Luokanopettaja-lehti 3/2022

Sivu 4

Ukraina-kooste: Koulupaikat ukrainalaisille pikavauhtia Kieli ja koulunkäynti tutuksi Kunnat selviytyivät hyvin

Sivu

12

16

18

20

22

27

28

30

LUOKAN OPE TTAJA

Suomen Luokanopettajat ry Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki Puh. 050-566 3579 toimisto@suomenluokanopettajat.fi

Ilmoitusmyynti ja -laskutus Suomen Luokanopettajat ry/ Marita Minkkinen, Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki, puh. 050-566 3579

32 Asian ytimessä: Tunnista matematiikan oppimisen vaikeus 34 Lyhyesti 35 Vanhemmat – opettajan tärkein kumppani

37

Seuraava lehti ilmestyy 23.11.2022

Päätoimittaja Marja Heikkilä lehti@suomenluokanopettajat.fi puh. 040-763 0073 Kannen kuva Matja Heikkilä

Taitto

Viestintätoimisto Keltainen Puutalo Painopaikka Painotalo Plus Digital Oy, Lahti Suomen Luokanopettajat ry:n lehti

Pannaan kiire kuriin

Loman paras anti useimmille on juuri se, ettei ole kiire. Voi suunnitella ajankäyttönsä väljästi tai olla peräti suunnittelematta. Ei tarvitse kulkea kello kaulassa ja kalenteri kourassa. Tätä moni jää kaipaamaan töihin palatessaan.

Lukuvuoden alkaessa luokanopettajalla on lukuisia järjestettäviä ja hoidettavia asioita. Sen vuoksi kiire uhkaa ottaa niskalenkin jo heti kättelyssä.

Kouluarki on aikataulutettua, sille emme voi mitään, mutta voisiko omalla päättäväisyy dellään vaikuttaa siihen, ettei hoppu varjostaisi kaikkea tekemistä?

Meidän kaikkien pitäisi pontevammin taistel la kiirettä vastaan: olla valikoivampia tekemis temme suhteen. Pyrkiä laatimaan suunnitel mia, jotka ovat oikeasti toteuttamiskelpoisia. Lopettaa aina on niin kiire -mantran hokemi nen, joka vain lietsoo kiireen tuntua pysyväksi seuralaiseksi.

Keskittyä olennaiseen ja karsia turhat rönsyt. Vastustaa jatkuvaa pyöritystä ja tehdä asiat tavalla, joka palvelee parhaiten lopputulosta ja auttaa itseämme jaksamaan. Se vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä – luottamusta siihen, että am mattilaisena teen oikeat valinnat sekä määritän omat rajani ja sen, mikä on riittävän hyvä.

Luokanopettajan työ on hyvin itsenäistä, yksinäistäkin. Opettajat ovat työssään in nostuneita ja pyrkivät parhaaseensa. Sen vuoksi ei aina huomata vetää rajoja omalle tekemiselle ja ajaudutaan ylikuormitustilaan. Silloin kaikki alkaa tuntua raskaalta ja tympeältä. Työn ilo kaikkoaa ja lapsetkin aistivat sen, ettei opettaja voi hyvin.

On tärkeä muistaa, että enempi ei ole aina parempi. Kaikki vaatimukset eivät tule ulkoa, vaan tekemistä saattaa painavimmin nuotittaa oma kunnianhimo. Samalla voi avautua ovi riittämättömyyden tunteelle, tälle kavalalle, itse itseään ruokkivalle paholaiselle.

Luokanopettajan tärkein tehtävä on opettaa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Auttaa lapsia kasvamaan ihmisenä ja ihmisek si. Näihin perusasioihin opettajan tulisi saada

keskittyä täysipainoisesti. Valitettavasti totuus on kovin toisenlainen. Luokanopettajan työhön on viime vuosina sisällytetty kasapäin kirjaa mista, hankehumppaa, viestintää, arviointikes kusteluja sekä erilaista lippulappusouvia. Koulun ulkopuolelta sinkoilee jatkuvasti uu sia velvoitteita ja vaatimuksia. Koulun harteille on sysätty myös tehtäviä, jotka kuuluvat ensisi jaisesti kotien vastuualueelle. Tämä kaikki sälä vie aikaa opettajan perustehtävältä, opettami selta. Näin ei pitäisi olla. Koulussa ei pitäisi olla koko ajan kiire, vaan oppimisen ja opettamisen rauha.

Syksyllä innostumme uusista harrastuksista ja liikunnasta. Vastapainoa tarvitaan, mutta tilaa pitää jättää myös palautumiselle ja levolle. Silloin kokonaisuus toimii parhaiten.

Tämän syksyn hyvien päätösten listalle eh dotan tiukkaa kiireen vastustamista ja kohtuul lisuuden vaalimista. Silloin sekä oppilaat että opettajat voivat ja jaksavat paremmin.

MARJA HEIKKILÄ, päätoimittaja lehti@suomenluokanopettajat.fi

MARJA HEIKKILÄ, TEKSTI JA KUVAT

Koulupaikat ukrainalaislapsille pikavauhtia

Suomalainen koulujärjestelmä osoitti keväällä ketteryytensä. Kunnat eri puolilla Suomea pystyivät käynnistämään opetuksen Ukrainasta sotaa paenneille lapsille jopa muutamissa päivissä. Osa kunnista jär jesti koulupaikat yhteistyössä naapurikuntien kanssa, osa itsenäisesti. Kävimme kurkkaamassa kouluarkeen Nousiaisissa ja Laitilassa.

Helpolla tai mutkatta koulu paikkojen järjestäminen ei käynyt. Varsinais-Suomessa sijaitsevan Nousiaisten kunnan sivistysjohtaja Pasi Isokangas myöntää alun olleen iso haaste niin tilojen kuin henkilökunnankin osalta.

– Esimerkiksi meidän peruskouluistamme ei juuri löydy ylimääräistä pulpettitilaa, sillä kaikki koulut ovat täynnä. Opettajien palk kaaminen muutaman päivän varoitusajalla ei ollut sekään mikään läpihuutojuttu.

Etukäteen oli myös mahdoton tietää, pal jonko oppilaita ylipäätään tulee. Sen vuoksi Nousiaisten sivistystoimessa nähtiin järke väksi ratkaisuksi järjestää opetus yhteistyössä Mynämäen, Maskun ja Ruskon kuntien kanssa.

Opetuspaikaksi hoksattiin tyhjilleen jäänyt Paijulan kyläkoulu Nousiaisista. Koulun ovet lyötiin säppiin muutama vuosi sitten, sittem min se on toiminut väistötilana. Edellisten oppijoiden jäljiltä luokissa olivat pulpetit valmiina.

– Meillä oli rekrytoinneissa onnea matkas sa. Verkostojemme kautta saimme palkattua Suomessa pitkään asuneen, ukrainan kielen opettajan Nataliia Turchakin. Hän toimi Paijulassa sekä opettajana että tulkkina.

– Lapsille on äärimmäisen tärkeää, että koulussa on joku heidän äidinkieltään puhu va. Se luo turvaa ja helpottaa arkea, Isokan gas lisää.

Paijulassa oli keväällä kolmisenkymmentä oppilasta esikoululaisista yläkoululaisiin. Kolmen opettajan lisäksi apuna oli kaksi juuri ylioppilaaksi kirjoittanutta nuorta. Ruokahuollosta ja koulun siisteydestä

vastaavaksi saatiin palkattua Ludmila Kho menko, joka on työskennellyt Ukrainassa kokkina.

Talon tavoille oppimista

Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, suuria alkuvai keuksia ei ilmennyt.

– Netistä löytyy onneksi monenlaista tukimateriaalia, kommunikointia auttavat myös kuvakortit. Ele- ja kehonkielelläkin pääsee yllättävän pitkälle, 3.–5.-luokkalaisten ryhmää opettanut Petra-Paula CorsiniRautalinna kertoo.

Valmistavan opetuksen alkaessa sekä opettajilla että oppilailla riitti ihmeteltävää. Kouluarki Ukrainassa eroaa monella tapaa suomalaisesta, esimerkiksi päivää eivät ryt mitä välitunnit kuten meillä.

– Nuorimmat oppilaat piti opettaa ensin koululaisiksi meidän tapaamme. Isompien oppilaiden kanssa vierähti niin ikään aikaa ennen kuin he tottuivat suomalaiskoulun toimintatavoille. Hienoa oli kuitenkin se, että kaikilla oli hyvä asenne ja kova halu oppia, Corsini-Rautalinna toteaa.

Suurin osa Paijulassa opiskelleista lapsista oli tullut Suomeen pian sodan sytyttyä, joten sodan kauheuksia he eivät ehtineet välttä mättä kokea. Kotimaan tapahtumia ei kou lussa juuri käsitelty. Koulu pyrittiin pitämään sotavapaana alueena, paikkana, jossa lapset saavat olla tavallisia lapsia.

Lasten positiivisuus yllätti pitkään laajaalaisena erityisopettajana toimineen naisen.

– Oppilaani ovat iloisia, vilkkaita ja toi meliaita. Suomalaislasten luokasta ryhmäni poikkeaa ehkä siinä, että he ovat varsin äänekkäitä. Minulle se sopii, sillä puoliksi italialaisena ja kovaäänisenä minun ei ole tarvinnut mitenkään himmailla vaan olen voinut olla itseni, Corsini-Rautalinna nau rahtaa.

Sanoja ja lauseita

Valmistavan opetuksen luokalla eli valmoluokalla päivä rytmittyy aamupäivän suomen kielen opinnoilla, iltapäivällä on matematiik kaa sekä taito- ja taideaineita.

Kielen omaksumisessa on isoja tasoero ja. Toiset puhuvat jo kokonaisia lauseita, osa hapuilee vasta yksittäisiä sanoja. Osa vanhemmista oppilaista osaa jonkin verran englantia, mutta eivät kaikki. Ukrainassa on käytössä kyrillinen kirjaimisto, meillä taas la

tinalainen, mikä tuo omat haasteensa.

Ukrainaislapsille monet meillä tavanomaiset opetusmenetelmät osoittautuivat uusiksi ja oudoiksi, kuten toiminnallinen opetus tai retket lähiympäristöön.

– Luontokokemus Paijulan koulun kupeessa olevassa metsässä oli monelle ainutlaatuinen muurahaisineen ja suu rine puineen. Käpylehmien askartelu pihanurmikolla suorastaan hurmasi, kertoo opettaja Satu Iso-KouvolaAulio

Suuri ihastuksen ja ihmetyksen aihe oli kouluruoka. Oppilaat kum mastelivat, miten ihmeessä Suomessa tarjoillaan koulussa uunilohta, joka kuuluu Ukrainassa vain juhlapäivien ruokapöytiin.

Pastaruokapäivänä oppilaat puoles taan ällistelivät, että ruokalistalla on ravintolaruokaa.

Ainutlaatuisia kokemuksia

Kevät oli opettavainen ja palkitseva ukrainalaislasten parissa työskenneille.

Paijulan koulussa avustajina toimi neet tuoreet ylioppilaat Sara Leino ja Maisa Viljanen ovat kiitollisia, että saivat olla apuna.

– Olen suunnitellut opettajan uraa, ja työskentely näiden ihanien ukrai nalaislasten kanssa vahvisti ajatustani. Puhun hieman venäjää, mistä oli iso apu lasten kanssa kommunikoidessa. Minulle tämä oli hieno, uniikki koke mus, Sara kertoo.

Maisa tykästyi niin ikään sympaatti

siin ja avoimiin ukrainalaisoppilaisiin.

Petra-Paula Corsini-Rautalinnalle kevät oli merkityksellinen.

– Olen seurannut Ukrainan tilan netta tiiviisti Krimin valtauksesta saakka. Kun sota syttyi helmikuussa, koin kasvavaa sisäistä ahdistusta. Sitä lievitti hitusen se, että sain tehdä jotain konkreettista ukrainalaislasten auttamiseksi.

Kolmen kunnan yhteinen valmokoulu toimi hyvin.

– Joku saattoi kritisoida malliam me siitä syystä, ettei oppilaita pyritty heti integroimaan suomalaislapsiin. Mielestämme ratkaisu oli perusteltu ja toimiva jo senkin vuoksi, että monen kohdalla kyse oli vain muutamista vii koista. Jatkon kannalta on arvokasta, että lapset saivat keväällä pehmeän ja turvallisen tavan tutustua suomalais kouluun. Isommat oppilaat opiskelivat viikoittain myös muissa kouluissa, Pasi Isokangas perustelee.

Tänä syksynä oppilaat jatkavat ikäis tensä ryhmissä, omissa kotikunnissaan yhdessä suomalaislasten kanssa.

”Pastaruokapäivänä oppilaat puolestaan ällistelivät, että ruokalistalla on ravintolaruokaa.

Kieli ja koulunkäynti tutuiksi

Ukrainalaislasten opetusryhmästä kuuluu iloinen ukrainan, suomen ja pikkuisen englanninkin värittämä puheensorina. Opettaja Tiina Rytkölän ryhmässä osa puhuu vain viikkojen opiskelun jälkeen ko konaisia suomen kielen lauseita.

Meneillään on ma tematiikan tunti ja aiheena kertolasku Laitilan Kappelimäen koulun valmistavan opetuksen ryhmässä. 3.–6.-luokkalaisilta kertolasku sujuu jo mainiosti, ja he osaavat sanoa sekä kertojan, kerrottavan että tulon häm mästyttävän hienosti suomeksi.

Rytkölän esittämiin kysymyksiin oppilaat pyrkivät vastaamaan kilvan, ja yleensä vastaus osuu oikeaan.

Oppilasryhmästä huokuu innostu nut ja iloinen tunnelma.

– Minulla on tosi hyvä porukka ja tykkään tehdä töitä heidän kanssaan. Op pilaat ovat tosi eläväisiä, rohkeita esiinty mään ja välittömiä, Rytkölä luonnehtii.

Päätavoitteet kevään muutaman kouluviikon aikana olivat kielen oppi misessa sekä suomalaiskoulun tavoille totuttelemisessa.

Kieltä opiskeltiin päivittäin, ja har joiteltiin lisäksi kaikkien oppiaineiden yhteydessä.

– Suomen kielen opetuksessa pereh dytään suomen kielen alkeisiin ja ta paillaan lähinnä selkokielistä suomea. Monet oppilaistani ovat aktiivisia ja nopeita oppimaan, sillä osa puhuu jopa kokonaisin lausein. Muutamille kieli näyttää kylläkin olevan tosi vai keaa, Rytkölä kertoo.

Mikä sitten kouluarjessa on Suo messa toisin kuin Ukrainassa?

– Se, että täällä käytetään lyijy kynää, sillä me olemme tottuneet

kirjoittamaan kuulakärkikynällä. Ja se, ettei tunneilla saa käyttää kännykkää, vastataan luokasta.

Opetusmenetelmät ovat monipuo lisemmat ja tietotekniikkaa käytetään paljon. Oppilaat ovat kokeneet hienok si sen, että opettajan johdolla voidaan opiskella ulkona ja käydä retkellä.

– Kouluruoka on valtavan herkul lista ja oppituntien välillä on vapaa ta aikaa leikkiä ulkona, luettelevat oppilaat.

Into oppia suomea

Monet ukrainalaisvanhemmat ovat olleet koulun suuntaan aktiivisia ja toivoneet, että siellä panostettaisiin. voimakkaasti suomen kielen oppi

MARJA HEIKKILÄ, TEKSTI JORMA HEIKKILÄ, KUVAT

Rehtori Annika Mattila kehuu ukrainalaislapsia ahkeriksi.

miseen. Oppilaat ja myös monet vanhemmat ovat motivoituneita kielen oppimiseen, ja useissa kodeissa opiskelua jatketaan iltaisin.

– Ylipäätään oppilaat ovat hy vin työteliäitä, sillä osa heistä käy lisäksi etäkoulua Ukrainaan, kertoo Kappelimäen koulun rehtori Annika Mattila

Kouluarki lähti hänen mielestään yllättävän hyvin käyntiin. Alkuun oppilailla oli jonkin verran totuttele mista suomalaiskoulun käytäntöihin. Esimerkiksi jonottaminen tuntui olevan ihan vierasta.

– Lapset ovat tosi avoimia, välit tömiä ja temperamenttisia. He ovat opinhaluisia ja näyttäisivät nauttivan myös suomen kielen opiskelusta, Mattila arvioi.

Rehtorille on ollut palkitsevaa nähdä iloisia, leikkiviä lapsia. Kotimaan vakava kriisi näyttäisi pysyttelevän pois mielestä ainakin koulupäivien ajan.

Monen onnistumisen tulos

Yli 500 oppilaan Kappelimäen koulussa Laitilassa perustettiin

keväällä kolme valmistavan opetuk sen ryhmää. Ensimmäiset aloittivat suomen kielen alkeiden opiskelun jo maaliskuussa, toukokuuhun tultaessa ukrainalaisoppilaita koulussa oli 46. Koulun oppilasmäärä kohosi kerta heitolla kymmenellä prosentilla.

– Alkuun oli suorastaan epätoivoi nen olo, mistä löytää opettajat, sillä avoimiin työpaikkoihin on viime aikoina tullut aika vähän hakemuk sia. Aikataulukin oli tiukka, Mattila myöntää.

Matkan varrella vaadittiin paljon kekseliäisyyttä ja sinnikkyyttä, jotta kaikille saatiin järjestettyä tilat.

– Kirjastomme otettiin opetuskäyt töön, lisäksi saimme lisätilaa lukiolta abiturienttien lähdettyä. Lukion tiloissa pidettiin keväällä oppitunnit, mutta taito- ja taideaineiden tunnit, ruokailut sekä välitunnit oppilaat viettivät Kappelimäen oppilaiden kanssa.

Yksi iso käytännön haaste oli kielimuuri.

– Onneksemme ukrainalaiset opettajataustaiset, englantia taitavat henkilöt olivat aktiivisesti meihin päin yhteydessä, ja löysimme osin

tätä kautta sopivat tekijät, Mattila toteaa hyvillään.

Syksyllä eskarilaisten ryhmät siirtyvät pois Kappelimäestä. Näin kouluun vapautuu pari opetustilaa valmo-luokkia varten. Tällä tietoa syksyllä ryhmiä aloittaa neljä.

Isolle joukolle koulupaikat

Noin 8 500 asukkaan Laitilassa valmistavan perusopetuksen ryhmiä oli kaikkiaan viisi, joissa yhteensä 89 ukrainaislasta ja -nuorta. Määrä vastaa Laitilassa vuosittain koulunsa aloittavaa ikäluokkaa.

– Valmistavan opetuksen ryhmiä oli keskustan yläkoulussa, Kappelin mäen koulussa sekä Kodjalan kylä koulussa. Kukaan ei osannut enna koida, paljonko oppilaita tulee, mutta yllättävän hyvin saimme järjestettyä koulupaikat ja palkattua opettajat, kertoo Laitilan kaupungin sivistystoi menjohtaja Susanne Laaksonen

Tilannetta helpotti se, että Laiti lassa on jo vuosia toiminut valmis tavan opetuksen ryhmä eikä kaikkea tarvinnut aloittaa alusta.

Laaksosen mukaan tilanpuutteen

Anna ja Dana nauttivat esiintymisestä, olipa kyse tanssimisesta tai laulamisesta, kertoo Ukrainan kielen opettaja Halyna Kravchenko.

”Alkuun oli suorastaan epätoivoinen olo, mistä löytää opettajat, sillä avoimiin työpaikkoihin on viime aikoina tullut aika vähän hakemuksia. Aikataulukin oli tiukka”.

vuoksi oli mahdotonta saada kaikkia ryhmiä sijoitettua samaan kouluun. Kielimuuria saatiin madallettua sillä, että saatiin palkattua opettajataus taisia ukrainaa ja englantia taitavia henkilöitä ohjaajiksi.

– Opetushenkilöstömme teki kautta linjan hyvää työtä ja varmisti, että jokainen tulija löysi paikkansa ja oikean koulukyytinsä.

Laitilassa asuu entuudestaan jonkin verran ukrainalaisia, lisäksi maatiloil la on ollut ukrainalaisia kausityöläisiä vuosikaudet. Monilla sotaa pakoon lähteneistä on sukulaisuus- ja tutta vuussiteitä seudulle, ja kun kaupunki tarjosi hyvät majoitus- ja kotiutumis mahdollisuudet, oli helppo tulla.

– Arvelen, että monen ajatuksena on jäädä tänne pitemmäksi aikaa. Sen vuoksi haluamme integroida oppilaat mahdollisimman nopeasti suomalais lasten ryhmiin, Laaksonen sanoo.

Samalla idealla jatketaan syksyllä, ja pyritään varautumaan mahdolli seen oppilasmäärän kasvuun.

Kunnat selviytyivät hyvin

Kuntien sivistystoimet onnistuivat keväällä hyvin kou lunkäynnin järjestämisessä Ukrainasta paenneille lapsille ja nuorille. Merkittävä osa Opetushallituksen kyselyyn vastanneista kuitenkin arvioi, että heillä olisi huonot mahdollisuudet tarjota paikkoja entistä useammille lap sille tai nuorille.

Opetushallituksen KOSKI-tietovarannon tilastojen mukaan perusopetuksen valmistavassa opetuksessa oli toukokuun lopussa 2 702 Ukrainasta paennutta.

– On ymmärrettävää, että paikkaa joutuu hetken odottamaan, kun uusia lapsia ja nuoria saapuu lyhyessä ajassa paljon. Näyttää kuitenkin siltä, että koulutuksen ja kasvatuksen järjestämisessä on onnistuttu keskimäärin hyvin, arvioi opetusneuvos Katri Kuukka Opetushalli tuksesta.

Kyselyssä varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuk sen järjestäjät arvioivat valmiuksiaan ottaa vastaan uusia lapsia ja nuoria kesällä 2022 ja syksyllä 2022. Vastaajista 12 prosenttia arveli valmiuksiensa olevan melko tai erit

täin hyvät, 27 prosenttia valitsi vaihtoehdon ei hyvät eikä huonot. 28 prosenttia vastaajista puolestaan arvioi, että heidän valmiutensa ottaa vastaan uusia lapsia ja nuoria varhaiskasvatukseen tai koulutukseen ovat melko tai erittäin huonot.

Uusien lasten ja nuorten ottamista varhaiskasvatukseen ja koulutukseen vaikeuttavat muun muassa kielitaitoisen henkilökunnan ja tulkkauspalvelujen puute, henkilöstön ja tilojen määrä sekä se, että saapuvien lasten ja nuorten määrää on vaikea ennakoida.

Tänä syksynä Suomessa koulunkäynnin aloitti yhteensä yli 3 500 ukrainalaista oppilasta kaikilla koulutusasteilla. Valtaosa heistä aloitti perusopetuksessa ja valmistavassa opetuksessa, osa lukioissa. Osa lapsista käy omaa, Ukrai nan valtion järjestämää etäkoulua. Heidän lukumääränsä ei ole tiedossa.

Opetushallitus on julkaissut kunnille tukimateriaalin Ukrainasta paenneiden oppimisen ja hyvinvoinnin tuke misesta kesän aikana.

SAARA PAATERO, TEKSTI JA KUVA

Luokanopettajan työ on haastavaa tietotyötä

Kasvatustieteen tohtori Mirva Heikkilä korostaa opettajien tutkimustai tojen merkitystä arkisen työn keskellä.

Opettajat toimivat nykyisin valtavan tietomäärän ja toisaalta ajankohtaisiin haasteisiin, kuten koro naan ja Ukrainan sotaan liittyvien tietojen parissa. Luokanopettajien suhde tietoon ja sen hankintaan nousee entistä tärkeämpään rooliin – tarvitaan tutkimus taitoja, sillä työ on haastavaa tietotyötä.

−Monimutkaisessa tietoyhteisössä tut kimustiedon merkitys on korostunut. On tärkeää, että luokanopettajille syntyy vank ka käsitys siitä, miten tietoa tuotetaan ja miten sitä voidaan soveltaa, erikoistutkija Mirva Heikkilä Turun yliopistosta sanoo. Kun opettajalla on vahva käsitys aiheesta, hyötyvät myös oppilaat opettajan tiedoista ja taidoista. Tämä korostuu luotettavan tiedon hankkimisen kohdalla.

Turun yliopiston opettajankoulutus laitoksella luokanopettajaopiskelijat ovat päässeet alusta alkaen tekemään itse tutkimusta, jolloin on voinut pohtia asioita monipuolisemmin. Kaikki opiskelijat eivät ole kuitenkaan välttämättä kokeneet hyötyneensä tästä, joten aiheeseen sisältyy jännitteitä.

Opettajien tutkimustaitojen tiellä on Heikkilän mukaan monia haasteita. Osit tain on kyse asenteellisista ongelmista, kun on ajateltu, etteivät luokanopettajat tarvitse akateemisia taitoja arjessaan.

– Teorian ja käytännön yhteensovitta misen vaikeutta ei korostettu edellisellä alallani eli juridiikassa. Siellä opetettiin arvostamaan opetuksen teoreettista antia, vaikka sitä ei aina voinutkaan soveltaa suo raan käytäntöön. Itseäni kiinnosti, onko opetusala tähän verrattuna kovin erilainen, kymmenen vuotta juristina työskennellyt Heikkilä sanoo.

Suomalaisille opettajille ei ole avoimia portaaleja, joista voisi lukea alan uusia tutkimuksia. Ammattilehdet nostavat joi takin tutkimusaiheita esille, mutta etenkin ulkomaista tutkimusta käännetään varsin vähän suomeksi.

Heikkilän mielestä opettajalla tulisi olla ammatillinen identiteetti kasvatustieteili jänä. Opettajan ei kuitenkaan tarvitse itse

julkaista tutkimusta eikä moni opettaja julkaisekaan. Opettaja opettaa, mutta tie donhallintataidot tukevat työtä. Opettaja voi kuitenkin välittää tietoja ja taitoja työssään eteenpäin.

Heikkilä nimeää neljä erilaista ta paa, joilla opettajat ovat hyödyntäneet tutkimustaitojaan. Näitä olivat oman ammatillisuuden ylläpitäminen, luokan havainnointi ja oppilaiden taustojen ym märtäminen, oman alan tutkimuskirjal lisuuden lukeminen ja sen luotettavuu den arvioiminen sekä viimeisenä koulun arjen ymmärtäminen osana ympäröivää yhteiskuntaa.

Heikkilä näkee, että aiheella on yh teiskunnallista merkitystä. Opettajien koulutus ja osaaminen voivat hyödyttää oppilaita ja yhteiskuntaa rauhan ja yh denvertaisuuden kautta. Kun opettaja on saanut itse eväitä kyseenalaistaa ja pohtia, pystyy hän välittämään monipuolista ja kriittistä näkemystä eteenpäinkin.

Mirva Heikkilä väitteli toukokuussa 2022 Turun yliopistossa aiheesta Agency as polyphony: Student and primary teachers' narration embedded in theory and prac tice (Moniääninen toimijuus – Narratiivi nen analyysi luokanopettajaopiskelijoiden ja luokanopettajien kerronnasta teorian ja käytännön yhteensovittamisessa.)

Mirva Heikkilän mukaan koulun arjessa on etua, jos opettaja tuntee luotettavan tiedon hankkimisen tapoja.

Yritys Hyvä -kilpailu innostaa yrittämään monin eri tavoin –osallistua voi yksin tai yhdessä, koulussa tai vapaa-ajalla. Kilpailun tehtävät sopivat eri oppiaineisiin, ja niihin voi paneutua tuokiona tai syventyä laajoina projekteina.

Kilpailussa on mahdollisuus kehittää sinnikkyyttä, luovuutta, aloitteellisuutta ja rohkeutta, sekä omien vahvuuksien tunnistamista ja tiimityöskentelytaitoja. Kaikki osallistujat ohjaajineen saavat tuotepalkinnon. Parhaat työt palkitaan 100–1000 eurolla voittajien juhlassa.

Esimerkkitehtäviä

Kirjoita, miten voisit ansaita omalla osaamisellasi.

Suunnittele keksintö, joka ratkaisee viheliäisen ongelman. Piirrä sarjakuva yrittämisestä. Säveltäkää kappale yrittämisestä ja rohkeudesta ja tehkää musavideo.

Kaikki tehtävät ja osallistumisohjeet: yrityshyva.fi

MIINA LEPPÄNEN, TEKSTI PIRKKO TALJA, KUVA

Kirjallisuusterapialla on kaikille annettavaa

Kalevalassa sampo on onnen ja menestyksen tuoja. Tätä ideaa hyödynnetään lasten kirjallisuusterapias sa, kun kukin ryhmän jäsen ensin askartelee oman samponsa. Sen jälkeen pohditaan, mitä sampo kullekin tekijälleen jauhaa, millaisia toiveita ja unelmia.

– Harvalla ne ovat rahaa tai uusia leluja, vaan toiveet kohdistuvat aidosti tärkeisiin asioihin, kuten että toivoo läheisilleen hyvää ja terveyttä. Sampo on siis toivoa luova tehtävä, kertoo Silja Mäki, joka on psykoterapeutti, kirjal lisuusterapeutti sekä äidinkielen opettaja, jolla on laajaalaisen erityisopettajan pätevyys.

Kirjallisuusterapia on luovien terapioiden muoto. Siinä käytetään kuvia, musiikkia ja liikettä. Moni opettaja käyt tää luonnostaan kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä.

– Se sopii kenelle tahansa, mutta erityisesti heille, jotka jo valmiiksi ovat innostuneita lukemisesta ja tarinoista. Kuka tahansa lapsi voidaan saada innostumaan, Mäki kertoo.

Kirjoitustaitoa ei välttämättä tarvita, vaan asioita teh dään leikkien, piirtäen, näytellen ja sadutuksen keinoin. Terapiavälineenä ovat valmiit sadut, tarinat, runot ja lasten itse tuottamat tekstit.

Liikkeelle tekstistä

Kirjallisuusterapia voi olla ennaltaehkäisevää kuten kirjas tossa tai sanataidekoulussa toimiva kirjallisuusterapeutti nen ryhmä, tai se voi olla kuntouttavaa kuten sairaalassa.

– Ei tarvitse olla sairautta tai ongelmia, vaan sitä

Kirjallisuusterapeuttiset menetelmät tukevat tunnetaitojen kehittymistä. Kirjallisuusterapiaa voi käyttää osana opetusta, kertoo Silja Mäki.

voidaan käyttää tunne-elämän tukemiseen ja itsetunnon kehittymiseen.

Kirjallisuusterapia sopii erityisen hyvin niille, joilla on haasteita tunne-elämässä, oppimisessa ja kielen kehityk sessä, sosiaalisissa tilanteissa, keskittymisvaikeuksia tai somaattinen sairaus.

Ryhmämuotoisessa terapiatapaamisessa lähtökohtana on usein jokin teksti, jonka ohjaaja lukee.

– Sen jälkeen kirjoitetaan, mitä ajatuksia teksti herättää, tehdään omaa tarinaa tai leikitään ja otetaan tarina hal tuun draaman tai maalaamisen keinoin, Mäki kertoo.

Tekstejä tai tuotoksia ei arvostella, vaan lapsen ajatukset ovat aina hyviä ja oikeita.

– Jokainen omistaa oman tekstinsä, joka toimii mate riaalina itsetutkiskeluun ja keskusteluun. Perusideana on tunteiden tunnistaminen. Kun ollaan yhteydessä tuntei siin ja käsitellään niitä, se tekee voinnille hyvää, Mäki sanoo.

Luovuuden kautta avautuu uusia näkökulmia.

– Kun lähdetään liikkeelle sadusta, kukin lapsi saa löy tää sen, mikä hänelle on tärkeää.

Pelkoja päin

Toisaalta voidaan ottaa täsmäaihe, kuten pelkojen käsit tely. Lähtökohta voi olla vaikka Hannu ja Kerttu -satu, jossa käsitellään hylätyksi tulemisen ja eksyksissä olemi sen pelkoja. Syksyisin halloweenin aikaan struktuuri on jo valmiina, ja se tarjoaa hyvän mahdollisuuden kohdata pelkoja, piirtää ja kehitellä omia kauhuhahmoja.

Asioita käydään läpi tunne tunteelta: pelon, kiukun ja vihan tai ilon kautta. Oiva apu ovat käsinuket, sillä niillä voi etäännyttää, kun roolin suojista puhuja ei olekaan selvästi enää se, joka muuten olisi. Ohjaaja voi käyttää nukkea tai sitten yhdessä lapset ja ohjaajat. Nukke voi avata sanaisen arkun.

– Täysin puhumaton lapsi alkaa käsinuken suojista puhua ja vähitellen kertoa asioita ilman nukkeakin. Monesti nuken avulla luodaan yhteistarinaa: nukke kier tää kullakin lapsella ja seuraava jatkaa tarinaa siitä, mihin edellinen jäi.

Yksi ryhmätapaaminen kestää noin kolmesta vartista puoleentoista tuntiin, ja tapaamisia on 8–12.

Lapsen ja ohjaajan välillä

Yksilökirjallisuusterapiassa lähdetään kunkin lapsen omasta tilanteesta siitä, mikä on tälle lapselle tärkeää ja mitä tavoitteita voidaan asettaa. Menetelmät ovat samoja, mutta kaikki tapahtuu terapeutin ja lapsen yhteistyönä.

Vanhempien kanssa täytyy pohtia, mikä lapselle sopii ja vanhemmat haastatellaan ennen kuin terapia aloi tetaan. Tilannekohtaisesti täytyy myös miettiä, minkä verran terapiassa puhutuista sisällöistä kerrotaan van hemmille.

Kirjallisuusterapiaa on ollut tarjolla useamman vuosi kymmenen ajan lasten psykiatrian osastoilla, laitoksissa ja sairaaloiden kouluissa.

Koulussa opetuksen tukena

Kirjallisuusterapiaa voidaan käyttää osana opetusta tai koulutyöskentelyssä. Kyse ei ole terapiasta, mutta voidaan toimia terapeuttisesti. Nykyinen opetussuunnitelma mah dollistaa tämän hyvin.

– Tuetaan minäkuvan, hyvinvoinnin ja pystyvyyden kehitystä sekä asioita, jotka edistävät terveyttä, eettistä kasvua ja aktiivista toimijuutta.

Kirjallisuusterapeuttiset menetelmät antavat mahdol lisuuksia tunnetaitojen kehittymiseen. Koulussa moni opettaja käyttää samantyyppisiä keinoja.

Traumaattisten kouluampumatapauksien käsittelyssä on käytetty kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä, ja siitä on ollut apua.

– Ukrainan tilanteessa toivon lämpimästi, että keinoja olisi käytössä, Silja Mäki sanoo.

Tällöin on mahdollisuus tunnistaa tunteita ja käsitellä vaikeita asioita, kehittää itsetuntemusta sekä löytää ilon aiheita ja unelmia. Oikea-aikaisuus ja tapa ovat tärkeitä, ja kirjallisuusterapialla on kaikille annettavaa. https://kirjallisuusterapia.net/

Ympäristöoppi siirtyi verkkoon Opettajat loikkasivat digikirjailijoiksi

Tampereen seudulla koulutuksen järjestäjät kokeilivat itse tuottaa avointa digitaalista oppimateriaalia. Helka Lempilä ja Lauri Harju toimivat projektikoordinaatto reina ja kuuluvat kirjan tekijöihin.

Tampereen kaupunkiseudun opettajat tekivät ympäristöopin digi kirjasarjan osana Aivot – Yhdessä käyttöön -hanketta. Onnistumis kokemusten rohkaisemina opettajat kannustavat muitakin koulu tuksen järjestäjiä oppimateriaalien tuottajiksi.

MARJA HEIKKILÄ, TEKSTI

-oppima teriaali on Tampereen kaupun kiseudun kahdeksan kunnan ainutlaatuinen yhteistyön tulos. Seudun luokan- ja aineenopettajat ovat tehneet 3.–6.-luokkalaisille digitaalisen ympäristöopin kokonaisuuden. Lisäksi

esi- ja alkuopetukseen valmistui keväällä pilottiaineisto. Tavoitteena on saada mate riaalin ensimmäinen osa valmiiksi alkavan lukuvuoden aikana.

Viime keväänä tehdyn seurannan mu kaan Tampereen seudun opettajista kolme neljästä hyödyntää ympäristöopin mate riaalia, joissain kouluissa käyttöaste on yli 90 prosenttia. Käyttäjiä on laajasti myös muualla: Helsingissä, Oulussa ja Kanta-

Hämeen kunnissa.

Ensimmäinen nelosluokkalaisille suunnattu Eurooppa-aineisto valmis tui 2019. Viime syksystä alkaen tarjolla on ollut 3.–6. luokkien ympäristöopin digikirjat lisämateriaaleineen. Koulutuk sen järjestäjien tuottamaa vastaavaa, yhtä laajaa avointa digioppikokonaisuutta ei ole Suomessa aiemmin tehty.

– Hienointa tässä on se, että aineisto on

kaikille avoin ja maksuton. Sen sisältämiä tekstejä saa kopioida, muokata ja jakaa ei-kaupalliseen käyttöön. Digitaalista ma teriaalia voidaan myös helposti päivittää ja muokata, jotta sisältö pysyy ajantasaisena, projektipäällikkö, luokanopettaja Helka Lempilä kertoo.

Koko toimintamalli on poikkeukselli nen.

– Hankkeella haluttiin kokeilla, voisiko koulutuksen järjestäjä itse tuottaa laadu kasta ja toimivaa oppimateriaalia. Siinä olemme mielestämme onnistuneet mai niosti, hankkeen toinen projektipäällikkö, luokanopettaja Lauri Harju summaa.

Oppimateriaalihankkeen toteuttajana on Tampereen seudun Osake. Se on kasva tus- ja opetusalan henkilöstölle suunnattu osaamisen kehittämispalvelu, jota hallin noi Lempäälän kunta. Aivot – Yhdessä käyttöön -hanke palkittiin huhtikuussa 2020 eOppimiskeskuksen järjestämässä eEemeli-laatukilpailussa kunniamainin nalla.

Laadukas kokonaispaketti

Tampereen kaupunkiseudun kuntien ope tussuunnitelmassa ympäristöopin sisältö on jaettu vuosiluokittain kirjasarjoista poikkeavalla tavalla. Opetukseen soveltu van materiaalin etsiminen tuotti opettajille ajoittain tuskaa, sillä kaikki opsin aiheet eivät välttämättä löytyneet luokka-asteelle tarkoitetusta oppikirjasta.

– Me taisimme kuulua Laurin kanssa niihin, jotka kritisoivat asiaa ääneen. Ehkä sen vuoksi saimme kutsun palaveriin, jossa pohdittiin seudullisen oppimateriaalin tuottamista, Lempilä veikkaa.

Ydinkysymyksenä oli arvioida, voiko opetuksen järjestäjä tuottaa itse korkea laatuista materiaalia, ja jos, niin minkä oppiaineen kohdalla siitä olisi eniten hyö tyä. Pöydällä oli niin elämänkatsomustieto, historia, kielet kuin matematiikkakin. Ympäristöopin osalta oppimateriaalille oli kuitenkin kaikkein selkein tilaus, ja siitä päätettiin lähteä liikkeelle. Ensimmäisenä etappina oli tehdä alakoulun testattavaksi sähköinen oppikirja tehtävineen.

– Tavoitteena oli luoda oppimateriaali kokonaisuus, joka noudattaa mahdollisim man hyvin opsiamme ja tarjoaa moni

PÄHKINÄNKUORESSA:

3.–6.-luokkalaisille suunnattu ympäristöopin oppimateriaali on kaikille avoin, maksuton ja päivit tyvä oppimateriaali. Sähköisillä työvälineillä, kuten Moodlessa, käytettävä audiovisuaalinen ma teriaali tukee erilaisia oppimisen tapoja ja toimii kaikilla älylaitteil la. Materiaalien tekstejä voi muo kata ja muokattuja versioita saa jakaa ei-kaupalliseen käyttöön. aivotkayttoon.fi

on ehkä havainnollisuus. Esimerkiksi Eurooppa-aihetta käsiteltäessä voidaan kuunnella kielinäytteitä, katsoa videoita tai vaikkapa liikkua virtuaalisesti kaduilla.

Tekijät ovat saaneet kiitosta esimerkiksi oppimateriaalin sisäänrakennetusta ääni kirjasta. Luetut tekstit sopivat niille, joille lukeminen on haastavaa. Kuunteleminen voi olla myös monelle muulle miellyttävä tapa kerrata opittua.

Monta tekijää mukana

Aivot-oppikirjaprojektin parissa on vii meksi kuluneen neljän vuoden aikana ollut mukana kymmenkunta luokanopettajaa ja kuusi aineenopettajaa Tampereen seudulta.

– Kun projekti oli lähtökuopissa, osa kollegoista kannusti, osa puolestaan piti meitä hölmöinä, kun tartuimme työlää seen projektiin ilman erilliskorvausta. Muutama ulkopuolinen jopa maalaili, ettei homma tule onnistumaan. Nyt voimme todeta, että he olivat väärässä, Lempilä ja Harju napauttavat.

puolisen, vuorovaikutteisen tavan oppia. Opettajan työtä helpottaa oleellisesti se, että paketti sisältää materiaalia myös arvi ointia varten, Lempilä ja Harju kertovat.

Tampereen kaupunkiseudun ope tussuunnitelman tavoitteet, sisällöt ja seutukunnalliset arviointikriteerit ovat toimineet perustana materiaalin valmista misessa.

Digi monipuolistaa oppimista

Materiaalissa interaktiiviset diasarjat korvaavat perinteisen oppikirjan. Niiden avulla perehdytään opiskeltavaan asiaan. Diasarjat ovat käytettävissä tietokoneilla, tableteilla ja puhelimilla.

Lisätehtäviä ja materiaalia on niin runsaasti, että opettajan on helppo eriyttää ylös- ja alaspäin.

Digitaalisella materiaalilla on monta vahvuutta perinteiseen oppikirjaan verrat tuna. Yksi iso hyöty on interaktiivisuus.

– Esimerkiksi vaikeasti selitettävästä aiheesta, kuten yhteyttämisestä, voidaan tehdä materiaaliin animaatio, joka tuo lisäarvoa oppimiseen, Harju selittää.

Sähköiseen oppimateriaaliin saadaan monia elementtejä, mikä mahdollistaa aiheen käsittelyn usealla eri tavalla. Parasta

Materiaalien tekijät, luokan- ja aineen opettajat, työskentelevät normaalisti kouluilla. Oppikirjaa opettajat tekevät noin viisi viikkoa lukuvuodessa viikon jaksois sa. Työskentelyn ajalta heille maksetaan normaalia kuukausipalkkaa ja sijaiset hoitavat opetustyön. Hanke, johon kunnat ovat sijoittaneet oman osuutensa, maksaa kunnille aiheutuneet sijaiskulut. Hankkeen rahat ovat kunnissa eri budjetissa kuin muu opetus- ja kasvatusala. Sisällöntuot tajat saavat nimellisen tekijänoikeuskor vauksen kertaluontoisena oppikirjakohtai sesti. Rojalteja ei makseta.

Sopimuksen mukaan tekijänoikeudet säilyvät tekijöillä itsellään, mutta materiaa li luovutetaan avoimeen käyttöön.

Kokonaisvaltainen työkalu

Projektia luotsanneet luokanopettajat ovat kokeneet oppikirjan teon innostavana ja palkitsevana.

– Kun välillä voi syventyä pelkästään oppimateriaalien tekoon, jaksaa paremmin puurtaa taas luokan kanssa, kertoo Moi sion koulussa Lempäälässä työskentelevä Harju.

Pirkkalan Kirkonkylän koulussa opettava Lempilä on kokenut projektin ammattitaitoa avartavana. – Aineiston tekijänä asiaa osaa katsoa laajemmin. Kun materiaalia pääsee testaamaan saman tien omassa luokassaan, silloin lopputuloksesta tulee varmimmin toimiva, hän lisää.

Mitä oppikirjasarjan tekeminen on sitten vaatinut? Ennen muuta perusteel lista opetussuunnitelmaan perehtymistä

ja sen sisällön pohdintaa.

– Visionamme oli tuottaa paketti, josta opettaja löytää helposti kaiken tarvittavan tavoitteista arviointiin ja tarjoaa siihen työkalupakin. Aineistosta selviää, mitä pitää opettaa ja auttaa löytämään vaihtoeh toisia opetusmenetelmiä ja antaa suunta viivat arviointiin.

Lauri Harjun ja Helka Lempilän työajasta osa eli 1–3 päivää viikossa on varattu projektille. Resurssiopettajana toiminut Lempilä hoiti lisäksi viime luku

vuonna Aivot-tutorin hommaa, joka lohkaisi osan työajasta.

– Käytännössä kiersin seudun kouluja ja tutoroin opettajia materiaalien käytössä ja käyttöönotossa. Alkavalla lukuvuodella olen taas projektihommissa yhden päivän viikossa, ja minulla on oma luokka luotsat tavana.

Käyttöaste jo korkea

Sisällöntuotannossa tekijät ovat asettaneet riman korkealle ja satsanneet laatuun toden teolla. Materiaalista saatu palaute ja käyttökokemukset ovat viitoittaneet opettajia jatkamaan työtään oppimateriaa liprojektin parissa.

– Toivomme, että materiaali tulisi laajaan käyttöön ja muutkin koulutuksen järjestäjät innostuisivat tuottamaan itse oppimateriaalia. Se voi olla keino myös parantaa kustannustehokkuutta pitkällä tähtäimellä, Lempilä ja Harju perustelevat.

Opettajakin kaipaa työnsä arviointia

Uusi lukuvuosi on alkanut ja opettajat ottavat uuden startin vastaan kukin taval laan: kesän aikana syntyneitä ideoita hehkuen, tuttuihin tapoihin turvaten tai vielä aivan uuden edessä hieman hapuillen. Vastaanotamme lapset takaisin kouluun toivoen, että pystymme antamaan heille sen tuen, opin ja ilon, jota kukin heistä koulupäiväänsä tarvitsee.

Myös me opettajat tulemme töihin omi ne tarpeinemme. Olipa takanamme vasta opiskeluvuosia tai jo kymmenien vuosien kokemus, jokaisella meistä on asioita, joita työyhteisössä kaipaamme. Opettaja voi olla työssään varsin yksin. Moni on tottunut sulkemaan luokkahuoneen oven peräs sään ja toimimaan oman ammattitaitonsa mukaisesti pitäen suitset tiukasti omissa käsissään.

Opettaja ei aina kuitenkaan pärjää. Niin, ja sitten sanon sen, mitä kukaan ei saa sanoa – opettaja ei aina ole hyvä opettaja. On paljon opettajia, jotka selviävät haas tavien ryhmiensä kanssa ammattitaitonsa puitteissa niukin naukin, tai eivät selviä ollenkaan. Jotka tarvitsisivat työnohjausta,

mutta eivät osaa tai uskalla sitä hakea. On niitäkin, joita ei kiinnosta kehittää työtään pätkääkään ja tekevät vain sen kaikkein vähimmän mihin pystyvät.

Suurin osa opettajista on erittäin am mattitaitoisia, jotkut jopa loistavia työs sään. Jotkut eivät ole kumpaakaan.

Amerikassa on vallalla käytäntö, että opettajien työtä tarkastetaan. Tarkastajia jännitetään hiki otsalla, koska tarkistuslis taan täytyy saada oikeat merkinnät tai työ koulussa voi olla vaakalaudalla. Tällainen kauhun järjestelmä on ahdistava ja nöy ryyttävä.

Meillä Suomessa tällaisia tarkastuksia ei ole. Käymme tavoitekeskusteluita esihen kilön kanssa, joka monissa kouluissa ei ole nähnyt yhtäkään kyseisen opettajan pitämää oppituntia, eikä tunne nimeltä ai nuttakaan oppilasta. Rehtorin, joka on niin hukutettu byrokraattisen paperinpyöritte lyn ja kokoustamisen virtoihin, ettei hänel lä ole enää aikaa tutustua henkilökuntaan sa näiden tarpeista puhumattakaan. Vika ei ole rehtorissa, vika on systeemissä.

Näiden usein sisällöltään varsin tyhjien kaavakekeskusteluiden sijaan opettajien tulisi täällä Suomessakin saada – ja ni

Tamperelaislähtöinen materiaali on löytänyt tiensä myös ulkomailla toimiviin suomalaisiin kouluihin.

– Koronapandemia ja etäkoulu vauh dittivat koulujen digiloikkaa, ja digi tuli tutuksi yhä useammalle opettajalle. Uskomme, että kynnys siirtyä laajemmin digitaalisen oppimateriaalin käyttöön on nyt paljon aiempaa matalampi, Lempilä ja Harju toteavat.

menomaan saada – seurantaa luokkaansa. Pedagoginen johtaja (ennen se oli rehtori, onko edelleen) tulisi luokkaan, seuraisi opetusta. Antaisi rakentavaa palautetta, kehuisi, rohkaisisi, tukisi. Näkisi oppilaat. Näkisi, kun opettaja tarvitsee apua. Ei tuo mitsisi, vaan varmistaisi, että sekä opettaja että oppilaat saavat sellaisen työympäris tön, joka heille kuuluu.

Meillä opettajillakin on oikeus saada pa lautetta, tukea ja kannustusta työssämme. Aivan kuten oppilaillammekin.

UNNA HALLA

Kirjoittaja on Rovaniemeltä lähtenyt ja Helsinkiin päätynyt luokanopettaja, maailmankansalainen ja HUMLO:n hallituksen puheenjohtaja, joka kirjoittaa blogia koulumaailmasta ja matkailusta.

Ulkoministeriön aineistoja kestävän kehityksen teemoihin

• Teemat: Agenda 2030, Suomi ja maailma, Ilmastonmuutos, Miten voin vaikuttaa?

• Tietoa, tehtäviä ja videoita eri ikäisille oppijoille

• Opettajalle-osiossa taustatietoa ja vastaukset tehtäviin

• Teemat: Agenda 2030, Ilmastotekoja, Vastuullista kuluttamista, Tasa-arvo ja ihmisoikeudet, Demokratia ja osallisuus

• Runsaasti tehtäviä 1.–9. luokille

• Opas saatavilla painettuna ja sähköisenä: teemapaivat.maailma2030.fi

Matematiikasta koppi jo alkuopetuksessa

Varhaiset matemaattiset taidot ennustavat myö hempää matemaattista osaamista. Sen vuoksi matematiikassa edistymistä kannattaa seurata tarkoin jo alkuopetuksen aikana. Ensiarvoista on antaa oppilaille riittävästi aikaa perustaitojen oppimiseen.

Opettajan on hyvä tietää matemaattis ten taitojen kehittymisestä ja havainnoi da, mistä mahdolliset haasteet kullakin oppilaalla johtuvat. Oppimisvaikeuksien selvittämiseen on onneksi tarjolla hyviä välineitä. Testeillä voidaan kartoittaa ma temaattisia taitoja ja löytää ongelmakoh dat. Kun tiedetään, mistä on kyse, silloin kyetään tarjoamaan oppilaalle hänen osaamistaan parhaiten edistävää tukea. Aikainen tuki ja perustan vahvistaminen ehkäisevät myöhempiä haasteita matema tiikan oppimisen osalta.

Esimerkki interventiosta Saan luokanopettajalta huolestuneen yhteydenoton: alkuopetuksen oppilas ei tunnu pysyvän mukana matematiikan sisällöissä. Tuoreena erityisopettajana muistan matematiikan oppimisvaikeudet -kurssin annin: selvitä tutkimusperustai sella seulalla tai testillä, mistä on kyse.

Teetän oppilaalle Lukimatin tuen tar peen tunnistamisen arvioinnin. Se on tutkimusperustainen, ilmainen ja antaa laajasti tietoa matema tiikan eri osa-alueista.

Tässä pedagogisessa arvioinnissa selvi tetään, mitä taitoja oppilas hallitsee ja mitä ei, millaiset toimintatavat ja materiaalit tuke vat oppilaan op pimista parhaiten ja miten oppilas hyötyy annetusta tuesta.

Opettajalla on hyvä olla tieto, miten oppilas

MATEMAATTISET TAITOALUEET

Matemaattisten suhteiden hallinta: matemaattis-loogiset taidot, matemaattiset symbolit, aritmeettiset periaatteet, paikkaarvo ja kymmenjärjestelmä.

Laskemisen taidot: lukujonon luettelemisen taidot, numero symbolien hallinta, lukumäärän määrittäminen laskemalla.

Aritmeettiset perustaidot: yh teen- ja vähennyslasku, aritmeet tiset yhdistelmät.

Lukumääräisyyden taju: luku määrien hahmottaminen.

keskittyy, tekeekö hän tehtäviä pitkäjäntei sesti ja millainen on oppilaan oppimismo tivaatio. Oppilasta kannattaa haastatella ja havainnoida oppimistilanteissa.

Tulosten perusteella päädyn käyttämään oppilaan kanssa SELKIS-materiaaleja, jotka on suunniteltu alkuopetusikäisten, mutta myös vanhempien lasten yhteen- ja vähennyslaskutaidon tukemiseen. SEL KIS sisältää lukujono-, lukumäärä- ja yhteen- sekä vähennyslaskuharjoituksia lukualueella 1–20. Materiaalissa on myös harjoitteita lukualueelta 20–1 000. Opittuja strategioita sovelletaan suurempiin lukui hin analogiatehtävien avulla.

Yhteenlaskutaidon harjoittelu on kokonaisvaltaista: siinä korostuu yhteen laskukäsitteen hallinta ja sen yhdistämi nen sääntöpohjaiseen strategiaharjoit teluun sekä aritmeettisten yhdistelmien muistamiseen. Strategioita harjoitellaan toiminnallisten tehtävien ja pelien avulla. Harjoittelussa korostuu myös yh teenlaskutaidon hyödyntämi nen vähennyslaskussa.

Suunnittelen

intensiivijakson yhteistyössä luokanopetta jan kanssa, sovellan materiaalia siltä osin, mikä oppilaan tuen tarve ja käytettävissä oleva aika. Teen väliarvioinnin ja jakson lopussa loppuarvioinnin.

Tarjoan oppilaalle kotiin sekä luo kanopettajan pitämään tukiopetukseen Ekapeli-Matikan. Sen 2010-versiossa on lukukäsitteen, lukujonon ja yhteenlas kun taitoalueet. Peli etenee helpommasta vaikeampaan, ja pelillisyys sekä etenemi nen kentältä toiselle motivoivat oppilasta harjoittelemaan.

Oppiminen ja harjoittelu vaativat sinnikkyyttä. Opettajana on tärkeä luoda puitteet, joissa oppilas saa onnistumisen kokemuksia, kannustavaa palautetta ja motivoivia tehtäviä. Joskus mielenkiinto oppiainetta kohtaan voi olla heikko. Silloin on hyvä keksiä mahdollisimman paljon arkielämään liittyviä laskutehtäviä ja hyödyntää kunkin oppilaan mielen kiinnon kohteita.

