Newsletter 4 / 08

MAAILMANVAIHTO RY:N JÄSENLEHTI

Helin Intia valokuvin s. 16

4/08

Pääkirjoitus Vuosi Maailmanvaihdon sivarina

M

ikä ihmeen Maailmanvaihto? Aloitettuani siviilipalvelukseni Maailmanvaihto ry:ssä maaliskuussa 2008 olen joutunut lukuisia kertoja vastaamaan tähän ihmisten kummastuneina esittämään kysymykseen. Jälkeenpäin ajatellen en itsekään tiennyt keväällä Maailmanvaihdon toiminnasta juuri mitään, ja siviilipalvelusaika onkin ollut monessa suhteessa tärkeä oppimiskokemus.

Käytännön työ Maailmanvaihdossa on havahduttanut huomaamaan, mitä kaikkea monenlaisia maita ja kulttuureja kattavien vaihto-ohjelmien ruohonjuuritason organisointi pitää sisällään. Työtehtäväni ovat olleet hyvin vaihtelevia, ja aika on tullut harvoin pitkäksi. Olen päässyt kokeilemaan kaikkea 50 nälkäiselle vaihtarille kokkaamisesta EU:n rahoitushakemusten täyttämiseen – molemmat omalla tavallaan opettavaisia kokemuksia! Tämä työnkuvan monipuolisuus, joka varmasti liittyy myös monien muiden pienten järjestöjen arkeen, on ollut rikastuttava kokemus ja tuonut vaihtelua työpäiviin. Aamulla ei koskaan voi varmasti arvata, mitä kaikkea iltaan mennessä on päässyt tekemään. Olen saanut Maailmanvaihdossa hoitaakseni vastuullisia tehtäviä, ja päässyt myös esittämään ajatuksiani toiminnan kehittämiseksi. Arvostan todella paljon tätä avointa ja luottavaista työilmapiiriä!

Sivarivuoden tärkein anti ovat ne monet uudet ihmiset (ja samalla maat ja kulttuurit) joihin olen saanut tutustua. Toimiston väki, hallituslaiset, ulkomaalaiset ja suomalaiset vaihtarit, isäntäperheet ja vapaaehtoistyöpaikat ovat kaikki jollain tavalla osa isoa perhettä, vaikka kaikki ”perhesiteet” eivät ole tietenkään yhtä vahvoja. Maailmanvaihto tuo yhteen ihmisiä maailman eri kolkista jakamaan kokemuksia ja arkea keskenään ilman aatteellisia rajoitteita tai kohtaamisille asetettuja tiukkoja tavoitteita. Pidän tämän työn merkitystä tärkeänä, ja olen itsekin oppinut paljon Maailmanvaihdon mahdollistamien kohtaamisten kautta.

Aika tammikuun lopulla päättyvän siviilipalveluksen jälkeen on vielä avoin kirja. On hyvin mahdollista, että jossain vaiheessa päädyn vielä ”vaihtamaan arkea” ja suuntaamaan vapaaehtoistyöhön jonnekin päin maailmaa. Toivottavasti tapaamme taas, Rovaniemellä, Tegucigalpassa tai jossain siltä väliltä! Kiitos teille kaikille hienosta vuodesta maailmanvaihtolaisena!

Mikko Lipsanen, Maailmanvaihto ry:n siviilipalvelusmies 08-09 2

Letter from the Civilian serviceman My year as a civilian serviceman at Maailmanvaihto

W

hat on earth is this Maailmanvaihto? After I started my civilian service at Maailmanvaihto on March 2008, I have had to answer this question several times. When I think of it now, I myself knew very little about Maailmanvaihto in spring when I started working at the organisation, and the period has turned out to be an important learning experience in many ways.

The most important part of the civilian service year have been the many new people (and at the same time countries and cultures) that I have had chance to meet. People at the office, members of the board, Finnish and foreign volunteers, host families and host projects are in a way all part of a big family, even though all the family ties are of course not equally strong. Maailmanvaihto brings together people from different corners of the world to share their experiences and everyday life without ideological limitaWhile working at Maailmanvaihto I have tions or strict objectives set for the meetings. got an idea of all the numerous things that I think this is very valuable work, and I have are involved in the grassroot-level organi- also learned a lot through the contacts that sation of exchange programmes covering Maailmanvaihto has made possible. different countries and cultures. My tasks have been very diverse, and I haven’t had I will finish my civilian service period at many occasions to get bored. I have been the end of January, and the future remains able to try all kinds of things from cook- still open. But it is very possible that at ing for 50 hungry volunteers to filling EU some point I will also decide to “change the funding application forms – both of which scene” and go to do volunteer work somehave been instructive experiences, although where abroad. I hope we will meet again, at in different ways! This versatility of tasks, Rovaniemi, Tegucigalpa or somewhere in which is surely typical also for other small between!

NGOs, has been an enriching experience. In the morning it is impossible to say for sure Thank you all for a great year as part of the what kind of things one will get to do dur- Maailmanvaihto family! ing the day. At Maailmanvaihto I have been given tasks with lot of responsibility and I Mikko Lipsanen have had a chance express my ideas on the Civilian serviceman at Maailmanvaihto ry / development of the organisation’s activi- ICYE Finland 2008-2009 ties. I appreciate very much the open and trustful working atmosphere that I have been part of!

3

Sisältö

Heidi Perälä Costa Ricassa s. 6 & Camilla Aspelin i Bolivien s. 14

Anna von Bonsdorff: Osu Childrens Home GHANA s. 9

4

Maailmanvaihto hakee sivaria, Newsletter taittajaa ja isäntäperheitä s. 26

Tunnelmia Intiasta: Anton s. 13 ja Heli s. 16

Sisältö Pääkirjoitus

2

Sisältö

4

VOLUNTEERING

Tilanteita Costa Ricasta

6

Anna i Africa

9

Intiassa kaikki hyvin

13

Bolivia - det bästa beslutet

14

Intia valokuvin

16

ICYEn toiminnan lähtökohta ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdolli-suuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain.

Vastavuoroisuusperiaate

SYKSYLLÄ TAPAHTUNUTTA

Paluun jälkeen muistoja palanneiden leiriltä

19

SM-päivät

22

Joulun odotuksesta Intiassa

23

Uutisia

24

Mukaan Maailmanvaihdon toimintaan?

26

Tapahtumakalenteri

27

Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

5

Volunteering in Costa Rica TILANTEITA COSTA RICASTA

Teksti: Heidi Perälä

M

ajoituin Nooran, toisen vapaae- Apua! Oli pärjättävä omalla espanjalla htoisen, kanssa samaan väliaikai- ja opittava nopeasti lisää kieltä! Onneksi seen perheeseen. Alussa oli hankalaa veli puhui englantia, mutta muu perhe sillä en osannut puhua, saati sitten kuun- ainoastaan espanjaa. Äiti, sisar ja isä olinella espanjaa. Joitain sanoja ymmärsin vat ymmärtäväisiä, samoin muut sukuja sain ulos suusta, mutta vain muutamia. laiset jotka asuvat lähellä. Myöskin perEspanjan ymmärtämistä hankaloitti äidin heen ravintolassa työskentelevät naiset (hänen mukaansa) kaunis aksentti. Per- olivat kärsivällisiä selittämään sanojen heen äiti puhui ainoastaan espanjaa, joten merkityksiä. Tosin edelleenkin hankakieltä osaava Noora puhui luuksia tuottaa ymmäräidin kanssa minunkin “Kolmen viikon kuluttua tää isän puhetta. Aina muutin kun hän yrittää puhua puolestani. Ensimmäisten saapumisesta viikkojen aikana per- omaan vakituiseen per- selkeästi ja rauhassa, heen äiti luuli, että hal- heeseen. Apua! Oli pär- en ymmärrä sanaakaan. uan vaihtaa perhettä. Tämä jättävä omalla espanjalla Vähitellen kuitenkin oli luultavasti siksi, että ymmärrän kieltä yhä ja opittava nopeasti lisää puhuin Nooran kanssa enemmän ja enemmän. suomea ja vain muutaman kieltä!”

Kirjoitan uudet sanat sanan espanjaa aina sitä mukaan kuin ylös ja luen monisteita jotka sain kieopin enemmän kieltä. Mutta tosiaan, tunlikurssilta San Josessa ollessani. tui välillä avuttomalta, kun ei vain tajunnut mitä ihmiset puhuivat!

Uusi perhe ja uudet rutiinit opitSopeutuminen Costa Ricaan oli yllättävänkin helppoa, kiitos Suomen ICYEn! Luulen, että aika jonka olin Nooran kanssa, auttoi myöskin sopeutumaan, sillä “pala Suomea” oli matkassa mukana. Lisäksi leiri, jonka paikallinen järjestö ACI meille järjesti, sekä espanjakielen kurssi, auttoivat sopeutumaan.

Niin.. ja ne sadekuurot. Muistui mieleen Suomen syyssateet. Mukavaa.

Kolmen viikon kuluttua saapumisesta muutin omaan vakituiseen perheeseen.

6

tavina Välistä on kuitenkin hankalaa, tai pikemminkin epämukavaa, sillä uusi perhe kuuntelee jokaisen sanan jonka sanon ja tarkkailee tekemisiäni. “Heidi tykkää tästä.. Heidi ei syö tätä..” Useinkaan ihmiset eivät tajua, että ymmärrän puhetta paremmin, kuin mitä itse puhun, joten monesti kuuntelen sivusta, kun ihmiset puhuvat minusta. Asun lähes keskellä ei mitään, kahden kaupungin välimaastossa. Pyörällä kulkeminen on vaarallista perheen mukaan, ja siksi on kuljettava

Volunteering in Costa Rica busseilla. Kun on tottunut pyöräilemään joka paikkaan ja olemaan itsenäinen, vaatii rauhallisuutta antaa itselle aikaa sopeutua uuteen kotiin. Samoin se, etten omista omaa huonetta, vaan jaan huoneen 13-vuotiaan siskon kanssa.

Koti sijaitsee lähellä Tyyntä valtamerta, ja lisäksi ylitän päivittäin suuren joen joka on tunnettu krokotiileistaan. Näkymä sillalta on upea, joka aamu se pysäyttää katseeni. Koska kotitalo sijaitsee syrjäseudulla, pihassamme liikkuu apinoita, kolibreja, papukaijoja, peuroja ja sammakoita. Koska arvostan luontoa ja eläimiä, useinkin nautin olostani. Voin tarkkailla ympäristöä.

Ihmiset täällä ovat auttavaisia ja huvittavia. Kun jouduin väärään bussiin, puolet bussin ihmisistä auttoivat minua selviytymään oikeaan bussiin.

Myöskin sukulaiset ovat todellakin “Pura Vida!”. Illanvietot täynnä naurua! Välistä kuitenkin tuntemattomat ihmiset kyselee: “mistä osasta Yhdysvaltoja olet?” Täällä on paljon ihmisiä USA:sta, joten ennakkooletus on, että olen yksi “cringa” lisää.

Täällä olon aikana olen alkanut arvostaa omaa suomalaisuuttani. Tuntuu hyvälle sanoa, että olen Suomesta. Moni ihmetteleekin ja sanoo, että Suomi kuulostaa yhdeltä sadulta. Valoisat kesäyöt ja lumi, erikoisia ilmiöitä. Myöskin Suomen luonto: paljon järviä, mutta myös meri lähellä ja lämpötilan vaihtelut. Myöskin se, ettei Suomessa syödä riisiä ja papuja kolme kertaa päivässä vaan yleisesti perunaa, vilja- ja maitotuotteita. Täällä leipä on yleisesti “makeaa leipää”. Tumma leipä on käsite suklaa/kaakao-piirakalle. Lisäksi hymyilyttää isoäiti, joka laittaa kupilliseen kahvia kolme isoa ruokalusikallista sokeria.

