Luokanopettaja-lehti_3/2021 by Suomen Luokanopettajat

LUOKANOPETTAJA LEHTI 3/2021

Ötökät

luupin alla

Opettajien digitaidoissa eroja

SIVU 6

SIVU 32

Luonnon lumoama opettaja SIVU 18

ASIAN YTIMESSÄ:

Traumat heijastuvat lapsen käytökseen SIVU 38

Monikielisyys haastaa opettajat ja puheterapeutit SIVU 14

PÄÄKIRJ Opettaja OITUS: n kuuluvii ääni n

Sisällys

Pääkirjoitus

3. Pääkirjoitus: Opettajan ääni kuuluviin 4. Lyhyesti-palsta 5. Puheenjohtajalta: Kollegaa ei jätetä 6. Kurkistetaanpa ötököiden elämään 10. Vesiturvallisuus opiksi eläytyen 12. Luonnon lumoama opettaja 14. Monikielisyys haastaa opettajat

Opettajan ääni kuuluviin

SIVU 32.

Opettajien digitaidoissa on eroja 26. Painotettu opetus ja motivaatio 28. Elämyksellinen elokuva kuuluu kouluun 30. Tietoja, taitoja ja kokeellisuutta yli oppiainerajojen 38. Traumat heijastuvat lapsen käytökseen 40. Kirjoja juuri lukemaan oppineelle 42. Esittely: Helsinki-Uusimaan luokanopettajat

SIVU 34.

SIVU 36.

Verkkosivujen ideat ja ohjeet toimivat käytännössä

Seuraava lehti ilmestyy 19.11.2021 Ilmoitusmyynti ja -laskutus Suomen Luokanopettajat ry/ Marita Minkkinen, Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki, puh. 050-566 3579

ksi erikoinen piirre toistuu vuosi toisensa jälkeen. Peruskoulun ja opettajuuden ollessa puheenaiheena kaikki kuvittelevat olevansa koulutuksen asiantuntijoita. Ja ihan vaan sillä perusteella, että ovat aikanaan oppivelvollisuutensa suorittaneet. Koulu ei kuitenkaan ole sama kuin entisaikoina. Maailma on muuttunut ja koulunkin on pitänyt muuttua sen myötä. Innosta ei sovi moittia. Uudistuksia on viime vuosina suorastaan tehtailtu, minkä on koettu ajoittain jopa hankaloittavan arjen koulutyötä. Aina ei aiempien toimien vaikuttavuutta ole ehditty edes arvioida ennen uusien uudistusten alkuunpolkaisua.

iin koulussa kuin kodeissakin toivottiin keväällä syksyn palauttavan normaaliolot. Valitettavasti maailmanlaajuinen kulkutauti jyllää yhä. Yhteiskunta on avautunut, mutta kouluissa vaaditaan edelleen vaivalloisia erityisjärjestelyjä ja maskin käyttämistä. Pöydällä on lisäksi ratkaistavana muun muassa etäopetusjärjestelyjen aikana kertynyt oppimisvaje. Nyt päättäjien pitää oikeasti kuunnella opettajien toiveita ja tarpeita. Luokkiin pitää saada apukäsiä: resurssi- ja erityisopettajia, puheterapeutteja, koulunkäynninohjaajia sekä sosiaalija terveysalan osaajia. Kunnon satsauksella tukitoimiin voidaan välttyä monelta suurelta ja kalliilta tulevaisuuden murheelta. Toimimisen aika on nyt!

oulu on nyt erilainen sekä sisäisesti että ulkoisesti. Oppimisympäristöt ovat modernisoituneet, opetusmenetelmät monipuolistuneet ja digitaalisuus tullut osaksi arkea. Oppilaiden kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus ovat tuoneet opetukseen uudenlaisia haasteita. Tilastokeskuksen mukaan joka kymmenes suomalainen alle kouluikäinen on ulkomaalaistaustainen. Pääkaupunkiseudulla jopa joka neljäs lapsi tulee monikielisestä perheestä.

LUOKANOPETTAJA Julkaisija Suomen Luokanopettajat ry Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki Puh. 050-566 3579 toimisto@suomenluokanopettajat.fi

lehden mainiosta ABC-kiriasta digiaapiseen -jutusta selviää.

OPH kannustaa kehittämään ja kokeilemaan 16. Myyttiset kertomukset voivat motivoida suojelemaan luontoa 18. Aapinen on oman aikansa peili 22. Sodasta voi ja kannattaa puhua 23. Kirjallisuutta ihan digisti 24. Tehostettu tuki veteen piirretty viiva 25. Kirja-arvio: Salatut elämäntaidot

oka syksy media virittää kihisevän keskustelun koulusta. Nyt puheenaiheiksi on nostettu niin Pisa-menestys, ryhmäkoot, rahapula kuin koronankolhimatkin. Välillä uutisointi keskittyy negatiivisiin puoliin ja hyvin olevat seikat jäävät pimentoon. Kaikki tämä on kuitenkin tarpeellista, sillä ilman ajankohtaisten ongelmien esiinnostoa ei epäkohtiin voi tulla korjausta.

Päätoimittaja Marja Heikkilä lehti@suomenluokanopettajat.fi puh. 040-763 0073

aailman muutoksesta huolimatta alakoulu on edelleen koulutuksen, sivistyksen ja oppimisen kivijalka. Sen perustehtävä on pysynyt kutakuinkin ennallaan: opettaa lapset lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Kasvamaan ihmiseksi ja ihmisenä. Perinteistä vahvin on eittämättä Aapinen. Se on vuosisatoja johdatellut lapset kirjainten ja tekstin abstraktiin maailmaan, kuten tämän

MARJA HEIKKILÄ, päätoimittaja lehti@suomenluokanopettajat.fi

Taitto Viestintätoimisto Keltainen Puutalo Painopaikka EuraPrint, Eura Suomen Luokanopettajat ry:n lehti

Lyhyesti

Puheenjohtajan palsta

KOONNUT JAAKKO LOUHIVUORI

OPH peräänkuuluttaa työrauhaa kouluihin Lasten ja nuorten koronarokotukset ovat herättäneet elo- ja syyskuussa kuumia tunteita ympäri Suomea. Esimerkiksi Helsingissä masinoitiin elokuussa somekampanjoita koulujen alueille. Opetushallitus (OPH) painottaa, että jokaisella oppilaalla ja opiskelijalla sekä koulujen ja oppilaitosten henkilökunnalla on ehdoton oikeus työrauhaan. Vaikutusyritykset alaikäisiin lapsiin ja nuoriin koulujen alueella tai sosiaalisessa mediassa ovat tuomittavia. Pienten lasten pitää päästä kouluun ja kotiin häiriöttömästi sekä turvallisesti. – Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, mutta lapsilla ja nuorilla on oikeus käydä koulua rauhassa. Lisäksi muutenkin kovilla oleva henkilökunta tarvitsee työrauhaa, OPH:n pääjohtaja Minna Kelhä muistuttaa. Perusopetus, lukio-opetus ja ammatillinen koulutus on lain mukaan julkista, mutta oikeutta opetuksen seuraamiseen voidaan rajoittaa perustellusta syystä. Korona-aikana terveysturvallisuus tuo kouluissa vierailuihin omat rajoitteensa. Muiden kuin lasten sekä koulun ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan oleskelua koulun tai varhaiskasvatuksen alueella tulisi välttää.

Perheet lukemaan Lukukeskus muistuttaa, että lapselle lukeminen tasoittaa perheiden sosioekonomisesta taustasta syntyviä osaamiseroja. Varhaislukeminen myös tukee lapsen oppimista ja helpottaa koulunkäyntiä. Lukemisen ja lukutaidon eriytyminen näkyy selvästi koulutulokkaiden osaamista tarkastelevissa selvityksissä. – Jotta jokaisella lapsella olisi tasavertaiset mahdollisuudet yhteisiin lukuhetkiin, tarvitaan tutkittuun tietoon perustuvia luotettavia ja saavutettavia materiaaleja. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota heikoimmassa asemassa olevien perheiden lukemisen ja oppimisen tukemiseen, muistuttaa Lukukeskuksen kehittämispäällikkö Emmi Jäkkö. Suomalaisvanhemmista 63 prosenttia kertoo lukevansa lapsilleen liian vähän. Sisällöt ovat maksuttomia ja saatavilla ammattilaisille verkkopalvelussa: luelapselle.fi/.

Koronatukea syksyyn Lukuvuosi 2021–2022 käynnistyi monella paikkakunnalla lähiopetuksessa. Opetushallitus (OPH) painottaa syksyn alkaessa, että keskeistä on turvallisen arjen varmistaminen. OPH:n mukaan parhaillaan on tärkeää kartoittaa, millaisia toimenpiteitä tarvitaan mahdollisesti syntyneiden oppimisen ja hyvinvoinnin vajeiden korjaamiseksi. Varhaiskasvatuksen, opetuksen sekä koulutuksen järjestäjien on

edelleen myös varauduttava siihen, että koronan vuoksi poikkeuksellisiin järjestelyihin voidaan vielä joutua turvautumaan. Koronatilanteen mahdollisesti tasaantuessa lukuvuonna 2021–2022 kouluissa rakennetaan yhdessä uudenlaista, sujuvaa, hyvinvoivaa ja turvallista arkea. OPH on tuottanut laajan tukimateriaalipaketin koulujen avuksi uuden edessä ja siihen voi tutustua tarkemmin nettiosoitteessa: https://www.oph.fi/fi.

Kielet ja musiikki resonoivat aivoissa Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan tutkimusjohtaja Mari Tervaniemi kartoitti yhteistyössä Beijing Normal Universityn ja Turun yliopiston tutkijoiden kanssa kielenoppimisen ja musiikin käsittelyn yhteyttä aivoissa. Selvityksen kohteena oli kiinalaisia 8–11-vuotiaita alakoululaisia. Lapsilta mitattiin äänten käsittelyn aivovasteita ennen kerhoa ja kerhon jälkeen. Tervaniemi vertasi saatuja tietoja niiden lasten tuloksiin, jotka osallistuivat muihin

kuin näihin kahteen kerhoon. – Tutkimus osoitti, että sekä musiikki- että kielikerholla oli vaikutuksia äänten aivokäsittelyyn, Tervaniemi kertoo. Yllättävästi englannin kielen kerhoon osallistuminen tehosti musiikillisten äänten prosessointia erityisesti äänenkorkeuden käsittelyyn liittyen. Tervaniemen mukaan tulokset tukevat musiikillisten ja kielellisten aivotoimintojen läheistä yhteistoimintaa kehittyvissä aivoissa. Sekä musiikki että kielenoppiminen moduloivat kuuloa.

Temperamentti – keppiä vai porkkanaa? Tuoreet tutkimustulokset osoittavat keppija porkkanamenetelmien suuntaavan motivaation osa-alueita keskenään eri tavoin sekä myönteisesti että kielteisesti oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta. Väitöstutkija Anna Rawlings tarkasteli Helsingin yliopistossa motivaatiota sekä taipumuksina suosia luokkatilanteissa tietynlaisia tavoitteita. Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa oppimista, muiden päihittämistä tai työnteon välttelyä sekä aine- ja kurssikohtaisena kiinnostuksena, kuormituksena ja yrittämisenä.

Motivaation eri osa-alueiden on aiemmin todettu olevan yhteydessä sekä toisiinsa että laajemmin oppimiseen ja hyvinvointiin. Temperamenttiherkkyydet edustavat keskeisiä eroja yksilön psykologisessa rakenteessa. Niiden erilaisten motivaationaalisten yhteyksien ymmärtäminen ja huomioiminen on välttämätöntä, kun selvitetään, miten temperamentiltaan erilaisten oppijoiden motivaatiota ja hyvinvointia voidaan parhaiten edistää ja heidän tarpeisiinsa vastata.

Lasten taiteelle jättipotti Taiteen perusopetukseen on myönnetty neljä miljoonaa euroa koronatukipakettiin kuuluvina avustuksina. Avustusta myönnetään koronapandemiasta aiheutuvaan lisärahoitustarpeeseen kaikkiaan 74:lle taiteen perusopetuksen ylläpitäjille, jotka eivät

saa opetustuntikohtaista valtionosuutta kyseisen oppilaitoksen käyttökustannuksiin. – Pitkittyneen koronapandemian vuoksi etenkin lasten ja nuorten jaksaminen on koetuksella ja oppimisvaje näkyy myös taiteen perusopetuksessa.

Kollegaa ei jätetä

tenkin suuriin alakouluihin on viime vuosina muodostettu jopa lähes sadan oppilaan yhteisopettajuusryhmiä. Jättiyksiköissä ryhmän ja tilanteiden hallinta, kuten myös yksilöiden huomioiminen, on haastavaa. Lisäksi vaaditaan melkoisen paljon yhteistä suunnittelua. Keskusteluissa, kyselyissä ja selvityksissä yhteisopettajuusryhmistä on paljastanut monenlaisia kipukohtia. On vaikeaa löytää pedagogiikan ja yhteistyön muotoja, jotka tukisivat isoja yhteisopettajuusryhmiä. Ongelma korostuu, jos opetusjärjestelyt ovat ylhäältä määrättyjä eivätkä koulun oman toimintakulttuurin muovaamia. Mutta hyvääkin löytyy. Moni luokanopettaja on kertonut, ettei vaihtaisi enää takaisin perinteiseen yhden opettajan malliin, koska nyt ei tarvitse enää olla yksin tai lähes yksin opetusryhmässä. On helpottavaa, kun suunnittelua, arjen tilanteita sekä kodin ja koulun yhteistyötä voi jakaa toisen opettajan kanssa.

hteisopettajuudesta on hyviä, mutta valitettavasti myös täysin epäonnistuneita esimerkkejä. Parhaimmillaan yhteisopettajuus näyttäisi toimivan silloin, kun se on luontevasti lähtöisin opettajista itsestään, yhdessä suunniteltu ja hyväksytty. Pakottaa ei siihen pidä ja ryhmäkoon on pysyttävä maltillisena. Perinteisessä luokkaopetusmallissa luokanopettaja on todellakin melko lailla yksin. Suunnittelu, päätökset ja ratkaisut jäävät omalle kontolle. Niin ikään huoltajien kohtaaminen ja lapsen opintojen etenemiseen liittyvät keskustelut ja ratkaisut luokanopettaja tekee useimmiten yksin.

monesti koulun toimintakulttuuriin perehdytys unohdetaan tyystin.

ksinäisyydenkokemukset ovat pahentuneet korona-aikana, kun kohtaamisia on rajoitettu. Monelle ainoa tuki on ehkä naapuriluokan opettaja. Herääkin kysymys, onko luokanopettajan työnkuva joissain kouluissa laitettu uusiksi ja koko luokanopettajan työ jonkinlaisessa murroksessa? Vaikka koronapandemia on rajoittanut yhdessä tekemistä ja -olemista, kollegaa ei pidä jättää yksin, oli opetusjärjestely mikä tahansa. Ihan tavallinen jutteleminen ja kuunteleminen toimii edelleen.

e tarvitsemme toisiamme jopa enemmän kuin aiemmin. Käydään siis naapuriluokan opettajalta kysymässä kuulumisia, ollaan oikeasti kiinnostuneita toisistamme, autetaan ja tuetaan. Se auttaa meitä kaikkia jaksamaan ja onnistumaan!

ksinäisyyden kokemusta ja itsekseen selviämisen vaatimusta pahentaa se, että uusia tekijöitä ei opasta kukaan. Eritoten vastavalmistuneiden luokanopettajien kohdalla on iso perehdyttämisongelma. Kuntatyönantaja on täysin laiminlyönyt tämän asian – kukaan ei opeta työelämätaitoja. Saman ongelman kohtaa usein myös kokenut opettaja siirtyessään uuteen työpaikkaan, sillä

Marko Jokinen, puheenjohtaja Suomen Luokanopettajat ry marko.jokinen@suomenluokanopettajat.fi

JÄSEN Ilmoitathan sähköpostiosoitteesi toimistolle (toimisto@suomenluokanopettajat.fi), mikäli et ole tehnyt sitä jo aiemmin. Muista ilmoittaa myös osoitteenmuutoksista. Tiedotamme sähköpostitse toiminnastamme sekä välitämme yhteistyötahojemme uutisia ajankohtaisista asioista ja koulutuksista. Myös jäsenmaksulaskut lähetetään sähköpostitse.

Kurkistetaanpa ötököiden elämään

Yläneen yhtenäiskoulun kakkosluokkalaiset pääsivät keväällä ensimmäisten joukossa testaamaan Pöytyän Luontokapinetin ideoimaa uutta, hyönteisiin keskittyvää opetuskokonaisuutta. Sadevaatteet vain kahisivat, kun reipas oppilasjoukko säntäsi metsään ötkököitä etsimään.

MARJA HEIKKILÄ, TEKSTI JA KUVAT

eemalla Korpikolva ja kaverit luokanopettaja Jenni Laakson oppilaat matkasivat linja-autolla luontoretkelle oppaanaan ympäristökasvattaja Minna Lukkala ja biologi Mika Lehto. Päivän tavoitteena oli pyydystää purkkiin mahdollisimman monenlaisia hyönteisiä koppakuoriaisista luteisiin ja perhosiin. – Harmi, että nyt sattui sadepäivä, sillä lentäviä hyönteisiä ei juuri ole, mutta jotain sentään haaviin jäi, näyttää Lehto oppilaille. Kun liikettä ei näkynyt ilmassa, päätettiin kunttakerrosta tutkia pintaa syvemmältä. Vasaran haarapäällä rapaistiin maata, kurkisteltiin karikkeen ja sammaleiden alle. Lisäksi koverrettiin pystyyn kuivuneen puun kaarnaa auki ja silmäiltiin kuorenalaista vilinää. Luupin avulla voitiin nähdä tarkemmin monia pikkiriikkisiä kulkijoita. Onko tämä hyppyhäntäinen, joka lymysi samma-

leen alla, kysyy yksi oppilaista. Mikä tämä sitten on, voisiko se olla lude? Ihan joka kysymykseen ei metsässä vielä saatu vastausta eikä ollut tarkoituskaan. Purkkeihin kerättyjä hyönteisiä tutkittiin sekä tunnistettiin retken jälkeen yhdessä Luontokapinetin luokkahuoneessa. Kaikki oppilaat touhusivat metsässä innostuneesti, eikä yhtään kertaa kuulunut yäk, mikä ällöttävä otus -kommentteja. Näille lapsille metsä näytti olevan luonteva ympäristö; kukaan ei arastellut sammaleiden pöyhimistä tai pelännyt isojen puiden juurella. Kysymysten tulva paljasti sen, että Jenni Laakson luokassa luontoasioista oli juteltu paljon.

Kovakuoriaisen kunniaksi

Yläneen yhtenäiskoulun kakkosluokkalaiset pääsivät hyönteisretkelle Minna Lukkalan kanssa.

Pöytyän luontokapinetin ympäristökasvattaja Minna Lukkala ja biologi Mika Lehto ovat suunnitelleet Korpikolva ja kaverit – hyönteiset maailmassa -opetuskokonaisuuden. Se kuuluu osana Sahlbergien jäljillä – historiaa ja hyönteistiedettä -hankkeeseen. Hyönteistuntemuksen parantamisen ohella tuodaan esille paikallishistoriaa, sillä Sahlbergien hyönteistieteilijäsuku on vaikuttanut vahvasti Pöytyän Yläneellä. – Opetuskokonaisuuden nimi linkittyy historiaan. Korpikolva on saanut nimensä Yläneen kunnassa sijaitsevan Kolvan kylän mukaan, josta eläintieteen professori C.R.Sahlberg löysi lajin 1800-luvulla. Korpikolva on yksi Suomen harvinaisimmista ja vaateliaimmista metsäkovakuoriaista, Lukkala kertoo.

ikuisessa hämärässä puun kuoren alla tai mullassa, biologi perusteli. Hyönteisten pääluokitteluakin käytiin läpi. Oppilaille selvisi, että niveljalkaisten pääjaksoon kuuluvat esimerkiksi hämähäkkieläimet, äyriäiset ja tuhatjalkaiset. Hyönteisten luokassa suurimmat lahkot ovat pistiäiset, kaksisiipiset ja kovakuoriaiset. Näitä kaikkia esiintyy Suomessa tuhansia lajeja. Vertailun vuoksi selkärankaisia on Suomessa 700 lajia. Kun asiat oli käyty teoriassa läpi, päästiin metsään aitopaikalle. Mitä kaikkea retkellä sitten löytyi? Ainakin pihtihäntäisiä, sudenkorentoja, suorasiipisiä, nivelkärsäisiä ja kovakuoriaisia. Pikkupurkkeihin päätyi muitakin mönkijäisiä. – Maailma ei ole ihmisten eikä edes nisäkkäiden vaan hyönteisten. Niitä on kaikkialla ja ne osallistuvat melkein kaikkeen, mitä tällä planeetalla tapahtuu. Ne kuuluvat vankkumattomana osana luonnon kiertokulkuun. Ilman niitä olisimme pahassa pulassa. Jos pölyttäjiä ei olisi, vatsamme kurnisi nälästä, Lukkala havainnollisti. Varsinais-Suomessa, Pöytyän kunnan Yläneellä sijaitseva Luontokapinetti on luonto- ja ympäristökasvatukseen erikoistunut luontotiedon keskus, jossa on kattava ja monipuolinen luontonäyttely, hyvin varustellut kokoustilat ja kaikenikäisille oppijoille elämyksiä tarjoava luontokoulu. Se soveltuu myös leirikoulujen järjestämiseen. Luokanopettaja Jenni Laakso vie oppilaat maastoretkelle hyönteisteeman merkeissä.

Hyönteispäivän ohjelmaa varten on tehty lyhyt video sekä hyönteisjuliste opetuskäyttöön. Se soveltuu niin ala- kuin yläkoululaisillekin. Pöytyän luontokapinetin luontokoulussa lukuisten koululuokkien kanssa on jo vuosia perehdytty kasveista kaloihin. – Eläimistä pienimmät jäävät helposti pimentoon. Korpikolva-teeman tavoitteena on tutustuttaa oppilaat hyönteisten valtavaan kirjoon ja sitä kautta ymmärtämään niiden korvaamaton merkitys luonnon tasapainolle, Lukkala perustelee.

”Maailma ei ole ihmisten eikä edes nisäkkäiden vaan hyönteisten”.

www.luontokapinetti.fi

muuttuva, mutta vuorovaikutus säilyy kaiken aikaa, hän jatkoi. Hyönteiset näkevät ja kokevat verkkosilmillään maailman toisenlaisena kuin me ihmiset. Usein kuva on mustavalkoinen, sumea mutta valtavan laaja, lähes 360 astetta. Toisaalta kuvassa voi olla värejä, joita me emme voi nähdä. – Toki ihan kaikilla ötököillä ei ole silmiä laisinkaan. Miksi tuhlata paukkuja näkemiseen, jos asuu

Lajien enemmistönä Ennen metsäretkeä oppilaat kuuntelivat tarkasti Mika Lehdon kerrontaa hyönteisten salatusta maailmasta. Tarkkaavuudesta kieli se, että käsiä nousi ylös rivakasti ja Lehdolle esitettiin päteviä kysymyksiä. Oppilaista osa yllättyi, kun paljastui, että eläinten porukasta suurin osa on hyönteisiä. – Suomessa esiintyvistä 40 000 lajista yli puolet on hyönteisiä. Sama suhdeluku pätee koko maailman eliöstöön. Jo tästä syystä hyönteisten merkitys luonnon tasapainolle ja kiertokululle on elintärkeä, Lehto muistutti. – Luonnossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki tarvitsevat toinen toisiaan. Tasapaino on alati

Mika Lehto auttaa hyönteisjahdissa.

Biologi Mika Lehto johdatti kakkosluokkalaiset hyönteisten mahtavaan valtakuntaan.

Oletteko lähdössä luokkaretkelle? Tarjoamme helpon ja luotettavan Ota yhteys tavan luokkanne varainhankintaan myyntineuvottelijaamme Pesuainemyynti on tuottoisa ja turvallinen vaihtoehto, kun luokkanne suunnittelee varainhankintaa. Lukuisat koululuokat ovat hankkineet varoja toimintaansa pesuainemyynnillä ja saavuttaneet loistavia tuloksia.

Vesiturvallisuus opiksi eläytyen

TUOTTO 6,00 € / PKT

Tuotteemme ovat tunnettuja ja laadukkaita pesuaineita. Professional-sarjan tuotteissamme on tavallista pienempi annostelu sekä riittoisat pakkauskoot ja ne ovat miedosti hajustettuja tai hajusteettomia.

Tommi Pyykkönen Puh. 050 321 5969 tommi.pyykkonen@puhtopojat.fi Seija Romppainen Puh. 040 771 5951 seija.romppainen@puhtopojat.fi

LISSU SUURSALMI, TEKSTI

Kirkkonummelainen Nissnikun alakoulu on ottanut Vilskettä Vesillä -luokkalukukirjahankkeen tosissaan. Nissniku on valtakunnallisen, kaikki alakoulut käsittävän kansanvalistushankkeen yksi esimerkillisimmistä kouluista. Vesillä liikkumista ja vesiturvallisuutta opetetaan monimuotoisesti yhdessä lukemalla, ryhmätöillä, piirtämällä, solmuja harjoittelemalla, luokkaretkillä ja pelaamalla. Vilskettä Vesillä -luokkalukukirjat lukeneet oppilaat tekivät toukokuussa retken paikallisen junioriseuran, Kantvikin purjehtijat ry:n Jollarantaan. Perillä oppilaat jaettiin noin kymmenen lapsen ryhmiin kolmelle tehtävärastille. Rasteista ensimmäisellä odotti kolme optimistijollaa rantakärryissä ja niiden vieressä kasa varusteita, jotka piti panna paikoilleen. Jollien rikaaminen eli kasaaminen purjehduskuntoon onnistui maakravuilta yllättävän ketterästi. Vesiturvallisuusrastilla oppilaat kokeilivat erilaisia ja erikokoisia pelastusliivejä samalla, kun ohjaaja valisti niiden käytöstä, uimataidon tärkeydestä ja vaikkapa auringolta suojautumisesta. Kolmas rasti oli laituriin kiinnitetty optimistijolla, johon jokainen sai mennä laittamaan irtokölin paikoilleen ja kokeilla laidalla istumista. Ulkoilupäivä päättyi leppoisaan makkaranpaistoon ja lounaseväiden syömiseen. Muistoksi vierailustaan luokat saivat

Pelatessa oppii huomaamattaan

Vilskettä vesillä -luokkalukukirjojen jokaisella sivulla seikkailevan Lenssi-lokki -maskotin. – Olemme puhuneet paljon mielenkiintoisesta Jollarantaretkestämme. Lapset pääsivät siellä konkreettisesti kokeilemaan itse ja oppimaan uutta. Käytimme retken jälkeen yhden oppitunnin kirjaan QR-koodeilla liitettyjen opetusvideoiden tutkimiseen, kertoo luokanopettaja, Nissnikun koulun apulaisrehtori Heidi Ikonen.

Syyslukukausi käynnistyi uusia, turvallista vesillä liikkumista opettavia korttipelejä pelaamalla. Aalloille Sanavisaa ja Tietovisaa voi pelata kolmella eri tavalla ja eri kielillä. Pelit kuuluvat Aalloille Muistipelin ja Lenssi-lokin kanssa Vilskettä Vesillä -luokkalukukirjahankkeen yhteydessä kouluille tarjottavaan opetusvälineistöön. Aalloille Sanavisa oli 3.– 4.-luokkalaisten suosikki. Sen pelaaminen kehittää ilmaisutaitoa, sanavarastoa ja kielitaitoa. Aalloille Tietovisan pelaamisessa oppilaat pitivät siitä, että saivat kysyä kysymyksiä täysin uudesta aiheesta ja siitä, kun itse tiesi jotain mitä muut eivät, Ikonen kuvailee. – Ympäristöopin oppimiskokonaisuuteen, jossa opiskelemme vesistöjen elinympäristöjä, eliöstöä ja kasvistoa joko täysin kuivalla maalla tai veden läheisyydessä, voitaisiin hyvin lisätä turvallisen vesillä ja veden äärellä liikkumisen opettelua Vilskettä vesillä -kirjoilla ja Aalloille-peleillä. Vierailu minkä tahansa vesiharraste- tai kalastusseuran rannassa tarjoaa oppilaille konkreettisen kokemuksen ja turvallisen keinon vesillä liikkumisen opetteluun. Uimataidon jatkuva kehittäminen tärkeimpänä vesiturvallisuustaitona nousee silloin havainnollisesti esille, Heidi Ikonen pohtii.

Lue lisää varainhankinnasta

www.puhtopojat.fi

TUOTTO 8,50 € / PKT

Kuva: Mirkku Merimaa

tieto yhdistyy tunteeseen – kokemukseen, joka jättää jälkiä. Siksi kannattaa suosia eri työmuotoja ja yhdessä tekemistä. Pääpointtina on kokonaisvaltaisuus. Ei kukaan opettaja tietenkään suunnittele opetusta taksonomioita taulukoiden, vaan tämä toteutuu esimerkiksi kuvaamalla tai keräämällä kasveja. Siinä käytetään eri välineitä, prässätään tai käsitellään kuvankäsittelyllä, esitellään, keskustellaan kavereiden ja opettajan kanssa lajeista maastossa.

MARJA HEIKKILÄ, TEKSTI

Luokanopettaja ja biologian aineenopettaja Panu Villanen haluaa työssään välittää luontovastuullisuuden viestiä. Vastuunotto ei ole työlästä tai negatiivista, vaan kiinnostavaa ja hauskaa.

allijärvellä Hämeessä vietetyt mökkikesät järvessä pulikoiden ja vesieliöitä ihmetellen saivat Panu Villasen jo nuorena pohtimaan ympäristön monimuotoisuutta. Lapsuudenkodissa puhuttiin kunnioittavasti luonnosta, katsottiin luonto-ohjelmia ja kirjahyllyssä oli pitkä rivi alan opuksia. Ne kaikki yhdessä viitoittavat tien ammattiin, harrastukseen ja ehtymättömään kiinnostukseen luontoa kohtaan. Miksi sinusta tuli opettaja? Kapinoin aluksi kovasti opettajuutta vastaan, ja likipitäen vannoin, etten ala opettajaksi kuten suvussani oli tapana. Tie ammattiin oli taputeltu, kun huomasin luonnosta ja muistakin asioista kertomisen olevan mukavaa. Pienenä maailmanparantajana toivon innostukseni selittää luonnonilmiöitä innostavan myös muita. Kumpia opetat mieluummin, ala- vai yläkoululaisia? Minulla on ollut onni opettaa kaikenikäisiä ekaluokkalaisista peruskoulunsa päättäviin. Tänä lukuvuonna opetan 7.–9.-luokkalaisia Hämeenlinnan Lyseon koululla.

Ehkä isompien oppilaiden opettaminen on minulle luontevinta, mutta piipahdukset pienempienkin oppilaiden kanssa ovat tervetulleita – toivottavasti puolin ja toisin. Millaisia opetusmenetelmiä käytät omilla oppitunneillasi? Menetelmien, tekniikoiden ja materiaalien käytön ytimenä on tarkoituksenmukaisuus ja oppimisen edistäminen yhdistettynä kokemuksellisuuteen. Pitää olla jotain, johon voi samaistua ja jonka voi oikeasti nähdä. Ympäristöopin ja biologian tunneillani on koko opetustapojen repertuaari käytössä, luennoista juoksuleikkeihin. Materiaalina toimivat niin digimatskut kuin wcpaperirullatkin. Mieluusti menemme ulos oppimaan lähiluonnon eliöitä ja ilmiöitä. Lajeja ei välttämättä haeta, vaan esimerkiksi värejä ja käyttäytymistä, minkä perusteella sitten lajikin selviää. Otan mielelläni aiheiksi halveksittuja ja parjattuja eliöitä kuten viime keväänä 1.–2.-luokkalaisten kanssa toteutettu varislintuprojekti. Ideana on opettaa, että kaikki eliöt ovat tärkeitä. Tässä toteutetussa varisprojektissa olimme maastossa, tutkimme varislintuja netistä,

tein varislinturäpin, jota sitten lauloimme ja tästä sorvattiin muutaman minuutin video. Olet toiminut opettajana yli 25 vuotta. Miten lasten luontosuhde on muuttunut? Lapset viettävät aikaa luonnossa vähemmän kuin ennen, eikä maastossa oleminen ole kovin luontevaa. Myös kestävyys keskittyä ja hiljentyä kuuntelemaan ohjeita tai toimimaan pitkäjänteisesti on monille haaste. Luontoa ei voi hoputtaa, laittaa tauolle, kelata taakse- tai eteenpäin tai klikata pois. Perusuteliaisuus on kuitenkin tallella ja ympäröivä maailma kiinnostaa. Vastaukset halutaan vain nopeammin kuin aiemmin. Kun ryhmän saa rentoutumaan työtehtäviin maastossa, voi nähdä luonnon suorastaan hellivän oppilaita sekä turhan tärinän ja hektisyyden katoavan. Mielestäni toimiminen luonnossa on lasten ja nuorten kehittyvälle mielelle ensiarvoisen tärkeää. Millaiset opetusmenetelmät purevat parhaiten? Oppijan pitää kokea merkitystä opiskelussaan ja ymmärtää asian tärkeys. Hänet on hyvä saattaa tilanteisiin, joissa

Mitkä asiat kiinnostavat lapsia eniten luonnossa? Ajankohtaiset, esillä olevat asiat sekä erilaiset ennätysjutut. Vaikkapa että Suomessa pesineistä linnuista kalatiiralla on todistetusti ollut pisin muuttomatka Kaakkois-Australiaan asti eli peräti 15 240 kilometriä. Sitten kun tämän tarjoilee oppilaille maastossa keväällä ja jokainen oppilas voi kiikaroida ensikerran kalatiiran, päässä raksuttaa pitkä muuttomatka. Se jättää jäljen ja siitä innostutaan. Maastotehtävät ovat selvästi mukavia, tehdäänpä sitten jokin luontoteos luontomateriaalista tai haetaaneliöiden muotoja, kasveja ja ötököitä. Osa oppilaista pitää luetteloiden, diagrammien ja tilastojen teosta eli asioitten kokoamisesta ja järjestykseen laittamisesta. Tämä on yllättävän monen mieleen. Luontoelokuvat kuuluvat kestosuosikkeihin. Kiinnostavuuden tuo asiaan aito tarina – ollaanpa sitten maastossa tai sisätiloissa. Millaisia asioita tahtoisit lasten oppivan luonnosta ja ympäristöstä? Ympäristövastuullisuuden. Ei auta, vaikka jokainen peruskoululainen oppisi yhteyttämis- tai soluhengityksen kaavan, jos se ei lisää vastuullista käyttäytymistä luontoa ja toisia ihmisiä kohtaan. On tärkeää, että oppilaat ymmärtävät voivansa vaikuttaa omaan elinympäristöömme

ja sillä on merkitystä myös globaalisti. Ilmansaasteilla tai jätteillä ei ole passia. Toivon, että opetus voi herättää kiinnostuksen luonnosta ja siitä, että sitä voi tutkia itse, lukea muiden tutkimuksia ja ymmärtää, että tuntemalla toimintamme historiaa voimme ehkäistä isojakin ongelmia – yhdessä. Näinhän me olemme selättäneet otsonikatoakin! Luonto-opetus voi jostakusta tuntua hankalalta. Miten päästä alkuun? Kannattaa lähteä liikkeelle pienistä asioista, sellaisista, jotka luonnistavat parhaiten ja edetä pala palalta ahnehtimatta liikaa. Omia vahvuuksiaan taitoja taideaineissa voi integroida opetukseen. Lisäksi kannattaa hyödyntää asiantuntijoita. Vaikkapa paikallisesta lintuyhdistyksestä voi joku tulla kertomaan linnuista ja tekemään retken luokan kanssa. Samalla oppii itsekin paikallisesta luonnosta ja tutustuu asiantuntijoiden kautta muihinkin luontoihmisiin. Pieniä mutta tärkeitä luonnonsuojelullisia toimia ovat linnunpönttöjen nakuttelu, puiden istuttaminen tai valojen sammuttaminen luokasta lähtiessä.

Kuva: Markku Alanko

Luonnon lumoama opettaja

PANU VILLANEN n hämeenlinnalainen kasvatustieteiden maisteri, joka työskentelee luokan- ja biologian opettajana. Perusti puolisonsa kanssa Prorigin Oy:n (www.prorigin.fi) n toimii lisäksi tuotekehittäjänä, oppimateriaalien tekijänä sekä luonnontieteiden ja ympäristövastuullisuuden kouluttajana. n tarjoaa asiantuntijaluentoja ja puheenvuoroja eri luonnon- ja kasvatustieteiden eri aihepiireistä harrastajille, opetusalan ammattilaisille ja yrityksille. n missiona biodiversiteetin säilyminen, jätteen määrän vähentäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä.

Kaikenikäisten tiedonjanoon Löysin kummallisen sienen metsästä, mikä se voisi olla? Miksi kuusen alla on läjä kerkkiä? Kenen tassu jättää tällaisen jäljen? Mitä ötököitä pöllähti verannalle? Tällaisiin arkisiin kysymyksiin löytää vastauksen Luontoakateemi-sivuston asiantuntijapalstalta. Sinne voi lähettää oman kysymyksensä kuvan kera asiantuntijan vastattavaksi. Palsta on lisäksi hyvä väylä oppia muiden tekemistä havainnoista. Luontoakateemin tavoitteena on tarjota uutta tietoa luonnosta, kehittää sekä välittää uusia innovaatioita, jotka mahdollistavat kestävän kehityksen periaatteiden ja ekologisuuden noudattamisen valinnoissamme. Tärkeä osassa on myös tiedonjako. Luontoakateemi-sivustolta löytyy muun muassa Digi LINNUT 100 -peli, jossa opitaan linnuista ja niiden ominaisuuksista. www.luontoakateemi.fi

Opettajille räätälöity ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja –koulutus starttaa! Koulutuksen jälkeen voit toimia neuropsykiatrisena valmentajana. Opit konkreettisia menetelmiä ja työtapoja nepsy-lasten ja –nuorten kanssa työskentelyyn. Sovellat oppimaasi oman valmennettavasi kanssa. Koulutus järjestetään 27.11.2021 - 29.5.2022, yht. 18 etäopetuspäivää ja 30 opintopistettä. Etäkoulutuksessa: Kuulet nepsy-oireyhtymistä eri ikävaiheissa sekä perheiden tilanteista. Neuropsykologian erikoispsykologin ja psykiatrin luennot. Kokemusasiantuntijoiden puheenvuorot. Katso lisätietoja ja ilmoittaudu mukaan: www.pro-oivallus.fi tai www.oppimispoluilla.fi

ollenkaan, monikielellisten lasten oman äidinkielen opettajia. Tilanne vaihtelee myös suuresti erityisopettajien ja S2-opettajien suhteen valtakunnallisesti tarkasteltuna. – Tilanne ei ole kuitenkaan mahdoton. Tarvitsemme kipeästi ja nopeasti lisää tutkimusta monikielellisyyden kehittymisestä. Ennen kaikkea meidän tulisi kehittää kielestä riippumattomia arviointimenetelmä, Kunnari alleviivaa.

