LUOKAN OPE TTAJA
LEHTI 1 /2023
ASIAN YTIMESSÄ:
Traumatausta voi
vaikeuttaa itsesäätelyä
SIVU 36
Huumori kukkii
Pielavedellä
SIVU 24
LEHTI 1 /2023
ASIAN YTIMESSÄ:
Traumatausta voi
vaikeuttaa itsesäätelyä
SIVU 36
Huumori kukkii
Pielavedellä
SIVU 24
SIVU 8
Kohti terveempää
ruoka- ja
kehosuhdetta
SIVU 30
Digilaitteiden hyötyjä liioitellaan SIVU 15
3. Pääkirjoitus: Leikinlasku arjen tavaksi
8. Heikentynyt lukutaito näkyy matematiikan taidoissa
Sivu
26. Villen käsityövinkki: Mailapeli
29. Arjen voimapähkinäni
30. Kohti terveempää ruoka- ja kehosuhdetta
32. Lyhyesti
33. Leikki kuuluu kaikenikäisille
36. Asian ytimessä: Traumatausta voi vaikeuttaa itsesäätelyä
10. Oppimisympäristö ratkaisee motorisissa taidoissa
12. Koulun sopiva koko on kinkkinen kysymys
14. Kolumni Unna Halla
15. Digilaitteiden hyötyjä liioitellaan
16. Metsä selättää kiireen ja antaa aikaa aisteille
18. Muutokset jylläävät oppilashuollossa
20. Omat taidot ja rahankäyttö tutuiksi
22. Yhteistyössä turvallinen arki anafylaksialapselle
Julkaisija
Suomen Luokanopettajat ry
Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki
Puh. 050-566 3579
toimisto@suomenluokanopettajat.fi
38. Puheenjohtajalta
39. SLO toimii
Ilmoitusmyynti ja -laskutus
Suomen Luokanopettajat ry/ Marita Minkkinen, Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki, puh. 050-566 3579
Sivu
tarvitaan digiaikanakin
Seuraava lehti ilmestyy 3.4.2023
Päätoimittaja
Marja Heikkilä
lehti@suomenluokanopettajat.fi
puh. 040-763 0073
Kannen kuva Seppo Haavisto
Taitto
Viestintätoimisto Keltainen Puutalo
Painopaikka
Lehtisepät Oy, Lahti Suomen Luokanopettajat ry:n lehti
htenä tummanpuhuvana talvipäivänä mietin, miksi ja milloin työelämä muuttui totiseksi. Mihin hävisi huumori ja leikillisyys?
Muistelin kesätoimittajakausiani, senaikaisia hulvattomia kommelluksia ja työviikkoihin mahtuneita jekkuiluja. Myöhemmin sain kuulua työyhteisöön, joka puursi tinkimättömästi, välillä tunteja säästelemättä, yhteisen päämäärän eteen. Uskalsimme lähteä toteuttamaan hurjiakin ideoita luottavaisin mielin, sillä talon johto kannusti ja tuki.
Vaikka päivät olivat välillä pitkiä ja raskaita, töissä oli silti kivaa ja naurua mahtui jokaiseen päivään. Sittemmin työelämä mullistui: kuvaan tuli monimedian tekeminen, yt-neuvottelut ja kaiken tehostaminen. Työyhteisö säröytyi ja yhteisöllisyys vaihtui kyräilyyn. Yhdessä tekemisen sijaan pakersimme yksin, usein vailla johdon tukea. Kasvanut työmäärä ja huonontunut ilmapiiri muuttivat arjen harmaaksi, ilottomaksi suorittamiseksi.
Samankaltainen tilanne lienee tuttu monelle luokanopettajalle. Viime vuosina niskaan on sälytetty uusia velvoitteita ja tehtäviä, joiden hoitamiseen hupeneva aika on pois tärkeimmästä – opettamisesta. Toistuvasti syntyy myös tilanteita, joiden ratkaisuun eivät omat konstit tunnu riittävän. Kuorma voi käydä ylivoimaiseksi, jos opettaja jää murheineen yksin, vaille kollegoiden ja johdon tukea. Suurissa kouluissa, joissa henkilökunnassa on paljon vaihtuvuutta, opettajien kesken ei välttämättä ehdi syntyä yhteisöllisyyttä. Yhä useampi tuntee itsensä näkymättömäksi. Rehtorikaan ei kykene yksilölliseen huomiointiin, kun alaisia on kymmeniä.
Miltä työ tuntuu, miten yhteistyö luistaa ja miten opettajainhuoneessa viihdytään, vaikuttavat yhdessä ja erikseen oleellisesti työhyvinvointiin, motivaatioon ja työssäjaksamiseen.
Pielaveden Rannankylän koulun opettajat kertovat tässä lehdessä yhteisöllisyyden voimasta. Hyvässä porukassa jokainen saa olla oma itsensä ja kokea tulevansa kuulluksi. Kun ilmapiiri on myönteinen ja turvallinen, on tilaa myös huumorille ja hassuttelulle.
Hyvässä työyhteisössä asioista keskustellaan avoimesti ja ongelmiin puututaan silloin, kun ne ovat vielä pieniä. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan synny itsestään eikä rehtorin taikasauvasta, vaan jokainen työyhteisön jäsen voi vaikuttaa siihen. Se on kuin ihmissuhde, jonka eteen pitää nähdä vaivaa. Ja kuten parisuhteessakin, välillä on parempi pitää mölyt mahassa, eikä naputtaa turhanpäiväisyyksistä. Ei kai se ole niin vakavaa, jos joku on jättänyt kahvikuppinsa väärään paikkaan?
Stressaantuneena kukaan ei ole parhaimmillaan. Kun pinna on kireällä, sortuu helposti ylireagointiin. Silloin ei aina kykene erottamaan isoja asioita pienistä, vaan kaikkeen suhtautuu turhan tosissaan. Näitä ylikuormittumisesta kieliviä signaaleja meidän jokaisen on hyvä kuunnella herkällä korvalla ja kiinnittää huomiota palautumiseemme. Aika ajoin on terveellistä tarkastella myös omaa asennettaan. Ehkä me kaikki voisimme höllätä hiukan. Viljellä enemmän huumoria ja leikillisyyttä arjessa ympärillemme. Silloin arki voisi tuntua kepeämmältä ja päivät iloisemmilta.
Forssan monitoimikeskus Akvarellissa kuljetaan kasvupolkua piltistä teiniin – päiväkotitenavasta aina ysiluokkalaiseksi asti. Viime syksynä käyttöönotettu moderni koulukeskus täyttää opetuksen tarpeet pitkälle tulevaisuuteen. Samalla se tarjoaa kaupunkilaisille liikuntamahdollisuuksia niin sisällä kuin ulkonakin.
Akvarelliin on peruskoulun lisäksi sijoitettu esikoulu, päiväkoti ja liikuntahalli, omatoimikirjastoa ei vielä ole. Noin 24 miljoonaa euroa maksanut rakennus on Forssan historian suurin ja laajimmin eri toimintoja yhdistävä kokonaisuus.
– Arki luistaa uusissa tiloissa, mutta paljon on vielä säädettävää ja kehitettävää. Näin ison kokonaisuuden sisäänajo kestää ainakin vuoden, ellei kaksi, arvioi rehtori Minna Lintonen.
Uusien tilojen myötä Kuhalan ja Tölön koulut yhdistettiin.
– Kahden koulukulttuurin nivominen yhteen ottaa sekin aikansa. Lisäksi olemme monikulttuurinen, sillä oppilasjoukko koostuu 14:sta eri
kansallisuudesta, Lintonen lisää.
Akvarelli toimii runsaan 500 oppilaan kouluna, jonka oppilaista lähes 150 on erityistä tukea tarvitsevia. Heitä tulee jopa 14 kunnan alueelta. Monitoimitalosta löytyy myös päiväkoti, jossa lapsia on 174. Henkilöstöä on kaikkiaan noin 160. Mittava pienryhmätilojen määrä toi suunnitteluun oman mausteensa ja haasteensa.
Pienryhmien tilat on räätälöity erityisen tuen oppilaiden tarpeisiin. Lähes jokaisen luokan yhteydessä on oma eriyttämistila. Pienryhmien solussa sijaitsee myös terapiatila sekä lepotilat. – Tarjoamme kokonaisvaltaista palvelua. Erityisen tuen oppilaat tulevat tänne jo aikaisin aamulla hoitoon, koulupäivän jälkeen hoito jatkuu samoissa tiloissa. Näin ei tule turhia siirtymisiä. Tähän perheet ovat olleet erityisen tyytyväisiä. Pienryhmätilat ovat mielestäni oikein viihtyisät ja toimivat, vararehtori Kristiina Hirvioja toteaa.
Suuri erityisoppilaiden määrä tuo oman värinsä koulukeskuksen arkeen. Yhtenä keskeisenä tavoitteena onkin totuttaa lapsia ja nuoria hyväksymään ihmisten erilaisuus.
Ulkoa iso kolmikerroksinen rakennuskokonaisuus näyttää talvipäivänä harmaalta. Sisätilat ovat kuitenkin valoisat suurten ikkunoiden ja pastellinsävyisen värimaailman ansiosta. Runsas puun käyttö tuo sisutukseen elävyyttä ja näyttävyyttä. Valaistus on erityisen onnistunut. Tekstiiliteollisuudesta ponnistaneen kaupungin juuret näkyvät eri puolilla rakennusta. Tunnettujen forssalaisten tekstiilitaiteilijoiden kuoseja mukaillaan seinä- ja ikkunakoristeissa.
– Paikalliset taiteilijat ovat yhdessä lasten kanssa suunnitelleet muun muassa liikuntasalin seinäkoristeita vanhojen tekstiilikuosien innoittamina. On hienoa, että kaupungin kulttuurihistoria näkyy, Hirvioja kertoo.
Rakennuksen arkkitehtisuunnittelu on Parviainen Arkkitehdit Oy:n käsialaa, pääsuunnittelijana on toiminut Jani Ristimäki.
Tilaratkaisuissa on kiinnitetty huomiota tilojen muunneltavuuteen ja monipuolisuuteen. Koulusta löytyy pieniä ja suuria luokkia sekä avoimia tiloja ryhmätyöskentelyyn.
Vaikka saman katon alla opiskelee ja työskentelee sadoittain ihmisiä ja neliöitä rakennuksessa on valtavasti, tilat tuntuvat kodikkailta.
– Alakoulun solun eli kylän muodostaa kunkin vuosiluokan neljä opetusryhmää, jossa työskentelee neljä opettajaa, erityisopettaja sekä ohjaajia. Oppilailla on oma piha-alue ja sisäänkäynti, Lintonen kertoo. Tilojen muunneltavuus ja monipuolisuus tuovat arkeen joustavuutta. Työskentelytilaa löytyy kaikenkokoisille ryhmille ja erilaisille oppijoille. Luokkatiloja voidaan yhdistää siirtoseinin. Kylien aulatilaa voidaan hyödyntää niin ikään työskentelytilana. Taustahälyn ja melun torjunnassa on onnistuttu – opettajat kehuvat rakennuksen äänieristystä loistavaksi.
– Uusi koulu on monella tapaa hieno, toimiva ja erilaisia yhteistyömahdollisuuksia antava. Eskari- ja alkuopetus tekevät tiivistä yhteistyötä alkupolku-idean hengessä, Hirvioja sanoo.
– Tietotekniikkaan ja -turvallisuuteen on satsattu paljon, älytauluja on niin ikään riittävästi, hän lisää.
Lintonen olisi kuitenkin toivonutluokkiin enemmän väljyyttä, sillä ainakin nykyisille oppilasmäärille kotiluokissa on neliöitä turhan vähän.
