Page 1

le h ti Tietoa & kokemuksia luomusta.

Nro 2 / 2014

10,00 €

Onko lautasellasi GMO?

www.luomulehti.fi

s.8

Uusitalon maitotilalla

s.16

otettiin taskulaskin käyttöön Luomulehti 2/2014

1


KARLU- JA JUURLUrehumailaset

Talven- ja kuivankestävät. Laitumeen, heinäksi ja säilörehuksi Myynti alan liikkeet sekä 92400 Ruukki, Puh. (08) 270 7200, (02) 762 6200

www.naturcom.fi


Valinnanvapaus

Valinnanvapaus joutuu kuitenkin suuremmalle koetukselle niiden keskuudessa, jotka arvottavat hinnan lisäksi muita tekijöitä kuten ympäristö- ja paikallistaloudellisia vaikutuksia, tuotantomenetelmiä ja alkuperää. Kaupan hyllyllä olevien tuotteiden raaka-aineista on miltei mahdotonta saada informaatiota. On absurdia väittää, että kuluttajalla olisi mahdollisuutta vaikuttaa ostopäätöksillään tuotantomenetelmiin, jos hänelle ei anneta tietoa raaka-aineiden alkuperästä, tuotannossa käytetyistä gmo-ainesosista tai eläimen tuotantokaaren aikaisista kasvatusmaista.

Se, onko kaupan valikoimissa haluttua luomutuotetta ja miten sen kuluttajahinta lopulta muodostuu, vaikuttaa siihen minkä asteinen valinnanvapaus kuluttajalla todellisuudessa on. Pro Luomun luomubarometrin mukaan kuluttajat olisivat kyllä valmiita lisäämään luomuostoksia, jos hinta on kohtuullinen ja tuotteen hinnanmuodostuksesta ohjautuisi alkutuottajalle oikeudenmukainen osuus. Jukka Lassila Luomuliiton puheenjohtaja Luomulehden päätoimittaja

U

Valinnanvapaus voi toteutuakin jollain lailla, jos ainoa kulutuskriteeri on tuotteen hinta. Hinnankaan osalta valinnanvapaus ei näytä aina toteutuvan, kun sitä vertaa esimerkiksi muun Euroopan hintatasoon. Suomalainen vähittäiskauppa on poikkeuksellisen keskittynyttä, mikä vaikuttaa hintojen lisäksi ostopaikkojen valintamahdollisuuteen rajaamalla ne suurimmaksi osin kahteen vaihtoehtoon. Vähittäiskaupan keskittymisen vaikutukset ovat monet pientuottajat saaneet karvaasti kokea kohtuuttomien hyllymaksujen muodossa. Vaikutuksiin lukeutuu myös, Nordean talouskatsauksessaan esiin nostama ja Euroopan ykköspaikkaan oikeuttava vähittäiskaupan kuluttajahintojen nousu vuoden 2013 aikana, kun samanaikaisesti tuottaja- ja tukkuhinnat ovat olleet meillä Tilastokeskuksen mukaan laskussa.

Kun pakkauksissa ei anneta riittävästi informaatiota, jää usein kuluttajalla ainoaksi vaihtoehdoksi valita luomutuote varmistuakseen tuotantoketjun vastuullisuudesta. Varmistuakseen myös luomutuotteessa käytettyjen raaka-aineiden ja tuotantopanosten paikallisuudesta, valintavaihtoehdoksi jää Luomuliiton leppis-lähiluomumerkillä varustettu tuote.

U

K

un gmo-soija saapui rehuketjuumme, sitä perusteltiin valinnanvapauden lisääntymisellä. Tuottajan olisi mahdollista valita halvempia rehuja, samoin kuin kuluttajat voisivat valita, käyttävätkö he gmo-raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Valinnanvapaudella perustellaan myös kaupan keskittymistä suuriin marketteihin, elintarvikkeiden ja niiden raaka-aineiden lisääntyvää tuontia, köyhyyttä, lapsityövoiman hyväksikäyttöä jne. Valinnanvapaudella voidaan oikeastaan perustella mitä asiaa tahansa, mutta onko olemassa todellista valinnanvapautta, jos kuluttajalla ei ole mahdollista saada ostopäätöksiinsä vaikuttavaa informaatiota?

KAI N

Luomuliiton lähiluomumerkki on kevään aikana alkanut herättää tuottajissa suurta kiinnostusta.

Luomulehti 2/2014

3


HERKULLISTA LUOMUA www.luomuruokatukku.fi

LUOMU TUOTTEET Charkin grilleri Perusgrilleri sopii kaikille.

Nyt luomutuotteissamme on

Herkkugrilleri Lumikinkkua maistiaiseksi.

0%

nitriittiä

Lammasmakkara Miedosti maustettu.

Raaseporilainen Lenkkimakkara, lähituotettu. Suomen lihaisin lenkki. Kevätgrilleri Raakamakkara. Vuoden makkara 2009. Bratwurst Saksalainen alkuperäinen resepti.

Villigrilleri Raakamakkara, mukana metsäsientä ja nokkosta.

Pitkänakki Hotdog

e ja lämm ä m y y la taanm rilliravinto ä, h e t i g Uus ila sekä 14 pn n u v u äk kah n kes eistä a a t . a av lue m DeliTukku sa ookis b e c a F

Metsästäjänmakkara Leikkelemakkara.

Kauniin punavärin antaa tomaatti ja retiisi, luonnollisesti

westchark.fi

Vanha Turuntie , 10420 Pohjankuru 020 7639 120

4

Luomulehti 2/2014


Sisällys 2/2014

le h ti

> Kehitetään luomua s.12

> Mentorit ja asiantuntijat lähelläsi s.22

3

Pääkirjoitus: Valinnanvapaus

8

KANNESSA: Onko lautasellasi GMO?

25 Hyviä käytäntöjä kootaan 26 Huippuprofessori Suomeen: Carlo Leifert

10 15 Kylvösuunnitelman viimeistely

16 18 21

Amazon ruokapöydässä

KANNESSA: Uusitalon maitotilalla otettiin taskulaskin käyttöön Wooffarista iloa ja apua maataloustöissä Luomufoorumista vauhtia luomun kasvulle

ja asiantuntijat 22 Mentorit lähelläsi

24 Rahtola puutarhakouluttajaksi

35

Luomu- ja laidunkalkkuna vastaavat kuluttajien tarpeisiin

41 Terveisiä Biofachista 44 Kasvihuone katolla 46 Lisää marjanviljelyä 50 Alihankintasopimus takaa katkeamattoman luomuvalvontaketjun

55 Luomusopimuksia katkolla Saarenmaan 63 Opintomatka luomun pariin

Kasvot luomulle s. 43 Palstat

6 Alkupaloja 12 Kehitetään luomua 20 Edunvalvontaa Euroopassa 23 Luomua opiskelemassa 28 Tutkittua tietoa 31 Kolumni 32 UUSI PALSTA: Ravinteet puhtaasti kiertoon

43 Kasvot luomulle 48 Valkuaista kännykkäkansalle 52 Tuotteen tarina 53 Kommentti 54 Palveluksessanne 56 På Svenska 58 Kysymyksiä 60 Yhdistyksistä

Kannen kuva: Jukka Lassila

Luomulehti 2/2014

5


Luomun kasvu verrattain ripeää kaan luomuelintarvikkeiden myynti nousi noin 215 miljoonaan euroon vuonna 2013. Kasvua edellisvuoteen verrattuna oli noin kuusi prosenttia. Arvio perustuu päivittäistavarakaupan ryhmittymiltä kerättyihin lukuihin. Päivittäistavarakaupan keskimääräinen myynti lisääntyi viime vuonna 3,4 prosenttia, joten luomu oli yhä sitä reippaammalla kasvu-uralla. Luomun osuus Suomen ruokamarkkinoista on noin 1,6 prosenttia. Pro Luomun toiminnanjohtaja MarjaRiitta Kottila toteaa, että kasvuvauhdin tasaantuminen oli odotettavissa parin edellisvuoden hurjan nousun jälkeen. Esimerkiksi vuonna 2012 luomun myynti kasvoi arviolta 24 prosenttia. Hän arvioi, että myös talouden laskusuhdanne hidastaa tällä hetkellä luomun kysynnän kasvua. Kottilan mukaan luomu ei kuitenkaan ole ohimenevä trendiilmiö, vaan se on tullut jäädäkseen myös suomalaiseen ruokapöytään. – Pelkkä kuluttajien mielenkiinto luomua kohtaan ei vielä kasvata markkinoita. Tarjolle tarvitaan hinta-laatusuhteeltaan hyviä luomutuotteita, jotta kiinnostus muuttuu ostoiksi, Kottila huomauttaa. Suomen suosituin luomutuote on edellisvuosien malliin maito: noin joka kuudennella luomuun käytetyllä eurolla ostetaan maitoa tai muita nestemäisiä maitotuotteita. Muita suuria luomutuoteryhmiä ovat entiseen tapaan hedelmät ja vihannekset sekä tuoreet leipomotuotteet ja kananmunat.

Markku Lassila

Pro Luomun ry:n laatiman arvion mu-

Valkuaisomavaraisuus säästää ympäristöä Luomututkimuslaitos

FiBL

on tehnyt laajan elinkaarianalyysin tuotantotapojen vaikutuksesta ilmastopäästöihin Itävaltalaisilla maitotiloilla. Vaikka maidontuotannossa soijan käytöllä on vähäisempi merkitys kuin sika- ja siipikarjatuotannossa, merkittävät päästöerot tulivat esille luomun ja tavanomaisen välille juuri soijan viljelyn aiheuttavasta ympäristökuormituksesta. Vähäisimmät päästöt olivat tiloilla, joissa ruokinnassa hyödyn-

nettiin oman tilan tai lähialueen valkuaislähteitä. Kahdeksan prosenttia tavanomaisen maidontuotannon ilmastokuormituksesta on Itävallassa arvioitu johtuvan soijan viljelyn aiheuttamista maankäytön muutoksista, vaikka laskelmissa on huomioitu vain suorat vaikutukset savannityyppisen kasvillisuuden muuttamisesta viljelykäyttöön. Vaikutukset olisivat huomattavasti suuremmat, jos sademetsille aiheutuvat välilliset vaikutukset huomioitaisiin laskelmissa.

Sanoilla on väliä Halutaanko tukea maataloutta vai ruoantuotantoa? Levitetäänkö pellolle ihmisen ulosteita vai makkilantaa?

6

Luomulehti 2/2014


Ympäristöministeri Ville Niinistö kommentoi

maaliskuussa sen puolesta, että gmo-vapaita alueita pystyttäisiin perustamaan. Luomuliitto joutui kuitenkin tiedotteessaan peräämään johdonmukaisuutta Suomen gmo-kantoihin. - Kotimaassa ministerit puhuvat mielellään gmo-vapaudesta, mutta EU-päätöksenteossa hallitus on tukemassa gmo-lajikkeiden viljelyyn saattamista. Tässä tarvitaan nyt ryhdistäytymistä, vaatii Luomuliiton puheenjohtaja Jukka Lassila. Tämän hetken pelkona on, että neuvoston päätös hyväksyä Pioneer 1507 -maissi viljelyyn EU:ssa avaa tien muidenkin gmo-lajikkeiden viljelyyn hyväksymiselle. Tämän johdosta alueelliset rajoitteet gm-lajikkeiden viljelylle tulisi saada pikaisesti voimaan. KUVA kredits villeniinisto.fi

Luomumunilla profiloidutaan Suomen McDonald’s siirtyy kotimaisten luomukananmunien

käyttöön tuotteissaan. Luomumunat McDonald’sille toimittaa laitilalainen Munax Oy. - Tulevaisuudessa moni yritys haluaa todennäköisesti profiloitua kotimaisen luomun käyttäjäksi, arvioi Munaxin toimitusjohtaja Janne Torikka. Tällä hetkellä Munaxin luomumunia myydään vähittäiskaupassa sekä SOK:n että Keskon valikoimissa Laitilan kanatarhan brändillä. Horeca-sektorilla McDonald’s on ensimmäinen, joka tuo pakkaajan esiin. Tuoreita luomumunia tarjotaan osana McDonald’sin aamiaisvalikoimaa 8. huhtikuuta alkaen. Laitilan Kanatarhan luomukananmunia on sitten saatavilla 56 McDonald’s-ravintolassa. - Tuoreet, kotimaiset luomukananmunat paistetaan alusta loppuun asti itse jokaisessa ravintolassa ja paistetut munat lisätään aamiaistuotteisiin. Tuore luomumuna antaa Sausage McMuffin & Egg- sekä Bacon McMuffin & Egg -aamiaistuotteisiin lisää mehevyyttä ja makua – onhan se iso osa itse tuotetta, toteaa laatupäällikkö Stiina RasimusSahari. Luomukanalassa kanoilla on enemmän tilaa sekä liikkua, istua orrella ja munia pesään kuin niin sanotuilla vapailla kanoilla, häkkikanoista puhumattakaan, toteaa Luomuliitto helmikuussa julkaistussa tiedotteessaan.

“Vuodet eivät ole veljiä keskenään” Luomuliitto kommentoi

Maaseudun kehittämisohjelmaa ministereille ja mediaan ennen kuin valtioneuvosto alkoi käsitellä asiaa 13.3. tämän lehden mennessä painoon. Suurimpia ongelmakohtia III luonnoksessa on, että kotieläintilan statukseen edellytetään LFAkorvauksessa 0,35 ey/ha ja luomukorvauksessa 0,3 ey/ha. “Vuodet eivät ole veljiä keskenään” on yksi ohjelmaa kommentoineen Pekka Välisen sanontoja. Tuottajan täytyy varautua erilaisiin rehuvuosiin. - Oman tilan rehun riittävyys on nykyiselläänkin joinain vuosina hankalaa. Jos eläin tiheyttä tästä vielä vaaditaan nostettavaksi, tulee rehun omavaraisuusvaatimuksen täyttäminen monilla tiloilla mahdottomaksi, toteaa Välinen, joka on kainuulainen luomumaidontuottaja ja luomuliiton hallituksen. - Luomutuotannossa tähän asti voimassa ollut malli, jossa kotieläintukea maksetaan niille hehtaareille, joilla eläintiheys täyttyy on osoittautunut toimivaksi ja tätä mallia olisi syytä jatkaa myös tulevalla ohjelmakaudella, toteaa Luomuliiton puheenjohtaja Jukka Lassila. Luomuliitto toivoisi maatalouspolitiikan mahdollistavan monipuolisen resurssitehokkaan maataloustuotannon kehityksen, jossa kotieläintuotantoa olisi mahdollista harjoittaa myös pienemmällä eläinmäärällä jolloin samalta tilalta voisi tulla myyntiin sekä eläin- että kasviperäisiä tuotteita.)

Marjo Koivumäki

Kohti gmo-vapaita alueita

Luomulehti 2/2014

7


Teksti ja kuva: Jukka Lassila

Onko lautasellasi

GMO?

Kuluttajaa ei tarvitse informoida, jos rehuissa on k채ytetty gm-kasveja. Luomuel채intuotteet ovat ainut tapa valita gmo-vapaa.

8

Luomulehti 2/2014


Laki määrittää tarkasti mitä pakkausmerkinnöissä tulee ja mitä niissä saa ilmoittaa. Gmo:sta on ilmoitettava vain jos lopputuote sisältää yli 0,9 % gmo-ainesosia. Tuotantovaiheissa käytetyistä muuntogeenisistä organismeista ei kuluttajaa tarvitse informoida. Onko kuluttajalla todellisuudessa valinnanvapautta, jos hänellä ei ole mahdollista saada informaatiota ostopäätöstä tehdessään tuotteen tuotantomenetelmistä?

K

un vuosi sitten keväällä suurimmat rehunvalmistajamme ilmoittivat alkavansa muuntogeenisen soijan maahantuonnin, harva vielä uskoi gmotuotantotavan valloittavan alle vuodessa suomalaisten ruokapöydät. Mikä on ajanut näin merkittävään kuluttajakäyttäytymisen muutokseen, että aikaisemmin gmo-kriittiset suomalaiset ovat omaksuneet muuntogeenisten raaka-aineiden käytön elintarvikkeissaan ennätysvauhtia? Vastaus ei löydy valinnanvapaudesta, vaan ennemminkin kyseessä on kuluttajien valintaan pakottaminen. Tuotteista ja tuotantomenetelmistä annettu informaatio ohjaa monelta osin kulutuskäyttäytymistämme. Muuntogeenisen soijan käytön räjähdysmäinen kasvu elintarvikeketjussamme voisi antaa kuvan, että markettien mainoslauseet hehkuttavat tuotteita joiden tuotannossa on käytetty gmo-aineksia. Omiin silmiini ei vielä ole kuitenkaan osunut yhtäkään mainosta ”Onnellisten kanojen mehevistä gmo-munista” tai ”Amazonasin gm-soijalla kasvatetusta porsaanfileestä”. On tietenkin selvää että gmo aiheuttaa edelleenkin suurimmassa osassa kuluttajia negatiivisia tunteita, eivätkä näiden tuotteiden valmistajat halua vapaaehtoisesti ikävistä tuotantomenetelmistä informoida. Yllätys on kuitenkin siinä, kuinka vaikea on joidenkin tuotteiden osalta informoida gmo-vapaudesta ja juuri niihin tuotteisiin suuri osa muuntogeenisestä soijasta ohjautuukin.

Mummo kun kanasensa niitylle ajoi... Munapakettien kyljessä näkee edelleenkin iloisesti niityllä tepastelevia kanasia, mutta todellisuudessa siitä on aikaa kun tavanomaisissa tuotannossa on kanoja yleisesti laiduntamaan päästetty. Kuvituksella ja nimityksillä voidaan luoda tuotannosta jos jonkinlaista mielikuvaa, mutta faktoihin perustuvan kuluttajainformaation esittäminen kananmunien pakkausmerkinnöissä on erittäin rajattua. Siipikarjatuotteiden osalta EU määrittää tarkasti mitä pakkausmerkinnöissä saa ilmoittaa, eikä gmo-vapaus kuulu tähän sallittuun informaatioon. Ei ole siis ihme että gmsoijaa sisältävät käytännössä kaikki suurten valmistajien kananrehut luomurehuja ja paria poikkeusta lukuun ottamatta. Välttääkseen muuntogeenisen tuotannon tukemista kananmunahyllyllä kuluttajan ainoaksi vaihtoehdoksi jää luomumunien valinta. Normi kuluttajan lisäksi moni kotitarvekanalan pitäjä on joutunut myös hämmästelemään gmo-vapaan rehun hankalaa saatavuutta ja aikaisempaan verrattuna korkeaa hintaa. Gmo-vapaana on saatavilla ainoastaan Suomen rehulta irtona Tiiviste-Punaheltta Plus ja luomuunkin soveltuva Luonnon Punaheltta sekä Raisiolta Munitus-Herkku täysrehu. Pienemmistä valmistajista ainakin Rehux Oy:n siipikarjanrehut ovat toistaiseksi gmo-vapaita. Gm-soijan käyttöä on halvemman hinnan lisäksi usein perusteltu tavanomaisesti tuotetun soijan vaikealla saatavuudella. Nämä perustelut saata-

vuusongelmasta tuntuvat hieman ontuvan Finnproteinin avattua Uudessakaupungissa Euroopan suurimman soijanjalostamon, joka käyttää vain gmo-vapaata soijaa. Gmo-vapaan soijan maahantuonti on tämän johdosta moninkertaistunut, mutta jalostamon lopputuotteet ohjautuvat suurelta osiin lohenrehuksi Norjaan, koska siellä on todettu tärkeäksi pitää tiukasti kiinni gmo-vapaudesta.

Maksaisitko 5 senttiä gmo-vapaudesta? Rehunvalmistajat perustelivat gm-soijan maahantuontia sen edullisuudella. Valmistajien omat hintaero-arviot gm-soijan ja tavanomaisen välillä ovat vaihdelleet 60–100 €/t. Tullin tilastot tukevat n. 15 prosentin eli 60 euron hintaero olettamaa, vaikkakin pidemmältä aikajaksolla tarkasteltaessa myös erien koolla ja ajankohdalla näyttää olevan varsin suuri merkitys hintaan. Ensimmäinen suurten rehuvalmistajien Brasiliasta maahantuoma 2500 t gmo-soija erä saapui Suomeen toukokuussa, jolloin erän hinta oli 430 €/t. Finnproteinin ensimmäinen n. 11 000 tonnin gmo-vapaa soijaerä saapui elokuussa, jolloin hinta oli 490 €/t. Loppuvuoden 2013 aikana kaiken Brasiliasta rehuksi tuodun yhteensä 24 000 soijatonnin hinta on vaihdellut välillä 480– 490 €/t. Mitä tämä soijan hintaero siis vaikuttaa suoraan siirrettynä lopputuotteeseen? Kananmunan tuotannossa munakilon tuottamiseen kohden käytetään arviolta n. 400 g soijaa, jonka arvo tavanomaisesti tuotettuna olisi n. 21 senttiä ja gmo:na n. 17 senttiä 100 €/t hintaerolla laskettuna. Munakilon hinta gmo-vapaana olisi näin ollen suoraan kuluttajalle vietynä n. 1 % gmo-munia kalliimpi eli kaupanhyllyllä 4 € munakennosta joutuisi pulittamaan 4,04 €. Sitä, olisiko tämä 4 senttiä kohtuuton hintaero gmo-vapaudesta, tulisi nyt kysyä kuluttajilta. ◀

Luomulehti 2/2014

9


Teksti: Jukka Lassila kuva: © Adriano Gambarini / WWF-Brazil

Kun katselemme lautasella olevaa munakasta, porsaankyljystä tai broilerin suikaletta ei meillä ensimmäisenä tule mieleen edessämme olevan myös pala uhanalaista sademetsää. WWF:n ohjelmapäällikköjohtaja Jussi Nikula toivoisi rehussa käytettävän soijan ympäristövaikutusten nousevan enemmän keskusteluun myös Suomessa.

Amazon ruokapöydässä

E

uroopan maatalous on tehnyt itsensä riippuvaiseksi soijasta lisääntyneen valkuaisrehujen käytön kautta. Kolmessakymmenessä vuodessa valkuaisen kysyntä on lähes kaksinkertaistunut EU:n alueella. EU:n alueella käytetystä valkuaisrehusta alle 30 % tuotetaan itse ja loppuvaje korjataan lähinnä Etelä-Amerikassa tuotetulla soijalla. Kokonaisuudessaan 65 % Euroopan valkuaisrehusta on soijaa. Suomen valkuaisomavaraisuus on Euroopan heikoimpia n. 15 % ja rehukäyttöömme tuodaan vuosittain n. 150 000–200 000 t soijaa.

Soijaa pukkaa ja sademetsää kaatuu Brasilian silmän kantamattomiin ulottuvat tuhansien hehtaarien soijavainiot ovat esimerkki äärimmilleen viedystä monokulttuurista, joka mahdollistaa lihankulutuksen kasvun Euroopassa ja Aasiassa, mutta jonka hyytävät seuraukset jäävät monelle hämärän peittoon. Rehuksi tuotettava soija tarvitsee jatkuvasti lisää viljelyalaa, minkä johdosta soijaviljelmille joudutaan raivaamaan uutta peltoalaa Alankomaiden pintaalaa vastaava määrä vuosittain.

10

Luomulehti 2/2014

- Soijan tuotannon leviäminen on johtanut ilmastonmuutosta kiihdyttäneeseen metsäkatoon, tuhonnut arvokkaita luontoalueita sekä haitannut paikallisten yhteisöjen elämää ja elinkeinoja. Soijaviljelmien laajeneminen on lisäksi monin paikoin vaarantanut uhanalaisia lajeja ja saastuttanut köyhdyttänyt maaperää. Myös ja haitallisista vesistövaikutuksista on raportoitu, toteaa WWF:n ohjelmapäällikköjohtaja Jussi Nikula. Nikulan mukaan soijan viljelyn suurimmat haitat aiheutuvat elinympäristöjen muutoksesta. Soijaviljelmien pääasiallinen laajentuminen keskittyy vanhoille laidunmaille, minkä johdosta karjankasvatukseen on raivattava lisää tilaa sademetsistä. Sademetsiä raivataan myös suoraan soijapelloiksi. Erityisen voimakasta soijan viljelyn leviäminen on ollut Amazonin alueella, jossa viljely on moninkertaistunut 2000-luvulla ja soijanviljelyä pidetäänkin yhtenä suurimpana epäsuorana tekijänä Amazonin sademetsien hävittämisessä.

Monokulttuuri monimuotoisuuden tilalle - Amazonin lisäksi soijantuotanto aiheuttaa tuhoa myös savanneilla ja niiden reunustamissa sademetsissä. Cerrado-

Vastuullista tuotantoa kehitetään RTRS – roundtable on responsible Soyon WWF:n muiden sidosryhmien kanssa vuonna 2006 perustama yhdistys, joka pyrkii kokoamaan vastuulliseen soijan tuotantoon liittyvät toimijat saman neuvottelupöydän ääreen ja kehittämään edelleen vastuullista soijan tuotantoa. Proterra-sertifikaatti perustuu Basel-kriteereihin, jotka Sveitsin WWF ja COOP-kauppaketju kehittivät vuonna 2004 vastuullisen soijan tuotannolle. Myös Basel-kriteerien neuvottelu perustui vapaamuotoiseen sidosryhmäprosessiin, johon osallistui elintarvikeketjun edustajia, jälleenmyyjiä ja kansalaisjärjestöjä. Sertifikaatin omistaa hollantilainen säätiö ProTerra Foundation. Sertifioidut erät ovat geneettisesti muuntelematonta.


Eurooppa

Suomi

Tuonti milj.t

30

0,17

Tuonti milj.€

13000

75

Viljelyyn käytetty ha

10 000 000

60 000

Soijan mukana fosforia/ milj.kg

150

1

Vesijalanjälki m3

64 350 000

365 000

ja Chaco-savannit ovat monimuotoisine kasvillisuustyyppeineen ja linnustoineen lajirikkaimpia savannialueita maailmassa, sanoo Nikula. Cerrado-savannialueelta saa alkunsa suurin osa Brasilian suurista joista ja sen kasvillisuus ja maaperä säätelevät koko maan vesitaloutta vaikuttamalla veden haihduntaan ja sateisiin. Viljelyalan kasvusta kertoo se, että vuonna 2005 jopa 14,6 milj. hehtaaria Cerradosta oli soijaviljelmien peitossa kun 10 vuotta aiemmin soijaviljelmät kattoivat n. 6 milj. hehtaaria.

Atlantin rannikkosademetsien tuhoaminen 1950-1980 luvulla on Nikulan mukaan varoittava esimerkki siitä, millaista jälkeä huonosti hallittu maatalouden, metsätalouden ja infrastrukruutihankkeiden laajeneminen voi aiheuttaa ekosysteemille. Etelä-Brasilian soijaviljelmien laajentuminen on näytellyt viime vuosikymmeninä yhä voimakkaampaa roolia Atlantin rannikkosademetsien vähenemisen taustatekijänä. Nämä rannikkosademetsät ovat olleet yksi maailman lajirikkaimmista kosteista metsistä. Metsistä on

jäljellä vain 7–16 prosenttia toisistaan erkaantuneinasta saarekkeinata vaikeasti viljeltävässä maastossa vuorien huipulla.

Tuhansia brasilialaisia menehtyy torjunta-aineisiin Soijaviljelmiltä haihtuu vettä nelinkertaisesti alkuperäiseen kasvillisuuteen verrattuna se myös aiheuttaa eroosiota ja köyhdyttää maaperää. Pahimmillaan eroosio ja orgaanisen aineksen häviäminen johtaa aavikoitumiseen. - Soijan viljelyyn käytetään merkittävä määrä kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita, joiden käyttöä gmolajikkeiden viljelyn leviäminen on vielä lisännyt huomattavasti. Sadevesien mukana lannoitteet ja torjuntaaineet siirtyvät pelloilta vesistöihin. Pelloilta valuneet torjunta-aineet eivät ole uhka vain vesiekosysteemille vaan myös paikalliselle väestölle. Brasiliassa raportoidaan vuosittain 150 000–200 000 myrkytystapausta, joista ▷▷

Hae nyt Leppäkerttu-merkkiä!

äkertulla!et jo mm. Erotu Lepisoppim uksen ovat tehne

OM I

OU

L

Nyt se voi tuoda ssa esiin myös alueen, jo tuote on tuotettu.

Leppäkerttu-merkk mu-eko ja Heikkilän tila. luo s an gm La , mu luo n sse La , no Kosken karta

SU

Leppäkerttu-merkki aisen on aina ollut suomal luomun merkki.

Ainoa merkki, joka takaa myös rehujen kotimaisuuden.

NAI S

-


4 000 menehtyy. Asiantuntijat arvioivat 15 miljoonan brasilialaisen altistuvan torjunta-aineille. Soijan tuotanto aiheuttaa ympäristökuormituksen lisäksi huomattavia sosiaalisia ongelmia, kun pienviljelijät sekä muu alkuperäisväestö joutuvat väistymään soijaplantaasien tieltä. Raivuutyömailla ja plantaaseilla työntekijöiden olosuhteet ovat usein epäinhimillisiä ja joskus jopa pakkotyönomaisia.

Vastuullisempaa valkuaista Euroopassa ei juuri ole omaa soijantuotantoa ja viime vuonna soijaa tuotiin EU:hun noin 35 miljoonaa tonnia. Tämän soijantuotannon tarvitsema peltopinta-ala on noin 15 miljoonaa hehtaaria, josta 13 miljoonaa hehtaaria on Etelä-Amerikkalaista tuotantoa. Tämä pinta-ala on yli viisinkertainen verrattuna Suomen maatalousmaan pinta-alaan. Soijantuonnin odotetaan yhä kasvavan.Soijankulutuksen on arvioitu kasvavan Euroopassa vuoteen 2020 mennessä yli 40 miljoonaan tonniin. Vaikka ennusteet näyttävät hyvin haasteellisiltatoivottomilta Jussi Nikula uskoo, että soijanviljelyn aiheuttamia ympäristöhaittoja voidaan vähentää. Yhtä helppoa ratkaisua siihen tuskin löytyy, mutta avainasemassa ovat soijan kysynnän määrä sekä soijan tuotannon vastuullisuus. Valtaosa soijasta kuluu rehuna eläintuotannossa, joten ravitsemussuositusten mukainen lihan kulutuksen vähentäminen on keskeinen ratkaisu myös tähän haasteeseen. - Soija on paras syödä soijana. Toisaalta soijan tuotannon vastuullisuus parhaiden tuotantomenetelmien osoittamien vastuullisuusstandardien mukaisesti ehkäisee soijan tuotannon aiheuttamaa metsäkatoa ja muita ympäristöongelmia. Tässä asiassa lihaketjun yritykset ovat keskeisessä roolissa. Molempien ratkaisujen tärkeänä tekijänä on kuluttajien tietoisuus ja sen johdosta tehtävät ostovalinnat. Lisäksi kotimaisen valkuaisrehun tuotannon kehittäminen on tärkeää jo huoltovarmuudenkin näkökulmasta, toteaa Nikula. - Lihankulutusta tulisi ensisijassa vähentää, minkä lisäksi rehun valmistajia, lihataloja ja kauppoja tulisi vaatia käyttämään vastuullisesti tuotettua valkuaista. Euroopan valkuaiskasvituotantoa on myös mahdollista kehittää., ja se soija, mitä joudumme tuomaan tulisi, ehdottomasti olla vastuullisten standardien mukaan tuotettua ja gmo-vapaata, summaa Nikula. ◀ Lähdeaineisto: WWF:n raportit Suomen raportti: Sademetsää lihatiskillä – Soijantuotannon ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset, WWF Suomi 2010 Suuret yritykset, suuri vastuu – WWF Suomen soijakysely 2012, WWF Suomi 2013 The Growth of Soy – Impacts and Solutions, WWF International 2014 Luomu.fi, Luomumaidon ilmastovaikutus tavanomaista pienempi, Mikko Salmu Tulli, Uljas-tietokanta VYR, Tilanneraportti GM-kasvien käytöstä rehuketjussa

12

Luomulehti 2/2014

Kehitetään luomua Teksti ja kuvat: Paul Riesinger

Typensidonta

vaihtelevaa mutta runsasta!

Luomuviljelyn typpihuolto on riippuvaista joistakin bakteerilajeista ja niiden isäntäkasveista. Tilakokeet osoittavat, että punaapila-heinänurmien symbioottinen typensidonta on korkealla tasolla. Tosin vaihtelut lohkojen välillä ja sisällä ovat suuria.

Nicklas Mörn ottaa näytteitä vastaperustetussa nurmessa myöhään syksyllä Ahvenenmaalla. Suojaviljana ollut kaura puitiin maitotuleentumisvaiheessa kokoviljasäilörehuksi. Symbioottisen typensidonnan nurmen jälkikasvussa suojaviljan puinnin yhteydessä laskettiin olevan 83 kg typpeä/ha.


T

ypellä (N) on keskeinen merkitys kasvien biomassan tuotantoon. Jos viljasatoa saadaan esimerkiksi 4 000 kg, poistuu pellosta 80–100 kg typpeä hehtaarilta. Lisäksi peltohehtaaria kohden häviää vuosittain keskimäärin 30–40 kg typpeä ravinnehuuhtoutumien ja kaasuuntumisen (denitrifikaatio) seurauksena. Ympärillämme oleva ilma sisältää 78 prosenttia typpeä, mutta kasvit eivät voi hyödyntää sitä suoraan, vaan ne joutuvat ottamaan typen maasta. Maaperän typpivarastot ovat sitoutuneet orgaaniseen ainekseen eli eläviin ja kuolleisiin kasveihin ja maaperän eliöihin sekä suurelta osin humukseen. Jokainen prosentti humusta sitoo suunnilleen 1 500 kg typpeä hehtaarilla. Mineraalimaa, jossa on Etelä-Suomelle tyypillisen savimaan humuspitoisuus 6 prosenttia, sitoo siis noin 9 000 kg typpeä hehtaarilla. Maaperän humuksesta ja siten myös typestä on hyödynnettävissä vuosittain noin prosentti. Eli humuspitoisuuden ollessa 6 prosenttia tulee vuosittain noin 90 kg typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Humus lisää maaperän rakeisuutta ja ilmanvaihtoa sekä sen kykyä sitoa vettä ja kasviravinteita. Mineraalimailla pidetään 10 prosentin humuspitoisuutta optimaalisena kasvien juurikasvulle ja niiden veden ja ravinteiden saannille. Etelä-Suomessa ovat peltojen humuspitoisuudet laskeneet huomattavasti tämän kynnysarvon alle, minkä vuoksi humuksen hajoamisen ja typen poistojen pitäsi jatkossa olla tasapainossa humuksen (kasvijätteet, lanta) ja typen lisäämisen kanssa. Sen sijaan Keski- ja Etelä-Suomen tyypillisillä multa- ja turvemailla voi kasvien typpitalous edelleen perustua merkittävässä määrin humuksen ”poisviljelyyn”. Lannankäytön avulla pystytään typpeä ainoastaan jakamaan uudelleen lohkoilla tilan sisäisesti tai tilojen välillä. Typen nettolisäystä viljelymaahan tapahtuu vain biologisen tai teknisen typensidonnan avulla ilmasta. Teknisellä typensidonnalla tarkoitetaan teollisia prosesseja ilman typen

sitomiseksi, jolloin tuloksena on mineraalityppilannoitteita. Näiden käyttö on kielletty luomuviljelyssä. Näin ollen luomuviljelyn perustyppitalous on riippuvainen yksinomaan biologisesta typensidonnasta.

Symbioottinen typensidonta on merkittävää Biologinen typensidonta tapahtuu vapaasti elävien, juurien pinnalla elävien tai symbioottisten typensitojabakteerien avulla (Riesinger, ss. 76–94). Pohjoisella pallonpuoliskolla muodostavat vapaasti elävät ja juurien pinnan bakteerit suhteessa vähäisen määrän typpeä, suunnilleen 5–15 kg typpeä hehtaarilla vuodessa. Symbioosi bakteerien ja palkokasvien välillä voi sen sijaan sitoa huomattavan määrän typpeä ilmasta. Symbioosissa elävät bakteerit ovat riippuvaisia energiapitoisista yhdisteistä, joita isäntäkasvi tuottaa fotosynteesillä. Toisaalta isäntäkasvi taas hyötyy bakteerien sitomasta ilman typestä. Kyseessä on molempia hyödyttävä yhteiselo, symbioosi. Kun symbioottiset bakteerit tunkeutuvat juuriston pintasolukkoon, muodostavat nämä juurinystyröitä, joissa bakteerit voivat toimia. Symbioosi on spesifinen eli tietyt Rhizobium- bakteerisuvun lajit toimivat symbioosissa kukin oman palkokasvilajinsa kanssa. Rhizobium leguminosorum biovar. Trifolii -bakteeri esimerkiksi muodostaa symbioosin apilalajien kanssa mutta ei muiden palkokasvien kuten sinimailasen, herneen tai härkäpavun kanssa. Tämä täytyy huomioida ympättäessä kylvösiementä bakteerikannoilla. Erilaiset erityisesti apilalle, herneille, virnoille ja härkäpavulle sopivat bakteerit löytyvät useimmissa tapauksissa suomalaisilta pelloilta. Uusilla viljelymailla ja/tai maan pH-arvon ollessa alle 5,8 voi olemassa oleva kanta olla liian tehoton tai pieni. Tällöin ymppääminen kannattaa. Sellaiset palkokasvit kuten mailaset, vuohenherne ja lupiinit täytyy yleensä ympätä, koska näiden symbiootteja ei löydy suomalaisesta peltomaasta (www.elomestari.fi).

Isot kirkkaanpunaisen nesteen täyttämät nystyrät herneen juuristossa ovat merkki aktiivisesta ja laajasta symbioottisesta typensidonnasta.

Tutkimuksen tavoite ja metodit Työn yleisiä lähtökohtia ja tavoitteita on kuvattu kahdessa edellisessä artikkelissa (Riesinger 2011 ja 2014). Ensisijaisesti luomuviljelyssä on mahdollista kompensoida typen satopoistumaa ja huuhtoutumista pellolta vain symbioottisella typensidonnalla. Niinpä palkokasvien viljelyn tavoitteena tulee olla korkea ja tasainen symbioottisen typensidonnan taso. Tässä kuvattavassa osaprojektissa oli tarkoituksena arvioida symbioottista typensidontaa puna-apila-heinänurmilla ja selvittää ne tekijät, jotka määräävät, kuinka paljon typpeä se tuo viljelyjärjestelmään (Riesinger & Herzon 2010). Tutkimus kattoi nurmien perustamisvuoden (36 alaa) ja kolme ensimmäistä tuotantovuotta (79 alaa). Nurmet koostuivat lähinnä puna-apilasta ja timoteista sekä usein myös nurminatasta. Kylvösiemenmäärä oli keskimäärin 21 kg hehtaarilla, jossa apilan osuus oli keskimäärin 29 painoprosenttia. Nurmet perustettiin suojaviljan kanssa ja niitettiin satovuosina kaksi kertaa kasvukaudessa. Symbioottista typensidontaa punaapila-heinänurmilla tutkittiin kahtena perättäisenä viljelykautena. Näytteidenotot suoritettiin niin lähellä ensimmäistä ja toista korjausta kuin mahdollista, sekä syyskasvustosta kasvun pysähdyttyä. Jokaisella peltolohkolla leikattiin näytteitä neljästä 0,25 neliö- ▷▷ Luomulehti 2/2014

13


Merkittävä määrä typpeä sitoutuu vastaperustetuissa nurmissa ja kerääjäkasveissa jo ennen suojaviljan puintia. Kuva Keski-Pohjanmaalta.

metrin ruudusta (kuva 2). Ruudut sijaitsivat tasaisin välimatkoin lohkon lävistävällä poikkileikkauksella. Nurmen ja puna-apilan osuudet eroteltiin käsin, kuivattiin ja punnittiin. Symbioottinen typensidonta laskettiin maanpinnan yläpuolisesta apilan biomassan kuiva-ainepainosta ja sen typpipitoisuudesta (Riesinger & Herzon 2010). Nyrkkisäännön mukaan symbioottinen typensidonta on punaapila-heinänurmella noin 50 kg/tonni (kuiva-ainetta) maanpinnan yläpuolista apilabiomassaa (Riesinger 2006, ss. 89-90). Se laskettiin erikseen jokaisella koeruudulla sekä keskiarvo kullekin alalle. Alan sisäiset vaihtelut ilmaistiin variaatiokertoimilla.

Tulokset ja keskustelu Jo vastaperustettujen nurmien jälkikasvu, joka muodostui suojaviljan puinnin

Symbioottinen typensidonta luonnonmukaisesti viljellyillä punaapila-heinänurmilla (52 koealaa, keskiarvot kahdelta vuodelta, keskihajonta suluissa).

jälkeen, sitoi paikoitellen merkittäviä määriä typpeä, keskimäärin 45 kg typpeä hehtaarilla Etelä-Suomessa ja 31 kg typpeä hehtaarilla Pohjanmaalla. Näytteidenotossa ei huomioitu sitä biomassaa, jonka aluskasvina perustettu nurmi oli ehtinyt tuottaa ennen viljan puintia (kuva 3). Kaiken kaikkiaan symbioottinen typensidonta on siis suojaviljalla perustetuissa puna-apila-heinänurmissa huomattavasti tässä annettuja lukuja korkeampi perustamisvuonna. Varsinaisten nurmen tuotantovuosien satokausilla symbioottinen typensidonta oli korkeampi nurmien toisessa niitossa verrattuna ensimmäiseen pudoten taas syksyn jälkikasvulla. Nurmien symbioottinen typensidonta laski tuotantovuosien myötä (ks. taulukko). Symbioottinen typensidonta ensimmäisen ja toisen vuoden nurmissa oli keskimäärin 247,5 kg typpeä hehtaarilla vuodessa, keskihajonnan ollessa 114 kg typpeä hehtaarilla vuodessa. Sitä, miten tämä apila-heinänurmiin kerääntynyt typpi on saatavissa seuraavien vuosien satokasveille, käsitellään tulevissa artikkeleissa. Symbioottisen typensidonnan vaihtelut olivat suuria. Sekä lohkon sisällä että lohkojen välillä (ks. taulukko) olivat keskihajonnat noin 50 prosenttia. Suuri vaihtelu symbioottisessa typensidonnassa lohkon sisällä tarkoittaa suuria eroja maan hedelmällisyydessä alan eri osissa. Suuri vaihtelu eri lohkojen välillä taas merkitsee maan hedelmällisyyden ja/tai sääolojen vaihtelua lohkojen välillä, ja/tai yksittäisten viljelijöiden eroavaisuuksia viljelysuorituksissa. Symbioottinen typensidonta on suorassa suhteessa apilabiomassaan ja sen

typpipitoisuuteen. Se riippuu suurimmalta osin apilapitoisuudesta suhteessa nurmen koko biomassaan, eli apilan ja heinän, sekä nurmen kokonaisbiomassan tuotosta. Puna-apila-heinänurmien tuottoa ja apilapitoisuuksia, kuten myös kasvutekijöitä, joista nämä ovat riippuvaisia, tarkastellaan lähemmin tulevassa artikkelissa Puna-apila-heinänurmien tuotto ja apilapitoisuudet. Peltolohkojen sisällä esiintyvät suuret vaihtelut ovat haaste viljelijöille saada lohkon joka kohdassa hedelmällisyys nousemaan maanparannustoimenpiteiden avulla samalle tasolle. Suuret symbioottisen typensidonnan vaihtelut eri lohkojen välillä haastavat nostamaan heikkotuottoisten lohkojen hedelmällisyyttä, kun se vain on mahdollista, ja/tai lisäämään vuosittaisten viljelypanosten määrää niin pitkälti kuin se on taloudellisesti järkevää. Suurten typensidonnan vaihteluiden takia voidaan yleisesti ottaen sanoa, että apilanurmien esikasvivaikutus on laskettava tapauskohtaisesti suurten alojen välisten vaihteluiden takia. ◀ Kirjoittaja on maataloustieteen tohtori, joka on mukana Helsingin yliopiston maataloustieteellisen tiedekunnan agroekologian tutkimusryhmässä. Haasteita luomukasvinviljelyssä -tutkimusprojektia ja artikkelien kirjoittamista ovat rahoittaneet R. Erik Serlachiuksen säätiö (näytteiden ottoa) ja Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö (analyysiä ja julkaisua). Artikkelit on julkaistu aikaisemmin Landsbygdens Folk -lehden Lantmän och Andelsfolk -liitteessä (2011 ja 2012), mutta julkaistaan tässä uudelleenmuokattuna ja päivitettynä. Ruotsista kääntänyt Marja Nuora. Ks. viitteet ja ruotsinkielinen teksti: www.luomulehti.fi

Ensimmäinen niitto (kg N/ha)

Toinen niitto (kg N/ha)

Odelma (kg N/ha)

Etelä1

Luode2

Etelä1

Luode2

Etelä1

Luode2

Ensimmäisen vuoden nurmi

124 (83)

53 (44)

164 (51)

93 (49)

79 (70)

62 (47)

Toisen vuoden nurmi

64 (48)

46 (41)

131 (50)

68 (54)

77 (54)

31 (28)

Kolmannen vuoden nurmi

Ei dataa

42 (71)

Ei dataa

26 (15)

Ei dataa

18 (20)

1

14

Luomulehti 2/2014

Etelä-Suomi, 2 Pohjanmaa.


Luomuliiton kasvintuotannon asiantuntija Reijo Käki kuvaa markkinatilannetta ja vinkkaa, mitä kannattaa kylvää.

Teksti: Reijo Käki kuva: arto käki

Kylvösuunnitelman viimeistely

T

urvallisin vaihtoehto kylvösuunnitelmissa on panostaa kotimaan tarpeeseen ja tehdä sadosta viljelysopimus. Hinnan kiinnittäminen ainakin osalle sadosta voi olla järkevää tänä keväänä. Jos tilalla on satoa vielä markkinoimatta, on nyt korkea aika laittaa ennakkonäytteet ostajille ja tyhjentää varastot uutta satoa varten. Viime syksynä saatiin kylvöön edellisiä vuosia enemmän syyskylvöisiä kasveja. Toivottavasti talvehtiminen onnistuu ja saadaan kipeästi kaivattua kotimaista ruista ja syysrypsiä markkinoille. Syysrypsin osalta ennusmerkit eivät tosin ole erityisen hyvät; sateinen syksy ja lumipeitteen puute heikentävät merkittävästi talvehtimisen onnistumista.

Palkoviljaa ja rypsiä tarvitaan lisää Kylvösuunnitelmia tehdessä voisin suositella hernettä ja härkäpapua. Niille on kysyntää, voisipa jopa sanoa, että huutava pula markkinoilla. Myös hintataso näyttää olevan niiden osalta vakaa. Herneen siemenestä on ollut pulaa, joten siemenvaraukset kannattaa viimeistään nyt laittaa kuntoon. Myös kevätrypsi kannattaa pitää mielessä tänä keväänä kylvösuunnitelmia tehdessä. Hyvän kysynnän lisäksi sillä on edullinen siemenkustannus, pieni varastointitarve ja se helpottaa työhuippuja kylvö- ja sadonkorjuu aikana. Viljoista kauran kysyntä tuntuu olevan vakain. Luomukauran viennistä on siirrytty entistä enemmän luomuhiutaleiden vientiin. Jalostusasteen nosto näyttää tasapainottavan markkinoita. Myös rehukauran kysyntä on kasvanut luomukotieläinten lisääntyessä. Viljoista antaisin vahvimman kylvösuosituksen juurikin kauralle. Luomuvehnän kysynnän kehitystä on vaikea arvioida, joten sadon markkinointi kannattaa varmistaa sopimuksin. Ohran osalta kasvua tarvitaan rehuohran tuotannossa. Lajikevalinnassa kannattaa hyödyn-

tää mallasohralajikkeita, jolloin osan sadosta voi hyödyntää mallasohrana. Viime vuoden hyvä sato vaikuttaa ensi syksyn mallasohran kysyntään, joten mallasohrasta kannattaa tehdä viljelysopimus. Myös ensi kesänä kannattaa hyödyntää syyskylvöisten kasvien kylvömahdollisuus. Rukiilla on tällä hetkellä hyvä kysyntä. Ensi kesän sadosta sitten riippuu miten kysyntä jatkuu. Hyviä ruisvuosia ei tule joka vuosi, joten sitä kannattaa kokeilla aina, kun sille on sopiva paikka viljelykierrossa. Kotimaiselle rukiille pitäisi saada puskurivarastoa. Mielestäni kannattavin vaihtoehto viherlannoitusnurmen jälkeen on laittaa ensi kesänä syysrypsiä kasvamaan. Onnistuessaan se antaa parhaan katetuoton ja epäonnistuessakin se toimii erinomaisena rikkojen varjostajana ja ravinteiden tallentajana seuraavalle kasville. Viime kesänä tuotettiin luomuviljaa 90 miljoonaa kiloa. Kaura on Suomen tärkein luomuvilja ja sen sato oli 46 miljoonaa kiloa ja kasvua edelliseen vuoteen 8 miljoona kiloa eli 15 %. Vehnän tuotanto oli 13 miljoonaa kiloa ja ohran 12 miljoonaa kiloa. Vehnän tuotanto laski hieman edellisestä vuodesta, kun taas ohran tuotanto kaksinkertaistui edellisestä vuodesta. Puitujen palkoseoskasvustojen sato oli 11 miljoonaa kiloa. Ruista ja härkäpapua tuotettiin 4 miljoona kiloa ja hernettä 1,6 miljoonaa kiloa. Tuorevilja-ala oli reilut 10 % viljan kokonaisalasta. Rypsiä tuotettiin 1,8 miljoonaa kiloa. ◀

Luomulehti 2/2014

15


Teksti: Johanna Lampinen

Uusitalon maitotilalla otettiin taskulaskin käyttöön Lietolaisen Uusitalon maitotilan luomuun siirtymiseen vaikutti muiden muassa naapurin Risto, joka monena keväänä näytti isäntä Jukka Tuomiselle taskulaskinta ja sanoi: - Laske, mitä tuo lannoitelasku maksaa. Etkö osaa laskinta käyttää?

N

yt Uusitalon tilalla on menestyksekkäästi luomuviljelty maita jo neljän vuoden ajan. Tilan pitäjät ovat Sinikka ja Jukka Tuominen. Uusitalon tila on perustettu 1900-luvun alkupuolella. Tila on Jukan syntymäkoti ja isäntänä hän on aloittanut vuonna 1987. Emäntä Sinikka on tullut kumppaniksi vuonna 1999 ja vastaa pääsääntöisesti navetasta. Jukka tekee peltotyöt ja toimii paalausurakoinnissa, joka on maidontuotannon tukijalka. Lisäksi hän myy oman tilan ylitsejäävää rehua. Tilalla on sata hehtaaria maita, joista kolmekymmentä hehtaaria on omia ja loput vuokramaita. Viisitoista hehtaaria on viljalla ja loput nurmella. Tällä hetkellä lypsäviä lehmiä on 32. Lisäksi on mulleja ja hiehoja. Tulevaisuudessa tarkoitus on kaksinkertaistaa lyp-

syeläinten määrä, kun työn alla oleva pihatto valmistuu. Luomumaidontuotannon rehuyhteistyökuviot on jo hyvin mietitty. Luomuvalkuaisrehun saatavuus ja hinta tulevat vaikuttamaan lopullisessa siirtymisessä luomumaidon tuotantoon.

Pihatto tuo hyvinvointia eläimille ja ihmisille Toinen lietelantala valmistui viime kesänä vanhan lietelantalan ja kuivalantalan viereen ja pihattonavettaa rakennetaan. - Uusi navetta tulee lisäämään eläinten ja ihmisten hyvinvointia. Lehmät pääsevät liikkumaan vapaasti ja nuolemaan toisiaan. Liikkuminen lisää terveyttä. Lisäksi eläimet pääsevät syömään ja lypsylle, kun ne tahtovat, sillä uuteen navettaan tulee lypsyrobotti, kertoo Sinikka.

Uusitalon tila

Lehmien uloslaskutapahtumassa on vauhdikasta seurattavaa.

16

Luomulehti 2/2014


- Vaikka eläinten määrän lisääntyessä työtä on tuplamäärä, ihmisten hyvinvointia parantaa fyysisen työn muuttuminen ennemmin tarkkailuksi, siivoamiseksi ja eläinten hyvinvoinnin seurannaksi. Kun ajatellaan, että vielä 65-vuotiaana pitää jaksaa tehdä tätä työtä, rakentaminen on syytä tehdä nyt, toteaa Sinikka tyynesti.

- Myös syöpälapsia on tuettu, ja joskus avustettiin myös 4H-yhdistystä, Tuomiset kertovat. Toukokuussa 2012 Tuomiset olivat järjestämässä lehmien uloslaskutapahtumaa, johon osallistui neljäsataa katsojaa. Tapahtuma oli järjestetty yhteistyössä meijerien kanssa. Tällaiset tapahtumat ovat innostavia lapsille, kertovat Tuomiset nettisivuillaankin.

