4 minute read
Toivo rakentaa rauhaa
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuonut sodan Eurooppaan ja siten myös entistä vahvemmin suomalaisten lasten todellisuuteen. Uutiskuvilta ja aikuisten puheelta ei voi välttyä, ja lapset ja nuoret juttelevat teemasta myös omissa vertaisryhmissään. On tärkeää, että koulusta löytyy aikaa ja tilaa käsitellä sotaa, mutta myös rauhaa ja siihen liittyviä kysymyksiä lasten lähtökohdista käsin.
Se, minkä opettajat monta kertaa kokevat vaikeana, on sotaan ja pahuuteen liittyvä eksistentiaalinen pohdinta. Miksi on pahaa? Voiko ihminen olla yhtä aikaa paha ja hyvä? Miten ihminen kykenee tekemään toiselle pahoja asioita? Jos on olemassa Jumala, miksi hän sallii viattomien ihmisten tappamisen?
Advertisement
Tässä kohtaa katsomusaineilla ja filosofialla on paljon annettavaa. Niiden epistemologinen pohja, kysymykset siitä, mitä ja miten asioista voidaan saada tietoa, on erilainen kuin luonnontieteillä. Ne eivät pyri kaiken kattaviin teorioihin tai yksinkertaisiin ilmiöiden välisiin syy-seuraussuhteisiin, sillä ihmisyys ja erilaiset katsomusjärjestelmät ovat niin monimuotoisia ja -selitteisiä, että vastaavia yleistyksiä ja kausaalisuhteita on mahdoton tehdä.
Ihmisyys on ja pysyy aina mysteerinä, voimme ymmärtää siitä vain osan. Kukaan ei osaa vastata tyhjentäväksi kysymykseen, miksi maailmassa on pahaa. Erilaiset katsomusjärjestelmät ja viisaustraditiot ovat kuitenkin auttaneet ihmisiä eri aikoina kestämään vaikeita tilanteita sekä myös epätietoisuutta ja epävarmuutta. Sitä täytyy kestää myös opettajan – kaikkiin kysymyksiin ei koulussa, eikä ihmisen elämässäkään ole vastauksia.
Raili Keränen-Pantsu pitää tärkeänä, että lasten kanssa keskustellaan sodasta ja sen aiheuttamista tunteista.
Kohti orientaation muutosta
Opettajan kannalta tällainen orientaation muutos voi olla haastava. Kun toisella tunnilla opettaa luonnontieteen faktoja tai vieraan kielen kielioppisääntöjä, vaatii filosofinen pohdinta tai elämän tarkoituksen miettiminen kykyä heittäytyä epävarmuuteen.
Monta kertaa on niin, että vastausten sijaan lapset ja nuoret kaipaavat tilaa pohtia mieltään askarruttavia kysymyksiä turvallisen aikuisen kanssa. Aikuinen osaa myös antaa oikeaa tietoa erilaisista katsomusjärjestelmistä ja purkaa mahdollisia stereotypioita ja yleistyksiä. Aikuinen, joka uskaltaa puhua vaikeistakin teemoista niin, että keskustelun osapuolet kokevat olonsa turvalliseksi ja kohdatuksi, on kullanarvoinen myös sodan ja rauhan teemoissa.
Mielikuvia ja uutiskuvia
Sota aiheuttaa ymmärrettävästi pelkoa ja turvattomuutta, joka voi toimia kasvualustana erilaisille uhka- ja viholliskuville. Siksi on tärkeää purkaa puhumalla niitä mielikuvia, joita sodan teemat herättävät, vaikka lapset eivät niitä itse aktiivisesti toisikaan puheessaan esille. Sodasta on vastuussa hyvin pieni joukko ihmisiä, ei koko kansa tai kieliryhmä.
Sosiaalinen media tuo uutiskuvat ja propagandavideot jo hyvin pienten lasten ulottuville. Pelivideoiden tai lastenohjelmien sekaan voi yhtäkkiä tulla kuva pahoin loukkaantuneesta ihmisestä. Näistä tilanteista on hyvä puhua etukäteen ja ohjata lapsi ottamaan aina yhteyttä aikuiseen, jonka kanssa voi puhua kuvan herättämistä kysymyksistä ja tunteista. Lapselle pitää puhua totta, mutta vastata vain siihen, mitä lapsi kysyy. Sodan kammottavien asioiden läpikäynti voi pikemminkin lisätä pelkoa, turvattomuutta tai vihaa. On tärkeää myös antaa tunteille tilaa ja purkaa niitä yhdessä lapsen kanssa. Maailma, jossa elämme, on myös lapsen maailma.