Höpösanoja

Sari Kunnarin mukaan tarvitaan lisää tutkimusta monikielellisyyden kehittymisestä. Jos kielellisiin ongelmiin ei ajoissa puututa, se kasvattaa huomattavasti sosiaaliturvan menoja.

Kielellisiin ongelmiin tartuttava nopeasti

Monikielisyys haastaa opettajat ja puheterapeutit JAAKKO LOUHIVUORI, TEKSTI OULUN YLIOPISTO, MIKKO TÖRMÄNEN, KUVAT

Yleismaailmallisesti kielen tai puheen kehitys viivästyy noin joka viidennellä lapsella. Arviolta 50–80 prosentilla lapsista, joilla on todettu kielellisiä vaikeuksia, on riski myöhempiin oppimisvaikeuksiin. Noin 20 prosentilla on todettu vaikeuksia ammatin löytämisessä ja työllistymisessä. Puheterapian merkitystä lisää niin maailmalla kuin Suomessakin monikielisen ja -kulttuurisen väestönosan kasvu. Tilastokeskuksen mukaan joka kymmenes suomalainen alle kouluikäinen on ulkomaalaistaustainen. Pääkaupunkiseudulla jopa joka neljäs lapsi tulee

monikielisestä perheestä. Oulun yliopiston logopedian professori Sari Kunnari on nähnyt tämän nopean muutoksen suomalaisessa yhteiskunnassa. – Lasten kielelliset ongelmat ilmenevät eri kielissä eri tavoin. Vaatimuksena on tässä ajassa erityisesti kielikohtaisten tutkimus- ja kuntoutusmenetelmien kehittäminen. Puheterapeuteille ja samalla koulumaailmaan tämä muutos on tuonut suuren haasteen, pohtii Kunnari. Hänen mielestään yksi suurimmista pulmista on, ettei opettajilla ja puheterapeuteilla ole toimivia työkaluja

ongelmien arviointiin. Usein joudutaan tilanteeseen, jossa mietitään kielellisen kehityksen hitauden syitä. – Ilman luotettavia arviointimenetelmiä on vaikea sanoa, missä vaiheessa on kyse oikeasta ongelmasta tai vain toisen kielen hitaammasta, mutta luonnollisesta oppimisesta. Haastetta lisää seikka, että puheterapeuttien on usein mahdotonta toimia tehokkaasti monikielisten lasten omalla äidinkielellä. Lasten kielivariaatio on lisääntynyt valtavasti lyhyessä ajassa, Kunnari tietää. Samaan ongelmaan on törmätty kouluissa, joissa on vain vähän, jos

Yksi lupaava menetelmä arvioida kielellisiä ongelmia on epäsanantoistotesti. Kunnari on ollut mukana laajassa EUhankkeessa, jossa kehitettiin testiä niin yksi- kuin monikielisille lapsille. Nyt hän on rakentanut kansainvälisestä arviointimenetelmästä suomalaista versiota. Käytännössä lapsi kuuntelee kuulokkeet päässä niin kutsuttaja höpösanoja eli epäsanoja. – Näillä sanoilla ei ole merkitystä suomen kielessä. Kuultuaan sanan lapsi toistaa sen ääneen. Taltioitu testitilanne litteroidaan ja tutkitaan tarkemmin. Erityisesti tavoitteena on mitata fonologista työmuistia eli sitä, miten lapsi käsittelee ja pitää mielessään puheen yksiköistä koostuvia jonoja, kertoo Kunnari. Kyseinen työmuisti on ensiarvoisen tärkeä kielen omaksumisessa ja sanavaraston kehittymisen kannalta. – Koulussa työmuistia tarvitaan kaikessa keskeisessä toiminnassa. Opetuksen seuraamisessa, luetun ymmärtämisessä – laajasti oppimisen prosesseissa. Testiin lukeutuu kaikkiaan 24 sanaa, jotka ovat eri mittaisia ja vaatimustasoltaan vaihtelevia. – Lopulta lasketaan yhteen oikein toistetut sanat. Tuloksia voidaan myös analysoida äännetasolla ja käyttää tätä tietoa kuntoutuksen tukena. Kunnari hyödyntää testiä parhaillaan useissa tutkimushankkeissaan ja tavoitteena on muutaman vuoden sisällä julkaista se avoimesti saataville. – Epäsanantoisto näyttää tunnistavan hyvin kielellisiä vaikeuksia. Positiivista on myös se, että tätä voidaan hyödyntää monikielisten lasten arvioinnissa.

Tiheä verkko Suomen kehuttu neuvolajärjestelmä on tehokas havaitsemaan, jos lapsen kehityksessä on jokin vialla. Kielellisten vaikeuksien suhteen tärkeässä asemassa ovat myös tiedostavat vanhemmat ja

Pelitestausta Oulun yliopistolla.

varhaiskasvatus. Tämän verkon läpi eivät ongelmat useinkaan pääse läpi. – Kielen suhteen olisi tärkeintä havaita poikkeama jo 2–3 vuoden iässä. Mitä nopeammin saamme ongelmasta kiinni, sitä parempaa kuntoutusvastetta on odotettavissa. Aina paraskaan seuranta ei kuitenkaan toimi, ja koulussa ongelmat tulevat ilmi vasta toisella tai kolmannella luokalla kielivaatimusten lisääntyessä, Kunnari toteaa. Koulussa kielelliset vaikeudet ilmenevät usein lukemisen ja kirjoittamisen tai matematiikan haasteina. – Opettajien neuvontapolku etenee kieliepäilyissä usein erityisopettajan ja koulupsykologin puheille. Molemmat ammattilaiset pystyvät kartoittamaan kielellisten vaikeuksien ilmenemistä ja lähettämään oppilaan tarvittaessa eteenpäin puheterapeutin vastaanotolle, selvittää Kunnari. Arvioinnin ja ohjauksen jälkeen vuorossa on kuntoutus. Iso haaste ketjun toimivuudelle on puheterapeuttien vähäinen määrä. – Valtakunnallisesti meillä on yhä liian vähän puheterapeutteja suhteessa asukasmäärään. Erityisesti pula koettelee Itä-Suomea. Apua on luvassa viiveellä, kun Itä-Suomen yliopistossa on aloitettu kuluvan syksyn aikana puheterapeuttien uusi koulutusohjelma. – Painetta hellittää osaltaan myös digitalisaatio ja etäterapian mahdollisuus. Luonnollisesti se ei sovi kaikille asiakkaille, mutta on monelle toimiva malli. Nyt olisikin tärkeää saada tutkittua tietoa etäpuheterapian vaikuttavuudesta, jotta voimme kehittää palvelua monien pienten paikkakuntien avuksi, Kunnari painottaa.

Riskejä ja suojaa Suomessa on parhaillaan käynnissä mittava tutkimus, jossa tarkastellaan kielellisten ongelmien yleisyyttä. Kohorttitutkimus on useiden yliopistojen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteishanke. – Tämän selvityksen kautta on mahdollisuus nähdä kehityspolkuja varhaislapsuudesta kouluikään ja työllistymiseen asti. Hanke antaa myös arvokasta tietoa kielellisten vaikeuksien riski- ja suojatekijöistä, Kunnari kertoo. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet aiemmin, että merkittäviä riskitekijöitä ovat muun muassa miessukupuoli ja perimä. Ongelmille altistavat myös alhainen syntymäpaino ja ei-esikoisuus. – Listaan voi lisätä myös äidin alhaisen koulutustason sekä raskaudenaikaisen alkoholin ja tupakan käytön. Suojatekijät ovat puolestaan edellä mainittujen vastakohtia. Suojaa kielellisiä vaikeuksia vastaan näyttää antavan myös keskustelunomainen lukeminen ja kirjojen määrä kotona eli yleisesti perheen lukukulttuuri, luettelee Kunnari. Hän muistuttaa myös, että kielellisten vaikeuksien tutkimus ja kuntoutus ovat yksilöllisesti tärkeää ja yhteiskunnallisesti kustannustehokasta. – Jos kielellisiin ongelmiin ei puututa ajoissa, se kasvattaa huomattavasti sosiaaliturvan menoja, muun muassa lisääntyvien tukipalvelutarpeiden ja mahdollisten ennenaikaisten eläköitymisten muodossa. Tarpeeksi ajoissa aloitettu kuntoutus maksaa itsensä tehokkuuslaskelmien mukaisesti moninkertaisesti takaisin, muistuttaa Kunnari.

Myyttiset kertomukset voivat motivoida suojelemaan luontoa Ympäristökasvatus on ollut jo pitkään osa opetussuunnitelmia, mutta viime vuosina sen merkitys on vahvistunut entisestään. Samalla on havaittu, että tiedon jakaminen ilmastonmuutoksesta ei riitä, sillä pelkkä tieto ei saa ihmistä toimimaan toisin. ESSI IKONEN JA RAILI KERÄNEN-PANTSU, TEKSTI MILJA LAINE, KUVAT

Monet tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että tarvitaan maailmankuvan ja -katsomuksen tasolle meneviä muutoksia, jotta voisimme oppia elämään kestävällä tavalla. Ei siis esimerkiksi riitä, että kulutamme ja tuotamme tuotteita vastuullisesti, vaan käsitykset materiaaliseen hyvinvointiin perustuvasta elämäntavasta täytyy perinpohjaisesti miettiä uudelleen. Tällaisia maailmankatsomuksellisen tason muutoksia on kuitenkin opetuksessa usein vaikea saada aikaan, sillä arvot ja asenteet omaksutaan kulttuurisessa äidinmaidossa ja ne vaikuttavat usein tiedostamatta toimintamme taustalla. Tutustuminen erilaisiin maailmankuviin voi auttaa pohtimaan omaa luontosuhdetta ja mahdollistaa muutoksia arvoissa ja asenteissa sekä elämäntavoissa. Esimerkiksi muinaissuomalaisessa maailmankuvassa ihmistä ei nähty maailmasta erillisenä olentona, vaan vahvasti luontoon kuuluvana ja osana sitä. Monissa eri kulttuuritraditioissa eläimillä ja ihmisellä on ollut erityinen dialoginen suhde. Eläimet ovat olleet viestinviejiä ja -tuojia eri maailmoista, kuten kyyhkynen Pyhän Hengen vertauskuvana tai karhu suomensukuisten kansojen toteemieläimenä. Eläimet ovat olleet myös merkittävässä roolissa shamaanin apuna mahdollistamassa matkoja toiseen maailmaan. Myyttisissä tarinoissa ja uskomuksissa eläimet ovat auttaneet ihmistä myös tämänpuoleises-

Käärme kuvataan vanhoissa tarinoissa usein kiusankappaleena, jolla on yliluonnollisia voimia. Toisaalta myrkyttömiä tarhakäärmeitä saatettiin pitää talon suojeluseläimenä, jolle vietiin matoja talon alle.

Hirvi on suomalaisten kalliomaalausten kuvatuimpia aiheita. Myös Kalevalassa esiintyy Hiiden hirvi, jolla on yliluonnollisia voimia ja jota Lemminkäinen lähetettiin ottamaan kiinni.

tisiin kertomuksiin tulkintahorisonttimme maailmaan ja sen ilmiöihin laajenee. Rannalta löytynyt valkoinen sileä kivi ei olekaan enää vain tavallinen kivi, vaan ajatukset ohjautuvat ehkä taivaan Ukko ylijumalaan, joka sai aikaan ukkosen ja saattoi voimiensa tunnossa heittää mystisiä voimia sisältävän kiven myös ihmisen löydettäviksi. Entisaikaan Ukonkiven löytäjä saattoi kokea olevansa Ukon erityisessä suojeluksessa. Ei siis ole mikään ihme, jos sellainen kivi sujahtaa nykyihmisenkin taskuun, vaikka syytä tälle ei moni osaakaan nimetä. Kalevalansa lukenut voi nähdä joutsenessa pitkäkaulaisen vesilinnun lisäksi Tuonen joutsenen, jonka uskottiin kuljettavan kuolleita Tuonelaan. Uskomus joutsenesta kuolleiden airueena on mitä ilmeisimmin tuonut lohtua entisajan ihmisille: Karjalasta on löydetty hauta, jossa pieni lapsi on haudattu joutsenen

siiven päälle. Vielä nykypäivänäkin tieto näistä uskomuksista voi virittää ajatuksemme elämän syvempiin merkityksiin katsellessamme joutsenta lipumassa tyynesti veden pinnalla.

Tiede ja myytit käsi kädessä Kuten jo Platon aikanaan havaitsi, myytti vetoaa ihmisiin ja voi koskettaa sellaisia olemisen alueita, joihin rationaalisella argumentilla ei ole pääsyä. Myyttinen tieto välittyy symbolien  kautta, jotka mahdollistavat tunnepitoisia esteettisiä kokemuksia ja voivat näin ollen liikuttaa ihmisiä rationaalista argumenttia tehokkaammin. Edellä mainittujen esimerkkien tarkoituksena ei kuitenkaan ole osoittaa, että meidän tulisi hylätä tieteellinen tieto ympäristökasvatuksessa tai omaksua joku tietty myyttinen maailmankuva. Joutsen voi

Ponnahduslautana myyttiseen ympäristökasvatukseen voi hyödyntää esimerkiksi seuraavia aineistoja:

olla yhtä aikaa pitkäkaulainen kasveja veden pohjasta syövä vesilintu ja kahden maailman välillä liikkuva mystinen eläin. Parhaimmillaan myytit voivat kuitenkin mahdollistaa uudenlaisia luontokokemuksia laajentaen ja täydentäen sekä havaintojamme että niiden tulkintaa, rakentaen näin pohjaa asenteiden ja elämäntapojen muutoksille. Jos voimme nähdä eläimet ja luonnon olioina, joihin meillä voi olla dialoginen suhde, niistä tulee meille uudella tavalla arvokkaita. Myyttien monitulkintaisuus voi rakentaa yhteistä ihmettelyn tilaa ja vahvistaa luovaa ajattelua. Se myös tarjoaa oivalluksia siitä, miten kauas, usein jo unohdettuun esihistoriaan toimintatapojemme juuret voivat ulottua. Myyttejä paljon tutkinut antropologi Claude Levi-Straus on todennut, että myytit elävät meissä. Miksemme siis käyttäisi niitä hyödyksemme myös ympäristökasvatuksessa?

Pedagogisia aineistoja: Erfving, E., Hintsa, A. Sintonen, S., Sairanen, H. & Kumpulainen, K. (2017) Haltijan kuiskaus. Helsingin yliopisto, Playful Learning Center. http://hdl. handle.net/10138/206657 (verkkojulkaisu) Ikonen, E. ja Keränen-Pantsu, R. (2021) Mystinen luonto. Ympäristökasvatusta myyttien kautta. Agricola-opintokeskuksen julkaisuja 9. (verkkojulkaisu, tulossa) Kirjallisuutta ja kuunnelmia: Puhakka, K. Salatut eläimet. https://areena.yle.fi/audio/1-3158121 Kaski, L. (2019) Myyttiset eläimet. SKS kirjat. Siikala, A-L. (2019) Itämerensuomalaisten mytologia. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Siikala, A.-L. (2020) Suomalainen shamanismi. Suomalaisen kirjallisuuden seura.

OSA LLIS TU K A M PA NJA A N !

Ympär istökasvatusta my y ttien ja kuvataiteen kautta

Lue lisää:

23.9.

5 .10 .

19 .10 .

K l o 12 . 3 0 – 16

Karhun tärkeydestä kertoo se, että sillä on suomen kielessä monta nimeä. Karhua on pidetty metsän kuninkaana ja sitä on myös saatettu palvoa jumalana.

sa. Esimerkiksi islamilaisessa ja kristillisessä traditiossa tunnetaan tarina siitä, miten hämähäkki on auttanut uskonsa vuoksi vainottuja kutomalla verkon suojaksi piilopaikan ovensuulle. Toisaalta myyttiset

Joutsenta on pidetty pyhänä lintuna. Kalevalaisessa tarussa Tuonen joutsenen tappava Lemminkäinen kuolee itsekin ja hänen äitinsä saa hädin tuskin palautettua poikansa elävien maailmaan.

kertomukset antavat usein aihetta varovaisuuteen ja kunnioitukseen suhteessa eläimiin. Esimerkiksi karhun on uskottu olevan taivaallista alkuperää ja sen takia sen pyytämiseen on liittynyt monenlaisia riittejä

turvaamaan kunnioittavaa suhtautumista karhuun.

Myytit laajentavat havaintojamme

O S A L L IS TU KO U LU T UKSE E N

Lue lisää ja ilmoittaudu:

N A PPA A M A KSUT TO M AT M ATE R I A A LIT K ÄY T TÖ Ö S I !

Y h t e i s t yö s s ä :

Tutustumalla erilaisiin myyt-

ABC-kiriasta digiaapiseen:

AAPINEN on oman aikakautensa peili Aapisen tarkoitus on johdattaa lapsi kirjainten ja tekstin abstraktiin maailmaan. Suomessa on ollut käytössä kymmeniä aapisia. Kirjojen tekijät ovat tuoneet aapisissa esille omia ja aikakautensa tärkeinä pitämiä arvoja. Alun alkaen aapinen palveli kirkon uskonnollista opetusta. Lukutaidolla haluttiin saada kansa oppimaan katekismuksen oppeja.

ei-uskonnollista aineistoa. Turun akatemian professori Henrik Gabriel Porthanin mielestä ensimmäisen kirjan tulisi herättää lapsen uteliaisuus ja mielenkiinto. Lapsen kyvyt ja tarpeet alettiinkin ottaa enenevässä määrin huomioon. Suomenkielisen aapisen symbolina on esiintynyt aapiskukko. Maailman vanhin säilynyt aapiskukko löytyi puolalaisen aapisen kannesta 1500-luvulta.

