kautta Suomeen tulevat vapaaehtoiset saapuvat maahan elokuussa ja viettävät kaksi ensimmäistä viikkoa valmennusleirillä. Leirin ohjelmaan kuuluu mm. 30 tuntia suomen kielen opetusta sekä Suomeen ja sen kulttuuriin tutustumista. Vaihtokauden aikana Maailmanvaihto järjestää myös kaksi muuta tapaamista. Vuodenvaihteessa pidetään väliarviointileiri, jonka aikana arvioidaan kulunutta aikaa ja suunnitellaan loppuvuotta. Loppukeväällä pidetään loppuarviointileiri, jossa arvioidaan koko kulunutta vaihtokautta, mietitään opittua ja valmistaudutaan kotiinpaluuseen. Arviointileirit kestävät neljä päivää ja niille lähetetään erikseen kutsut. Maailmanvaihto maksaa vapaaehtoisen matkakulut leireille. Kaikki leirit ovat pakollisia ICYE-ohjelmaan osallistuville nuorille. EVS - ohjelman kautta tulevat vapaaehtoiset saapuvat Suomeen pitkin vuotta, joten heidän leiriensä ajankohdat vaihtelevat ja niiden järjestäjänä toimii CIMO, Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus. EVS-vapaaehtoisilla on heidän vapaaehtoistyöjaksonsa aikana kaksi pakollista

tapaamista: tulovalmennus ja väliarviointitapaaminen. EVS-vapaaehtoiset ovat tervetulleita myös Maailmanvaihdon järjestämille tulovalmennus- ja väliarviointileireille, joskin heiltä peritään ruokamaksu. Maailmanvaihto järjestää syksyisin koulutuksia uusille isäntäperheille, tukihenkilöille sekä vapaaehtoistyöpaikoille. Niissä käsitellään monia vapaaehtoistyöhön ja kulttuuriin sopeutumiseen liittyviä asioita, käytännön asioita sekä esitellään Maailmanvaihdon toimintaa. Koulutuksissa isäntäperheillä, tukihenkilöillä ja vapaaehtoistyöpaikkojen edustajilla on mahdollisuus keskustella myös keskenään. Isäntäperheiden, vapaaehtoistyöpaikkojen ja tukihenkilöiden tapaamisia voidaan järjestää myös tarpeen mukaan esim. alueellisesti sen perusteella, miten innostusta ja halukkuutta löytyy. Ideat ja ehdotukset ovat hyvin tervetulleita. Tukiverkoston keskinäinen yhteydenpito on hyvin suotavaa. Osoitelistat kaikista vapaaehtoisista jaetaan alkusyksystä. Listoista käy ilmi vapaaehtoisen, vapaaehtoistyöpaikan, isäntäperheen sekä tukihenkilön yhteystiedot.

23


Harrastukset Vapaaehtoisilla, kuten perheen muillakin jäsenillä, on omat harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa, jotka ovat olennainen osa hänen vaihtokauttaan ja vaikuttavat sen onnistumiseen. Mikäli vapaaehtoisen harrastukset tuottavat esim. matkojen takia hankalia järjestelyjä, on näistä pyrittävä keskusteluin sopimaan ja mahdollisesti löytämään uusia harrastuksia tilalle. Matkat harrastuksiin ja niistä aiheutuvat kulut on vapaaehtoisen periaatteessa kustannettava itse. Jo ennen vapaaehtoisen saapumista kannattaa ottaa selvää paikkakunnalla toimivista seuroista ja muista järjestöistä, joiden toimintaan vapaaehtoinen voi tutustua.

Matkustelu Vapaaehtoiselle kertyy kaksi lomapäivää kuukaudessa, jotka hän voi käyttää haluamanaan ajankohtana. Monet vapaaehtoisista käyttävät lomapäivät vapaaehtoiskauden lopuksi kiertelemällä joko Suomessa tai muualla Euroopassa. Nämä matkat on vapaaehtoisen itse rahoitettava. Ei ole tarkoitus, että vapaaehtoinen matkustelee muina aikoina ympäri maata, lukuun ottamatta perheen tekemiä normaaleja lomamatkoja, vierailuja tai vapaaehtoistyöpaikan tekemiä retkiä sekä Maailmanvaihdon leirejä. Perheen on hyvä tietää, missä vapaaehtoinen kulloinkin liikkuu. Vapaaehtoisen matkustaminen ei saa haitata normaalia työtä eikä perheen elämää.

24

Hän on tullut maahan nimenomaan tutustuakseen tavalliseen suomalaiseen elämään sen kaikessa arkipäiväisyydessä ja rutiininomaisuudessa. Pidemmistä ulkomaanreissuista tulee ilmoittaa Maailmanvaihdon toimistoon. Pidemmistä kotimaanmatkoista on myös syytä erikseen mainita, paitsi jos on kysymys esim. perheen kanssa sukuloimisesta. Vapaaehtoisen vakuutus on voimassa myös ulkomaanmatkoilla.

Sivutyö Jotkut vapaaehtoiset ovat kiinnostuneita ansaitsemaan rahaa Suomessa. Palkallinen työnteko ei kuulu vapaaehtoistyöohjelmaan. Pieniä töitä, tunnin-pari viikossa (lapsenvahtina toimiminen tms.), voi vaihtokauden aikana toki tehdä.

“They really care about how I am feeling in Finland. Have the host-family that I have now is so great is like feeling in home, but better. My host family is the best of all, always they are talking with me and introducing me friends, they are the best. The first time when I saw them in photo I was really happy because they seems to be great persons, and actually they are more than that. Thanks to them I haven`t feel home sick, because always I am doing something with them so I don`t have time to think in Costa Rica.” Sergio, vapaaehtoinen Costa Ricasta 2007­ –2008


Vakuutus Kaikki vapaaehtoiset on vakuutettu sairauksien ja tapaturmien varalta ja korvausmenettely on selostettu vapaaehtoiselle ennen perheeseen tuloa. Lyhyesti kerrottakoon että vakuutus kattaa sairaala-, lääkäri-, ja lääkekulut sekä lääkärin määräämät hoidot sellaisissa sairaustapauksissa, jotka ovat äkillisiä tai vaihtovuoden aikana syntyneitä. Vakavammissa tapauksissa, joissa kustannukset nousevat suuriksi, on aina otettava yhteyttä vakuutusyhtiöön ja hyväksytettävä vakuutetulle tehtävät toimenpiteet. Ensisijaisesti vapaaehtoinen maksaa lääkärikulunsa itse ja hakee korvausta vakuutusyhtiöltä. Kulujen ollessa suuria voi myös vakuutusyhtiöltä pyytää suoraa maksusitoumusta. Mahdollisesta ennenaikaisesta kotiinpaluusta aiheutuvat kustannukset vakuutus korvaa, jos kotiinpaluu on vakuutusyhtiön hyväksymä. Tarkemmista vakuutusehdoista kerrotaan erikseen jokaiselle vapaaehtoiselle jaettavassa oppaassa. Vakuutustiedot lähetetään myös perheille.

Ulkomaalaisen rekisteröinti ja oleskelulupa EU:n ulkopuolelta tulevat vapaaehtoiset ovat anoneet oleskeluluvan ennen Suomeen tuloaan. EU-kansalaiset voivat oleskella Suomessa kolme kuukautta pelkällä passilla. Tämän ajan kuluessa tulee anoa oleskelulupaa, jonka saa paikalliselta poliisiviranomaiselta. Käytännössä myös EU-kansalaisten on hyvä anoa oleskelulupaa heti vaihtokau-

den alusta lähtien. Tarvittavat dokumentit ovat passi ja todistus osallistumisesta vapaaehtoistyöohjelmaan. Oleskelulupa on maksullinen. Väestötietolain mukaan jokaisen Suomeen vähintään vuodeksi tulevan ulkomaalaisen on rekisteröidyttävä maistraatissa. Tällöin vapaaehtoinen saa sosiaaliturvatunnuksen, josta on hyötyä kirjasto-, pankki- tai interrail-korttia tms. hankittaessa. Muuttoilmoitus Suomeen tulosta tehdään samalla.

Kulut ja niiden korvaukset Maailmanvaihto maksaa vapaaehtoisen työmatkat sekä ICYE-vapaaehtoisten matkat leireille. Lisäksi Maailmanvaihto korvaa EVS-vapaaehtoisten suomen kielen opiskelut ja niistä koituvat matkakulut. Perheille voidaan myöntää taloudellisiin seikkoihin perustuen 50 euron kuukausikorvaus. Tätä tukea haetaan aina kirjallisesti ja päätökset tehdään tapauskohtaisesti. Vapaaehtoisen harrastuksiin ei myönnetä erikseen tukea ja muistakin vapaa-ajan kuluistaan vapaaehtoinen on itse vastuussa. ”Lyhyesti sanottuna en osannut tältä ensimmäiseltä kerralta odottaa mitään ja siksi meidän tulee enemmän ikävä Ilonaa, koska hän muodostui avuksi ja iloksi ja osaksi perhettämme.” Tony, isäntäperheenä 2008 ­– 2009 ”Kannattaa kiinnittää huomiota omiin odotuksiin. Tähän kokemukseen kannattaa suhtautua ilman odotuksia, niin silloin yllättyy varmasti positiivisesti.” Tiina, isäntäperheenä 2008 ­– 2009

25


Isäntäperhevuosia… Tuula Vainikka on perheineen toiminut isäntäperheenä useaan otteeseen vuosina 1993-2009 eri puolilta maailmaa tulleille vapaaehtoisille. Tuula kertoo ajatuksistaan ja kokemuksistaan isäntäperheenä toimimisesta: Oli alkuvuosi 1993, kun vanhempi poikamme toi kotona esille kysymyksen, joka liittyi vaihto-oppilaan ottamiseen meille. Innostuimme heti kaikki asiasta, ja niin Pete otti koulusta selvää eri järjestöistä, mistä voisimme etsiä meille vaihtaria. Näin sitten alkoi meidän perheen ja ICYE:n pitkäaikainen yhteistyö. Jo samana vuonna saimme kivan nuoren miehen Boliviasta, ja hänen kanssaan vuosi oli erittäin antoisa. Henri oli silloin vasta 7 vuotias, ja erittäin hyvä suomen kielen opettaja, sillä hän ei puhunut muuta kieltä. Hän jankutti niin kauan, että toinen ymmärsi, mistä oli kyse. Meillä kävi sen vuoden aikana paljon Kaapon kavereita, joka oli myös tosi kiva juttu. Tällä hetkellä meillä on vapaaehtoinen nuori mies Taiwanista, ja hän on meidän seitsemäs vierasmaalainen. Tähän väliin mahtuu viisi tyttöä/nuorta naista. Näistä kaikista yksi oli puoli vuotta vaihto-oppilaana ja nuori taiwanilaisnainen vaihtoi rauhallisen opistomiljöön vilkkaampaan kaupunkielämään.

26


Hän taisi muuttaa Hesan seudulle. Hän onkin ainut, kenestä me ei tiedetä mitään, mutta kaikkiin muihin olemme yhteyksissä koko ajan. Sveitsiläisestä Susannesta, joka oli meille tullessaan vasta 15-vuotias, on oikeastaan tullut meille lähes oma tytär. Me käymme hänen luo-

naan ja hän käy Suomessa. Näemme joka vuosi, ja juttelemme puhelimessa n. kerran kuukaudessa, ja edelleen suomen kielellä. Olemme myös ystävystyneet hänen vanhempiensa kanssa, ja tapaamme tietenkin myös heidät joka vierailulla siellä. He ovat myös käyneet Suomessa, samoin hänen kaksi siskoaan, sekä poikakaveri.

