LURPPA 3/2018

Page 1

LURPPA Lounais-Suomen Spanielikerho ry jäsenjulkaisu 3/2018

Luonnetestissä / Lajiesittelyssä Junior Handler / Rotuesittelyssä kooikerhondje / Cockerileirillä / Koiratanssia / Kennelliiton suurleirillä Nuutin kanssa.... ja paljon muuta!


Kansi: englanninspringerspanieli Inkeri (Black tan sirius Luna lovekiva), kuva: Tiina Huppunen

Helteinen tervehdys kerholaiset! Oletko jo aivan kypsä tämän kesän helteisiin? Kyllä se vaan niin on, että ei tällä pallon puoliskolla olla totuttu tällaisiin helteisiin. Mutta onneksi on järviä missä on voinut käydä vilvoittelemassa sekä itse että koirat. Voi pojat, kun olemme nauttineet merestä ja järvistä. Varmasti helle on jo ohitse, kun tämä Lurppa postiluukusta tipahtaa. Helle on tuonut sinilevän riesaksi ja on pitänyt olla tarkkana, ettei uita koiria sellaisessa vedessä sillä se olisi liian uhkarohkeaa. Ulkonäyttelyt ovat olleet vähäsateisia mutta ehkä liian kuumiakin. Kerho oli mukana järjestämässä Elonäyttelyä tuttuun tapaan ja talkoolaisia oli hommissa tarvittava määrä. Iso kiitos teille siitä. Syksyn tullen kerhon aktiivinen toiminta käynnistyy ja tavoitteena on saada jotain erilaistakin toimintaa! Kiitos ideoista, joita olemme saaneet, olemme ottaneet ”kopin”! Mukavia lukuhetkiä Lurpan parissa! Merja & fieldit

LOUNAIS-SUOMEN SPANIELIKERHO RY:N JÄSENJULKAISU PAINOSMÄÄRÄ 225 ILMESTYY 4 KERTAA VUODESSA Painopaikka: Painosalama

AINEISTO lssk.lurppa@gmail.com

ILMOITUSHINNAT 2018 Kaikki neliväri-ilmoituksia. 1 sivu 120 €, 1/2 sivua 65 €, 1/4 sivua 40 € ; ALV 0 %. Vuosisopimushinnat Ilmoitus kahteen lehteen –15 €, neljään lehteen –30 €. Jäsenhinnat 1 sivu 55 €, 1/2 sivua 30 €, 1/4 sivua 20 €.

Seuraava numero / ilmestyy / DL 4/2018 / joulukuu / 9.11.2018

Haastattelun/artikkelin yhteydessä logo, yhteystiedot 20 €, jäseniltä 10 €.

TOIMITUS Annika Kontturi-Salmi Mari Salminen Taitto: Ari Suramo

2

JÄSENILLE ILMAISET In memoriam, valioilmoitus, koiran 10-vuotisonnittelut, näyttely- ja koetulokset Huom! Pentu- ja astutusilmoitukset ovat maksullisia. Kuva näyttely- tai koetuloksen yhteydessä 5 €.

LURPPA 3/2018


Päätoimittajien terveiset Kesä tuli ja meni. Tämä kesä olikin oikea kesä, lämpöä riitti kaikille. Kesä täyttyi auringosta, uimisesta ja mansikoista. Toki kuumuus on rajoittanut hieman osaltaan kesän liikkumista ja lenkkeilyä koirien kanssa. No nyt tuntuu jo syksyn tuulet ja hajut, se kertoo taas uuden arjen alkamisesta. Koulut ovat alkaneet kuten monet luppakorvienkin koulutukset ja harrastukset. Nauttikaa syksyn antimista, pian saammekin odottaa talvea. t: Mari ja Annika

Kiitos!

LURPPA 3/2018

HO PANIELIKER S N E M O N U S ONÄYTTELY LOUNAISL E N IO IS A KIA R KIITTÄÄ KAIK A! LLISTUNEIT A S O N II IS O TALK 3


KOKOUSKUTSU Lounais-Suomen Spanielikerho-Sydvästra-Finlands Spanieklubb ry:n sääntömääräinen vaalikokous pidetään 13.11.2018 klo 19.00 Varsinais-Suomen Kennelpiirin tiloissa, Hiihtomajanpolku 20,Turku. Kokouksessa käsitellään seuraavat asiat: 1.Kokouksen avaus 2.Kokouksen järjestäytyminen 3.Kokouksen laillisuuden toteaminen 4.Työjärjestyksen hyväksyminen 5.Vuoden 2019 jäsenmaksun määrääminen 6.Vuoden 2019 toimintasuunnitelman hyväksyminen 7.Vuoden 2019 talousarvion hyväksyminen 8.Hallituksen puheenjohtajan valitseminen 9.Hallituksen jäsenten valitseminen erovuoroisten tilalle 10.Toiminnantarkastajien ja varatoiminnantarkastajien valinta 11.Toimikuntien puheenjohtajien ja muiden toimihenkilöiden valitseminen 12.Valitaan yhdistyksen viralliset edustajat Suomen Spanieliliitto-Finlands Spanielförbund ry:n sekä V-S Kennelpiiri ry:n kokouksiin . 13.Muut esille tulevat asiat 14.Kokouksen päättäminen Hallitus

Tervetuloa!

Muistotuotteet rakkaiden lemmikkien muistoille.

4

Tähtipöly Shop -verkkokauppa www.tahtipolyshop.fi

LURPPA 3/2018


U

U T U

! S U

Häntää heiluttavan herkullista! ✓ ✓ ✓ ✓ ✓

Viljaton ja lisäaineeton SÄILYKE Erittäin maistuva, myös nirsoille Vähintään 75% täyslihaa (ei rusto- tai luujauhoja) 100% luonnolliset raaka-aineet Sopii herkkävatsaisille

Valitse Complete Meal Grain Free -päivittäisruoka tai Just 90% -ruokavalion täydentäjä.

Tällä kupongilla saat

-10

%

Forthglade tuotteista. Ei voi yhdistää muihin etuihin/ tarjouksiin. Rajoitettu erä.

LURPPA 3/2018

Eläintarvikeliike

Biolinja 20, 20750 Turku • puh. 040 682 2200 Avoinna ark. 10–20, la 10–16, su 12–16 info@petola.fi • www.petola.fi

5


Petteri Kermisen Agilitytreenit 14.4. Vanton tilalla pidettiin huhtikuussa agilitytreenit innokkaille nuorille koirille. Ikähaarukka koirilla oli 1–3,5 vuotta. Nuorilla koirilla riitti intoa ja vauhtia, hyvä että ohjaajat perässä pysyivät. Petteri antoi jokaiselle henkilökohtaisia neuvoja, jotka varmasti auttavat seuraavissa treeneissä eteenpäin. Agilitytoimikunta

Christina ja metsästyslinjainen labradorinnoutaja Evinrude

Seija ja englanninspringerspanieli Pongo

6

LURPPA 3/2018


Kaisa ja metsästyslinjainen cockerspanieli Dana

Riitta & Oili ja Kooikerhondje Rosi

TOTTELEVAISUUSTOIMIKUNTA TIEDOTTAA

Kerholla on peräkärry, jota jäsenet voivat vuokrata hintaan 10 €/vrk. Kärryä voi tiedustella Kari Mattilalta, p: 041-445 5599.

Syyskauden tottelevaisuuskoulutuksista tiedotetaan kerhon kotisivuilla ja facebookissa. Tiedustelut: lssktoko@gmail.com

LURPPA 3/2018

7


Epäviralliset agilitykisat 30.5., tulokset Startti 1. Kooikerhondje Lemon Anne Trygg 2. Englanninspringerspanieli Nuutti Nea Korelin 3. Kooikerhondje Winston Erica Karlsson Mölli mini 1. Kääpiövillakoira Hippo Kaisa Mustalampi 2. Kooikerhondje Lemon Anne Trygg 3. Jackrussellinterrieri Hilppa Jaana Pehkonen Mölli medi 1. Kooikerhondje Winston Erica Karlsson Mölli maksi 1. Snautseri p&s Peppi Taija Tomberg 2. Lagotto romagnolo Lada Iida Salonen 3. Englanninspringerspanieli Nuutti Nea Korelin Avoin mini 1. Kooikerhondje Rianna Anne Trygg 2. Kääpiövillakoira Hippo Kaisa Mustalampi 3. Kooikerhondje Lemon Anne Trygg Avoin medi 1. Espanjanvesikoira Papu Sanna Kunnasvirta Avoin maksi 1. Pitkäkarvainen collie Rumbo Jenni Keskimäki 2. Beauceron Pösö Janne Helenius 3. Pitkäkarvainen collie Aatu Jenni Keskimäki Mölli mini

Mölli maksi

Avoin maksi

Mölli medi

Avoin mini

8

Starttiluokka

Avoin medi LURPPA 3/2018


Suomalaisista raaka-aineista lisäaineettomia liha- ja luutuotteita lemmikillesi.