RAIMO HAUTANEN, TEKSTI

nsimmäinen tunnettu suomenkielinen kirja oli aapinen. Mikael Agricola julkaisi ABC-kiriansa 1543. Se oli aapiskatekismus, joka sisälsi neljä sivua aapista ja kaksitoista sivua katekismusta. Kirja oli tarkoitettu lähinnä lukutaitoa opettaville papeille, ei niinkään lapsille. Agricolan aapisessa oli kirjaimisto, tavuharjoituksia sekä numerot ja lukusanat. Lukemaan oppiminen perustui kuullun ulkoa oppimiseen. Turun piispa Johannes Gezelius vanhempi julkaisi vuonna 1666 enemmän lapsille suunnatun aapisen Yxi lasten paras tawara. Gezeliuksen tavoite oli saada kansa omaksumaan sisälukutaito. Pälkäneläinen Daniel Medelplan kaiversi Isovihan aikana 1719 Gezeliuksen aapisen puulaatoille, jotta sitä voitiin painaa käsin. Levottomina aikoina kirjapainot eivät toimineet ja aapisista oli pulaa. Ennen isovihaa 1700-luvun alussa vain joka kolmannella suomalaisella oli auttava lukutaito. Yxi lasten paras tawara oli käytössä peräti sata vuotta, ja siitä otettiin 80 painosta. Aapisen tarkoituksena oli siirtyä ulkoluvusta sisälukuun ja luetun ymmärtämiseen.

Aarni Penttilän Aapiskukko ilmestyi 1938. Asmo Alhon kansikuvassa on topakka kukko.

Sosialistinen lasten aapinen

Lasten oma aapinen vuodelta 1958 oli Urho Somerkiven, Hellin Tynellin ja Inkeri Airolan käsialaa. Se perustui kirjaintavausmenetelmälle. Kuvitus on Usko Laukkasen.

Uskonnollinen paatos vahvaa Vuonna 1846 J. C. Frenckellin ja pojan tykönä präntätty Yxi lapsen paras tawara -opuksessa on 96 pienikokoista sivua. Aapisosuus on supistettu yhdelle sivulle. Aakkosten ja arabialaisten numeroiden lisäksi luetellaan roomalaiset luvut.

Martti Haavion, Aale Tynnin ja A. Hinkkasen Kultainen aapinen ilmestyi 1956. Sen kuvitti Maija Karma.

Kymmensivuisesta uskonnollisesta osasta löytyvät muiden muassa Herran rukous, uskontunnustus ja kymmenen käskyä. Loppuosa kirjasesta on perinpohjaista uskonopin selitystä. Kirjan kansien liimaamiseen on käytetty ruotsinkielisen rukouskirjan sivuja. Uskonnollinen paatos on siten vahva kannesta kanteen. Kirjailija ja valistusmies Jaakko Juteinin Lasten kirjassa vuodelta 1816 oli myös

Kirkon opetuksen haastoi työväenaapinen. Sosialistinen lasten aapinen eli Alkuoppia lapsille ilmestyi porvoolaisen osuuskunta Visan kustantamana vuonna 1910. Toimittajana oli Moses Hahl, joka lyhensi nimensä M. Hahliksi, ettei se olisi viitannut Raamattuun. Hahlin aapinen oli uskonnonvastainen. Opuksesta löytyy muun muassa pappeja kielteisesti arvottava luku. ”Lapsien ei tarwitse uskoa mitä pappi sanoo. Suureksi tultuansa on parempi ajatella itse, opettaako pappi oikein.” Joulun Hahl kuitenkin sisällytti aapiseensa. J-kirjaimen kohdalla kerrotaan joulukuusen koristelusta ja sen ympärillä leikkimisestä. 1900-luvun alussa joulukuusi oli vielä melko tuntematon, joten aapinen vakiinnutti uusia tapoja. Luokkatietoinen aapinen kuitenkin muistuttaa lukijaa: ”Usein pukki siwu kulkee, osattomaks’ köyhän sulkee. Laps’ tur-

Martti Haavion, Aili Konttisen ja Ohto Oksalan Iloisessa aapisessa vuodelta 1937 kukko opastaa lukemisen tielle. Erkki Koposen kuvituksessa näkyvät hyvin ajankuva ja roolimallit.

waton ja koditon, lahjoista ompi osaton.” Sosialidemokraattisen nuorison keskusliitto otti ehkä Pirkkalan kokeilun hengessä Moses Hahlin aapisesta näköispainoksen vuonna 1977.

Aapinen heijastaa yhteiskunnan arvoja Suomalaisten aapisten kuvittajina oli komea joukko eturivin kuvataiteilijoita. Menneen maailman maalarit Rudolf Koivu, Martta Wendelin, Venny Soldan-Brofeldt ja Helga Sjöstedt loihtivat satumaailmaa vaikutusalttiille lapsille. Uskonnon asema näkyi aapiskuvituksissa iltarukouksina, enkeleinä ja kirkonkuvina. Äiti oli ehtoisa ruuanlaittaja ja huolehti lapsista. Isät työskentelivät pelloilla ja tehtaissa. Kirsi Kunnaksen Aikamme aapinen vuonna 1968 toi sadun tilalle realismia. Kunnaksen apuna oli työryhmä Veli Nurmi, Kyllikki Röman ja Seija Nöjd. Nurmesta tuli kasvatustieteen professori ja muut olivat käytännön opettajakouluttajia Jyväskylän yliopistossa. Vanhemman polven kirjailijoista aapisenteon parissa puuhasivat ainakin Martti Haavio (P. Mustapää), Aale Tynni ja Teuvo Pakkala. Aapisten sisältö koostui saduista, tarinoista, loruista ja runoista. Uudemmissa aapisissa samat keskushahmot seikkailevat kirjaimesta toiseen. Myöhemmistä kirjailijoista muistetaan ainakin Hannele Huovi, Tuula Kallioniemi, Timo Parvela ja Jukka Parkkinen. Tuorein tulokas kirjainten opetteluun lienee

Yxi lasten paras tawara oli Turun piispa Johannes Gezelius vanhemman aapinen vuodelta 1666. Kuvan opus on painettu 1846. Kirja palveli kouluja yli sata vuotta.

Paula Nivukosken tänä vuonna julkaisema Onnelliset aakkoset. Se määritellään aakkoskirjaksi. Nivukosken sanailemat tekstit täydentyvät Tove Janssonin muumikuvilla.

Tavaamisesta KÄTSiin ja LPP:hen Lukemaan opettelu tukeutui satoja vuosia synteettisiin menetelmiin, joissa lähtökohtana oli kirjain, äänne tai tavu. Edettiin pienistä yksityiskohdista kohti suurempaa kokonaisuutta eli lausetta. Lukeminen oli tällöin tarkkaa, ja virheetön tekninen lukutaito kehittyi nopeasti. Synteettiset menetelmät tukivat myös oikeinkirjoitusta. Ne sopivat hyvin hitaasti oppiville. Lukemisen sujuvuus ja sisällön ymmärtäminen jäivät toissijaisiksi virheettömyyden korostuessa. 1970-luvulla erityisopettaja Sakari Karppi kehitti lukemaan oppimiseen KÄTS-menetelmän. Kirjain-äänne-tavusana -sekamenetelmässä opetetaan rinnakkain sanojen tunnistamista, lukemista ja kirjoittamista. KÄTS-menetelmä tuli vähitellen käyttöön koko maassa systemaattisen opettajien täydennyskoulutuksen avulla. KÄTS on edelleen vahva perusmenetelmä, jonka elementtejä lähes kaikki lukemaan opettamisen menetelmät ja nykyisetkin aapiset soveltavat. Karpin menetelmää sovellettiin ensimmäisen kerran Aapiskukko-aapisessa, jonka ensipainos ilmestyi vuonna 1981.

! U! M O SET HU U KE

2000-luvun Vipusen aapisessa on menoa ja meininkiä ja outo otus. Tekijät ovat Sari Muhonen, Heini Paavola, Silja Sillanpää ja Kati Solastie. Kuvitus on Kati Vuorennon.

saavat valita mieleisensä aapisen. Tärkeintä on, että aapinen motivoi harjoittelemaan lukemisen perustaitoja ja nykyisin tärkeää monilukutaitoa. Oma, ekaluokalla saatu aapinen ja sen hahmot ovat koululaiselle kaikkein rakkaimpia. Ensimmäinen sähköinen aapinen eli digiaapinen tuli Mervi Wären ja kumppaneiden Apilatien aapisen rinnalle 2015. Digiaapinen antaa mahdollisuuden suurentaa tekstiä, kuunnella ja nauhoittaa omaa lukemista. Digikirjan etuna on vuorovaikutteisuus.

Utsjoen ja Inarin kirkkoherrana työskennellyt Jacob Fellman (1795–1875) oli aikansa paras Lapin-tutkija ja saamelaisten kansanperinteen kerääjä. Hänen tarkoituksenaan oli kohottaa saamelaisten sivistystasoa ja saada muut kiinnittämään heihin huomiota. Fellman saarnasi ensimmäisen kerran Utsjoen kirkossa saameksi vuonna 1822. Vuonna 1821 Fellman toimitti saamen kielellä aapisen ja Lutherin Vähä Katekismuksen. Aapiselle ei kuitenkaan koskaan myönnetty julkaisulupaa. Vähän Katekismuksen painolupa heltisi vasta 1856, jolloin Fellman painatti sen omalla kustannuksellaan. Nykyisin Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä eli inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamenkieltä. Kymmenkunta vuotta sitten saamelaiskäräjät julkaisi päivitetyt aapiset Suomen kaikilla kolmella saamen kielellä. Edelliset aapiset olivat vuosikymmenien takaa ja siten vanhentuneita. Inarinsaamenkielisen aapisen on kirjoittanut inarilainen professori ja opettaja Matti Morottaja. Pohjoissaamenkielisen Áppes, mu meahci máidnasat -aapisen kirjoittaja on opettaja Inga Guttorm Utsjoelta. Koltansaamenkielisen aapisen käsikirjoitustyöstä vastasi Inarin Sevettijärveltä kotoisin oleva Tiina Sanila-Aikio.

JACOB FELLMAN KOKOSI AAPISEN SAAMEN KIELELLÄ

Oma aapinen rakkain Ruotsista levisi Suomeen lukemaan puheen perusteella eli LPP-menetelmä. LPP:ssä lähtökohtana on lapsen oma puhekieli, jota muutetaan kirjoitetuksi kieleksi. Prosessissa halutaan korostaa lukutaidon yhteyttä puheeseen ja kuuntelemiseen. Mervi Wäre, Hannele Huovi ja Markku Töllinen sovelsivat LPP-menetelmää teoksessaan Iloinen aapinen (1990). Aapisen aukeaman pääosassa oli valmiin tekstin sijaan aukeaman kokoinen kuva ja siihen liittyvät muutamat sanat. Iloisen aapisen opettajan opas sovelsi tiukasti KÄTSmenetelmää edeten kirjain, tavu ja sana -periaatteen mukaan. Yhden menetelmän tai aapisen ylivertaisuutta on hankala todistaa. Suomen kielessä lasten väliset erot lukutaidossa tasoittuvat ensimmäisten kouluvuosien aikana toisin kuin monilla muilla kielialueilla. Lapset oppivat hyvin ne taidot, joita opettaja opetuksessaan painottaa. Aapinen ja sen opettajan opas ovat opettajan työkaluja. Opettajat pitävät tärkeänä, että he

SADALLE (100) ENSIMMÄISELLE TILAAJALLE KORTTINIPUT 2 € / kpl (norm. 3,50) PO

Aapiskukon opettajanopasta oli laatimassa työryhmä, jonka vaikutus nykyiseen lukemaan opettamiseen on keskeinen. Siihen kuuluivat Mervi Miettinen (Wäre), Sakari Karppi ja Markku Töllinen. Oppaasta opettaja löysi kirjainkohtaiset opetusohjeet ja aapisen aukeamakohtaiset käsittelyvihjeet.

Joulukortit ovat edelleen varma ja tuottava varainhankintatuote. Etenkin varttuneemmat henkilöt ostavat ja lähettävät kortteja ja arvostavat kotiin tapahtuvaa myyntiä nyt entistäkin enemmän. Jokaisen kannattaa tukea kotimaista työtä. Taiteilija Kaarina Toivasen huippusuositut kortit on valmiiksi pussitettu 8 erilaisen kortin sarjaksi • Lajitelmassa on 100 nippua jossa 4 erilaista korttisarjaa, kutakin sarjaa 25 kpl • Kortin taustapuolella Joulun- ja Uuden Vuoden tervehdysteksti suomen kielellä tai vaihtoehtoisesti tekstittöminä • Suositusmyyntihinta 7 € / nippu •

Tuotto teille à 5 €. Tuotto esim. 100 nipun myynnistä on 500 € • Ilmainen myyntiesite jokaiselle myyjälle • Toimitukset n. viikon kuluessa ilman postikuluja alkavat 1.10.2021 • Laskun eräpäivä 30.11.2021 • Poikkeusetutuotteilla ei ole palautusoikeutta •

MYÖS MUITA KUVA-AIHEITA VALITTAVANA www.novatampere.fi/joulukortit 1.

KOMMENTTI

Aapinen kunniapaikalla

lakouluissa on pitkään ollut perinne, jonka mukaan oppilaat saavat omakseen ekaluokan aapisen ja jopa tokaluokan lukukirjan. Vaikka koulujen määrärahat olisi kiristetty kuinka tiukalle, tästä periaatteesta on pidetty kiinni. Arvostavatko lapset ensimmäistä koulukirjaansa? Monessa kodissa vanhemmat huolehtivat, että aapinen säilytetään ja annetaan lapselle viimeistään silloin, kun tämä muuttaa kotoa pois. Aikuisena aapista on kiva selailla ja näyttää jälkipolville. Luokanopettajana toimiessani muistan, että aapista kunnioitettiin ja se haluttiin itselle. Kerran jaoin jokaiselle oppilaalle jonkin toisenkin oppikirjan kotiin vietäväksi. Koulun ohi kulkiessani löysin noita oppikirjoja revittyinä ja ojaan heitettyinä.

Sen koommin en jakanut vanhoja oppikirjoja kenellekään. Sellaisen sai, jos kävi pyytämässä. Seuraavaksi on annettava sisältövaroitus. Tarinassa esiintyy outoja sanoja, kuten maitopullo, patenttikorkki ja puhelinluettelo. Aloitin kansakoulun syksyllä 1964. Saimme uutuudenkankeat ja painomusteelta tuoksuvat aapiset. Meillä oli Somerkivi-Tynell-Airolan Lasten oma aapinen. Sitä oli jännittävää selata ja katsella värikkäitä kuvia. Osasin jo lukea suoraan, mutta tavaaminen takkuili. Tuohon aikaan veimme kouluun evästä eli patenttikorkilla suljetun maitopullon ja voileivän. Keitto tai puuro tuli koululta. Olin saanut uuden repun, joka oli sisältä kyllästetty vedenpitäväksi jollakin muovin esiasteella. Eräänä päivänä koulun jälkeen

menin vielä naapuriin kyläilemään pitkäksi toviksi. Kotona avasin reppuni. Puolikas maitopullo oli avautunut. Aapinen oli lillunut maidossa tuntikausia. Vedenpitävä reppu ei ollut kavaltanut onnettomuutta. Maidossa uitettu Lasten oma aapinen paisui puhelinluettelon paksuiseksi, ja sivut liimautuivat yhteen mössöksi. Itkuhan siitä repesi. Minulle tilattiin uusi aapinen, mutta jouduin odottamaan sitä jouluun saakka. Tein lisätehtäviä ja kuuntelin, kun muut tavasivat reippaasti. Ensimmäinen aapiseni ei ole säilynyt, mutta siitä tehty näköispainos on kunniapaikalla. RAIMO HAUTANEN

Tilaus nova@novatampere.fi mainitse korttinippujen määrä, tilaaja ja toimitusosoite sekä tarvittavien myyntiesitteiden määrä

nova@novatampere.fi Pu h . 0 5 0 4 7 7 2 5 2 5 www.novatampere.fi

Sodasta voi ja kannattaa puhua SAARA PAATERO, TEKSTI

Sodasta puhuminen ei ole aina helppoa oppilaiden kanssa. Aiheen käsittelyn kautta voidaan kuitenkin oppia ratkomaan luokassa olevia ristiriitoja. Sota herättää tunteita. Aikuiset voivat auttaa lapsia sanoittamaan tunteitaan.

Sotaan ja rauhattomuuksiin liittyvät teemat tulevat jatkuvasti esille median kautta. Monilla oppilailla on myös omia kokemuksia näistä aiheista. Pitäisikö opettajan ottaa uutisissa oleva sota puheeksi alakoululaisten kanssa? Koska alakoulussa ei tule oppiaineissa selkeitä kurkistuksia maailman tapahtumiin, Rauhankoulun kouluttaja, erityisluokanopettaja Ilona Ikonen odottaisi oppilailta tulevaa aloitetta tai mahdollista tunnelman muutosta luokassa. – Aikuisen on hyvä kertoa faktat, etteivät oppilaat käytä mielikuvitustaan. Ei kuitenkaan kannata lietsoa pelkoa, globaalikasvatuksen asiantuntija Annukka Toivonen vastaa. Rauhankoulu-toiminnasta vastaava Toivonen ohjeistaa selvittämään, mitä oppilas tietää valmiiksi ja miettimään tältä pohjalta vastausta. Aiheen käsittely riippuu ryhmästä, joten yleispäteviä ohjeita on vaikea antaa. Tärkeää on olla itse rauhallinen ja turvallinen aikuinen. Ikonen korostaa ikätasoisuuden huomioimista. – Käsittelyn pitää lähteä pienemmistä asioista ja laajentua niiden kautta kohti suurempia kokonaisuuksia. Valmista materiaalia aiheesta on saatavilla paljon. Aihetta voi esimerkiksi käsitellä yhteisesti opettajan valitseman ja katsoman dokumentin tai uutisen kautta. Rauhakoulu-toiminnassa korostetaan toivon pedagogiikkaa, jossa tuodaan esiin mahdollisuudet vaikuttaa asioihin. – Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka työskentelevät päivittäin rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta, ja tähän myös

liittyy kansainvälisiä sopimuksia. Kun puhumme konfliktitilanteista, pakolaisuudesta ja sodasta toivon näkökulman kanssa, kerromme positiivisesta muutoksesta, jota tapahtuu koko ajan, Toivonen sanoo. Pakolaisuuden lisäksi kerrotaan myös, miten pakolaisia autetaan. Samalla korostetaan tapahtunutta positiivista kehitystä alueilla, joilla sota on kestänyt vuosikymmeniä. Tärkeä näkökulma on, että sodilla on aina säännöt. SPR:llä on aiheesta vanhemmille oppilaille suunnattu materiaali, jonka kautta opettaja voi tarvittaessa päivittää omaa tietämystään.

Aiheet tuovat tunteet esiin – Konflikti on vuorovaikutustilanne, jossa ihmisten erilaiset tarpeet törmäävät, mutta

lopulta siitä voi syntyä jotain uutta, Toivonen pohtii. Koulussa näitä tilanteita ovat esimerkiksi kiusaamis- ja väkivaltatilanteet. Rauhankoulu vierailee alakouluissa edistääkseen ryhmäytymistä ja yhteistyötaitojen oppimista. Samalla voidaan käsitellä laajempia rauhankasvatuksen aiheita. Aikuisia voivat joskus hämmentää ja pelottaa lasten reaktiot etenkin, jos vakavan asian äärellä nauretaan. Tunteita ei kuitenkaan tarvitse pelätä, ja aikuisten tehtävä on auttaa sanoittamaan oppilaiden ajatuksia. – Kun kuulemme haastavista asioista, meissä voi herätä monenlaisia tunteita. Kaikki tunteet ovat kuitenkin ihan yhtä hyviä, Toivonen toteaa. Kaikissa ei kuitenkaan herää erityisiä tunteita, ja sekin käy. Tunteiden kautta voidaan kuitenkin ryhtyä toimimaan. – On kuitenkin äärimmäisen tärkeää muistaa, että meillä on valtavan monessa koululuokassa lapsia, jotka ovat nähneet ja kokeneet sotaa. Emme voi siksi katsoa asiaa vain ulkopuolelta, Ikonen huomauttaa. 22 vuotta toiminut Rauhankoulu on osa Suomen Rauhanliiton toimintaa. Vuosittain se järjestää työpajoja yli 1000 oppilaalle. Tämän lisäksi koulutusta on noin 1000 aikuiselle, joista suuri osa on opettajaopiskelijoita. Uudellamaalla, Turussa ja Tampereella järjestettävissä työpajoissa käytetään menetelmänä etenkin draamaa ja tarinoita. Kouluille ilmaisia työpajoja on järjestetty korona-aikana myös etäyhteyksin ja ulkona.

Kirjallisuutta IHAN DIGISTI Digikirjallisuus halutaan luontevaksi osaksi lasten ja nuorten arkea. Heinäkuussa avattu valtakunnallinen digikokoelma kattaa suomen- ja ruotsinkielisiä nuorten ääni- ja e-kirjoja yhdellä alustalla. Digikokoelma on ratkaisu aineistojen tämänhetkiseen niukkaan sekä pirstaleiseen tarjontaan. Se helpottaa lisäksi tiedonlöytämistä ja -hakua lapsille ja nuorille. Kokoelma kattaa kaunokirjallisuuden lisäksi tietokirjat, mutta ei lehtiä. Kokoelma muodostuu 95 lasten ja nuorten kirjanimikkeistä, jotka ovat ääni- sekä e-kirjoja. Kokoelmaan hankitaan jatkuvasti uutta kirjallisuutta tarjonnan mukaan, ja lisenssejä lisätään kysynnän mukaan. Hankkeen suunnittelija Marja Hjeltin toivoo digikokoelman lisäävän lasten ja nuorten lukemista niin, että digikirjallisuus tulee luontevaksi osaksi arkea. Ensiarvoisen tärkeää on myös yhdenvertainen pääsy lapsille ja nuorille samaan digikokoelmaan. Digikokoelman ovat rakentaneet lasten- sekä nuortenkirjallisuuteen erikoistuneet kirjastoammattilaiset. Se toimii Ellibs-alustalla, joka on maksutta ladattavissa monen eri käyttöjärjestelmän älylaitteisiin. Kokoelmaan kirjaudutaan ja aineistot lainataan kunkin kirjaston paikallaisella kirjastokortilla. Digikokoelmahankkeen on rahoittanut Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Erilaisia oppiaineita, monenlaisia tarpeita. Yksi osoite – Tevella.fi Oppimisympäristöjä, joissa opiskellaan ja tehdään töitä, liikutaan ja leikitään, viihdytään ja vietetään aikaa.

Tevella

Tevellan asiakaspalvelu puh. 03 380 5300 asiakaspalvelu@tevella.fi

verkkokauppa Tevella.fi

Tehostettu tuki – veteen piirretty viiva

Uutuuskirjat TUULA-MARIA AHONEN, TEKSTI

JAAKKO LOUHIVUORI, TEKSTI

ehostetun tuen tavoitteena on oppilaan oppimisen ja koulunkäynnin jatkuvampi sekä yksilöllisempi tukeminen. Tuen aloittaminen, järjestäminen ja tarvittaessa palaaminen takaisin yleisen tuen piiriin käsitellään pedagogiseen arvioon perustuen moniammatillisesti yhteistyössä huoltajien sekä oppilashuollon eri toimijoiden kanssa. Oulun yliopistossa on julkaistu keväällä väitöstutkimus, joka syventyy tarkemmin siihen, miten kyseinen tuki toimii Suomessa. – Tutkimustulosten mukaan tehostetussa tuessa tarvitaan käytänteiden yhtenäistämistä ja kehittämistä, jotta oppilaan oikeus saada hänen tarvitsemaansa tukea oikeasti toteutuu. Tehostetun tuen raja sekä käsite ovat tämän tutkimuksen vastaajien mukaan epäselviä, eikä sen tasoilla liikkuminen ole yksiselitteistä, kertoo tuore kasvatustieteen tohtori Helena Nykänen. Väitöstyössä selvitettiin, miten opettajat sekä rehtorit ymmärtävät teemaa osana kolmiportaista järjestelmää, johon lukeutuvat yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Kolmiportainen tukimalli tuli käyttöön noin kymmenen vuotta sitten.

Paineet kasvavat Nykäsen saamien tulosten mukaan luokan- ja erityisopettajat sekä rehtorit arvioivat, että työn määrä on lisääntynyt ja samalla työ on monimuotoistunut. – Opetushenkilöstö tarvitsee lisää täydennyskoulutusta, jotta se pystyy vastaamaan oppilaiden moninaisen tuen tarpeeseen. Opettajat tarvitsevat myös itse apua selvitäkseen haasteista – esimerkiksi vertaistukea ja laadukasta työnohjausta, Nykänen alleviivaa. Muutoksen läpivienti on edelleen keskeneräinen niin koulun, kunnan kuin valtakunnankin tasoilla. – Perusopetuslain muutosten tulkintaan ja niiden toteuttamiseen tarvitaan lisää ohjeistusta, hyviä malleja ja käytänteitä.

KOLMIPORTAINEN TUKIMALLI

Tasa-arvoisempi koulumaailma

n Yleinen tuki on ensimmäinen keino vastata oppilaan tuen tarpeeseen. n Yleinen tuki tarkoittaa yleensä yksittäisiä pedagogisia ratkaisuja sekä ohjaus- ja tukitoimia. n Tehostettu tuki on oppilaan oppimisen ja koulunkäynnin jatkuvampaa, voimakkaampaa ja yksilöllisempää tukemista. n Tehostettua tukea annetaan oppilaalle laadittavan oppimissuunnitelman mukaisesti. n Jos tehostettu tuki ei riitä auttamaan oppilasta selviytymään koulutyöstä, tehdään hänelle pedagogiseen selvitykseen perustuva erityistä tukea koskeva hallintopäätös. n Erityinen tuki muodostuu erityisopetuksesta ja muusta oppilaan tarvitsemasta, perusopetuslain mukaan annettavasta tuesta. (Lähde: Opetushallitus, oppimisen ja koulunkäynnin tuki, 2021.)

Nykänen muistuttaa, että oppimisen ja koulunkäynnin tuella on keskeinen tehtävä koulutuksen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumisessa. – Tehostettu tuki alkaa vähitellen hahmottua ja näyttää tuovan lisää vaihtoehtoja sen antamiseen. Tutkimustulokset tuottavat uutta tietoa opetushenkilöstölle, opettajien perusja täydennyskoulutukselle, päättäjille sekä kunnan ja valtakunnan tason opetusalan viranhaltijoille. Väitöstutkimus oli laadullinen, ja siinä käytettiin fenomenologista lähestymistapaa. Aineisto koostui yksilöhaastatteluista (n=15), Focus Group -keskustelusta (n=5) ja dokumenttiaineistosta (n=37). Analysointi tapahtui laadullisella sisällönanalyysilla. Väitöstutkimukseen voi tutustua tarkemmin nettiosoitteessa: http:// jultika.oulu.fi/Record/isbn978-95262-2928-7

lakouluikäisten tunne- ja ryhmätyötaitoja vahvistava Salatut elämäntaidot- toimintamalli on otettu käyttöön 2018 Vuosaaren ja Mellunkylän alueen kouluissa. Kevääseen 2020 mennessä mallia muokattiin kouluilta ja toimijoilta tulleen palautteen perusteella ja luokanopettaja, erityisopettaja Anette Henttinen kokosi tältä pohjalta Kirjapajan julkaiseman kirjan. Materiaali on suunniteltu 5-luokkalaisten kehitystaso ja tarpeet huomioiden, mutta materiaalia voi hyödyntää myös muiden vuosiluokkien opetuksessa. Toiminnan toteuttamista koko alueella ja sen kaikilla kouluilla koordinoi pääsääntöisesti seurakunta, mutta myös muut toimijat voivat ottaa vetovastuun. Tiimien on tärkeä tavata opettamiensa luokkien opettajat ennen opetuskertojen aloittamista. Opettaja voi halutessaan osallistua tiimiin. Ensimmäisellä opetuskerralla toteutetaan alkukysely, jonka tavoitteena on antaa tiimille tietoa luokasta suunnittelun pohjaksi. Toisella opetuskerralla oppilas joutuu pohtimaan itseään ryhmän jäsenenä. Kolmannella kerralla tiedostetaan ja tunnistetaan erilaisia omia ja toisten tunteita Jäävuori-teorian pohjalta. Suuttumuksen takana voi olla monia erilaisia tunteita, vaikka näemmekin vain päällimmäisen vihan tunteen. Kirja lähtee viisaasti itsestä. Tavoitteita ovat omien ja toisten tunteiden arvostaminen, itsensä ja toisten huomioiminen ja oman toiminnan arvioiminen. Oppilaat oppivat tunnistamaan omia ja ryhmän vahvuuksia sekä hyviä ja huonoja vuorovaikutustilanteita. Tavoitteena on luokan yhteishengen kehittäminen. Päätöskerralla tehdään retki lähialueelle. Kirjaan sisältyy leikkipankki, johon kuuluvat ryhmäyttävät leikit ja nimi- ja tutustumisleikit. Liitteisiiin kuuluu muu koulutuksessa käytettävä materiaali. Anette Henttinen: Salatut elämäntaidot Tunne- ja ryhmätyöskentelytaitojen treeni Kirjapaja, 2021

Elävää musiikkia kouluihin turvallisesti Konserttikeskus on tuottanut konsertteja kouluihin jo lähes 60 vuoden ajan. Haluamme mahdollistaa elävän musiikin kokemukset lapsille ja nuorille myös poikkeuksellisina aikoina. Ole rohkeasti yhteydessä ja ideoidaan yhdessä kuinka konsertit voidaan toteuttaa turvallisesti juuri teidän koulussa! Etäkonsertit

Tutustu toimintaamme ja ota yhteyttä

Agenttiseikkailu -energiansäästökilpailu 1–4.-luokkalaisille 1.–14.11.2021 Kilpailun aikana opitaan hauskasti kestävästä kehityksestä ja luonnonvarojen säästämisestä tehtävien avulla.

Ilmoita oma luokkasi mukaan 31.10. mennessä osoitteessa: www.agenttiseikkailu.fi Osallistuneiden luokkien kesken arvotaan hienoja palkintoja!

Opettajalehti Motivan ilmoitus_2021_final.indd 1

23/08/2021 13.27.37

Ulkoministeriön aineistoja kestävän kehityksen teemoihin

Painotettu opetus ja motivaatio JAAKKO LOUHIVUORI, TEKSTI

otiivit ajavat meitä yrittämään ja ylittämään itsemme. Psykologiset motiivit pitävät sisällään muun muassa uteliaisuutta, älyllistä ponnistelua ja monenlaista toimintaa. Kun yhdistämme painotetun opetuksen suhteessa motivaatioon, tulos voisi olla pikaisesti päätellen positiivinen, mutta onko yhtälö näin yksinkertainen? Kasvatustieteen tohtori Satu Koivuhovi väitteli aiheesta kesäkuussa Helsingin yliopistossa. Hänellä on asiaan suora vastaus. – Tutkimustulokset eivät tukeneet olettamusta, että painotetun opetuksen luokka toisi lisähyötyjä lasten motivaation kehitykselle. Päinvastoin – tulokset antoivat tukea niin kutsutulle Big-Fish-Little-Pond -efektille ja osoittivat, että valikoidussa, kovatasoisessa oppilasryhmässä opiskelu voi heijastua negatiivisesti oppijan minäkäsitykseen, Koivuhovi summaa.

Tiukkaa kritiikkiä Painotettu opetus on koulutuspoliittisesti kuuma aihe, jonka ympärillä käydään ajoittain kiivasta keskustelua. Painotetun opetuksen avulla voidaan toisaalta vastata tarpeeseen yksilöllistää ja eriyttää opetusta. Toisaalta painotetun opetuksen luokkien on todettu kiihdyttävän koulujen eriytymistä ja kasvattavan luokkien välisiä eroja. Väitöstutkimuksen tulokset vahvistivat aiempien tutkimusten havaintoja painotetun opetuksen valikoivasta luonteesta. Painotetun opetuksen luokilla opiskelevat oppilaat olivat lähtökohtaisesti hyvin koulutetuista perheistä ja erosivat osaamista-

rialet e t a M även s n n fi ! nska e v s på

Maailma2030.fi

Väitöstutkijan mukaan painotettu opetus olisi mahdollista yhdistää osaksi yleisopetuksen luokkia. (Kuva: Krista Sarasti)

”Painotettu opetus voi olla oivallinen tapa tarjota yksilöllisempää ja monipuolisempaa opetusta sitä haluaville oppilaille.” soltaan yleisopetuksen luokilla opiskelevista lapsista. – Vaikka painotetun opetuksen opiskelu itsessään ei näyttänyt tuovan lisähyötyjä oppimismotivaatioon, on selvää, että painotetun opetuksen luokat luokkamuotoisesti järjestettynä eriyttävät lasten koulupolkuja, Koivuhovi toteaa.

Tutkimustulokset alleviivaavat painotetun opetuksen ryhmittelyperusteiden ja luokanmuodostuksen tutkimisen tarpeita. – Painotettu opetus voi olla oivallinen tapa tarjota yksilöllisempää ja monipuolisempaa opetusta sitä haluaville oppilaille ja siinä mielessä painotetussa opetuksessa on paljon hyvää ja tärkeää enkä missään nimessä halua tutkimuksellani väittää, etteikö näin olisi. Haluaisin kuitenkin herättää keskustelua painotetun opetuksen järjestämisen tavoista.

Rehtorit kehiin Koivuhovi kannustaa kouluja pohtimaan vaihtoehtoisia tapoja painotetun opetuksen tuottamiseen. – Olisiko mahdollista järjestää painotettu opetus yleisopetuksen luokkien sisällä siten, ettei kyseistä mallia käytettäisi luokanmuodostuksen perusteena?

Sekoittamalla painotetun opetuksen oppilaat yleisopetuksen luokkiin voitaisiin parhaassa tilanteessa ennaltaehkäistä eriytymiseen liittyviä haittavaikutuksia. – Yksittäisen opettajan kannalta mahdollisuudet vaikuttaa luokanmuodostukseen ovat toki rajallisia ja keskustelua tulisikin käydä koulun johdon ja koulutuksen järjestäjien tasolla. Koivuhovin mukaan motivaation suhteen keskeisessä asemassa ovat muut oppilaat, mutta myös opettajan rooli korostuu. Kannustava, oikeasuhtainen ja yrittämistä painottava palaute on keskeinen tapa, jonka avulla yksittäisten oppilaiden positiivisten minäuskomusten kehittymistä voi tukea ja tämä pätee väitöstutkijan mukaan kaikenlaisissa luokissa. Väitöstutkimukseen voi tutustua nettiosoitteessa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/330292

•

Teemat: Agenda 2030, Suomi ja maailma, Ilmastonmuutos, Miten voin vaikuttaa?

•

Uutta sisältöä: Kaikki oppimaan!

•

Tietoa, tehtäviä ja videoita eri ikäisille oppijoille

•

Opettajalle-osiossa taustatietoa ja vastaukset tehtäviin maailma2030.fi

Agenda 2030 teemapäivät – Opettajan opas •

Teemat: Agenda 2030, Ilmastotekoja, Vastuullista kuluttamista, Tasa-arvo ja ihmisoikeudet, Demokratia ja osallisuus

•

Runsaasti tehtäviä 1.–9. luokille

•

Opas saatavilla painettuna ja sähköisenä: teemapaivat.maailma2030.fi

teemapaivat.maailma2030.fi

Tilaa maksutta UM Julkaisupalveluista • •

Agenda 2030 teemapäivät – Opettajan opas Agenda 2030 -julisteet julkaisut.um.fi

Elokuvan teemaviikko työkaluksi kouluille Perinteisessä elokuvakasvatuksessa elokuvaan syvennytään taiteena, sen kerrontaa tulkitaan ja elokuvan konteksteja analysoidaan. Tämän perinteisen näkemyksen rinnalla on kulkenut jo pitkään ajatus elokuvasta oppimisen välineenä. Enenevissä määrin elokuva nähdään ilmiöoppimisen kokonaisuutena, jota tulee käsitellä monipuolisena taiteenmuotona – ei pelkästään viihteenä tai vastapainona opetukselle. Viikolla 40 järjestettävä Koulujen elokuvaviikko on elokuvakasvatuksen teemaviikko, jossa elokuvaa tarkastellaan kielenä, kulttuurina ja taiteena. Sen tarkoituksena on antaa konkreettisia oppimateriaaleja käytettäväksi luokkaopetuksessa. Ohjelmistossa on laadukkaita lastenja nuortenelokuvia, erilaisia toiminnallisia kamerakynäpedagogiikkaa hyödyntäviä tehtäviä sekä monenlaisia työpajoja oman elokuvan tekemiseen. Oppi-

TIIA HYVÄLÄ, TEKSTI JUUSO HAARALA, KUVAT

Elämyksellinen elokuva kuuluu kouluun

Elokuvakasvatusta voi toteuttaa myös kemian tunneilla. Esimerkiksi videokuvaamalla kemiallisia ilmiöitä voidaan havainnoida miten ne syntyvät tai mistä ne johtuvat.

materiaalia löytyy nyt myös ruotsiksi. Vuosittaista maksutonta teemaviikkoa vietetään tänä vuonna jo seitsemättä kertaa. Teemaviikko kokoaa monet elokuvakasvatusta tarjoavat tahot yhteen tavoitteenaan saada elämyksellinen elokuva mukaan koulujen opetussuunnitelmiin. Elokuvan on aika saada ansaitsemansa arvostus myös pedagogisena työvälineenä.

Mitä oppilaat keksivät, kun heille antaa kameran ja vapaat kädet tehdä oma elokuva? Varmasti mielenkiintoisen teoksen, josta riittää puhuttavaa!

anhempien ero, identiteetin rakentuminen, ympäristönsuojelu, eriarvoisuus, huumorin kehitys, tunteiden säätely. Elokuvan avulla pystytään tarkastelemaan niin elämän pieniä yksityiskohtia kuin suuria olemassaolon kysymyksiäkin. Nuori tyttö Yana muuttaa Suomeen ja on innoissaan uudesta elämästään. Hän haluaa löytää uusia kavereita, mutta luokkatoverit eivät ole valmiita hyväksymään erilaista Yanaa ystäväkseen. Yana muuttaa olemustaan sopiakseen paremmin joukkoon, mutta huomaa pian, että on parempi olla oma itsensä. Lasten itse tekemä lyhytelokuva Uusi tyttö kaupungissa on erinomainen esimerkki siitä, miten elokuvan avulla voidaan käsitellä vaikeita asioita. Lyhytelokuva on lasten tekemää elokuvataidetta, joka käsittelee tekijöilleen tärkeitä aiheita. Sen lisäksi, että aihe on merkityksellinen tekijöilleen, tarina koskettaa myös elokuvan katsojaa. Uusi tyttö kaupungissa on erinomainen keskustelunavaaja esimerkiksi rasismin ja normatiivisen kulttuurin käsittelyyn. Videot, elokuvat ja TV-sarjat ovat lasten toimintaympäristössä läsnä

Yana yrittää tutustua uusiin koulukavereihinsa. Lasten itse tekemä Uusi tyttö kaupungissa voitti parhaan fiktioelokuvan palkinnon Kaikki kuvaa -kilpailussa vuonna 2017.

Kamerakynän pedagogiikan mukaan kameraa käytetään kuin kynää havaintojen tekemiseen ja ajattelun tukemiseksi.

päivittäin. Ei ole ihme, että Opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 202 Koululaiskyselyssä elokuva nousi erittäin korkealle lasten toivotuimmissa harrastuksissa. Yhtenä elokuvakasvatuksen tavoitteena on luovan itseilmaisun avulla saada välineitä oman ajattelun tueksi. Elokuvakasvatus myös kehittää vuorovaikutteista monilukutaitoa sekä kannustaa

oppilaita aktiiviseen osallistumiseen. Pedagogiikka tukee perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista löytyviä laaja-alaisen osaamisen tavoitteita monella osa-alueella. Elokuvan juurtumiseen koulun arkeen on paljon perusteita, kun sekä oppilaiden motivaatio että yhteiskunnan odotukset limittyvät sopivasti elokuvakasvatuksen yhteydessä.

n Koulujen elokuvaviikko järjestetään 4.–10.10.2021. n Osoitteesta www.elokuvaviikko. fi löytyy maksuton oppimateriaali elokuvakasvatuksen toteuttamiseen kouluissa. n Laajasta tehtävävalikoimasta pääsee valitsemaan omalle ryhmälleen, luokalleen tai oppiaineelleen sopivimmat. Tehtäviä voi tehdä yhden oppitunnin tai koko viikon. n Oppimateriaali on käytettävissä ympäri vuoden, joten elokuvakasvatusta voi lisätä kaikkeen opetukseen myös teemaviikon ulkopuolella. n Viikko toteutetaan yhteistyössä Oulun lastenkulttuurikeskuksessa toimivan Valveen elokuvakoulun, Kavin Elokuvapolun, Koulukinon, Oulun kansainvälisen lastenja nuortenelokuvien festivaalin, Ihmefilmin, Filmkamratenin sekä Mediakasvatuskeskus Metkan kanssa.

”Koulutus kytkee säätietojen ja ilmaston avulla satelliittien käytön arkeen ja lisää ymmärrystä niiden hyödyntämisestä havaintovälineenä.”

JUTTA KUJASALO, TEKSTI

Tietoa, taitoja ja kokeellisuutta yli oppiainerajojen

iten taataan se, että suomalaiset omaavat tulevaisuudessakin laaja-alaisia taitoja kansallisten sekä globaalien haasteiden ratkaisuun? Tai se, että jatkossakin toteutamme kansainvälisesti merkittävää tutkimus- ja innovaatiotoimintaa ja näytämme suuntaa teknologiaosaamisella? Yhtenä ratkaisukeinona on kouluille suunnattu tieteelliseen tietoon perustuva, monialaisesti taitoja ja osaamista kehittävä sekä eri tieteenaloja läpileikkaava toiminta. Euroopan avaruusjärjestö ESA koordinoi ESERO-toimintaa (European Space Education Resource Office), joka vastaa näihin haasteisiin. ESERO tarjoaa opetusalalle menetelmiä osaamispohjan, laaja-alaisten taitojen sekä tiedepääoman monialaiseen kasvattamiseen. ESERO rakentaa ymmärryksen siltoja koulussa opetettavien STEM-aineiden ja tutkimuksen tekemisen välille ja lisää ymmärrystä niiden kytköksestä arkeen. Poikkitieteellinen, vuorovaikutteinen ja kansainvälinen yhteistyö on osa kasvavan sukupolven tulevaisuuden arkea.

TÄSTÄ ON KYSE

ymmärrystä lisätään kestävään kehitykseen painottuvilla esimerkeillä.

Oppimateriaalit ESERO Finland -toiminta lisää tieteiden ja tekniikan kiinnostusta, kasvattaa laaja-alaista osaamispohjaa, tiedelukutaitoa ja kykyä sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Avaruustutkimuksen merkitys yhteiskunnalle lisääntyy jatkuvasti ja se läpileikkaa eri tieteitä, on ajankohtaista ja pitää sisällään suomalaista osaamista, kansainvälisyyttä, roolimalleja sekä opiskelu- ja uramahdollisuuksia. ESERO Finlandin avulla koulut saavat välineitä poikkitieteellisen avaruusalan hyödyntämiseen. Avaruusohjelmien merkityksen

ESERO Finlandin verkkosivuilla on tiedekasvatuksen tueksi suomeksi käännettyjä ESA:n oppimateriaaleja. Verkosto myös kehittää ja luo monialaisia STEAM-luokkahuoneaktiviteetteja koulujen käyttöön. Oppimateriaalit ovat käytännönläheisiä, ilmiölähtöiseen tarkasteluun kannustavia ja heti käyttöön otettavia, sellaisenaan oppilaille vietäviä harjoituksia. Monialaisten oppimiskokonaisuuksien käsittelyyn tai ilmiölähtöiseen tarkasteluun ESERO Finland tarjoaa projektityömalleja, kansainvälisiä kilpailuja sekä kokemuk-

sellisia ja toiminnallisia työtapoja, joilla eheyttää sekä eriyttää opetusta.

Luokanopettajien täydennyskoulutukset ESERO Finlandin koulutuksissa tutustutaan muun muassa laaja-alaisia ja tulevaisuuden työelämän taitoja kehittäviin sekä oppiainerajat ylittäviin menetelmiin. Koulutuksissa hyödyn-

netään TVT:tä, oppimiseen sekä opettamiseen innostavia avaruusaiheita ja kestävää kehitystä ajavia käytännön esimerkkejä. Maan tarkkailu -koulutuksessa havainnoidaan Maan ilmiöitä satelliittikuvien ja niihin liittyvän tutkimustiedon avulla. Koulutus kytkee säätietojen ja ilmaston avulla satelliittien käytön arkeen ja lisää ymmärrystä niiden hyödyntämisestä havaintovälineenä. Astronomia-koulutuksessa tutustutaan Aurinkokuntaan, Linnunrataan, galakseihin, avaruusteknologiaan ja ajankohtaiseen tutkimukseen. Koulutuksen toiminnallisista harjoituksista saadaan malleja tähtitieteen hyödyntämisestä päivittäisessä opetustyössä.

ESERO Finland on suomalaisten avaruus-, tiedekeskus- ja tiedekasvatustoimijoiden verkosto, joka jakaa kouluihin ESEROmateriaaleja, osaamista ja tietoa monialaisten oppimiskokonaisuuksien opetukseen. Opettajille tarjotaan kiehtovasta ja tiedekiinnostusta herättävästä avaruusteemasta ammentavia, maksuttomia täydennyskoulutuksia sekä oppimateriaaleja. ESERO Finland järjestää myös tiedetapahtumia ympäri Suomen. Sen toimintaa koordinoi tiedekeskus Heureka Jenny ja Antti Wihurin rahaston sekä ESA:n tuella.

Lisätietoa ESERO Finlandista ESERO Finlandin verkkosivu www.esero.fi ESERO Finland Facebookissa: https://www.facebook.com/eserofinland/ Jutun kirjoittaja toimii ohjelmatuotantopäällikkönä tiedekeskus Heurekassa.

Opettajien digitaidoissa eroja

VIRTUAALI

LOL 21 21.-24.9.2021

Luokanopettajapäivä siirtyy tänä vuonna verkkoon ja jakautuu useammalle illalle!

Valitse mieleisesi osiot ja ilmoittaudu mukaan! Hello Ruby ja Linda Liukas Pakopeli koulussa -luento/opastus Pakopeli -Nyt pelataan! Pilatesjoogaa Siideritasting

pettajien luottamus itseen sekä sopiva koulutus auttavat hallitsemaan tiedon hakemiseen ja käsittelyyn liittyviä tilanteita. Digitaaliset välineet ovat nykyisin keskeinen osa opetusta, mutta millaisia eroja löytyy luokanopettajien digitaalisen osaamisen taidoista? Loretta Saikkonen ja Meri-Tuulia Kaarakainen olivat mukana Turun yliopiston tutkimuksessa, jossa tutkittiin peruskoulun opettajien digitaalisia informaatiotaitoja. Näillä tarkoitetaan tiedon hakemisen, käsittelyn ja jakamisen taitoja, joita tarvitaan myös opettajien arkisessa työssä jatkuvasti enemmän. –Yhteiskunta muuttuu koko ajan digitaalisemmaksi. Kun informaatio on jatkuvasti saatavilla, asioiden valmiiksi tietäminen ei ole enää yhtä tärkeää kuin tiedon hakeminen, väitöskirjatutkija Loretta Saikkonen sanoo. Opettajan ammatissa nämä taidot korostuvat tiedon hallinnan ja välittämisen kautta. Tutkimuksessa tuli esiin huomattavia eroja. – Opettajien taidot vaihtelivat iän ja digitaalisen käyttöaktiivisuuden mukaan. Mitä vanhempia opettajat olivat, sitä huonompia taidot yleensä olivat. Mitä enemmän opettajat käytti-

SAARA PAATERO, TEKSTI

vät digitaalisia välineitä, sitä parempia taidot olivat, Saikkonen sanoo. Tutkimus ei kuitenkaan vastaa siihen, millainen käytännön vaikutus erilaisilla taidoilla on työelämässä. –Yksilöiden väliset erot ovat kohtalaisen suuret, mutta käytännön vaikutusten arvioiminen on vaikeaa, sillä opetusta voi toteuttaa hyvin monin eri tavoin. On kuitenkin olemassa riski, että jos opettajan digitaidot ovat hyvin heikot, se voi eriarvoistaa oppilaiden saamaa opetusta, kehittämisasiantuntijana työskentelevä Kaarakainen sanoo.

Eroja mahdollista kaventaa Opettajien saama koulutus, kokemus sekä luottamus itseen olivat muita ominaisuuksia tärkeämpiä tekijöitä taitojen kannalta. Vaikka sukupuolten välillä ei ollut taitoeroja, oli miehillä enemmän luottamusta omiin taitoihinsa ja he myös saivat enemmän koulutusta. Kuitenkin miehilläkin ikääntyessä luottamus omiin digitaalisiin taitoihin alkoi laskea. – Uran aikana opettajat kuuluvat monelle puolelle digitaalista jakoa, siksi eri vaiheissa tarvitaan erilaista tukea ammatillisessa kehittymisessä, Kaarakainen sanoo.

Parhaat taidot löytyivät muutaman vuoden ammatissa toimineilta opettajilta. Luokanopettajat nousivat aineistossa esiin monipuolisina digitaalisten välineiden käyttäjinä. Tämä on luonnollista luokanopettajien monien aineiden vuoksi, ja monipuolisuus myös näkyi luokanopettajien taidoissa. Toisaalta tutkimuksessa oli mukana monia nuoria opettajia. Kaarakainen ja Saikkonen ajattelevat, että koulutusta tulisi suunnata niille ryhmille, jotka tarvitsevat sitä eniten. Iäkkäämmät opettajat eivät aina hakeudu digitaalisia taitoja kehittävään koulutukseen. Täydennyskoulutus kuitenkin hyödytti heitä eniten. – Koulutuksessa pitäisi keskittyä itseluottamuksen kehittämiseen ja siihen, miten integroida jotain laitetta omaan opetukseen. Kollegiaalisen tuen järjestämiseen tulisi myös kiinnittää huomiota, Kaarakainen sanoo. Aineisto on kerätty ennen koronaepidemiaa vuosina 2016–2019. Koronan myötä monet opettajat ovat saaneet pakosta käyttökokemusta digitaalisista välineistä opetuksesta. Jäävätkö nyt tehdyn digiloikan vaikutukset opetukseen vai onko nyt kyse ohimenevästä ilmiöstä? Tätä olisi tutkijoiden mukaan kiinnostavaa selvittää enemmän.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen

www.suomenluokanopettajat.fi

Liity nyt! Loppu vuosi vain 15€, opiskelijajäsenyys 0€

Luokanopettajan päiväkirja Viimeiset kappaleet postikuluineen

15€

Tilaa verkosta! www.lo-tarvike.com /paivakirja

Kaksi eri mallia ja kokoa: Kovakantinen sidottu Kierreselkäinen pehmeäkantinen S (170 x 245 x 17 mm) XL (210 x 297 x 17mm)

Loretta Saikkonen (vas.) Meri-Tuulia Kaarakainen havaitsivat tutkimuksessa, että opettajien digitaidoissa on huomattavia eroja.

OPH kannustaa kehittämään ja kokeilemaan

pettajan työhön liittyy monipuolista kokeilu- ja kehittämistoimintaa, jota arjen pyörityksessä on kuitenkin usein haasteellista toteuttaa suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Opetushallitus on huomioinut tämän haasteen jakamalla kehittämisrahoituksia, joilla pyritään pysyviin muutoksiin ja parannuksiin. Tähän tilaisuuteen olemme tarttuneet jo useamman vuoden ajan hakemalla valtion avustusta pedagogisten käytänteiden kehittämiseen. Hankepolkumme on ollut kuitenkin vaiherikas ja olemme kehittäneet toimintaamme sekä hankeosaamistamme vaiheittain.

Yhteistyö ja rehtorin tuki oikeaan saumaan Tiivis yhteistyömme alkoi vuonna 2014, jolloin löysimme luontevan tavan kehittää yhdessä opetustamme vahvistamalla käytännön ja teorian välistä vuoropuhelua opettajankoulutuksessa. Sinikka Räty-Záborszky normaalikoulun opettajana toteutti 3-luokkalaisille matematiikan opetukseen intensiivisen geometriajakson digitaalisesti ja toiminnallisesti ulkona. Susanna Pöntinen yliopiston lehtorina oli tunneilla kuvaamassa ja videoimassa oppilaiden toimintaa saaden autenttisia esimerkkejä opetukseensa siitä, mitä digitaalisuus opetuksessa ja oppimisessa käytännössä tarkoittaa. Näin saimme käyntiin ensimmäisen yhteisen hankkeemme, joka innosti meitä molempia jatkamaan yhteistyötä tutkimusperustaisesti. Yhteistyö jatkui pari vuotta myöhemmin avaruusprojektilla, joka oli tutkivan oppimisen kokeilu. Projekti tuotti tutkimusartikkelin, jossa keskityttiin erityisesti siihen, millaisia kysymyksiä

oppilaat esittivät avoimessa tutkimusprojektissa. Näiden kahden yhteistyön ja kokemuksen myötä alkoi systemaattinen hanketyömme vuonna 2017. Tuolloin Joensuun normaalikoulun johtava rehtori Heikki Happonen kannusti ja tuki meitä hakemaan opetushallituksen rahoitusta. Tämän avulla meillä olisi mahdollisuus tehdä pitkäkestoista kehitystyötä, levittää tietoa opettajaopiskelijoille ja kirjoittaa tieteellisiä artikkeleita entistä suunnitelmallisemmin.

Luonteva jatkumo hankkeesta toiseen Ensimmäinen opetushallituksen tukema Ensimmäinen opetushallituksen tukema hanke “Ilmiömäiset agentit” – tietoja viestintäteknologian ankkurointia ilmiöpohjaiseen oppimiseen alkuopetuksessa” alkoi elokuussa 2017 ja päättyi joulukuussa 2018. Hankkeessa oli tavoitteena löytää uusia tapoja eheyttää opetusta ja oppimista tarkastelemalla ilmiötä ”Mitä kasvuun tarvitaan?”. Hankkeessa suunniteltiin ja toteu-

INFO:

- Opetushallitus jakaa erityisavustuksia kehittämis-, kokeilu- ja käynnistämishankkeisiin sekä yleisavustuksia hakijaorganisaation toiminnan rahoittamiseen ja kustannusten kattamiseen. -Useimpien valtionavustusten hakuaika on noin kuusi viikkoa. Hakujen alkamisajat, painopisteet ja määrärahat tarkentuvat ennen hakuajan alkamista. -Kaikki avoinna olevat haut ovat selattavissa osoitteessa oph.fi/fi/rahoitus/ haettavissa.

tettiin tutkimusperustaisia pedagogisia käytänteitä yhteistyössä oppilaiden kanssa. Hanke toteutettiin alkukasvatuksessa vuosiluokilla 1–2 ympäristötiedon, kuvataiteen ja suomen kielen ja kirjallisuuden oppiainerajoja. Toinen hanke “Digitaalinen dialogi kodin ja koulun välillä – huoltajat kumppaneina kehittämisen foorumissa” alkoi syksyllä 2018 ja päättyi jouluna 2019. Tämän hankkeen tavoitteena oli tiivistää kodin ja koulun välistä yhteistyötä kehittämällä uudenlaisia toimintatapoja oppimista tukevan arviointikulttuurin luomiseksi digitaalisia ympäristöjä hyödyntäen. Painopisteenä oli edistää huoltajien tietoisuutta ja osallisuutta kouluarvioinnissa tekemällä formatiivista arviointiprosessia läpinäkyvämmäksi sekä tukea oppilaiden itsearviointitaitoja. Kolmas, parhaillaan käynnissä oleva hanke “Digimatka omaan oppimiseen –matkakumppaneina vertaiset, opettajat ja huoltajat” alkoi syksyllä 2020. Hanketoimintaamme on tullut mukaan Itä-Suomen yliopiston toinen harjoittelukoulu Rantakylästä. Tavoitteenamme on kehittää pedagoginen toimintamalli, jolla tuetaan ja tehdään läpinäkyväksi eri ikäisten oppijoiden kasvua ja kehitystä joustaviksi, monipuolisiksi ja vastuullisiksi digioppijoiksi. Toiminnassa korostuu osallistava ja tutkiva ote. Oppilaat opiskelevat yksin ja yhdessä eri oppiaineiden sisältöjä digitaalisuutta soveltaen sekä harjoittelevat oman oppimisprosessinsa tunnistamista, analysointia ja kehittämistä. Vuosiluokilla 1–2 keskitytään koululaiseksi kasvamiseen ja digitaalisten perustaitojen oppimiseen. Vuosiluokilla 4–5 painopisteenä on tunnistaa ja kehittää omia oppimaan oppimisen taitoja myös digitaalisissa ympäristöissä. Hanke on tärkeä jatkumo aikaisemmille kehittämishankkeille, joista saatuja parhaita käytäntöjä, kokemuksia ja tutkimustietoa hyödynnytetään toimintamallin kehittämisessä ja levittämisessä avoimeksi verkkoon.

Hankehakemus käytännössä Hankeemme ovat olleet sisällöllisesti toisiaan täydentäviä, ja yhteistyö on vuosien edetessä muotoutunut ja kehittynyt opettajien, oppilaiden, opettajaopiskelijoiden sekä huoltajien välillä joustavaksi ja toimivaksi. Olemme kirjoittaneet jokaista hankehakemusta pitkällä aikavälillä. Kirjoitusprosessissa on ollut keskeistä peilata omia tavoitteitamme opetushallituksen hankekuulutuksiin sekä perustella valintoja opetussuunnitelman hengessä.

Tekstiä on luettu ja työstetty kuukausia ja näin myös varmistettu, että rahoitussuunnitelma on realistinen ja mahdollistaa hankkeen toteuttamisen. Hankkeen ydinasiat on hiottu selkeiksi sekä aivan

loppumetreillä mietitty vasta hankenimi. Sinikka on toiminut kaikissa hankkeissa hankevastaavana, mikä on mielestämme luonut kestävän perustan yhteistyöllemme ja suunnitelmalliselle sekä pitkäjänteiselle hanketoiminnallemme. Kokemuksemme kehittämistoiminnasta opetushallituksen tuella ovat olleet myönteisiä ja kannustavia. Olemme todella saaneet tehdä sellaista kehittämistyötä, jonka koemme edistäneen oppilaiden oppimista ja heidän ymmärrystään omasta koulunkäynnistään. Huoltajilta sekä opettajaopiskelijoilta olemme myös saaneet positiivista palautetta. Kannustamme opettajia rohkeasti hakemaan rahoitusta itselle merkitykselliseen kehittämistyöhön! Hankevastaavana toimii Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulussa luokanopettaja Sinikka Räty-Záborszky (KT). Muut hankekumppanit ovat yliopistonlehtori Susanna Pöntinen (FT) ja tutkijatohtori Sini Kontkanen (KT) sekä Rantakylän normaalikoulun luokanopettaja Mira Kummunmäki, (KM, LTO). Blogit: https://digimatka.blogspot.com/ https://alkudigimatka.blogspot.com/ http://norssiagentit.blogspot.com

kuinka laaja kirjo esimerkiksi makrameetöissä on. Ideoita kannustan etsimään erityisesti kotona, koska koulussa se saattaa valua netissä roikkumiseksi. Kotitehtäviä Ignatius antaa koulussa työn alla olevan projektin mukaan. – Mikäli keskeneräisen käsityön tekeminen ei ole mahdollista kotona, annan tehtäväksi kirjallisia tai vaatehuoltoon liittyviä tehtäviä. Käsityötuntien suunnittelussa Ignatius käyttää eri nettisivuja. – Etsin valmiita ohjeita ja ideoita oppilaiden kanssa toteutettavaksi. Pidän itse sormustin.fi-käsityöblogia, jonka helpoilla ja nopeilla ohjeilla haluan rohkaista käsitöiden pariin heitäkin, jotka eivät ole vielä käsityön harrastajia. Ohjeita tehdessäni ajattelen usein myös oppilaita ja opettajia.

Kriittisyyttä lähteiden suhteen

Nettilähteet ovat oivallinen apu käsitöiden suunnittelussa ja opiskelussa. Lähteiden suhteen pitää kuitenkin olla kriittinen, muistuttaa vuoden 2020 käsityönopettajaksi valittu turkulainen Johanna Säilä.

Verkkosivujen ideat ja ohjeet toimivat käsitöissä PAULA NISKASAARI, TEKSTI

Poikkeuksellinen aika on osoittanut, että kaikkea voi oppia ja opettaa myös etäkoulussa, mutta miten käsityön opetuksessa hyödynnetään parhaiten verkkosivustoja ja etäopetuksen alustoja? Kaksi käsityönopettajaa kertoo, mistä he löytävät parhaat ideat ja mihin he ohjaavat oppilaansa etsimään tietoa. Mikkeliläinen Anni Ignatius on luokan- ja käsityönopettaja, joka sivutyönään laatii käsityöohjeita ja pitää

aiheesta myös blogia. Ignatius seuraa käsityömaailmaa aktiivisesti ja saa ideoita oppilaiden kanssa tehtäviin töihin Facebookin opettajaryhmistä, Pinterestistä ja Instagramista. – Ideat tulevat luokseni, eikä minun erityisesti tarvitse etsiä niitä, Ignatius sanoo. – Yläkoululaisia rohkaisen hakemaan itse ideoita Pinterestistä ja autan heitä oikeiden hakusanojen kanssa. Sen ikäisillä oppilailla oma mielenkiinto on tärkeää, ja siksi haluan heidän näkevän,

Turkulainen käsityönopettaja Johanna Säilä käyttää opetuksessaan monipuolisesti nettilähteitä. – Kun etsin ideoita, käytän ja kehotan oppilaita käyttämään Pinterestiä ja Googlen kuvahakua, sillä ne ovat hyvin visuaalisia, Säilä kertoo. Hän käyttää opetuksessa myös kotimaista Punomo.fi-verkkosivustoa. – Koska käytössäni ei ole oppikirjoja, käytän Punomoa usein tiedonhakuun ja oikeiden termien varmistamiseen. – Harrastajien sivuilta löytyy kyllä paljon hyvää materiaalia, mutta joskus joudun tarkentamaan oppilaille, että tällä videolla käytetty tapa ei välttämättä ole se paras ratkaisu. Käytettyjen lähteiden suhteen täytyy aina olla kriittinen, Säilä korostaa.

PUNOMO.FI

– Käsityö verkossa ry:n ylläpitämä ja kehittämä verkkosivusto, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1996 ja käspaikka. fi-sivustoon. – sisällön tekijät ovat käsityön opettajia, tutkijoita, kouluttajia ja opettajaksi opiskelevia, jotka tuottavat artikkeleita vapaaehtoisperiaatteella. – palvelee käsityön harrastajia ja erityisesti käsityön opettajia. Kaiken sisällön saa opetuksen avuksi ostamalla Punomo-lisenssin https://punomo.fi/ lisenssitilaus

jou

tar

lu Kou

0€ 98,5V 0%) (AL

Käsitöitä parikymmentä vuotta opettanut Säilä on käyttänyt Punomoa opetuksen tukena sen alkuvuosilta asti. Hän on myös tehnyt itse julkaisuja Punomoon. – Minulla on oma käsityöaiheinen blogi, mutta jos tuntuu siltä, että jokin aihe voisi olla hyödyllinen laajemmalle yleisölle, julkaisen sen mieluummin Punomossa. Sellaisia julkaisuja ovat esimerkiksi oppilaiden kanssa testatut maskiohjeet viime elokuulta.

Näin lähteitä käytetään Käsityö verkossa ry teki syksyllä 2020 kyselyn Punomon lisenssikäyttäjille siitä, miten he hyödyntävät verkkolähteitä käsityönopetuksessa sekä etä- että lähiopetuksen aikana. Kyselyn noin 60 vastaajasta lähes kaikki hyödynsivät opetuksen suunnittelussa sekä ilmaisia että maksullisia verkkolähteitä. Koska kysely oli suunnattu nimenomaan Punomon käyttäjille, sen osuus korostui vastauksissa: vastaajista noin 90 prosenttia käyttää opetuksen suunnittelussa Punomoa, hakupalveluiden kuvaja sanahakuja sekä Pinterestiä. Myös eri materiaalivalmistajien sivustoja (kuten Novitan ja Step Systemsin sivuja) pidettiin hyödyllisinä, niitä käytti yli 80 prosenttia vastaajista. Samat verkkolähteet korostuivat myös oppitunneilla, mutta niillä verkkolähteitä käytetään hiukan vähemmän: noin 70 prosenttia vastaajista käyttää hakupalveluita, kuvahakuja ja Pinterestiä oppitunneilla. Maksullisista lähteistä Punomon lisäksi merkittävä verkkopalvelu on Sanomapro.fi:n oppimateriaalipalvelu, jota käytti 20

prosenttia vastaajista suunnittelussa ja oppitunneilla. Vastaajien mukaan verkkolähteet sopivat opetustilanteista parhaiten ideointiin ja käsityötekniikoiden opetteluun ja opettamiseen. Lähes kaikki vastaajat (97 prosenttia) kertoivat oppilaiden etsivän ideoita verkosta usein tai joskus, ja lähes yhtä suuri osa kertoi, että oppilaat opiskelivat käsityötekniikoita verkkolähteiden avulla. Noin kolme neljästä vastaajasta kertoi hyödyntävänsä verkkolähteitä myös työohjeiden etsimisessä sekä materiaali- ja kuluttajatiedon sekä käsityökulttuurin opetuksessa.

Lyhyet videot innostavat Vaikka verkossa on valtavasti sisältöä, on vastaajien mukaan myös aihealueita, joista hyvän, ajanmukaisen suomenkielisen materiaalin löytäminen ei ole helppoa. Kyselyyn vastanneet opettajat kaipasivat verkkoon erityisesti uusia, lyhyitä, suomenkielisiä ohjevideoita perustekniikoista: virkkauksesta, käsinompelusta, ompelukoneen langoittamisesta ja erilaisista pistoista. Vastanneiden opettajien mukaan lyhyiden videoiden katsomiseen oppilailla riittää kiinnostusta, mutta videomateriaali myös vanhenee nopeasti, ei ehkä sisällöltään, mutta ulkoasultaan ja toteutukseltaan. Lisäksi opettajien toivomuksissa korostuivat etätehtävien ja -opetuksen sisällöt, ja erityisesti valmiit etätehtävät, jotka on mahdollista toteuttaa kotoa löytyvin materiaalein. Myös eri ikäisille oppijoille suunnatut tehtävät ja valmiit oppimateriaalit tietylle luokka-asteelle olivat usean vastaajan toiveissa.

Luokanopettajan uudet, monipuoliset opetustyövälineet turvallisen vesillä liikkumisen opettamiseen ILOA AALLOILLE -pelikassi jokaiseen kouluun innostamaan lapset oppimaan helposti uusia tärkeitä kansalaistaitoja, esiopetuksesta lähtien!

ILOA AALLOILLE -pelikassissa on Vesiloruja -kirja Aalloille Tietovisa Lenssi-lokki -maskotti

www.aalloille.fi

Aalloille Muistipeli Aalloille Sanavisa

tilaus@aalloille.fi

Asian ytimessä EMMA SAURE, TEKSTI

Kuoleman lopullisuuden ymmärtämättömyys voi toisaalta hetkellisesti suojata lasta, mutta toisaalta hidastaa tilanteen käsittelyä esimerkiksi vanhemman kuollessa. Lapset käsittelevät kuolemaa usein leikeissään ja esimerkiksi piirtämällä, ja läheisen henkilön kuolema voikin näkyä myös koulussa esimerkiksi lapsen kuvataidetöissä. Lapset voivat myös kysellä kuolemasta aikuisen mielestä hämmentäviäkin kysymyksiä, joihin tulee pyrkiä vastaamaan mahdollisimman totuudenmukaisesti. Myös vastaus, että ei osaa vastata tai ei tiedä, on riittävä.

manlaisina kuin mitä ne ovat olleet ennen traumaattista kokemusta. Koulu on lapselle hyvin tärkeä tavallisen arjen osa, ja lapsen onkin hyvä tulla kouluun mahdollisimman pian traumaattisen tapahtumankin jälkeen. Aina tämä ei ole tietenkään mahdollista, jos kyseessä on esimerkiksi onnettomuus tai sairaus, jonka vuoksi lapsi tarvitsee sairaalahoitoa. Tällöinkin kuitenkin yhteys tuttuun opettajaan tuo lapselle jatkuvuutta ja turvaa. Akuutin trauman kokenut lapsi ei välttämättä jaksa ja pysty keskittymään ja työskentelemään koulussa kuten tavallisesti, ja tämän vuoksi vaatimuksia onkin hyvä hetkellisesti keventää sekä koulussa vaadittavan työskentelyn että kotiläksyjen osalta. Lapsi on hyvä kuitenkin pyrkiä ottamaan mukaan mahdollisimman hyvin kaikkeen luokan tekemiseen kuten ennenkin, jottei hänelle synny kokemusta ulkopuolisuudesta.

Rutiinit tuovat turvaa kriisissä

Traumaperäinen stressihäiriö

Kriisitilanteessa tutut rutiinit tuovat lapselle turvaa. Tämän vuoksi arjen tapahtumien on hyvä jatkua mahdollisimman sa-

Traumaperäinen stressihäiriö tarkoittaa pitkittynyttä traumaattisen kokemuksen jälkeistä oireilua. Traumaperäisen stressihäiriön oireita ovat muun muassa herkistyminen traumaattisiin tapahtumiin liittyville asioille, kuten esimerkiksi kohtuuton ja pitkittynyt pelko kaikkia autoja kohtaan, jos trauma on aiheutunut auto-onnettomuudesta, tapahtuneesta muistuttavien asioiden välttely, traumaan liittyvät unet ja vaikeudet nukkumisessa sekä pelko ja ahdistus. Tyypillistä on myös jatkuva ylivireys, eli elimistö on ikään kuin hälytystilassa koko ajan. Koulutyöskentelyssä näkyviä oireita voivat olla vaikeudet keskittyä ja muistaa asioita sekä vaikeus oppia uutta. Myös kaverisuhteissa voi olla hankaluuksia ja lapsi voi olla vetäytyvä. Traumaperäiseen stressihäiriöön liittyy myös toimintakyvyn heikkenemistä. Lapsilla tämä näyttäytyy vaikeuksina jaksaa käydä koulua ja suo-

Traumat heijastuvat lapsen käytökseen Lähes kaikki lapset kohtaavat erilaisia akuutteja stressaavia tilanteita, jotka vaikuttavat hetkellisesti lapsen ajatteluun ja käyttäytymiseen. Ne voivat aiheuttaa ohimenevää käytösoireilua, mutta tavallisesti oireet lievittyvät ajan myötä itsestään. Melko tavallisia lapselle akuutin stressin aiheuttavia tapahtumia ovat isovanhemman menehtyminen ja vanhempien ero. Traumakokemukset puolestaan ovat vakavampia tilanteita, joihin liittyy joko lapsen oma tai toisen henkilön hengenvaara tai sen uhka. Traumakokemukset ovat yleisiä; joka neljäs lapsi kokee vakavan traumaattisen tapahtuman ennen aikuisuutta. Traumaattinen kokemus ylittää lapsen sietokyvyn ja tämän vuoksi siihen reagoidaan voimakkaasti. Pienellä osalla reaktio pitkittyy, jolloin kehittyy traumaperäinen stressihäiriö. Lapsen kohtaamia traumaattisia tapahtumia voivat olla esimerkiksi vanhemman tai sisaruksen kuolema, oma tai vanhemman henkeä uhkaavaa sairaus tai onnettomuuteen joutuminen. Traumakokemukset voidaan jakaa karkeasti äkillisiin yksittäisiin traumaattisin tapahtumiin, joita edellä mainitut ovat, sekä kehityksellisiin traumoihin. Kehitykselliset traumat tarkoittavat pitkäkestoisia, toistuvia tilanteita, joissa lapsi ei saa tarvitsemaansa hoivaa tai joutuu kaltoin kohdelluksi varhaisen kehityksensä aikana. Pakolaistaustaisilla lapsilla voi olla myös vakavia traumakokemuksia liittyen sotatilanteisiin, terrorismiin tai luonnonkatastrofeihin.

Reagointi akuuttiin traumaan Akuuttiin traumatilanteeseen reagointi tapahtuu neljässä vaiheessa, jotka ovat

sokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautumisen vaihe. Vaiheet on useimmiten kuvattu lähinnä aikuiselle tyypillisinä reagointitapoina, mutta lasten reagointi noudattaa saman tyyppistä kaavaa, joskin lapsen reaktiot ovat ikätason mukaan hieman erilaisia kuin aikuisen. Sokkivaihe kestää lyhyen aikaa, ja sen aikana lapsi ei usein vielä ymmärrä traumaattista tapahtumaa. Käyttäytyminen voi olla epäloogista ja usein näennäisen rauhallista. Lapsi voi esimerkiksi jatkaa tekemisiään ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Reaktiovaihe kestää viikkoja, ja sen aikana traumaattista tapahtumaa käsitellään mielessä. Lapsi voi olla vihainen, surullinen ja pelokas, ja hänen käytöksensä voi olla tavallisesta poikkeavaa. Reaktiovaiheessa traumaattinen tapahtuma voi myös nousta herkästi lapsen mieleen, jos jokin asia muistuttaa siitä. Esimerkiksi liikenneonnettomuudessa ollut lapsi voi säikkyä kaikkia autoja tai toisen vanhempansa menettänyt lapsi voi pelästyä, jos elossa oleva vanhempi ei vastaakaan puhelimeen heti. Traumaattinen tapahtuma voi toistua myös unissa. Käsittely- ja uudelleensuuntautumisvaiheissa lapsi alkaa käsitellä tapahtunutta mielessään ja hahmottaa elämäänsä uudella tavalla, esimerkiksi vanhemman kuoleman jälkeen lapsi alkaa pikkuhiljaa sopeutumaan elämään ilman vanhempaa. Lapsen ikä ja kehitystaso vaikuttavat siihen, miten hän käsittelee mielessään akuuttia traumaa. Esimerkiksi ymmärrys siitä, että kuolema on lopullinen, kehittyy yksilöllisesti noin 6–9 ikävuoden välillä.

riutua koulun vaatimuksista. Traumaperäinen stressihäiriö voidaan todeta aikaisintaan kuukauden kuluttua traumatapatumasta, eli se on eri asia kuin akuuttiin reaktiovaiheeseen kuuluva oireilu. Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivä lapsi tarvitsee psykiatrista hoitoa, joka toteutuu useimmiten tiiviinä avohoitona. Hoidon tavoitteena on oireiden helpottuminen sekä trauman käsittely niin, ettei se aiheuta enää jatkuvia stressioireita vaan sulautuu pikkuhiljaa osaksi elämäntapahtumia. Hoidon aikana myös tiivis yhteistyö koulun kanssa on keskeistä. Opettajan on tärkeää tietää, jos lapsi pelkää esimerkiksi joitakin tiettyjä tilanteita, tapahtumia tai ääniä, jotka muistuttavat traumasta. Tämäntyyppisissä tilanteissa lapsi voi säikähtää muiden mielestä tavallista tai harmitonta asiaa ja reagoida hyvinkin voimakkaasti. Jos näin käy, lapsi tarvitsee aikuisen läsnäoloa ja rauhoittelua. Koulussa on myös tärkeää huomioida traumaperäiseen stressihäiriöön tyypillisesti liittyvät keskittymisen vaikeudet ja tarjota tukea niihin. Lapsi voi olla myös tavallista väsyneempi, jos yöuni on katkonaista. Lapsi saattaakin tarvita kevennystä koulutyöhön, esimerkiksi lyhennettyjä koulupäiviä tai läksyjen vähentämistä.