Opetussuunnitelmaan on kirjattu, että tukea annetaan niin kauan sekä sen tasoisena ja muotoisena kuin se on tarpeel lista. Tuen vaikuttavuutta on seurattava.

Erityisopettajana tarjoan tukea, vinkkejä ja mahdollisia harjoitusmateriaaleja luokanopet tajan käyttöön ja myös kotiin.

Ekapeli-matikan pelaaminen kotona päivittäin voi olla hyvä tukimuoto ja tehtävä, joka voidaan kotona helposti toteuttaa.

Tutkimusperustaisen arvioinnin ja opetuksen käyttäminen lisää oppi misen todennäköisyyttä sekä kehittää opettajan omaa osaamista.

Taitoalueiden taustaa

Lukumääräisyyden taju on pohjana myö hemmälle osaamiselle ja koulumatematii kalle. Heikko lukumääräisyyden taju on keskeinen tekijä matemaattisissa oppimis vaikeuksissa.

Taito on pitkälti synnynnäinen, sillä jo vauvoilla ja myös eläimillä on kyky erottaa lukumääriä toisistaan. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta laskemisesta vaan kyvystä hahmottaa lukumääriä. Lukumääräisyyden taju tarkoittaa myös sitä, että osaa arvioida esimerkiksi kuvista kummassa kuvassa on enemmän tietyn värisiä palloja. Mikäli tämä taito on heikko, joutuu lapsi laskemaan pallot yksitellen, jopa niihin fyysisesti koskien. Laskemisen taidot kehittyvät jo varhaislapsuudessa. Taitojen kehittyessä lapsi pystyy luettelemaan lukuja keskeltä lukujonoa sekä molempiin suun tiin. Lapsi oppii myös laskemaan hyppäyksittäin vaikkapa kahden, viiden tai kymmenen välein. Laskemisen taitoon liittyy myös numerosymbolien hallinta.

Lukumäärä, lukusana ja numerosymbolin yhteyden ymmärtäminen on tärkeää. Matemaattis-loogisten taitojen harjoitteluun liittyy luokittelemi nen ja vertailu sekä yksi-yhteen-suhteen ymmärtäminen.

Aritmeettisilla periaatteilla tarkoitetaan loogisia periaatteita, jotka myöhemmin auttavat ongelmanratkaisutaidoissa. Tähän liittyy ymmärrys siitä, että kokonaisuus muodostuu pienemmistä osista, esimerkiksi luku kuusi voidaan muodostaa useammalla eri tavalla vaikkapa: 3+3, 2+2+2, 3+2+1. Aritmeettisilla perustaidoilla tarkoitetaan yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuja. Nämä taidot kehittyvät ensin lukujen luettelemisesta konkreettisia esineitä käyttäen tapaan, jossa välineitä ei tarvita. Opettaja voi vahvistaa näitä taitoja ottamalla lapsen avuksi konkreettiset välineet. Lapsi alkaa luettelemisen jälkeen oppia, mitä jää jäljelle, jos jotain otetaan pois tai paljonko esineitä on yhteensä. Samalla opettaja kykenee havain noimaan, millä tasolla oppilaan laskeminen on. Yhdeksänvuotias osaa palauttaa lukualueen 1–20 laskujen vastauksen muistista nopeasti ilman apuvälineitä. Tämä tarkoittaa sitä, että hän muistaa ja on oppinut arit meettisia faktoja.

Tämän lisäksi vaihdannaisuuden ymmärtäminen on olennaista: yhteen laskettavat voivat olla missä järjestyksessä tahansa, mutta tulos on sama. Yhteen- ja vähennyslaskujen yhteyden ymmärtäminen on hyödyllistä. Lapsi oppii yhteen- ja vähennyslaskun olevan käänteisiä. Tämä kääntei syys on myös kerto- ja jakolaskussa.

Lapset oppivat numero- ja laskusymbolien merkitykset esi- ja alkuope tusiässä. Opettajana on tärkeää kartoittaa, ovatko symbolit hallinnassa ja millaista matikkapuhetta oppilas käyttää tai oppilaan luokassa käytetään.

Paikka-arvon ja kymmenjärjestelmän oppiminen on seuraava tärkeä osa, joka voi tuottaa oppilaille matemaattisia haasteita. Nämä taidot opitaan alkuopetusvaiheessa. Lukuyksiköiden paikkajärjestelmän hallitse minen ja se, mistä kymmenen, sata tai tuhat koostuu, on perusta kym menjärjestelmätaidoille. Lukusanan ja numerosymbolin vastaavuus liittyy myös kieleen. Suomen kielessä esimerkiksi lukusana neljätoista ei suoraan kerro, että luku sisältää yhden kymmenen ja neljä ykköstä. Osa lapsista saattaakin kirjoittaa luvun neljäkymmentäyksi.

Kirjoittaja Marjut Koukkula on kokenut luokanopettaja, uunituore erityis luokanopettaja ja Suomen Luokanopettajat ry:n hallituksen jäsen.

Tietoisuustaidoilla stressi kuriin ja suorituskyky paremmaksi

JAAKKO LOUHIVUORI, TEKSTI

Tietoisuustaidot ovat käytössä yhä useammalla suomalaisella työpaikal la. Moni työntekijä saa niistä tukea omaan jaksamiseensa ja ymmärrystä tun teistaan sekä ajatuksistaan. Väitöskirjatut kija ja erityisopettaja Hanne Savunen on kouluttanut reilut 100 suomalaisopettajaa, kuraattoria sekä koulupsykologia tunne- ja tietoisuustaitojen hyödyntämisessä.

Mistä tietoisuustaidoista on oikeastaan

kyse?

– Yksinkertaisimmillaan tietoisuustaidot ovat huomion siirtämistä automaatiosta ja hälystä tämän hetken kokemukseen. Tarkkaavaisuudella tulemme tietoisiksi aisteistamme, tunteistamme ja ajatuksis tamme, Savunen summaa.

Viime vuosikymmenten aikana tietoi suustaitojen tieteellinen pohja on vahvis tunut nopeasti. Nykyisin muun muassa Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa koulutetaan tietoisuustaito ja. Opettajankoulutuksista nämä työkalut vielä puuttuvat.

– Jos mietimme luokkatilanteita, hälyä ja keskittymishaasteita, juuri niihin tietoi suustaidot ovat täsmäapu. Lisäksi kyseiset taidot laskevat merkittävästi koettua stres siä ja lisäävät myötätuntoa niin oppilaiden kuin opettajienkin keskuudessa.

Monia hyötyjä

Lasten ja nuorten kansainvälisissä tietoi suustaitotutkimuksissa on noussut toistu vasti samat positiiviset tekijät esille. Suurimmat muutokset tulevat ilmi parem pana keskittymisenä ja tarkkaavaisuutena, impulssikontrollin tehostumisena ja itse tietoisuuden syventymisenä. Nämä ovat taitoja, joita jokainen meistä tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa.

– Idea on rauhoittaa tunnekeskuksen myrskyt koulutunnin alussa, jolloin im pulssikontrolli estää turhaa sähläämistä ja lisää tarkkaavaisuutta juuri opetettavaan aineeseen. Samalla oppiminen tehostuu, kun tunteet pysyvät oikeassa suhteessa toisiinsa, Savunen alleviivaa.

Tutkimukset painottavat myös oppi

Väitöskirjatutkija ja erityisopettaja Hanne Savunen on tuonut Suomeen kouluissa hyödynnyttävää tietoisuustaito-osaamista. Taidot ovat yhtä tärkeitä niin opettajille kuin oppilaillekin.

laiden osalta kykyä tunnistaa negatiivisia tunteita ja reagoida niihin taitavammin. Opettajille tutkimustulokset ovat yhtä tär keitä ja plussana löytyy muutama ylimää räinen etu.

– Lähtökohtaisesti taidot vähentävät tulehduksia, korkeaa verenpainetta ja vaikuttavat positiivisesti stressiperäisiin sairauksiin. Yhdysvalloissa ja Euroopassa on saatu tuloksia, joiden mukaan tietoi suustaidot vähentävät sekä pitävät tehok kaasti pois ahdistus- ja masennushäiriöitä, kertoo Savunen.

Muun muassa Virginian yliopistossa Yh dysvalloissa on tutkittu erityisesti luokan opettajien saamaa hyötyä säännöllisestä harjoittelusta. Verrokkiryhmään nähden tietoisuustaitoja harjoittavat opettajat koki vat enemmän tyytyväisyyttä ja suoriutuivat työstään tehokkaammin.

Tiedettä vai huuhaata?

Jotkut epäilevät tietoisuustaitoja mysti seksi meditaatioksi tai kevyeksi mindful nessjumpaksi. Viimeisen parinkymme

nen vuoden aikana myös kognitiivinen neurotiede on muuttanut käsitystä ratkaisevasti. Siksi tieteeseen ja kliiniseen tutkimukseen perustavat tietoisuustaidot on hyvä pitää erillään monenkirjavista enkeliterapioista.

– Keskeisessä roolissa ovat tunne- ja tietoisuustaitojen osalta mantelitumake ja hippokampus. Mantelitumaketta voidaan kuvata tunnekeskuksena ja hippokampusta puolestaan muistikeskuksena. Funktionaa lisella magneettikuvauksella on löydetty muutoksia tietoisuustaitojen harjoittami sen kautta juuri näillä aivojen osa-alueilla – positiivisella tavalla.

Savunen on toiminut pitkään laaja-alai sena erityisopettajana alakouluissa. Lisäksi hän on opiskellut Kalifornian yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa (UCLA) tietoisuustaitojen kouluttajaksi. Nyt hän valmistelee aiheesta väitöstutkimusta Lapin yliopistossa.

Uupumukselle stoppi

Savunen koki reilut kymmenen vuotta sitten kasvavaa tyytymättömyyttä erityis opettajan työssään. Tältä pohjalta hän lähti etsimään ratkaisuja itselleen ja pian myös laajemmin opettajien avuksi.

– Liian monelle on tuttua uupuminen ja tyytymättömyyden tunne omaa työpa nostaan kohtaan. Koulumaailma ja koko yhteiskunta muuttuu huimaa vauhtia, eikä vauhdissa pysy mukana. Tämä oli alku omalle muutokselleni, pohtii Savunen. Hän on kouluttanut suuren joukon suo malaisia kasvatusalan ammattilaisia.

LUOKANOPETTAJAN PÄIVÄKIRJA

Tilaa suunnittelulle ja muistiinpanoille.

Sisältää mm. vinkkejä työhyvinvointiin, aforismeja työviikkoja piristämään, tulostettavia lomakkeita, muovitaskun

Kaksi kokoa ja mallia: A4 ja B5, Sidottu kirja ja kierreselkäinen

Luokanopettajien tekemä.

Tilaa verkosta www.lo-tarvike.com/ paivakirja

– Mielestäni nämä taidot ovat super voima. Ensiksi opettajat, kuraattorit ja koulupsykologit saavat itselleen tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä osaamista reagoida stressitason nousuun. Ennen kaikkea tietoisuustaitojen lisääminen antaa lapsille koko elämän kestävät taidot selvitä yhä monimutkaisemmassa arjessa menettämättä otettaan itsestään, Savunen alleviivaa.

Lisää koulutusta

Koulut voivat hyötyä paljon tietoisuustai tojen hyödyntämisestä, mutta mistä etsiä apua?

– Yksi tärkeä tekijä olisi lisätä tämä teema opettajankoulutukseen. Tällä het kellä Suomessa ei ole juurikaan kouluihin suunnattua opetusta, Savunen tietää.

Hän neuvoo rehtoreita ja opettajia tutustumaan aluksi itse tietoisuustaitoihin esimerkiksi ilmaisten harjoitusten avulla YouTubesta.

– Tarvitsemme opettajille lisää tietoi suustaitojen osaamista. Samalla on hyvä muistaa, ettei tämä laji ole rakettitiedettä, vaan yksi peruslaatua oleva ominaisuus, joka on jo meissä kaikissa sisäänrakennet tuna, muistuttaa Savunen.

Hanne Savunen muistuttaa, etteivät tietoisuustai dot ole rakettitiedettä vaan säänrakennettuja ja kehittyviä.

Tarinasta on opetuksessa moneksi

MARJA HEIKKILÄ, TEKSTI JA KUVAT

Elävä tarinankerronta sopii mainiosti peda gogiseksi työkaluksi. Sen avulla voi rikastut taa sanavarastoa sekä harjaannuttaa äänen käyttöä ja kehollista viestintää. Se toimii myös keskittymishar joituksena – hetkenä, jolloin levähdetään multitaskaamiselta.

Tarinankertoja ja pedagogi Anna-Maria Toivonen toimii opettajuuden ohella esiintyvänä taiteilija na ja muun muassa Lukutaito vahvaksi Lieto -hankkeen lukukoordinaatto rina. Opettajantyössään hän käyttää tarinankerrontaa kielen oppimisen, identiteetin, vuorovaikutuksen ja it setuntemuksen tukemisen välineenä.

– Elävä tarinankerronta on vahvasti vuorovaikutteista, kuu lijoilla on yhtä tärkeä rooli kuin kertojalla. Kertoja seuraa koko ajan yleisön ilmeitä ja eleitä, jotta hän voi tarvittaessa säädellä tarinaansa vielä paremmin kuulijakuntaan kolahta vaksi, Toivonen kuvaa.

Jos näyttää, että tarina tuntuu kuu lijoista liian jännittävältä ja jotakuta alkaa oikeasti pelottaa, voi kerto muksen huippukohtia loiventaa.

Tarvittaessa voi tehdä päinvastoin.

– Tarinankerronnan avulla voidaan rikastaa mielikuvitusta ja sananvarastoa sekä kehittää vuo rovaikutustaitoja. Tarinat, joilla on onnellinen loppu, luovat uskoa siihen, että vaikeistakin tilanteista voi selvitä, Toivonen luettelee.

Tarinoita jaetaan aina ”silmästä silmään, suusta suuhun ja sydämestä sydämeen”, kuten skotlantilaisilla tarinankertojilla on tapana sanoa. Tarinankerronnan äärellä jokaiselle tarjoutuu tilaisuus tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Opettajat ovat ottaneet lukukoor dinaattorin positiivisesti vastaan.

– Tarinatyöskentely ei ole opet tajille uutta, mutta ehkä vierailuni myötä tarinan toimivuus opetuk sessa muistui mieleen. Lukuisat opettajat ovat olleet halukkaita jatkamaan tarinoiden parissa. Yksi tärkeä tavoite oli rohkaista opetta

Anna-Maria Toivonen sai keväällä apurahan Suomen kulttuurirahastolta elävän tarinankerronnan kehittämiseksi taiteenalana sekä pedagogisena työvälineenä.

jia tarttumaan tarinaan ilman rimakauhukokemusta.

Kehittää keskittymiskykyä

Lasten ja aikuisten elämä on nykyään varsin hektistä ja virik keitä tulvii joka suunnasta.

– Meille on tullut tavaksi teh dä samanaikaisesti montaa asi aa. Kun katsomme televisiota, vastaamme samalla viesteihin tai vilkuilemme netin uutis virtaa. Tähän sorrun itsekin, ja huomaan, miten se pirstoo keskittymiskykyäni, Toivonen myöntää.

Opettajat ja vanhemmat ovat havainneet, että nykylapset eivät oikein jaksa keskittyä mihin kään ja ovat kovin lyhytjänteisiä tekemisissään. Aikuisten ei tule ruokkia ja vahvistaa tätä kehitystä esimerkiksi tarjoamal la lapsille vain lyhyttä keskit tymistä vaativaa tekemistä ja tuokioita.

– Päinvastoin. Lasten keskit tymiskyvyn kehittämiseen ja harjoittelemiseen pitää panos taa. Suusanallisesti kerrotut tari nat ovat loistava työkalu juuri tähän, Toivonen korostaa.

Opettajan jakaessa tarinaansa lapsen ei tarvitse seurata mitään muuta kuin kertojaa ja tarinaa.

– Kun tarjolla ei ole ylimää räisiä virikkeitä, myös lapset, joilla on haasteita keskittymisen tai hahmottamisen kanssa, py syvät mukana, Toivonen tietää kokemuksesta. Hän toimii opet tajana ja kuraattorina Turun Kristillisellä opistolla.

Toivonen suosittelee kaikkia kokeilemaan tarinoiden voimaa. Hän on varma, että tarinatuoki oissa opettaja pääsee näkemään lapsiryhmästään ihan erilaisen puolen kuin arjen ohjaustilan teissa.

– Sitä paitsi uskon, että jokai nen pystyy keskittymään niin kauan kuin joku vaan jaksaa kertoa sellaista tarinaa, jota rakastaa kertoa. Ja jos saan valettua tätä uskoa aikuisiin, koen onnistuneeni työssäni, Toivonen toteaa.

Aivot tarvitsevat taukoa viriketulvasta, jotta mielikuvi tuksella olisi tilaa laukata.

”Kun tarjolla ei ole ylimääräisiä virikkeitä, myös lapset, joilla on haasteita keskittymisen tai hahmottamisen kanssa, pysyvät mukana”.

– Kun keskittyy kuuntele maan tarinaa, mielikuvitus voi herätä horroksestaan. Mieliku vitustakin on hyvä rikastaa ja ruokkia, jotta se pysyy virkeänä.

Aloita kerronta pienesti

Toivonen muistuttaa, ettei rimaa kannata asettaa liian kor kealle, vaan aloittaa pienesti.

– Kaikki me muistamme eläintarinoita, joihin sisältyy opetus. Niillä voi hyvin aloittaa. Tarina saa muuttua, muotoutua omaan suuhun sopivaksi ja siihen saa matkan varrella lisätä omia mausteitaan.

Elävän tarinankerronnan kuuluukin elää, kasvaa ja muut tua kaiken aikaa. Jos pelkää, että

tarinan juoni unohtuu kesken kerronnan, lunttilappuun voi kirjata ydinkohdat kaiken varalta.

Vanhojen kansantarinoiden ja -satujen ohella hyvän alustan tarinalle voi luoda vaikkapa omista lapsuudenmuistoistaan.