Ennemminkin sokeria kahvin kanssa.. Ainiin, ja täällä on makeaa punaista siirappia (jota käytetään mm. jäätelöissä, mehuissa, hyytelöissä, mehussa ja maitojuomissa), joka on maultaan erittäin makea ja erikoinen.. Ei kiitos minulle.

Ja hieman työstäni!

Puuhailen lasten kanssa päiväkodissa.

Alussa, ja välistä vieläkin, olen tylsistynyt, sillä pääosin tarkkailen vain lapsia ja varmistan, ettei mitään satu. Mutta 7

Volunteering in Costa Rica nykyisin, kun on oppinut tuntemaan lapset piirteineen ja muut työntekijät, nautin olostani. Oma aktiivisuus on auttanut huomattavasti. Nykyisin autan keittiöpuuhissa ja keksin itselleni tekemistä maalaamisesta siivoamiseen. Ja tietysti leikkejä lasten kanssa. Tosin, kun yksi lapsi haluaa esim. reppuselkään, on luvassa jono lapsia odottamassa vuoroaan.

Välillä turhankin malttamattomasti.

Työskentelen pari päivää viikossa eri päiväkodissa, Jacossa. Siellä lapsista näkee, että kaupungilla on ongelmia.

Lähes joka päivä nyrkki tai jalka osuu toiseen, usein sitä tarkoittamatta. Kaupungissa on huumeita ja prostituutiota, ja huono esimerkki kaduilta näkyy lapsissa.

8

Moni lapsi repii toista vaatteista ja kiljuu.

Tosiaan, opettajaa saa auttaa. Mutta on mukava auttaa lapsia syömään lautasen tyhjäksi ja pesemään hampaat. Ensimmäisen kuukauden aikana olen maalannut koristeita molempiin päiväkoteihin ja askarrellut leluja.

Uusi ympäristö sekä asema työpaikassa vievät voimia, joten on annettava itselle aikaa. On annettava itselle aikaa sopeutumiseen tässä kulttuurissa ja paikassa.

Aktiivisuus on todellakin auttanut ja tulee auttamaan.

Heidi Perälä Vapaaehtoistyöntekijänä Costa Ricassa 2008–2009

Volunteering in Ghana ANNA I AFRIKA Det kaotisk och charmigt Accra

J

ag älskar Accra! Det at svart att beskriva staden, for det ser definitivt inte ut som i Helsingfors eller någon annan europeisk storstad. Accra är ett kaotiskt men charmigt myller av byggnader, bilar och människor. Trafiken är absolut livsfarlig och totalt organiserad. Och mellan alla bilarna kryssar försäljare som bar sina varor på huvudet och försöker sälja allt från nötter till rakapparater åt bilisterna. I Osu, den stadsdelen där jag för tillfället bor (har ännu inte fått definitivt besked om fortsättningen) är husen små men många, omgivna av murar. De flesta husen har en liten innergård, och såväl på gårdar som gator spatserar hons och getter omkring. Huset som jag och de två andra volontärerna bor i ligger alldeles nära havet. Vi har en fantastiskt stor takterass där odlor lurpassar. Vår vård Emanuel bor också i samma hus som vi, och dessutom en kille från Nigeria som jobbar här i Ghana. (24.8.2008) Anpassningsprocess Idag var allting inte bara wow och fantastiskt. Då man ska anpassa sej till en ny kultur kan själva anpassningsprocessen delas upp i fyra skeden. Först är allting bara skoj, man är litet av en glad turist. Sen kraschar man med verkligheten och upptäcker dom mindre glamorösa bitarna, vilket jag helt klart gjort idag. Det är ganska jobbigt att vara vit i Afrika. Varenda försäljare ropar “Come!” och “What do you want?”, och

Text: Anna von Bonsdorff folk kommer fram och tar en i armen så man på riktigt får slåss för att komma loss. Alla vill veta vad man heter, var man kommer från, var man bor och telefonnummer. Huhhuh! På hela dagen har jag sett en annan vit människa, bortsett från Dorothea. Det känns som om det inte finns nånstans där man kan gömma sej. Det går inte att bara slå sej ner och ta det lugnt, för vart man än går så tittar alla på en och inte en chans att man skulle få sitta nånstans i lugn och ro. Nåjo, jag antar att det ar sanharnt man får vänja sej vid. Men ojoj så skönt det blir att sätta sej på Wayne’s i Kaisaniemi med en tidning och vara ingen/en i mångden... Sen om åtta månader. (26.8.2008) Osu Childrens Home Om jag påstår att första dagen på jobbet var en chock, är det inte en tillräckligt kraftig beskrivning. Jag hade aldrig, aldrig, aldrig kunnat föreställa mej något sådant. Jag är inte säker på att jag verkligen förstått vad jag ser, trots att jag nu avklarat tre arbetsdagar. Osu Childrens Home är ett stort, grått, fult och smutsigt betongkomplex, omgardat av höga murar. På stället bor över 170 barn i fyra byggnader, grupperade enligt ålder.

Jag jobbar med 2 till 6-åringar, det finns omkring 40 stycken av dem.