Kehityksellinen trauma aiheuttaa stressihormonien pitkittynyttä erittymistä, ja stressihormonit puolestaan vaikuttavat aivojen kehitykseen. Pitkittynyt traumaattinen stressi aiheuttaakin pysyviä muutoksia aivoihin. Kehityksellisestä traumasta kärsivällä lapsella voi olla monenlaisia käytös- ja tunneoireita, kuten vaikeutta luottaa muihin, ongelmia tunteiden säätelyssä, alakuloisuutta, itsetuhoista käytöstä, pelokkuutta ja vihaisuutta. Usein kehityksellisen trauman kokenut lapsi myös kokee olevansa huono ja kelvoton ja hänen itsetuntonsa on heikko. Lapsen käyttäytymisestä tai oireista ei voi kuitenkaan päätellä suoraan, että kyseessä olisi kehityksellinen trauma, koska samantyyppiset oireet voivat johtua hyvin monenlaisista syistä. Kehityksellisen trauman diagnosointi sekä hoito ovat usein pitkiä ja vaativia. Koulun kannalta oleellisinta onkin, että lapsi saa tarvitsemansa tuen oireillessaan laaja-alaisesti, oli taustalla diagnosoitu trauma tai jokin muu syy. Koulussa riittävät tukitoimet mahdollistavat koulussa turvallisen ja ennakoidun ympäristön lapselle silloinkin, kun lapsen sisäinen maailma tai muu ympäristö on kaoottinen.

Kehityksellinen trauma vaikuttaa kokonaisvaltaisesti Kehityksellinen trauma on varhaisessa kiintymyssuhteessa syntynyt tilanne, jossa lapsi on toistuvasti joutunut kokemaan turvattomuutta, laiminlyöntiä tai toistuvaa väkivaltaa. Kehityksellinen trauma voi syntyä esimerkiksi silloin, kun vanhempi ei oman sairautensa vuoksi ole kykenevä vastaamaan lapsen tarpeisiin, ja lapsi tulee toistuvasti laiminlyödyksi. Kehityksellinen trauma vaikuttaa nimensä mukaisesti hyvin laaja-alaisesti kehitykseen ja muokkaa lapsen tapaa hahmottaa ympäröivää maailmaa ja toimimista muiden ihmisten kanssa.

EMMA SAURE

Emma Saure on psykologi ja neurotieteen maisteri, joka on työskennellyt lasten ja nuorten kanssa erikoissairaanhoidossa, koulupsykologina sekä perheneuvolassa. Sauren ammatillisia mielenkiinnon kohteita ovat erityisesti autismikirjo, oppimisvaikeudet sekä mielenterveydenhäiriöihin liittyvät neuropsykiatriset piirteet. Tällä hetkellä Saure tekee väitöskirjaa psykologian alalta ja työskentelee free lancer -toimittajana.

Kirjoja juuri lukemaan oppineille EMMA SAURE, TEKSTI

Äskettäin lukemaan oppineille on tarjolla runsaasti erilaisia houkuttelevia ja helppolukuisia kirjoja. Aiheina ovat usein erilaiset tutut arjen asiat kuten harrastukset, ystävyys ja koulu. Monenlaisia salapoliisitarinoita on myös tarjolla. Helppolukuisissa kirjoissa on tyypillisesti hauskaa huumoria ja arjen tapahtumilla leikittelyä. Kuvitus on myös isossa roolis-

Etsivätoimisto on aina valmiina

Jalkapallon huumaa

Lasse ja Maija ovat aina valmiina ratkomaan uusia arvoituksia. Sarjan uusimmassa osassa kaverusten kotikylässä järjestetään muotikilpailu, jonka palkintona on matka Pariisiin. Kaikki tuntuvat hullaantuneen mitä mielikuvituksellisimpiin asuihin, mikä harmittaa Maijaa, jota ei kiinnosta muoti yhtään. Muotikilpailu saa kuitenkin jännittävän käänteen, kun muotisuunnittelija Jean-Pierren kissa varastetaan ja hän saa kiristysviestin, jossa häntä käsketään antamaan pois muotikuvakansionsa, jos hän haluaa vielä nähdä kissansa. Kirjat ovat värikuvitettuja, ja ensimmäisillä aukeamilla on Lassen ja Maijan kotikylän kartta sekä kuvagalleria tärkeimmistä henkilöistä. Sarjan kirjoja voi lukea missä järjestyksessä vain ja se sopii luettavaksi kaikille huumorista ja seikkailuista pitäville.

Totti-sarjan kirjat keskittyvät jalkapalloon ja Totin joukkueen kommelluksiin. Uusimmassa kirjassa Totti joukkueineen seuraa innoissaan jalkapallon EM-kisoja, joissa Huuhkajat kilpailevat. Kirjojen tapahtumat keskittyvät vahvasti jalkapallopeleihin, ja pelejä kuvataan yksityiskohtaisesti. Joukkuehenki on myös tärkeässä osassa, ja Totin joukkue huomaakin, että parasta pelaajaa ei voi valita, koska jalkapallo on joukkuepeli. Hauskana sivujuonena Totti huomaa, että lukeminen kannattaa, kun hän osaa kertoa ystävilleen syntymäpäivälahjaksi saatuja kirjoja luettuaan paljon faktatietoa Huuhkajista. Myös lukija oppii todennäköisesti uutta tietoa Totin lukuharrastuksen myötä. Kirjoissa on värikuvitus ja kuvia on runsaasti. Kirjat sopivat kaikille jalkapallosta innostuneille lukijoille.

Martin Widmark: Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarja, josta uusin kirja Muodin arvoitus, kuvitus Helena Willis, suomentanut Outi Menna, Tammi 2021, 112 s.

Mika Wickström: Totti-sarja, josta uusin kirja Totti kisahuumassa, kuvitus Mari Ahokoivu, WSOY 2021, 61 s.

Uutuuskirjat sa; kirjat on useimmiten värikuvitettu, kuvia on paljon ja ne lomittuvat usein tarinaan tukien kirjoitetun kertomuksen ymmärtämistä. Kirjoja julkaistaan paljon pitkinä kirjasarjoina, jolloin pienen lukijan on helppo lukea monta kirjaa samojen tuttujen hahmojen seikkailuista. Useimmat kirjat sopivat hyvin luettavaksi myös itsenäisinä teoksina ja kirjasarjat voi yleensä aloittaa mistä osasta vain.

Klassisia salapoliisitarinoita

Eläinten seikkailuja maatilalla

Tilda ja Oliver sekä Otto-koira ratkaisevat erilaisia rikoksia Etsiväkaksikko-sarjassa. Uusimmassa kirjassa pientä poikaa esittävä pronssipatsas katoaa salaperäisesti. Tilda ja Oliver löytävät onneksi jalanjäljen, jonka arvelevat kuuluvan pronssipatsaan vieneelle ihmiselle. Lapset alkavatkin etsiä jalanjäljen jättänyttä henkilöä, ja lopulta löytävät kadonneen patsaan. Patsas saadaan lasten ansiosta takaisin paikoilleen. Kirjat ovat mukaansatempaavia ja nopealukuisia klassisia salapoliisitarinoita. Kuvitus on sarjakuvamainen ja tukee hyvin kertomusta. Kirjojen lopussa on pieniä arvoituksellisia tehtäviä lukijalle. Kirjat sopivat hyvin luettavaksi missä järjestyksessä tahansa, ja ne tutustuttavat hyvin lukijan salapoliisikirjojen genreen.

Olaf on koiranpentu, joka asuu maatilalla yhdessä eläinystäviensä kissan, kanojen ja lampaiden kanssa. Koiranpennun elämä on yhtä seikkailua, ja kirjoissa tapahtuukin monenlaista jännittävää. Sarjan viimeisimmässä osassa maatilalle muuttaa riikinkukko, ja Olaf ystävineen odottaa uutta erikoisen näköistä tulijaa jännityksellä. Riikinkukon saavuttua selviää, että myös riikinkukolle uuteen paikkaan sopeutuminen ei ole ihan helppoa. Olaf onneksi keksii, miten auttaa uutta ystäväänsä uuteen kotiin sopeutumisessa. Kirjat ovat hyväntuulisia ja lempeitä lyhyitä seikkailuja, jotka kerrotaan koiranpennun näkökulmasta. Kuvitus on mustavalkoinen, ja se ei ole tarinoissa kovin isossa roolissa. Kirjat sopivat kaikille eläimistä pitäville.

Jørn Lier Horst: Etsiväkaksikko-sarja, josta uusin kirja Operaatio pronssipatsas, kuvitus Hans Jørgen Sandnes, Otava 2021, 100 s.

Helena Waris: Olafin pentupäiväkirjat -sarja, josta uusin kirja Riikinkukon ruutuhyppely, kuvitus Mirjami Manninen, Otava 2021, 78 s.

Monissa helppolukuisissa kirjoissa on selkeän päähenkilön sijasta useita henkilöitä, joiden seikkailuja seurataan, kuten kaikki luokan oppilaat tai useampi kaverus. Henkilöt on monesti esitelty kirjan ensimmäisellä aukeamalla kuvien kera. Helppolukuisia kirjoja on tarjolla ilahduttavan monipuolisesti, ja jokainen äskettäin lukemaan oppinut löytääkin varmasti itseään kiinnostavia kirjoja ensimmäisiksi itse kokonaan luetuiksi kirjoiksi.

Helppolukuisia tietokirjoja Tietopalat-sarja tarjoilee helppolukuisia tietokirjoja, jotka sopivat hyvin luettavaksi kokonaan tai selailtavaksi ja pienissä osissa tutkittaviksi. Sarjan kahdessa ensimmäisessä osassa syvennytään kissoihin sekä jalkapalloon. Jalkapallo haltuun -kirjassa esitellään jalkapallon historiaa, jalkapallovarusteita, pelisääntöjä sekä jalkapallostadioneita ja -seuroja. Kirjan tekstikappaleet ovat lyhyitä ja kuvitusta on paljon. Salaperäinen kissa –kirjassa kerrotaan kissojen aisteista, käyttäytymisestä, historiasta ja hoidosta. Tieto on pilkottu lyhyiksi, välillä yksittäisen lauseen mittaisiksi palasiksi ja sijoiteltu runsaiden värikuvien sekaan aukeamille. Kirjat ovat laadukkaita lasten tietokirjoja, joista lukija oppii paljon uutta ja parhaimmillaan innostuu myös tietokirjojen lukemisesta. Tietopalat-sarja: Mika Wickström: Jalkapallo haltuun, kuvitus Anton Lipasti, WSOY 2021, 64 s., sekä Sara Lumme: Salaperäinen kissa, kuvitus Reetta Niemensivu, WSOY 2021, 61 s.

Ystävyyttä ja eläinten hoitoa Sarjan ensimmäisessä osassa Jenni muuttaa uuteen taloon, pois vanhojen kavereiden luota. Uusiin naapureihin tutustuminen on jännittävää, mutta pihalle ilmestynyt Raisu-poni auttaa tutustumisessa. Raisu on Totin poni, ja ponin myötä Jenni saa Totista uuden ystävän. Sarjan toisessa osassa Jenni lähtee Totin ja Raisun kanssa retkelle, jolla he päätyvät läheiseen ammattikouluun. Siellä Jenni ja Totti pääsevät tutustumaan muun muassa eläinten ja puutarhan hoitoon sekä savusaunan lämmittämiseen. Kirjat ovat helppolukuisia, sivuilla on melko vähän tekstiä ja jokaisella aukeamalla on värikuvia. Tarinoiden aiheet ovat helposti lähestyttäviä ja kirjat sopivat kaikille eläimistä ja erityisesti hevosista pitäville. Tapani Bagge: Jenni ja punainen poni, Karisto 2019, 45 s. sekä Jenni ja ystävyyden talo, kuvitus Hannamari Ruohonen, Karisto 2021, 45 s.

SLO:n jäsenyhdistysesittelyssä

HUMLO - Helsinki-Uusimaan Luokan opettajat ry Laajalla alueella toimiva yhdistys kokoaa yhteen opettajat erilaisista kouluista. HUMLO järjestää monipuolista toimintaa jäsenilleen ja tekee yhteistyötä OAJ:n paikallisyhdistyksen sekä Helsingin luokanopettajaopiskelijoiden järjestöjen, Peducan (kasvatustiede) ja Phenomenan (kasvatuspsykologia) kanssa. Luokanopettajaksi opiskeleville jäsenillemme pidämme säännöllisesti työelämäiltoja, joissa keskustelemme koulun todellisesta arjesta, kentän kuulumisista ja opiskelijoita askarruttavista asioista. Olemme myös rantautumassa esittelemään HUMLO:a opiskelijoille opettajankoulutuslaitoksen kampukselle sekä mainostamaan samalla Luokanopettajan päiväkirjaa. HUMLO järjestää myös erilaisia virkistystapahtumia jäsenilleen. Millaisia tapahtumia sinä haluaisit yhdistyksen järjestävän? Ideoita ja ajatuksia otetaan aina vastaan! Yhdistyksessä ja sen hallituksessa on luokanopettajia toimintaalueen eri paikkakunnilta. Mielellämme kasvatamme joukkoamme, joten tervetuloa mukaan rentoon porukkaamme! Näin pandemian jyllätessä olemme kokoontuneet etäyhteyksin. Löydät meidät Instagramista nimellä humlory sekä Facebookista Helsinki-Uusimaan Luokanopettajat ry.

Piia Mäki

1. Helsinki 2. Neljä vuotta 3. Keskusteleva, kokeileva ja kannustava. 4. Sarjasuositus: Parks and Recreation. Ei voi kyllästyä!

Ida Heinonen

1. Vantaa 2. Ensimmäistä vuotta! Opinnoista puuttuu enää yksi harjoittelu ja näillä näkymin valmistun luokanopettajaksi lokakuussa 2021. 3. Lempeä, struktuureita noudattavana ja positiivinen 4. Sarjasuositus: Kotimainen Karppi! Areenasta löytyy kaksi kautta.

Kirsi Hamunen

1. Helsinki 2. 27 vuotta 3. Positiivisen jämäkkä innostaja! 4. Romanttiset hömppäsarjat, joilla saa aivot narikkaan. Viimeksi katsottuna Emily in Parissarja. Nukkumaan mennessä on aina luettava jotain! Tällä hetkellä kesken Totuus Harry Quebertin tapauksesta.

1. Kotikunta 2. Kuinka kauan olet työskennellyt opettajana 3. Kolme adjektiivia, jotka kuvaavat sinua opettajana 4. Tätä kirjaa tai sarjaa suosittelen

1. Sipoo 2. Kauan, jo 33 vuotta! 3. Rohkea, määrätietoinen ja oikeudenmukainen. 4. Juuri nyt olen dekkareiden suurkuluttaja

KEVÄTPÖRRIÄINEN Anne Jakonen

1. Vantaa 2. Lähes 20 vuotta 3. Ratkaisukeskeinen, kannustava sekä uusiin mahdollisuuksiin uskova. 4. Koukuttava sarja: Syke!

Paula Simola

1. Helsinki 2. Opiskelen vielä yliopistossa, tarkoituksena valmistua jossain vaiheessa 3. Rauhallinen, hiljaa hyvä tulee ja jämpti 4. Sarjasuositus: Ehdottomasti Crown. Mielenkiintoinen sarja, jota kannattaa katsoa!

Maija Hakala

1. Espoo 2. 36 vuotta 3. Joustava, lämmin ja ahkeraa työntekoa arvostava 4. Rentoudun kuuntelemalla Sophie Kinsellan hersyvän hauskoja kirjoja sauvakävelyn lomassa ja iltaisin katselemalla mm. Star Trek -sarjoja

Ella Koistinen

1. Helsinki 2. Opena reilu puoli vuotta 3. Huumorintajuinen, luja mutta lempeä 4. Ehdoton lemppari on ollut Beth O’Learyn Kimppakämppä!

HAASTAMME SEURAAVAKSI

Pauli Vinni Hallituksen esittely

Eva-Stina Törnroos

1. Espoo 2. Neljännesvuosisadan verran, en pidä enää lukua 3. Kuuntelija, analyyttinen ja laiska 4. Kirja- ja sarjasuositus: Expance. Niin lähellä todellista tekniikkaa, kuin tieteiskirjallisuudessa yleensä vain mennään. Myös Pääskyt ja Amazonit: wanha klassikko, joka edelleen yhtä viehättävä kuin 50 vuotta sittenkin!

Elina Hanagan

1. Kerava 2. 15 vuotta 3. Innostava, reilu ja iän myötä junttura 4. Kirjasuositus: Jan Guilloun Suuri vuosisata-sarja. Erikoinen perhesaaga, jota olen juuri kahlaamassa läpi.

Unna Mommo

1. Helsinki 2. 7 vuotta 3. Seikkailunhaluinen, rohkea ja itsepäinen 4. Aki Hintsan Voittamisen anatomia on kirja, johon palaan aina yhä uudestaan. Carlos Ruiz Zafonin tuotanto on myös herkkua mielikuvitukselle.

Oulun alueen Luokanopettajienpiiri ry:n esittäytymään.

Perinteikäs kevätlehti, Kevätpörriäinen, ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1949 Helsingin opettajayhdistyksen ideoimana. Siitä lähtien Kevätpörriäinen on saapunut ilahduttamaan lukijoitaan huhtikuun loppupuolella – varmana kevään ja lähestyvän kesän merkkinä. Helsingin eri ala-asteiden oppilaat ovat alusta asti osallistuneet innokkaasti lehden tekoon. Kevätpörriäinen sisältää mielenkiintoisia ja hauskoja kirjoituksia, vitsejä, pulmia sekä ihmettelyn aiheita, joita lapset ovat opettajiensa välityksellä toimittaneet lehteen. Joka kevät lehtityöryhmä on vaikean tehtävän edessä, kun sen pitää valita lehdessä julkaistava materiaali tuhansista lähetetyistä jutuista ja kuvista. Kevätpörriäinen on hyväntekeväisyysjulkaisu, jonka tuotto jaetaan kouluille. Lehteä myyvät vuosittain koulujen oppilaat keräten samalla rahaa käytettäväksi erilaisiin koulun järjestämiin retkiin ja tapahtumiin. Vuosittain useat koulut jakavat oppilaille myös niin sanottuja Kevätpörriäinen-stipendejä esimerkiksi hyvästä kaveruudesta. Kevätpörriäinen-lehteä julkaisee Helsinki-Uusimaan luokanopettajat ry.

2022

Osallistu pa ja voita jo 1000 €!

-kilpailu 5.9.2021– 1.3.2022 Yritys Hyvä -kilpailu innostaa yrittämään monin eri tavoin – osallistua voi yksin tai yhdessä, koulussa tai vapaa-ajalla. Kilpailun tehtävät sopivat eri oppiaineisiin, ja niihin voi paneutua tuokion tai syventyä laajoina projekteina. Kilpailussa korostuvat mm. luovuus, rohkeus, sinnikkyys, aloitteellisuus, tiimityö ja omien vahvuuksien tunnistaminen. Kaikki osallistujat ohjaajineen saavat tuotepalkinnon. Parhaat työt palkitaan 100–1000 eurolla voittajien juhlassa.

Esimerkkitehtäviä Omat eurot Kirjoita, miten voisit ansaita omalla osaamisellasi. Keksinnöstä yritykseksi Suunnittele keksintö, joka ratkaisee viheliäisen ongelman. Yrittäminen ruuduissa Piirrä sarjakuva yrittämisestä.

Kaikki tehtävät ja osallistumisohjeet:

Muotoiluhaaste Muotoilkaa iloa ja hyvinvointia tuova tuote tai palvelu.

www.yrityshyva.fi 44

Kilpailun järjestävät: Kehittämiskeskus Opinkirjo • Yksityisyrittäjäin säätiö

Mainiot mainosvideot Kuvatkaa mainosvideo. D-mollista A-duuriin Säveltäkää kappale yrittämisestä ja rohkeudesta ja tehkää musavideo.