– Lapset rakastavat muistoja, ja kun opettaja kertoo niistä, useimmiten se kirvoittaa myös lasten kielenkannat kertomaan omia tarinoitaan. Silloin lapset kin oppivat luontevasti kerron taa, äänenkäyttöä ja elehdintää. Tarinoita voi aivan hyvin lukea kirjasta, joskaan silloin kuulijakuntaan eli luokkaan ei välttämättä saa yhtä hyvää kontaktia.

Oivallinen tunnetaitotyökalu

Tarina on paras mahdolli nen paikka kokeilla ja kokea jännitystä. Vaikka kertomus olisi hurjakin, silti se ei yleensä herätä pelkoa, sillä tarinahan alkaa aina olipa kerran, kauan kauan sitten. Siitä lapsi hoksaa,

että jännittävä tai pelkoa herät tävä asia on kaukana eikä juuri tässä läsnä.

Tarinoiden kuuntelu onkin mitä parhain tunnetaitotyökalu. Sen kautta voi kokea kaikki tunnetilat.

Tarina vie mennessään, saa tylsänkin aiheen eläväksi ja toimii opetusmenetelmänä.

– Jos jokin asia herättää tunnekokemuksen, se jää hyvin mieleen.

Menetelmä soveltuu integroi tavaksi useaan oppiaineeseen, esimerkiksi historiassa ja us konnossa se on loistava väline.

Tarinankerronnan avulla voi vahvistaa sekä suullista että kirjallista oppimista.

Lapsia voi inspiroida lukemi seen ja kirjoittamiseen elävän tarinankerronnan kautta.

– Kerroin tarinaa Liedon lukuhankkeen tiimoilta. Yksi kakkosluokkainen poika totesi esitykseni jälkeen: ”Nyt mä tie dän. Sä olet aina lukenut paljon tarinoita, ja nyt sä haluat, että mekin luettaisiin niitä.” Voisiko tätä tämän paremmin kiteyttää, Toivonen hymyilee.

INTERAKTIIVINEN TEKNIIKKA

KOULUTUKSESSA -konferenssi järjestetään Hämeenlinnassa Aulangolla 5.-7.10.2022 itk-konferenssi.fi

ITK-konferenssi järjestetään 5.-7.10.2022 Scandic Aulangolla Hämeenlinnassa jo 33. kerran.

Kutsumme mukaan opettajia ja rehtoreita kohtaamaan kolleegoita, saamaan ideoita yli 170 esityksestä ja workshopista sekä laajasta opetusteknologian näyttelystä. Luokanopettajille tarjolla runsaasti hyvää ohjelmatarjontaa.

Ilmoittaudu ja tutustu ohjelmaan verkkosivulla itk-konferenssi.fi ja tee siellä oma ohjelmasi. Suosittelemme että lataat ITK-mobiilisovelluksen kännykkääsi ja ITK on aina mukanasi!

Tervetuloa turvallisesti mukaan!

Lisätietoja konferenssista verkkosivulta itk-konferenssi.fi, konferenssin johtaja Jarmo Viteli (jarmo.viteli@tuni.fi) ja Niina Kesämaa (niina. kesamaa@eoppimiskeskus.fi).

Elävä tarinankerronta on monikäyt töinen työväline, jota kannattaa käyttää opetuksessa, kannustaa Anna-Maria Toivonen.

Käsialakirjoitus on koulussa erityisharrastus

RAIMO HAUTANEN, TEKSTI

petussuunnitel man perusteiden mukaan alakou lussa opetetaan tekstauskirjaimia ja näppäintaitoja. Ope tushallituksen blogissa todettiin vuonna 2015, että tavoitteena on vapaut taa käsialan opetus pakollisista sidoksista ja vahvistaa persoonallisen käsialan kehittymistä.

Lähtökohtaisesti syksyllä 2016 käyttöön tulleessa mallikirjaimistossa on kyse tekstauskirjaimista, mutta niiden sitominenkaan ei ole kiellettyä. Kirjaimisto ei siis ole normi, vaan siitä voidaan poiketa, jos koulu on sitä mieltä.

Kirjainten suunnittelija Jarmo Luk karila toteaa kirjaimistonsa esittelyssä, että kirjainten yhdistäminen toisiinsa on hyväksyttävää, jos se tukee kirjoittamisen rytmiä tai sujuvuutta tai auttaa kirjoit tajaa esimerkiksi pysymään rivillä, kirjoittamaan ren nommin tai tasoittaa tekstin välistystä.

Aiemmin koulussa puhuttiin kaunokirjoituk sesta. 1930-luvulla Suomessa otettiin käyttöön arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema koukeroinen mallikirjoitus, jonka tavoitteena oli kirjoit taa jokainen sana nostamatta kynää paperista kertaakaan.

Peruskouluun siirryttäessä 1970-luvulla käyttöön tulivat työkirjat. Vihkoihin ei enää tarvin nut laatia tekstiä niin paljon kuin ennen.

1980-luvun loppupuolella kouluissa otettiin käyttöön graafikko ja kalligrafi Toivo Heiskasen suunnittelema uusi kaunokirjoitusmallisto. Siinä ei ollut yhtä paljon sidontaa ja silmukoita kuin edeltäjissään.

Tietokoneiden yleistyessä kouluissa tarvittiin näppäintaitoja. Jotkut opet tajat opettavat koululaisille 10-sormi järjestelmän. Näppäilytaitojen opettelu tuntuu vieneen aikaa käsialan opette lulta. Jokainen aikuinenkin tarvitsee kuitenkin sujuvaa kirjoitustaitoa. Käsin kirjoittamalla tietoa prosessoidaan eri tavalla kuin konetta näpyttämällä.

Vanhat kaunokirjoituskirjaimet ja uudet malli kirjaimet.

Kaunokirjoitus kehittää luku- ja kirjoitustaitoa

Tekstauksen opettamista ennen kauno kirjoitusta tai kaunokirjoituksen yksin kertaistamista tekstauksen kaltaiseksi on perusteltu sen helppoudella ja lasten motoris-spatiaalisten taitojen kehi tyksellä. Italialainen tutkimusryhmä (Semeraro ym. 2019) haastaa tuoreessa tutkimuksessaan tämän näkökulman. Näin kerrotaan Niilo Mäki Instituutin Hahku-sivustolla (www.hahku.fi).

Tutkimus yhdistää tämän pikkuai vojen kehitykseen. Hienomotorinen tarkkuus edellyttää pikkuaivoja, joiden kehitys jatkuu murrosikään. Jatkuvien liikkeiden koordinaation kontrolli on helpompaa kuin yksittäisten, katko naisten liikkeiden.

Tutkijat spekuloivat, että tekstaukses sa on suuremmat vaatimukset tahdon alaiselle kontrollille kuin jatkuvaan liikkeeseen perustuvassa kaunokir joituksessa. Tämä voisi näyttäytyä kaunokirjoituksen harjoittelun etuna

tekstauskeskeisempään opetukseen nähden. Vähäisempi motorisen kontrol lin vaatima osuus huomiosta vapauttaisi mieltä sisällön miettimiseen.

Tutkimuksessa jaettiin 141 kuusivuo tiasta lasta kahteen ryhmään. Toinen ryhmä harjoitteli kaunokirjoituksen kirjoitusmotoriikkaa ja toinen ryhmä eteni Italiassa tavanomaisempaan tapaan tekstauksesta kaunoon. Molemmissa harjoittelu toteutettiin osana koulu opetusta yhdeksän kuukauden aikana keskimäärin 70 minuuttia viikossa.

Tulokset olivat selkeitä. Kaunokir joitusryhmä, jossa keskityttiin syste maattisen kirjoitusmotorisen taidon opetteluun, kehittyi enemmän sekä kirjoittamisessa että lukemisessa. Olen nainen tulos oli, että kehitys lukutaidossa oli yhteydessä motorisen kirjoitustaidon kehitykseen.

Käsinkirjoittamiseen kannattaa panostaa

Semeraron ja kumppaneiden tutkimus ei sano, että kaunokirjoitus pitäisi palaut taa kouluihin. Tutkimuksessa oli kaksi ryhmää, joista toisessa harjoiteltiin yhtä kirjoitusmotorista suoritusta ja toisessa useampia. Yhden harjoittelu oli tehok kaampaa kuin useamman. Tulos kui tenkin osoittaa, että kaunokirjoituksesta tekstaukseen siirtymisen perustelut eivät välttämättä olleet tutkimuspohjaltaan kovinkaan tukevia. Tutkimusta parhaista pedagogisista ratkaisuista ja käsinkirjoit tamisen tyyleistä tarvitaan edelleen.

Tutkimuksen ydinviesti on siinä, että kirjoitusmotoriikkaan ja kirjain ten spatiaalisten muotojen ohjattuun harjoitteluun kannattaa opetuksen alussa panostaa merkittävästi. Tällainen syste maattinen harjoittelu mahdollistuu vain, jos opettajilla on käytettävissään selkeät mallit siitä, miten harjoittelu toteutetaan ja mallit siitä, miten ja millaisia kirjain muotoja harjoitellaan. Tähän kaikille yh tenäisen mallin opetukseen panostami nen on aika tavalla erilainen ajatus kuin alussa mainitun OPH:n blogikirjoituksen henki persoonallisen tyylin tukemisesta. Se kehittyy parhaiten vasta sen jälkeen, kun systemaattisesti harjoiteltu automa tiikka on riittävästi hallussa.

Mitä automaattisempi motorinen suoritus on, sitä vähemmän huomiosta se varastaa ja tilaa jää sisällön mietti miselle. Tämä koskee niin kynällä kuin näppäimistöllä kirjoittamista. Tekniikan harjoittelemiseen käytetyt tunnit maksa vat itsensä takaisin hyvinkin nopeasti.

HAUTANEN, TEKSTI JA KUVAT

Nykyajan lapsetkin oppivat

kaunokirjoituksen

– Eivät nykyajan lapset ole sen lah jattomampia kuin ennenkään. Miksi eka- ja tokaluokkalaiset koululaiset eivät oppisi kirjoittamaan käsialakirjoitusta tai vaikkapa kaunoa, luokanopettaja Marjo Piirto puuskahtaa.

Piirto ei ole ollenkaan innostunut vuonna 2016 käyttöön tulleesta mallikir jaimistosta. Hän opetti keväällä Marttilan koulussa Seinäjoella 2A luokkaa. – Lapsia ei saa aliarvioida. Tasoa laskettiin käsialakirjoituksessa ihan turhaan. Kun käsialakirjoituksen opetuksesta kerran luovuttiin, sitä ei enää saa takaisin. Miksei muista Euroopan maista otettu oppia, Piirto kysyy.

Piirto lähti luokkansa kanssa ekaluo kalla liikkeelle tekstauskirjaimilla. Niitä sai käyttää vielä kakkosluokallakin, jos oppilas halusi. Toisen luokan syksyllä alettiin opetella käsialakirjoitusta. Kevääl lä osaaminen oli jo hyvässä vauhdissa.

– Näppäinharjoittelun aloitin toisen luokan keväällä. Kolmannella niitä sitten jatketaan. Nykyajan koululaiset oppivat kyllä tietotekniikan käytön muutenkin, koska älylaitteita on lähes jokaisella käy

tössään, luokanopettaja uskoo.

Hän kysyykin, miksi alakoulun pitäisi panostaa niin paljon tietotekniikan käy tön opettamiseen. Jokainen kansalainen joutuu työelämään päästessään opettele maan jokaisessa ammatissa tarvitsemansa erilaisen tekniikan.

– Työelämää vartenko kasvatetaan jo alaluokilla? Missä on sivistys? Perustaidot pitää palauttaa kunniaan, Piirto jyrisee.

Lukumato houkuttelee lukemaan

Marjo Piirron luokassa on käsialatunti vähintään joka toinen viikko. Opettaja sanelee helppoja tekstejä. Kotitehtävinään oppilas tekee pienen kirjoitelman käsi alakirjoituksella. Se voi olla vanhempien tekemä sanelukin.

Oppilas saa halutessaan kirjoittaa vaikka kaikki koulutehtävät käsialalla. Kokeita ei Piirron luokissa tehdä käsiala kirjoituksella.

Piirto muistuttaa, että tarkka, hienomo torinen suoritus saattaa innostaa sellaista oppilasta, jolle jokin muu tekeminen

RAIMO

Lapsia ei saa aliarvioida. Tasoa laskettiin käsialakirjoituksessa ihan turhaan. Kun käsialakirjoituksen opetuksesta kerran luovuttiin, sitä ei enää saa takaisin, jyrisee luokanopettaja Marjo Piirto.

on vaikeaa. Hiljaisesta puurtamisesta tulee lapselle palkkio, kun käden jälki on onnistu nutta.

Luokan takaseinällä kiemurtelee lukumato. Aina, kun oppilas on saanut luettua uuden kirjan, hän saa jatkaa madon mittaa uudella pyörylällä. Pallolla on luetun teoksen tiedot.

– Olemme opetelleet koko toisen luo kan ajan yhden runon viikossa. Perjan taina ne sitten esitetään kaikille. Siinä tulee samalla äänenkäytön ja esiintymisen harjoittelua.

– Lapset osaavat tällä hetkellä jo melko monta runoa, maahanmuuttajaoppilaatkin. Tenavat kuulemma esittävät näitä runoja kotona käymään tulleille vieraillekin.

Piirto valittaa, ettei lapsille enää lueta tarpeeksi. Hänen mielestään aikuisten pitää lukea lapsille, vaikka he jo osaisivatkin itse lukea. Tarinoiden kuuntelu lisää lapsen sanavarastoa.

Luokanopettaja muistuttaa, että kirjoit taminen, kuvataide, askartelu, musiikki ja lukeminen ovat aivojen ruokaa. Sitä täytyy saada joka päivä.

KOMMENTTI:

Mustepullot ja teränpyyhkimet

1960-luvun alussa opeteltiin kirjoit tamaan mustekynällä. Opettajalla oli litran pullo mustetta. Siitä hän annosteli meille ekaluokkalaisille tilkkasen pie niin pulloihin, joita pidettiin pulpetissa olevassa reiässä.

Kynät olivat puuvartisia, ja niihin kiinnitettiin metallinen terä. Ensim mäisenä käsityönä tehtiin mustekynän pyyhin pehmeäkankaisista tilkuista. Nippu tilkkuja leikattiin pyöreiksi ja ommeltiin keskeltä napin lävitse kiinni. Liika muste ja kynän kärkeen kertyvä töhnä pyyhittiin tilkkuihin.

Ensin tietysti harjoiteltiin kirjoitta mista lyijykynällä. En muista, tehtiinkö tikkuaakkosia musteella, mutta kauno kirjoitusta kylläkin.

Vanhan ajan kansakoulussa ja oppi koulussa kirjoitettiin kaunolla kaikki mahdollinen. Tehtiin kieli keskellä suu ta silmukoita, kaaria ja liekkinousuja. Imupaperi pidettiin käden alla, etteivät rivit tuhriintuneet. Myös valmiiksi kir joitettu sivu kuivattiin imupaperilla.

Oppikoulusta muistan viikoittaisen eri tyisen käsialatunnin. Se oli toisella luokalla, joka vastaa alakoulun kuudetta luokkaa.

Silloin puhuttiin tekstaamisesta.

Toisella kymmenellä oleva poika sai päivä kirjaansa aikaan tällaista kalligrafiaa.

Kirjakaupasta ostettiin putki mustaa mustetta ja puuvartinen, vinoteräinen tekstauskynä. Mustetta puristettiin paperinpalalle, ja sitten kirjoitettiin goottilaista fraktuuraa muistuttavaa tekstiä. Kirjaimissa oli leveämpiä ja kapeampia kohtia.

Nykyisistä mallikirjaimista on tehty mahdollisimman yksinkertaisia, jotta tekstistä tulisi edes jollakin tavalla luettavaa. Kirjoitustaidon perimmäi nen tarkoitushan on viestiä ajatuksista kirjoitetussa muodossa.

Olen opettajantyöni lisäksi kirjoit tanut sanomalehtiartikkeleita yli 40 vuotta. Jo alkuvuosina apunani oli nau hureita, mutta en oikein pitänyt niiden

käytöstä. Haastatteluista teen muis tiinpanot lehtiöön. Näin keskeiset asiat ovat jo valmiina kirjoittamista varten. Perusteellisesti opittu ja sujuva käsiala kirjoitus on oleellinen apuväline.

Millaistahan on tulevaisuuden ihmisten käsiala? Tuskin siitä grafologi osaa mitään luonneanalyysejä tehdä. Nimikirjoituskin tulee väkisin kaikilla samanlaisiksi. Toivottavasti ei sen tään edetä takaisin kohti puumerkin piirtämistä paperinlaitaan. Sähköinen paketinkuittaushan on jo tätä.

RAIMO HAUTANEN

Marjo Piirron luokassa kirjoitetaan paljon käsin.

Luonteenvahvuuksiin kannattaa panostaa

JAAKKO LOUHIVUORI, TEKSTI

Sinnikkyys, uteliaisuus ja myötätunto ovat arvokkai ta eväitä elämään. Näitä luonteenvahvuuksia jokainen vanhempi haluaa nähdä omassa jälkikasvussaan. Mutta voiko niitä oppia ja kehittää?

Kasvatustieteen maisteri Kaisa Vuorinen tutki väitöskirjassaan, miten luonteenvahvuuksien tunnistaminen ja kehittäminen edesauttoivat kouluarkea.

Tutkimus on yksi harvoista oppilaiden ja opettajien luon teenvahvuuksien tukemiseen keskittyvistä väitöskirjoista Suomessa.

– Ensimmäinen päätulos oli oppilaiden henkilökohtaisten vahvuuksien käytön yhteys heidän yleiseen onnellisuuteensa koulussa, kertoo Vuorinen. Toinen päätulos saatiin oppilaille kehitetystä interventiotutki muksesta. Siihen osallistuneiden poikien aggressiivisuus väheni ja kiinnostuksen pysyvyys kasvoi tilastollisesti merkitsevästi.

– Interventioon osallistunei den yleisopetuksen tyttöjen em patia ja peräänantamattomuus olivat kasvaneet tilastollisesti merkitsevästi. Oppilaat, joilla oli tehostetun tai erityisen tuen tarpeita, näyttivät hyötyvän luonteenvahvuusopetuksesta, kuitenkin ilman tilastollista merkitsevyyttä

Tutkimus osoittaa omien vahvuuksien käytön tärkeyden koulutyössä ja tekijän, jolla oppilaiden positiivisia koulu kokemuksia ja onnellisuutta voidaan lisätä.

– Luonteenvahvuuksien tun nistamiseen ja systemaatti seen opettamiseen perustuvat

Luonteenvahvuuksien hyödyntäminen

Vahvuusmieli: Kiinnität huo miota monenlaiseen myöntei seen toimintaan ympärilläsi.

Vahvuuskieli: Huomioit käytetyt vahvuudet ja osaat konkretisoida ne palautteen muodossa. Sanoitat vahvuuksia ympärilläsi.

Vahvuusdokumentointi: Vahvuuksien käytön peda goginen dokumentointi on keskeinen työmenetelmäsi. Valokuvien ja kirjoitettujen havaintojen avulla luot ryh määsi sekä yksittäiselle lapselle onnistumisen historiaa.

menetelmät edistävät oppilai den sosiaalisia taitoja, omien vahvuuksien tunnistamista sekä hyvinvointia, Vuorinen pohtii. Lisäksi opettajat kertoivat oppi laiden välisten sekä oppilaiden ja opettajien välisten suhteiden parantuneen.

– Kaikkiaan näyttää siltä, että vahvuusperustaisen lähtökohdan omaksuminen varhaiskasvatuk sessa ja kouluissa sekä opettajien ja oppilaiden luonteenvahvuuksia koskevan tietämyksen lisääminen edistävät hyvinvointia.

Työkaluja open avuksi

Vuorinen muistuttaa inter vention ja uuden pedagogiikan testaamisen hankaluudesta.

– Näitä haasteita ja tutkimuk sen rajoitteita pohdin paljon väi töskirjassa ja itse väitöstilaisuu dessa. Interventiotutkimukseni näytti lisäävän erityistä tai tehos tettua tukea saavien oppilaiden kouluintoa. Tässä tutkimuksessa kuitenkin kritiikkiä herätti tilas

tollisen merkitsevyyden puute.

Kysymys kuuluukin, miten hyvinvointia tukevia tekijöitä, kuten luonteenvahvuuksien opetusta voidaan integroida kestävällä tavalla arkityöhön. Opettajien koulutus näyttäisi olevan tutkimuksen näkökul masta toimivin tapa kehittää positiivista kasvatusta.

– Opettajat tarvitsevat tutkimusperustaisia digitaa lisia työkaluja, jotta he voivat toteuttaa luonteenvahvuuksien opettamista helposti osana muuta opetustehtäväänsä. Tämä näyttäisi oman koke mukseni perusteella ratkai sevan monia ongelmia kuten aikatauluhaasteita opettajien kiireisessä arjessa.

Positiivinen näkökulma oppilaiden monipuolisiin vahvuuksiin tukee selvästi perinteistä koulutyötä, ja Vuorinen aikoo jatkaa teeman syväluotaamista.

– Syksyllä alamme tutkia perheiden ja ekaluokkalais

ten hyvinvointia positiivisen kasvatuksen näkökulmasta.

Olen myös kiinnostunut kehittämään tutkimusta, joka vastaa kysymykseen: miten. Nyt tiedämme, että luon teenvahvuuksia, kuten sisua, itsesäätelyä, uteliaisuutta ja muita kompetensseja, tarvi taan keskeisesti vahvistamaan jokaisen oppilaan hyvinvointia ja parempia oppimistuloksia.

Vuorinen on perustanut Posi tive Learning Oy yrityksen, jossa hän on kehittänyt Huomaa hyvä! -palvelun.

– Jatkan tätä työtä, koska halu an kehittää opettajille maailman parhaita työkaluja, sellaisia, joita kaipasin opettajana toimiessa ni. Olen huomannut satojen opettajien tavoin, miten suuri voima positiivisella palautteella ja sosio-emotionaalisten taitojen opettamisella on, Vuorinen summaa.

Linkkivinkki: Huomaa hyvä! -palvelu verkossa: https://go.seethegood.app/login

Tutkimus osoitti omien vahvuuksien k äytön tärkeyden koulutyössä, Kaisa Vuorinen korostaa.

SANNA SALMELA, TEKSTI

Näe lapsen ja nuoren suru

Kuolema koskettaa joskus läheltä myös lapsia ja nuoria, mutta tilanne voi jättää lähipiirin sekä sanattomaksi että keinotto maksi, voimattomaksikin. Käpy Lapsikuo lemaperheet ry ja Nuoret lesket ry ovat koonneet aiheesta oppaan niin työnteki jöiden kuin perheidenkin tueksi.

Perheenjäsenen kuollessa monet eri asiat vaikuttavat reaktioihin, menetys kokemukseen yleisemmin ja siten tuen tarpeeseen. Kuolema saattaa esimer kiksi tapahtua yllättäen tai sitä on voitu ennakoida jo pidemmän aikaa. Lisäksi monilla itseen ja omaan elämänhistoriaan liittyvillä seikoilla on merkitystä.

Kuolemasta puhuminen voi olla aikui sellekin vaikeaa. Silloin tukea voi hakea itselleen ammattiauttajilta tai surujärjes töiltä. Tunteiden rehellinen kohtaaminen ja niiden ilmaiseminen ovat yhteydessä hyvään tervey teen, sillä elimistö reagoi tunteisiin silloinkin, kun niitä ei tunnisteta tai ne tukahdutetaan. Käsittelemättömänä suru saattaa patoutua vuosiksi ja nousta entistä voimakkaam pana pintaan myöhemmissä elämäntilanteissa. Kun kohtaa surevan lapsen tai nuoren, on samalla hyvä pysähtyä omien kuolemaan liittyvien ajatusten äärelle.

Voidakseen käsitellä asiaa lapsi tarvitsee paitsi tietoa tapahtuneesta, myös aikuisen apua tapahtuman ja sen herät tämien tunteiden sanoittamisessa. Aikuisen tehtävä on arvi

oida, mitä ja miten kuolemasta kerrotaan. Kaiken, mitä kerrotaan, on oltava totta, mutta kaikkea, mikä on totta, ei tarvitse kertoa. On hyvä miettiä, mitä lapsen on mahdollista ymmärtää ja varmistaa, että hänelle ei synny asiasta vääriä mielikuvia.

Tunnistamaton suru

Lapsille ja nuorille surussa on erityistä se, että tilan saaminen omalle surulle ja arjen jatkuvuudesta huolehtiminen ovat pitkälti lähiaikuisten mahdollistamia.

Usein ajatellaan, että läheisensä kuo leman kokenut lapsi on ”unohtanut” tai ”ei sure”, koska aikuinen ei osaa tulkita merkkejä lapsen surusta. Nuorestakin voi olla havaintojen pohjalta vaikea arvioida, mitä läheisen kuolema hänelle merkitsee ja miten se arjessa tuntuu. Lapsi tai nuori saattaa peitellä suruaan, ponnistella ollakseen ”erityisen kiltti”, jotta surevat läheiset eivät entisestään kuormittuisi. Erityisesti nuoret voi vat vetäytyä, koska itsenäistyvä nuori haluaa suojata omaa reviiriään ja pitää asioita itsellään.

Joskus surun kokeminen viivästyy niin paljon, että reak tioiden ei enää ymmärretä liittyvän menetykseen. Pienen lapsen tapa surra näkyvästi vain hetkittäin saattaa myös aiheuttaa sen, että aikuiset eivät huomaa tapahtuneen vai kuttavan häneen edelleen. Oppaassa kuvaillaankin konk

reettisin esimerkein lapsen ja nuoren mahdollisia jälkirek tioita läheisen kuolemaan, jotta aikuisen olisi helpompi kiinnittää niihin huomiota.

Kun lapsi kasvaa surun kanssa

Läheisen kuoleman kokiessaan lapsen naiivi suhtautu minen maailmaan muuttuu ja hänen turvallisuudentun teensa järkkyy. Silloin aikuisen on tärkeintä olla läsnä ja valmis kulkemaan rinnalla.

Lapsi käsittelee kuolemaa sekä menetyksen aiheuttamia tunteita eri ikävaiheissa yhä uudelleen, mutta aina hieman eri tavoin. Hän etsii ajan kuluessa uusia keinoja muistella kuollutta läheistään ja pyrkii mukautumaan ympäristöön, josta puuttuu hänelle tärkeä ihminen.

Kuolemaan liittyvien asioiden ymmärtäminen kehit tyy lapsen ja nuoren mukana.  Tämä ei riipu pelkästään lapsen iästä, vaan on yhteydessä ajattelun kehittymiseen. Lisäksi siihen vaikuttavat muun muassa lapsen aiemmat kokemukset sekä se, miten perheessä on totuttu käsitte lemään asioita. Lapsen ja nuoren kehityksen vuoksi on tärkeää, että hän saa tukea asian käsittelyyn yhä uudes taan, myös vuosien kuluttua tapahtuneesta.

Opas sisältää vinkkejä siitä, miten lasta ja nuorta voi tukea surun käsittelyssä, mutta myös käytännön ohjeita esimerkiksi päiväkotiin tai kouluun menetyksen jälkeen palaavan lapsen kasvattajille. Ammattilaisille oppaasta nousee vahva viesti: suru tulisi kohdata lasta, nuorta ja tämän perhettä kuunnellen.

LÄHEINEN:

n Anna totuudenmukaista tietoa ja keskustele avoimesti.  n Anna aikaa ja tilaa surun käsittelylle.  n Luo turvallisuudentunnetta arjen rutiineista.  n Rohkaise tunteiden ilmaisuun ja käsittelyyn.  n Auta muistelemaan ja tekemään menetyksestä todellinen.  n Seuraa lapsen ja nuoren hyvinvointia.  n Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi.

AMMATTILAINEN:

n Ota aktiivinen rooli perheen tukemisessa ja yhteydenpidossa.  n Kysy perheeltä itseltään, mitä he tilanteessa toivovat ja mikä heitä auttaisi.  n Sovi perheen kanssa, mitä ja miten asiasta kerrotaan lapsen ryhmälle tai luokalle.   n Huolehdi tiedonkulusta koulun tai hoitopaikan henkilökunnal le, kuitenkin niin, että perheen toiveet otetaan huomioon.  n Osoita lapselle tai nuorelle, että tiedät menetyksestä.  n Kiinnitä huomiota siihen, onko lapsella ystäviä, joille hän voi puhua tapahtuneesta.  n Kerro vanhemmille lapseen tai nuoreen liittyvistä huolestutta vistakin asioista.  n Varmista tuen jatkuvuus.

Jutun lähteenä on käytetty Susanna Uittomäen, Sirpa Myntti sen, Anne Laimion ja Kati Kärkkäisen teosta: Miten tukea lasta ja nuorta, kun läheinen on kuollut? Opas läheisille sekä perheiden parissa työskenteleville. Käpy Lapsikuolemaperheet ry, 2022.  Opasta voi tilata esimerkiksi kapy.fi/kauppa/  Menetyksen kokeneille perheille opas on ilmainen.

Ilmoittaudu ruokakasvatuksen täydennyskoulutuksiin!

Ruokatieto järjestää syksyn 2022 aikana kolme etäkoulutusta ruokajärjestelmän eri osa-alueista. Koulutukset tarjoavat ajantasaista tietoa suomalaisen ruokajärjestelmän toiminnasta vinkkejä oppimateriaaleista, joista voit koulutuksen aikana koota omaan työhön sopivan ruokakasvatustyökalupakin sekä keinoja ruoan arvostuksen nostamiseen ja rakentavaan ruokakeskusteluun.

Koulutuksiin voi ilmoittautua jo nyt! Lue lisää aikatauluista ja sisällöistä: ruokatieto.fi/kestava-ruoka-2022

Toivo rakentaa rauhaa

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuonut sodan Eurooppaan ja siten myös entistä vahvemmin suoma laisten lasten todelli suuteen. Uutiskuvilta ja aikuisten puheelta ei voi välttyä, ja lap set ja nuoret juttele vat teemasta myös omissa vertaisryh missään. On tärkeää, että koulusta löytyy aikaa ja tilaa käsitellä sotaa, mutta myös rauhaa ja siihen liitty viä kysymyksiä lasten lähtökohdista käsin.

Se, minkä opettajat monta kertaa kokevat vaikeana, on sotaan ja pahuuteen liittyvä eksistentiaa linen pohdinta. Miksi on pahaa? Voiko ihminen olla yhtä aikaa paha ja hyvä? Miten ihminen kykenee tekemään toiselle pahoja asioita? Jos on olemassa Ju mala, miksi hän sallii viattomien ihmisten tappamisen?

Tässä kohtaa katsomusaineilla ja filosofialla on paljon annettavaa. Niiden epistemologinen pohja, kysymykset siitä, mitä ja miten asioista voidaan saada tietoa, on erilainen kuin luonnontieteillä. Ne eivät pyri kaiken kattaviin teorioihin tai yksin kertaisiin ilmiöiden välisiin syy-seuraussuhteisiin, sillä ihmisyys ja erilaiset katso musjärjestelmät ovat niin monimuotoisia ja -selitteisiä, että vastaavia yleistyksiä ja kausaalisuhteita on mahdoton tehdä.

Ihmisyys on ja pysyy aina mysteerinä, voimme ymmärtää siitä vain osan. Kukaan ei osaa vastata tyhjentäväksi kysymykseen, miksi maailmassa on pahaa. Erilaiset kat somusjärjestelmät ja viisaustraditiot ovat kuitenkin auttaneet ihmisiä eri aikoina kestämään vaikeita tilanteita sekä myös epätietoisuutta ja epävarmuutta. Sitä täytyy kestää myös opettajan – kaikkiin kysymyk siin ei koulussa, eikä ihmisen elämässä kään ole vastauksia.

Kohti orientaation muutosta

Opettajan kannalta tällainen orientaation muutos voi olla haastava. Kun toisella tunnilla opettaa luonnontieteen faktoja tai vieraan kielen kielioppisääntöjä, vaatii filosofinen pohdinta tai elämän tarkoituk sen miettiminen kykyä heittäytyä epävar muuteen.

Monta kertaa on niin, että vastausten sijaan lapset ja nuoret kaipaavat tilaa pohtia mieltään askarruttavia kysymyksiä turvallisen aikuisen kanssa. Aikuinen osaa myös antaa oikeaa tietoa erilaisista katso musjärjestelmistä ja purkaa mahdollisia stereotypioita ja yleistyksiä. Aikuinen, joka uskaltaa puhua vaikeistakin teemoista niin, että keskustelun osapuolet kokevat olonsa turvalliseksi ja kohdatuksi, on kullanarvoi nen myös sodan ja rauhan teemoissa.

Mielikuvia ja uutiskuvia

Sota aiheuttaa ymmärrettävästi pelkoa ja turvattomuutta, joka voi toimia kasvu alustana erilaisille uhka- ja viholliskuville. Siksi on tärkeää purkaa puhumalla niitä mielikuvia, joita sodan teemat herättävät, vaikka lapset eivät niitä itse aktiivisesti toisikaan puheessaan esille. Sodasta on vastuussa hyvin pieni joukko ihmisiä, ei koko kansa tai kieliryhmä.

Sosiaalinen media tuo uutiskuvat ja propagandavideot jo hyvin pienten lasten ulottuville. Pelivideoiden tai lastenohjelmi en sekaan voi yhtäkkiä tulla kuva pahoin loukkaantuneesta ihmisestä. Näistä tilan teista on hyvä puhua etukäteen ja ohjata lapsi ottamaan aina yhteyttä aikuiseen, jonka kanssa voi puhua kuvan herättämis tä kysymyksistä ja tunteista. Lapselle pitää puhua totta, mutta vastata vain siihen, mitä lapsi kysyy. Sodan kammottavien asioiden läpikäynti voi pikemminkin lisätä pelkoa, turvattomuutta tai vihaa. On tärke ää myös antaa tunteille tilaa ja purkaa niitä yhdessä lapsen kanssa. Maailma, jossa elämme, on myös lapsen maailma.

Opettajat toivon tuojina  Kasvatuksessa, eritoten rauhankasva tuksessa toivolla on tärkeä merkitys. On pystyttävä uskomaan tulevaisuuteen ja parempaan maailmaan, muuten kasva tukselta menee pohja. Lapsella on oikeus uskoa valoisaan ja parempaan tulevaisuu teen. Toisaalta toivo ei voi olla naiivia ja katteetonta, vaan toivon pitää rakentua niin, että askeleet parempaa huomista koh ti ovat mahdollisia. Tarvitaan siis perus teltua toivoa, jota opetuksen ja opettajan tulee pystyä lapsille ja nuorille välittämään. Tällaisessa toivossa korostuu yhdenvertai suuden edistäminen ja ymmärrys siitä, että jokainen voi tehdä osansa sen eteen, että ihmisillä olisi parempi olla yhdessä. Tämä koskee niin pieniä kuin suurempiakin yh teisöjä: perhettä, luokkaa, koulua ja koko yhteiskuntaa.

Perusteltu toivo on siis toivoa, joka täh tää muutokseen. Olosuhteita tarkastellaan kriittisesti niin rakenteiden kuin yhteisön ja yksilön näkökulmista. Tärkeää on lap sen ja nuoren oma toimijuus, jokainen voi tehdä oman osansa rauhan edistämiseksi.

Yhtenä lähtökohtana voidaan pitää em

Raili Keränen-Pantsu pitää tärkeänä, että lasten kanssa keskustellaan sodasta ja sen aiheuttamista tunteista.

patiakykyä, taitoa asettua toisen asemaan ja nähdä maailma toisen silmin. Erilaiset harjoitukset, joissa tehdään näkyväksi yhteiskunnassa läsnä olevia arvoja ja normeja sekä näiden vaikutusta yksilöiden elämään, voivat toimia ajattelun avaaji na. Tämäntyyppistä materiaalia löytyy esimerkiksi Rauhankasvatusinstituutin ja Unicefin sivuilta. Eettisen ja eksistenti aalisen pohdinnan tueksi löytyy materi aalia esimerkiksi Uskonnonopetus.fi:n ja Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokuksen sivuilta. Tunnetaitomateriaalia on saatavil la esimerkiksi MLL:n sivuilla sekä Opetus hallituksen sivuilla.

Rohkeasti kohti rauhaa

Sota ja rauha ovat teemoja, jotka monella tapaa haastavat kasvattajan. On tärkeää py sähtyä miettimään, millaisia tunteita ja aja tuksia teema herättää itsessä ja mitkä ovat ne keinot, joilla ahdistusta, turvattomuutta ja ehkä toivottomuuttakin voi käsitellä. Asian kanssa ei tarvitse jäädä yksin, vaan teemasta on hyvä jutella myös työyhteisös sä. Asia on kaikkien yhteinen ja koskettaa tavalla tai toisella jokaista. Yksi hyvä keino hankkia laajempaa näkökulmaa, vertaistu kea ja toisaalta myös konkreettisia työta poja teemaan, on tulla koulutuksiin.

Uskonnonopetus.fi ja Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus järjestävät yhteis työssä Etelä-Suomen Aluehallintoviraston kanssa rauhanteemasta maksuttomat koulutusiltapäivät verkossa 20.9., 6.10. ja 19.10. klo 12.30–16.00. Koulutukset ovat osa YK:n uskontojen ja katsomusten yh teisymmärrysviikon Dialogitaitajat -kam panjaa. Lisätietoa www.uskonnonopetus.fi/ koulutukset

Tule mukaan rakentamaan rauhaa yhdessä!

Artikkelin kirjoittaja toimii kouluttajana uskonnonopetus.fi:ssä sekä väitöskirjatutki jana Itä-Suomen yliopistossa.

Rauhankasvatuksessa on tärkeää käsitellä ek sistentiaalisia ja eettisiä teemoja, kuten mitä on ihmisyys tai miksi maailmassa on pahaa.  Rauhankasvatuksen tulee korostaa niin lasten

EMMA SAURE, TEKSTI

Tunnista matematiikan oppimisen vaikeus

Matemaattiset vaikeudet ovat yhtä yleisiä kuin esimerkiksi lukivaikeus, mutta huonommin tunnistettuja kuin monet muut oppimisvai keudet. Usein myös matematiikan oppimisen vaikeuksista kärsivä lapsi saa vähemmän ja myöhemmin tukea kuin muista oppimisvaikeuksista kärsivät lapset.

Matematiikan oppimisen vaikeus ilme nee nimensä mukaisesti laaja-alaisena vaikeutena hahmottaa lukumääriä, lukusuoraa, suuruusluokkia sekä suo rittaa peruslaskutoimituksia. Vaikeassa matematiikan oppimisen vaikeudessa lapsella on hankaluuksia yksinkertaisis sakin laskutoimituksissa. Tästä käyte tään nimitystä laskemiskyvyn häiriö eli

dyskalkulia. Kyseessä on kehityksellinen häiriö, jonka taustalla voi olla sekä perinnöllisiä että esimerkiksi sikiönkehi tyksenaikaisia tekijöitä.

Varsinaisen laskemiskyvyn häiriön li säksi osalla lapsista on heikot matemaat tiset taidot, joiden tausta on moniteki jäinen ja jotka usein esiintyvät yhdessä muiden vaikeuksien kanssa. Jonkinastei sia matematiikan oppimisen vaikeuksia arvioidaan olevan noin 3–15 prosentilla lapsista, josta pienellä osalla on varsinai nen laskemiskyvyn häiriö. Keskimäärin jokaisella koululuokalla on siis vähintään yksi oppilas, joilla on ongelmia matema tiikan oppimisessa.

Laskemiskyvyn häiriö

Laskemiskyvyn häiriö voi esiintyä itse näisenä kapea-alaisena vaikeutena, jolloin lapsen muut taidot vastaavat ikäodotuk sia ja vaikeuksia on vain laskemisessa. Laskemiskyvyn häiriöllä tarkoitetaan nimenomaisesti vaikeutta peruslaskutoi mituksissa, mikä ei selity laaja-alaisem milla kognitiivisilla vaikeuksilla. Tällöin lapsi ei opi odotetusti yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuja. Lapsi ei esimerkiksi opi hahmottamaan kertotaulua suuresta toistomäärästä huolimatta. Vaikeudet voivat näkyä myös suuruusluokkien hahmottamisen ongelmina ja lukujanan oppimisen hitautena. Eri lukujen vertailu ei välttämättä onnistu ja lapsi ei hahmota, miten numerot sijoittuvat lukujanalla suh teessa toisiinsa. Myös lukujen rakenteen ymmärtäminen voi olla vaikeaa: lapsi ei välttämättä hahmota, että luvun paikka numerossa kertoo, onko kyse ykkösistä, kymmenistä vai sadoista.

Laskemiskyvyn häiriö tulee esille ala koulussa viimeistään siinä vaiheessa, kun oppilaiden oletetaan hallitsevan perus laskutoimitukset sujuvasti. Kun opettaja huomaa peruslaskutaidoissa huomat tavaa vaikeutta ja viivettä oppimisessa, on tärkeää sekä tarjota vahvaa tukea oppimiseen sekä ohjata lapsi psykologin tutkimuksiin.

Heikot matemaattiset taidot

Heikot matemaattiset taidot ovat laaja käsite, joka viittaa lievempiin vaikeuk siin matematiikassa ja jotka tulevat esille erityisesti siinä vaiheessa, kun siirrytään peruslaskutoimituksista monimutkaisem piin laskuihin. Heikkojen matemaattisten taitojen taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä, joista yksi keskeinen on näönva raisen hahmottamisen vaikeus. Näönvarai sen oppimisen vaikeudet ovat laaja-alaisia vaikeuksia näönvaraisessa ymmärtämises sä, hahmottamisessa ja oppimisessa, jotka näkyvät monilla eri oppimisen osa-alueilla. Vaikeuksia voi olla suuntien, muotojen ja kuvioiden hahmottamisessa, yksityiskoh tien havainnoinnissa ja avaruudellisessa hahmottamisessa. Matematiikan osalta näönvaraisen oppimisessa, vaikeuksi na asetella numeroita oikeisiin kohtiin esimerkiksi jakokulmassa tai allekkain laskussa sekä vaikeutena oppia geometriaa.

Näönvaraisen oppimisen vaikeudet näkyvät myös monilla muillakin osaalueilla matematiikan vaikeuksien ohella. Kirjainten oppiminen voi olla hidasta, lapsi voi eksyä herkästi tutussakin ym päristössä, kellonaikojen hahmottami nen voi olla vaikeaa ja esittävien kuvien piirtäminen voi myös olla haasteellista. Näönvaraisen oppimisen vaikeuksiin voi liittyä myös vaikeutta havainnoida muiden eleitä ja ilmeitä, mikä voi han kaloittaa kaverisuhteita. Näönvaraisen oppimisen vaikeuksista kärsivä oppilas voi siis tarvita laaja-alaista tukea.

Heikkojen matemaattisten taitojen taustalla voi olla myös muita oppimisvai keuksia. Esimerkiksi työmuistin kapeus vaikeuttaa huomattavasti päässälaskua ja myös mutkikkaampien matemaat tisten tehtävien suorittamista. Samoin aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiri östä kärsivän lapsen voi olla haastavaa jaksaa keskittyä matematiikan tehtäviin, joissa tyypillisesti vaaditaan pitkäjän teistä työskentelyä, runsaita toistoja sekä myös kykyä ohjata omaa toimintaansa. Matematiikan vaikeuksien taustalla voi olla esimerkiksi runsaita koulupoissa oloja, joiden vuoksi peruslaskutoimitus ten oppiminen on jäänyt heikoksi eikä mutkikkaampien taitojen oppiminen täten onnistu, kun perusteetkaan eivät ole hallussa. Heikoista matematiikan taidoista kärsivä lapsi on hyvä ohjata herkästi tuen piiriin ja tarvittaessa, jos

heikkojen taitojen syy ei ole tiedossa, tarkempiin tutkimuksiin.

Oikeantasoista tukea

Matematiikan taitojen tukitoimet vaih televat sen mukaan, mitä vaikeuksien taustalla on. Laskemiskyvyn häiriö on neurologispohjainen erityisvaikeus, joka vaikeuttaa laaja-alaisesti paitsi matema tiikan oppimista myös arjessa toimi mista. Laskemiskyvyn häiriö vaikeuttaa arkea sitä enemmän, mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa. Usein se vaikeuttaa myös aikuisuudessa arkea, jossa tarvitaan toistuvasti kykyä laskea ja hahmottaa numeroita. Nuoruudessa ja aikuisuu dessa esimerkiksi rahan käyttö ja ajan arvioiminen voivat tuottaa huomatta via vaikeuksia. Laskemiskyvyn häiriö siis todennäköisesti seuraa mukana koko elämän ajan, mutta sen tehokas kuntouttaminen auttaa pärjäämään paremmin sekä koulussa että elämässä. Oppilas, jolla on selkeä laskemiskyvyn häiriö, hyötyykin usein osa-aikaisesta matematiikan erityisopetuksesta koko alakoulun ajan. Lapsi voi myös hyötyä neuropsykologisesta kuntoutuksesta, jossa keskitytään matemaattisten taitojen vahvistamiseen. Neuropsykologiseen kuntoutukseen ohjautuminen tapahtuu psykologin tutkimuksen pohjalta.

Heikkojen matemaattisten taitojen taustalla olevat syyt ratkaisevat sen, mil laisia tukitoimia lapsi tarvitsee. Vaikeaasteisista näönvaraisen hahmottamisen vaikeuksista kärsivä oppilas saattaa tarvita erityisopettajan tukea paitsi matematiikassa myös muilla oppimisen osa-alueilla. Lievemmistä vaikeuksis ta kärsivälle riittää useimmiten oman opettajan tukiopetus. Lapsi tarvitsee erityisen runsaasti toistoja sekä kärsi vällistä samojen asioiden selittämistä ja opettamista uudestaan monta kertaa. Tärkeää on myös onnistumisen koke muksien saaminen, niitä on hyvä tarjota antamalla välillä tehtäviä, jotka tietää lapsen varmasti osaavan. Jos lapsi joutuu jatkuvasti työskentelemään osaamis alueensa ylärajalla, tämä uuvuttaa lasta ja vähentää motivaatiota oppimiseen, joka tuntuu aina vaikealta ja työläältä. Helpotusta voi tarjota myös vähentä mällä muistin kuormitusta, esimerkiksi sallimalla katsoa kertolaskujen lasku toimitukset valmiista taulukosta silloin,

kun varsinaisen harjoittelun kohde ei ole juuri kertolaskut, mutta niiden osaamista kuitenkin tarvitaan tehtävän suorittami seen. Myös laskimen käyttö voi joissain tilanteissa olla perusteltua.

Sopivasti palastellen

Jos lapsella on vaikeutta keskittymisessä tai toiminnanohjauksessa, tehtävät kannattaa antaa yksi kerrallaan saataville, ja seuraava tehtävä vasta, kun lapsi on tehnyt edellisen. Peruslaskutoimituksissa apuna voi käyttää esimerkiksi palikoita tehtävien konkreti soimiseksi. Myös digitaalisia matematiik kapelejä kannattaa hyödyntää erityisesti kotiharjoittelussa. Nämä ovat usein lapsille mieluisia ja mahdollisia silloinkin, kun vanhemmalla ei ole aikaa tai mahdolli suuksia auttaa lasta matematiikan taitojen harjoittelussa kotona.

Tukea olisi hyvä pyrkiä tarjoamaan matematiikan vaikeuksiin mahdolli simman varhain. Tukea usein tarjotaan paljon myöhemmin kuin esimerkiksi lukivaikeuksiin, vaikka matematiikan vaikeudet voivat nuoruus- ja aikuisiällä tuottaa jopa enemmän ongelmia kuin lukivaikeus. Tilanteessa, jossa herää huoli lapsen matemaattisista taidoista, olisikin tukea hyvä tarjota heti alakoulun ensimmäisistä luokista alkaen. Varhain aloitettu tuki vahvistaa lapsen peruslas kutaitoja, joiden päälle kaikki myöhem mät matemaattiset taidot rakentuvat.

EMMA SAURE

Emma Saure on psykologi ja neurotieteen maisteri, joka on työskennellyt lasten ja nuorten kanssa erikoissairaanhoidossa, koulupsykologina sekä perheneuvolassa. Sauren ammatillisia mielenkiinnon kohteita ovat erityisesti autismikirjo, oppimisvaikeu det sekä mielenterveydenhäiriöihin liittyvät neuropsykiatriset piirteet. Tällä hetkellä Saure tekee väitöskirjaa psykologian alalta ja työskentelee free lancer -toimittajana.

Lyhyesti KOONNUT JAAKKO LOUHIVUORI

Sairaalakouluille lisää opettajia

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myön tänyt vajaat 3,5 miljoonaa euroa sairaala opetuksen järjestämiseen ja sairaalaopetta jien palkkaamiseen vuosina 2022–2023. Lisäresursseilla vahvistetaan konsulta tiivista sairaalaopetusta. Tavoitteena on lisätä yleisopetuksen opettajien osaamista vaativaa tukea tarvitsevien oppilaiden kohtaamisessa.

Palkattavien opettajien tehtävänä on lähikoulujen ennaltaehkäisevä työ ja varhaisen tuen juurruttaminen koulujen toimintakulttuuriin. Käytännössä tämä kohdistuu vaativaa tukea tarvitsevien oppilaiden monialaisen työn ja rakentei den tunnistamiseen. Tavoitteena on, että jokainen sairaalaopetusyksikkö tarjoaisi yksikön koosta riippumatta konsultatiivis ta sairaalaopetusta alueellisen tasa-arvon edistämiseksi.

Neurolapsille palveluita

Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten palveluja tutkiva projekti on saanut Sosiaa li- ja terveysministeriöltä reilun 450 000 euron rahoituksen. Turun yliopiston sosiaalityön professorin Merja Aniksen johtamassa tutkimuksessa aihetta lähes tytään sosiaalityön, nuorisopsykiatrian ja erityispedagogiikan näkökulmia yhdistä en.

Projektin taustalla ovat aiemman tutkimustiedon ja asiantuntijatiedon osoittamat epäkohdat neuropsykiatrises ti oireilevien lasten, nuorten ja heidän perheidensä sosiaali-, terveys- ja sivistys palveluissa.

Neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten on havaittu olevan yksi suurimmista asia kasryhmistä, joiden tarpeisiin olemassa olevat palvelut eivät vastaa. Asiakasryh mään kuuluvien lasten, nuorten ja heidän perheidensä käyttämien palvelujen on todettu olevan pirstaleisia ja osittain päällekkäisiä.

Menestys jatkuu

Samaan aikaan, kun moni luokanopettaja pohtii uran vaihtoa, menestys suomalai sessa opettajakoulutuksessa ja kasvatus tieteissä on huipussaan.

Tuoreessa Shanghai Rankingin eri tieteenalojen kansainvälisessä yliopisto vertailussa (Global Ranking of Academic Subjects) Jyväskylän yliopiston kasvatus tieteet yltävät sijalle 44. Viime vuonna sijoitus oli 40.

Sijoituksellaan yliopisto on kasvatus tieteissä paras suomalainen ja poh joismainen sekä seitsemänneksi paras eurooppalainen korkeakoulu. Heti

Jyväskylän vanavedessä seuraavat Hel singin ja Oulun yliopistot sijoilla 51–75. Tampereen ja Turun yliopistot pääsivät sijoille 101–150.

Shanghain listauksen lisäksi kasvatus tieteitä arvioidaan monilla eri mittareilla kansainvälisesti. Suomi on pärjännyt myös erinomaisesti QS World University Rankingsissa. Tällä maailmanlaajuisella listauksella Helsingin yliopisto nousi sijalle 21, Turku 62 ja Jyväskylä 81.

Listauksilla on erityistä merkitystä kansainvälisiä opiskelijoita rekrytoitaessa ja tutkimusrahoituskilpailuissa.

Saamenkielisiä opettajia tarvitaan nopeasti lisää

Yksi saamelaisen varhaiskasvatuksen ja erityisopettajien suurimmista haasteista on korkeakoulutetun saamenkielisen henkilökunnan puute. Noin 40 prosent tia saamenkielisen varhaiskasvatuksen henkilöstöstä on vailla kelpoisuutta. Tilanne on haastava myös luokanopet tajien suhteen. Erityisen hankala on saamenkielisten erityisopettajien tilanne, sillä heitä ei ole kentällä laisinkaan.

Tilannetta korjataan lisäämällä varhaiskasvatuksen koulutusta. Oulun yliopisto aloittaa Inarissa ensi joulu kuussa varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuuden antavan kasvatustieteen

kandidaattikoulutuksen ja varhaiskas vatuksen erityisopettajan kelpoisuuden antavan kasvatustieteen maisterikoulu tuksen.

Koulutuksissa kiinnitetään erityistä huomiota saamelaisen kasvatuksen ja perinteisen tiedon sekä kielen oppimisen pedagogisiin käytäntöihin ja menetel miin. Osa opetuksesta on saamenkielistä.

Saamen kielen ja kulttuurin erityistar peet huomioivien koulutusten tavoittee na on vahvistaa pedagogista osaamista ja asiantuntijuutta saamelaisessa varhais kasvatuksessa sekä vastata alan suureen opettajatarpeeseen.

Musiikki lisää tarkkaavaisuutta

Musiikkiharrastus on yhdistetty tutki muksissa parempaan suoriutumiseen erilaisissa tarkkaavaisuutta, työmuistia ja ajattelun joustavuutta vaativissa teh tävissä. Yhdessä näitä taitoja kutsutaan toiminnanohjaukseksi.

– Musiikkia harrastavilla toiminnan ohjaukseen liittyvät aivoalueet ja niiden muodostamat verkostot voivat myös olla rakenteeltaan ja toiminnaltaan poik keavia muuta harrastaviin verrattuna, kertoo aiheesta kesäkuussa väitellyt Katri Saarikivi.

On kuitenkin ollut epäselvää, missä vaiheessa lapsuuden aikana harrastuksen

mahdollinen vaikutus tulee esiin, millä kaikilla toiminnanohjauksen osa-alueilla, ja kuinka kauan se kestää.

Pitkässä tutkimuksessa seurattiin Kog nitiivisen aivotutkimuksen yksikös sä musiikkia ja muuta harrastavien lasten aivojen kehitystä yli kymmenen vuoden ajan.

Tulosten mukaan musiikkia harrasta vat lapset pärjäsivät työmuistia, vali koivaa tarkkavaisuutta, itsehillintää ja ajattelun joustavuutta vaativissa tehtävis sä hieman paremmin kuin muuta har rastavat lapset. Suurimmat erot näkyivät lapsuuden aikana.

Vanhemmat – opettajan tärkein kumppani

FRONT, TEKSTI

Toimiva yhteistyö vanhem pien kanssa on tärkeä osa koulun toimintaa. Opettaja on avainasemassa sen rakentami sessa. Suomen Vanhempain liitto tarjoaa hyviä vinkkejä ja materiaaleja opettajien tueksi.

Nykyinen opetussuunnitelma painottaa kotien kanssa tehtävän yhteistyön tärkeyttä ja vanhempien osallisuut ta. Kodin ja koulun yhteistyöstä hyötyvät niin lapset, vanhemmat kuin opettajatkin.

Sujuva kumppanuus edellyttää opettajilta ja koko

koulun henkilöstöltä aloitteellisuutta ja aktiivisuutta, henkilökohtaista vuorovaikutusta vanhempien kanssa sekä monipuolista viestintää.

Suomen Vanhempainliitto on vanhempien osallisuu den sekä kodin ja koulun yhteistyön valtakunnallinen asiantuntija. Se toimii vanhempainyhdistysten yh teistyöjärjestönä sekä tukee opettajia kodin ja koulun yhteistyön toteuttamisessa

Vanhempien kanssa tehtävällä yhteistyöllä on tut kitusti monia positiivisia vaikutuksia. Yhteistyö tukee lasten hyvinvointia, kasvua ja oppimista, opettajan työtä ja pedagogiikkaa sekä vanhemmuutta. Yhteistyö lisää yhteisöllisyyttä ja koko luokka- ja kouluyhteisön hyvinvointia ja turvallisuutta. Vanhempien mukanaolo ja toiminta koulussa vahvistaa aikuisten turvaverkkoa lasten ympärillä ja vähentää osaltaan kiusaamista, yksi näisyyttä ja ryhmän ulkopuolelle jäämistä.

Uuden lukuvuoden alku on hyvä hetki pohtia, voisivat ko vanhemmat olla vahvempi voimavara luokassa ja kuin ka yhteistyötä kotien kanssa voisi tehdä uudella tavalla.

PINJA

Kirjauksista käytäntöön – kymmenen askelta kohti toimivaa kodin ja koulun yhteistyötä. Työkalun jokaisessa luvussa käsitellään yhtä kodin ja koulun yhteistyön teemaa. Askelmerkkien läpikäyminen auttaa hahmottamaan kodin ja koulun yhteistyön toteutumista omassa kouluyhteisössä.

–

Opettajana voit vaikuttaa paljon siihen, millaiseksi vanhempien suhde lapsen kouluun ja koulunkäyntiin muotoutuu. Lähde positiivisella otteella liikkeelle, rohkai se vanhempia tulemaan kouluun ja luo kohtaamisiin kan nustavaa ja välitöntä ilmapiiriä, evästää erityisasiantuntija Tuija Metso Suomen Vanhempainliitosta.

Toisiin tutustuminen, matalan kynnyksen keskustelut ja yhdessä tekeminen luovat hyvän pohjan, joka ennaltaeh käisee ongelmien syntymistä ja kannattelee myöhemmin myös haastavissa tilanteissa.

Tartu oppaisiin

Vanhempainliiton materiaaleista löytyy hyviä vinkkejä yhteistyön kehittämiseen.

Uusien ekaluokkalaisten aloittaessa koulupolkuaan voi hyödyntää vanhemmille suunnattua Koulu alkaa – ter vetuloa! -opasta, joka on käännetty useille eri kielille. Oppaan tueksi löytyy myös valmis vanhempainiltamalli, johon on koottu keskustelun aiheita ensimmäisen koulu vuoden vanhempainiltoihin.

– Jos luokallasi on eri kieli- ja kulttuuritaustaisia lapsia, voit hyödyntää keskustelun tukena monikielistä Wilhotyökaluamme, ehdottaa Metso.

Vaikka jokainen opettaja tekee yhteistyötä omalla taval laan, koulussa on tärkeä keskustella myös kodin ja koulun yhteistyön yleisistä periaatteista ja toimintatavoista, kuten viestinnän pelisäännöistä tai perheiden moninaisuuden huomioimisesta yhteistyössä. Työn tueksi Vanhempain liitto tarjoaa Kymmenen askelta kohti toimivaa kodin ja koulun yhteistyötä -työkalun, jossa käydään läpi yhteis työn keskeiset teemat tsekkauslistojen ja toimintavinkkien avulla. Työkalu auttaa pohtimaan yhteistyön kehittämis tarpeita omassa yhteisössä.

Metso kannustaa kokeilemaan erilaisia lähestymistapoja ja ideoita vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön.

– Tutustu opettajille suunnattuihin materiaaleihimme ja kokeile niitä rohkeasti. Innosta vanhemmat heti lukuvuo den alussa mukaan suunnittelemaan yhteisiä tapahtumia. Kun vanhemmat kokevat itsensä tervetulleiksi ja tarpeel lisiksi, heidän on helppo sitoutua yhteisvoimin rakenta maan hyvää luokkahenkeä.

Jutun kirjoittaja on Suomen Vanhempainliiton järjestö viestijä Pinja Front.

tarjoaa vanhemmille ideoita lapsen kannusta miseen uuden elämänvaiheen edessä.

Hyvän yhteistyön aakkoset

– Rakenna vanhempien kanssa luottamuksen, tasavertaisuuden ja keskinäisen kunnioituksen ilmapiiriä.

– Tee koulun ja luokan arkea tutuksi oman luokkasi vanhemmille parhaiten sopivia viestin täkanavia käyttäen (Wilma, blogit, Instagram, Facebook, jne.) Viesti vanhemmille, että he ovat tervetulleita kouluun.   – Laadi luokan vanhempien kanssa yhteiset viestinnän pelisäännöt: kuinka ja missä kanavis sa pidätte yhteyttä lukuvuoden aikana.  – Suunnittele vanhempainillat yhteisen tekemi sen, tutustumisen ja keskustelun ympärille. Ota vanhemmat mukaan suunnitteluun.  – Kannusta vanhempia osallistumaan koulun vanhempaintoimintaan.

Suomen Vanhempainliitto ry

Wilho-työkalu on opettajille suunnattu työkalu vuorovaikut teisen vanhempaintapaamisen järjestämiseen. Materiaalissa on huomioitu erityisesti eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vanhempien osallisuuden vahvistaminen. Keskusteluaiheet on käännetty kuudelle eri kielelle.

Perustettu vuonna 1907 Jäseninä lähes 1 300 päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa toimivaa, rekisteröitynyttä vanhempainyhdistystä Vanhempaintoimijoille, opettajille ja päätöksen tekijöille suunnattuja koulutuksia ja materiaaleja Lisätietoa liiton työstä osoitteessa vanhempain liitto.fi ja sosiaalisessa mediassa. Facebook: @ suomenvanhempainliitto, Instagram ja Twitter: @kotijakoulu

Koulutulokkaiden vanhemmille suunnattu Koulu alkaa – ter vetuloa! -opas

Viisikymppinen ei ole ikäloppu

Peruskoulu täytti 50 vuotta 1.8.2022. Peruskou lu suorastaan mullisti Suomen koululaitoksen. Luotiin koulutusjärjestelmä, joka mahdollisti yleissivistävän koulutuksen kaikille suomalaisille varallisuudesta riippumatta. Vanhoja rakenteita ravisteltiin rohkeasti ja perinpohjaisesti.

Viisikymppinen peruskoulu ei ole ikäloppu, eikä ideologialtaan mitenkään vanhentunut. Mutta kaikenlaista kremppaa ja vaivaa kyllä on. Koen, että peruskoulua on tavallaan petetty, sillä viisikymppisestä ei ole huolehdittu asianmukai sesti. Nyt tähän työhön pitää ryhtyä välittömästi. Peruskorjaamalla ja huolehtimalla vuosittaisesta ylläpitohuollosta saamme peruskoululle elinaikaa vielä runsaasti. Ja me luokanopettajat tiedämme, minkälaista remonttia peruskoulu tarvitsee.

Kun peruskoulu täytti 40 vuotta, järjesti Ope tusalan Ammattijärjestö OAJ Rovaniemellä juhlat. Paikalla oli muun muassa peruskoulun syntymiseen vaikuttaneita henkilöitä. Sain kunnian olla paikalla, ja olikin mielenkiintoinen päivä kaikkine ohjelmineen.

Nyt ei ole kukaan järjestänyt juhlia. Ehkä hyvä juuri näin. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että en halua enää yhtään juhlatilaisuutta tai juhlapuhetta, missä kehutaan meitä opettajia, jotka olemme selviytyneet hienosti muuttuvassa yhteiskunnassa ja erilaisissa tilanteissa. Tai että taas kerran kerrotaan, minkälainen kivijalka pe ruskoulu on yhteiskunnalle. Kiitos on tietenkin kaunis asia ja tässä tapauksessa myös ansaittu, mutta ennen kaikkea haluan, että koulusta oppi laineen ja opettajineen pidetään huolta.

Aivan liikaa juhlapuheita ja katteettomia lupauksia. Eräänä vuonna Educa-messujen lavalla kaikki puoluejohtajat lupasivat, että koulutuksesta ei leikata. Mitä tapahtui? Leikat tiin huolella. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt sitä, että miksi kaikkien opetusalan ihmisten tunnistamia ja tietämiä remonttitar peita peruskoulussa ei ole toteutettu. Vuodesta toiseen tai hallituskaudesta toiseen perustetaan työryhmiä laatimaan selvityksiä ja pohtimaan,

JÄSEN

mitä korjaustarpeita olisi. Nämä on tiedetty jo kauan. Tarvitaan rohkeutta toimia. Rahaa kyllä riittää monenmoisiin turhiin hankkeisiin ja asioihin, mutta peruskoulun annetaan rapistua. Epätasa-arvoisuus lisääntyy ja oppimistulokset heikkenevät. Opettajat kannattelevat rakenteita. Vai ovatko päättäjät sittenkin sitä mieltä, että kouluun ja koulutukseen satsaaminen ei ole tärkeää eikä merkityksellistä?

Jos juhlistamme 50-vuotiasta peruskoulua tänä vuonna, niin toivon, että lahjaksi pe ruskoulu saisi tarvitsemansa ylläpitokorjaukset. Lahjalista on ollut jo pitkään julkinen ja kaikkien tiedossa.

Hyvää uuden kouluvuoden alkua peruskoulun luokanopettajat!

Ilmoitathan sähköpostiosoitteesi toimistolle (toimisto@suomenluokanopettajat.fi), mikäli et ole tehnyt sitä jo aiemmin. Muista ilmoittaa myös osoitteenmuutoksista. Tiedotamme sähköpostitse toiminnastamme sekä välitämme yhteistyötahojemme uuti sia ajankohtaisista asioista ja koulutuksista. Myös jäsenmaksulaskut lähetetään sähköpostitse.

Puheenjohtajan palsta

Marko Jokinen, puheenjohtaja Suomen Luokanopettajat ry marko.jokinen@suomenluokanopettajat.fi

Satakunnan Luokanopettajat ry

Satakunnan Luokanopettajat on Satakunnan alueen lämminhenkinen, aktiivinen yhdistys, jonka puheenjoh tajana toimii Seija Varjonen. Vuonna 1986 perustettu yhdistys kattaa sekä Porin että Rauman seudun kunnat ja järjestää monipuolista toimintaa 59-henkiselle jäsenistölleen.

– Olemme innokkaita nostamaan luokanopettajan työn arvostusta ja tuomaan esille työn tärkeyttä. Ver kostoituminen Satakunnan opettajien kanssa on jo sinällään arvokasta, Varjonen painottaa.

Korona-aikana yhdistyksen toiminta lähes pysähtyi ja jäsenmäärä väheni osin jäsenistön ikäraken teesta johtuen. Ennen korona-aikaa yhdistys järjesti elokuvatapahtuman opiskelijoille.

– Toiveena on, että saisimme aktiivisia opettajaopiskelijoita mukaan kehittämään toimin taamme ja osallistumaan, puheenjohtaja toivoo.

Viime syksynä yhdistys järjesti kajakkiretken Eurassa yhteis työssä Euran kanoottiklubin kanssa, ja opettajat pääsivät melomaan pitkin kuvankaunista Eurajokea. Ke väällä tutustuttiin Porin taidemuseon Mari Katayaman sekä Eva Kotátko ván näyttelyihin virtuaalikierroksella vuosikokouksen ohessa. Kesällä järjes tettiin jo toistamiseen teatteritapahtu ma yhteistyössä Rauman Iltanäyttelijät Ry:n kanssa.

– Kutsuimme sekä jäsenet että mahdolliset uudet jäsenet katsomaan Aitan takana avaruus -näytelmää idyl liseen Vanhaan Raumaan Kalatorin luo.

Tälle syksylle on ideoitu etäliikun tatuokioita, melontaretkeä, kirja vinkkausta, syystapaamista laavulla ja joulumuistamista. Lisäksi yhdistys pyrkii tarjoamaan ajankohtaista koulu tusta. Muutama vuosi sitten järjestet tiin Nakkilassa suosittu toiminnallisen oppimisen koulutus, johon idea tuli

Näytelmä Aitan takana avaruus oli jatkoa Rauman Iltanäyttelijät ry:n edel lisvuoden Talo taivasta vasten-näytelmään.

yhdeltä hallituslaiselta. Vastaavaa koulutusta olisi mukava toteuttaa jatkossakin.

– Vuosien varrella on ollut ihanan virkistävää päästä näkemään Satakun nan eri nähtävyyksiä, teatteriesityksiä sekä liikunta- ja virkistyskohteita. Yhdistyksemme voimavara on mukava

hallituksen porukka, jonka kanssa on ilo toteuttaa yhdistystoimintaa. Toivomme joukkoomme lisää uusia jäseniä ja aktiivisia hallituslaisia. Sata kunnan Luokanopettajat Ry:n tavoittaa sähköpostilla seija.varjonen15@gmail. com sekä Facebookissa Satakunnan Luokanopettajat-ryhmästä.

Rauman Kaarojärven laa vulla oli hallituksen tapaa minen 1. elokuuta 2022.

Kuva melontaretkeltä 18. elokuuta 2021. Lähdimme Euran jokivajalta, esihistorian opastuskeskuksen Nauravan lohikäär meen luota. Meloimme Eurajokea pitkin koskelle asti ja sitten vielä vastavirtaan kirkkosillalle. Kukkivaa joenpenkkaa ja soljuvaa vedenpintaa oli mukava seurata.

Seija Varjonen

Puheenjohtajana vuodesta 2016 toiminut Seija Varjonen opettaa Euran Kauttuan koulussa espanjalaisia ja ukrainalaisia lapsia valmistavan opetuksen luokassa. Koulutukseltaan hän on teknisen työn aineenopettaja ja luokanopettaja. Laitilasta kotoisin oleva, sittemmin raumalaistunut nainen on työskennellyt opettajana 14 vuotta. Seija on iloinen käsityöihminen, joka nauttii pilateksesta, tenniksestä, lenkkeilystä ja musiikista. Ystävät, luonto ja kulttuuri kuu luvat ehdottomasti vapaa-aikaan. Ykkössi jalla ovat perhe ja 2-vuotiaan tytön kanssa puuhastelu.

Lauri Savolainen

Lauri Savolainen on toiminut luokan opettajana Kepolan koulussa Säkylässä vuodesta 2008. Opetustyön lisäksi Lauri on vahvasti mukana järjestötoiminnassa: hallituspaikka löytyy myös OAJ:n Säkylän paikallisyhdistyksessä sekä Satakunnan alueyhdistyksessä, jossa hän toimii sihtee rinä. Vapaa-ajallaan Lauri valokuvaa muun muassa lintuja, pyöräilee, lentopalloilee ja soittaa kitaraa. Kepolan koulun toimintaan ja Laurin luontokuviin pääset tutustumaan Instagramissa: kepolankoulu ja lauri. savolainen.14.

Anu Lähdeniemi

Sihteerinä toimiva Anu Lähdeniemi työskentelee luokanopettajana Kiukaisten koulussa Euras sa. Vapaa-aikanaan Anu harrastaa aktiivisesti liikuntaa, eritoten pesäpalloa. Lisäksi elokuvat, la vatanssit ja retkeily luonnossa ovat lähellä hänen sydäntään. Anu on myös innokas järjestötoimija. Tällä hetkellä hän toimii toista kautta OAJ Euran paikallisyhdistyksen puheenjohtajana.

Päivi Mäkinen

Päivi Mäkinen on toiminut Satakunnan luokanopettajien hallituksessa yli 10 vuot ta. Hän työskenteli Nakkilan kunnassa yli 25 vuotta, joista 18 vuotta rehtorina. Nyt Päivi siirtyi uusiin tehtäviin Euran kunnan Kiukaisten kouluun ja aloitti viidennen luokan opettajana ja koulun rehtorina. Hänet on otettu erittäin ystävällisesti vastaan, ja hän on oikein innostunut uusien tehtävien hoidosta. Vapaa-ajallansa Päivi liikkuu luonnossa ja matkustelee mie lellään. Myös kansainvälisyystoiminta on vienyt mukanaan ja Erasmus+-toimintaa hän voi lämpimästi suositella.

Aki Ukkonen

Varapuheenjohtaja Aki Ukkonen on 5.–6.-luokan opettajana Honkilahden koulussa Eurassa. Opettajan työn ohessa hän hoitaa koulunjohtajan tehtäviä. Aikai semmin hän on kuulunut Euran Opettajien paikallisyhdistyksen hallitukseen toimien muun muassa yhdistyksen puheenjohta jana. Harrastuksikseen Aki mainitsee so pimuspalokuntatoiminnan Euran VPK:ssa, judon sekä pyöräilyn.

Hanne Linnavuori

Hanne Linnavuori työskentelee Lapin koulussa Raumalla. Opettajan työssä Hanne on ollut 14 vuotta. Hän on alkuopettaja, ja oman luokan li säksi hän opettaa isommille oppilaille kuvataidet ta, käsityötä ja ilmaisutaitoa. Hanne toimii omalla koulullaan myös oppilaskunnan hallituksen vastaavana opettajana. Satakunnan Luokanopet tajat ry:n hallituksessa Hanne on ollut vuoden verran. Vapaa-ajallaan hän on mukana harrastaja teatterissa, tekee käsitöitä ja ulkoilee.

Minna Hautojärvi

Minna Hautojärvi työskentelee Viikkalan koulussa Nakkilassa. Hän on ollut opettajana myös Helsingissä ja Kokkolassa. Minna toimi useita vuosia Luokanopettaja-lehden toimi tustiimissä. Harrastuksina Minnalla on ulkoilu, yhdistystoiminta ja musiikki.

HALLITUKSEN ESITTELY: