Tarinasta on opetuksessa moneksi

Anna-Maria Toivonen sai keväällä apurahan Suomen kulttuurirahastolta elävän tarinankerronnan kehittämiseksi taiteenalana sekä pedagogisena työvälineenä.

MARJA HEIKKILÄ, TEKSTI JA KUVAT

Elävä tarinankerronta sopii mainiosti pedagogiseksi työkaluksi. Sen avulla voi rikastuttaa sanavarastoa sekä harjaannuttaa äänenkäyttöä ja kehollista viestintää. Se toimii myös keskittymisharjoituksena – hetkenä, jolloin levähdetään multitaskaamiselta.

Tarinankertoja ja pedagogi Anna-Maria Toivonen toimii opettajuuden ohella esiintyvänä taiteilijana ja muun muassa Lukutaito vahvaksi Lieto -hankkeen lukukoordinaattorina. Opettajantyössään hän käyttää tarinankerrontaa kielen oppimisen, identiteetin, vuorovaikutuksen ja itsetuntemuksen tukemisen välineenä. – Elävä tarinankerronta on vahvasti vuorovaikutteista, kuulijoilla on yhtä tärkeä rooli kuin kertojalla. Kertoja seuraa koko ajan yleisön ilmeitä ja eleitä, jotta hän voi tarvittaessa säädellä tarinaansa vielä paremmin kuulijakuntaan kolahtavaksi, Toivonen kuvaa.

Jos näyttää, että tarina tuntuu kuulijoista liian jännittävältä ja jotakuta alkaa oikeasti pelottaa, voi kertomuksen huippukohtia loiventaa. Tarvittaessa voi tehdä päinvastoin. – Tarinankerronnan avulla voidaan rikastaa mielikuvitusta ja sananvarastoa sekä kehittää vuorovaikutustaitoja. Tarinat, joilla on onnellinen loppu, luovat uskoa siihen, että vaikeistakin tilanteista voi selvitä, Toivonen luettelee.

Tarinoita jaetaan aina ”silmästä silmään, suusta suuhun ja sydämestä sydämeen”, kuten skotlantilaisilla tarinankertojilla on tapana sanoa. Tarinankerronnan äärellä jokaiselle tarjoutuu tilaisuus tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Opettajat ovat ottaneet lukukoordinaattorin positiivisesti vastaan. – Tarinatyöskentely ei ole opettajille uutta, mutta ehkä vierailuni myötä tarinan toimivuus opetuksessa muistui mieleen. Lukuisat opettajat ovat olleet halukkaita jatkamaan tarinoiden parissa. Yksi tärkeä tavoite oli rohkaista opetta-

Kehittää keskittymiskykyä

Lasten ja aikuisten elämä on nykyään varsin hektistä ja virikkeitä tulvii joka suunnasta. – Meille on tullut tavaksi tehdä samanaikaisesti montaa asiaa. Kun katsomme televisiota, vastaamme samalla viesteihin tai vilkuilemme netin uutisvirtaa. Tähän sorrun itsekin, ja huomaan, miten se pirstoo keskittymiskykyäni, Toivonen myöntää.

Opettajat ja vanhemmat ovat havainneet, että nykylapset eivät oikein jaksa keskittyä mihinkään ja ovat kovin lyhytjänteisiä tekemisissään. Aikuisten ei tule ruokkia ja vahvistaa tätä kehitystä esimerkiksi tarjoamalla lapsille vain lyhyttä keskittymistä vaativaa tekemistä ja tuokioita. – Päinvastoin. Lasten keskittymiskyvyn kehittämiseen ja harjoittelemiseen pitää panostaa. Suusanallisesti kerrotut tarinat ovat loistava työkalu juuri tähän, Toivonen korostaa.

Opettajan jakaessa tarinaansa lapsen ei tarvitse seurata mitään muuta kuin kertojaa ja tarinaa. – Kun tarjolla ei ole ylimääräisiä virikkeitä, myös lapset, joilla on haasteita keskittymisen tai hahmottamisen kanssa, pysyvät mukana, Toivonen tietää kokemuksesta. Hän toimii opettajana ja kuraattorina Turun Kristillisellä opistolla.

Toivonen suosittelee kaikkia kokeilemaan tarinoiden voimaa. Hän on varma, että tarinatuokioissa opettaja pääsee näkemään lapsiryhmästään ihan erilaisen puolen kuin arjen ohjaustilanteissa. – Sitä paitsi uskon, että jokainen pystyy keskittymään niin kauan kuin joku vaan jaksaa kertoa sellaista tarinaa, jota rakastaa kertoa. Ja jos saan valettua tätä uskoa aikuisiin, koen onnistuneeni työssäni, Toivonen toteaa.