Jag har varken fått handledning eller instruktioner, det var bara att börja jobba direkt utan att ha en aning om någonting. Tanterna som är fast anställda på stället gör absolut ingenting, dom sitter och äter och ser på TV hela dagarna, och 9

Volunteering in Ghana ann för att få ens uppmärksamhet. Det är vana vid att de vuxna skriker och slår dem då de brakar för mycket, så jag har absolut ingen auktoritet då jag säjer nej och stopp och sluta. (8.9.2008) Förskolan börjar

barnen far omkring precis som dom vill utan att någon ser efter dem. Hela stället ar slitet och smutsigt, luktar smutsigt, det ligger mängder av skrap på marken som ungarna stoppar i munnen och leker med, för dom har inga leksaker. Hela tiden har jag tio ungar som försöker klättra på mej, drar i mina armar och händer och fingrarna, tävlar om vem som får hålla i flest fingrar, och dom som blir utan finggrar eller ben eller nåt annat att dra i kastar sej på marken och gallskriker.

Jag jobbar sju timmar och femton minuter varje dag, från måndag till fredag, och hela tiden är det något barn som gråter.

Har aldrig någonsin känt mej sa otillräcklig och hjälplös. Det går inte att göra nånting med barnen, dom är inte vana vid någonslags struktur eller ordning. Kan bara se efter dem och försöka hindra dem från att skada sej själva och varann, for de slåss alldeles fruktansvärt mycket, slår varann med kappar och kastar stora stenar på var10

Efter att bottnen ar nådd kan det bara bli bättre. Igår var dagen då jag inte klarade av mer. Förskolan har börjat för barnen, så jag har jobbat där på dagarna, även om det inte är mycket till förskola då det finns fyra lärare som sitter i ett horn och skvallrar, då och då kommenderar mej att göra någonting och ger blanka fan i om ungarna slåss och gråter.

Igår morse då jag kom till förskolan var barnen redan där, men ingen lärare syntes till. Barnen hade hittat papper och kritor någonstans, så de sprang omkring med hopskrynklade pappersark som de slogs om och tuggade på kritorna. Tänkte på det en annan volontär sa åt mej for någon dag sen, att det är lönlöst att ge barnen kritor eller leksaker eller böcker eftersom de bara har sönder allt och bråkar, men det är inte så konstigt att de äter på kritorna istället för att rita med dem om ingen någonsin lär dem hur man använder kritor! När lärarna dok upp tyckte dom, att det var mitt fel att stället såg ut som om tredje världskriget just utkämpats, även om jag inte hade nån aning om var vapnen och ammunitionen kom ifrån, men det

Volunteering in Ghana spelade ingen roll. Lärarna bankade sej började gråta, och jag hann fram före nån bekvämt i sitt horn, och så var jag utsedd av lärarna, fick jag tyst på ungen genom att krama, inte slå. Det kändes som om att ensam hjälpa alla ungarna att gå på toa.

Där hade jag fyra pottor och två toa- jag vunnit ett litet krig. Istället för bara letter till förfogande. Ingen av barnen kan gråt och gråt och gråt har jag också hört själv ta sej upp på toa och de flesta kan inte skrattande barn idag, för vi volontärer har sitta kvar utan hjälp. Toaletterna går ej att kittlat dem så mycket vi kunnat. Jag är fullt övertygad om att jag spola så man måste se till att det finns vatten “..dom ungar som bråkar kommer att klara av i tunnor. Den enda rul- mest, egentligen bara behöver det här, och samliga len wc-papper som mycket mer kramar. Och varje saker kommer att bli bätre. Även om vi inte finns måste jag vakta gång någon började gråta, kan ändra de vuxna, på som en hok och alla ungarna stod och och jag hann fram före nån av kan vi fokusera på de skrek för att dom inte lärarna, fick jag tyst på ungen saker vi kan göra för barnen. Jag och dom ville vänta på sin tur. genom att krama..” andra volontärerna Dessutom finns det de som bara tycker det är roligt att springa tänker verkligen utveckla rit- och sagosomkring på toaletten, hålla ut pottinnehåll, tunder, tänker krama och kittla dom så faktas med wc-borstar, smälla fast dörrar, mycket jag bara orkar, tänker se till att dom försöka läsa in varann, slå på mej osv. När tvättar händerna före maten osv. Små saker. jag blir arg och bär ut brakstakarna, tycker Bra små saker. (12.9.2008) dom bara det ar roligt och fortsätter med de hyss jag avbröt dem i. När toahelvetet Pedagogiska osäkerheten var avklarat, slog jag mej ner med en liten grupp barn. Det tog lang tid, men slutligen Jar har under veckans lopp hållit mej till lyckades jag faktiskt övertyga dem om att huset och de barn som inte fått gå till förman ska rata ut pappret, inte skrynkla eller skolan. Dorothea och jag har investerat i rulla ihop det och slå någon med det, och några pekböcker och lite kritor att ha till att man ritar med kritor och inte äter upp hands, och det kan fungera ganska bra om dem. Till sist satt jag och två, tre barn oh inte allt för många barn är involverade, då ritade något som nästan påminde om blom- blir det bara slagsmål. Men pekböcker med bilder på allt möjligt, som kläder och mor tillsammans.

Idag var jag inte heller ensam i försko- mat har visat sej vara en ganska bra ide.

De flesta av barnen pratar inte engellan, utan Dorothea och Thomas var också där. Tillsammans fick vi stopp på dom flesta ska, så att kommunicera med dem är minfighterna och konstaterade att dom ungar sann inte enkelt. Så gott som alla barn som bråkar mest, egentligen bara behöver talar något lokalt sprak, och en del talar mycket mer kramar. Och varje gång någon knappt alls. Tanterna som jobbar där 11

Volunteering in Ghana talar inte med barnen, ger dem bara order ibland på engelska och ibland på twi eller ga. Då ingen egentligen talar med barnen, undrar jag hur de ska utvecklas verbalt. Så nu har jag hela veckan plockat fram böckerna och visat på soap och banana och shoes och en massa annat.

Ibland känner jag mej alldeles förskräckligt hemsk när det dyker upp söta bilder på en kanin som duschar och badar med en massa bubblor i badkaret, bilder på kaninens mjuka säng och fluffiga täcke och alla leksaker och tandborste och tandkräm och glass och andra godsaker. Allt det där är sant som barnen på Osu Childrens Home inte har och inte kommer att få, då undrar jag om det är riktigt rätt att visa dom där bilderna (det är ju nästan lite som att retas, fast barnen är så små att de nog inte förstår och inte tänker så). Så har jag ingen aning om vad som är rätt och vad jag håller på med och varför. Antar att det bara är att fortsätta. (19.10.2008) Sökning efter mening Mycket är annorlunda och jag ser saker först ur mitt subjektiva perspektiv och reagerar därefter. Ofta slarvar jag med att leta efter förklaring och förståelse. Jag vet inte heller hur mycket det är meningen att jag ska förstå och därmed acceptera, hur tätt förståelse och acceptans är sammanlänkade? Jag tror min direkta, subjektiva reaktion ofta är orättvis, bara en bråkdel av hela paketet, jag räcker inte, det kravs nån slags helhetssyn eller -uppfattning, och inte vet jag om jag någonsin kommer att lyckas uppnå det, men kanske bör det bli min strävan. För det finns 12

inte bara Anna och Annas tänkar och Annas värld och Annas värdeutlåtanden. Det finns andra människor, sa väldigt, väldigt många andra som allihopa bär på sin värld.

Jobbet på Osu Childrens Home ar ju inte bara eländigt, även om det är de svåra sakerna som vill komma ut, sakerna som man känner att man behöver berätta om. Det finns nog helt bra och roliga stunder också.

Visserligen tror jag inte jag kommer kunna förändra eller förbättra så mycket. Men kanske lära mej något. Kanske. Frågan är vad. Svar mottages gärna. (11.11.2008) Anna von Bonsdorff Volontär i Ghana 2008-2009 Utdrag ur en blogg av Anna von Bonsdorff 24.8.-11.11.2008

Volunteering in India Intiassa kaikki hyvin!

Projektini on K.G.F.-nimisessä kaupungissa, lähellä Andra Pradeshin ja Tamil Nadun rajaa. Kyseessä on kristillinen koulukoti, jossa on 35 poikaa (10-18v) slummeista, kaduilta ja köyhistä perheistä, joilla ei ole varaa lähettää lapsia kouluun. Pojat ovat tosi sympaattisia ja hauskoja.

Välillä tottakai vaativat myös äärimmäistä kärsivällisyyttä, koska vietän suurimman osan ajasta täällä heidän kanssaan.

Täällä on kolme ryhmää, joissa pojat oppivat erityistaitoja: vaatturointia, puutöitä ja sähkötöitä. Työni on hyvin vapaata ja ilman aikatauluja, mutta se ei haittaa. Opetan englantia, vietän aikaa poikien kanssa, autan toimistotöissä, välillä ollut jotain taideproggiksia kuten maalausta ja sitten iltaisin pelaan aina poikien kanssa jalkapalloa. Olen kanssa opettanut perheeni äitiä ajamaan autoa, mikä on ollut aika hauskaa puuhaa (ollaan käyty pikkuteillä ajelemassa) :D..

Perheeni on todella mukava ja tuntuu siltä, että kuulun perheeseen enkä ole vain ulkopuolinen. Olemme käyneet häissä, tapaamassa sukulaisia ja vaikka missä. Ruoka on hyvää, huumori kukkii ja molemminpuolinen luottamus toimii. Tässä paikassa on myös todella rentouttava ilmapiiri olla ja elää, niin paljon luontoa ja kauniita maisemia. Kaupungin keskusta on parin kilometrin päässä, jos tarvitsee hoitaa asioita, ostaa hedelmiä tms.

Paljon olen myös prosessoinut näkemiäni erilaisuuksia; Miten kurja lapsuus joillain lapsilla on ollut, kuinka äärimmäisen köyhiä ihmisiä täällä näkee ja esimerkiksi naisten asemaa täällä on vaan niin vaikea käsittää.. Negatiivisista jutuista huolimatta alkaa pikkuhiljaa tajuta Intiaa, eikä voi muuta kuin ihmetellä ja rakastaa. Hajut, maut, liikenne, eläimet, uskonnot, ihmiset, tavat - koko ajan oppii uutta, ja tuntuu, että oli ehdottomasti oikea ratkaisu tulla tänne.

Anton Nuotio Vapaaehtoistyöntekijänä Intiassa 2008-2009

13

Volunteering in Bolivia BOLIVIA - DET BÄSTA BESLUTET

N

är jag väl bestämt mig för att åka som volontär, var jag egentligen aldrig nervös. På resedagen var jag ett enda stort förväntansfullt leende! Den känslan har hållit i sig och till och med på dåliga dagar älskar jag det här underbara, kaotiska, levande, fattiga, färgstarka landet! Det mesta här skiljer sig från Finland och fortfarande efter tre månader blir jag förvånad över något nästan dagligen.

Det finns väldigt mycket orättvisor här och jag har sett allt från lyxvillor i Zona Sur till tiggare som bor på gatan med sina små barn. Trots det, är bolivianerna väldigt patriotiska, och jag har aldrig nånsin sett ett land var man använder sina färger sa flitigt. Allt från Evo-propaganda på väggar till märken och logon är rödgul-gröna. Trafiken är ett enda stort kaos,

Text: Camilla Aspelin

som trots allt fungerar och till och med visar sig vara organiserad på sitt eget sätt.

Minibussar, micron och trufin trängs på gatorna och alla kör enligt principen, att den som tutar först och högst, kör först.

Det finns väldigt få “vanliga” butiker och det mesta köper man på gatan eller marknaden. Det är svart att gå och shoppa något specifikt, istället gäller det att hålla ögonen öppna och när man rakar gå förbi något man behöver köper man det.

Väldigt många människor här går traditionellt klädda. Speciellt kvinnorna, cholitor, går med stora kjolar och sjalar, oftast med hatt på huvudet och en baby eller varor på ryggen.

Ett vanligt yrke bland unga pojkar som bor på gatan är skoputsare. Eftersom de inte vill bli igenkända är de alltid maskerade så att det enda man kan se är ögonen.

Det kändes ganska underligt i början, men som med det mesta, vänjer man sig.

Det här är ett fattigt land och man ser försäljare på gatorna även sent på natten. Det är vanligt att barn jobbar, både som försäljare och i minibussarna. De flesta bor Utsikten från min lägenhet

14

Volunteering in Bolivia i små lägenheter som ofta kan bestå av enbart ett litet rum. Det saknas ofta dusch, och man sover tre personer i samma säng och lagar mat på en liten gasspis.

Hoppeligen får jag dock byta projekt ännu före julen. Jag skulle gärna jobba med barn. Då borde dagarna i alla fall inte bli händelselösa!

Tyvärr är mina projekt ganska långsamma och jag har nästan ingenting att göra.

Som avslutning kan jag bara säga, att det var det bästa beslutet jag har gjort i hela mitt liv, att komma hit som volontär och det förväntansfulla leendet finns kvar! Det finns fortfarande oändligt mycket att upptäcka och lära, och det finns ingen chans att kunna beskriva den här upplevelsen i ord. Det enda jag fortfarande önskar är, att jag genom mitt jobb här kan göra världen till en lite bättre plats för någon. Det gäller väl bara att fortsätta jobba!

En micro och en minibuss

Camilla Aspelin, La Paz, Bolivia

Cholitor i en liten by

15

Volunteering in India INTIA VALOKUVIN

Kuvat ja tekstit: Heli Vartiainen Minä ja Renuka. Renuka on kolmantena vaimona miehelleen. Ei tiedä, minkä ikäinen hän on. mutta on todella köyhistä oloista.

Sitäkin enemman tykkää poseerata kameralle ja on aivan innoissaan omista kuvista. Renuka tekee todella raskasta työtä päivät pitkät ja tiskaa lähes kaikki ruuan laittoon kulutetut astiat käsin.

Isäntäperheeni kanssa kihlajaisissa. Tämä pari on poikkeuksellinen, sillä liitto perustuu rakkauteen eikä ole järjestetty. Rituaalit olivat taas hiukan toisenlaiset kuin Suomessa. Molempien suku antoi toiselle lahjoja.

Tässä siis lahjojen luovuttaminen meneillään.

16

Volunteering in India

Osallistuin myös häihin. Häärituaalien jälkeen halli tyhjennettiin tuoleista ja hääkansa laitettiin riveihin lattialle istumaan. Banaaninlehdet eteen ja niiltä ruokailtiin hääateria joka käsitti ainakin 20 eri ruokalajia. Kokit jakoivat kattiloista ne suoraan banaaninlehdelle..toiminta oli todella ripeää.

Reissulla kokin perheen kanssa. Viikko hinduhäiden jalkeen oli sukulaisilla uusi tapaaminen.

Menimme paikalle jo edellisena iltana kokin vaimon ja lasten kanssa.

Tässä iltapalalla sukulaisella. Mulla oli suomalainen yöpuku mukana, mutta eihän sitä sopinut tuolla pitää, joten sain perheen naiselta lainaksi yöpuvun, eikö olekin tyylikäs? :)

17

Volunteering in India Kotikaupunkini pääkatua

Minä ja uusin keittiötyöntekijä.. pelkästään kannadaa osaava nainen.

18

Syksyllä tapahtunutta KOTIINPALUUN JÄLKEEN - Muistoja palanneiden leiriltä Teksti: Fanny Malinen

M

aailmanvaihdon palanneiden leiri järjestettiin lokakuun puolivälissä Märkiön leirikeskuksessa Kiljavalla.

Suomen syksy oli jo pitkällä, ja etenkin jo keväällä Etelä-Amerikasta palanneelle leirin ajankohta tuntui aika myöhäiseltä.

Kuinka enää voisi muistaa, miten eri silmin oli katsonut Suomea kuukausia aiemmin? Tai miten ylelliseltä oli tuntunut tiskata, kun hanasta oli tullut lämmintä vettä? Brittiläiset vapaaehtoisystäväni olivat käyneet oman paluuleirinsä elo-syyskuun vaihteessa.

Kun tapasimme Kampin linja-autoasemalla, selvisi, että meitä leiriläisiä olisi vain neljä. Moni oli jättänyt tulematta, ja yksi ilmoittautunut oli sairastunut viime tipassa. Tiimiäkin oli enemmän kuin meitä, ja aluksi ihmettelimme, mitä tästä oikein tulisi. Olisi ollut niin hauska nähdä kaikkia ja kuulla tarinoita muistakin maista; nyt edustettuina olivat vain Bolivia ja Intia, kumpikin kahdella vapaaehtoisella.

Päästyämme leirikeskukseen kaikenlaisen alkusähläyksen jälkeen ja asetuttuamme aloillemme aloitimme kokemusten jakamisen. Meitä oli valikoitunut paikalle sikälikin erikoinen vapaaehtoisporukka, ettei kukaan ollut asunut isäntäperheessä.

Vertailimme asumisjärjestelyjämme. Puhuimme arjesta vieraassa maassa, hyvistä hetkistä ja vähän pelottavistakin. Kielitaidosta ja kommunikaatiosta, sairaste-

lusta, ystävistä. Olimme yhtä mieltä siitä, että minuutintarkat bussiaikataulut olivat tuntuneet Suomeen paluun jälkeen täysin absurdeilta.

Osoittautui hyväksi, että jokaisella oli joku samassa maassa ollut paikalla ainakin meille Boliviassa olleille maan poliittisen tilanteen purkaminen tuntui hyvältä. Tottakai puhuimme myös projekteistamme, olihan vapaaehtoistyökokemus kuitenkin reissumme ydin. Osa oli ollut samassa työssä koko vuoden, joidenkin meistä oli täytynyt vähän etsiä löytääkseen paikan, jossa oli todella mielekästä tekemistä.

Vähitellen huomasimme, että pienessä ryhmässä oli etunsa. Jokainen ehti puhua niin paljon kuin halusi, ja jokaisen kokemuksiin ehti todella syventyä. Jos meitä olisi ollut kymmenen enemmän, miten olisimme ehtineet käydä läpi kaikki samat asiat kuin nyt ehdimme?

Leiritiimi oli tehnyt hyvää työtä ohjelman suunnittelussa. Keskustelu tuntui tosin virtaavan lähes itsestään, ja moni taisi hämmästyä sitä, miten syvälle päästiin.

Vähitellen päästiin kulttuurivaihtokokemuksen purkamisesta tähän hetkeen ja vähän tulevaisuuteenkin. Tuntui vaikealta ajatella elämää vuoden, saati sitten viiden päähän, mutta ainakin itselläni oli vahva luottamus siihen, että jotenkin se järjestyy. Yksin ulkomailla vietetyn vuoden 19

Syksyllä tapahtunutta jälkeen sitä seisoo taas vähän varmemmin omilla jaloillaan.

Viikonlopun edetessä alkoi tuntua yhä vahvemmin siltä, että oli oikeastaan ollut hyvä ehtiä ottaa vähän etäisyyttä paluuseen ennen leiriä. Ainakin minä sain paljon selkeyttä asioihin, joita en ollut ehtinyt pysähtyä miettimään heti kotiinpaluun jälkeen. Näin syksyllä oli jo saanut vähän tuntumaa siihen, miten elämä alkoi asettua.

ruskan värit aivan uusin silmin. Ja miten kylmä olikaan! Illalla saunoimme pitkään ja uskaliaimmat, eli melkein kaikki, uivat kylmässä järvessä. Sitten istuttiin vielä ruokasalissa tarinoimassa - vaikka iltapalaa ei kukaan tainnut jaksaa syödä, kun oli koko päivä syöty parin tunnin välein.

Keittiötiimi todella hoiti osuutensa, tosin välillä vaikutti siltä, että joku oli tainnut unohtaa kertoa heille, että porukkaa oli tulossa niin vähän!

Yksi viikonlopun hienoimpia asioita oli toki myös ympäristö. Kun oli ollut yhden syksyn poissa Suomesta, näki

Fanny Malinen Vapaaehtoistyöntekijänä Boliviassa 20072008

20

Ryhmäposeerausta

Syksyllä tapahtunutta

Ruokaa olisi riittänyt isommallekin köörille

Reflektointi käynnissä

21

Syksyllä tapahtunutta SM-PÄIVÄT HAMINASSA Marraskuun puolenvälin tienoilla vietimme rennon viikonlopun Maailmanvaihdon suomalaisten ja ulkomaalaisten vapaaehtoisten sekä vaihto-opiskelijoiden kanssa. Syysmasennuksen poistopäivät (Anti-Depression Camp) järjestettiin Haminassa, Jamilahden opistolla.

Viikonloppu sujui rennon yhdessäolon merkeissä: pelailtiin pelejä, leivottiin joulutorttuja ja vietettiin aikaa ystävien ja uusien tuttavuuksien kanssa. Pääsimme myös tutustumaan Haminan kaupunkiin ja Reserviupseerikoulun museoon. Leiri oli sopiva piristys synkkään syksyyn, siis kiitos siitä mukana olleille!

22

teksti: Milka Lundahl

Korttihait

Joulutorttuja Annan opastuksella

JOULUN ODOTUKSESTA INTIASSA

Piirros: Suvi Lindgren

Liity postituslistalle!

Join our E-mail List!

Liittymällä Maailmanvaihto ry:n postituslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista; tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen; icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi.

By subscribing to Maailmanvaihto’s mailing list you will receive information on current events, such as forthcoming camps, international seminars, trainings, parties. Join by...

1) sending an blank message to: icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi

Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä 2) or through the link that can be found on Maailmanvaihdon kotisivuilla “Toimintaa our web page in the section of “Toimintaa Suomessa”.

Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.

23

Uutisia Vaihtovuoden 2008-2009 vaihto-ohjelmien osallistujat Vaihtovuonna 2008–09 ICYE-vapaaehtoistyöohjelmaan osallistuu 23 suomalasia nuorta Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Heistä 18 on aloittanut vapaaehtoistyön elokuussa ja viisi nuorta lähtee matkaan alkuvuodesta.

EVS-vapaaehtoistyöhön osallistuu 2008–09 kauttamme 9 suomalaista nuorta, heistä kuusi Euroopassa, kaksi Afrikassa ja yksi Aasiassa.

Suomeen saapuu 2008–09 ICYE-ohjelman kautta 25 vapaaehtoistyöntekijää ja vaihto-oppilasta eri puolilta maailmaa sekä lisäksi 18 EVS-vapaaehtoistyössä olevaa nuorta Euroopasta. Pääosa heistä on aloittanut vapaaehtoistyön elolokakuussa 2008. Tammikuussa 2009 Suomeen saapuu vielä kaksi ICYE-vapaaehtoistyöntekijää ja yksi vaihto-oppilas.

Vapaita paikkoja ICYE-ohjelmassa Tahdotko tutustua vieraan kulttuurin arkeen tekemällä vapaaehtoistyötä?

Maailmanvaihdon kautta on mahdollista lähteä yli kolmeenkymmeneen maahan, kaikille mantereille. Vapaaehtoistyötä tehdään katulasten keskuksissa, orpokodeissa, ihmisoikeus- ja naisjärjestöissä, köyhien lasten päiväkodeissa, kouluissa ja luonnonpuistoissa. Vapaaehtoiset asuvat joko isäntäperheessä tai työpaikan yhteydessä. Vapaaehtoistyöohjelmat kestävät 6-12kk (Nepalissa 6-10kk). Vapaaehtoistyökohteista löytyy lisätietoja osoitteista www.icye.org ja www.maailmanvaihto.fi Toinen hakuaika elokuussa 2009 alkaviin ohjelmiin päättyy 1.2.2009. Vapaita paikkoja on vielä tarjolla Boliviassa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Costa Ricassa, Ecuadorissa, Ghanassa, Hondurasissa, Intiassa, Nepalissa ja Uudessa Seelannissa. Hakijoille järjestetään yhteinen valintapäivä Helsingissä 14.2.2009.

24

Uutisia Maailmanvaihdon toimisto muuttaa

Marraskuun valintapäivä

Maailmanvaihto ry:n toimisto muuttaa joulukuussa Helsingin Kruunuhakaan. Uusi osoitteemme on 18.12. alkaen Oikokatu 3, 00170 Helsinki.

Valintapäivä ICYE-ohjelmaan hakeneille järjestettiin 22.11. Haastattelijoina toimivat: Karita Blom, Patricia Furrer, Marika Heinonen, Anna Huovila, Maria Iso-aho, Riikka Mannelin ja Emilia Niemi.

Päivään osallistui 9 ICYE-ohjelmaan ja 1 EVS-vapaaehtoistyöhön hakenut.

Toimistomme on suljettu joulun ja loppiaisen välisen ajan (24.12.-6.1.)

Kirjoita Newsletteriin

Write for Newsletter

Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaaehtoistyöstä saat myös hyvän mielen.

Readers’ writings wanted. Short or extensive, all writings are more than welcome. We would also happily receive your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteerwork also gives you a pleasant mind.

Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimituskuntaan osoitteessa: tiedotus@maailmanvaihto.fi.

Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part in around the world.

If interested, contact Newletter staff: tiedotus@maailmanvaihto.fi.

25

Mukaan Maailmanvaihdon toimintaan?

Etsitään isäntäperheitä Etsimme parhaillaan isäntäperhettä ugandalaiselle vapaaehtoistyöntekijälle, jolle perhe voisi löytyä mistä päin Suomea tahansa. Tammikuusta 2009 alkaen isäntäperheet tarvitaan myös kroatialaiselle ja saksalaiselle Helsingissä työskentelevälle vapaaehtoistyöntekijälle sekä brasilialaiselle vaihto-oppilaalle, jolle isäntäperhe voisi myös löytyä mistä päin Suomea tahansa.

Jos kiinnostuit, kysy lisätietoja toimistoltamme!

Etsitään siviilipalvelusmiestä Maailmanvaihto ry. etsii siviilipalvelusmiestä avustamaan kansainväliseen nuorisovaihtoon liittyvissä tehtävissä keväästä 2009 alkaen. Tarjoamamme työ on yhdistelmä haasteellisia tehtäviä kansainvälisessä ympäristössä ja toimistorutiineja. Siviilipalvelusmies avustaa isäntäperheiden ja vapaaehtoistyöpaikkojen hankinnassa ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille; vastaa erilaisten koulutusten ja tapahtumien käytännön järjestelyistä; osallistuu järjestön tiedotustyöhön sekä hoitaa erilaisia toimistorutiineja. Työ sisältää mm. yhteydenpitoa kotimaisiin ja ulkomaisiin yhteistyökumppaneihin sekä ulkomaisiin vapaaehtoistyöntekijöihin; ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille suunnattujen koulutusten leirikeittiöstä vastaamisen, tiedotustyötä sekä erilaisia toimistotehtäviä.

Siviilipalvelusmieheltä edellytetään hyvää englannin kielen taitoa sekä hyviä ATK-taitoja. Arvostamme omakohtaista kokemusta ulkomailla asumisesta. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä toimistoomme!

Etsitään taittajaa Maailmanvaihdon Newsletterille Maailmanvaihto ry:n Newsletter ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sen pääasiallinen tehtävä on tiedottaa jäsenistöä järjestön toiminnasta sekä jakaa toimintaan osallistuvien vapaaehtoisten, isäntäperheiden ja aktiivien kokemuksia. Taittaja vastaa julkaisun ulkoasusta. Työstä ei makseta palkkaa, mutta se sen sijaan työkokemus karttuu mukavasti kansainvälisessä ja nuorekkaassa kontekstissa.

Lisätietoja taittajan tehtävästä antaa Meri Tennilä, (meri.tennila@maailmanvaihto.fi, 050-3088339)

26

Tapahtumakalenteri 2008 9.12.

Valmennus tammikuussa 2009 ICYE-ohjelman aloittaville.

18.12.

Maailmanvaihdon toimiston muuttotalkoot

2009 14.1.

Infopäivä Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöohjelmista kulttuurikeskus Caisassa Helsingissä.

15-18.1.

Ulkomaalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden puolivuotisarviointitapaaminen.

23-24.1.

EDUCA-messut Helsingin Messukeskuksessa.

1.2.

Toinen hakuaika kesällä 2009 alkaviin ICYEohjelmiin päättyy.

14.2.

Valintapäivä vuoden 2009–2010 vapaaehtoistyöohjelmiin hakeneille Helsingissä.

Julkaisun tekoon osallistuneet: Camilla Aspelin Anna von Bonsdorff Suvi Lindgren Mikko Lipsanen Milka Lundahl Fanny Malinen Anton Nuotio Heidi Perälä Heli Vartiainen

Painotiedot: Julkaisija Maailmanvaihto ry Taitto Meri Tennilä Painopaikka Itä-Helsingin Monistus Seuraava Aineistopäivä 13.2.2009 Ilmestymisaikataulu: 4 kertaa vuodessa 27

Maailmanvaihto ry - ICYE Finland Pitk채nsillanranta 11, 00530 Helsinki tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org