Taitoaineille luksustilat
Koulutalossa on ajanmukaisesti varustellut tilat kuvaamataidon, kotitalouden ja käsityön opetukseen. Kemian ja fysiikan luokka monipuolisine välineistöineen ja toimivine säilytystiloineen on sekin maininnan arvoinen erikseen.
Käsityönopettaja Ella Äijälä pääsi mukaan suunnittelemaan ja varustelemaan käsityöluokkaa.
– Tästä tuli tosi hieno ja työvälineet ovat ajanmukaiset. Nyt käyttöömme saatiin muun muassa kalvo- ja laserleikkurit.
Hyvillään Äijälä on siitä, että käsityöluokassa on sohva ja tuoleja pienen pöydän ympärillä. Kalustus lisää kodikkuutta ja tarjoaa mahdollisuuden yhteisiin keskusteluhetkiin vaikkapa neulonnan ohessa. Luokan ikkunaan saadaan esille oppilastöitä.
Teknisen työn puolella on niin ikään satsattu laitteistoon. Tiloissa on oivalliset puitteet puun- ja metallintyöstöön sekä koneenkorjaukseen.
Liikuntasalista myös ruokasalin puolelle avautuva näyttämö sekä ruokalan reunalla oleva katsomo tekevät kokonaisuudesta monikäyttöisen.
Omatoimikirjasto ei ole vielä käytössä, vaan tilaa hyödynnetään aamu- ja iltapäivätoimintaan.
Tiloja voidaan siirtoseinien avulla muunnella tarpeen mukaan.
Vanhat tavat korvataan uusilla
Akvarellin pedagogisen suunnittelun lähtökohta on yhteisopettajuudessa, jota toteutetaan joko parityönä tai usean opettajan yhteistyönä. Moderni oppimisympäristö avaa tietä uusille työtavoille ja opetusmenetelmille.
Luokanopettaja Tiina Blistanovalla on jo aiempaa kokemusta yhteisopettajuudesta. Hän kokee sen innoittavana ja toimivana.
– Uudessa koulussa on nautinnollista tehdä työtä. Vielä kaikki ei ole valmista, mutta täällä on paljon potentiaalia opetuksen monipuolistamiseen ja kehittämiseen, Blistanov kiittelee.
Arki on aiempaa sujuvampaa, kun tilat ovat muunneltavat ja pulpetit helposti siirrettävät. Oppilaiden tavaroiden säilytystä varten on iso laatikosto.
– Piha-alue on tosi kiva ja tarjoaa lapsille monenlaista tekemistä, Blistanov sanoo.
Akvarellin piha-alue kerääkin kehuja kaikenikäisiltä lapsilta. Laaja ja monipuolinen alue toimii päiväkodin ja koulun liikunnallisena oppimisympäristönä. Koulun ulkopuolisena aikana se palvelee avoimena lähiliikuntapaikkana, jossa viihtyy koko perhe. Aikuiset voivat lapsia valvoessaan suorittaa vaikkapa monipuolisen lihaskuntoharjoittelun.
”Uudessa koulussa on nautinnollista tehdä työtä. Vielä kaikki ei ole valmista, mutta täällä on paljon potentiaalia opetuksen monipuolistamiseen ja kehittämiseen”.Kemian ja fysiikan luokassa onnistuvat vaativatkin kokeet. Uuden, suuren koulun käyttöönotto on rehtori Minna Lintosen mukaan hyvässä vauhdissa. Tiina Blistanov iloitsee uusista tiloista, jotka sopivat mainiosti yhteisopettajuuteen.
Kansallisen koulutuksen arvioimiskeskus Karvi on tehnyt yhdessä Turun yliopiston oppimisanalytiikan instituutin (TRILA) kanssa lisäanalyysia kevään
2021 aineistosta. Siinä selvitettiin lähes 13 000 yhdeksäsluokkalaisen matematiikan osaamista peruskoulun päättövaiheessa. Otos edustaa 23 prosenttia ikäluokasta.
Johtava asiantuntija Jari Metsämuuronen Karvista, mitkä ovat tutkimuksen keskeiset tulokset?
Osaamisen keskitaso on laskenut Karvin aineistoissa vuodesta 2000 lähtien. Muista aineistoista tiedetään, että osaaminen on saattanut olla laskujohteinen jo 1990-luvun puolivälistä lähtien. Viimeisimmät analyysit koskevat erityisesti muutosta paperi-kynäkokeesta digitaaliseen kokeeseen.
Uusimmissa 9. luokan matematiikan oppimistulosarvioinnin aineiston analyyseissa olemme vertailleet tehtävätasolla, kuinka osaaminen on muuttunut niin sanotuissa ankkuritehtävissä eli sellaisissa tehtävissä, joita on käytetty aiemmissa arvioinneissa ja nyt vuoden 2021 mittauksessa. Aiemmissa mittauksissa käytössä oli paperi-kynä-tyyppinen testaus ja vuonna 2021 digitaalinen testaus.
Huomasimme, että osaaminen on heikentynyt kolmella mekanismilla: joidenkin tehtävien osalta osaaminen ei juuri ole heikentynyt. Esimerkiksi yksinkertaisessa laskujärjestystehtävässä kaikissa arvosanaryhmissä osaaminen on hyvin samanlaista kuin 10 vuotta sitten − ellei jopa vähän parempaa noissa ääripäissä. Toinen oli sellainen, jossa oppilaan tuli muistaa, kuinka paljon oikokulma on asteina. Peruslaskutoimitusten hallinnassa ei siis näytä tapahtuneen muutosta ainakaan viimeisten vuosien aikana.
Näyttää myös siltä, että heikoimmat oppilaat suoriutuvat tehtävistä selvästi heikommin kuin aikaisemmin. Näissä tehtävien ratkaisemisessa oleellisena osana on hyvä luetun ymmärtäminen. Pitkien sanallisten tehtävien osaaminen näyttää heikentyneen, vaikka lähtökohtaisesti tehtävän ratkaisemiseen olisivat riittäneet peruslaskutoimitukset.
Oppilaiden kyky ratkaista tehtäviä ei siis välttämättä ole heikentynyt, vaan syynä näyttää olevan joko matematiikan tarkkaan kieleen liittyvä ongelma tai laiskuus/ kielitaidon puute pidemmissä sanallisissa tehtävissä.
Kolmas mekanismi liittyi selkeästi testaamisessa käytettyyn mediaan. Osassa tehtävistä kaikissa arvosanaluokissa osattiin selvästi heikommin digitaalisessa testissä kuin paperi-kynätestissä.
Miksi oppilaat menestyivät digitaalisissa arviointitehtävissä huonommin kuin sellaisissa, joissa sai käyttää kynää ja paperia?
Yksi ilmeinen ero paperi-kynä-kokeisiin nähden on, että oppilaat eivät halunneet vastata tai vaivautuneet kirjoittamaan laskutoimituksia digitaaliselle alustalle. Kun tehtävässä sai kaksi pistettä, toisen oikeasta vastauksesta tai toisen ”perustelusta” eli itse laskutoimituksesta, aiempaa selvästi suu-
rempi osa hyvistäkään oppilaista ei halunnut antaa näitä perusteluja. Laskut tehtiin varmasti paperille, mutta niitä ei haluttu muuttaa digitaaliseen muotoon.
Toinen mekanismi ilmeni tehtävässä, jossa piti laskea neliön sisään mahtuvien kolmioiden määrä. Jopa osa parhaista oppilaista arvioi kolmioiden määrän puolet pienemmäksi kuin mikä oikea vastaus oli. Tehtävä oli tyypiltään sellainen, että paperikynä-koe helpotti vastauksen järkevyyden tarkistamisen, ellei peräti mahdollistanut koko tehtävän ratkaisemisen pelkästään piirtämällä. Digitaalinen alusta ei ollut tähän hyvä työkalu.
Millä tavalla lukutaidon heikentyminen näkyy matematiikan testituloksissa?
Heikoimmat oppilaat eivät näytä enää hallitsevan matematiikalle tyypillistä omaa kieltä tai ylipäänsä tarkkaa kieltä. Esimerkiksi termit tahko, piiri, tilavuus, korkeus, funktio tai jaollinen saattavat olla hakusessa, samoin kuin tasokuvioiden kappalemuodot. Sanallisissa tehtävissä ei jakseta lukea lausetta pidempään. Mitä enemmän on tekstiä, sitä todennäköisempää on, että tekstissä
tulee eteen sanoja, joita ei arkikielessä esiinny. Pitää laskea ”todennäköisyys” jollekin tai ”pinta-ala” kun tiedetään ”neliömetri”.
Suomen kieli on köyhtymään päin, kun kirjallisuutta ei enää juuri harrasteta.
Juuri julkaistussa 3. luokan raportissa (Ukkola & Metsämuuronen, 2023) havaittiin, että huoltajien koulutustaustasta riippumatta lukuharrastus oli selkeässä yhteydessä myös matematiikan osaamiseen.
Hiljattaisessa artikkelissa (Metsämuuronen & Ukkola, 2022) huomattiin, että koulun aloittamisvaiheen heikkoa matematiikan osaamisen tasoa selitti selkeimmin puhutun kielen ymmärtämisen heikkous, mikä viittaa muun muassa heikkoon sanavarastoon. Näistä heikosti menestyneistä oppilaista valtaosa ei kuitenkaan ollut maahanmuuttajataustaisia vaan ihan kantasuomalaisia lapsia.
Millaista on laiskistuva lukeminen?
Laiskistuva lukeminen viittaa yhtäältä siihen, että ei ole halua lukea lauseita, tehtäväksi antoja tai itse tehtäviä loppuun. ”Kolmesta jaollisesta” tulee helposti ”kolme”. Vaikea sana ohitetaan tai se sekoittaa pakan pahasti, eikä oppilas ymmärrä enää mitään muutakaan tekstistä.
Tämä voi viitata lukemisharrastuksen hiipumiseen erityisesti pojilla. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Tällaisissa tilanteissa en oikeastaan näe muuta ratkaisua kuin ”pakotettu” lukeminen koulun yhtey-
dessä tai ehkä lukemisen pelillistäminen. Esimerkkinä on Jyväskylän yliopistossa kehitetty Tokapeli.
Onko meille syntymässä ryhmiä, joiden heikko matemaattinen osaaminen alkaa tuottaa arjen ongelmia?
Tämä on ilmeistä, mikäli emme saa kehityskulkua katkaistua. Jos kansalainen ei ymmärrä esimerkiksi prosenttilaskuja ja niiden taustalla olevaa logiikkaa, miten hän voisi ymmärtää pankissa lainaa hakiessaan erilaisten korkoprosenttien vaikutusta omaan budjettiinsa? Tai miten hän pystyy pitämään huolta raha-asioistaan?
Avuksi tietenkin tulevat tekoäly ja algoritmit, mutta kyllä ihmisestä huokuu sivistymättömyys, jos hän ei mitään ymmärrä ilman tekoälyä. Karvin aineistojen perusteella osaamisen taso on laskenut vuodesta 1998, jolloin teimme ensimmäisen matematiikan arvioinnin, niin paljon, että jos heikon osaamisen rajana pidetään vuoden
1998 ”heikkoa” osaamista, vuonna 2021 näitä heikkoja oppilaita oli kaksi kertaa enemmän kuin 1998.
Tällaisella muutoksella on epäilemättä kansallistakin merkitystä: Yhä useampi kansalainen on matemaattisesti ”heikkotasoinen”. Jos tätä kehityskulkua ei katkaista tehokkaasti, olemme aivan uudenlaisten haasteiden edessä.
Miten alakoulun opettajat voisivat ehkäistä matematiikan oppimisessa ilmenevien ongelmien syntymistä?
Matemaattisiin haasteisiin on puututtava mahdollisimman varhain ennen kuin ero heikosti menestyvien ja keskitasoisten oppilaiden välillä kasvaa liian suureksi. Yläluokilla asiaan puuttuminen on jo myöhäistä. Niinpä apua on tarjottava viimeistään kolmannen luokan alussa – mieluummin toisen luokan loppuun mennessä.
Syyt alkuopetuksen aikana ilmenevän osaamattomuuden ja kehittymättömyyden taustalla ovat moninaiset. Joillakin oppilailla kyse voi olla dyskalkuliasta, esimerkiksi numeroiden hahmottamisen ongelmista. Tätä ei voi tietää testaamatta.
Matematiikan osaamisen ja oppimisen erityisvaikeuksia pitäisi testata alaluokilla lukihäiriöiden tapaan. Näille oppilaille tarvitaan erityistä tukea.
Joillakin oppilailla kyse voi puolestaan olla kielellisistä ongelmista tai esimerkiksi luki- tai hahmottamishäiriöistä, ja tällöin erityistä apua tarvitaan näillä alueilla. Tässä tietenkin luokanopettajan panos on oleellinen, koska hän opettaa molempia oppiaineita.
Olisi mielekästä lisätä opettajaksi opiskeleville tietoutta erityisopetuksen keinoista, S2-opetuksen erityiskysymyksistä ja tuottaa opettajille helposti käyttöön otettavia diagnostisia välineitä oppilaiden alustavaan seulontaan.
Myös työssä olevat opettajat tarvitsevat näistä aiheista jatkuvaa koulutusta.
Millainen on hyvä matematiikan digitaalinen oppimateriaali?
Hyvä digitaalinen materiaali on oppilasta aktivoivaa ja diagnosoivaa. Siinä olisi parhaimmillaan elementtejä, jotka aistivat, onko edistytty tavoitteisen suuntaisesti, ehkä jopa räätälöidysti niin, että algoritmi tietää tai muistaa, millaisissa asioissa osaamisen puutteita vielä on ja pystyy adaptoitumaan kunkin oppilaan tason mukaisesti.
– Tähän on vielä matkaa, mutta luulen että suunta on tämän suuntainen, Jari Metsämuuronen arvioi.
”Sanallisissa tehtävissä ei jakseta lukea lausetta pidempään. Mitä enemmän on tekstiä, sitä todennäköisempää on, että tekstissä tulee eteen sanoja, joita ei arkikielessä esiinny”.
Lapsia ja nuoria patistetaan liikkumaan, mutta itse oppimisympäristö on usein jäänyt huomiotta. Luokanopettajien on hyvä tietää, missä ja miten motoristen taitojen hallintaa opitaan. Riittäkö se, että on paljon rekvisiittaa ja hienoja liikuntatiloja käytettäväksi?
Tähän kysymykseen vastaa Åbo Akademissa väitellyt kasvatustieteen tohtori Mikaela Svanbäck-Laaksonen.
– Se, että meillä on fyysinen ympäristö, jossa on valikoima liikuntavälineitä lasten käytettävissä, ei välttämättä tarkoita, että he ovat fyysisesti aktiivisia. Sosiaalinen oppimisympäristö tarvitsee myös tukea luokanopettajien rohkaisun ja kannustuksen kautta.
Tutkija kehottaakin opettajia itsetutkiskeluun.
– Tarkastele omaa työtäsi ja lähestymistapaasi liikkumiseen. Usein luulet olevasi sallivampi kuin todellisuudessa olet. Yritä sisällyttää liikettä eri tilanteisiin ja integroida liikettä uusiin aiheisiin, Svanbäck-Laaksonen painottaa.
Alakouluiässä motoristen taitojen osalta ollaan jo pitkällä, sillä perusta taotaan ennen kouluikää.
– Päiväkotien oppimisympäristöt vaikuttavat suurelta osin lasten mahdollisuuksiin kehittää monipuolisia liikkumistaitoja. Tutkituissa päiväkodeissa pedagogit olettivat aluksi, että päiväkodin oppimisympäristö oli salliva ja lapsilla on laajat mahdollisuudet liikkua.
Järjestelmällinen työ päiväkotioppimisympäristön olosuhteiden kartoittamiseksi ja kriittiseksi reflektoimiseksi kuitenkin osoitti, että mahdollisuudet sen kehittämiseen olivat yllättävän suuret.
– Tärkeä tutkimustulos on se, että hyvä motoristen perustaitojen tuntemus on erittäin tärkeää. Kun tutkimukseen osallistuneet opettajat saivat
VÄITÖSKIRJA
SISÄLTÄÄ KOLME
OSATUTKIMUSTA
JA KOKOELMAN
n Teoreettinen viitekehys perustuu sosiokulttuuriseen ja dynaamiseen systeemiteoriaan
n Ensisijaisia tiedonkeruumenetelmiä ovat videohavainnot, kenttämuistiinpanot ja haastattelut
n Väitöstutkimukseen voi tutustua verkko-osoitteessa: https://www.doria.fi/ handle/10024/186036?locale=lfi
lisää tietoa, heidän lähestymis- ja työskentelytapansa muuttuivat, kertoo Svanbäck-Laaksonen.
Tuore kasvatustieteen tohtori muistuttaa, että puhumme paljon lasten tasapaino- ja liikkumistaitojen tukemisesta, mutta lasten käsittelytaidot unohdetaan.
– Se ei ehkä ollut niin yllättävää, mutta kävi selväksi, että meidän on todella tehtävä töitä käsittelytaitojen tukemiseksi. Alussa, kun aloitimme tämän projektin, opettajien piti täyttää itsearviointilomake, jossa kävi ilmi, että he pitivät itseään erittäin sallivina ja lapsilla oli mahdollisuus harjoitella erilaisia taitoja sisätiloissa.
Mutta projektin puolivälissä opettajat tarkastelivat kriittisesti omaa toimintaansa ja huomasivat, etteivät olleet niin sallivia kuin luulivat.
– Tämän tutkimuksen tuloksia on myös syytä levittää varhaiskasvatuksen henkilökunnalle. Varhaiskasvatuksen opettajat voivat hyötyä suhteellisen vähin resurssein – lapset voivat olla fyysisesti aktiivisempia sisätiloissa harjoittamalla keskeisiä motorisia perustaitoja, summaa Svanbäck-Laaksonen.
■✓
RuokaTutkan maksuttomat koulutuswebinaarit jatkuvat.
Tule mukaan ruokatutka.fi/webinaarit
■✓
RuokaTutka-lähettilään pitämä etäoppitunti on toiminnallinen ja oivaltava.
Oppitunnit tilattavissa ruokatutka.fi/lahettilas
→ Esikouluun ja 1.–3.-luokkalaisille
Aistit ja perusmaut
→ 4.– 6.-luokkalaisille Kouluruokamatkalla
■✓
RuokaTutkan digitunneilla pääset ryhmäsi kanssa tutustumaan ruuan parissa työskenteleviin ammattilaisiin ja kurkistamaan heidän päiväänsä.
Onko koulujen tulevaisuus keskitetyissä jättiperuskouluissa? Entä vähennetäänkö tulevina vuosina pieniä kouluja entisestään? Onko suurissa kouluissa enemmän hyviä puolia kuin pienissä kouluissa? Esimerkiksi näitä kysymyksiä on nostettu esiin, kun on käyty keskustelua kouluista. Ajankohtaisuudestaan huolimatta keskustelussa vaikuttavat tulevan esiin tutkimusperusteisia näkökulmia useammin esimerkiksi kaupunginosa- tai kyläuskollisuuteen perustuvat näkökulmat.
– Siinä, että keskitetäänkö vai pidetäänkö hajallaan, on häiritsevintä, jos keskustelusta puuttuu kokonaan koulukoon merkitys oppilaalle. Perusteettomat väitteet suuremman koulukoon tuomista tilakustannusten säästöistä eivät saisi hallita keskustelua, sanoo rakentamistalouden ja -tuotannon yliopettaja Jussi Savolainen Tampereen ammattikorkeakoulusta (TAMK).
Yli 700 oppilaan koulujen määrä on kasvanut 2000-luvulla, ja niitä on eniten suurissa kaupungeissa, joihin väestö keskittyy. Tilastokeskuksen mukaan kymmenessä vuodessa yhtenäiskoulujen osuus peruskouluista on kasvanut. Samaan aikaan koulujen koko on kasvanut, kun oppilaille on haluttu tarjota yhtenäinen koulupolku. Suurissa yksiköissä oppilas
voi käydä samalla pihalla tai jopa samassa rakennuksessa koko kouluaikansa. Esiopetuksen siirto alaluokkien yhteyteen on tästä uusin askel.
Suuret yksiköt on nähty usein kustannustehokkaammiksi kuin pienet yksiköt. Savolaisen mukaan taustalta löytyy vuonna 2012 annettu ja sittemmin saatavilta poistettu Opetushallituksen ohje. Tämän mukaan suuremmissa kouluissa myös ryhmäkoot ovat suurempia, ja näin saavutetaan parempi tilatehokkuus ja pienemmät oppilaskohtaiset tilakustannukset.
Suuressa voidaan maksaa seinistä
Koulujen koosta puhuttaessa voidaan puhua sekä oppilasmäärästä että rakennuskoosta. Usein nämä liittyvät olennaisesti yhteen. Kouluissa voidaan kuitenkin käyttää tilaa monella tapaa.
Rakentamistalouden ja pedagogiikan tutkijoiden viime maaliskuussa julkaisema artikkeli tarkasteli peruskoulujen koon vaikutusta tilan tehokkaaseen käyttöön.
Aineiston perusteella hyvin suurissa kouluissa on keskimäärin enemmän tilaa oppilasta kohden kuin keskikokoisissa tai pienissä kouluissa. Hyvin suurten koulujen tilatehokkuus on keskimäärin alempi kuin pienemmissä kouluissa, tosin
tilatehokkuudessa on suurta hajontaa. – Kuuluu puhetta, että säästetään seinistä, jotta voidaan satsata opetukseen. Halusimme nähdä, voidaanko tästä säästää isompia kouluja rakentamalla. Isoissa yksiköissä näyttäisi keskimäärin menevän enemmän rahaa tiloihin oppilasta kohden, ja tämä saattaa olla opetuksen resursseista pois, Savolainen sanoo.
Tutkijat arvelevat syyn voivan liittyä siihen, että suuret koulut ovat paljon monimutkaisempia kokonaisuuksia kuin pienet koulut. Tilojen tyhjäkäyttö voi tällöin lisääntyä, sillä lukujärjestyksen suunnittelu on isossa koulussa haastavampaa.
Savolaisen mukaan myöskään suunnitteluvaiheessa ei aina osata huomioida tilojen tehokasta käyttöä.
– Suurempi rakennus on kalliimpi rakentaa ja ylläpitää.
Hänen mukaansa opettajia tulisi kuunnella tässä asiassa.
– Opettajilla tulisi olla oikeus ottaa kantaa siihen, mistä
maksetaan ja mistä säästetään. Tämä koskee niin koulun kokoa kuin varusteluakin. Myös käytävätilojen, kirjastojen tai auditorioiden käyttöä kannattaisi tarkastella kriittisemmin.
– Koulun koko on kuitenkin myös symboliasia. Esimerkiksi kuihtuvassa kylässä voidaan rakentaa suuri koulu, jotta näytetään, että pystytään kokoamaan oppilaita tähän, Savolainen sanoo.
Kunnat saattavat hakea suurien koulujen kohdalla säästöjä myös muista opetuksen järjestelyistä. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi toteaa kuitenkin maaseutu- ja saaristoalueiden kouluverkkoa koskevassa raportissaan, että esimerkiksi koulukuljetusten vuoksi pienten koulujen lakkauttamisista syntyneet säästöt ovat olleet odotettua vaatimattomampia.