Aivot tarvitsevat taukoa viriketulvasta, jotta mielikuvituksella olisi tilaa laukata.

– Kun keskittyy kuuntelemaan tarinaa, mielikuvitus voi herätä horroksestaan. Mielikuvitustakin on hyvä rikastaa ja ruokkia, jotta se pysyy virkeänä.

Elävä tarinankerronta on monikäyttöinen työväline, jota kannattaa käyttää opetuksessa, kannustaa Anna-Maria Toivonen.

”Kun tarjolla ei ole ylimääräisiä virikkeitä, myös lapset, joilla on haasteita keskittymisen tai hahmottamisen kanssa, pysyvät mukana”.

Aloita kerronta pienesti

Toivonen muistuttaa, ettei rimaa kannata asettaa liian korkealle, vaan aloittaa pienesti. – Kaikki me muistamme eläintarinoita, joihin sisältyy opetus. Niillä voi hyvin aloittaa. Tarina saa muuttua, muotoutua omaan suuhun sopivaksi ja siihen saa matkan varrella lisätä omia mausteitaan.

Elävän tarinankerronnan kuuluukin elää, kasvaa ja muuttua kaiken aikaa. Jos pelkää, että tarinan juoni unohtuu kesken kerronnan, lunttilappuun voi kirjata ydinkohdat kaiken varalta.

Vanhojen kansantarinoiden ja -satujen ohella hyvän alustan tarinalle voi luoda vaikkapa omista lapsuudenmuistoistaan. – Lapset rakastavat muistoja, ja kun opettaja kertoo niistä, useimmiten se kirvoittaa myös lasten kielenkannat kertomaan omia tarinoitaan. Silloin lapsetkin oppivat luontevasti kerrontaa, äänenkäyttöä ja elehdintää.

Tarinoita voi aivan hyvin lukea kirjasta, joskaan silloin kuulijakuntaan eli luokkaan ei välttämättä saa yhtä hyvää kontaktia.

Oivallinen tunnetaitotyökalu

Tarina on paras mahdollinen paikka kokeilla ja kokea jännitystä. Vaikka kertomus olisi hurjakin, silti se ei yleensä herätä pelkoa, sillä tarinahan alkaa aina olipa kerran, kauan kauan sitten. Siitä lapsi hoksaa, että jännittävä tai pelkoa herättävä asia on kaukana eikä juuri tässä läsnä.

Tarinoiden kuuntelu onkin mitä parhain tunnetaitotyökalu. Sen kautta voi kokea kaikki tunnetilat.

Tarina vie mennessään, saa tylsänkin aiheen eläväksi ja toimii opetusmenetelmänä. – Jos jokin asia herättää tunnekokemuksen, se jää hyvin mieleen.

Menetelmä soveltuu integroitavaksi useaan oppiaineeseen, esimerkiksi historiassa ja uskonnossa se on loistava väline.

Tarinankerronnan avulla voi vahvistaa sekä suullista että kirjallista oppimista.

Lapsia voi inspiroida lukemiseen ja kirjoittamiseen elävän tarinankerronnan kautta. – Kerroin tarinaa Liedon lukuhankkeen tiimoilta. Yksi kakkosluokkainen poika totesi esitykseni jälkeen: ”Nyt mä tiedän. Sä olet aina lukenut paljon tarinoita, ja nyt sä haluat, että mekin luettaisiin niitä.” Voisiko tätä tämän paremmin kiteyttää, Toivonen hymyilee.

INTERAKTIIVINEN TEKNIIKKA KOULUTUKSESSA -konferenssi

järjestetään Hämeenlinnassa Aulangolla 5.-7.10.2022 itk-konferenssi.fi

ITK-konferenssi järjestetään 5.-7.10.2022 Scandic Aulangolla Hämeenlinnassa jo 33. kerran.

Kutsumme mukaan opettajia ja rehtoreita kohtaamaan kolleegoita, saamaan ideoita yli 170 esityksestä ja workshopista sekä laajasta opetusteknologian näyttelystä. Luokanopettajille tarjolla runsaasti hyvää ohjelmatarjontaa.

Ilmoittaudu ja tutustu ohjelmaan verkkosivulla

itk-konferenssi.fi ja tee siellä oma ohjelmasi.

Suosittelemme että lataat ITK-mobiilisovelluksen kännykkääsi ja ITK on aina mukanasi!

Tervetuloa turvallisesti mukaan!

Lisätietoja konferenssista verkkosivulta itk-konferenssi.fi, konferenssin johtaja Jarmo Viteli (jarmo.viteli@tuni.fi) ja Niina Kesämaa (niina. kesamaa@eoppimiskeskus.fi).