27


Suskun jälkeen meillä on ollut kaksi nuorta naista Japanista. Toinen heistä kävi kansanopistoa, ja oli meillä viikonloput ja lomat. Hän oli tosi mukava ja sopeutuvainen. Kun oli kulunut 10 vuotta hänen kotiin paluustaan, hän saapui Suomeen vieraisille. Oli kyllä aika mahtava tunne olla häntä junalla vastassa. Aivan kuin hän ei olisi ollut poissa kuin vähän aikaa, heti palautui kaikki yhteiset kokemukset ja asiat mieleen, ja keskusteltavaa riitti pitkälle yöhön. Toinen japanilainen tuli meille vähän niinkuin yllättäen marraskuussa paikan vaihdon vuoksi. Hän pääsi kotimme lähellä olevaan päiväkotiin vapaaehtoistyöhön. Hänellä oli päiväkodin työntekijöiden kanssa yhteinen harrastus, he kävivät talvella pari kertaa viikossa avantouinnissa. Täällä kotona hän vietti aikaa huoneessaan tehden origami hommia, sekä muita askarteluja. Hän oli aika hiljainen ja ujo nuori nainen, mutta hänen kanssaan oli kuitenkin helppo olla yhdessä. Puolen vuoden vaihto-oppilaana ollut nuori bolivialainen tyttö oli aivan erilainen kuin kukaan muu meillä olleista. Hän oli niin eläväinen ja aina menossa tai tulossa. Kerran koulusta tultuaan hän laittoi radion kovemmalle, ja sanoi: äiti, nyt tanssitaan. Arvaatkaapa vaan, miten sitä “jäykkä” suomalainen sellaiseen suhtautui. Ei saanut tanssituksi, vaikka olisi varmaan hauskaa ollutkin. Tämä tyttö myös laittoi meidän nuorten miesten päät pyörälle latinalaisella temperamentillaan. Oli siinä äitinä pitämistä ettei ihan hassusti käynyt. Viime kesänä me siis saimme nuoren miehen Taiwanista, joka on vapaaehtoisena samassa päiväkodissa kuin japanilaisnai-

28

nen aiemmin. Pei-jen on todella miellyttävä ja kohtelias nuori mies. Hänen kanssaan on aivan alusta lähtien kaikki sujunut mutkattomasti. Hän myös kotiutui meille heti. Olemme saaneet vieraaksi myös hänen tätinsä, vanhemmat sekä sisarensa. Täti oli viime syksynä meillä, ja muut viettivät joulua Suomessa. Se on ollut aivan mahtava kokemus, ei meillä niin kansainvälistä ole koskaan ollut jouluaika. Olimme pari viikkoa sitten Lapissa, ja Pei-jenillä oli kavereina matkassa muitakin vapaaehtoisia. Meillä oli oikein mukava viikko yhdessä. Pojat kävivät avannossa ja savusaunassa, sekä myös ajelivat moottorikelkalla. Laskettelemassa he kävivät myös. Saivat syödäkseen mm. poronkäristystä, hirvipataa ja loimulohta, ja kodassakin makkaraa olivat paistamassa. Luulen heidän nauttineen olostaan siellä. Tässä vaiheessa kevättä alkaa jo pikkuhiljaa ajattelemaan, että kesään on enää lyhyt aika, ja jälleen kerran joudumme hyvästelemään jo niin tutuksi tullen ihmisen. Tiedämme, että me kyllä vielä tavataan uudestaan, eikä siihen välttämättä mene kovin montaa vuotta. Kaikki vaihtarit/vapaaehtoiset tuntuivat ja tuntuvat edelleen perheenjäseniltä. Kodin pelisäännöt on heti alussa selvitetty, esim. oman huoneen siivouksesta annettu heille täysi vastuu. Kun omat pojat olivat vielä nuoria/lapsia, oli selvää, että vaihtarilta vaadittiin samat asiat kuin omiltakin. Näin he kokivat olevansa samassa asemassa. Koko meidän perhe on aina kokenut vaihtarin kuuluvan meidän perheen arkeen ja myös juhlaan, silloin kun he kerran asuvat meillä, emmekä ole esim. huomanneet mitään kateuden merkkejä.


Olemme matkustaneet yhdessä lähes kaikkien kanssa laivalla Ruotsiin, sekä viettäneet viikon Lapissa. Osalla heistä on myös ollut mahdollisuus ottaa kaveri sinne mukaan. Mitään ylipääsemättömiä ongelmia emme ole kohdanneet, eikä muutenkaan mitään suuria ongelmia ole ollut. Kun on kohdattu asioita, jotka ovat alkaneet häiritä, olemme ottaneet asian suoraan puheeksi. Kyllähän se on aina vaikea aloittaa, mutta aina myös asiat ovat selvinneet. Mutta mielestäni on aina tärkeää perustella asia miksi on tarvis esim. muuttaa toimintatapoja tai käyttäytymistä. Kyllä nuoret sen ymmärtävät, ja osaavat sopeutua silloin helpommin uuteen asiaan. Isäntäperheeksi aikoville haluan sanoa, että olkaa oma itsenne, vaikka kuinka hassulta omat tavat tuntuisivatkin. Jos esim. olette tottuneet löhöämään sohvalla ja kenties nukahtamaan siihen, niin tehkää se jatkossakin. Kukaan ei jaksa koko vuotta pitää yllä vieraskoreutta, siitä koituu kyllä iso ongelma ajan kanssa. Ja toisekseen vapaaehtoisenkin kotiutumista helpottaa, kun hän huomaa että täällä on kotoisaa, eikä häntä pidetä missään erikoisasemassa. Minä esim. nukahdan aika usein keinutuoliin illalla telkkaria katsoessani, tiedän myös kuorsaavani joskus, mutta ei se haittaa minua, eikä se haittaa Pei-jeniäkään. Häntä vain naurattaa koko juttu, ja on hän sanonutkin, että on niin kuin kotona, sillä myös hänen omat vanhemmat nukahtelevat TV:tä katsoessaan.

Tyttäriä Hondurasissa ja Hondurasista Vuoden 2009 vaihteessa Maailmanvaihto etsi isäntäperhettä 17-vuotiaalle Hondurasista Suomeen vaihtoon tulleelle Danielalle. Sattumusten kautta Aino Mesiäislehto, jonka oma tytär on Hondurasissa vaihdossa, otti yhteyttä Maailmanvaihtoon ja ilmaisi kiinnostuksensa isäntäperheenä toimimiseen. ”Perheemme lapset ovat asuneet ulkomailla, ja sitä kautta olemme tutustuneet vieraisiin kulttuureihin. Minulla oli tietoa ja osasin varautua jo mahdollisiin ongelmatilanteisiin. En kokenut asiassa mitään arveluttavaa.”, kertoo Aino, jonka omat lapset ovat kaikki muuttaneet jo pois kotoa. Yksin asuva Aino esitteli heti alkuun kotinsa huoneet ja paikat ja otti Danielan tasavertaiseksi perheenjäseneksi, jonka kanssa arki on sujunut hyvin. Daniela on ollut todella sopeutuvainen. Luonteeltaan hän on hyvin positiivinen ja hyväntuulinen. Hän on innostunut uusista asioista ja viihtyy hyvin Suomessa. ”Kotityöt ja muut säännöt sujuvat. Hän arvosti alusta asti kotiani, eikä siinä meidän tapauksessa ole ollut mitään ihmeellistä. Olin päättänyt, että ne asiat jotka eivät tunnu sujuvan, on hyvä ottaa puheeksi. Isäntäperheenä toimimiseen täytyy kuitenkin sitoutua ja miettiä tulevia muutoksia. Nuori tulee perheenjäseneksi. Perhe elää omaa arkielämäänsä, eikä mitään kodin tapoja ei ole syytä muuttaa.”

29


Perheessään kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen tottunut Aino vertaa omaa tilannettaan tyttäriensä tilanteeseen. ”Omat kaksoistyttöni ovat olleet viimeisen vuoden ulkomailla. Maaret on ollut Hondurasissa vapaaehtoisena Maailmanvaihdon kautta. Hän asuu paikallisessa perheessä. Hän on taas saanut totutella siihen, että perheessä on koko suuri suku välillä vierailulla, ja juhlat vietetään mummolla. Hän on asunut usean vuoden jo muissa maissa, mutta tähän latinokulttuuriin on ollut oma totuttelunsa. Kaikki sovitut asiat eivät tapahdu, eikä siinä aikataulussa, kuten hän olisi toivonut. Hän on kuitenkin viihtynyt erinomaisen hyvin, on oppinut ottamaan monet asiat rennommin.” Tulevia isäntäperheitä Aino evästääkin keskustelemaan paljon ja kertomaan uudelle perheenjäsenelle avoimesti, kuinka perheessä on ollut tapana toimia. Nuori ei voi tietää perheen rutiineista ja tavoista, ellei niitä erikseen oteta esille. ”Lisäksi auttaa, jos perehtyy jonkun verran kyseisen maan kulttuuriin. Mitään itsestäänselvyyksiä ei ole eri kulttuurien tavoissa, vaan niistä tulee puhua. Ja huumoria ei sovi unohtaa! Isäntäperheenä toimimisesta oppii suvaitsevuutta ja sitä, että vieraan kulttuurin ihmiset tekevät asioita ihan yhtä oikein ja tosissaan kuin me suomalaisetkin.” Tästä vuodesta isäntäperhekin saa paljon myönteistä vuorovaikutusta omiin arkirutiineihinsa. Jotta arki toimisi, on isäntäperheellä ja Suomeen tulleella nuorella oltava yhteinen kieli. ”Keskenämme kommunikoimme englanniksi. Vaikka mielestäni minulla ei ole niin sujuva kielitaito, arkiasiat ovat selvinneet. Daniela on käynyt

30

suomen tunnilla ja meillä on ne päivän rutiinit, jotka yritämme puhua suomeksi. Hänkin on jo tottunut vastaamaan suomeksi. Välillä puhumme suomi- englanti sekakieltä.”, selventää Aino. Monille vuosi isäntäperheenä onkin antanut kielitaidon lisäksi varmuutta ja uskallusta kielen käyttöön. Mahdollisista ongelmista udellessa Aino keksii vain sen perinteisimmän. ”Pimeä pitkä talvi ja talven kylmyys on varmaan nuoren mielestä hankalaa, ainakin sellaiselle, joka tulee lämpimästä maasta. Talvesta keskustelimme ja olemme odottaneet päivän pitenemistä ja aurinkoa. Koti-ikävää voi helpottaa sillä, että nuori kertoo omasta kodistaan. Meidän tapauksessa hän on kertonut oman perheensä arkiasioita ja olen ollut niistä kiinnostunut.” Myös yhteiset suunnitelmat ja vapaa-ajan vietto voi piristää ulkomaalaista nuorta pitkän talven aikana. ”Jos nuori haluaa harrastaa jotain, niin mahdollisuuksia pitää esittää. Minulla on kevään ja kesän varalle jo suunnitelmia, joista olemme puhuneet. Toinen tyttäreni on tullut kotiin omalta vapaaehtoisvuodeltaan Perusta huhtikuussa, joten lähdemme kaikki yhdessä jonkun päivän matkoille kevään aikana.”


Mitä isäntäperheenä toimimiseen tulee, Ainon kokemuksen mukaan perheen koolla ei ole merkitystä, vaan pääasia on että asiat toimivat. ”Kun meidän arki alkoi, niin kaikki on mennyt uomissaan. Ilmoittelemme toisillemme, mitä teemme esimerkiksi viikonloppuna. Kotiini ovat voineet

tulla myöskin hänen ystävät. Olenkin saanut tutustua myös monista eri maista tulleisiin Danielan ystäviin.” Tulevaisuudessa Danielan palattua takaisin Hondurasiin yhteys tulee varmasti säilymään: ”Haluan tietää jatko- opiskelut ja muut Danielan elämän muutokset…”, Aino miettii.

31


Maailmanvaihto ry ICYE Finland Oikokatu 3, 00170 Helsinki, Finland tel. +358 (9) 774 11 01 / fax. +358 (9) 731 04 146 hosting@maailmanvaihto.fi


Maailmanvaihdon isäntäperheopas