Opettajat toivon tuojina
Kasvatuksessa, eritoten rauhankasvatuksessa toivolla on tärkeä merkitys. On pystyttävä uskomaan tulevaisuuteen ja parempaan maailmaan, muuten kasvatukselta menee pohja. Lapsella on oikeus uskoa valoisaan ja parempaan tulevaisuuteen. Toisaalta toivo ei voi olla naiivia ja katteetonta, vaan toivon pitää rakentua niin, että askeleet parempaa huomista kohti ovat mahdollisia. Tarvitaan siis perusteltua toivoa, jota opetuksen ja opettajan tulee pystyä lapsille ja nuorille välittämään. Tällaisessa toivossa korostuu yhdenvertaisuuden edistäminen ja ymmärrys siitä, että jokainen voi tehdä osansa sen eteen, että ihmisillä olisi parempi olla yhdessä. Tämä koskee niin pieniä kuin suurempiakin yhteisöjä: perhettä, luokkaa, koulua ja koko yhteiskuntaa.
Perusteltu toivo on siis toivoa, joka tähtää muutokseen. Olosuhteita tarkastellaan kriittisesti niin rakenteiden kuin yhteisön ja yksilön näkökulmista. Tärkeää on lapsen ja nuoren oma toimijuus, jokainen voi tehdä oman osansa rauhan edistämiseksi.
Yhtenä lähtökohtana voidaan pitää em-
patiakykyä, taitoa asettua toisen asemaan ja nähdä maailma toisen silmin. Erilaiset harjoitukset, joissa tehdään näkyväksi yhteiskunnassa läsnä olevia arvoja ja normeja sekä näiden vaikutusta yksilöiden elämään, voivat toimia ajattelun avaajina. Tämäntyyppistä materiaalia löytyy esimerkiksi Rauhankasvatusinstituutin ja Unicefin sivuilta. Eettisen ja eksistentiaalisen pohdinnan tueksi löytyy materiaalia esimerkiksi Uskonnonopetus.fi:n ja Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokuksen sivuilta. Tunnetaitomateriaalia on saatavilla esimerkiksi MLL:n sivuilla sekä Opetushallituksen sivuilla.
Rohkeasti kohti rauhaa
Sota ja rauha ovat teemoja, jotka monella tapaa haastavat kasvattajan. On tärkeää pysähtyä miettimään, millaisia tunteita ja ajatuksia teema herättää itsessä ja mitkä ovat ne keinot, joilla ahdistusta, turvattomuutta ja ehkä toivottomuuttakin voi käsitellä. Asian kanssa ei tarvitse jäädä yksin, vaan teemasta on hyvä jutella myös työyhteisössä. Asia on kaikkien yhteinen ja koskettaa tavalla tai toisella jokaista. Yksi hyvä keino hankkia laajempaa näkökulmaa, vertaistukea ja toisaalta myös konkreettisia työtapoja teemaan, on tulla koulutuksiin.
Uskonnonopetus.fi ja Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus järjestävät yhteistyössä Etelä-Suomen Aluehallintoviraston kanssa rauhanteemasta maksuttomat koulutusiltapäivät verkossa 20.9., 6.10. ja 19.10. klo 12.30–16.00. Koulutukset ovat osa YK:n uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikon Dialogitaitajat -kampanjaa. Lisätietoa www.uskonnonopetus.fi/ koulutukset Tule mukaan rakentamaan rauhaa yhdessä! Artikkelin kirjoittaja toimii kouluttajana uskonnonopetus.fi:ssä sekä väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopistossa.
Rauhankasvatuksessa on tärkeää käsitellä eksistentiaalisia ja eettisiä teemoja, kuten mitä on ihmisyys tai miksi maailmassa on pahaa. Rauhankasvatuksen tulee korostaa niin lasten kuin aikuistenkin toimijuutta, jokainen voi edistää rauhaa. Sen tulee perustua muutosta etsivään toivoon.
Materiaalia: rauhankasvatus.fi/materiaalit/ unicef.fi/koulut/ uskonnonopetus.fi/materiaalit/ dialogikasvatus.fi dialogitaitajat.fi mll.fi/ammattilaisille/kouluille-ja-oppilaitoksille/ oph.fi/fi/dialogi-ja-tunnetaidot-opetuksessa
OSALLISTUKAMPANJAAN: dialogitaitajat.fi
URAASIALOITTELEVAOPETTAJA?
Katsomusmentorit-vertaistoimintaa verkossajälleensyksyllä2022!
OSALLISTU SYKSYN KOULUTUKSIIN:
Muutosta luovatoivo opetuksessaja kasvatuksessa
Maksuttomat verkkokoulutukset klo12.30-16:
tiistaina20.9. torstaina6.10. keskiviikkona19.10.
