Page 6

6

Luonnonsuojelija 4/2016

• Töissä täällä

Jussi Ronkainen

Ympäristölakimies Ympäristölakimies Pasi Kallio aloitti elokuussa työnsä Luonnonsuojeluliiton keskustoimistossa. Järjestö on Kalliolle tuttu aiemmasta pestistä, joka oli 2000-luvun alussa. ”Tavallaan palasin kotiin”, hän kuvailee tuntemuksiaan. Luonnonsuojeluliittoon Kallio tuli Turusta, jossa hän toimi ympäristöoikeuden tutkijana ja viimeisteli väitöskirjaansa. Ympäristölakimiehen tehtävä on liitossa uusi ja toimenkuva vasta muotoutumassa. ”Työ on erittäin monipuolista, sillä ympäristöoikeuden kenttä on laaja”, Kallio kertoo. Suomen ympäristölainsäädännössä tapahtuu tällä hetkellä paljon, joten lakimiestä tarvitaan: ”Suunta on huolestuttava. Valtion viranomaisen rooli vähenee päätöksenteossa, ja valtaa siirtyy enemmän kuntiin ja maakuntiin. Samalla valitusmaksut nousevat.” Tilanne korostaa Kallion mielestä järjestöjen vastuuta ja lisää työtaakkaa. Hän kannustaakin piirityöntekijöitä ja yhdistysaktiiveja olemaan rohkeasti häneen yhteydessä ja kysymään neuvoa. ”Jatkossa tarkoitus on kehittää myös piirien ja paikallisyhdistysten koulutusta ja neuvontaa.” Liisa Hulkko

• Termi

Valituslupa

Mia Niemelä

Valittaminen on tärkeä tapa vaikuttaa oli kyse sitten kaavoituksesta tai teollisten laitosten ympäristöluvista. Luonnonsuojeluliitto on esimerkiksi pystynyt turvaamaan jopa satoja soita valittamalla turpeenottoluvista. Viime vuosina on ympäristöpuolellakin yleistynyt siviilipuolelta tuttu valituslupamenettely, jossa alemman oikeuden päätöksistä ei voi valittaa ylempään oikeusasteeseen ilman valituslupaa. Valitusluvan tarve on vielä poikkeus, mutta käytäntö on yleistymässä. ”Ongelma on se, että ympäristöasioissa on kyse yleisen edun valvonnasta, joten siihen pitää suhtautua sen mukaisesti”, ympäristölakimies Pasi Kallio toteaa ja pelkää, että oikeusturva – luonnon ja kansalaisten – voi jäädä toteutumatta, kun valitusoikeuksia rajoitettaan. ”Oikeastihan tässä on kyse talouden sujuvoittamisesta”, Kallio sanoo. Sipilän hallituksella on käynnissä normienpurkutalkoot, joissa halutaan sujuvoittaa lupaprosesseja. Sen pelätään johtavan ympäristöoikeuksien kaventamiseen ja ympäristönsuojelun tason heikentämiseen. Liisa Hulkko

Lippu nostetaan 26.8.2017 salkoon luonnon kunniaksi.

Luonto saa liputuspäivän Suomen luonto saa ehkä ensimmäisenä maailmassa virallisen liputuspäivän. Teksti Viestintä Kuva Riku Lumiaro

Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017 juhlitaan myös suomalaista luontoa. Juhlinta keskittyy neljään Luonnon päivään: 4.2 helmikuuta sukelletaan talveen, 20. toukokuuta villiinnytään keväästä ja 17.6. rakastutaan kesäyöhön. Juhlinnan huipentumana on Suomen luonnon päivä 26.8., jolloin kaikkia suomalaisia kannustetaan liputtamaan luonnolle. Samana päivänä järjestetään satoja tapahtumia, ja kuorolaulu kaikuu kansallispuistoissa. Sisäasianministeriö on käsitellyt asiaa ja liputusmääräyksen antamista myös viranomaisille. Siniristilippuja noussee siis elokuun viimeisenä lauantaina valtion salkoihin, myös kuntia, kiinteistöjä ja taloyhtiöitä kannustetaan liputukseen. Virallinen liputuspäivä Suomen luonnolle koskee itsenäisyyden juhlavuotta, mutta on mahdollista, että käytäntö tulee jatkumaan.

Jokaisella luonnon ystävällä on mahdollisuus liputtaa myös omalla tavallaan, missä sitten onkin. Sopivan kokoisen lipun voi kiinnittää vaikkapa retkireppuun, työvaatteisiin, autoon, polkupyörään tai lastenrattaisiin. ”Liputtamiseen liittyy yleisesti iloa, ylpeyttä ja kunnioitusta. Luonto on keskeinen osa suomalaisuutta, ja liputus on näin mitä sopivin tapa juhlistaa Luonnon päivää. Valtiovallan kannustus lämmittää mieltä ja saa varmasti monet yksityisetkin harkitsemaan liputusta”, sanoo Luonnonsuojeluliiton viestintäpäällikkö Matti Nieminen. Suomen luonnon päivää vietetään ensi vuonna neljättä kertaa. Suojelijana on Suomen tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio. Lisätietoa: //luonnonpaivat.fi//

Terrafamen kaivos voi saastuttaa satoja vuosia Valtionyhtiö Terrafame sai Juha Sipilän hallitukselta jälleen lisärahaa, nyt 100 miljoona euroa. Pääministeri kävi paikan päällä ja kertoi – yhtiön pipo päässään – vakuuttuneensa ympäristöasioidenkin hoidosta. Terrafamen kaivos Sotkamon Talvivaarassa väittää saaneensa vesistöpäästönsä hallintaan. Vai ovatko Kainuun vähäsateinen syksy ja jätevesien lasku lähijärviin tuoneet helpotusta kaivoksen tilanteeseen? Kaivosyhtiö hakee lupaa nykyistä korkeammille sulfaattirajoille. Ihmetystä herättää se, että jos sulfaatti- ja vesiongelmat ovat yhtiön vakuuttamalla tavalla ratkaistu, niin miksi Terrafame hakee lupaa korkeammille sulfaatti- ja natriumpäästöille ja haluaa kumota vuoden 2014 ympäristöluvan määräyksiä. Epäselvää on myös, miten yhtiö aikoo käyttää saamiaan euroja ympäristön hyväksi. Valtion rahan käyttö Talvivaaran kaivokseen Terrafamen aikana hipoo jo puolta miljardia euroa. Luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin kaivosvastaava Antti Lankisen mielestä suurin ympäristöongelma on hänen arvionsa mustaliuske. Jos yhtiö jatkaa toimintaansa aiotussa laajuudessa vielä 30 vuotta, louhii Terrafame kasaliuotukseen yli puoli miljardia tonnia malmikiveä. Sivukiveä nousee miljardi tonnia, etupäässä juuri mustaliusketta. Monissa kaivoksissa sivukivi on harmitonta, mut-

ta Talvivaaran kaivoksessa ei. Mustaliuskeen ongelmana on sen rikkipitoisuus, mikä on noin kahdeksan prosenttia. Jokaisesta tonnista louhittua mustaliusketta voi syntyä 250 kiloa sulfaattia, kun liuske reagoi veden ja ilman kanssa, kainuulaisessa ulkoilmassa. ”Miljardin tonnin sivukivivuoresta syntyy yli 2 miljoonaa tonnia sulfaattia, jos edes yksi prosentti rapautumispotentiaalista tapahtuu”, Lankinen varoittaa. Happaman valuman mukana kadmium ja uraani lienevät vaarallisimmat raskasmetallit. Tulevaa ongelmaa yritetään ympäristöluvan mukaisesti torjua peittämällä kasat kolmen vuoden kuluessa niiden syntymisestä. Yhtiön toimitusjohtaja Lauri Ratia lupasi Ylen A-talkissa 17.11. paketoida ongelman muoviin. Lankinen ei tyydy tähän. ”Valtion pitää kertoa, miten ongelmaa sen jälkeen hoidetaan. Reaktiivinen rikki, raskasmetallit, arseeni ja radioaktiiviset aineet ovat vaarallisia tuhansia vuosia. Maailmassa on Rooman valtakunnan aikaisia vuotavia kaivoksia”, Lankinen painottaa. Kaivoksen mittaluokka tekee ongelman megalomaaniseksi. Kun resurssit tulevaisuudessa mahdollisesti tarvittavaan neutralointiin kalvorakenteiden pettäessä loppuvat, voi Kainuuseen ja Ylä-Savoon syntyä suuria happojärviä ja -jokia. Matti Nieminen

Luonnonsuojelija 4/2016  

Luonnonsuojelija pureutuu ympäristökysymyksiin, luonnonsuojeluun ja ekologiseen elämäntapaan. Lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenleht...