Page 19

19

Puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja saivat tehtäväkseen piirtää hiekkaan, mihin suuntaan he aikovat kehittää Luonnonsuojeluliittoa.

mihin, ihmisillä pitäisi olla mahdollisimman pieni kynnys liittyä. Varsinkin Höltällä on kattava kokemus paikallistoiminnasta: jo lapsena hän oli vannoutunut Luonto-Liiton jäsen, ja nyt hän toimii Joensuun seudun luonnonystävien hallituksen puheenjohtajana. ”Hahmotan järjestön toiminnan siis monesta kulmasta: olen ollut 2000-luvulla Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntijana eli ihan perustyöntekijänä, mutta olen vaikuttanut myös luonnonsuojelupiireissä, yhdistyksissä, vapaaehtoisena ja nyt liiton hallituksen puheenjohtajana.” Hölttä ei myöskään ole pukuherra, jota iljettäisi työntää kätensä saveen. Hän on nimittäin ollut paikallisyhdistyksissä kaskeamassa metsää ja kuokkimassa ojia. ”Viime kesänä vedin Joensuussa metsäretkeä, jossa veimme Somaliasta tulleita maahanmuuttajia marjastamaan. He tosin olivat kotoutuneet Suomeen jo niin hyvin, että keräsivät kukin sangollisen puolukoita”, Hölttä kertoo esimerkin paikallistyöstä. Lundvallilla ei yhtä laajaa kokemusta paikallisyhdistystoiminnasta ole. Yksi syy tähän on se, että Lundvall työskenteli aiemmin Lapin ELY-keskuksen luonnonsuojelupäällikkönä eikä hän virkamiehenä halunnut kuulua yhdistykseen. Hänen piti osoittaa riippumattomuutta, jotta pystyi tasapuo-

lisesti keskustelemaan kaikkien osapuolten kanssa. ”Kun luonnonsuojelun määrärahoja alettiin rajoittaa, sain tarpeekseni. En enää halunnut pitää kynttilää vakan alla, annoin itseni olla vapaasti luonnon puolella ja liityin paikalliseen luonnonsuojeluyhdistykseen. Tässä sitä nyt ollaan – ja tämä on ollut hyvin vapauttavaa!” Lundvall huokaa.

Lohia, norppia ja käppyrämäntyjä Uusilla johtajilla on myös näkemystä siitä, millaisiin luonnonsuojeluteemoihin järjestön pitää jatkossa panostaa. Ensiarvoisen tärkeää on, että luonnonsuojelualueita lisätään ja ettei nykyisiä heikennetä. ”Olin vanhassa työssäni tekemisissä suojelualueiden perustamisen kanssa, joten on kamala nähdä, että suojelua nakerretaan ja alueille suunnitellaan muuta käyttöä”, Lundvall miettii. ”Niin kuin esimerkiksi laskettelukeskuksia suojeltujen vaarojen rinteille! Sitten yritetään vielä väittää, ettei se keskus paljon tilaa vie eikä sen perustamisesta ole kenellekään haittaa”, Hölttä ihmettelee. Tämän jälkeen piirros täydentyy vielä rantamaisemalla johon kuuluu aaltoja, kaloja ja helmisimpukoita. Tämäkin kuva juontaa juurensa Lundvallin kotikonnuilta, Lapista.

”Olen nähnyt turhan konkreettisesti, mitä padon ja voimalaitoksen rakentaminen tarkoittaa virtavesiluonnolle: Meillä on Lapissa vanha maatila, jonka vieressä on padottu Kemijoki, Seitakorvan voimalaitos ja toisaalta komeat vaaramaisemat. Kun ei ole vapaita virtavesiä ja niissä lohikaloja, myös jokihelmisimpukkapopulaatiot katoavat. Vapaiden jokien on annettava olla vapaita”, Lundvall painottaa. Hölttä myötäilee ja pohtii, miten piirustukseen saataisiin lisättyä vielä suo. Soiden lisäksi taideteokseen lisätään myös käppyrämänty kuvastamaan vanhojen metsien säilyttämistä sekä kasveja ja pörriäisiä muistuttamaan luonnon monimuotoisuudesta. Sitten piirros alkaa olla valmis, mutta on pakko kysyä, että entäpä saimaannorppa – ­ tuo Luonnonsuojeluliiton tunnuseläin? Norpista johtajat eivät ole puhuneet vielä mitään, joten millaisia norpansuojelijoita uudet johtajat mahtavat ovat? ”Heti kun saimme hyviä uutisia norppakannan kasvusta, alettiin puhua suojelun höllentämisestä. Sellainen asenne on ihan väärä: Niin kauan kuin norppia kuolee kalaverkkoihin, suojelusta ei saa tinkiä yhtään! Sama kun lähtisin maratonille ja lopettaisin sadan metrin jälkeen, kun tuntui niin hyvältä”, Hölttä sanoo.

Luonnonsuojelija 4/2016  
Luonnonsuojelija 4/2016  

Luonnonsuojelija pureutuu ympäristökysymyksiin, luonnonsuojeluun ja ekologiseen elämäntapaan. Lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenleht...

Advertisement