TEHTAANMYYMÄLÄ Tilaa verkkokaupasta tai soita p. 05 3431 031 Teollisuuskuja 7, Siltakylä Voit myös noutaa suoraan tehtaan myymälästä MA-PE 8-17 LA 10-14 os. Teollisuuskuja 7, Pyhtää. Ter vetuloa! puh 044-7750202 Jakeluauton aikataulut, reitit ja tilaukset www.kennelrehu.fi 05-3431031 ma-pe 8-16

ww w.kenne lre hu.fi LURPPA 3/2018

9


Koiratanssista Teksti ja kuvat: Vivi Aaltonen

Ei tarvitse nähdä paljonkaan vaivaa löytääkseen netistä videoita upeista koiratanssipareista. Siinäpä hauskan näköinen harrastus, jota voisi sanoa hyvinkin katsojaystävälliseksi. Periaatehan on melko paljon tottelevaisuudessa, ja lajin vaatimuksiin kuuluukin oleellisena osana tottelevaisuuskoemainen seuraaminen. Pääasia on pelkän seuraamisen sijasta kuitenkin ilmentää koiran tekemisen halua ja sen ominaisuuksia. Musiikkia tulkiten annetaan tasapainoinen kuva koiran liikunnallisuudesta, tarkkaavaisuudesta ja yhteistyöstä. Kilpailulajeina on vapaatanssi, seuraaminen musiikin tahdissa sekä erikoiskilpailut. Kilpailuluokkia on kolme: alokas-, avoin- sekä voittajaluokka. Vaatimuksina kilpailuihin liittyen koiran on oltava rekisteröity joko Kennelliittoon tai FCI:n tunnistusmerkintärekisteriin (myös FIX rekisteri). Koiratanssi on koiralle kohtuullisen pehmeä laji, koska siinä ei ole pakko suorittaa vaativia hyppyjä tai muita niveliä raskaasti kuormittavia liikkeitä. Toisaalta helposti ja kevyesti hyppivän koiran kanssa juuri niiden opettaminen voi olla hauskaa yhteistyötä. Lajin voi hyvin aloittaa jo pennun kanssa, mutta kilpailemaan pääsee vasta yli 10 kuukauden ikäisen koiran kanssa. Esityksen pituus voi olla minuutista neljään, joten koiran ei tarvitse osata kaikkea voidakseen osallistua kilpailuun. Jo parin liikkeen osaaminen ja ohjaajan sopivaksi katsotut tanssilliset liikkeet voivat olla hyvä alku kilpailu-uralle. 10

Koiratanssin treenaaminen on koiralle hyödyllistä, koska siinä joutuu käyttämään syviä lihaksia ja liikeradat ovat todennäköisesti erilaisia kuin tavallisessa tokossa tai arkielämässä. Tanssi kehittää koiran hahmottamista omasta kehostaan ja on lihashuoltoa hauskanpidon ohessa. Myös vanha koira hyötyy tanssista lajina juuri lihaksia kehittävän ominaisuutensa vuoksi. Koska hyvin tyypillisesti koirat ovat vähän toispuoleisia kehon käyttämisessään, tanssi tarjoaa mahdollisuuden kuormittaa kehoa tasapuolisemmin. Luonnollisesti kaikki yhdessä tehtävä työ lähentää koirakkoa ja lisää yhteistyökykyä ja -halua. Ehkä näyttävimmät esitykset pitävät sisällään erilaisia askelkuvioita, jonkin verran hyppyjä tai ”luoksetuloja”, joissa koira esim. hypähtää nojaamaan ihmiseen, ja tietenkin hyväntuulista samaan tai erisuuntaan kulkemista tietyllä tavalla. Lajissa ja liikkeissä on lähes kokonaan vain mielikuvitus rajana. Toki koiran rakenne ja ketteryys asettavat rajansa, mutta varoen ja rauhallisesti aloittaen tätä lajia voi harrastaa kuka tahansa. Koiraa palkitaan harjoituksissa, mutta kilpailuissa palkkaaminen pitää jättää esityksen jälkeen. Aivan kuten muissakin lajeissa. •

LURPPA 3/2018


LURPPA 3/2018

11


Arjen hallintaa – yhteistyö vilkkaan koiran kanssa Teksti: Mari Salminen

Kaisa Hilska kävi luennoimassa spanieli- ja muullekin väelle 9.4. kennelpiirin tiloissa aiheesta yhteistyö vilkkaan koiran kanssa. Kaisa omistaa Karjataidon tilan Liedossa, tarjoten mm. erilaisia koulutuspalveluita sekä yksityisille että esimerkiksi kaupallisiin produktioihin. Kaisalla on kokemusta useista eri roduista, hän on toiminut eläintenkouluttajana 18 vuotta ja tällä hetkellä laumassa vaikuttavat kuusi working kelpietä sekä kaksi laumanvartijaa. Kooste luentomuistiinpanoista Vilkkaan koiran ymmärtämisessä ja koulutuksessa voi olla avuksi, kun ymmärtää ja tunnistaa eri käyttäytymismalleja. Koirilla on useita erilaisia käyttäytymismalleja, ja ne ovat viettikäytöksessä sisäisesti motivoivia – koira on siis valmis sietämään jopa epämukavuutta saadakseen tehdä korkean motivaation asioita. Niin sanotut metsästyskäyttäytymisen liikemallit ja niiden voimakkuuden sekä niiden välisten siirtymisten vaihtelut eroavat rotujen kesken, ja niiden tunteminen auttaa erilaisten käyttäytymismallien ymmärtämisessä ja niistä johtuvien haasteiden ratkaisemisessa koulutuksella. Metsästyskäyttäytymisen liikemalleihin kuuluvat (kohteen tai saaliin) tuijotus, vaaniminen, takaa-ajo, kiinniotto ja tarttumispuru, tapporavistus, repiminen ja syöminen. Osalla roduista, kuten joillain terriereillä ja vinttikoirilla, ilmenee koko metsästyskäyttäytymisen liikemalliketju, kun taas toisilla roduilla on jäljellä vain osia. Esimerkiksi noutajilla esiintyy lähinnä etsimistä ja tarttumispurua, ja pelkkä etsiminenkin

12

voi olla niin motivoivaa, että se itsessään riittää noutajalle toiminnan ylläpitämiseksi. Useilla paimenkoirilla taas vahvana on tuijottaminen ja vaaniminen sekä liikkeenhallinta. Paimenkoirilla on myös useita eri puruvaihteita, pienistä ”melkein purin” näykkäisyistä alkaen. Tämä voi vaikeuttaa esimerkiksi lelupalkkausta, kun koira ei halua pysyä lelussa kiinni. Helläsuiselle noutajalle taas lelupalkkauksessa voi riittää, kun lelua saa kantaa, ilman että sillä varsinaisesti leikitään. Etenkin roduilla, joilla on säilynyt koko ketju, siirtymät vaiheesta toiseen ovat nopeita ja koulutuksessa onkin haaste ehtiä puuttumaan tilanteisiin nimenomaan siirtymävaiheessa, sillä liikemallin ollessa käynnissä koiran on erittäin haastavaa luopua tekemisestään. Esimerkiksi jo mainitut terrierit ja vinttikoirat siirtyvät takaa-ajosta saaliin saavutettuaan suoraan kiinniottoon ja tarttumispurun kautta tapporavistukseen sekä edelleen repimiseen, eikä siirtymävaiheissa reagointiin jää juurikaan aikaa. Kun taas esimerkiksi seisojilla tuijotus ja vaaniminen ovat vahvoja ja siirtymä niistä takaa-ajoon hidas, jolloin liikkeellelähtöön ehtii puuttua koulutuksella. Laumanvartijoilla taas Hilskan sanoin ”siirtymävaiheet pätkii pahasti”, minkä vuoksi laumanvartijat voivat juoksennella karitsojen kanssa, eikä takaa-ajo vaihdu kiinniottoon. Laumanvartijoilla vartioimiskäyttäytyminen on sisäisesti todella vahvasti palkitsevaa. Ongelmakäytöksissä on ymmärrettävä, mikä koiraa sisäisesti motivoi eniten ja kehitettävä niihin sääntöjä, sillä ongelmakäytösten kieltäminen ei toimi eikä niitä voi poistaa. Esimerkiksi vahvasti paimenLURPPA 3/2018


viettiselle koiralle ei voi asettaa kieltoa paimentaa, mutta voi luoda säännön, että koira saa paimentaa vain yhdessä ihmisen kanssa, ei omatoimisesti yksinään. Säännöt on luotava alusta alkaen ja niistä täytyy pitää kiinni. On myös tärkeää muistaa, että kun koiralla on kohde, sen on helpompi pysähtyä ja vain katsoa kohdetta, kuin luopua siitä kääntymällä ja poistumalla. Metsästyskäyttäytymisessä tämä näkyy siirtymänä mallista toiseen, jahtaamisesta vaanimiseen tai tuijottamiseen, sen sijaan, että vaaditaan koiraa luoksetulolla luopumaan liikemalleista kokonaan. Pysäyttävä käsky voi siis jossain tapauksissa olla huomattavasti toimivampi, kuin luoksetulo. On myös muistettava, että koirat oppivat odottamaan tulevia tapahtumia. Esimerkiksi uloslähtötilanne, joka ihmiselle voi tarkoittaa sitä hetkeä, kun ovesta astutaan ulos. Koiralle se alkaa jo siitä, kun koira huomaa ihmisen vaan vilkaisevan ovelle, mikä usein ennakoi uloslähtöä. Mikäli uloslähtötilanne vaatii esimerkiksi liian kiihtymisen vuoksi harjoittelua, harjoittelutilanne alkaa siis jo siitä, kun koira tajuaa tilanteen olevan alkamassa. Kriteerinä uloslähtöön voi olla vaikka hiljaisuus, tai pelkkä tunnetila: koiran on hillittävä itsensä ja oltava toimintakykyinen. Testinä oikeasta tunnetilasta voi käyttää nameja; toimintakykyinen koira pystyy etsiä ja syödä lattialle heitetyt namit tai suorittamaan sarjan rauhallisia tehtäviä. Oppiessaan, että tilanne etenee vasta, kun käyttäytyy tietyllä tavalla tai on oikeassa tunnetilassa, koira alkaa kontrolloida itseään saavuttaakseen asetetun kriteerin. Kun oikea mielentila on saavutettu niin, että voidaan siirtyä ulos, voi mielentilaa tarkkailla samoilla tehtäväsarjoilla tai namien etsimisellä myös ulkona. Mikäli itsehillintä rakoilee, palataan koulutuksessa takaisinpäin. ”Muutos ei tule olemalla kahdesti viikossa reipas treenaajaa, vaan treenaamalla reippaasti kaksi viikkoa.” Mikäli koira kiihtyy jostain tietystä kohteesta, on osattava erottaa, johtuuko LURPPA 3/2018

kiihtyminen metsästysvietistä vai epäluuloisuudesta, eli onko koira itsevarma vai epävarma? Epävarmaa koiraa tulee rohkaista ja kannustaa, ja molemmissa tilanteissa on muistettava, että tunnetilat siirtyvät koirasta ihmiseen ja toisin päin. Laumassa elävien eläinten keskuudessa tunnetilojen antama tieto leviää todella nopeasti, hyvänä esimerkkinä pelästyminen, joka leviää silmänräpäyksessä. Tunnetilaprojisiolla on mahdollista ”antaa tunnetila” vaikka ohitustilanteissa koiralle, esimerkiksi kosketuksella ja puheella. On kuitenkin kiinnitettävä huomiota tapaan, jolla koskee ja puhuu. Voimakas, mutta rauhallinen silitys toimii rauhoittavana, toisin kuin nopea ja sähköinen rapsutus. Etenkin laumanvartijaroduilla koiran lapalinja määrittää sen, kuka on etuvartiossa ja vastuussa tilanteesta. Isojen koirien kanssa taluttaja siirtyy herkästi koiran taakse pitelemään kiinni, jolloin vastuu tilanteesta vieritetään koiralle sen sijaan, että taluttaja viestittäisi tilanteen olevan hallinnassa. Kun pyrkii luomaan koiralle tilanteita, joissa se voi onnistua, pääsee myös jatkuvasti vahvistamaan haluamaansa käytöstä. Esimerkiksi ruoan voi tarjoilla käsinameina lenkillä, jolloin harjoitteleminen on päivittäistä ja oikein toteutettuna oppimista tapahtuu jatkuvasti ja tuloksia alkaa näkyä nopeasti. Etsimiskäyttäytyminen on myös lähes kaikille roduille todella palkitsevaa, eikä vaadi ympärilleen muita liikemalleja, ainakaan oikeassa järjestyksessä. Namien etsiminen maasta on siis useimmille koirille hyvä leikki ja itsehillintäharjoite. Vielä lopuksi, nalkuttaminen on laiskuutta! Jos tilanteeseen tarvitsee puuttua, puutu siihen heti ja kunnolla. Älä jätä kesken, älä moitteita äläkä kehuja! Toimi kuten taaperon ja irtokarkkihyllyn kanssa: Katkaise ei-toivottu toiminta, kerro mikä sen sijaan on toivottua ja mene siihen itse täysillä mukaan! •

13


Cockerileirillä Teksti ja kuvat: Jannika Backman

Perjantaina saavuttiin Loimaalle cockerileirille Disan ja Islan kanssa. Tyhjensin auton tavaroista ja kun päästin koirat autosta Disa juoksi suoraan uimaan pieneen lampeen. Sitten tutustuttiin muihin cockereihin ja käytiin pienellä metsäkävelyllä. Lenkin jälkeen koirat pääsivät odottamaan häkkiin kun isännät ja emännät kävivät iltapalalla. Illalla vielä juteltiin ja koirat saivat vapaana peuhata keskenään ulkona. Kävimme myös saunassa. Isla pääsi nukkumaan häkkiin yöksi, koska on vielä niin pentu. Pientä itkua kuului, mutta nukkui lähes koko yön hiljaa peuhausten jälkeen sikeästi.

14

Paikalla oli kaikkiaan 15 leiriläistä koirineen.

Lauantai aamulla heräsimme klo 8.30 aamupissalle ja siitä sitten hetkeksi takaisin häkkiin kun omistajat kävivät aamupalalla. Ruokailun jälkeen alkoi mejän info ja aamulla tuli lisää leiriläisiä ja cockerspanieleita. Jee lisää kavereita! Mejäilyn välineet olivat todella mielenkiintoisia Disan mielestä. Hirven sorkka oli lähtee pöydältä, kun pieni huisku-

LURPPA 3/2018


häntä oli innoissaan aarteesta. Kävimme läpi mitä kokeissa tehdään ja miten sinne haetaan. Infon jälkeen pistimme koirat takaisin häkkiin ja lähdimme tekemään verijälkiä koirille. Ehdimme porukamme kansaa tehdä yhden jäljen kun lähdimme syömään. Ruokailun jälkeen jatkoimme jälkien tekoa. Ensin merkkasimme jäljen ja sitten veretimme. Teimme yhteensä 3 jälkeä. Teimme pienen raahausjäljen fasaanin kanssa Islalle. Isla seurasi jälkeä oikein mallikkaasti ja kehuin maltillisesti ettei se olisi kiihtynyt ja unohtanut mitä olimme tekemässä. Kaadon eli fasaanin tultua kohdalle Isla vähän säikähti. Kuljetin ensin Islan fasaanin ohi ja sitten laitettiin nameja fasaanin päälle. Isla söi mielellään namit ja kiinnostui fasaanista vielä enemmän kun nostettiin ylös ja lähdimme kuljettamaan sitä takaisin mökille. Disa sai sen jälkeen tutustua fasaaniin ja se oli aivan innoissaan linnusta. Iltapäiväkahvin jälkeen odoteltiin kun muut kävivät ajamassa jälkiä ja ulkoiltiin sen aikaa. Isla pääsi taas häkkiin odottamaan kun lähdin Disan kanssa jäljelle. Disa oli maltillinen ja aika tarkka jäljellä. Yhden kerran pienen matkan käveli jäljen vieressä, mutta korjasi sen hyvin pian. Kaato eli peuran sorkka kiinnosti. Oli jatkamassa jo seuraavaa jälkeä, mutta otin sorkan käteen ja Disa LURPPA 3/2018

otti sen suuhunsa. Sitten tiputti sen ja nuoli sitä. Ja heti oli innoissaan etsimässä seuraavaa jälkeä. Onneksi ilmat olivat viilentyneet lähemmäs 20 ja metsässä oli paljon helpompi kulkea, vaikka kuitenkin hiki virtasi ja kärpäset löysivät meidät. Loppuilta ulkoiltiin ja juteltiin ja grillailtiin ja sanottiin. Koirat olivat todella väsyneitä taas illalla ja nukkuivat sikeästi koko yön. Sunnuntaina oli pelastuskoiratoimintaa. Aamulla oli kouluttajan info, jonka jälkeen harjoittelimme koirien kanssa nameista luopumista. Sitä jatkettiin purkin kanssa. Koira saa namien purkin päältä, kun lopettaa namien havittelemisen. Siihen lisättiin tuntematon ihminen, joka antoi namien purkin päältä ja omistaja sen jälkeen. Disa luopui hyvin nameista ja merkkasi purkin tapansa mukaan menemällä maahan. Sitten menimme yksitellen koirakon kanssa metsään, jossa oli aukealla paikalla piilossa 3 ihmistä purkin kanssa. Koirat etsivät ihmiset ja saivat namin purkin päältä. Välillä vaihdoimme ihmisiä ja sain itsekin kokeilla olla löydettävänä ja huomasin, että jokaisella koiralla oli erilaiset tavat löytää ihmiset. Vielä kerran kokeilimme löytää namipurkit nurmikentällä. Isla sai myös kokeilla luopumista namipurkin päältä. Leiri lähestyi loppuaan ja pakkasimme tavaramme ja iltapäiväkahvin jälkeen hyvästelimme luppakorvaiset ystävämme. Oli aika lähteä kotiin. • 15


Kasvattajan onni, autuus, surut ja murheet Teksti: Mari Salminen Haluan kirjoittaa pienen tarinan yhdestä kasvatuskokemuksestani. Vaikka ikää on jo hieman karttunut, koen olevani kasvattajana melko tuore tapaus, kennelnimi on ollut vasta 5,5 vuotta ja pentueitakin vasta 7. Silti olen elänyt melkein koko elämäni näiden cockerspanieleiden sekä muiden karvaisten kanssa. Tämä kirjoitus on pieni osa erään pentueen pennusta. Siis miten odotinkaan juoksua omalle kasvatilleni Hertalle, kun aika koitti mietitty ja valittu uros oli käytettävissä. Siitä alkoi ensimmäinen jännittävä odotus, tärppäsikö? No kyllä tärppäsi, ultrassa näkyi ainakin 4-5 pennun alkua. Odotusaika meni hyvin, emä paisui sopivaan tahtiin. H-hetken koittaessa olimme valmiit syntyviin pienokaisiin. Synnytys sujui hyvin ja emä hoiti asiansa rauhallisesti sekä huolella vaikka olikin ensimmäinen pentue. Mielestäni pennut olivat hieman pienempiä syntyessään kuin aikaisemmat, mutta olihan niitä 7. Yksi pisti silmään erityisesti, se oli kaikkein pienin, mutta ensimmäisenä nisällä. Tämä pentu sai jo heti lempinimensä Käpsy. Käpsy kehittyy Toisena päivänä painoa ei ollut tullut yhtään lisää vaan mennyt alaspäin. Annoin lisänä vuohenmaitoa pipetillä muutamia millejä kerrallaan. Ei auttanut. Vielä illalla soitin pitkäaikaiselle kasvattajaystävälle. juttelin asiasta ja kerroin oman mielipiteeni. Miten, pitäisikö tämä päästää pois? Kasvattajan velvollisuus on tehdä tämäkin päätös ja kolmen vuorokauden ikään sen saakin tehdä. Pentu oli elämänhaluinen, se ryömi kovin nisille ja roikkui jo niissä kiinni, vaikka emä nousi ylös. Silti vartalo oli aivan kuin nahka luurangon päällä, pää oli kovin vahva ja se keikkui muun vartalon yläpuolella. Tulimme päätökseen, että annetaan vielä aikaa, kun ei pentu ole mitenkään veltto. Viikko kului, Käpsy sai vuohenmaitoa lisänä ja etsin sille aina herkullisen ja tuottoisan