Taskulaskin kiertoon Kun olette saaneet hyviä tuloksia luomuviljelystä, niin mitä ajattelette, kun jotkut muut jatkavat vielä tavanomaista viljelyä? - Naapurin Riston taskulaskin on kierrossa. Paristot vaihdan, sitten annan sen seuraavalle, virnuilee isäntä Jukka Tuominen. ◀

Johanna Lampinen

Uusitalon tila

- Meillä on aina ollut avoimet ovet, kertovat Tuomiset yhdestä suusta ja nauravat. Navetta toimii Livian maaseutuoppilaitoksen kanssa yhteistyössä. - Opetamme ja käymme paperitöitä läpi. Oppilaat näkevät, että tämä työ ei ole pelkästään eläinten hoitoa, kertoo Sinikka Tuominen. Tilalla käy näyttötutkintoa suorittavia aikuisopiskelijoita, mutta myös ala- ja yläkoulun oppilaita sekä erityisoppilaita. - Kaupunkilaislapsille paaleissa pomppimiset ovat uusinta uutta, myhäilee Jukka Tuominen. Välillä polttariporukat kysyvät mahdollisuutta tuoda tuleva morsian tai sulhanen lypsylle. Nämä ovat hauskoja tapahtumia. Lisäksi Tuomisille on vakiintunut tapahtuma Perhepäivä maatilalla. Tapahtuma on järjestetty 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Ensimmäisenä vuotena osallistujia oli seitsemänkymmentä ja viime vuonna tehtiin ennätys, tuhatviisisataa kävijää. - On elämys nähdä, kun lapset nauttivat, eivätkä millään lähtisi neljän tunnin jälkeen, iloitsee Sinikka. - Tapahtuma on meidän juttu, miettii Jukka. - Perhepäivä maatilalla on yksityistapahtuma, mutta nykyään tapahtuma tuottaa palo- ja pelastussuunnitelmien vuoksi myös melkoisen paperisodan, Jukka Tuominen naurahtaa. Suopohjan kyläyhdistys pyörittää kahviota ja sen tuotto lahjoitetaan Mannerheimin lastensuojeluliitolle, Liedon osastolle vähävaraisten lapsiperheiden jouluiloksi. Vuonna 2013 tuloja oli tuhannen euroa, josta saatiin joululahja kahdellekymmenelle lapsiperheelle.

Johanna Lampinen

Koululuokille ja polttariryhmille ovet auki

△△△ Lehmät kirmaavat navetasta lehmien uloslaskutapahtumassa yleisön valokuvatessa riemua. △△ Emäntä Sinikka ja isäntä Jukka Tuominen 50-vuotislahjaksi saamansa postilaatikon luona. △ Emäntä Sinikka Tuomisen takaoikealla on tuleva pihattonavetan paikka.

Luomulehti 2/2014

17


Teksti: Juha Alasaarela Kuvat: kristiina terhemaa

Wwooffarista

iloa ja apua maataloustöissä -Työntekijöiden tarve, kielitaidon parantaminen, halu tutustua eri kulttuureihin sekä rahallinen hyöty, listaa Kristiina Terhemaa, kun kysyy motiiveja olla mukana WWOOFissa. Se tuo kansainvälisiä vapaaehtoistyöntekijöitä luomutiloille.

18

Luomulehti 2/2014

K

ristiina Terhemaa viljelee mansikkaa ja vadelmaa alle hehtaarin alalla. Lisäksi tilalla viljellään kauraa ja vehnää. Wwooffarit auttavat pääosin marjojen viljelyssä, mutta monet tykkäävät hoitaa myös maatilan viittä hevosta. Wwooffarit ovat olleet pääosin ranskalaisia. Eräs vapaaehtoinen on tullut jopa Japanista asti. - Hän oli erittäin ahkera, ja on tulossa meille ensi kesänä uudestaan, Terhemaa kehuu. Hänellä on ollut neljän vuoden aikana suurimmaksi osaksi hyviä kokemuksia wwooffareista. Kahden alle parikymppisen vapaaehtoisen työnteko

saattoi unohtua liikaa jutusteluksi, hän muistelee. Terhemaa on ilmoittanut voivansa ottaa vastaan korkeintaan kaksi vapaaehtoista kerralla toukokuusta elokuuhun. Työpäivä kestää maksimissaan 6 tuntia, mutta työpäivän pituus vaihtelee tarpeen mukaan. Esimerkiksi mansikan sadonkorjuussa töitä riittäisi pidempään, mutta vapaaehtoisilta ei voi ainakaan vaatia enempää. - Liian tiukka ei vapaaehtoisten kanssa saa olla, Terhemaa huomauttaa. Wwooffareille on järjestetty talossa oma tila, joka tuo yksityisyyttä. Silti wwooffarit jakavat arkisen elämän pitkälti isäntäperheen kanssa. Ruokailut, normaali talostelu, sekä pienet reissut, jopa kyläilyt tehdään yhdessä. Terhe-


◁ Wwooffarin on saatava työhön riittävä opastus. Kuvassa Pekka Terhemaa ja ranskalainen Bruno.

maa kertoo, että on tärkeää tutustuttaa ulkomaalainen Suomeen ja suomalaisiin. Wwooffareilla voi kuitenkin olla myös omia menoja ja itsenäisyyttä. - Isäntäperheeltä vaaditaan hieman aktiivisuutta, ja pyrkimys siihen, että vapaaehtoisilla olisi hyvä olla, sanoo Terhemaa. Wwooffarit ovat yleensä ulospäinsuuntautuneita ja kiinnostuneita luomuviljelystä ja tilan elämästä. Onkin tärkeää jakaa heille tietoa ja mahdollistaa kokemuksia. Yhdessä jaettu arki lähentää, ja wwooffarista saattaa tulla jopa ystävä. Joku palaa maatilalle vielä myöhempinäkin kesinä. ◀

Elämys!

M

yrskylässä Metsälän luomutilalla on californialainen wwooffari Gemma Qu. Päivän työt hän aloittaa yleensä eläimistä, mutta on apuna myös muissa arkirutiineissa, kuten perheen jäsen, Qu toteaa. Yliopistosta valmistumisen jälkeen hän mietti vaihtoehtoja ja eksyi sattumalta WWOOFin sivuille internetissä. Siinä yhdistyivät mielenkiinto luomuun sekä mahdollisuus matkustaa Europpaan, joten se vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. - Kolme kuukautta talvisessa Suomessa ja varsinkin joulu suomalaisessa perheessä maaseudulla oli ikimuistoinen elämys, ensimmäistä kertaa wwooffaamassa ollut Qu iloitsee.

Mikä WWOOF? Englannissa vuonna 1971 syntynyt idea WWOOFfista tarjoaa luomusta kiinnostuneille kaupunkilaisille mahdollisuuden kokea luonnonmukaista elämää. Se toimii linkkinä luonnonmukaisesta elämästä kiinnostuneiden ihmisten ja luomutilojen välillä. Mukana on myös osuuskuntia, yhteisöjä ja ekokyliä. Organisaatio välittää vaihtoa, jossa wwooffari saa työntekoa vastaan ruoan ja majoituksen, sekä oppii luonnonmukaisista elämäntavoista. Nykyisin WWOOFtiloja on noin 11900 kappaletta joka puolella maapalloa.

WWOOF = World Wide Oppoturnities on Organic Farms, on organisaatio, joka ylläpitää listaa mukana olevista luomutiloista. Listassa on lyhyt kuvaus maatilasta, mahdollisista työtehtävistä, mahdollisuuksista sekä vaatimuksista. Jäsenmaksua vastaan wwooffarilla on pääsy näihin yhteystietoihin. WWOOF-tila, isäntäperhe (host) = WWOOFfin listalta löytyvä maatila Wwooffari, vapaaehtoinen (volunteer) = WWOOF-jäsen, joka työskentelee WWOOFin listalta löytämällään tilalla.

Lisätietoja: www.wwoof.net (englanniksi) △ Wwooffari ottaa yhteyttä haluamalleen maatilalle ja huolehtii itse matkakuluista sekä vakuutuksesta. Ranskasta tullut Laura on päässyt Terhemaan mansikkamaalle.

Liittyminen wwoofeurope.net/registration/?getcountry=Finland (englanniksi)

Luomulehti 2/2014

19


Aira Sevón Teksti: Elisa Niemi Kuva: Aino Sevón

Luomuliiton edustajalle iso mandaatti IFOAMista

L

uomuliiton edustaja Aira Sevón valittiin helmikuussa luomun kattojärjestö IFOAMin EU-ryhmän hallitukseen. - Tämä on valtava askel eteenpäin Luomuliiton edunvalvontatyössä, iloitsee Jukka Lassila. IFOAM on keskeinen vaikuttaja siinä, miten luomun kriteerejä kehitetään. Ekologisuuden ja eettisyyden tasoa pyritään jatkuvasti nostamaan. Tuottajat ja kuluttajat keskustelevat järjestöjen avulla siitä, mikä on kestävän kehityksen kannalta olennaista ja toisaalta, kuinka tiukkoja säädöksiä on mahdollista laittaa tuotantokustannuksien ja investointimahdollisuuksien rajoissa. EU-tasolla viedään parhaillaan läpi luomusäädöksien kokonaisuudistusta. Hän pääsi läpi tiukasta valintaprosessista. IFOAM EU-ryhmän hallituksessa on nyt tasapainoisesti edustettuna valtiot eri puolelta Eurooppaa ja Sevón toimii Suomen ja koko pohjoisen Euroopan edustajana - mukaan lukien Baltian maat, Brittein saaret ja Saksa. ◀

20

Luomulehti 2/2014

Hiven Oy:n valikoimasta luomutuotantoon soveltuvat: •

ADE–vitamiinivalmisteet

E-vitamiini- ja seleenivalmisteet

Kivennäisrehut

Hiven Luomupellava, pelletöity luomupellavansiemenpuriste

Maitohappobakteerivalmiste porsaille

Nuolukivi naudoille

Merilevä, natriumbikarbonaatti, rehuhiiva ja magnesiumoksidi tilaseoksiin

Lisäksi runsas valikoima luomutiloille soveltuvia puhdistus- ja pesuaineita mm. vedinkastot ja kiertopesuaineet.

Tiedustele tuotteita palvelevilta alueedustajiltamme kautta maan: www.hiven.fi/edustajat www hiven.fi puh. 010 402 7700


Teksti: Minna Nurro/Pro Luomu kuva: scanstock photo

Luomufoorumista vauhtia luomun kasvulle Pro Luomu järjestää luomualan toimijoille ja hankeväelle suunnatun Luomufoorumin10.–11.4. Helsingin Messukeskuksessa. Tapahtumassa tarkastellaan luomun keskeisiä kehittämiskohteita sekä työstetään yhteishankkeita luomun kehittymisen tiellä olevien ongelmien ratkaisemiseksi.

K

aksipäiväinen tapahtuma on organisoitu siten, että ensimmäisen päivän esitelmät keskittyvät kartoittamaan luomun nykytilannetta ja tulevaa suuntaa Suomessa ja Euroopassa. Toinen päivä painottuu työpajatyöskentelyyn. Sen tavoitteena on valmistautua uuteen ohjelmakauteen ja auttaa luomuhankkeiden parissa työskenteleviä solmimaan yhteistyöverkostoja ja suunnittelemaan maakuntarajoja ylittäviä hankkeita.

Luomu tänään ja huomenna Pro Luomu on alkutalven ajan päivittänyt luomualan kehittämisen toimeenpanosuunnitelmaa yhdessä keskeisten

sidosryhmien kanssa. Lisäksi on selvitetty hanketoimijoiden näkemyksiä hankkeiden vaikuttavuudesta luomun kehitykseen. – Tarkoitus on yhtäältä arvioida, miten luomualan kehittämisessä on onnistuttu ja toisaalta kirkastaa keskeiset kehittämiskohteet, joihin uuden ohjelmakauden aikana tulisi tarttua yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kertoo toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila Pro Luomusta. Työn anti esitellään Luomufoorumin ensimmäisenä päivänä. Päivitettyyn toimeenpanosuunnitelmaan kirjattuja ongelmia ja niiden ratkaisuehdotuksia kommentoivat tapahtumassa muun muassa pääjohtaja Matti Aho Evirasta sekä toimitusjohtaja Heikki Juutinen Elintarviketeollisuusliitosta.

Myös komissio edustettuna Luomufoorumin ensimmäinen päivä tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden kuulla EU:n luomupolitiikan ja luomulainsäädännön uudistamisesta suoraan vallan huipulta: seminaariin saapuu puhumaan Euroopan komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston (DG Agri) edustaja. Komission esitystä EU:n luomulainsäädännön uudistamisesta odotetaan maaliskuussa, joten komission edusta-

jan puheenvuoron jälkeen on varattu aikaa aihetta käsitteleville kysymyksille ja keskustelulle. Keskustelua johtaa valtiosihteeri Risto Artjoki maa- ja metsätalousministeriöstä.

Uusia ideoita hanketyöhön Luomuhankkeiden parissa työskentelevien sekä hankkeita valmistelevien henkilöiden toivotaan jatkavan Luomufoorumin toiseen päivään. Päivä alkaa katsauksella uuden ohjelmakauden alueellisiin strategioihin ja kehittämisteemoihin: mikä on luomun rooli niissä? Sen jälkeen pohditaan, missä asioissa tarvitaan alueellista laajempaa yhteistyötä luomun edistämiseksi. Lopuksi kääritään hihat ja työstetään hankeideoita sekä yhteistyömahdollisuuksia teemakohtaisissa työpajoissa. Seminaarin jälkeen osallistujilla on vielä hyvää aikaa tutustua Messukeskuksessa samana päivänä alkaneeseen Lähiruoka ja luomu -tapahtumaan. Luomufoorumin tarkka ohjelma ja ilmoittautumislinkki ovat netissä osoitteessa www.proluomu.fi. Luomufoorumin järjestämistä tukee maa- ja metsätalousministeriön Laatuketju. ◀ Lisätietoja: toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila, Pro Luomu ry, marja-riitta.kottila@proluomu.fi, puh. 040 581 9252

Luomulehti 2/2014

21


Teksti: Elisa Niemi

Mentorit ja asiantuntijat lähelläsi Haluatko mentoriksesi esimerkiksi: Toivo Laitinen, Muuruvesi Topin maatilamyymälä valittiin vuoden luomuyritykseksi 2012. Tila on ollut myös yksi suomalaisen pensasmustikan viljelyn pioneerejä. Petri Leinonen, Tervola Petri on pitkän linjan luomun monialaosaaja. Tilalla tuotetaan luomulampaanlihaa, mutta lisäksi Petrin yritys Elomestari Oy tarjoaa vihannestuotannon koneita ja luomusiemeniä sekä bakteeriymppejä.

Haluatko mentorin opastamaan luomuun siirtymisessä tai tuotannon laajentamisessa?

Tarja Musikka, Rääkkylä Tarjalla on kokemusta ennen muuta kotieläintuotannosta ja tila tuottaa tällä hetkellä myyntiin välitysvasikoita. Ota eläinasioissa yhteys Katarina Rehnströmiin tai kysy mentoria tueksesi. Elintarvikeasioissa Jaana Elo on paras kontakti. - Paperityötä monet pitävät vaikeana, mutta kokeneiden tuottajien ammattitaito on rautaista. Usein mentoriksi lähtemistä miettivät ovat turhan vaatimattomia. Uudet mentorit ovat tervetulleita! kertoo Mentor-toimintaa koordinoinut Mikko Rahtola. - Mentor-toiminnan yritysyhteistyössä ovat nyt mukana Viking Malt ja Kankaisten öljykasvit. Lisää yhteistyökumppaneita etsitään. Monilla yrityksillä on tarve saada uusia tuottajia, kertoo yritysyhteistyössä mentor-toimintaa avustava Reijo Käki. Hän toimii myös Luomuliiton kasvintuotannon asiantuntijana. (ks. s. 58) Tuomas Mattila on uusi Maaperäja energia-asiantuntija.

Mentorit ja asiantuntijat yhdessä

Luomuliiton mentorit ovat kokeneita luomuviljelijöitä tai osaajia, jotka ovat valmiita jakamaan osaamistaan muillekin. Mentor-toimintaan pääsee mukaan hakemalla Luomuliiton sivuilta joko mentoriksi tai mentoroitavaksi. Mentoroinnissa oppia voi kumpikin osapuoli. Mentor-toiminta saa käynnistystukea MMM:n Laatuketjulta kesäkuun loppuun saakka. Jatkossa mentor-toiminta ja asiantuntijapalvelu tekevät tiiviimmin yhteistyötä ja koordinoinnista vastaa Luomuliitossa Elisa Niemi. Rahoitus tulee MMM:ltä ja mentoroinnissa myös yritysyhteistyöstä. Mentoreita ja asiantuntijoita voi tavata erilaisissa tapahtumissa erityisesti omalla alueellaan. 12.4. on avoin tapaaminenmuiden luomutapahtumien yhteydessä (ks. s. 61).

22

Luomulehti 2/2014

= Mentor

@

= Luomuliiton asiantuntija

www.luomuliitto.fi/ luomutuotanto/mentor

www.luomuliitto.fi/ luomutuotanto/neuvonta

Täytä lomake netissä tai ota yhteyttä: elisa.niemi@luomuliitto.fi, puh. 0400 534003

neuvonta@luomuliitto.fi tai soita kysymys esim. Reijo Käelle puh. 040 9360 377

170 e/vuosi tai 50 e/kerta

Puhelin- ja sähköpostineuvonta ilmaisia. Kysy myös muusta asiantuntijatyöstä.


Luomua opiskelemassa Teksti: Juha Alasaarela Kuva: Laura alasaarela

Mentorien kokemuksia esille Karelia-ammattikorkeakoulun agrologiopiskelijana sain opinnäytetyön aiheen Luomuliitolta. Mentor-toiminnassa mukana olevien kokeneiden viljelijöiden tietoa olisi kiinnostava kerätä

Omat luomuviljelykokemukseni olen hankkinut lähinnä ulkomaisilta WWOOFtiloilta. Kuva on Ecuadorista.

talteen ja jakaa eteenpäin.

M

iten minusta tuli luomuun erikoistuva agorologiopikselija? Maalla viisi ensimmäistä elinvuotta viettäneenä, mutta muuten täysin kaupunkilaisena kaipasin takaisin maaseudulle ja lähdin opiskelemaan viljelypuutarhuriksi. Olin kiinnostunut luonnosta ja biologiasta jo peruskoulussa, joten tuntui luonnolliselta suunnata opinnoissani ruoantuotantoon, vaikka ympärillä ei tuolloin ollutkaan montaa viljelystä kiinnostunutta ihmistä. Ammattikoulussa virisi kiinnostus luomuun, sillä siinä opiskeltiin ohjaamaan luontoa kapellimestarin tavoin, johtamalla yksittäiset soittajat antamaan parastaan sille, että lopputulos olisi kaunis ja harmoninen. Kaikki soittajat löytyvät luonnosta valmiina, täytyy vain osata muodostaa ympäristöön sopiva kokoonpano ja johtaa sitä mahdollisimman hyvin. Mökkimuusikkona innostuin siitä heti.

Myöhemmin tieni vei jatkamaan opintoja ammattikorkeakouluun opiskelemaan maaseutuelinkeinoja. Vaikka AMK-opinnot painottuvatkin eri asioihin, luonnonmukaisen maatalouden ideat ovat pysyneet aina mukana, osittain arvoiksi muuntuneina. Suoritan viimeisen työharjoittelujakson ja opinnäytetyön Luomuliitossa tämän kevään aikana. Se tuntuu mukavalta päätökseltä agrologin opinnoille. Samalla näen aitiopaikalta luomun tilannetta nykypäivän Suomessa. Harjoittelijana avustan Luomuliiton tapahtumissa ja kampanjoissa, kirjoitan lehtijuttuja, autan Luomulehden oikolukemisessa ja muissa annetuissa tehtävissä.

Haastatteluista artikkeleiksi Opinnäytetyöni liittyy mentor-toimintaan. Mentoreina toimivilla kokeneilla luomuviljelijöillä on paljon arvokasta tietoa, joka olisi hyvä saada talteen. Parhaassa tallessa tieto olisi silloin, kun se on helposti muidenkin saatavilla ja

käytössä. Yritän haastattelemalla saada avattua mentoreiden tietoarkkua ja kirjoittaa parhaat käytännöt ja toimintamallit artikkeleiksi mentor-toiminnan nettisivuille ja tähän lehteen. En rajaa aiheita, vaan mallit voivat liittyä kaikkiin maanviljelijän rutiineihin ja perustua moniin tarpeisiin. Uudet luomuviljelijät olisivat varmasti kiitollisia hyvistä käytännön esimerkeistä. Tämä työ tuntuu tärkeältä. Tiedon jakaminen ja sen vapaa saanti on yksi tärkeimmistä asioista luomuviljelyn leviämisessä. Muutoksessa olevan ei tarvitse kuluttaa kaikkea energiaansa ongelmien pähkäilyyn, jos jostain löytyy esimerkkejä siitä miten samankaltainen tilanne on ratkaistu. Alan lehdestä on hyvä aloittaa. Näin kokeneiden viljelijöiden hyväksi havaitut toimintamallit tavoittavat uudet viljelijät ja auttavat eteenpäin. Loppujen lopuksi avoimuus tiedon jakamisessa on etu kaikille luomun ystäville kautta tuotantoketjun. ◀

Luomulehti 2/2014

23


Teksti: Elisa Niemi Kuva: arella rahtola

Rahtola puutarhakouluttajaksi

”L

Mikko Rahtola aloittaa huhtikuussa päätoimisena kouluttajana Mäntsälässä. Kuudessa vuodessa Luomuliitossa on ehtinyt nähdä isojakin muutoksia.

askeskelin, että jo 20 vuotta on kertynyt työuraa tutkimuksen ja neuvonnan parissa. 1990-luvulla olisi luullut, että työpaikkoja olisi tullut luomualalle nopeammin lisää. Viime vuosina aktivoitumista on tapahtunut, arvioi Rahtola. - Ikään kuin yllätyksenä siirtyminen tuli nyt itsellenikin. Hain paikkaa mielenkiinnosta ja kun tulin valituksi, tuntui hyvältä mennä kohti uusia haasteita. Keski-Uudenmaan koulutuskunta yhtymä KEUDAn luomupuutarhakouluttajan virka on vakinainen. Rahtola itse peräsi 2010 MMM:lle kokoamassaan Luomutieto-raportissa mm. tarvetta kehittää luomualan koulutusta. - KEUDA on keskeinen toimija. Muissa oppilaitoksissa luomua ei ole nostettu samalla tavalla vahvuudeksi. Rahtolan tehtäviin  Mäntsälässä  Saaren  kartanossa  kuuluu paitsi opettaminen, myös koulun puutarhatoiminnan toteutus ja kehittäminen.  Kasvihuoneet ovat olleet jo aiemmin luomussa ja nyt osa avomaanpelloista siirtyy myös  luomuun. Maaliskuun lopussa päättyvän uusien opiskelijoiden haun kanssa työskentely kuuluu myös jo Rahtolan tehtäviin.  

Luomuliitto ottanut harppauksia eteenpäin

Rahtola siirtyi Puutarhaliitosta Luomuliittoon vuonna 2008 ja aloitti Vallu-puutarhahankkeessa, joka teki neuvontaa ja koulutuksia. Rahtolan ideasta aloitettiin myöhemmin mentor-toiminta, jonka koordinoinnin ohessa Rahtola on tehnyt viime vuoden alusta puutarha-asiantuntijana lähinnä puhelin- ja sähköpostineuvontaa. Supistetussa muodossa näitä tehtäviä on toiveissa jatkaa edelleen uuden työn ohessa. - Luomuliitossa olen ymmärtänyt sen, miten tärkeää on ajaa tuottajien etua. Muut ei sitä tee. Liitto taas pystyy olemaan sitä aktiivisempi, mitä aktiivisempia jäsenet ovat. Rahtola on taistellut mm. kasvihuonesäädöksistä tiiviissä yhteistyössä yrittäjien kanssa. - 10 vuotta sitten muut organisaatiot eivät ottaneet Luomuliittoa oikein tosissaan. Viime vuosina siitä on tullut ikään kuin salonkikelpoinen; se istuu samassa pöydässä muiden vaikuttavien organisaatioiden kanssa. - Myös Luomulehden taso on noussut selvästi ja omassa työssä on usein huomannut sen, miten tärkeää nimenomaan viestintä on. Sidosryhmät ja kuluttajat pitää tavoittaa. Ja toisaalta saada jäsenistö aktiivisesti olemaan yhteyksissä liittoon päin. ◀

- Työ Luomuliitossa on ollut mielenkiintoista ja monipuolista.

Ostamme

tuotantovuodesta 2014 suomalaista luomupellavansiementä. myös pienemmät erät kiinnostavat.

24

Luomulehti 2/2014

Puh. 050 322 5676 / m.Borg


Teksti ja kuva: Ulla-Maija Leskinen

Hyviä käytäntöjä kootaan Valmistumassa on luomusikatalouden ja -naudanlihantuotannon Hyvät käytännöt –oppaat. Siipikarjaopas on jo valmis ja vuoden 2014 aikana on tavoitteena tehdä oppaat lypsykarjataloudelle, viljan ja valkuaisen tuotannolle sekä lammastuotannolle.

H

yvien käytäntöjen oppaat ovat tarpeen, koska kotieläintuotannon sääntöihin tulee tarkennuksia 2018 säädösten puitteissa. Lisäksi tuottajat kaipaavat selkeyttävää tietoa ja käytännönläheisempää tiedottamista, jotta voisivat selvitä sääntöviidakosta. Tuottajien kannalta on tärkeää, että he saavat luottamuksen siihen, että toimivat oikein ja osaavat tulkita sääntöjä niin, että voivat kehittää tuotantoaan. Eviran tuotantoehdot viime kädessä määräävät, miten tulee toimia. Toimintamalleissa tilatasolla tuleekin olla tarkka, mikä kulloinkin on tietolähde. Hyvissä käytännöissä tuodaan esiin toimintatapoja, jotka ovat hyviksi ja sääntöjen mukaiseksi käytännössä todettu. Tavoitteena oppailla on saada alan asiantuntijoille ja sidosryhmän työntekijöille selkeämpää ja käytännönläheisempää tietoa. Kasvintuotantoon tavoitellaan oppaiden avulla tietoa lajikkeista, pellon hoidosta ja lannoituksesta. Tehokkailla menetelmillä saadaan parempia satoja. Luomuoppaiden tekemiseen osallistuu luomuneuvonnan asiantuntijat eri puolelta Suomea ja ProAgria Keskusten liitto ohjaa toimintaa. Siipikarjaoppaan teki Siipikarjaliitto (aiheesta Luomulehdessä 1/2014 s. 23). ◀

Kirjoittaja toimii ProAgria Etelä-Pohjanmaassa luomuerikoistuotannon neuvonnassa.

Eläinmäärät ja rehuntarve kasvaa Eläin

Määrät 2013

Lehmiä

6446

Nautoja alle 8 kk

10126

Hiehoja

9712

Sonneja, siitos

280

Lihanautoja

6740

Emolehmiä

14109

Uuhia

14951

Sikoja

1800

Kanoja

136109

Kaikki eläinmäärät kasvussa

Kasvilaji Valkuaisrehujen tarpeet

Hehtaarit

Tuotettu

Seosrehu herne

43 000

9 343

Herne

7566

945

Härkäpapu

7566

1 804

Rypsi

7566

1 999

Pellava puriste

4400

0

Hamppu

2500

0

Lisätietoja: ulla- maija.leskinen@proagria.fi, puh. 040- 5045591

Luomulehti 2/2014

25


Teksti: Elisa Niemi kuva: luomuinstituutti

Huippuprofessori Suomeen:

Carlo Leifert ”O nko eläin- ja kasvintuotanto eriytynyttä? kysyy toimeentarttuva huippuprofessori Carlo Leifert jo sidosryhmien esittelykierroksen aikana ensimmäisenä työpäivänään Suomessa. - On, nyökkää heti monet kymmenen hengen asiantuntijaseurueesta. - Hmm, politiikkako sen tekee? Olisiko tuottajilla kiinnostusta pitää eläimiä, jos se olisi taloudellisesti mahdollista? jatkaa Leifert. - Onko seosviljelyn hyödyt löydetty? hän kysyy seuraavaksi. Pöydän ympärillä vastailevat mm. asiantuntijat Reijo Käki, Esa Partanen ProAgriasta, Kari Koppelmäki RaHahankkeesta, Leena Saari Pro Luomusta sekä Luomuinstituutin edustajat Miia Kuisma ja Perttu Virkajärvi. Omalla kohdallaan esittelykierrosta Leifert kertoo, että on vaikeaa tulla ulkomaalaisena professorina kehittämään luomutuotantoa, koska juuri luomussa paikallisten olosuhteiden tunteminen on hyvin tärkeää. Hän osoittaa kuitenkin erinomaisuutensa keskustelun herättäjänä ja ongelmanratkojana, mistä voi olla suomalaiselle luomukentälle paljon hyötyä. ”Ajattele isompaa kokonaisuutta!” ja ”Tuo on ongelma kyllä, mutta mietitään ensin mahdollisuuksia”. Keskustelun edetessä Leifertin puheesta kuuluu vähemmän saksalainen aksentti, joka viittaa kotimaahan. Brittiaksentti nousee selvemmin esille, kun edellisenä yönä Suomeen lentänyt asiantuntija pääsee vauhtiin. Hän on tehnyt koko työuransa Britanniassa ja tuli Suomeen Pohjois-Englannista, Newcastlen yliopistosta. - Tieteellisiä julkaisuja minun ei tarvitse täällä oloni aikana tehdä. Niitä on

26

Luomulehti 2/2014

tullut niin paljon viime vuosina, toteaa Leifert. - Haluamme oikeasti käytännönläheistä työtä, kertoo Juha Helenius, hankkeen vastuullinen johtaja Helsingin yliopiston osalta. Professorivierailu kuuluu LuomuKasvu-hankkeeseen, jonka kokonaisbudjetti on 2,25 miljoonaa euroa, josta osa on Tekesin Fidipro rahoitusta, loput Helsingin yliopiston ja yritys- ja organisaatiokumppaneiden rahoitusta. Se on hyvin merkittävä panostus suomalaiseen luomuun. Hankkeeseen osallistuu 17 yritystä ja yhteisöä. Hankkeen toteuttaa Luomuinstituutti, joka on Helsingin yliopiston ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n verkosto-organisaatio. Lisäksi isoon kokonaisuuteen liittyen voidaan tehdä erillishankkeita yrityksien kanssa niin, että tulokset ovat salaisia tietyn aikaa.

Tilakokeita verkostona Leifert on ollut Britanniassa mukana isossa kampanjassa, jossa luomutuottajat kertoivat kokemuksiaan tuotantomenetelmistä. Tiedot koottiin nettisivulle. - Täällä voitaisiin toteuttaa samanlainen: Tarvitaan verkosto ja nettisovellus, jonka avulla tiedot kerätään. Yliopistolla voitaisiin analysoida tuloksia tilastollisesti. Pari kertaa vuodessa tuottajat ja tutkijat tapaavat pohtimaan, mitä tarvitsee tutkia lisää. Näin saadaan kokemuksia monenlaisilta maatilakokonaisuuksilta. - Tämä voi olla jopa olennaisempaa työtä kuin pitkäaikaiset kokeet, joita niitäkin suunnitellaan osaksi tätä hanketta, kertoo Leifert ajattelutavoistaan, jotka eivät ole jääneet akateemisen maailman pilviin leijumaan.

Luomuinstituutti toteuttaa hankkeen tiedotustyöpaketin. Luomuliittoa kiinnostaa saada mentor-toiminnan kanssa yhteistyöhön tilakokeita ja siten tiedonvälitystä Luomulehdessä, netissä ja tapahtumissa kokeiden ympärillä. - Monet tuottajathan tekevät koetoimintaa kuitenkin omalla pellollaan. Tiedonvälitystä pitäisi vaan kehittää, kannustaa Leifert.

Miten kehittää tuotantoa? - Luomusadot ovat todella ongelmallisen alhaisia. Laskelmissa pitäisi rehellisesti tuoda esille myös se, mitä pelto tuottaa vuosittain eli meneekö puolet ajasta viherlannoitukseen. Satotasojen kohottamistakin olennaisempaa on katsoa, voidaanko viljelykierrosta saada enemmän irti tuottamalla typensitojakasveja samaan aikaan kuin viljoja, palaa Leifert alun kysymyksiinsä. - Viljelykierrosta olisi varmasti hyvä pitää päivän tai parin työpaja. Suomalaiset asiantuntijat puolustavat nurmen merkitystä viljelykierrossa. Tukien ansiosta ne eivät syö kannattavuutta ja nurmivuodet myös hoitavat maata. - Hyvä haastakaa vain, siitä minä pidän! vastaa Leifert. - Seosviljelyllä ja aluskasveillakin voidaan saada maanhoidon hyötyjä. Keskustelu jatkuu nurmien ja syyskylvöisten kasvien ajoittamisen ja niiden lopettamisen haasteisiin. Suomalaiset selittävät innolla, miten arvaamatonta vuoden aikojen vaikutus nykyään on. Tukikeskustelua ehditään jatkaa lounaspöydässä: - En oikein pidä maataloustuista. Britanniassa ei ole kuin siirtymävaiheelle erillistä luomutukea, muuten luomutuottajien pitää pärjätä markkinoilta saatavalla lisähinnalla. Minusta silloin-


Mitä 2014-2018 Suomessa vieraileva huippuprofessori kysyy luomutuotannostamme ensimmäisenä?

kin, kun tukia saadaan, on kehitettävä tuotantoa siihen suuntaan, että niitä ilmankin pärjätään. Siksi pelloilta saatava kokonaissato ja oikeanlaisten markkinoiden löytäminen on niin tärkeää.

Luomun periaatteet ja mahdollisuudet Kansainvälisessä luomun kattojärjestössä IFOAMissa on esitetty, että luomusiemen tulisi lajikohtaisesti pakolliseksi. Leifert ei pidä tätä kannatettavana, koska se tällä hetkellä heikentäisi käytettävissä olevan siemenen laatua ja huonontaisi satoja. Leifertilla on itsellään kananmunien ja oliivien tuotantoa luomutilallaan Kreikassa. Tilalla tuotetaan soijapapua rehuksi ja Leifert korostaa, ettei luomualalla kannata yrittää tehdä sitä mikä on mahdotonta ja jättää soijaa kokonaan pois; soijan on pakko olla osa sian ja siipikarjan ruokintaa. Soijaa on Leifertin mukaan mahdollista saada myös eettisiltä viljelmiltä. Britanniassa lajikemarkkinamiehet ovat väittäneet, että lupiini voisi korvata soijan, mutta Leifert sanoo senkin olevan vain osaratkaisu valkuaiskysymykseen. - Märehtijöitä voi ja kannattaakin Suomessa kasvattaa ilman tuontirehua. Ja mahdollisimman paljon laiduntuotantona.

Carlo Leifertilla on paljon kehitysideoita ja ratkaisulähtöinen ote. Vaikeista ja rakenteellisista esteistä hän toteaa muun muassa että, poliitikoilta ei voi olettaa maatalouden ymmärtämistä. On meidän ongelmamme, jos emme saa viestiämme läpi.

Leifertilla on ensimmäisen kaksituntisen tapaamisen aikana tullut jo kunnon annos argumentteja ja tietoa kansainvälisistä kokemuksista.

Carlo Leifert tähtipuhujana Luomupäivillä Seinäjoella 25.–26.11. luomu.fi/luomupaivat

- Kopioi muilta onnistuneita malleja. Kehitä sitä, mitä et voi kopioida, kuittaa Leifert. ◀

Luomulehti 2/2014

27


Tutkittua tietoa teksti: Pirjo Kivijärvi, Sari Iivonen, Veikko Hintikainen kuva: pirjo kivijärvi

Vihannestilojen ravinnehuoltoa tehostamassa Viherlannoitus- ja kerääjäkasvit voivat tuoda paljon ravinteita satokasveille.

L

uomuvihannestilojen viljelykierroissa käytettävien viherlannoituskasvien kuivamassakertymästä ja typpisisällöstä on saatavilla julkaistua tietoa erittäin vähän Suomen oloista. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman Suomalainen kannattava

28

Luomulehti 2/2014

ja voimistuva luomupuutarhatuotanto -hankkeen sekä ELY-keskusrahoitteisen Luomu- ja IP-kasvistuotannon kehittäminen -hankkeen tavoitteena on lisätä tietämystä viherlannoituskasvustojen kuiva-ainesadon tuotosta keräämällä kasvustonäytteitä luomukasvistiloilta ja analysoimalla näiden kuivamassoja ja typpisisältöjä.

Viherlannoituskasvustoon voi sitoutua merkittävä määrä typpeä Se kuinka paljon viherlannoituskasvusto sisältää typpeä, vaihtelee kasvila-

jeittain ja biomassakertymän mukaan. Typensidontaan kykenevät viherlannoituskasvit keräävät tavallisesti paljon enemmän typpeä biomassaansa kuin typen sidontaan kykenemättömät kasvit. Ensimmäisiä, kasvukaudella 2013 kerättyjen kasvustonäytteiden tuloksia esitetään taulukossa. Tuloksista nähdään, että monivuotiset palkokasvipitoiset nurmet voivat kerätä todella merkittävän typpimäärän kasvustoonsa. Maanpäällisen biomassan lisäksi myös juuristomassa on suuri, erityises-


Viherlannoitus muodostaa luomuvihannestilojen ravinnehuollon perustan Viherlannoituskasvustona käytetään yleensä ilmakehän typpeä sitovia palkokasveja tai palkokasveja sisältäviä kasviseoksia. Ravinteiden vapautuminen viherlannoituskasvustosta sen murskauksen ja maahan muokkauksen jälkeen alkaa heti, kun olosuhteet sallivat maan mikrobitoiminnan.

Muokkausretikka kasvattaa typpipitoisen, voimakkaan naatiston ja paksun paalujuuren.

ti monivuotisilla kasveilla. Tosin juuriston typpipitoisuus on maanpäällistä massaa alhaisempi.

Kerääjäkasvit sieppaavat ravinteet talteen maasta Luomuvihannesviljelyssä kerääjäkasveja voidaan käyttää viherlannoituskasvuston maahan muokkauksen ja aikaisin korjattavan vihanneksen jälkeen tai kasvukauden alussa ennen myöhemmin istutettavia vihanneksia estämään ravinteiden huuhtoutumista. Ruotsin oloissa kerääjäkasvien käytöllä on onnistuttu vähentämään typen huuhtoutumista 60 %. Kerääjäkasvit vähentävät myös talven aikaista vesieroosiota, jonka uhka tulee lisääntymään ilmastonmuutoksen myötä leutojen ja sateisten talvien lisääntyessä Suomen oloissa. Kerääjäkasvien ravinteiden sitomiskyvyssä on tarkasteltu pääasiassa niiden kykyä hyödyntää maan helppoliukoisia ravinteita, erityisesti typpeä. Maan liukoisen typen sitomiskyky vaihtelee kerääjäkasvien välillä. Kasvilajin valinnalla ja kylvöajalla voidaan vaikuttaa kerääjäkasvin tuottaman biomassan määrään, juuriston syvyyskasvuun ja siihen, kuinka paljon ja mistä maaprofiilin kerroksista kerääjäkasvi kykenee sitomaan ravinteita. Tanskan ilmasto-oloissa matalajuurinen raiheinä pystyi keräämään maanpäälliseen ja juuristobiomassaansa keskimäärin 123 kg N/ha, kaura ja ruis noin 90 kg N/ha ja syväjuurinen öljyretikka 160 kg N/ha

Viherlannoitusmassan hajoamisnopeuteen vaikuttavat useat tekijät, kuten kasvuston murskausja muokkaustapa, kasvuston ikä ja kasvimassan hiili/typpi-suhde (C/N) sekä pellon lämpö- ja kosteusolosuhteet. Yksivuotiset kasvustot ovat murskattaessa nuoria ja niistä vapautuu nopean hajoamisen seurauksena nopeasti ravinteita. Paljon typpeä sisältävät kasvit hajoavat yleensä nopeammin ja niiden vaikutus maan mineraalitypen määrään on merkittävä. Tällaisia kasveja ovat yksivuotiset palkokasvit. Kasvuston vanhetessa sen C/N-suhde nousee, minkä vuoksi biomassan hajoaminen maassa hidastuu, mutta samalla esikasvivaikutus on pidempi. Tutkimusten mukaan typen vapautumista viherlannoitusmassasta tapahtuu, kun C/N on alle 20 ja typen sitoutumista, kun C/N on yli 30.

heinäkuun lopusta marraskuun puoliväliin mennessä. Juuristotutkimuksen työläyden takia kerääjäkasvien typensitomiskykyä on tarkasteltu useimmiten maanpäällisen biomassan typpisisällön avulla. Elokuun alussa kylvetty öljyretikka keräsi maanpäälliseen biomassaansa marraskuun alkuun mennessä Tanskan oloissa 55 kg N/ha. Ruotsissa heinäkuun puolivälissä varhaisperunan jälkeen kylvetty valkosinappi pystyi sitomaan maanpäälliseen biomassaansa 36 kg N/ ha ja syysruis 20 kg N/ha marraskuuhun mennessä. Suomessa kasvukauden lyhyys rajoittaa kerääjäkasvien kykyä sitoa maasta ravinteita. Meneillään olevissa hankkeissamme kerätään luomutilojen kerääjäkasvustoista satonäytteitä ja vertaillaan eri kerääjäkasvien

typensitomiskykyä Suomen olosuhteissa. Alustavien tulosten mukaan heinäelokuulla kylvetty muokkausretikka (engl. tillage radish) voi myös meidän oloissamme kerätä maanpäälliseen ja juuristomassaan lähes samansuuruisia typpimääriä kuin Tanskan olosuhteissa. Kerääjäkasvitutkimusta jatketaan kasvukaudella 2014 useammilla kerääjäkasveilla.

Parhaat käytännöt Suomeen Millaiset viherlannoitus- ja kerääjäkasvikäytännöt toimivat parhaiten Suomen oloissa? Jotta pystyisimme vastaamaan, hankkeissamme tehtävän työn tavoitteena on lisätä tietämystä Suomen ilmasto-oloihin soveltuvien viherlannoitus- ja kerääjäkasvien käytöstä ja vaikutuksista pellon kasvukuntoon luomuvihannesviljelyssä. ▷▷ Luomulehti 2/2014

29


Yhtenä toimenpiteenä on selvittää luomuvihannes- ja perunatilojen viljelykiertokäytännöt viljelijöille suunnatun kyselyn avulla. Tämä tieto auttaa meitä suuntaamaan kenttäkoetoimintaa ja tilatutkimusta käytännön viljelyn näkökulmasta tärkeimpiin kysymyksiin ja samalla arvioimaan tarkemmin viljelykierron aiheuttamia kasvitautien leviämisriskejä. Jo nyt tiedetään, että palkokasvien ja ristikukkaiskasvien käyttö vihannestilojen viljelykierrossa lisää maalevintäisten kasvitautien esiintymisriskiä. Kyselyyn toivotaan mahdollisimman paljon vastauksia luomuvihannestiloilta. Mikäli olet halukas vastaamaan kyselyyn ja osallistumaan jatkossa tilakoetoimintaan, ota yhteyttä kirjoittajiin. ◀ Kirjoittajat: Pirjo Kivijärvi, vanhempi tutkija, MTT Mikkeli, pirjo.kivijarvi@mtt.fi Sari Iivonen, tutkimuskoordinaattori, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, sari.iivonen@helsinki.fi Veikko Hintikainen, projektipäällikkö, MTT Mikkeli, veikko.hintikainen@mtt.fi

30

Luomulehti 2/2014


Europarlamentaarikko ja EU-ruokaryhmän puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen kirjoittaa, että uusi kilpailulainsäädäntö helpottaa luomun suosimista.

Kolumni

Luonnonmukaista ruokaa julkisilla hankinnoilla

S

uomeen ja Eurooppaan tarvitaan ruokapolitiikkaa, joka kokoaa yhteen ruuantuotannon eri näkökulmat: ruuan tulee olla terveellistä, turvallista ja ekologista. Eettistä, edullista ja herkullista. Euroopan parlamentin ruokaryhmän puheenjohtajana olen kuluneella parlamenttikaudella toiminut aktiivisesti ruokapolitiikan edistämiseksi esimerkiksi julkisten hankintojen direktiivin uudistuksessa sekä elintarvikemerkintöjä koskevassa keskustelussa. Yksi kauden kohokohtia oli myös emännöimäni tilaisuus luomutuotannon strategisesta merkityksestä Euroopan ruuantuotannossa. Julkisten hankintojen kautta ruokitaan suuri määrä suomalaisia päivässä. Monet koulut, hallintolaitokset ja sairaalat hankkivat lounasruuan kilpailuttamalla. Liian usein näissä kilpailutuksessa halvin hinta ratkaisee, jolloin pienyrittäjät kalpenevat suurten toimittajien rinnalla ja ruuan terveellisyys kärsii. Julkisten hankintojen kautta on kuitenkin mahdollista hankkia laatua. Euroopan parlamentin vuoden alussa hyväksymä julkisten hankintojen direktiivi antaa tätä tavoitetta varten lisää välineitä. Pelkällä hinnalla kilpailuttamisen sijaan jatkossa on korostettava kokonaistaloudellista vaikutusta, eli tuotteen tai palvelun laatu on otettava paremmin huomioon. Tämän lisäksi uusi lainsäädäntö antaa mahdollisuuden asettaa kilpailutuskriteereiksi esimerkiksi luomutuotannon, tuotteen ympäristöystävällisyyden tai sosiaalisen työllistämisen. Luomutuotanto tarjoaakin ratkaisut kaikkiin mainitsemiini hyvän ruuan kriteereihin. Pitkien ja läpinäkymättömien tuotantoketjujen, kuljetusmatkojen ja kemikalisoitumisen ongelmat puuttuvat luomutuotteista. Usein on tosin kritisoitu, että luomu tulee kalliiksi, mutta EkoCentrian ja Pro Luomun tuore selvitys osoittaa, ettei siirtyminen luomun käyttöön ammattikeittiössä nosta merkittävästi ruuan hintaa, kunhan siirtymä tehdään pikku hiljaa ja hallitusti.

Toinen tapa hallita luomuruuan korkeampia kustannuksia on ruokalistan vaihtelu. Luomupossuaterian hintaa voi tasapainottaa tarjoamalla välipäivinä halvemmista sesonkituotteista – kuten juureksista – valmistettuja aterioita. Uusi lainsäädäntö jättää myös tilaa innovaatioille. Ammattikeittiöiden kohdalla se tarkoittaisi sitä, että ne voisivat hankkia ruokatarvikkeensa käänteisen huutokaupan kautta. Sen sijaan, että ne ilmoittavat mitä hankkivat, ne ilmoittavat rahasumman, jolla ostavat. Jos tämä ilmoitus tehdään varhaisessa vaiheessa, paikalliset ruuantuottajat saavat vapaat kädet yhdessä toimien, esimerkiksi tarjontarenkaan kautta, toimittaa ainekset karjalanpaistiin, juureskeittoon ja muilla paikallisilla ja luonnonmukaisilla aineksilla höystettyihin herkkuihin. Luonnonmukaisella tuotannolla voidaan taata ruokatuotannon laatu myös tulevaisuudessa. EU-tasolla on tärkeää jatkossa tuoda luomutuotanto painokkaammin osaksi yhteistä maatalouspolitiikkaa sekä tehdä tulevasta EU:n luomustrategiasta vahva ja tavoitteellinen.

Sirpa Pietikäinen Kirjoittaja on kokoomuslainen Euroopan parlamentin jäsen.

Luomulehti 2/2014

31


Uusi palsta! Ravinteet puhtaasti kiertoon Luonnonmukaisen ruoantuotannon perusperiaatteisiin kuuluu ravinteiden tehokas kierrätys. Ravinteiden kierron tehostaminen tulee olemaaan yksi ekologisemman ruoantuotannon suurimmista haasteista. Tässä juttusarjassa paneudumme siihen miten voimme tehostaa ravinteiden kierrätystä tulevaisuuden ruoantuotannossa. Tämä on ensimmäinen osa.

Teksti: Jukka Lassila grafiikka: eveliina pakarinen

Makkilantaa vai jätettä?

R

uoan mukana aikuisen ihmisen läpi kulkeutuu vuosittain 4,5 kg typpeä, 0,65 kg fosforia, 1,3 kg kaliumia ja 7 kg orgaanista ainesta sekä runsaasti hivenaineita, jotka ohjautuvat pois ravinnontuotannosta. Makki- eli ihmislantaan on suhtauduttu kuin jätteeseen viimeisten sadan vuoden aikana, mikä on johtanut vesistöjen rehevöitymiseen ja valtavan ravinnemäärän haaskaamiseen pois ruoantuotannosta. Tässä jutussa tarkastelemme muutamaa avainkysymystä, miten voisimme tulevaisuudessa estää ravinteiden ja lannan sisältämän energian valumisen suoraan pöntöstä alas. Vesiklosetin yleistyminen lopetti makkilannan kärrääminen kaupungeista pelloille ja suhtautuminen ravinteisiin muuttui, elämän lähteestä tuli nopealla tahdilla jätettä. Puhtaan veden siivittäminä uloste solisi sujuvasti pois näkyvistä ja sitä varten rakennettuun putkistoon oli helppo sekoittaa myös muutkin yhdyskuntamme tuottamat jätevedet. Ravinteiden kierrättämisestä ei tarvinnut huolehtia, sillä uudet tek-

32

Luomulehti 2/2014

niikat ja politiikka mahdollisti uusiutumattomilla luonnonvaroilla tuotettujen kemiallisten lannoitteiden edullisen valmistuksen. Pian kuitenkin havahduttiin siihen, ettei vesistöjen tila kestänyt tätä kuormitusta ja ongelmaa on pyritty ratkaisemaan jätevesiä puhdistamalla sekä johtamalla niitä suurempiin vesistöihin. Jäteveden puhdistuksella onkin estetty osaksi ravinteiden suora pääsy vesistöihin, mutta uudeksi ongelmaksi on syntynyt puhdistamolietteen sijoittaminen.

Virtsa Suurin osa ihmisen läpi kiertävistä ravinteista on virtsassa ja ne ovat kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Se on lähes steriiliä eikä vaadi erillistä käsittelyä vaan haitalliset eliöt tuhoutuvat vanhentamalla virtsaa säiliössä. Voi sisältää lääke- ja hormonijäämiä, mikä huomioitava syötäväksi tarkoitettujen hyötykasvien lannoitekäytössä.

Riski ruoantuotannolle Puhdistamolietteen puhtautta ei ole pystytty takaamaan sille tasolle, että sitä voitaisiin riskittä käyttää ruoantuotannossa. Vaikka raskasmetallijäämät ovatkin laskeneet ympäristötietoisuuden kasvun myötä ja hygienisointi tuhoaa taudinaiheuttajia, muodostavat nämä yhdessä orgaanisten haitta-aineiden kanssa yhä riskin maaperän saastumiselle. Puhdistamoliete ohjautuukin tästä syystä suurimmaksi osin maatalouden ympäristöehtoja huomattavasti lievem-

Kiinteä uloste Koostuu pääasiassa sulamattomista kasvikuiduista ja hajottajabakteereista. Sisältää runsaasti fosforia. Hygienisointi huolellisesti mädättämällä ja/ tai kompostoimalla. Syötäväksi tarkoitettujen hyötykasvien viljelyyn käytettäessä vähintään 2 v. jälkikompostointi.


Paikallinen ravinnekierto: Ravinteet ja niiden sisältämä energia kierrätetään ja hyödynnetään paikallisesti.

min säädeltyihin kohteisiin viherrakentamiseen ja maisemointiin.

Luonnonmukaiset ratkaisut Luonnonmukaisessa tuotannossa olemme tottuneet etsimään ratkaisua pureutumalla ongelmien syihin ja ratkaisuihin emmekä pelkästään pyri paikkaamaan ongelmien aiheuttamia seurauksia. Sotku syntyy, kun samaan pönttöön pyritään tunkemaan hyviä raaka-aineita, mutta jotka yhdessä muodostavat täysin käyttökelvottoman cocktailin: Juomakelpoinen vesi sekoitetaan steriiliin virtsaan. Seosta sakeutetaan kiinteällä ulosteella, johon mausteeksi lisätään hieman teollisuusja kuluttajakemikaaleja sekä raskasmetalleja. Miksi siis etsiä itseaiheutetulle ongelmalle siivoojaa, kun voitaisiin olla aiheuttamatta koko sotkua?

Hajautetut menetelmät Julkisiin tiloihin on viimevuosina alkanut ilmestyä vedettömiä pisuaareja. Tämä on yksi keino vähentää puhtaan veden sekoittamista virtsaan ja välttää steriilin virtsan sekä kiinteän ulosteen kontaminaatiota. Voisivatko erottele-

Keskitetty jätehuolto: Puhdas vesi, virtsa ja kiinteä uloste sekoittuu teollisuuden jätevesiin. Jätevedenpuhdistamo poistaa osan ravinteista, mutta meluvalliin kasatusta puhdistamolietteestä huuhtoutuu ravinteita vesistöön.

▷▷ Luomulehti 2/2014

33


Esimerkkejä puhdistamolietteen riskitekijöistä: Haitta-aine

Lähde

Hg, Cd, Pb, Zn, Cr, Ni

Teollisuus

Polyaromaattiset hiilivedyt PAH

Öljytuotteet, epätäydellinen palaminen

Bromatut palonestoaineet

Elektoniikkateollisuus, muovit, sisustustekstiilit

Polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja furaanit PCDD/F eli dioksiinit

Polttoprosessit, sementin valmistus, metalliteollisuus

Perfluoratut alkyyliyhdisteet PFAS

Teollisuus ja kotitaloudet, tekstiilit ja paperituotteet

Lineaariset alkyylibentseenisulfonaatit LAS

Teollisuus ja kotitaloudet, pesu- ja puhdistusaineet

Nonyylifenolietoksilaatit NPEO ja nonyylifenolit NP

Teollisuus ja kotitaloudet, pesuaine, prosessit, useat tuotteet

Bis(2-etyyli-heksyyli)ftalaatti DEHP

Teollisuus ja kotitalodet, muovien pehmitin

Adsorboituva orgaaninen halogeeni AOX

Sairaalat ja laboratoriot, pesu- ja desinfiointiaineet

vat järjestelmät yleistyä ja ulottua koskemaan myös kiinteää ulostetta sekä jätevesiä? Muutamia vuosikymmeniä sitten nyt jokapäiväinen jätteiden lajittelu tuntui utopistiselta ajatukselta, vaikka se on nyt täyttä arkipäivää. Juomapakkauksien kierrätyksessä Suomi on maailman kärkeä, miksei tämä voisi tapahtua myös ravinteiden osalta?

Erotteleva lannan käsittely: Puhtaiden lantajakeiden erottelu mahdollistaa ravinteiden kierrättämisen ruoantuotannossa ja lannan sisältämän energiapotentiaalin hyödyntämisen paikallisesti.

Tekniikkaa kyllä on, mutta löytyykö halua? Erottelusta ei tietenkään ole hyötyä, jos ainekset sekoittuvat keskenään ketjun muissa osissa. Varmin ja ekologisin tapa välttää sekoittumisen riskit on siirtyä keskitetyn jätehuollon sijaan hajautettuun lannankäsittelyyn – mitä lyhyempi on ketju, sen paremmin se on myös hallittavissa. Makkilannan sisältämä energiapotentiaali ei hukkaannu kuljetuksiin, jos se voidaan käsitellä ja hyödyntää paikallisesti. Myös ihmisten motivaatio lannan erottelulle kasvaa, jos hän tietää, ettei se ole jätettä ja voi konkreettisesti havaita tekojensa seuraukset. Ravinteiden kulkiessa ihmisten ja kylän yhteisen biokaasulaitoksen läpi takaisin lähipelloille ravintoa tuottamaan, on helppo kokea ravinnevirtojen erillään pidon tärkeys. Lyhyessä ketjussa hyödyt ovat silminnähtävissä ja mah-

34

Luomulehti 2/2014

dollisia riskejä voidaan rajata pienelle alueelle. Vaikka useat tehokkaat lannan käsittelytekniikat olisivat suhteellisen helposti käyttöön otettavissa, on vielä töitä tehtävänä ennen kuin makkilanta erotellaan jätteistä ja kiertää takaisin ravinnontuotantoon. Jätehuoltojärjestelmämme lisäksi lainsää-

däntömme asettaa vielä haasteita tilan ulkopuolelta tulevan makkilannan laajemmalle hyötykäytölle luomutuotannossa, mutta löytääksemme haasteisiin ratkaisuja asiasta tulisi käydä avointa keskustelua. ◀ Lähde: MMM, Puhdistamolietteen käyttö maataloudessa, 2013


Teksti: Sirkka Karikko kuvat: satafood

Kalkkuna tyydyttää uteliaisuuttaan nokkimalla - tutustuen tällä tavalla uusiin asioihin. Ulkonaolo on eläimelle nautinto, kun ilma on sopiva ja laitumelta löytyy esimerkiksi kauraa, jonka suojaan voi mennä kuumina kesäpäivinä.

Luomu- ja laidunkalkkuna

vastaavat kuluttajien toiveisiin Tuotantokustannukset ovat suuri haaste tuotannon

S

käynnistymiselle.

atafood Kehittämisyhdistyksen koordinoima luomukalkkunahanke on tuonut saman pöydän ääreen luomuaihetta eri näkökulmista käsitteleviä toimijoita. Tällaiselle rajat ylittävälle tarkastelulle on tarve, sillä luomukalkkunatuotannon edellytyksistä Suomessa ei ole ollut kokonaiskäsitystä. Hankkeen tavoitteena on, että jatkossa kuluttajalla on mahdollisuus valita monin eri tavoin kotimaassa tuotettua kalkkunaa. Hanke alkoi vuonna 2012 ja on tuonut arvokasta tietoa koko tuotantoketjulle. Pioneerina voidaan pitää kauhavalaista kalkkunakasvattaja ja luomuviljelijä Hermanni Huhtalaa. Hän sai kipinän kasvatukseen osallistuessaan vuonna 2010 EuroTiermessuilla suomalaiselle kalkkunatuottajille järjestettyyn seminaariin. Seminaarin yksi

luennoitsija oli saksalainen luomusiipikarjan tuottaja – tästä se innostus alkoi. Jo seuraavan kesänä Huhtalan tilalla kasvoi luomukalkkunoita. Riittävän kuluttajamäärän saavuttaminen luomukalkkunalle muodostui kuitenkin erittäin haasteelliseksi. Hankkeen edetessä heräsi kysymys voisiko tavanomaisen ja luomutuotannon välissä olla tuotantomuoto, jolla voidaan löytää uusia vaihtoehtoja kuluttajille ja samalla turvata kotimainen tuotanto ja sen kehittäminen.

340 kalkkunaa peltohehtaaria kohden Siipikarjaliitto ry:n selvityksessä paneuduttiin luomutuotannon vaatimuksiin kalkkunakasvatuksen näkökulmasta ja verrattiin niitä eri maiden luomukalkkunatuotannon vastaaviin ohjeisiin. Luomukalkkunat kasvavat muiden luomueläimien tapaan maatilalla, jonka peltoja viljellään luonnonmukaisesti ja eläinten määrä suhteutetaan peltoalaan. Kalkkunapaikkoja saa luomutilalla olla 340 peltohehtaaria koh-

ti. Siipikarjarakennuksessa saa olla maksimissaan 2500 kalkkunaa. Vaatimuksiin kuuluvat myös mm. luonnonvalo ja kesäaikainen ulkoilu ja laiduntaminen sekä tietenkin gmovapaa rehu. Luomutilojen toimintaa ohjaavat tuotantoehdot, joissa kerrotaan ne vähimmäisvaatimukset, jonka mukaan luomueläimiä tulee kasvattaa ja jota Elintarviketurvallisuusvirasto Evira valvoo. Luomuruokinnassa ei sallita aminohappojen käyttöä, joten suurin ravitsemuksellinen haaste luomukalkkunan tuotannossa on tasapainoisen valkuaisruokinnan toteuttaminen. Tätä haastetta lisää luonnonmukaisesti tuotettujen valkuaisraaka-aineiden niukkuus markkinoilla. Luomukalkkunat tarvitsevat enemmän rehua kuin tavanomaiset kalkkunat, koska luomurehun ravintoainepitoisuus on alhaisempi, luomukalkkuna kasvaa hitaammin ja sen kasvatusaika on pitempi.

Riskienhallinta on haasteellista Luomukalkkunatuotannon suurin ero tavanomaiseen tuotantoon tautisuo- ▷▷ Luomulehti 2/2014

35


aikajänteellä saavutettava vastaus luomurehujen saatavuuden ja kustannusten tuottamiin vaikeuksiin.

Luomu- ja lähiruokaa arvostetaan

jauksen kannalta on ulkoiluvaatimus. Tavanomaisessa tuotannossa keskeisessä asemassa on tautisulku, joka erottaa puhtaan tuotantotilan saastuneesta ympäristöstä. Laiduntamisessa tautisulun toteuttaminen on mahdotonta samassa mittakaavassa kuin tavanomaisessa suljetussa kalkkunatuotannossa. Luonnonlintujen ja haittaeläinten kuten jyrsijöiden tartunnat sekä maaperäiset taudinaiheuttajat uhkaavat laiduntavaa parvea. Vaihtoehtoisia hallintakeinoja on kuitenkin olemassa, esimerkiksi laidunkierto ja rokotukset, jotka vähentävät kalkkunoiden altistumista taudinaiheuttajille. Luomukalkkunatuotanto on tavanomaista tuotantoa haasteellisempaa, mutta tuo myös paremman hyvinvoinnin, mahdollisen alhaisemman kasvutahdin ja paremman yleiskunnon kautta myönteisiä vaikutuksia kalkkunoille.

Tuotanto kannattavaksi? Liiketoimintatarkastelussa (MTT Taloustutkimus) yksittäisistä tuotantokustannuseristä suurimman kustannuslisän aiheutti rehu. Tämä johtui pääasiassa luomurehun tavanomaista korkeammasta hinnasta, mutta osittain myös tavanomaista tuotantoa heikommista tuotantotuloksista. Myös muissa kustannuserissä havaittiin prosenttimääräisesti suuria eroja tavanomaiseen tuotantoon verrattuna, joten pelkästään rehukustannus ei selitä kokonaistuotantokustannusten eroa. Lisäksi haasteena on työmenekin, kiinteiden sekä laidunnuksen kustan-

36

Luomulehti 2/2014

nusten hallinta. Sääolosuhteet ja tautipaine voivat vaikuttaa myös tuotantotuloksiin. Tarkastelussa vertailtiin luomukalkkunan kustannuseroa tavanomaiseen tuotantoon, laiduntuotantoon sekä tuontilihaan (saksalaisen luomukalkkunan tuotantokustannus). Jotta luomukalkkunatuotanto käynnistyisi, tulee sille olla liiketaloudelliset edellytykset. Luomukalkkunan menekin haasteena on korkeahko kustannustaso sekä luomukalkkunan markkinointi. Etenkin rehukustannukset voivat nousta melko korkeiksi. Selvityksen mukaan luomukalkkunan lihasta tulisi saada noin 2,5-kertainen hinta tavanomaiseen verrattuna. Laidunkalkkuna vaikuttaa luomukalkkunaa lupaavammalta vaihtoehdolta, koska siinä yhdistyvät edullisemmat tuotanto-kustannukset ja eläinten hyvinvointinäkökohdat. Haasteena ovat markkinointi ja logistiikka.

Luomusäädökset etuna kalkkunoiden hyvinvoinnille Kotimaisen luomutuotannon tulisi uskottavasti vastata kaikkiin tärkeimpiin tunnistettuihin kalkkunan kasvatuksen hyvinvointihaasteisiin. Luomusäännösten ilmeisimmät edut kalkkunoiden hyvinvoinnille ja luontaiselle käyttäytymiselle liittyvät hidaskasvuisten rotujen käyttämiseen, laidun ulkoiluun, luonnonvaloon ja alhaisempaan eläintiheyteen. Eläinten hyvinvoinnin etusijalle asettava laiduntuotanto voisi olla lyhyellä

Hankkeen kuluttajatutkimuksessa esiin nousivat useat kalkkunan hyvät ominaisuudet, kuten terveellisyys, keveys ja muut tämän päivän kuluttajaa puhuttelevat ravintoarvot. Luomukalkkuna herätti kuluttajissa reipasta kiinnostusta ja siihen liitettiin sekä eettisyys että ruoan luonnollisuus ja puhtaus. Suurin este luomukalkkunalle on sen kalliiksi koettu hinta – kuluttajien näkemyksen mukaan käyttöön motivoivat pääosin tunneperäiset syyt, mutta järki estää. Hankkeen kuluttajatutkimuksessa kävi ilmi, että luomu- ja lähiruokaa arvostetaan, mutta lähellä tuottamista pidetään viime kädessä selvästi tärkeämpänä. Lähiruoka koetaan luotettavampana ja osin myös ekologisempana, koska ruuan alkuperää ja tuotanto-olosuhteita uskottiin voitavan valvoa paremmin. Luotettavuuden ongelmat korostuivat ulkomaisessa luomussa: Brasiliassa tai Kiinassa tuotettu luomu ei kuluttajia kiinnosta. Lisäksi katsottiin, että pitkien kuljetusmatkojen päästöt nollaavat luomutuotannon ekologiset hyödyt ja että läheltä tuleva ruoka pysyy tuoreempana. Keskusteluista kävi ilmi myös, että haluttiin tukea oman alueen lihantuottajia. Kuluttajatutkimuksen pohjalta kalkkunalla kokonaisuudessaan on kuitenkin paljon mahdollisuuksia kasvattaa osuuttaan suomalaisten lautasilla. Luomukalkkunahanke on saanut rahoitusta MMM:n makera-rahastosta sekä hankkeessa mukana olleilta yksityisiltä toimijoilta (Evira, MTT Taloustutkimus, Hankkija Oy ja Länsi-Kalkkuna Oy). Mukana toimijoina Satafoodin ja rahoittajien lisäksi ovat Siipikarjaliitto, kalkkunatuottajat, ETT, Helsingin yliopisto, Pro Luomu ry, Atria, HK Ruokatalo, kaupan edustajia sekä jalostaja Aviagen Turkeys. ◀ Lisätietoja: Kehitysasiantuntija Sirkka Karikko, Satafood Kehittämisyhdistys ry. Puh. 040 559 7250, sirkka.karikko@satafood.net


Biologinen typensidonta ja laidunnus lisäävät energiatehokkuutta. Mekaanisen rikkatorjunnan energiankulutusta lisäävää vaikutusta luomun mollaajat ovat liioitelleet.

Teksti ja kuvat: Maarit Kari

Luomun tehokkuus

U

usi Maaseudun kehittämisohjelma, jota työstetään EU:n uuden ohjelmakauden linjauksilla, vilisee viittauksia ympäristötehokkuuteen, energiatehokkuuteen ja materiaalitehokkuuteen. EU:n yhteisissä linjauksissa mainitaan myös maatalousmaan vähenemisen estäminen. Vähemmän puhutaan hehtaarisatojen kohottamisesta, maitotuotoksen nostamisesta tai työtuntisuoritteesta. Mitä kummaa – onko tehokkuus määriteltävä uudelleen? Judon perustaja kirjoitti jo sata vuotta sitten judon perusfilosofiana nykyaikaan hyvin sopivia viisauksia. Yksi ensimmäisiä periaatteita judossa on energian viisas käyttö, Seiryoku Saizen Katsuyo. Maksimihyöty minimienergialla. Judossa se ei tarkoita pelkästään vastustajan voittamista minimienergialla ja maksimiteholla. Se tarkoittaa myös mm. sitä, että ei kannata hankkia enempää lihaksia kuin mistä on hyötyä oikeassa elämässä. Käytetäänkö maataloudessa turhia lihaksia? Mikä on taloudellista ja panostehokasta? Onko satotaso tärkeä tehokkuusmittari? Vai onko panostaso merkittävämpi kuvaaja? Entä mekaaninen rikkatorjunta – syökö se tehokkuutta?

Suorat energiapanokset ja tuotantopanokset Suoralla energiankäytöllä maataloudessa tarkoitetaan sähkön, polttoöljyn ja muiden varsinaisten energiapanosten käyttöä. Myös tuotantopanokset voidaan käsittää energiapanoksiksi ja kotieläintuotannossa ylivoimaisesti tärkein energiapanos on rehut. Viljelypanoksista suurin on lannoitteet ja erityisesti väkilannoitetyppi. Siemenen sisältämä energia on viljan tuotannossa karkeasti samoilla ”kymmenillä” kuin ajoneuvopolttoaine ja kuivaus. Teollisesti tuotettu typpilannoitekilo käyttää samoja energialähteitä kuin esimerkiksi liikenne tai lämmittäminen. Rehukilo puolestaan syntyy merkittäviltä osin aurinkoenergialla yhteyttämisen kautta. Toisaalta ainakin viljakilo voitaisiin vaihtoehtoisesti hyödyntää suoraan elintarvikkeena.

Polttoaineen kulutus Ajoneuvopolttoaineen kulutus luomutuotannossa on tuotettua viljakiloa kohden tyypillisesti suurempi kuin tavanomaisessa tuotannossa. Toisaalta kotieläintuotannossa laajempi laiduntaminen vähentää polttoaineen kulutusta tilatasolla sekä korjuussa että rehunjaossa ja vaikutus on moninkertainen. Hyvä energiatehokkuus on mahdollista saavuttaa sekä luomussa että tavanomaisessa viljelyssä. Lopulta molemmissa on tärkeää maan hyvä kasvukunto ja eläinten hyvä terveys ja tarkoituksenmukaisen pitkä tuotantoikä – tai koneilla käyttöikä. Suurin yksittäinen potentiaali maatalouden fossiilisperäisten tuotantopanosten vähentämisessä on kuitenkin väkilannoitetypen korvaamisessa.

Luomulehti 2/2014

37


Tuotantopanokset ja tuotteet vertailussa Mikäli maidontuotannon energiapanoksina huomioidaan vain suurimmat tuotantopanokset ja lannoitus huomioidaan hyvin pelkistetysti väkilannoitetyppikiloina (10 kWh/1 kg typpeä), muodostavat rehut noin 80 % energiapanoksista. Tämä luku vaihtelee eri yhteyksissä, laskutavasta riippuen. Tarvittavaan rehun määrään halutulla tuotostasolla on kuitenkin viljelijän vaikea vaikuttaa, joten yksi tapa on tarkastella jäljelle jääviä tuotantopanoksia. Molemmissa tapauksissa lähtökohtana on ollut 64 lehmää ja niiden tarvitsema rehu, joista korsirehu, vilja ja valkuaisrehu tuotetaan tilalla. Tuotantorakennuksen

Tavanomainen Luomu *

Vuosituoto ka‐tarve Karkea‐ s (tn/v) (kg/eläin)* rehua, %

energiankulutuksena on käytetty samaa arvoa. Viljan kuivaamiseen tarvittava energia on laskettu molemmissa samansuuruisena viljatonnia kohden. Siemenmääränä ja sen energia-arvona on laskettu samansuuruisena, mutta satotason vuoksi suuremmalla viljelyalalla kokonaissiemenmäärä on luomussa suurempi. Siemenen energia on huomioitu vain tärkeimmässä eli viljassa. Nurmirehun tuotannon ajoneuvopolttoaineen kulutus hehtaarilla on luomussa keskimäärin hieman pienempi, suuremman laidunalan vuoksi, mutta niittonurmihehtaarilla on käytetty luomussa (70 l/ha) suurempaa kulutusta.

viljarehua, Valkuais‐ % rehua, %

8,9 6 936     55 33 7,9  6 589     60 30 95 % tavanomaisen tuotannon ka‐tarpeesta

10 8

Energian kulutuksen jakautuminen Tuotteiden energiana on huomioitu itse maitotuotoksen lisäksi lannan energiapotentiaali biokaasuna, myös lannan liukoisen typen määrä fossiilisen lannoitteen korvaajana sekä viljan oljen lämpöarvo. Laskelmassa ei oteta kantaa siihen, miten olki tai lanta käytetään ja lannan energiapotentiaalista ei ole poistettu biokaasulaitoksen energian kulutusta. Kun kaikkien rehujen energiasisältö huomioidaan tuotosten ja panosten suhteena, tavanomaisessa tuotannossa se on 0,54 ja luomussa 0,59. Mikäli nurmirehu huomioidaan vain tuotannon kulutuksena, mutta ei rehun energiasisältönä, tuotosten suhde panoksiin on luomussa 1,1 ja tavanomaisessa 0,9. Suurempi ero luomun ja tavanomaisen välillä johtuu nurmen suuremmasta osuudesta lypsylehmän dieetissä.

38

Luomulehti 2/2014

Maidontuotannon tuotteiden energia-arvo elintarvikkeena, biokaasuna, lannoitetyppenä ja sivusadon lämpöarvona, kun lypsylehmiä on 64. Laskelmassa ei ole huomioitu lehmän kasvatusta tuotantovaiheeseen eikä tuotteena ole huomioitu vasikoita tai teurastuottoa.

viljan satotaso  tn/ha

4 3

korsirehun satotaso ka  valkuaisrehun  tn/ha satotaso tn/ha

6 4

2,5 1,8


Maidontuotannon energiapanokset, kun lypsylehmiä on 64. Viljelyala laskettu rehuntarpeen mukaan esitetyillä satotasoilla ja rehusuhteilla. Laidunala tavanomaisessa on 12 % ja luomussa 32 % nurmialasta.

Kasvituotanto sitoo energiaa Kasvituotannossa energiapanosten ja -tuotosten yhtälö on paljon yksinkertaisempi kuin kotieläintuotannossa. Laskentaa on yksinkertaistettu huomioimalla kotieläintuotannon tavoin vain suurimmat tuotantopanokset eli lannoitus, polttoaine peltotyössä ja kuivauksessa sekä viljan siemenen energiasisältö ja sen tuotannon kulutus. Agrokemikaaleja tai kalkitusta ei siis ole huomioitu. Lähtökohtana on 170 ha viljelyala ja molemmilla tiloilla on valkuaisrehukasvia 20 % eli 34 ha. Tavanomaisessa tuotannossa muu ala on viljaa. Luomutuotannossa viiden vuoden kiertoon kuuluu yhden valkuaisrehukasvin lisäksi kaksi viherlannoitusvuotta, joten viljahehtaareja on yhtä paljon kuin viherlannoitushehtaareja. Kuivauksen energia on suhteutettu viljan satotonneihin, valkuaisrehulla kuivaamisessa on käytetty vakioarvoa. Luomussa viljan satotasona on 3 tn ja tavanomaisessa 4 tn, valkuaisrehukasvin satotaso vastaavasti 2 ja 2,5 tn. Polttoaineen kulutuksena tavanomaisessa tuotannossa on 60 l/ha ja luomutuotannossa 80 l/ha ja viherlannoitusnurmella 15 l/ha. Molemmissa tuotantotavoissa on huomioitu oljen energia lämpöarvona samansuuruisena. Kasvintuotannossa fossiilisperäisen lannoittamisen merkitys on selvempi kuin kotieläintuotannon panosvirroissa. Viherlannoitusalan edustaessa 40 prosenttia koko tuotantoalasta, myös koko-

Kasvituotannon energiapanokset tavanomaisessa ja luomutuotannossa 170 hehtaarin viljelmällä, missä viljellään 20 % alalla palkoviljoja ja 80 % alalla viljaa (tavanomainen) tai 40% alalla viljaa ja 40 % alalla viherlannoisnurmea.

Satotuotteiden energiasisältö kun mukana on pääsato ja viljassa myös olkisato (2 tn/ha). Nurmea on vain luomutuotannossa, mutta satoa ei korjata. Mikäli viherlannoitusnurmesta korjattaisiin yksi sato (3 tn/ha) biokaasun tuotantoon, se nostaisi luomutuotannon energiasatoa noin 16 %.

Luomulehti 2/2014

39


Kuvassa satotuotteiden energiasisältö, kun mukana on pääsato ja viljassa myös olkisato (2 tn/ha) ja viherlannoitusnurmesta korjataan yksi 3 tonnin kuiva-ainesato, mikä on laskettu biokaasupotentiaalina.

Miten laskelmat tehtiin? Edellä kuvatuissa laskelmissa on käytetty arvoja ja kertoimia, joihin on päädytty käytännössä havaittujen kulutusten ja tuotosten perusteella. Maitotuotostaso on johdettu ProAgrian tuotosseurannasta. Rehuntarve on laskettu tuotostasosta ja tuotantotavan dieetistä johtamalla, mutta vaikka luomussa on käytetty yli 10 % alempaa tuotostasoa, rehun tarve on laskettu olevan 95 % tavanomaisen tuotostason tarpeesta. Tämä siksi, että kuiva-ainekilon tuotosvaikutus ei välttämättä ole luomussa tavanomaisen tuotannon tasolla enemmän karkearehua ja vähemmän valkuaisrehua sisältävässä rehukoostumuksessa. Biokaasun tuotantopotentiaalin laskennassa on käytetty varovaista arviota kesantotyyppisiltä pelloilta mitatuista näytteistä (200 m3 CH4/ka-tn). Väkilannoitetyppikilon energiankulutusvaikutuksena on käytetty arvoa 36 MJ. Maitotilalla oletuksena on karjanlantaan ja nurmipalkokasveihin sekä palkoviljoihin perustuva lannoitus. Viljelysalan tarve näyttäisi käytetyillä satotasoilla olevan luomussa 34 % suurempi kuin tavanomaisessa tuotannossa.

Luomun keinot ovat kestäviä Laskelmien perusteella luomu näyttäisi olevan energiatehokkaampaa suurien energiavirtojen osalta. Mikään ei kuitenkaan estä hyödyntämästä luomun keinoja myös tavanomaisessa viljelyssä

40

Luomulehti 2/2014

naispanosvirrat ovat luomussa suhteellisestikin huomattavan vähäisiä tavanomaiseen tuotantoon verrattuna. Toisaalta myös tuotosvirrat ovat luomussa pienemmät kun tuotantoala on vain 60 % tavanomaiseen tuotantoon verrattuna. Tavanomaisessa tuotannossa laskennassa käytetyillä energiapanoksilla ja satotasoilla tavanomaisen tuotannon tuotos/panos suhde on 7,4, eli tuotannon energiasisältö on 7,4 kertaa suurempi kuin tärkeimpien panosten energiasisältö. Luomutuotannossa vastaava suhde on tässä laskennassa 8,1 ja mikäli nurmimassan biokaasupotentiaali lasketaan mukaan. Ilman biokaasutuotannon vaatimaa energiaa, tuotos/ panos-suhde olisi 9,3.

ja siten parempaa energiatehokkuutta ei voi yksioikoisesti kytkeä luomutuotantoon vaan pikemminkin luomutuotannon keinoihin. Esimerkiksi laiduntaminen on energiatehokasta, vaikka keskisato laskisikin ja nurmialaa tarvittaisiin enemmän, mutta vain, mikäli peltoliikenne ei lisäänny merkittävästi. Jos laiduntaminen auttaa pidentämään lehmän tuotantovuosia, tuotantopanostehokkuus voi parantua merkittävästi. Sitä ei kuitenkaan ole huomioitu tässä laskennassa. Biologisen typensidonnan hyödyntäminen kannattaa jo suorina tuotantopanossäästöinä ja lisähyötyä muodostuu viljelykierron monipuolisuudesta. Mitä selvemmin tuotantopanos on energian jatkojaloste, sitä vääjäämättömämmin sen hintaan vaikuttaa energian yleinen hintakehitys. Nurmivaltainen ruokinta on muutenkin energiataloudellista, mikäli siinä hyödynnetään biologista typensidontaa. Biologista typensidontaa ravinnetaloudessa voisi verrata samanlaiseksi suureksi ja suhteellisen helpoksi keinoksi parantaa energiataloutta kuin korvata öljyä lämmittämisessä biomassoilla tai säilöä rehuvilja ilman kuivaamista. Ajoneuvopolttoaineen käyttö näyttää tässä laskelmassa suhteellisesti pieneltä, sen edustaessa energiapanoksena samaa tasoa kuin siemenen energiasisältö viljan viljelyssä. Se on kuitenkin niitä panoksia, joihin viljelijä voi vaikuttaa.

Silti mekaanisen rikkatorjunnan merkitystä on liioiteltu. Tärkeämpiä ovat järkevät ajoetäisyydet, koneyhdistelmät ja kohtuullinen satotaso.

Kuluttaja on kuningas Maailman ruokahuollon kannalta ravinnepanosten viisas käyttö on yksi tärkeimpiä kulmakiviä. Globaalisti kuitenkin vielä tärkeämpää on punnita, tarvitsemmeko eläinkunnan tuotteita niin paljon kuin ainakin länsimaissa kulutamme. Toinen tärkeä kysymys on, mistä kasvisruokavalio koostuu. Lihan tuotannossa suorat energiapanokset tuotekiloa tai megajoulea kohden ovat kymmenkertaiset suhteessa esimerkiksi perunakiloon. Kasvihuonetuotanto kuluttaa puolestaan satakertaisesti enemmän energiaa kuin eläinkunnan tuotteiden tuottaminen. Kuluttaja päättää, kuinka paljon tarvitaan ympärivuotista kesävihannesten tuotantoa ja eläinkunnan tuotteita. Tuottaja ei tee kuluttajan valintoja. Tuottaja voi kuitenkin päättää omasta tuotantotavasta ja senkin sisällä tehdä energiatehokkuuteen vaikuttavia valintoja. Aika näyttää, kuinka suureksi taloudelliseksi tai imagolliseksi tekijäksi se muodostuu. Mutta jo nykyisillä tuotantopanosten ja suorien energiapanosten hinnalla energiatehokkuus tuotantopanoksissa kannattaa. ◀ Kirjoittaja on kehityspäällikkö ProAgria Keskusten Liitossa.


Terveisiä

BioFachista

Teksti: Jan Liesaho Kuvat: Jukka Rajala

Katse tulevaan

Valtaviksi kasvaneet BioFach-messut järjestettiin jo 25 kertaa. Juhlavuoden teema oli Organic 3.0. ja messut avanneessa keskustelussa katsottiinkin tulevaisuuteen.

△ Vegaaniruokaa  tarjottiin messuilla näyttävästi useilla osastoilla. Kasvisruoka yleisesti onkin voimakkaasti kasvava trendi.

B

iofach-messut kokosi jälleen kymmeniä tuhansia luomualan ihmisiä ja tuhansia toimijoita ympäri mailman Nürnbergiin 12.–15.2.2014. Trenditutkija Hanni Rützler ennusti lähitulevaisuuden megatrendejä, jotka vaikuttavat ihmisten kulutustottumuksiin. Rützlerin mukaan yksilöllisyys, kommunikaatio, neo-ekologisuus, globalisaatio, terveyskysymykset ja liikkuvuus ovat tulleet jäädäkseen ja vahvistuvat entisestään. Luomuteollisuuden kannalta tämä tarkoittaa, että kuluttajatovatentistäkiinnostuneempiajatietoisiakuluttamistaan tuotteista. Luomutuottajilla pitäisi olla hyvät edellytykset vastata näihin toiveisiin. Asiakkaat haluavat tulla entistä lähemmäksi tuottajia ja consumer (kuluttaja) sanan tilalle ehdotettiinkin prosumer (kanssatuottaja) sanaa kuvaamaan tulevaisuuden kuluttajaa. Organic 3.0 raportti on ladattavissa messujen sivuilta. Paneeleissa käytiin myös vilkasta keskustelua siitä, onko luomusta tullut jo valtavirtaa. Nürnbergin messuilla tai jossakin kaupungin 4–5 luomusupermarketissa saattoi helposti tulla sellainen tunne. Tilastot kertovat kuitenkin toista. Maailmanlaajuisesti luomutuotanto käsittää alle prosentin viljelypinta-alassa, ja Euroopassakin alle 10 %. Pitkään jatkunut kasvu näyttää myös pysähtyneen. Työn luomun puolesta on jatkuttava täydellä teholla. ◀

△△△ Hampunviljelyyn erikoistuneita viljelijöitä löytyy mm Itävallasta. Hampunsiemenistä voidaan valmistaa monenlaisia ravitsevia ruokia. Hamppuruokien valmistamiseen opastetaan keittokirjallisen verran. △△ Pelkästään nurmirehuun perustuva maidontuotanto on tuotteistettu. Kesällä maito tuotetaan laidunrehulla ja talvella väkiheinällä ilman väkirehuja. Tämän meijerin valikoimissa oli myös eri luomujärjestöjen sääntöjen mukaan tuotettua ja niiden merkeillä varustettuja luomumaitoja, sekä ilman antibiootteja tuotettua maitoa. Halpaketjuille tuotettiin EU-säädösten mukaista private label-luomumaitoja. △ Alppiniittymaitoa  tuotetaan eteläisen Saksan vuoristolaitumilla.

Kirjoittaja on puutarhuri, joka vieraili BioFachissa ensimmäistä kertaa.

Luomulehti 2/2014

41


Terveisiä

BioFachista

Luomu kasvaa uusilla alueilla, kuten Thaimaassa.

Teksti ja kuvat: Leena Saari, Pro Luomu

Aasiaa puhuttelee puhdas ruoka

Euroopasta viedään yhä enemmän luomutuotteita Australiaan ja Yhdysvaltoihin sekä Aasian uusille markkinoille Kiinaan ja Japaniin. Vaikka Aasian markkinat ovat uudet, niissä on valtava markkinapotentiaali

V

suuren väestön vuoksi.

iennin kannalta on huomioitava, että Japanissa ja Kiinassa on suuri pula saastumattomasta maatalousmaasta. Esimerkiksi tällä hetkellä jo noin 800 luomuviljelijää viljelee vuokrattua maa-alaa Japanin rajojen ulkopuolella, kuten Indonesiassa. Fukushiman onnettomuus osaltaan vaikutti paikalliseen maatalouteen, sillä nyt maataloustuotteista joudutaan mittaamaan säteilyarvot. Japanissa luomutuotteet maksavat 2–3 kertaa niin paljon kuin tavanomaiset, mikä on huomattavasti enemmän kuin Euroopassa. Luomupinta-alaa Japanissa on vain noin 0,5 %. Japanissa on keskitytty riisin, vihreän teen, ruskean sokerin sekä soijakastikkeen tuottamiseen ja valmistamiseen luomuna.

Kiina ei luota sertifikaatteihin Vastaavasti Kiinassa ruokaan liittyvät skandaalit ovat saaneet korkeasti koulutetut kuluttajat etsimään turvallisia ja luotettavia vaihtoehtoja. Pekingin seutu kattaa tällä hetkellä kolmasosan Kiinan luomumarkkinoista.

42

Luomulehti 2/2014

Suoramyynti on Kiinassa muuta maailmaa yleisempää, sillä paikalliset eivät luota sertifikaatteihin. Luomumaitotuotteet ovat kasvava tuoteryhmä Kiinassa, sillä tähän asti tarjolla on ollut lähinnä prosessoimattomia tuotteita kuten riisiä ja hedelmiä. Kiinassa ja Japanissa suurin osa luomutuotteista myydään netin tai osuuskuntien välityksellä ja toimitetaan suoraa kotiin. Esim. Japanissa Oisix ja Radish Boya -osuuskunnat ovat keskittyneet erilaisiin luomuelintarvikkeisiin ja luonnontuotteisiin. Näillä osuuskunnilla on yhteensä yli 180 000 osakasta ja niiden liikevaihto vastaa noin 350 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Asiakkaita on erilaisissa osuuskunnissa miljoonia.

Reiluus markkinoiden puristuksessa BioFach on yhdistelmä tuotevalikoiman ilotulitusta messuosastoilla ja seminaarien syvällisiä pohdintoja. Seminaareissa keskusteltiin jopa siitä, sopiiko luomutuotanto oikeastaan markkinatalouteen. Mihin luomutuotteesta maksettava hintapreemio todella menee pitkässä ketjussa? Euroopassa voidaan puhua myös jossain määrin luomun ylituotannosta verrattuna kulutuksen kasvuun. Tämä on osaltaan painanut tuottajahintoja alas esim. Saksassa. Seminaareissa keskusteltiinkin siitä, kuinka sosiaalinen vastuu saataisiin osaksi luomutuotantoa. Luomun globaali kauppa kasvaa vauhdilla sen takia, että tuotannon ja kulutuksen kasvu jakaantuu epätasaisesti. Lähteenä käytetty mm. Heinz W. Kuhlmann (ABC Enterprises INC) ja Xiling Yang (Göttingen Yliopisto, Saksa) puheenvuoroja.

△ Monia kategorioidensa parhaita tuotteita palkittiin Kilpailussa oli mm. mukana suklaa- ja pähkinälevitteitä, chilitahnaa, lasten muroja kuin myös superfoodeja. Prosessointiaste oli monissa tuotteissa melko korkea.


Kasvot luomulle Teksti: Jukka Rajala

Lähimarkkinointiin oppia Saksasta

Parempi syöminen on aitoa elämänlaatua, joka voi toteutua joka päivä. Valvonta on hyvä, mutta luottamus on tärkeämpi.

Harri Hakala

Luomutuotanto on Saksassa ammattitaitoista yritystoimintaa, jatkojalostus on hyvin kehittynyttä ja tuotevalikoimat monipuolisia. Kotimaisuutta ja lähiluomuruokaa arvostetaan. Luomutuotteita markkinoidaan avoimuutta korostaen tuottajan nimellä ja kasvoilla.

Matkan järjestivät Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Luomuliiton Kasvot luomulle–hanke ja Ekocentrian Kestävät hankinnat –hanke. Kirjoittaja on erikoissuunnittelija Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa. luomu.fi/kasvot-luomulle

Harri Hakala

Harri Hakala

Jukka Rajala

S

aksaan 9.–14.2.2014 tehdyllä opintomatkalla 26 lähi- ja suoramyynnistä kiinnostunutta luomuviljelijää ja -yrittäjää sekä ammattikeittiöiden edustajaa tutustuivat suoramyyntiä harjoittaviin luomutiloihin, jatkojalostukseen, luomuhotelliin, luomuravintoloihin, ammattikeittiöön ja luomukauppaan sekä BioFach-luomumessuihin. Lähiluomuruoka on varsin arvostettua Saksassa. Kaikissa vierailemissamme kohteissa yksi yrityksen kilpailukeinoista oli hankkia ja tarjota lähiluomutuotteita. Luomuhotellissa, luomuravintolassa ja luomuaterioita tilauksesta tarjoavassa ateriapalveluyrityksessä oli panostettu tavarantoimittajaverkoston rakentamiseen. Luomutuotteiden markkinoinnissa tuotteiden alkuperä tuotiin esiin ja tuottajan nimi ja kasvot nostettiin esiin. Tärkeää oli vahvistaa asiakkaan luottamusta luomutuotteisiin ja niiden alkuperään. Asiakkaille järjestettiin myös tilaisuuksia käydä tutustumassa tuotteita toimittaviin tiloihin. Matkalla saimme tutustua alan huippuyritysten toimintaan. Tilavierailut olivat avartavia ja verkostomainen toiminta oli opettavaista. Opittiin, että tuotetaan lähellä ja kulutetaan lähellä. ◀

△△△ Lähiluomutuotteet merkitään selvästi. Ne ovat peräisin korkeintaan 150 km etäisyydeltä. △△ Luomukauppa EBL:ssä lähiluomutuotteille annetaan kasvot. „Alueelta alueen hyväksi”.

△ Braunin luomutilan ravintolassa söimme maukkaan ja ravitsevan lounaan. Vierailijat kommentoivat: Tilan toimintaa ohjaavan ajattelun kokonaisvaltaisuus on ihailtavaa. Yhteiskuntavastuun kokemus on viljelijöillä voimakas, myös tulevia sukupolvia ajatellaan. Herrmannsdorferin luomutilan seinältä: Vain sellainen teurastaja on hyvä teurastaja, joka ottaa eläimen kunnioittaen huomioon.

Luomulehti 2/2014

43


e n o u h i v s Ka Teksti ja kuvat: Jan Liesaho

katolla

Ruoantuotanto on valtavien haasteiden edessä, kun ruoankulutus kasvaa, mutta viljeltävää pinta-alaa ei ole lisää. Katseet on syytä kääntää vaikkapa katoille.

M

ontrealin laitamilla, kahden moottoritien risteyksessä, lumikinosten ja ostoskeskuksien ympäröimänä, sijaitsee maailman ensimmäinen kaupallinen kattokasvihuone, rooftop greenhouse. Lufa Farms aloitti viljelynsä vuonna 2011, on jo ehtinyt rakentaa toisen suuremman kasvihuoneen, ja lisää on tiedossa. - Me olemme varmoja että toimintamme laajenee, vaikka tavoitamme toistaiseksi vain muutama tuhatta taloutta. Kymmenen vuoden päästä meillä on toivottavasti viisitoista kasvihuo-

44

Luomulehti 2/2014

netta, yrityksen tiedottaja Laurence Deschamps-Leger kertoo innostuneesti. Katoilla on valtavasti hyödyntämätöntä pinta-alaa, joka voitaisiin ottaa viljelykäyttöön. Lufan esimerkki on rohkaiseva. Yrityksen perustaja Mohammed Hagella ei ollut viljelykokemusta, kun hän päätti tarttua härkää sarvista. Hage sai koottua ryhmän kasvihuoneviljelyammattilaisia, markkinointi-ihmisiä ja rahoittajia. Toiminnan suunnitteluun ja eri tahojen vakuuttamiseen meni vuosia. - Erityisesti viljelijät varoittelivat meitä siitä, että katto irtoaa tai tulee vesivahinkoja ja että tämä ei voi toimia. Nyt

Lufa Farms Perustettu 2011. Kaksi suurta kattokasvihuonetta. Asiakkaana muutama tuhat taloutta. Motivaationa ekologisuus.

Lufa 1 on maailman ensimmäinen kattokasvihuone. Se sijaitsee toimisto- ja varastokiinteistön katolla.


▷ New Yorkin Brooklynissä luomuruokaan keskittyneen Whole Foods-marketin katolle on juuri perustettu Gotham Greens-yrityksen toinen kasvihuone, joka hyödyntää itse tuotettua aurinko- ja tuulivoimaa. ◁ Montrealissa on pitkä ja runsasluminen talvi, kesällä on lämpimämpää kuin Etelä-Suomessa.

kun ammattilaiset ovat käyneet tutustumaan paikkaan, he ovat itse voineet todeta, etta tämä todella toimii. Myos viranomaiset kyseenalaistivat kasvihuoneen soveltuvuuden kaupunkiin, mutta tekniikka ja rakenteet ovat toimineet alusta asti moitteetta. - Meillä oli onnea kun löysimme hollantilaisen KUBO-yrityksen, joka on ollut halukas kehittämään tekniikkaa. Ensimmäinen 2800 neliömetrin kasvihuone on prototyyppi, jonka hintalapuksi tuli noin 1,5 milj euroa. Lufan uudessa kasvihuoneessa on voitu ottaa oppia ensimmäisestä niin taloudellisesti kuin viljelyteknisestikin.

Ylipaineella tuholaiset pysyvät ulkona Lufa syntyi halusta kehittää mahdollisimman ekologinen kasvihuone. Suurimmat haasteet ovat liittyneet viljelytekniikkaan. Tuholaistorjunta ilman kemikaaleja on tuntunut haastavalta. - Uusi kasvihuoneemme toimii ylipaineistettuna, sinne ei siis pääse ulkopuolisia tuholaisia ollenkaan. Lufan kasvihuoneet eivät kuitenkaan ole luomuvalvonnassa. Deschamps-Leger kertoo, että toimintaa suunniteltaessa arvioitiin, että vesiviljely on luontoa vähiten kuormittava viljelytekniikka. Yritys päätyikin suunnittelemaan täysin suljetun vesiviljelytekniikan, joka ottaa talteen myös sadevesiä. Myrkkyjä ei käytetä, mutta lannoituksessa hyödynnetään nestemäisiä epäorgaanisia mikroravinteita. Kasvihuoneen biojät-

teet rumpukompostoidaan ja hyödynnetään paikan päällä. Yrityksen omien tietojen mukaan kasvihuone saa jopa puolet lämmöstään alla olevan kiinteistön kautta. Ulkolämpötila kaupunkiasutuksen keskellä on pari astetta lämpimämpi kuin muualla, hiilidioksidiakin on hieman enemmän. Kesäisin alla oleva toimistokiinteistö pysyy viileämpänä, kiitos kasvihuoneen.

Toistaiseksi vähän esimerkkejä Lufa on alusta lähtien suuntautunut myymään suoraan kuluttajille. Kasvihuoneissa viljellään useita eri tomaattilajikkeita, kurkkuja, chilejä, paprikoita, munakoisoja ja erilaisia lehtivihanneksia. Lufa toimittaa vihanneslaatikoita yli 150 jakopisteeseen viitenä päivänä viiikossa. Päivittäin 600700 montrealilaista tilaa laatikollisen lähiviljeltyjä tuotteita – laatikoissa on muitakin kuin Lufan omia tuotteita. Tiiviisti rakennetussa kaupungissa jakelukulut ovat minimaaliset ja jakelupisteet – kahvilat, parturit, kuntosalit, jne. – saavat Lufan jakelun yhteydessä runsaasti potentiaalisia asiakkaita. Lufa on toiminnallaan todistanut, että kattoviljely onnistuu runsaslumisessakin kaupungissa. Maailmassa on kuitenkin toistaiseksi vähän kattokasvihuoneita. - Saan yhteydenottoja ympäri maailmaa päivittäin. - Alkuinvestoinnit ovat korkeat, joten pitäisi löytää rikas rahoittaja, jollei val-

△ Lufan toiminta kasvaa ja työllistää jo 40 ihmistä, joista noin 12 kasvihuoneilla.

tio tai jokin muu ennakkoluuloton taho ole valmis rahoittamaan tällaista uutta teknologiaa. Olemme eräänlainen prototyyppi, mutta nyt kukaan ei voi vähätellä esimerkkiämme. Lufa on rohkea ja ennakkoluuton pioneeriprojekti ja suunnannäyttäjä. Kasvihuoneiden rakentaminen katoille nykyteknologialla ei voi olla iso ponnistus Suomessakaan. Kattokasvihuoneissa on valtava potentiaali, kunhan löytyy rohkeutta ajatella asiat uusiksi. Voi olla, että se on jo lähitulevaisuudessa välttämätöntäkin. ◀ Kirjoittaja on puutarhuri.

Luomulehti 2/2014

45


Teksti: Jari Tikkanen

Lisää marjanviljelyä

Keski-Pohjanmaalla on selkeää kiinnostusta lisätä luomumarjan tuotantoa.

K

alajoella Rautiossa Vääräjoen Elämystilalla järjestettiin luomumarjanviljelyn tiedotustilaisuus tammikuun lopulla. Marjakasvustojen uinuessa talvilevossa Luomumarjaa maakuntaan -tilaisuudella puhallettiin henkeä alueen luomumarjanviljelyyn. Tietoseppä 2 hankkeen tilaisuudella koottiin yhteen alueen luomumarjanviljelijöitä ja maakunnassa toimivia luomumarjanviljelyä edistäviä hankkeita. Luomumarjaa maakuntaan -tilaisuuden tavoitteena oli kehittää

luomumarjantuotanto tuomalla tietoa kehittämishankkeiden tarjoamista mahdollisuuksista. Tilaisuuteen saapui runsas, lähes kolmekymmenpäinen osallistujajoukko luomumarjantuotantoa aloittavia ja jo pitkään luomumarjantuotantoa harjoittaneita viljelijöitä. Tilaisuuden järjestänyt Tietoseppä 2 on Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla toimiva tiedotushanke. Se järjestää erilaisia teemapäiviä ja infotilaisuuksia ajankohtaisista aiheista Kaustisen ja Kokkolan seutukunnissa sekä Kalajoella, Alavieskassa, Ylivieskassa, Sievissä ja Reisjärvellä.

Marjaa maakuntaan tilaisuudessa ProAgria Etelä-Pohjanmaan marjaasiantuntija Arja Raatikainen esitteli MarjaDiili –hankeen tarjoamia palveluita. Oman marjanviljelyn osaamisen kehittämisessä tärkeä osa on vierailut ja tutustumiskäynnit toimiviin marjayrityksiin. Tähän MarjaDiili –hanke tarjoaa mahdollisuuden. Se on Etelä- ja Keski-Pohjanmaan sekä Pohjanmaan maakunnissa toimiva marjankoulutushanke. Hanke järjestää myös koulutustilaisuuksia ja tilakohtainen neuvonta on merkittävässä roolissa. Pohjois-Pohjanmaan puolella asuvat voivat osallistua hankkeen koulutuksiin, kertoo Arja Raatikainen. Elintarvikealan kehittäminen Keski-Pohjanmaalla –hankkeesta Hannele Syri-Nieminen kertoi marjojen jatkojalostukseen saatavasta avusta. Omien marjojen jatkojalostamisen suunnittelussa yrittäjän ei tarvitse olla yksin.

Ritva Jaakkola

Yhteistyöllä eteenpäin

46

Luomulehti 2/2014

Markku ja Eija Alaverrosen tilalla viljellään luomumustaherukkaa ja -tyrniä. Rakennuksia on kunnostettu kokoustiloiksi.

Tilaisuuden pitopaikkaa Vääräjoen Elämystilaa Kalajoen Rautiossa pitävät Eija ja Markku Alaverronen. Heidän tilallaan on luomumarjanviljelyä: mustaherukkaa ja tyrniä. Markku Alaverronen kertoi Vääräjoen Elämystilan historiasta ja omia kokemuksia luomumarjanviljelystä. Omakohtaisia kokemuksia luomumarjan viljelystä kertoi ylivieskalainen Mauno Autio. Hän kertoi mustaherukan lajikevalinnoista ja loi kuulijoihin uskoa marjanviljelyn onnistumisesta. Mauno toi esille puheenvuorossaan myös yhteistyön merkityksen. Hän kertoi heillä sieviläisen yrittäjäperheen kanssa yhteistyön sujujan hyvin. Heil-


Jari Tikkanen

saskatoon on menestynyt hyvin. Jari Tikkasen mukaan maakunta soveltuu hyvin luonnonmukaisen marjanviljelylle. Maalajit ovat hyviä, kastelumahdollisuus varsin helppoa ja viljelijät ovat kiinnostuneita. Varsinkin luomumansikkaa haluttaisiin ostaa tiloilta enemmän kuin nyt on tarjolla, kertoi Jari Tikkanen. Haasteena ovat vähälumisuus ja alkukesän hallat. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan luomumustaherukan viljelypinta-ala huomoiden osalta olemme Suomessa viljelykeskittymässä, sanoo Jari Tikkanen. Tällaisissa tilaisuuksissa tiedon ja kokemuksen lisäksi tärkeää antia ovat myös tutustuminen toisiin ihmisiin. Hankkeiden tapahtumiin osallistumisella tiedon ja taidon lisäksi kartutetaan marjanviljelyverkostoa. ◀

Ritva Jaakkola

lä kasvustot kypsyvät hieman eri aikaa pellon pienilmaston ja eri lajikkeiden vuoksi. Sen vuoksi ei ole vaikeaa päättää kumman kasvusto korjataan ensin. Tilaisuuden järjestelyissä oli mukana myös Keski-Pohjanmaan Luomuyhdistys ry. Yhdistyksen toiminta-alueeseen kuuluvat Pohjois-Pohjanmaan puolelta Kalajoen, Sievin ja Reisjärven kunnat. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan välinen yhteistyö on tiivistä ja maakunnan raja ei estä alueen toimintaa ja sen kehittämistä. Keski-Pohjanmaan luonnonmukaisen marjanviljelyn tilanteesta ja mahdollisuuksista kertoi ProAgria KeskiPohjanmaan luomuasiantuntija Jari Tikkanen. Luomumarjanviljelypintaalaa Keski-Pohjanmaalla on noin 70 hehtaaria. Mustaherukan viljelyala on 55 ha. Luomumansikka ja –tyrni ovat seuraavaksi merkittävimmät luomumarjakasvit. Viljelyssä on myös vadelmaa ja muita marjoja. Esimerkiksi

△△ Saskatoon kasvusto Kalajoella. Hyvä marja, mutta vaatii vielä tunnetuksi tekemistä. △ Marja-asiantuntija Arja Raatikainen kertoo MarjaDiili -hankkeen järjestävän koulutustapahtumia, opintomatkoja ja tilakohtaista opastusta.

Kirjoittaja on luomuasiantuntija, ProAgria KeskiPohjanmaassa ja sihteeri luomuyhdistyksessä.

Luomulehti 2/2014

47


Valkuaista kännykkäkansalle Saisiko olla proteiinipitoista papupastaa ja paahdettuja

Jukka Lassila

papusnackseja? Ikivanha härkäpapu taipuu muuksikin kuin rokaksi.

teksti: Päivi Mattila

Härkäpavusta

jopa pastaa

K

otimainen härkäpapu on nykyään yleinen eläinten luomurehun lähde. Elintarvikkeena kasvi on vielä suuri tuntematon, vaikka sitä on viljelty Suomessa yli 2500 vuoden ajan, ja nimenomaan ihmisravinnoksi. Tuusulalainen luomuviljelijä Jukka Lassila on vakuuttunut siitä, että härkäpavussa on potentiaalia. Satoa voi myydä asiakkaille muunakin kuin kuivapapuna. – Härkäpavusta voi jalostaa melkein kaikkea sitä, mitä soijastakin. Sen valkuaispitoisuus on paljon suurempi kuin herneissä, noin 30 prosenttia. Lassilan tilalla tuotetaan soija- ja hernerouheen kaltaista härkäpapurouhet-

48

Luomulehti 2/2014

ta. Toinen tuote on papupasta, jota tehdään vehnästä ja härkäpavuista. Lassila valmistaa myös rouskuvia, suolapähkinöitä muistuttavia papusnackseja. Idea ei ole niin erikoinen, kuin miltä se ehkä kuulostaa. Esimerkiksi Intiassa erilaiset papusnacksit ovat tyypillinen katukojun myyntiartikkeli. Maapähkinät taas kuuluvat hernekasveihin. Vielä yksi näyttö härkäpavun mahdollisuuksista tulee Lammilta. Siellä toimiva Palkuainen-yritys on alkanut jalostaa härkäpavuista ja muista kotimaisista palkokasveista tempeä. Tempe on sienirihman yhteen sitoma papukakku.

Joukkaruokaloista esimerkkiä

Aira Sevón ja hänen puolisonsa Peter Holmberg viljelevät härkäpapua ja

perunaa Myrskylässä Uudellamaalla. Sevón uskoo, että härkäpavun käytön yleistyminen edellyttää koulujen ja työpaikkaravintoloiden mukaantuloa. – Ihmisten pitää saada härkäpavun käyttöön esimerkkiä ja oppia. Paras esimerkki on julkinen lounasruokailu. Pavuilla ajattelisi olevan kysyntää joukkoruokaloissa, onhan niiden hinta esimerkiksi lihaan verrattuna hyvin edullinen. Siltä osin kuin papuja käytetään nykyään suurkeittiöissä, ne tulevat kuitenkin useimmiten purkista. Ainoastaan hernekeitto tehdään tyypillisesti alusta asti itse. Lassila arvioikin, että markkinoilla on kysyntää nimenomaan härkäpapujalosteille. Toisaalta myös kuivapavut voivat alkaa kiinnostaa, kunhan kas-


Ruokahävikin vastustajan härkäpapukeitto

viperäistä proteiinia opitaan hyödyntämään ruoanlaitossa nykyistä monipuolisemmin. Nykyinen kattilateknologia sallii sen, että suurkeittiön työntekijä nakkaa kuivat pavut iltapäivällä keittimeen ja ajastaa laitteen kypsentämään ne aamuun mennessä.

Rehulajike sopii jalosteeksi Tänä vuonna voimaan astunut uusi hankintalaki antaa viljelijöille entistä paremmat keinot patistaa alueensa kuntapäättäjiä paikallisten raaka-aineiden käyttöön. – Mutta tässä voidaan onnistua vain siinä tapauksessa, että viljelijät tekevät todellista yhteistyötä keskenään, Sevón muistuttaa. Lassila kertoo syyn: – Härkäpapujen tuotannon vaikeus on sadon suuri laadunvaihtelu esimerkiksi ulkonäön suhteen. On haastavaa saada markkinoille jatkuvasti riittävän hyvälaatuista papua. Sen takia olisi hyvä, että tuottajia olisi useampia. Härkäpavut ovat alttiita kuivuudelle, joten hellekesinä sato voi jäädä vähiin. Viljeltävyydeltään härkäpapu on Lassilan mukaan sinänsä suhteellisen yksinkertainen. Uusia lajikkeita voi puida puimakoneella. Härkäpavusta on saatavilla runsaasti eri lajikkeita, joiden maku, koko ja väri vaihtelee. Lassilan kokemuksen mukaan nykyiset rehulajikkeet, kuten Kontu, sopivat hyvin jatkojalosteiksi ja keittoihin. Herkullisille värikkäille maatiaisille ja vanhoille isosiemenisille lajikkeille, kuten Hangdown, on olemassa oma käyttäjäkuntansa. Ravintolat ostavat näitä papuja esimerkiksi salaatteja varten. ◀

puolet kuivattuja, liotettuja ja keitettyjä härkäpapuja puolet erilaisia juureksia, sipulia ja perunaa valkosipulia luomukasvislientä suolaa yrttejä (persiljaa, lipstikkaa, rakuunaa: mitä pakkasesta löytyy) mustapippuria myllystä (tilkka luomukermaa) tilkka luomuneitsytrypsiöljyä tai nokareet maustamatonta jogurttia krutongit: kuivahtanutta leipää (Liota papuja reilussa vedessä yön tai työpäivän yli, 10–12 tuntia. Kerralla kannattaa keittää iso kattilallinen ja laittaa osa pakkaseen.) 1. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Freesaa ne pienessä määrässä rypsiöljyä. Kuutioi kuivahtanut leipä ja paahda pannulla pienessä määrässä rypsiöljyä. 2. Kiehauta vesi ja mausta kasvisliemellä. Keitä juurekset, peruna ja sipuli kypsiksi, heitä joukkoon keitetyt härkäpavut. Jos härkäpavut eivät ole entuudestaan kypsiä, laita ne ensin kypsymään (30– 45 min) ja lisää juurekset vasta kypsien papujen joukkoon. 3. Poista keitinlientä. Lisää freesatut valkosipuli ja sipuli ja soseuta. Lisää tarvittaessa keitinlientä oikean koostumuksen aikaan saamiseksi. Lisää suola, mustapippuri, (kerma) ja silputut yrtit, mutta jätä yrttejä vähän koristeluun. 4. Maista. Annostele lautaselle ja pyöräytä päälle ohuena nauhana tilkka rypsiöljyä tai nokare jogurttia. Ripottele vielä krutonkeja sekä vähän silputtuja yrttejä koristeeksi. Nauti.

Jukka Lassila

Markku Lassila

Aira Sevón suosittelee härkäpapua esimerkiksi patoihin ja kasvissosekeittoihin. Papua lisäämällä keitto pitää nälkää hyvin, mutta pavun maku ei tule juuri lainkaan esille. Soppa maistuu siksi helposti niillekin, jotka eivät ole entuudestaan tottuneet papuihin. Tähän käyvät kaikki jääkaapista ja kellarista löytyneet nahistuneet juurekset. Esimerkiksi maa-artisokat, porkkanat, perunat, palsternakat, persiljanjuuret, sellerinpalaset jne. Tässä keitossa papua on paljon, joten papukin maistuu.

Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut toimittaja ja yksi Härkäpapua sarvista –lähiruokakasviskeittokirjan tekijöistä.

Luomulehti 2/2014

49


Teksti: Sampsa Heinonen

Tarvitaanko alihankintasopimusta, jos luomutila kuivauttaa viljaa toisen luomutilan kuivaamossa? Tarvitaanko alihankintasopimus, jos kyseessä on luomuvalvontaan kuuluva teurastamo, eli se valmistaa luomutuotteita myös omaan lukuunsa? Vastaus on selkeä: Kyllä tarvitaan. Näihin tavallisiin alihankintatilanteisiin on kuitenkin liittynyt epäselvyyttä.

Alihankintasopimus takaa katkeamattoman luomuvalvontaketjun

A

lihankintasopimukset ovat normaali tapa antaa luomutuotteiden käsittelyvaiheita ulkopuolisen tahon hoidettavaksi: Naapuri kuivaa luomuviljasi tai luomueläimet palaavat takaisin luomutilalle luomulihoina. Tehtäviä voivat myös olla esimerkiksi tuotteiden kuljetukset, vastaanotto, erilläänpito, puhdistustoimenpiteet, valmistus, tuotteiden merkintä, varastointi, luovutukset ja muu käsittelyyn liittyvä työ.

Käsittelyn aikana tuotteen omistajuus ei vaihdu, joten omistaja on vastuussa tuotteiden aitoudesta eli katkeamattomasta luomuvalvontaketjusta. Alihankintatoiminnot tarkastetaankin osana päämiehen toimintaa eikä alihankkijalta edellytetä valvontaan kuulumista itsenäisenä toimijana, ellei tällä ole omaan lukuun suoritettavaa luomutoimintaa. Alihankkijoiden päämiehelle suorittamien alihankintatoimintojen on oltava tarkastettavissa. Siksi päämiehen on pyydettävä alihankkijalta kirjalli-

Käsittely, valmistus

Sama alihankintana (eli lisäksi)

Vähäinen käsittely

Omien tuotteiden merkintä ja vähäinen käsittely Kuvaus luomusuunnitelmaan - ilmoitusta ELYkeskukselle ei tarvita) ELY-keskus tarkastaa tilalla

Luomusuunnitelma + alihankkijan sitoumus + Ilmoitus ELY-keskukselle ELY-keskus tarkastaa (esim. luomutilan naapuritilan, joka kuivaa ja varastoi) Evira tarkastaa (esim. porkkana-pakkaajan)

Alhaisen jalostusasteen valmistustoiminta

Omien tuotteiden jalostus Kuvaus luomusuunnitelma valvontaan liittäminen Liityttävä erikseen valvontaan eli tehtävä hakemus ELY-keskukseen ELY-keskus tarkastaa tilalla

Luomusuunnitelma + alihankkijan sitoumus + ilmoitus ELY-keskukselle Evira tarkastaa alihankkijan (esim. teurastamo tai mylly)

Muu elintarvikkeiden valmistus tai tukkukauppa

Raaka-aineita tilan ulkopuolelta Luomusuunnitelma Liityttävä erikseen valvontaan eli tehtävä hakemus Eviralle Evira tarkastaa maatilalla

Luomusuunnitelma + alihankkijan sitoumus + ilmoitus Eviralle Evira tarkastaa alihankkijan

50

Luomulehti 2/2014

nen sitoumus, jonka tarkoituksena on täyttää lainsäädännön vaatimus kirjallisesta sopimuksesta, että alihankkijan tiloissa noudatetaan luomuehtoja. Päämies liittää sitoumuksen osaksi omaa luomusuunnitelmaansa, ja ilmoittaa alihankkijan toimipaikan valvontaviranomaiselle. Alihankintatoimintojen osalta kirjanpito on laadittava siten, että päämiehen luomutilalle saapuvat ja sieltä lähtevät tuotteet ovat jäljitettävissä toimittajiin, myyjiin, vastaanottajiin ja ostajiin. Vaikka alihankkija laatisi kirjanpidon, päämiehen vastuulla on varmentua, että se on riittävä jäljitettävyyden takaamiseksi. Evira on laatinut sopimusmalleja, jotka helpottavat sopimusten laatimista eri tilanteissa: Vuokrasopimusmalli on suunniteltu tilanteisiin, joissa vuokran kohteena ovat luomutuotannossa käytettävät tilat (esimerkiksi varastot) ja laitteet. Vuokra- ja alihankintasopimus -mallissa sopimuksen kohteena on luomutuotannossa käytettävien tilojen tai laitteiden lisäksi myös luomutuotteiden käsittelytehtäviä. Alihankintasopimusmalli sisältää esimerkin tavasta, jolla sitoumuksen voi antaa kun alihankintaa sovelletaan tuotteiden valmistustoimintaan (esimerkiksi viljan jauhatus rahtimyllyssä tai sopimusteurastus) ilman tilojen vuokrausta.


Markku Lassila

Milloin riittää vuokrasopimus, milloin tarvitaan alihankintasopimus?

Sopimusmalleissa on valmiit tekstit, jonka mukaan alihankkija sitoutuu siihen, että alihankintasopimuksen kohteena olevaan toimintaan sovelletaan päämiehen luomusuunnitelmassa kuvattuja toimintatapoja ja luomuvalvontajärjestelmää ja että alihankkija sallii valvontaviranomaisen toimeksiantamat tarkastukset alihankinnan kohteena olevissa tiloissa ja toiminnoissa.

Alihankintatoiminnasta ilmoittaminen valvontaviranomaiselle Alihankkijan toimipaikan ilmoittamisesta valvontaviranomaiselle vastaa päämies. Kaikki luomumaatilat kuuluvat ELY-keskuksen valvontaan. Alkutuotannon lisäksi ELY-keskukset hoitavat luomutuotannon valvonnan tuotteiden vähäisen käsittelyn (esimerkiksi viljan kuivaaminen ja perunan pakkaaminen) ja alhaisen jalostusasteen valmistustoiminnan osalta, eli kun tuotteet valmistetaan tilan omista luomuraaka-aineista. Samoja toimintoja (esimerkiksi eläinten teurastamista) voi maatila teettää alihankintana, eli silloin ilmoitus alihankintatoiminnasta tehdään ELY-keskukselle. Alihankkijoiden toimipaikat tarkastetaan paikan päällä vähintään kerran vuodessa, mutta ei aina samalla kertaa kun esimerkiksi päämiehen maatila, näin esimerkiksi silloin kun samalla alihankkijalla on monta päämiestä. ELY-keskus tarkastaa esimerkiksi luomutilan naapuritilan, joka kuivaa ja varastoi luomuviljoja, mutta kauempana olevat ja ammattimaista varastointia harjoittavat toimijat, kuten Suomen

Arkisto

Kun kuivuriin on käyttöoikeus osakkuuden tai vuokrasopimuksen kautta, riittää kuvaus luomusuunnitelmassa, koska niissä ei ole kyse alihankinnasta. Jos sen sijaan vaikkapa naapuri hoitaa luomutuotteiden käsittelyä, esimerkiksi kuivausta ja siihen liittyvää mahdollista varastointia, on kyseessä alihankinta.

Tarvitaanko alihankintasopimus palautuslihan takia, jos kyseessä on luomuvalvontaan kuuluva teurastamo, jolla on myös omia luomutuotteita? Rahtiteurastukset ja tuottajapalautukset edellyttävät aina alihankintasopimusta kun lihat halutaan takaisin luomulihoina. Alihankintasopimus tarvitaan myös siinä tapauksessa, että teurastamo kuuluu luomuvalvontaan omaan lukuunsa valmistettujen luomutuotteiden osalta. Ilman alihankintasopimusta ja alihankkijan toimipaikan ilmoittamisesta luomuvalvonnalle on lihat merkittävä ilman viittauksia luomutuotantoon.

Viljava, tarkastetaan keskitetysti Eviran toimeksiannosta. Alihankkijan tarkastaminen tarkastuskertomus, päätös tarkastuksesta ja asiakirjaselvitys toimitetaan aina päämiehelle. ELY-keskusten ja Eviran yhteinen tietojärjestelmä, johon kaikki toimipaikat on merkitty, onkin tärkeä osa katkeamatonta luomuvalvontaketjun. Oheinen taulukko kertoo, kuka ilmoittaa, mitä ja kenelle, kun kyseessä on luomutilan tuotteiden vähäinen käsittely, alhaisen jalostusasteen valmistustoiminta tai muu elintarvikkeiden valmistus. Sarake ”sama alihankintana”

kertoo mitä lisäksi tarvitaan vastaavissa alihankintatilanteissa. Luomutila voi myös kuulua Eviran valvontaan luomutuotteiden valmistuksen osalta, kun se esimerkiksi käyttää raaka-aineita tilan ulkopuolelta. ◀ Tarkemmin näistä alihankinnasta on kerrottu Eviran ohjeessa Luonnonmukainen tuotanto 1 - Yleiset ja kasvintuotannon ehdot luvussa 10 Tuotteiden varastointi, kauppakunnostus ja jalostus. Sopimusmallit: www.evira.fi > Asiakokonaisuudet > Luomu > Luomun lomakkeet ja ohjeet.

Luomulehti 2/2014

51


Tuotteen tarina Teksti ja kuvat: Johanna Lampinen

West Chark:

uusia luomumakkaroita ja ilmakuivattua karitsanpaistia Vuoden luomutuote 2013 –tittelinkin lumikinkullaan voittanut lihatuoteyritys West Chark Oy tarjoaa uusia tuotteita herkutteluun.

52

Luomulehti 2/2014

H

erkkugrilleri on miedonmakuinen sianpaistista ja –silavasta valmistettu kypsä makkara, jota voi syödä sekä kylmänä että lämpimänä. - Jos haluat lämmittää Herkkugrilleriä rasvattomalla pannulla, voit nopeuttaa valmistumista puolittamalla makkaran pitkittäin ja samalla voit hyödyntää makkaran oman rasvan, keittiömestari ja konsulentti Kenneth Löfberg West Charkista neuvoo. -Ice Lamb on ilmakuivattua voimakassuolaista karitsanpaistia, joka sopii Tapas-lautaselle tai jota voidaan nauttia sellaisenaan chutneyn tai hillokkeen kanssa, Löfberg kertoo. Sadan gramman valmistamiseen on käytetty 145 grammaa lihaa. Villigrilleri on sianpaistia ja naudanlihaa sisältävä tuoremakkara, joten sen valmistamisessa on muistettava kypsentäminen. - Villigrilleri voidaan ensin käännellä pannulla, jotta siihen saadaan mukavaa väriä ja sitten se kannattaa kypsentää vaikkapa höyryttämällä. Höyryttäessä voit käyttää vettä, mutta jos haluat muunnella makuja, tumma olutkin käy, Löfberg vihjaa. Muita uutisia West Charkilta on pyrkimys toiminnan laajentamiseen Saksaan. West Chark Oy on nimittäin mukana Suomi-kampanjassa Berliinissä 3.–15. maaliskuuta. Yrityksen tavoitteena on saada tuotteita, muun muassa Lumikinkku ja Ice Lamb Berliinin tavaratalon Galeria Kaufhofin pysyviin tuotevalikoimiin.

Villigrilleri koemaistajan suosikki

Maistelijana toimii Oiva, 10-vuotias koululainen. Herkkugrilleri-makkaran leikkauspinnassa näkyy punaisia ja vihreitä pilkkuja, sillä tuotteessa on aurinkokuivattua tomaattia ja ruohosipulia. Tulisesta ulkonäöstään huolimatta, Herkkugrillerin maku on mieto ja jälkimaku erittäin miellyttävä. – On hyvää ja maistuu jotenkin makealta, mutta ei liian makealta, Oiva toteaa. Ice Lamb on ohuiksi pitkiksi siivuiksi leikattua tummanväristä paistia, jossa maistuu lammas miellyttävällä tavalla. Oivan kanssa juomme vettä palan painikkeeksi, sillä tuotteen suolapitoisuus on neljä prosenttia. Villigrilleri-tuoremakkaran paistettuna rapeakuorisen makkaran mauista selkeästi esiin nousevat nokkonen ja sienet. – Tämä on herkullista, ehdoton suosikkini, Oiva sanoo huuliaan lipoen. ◀


Lakiehdotus luonnonmukaisen viljelyn valvonnasta herätti laajasti keskustelua viljelijän oikeusturvasta. Asian pohjalta tehtyjä lausuntoja on huomioitu valmistelussa, mutta tämän lehden mennessä painoon ei toimituksella ole kirjallista tietoa ehdotukseen tehdyistä muutoksista.

Luonnonmukaisen viljelyn valvonta

Alla julkaistu Ekoviljelijöiden joulukuussa tekemä lausunto kuvastaa lakiluonnoksen herättämää tunnemyrskyä kentällä.

T

utustuimme hallituksen lakiesitykseen luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta. Muistettava on, että maataloustuotanto on tuottavaa työtä. Se työllistää elintarvike-, koneteollisuutta, kauppaa ja monia palveluelinkeinoja. Tämän lisäksi melkoisen määrän virkakoneistoa. Tuotannon laatu on maailman huipputasoa, jota ei voi siirtää halvan työvoiman maihin: "Pellot pysyvät paikoillaan". Kotimainen elintarviketuotanto on ainoa mahdollisuus taata ruokahuolto maassamme. Ei ole mahdollista ostaa kaikkea muualta. Velkaantuminen on nytkin aika pelottavaa. Täytyy muistaa että maailmassa aavikoituu vuosittain miljoonia hehtaareita viljelysmaata ihmisten toimien (ilmastonmuutos, saasteet) vuoksi. Ei olisi yllätys vaikka ruokapöytäämme tulisi monenlaisia yllätysvieraita. Uutisista voimme nähdä millaista on, kun ruokaa ei ole tarpeeksi. Luomuviljelijät ovat elintarviketuotannon pioneereja. Tuotantoa kehitetään niin, että viljelykierto toimii ravinteiden osalta häviöttömästi ilman kemiallisesti valmistettuja tuotantopanoksia. Ravinnepäästöjä vesistöihin ei tule. Biologinen ravinnesynteesi täytyy olla hallinnassa. Esimerkiksi typpibakteerien avulla toimiva typensidonta on tehokkain tapa hyödyntää auringon energiaa. Kemialliset typpilannoitteet valmistetaan luonnonvaroja tuhlaten öljystä ja maakaasusta. Luomun tavoitteena on maatilojen omavaraisuus ja siten ruokahuollon toimivuus myös kriisitilanteissa. Luomutuotteiden kysyntä on kasvanut valtavasti. Ihmiset haluavat puhtaasti tuotettua ruokaa. Tällä hetkellä luomutuotteita ei ole tarpeeksi täyttämään kotimaista kysyntää. Vientimahdollisuuksia ei voida hyödyntää, koska ei ole myytävää. Seurauksena on ulkomaisten luomutuotteiden ilmestyminen kauppaan. Niiden tuotantovalvonnasta ei ole tarkkaa tietoa. Viljelijälle edunmukaista on luotettavat ja selvät pelisäännöt. Väärinkäytökset tuhoavat kuluttajan

luottamuksen ja samalla koko tuotannon. Kansantaloudellisesti kannattavaa on tuottaa sellaisia tuotteita, jotka käyvät kaupaksi. Luomutiloilla ulkomaiset tuotantopanokset korvataan tilalla tehtävällä työllä. Tilat voivat tarjota tuottavaa ja mielekästä työtä tuhansille nuorille. Kyseisen lakiesityksen sisällön voi sanoa olevan pääosin järkevää ja tarpeellista. Esityksen monisanaisuus ja viittaukset EU-lainsäädäntöön tekevät siitä vaikeasti seurattavan ja hyvin tulkinnanvaraisen. Sisällöstä saa käsityksen, että tekijöillä ei ole minkäänlaista käsitystä luomutilojen toiminnasta. Tilanne on samanlainen, jos maanviljelijä määräisi mitä lääkäri saa tehdä ja mitä ei. Luomuliiton tavoitteena on ollut vähentää byrokratiaa, jota tämä lakiesitys kyllä lisää. Tällaisenaan tätä lakiesitystä ei tulisi missään nimessä hyväksyä. Se lopettaisi suomalaisen luomutuotannon. Lakiesitys tulisi tehdä uudelleen ja suunnitteluun ottaa mukaan vastuulliset ammattikunnan edustajat. §16 tekee mahdolliseksi virka-avun käytön tarkastajan mielivallan mukaan. On aika outoa että luomutarkastaja ryntää kotiin poliisin kanssa. Siinä putoavat tavoitteet ihmisen ja ympäristön turvallisesta tulevaisuudesta. Ainoa vaihtoehto on luomuviljelyn lopettaminen. Tätä ei olisi voinut kuvitella silloin kun luomuviljelyn periaatteita luotiin. Tällaiset lakipykälät eivät kuulu länsimaiseen demokratiaan. Ne ovat kotoisin Stalinin aikaisesta Neuvostoliitosta. Kovasti ihmetyttää että lakiesityksen hyväksyjinä ovat pääministeri Jyrki Katainen ja maatalousministeri Jari Koskinen. Ekoviljelijät ry Etelä-Pohjanmaan luomuyhdistys

Luomulehti 2/2014

53


Palveluksessanne Seuraava Luomulehti ilmestyy 30.5!

Luomuviljelyyn

Siemeniä

Laatusiemenet luomuun! - viljat, timoteit, raiheinät - nadat, apilat, virnat - nurmiseokset, ympit

Toimitukset koko maahan. Rahoitusjärjestelyt. Haetaan sopimusviljelijöitä! Suomen Luomusiemen Oy 0400-273 873 f. 017-758 416 luomusiemen@luomusiemen.fi

luomutuotteita

Taimia Tied. Antti Keskitalo

puh: 040-509 2326 Luomumansikantaimia

Keskitalon tilan tuottamia paakkutaimia saatavilla kevään 2014 istutuksiin. Tuottamamme lajike on Polka. Luomu-mansikan kysyntä on erittäin hyvä ja lisää viljelijöitä tarvitaan. Hintaan sisältyy myös viljelyneuvonta tuotannon aloittamiseksi. Tuotantomme on viranomaisten valvomaa. Tilaukset nettikaupasta: www.keskitalontila.fi

karjatilalle

luomuviljelyyn

Kärki Vitalix Nuolukivet Tilaa nyt nuolukivet ennakkohintaan! Kärki Vitalix Magnesium Kärki Vitalix Kalsium Kärki Vitalix Umpi Kärki Vitalix Lammas P. 064 298 900 www.karkiagri.fi

54

Luomulehti 2/2014


Ilmoitusmyynti Maritta Humala, puh. 040 709 9856 palmera@kotiposti.net

Luomun erikoisneuvoja Ulla-Maija Leskinen kertoo 2014 luomusopimuksien vaihtoehdoista. Teksti: Ulla-Maija Leskinen

karjatilalle

U US I

Detamin Mineral Lick Plus-nuolukivi

Melassoitu, erittäin maittava nuolukivi, jossa korkeat vitamiini- ja hivenainepitoisuudet. Hyväksytty luomuun. 20 kg astia. Sisältää mm: A-vitamiini 250.000 k.y., D3 -vitamiini 50.000 k.y., E-vitamiini 500 mg, Sinkki 6000 mg, Mangaani 4000 mg, Kupari 1200 mg, Jodi 100 mg, Koboltti 18 mg, Seleeni 40 mg

www.eurotrading.fi

ohjelmistoja

koneita

p. 010 3211 950

Luomusopimuksia katkolla

U

usia ympäristötuen erityissopimuksia voi hakea tänä vuonna todennäköisesti vain luonnonmukaiseen tuotantoon ja luonnonmukaiseen kotieläintuotantoon sekä hoitosopimuksiin, jotka on toteutettava ei-tuotannollisten investointien jälkeen. Tänä keväänä on katkolla vuonna 2008 (2013 vuodella jatketut) ja 2009 tehdyt luomusopimukset. Näihin sopimuksiin voi alle 65-vuotias viljelijä hakea vuoden jatkoa lomakkeella 217. Sopimusalasta voi jättää alueita pois ilman takaisinperintää, jos vuokrapeltoja jää pois hallinnasta. Lomakkeen liitteenä on toimitettava viljelykiertosuunnitelma vuoden 2014 osalta. Suullinen vuokrasopimus hyväksytään jos vuokra-aika 1–2 vuotta. Vuosina 2008–2011 alkaneisiin sopimuksiin ei voi hakea lisäalaa, mutta uuden korvaavan sopimuksen voi tehdä, jos uutta peltoa on yli 2 ha. Tällöin liitteenä on oltava 5 vuoden vuokrasopimukset. Vuonna 2012 ja 2013 alkaneisiin uusiin sopimuksiin voi hakea lisäalaa jos pinta-ala on kasvanut alle 50 %. Jos pinta-ala lisääntynyt yli 50 % on haettava uutta sopimusta jonka liitteenä oltava 5-vuotinen vuokrasopimus. Kokonaan uusia luomusopimuksia voi hakea kotieläintila lomakkeella 215E ja kasvinviljelytila lomakkeella 215K. Hakemukseen on liitettävä tarvittavat liitteet: 5-vuoden vuokrasopimus, todistus ammattitaidosta, liite peruslohkoista, viljelykiertosuunnitelma, digikartat lohkoista, jotka siirretään luomuun kasvulohkoittain (kasvulohkot rajataan punaisella). Tarvittavat liitteet uusiin sopimuksiin ovat liite peruslohkoista, todistus viiden päivän luomukoulutuksesta, luomusuunnitelma, viljelykiertosuunnitelma ja hakemus luonnonmukaiseen valvontajärjestelmään kuulumisesta (Luomuvalvontalomake 1 ja Täydennyslomakkeet 1a ja 1d /Evira).

Lisätietoja: ProAgria Etelä-Pohjanmaa ulla-maija.leskinen@proagria.fi, puh. 040 504 5591

Luomulehti 2/2014

55


På svenska Sommarens fräscha grönsakslåda var en succe bland REKOJakobstads konsumenter.

Text och bilder: Thomas Snellman

Rejäl konsumtion REKO blev namnet för ett system att sammanföra producenter och konsumenter på ett helt nytt sätt. Konceptet har på kort tid fått stor genomslagskraft i Österbotten. För tillfället finns ett tiotal producenter och över 500 konsumentfamiljer engagerade i större eller mindre

D

omfattning. et hela började med att jag av en slump besökte en AMAP-leverans i Doué-laFontaine i Frankrike i slutet av oktober 2012. Jag blev genast överväldigad över deras sätt att sammanföra producenter och konsumenter och bestämde mig för att införa något motsvarande i Finland. Väl hemkommen presenterade jag mina tankar för verksamhetsledare Ann-Sofi Ljungqvist inom projektet EkoNu, där jag för övrigt själv

56

Luomulehti 2/2014

är verksam. Jag tog också kontakt med Jonas Harald på Foodia och tillsammans började vi fundera; hur starta upp något motsvarande? Konceptet fick arbetsnamnet REKO, från förstavelsen i ”rejäl konsumtion”. Att motsvarande finska benämning ”reilu kuluttaminen” ligger nära, bidrog också. I januari 2013 gick vi till den lokala pressen och presenterade vår idé. Vi satte in en annons om ett allmänt möte och tre dagar senare, den 22 januari, dök kring femtio personer! upp på ”After Eight” i Jakobstad. En arbetsgrupp bildades omgående för att gå vidare med projektet. Arbetsgruppen tog fram en broschyr på bägge språken, samt använde alla tänkbara kanaler för att hitta producenter som kunde börja leverera. Parallellt startades en motsvarande arbetsgrupp i Vasa. I något skede togs beslutet att starta två pilotprojekt, REKO-Jakobstad/Pietarsaari och REKO-Vasa/Vaasa, inom ramen för EkoNu och med Foodia som stark samarbetspartner. Under vårens lopp hölls några informationsmöten och samtidigt presente-

rade vi idén på mässor både i Jakobstad och Vasa. Intresserade anslöt sig i jämn takt och för att sköta den interna kommunikationen startades två slutna, skilda facebookgrupper, en i Jakobstad och en i Vasa.

Första leveransen i Juni Till en början byggde konceptet på en två månaders avtalsperiod, där konsumenter tecknade avtal med enskilda producenter. Alltså innan själva verksamheten startade ordnades ett par avtalsmöten på bägge orterna. Torsdagen den 6 juni var dagen D när den allra första leveransen skedde i Jakobstad. På plats fanns vid premiärtillfället två grönsaksproducenter (varav en eko), en ekonötköttsproducent, surdegsbröd samt bondost. Dessutom fanns lite ägg att tillgå. Starten skedde med ett ganska smalt sortiment men de trettiotalet konsumenter som gjort avtal gick nöjda och glada omkring och småpratade med producenterna. Verksamheten i Jakobstad fortsatte varje torsdag hela sommaren. Sakta


men säkert ökade också utbudet med bl.a. ekogriskött, ekofårkött, jordgubbar, hallon, blåbär, havtornsbär, sockermajs och ägg. Utdelningstillfällena på Optimas parkering lockade också nyfikna till platsen och ganska snart lärde sig leverantörerna att hämta med lite mer än vad som var förhandsbeställt. I Vasa skedde utdelningen varannan vecka från början av juli. Delvis med samma leverantörer eftersom det stora problemet fortsättningsvis är att hitta tillräckligt med intresserade producenter. För en producent innebär REKO många fördelar; produkterna är beställda på förhand (inget spill), produkterna är betalda på förhand (gäller främst köttprodukter) om inget annat överenskommits. Tidseffektivt eftersom själva fördelningen sker på en halv timme. Konsumenterna får färska produkter direkt från producenten utan mellanhänder. Att få produkter från flera producenter samtidigt är kärnan i systemets framgång tillsammans med den sociala gemenskap som uppstår bland alla inblandade.

Facebook ett dialog plats Till en början byggde allt på skriftliga avtal, men gradvis växte ett koncept med beställningar enligt behov via facebooksidan fram. Detta skedde helt naturligt utan styrning och man kan säga att REKO-konceptet började leva sitt eget liv. För att få igång det hela behövdes skriftliga avtal, men nu när syste-

△ Hanna Palovuori var den första konsumenten som hämtade sina produkter vid Optima i Jakobstad den 6 juni 2013. ▷ Standardsortiment av vinterprodukter på REKOJakobstad.

met rullar behövs väldigt lite styrning. För tillfället är det främst listan över producenter och vilka fördelningsdagar var och en dyker upp som medför lite arbete. Att dessutom själva fördelningen är fullständigt kostnadsfri för både producenter och konsumenter torde vara väldigt unikt. Facebook fungerar som dialogplats för verksamheten. Alla varken finns eller vill finnas på facebook så en del konsumenter måste söka information via andra kanaler. Detta kan ske via hemsidor där producenter är listade med kontaktuppgifter eller genom att dyka upp på ett fördelningstillfälle för att göra beställningar för framtiden.

Fram till slutet av 2013 har produkter för uppskattningsvis 80 tusen euro föremedlats via denna verksamhet i Jakobstad och Vasa. Initiativet har inte gått spårlöst förbi. Media har kontinuerligt rapporterat om företeelsen och ofta som förstasidesartiklar. Likaså har andra orter hört sig för för att starta upp egna likartade verksamheter, bland annat Nykarleby, Kristinestad och Västra Nyland. På finskt håll har en REKO-ring startats i Vesilahti med första leverans inprickad till 19 februari. ◀ Skribenten är projektanställd vid EkoNu. Mer info kring REKO-konceptet finns på www.ekonu.fi/reko.

Luomulehti 2/2014

57


Kysymyksiä

Luomuliiton asiantuntijat vastaavat

Luomuliiton puhelin- ja sähköpostineuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin.

@ neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 936 0377 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta

Miksi luonnon pyretriini on poistumassa ja löytyykö sille korvaajaa?

58

Luomulehti 2/2014

Puutarhatuotannon asiantuntija Mikko Rahtola puh. 040 573 4791

Tuomas Mattila

uusi maaperä- ja energia-asiantuntija. Hän on tullut tutuksi mm. Luomulehdestä ja kokonaisvaltaisen tilanpidon koulutuksista. Koulutukseltaan hän on sekä tekniikan tohtori että maa- ja metsätaloustieteiden maisteri. Esimerkiksi ravinne- ja laiteasioissa hänellä on vertaansa vailla olevat edellytykset löytää ratkaisuja.

puh. 040 9331 694

Meille on tulossa uusia luomutuotteita valikoimiin. Vaaditaanko uusi tarkastus ennen sitä vai miten se taas menikään? Mukava kuulla, että saadaan uusia luo-

mutuotteita markkinoille. Mitään uutta tai ylimääräistä tarkastusta ei vaadita. Mutta teidän tulee muistaa ilmoittaa aina uusista tuotteista ja muistakin oleellisista muutoksista toiminnassanne valvovalle viranomaiselle eli teidän tapauksessa Eviralle. Ilmoitus voidaan tehdä Eviran muutosilmoitus lomakkeella, joka löytyy Eviran kotisivuilta. Muistattehan päivittää myös muutokset luomusuunnitelmaanne. Onnea uusille luomutuotteille!

Elintarvikeasiantuntija Jaana Elo puh. 040 9641 518 Elisa Niemi

asetuksen määrittelemiä kasvinsuojeluaineita, joita on tällä hetkellä listattuna kaikkiaan noin 27 ainetta tai aineryhmää. Jotta torjunta-ainetta voidaan myydä myös Suomessa, sen tulee kuulua lisäksi TUKESin ylläpitämään kasvinsuojeluainerekisteriin. Jos aine kuuluu sekä TUKESin että EU:n listalle, se voidaan merkitä Eviran ylläpitämään listaan luomussa sallituista torjunta-aineista. Tällä hetkellä näitä aineita on Eviran listalla 18 tuotemerkkiä. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että esimerkiksi Ruotsin luomutuottajilla on käytössä suunnilleen sama määrä rekisteröityjä valmisteita, vaikkakaan ei aivan samoja. Pyretrum-päivänkakkarasta valmistettu luonnon pyretriini on ollut luomun perinteisiä pitkään käytettyjä torjunta-aineita, mutta se on nyt poistumassa markkinoilta 2015. Pääasiallinen syy ovat kiristyneet ympäristövaikutusten arvioinnit ja erityisesti pyretriinin haitalliset vaikutukset vesieliöihin. Luomuliitto reagoi asiaan jo ennakolta pari vuotta sitten, jolloin haettiin ns. koetoimintalupaa korvaavalle neem-puu-uutteesta tehdylle valmisteelle. Koetoimintaluvassa aineen käyttäjät rekisteröityvät hakevan organisaation kautta ja lupaavat raportoida kokemuksiaan aineen käytöstä. Neem-valmiste ei täysin korvaa

pyretriiniä, sillä se ei suoranaisesti tapa tuholaisia, vaan hidastaa niiden syöntiä ja lisääntymistä. Pienen puutarhatuotantomaan, kuten Suomen ongelma sekä tavanomaisessa että luomuviljelyssä on se, ettei moni valmistaja halua tehdä tuhansien eurojen hintaista ja vaativaa kasvinsuojeluainerekisteröintiä, jos markkinat arvioidaan kannattamattoman pieneksi. Koetoimintalupa voi silloin olla toimiva ratkaisu. Neem-uutteen lisäksi jatkossa koetoimintaan on toivottu mm. rikkiä ja rikkikalkkia, joita voidaan käyttää sienitauteja vastaan. Muuten kasvinsuojelun suuntaus kaiken kaikkiaan näyttää olevan, että varsinaisia torjunta-aineita poistuu markkinoilta enemmän kuin uusia valmistetaan. Tilalle tarjotaan kasvavaa valikoimaa biologista torjuntaa sekä erilaisia kasvia vahvistavia elisitoreja, ns. hoitoaineita, joiden hyväksyntämenettely on kevyempi kuin varsinaisten torjunta-aineiden.

Arella Rahtola

Luomupuutarhatuotannossa voidaan käyttää vain EU:n luomu-

Tuomas Mattila on


Markku Lassila

Voit soittaa tai lähettää kysymyksiä osoitteeseen neuvonta@luomuliitto.fi. Niihin vastaavat Luomuliiton asiantuntijat.

Minulle on tarjottu vuokrattavaksi lohkoja, joissa on kohtuullinen määrä hukkakauraa. Mikä olisi paras tapa hävittää hukkakaura luomussa? Uskallanko vuokrata lohkoja, kun omalla tilalla ei hukkakauraa esiinny, ainakaan vielä? itämiskykyisiä maitotuleentumisasteella eli noin kolmen viikon kuluttua röyhylle tulosta. Vain 5–10 prosenttia hukkakauran siemenistä itää samana syksynä. Hukkakauratilanne saadaan hallintaan 4–5 vuoden torjunnalla, jos uusia siemeniä ei pääse varisemaan peltoon. Syksyllä hukkakauran siementämää maata ei kannata kyntää ja haudata hukkakauran siemeniä maahan. Pitämällä siemenet maan pintakerroksessa saadaan ne varmemmin ja nopeammin idätettyä. Syvemmällä ne voivat säilyttää itämiskyvyn jopa kuusi vuotta tai pidempääkin jolloin, kun ne myöhemmin tulevat muokkauksessa pintaan, itävät ne vuosien jälkeenkin. Syksyllä pintaan itämään jääneet yksilöt tappaa talvi ja keväällä viivästetyllä kylvöllä kannattaa idättää lisää hukkakauran siemeniä ja muokata ne kuoliaaksi ennen viljan kylvöä. Tämä toimii etenkin multaisemmilla mailla, missä myöhästetty kylvö onnistuu varmemmin. Ehdottomasti paras tapa vähentää hukkakauraa lohkolla on pitää se nurmella ja niittää se riittävän usein tarpeeksi lyhyeen sänkeen, ettei hukka kaura pääse siementämään. Keväällä perustettavassa nurmessa kannattaa hyödyntää viivästettyä kylvöä, jolloin saadaan idätettyä mahdollisimman monta hukkakaura yksilöä, jotka sitten muokkauksella tapetaan ennen nurmen kylvöä. Kun päävarsi nurmessa niitetään, tekee hukkakaura sivuversoja. Niitoilla on huolehdittava, etteivät sivu-

versot ehdi siementää. Jos niiton yhteydessä havaitsee röyhyjä, niin ne kannattaa käydä kitkemässä pois. Kitkentä juurineen tulee tehdä heti röyhylle tulon jälkeen ja varmistaa, ettei kasvuston seassa ole lisää hukkakaurayksilöitä. Paikka kannattaa myös merkitä pellolla ja tarkistaa viikon välein, ettei yksilöitä ole jäänyt kitkemättä. Varo kuitenkin, ettei kitkennän yhteydessä siemeniä karise maahan. Muista myös kylvösiemen puhtaus sekä koneiden ja laitteiden puhdistus! Viljavuosina koneet pitää puhdistaa siirryttäessä hukkakauraiselta lohkolta toiselle. Kannattaako vuokrata hukkakauraisia lohkoja? Kerroit, että vuokrattavilla lohkoilla hukkakaura tilanne on saatavissa hallinnataan, eli ainoastaan tarkistetaan vuosittain, ettei uusia yksilöitä ole itänyt. En näe siinä tapauksessa estettä vuokraukselle, ellei ole tarkoitus jossain vaiheessa harjoittaa siemenviljelyä. Kaikki pellot on joka tapauksessa käytävä läpi vuosittain ja, jos joltain lohkolta löytyy pari yksilöä kitkettäväksi, niin se ei ole ylivoimainen työ. Vuokrahinnassa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon ylimääräinen työ. Mitä pahemmin lohko on saastunut, sitä enemmän on työtä ja viljelyrajoitteita. Kasvintuotannon asiantuntija Reijo Käki puh. 040 9360 377

Oulunpoika

Luomutuotannossa kanoja saa lat-

tianeliötä kohti olla maksimissaan 7 kpl, lattiakanalassa 9 kpl. Tämä lisää tuotantokustannuksia, mutta lisää hyvinvointia. Luomukanalassa pitää kanoilla olla myös ulkotarhat, ikkunat ja ulosmenoluukut. Näitä ei tavanomaisissa kanaloissa ole. Luomurehut ovat kalliimpia osittain siksi, että gmo-rehujen, synteettisten rehuainesosien ja värien käyttö on kiellettyä. Luomutarkastaja käy tilalla vähintään kerran vuodessa ja tuottaja maksaa tarkastuksista. Kauppa ottaa kananmunista oman katteen, joka on aikamoinen. Pakkaamosta kauppaan siirtyessä luomumunakilon hinta vielä lähes kaksinkertaistuu. Luomumunat ovat kuitenkin hyvin suosittu luomutuote, koska eläinten hyvinvointiin ja gmo-vapauteen panostamista arvostetaan.vapauteen panostamista arvostetaan.

Eläintuotannon asiantuntija Katarina Rehnström puh. 040 9362 150

Arto Käki

Hukkakauran siemenet voivat olla

Hei, olen lapsena kasvanut pienviljelijäperheessä, söimme aina luomumunia kun halusimme munia syödä, muita ei ollutkaan tarjolla. Nykyään on kaupassa monen ’sorttisia’ munia. Kilohinnat vaihtelevat 2,30€–6,70€, korkein hinta on aina luomumunilla, ymmärrän kyllä jossain määrin hintaeron mutta en KOLMINKERTAISTA kilohintaa. Luomua viedään eteenpäin mielikuvilla: puhtaus, terveellisyys, parempi maku jne. Hintaa ei pureta koskaan selvästi! Puollan kyllä luomua teollista tuotantoa vastaan, mutta en silti maksa KOLMINKERTAISTA hintaa. Kertoisitteko minulle, miten hinta kolminkertaistuu ns. ’perinteisiin’ verrattuna?

Luomulehti 2/2014

59


Yhdistyksistä Teksti: Tarja Musikka Kuvat: Ilari Kinnunen

Timonen Savo-Karjalan puheenjohtajaksi Savo-Karjalan luomuyhdistyksen vuosikokous pidettiin Kaavilla sunnuntaina 23.2. Jo etukäteen oli tiedossa puheenjohtajan vaihtuminen, sillä Tuomo Karhunen halusi yli kahdeksan vuoden puheenjohtajuuden jälkeen väistyä. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Airi

”O

Timonen Kiteeltä. len asunut viimeiset 12 vuotta kotitilallani. Tila on osittain puutarhatila ja viljelen mesikasveja mehiläiselle ja osa on nurmella, kertoo Airi

Timonen. - Viimeiset viisi vuotta olen työskennellyt Keski-Karjalan Kehitysyhtiö Oy Ketin hallinnoimissa elin-tarvikehank-

keissa. Osa hankkeista on ollut maakunnallisia, joiden osatoteutus on ollut Keti Oy:llä. Viimeisimmät opintoni ovat olleet Maaseudun kehittäjän erikoisammattitutkinto ja Mehiläishoitajan ammattitutkinto Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Aiko Joensuu. Hymy silmäkulmassa Timonen kertoo myös: - Työni ohessa olen opiskellut kaikkiaan 11,5 v. Ajassa pysyminen on minulle tärkeää. Kiitokseksi Tuomo Karhusen työpanoksesta yhdistyksen hyväksi uusi puheenjohtaja ja sihteeri antoivat hänelle luomutuotekorin. Luomuyhdistys on perinteisesti valittu vuoden luomuhenkilö, joka on tänä vuonna Pohjois-Karjalan Outokummussa asuva Kirsti Kinnunen. Perusteluissaan hallitus esitti: ”Savo-Karjalan luomuyhdistys valitsi Kirsti Kinnunen Outokummusta vuoden luomutoimijaksi. Kirsti on hoitanut Makumäen tilan työt niin kasvintuotannon kuin karjankin osalta. Pellot

ovat olleet luomutuotannossa vuodesta 1998 alkaen. Pääasiassa pelloilla on tuotettu rehuja tilan emolehmäkarjalle, mutta myös leipäviljaa on tuotettu. Ammattitaidolla hoidetut pellot ovat tuottaneet hyviä satoja ja rikkakasvit ovat pysyneet kurissa. Hyvin hoidetut viljelykset on huomioitu alueen tavanomaisten viljelijöiden toimesta myönteisillä kommenteilla. Tilalla on pitkät perinteen emolehmätuotannossa. Makumäen tila on vanhin pohjoiskarjalainen emolehmätila. Kirsti kiinnostus jalostukseen näkyy eläinaineksessa: Aberdeen Agnus karjan luomueläimet ovat pääasiallisesti menneet jalostuskäyttöön.” Savo-Karjalan luomuyhdistys toivottaa kaikille Luomuisaa vuotta 2014! Ollaan yhteydessä! ◀ Puheenjohtaja Airi Timonen airi.timonen@gmail.com 050 494 2079 Sihteeri Tarja Musikka tarja.musikka@gmail.com 040 7356336

◁ Hallituksen jäsen Eeva Vornanen ojentaa vuoden luomuhenkilö Kirsi Kinnuselle (vas.) palkintokorin. Taustalla Tarja Musikka ja oikealla Airi Timonen. △ Tuomo Karhusta kiitettiin työstään luomuyhdistyksen eteen.

60

Luomulehti 2/2014


Luomuliitto ry:n sääntömääräinen kevätkokous Lauantaina 12.4. klo 13. Helia-talon luokka 1007 1. krs, Ratapihantie 13, Pasila, Helsinki Käsitellään sääntömääräiset asiat. www.luomuliitto.fi/jarjesto/vuosikokoukset Tervetuloa! -----------------------------------------------------------------------------Ennen kokousta yhteinen omakustanteinen lounas klo 12 Ravintola Pääraiteessa, Rautatieläisenkatu 5. Kokouspaikka sijaitse näköyhteyden päässä rautatieasemalta. Ilmoittautuneille tarkemmat tulo-ohjeet ja kokouspaperit.

Ilmoittautumista pyydetään järjestelyiden vuoksi viimeistään 31.3. • •

ilmoittautumislomake www.luomuliitto.fi Lisätietoja: elisa.niemi@luomuliitto.fi, 0400 534003

Mentor-toiminnan tapaaminen 12.4. klo 10–12. Helia-talon luokka 1007 1. krs, Ratapihantie 13, Pasila, Helsinki Tervetuloa mukaan kaikki mentor-toiminnasta kiinnostuneet! Kysy mieltäsi askarruttaneet kysymykset. Kuule uusinta tietoa menetelmistä, lajikkeista, investoinneista. Keskustelussa myös Puhelin- ja sähköpostineuvonnasta tutut Luomuliiton asiantuntijat. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: mikko.rahtola@luomuliitto.fi, puh. 040 573 4791

Tilaa nyt! Luomulehti maksaa postimaksun

le h ti

T-paitoja ja pinssejä

Luomulehti 6 nroa vuodessa. Lue luomun tarinat! Tilaushinnat 66 € / 44 €

LUOMULEHTI T-paidat 25 € / kpl Pinssit 1 € / kpl

ti.fi h e l u m o u .l w ww

Tunnus 5009144 33003 VASTAUSLÄHETYS Luomulehti 2/2014

61


Haluan liittyä jäseneksi, jäsenyystyyppi: ☐ Suorajäsen 60 €

☐ Yhdistysjäsen 140 €

☐ Kuluttajajäsen 25 €

☐ Olen kiinnostunut liittymään Luomuliittoon paikallisen luomuhdistyksen kautta. (Merkitse seuraavassa kohdassa yhdistys.)

☐ Kannatusjäsen 100 € (yritys tai henkilö)

Haluan liittyä luomuyhdistyksen jäseneksi Luomuyhdistyksien jäsenet ovat myös Luomuliiton jäseniä. Jättämällä tämän kohdan tyhjäksi, haet suoraan Luomuliiton jäseneksi. ☐ ESVY ry (Etelä-Suomi) ☐ Kuhilas ry (Kymenlaakso) ☐ Saimaan luomu ry (Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) ☐ Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) ☐ Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme) ☐ Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry

☐ Satakunnan luomutuottajat ry ☐ Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) ☐ Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pohjois-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Svenska Österbottens Ekologiska förening ☐ Kainuun Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Keski-Suomen luomuyhdistys ry

☐ Laita rasti niin lähetämme lisätietoa. Leppäkerttu-merkki 150 € / 3 vuotta + jäsenyys + Luomulehti 0 €.

Pinssi 1 €

T-paita 25 €

kpl

kpl

le h ti

☐ Kestotilaus 60,50 € (sis. ALV 10 %)

☐ Näytenumero 1 kpl 0 €

☐ Yhden vuoden tilaus 66,50 € (sis. ALV 10 %)

☐ Muu: Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleen tilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavasta Luomulehdestä.

☐ Olen jäsen, kestotilaus 44 € (sis. ALV 10 %) ☐ Opiskelijatilaus 30 € (sis. ALV 10 %)

Nimi: Osoite: Puhelinnumero:

Sähköposti:

62 Luomulehti 2/2014 Luomuliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää liiton omiin tilaus- ja suoramarkkinointitarkoituksiin.

2/2014


Loodetalu

Matkaohjelma

Opintomatka Saarenmaan luomun pariin 18.–20.7.

L

ounais-Suomen luomuyhdistys ry järjestää tutustumismatkan Saarenmaan luomutiloille omalla bussilla. Saarenmaalla luomun osuus on suurin Eestissä. Mukaan pääsevät myös muut kuin yhdistyksen jäsenet. Bussiin voi nousta myös moottoritien bussiliittymistä tai tulla suoraan satamaan. Matkaohjelman mukainen hinta n. 290 e/hlö, lapset pääsevät mukaan hiukan halvemmalla. Matkaohjelma tarkentuu kesän aikana. Saarenmaalla ohjelmaa järjestelee Aivar Kallas, Eestin ja Saarenmaan luomun primus motor. Matkan johtajana ja tulkkina toimii Seppo Lohtaja. Mukaan mahtuu max. 40 henkeä.

Perjantai18.7. 4.45 lähtö Turun linja-autoasema. 7.30 Lähtö Helsingistä Tallinkilla. Aamiainen laivalla. 9.30 Tulo Tallinnaan ja lähtö Saarenmaalle. 12.30 Lautta Saarenmaalle (30 min.) Anglan tuulimyllyt, Leisi. Tutustuminen yhteen luomutilaan. Majoittuminen, illallinen ja savusauna Loodetalun matkailutilalla Kihelkonnalla. www.loodetalu.eu Lauantai 19.7. Aamiainen Loodetalussa. Vierailu kahdella luomutilalla. Tutustumista saaren nähtävyyksiin ja pääkaupunkiin Kuressaareen. Majoittuminen Kuressaaressa tai sen lähistöllä. Sunnuntai 20.7. Aamiainen majapaikassa. Vierailu yhdellä luomutilalla. Paluumatkalla käydään Pärnussa tai Haapsalussa (huutoäänestys). 19.30 Lähtö Tallinnasta 21.30 Tulo Helsinkiin ja kohti Turkua.

Ilmoittautumiset ja tiedustelut seppo.lohtaja@gmail.com tai puh. 050 555 7976.

Tervetuloa mukaan kiinnostavalle matkalle.

LUOMULEHTI www.luomulehti.fi

LUOMULIITTO www.luomuliitto.fi

Päätoimittaja Jukka Lassila jukka.lassila@luomuliitto.fi 050 529 0482

Tilaajapalvelu arkisin klo 9 – 15 luomuliitto@tilitoimistolindgren.fi puh. 040 738 4448

Puheenjohtaja Jukka Lassila jukka.lassila@luomuliitto.fi puh: 050 529 0482

Toimitussihteeri Elisa Niemi elisa.niemi@luomuliitto.fi 0400 534 003

Ulkoasu Eveliina Pakarinen 044 515 6900 eveliina.pakarinen@kallo.fi

Toiminnanjohtaja Elisa Niemi elisa.niemi@ luomuliitto.fi puh: 0400 534 003

Toimitus PL 145 00101 Helsinki

Julkaisijat Luomuliitto ry

Ilmoitusmyynti Maritta Humala/Palmera ky 040 709 9856 palmera@kotiposti.net

Paino SP-Paino Oy ISSN 1455 0660 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

ASIANTUNTIJAPALVELUN YHTEYSHENKILÖ Reijo Käki reijo.kaki@luomuliitto.fi puh: 040 9360 377

Luomulehti 2/2014

63


Luomulehti 2/2014  

Katso linkit: http://www.luomuliitto.fi/luomulehti-22014/