16

nisän. Se kyllä imi. Muut pennut nostivat painoaan, mutta Käpsy pysyi jäljessä. Ajattelin ja toivoin, että kun alkavat saamaan lisäruokaa niin kyllä se siitä lähtee. Olen nähnyt näin tapahtuvan. Reilun kahden viikon iässä pennut alkoivat ryömiä sillä erolla, että Käpsy jo koitti kiirehtiä pikku jaloillaan. Yöllä heräsin vinkunaan, mikä täällä on hätänä? Laskin tietenkin pennut laatikossa, ne näyttivät nukkuvan onnellisina, mutta vinkuna jatkui. Katselin ympärilleni, no sehän oli Käpsy. Käpsy oli pungertanut itsensä ulos pentulaatikosta ja istui emon ruokakupilla. Siis sisukas ja tosi eläväinen kaveri, ainut mutta oli sen koko. Pää näytti kumman isolta, mutta kun oli muuten niin pieni, en sen enemmin ajatellut tuota päätä. Muuten pentu tuntui välillä hieman kehitysvammaiselta, sillä oli hontelot liikkeet ja se oli ylivilkas, siis todella vilkas. Kun lisäruoan aika koitti, Käpsy ja muutkin pennut huomasivat nopeaan mitä herkkua maailma voikaan tarjota maidon lisäksi. Painot nousivat tosin Käpsyllä hieman tasaisemmin. Pennut ja vieraat Kun pennut olivat reilut kolme viikkoa, ihmisiä alkoi pikkuhiljaa tulla tutustumaan niihin. Käpsy oli aina ensimmäisenä uusien tulokkaiden luona ja hurmasi olemuksellaan. Koska se oli kaikkein kevyin rakenteeltaan, se ehti aina ensimmäisenä paikalle ja koitti jo kiivetä syliin. Moni olisi halunnut varata tuon hurmurin. Kerroin pennun katsojille, että en varaa suoraan jotain pentua vaan katson miten kehittyvät ja millainen luonne olisi ja mikä sopisi mihinkin perheeseen, harrastus, näyttelykiinnostus, kotikoira tai jokin muu. Ostajat ymmärsivät tämän, mutta toki kuuntelen toiveita. Viisiviikkoisena pennut olivat jo päässeet ulos telmimään omaan aitaukseen päivisin. Tämä oli myös ensimmäinen kesäpentueeni; miten nautinkaan, kun sain pitää niitä ulkona. Pennuilla oli mm. oma pallomeri, joka oli kovassa käytössä, ne hyppivät ja sukelsivat sinne. Surullinen todellisuus Ystävä, joka on pieneläinhoitaja, tuli katsomaan pentuja. Kun hän otti Käpsyn syliin sieltä tuli heti ne kamalat sanat: tällä on vesipää. Se oli isku vasten kasvoja. Vaikka sisimmissäni olin aavistellut jotain olevan vialla ja eräs toinenkin kasvattajaystävä oli

LURPPA 3/2018


sitä miettinyt. Nuo sanat sivalsivat kuin ruoska paljaalle selälle, koska ammattilainen sen päästi suustaan. Kysyin heti, onko klinikalla aikaa maanantaina, hän oli siis meillä sunnuntaina. Ystävä lupasi laittaa meidät heti aamulla lääkärin vastaanotolle. Se yö oli pitkä, miten soimasin itseäni miksi, miksi en luottanut itseeni ja kalvavaan ajatukseen oliko jokin vialla. Samalla mieleni täytti kuvat, miten Käpsy oli reipas ja elämänhaluinen, vain pienempi kuin muut, hieman ison päänsä kanssa. Kun maanantaiaamu koitti, pakkasin Käpsyn koppaan ja lähdimme klinikalle. Siellä pääsimme kokeneen eläinlääkärin vastaanotolle, joka on myös kasvattaja. Eli hän tiesi todella myös tämän puolen. Aika pian tulivat häneltä sanat: 98 %:n varmuudella tällä pennulla on vesipää. Toinen silmä ei reagoinut aivan yhtä hyvin kuin toinen. Siinä ei sitten ollut enää muuta tehtävissä kuin se raskas päätös. Hetken olimme vielä Käpsyn kanssa keskenämme, pitihän Käpsy hyvästellä. Kotona jälleen Kotiin tulimme tyhjän kopan kanssa. Mukanamme oli pieni laatikko jonne Käpsy oli asetettu pyyhkeeseen nukkumaan ikiuneen. Kotona muu lauma oli ihmeissään ja kyllä annoimme niiden, erityisesti emon haistella Käpsyn laatikkoa. Miten voikaan tuntua, että ne olisivat tajunneet tilanteen. Hautasimme pennun vaahteran alle.

LURPPA 3/2018

Muut koirat istuivat kerrankin aivan hiljaa aidan takana ja odottivat, kunnes olimme valmiit. Miten kummallista oli huomata tuo reaktio muiden koirien käytöksessä. Hetkeen ei riehuttu eikä leikitty. Elämä jatkuu Seuraavana aamuna tilanne olikin jo ennallaan. Vieläkin soimasin itseäni, miksi en huomannut Käpsyn mahdollista kärsimystä. Eläinlääkärin sanoja pyörittelin mielessäni ja ne hieman lohduttivat. Pentu ei vielä ollut kärsinyt, toisen silmän reaktio oli siis vain hieman heikompi kuin toisen. Ajan mittaan tuo vesipäisyys olisi lisännyt aivopainetta ja silloin koira olisi jo kärsinyt. Samalla olin helpottunut, että tämä tuli ilmi ja en ehtinyt luvata pentua kellekkään saati että se olisi lähtenyt omaan kotiin. Tämä opetti taas yhden asian: vaikka miten koittaa suunnitella ja olla huolellinen, kaikille asioille ei vain voi mitään. Tämä on tuttua varmasti myös muille ja muissa roduissa. Halusin tuoda tämän pikku tarinan julki, miten kaikki kasvatuksessa ei aina mene pelkästään ruusuisesti. Hyvää matkaa pikku Käpsy, jäit omalla olemuksellasi muistoihini ikuisesti. Vesipää on siis kehityshäiriö, joka voi tulla kenelle vaan. Se ei johdu isästä tai äidistä. Eikä ole perinnöllistä. Kiitos kun luit kokemukseni. -Mari- 1.7.2018

17


Lounais-Suomen Spanielikerhon ja Turunmaan Kennelyhdistyksen TOIMINTAPÄIVÄ Tuorlassa

27.10. klo 9-17 Tuorlantie 1 E 21500 KAARINA

Luennoitsijoina Sigitas Cizinauskas neurologi, eläinsairaala Aisti Epilepsia Tanja Karpela ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja, koirien koulutusohjaaja, käyttäytymisneuvoja ja ongelmakoirakouluttaja, KAER Oy Ongelmakoiran koulutus

Hinnat Jäsenet 35 € (sis. kahvi / tee + suolainen & makea) Muut 45 € (sis. kahvi / tee + suolainen & makea) Ilmoittautumiset 7.10. mennessä asa.liljeqvist@gmail.com tilinumero FI91 5284 0220 0087 06 (odota vahvistus ennen maksamista)

18

LURPPA 3/2018


Luonnetestissä cockerin kanssa Tekijät: Marika Mikkolanaho ja Sanna Theqvist Kuvaaja: Sanna Theqvist

Olen Marika Mikkolanaho ja omistan cockerspanieliurokset Sharikaros Lion Kingin aka Riston 5-vuotta sekä Margate Undercover Bossin aka Roopen 2,5-vuotta. Halusin testata koirani cockerspanieli Riston toiminta- ja palautumiskyvyn luonnetestin muodossa. Minulla oli jonkinnäköinen odotus siitä, miten testi tulisi menemään, koska minulla oli aikaisempaa kokemusta luonnetestistä edellisen koirani, saksanpaimenkoira Röllin kanssa. Siispä ilmoittauduin Suomen Rottweileryhdistyksen järjestämään testiin 26.5.2018 Raision Haunisiin, josta tarina kertoo….

Tuomariin tutustuminen

Kepillä leikitystä

Sihteeri tarkastaa Sirun.

Kelkka lähestyy.

LURPPA 3/2018

19


Tutustuminen kelkkaan

Puolustus

Tuomari taluttaa Ristoa

Haalari

20

Luoksetulo

Tynnyri LURPPA 3/2018


lokset!

tu Kuullaan

Tynnyrin tarkastus Pimeähuone

Itsepuolustus

Laukauksensieto LURPPA 3/2018

Testin jälkeen onnellinen!

21


Rotuesittelyssä: kooikerhondje Teksti ja kuvat: Riitta Paganus

Käyttötarkoitus Kooikerhondje on vanha hollantilainen spanielirotu, jota käytettiin alun perin apuna sorsien pyydystyksessä. Koiran tehtävänä oli houkutella liikehdinnällään sorsia puisiin häkkiansoihin sillä aikaa kun koiran ohjaaja pysytteli piilossa. Tästä tulee kooikerhondjen hollanninkielinen nimi, ”häkkiansastajan pieni koira”. Kooiker on ansastaja ja hondje pieni koira. Koska koira muistutti kettua, sorsat alkoivat seurata koiraa peremmälle pyydykseen, jossa ne otettiin kiinni. Lintujen houkuttelemisen lisäksi koira toimi tuhoeläinten pyydystäjänä, öisin lämmitti omistajaansa ja vartioi hänen untaan.
 Pienen hollantilaisen lintukoiran varhaishistoriasta kertovat 1400–1800 luvuilta peräisin olevat maalaukset. Erityisesti 1600-luvulla taitelijat kuvasivat töissään näitä punavalkoisia koiria, mutta 1900-luvun alkutaipaleilla rotu oli melkein hävinnyt. 22

Koiramme Iita ja Freya

Rodun elvyttämisen aloitti paronitar Van Hardenbroek van Ammerstol toisen maailmansodan aikaan, vuonna 1942. Hän antoi kuvan tarkoittamastaan koirasta kulkukauppiaalle ja pyysi tätä etsimään sen tyyppisiä koiria. Friisinmaan alueella olevalta maatilalta kulkukauppias löysi nartun, joka nykyään tunnetaan nimellä Tommie ja josta tuli rodun kantaemä. Hollannin Kennelliitto Raad van Beheer hyväksyi rodun alustavasti vuonna 1966, ja se tunnustettiin virallisesti vuonna 1971. Kooikerhondjea käytetään edelleenkin apuna sorsanpyynnissä, missä sen tehtävänä on houkutella linnut ansaan iloisesti huiskivalla hännällään; se ei itse pyydystä lintuja. Koira liikkuu rauhallisesti ansan sermien välissä herättääkseen lintujen uteliaisuuden ja houkutellakseen ne pidemmälle ansakäytävään. Siellä ne vangitaan ansoilla LURPPA 3/2018


Nederlandse Kooikerhondje (Hollanti, Englanti, Ruotsi) Hollandi Väike Veelinnukoer
(Viro) Holandes pilu suns
(Latvia) Olandu Kokerspanielis
(Liettua) Hollandsk Kooikerhondje
(Tanska)

joko käytettäväksi ruoaksi tai rengastettavaksi lintutieteellisiin tutkimuksiin. Ulkomuoto Kooikerhondje on pieni metsästyskoira, joka on rakenteeltaan sopusuhtainen ja mittasuhteiltaan lähes neliömäinen, muistuttaen rakenteeltaan lähinnä pientä setteriä. Kaksinkertainen karvapeite on väriltään oranssinpunaisen ja valkoisen kirjava. Oikeanlaatuinen turkki hylkii likaa, ja turkinhoidoksi riittää harjaus ja pesu tarvittaessa. Kooikerhondje liikkuu ryhdikkäästi, ja liikkeessä sen hyvin hapsuttunut häntä heiluu selkälinjan tasalla tai sen yläpuolella. Korvien kärjessä on luonnostaan mustaa karvaa, ns. korvakorut. Narttujen ihannekorkeus on 38 cm ja urosten 40 cm, joskin kokovaihtelua on runsaasti: pienimmät ovat alle 35 cm, LURPPA 3/2018

Rosi

23


Kooikerit Suomessa Ensimmäinen Suomeen tuotu Kooiker oli 30.9.1991 Hollannissa syntynyt Falony-Flame Urjette v. MusKooikerhondje on monesti pidättyväinen kyteira, jolle syntyi 4.9.1994 rodun enja varautunut vieraita kohtaan. simmäinen pentue Suomessa. Sen on parasta antaa tutustua Suomessa rekisteröintejä on 46 Rekisteröinnit rauhassa, mutta kun sen kanssa kennelnimen omaavalla kasvat• 2013 98 ystävystyy, kiintymys on syvää. tajalla, joista osa ei enää kasvata. • 2014 65 Oma perhe on sille kaikki kaikesLisäksi muutamia kennelnimettö• 2015 105 sa. Kooiker on valmis kaikenlaimiä pentueita on syntynyt vuo• 2016 95 seen tekemiseen, mutta voi pitää sien varrella. Tulossa on myös • 2017 95 myös vapaapäiviä. Ulkona nuuskii muutama uusi kasvattaja, joilla mielellään etsien myyränkoloja. ensimmäinen pentue on vasta Öisin nukkuu mielellään omistajansa tulossa/suunnitelmissa. kanssa. Kooiker saattaa myös olla herkkänahkainen ja ottaa nokkiinsa hyvinkin Harrastuskoirana kooikerhondje on mopienestä. Ahneena ja miellyttämisenhanipuolinen: enin osa koekäynneistä on luisena se on helposti motivoitavissa agilitykisoja, mutta kooikereita tapaa ja oppii nopeasti, niin hyvässä kuin myös mejä- ja toko-kokeissa, rallytokopahassa. kisoissa sekä tietenkin koiranäyttelyissä. isoimpien ollessa yli 45 cm. Näyttelyssä koira esitetään luonnollisena ja trimmaamattomana.

Lähteet:
Kennelliitto jalostustietojärjestelmä; Rotumääritelmä
Suomen Kooikerhondje ry, rotutietoa

24

KOOIKERHONDJE
 (NEDERLANDSE KOOIKERHONDJE) • Ryhmä 8 • FCI:n numero 314 • Hyväksytty FCI 19.01.2011 • Kennelliitto 10.1.2012

LURPPA 3/2018


Onpahan jokunen läpäissyt myös spanielien taipumuskokeen ja käynyt MH-luonnekuvauksessa. Rodun edustajia on ollut myös avustaja- ja kaverikoirina. Terveys Rotu ei kuulu PEVISA-ohjelmaan, mutta jalostuskoirilta tutkitaan silmät, polvet ja lonkat. Lisäksi vuoden 2014 alusta alkaen vähintään yhdistelmän toisen koiran on oltava dna-testattu enm-vapaaksi (perinnöllinen nekrotisoiva selkäydinhalvaus). Aiemmin rotua vaivannut von Willebrandin tauti on geenitestien ansiosta saatu käytännössä häviämään kokonaan. Vaikka vakaviakin perinnöllisiä sairauksia tunnetaan useita, kuten polymyosiitti, autoimmuunisairaudet (erityisesti munuaisviat) ja epilepsia, niitä esiintyy suhteellisen harvoin ja rotu on Suomessa pienestä kannasta huolimatta perusterve. Kooikerhondjen keskimääräinen elinikä on 10–14 vuotta. Kasvattajan kokemuksia Rodun löytymiseen vaikutti aikoinaan kirjastosta lainattu koirakirja, kesähelteiden aikaansaama velttous ja talo ilman koiraa. Itselläni oli ensin mielessä novascotiannoutaja, mutta mieheni sattumalta bongasi rodun ja aloin sitä sitten tutkimaan. Vuoden 2004 alkupuolella meille tuli ensimmäinen kooikerhondjenarttu Roosa ja niin siinä helposti käy että toinen seuraa perässä. Loppuvuodesta 2007 saimme kotiin Freyan, josta tuli sitten Roosnell-kennelini kantanarttu.
Ensimmäinen pentue Freyalle syntyi 2010 ja kotiin olen jättänyt Freyan jälkikasvua, jota pyörii jaloissa 3 kpl + Freya-mummeli.
Pentuja kennelnimelleni on rekisteröity 30 kpl 7 pentueesta. Matkan varrelle on mahtunut myös suruja pentujen menettämisestä, mille nyt ei vaan voi mitään. Vastaavasti kasvattien menestys kokeissa ja näyttelykehissä on tuottanut suurta iloa, ja LURPPA 3/2018

kasvattien omistajista olen saanut uusia ystäviä.
Luonteeltaan laumani on aikalailla peruskooikereita. Kotioloissa vieras haukutaan ensin, mutta hyväksytään aika nopeasti ja sitten aletaan jo hakea huomiota. Kaikki neljä ovat erilaisia luonteeltaan ja ulkonäöltään, vaikkakin minulle on moni sanonut että ovat niin samannäköisiä, ettei noita erota toisistaan. 
Aikaisemmin omistamiini erirotuisiin koiriin verrattuna kooikerilla on luonteessa enemmän haastetta, ja sosiaalistamiseen pentuna kannattaa panostaa niin jatkossa pääsee helpommalla. Tätä on pitänyt itsellenikin välillä muistutella, kun ihmis- ja koirakontakteja ei normaaliarjessa paljoa ole, vaan niitä pitää erikseen lähteä hakemaan. Turkinhoidossa puolestaan pääsee helpolla. Harjaus ja pesu tarpeen mukaan riittää ja tassukarvoja lyhennän sisään kulkeutuvien maa-ainesten vähentämiseksi. Omilla koirillani on turkin laadussakin koirakohtaisia eroja lasimaisesta, johon ei tartu oikeastaan mikään, pehmeämpään kaikki roskat keräävään malliin. Kooikerit ovat älykkäitä koiria, joiden kanssa aika ei todellakaan tule pitkäksi. Näiden touhuissa on monesti huumoria ja tilannekomiikkaa. Syliin käpertyvä lämmin karvakasa on aivan hellyttävä, mutta riistan hajun perään lähtevä, korvansa kadottanut lauman jäsen aiheuttaa muunkinlaisia tunteita.
 •

Iita Turun näyttelyssä tammikuussa 2015.

25


Lajiesittelyssä Junior handler Teksti: Ella Ruuni

Suomessa junior handler -kehissä käy vuosittain yli 200 kilpailevaa handleria. Kotimaiset handlerit ovat menestyneet hienosti myös maailmalla. Junior handler on nuorille koiranesittäjille tarkoitettu laji, jonka tavoitteena on lisätä ja kehittää nuorten koiraharrastusta sekä parantaa nuorten ja koirien yhteistyötä. Junior handler opettaaa nuorelle, miten tuoda esiin koiran parhaat puolet koiranäyttelykehissä ja miten esittäjä voi helpottaa tuomarin arvostelutehtävää. Kilpailemisen voi aloittaa kuka tahansa 10–17-vuotias. Kilpailuoikeus alkaa sen vuoden alussa, jonka aikana kilpailija täyttää 10 vuotta ja päättyy sen vuoden lopussa, jonka aikana kilpailija on täyttänyt 17 vuotta. Kilpailijat jaetaan kahteen ikäryhmään kaikissa muissa kilpailuissa paitsi piirinmestaruuskisoissa, Pohjoismaiden edustusjoukkueen karsintakilpailussa ja Suomen mestaruus -finaalissa: 10–13-vuotiaat sekä 14–17-vuotiaat. Kilpailija siirtyy vanhempaan ikäryhmään sen vuoden alussa, jonka aikana hän täyttää 14 vuotta. Kilpailun tuomarin tulee tuntea junior handler -laji, koiranäyttelytoiminta sekä useiden eri koirarotujen esittämistavat. Tuomarin tulee olla 20–80-vuotias. Suomessa järjestetään vuosittain 20 Suomen mestaruus -osakilpailua, yksi 26

jokaisen kennelpiirin alueella ja lisäksi yhdessä Kennelliiton järjestämässä näyttelyssä. Osakilpailu tulee järjestää kansainvälisen tai kaikkien rotujen näyttelyn yhteydessä ja samana päivänä voi järjestää vain yhden osakilpailun. Osakilpailun voittajan on oltava Suomen kansalainen eikä hän saa samana vuonna enää kilpailla osakilpailuissa. Osakilpailun voittaja saa osallistumisoikeuden kyseisen vuoden Suomen mesElla Ruuni ja Wildomar's Sibeliuksen Sointu “Sointu” Tampere NORD -näyttelyssä 5.5.2018. Kuva: Sanna Kavén

taruus -finaaliin, joka järjestetään yleensä joulukuussa Voittaja-näyttelyiden yhteydessä. Sama tuomari saa arvostella vain yhden osakilpailun vuodessa eikä hän saa toimia kyseisen vuoden Suomen mestaruus -finaalin tuomarina. Suomessa järjestetään myös piirinmestaruuskilpailuja. Piirinmestaruudesta voivat kilpailla asianomaisen kennelpiirin alueella asuvat nuoret. Piirinmestaruuskilpailu järjestetään erillisenä kilpailuna heille, jotka ovat ilmoittautuneet samana päivänä järjestettävään kaikille avoimeen kisaan. Piirinmestari saa osallistumisoikeuden kyseisen vuoden Best Of The Best -kilpailuun. Suomen mestaruus -osakilpailujen, Suomen mestaruus LURPPA 3/2018


ole rokotettu Kennelliiton rokotusmääräysten mukaan eikä Suomen lain vastaisesti typistetyn koiran kanssa.

Nea Korelin ja Blacktan Sirkus Knut Keep The Quill “Nuutti” Ylivieska KV -näyttelyssä 21.7.2018. Kuvat: Kaarina Pesonen

Pukeutumisesta ei ole varsinaista sääntöä, siisti pukeutuminen kuitenkin kunnioittaa tuomaria sekä kanssakilpailijoita. Jakkupuvut ovat junior handler -kehissä erittäin sosittuja, mutta eivät silti pakollisia. Asu kannattaa valita sen mukaan, mikä sopii kisakoiran taustaksi parhaiten eikä vie huomiota pois koirasta. Värin on myös hyvä olla koiran väriin sopiva siten, että koira erottuu, esimerkiksi tumman koiran kanssa ei kannata käyttää tummaa eikä vaalean koiran kanssa vaaleaa. Virallisissa junior handler -kilpailuissa arvosteluperuste tulisi olla nuoren ja koiran yhteistyössä sekä koiran kauniissa kohtelussa ja rodunomaisessa esittämisessä. Useimmissa kilpailuissa täytetään arvostelukaavake. Tuomari arvioi liikkeet ryhmässä, yksittäisliikkeet, seisottamisen, hampaiden tai purennan näyttämisen, yhteistyön koiran kanssa, rodunomaisen esittämistavan tuntemisen sekä yleisvaikutelman

-finaalin ja piirinmestaruuskilpailujen lisäksi järjestetään vuosittain lukuisia ns. tavallisia kilpailuja esimerkiksi kaikkien rotujen, ryhmä-, epävirallisten pentu- ja erikoisnäyttelyiden yhteydessä. Kisakoiran ei tarvitse olla kilpailijan oma, sen voi myös lainata tutulta tai tuntemattomalta. Kisakoiran rotua tai muutakaan tietoja koirasta ei tarvitse ilmoittaa kilpailun järjestäjälle etukäteen ja näin ollen kisakoiran voi etsiä myös esimerkiksi näyttelypaikalta ennen kilpailun alkua. Koiran tulee kuitenkin olla puhdasrotuinen, rekisteröity FCI:n tunnustamassa rekisterissä ja yli yhdeksän kuukauden ikäinen. Kilpailuun ei saa osallistua sairaan koiran, koiran, jota ei LURPPA 3/2018

Jenna Kosunen ja Medikan Gio-Vanni Clara Sawo show 2018. Kuva: Henna Palmunen

27


samaan tyyliin kuin näyttelykehissä. Jokaisesta kohdasta annetaan arvio “rasti ruutuun” -periaatteella: “Erinomainen”, “Erittäin hyvä”, “Hyvä” tai “Tyydyttävä”. Tuomari voi myös halutessaan kommentoida kilpailijan suoritusta sanallisesti arvostelukaavakkeeseen. Kilpailijoita ei kuitenkaan pisteytetä tai aseteta järjestykseen suoraan arvostelukaavakkeen merkintöjen perusteella. Junior handler -kehän kulku on suurimmaksi osaksi samankaltainen kuin näyttelykehien. Ensin arvostellaan nuorempi ikäryhmä, sen jälkeen vanhempi. Kilpailu alkaa ja kaikki kilpailijat kutsutaan kehään. Tuomari tekee ensisilmäyksen kilpailijoihin sekä liikuttaa kilpailijoita ryhmässä. Jos kilpailijoita on paljon, saatetaan heidät jakaa muutaman kilpailijan ryhmiin, jolloin kaikilla on enemmän tilaa liikkua. Ryhmäkatsauksen jälkeen aloitetaan yksilöarvostelut, eli kilpailijat otetaan yksitellen tuomarin tarkempaan arvosteluun. Yksilöarvostelussa tuomari tutkii koiran samaan tyyliin kuin näyttelykehissä ja pyytää kilpailijaa näyttämään koiran hampaat tai purennan. Hän saattaa myös kysellä kilpailijalta jotain kisakoiran rodusta. Tämän jälkeen tuomari haluaa nähdä, kuinka kilpailija osaa liikuttaa koiraa ja pyytää tekemään haluamiaan kuvioita. Useimmiten käytetyt kuviot ovat ympyrä, edestakaiset liikkeet sekä kolmio, mutta tuomari voi harkintansa mukaan teettää myös muita kuvioita. Yksilöarvostelun lopuksi kehäsihteeri täyttää arvostelulomakkeen tuomarin sanojen mukaan, samaan tyyliin kuin näyttelykehissä. Kun yksilöarvostelut 28

on suoritettu, kaikki kilpailijat kootaan takaisin kehään. Tässä vaiheessa aloitetaan yleensä kilpailijoiden karsinta. Tuomari valitsee jatkoonpääsijät ja kiittää muita kilpailijoita osallistumisesta. Jatkoonpäässeiden kesken tuomari saa halutessaan vaihtaa kilpailijoiden koirat keskenään tai tuoda kehään vaihtokoiria siten, että kaikki saavat esitettäväkseen vieraan koiran. Tuomari arvostelee sitä, kuinka kilpailijat pärjäävät vieraiden koirien käsittelyssä. Tuomari saattaa vaihtaa kilpailijoille useammankin kerran vieraan koiran tehdäkseen valintansa, kenet ottaa jatkoon ja kenelle antaa sijoituksen. Kun tuomari on valintansa tehnyt, sijoitetaan viisi parasta, joista voittaja jatkaa päivän parhaan junior handlerin valintaan. Samalla periaatteella arvostellaan molemmat ikäryhmät, ja lopuksi valitaan päivän paras. Päivän parhaan junior handlerin tittelistä kilpailevat molempien ikäryhmien voittajat. Tuomari teettää kilpailijoilla haluamiaan kuvioita ja saa vielä halutessaan vaihtaa kilpailijoille vieraat koirat. Lopuksi tuomari palkitsee voittajan. Jos laji sinua kiinnostaa, kannattaa käydä treenailemassa esimerkiksi mätsäreiden yhteydessä järjestettävissä epävirallisissa junior handler -kehissä ja ilmoittautua mukaan virallisiinkin junior handler -kilpailuihin. Näyttelyiden, joiden yhteydessä järjestetään junior handler -kilpailu, nettisivuilla on kilpailun tiedot, tuomari sekä ohjeet ja linkit ilmoittautumisiin. Tule rohkeasti mukaan, sillä vain tekemällä oppii! • Keskellä: Mona Wickström ja Sugarvalley Edge Of The Dream “Taiga” 8.12.2017 Helsinki Winner - näyttelyssä. Kuva: Suvi Vessari

nior u J a p Lurp LURPPA 3/2018


Kennelliiton suurleirillä Nuutin kanssa Teksti ja kuvat: Nea Korelin

Olen ennenkin ollut samaisella leirillä ja saanut sieltä monia ystäviä ja uusia ideoita harrastuksiini Nuutin kanssa. Ennen leirille lähtöä minulle oli tullut sähköpostiin viesti siitä, että pääsisin leirille ja mitä ehkä voisin tarvita siellä. Edellisenä iltana pakkasin omia tavaroita, sekä koiran tavaroita. Minusta alkoi kyllä tuntumaan siltä, että koiralla olisi enemmän tavaraa kuin minulla, vaikka kyllä noin viikon mittaisella leirillä tarvitaankin paljon tavaraa. Vein tavarat autoon valmiiksi lähtöä varten. Odotin jo reissua, joka veisi minut uusien ja vanhojen kaverien luokse. Tiesin, että tapaisin ainakin yhden vanhan kaverini, Julian. Olimme pyytäneet, että pääsisimme samaan huoneeseen majoittumaan. Hän oli tyttö, jonka tapasin

LurLURPPA ppa J3/2018 unior

viime vuonna tällä samalla leirillä ja emme olleet tässä välissä yhtään nähneet, vain viestitelleet, sillä hän asuu Pohjanmaalla Teuvalla. Saavuimme siis tiistaina paikan päälle. Meille oli jaettu huoneet valmiiksi. Huomasin, että minun ja Julian kanssa oli samaan huoneeseen laitettu mukava yllätys. Saimme Rovaniemeltä tulevan Sainin mukaan leirille ja vielä samaan huoneeseen meidän kanssa. Sainikin oli vanha tuttu edelliseltä leiriltä. Meillä oli ensin leirin sääntöjen kertausta ja tutustumista muihin leiriläisiin. Saimme keksiä ryhmällemme nimen, nimesimme ryhmämme Harihauksi. Nimi tuli leirin teemasta, joka oli Selviytyjät. Illemmalla oli vielä luento koiran palkkaamisesta, koiran erilaisilla vieteillä. Ennen huoneeseen menoa meillä oli iltaohjelma ilman koiria. Ohjelman nimi oli Dogvavior. Sen jälkeen vielä juttelimme ja kävimme koirien kanssa lenkillä. Illalla kävimme iltapalalla, teimme muut iltatoimet ja menimme nukkumaan.

29


Keskiviikkona meillä oli yhteinen, jokapäiväinen aamujumppa, jonka jälkeen menimme koirankierrokselle, joka tarkoitti sitä, että kiersimme sovitun reitin koiran kanssa. Seuraavana oli vuorossa aamupala. Tämä toistui joka aamu tai sitten tehtiin toisin päin nämä asiat, riippuen siitä miten ohjaajat olivat sopineet. Näiden aamutoimien jälkeen meillä alkoivat koulutukset, joita oli kaksi aamulla ja kaksi iltapäivällä. Keskiviikkona aamupäivällä meidän ryhmällä oli agilityä ja junior handleria. Agility meni Nuutilta todella kivasti, sillä olemme kokeilleet sitä aikaisemminkin. Harrastamme Nuutin kanssa myös junior handleria, joten Nuutti osasi sen myös hyvin. Iltapäivällä meillä oli Nose Workkiä ja rally-tokoa sekä tokoa. Nose Work oli kivaa, sillä emme olleet kokeilleet sitä ennen. Nuutti tajusi sen aika äkkiä. rally-tokoa ja tokoa olemme harjoitelleet, joten se onnistuu meiltä hyvin.

30

Noiden kahden koulutuksen välissä ruokailimme. Söimme isossa ruokalassa viisi kertaa päivässä. Ruokalassa oli todella hyvää ruokaa ja seuraa. Unohdinpa kertoa tuolla alussa, että Aitoossa oli samaan aikaan myös musiikkileiriläiset, mutta se oli ihan mukavaa, sillä taustalla soi aina kauniisti jokin musiikki kun kävi syömässä ja muuallakin. Silloin keskiviikkona meillä oli myös vieraana vetokoirien SM-kilpailuissa kisaava Tero, joka omisti kaksi saksanseisojaa. Koirien kanssa sai kokeilla Canicrossia ja minäkin kokeilin kun kaverit yllytti. Se oli aivan mahtavaa ja ajattelin että voisin ehkä joskus kokeilla omien koirien kanssa sitä. Välipalan jälkeen oli koirallinen kisailu, joka tehtiin joukkueina. Meidän ryhmällä oli hauskaa, vaikka ei meidän joukkue sitä voittanut. Sitten oli keltainen luento, joka tarkoitti, että

LURPPA 3/2018


semme saapui myös Kennelliiton nuorisotoimikunta, joka kyseli ja keskusteli leiristä ja muista asioista, jotka koskivat meitä nuoria. Meillä oli myös hauskaa heidän kanssaan, sillä suurin osa leiriläisistä tunsi sieltä tuttuja. Yllätyin itsekin kun tunsin myös sieltä pari ihmistä. leirin sponsori Pedigree tuli pitämään luentoa meille ja pari kisaa luennon aikana. Koulutusten jälkeen meillä ja koirilla oli iltapala sekä lenkki ja iltashow. Sitten vielä iltatoimet ja nukkumaan. Torstaiaamu alkoi tavalliseen tapaan, mutta meille oli tullut vieras nimeltä Pipa, joka piti meille tokokoulutusta. Koirankierroslenkillä meille oli laadittu kysymyksiä, joihin piti vastata ja voittaa palkintoja. Syömisen jälkeen alkoi omasta mielestäni aika mielenkiintoinen ja arvoituksellinen aihe eli Dogbic. Lyhyesti sanottuna siinä tehdään koiran kanssa erilaisia jumppaliikkeitä, vaikka itse keksittyjä venytys- tai vatsalihasliikkeitä. Sitäkin sai kokeilla oman koiran kanssa. Se oli todella kivaa ja rentoa toimintaa, sillä sitä voi harrastaa ison tai pienen koiran kanssa. Seuraavaksi taas söimme ja teimme koirattoman leirikilpailun. Vieraak-

Sitten taas syötiin ja sen jälkeen oli koulutuksia, meillä oli vuorossa agility ja Nose Work. Illalla vielä oli kilpailu ja iltashow, joka oli hauska ihan niinkuin keskiviikkonakin. Sitten kutsuivat jo iltatoimet ja sänky. Illalla vielä juttelimme kavereiden kanssa, mitä leirillä oli tapahtunut jo ja kuinka paljon ihmisiä leirillä oli koirineen. Ohjaajia oli muistaakseni 12 ja leiriläisiä 52 eli aikamoinen lauma meitä siellä oli. Perjantaina normaalit aamutoimet tehtyäni menin koulutuksiin, jossa aiheena olivat haku ja temput. Aloitimme haulla. En ollut ennen tehnyt hakua Nuutin kanssa, joten saimme ohjeet siihen. Ohjaaja neuvoi, että siinä minä tai ohjaaja menee piiloon. Sitten koira etsii piiloonmenijän ja haukkuu tai ilmoittaa jotenkin omistajalleen, että on löytänyt hänet. Tällä kertaa menin itse, koska en ollut tehnyt sitä Nuutin kanssa koskaan. Sitten liinan päässä oleva ihminen sanoi Nuutille “etsi” ja niin Nuutti tuli luokseni. Se alkoi haukkua niin kuin olisi tehnyt sitä ennenkin. Menimme siitä sitten temppukoulutukseen. Siellä oli paljon temppuja. Osan niistä Nuutti osasi jo, koska minulla on yleensä koulun jälkeen aikaa opettaa

LURPPA 3/2018

31


sille temppuja. Saimme myös sieltä pari temppua lisää, jotka minun on ihan pakko saada toimimaan, koska Nuutti piti niistä ja ne näyttivät hauskoilta. Tälläinen yksi temppu oli hali, jossa koira nimen mukaisesti halaa jotain etutassuillaan. Sitten menimme ruokailuun, jonka jälkeen oli match show. Kavereitani jännitti. Minua ja Nuuttia ei jännittänyt, sillä olimme tottuneita match show -kävijöitä. Saimme mustan eli punaisen nauhan, mutta emme pärjänneet siinä sitten sen enempää, mutta pääasia että meillä oli hauskaa yhdessä. JH-Kisassa yhdellä tytöllä oli kepit. Hän meni ilman keppejä kehään, sillä hän halusi osallistua siihen ja se menikin hyvin. Näytti siltä kuin hän olisi tehnyt kaikkensa koiran takia. Minäkin olisin varmasti mennyt kepeistä huolimatta Nuutin tai jonkun muun koiran kanssa, mikäli minua olisi pyydetty esittämään sitä koiraa. Mätsärin aikana kaikki kävivät syömässä välipalaa. Mätsärin jälkeen pääsimme juttelemaan muiden kanssa, se oli todella hauskaa. Sitten annoimme koirille ruoat ja menimme kisailemaan itse koirattomiin kisoihin. Sillä välillä koirat lepäsivät.

32

Kisailun jälkeen kaikki koirat jotka osasivat uida, pääsivät uimaan. Minäkin menin uittamaan Nuuttia. Kaikilla oli hauskaa, kun koirat oikein nauttivat uimisesta ja varsinkin Nuutin innostus uintia kohti nauratti osaa, koska se halusi vain uida ja uida, sekä hyppiä veteen. Saini sanoi, että nyt Nuutti olisi oikeassa elementissään ja niin me kaikki nauroimme. Vielä oli jäljellä iltashow ja sitten unten maille. Sitten tuli lauantai eli viimeinen päivä. Vielä normaalit aamutoimet, mutta hieman haikea tunne, sillä pian pitäisi lähteä kotiin niin mukavalta leiriltä. Vaikka halusin kotiin perheen kanssa niin halusin myös olla leirillä mahtavien ihmisten kanssa. Sitten tuli viimeinen Dogvavior eli edellä kutsuttu iltashow, joka oli siis muuttunut päiväshowksi. Sitten vielä ruokailu ja nokka kohti kotia. Siivosimme yhdessä ja sovimme, että näkisimme josku vielä kämppäkaverini kanssa jossain lajissa tai muuten vain. Kotimatka oli rauhallinen, sillä olimme Nuutin kanssa väsyneitä, mutta jo seuraavana päivänä olin jo menossa koiranäyttelyyn esittämään shelttejä ja katsomaan mäyräkoiria. •

LURPPA 3/2018


Lounais-Suomen Spanielikerho järjesti spanielien taipumuskokeet Pöytyän Raasissa 9.6.2018. Kokeessa saatiin viisi uutta SPA1-tulosta: • Portugalinvesikoirauros Adventurer’s Dorian Gray By Alex, om. Sanna Tammi ja Jaana Railamaa • Walesinspringerspanieliuros Eastfarm’s Whatever It Takes, om. Marie-Louise Jansson • Walesinspringerspanielinarttu Eastfarm’s Zamantha, om. Malin Carlsson • Amerikancockerspanieliuros Little Life Spice Twice, om. Ninni-Riikka Lehtinen • Englanninspringerspanielinarttu Wildomar’s Time To Dream, om. Minna Kult Onnea kaikille ja erityisesti Minnalle ja Joylle FI MVA -tittelistä! Kiitokset toimikunnalle ja tuomarille Sari Vottoselle!

LURPPA 3/2018

33


Eläinklinikka Syli Teksti: Mari Salminen ja Annika Kontturi- Salmi; kuvat: Annika Kontturi -Salmi Kävimme Annikan kanssa tutustumassa, heinäkuun alussa avattuun uuteen eläinklinikka Syliin Raisiossa. Sylin perustaja on eläinlääkäri Auli Lehtonen, joka on valmistunut Helsingin yliopistosta ja toiminut Raisiossa jo 25 vuoden ajan pieneläimiä hoitaen. Auli oli katsellut jo jonkin aikaa tiloja omalle klinikalle ja sopiva tila löytyikin, kun Evidensian tilat vapautuivat Raisiossa kesäkuussa 2018. Pientä suunnittelua ja remonttia on tiloissa tehty ja Syli pääsi avaamaan ovensa heinäkuussa 2018. Paikalle on helppo tulla omalla autolla tai bussilla. Klinikka sijaitsee Kreetankadulla josta löytyy tilavat parkkialueet ja bussi kulkee aivan vierestä. Syli on avoinna arkisin klo 9-15.30, muitakin aikoja voidaan järjestää tarvittaessa. Eläinlääkäri Auli Lehtosen lisäksi henkilökunnassa toimii 1-2 hoitajaa. Auli tekee myös kotikäyntejä, joten hän voi joutua olemaan poissa välillä, mutta tällöin hoitaja on paikalla. Ammattitaitoa Auli on ylläpitänyt ja kehittänyt osallistumalla vuosittain koulutustilaisuuksiin.

• Hammashoitoja ja hammaskivenpoistoja,hampaiden poistot • Leikkauksia: steriloinnit, kastroinnit, kohtutulehdukset, pehmytkudosten kasvaimet, virtsakivet ym. Ei ortopedisiä leikkauksia. • Laboratoriotutkimukset, joissa verinäytteet ja virtsanäytteet ym. • Mikrosirutunnisteet ja madotukset • Rokotukset • Röntgen- ja ultraäänikuvaukset, ei kuitenkaan sydänultraa Auli Lehtonen haluaa pitää klinikan lämminhenkisenä, hän haluaa tuntea asiakkaansa ja niiden omistajat. Olla läsnä ja tukena myös vaikeina hetkinä, jos esimerkiksi tulee aika luopua lemmikistään.

Syli tekee yhteistyötä tuhkaamo Vernan kanssa. Mietteissä oli myös, miten paljon on yksinäisiä ihmisiä, jotka jäävät yksin surunsa kanssa, kun lemmikistä tulee aika luopua. Tuleehan niistä useimmille perheen jäsen, joka saattaa olla se ainoa ystävä. Miten silloin voi olla tukena ja auttaa parhaalla mahdollisella tavalla? Siinä on meille kaikille mietittävää. Kotikäynnit voivat olla juuri näitä, että lemmikki saa nukkua kotonaan pois, eikä sitä tarvitse kuljettaa klinikalle sen vuoksi. Auli tekee myös paljon yhteistyötä kasvattajien kanssa. Pitkä jakso tiineyden alkuvaiheen UÄ-tutkimuksesta pentujen syntymiseen ja luovutukseen on mielenkiintoista seurattavaa. Auli Lehtonen tekee pentutarkastuksia ja sirutuksia myös näitä kotikäynneillä, tällöin ei kasvattajan tarvitse kuskata koko villiä hunnilaumaa klinikalle. Keskustelimme Aulin kanssa myös siitä, miten eläinlääkärin työ on muuttunut vuosien aikana. Eläimiä hoidetaan nykyään enemmän ja kaikkia

Eläinklinikka Syli haluaa tarjota monipuolista, laadukasta ja lämminhenkistä palvelua lemmikeille.

34

LURPPA 3/2018


lajeja. Kaksikymmentä vuotta sitten ei käytetty useinkaan esim. kissoja, kaneja tai marsuja eläinlääkärin vastaanotolla. Nykyään niitä tuodaan paljon vastaanotolle. Myös laitteet ovat kehittyneet huimasti. Hyvin tehty kliininen tutkimus on Aulin mielestä edelleen paras lähtökohta tutkimukselle. Eläinlääkäri havainnoi eläintä sekä käsin tutkimalla että silmin katsomalla. Myös kuunteleminen ja keskustelu omistajan kanssa on erittäin tärkeää ja siihen on varattava aikaa. Perustutkimuksesta lähdetään liikkeelle. Tässä korostuu myös pitkän hoitosuhteen edut. Klinikalla on välistä kovakin kiire ja tehtävät kasaantuvat. Siitä huolimatta asiakkaalle on aina annettava aikaa ja paras mahdollinen hoito. Kävimme Aulin kanssa läpi muutamia muistettavia asioita. Mitä esimerkiksi on hyvä kertoa eläinlääkärille, kun soitat klinikalle, jos lemmikkisi on sairas. Voit jo kotona mitata kuumeen. Voitele digitaalisen kuumemittarin pää esim. vaseliinilla tai parafiiniöljyllä ja työnnä se hitaasti peräsuoleen. Pidä mittarista kiinni. Virtsanäytteenottoa voi myös harjoitella kotona, jotta se tarpeen tullen onnistuu paremmin. Ota kuppi tai kauha ja laita sitä koirasi alle, kun se pissaa. Käsky pissaa on myös hyvä opettaa koiralle. Tämä taito on hyvä muissakin tilanteissa. Seuraile millaista kakkaa koirasi tekee. Sen väri ja koostumus saattavat kertoa myös tärkeää tietoa eläinlääkärille, jos se muuttuu. Haistele korvia, muuttuuko niiden LURPPA 3/2018

haju. Koiran korvan ei kuulu haista millekään. Tunkkainen haju kertoo yleensä korvan likaisuudesta ja makea haju voi olla jo tulehduksesta kertova. Seuraa myös koirasi painoa. Paino voi lisääntyä tai pudota, vaikka ruokavalio ei ole muuttunut. Tämäkin kertoo erilaisia asioita. Muista pitää rokotukset kunnossa säännöllisin välein. Rokotuskäynnillä kuunnellaan myös sydän, katsotaan korvat ja silmät. Eläinlääkäri käy koiran läpi, eli pieni terveystarkastus tulee samalla tehtyä. Koirilla olisi myös hyvä tehdä terveystarkastus, kun ikää alkaa tulla. Esimerkiksi 5–6 vuoden iässä olisi hyvä käydä terveystarkistuksella ja siitä eteenpäin rodusta riippuen, 1–2 vuoden välein. Perustutkimuksissa tarkastetaan tulehdusarvot, verenkuva ja kemialliset arvot tarpeen mukaan. Käydäänhän me ihmisetkin verikokeissa muutaman vuoden välein! Keskustele eläinlääkärisi kanssa mikä matolääke on paras koirallesi. Koirilla on eri tehtäviä ja ne asuvat erilaisissa olosuhteissa. On metsästyskoiria, joiden matolääkkeen tarve ja laji on aivan erilainen kuin vaikka kerrostalossa asuvalla pihapiirissä liikkuvalla koiralla. Kysyimme Aulilta, että madotammeko liikaa?

Hän kertoi, että koirien ulostenäytteestä voidaan tutkia, tarvitseeko koira madotusta. Annatko koiran pussailla suulle ja nuolla naamaa? Jotkut madon munat ja bakteerit voivat levitä koiran nuollessa ihmiseen, esim, raakaruokaa syövien koirien bakteerit saattavat olla erilaisia kuin kuivanappulaa syövillä. Pikku pennut madotetaan usein turhaan laajakirjoisesti, vaikka niiden yleisin loinen on vain suolinkainen. Katsele koirasi hampaita säännöllisesti. Niitä voi pestä, mutta muista seurata muutoksia suussa, haju ja hammaskivi kertovat paljon. Koirille voi tulee myös kariesta, mutta harvemmin. Lemmikin hampaat täytyy pitää kunnossa, samoin kun ihmistenkin. Auli Lehtonen toivottaa tervetulleeksi niin vanhat kuin uudetkin asiakkaat ja lisää, että klinikalle voi soittaa ja kysyä neuvoja askarruttavissa asioissa. Toivotamme uudelle Eläinklinikka Sylille onnea ja menestystä pieneläintemme hoidossa. •

35


36

LURPPA 3/2018