Koko vaikuttaa oppilaiden
hyvinvointiin
Kansainvälisten tutkimusten perusteella koulujen koolla näyttää olevan vaikutusta oppilaiden turvallisuuteen, hyvinvointiin ja osallisuuden kokemukseen. Opetushallitus toteaa verkkosivuillaan, että turvallisuustavoitteet on yksinkertaisinta saavuttaa pienissä yksiköissä. Häiriökäyttäytyminen ja väkivallan uhka ovat suurissa kouluissa todennäköi-
sempiä ainakin murrosikäisten kohdalla. Tulokset eivät ole kuitenkaan täysin yksiselitteisiä oppilaan hyvinvoinnin kannalta, sillä hyvin pienissä kouluissa syrjäytymisriski kasvaa, jos oppilaalle ei löydy kavereita. Karvi toteaa, että isommissa kouluissa on usein helpompi järjestää oppilashuolto nykyisten normien mukaisesti.
Esimerkiksi kyläkouluja ja koulujen lakkauttamisen vaikutuksia tutkineet Outi Autti ja Eeva Kaisa Hyry-Beihammer ovat havainneet, että suuren koulun tilajärjestelyt olivat organisoidumpia ja välituntipihan valvonta näkyvämpää kuin pienessä kyläkoulussa. Kyläkoulussa taas pyrittiin säilyttämään enemmän me-henkeä. Pieni koulu mahdollistaa yksilöllisen opetuksen ja kohtaamisen, toisaalta hyvin pienet koulut voivat jäädä erilleen muista.
Myös koulun koon yhteydet lasten ja nuorten osaamiseen ovat tutkimusten perusteella ristiriitaiset. Vuonna 2007 julkaistun Sitran tutkimuksen mukaan keskiarvot nousivat koulun koon kasvaessa. Tämä kehitys kuitenkin kääntyi 600 oppilaan koulujen kohdalla, sillä silloin keskiarvot alkoivat laskea. Toisissa tutkimuksissa on havaittu, ettei koulun tai luokan koolla ole yhteyttä osaamiseen.
Koulut ovat yksilöllisiä, ja oppimistuloksiin ja koulujen työrauhaan vaikuttavat monet muutkin asiat, kuten oppilaiden taustat. Myös eri maiden koulujärjestelmät voivat olla hyvinkin erilaisia, siksi
kaikkia kansainvälisiä tuloksia ei voi aina soveltaa suoraan Suomeen.
– Enemmän vaikuttaa se, miten opettajat toimivat kouluissa ja hyödyntävät oppimisympäristöä. Suuremmat yhteisöt ovat kuitenkin monimutkaisempia. Hyvä työyhteisö kannattelee, mutta ongelmat voivat vaikuttaa koko yhteisöön, Savolainen pohtii.
Move!-mittauksissa on tullut esille lasten heikko fyysinen kunto. Noin 40 prosentilla lapsista ja nuorista toimintakyky on tasolla, jolloin voi ilmetä vaikeuksia jaksaa arjessa. Tässä yhteydessä on mainittu selityksenä maaseudulla asuvien pitkät matkat kouluihin, jolloin heidän pitää istua koulumatkojen aikana pitkiä aikoja autossa.
Suurempien koulujen rakentaminen keskitetysti on edistänyt tätä koulukuljetuksiin liittyvää kehitystä. Alakoulut ovat kuitenkin useammin kooltaan pieniä yksiköitä, kun taas yläkouluoppilaat on usein koottu yhteen suureen kouluun.
Jussi Savolainen on ohjannut monien oppimisympäristöjen suunnittelua. Kouluja suunniteltaessa on mietittävä, että koulun alueelle, kouluun sisälle ja luokkahuoneeseen saapuminen järjestetään siten, että se sujuu mahdollisimman sujuvasti. Nämä arjen ratkaisut vaikuttavat siihen, miltä suuri tai pieni koulu kokonaisuutena vaikuttaa ja kuinka toimivaa koulun arki on.
Koulukysymys pysyy ikäluokkien pienenemisen takia ajankohtaisena jatkossakin. Suomen peruskouluista on lakkautettu 55 prosenttia vuosina 1990–2020. Opetushallituksen Perusopetuksen ja kouluverkon tulevaisuudennäkymiä -raportin mukaan ikäluokkien pieneneminen vaikuttaa kouluverkostoon jatkossa laajasti. Koulujen koko kasvaa ja määrä laskee lähes puoleen nykyisestä, jos kehitys jatkuu samanlaisena kuin tähän asti.
Koulukeskustelussa nostetaan usein esille ääripäät eli yli tuhannen oppilaan peruskoulut ja toisaalta pienet kyläkoulut. Näiden vertaaminen toisiinsa on vaikeaa. Onkin hyvä huomata, että Opetushallituksen mukaan koulujen keskimääräinen koko on nykyisin noin 230 oppilasta.
Jyrkimmässä arviossa koulujen keskimääräinen koko nousisi 336 oppilaaseen vuoteen 2040 mennessä. Keskimääräisen koon ympärille mahtuu kuitenkin monen kokoista ja näköistä koulua.
”Koulun koon yhteydet lasten ja nuorten osaamiseen ovat tutkimusten perusteella ristiriitaiset.”
Meidän kylältämme lähti kauppa, kun olin alakouluiässä. Se oli Liisan kauppa, keltainen pieni puutalo. Liisalla oli asunto samassa talossa. Nurkassa kylmäkaapin vieressä ollut pieni ovi asuntoon oli joskus auki, ja kurkkasin ihan vähän sisään. Kylällä ei ole ollut kauppaa vuosikymmeniin. Nyt kauppaan ajellaan kaupungin peltomarkettiin 70 kilometrin päähän. Kouluja alueelta on lähtenyt kolme, yksi pikkuinen sinnittelee edelleen kuin ihmeen kaupalla. Ei kauppaa, ei koulua – ei lapsia. Ei tulevaisuutta, ei palveluita. Yhteiskunta tarvitsee säästöjä. Päättäjien raavittua numeroiden äärellä päätään tultiin siihen tulokseen, että lakkauttamalla kouluja säästetään tilakustannuksista ja suurentamalla ryhmiä henkilökuntamenoista. Tästä on seurannut kolmekymmentä vuotta kestänyt lakkautusbuumi, jossa on suljettu kannattamattomia kouluja alueilla, joilta lapset ovat loppuneet sekä säästöjen varjolla elinvoimaisia pienempiä kouluja, jotta lapset saadaan kaikki pakatuksi suuriin koulukeskuksiin.
Ei ole edes huvittavaa, että nämä säästöt ovat olleet varsin nimellisiä ja kustannukset oppilasta kohden ovat jopa nousseet. Suljettu koulu vie lisäksi mennessään paljon muutakin kuin tilat opetukselta. Perheet suuntaavat kohti asutuskeskuksia lähemmäs koulua, ja pienillä paikkakunnilla viimeinen sammuttaa valot.
Sain itse etuoikeuden kasvaa opettajaksi pienissä kouluissa, joissa tunsin kaikki oppilaat nimeltä ja käytävällä kulkiessani saatoin jutella luontevasti kaikkien lasten kanssa. Uusien suurten oppilaitosten sisältä upeat tilat aiheuttivat toisinaan pienen kateuden pistoksen miettiessäni, miksi meillä koko luokassa on tasan kaksi pistorasiaa. Sitten ajattelin pieniä ekaluokkalaisiani talvisaappaissaan jopa kahden tuhannen muun ihmisen keskelle, ja olin onnellinen, että meillä siinä oli kaikilla toinen toisemme.
Perheet ovat nykyään melko eristäytyneitä yksikköjä, joissa yhteisö ympärillä on pieni. Myös perheiden tukiverkot ovat entistä ohuempia. Säästöjä tarkastellaan usein kovin lyhytjänteisesti, eivätkä esimerkiksi vaikutukset lasten ja nuorten mielenterveyttä tukevien palveluiden tarpeeseen näy välittömästi. Silti
UNNA HALLA
Kirjoittaja on Rovaniemeltä lähtenyt ja Helsinkiin päätynyt luokanopettaja, maailmankansalainen ja HUMLO:n hallituksen puheenjohtaja, joka kirjoittaa blogia koulumaailmasta ja matkailusta.
me suurennamme yksiköitä, luokkakokoja, tiloja. Pienennämme henkilökunnan määrää, tuen määrää, palveluita. Yritämme olla ajattelematta laskua, jonka maksupäivä saattoi jo erääntyä. Viimeaikaiset tutkimukset sekä oppimistulosten että kouluhyvinvoinnin laskusta ovat antaneet meille kaikille ajattelemisen aihetta.
Juuri nyt tarvitsemme entistä enemmän niin lasten kuin perheidenkin henkilökohtaista kohtaamista, emme suurempia ja hienompia tiloja, joissa on entistä enemmän lapsia ja vähemmän aikuisia.
Tarvitsemme lähikaupan Liisan, jonka muistaa vielä vuosikymmenten päästäkin. Tarvitsemme ympärillemme ihmisen kokoisia asioita.
Koulutusteknologian hyötyjä korostetaan liikaa tutkimuksissa. Negatiivisia tutkimustuloksia voi olla vaikea saada julkaistuksi.
Voivatko positiiviset tutkimustulokset ja johtopäätökset olla ongelma? Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen apulaisprofessori Pekka Mertalan mukaan vastaus on kyllä.
– Koulutusteknologiatutkimusten johtopäätöksissä korostetaan toisinaan laitteiden ja sovellusten pedagogisia hyötyjä ja mahdollisuuksia, vaikka artikkelissa esitetyt tulokset eivät näitä tulkintoja tukisi, Mertala huomauttaa.
Hän analysoi kollegoineen 200:n paljon viitatun koulutusteknologia-alan tutkimusartikkelin piirteitä, esimerkiksi sitä, missä ja miten tutkimus oli tehty ja millaisia tuloksia siinä raportoitiin. Merkittävä osa artikkeleista raportoi positiivisia tuloksia, joissa aineisto vahvisti tutkijan laatiman hypoteesin. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta hypoteesina oli, että teknologiasta on jonkinlaista hyötyä oppimiselle.
Mertalan mukaan tulos kertoo niin sanotusta positiivisuusvinoumasta (po-
sitive bias). Yleisellä tasolla positiivisuusvinouma tarkoittaa sitä, että tiedelehdet haluavat julkaista artikkeleita, joissa tulokset ovat tilastollisesti merkittäviä, koska niitä pidetään kiinnostavina ja niihin viitataan keskimääräisesti paljon.
– Tämä ohjaa tutkimusasetelmia ja analyysien toteuttamista ja osaltaan kaventaa saatavilla olevan tutkimustiedon kirjoa, koska negatiivisia tuloksia on vaikea saada julkaistua, Mertala toteaa.
Koulutusteknologiatutkimuksella on lisäksi oma positiivisuusvinoumansa.
– Esimerkiksi alan peruskäsitteisiin, kuten teknologiatuettu oppiminen, on sisäänkirjoitettuna ajatus, että teknologia lähtökohtaisesti hyödyttää oppimista, Mertala kertoo. Positiivisia tuloksia raportoivien tutkimusten korostuminen aineistossa oli täten odotettava ja looginen havainto.
Mutta mitä tapahtuu, jos tulokset eivät ole linjassa odotetun positiivisen hypo-
teesin kanssa?
Toisessa tutkimuksessaan Mertala havaitsi koulutusteknologia-artikkelien johtopäätöksissä korostettavan laitteiden ja sovellusten pedagogisia hyötyjä ja mahdollisuuksia, vaikka artikkelissa esitetyt tulokset eivät moisia tulkintoja olisi tukeneet.
Esimerkiksi yhdessä artikkelissa tarkasteltiin iPadien ja oppimispelien hyötyjä alle kouluikäisten lasten oppimiselle. Tulosten mukaan laitteet eivät auttaneet suurinta osaa lapsia oppimisessa lainkaan. Tutkija kuitenkin totesi johtopäätöksissä, ettei hän ole missään nimessä iPad-vastainen ja uskoo iPadeilla olevan verraton potentiaali tehokkaina oppimisvälineinä.
– Tällaista kieltä odottaisi löytävänsä tutkimusjulkaisujen sijaan teknologiafirmojen markkinointimateriaaleista, Mertala toteaa ja muistuttaa, ettei tutkimuksen tehtävä ole herättää katteettomia odotuksia.
Luokanopettaja ja ympäristökasvattaja Johanna Sahila rohkaisee jokaista opettajaa tarjoilemaan oppilaille luontokokemuksia.
Ympäristökasvatusta ei voi tehdä väärin.
Sahilan luokassa Janakkalan Tervakosken koululla seurataan lintuja talviruokinnalla, havainnoidaan ja tutkitaan luontoa, retkeillään ja kierrätetään. Sahilan mukaan luonto on avoin kirja, joka opettaa oppikirjoja paremmin. On vain uskallettava astua luokasta ulos.
– Oppilaille kaikki luontokontaktit, niin pienet kuin suuretkin, ovat tärkeitä.
Kokemusten kautta tulee tarve tietää ja välittää. Samalla opimme hahmottamaan, että olemme osa suurempaa kokonaisuutta ja teoillamme on merkitys, Sahila kertoo. Kokenut ulko-opettaja antaa hyvän vinkin, miten oppilaat usein malttavat keskittyä opiskeluun luonnon keskellä.
– Sopivan aukion voi muuttaa helposti opiskelutilaksi rajaamalla alueen muutamalla
köydellä lähipuihin. Köydet luovat tilan ja saavat oppilaat rauhoittumaan asian äärelle. – Eräs oppilas tokaisikin kerran, että ”tää on ihan kuin luokassa, mutta paljon kivempaa.”
Luontosuhde ja ympäristökasvatus ovat Sahilan toiminnan
ytimessä työssä ja vapaa-ajalla. Sahilan kiinnostus luontoon syttyi jo nuorena. Turengissa kerrostalossa asuva tyttö pääsi kolmevuotiaana lomalla maatilalle hoitamaan lampaita, jossa Rosberg-niminen lammas ja varhaiset luontokokemukset sytyttivät vahvan luontoyhteyden.
– Lapsena sain usein olla serkun luona maalla. Vietimme paljon aikaa luonnossa, ke-
räsimme kukkia, ihmettelimme perhosia ja nukuimme öitä teltassa mikä oli tärkeä juttu.
Sahilan lukioaikoina lukema eläinten tunne-elämästä kertova, Kun norsut itkevät -kirja teki syvän vaikutuksen. – Psykologian opettaja väitti, että eläimillä ei ole tunteita, ja minä suutuin hänelle. Silloin oivalsin, että haluan pitää eläinten ja luonnon puolia, Sahila kertoo.
Uteliaan tytön matka aktiivisesti luontotoimijaksi alkoi Hämeenlinnan OKL:n ympäristötiedon sivuaineopintojen ja luontokerho Kuukkelin myötä. Kerhon linturetkillä mukana ollut biologian ja maantieteen lehtori Martti
Raekunnas johdatti innostuksellaan ja tietämyksellään nuoren naisen lintujen pariin, jotka ovat vieläkin eniten sydäntä lähellä. Opiskelujen jälkeen Sahila aloitti aktiivisen toiminnan Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksessä sekä Birdlifessä.
Johannan aviomies, luokanopettaja Mikko Sahila, on myös kiinnostunut luonnonsuojelusta ja ympäristökasvatuksesta.
Sahilat aloittivatkin yhdessä
vuonna 2010 Janakkalan luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen kanssa Laurinmäen museoalueella kesäisen lastentapahtuman, jossa on toiminnallisia pajoja ja ympäristökasvatusta kaikenikäisille.
Muutaman kymmenen hengen tilaisuudesta on kasvanut vuosittain yli kolmesataa henkeä keräävä tapahtuma, jonka vetonaulana vuodesta toiseen on pariskunnan suunnittelema ja toteuttama luontoaiheinen näytelmä.
Ympäristökasvattajaksi
Johanna Sahila lähti opiskelemaan kolmannen lapsen hoitovapaan jälkeen. Pian koulutuksen käytyään hänelle tarjottiin paikkaa Vuokon luonnonsuojelusäätiöltä.
– Kysyin varovasti virkavapaata rehtorilta ympäristökas-
vattajana työskentelyyn. Hän tokaisi, että on opettajia kirjaesittelijöinäkin, että miksikäs ei, jos hankit itse sijaisen.
Sahila pääsi tekemään rakastamaansa työtä kahden vuoden ajan kolmen kunnan alueella Etelä-Hämeessä. Innostava ja taitava luontokasvattaja sai hyvää palautetta kursseille osallistuneilta opettajilta ja luokkien luontokoulupäivät varattiin hetkessä loppuun.
Viimeinen luontokoulujakso oli viime syksynä, jonka jälkeen Sahila palasi kokopäiväiseksi luokanopettajaksi Tervakosken kouluun.
Luontoon lähdettäessä kiire ja tehokkuus on syytä unohtaa, sillä usein pienimmät asiat ovat merkityksellisimpiä. Kannattaa antaa tilaa eri aisteille: miltä metsä tuntuu, tuoksuu ja kuulostaa.
– Kun metsässä havaitaan yksikin lintu, se on jo tärkeä tieto siitä, että olemme osa
isompaa kokonaisuutta, Sahila neuvoo.
– Vahva ja mieleenpainuva kokemus voi olla esimerkiksi lämpimänä kevätpäivänä kenkien riisuminen ja kävely paljain jaloin sammalmatolla. Luontokouluun tullessaan opettajat usein epäilevät, että he eivät ole tarpeeksi taitavia. Sahila rohkaisee opettajia astumaan ulos luokasta ja asettumaan lapsen vierelle. Ei tarvitse tietää, riittää että innostuu ja ihmettelee.
– Pientä asiaa voi paisuttaa kokonaiseksi tutkimukseksi. Ensiksi löytyy vaikka muurahainen. Havainnoinnin jälkeen voi jatkaa miettimällä mitä se tekee? Mistä me löysimme sen? Miksi se oli juuri siellä missä se oli? Miksi se hyökkää jonkun kimppuun?
– Näin yhdestä tulee yksilö ja luonnolle tulee merkitys. Silloin luomme luontosuhdetta, emme pelkästään havainnoi, vaan olemme ympäristökasvatuksen ytimessä.
Sahilaa kuunnellessa ei voi olla innostumatta luonnonsuo-
jelun ja ympäristökasvatuksen merkityksestä maailmaa muuttavana voimana. Aktiivisella luokanopettajalla on tälläkin hetkellä monta uutta projektia työn alla ympäristökasvatuksen ja luonnonsuojelun saralla. Työ tärkeän asian puolesta jatkuu.
TALVI
Talviruokinnan järjestäminen linnuille ja pihabongaus tammikuussa (birdlife.fi)
Lumitutkimukset ja sääseuranta (talviseuranta.fi)
KEVÄT
Kevätseuranta (kevatseuranta.fi)
Lasten lintuviikko toukokuussa (birdlife.fi)
SYKSY
Erilaiset havaintotutkimukset syksyisen luonnon muuttumisesta
Kuvataidetta luonnossa, väriympyrän kerääminen lehdistä, mandalat luontoon
Haltian näyttelyissä on Suomen luonto tuntureilta ulkosaaristoon. Ulkona odottavat Nuuksion järviylängön ihmeet. Tuo luokkasi oppimaan ja innostumaan luonnosta 1-5 tunnin ohjelmiimme!
Varaukset: koululaiset@haltia.com
Lisätiedot: haltia.com/luontokoulu
Suomen luontokeskus Haltia on portti Nuuksion kansallispuistoon, Espoossa
”Luonto on avoin kirja, joka opettaa oppikirjoja paremmin”.
Uudet hyvinvointialueet koskevat sote-alueiden lisäksi lähes jokaista suomalaiskoulua. Muutokset näkyvät erityisesti oppilashuollossa. Uudistusta on seurattu huolellisesti koulukuraattorien toimesta ja uudistukset herättävät monia kysymyksiä. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjät ottavat uudet opiskeluhuoltosuunnitelmat käyttöön elokuussa 2023.
Oppilashuollon toimissa ollaan hyvinvointialueilla eri vaiheissa.
– Monilla alueilla oppilashuollon työntekijöille on viestitty, että siirtyminen halutaan järjestää mahdollisimman pienin muutoksin ja että perustehtävät eivät tule muuttumaan, kertoo Koulukuraattorit ry:n (Skolkuratorer rf.) puheenjohtaja Jaana
Kähkönen.
Avoimia kysymyksiä on vakuutteluista huolimatta vielä paljon.
– Sosiaali- ja terveysvaliokunta linjasi kesäkuussa 2021, että palvelutarpeen arviointien tekemisestä päätetään hyvinvointialueilla. Sivistysvaliokunta ohjeisti puolestaan joulukuussa 2021, ettei kuraattorin työhön kuulu päätöksenteko. Nämä ratkaisut koetaan luonnollisesti ristiriitaisi-
na, mikä osaltaan aiheuttaa hämmennystä ja epävarmuutta kuraattorien keskuudessa, Kähkönen painottaa.
Lisäksi hän muistuttaa, että tällä hetkellä monilla alueilla ei vielä tiedetä tulevia lähiesihenkilöitä ja monet johtamisen rakenteet ovat työn alla.
– Vaikka samaa työtä tehdään nyt ja jatkossa, on selvää, että toimintatapojen yhteensovittaminen ja kehittäminen tulevat viemään aikaa ja resursseja.
Vuoden 2022 alussa voimaan tullut uudistus määrittää, että sekä perusopetuksessa että toisella asteella tulee olla vähintään yksi kuraattori 670:tä oppilasta kohti ja yksi psykologi 780:tä oppilasta kohti.
– Hienoa, että asiakasmitoitukseen kiinnitetään huomiota, mutta useissa kunnissa ja hyvinvointialueilla on huutava pula koulupsykologeista. Heitä ei ole tälläkään hetkellä riittävästi, niin miten jatkossa käy? Psykologivajeen aiheuttama kuormitus ja muu epävarmuus aiheuttavat työntekijöiden liikkuvuutta ja vaihtuvuutta myös kuraatto-
ripalveluissa, Kähkönen alleviivaa. Kuraattorien osalta uudistus astui voimaan 1.1.2022 ja psykologien osalta vasta 1.8.2023.
– Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen riittämättömät resurssit tulevat hyvin todennäköisesti olemaan haaste pitkälle tulevaisuuteen. Useilla alueilla se tarkoittaa kuraattorien työn näkökulmasta pahoinvoivien lasten ja nuorten kannattelua, eikä oppilaiden ja opiskelijoiden oikeus riittävään terveydenhuoltoon toteudu, ennustaa Kähkönen.
Opettajien ja oppilashuollon välinen yhteistyö ei tämänhetkisen tiedon mukaan tule siis merkittävästi muuttumaan. Tammikuussa syntyi toki tietojensaantiin liittyvä sotku, joka nyt on selvitetty.
– Kuraattoreina toivomme, että yhteistyö jatkuu saumattomasti kuntien ja hyvinvointialueiden välillä ja yhteistyö opettajien kanssa tulee jatkumaan kouluarjessa luontevana osana oppilaiden opiskelua sekä hyvinvoinnin tukemista.
Kähkönen painottaa, että opiskeluhuollon tulee myös tulevaisuudessa toimia osana oppilaitosten arkea ja kuraattorin on oltava kohdattavissa matalalla kynnyksellä kouluissa. – Opiskeluhuollon työntekijöillä on
Kuraattori- ja psykologipalvelut sekä kouluterveydenhuolto järjestetään myös jatkossa ensisijaisesti kouluissa ja oppilaitoksissa lähipalveluna. Näille opetuksen ja koulutuksen järjestäjän tulee tarjota asianmukaiset tilat.
Myös koulu- tai oppilaitoskohtaiset opiskeluhuoltoryhmät ja yksittäisen oppilaan tai opiskelijan tueksi koottavat monialaiset asiantuntijaryhmät jatkavat työtään entiseen tapaan. – Oppilaille, opiskelijoille ja huoltajille vuodenvaihteen muutokset eivät juurikaan näy, vaan suurin ero aiempaan koskee nimenomaisesti opiskeluhuollon suunnitelmien valmistelua. Koulutuksen järjestäjille tulee päätettäväksi esimerkiksi se, miten opiskeluhuoltosuunnitelmassa tarvittavat tiedot kouluilta tai oppilaitoksilta jatkossa kootaan tai miten tätä työtä ohjataan, sanoo opetusneuvos Kristiina Laitinen Opetushallituksesta. Keväällä 2022 alkaneessa perustetyössä on tehty yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Uudistetut opetussuunnitelmien perusteet ja ammatillisen koulutuksen määräys on lisätty ePerusteet-palveluun.
lakisääteisesti nyt ja jatkossakin tarkoitus olla työtilat koululla tai sen välittömässä läheisyydessä, mikä helpottaa yhteydenottoa ja yhteistyötä.
Kuraattorit ry. on valtakunnallisesti nuorten ja perheiden pulssilla sekä aistii arjen ongelmat. Työlistan kärjessä ovat mielenterveysongelmat.
– Lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään ahdistavia asioita ovat muiden muassa ympäristön muutokset, kuten pandemia, sodanuhka ja -pelko, energiakriisi sekä taloudelliset haasteet.
Lisäksi ahdistusta lisäävät sosiaalisesta mediasta koetut paineet, kuten maine, ulkonäkö, suosittuna oleminen ja kiusaaminen.
– Osalla oppilaista on runsaasti eri syistä johtuvia koulupoissaoloja, joita pyritään selvittämään yhdessä oppilaan ja perheen kanssa.
Osassa kuntia toteutetuissa kyselyissä opettajat ovat toivoneet saavansa tukea opiskeluhuollon kuraattoreilta sekä psykologeilta enemmän luokka- ja ryhmätyöskentelyyn sekä työparityöskentelyyn ja yhdessä työskentelyyn opettajan kanssa. Kähkösellä ja Suomen koulukuraattoreilla onkin selvä viesti kaikille luokanopettajille.
– Toivomme opettajille voimia tärkeässä työssä ja toivomme yhteistyön sujuvan hyvin jatkossakin.
Oppilaiden ja opiskelijoiden mielenterveysongelmat sekä niihin liittyvät monet haasteet työllistävät opiskeluhuoltopalveluja paljon. Palveluiden ammattilaiset käyttivät lukuvuonna 2021–2022 merkittävän osan asiakastyöajastaan oppilaiden ja opiskelijoiden mielenterveysongelmiin sekä niihin liittyvään yhteistyöhön, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamasta OPA 2022 -kyselytutkimuksesta.
Alakoulussa opitaan sisäistä yrittäjyyttä ja rahan käyttöä. Opetusta voi toteuttaa eri tavoin, ja apuna on yrityskasvatusta tarjoavia järjestöjä.
Yrittäjyys on yhä yleisempää ja monimuotoisempaa, eikä sitä nähdä vain yhtenä urapolkuna.
– Siksi yrittäjyyskasvatukseenkin kohdistuu aiempaa vähemmän epäluuloja ja vastakkainasettelua, kertoo yrittäjyyskasvatuksen asiantuntija Sanna Clement Talous ja nuoret TAT-järjestöstä.
Alakoulun yrittäjyyskasvatus on viime vuosina kehittynyt ja monipuolistunut. Opettajien käytössä on paljon valmiita pelejä, simulointeja, tehtäviä ja harjoituksia. Koulujen apuna ovat erilaiset järjestöt, jotka toteuttavat työtä käytännössä.
– Toimintamme on opetussuunnitelman mukaista ja haluamme auttaa opettajia harjoittamaan yrittäjyystaitoja arjen koulutyössä. Emme halua tuoda päälle mitään ylimääräistä, koska kiirettä ja työtä on kouluissa ihan tarpeeksi muutenkin. Opettajat myös arvostavat valmiita materiaaleja, jotka innostavat oppilaita, Nuori yrittäjyys ry:n
ohjelmavastaava Antti Karkiainen
Yrittäjyyskasvatus kerryttää etenkin Työelämätaidot ja yrittäjyys -tavoitteeseen kuuluvaa osaamista. Usein opitaan laajemminkin laaja-alaista osaamista sekä eri oppiaineiden sisältötavoitteita. Etenkin yhteiskuntaoppiin soveltuvia aineistoja on runsaasti, mutta lisäksi materiaaleissa
voi olla linkkejä esimerkiksi äidinkieleen, kuvaamataitoon ja matematiikkaan.
– Kaikki materiaalit on integroitu opetussuunnitelmaan ja niihin on tehty ainekohtaisia kytköksiä käyttöönoton helpottamiseksi. Opettajat ovat kaivanneet digimuotoista materiaalia, jota ei tarvitse tulostaa. Kannustan opettajia tutustumaan
materiaaleihin ja ottamaan niitä rohkeasti omaan opetukseen, Clement sanoo. Kumpikaan mainituista järjestöistä ei tavoittele voittoa, ja niiden aineistot ovat käyttäjille maksuttomia. Järjestöissä tehdään jatkuvaa kehitystyötä ja kuunnellaan palautetta tarkasti. Ongelmana on kuitenkin, etteivät opettajat ole välttämättä tietoisia tarjolla olevista, opetusta helpottavista aineistoista.
Esimerkiksi YES-verkostolla on alakouluun sopivaa materiaalia laaja-alaisesta osaamisesta ja Opetushallituksen sivuilla on vinkkejä, tietoa ja linkkejä opettajille. Työelämätaitoja ja sisäistä yrittäjyyttä Clement kertoo, että heidän vahvuutensa on pelillisyys ja elämyksellisyys. Pelin ja leikin kautta voidaan tuoda haastavia ja abstrakteja aiheita ikätasoisesti oppilaiden lähelle ja arkeen.
– Jokaiselle luokalle on tehty oma oppimiskokonaisuus, jota voi käyttää myös soveltaen. Yrittäjyys, työelämätaidot ja oman talouden hallinta ovat koko ajan läpileikkaavina teemoina, hän sanoo.
TAT:n 2. ja 5. luokan materiaalit uusitaan vuoden 2023 aikana. Nuori yrittäjyys ry:llä on valmiina kaikille alakoulun luokille sopivia ohjelmia.
Alakoulun yrittäjyyskasvatuksessa on kyse työelämätaitojen ja oman talouden hallinnan opettelusta esimerkiksi keskustelujen, leikkien ja pelien kautta. Erityisesti sisäisen yrittäjyyden, kuten omien vahvuuksien tunnistamisen ja oma-aloitteisuuden, harjoittelu on tärkeää. Harjoiteltavat taidot liittyvät yrittäjyyden lisäksi rahankäyttöön ja yhteiskunnassa toimimiseen. Alakoulun ylemmille luokille tarkoitettujen materiaalien avulla voi keskittyä myös yritysten rooliin ja rahan kiertoon yhteiskunnassa. Yrittäjyys halutaan näyttää kaikille mahdollisena uravaihtoehtona.
Pikkuyrittäjät-materiaalin avulla voi harjoitella yrityksen perustamista.
– Lapsista on motivoivaa päästä tekemään sellaista, mikä kiinnostaa heitä. Toisaalta he näkevät mahdollisuuden, että tässä voi tienata pari kolikkoakin, Karkiainen kertoo.
Karkiainen rohkaisee toteuttamaan yrittäjyyskasvatusta toiminnallisuuden kautta. Toiminnassa harjoitellaan myös keskustelua, kuuntelua ja yhdessä toimimista. Toiminnallinen työskentely mahdollistaa onnistumisia erilaisille oppilaille.
– Oppilas on toiminnan keskiössä aktiivisena, harjoittelemassa erilaisia taitoja, tutkimassa sisältöjä, kokeilemassa ja välillä myös turvallisesti epäonnistumassa, mikä on tosi olennaista oppimisprosessissa. Yrittäjyyskasvatusta voi toteuttaa monin tavoin ja monien erilaisten ryhmien tarpeita tukien, hän kertoo.
Clementin mukaan yrittäjyyskasvatus voi kuitenkin jäädä opetuksessa syrjään. Koska aihe on osa laaja-alaista osaamista, ei ole erillistä yrittäjyyskasvatusainetta.
Tästä syystä tavoitteita voi ja kannattaa toteuttaa opetuksessa monella tapaa.
Yrittäjyyskasvatuksen toteuttaminen on pitkälti yksittäisten opettajien harteilla. Päätökset Yrityskylään osallistumisesta tehdään kuitenkin kokonaan kuntatasolla ja tämän seurauksena TAT:n Yrityskylä Alakouluun osallistuu 86 prosenttia kuudesluokkalaisista Suomessa. Osa kunnista on myös tehnyt yhteisen päätöksen kaikkien 4.- tai 5.-luokkalaisten osallistumisesta Nuori yrittäjyys ry:n ohjelmiin.
Alakoulujen kuntakohtaisissa opetussuunnitelmissa yrittäjyyskasvatukseen liittyy omien projektien toteuttamista, vanhempien ammatteihin tutustumista sekä yhteistyötä paikallisten yritysten ja yrittäjien kanssa.
– Jos kunta- ja koulutason yrittäjyyskasvatussuunnitelmissa osallistetaan opettajia, tällöin ohjeet eivät tule vain ylhäältä päin. Käytännön työhön vaikuttaa, miten yrittäjyyskasvatukselle on varattu kouluissa aikaa ja miten sitä tuetaan alueellisesti, Sanna Clement sanoo.
Suurissa kaupungeissa voi olla enemmän mahdollisuuksia yrittäjyyskasvatukseen liittyviin vierailuihin. Toisaalta digitaalisuuden lisääntyminen on kuronut umpeen mahdollisuuksiin liittyvää eroa, sillä nykyisin materiaalit ovat verkossa ja opettajillekin on järjestetty etäkoulutusta. Sekä TAT- että Nuori yrittäjyys -järjestöillä on aluetoimintaa eri puolilla Suomea.
Opettajia koulutetaan esimerkiksi vesoissa ja tuetaan verkostoitumisessa ja oppimisympäristön laajentamisessa.
– Mitä enemmän opettajat saavat koulutusta yrittäjyyskasvatuksesta, sitä enemmän sitä myös toteutetaan käytännössä, Karkiainen kertoo viitaten LUT-yliopiston tutkimukseen.
Lapsille sattuu maassamme vuosittain noin 50 anafylaksiaa eli hengenvaarallista allergista reaktiota, jotka vaativat välitöntä ensiapua. Näissä tilanteissa ensiapuna on adrenaliini. Oireina voi olla ihottumaa, turvotusta, verenpaineen laskua, hengenahdistusta tai oksentelua.
Lapsilla anafylaksian aiheuttaa tyypillisimmin ruoka-aine, kuten pähkinät, maito, muna tai vehnä. Yleensä kouluikäisillä riski on jo tiedossa. Oppilas, jolla on anafylaksian riski, kuljettaa mukanaan aina kahta adrenaliiniinjektoria esimerkiksi repussa tai vyölaukussa. Retkillä kannattaa huomioida, että injektorit tulee säilyttää 8–25 plusasteessa.
Turvallisen koulupäivän varmistaminen anafylaksialapselle edellyttää tarkkuutta koko koulun henkilökunnalta ja yhteistyötä kodin kanssa. On hyvä miettiä yhdessä oppilaan huoltajan kanssa, miten turvata ruokailutilanteet. Yleensä varminta on, että oppilaalle on annos omalla nimellä ja tuoteseloste mukana. Ruokien sopivuus kannattaa tuplavarmistaa. Juhlapäiviä, nyyttäreitä ja synttäreitä varten oppilaalla voi olla omat herkut opettajan laatikossa.
Vaikka vanhemmilla on pelkoja anafylaksialapsen koulunkäynnin suhteen, he kokevat yhteistyön koulun kanssa sujuvan erinomaisesti. Kouluissa myös osataan hyvin ennaltaehkäisy, minkä ansiosta moni lapsi välttyy anafylaksialta koko koulupolkunsa ajan.
Vaikka kuinka olisi tarkkana, joskus vahinko pääsee käymään. Yleisin anafylaksian syy koulupäivän aikana ovat keittiöllä sekaisin menneet ruuat. Siksi onkin tärkeää, että opettaja varmistaa ja ruuan mukana on aina tuoteselosteet.
Kun huomataan, että oppilas on syönyt väärää ruokaa, on tärkeää toimia nopeasti ja antaa adrenaliinia. Sen jälkeen soitetaan hätäkeskukseen ja huoltajille. Mikäli adrenaliiniensiapu viivästyy, anafylaksia voi kehittyä niin vaikeaksi, että lapsi tarvitsee tehohoitoa. Jos lapsi saa koulussa allergiaoireita, häntä ei saa päästää mihinkään ilman aikuisen valvontaa.
On hyvä muistaa, että anafylaksialapsille murunenkin voi olla liikaa. Oireita voi esimerkiksi tulla, kun askartelussa käytetään kananmunakennoja.
Jos oireita, kuten ihottuma, hengenahdistus, yskä, oksennus, pyörtyminen, niin pistä adrenaliinia
Ota injektori nyrkkiotteeseen
Poista suojakorkki
Pistä injektori reiden ulkosyrjään ”klick”. Pidä injektori paikoillaan ja laske kymmeneen
Hiero pistoskohtaa
Soita 112
Soita vanhemmille
– Tarkkana pitää olla, mutta tärkeintä on antaa oppilaan olla tasavertainen oppilas omana itsenään, eikä nähdä oppilasta vain anafylaksialapsena, Allergia-, iho- ja astmaliitosta muistutetaan.
Liiton julkaisema Anafylaksialapsi -koulussa löytyy www.allergia.fi/anafylaksia.
Valokuva: Allergia-, iho- ja astmaliitto, Satu Karmavalo Piirroskuva: Allergia-, iho- ja astmaliitto, Kaisa Tuominen
Uskonnonvapaus 100 vuotta – valtaa ja Uskonnonvapaus 100 vuotta – valtaa ja vastuuta 28.3. klo 17 – 19 Tiedekulma, vastuuta 28.3. klo 17 – 19 Tiedekulma, Helsinki & stream Helsinki & stream
Mitä on uskonnonvapaus sen negatiivisessa merkityksessä lapsuuden, nuoruuden ja kasv konteksteissa? Tule kuulemaa ja keskustelemaan kanssamm
Koulutus järjestetään yhteistyössä Suomen ekumeenisen neuvoston ja Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS ry:n kanssa
Webinaari uushenkisyyde Webinaari uushenkisyyde
18.4. klo 17.30 – 19 Zoom- 18.4. klo 17.30 – 19 Zoom-v
Etsijyyttä, enkeleitä, tiktok-ho tarot-kortteja? Tule kuulemaa ja keskustelemaan kanssamm ilmiöistä uushenkisyyden alue
TUHANSIA opettajien työpaikkoja vuosittain
Tsekkaa avoimet paikat osoitteessa kuntarekry.fi
Uusimmasta Rakennetaan rauhaa -materaalistamme löydät
toiminnallisia harjoitteita
hyödynnettäväksi katsomus- ja rauhankasvatuksessa. Tutustu kaikkiin materiaaleihimme ja nappaa ne maksutta käyttöösi
verkkosivujemme osiossa Materiaalit!
Vahva yhteenkuuluvuuden tunne, yhdessä tekemisen taito sekä välittämisen kulttuuri. Näistä ja hersyvästä huumorista rakentuu
Pielaveden Rannankylän koulun hyvä työilmapiiri.
Rannankylän koulussa ahkeroidaan vahvalla ammattitaidolla, mutta ajoittain arkeen suhtaudu taan hurtilla huumorilla. Koulussa on yhdeksän luokanopettajaa, kolme erityisluokanopettajaa, seitsemän koulunkäynninohjaajaa sekä ravitsemistyöntekijä ja laitoshuoltaja. Oppilaita koulussa on noin 140. Mikä on huumorin ja heittäytymisen merkitys yhteisöllisyyden syntymisessä, sitä pohtivat tässä jutussa kuusi opettajaa ja kaksi koulunkäynninohjaajaa.
”Hyvän ilmapiirin rakentumiseen vaikuttaa jokainen omalla asenteellaan. Yhden ihmisen merkitys on suuri sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä.”
”Esimies on avainasemassa yhteisöllisyyden kehittymisessä, sillä hän sanoo viimeisen sanan.
Täällä koulunjohtaja luottaa opettajiinsa, ja heillä on laaja vapaus tehdä työtä omalla tavallaan.”
Koulussa toteutetaan erilaisia tempauksia niin henkilökunnan kesken kuin oppilaidenkin kanssa. Mukaan ei ole pakko lähteä eikä kenellekään aseteta paineita, vaan jokainen saa valita, lähteekö mukaan höpötyksiin.
Myös pienin jekuin piristetään kavereitten päivää.
Koulussa on hauskaa, koska porukka haluaa lähteä yhteisiin höyräyksiin mukaan. Henkilökunta järjestää itse omia teema-
päiviään, ja moni idea on laajentunut OAJ:n paikallisyhdistyksen kautta myös koko kunnan kouluihin ja päiväkoteihin.
Kaikki kukat
saavat kukkia
Opettajilla on usein hyvät työelämätaidot, koska oma työ koostuu suunnittelusta sekä itsensä ja luokan työn johtamisesta. Jokainen voi tarjoutua ottamaan vastuuta jostakin. Työporukassa tarvitaankin aitososiaalisia ihmisiä, jotka huolehtivat, että kaikille tarjotaan mahdollisuus tulla mukaan ideointeihin ja tempauksiin.
Hyvässä työyhteisössä olennaista on toisen hyväksyminen ja erilaisuuden ymmärtäminen. Jokainen tekee työtään omalla tavallaan ja persoonallaan, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä opetustyötä. Onneksi.
Kouluissa opetetaan, että jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi kiireettömästi. Tämä pätee myös työkavereihin. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että tervehditään, kysytään kuulumisia, otetaan työkaverin ajatukset huomioon omassa toiminnassa ja hyödynnetään kunkin vahvuuksia koulun arjessa.
Toisen kunnioittaminen on tärkeää. Opettajat antavat usein positiivista palautetta oppilaille, mutta muistammeko antaa sitä myös kollegoille. Työkavereiden mieltä lämmitti kuulla, kun yksi kertoi saaneensa koulun puolella työkavereilta enemmän positiivista palautetta kuin missään aiemmin. ”Minut on hyväksytty untuvikkona mukaan tasavertaisena työkaverina ihan alusta lähtien. Koskaan ei ole tullut sellainen olo, että mitähän tuokin täällä tekee.”
tehdään tosissaan muttei totisena
Mistä sitten johtuu, että Pielavedellä koulussakin on hauskaa? Osansa on toki savolaisuudella, mutta täytyyhän siinä olla jotain muutakin.
”Työkavereista se johtuu. Ilmapiiri on mukava.”
”Minun oli tarkoitus olla viisi vuotta. Nyt on menossa kolmaskymmenesensimmäinen.”
”Kolme asiaa on pitänyt minut täällä: Yli 20 vuotta Erasmus-työtä, jonka myötä tulee paljon mukavaa yhteistä tekemistä, todella mukava työyhteisö ja ylitunnit, jotka tuovat palkanlisää.”
Esimies on hoksannut sen, että hän yrittää kaikin keinoin saada lisää töitä niitä haluaville esimerkiksi kerhotuntien muodossa.
”Koulussamme tuntien jakaminen ei ole aiheuttanut riitaa. Esimies kysyy vuosittain, minkä verran kukin haluaa tunteja pitää, ja toiveet pyritään mahdollistamaan kunnan budjetin rajoissa.”
Hyvä työilmapiiri näkyy henkilökunnan vähäisessä vaihtuvuudessa ja halussa sitoutua.
”Olin suuren kunnan isossa koulussa, jossa monet opettajat olivat määräaikaisia ja porukka vaihtui joka vuosi. Siellä ei ennättänyt tutustua työkavereihin. Yhteisöllisyyden tunne luo pysyvyyttä ja pysyvyys yhteisöllisyyttä.”
Osansa on myös Pielaveden kunnan henkilöstöpolitiikalla.
Pieni kunta ei ehkä pysty vastaaviin henkilöstöetuihin kuin isompi, mutta yleinen henki, yhteisöllisyys ja työntekijöiden arvostaminen näkyy. Kohtuulliset resurssit mahdollistavat sen, että voimia jää muuhunkin kuin vain arjesta selviämiseen. Yhteistyö esimiesten, poliittisten päättäjien ja henkilöstön edustajien välillä on tiivistä.
Yhteisöllisyys ja yhteistyö eivät pysy hengissä ilman vaalimista. Koulun henkilökunta pitääkin huolta yhteisistä kohtaamisista sekä arjessa että jonkin verran myös vapaa-aikana. Tärkeää on myös
OAJ:n paikallisyhdistyksen toiminta, joka on todella aktiivista sekä edunvalvonnan että virkistyksen näkökulmasta verrattuna moneen suurempaankin yhdistykseen. Yhteisöllisyyden kehittämiseen voi osallistua jokainen olemalla vapaaehtoinen ja
kertomalla ideoitaan. On tärkeää järjestää tilaisuuksia yhdessäoloon luomatta osallistumispakkoa. Toiminnan on oltava avointa ilman salailua tai kuppikuntia.
Työpaikan yhteisiin tapahtumiin kutsutaan aina koko henkilökunta. Kehitettävää on vielä siinä, että mukaan voisi pyytää myös koululla harvemmin pyörähtävät työntekijät, kuten kuraattorin, koulupsykologin ja -terveydenhoitajan.
Yhteisöllisyyden muodostumiselle ja sen ylläpitämiselle on kuitenkin myös haasteita. Koulu toimii samassa pihapiirissä, mutta kahdessa eri rakennuksessa ja käytännössä kolmessa pisteessä. Lisäksi tiimirakenne ja yhteisopettajuus rikkovat yhteisöllisyyttä, koska arjessa ollaan helposti vain oman tiimin kanssa.
Koululla on olemassa aktiivinen ydinporukka, joka on vapaavalintainen ryhmä, ketään ei pakoteta väkisin mukaan.
Kenenkään ei myöskään tarvitse tehdä eikä ideoida yksin, ja ideointiryhmään on vapaa pääsy.
Yhteisöllisyydellä on valtavan suuri merkitys yksilölle ja hänen työssäjaksamiselleen.
”Olen sanonut jo monta vuotta itselleni ja muillekin, että olen kiitollinen tästä työpaikasta. Kun saan olla täällä, olen kuin kotonani.”
”Minä tarvitsen aikaa olla myös poissa porukasta. Meillä ei ole pakko olla mukana.”
”Yhteisöllisyys vaikuttaa työssäjaksamiseen todella paljon. Kun joskus on huonompi päivä, on mahtavaa, että asian voi sanoa ääneen. Ei tarvitse esittää olevansa aina parhaimmillaan. Töihin on mukava tulla, kun työyhteisö on kiva.”
Opettajilla on satunnaisten tempausten lisäksi jo perinteeksi muodostuneet tammikuun tavalliset keskiviikot, jolloin henkilökunta pukeutuu yhteisen teeman mukaan vaikkapa satuhahmoksi tai urheiluasuun, mutta koulua käydään muuten perinteisesti. Tempauksissa kaikki riittää, ei voi ali- tai ylipukeutua ja osallistuminen on vapaaehtoista.
Yksi oppilaista kertoi ratkaisseensa syyn tempauksiin: Opettajat haluavat ilahduttaa oppilaita, lapsilla on hauskaa ja he huomaavat, että kannattaa tehdä töitä. Lastenkin kanssa voidaan hupsutella ja näyttää, ettei elämä ole niin vakavaa. Koululla on järjestetty oppilaskunnan aloitteesta muiden muassa hassut olympialaiset, väripäiviä, Talent-videoesittelyjä, pyjamapäiviä ja naamiaisia.
”Lasten on hyvä nähdä, että saa hassutella ja arjessa saa olla mukana huumoria. Usein asioista on helpompi keskustella ja ottaa esille vaikeitakin asioita, kun välillä höpötellään.”
Oppilaiden on myös helpompi lähteä mukaan teemapäiviin ja ilmaisutehtäviin, kun he huomaavat, että opettajatkin osaavat heittäytyä. Kun aikuiset pystyvät hassuttelemaan, on lastenkin helpompi olla luovia. Hassuttelulla on siis myös vahva pedagoginen tavoite.
Kirjoittaja on työskennellyt Rannankylän koulussa vuodesta 2009 lähtien. Hänet valittiin Vuoden luokanopettajaksi 2017. Berg toimii myös pääluottamusmiehenä Pielavedellä, pj:na OAJ Pohjois-Savossa ja OAJ-valtuutettuna.
Rauman normaalikoulun 5.-luokkalaisten syksyn käsityöprojektina oli mailapeli, jonka toteuttivat OKL:n opetusharjoittelijat yhdessä lehtori Ville Turusen ja muiden ohjaavien opettajien kanssa. Oppilaat kokivat toiminnallisen työn motivoivaksi ja hauskaksi. Pelaaminenkin luonnisti itsetehdyillä mailoilla.
Projektin lähtökohtana on tehdä mailapeli. Millainen, selviää oppilaan suunnittelun kautta. Toisena tulokulmana on tehdä kokonainen käsityötuote, jonka voi jatkojalostaa esimerkiksi myytäväksi tuotteeksi tai brändiksi. Projektissa oppilas siis tekee kokonaisuuden, jossa mietitään pelivälineen ulkoasu, muoto ja sille logo. Työlle suunnitellaan myös kuljetus- ja säilytystapa visuaalisuus huomioiden. Lisäksi oppilas suunnittelee, miten peliä pelataan hänen tekemällään mailalla. Oppilaat saavat tehdä myös yhteissuunnittelua pelin ideasta ja toteutuksesta.
Työ aloitetaan piirtämällä paperille hahmomalli mailasta. Tämä paperimalli taitetaan keskeltä symmetriaviivaa pitkin niin, että voidaan leikatessa mallia irti paperista varmistaa, että molemmista puolista tulee samanlaiset. Oppilaat suosivat suunnittelussa erilaisia eläinhahmoja, jolloin mailan kahva näyttää kaulalta ja lyöntiosa vaikkapa kissan päältä.
Paperimallia käytetään seuraavaksi apuna mailalle tehtävän pussin kokoa suunniteltaessa. Malli viedään toisen paperin päälle ja piirretään hieman mailan mallia laajempi ympyrä. Alla olevaa paperia käytetään toteutettavan säilytys-kuljetuspussin mallina. Siitä tehdään suurempi, jotta maila varmasti mahtuu pussin sisään ja varaa jää ompelussa saumavaroihin.
Kun pussin paperimalli on tehty, se viedään kankaan päälle ja kiinnitetään
kankaaseen nuppineuloilla. Näin saadaan kankaan leikkaamiselle hyvät lähtökohdat. Sitten ommellaan vinonauha pussin suulle. Seuraava vaihe on suunnitella ja toteuttaa kankaaseen oppilaan haluama kuva. Kuva painetaan kankaalle ja sen kiinnittyminen varmistetaan kuumentamalla silitysraudalla, leivinpaperi välissä.
Oppilailla on mukanaan tekstiilipuolella tehty paperimalli mailaosasta. Jos oppilaat siirtyisivät teknisestä tekstiiliin, heillä olisi valmis maila mukanaan, joka kävisi samalla tavoin malliksi pussin mitoituksen suunnitteluun ja mallintamiseen. Nyt tuota mallia voidaan hyödyntää uudestaan. Malli varmistaa, että tehtävä maila tulee mahtumaan sille tehtyyn pussiin. Malli laitetaan maila-aihion eli vanerilevyn päälle ja piirretään sen avulla mailan muoto vaneriin.
Mailan kahvaosaa ja paperimallia hyödynnetään uudelleen. Kahva on liian ohut käteen, joten oppilaat sahaavat molemmin puolin kahvan malliset vaneripalat, jotka liimataan huolellisesti kohdilleen. Kuivumisen jälkeen kahva pyöristetään viilaamalla tai hiomalla.
Tämän jälkeen tarranauha neulataan kiinni kankaaseen ja ommellaan kiinni pussiin.
Sitten pussin puolikkaat ommellaan kiinni toisiinsa.
Seuraavaksi oppilaat tekevät makrameenyörityksen pussin kantamiseen. Sen solmeilun jälkeen nyöri kiinnitetään pussiin ompelemalla. Nyt kelpaa kanniskella mailaa ja palloja pelipaikalle.
Seuraavaksi mailan muoto sahataan konelehtisahalla (käsilehti- tai akkupistosahakin käyvät, jos oppilailla on riittävät valmiudet niiden käyttämiseen). Sahausjälki siistitään tarpeen mukaan viilaamalla ja hiomalla. Mailan lyöntiosan lisäksi vaneriin sahataan myös kahvaosa. Kahvan voi tehdä myös pyörötangosta ja kiinnittää ruuvaamalla vaneriin.
Oppilaat suunnittelivat myös mailan mallin mukaisen oman logon. Tämä logo piirrettiin ensin paperille ja sitten kopioitiin. Kuva saadaan siirrettyä peilikuvana mailaan seuraavasti: Levitä liimaa printatun logon kuvapuolelle ja mailaan sille alueelle, jolle logo tulee. Anna liiman kuivua kaksi minuuttia ennen kuin siirrät kuvan vanerin päälle. Varmista tasainen kiinnitys ja varo, ettei kuplia jää kuvan ja vanerin väliin. Kun liima on kuivunut, lämmitetään silitysraudalla kuvaa leivinpaperi välissä. Sen jälkeen vanerin päällä olevaa paperia kastellaan kevyesti ja lähdetään kevyin sormenpyörityksin hiertämään paperiainesta irti vanerilta. Huolellisen työn tuloksena printterin muste jää liimapintaan, mutta muu paperiaines saadaan pois pinnasta.
Seuraavaksi oppilaat lakkaavat tai maalaavat mailan.
Maalin kuivuttua oppilaat voivat halutessaan suunnitella mailalle ilmeen. Eli jos on
sahannut kissan mallisen pään, voi oppilas muotoilla huopakankaasta kissalle korvat, silmät ja suun. Mailan voi myös kokonaan päällystää huovalla, mikäli haluaa pehmeämmän lyöntituntuman. Muidenkin pinnoitteiden tai pintamateriaalien käyttö on mahdollista.
Nyt on valmista ja päästään pelaamaan. Siirsimme pöytiä käytävään niin, ettei kukaan törmää naulakoihin. Meillä ei ollut varsinaisia pingispöytiä, mutta se ei näyttänyt oppilaita haittaavan. Teip-
pasimme tavalliseen pöytään pelialueen, verkkoa ei ollut ollenkaan. Käytimme pelaamiseen pingispalloja, jotka olivat toimiva ratkaisu näille mailoille. Oppilaat olisivat jaksaneet pelata ja testailla aivan määrättömästi.
Pelaaminen oli motivoivaa ja palkitsevaa, ja siten erittäin hyvää mainosta käsityölle. Pelaamistuokio piti keskeyttää, jotta ehdimme vielä lopuksi arvioida työskentelyä ja lopputulosta itse- ja vertaisarvioinnin keinoin.
Oppilaita tuntuvat kovasti motivoivan toiminnalliset työt, käsityötuotokset, joita pääsee oikeasti käyttämään. Lisäksi pelaaminen on oppilaille hyvin luontevaa, toiminnallista tekemistä. Olen tykästynyt töihin, joita voi testata käytännössä ja lopuksi arvioida pelaamiskokemuksen avulla.
Nyt esitellyssä versiossa on prototyypin leima, sillä en ole aiemmin teettänyt tämäntyyppistä työtä. Ideaa on erittäin suotavaa kehitellä eteenpäin ja jalostaa mieleisekseen. Omat mielipiteeni painottuvat enemmän teknisen työn puolelle, jossa itse ohjasin opetusharjoittelijoita. Suosittelen lisäämään hieman mailan materiaalivahvuutta. Vahvempaa vaneria on helpompi työstää ja se on myös jämäkämpi lyönnissä. Työtä olisi voinut helpottaa liimaamalla kahvan osat ensin kokonaisuudeksi ja vasta sitten muotoilla koko kahva yhtenä palana. Meillä ei myöskään aivan riittänyt aika mailan viimeistelyyn. Oppilaat olisivat todennäköisesti mielellään maalanneet mailan. Lakkaaminen oli toisaalta perusteltua siirtokuvaa ajatellen. Huopapalat liimattiin suoraan puupinnalle, ei lakatulle pinnalle.
makramee: https://www.youtube.com/watch?v=FcNyAtarWro
vinonauha: https://www.youtube.com/watch?v=TS9UErdoNrA
kuvan siirto puulle: https://www.youtube.com/watch?v=q1Rf6YMQmrs
konelehtisahan käyttö: https://www.youtube.com/watch?v=RH-tuSEv3xQ
kuvan painaminen kankaalle: https://www.youtube.com/watch?v=lK2CS8agU-A
Pelaamisen konseptia olisi voinut miettiä enemmän. Nyt kaikki oppilaat tekivät lopulta samatyyppisen mailan. Pelaamisen yhteyttä mailan muotoon ja kokoon ei mietitty kovin paljon. Emme siis luoneet ihan uusia pelityylejä tai tapoja, vaikka se oli yksi alkuperäisistä ideoista. Opettajan kannalta se on toki yksinkertaisempaa, kun oppilaille ei anna liikaa toteutusvaihtoehtoja. Työt saadaan varmasti maaliin ja pelaamisen riemuun päästään kiinni. Toisaalta, jos opettajalla on aikaa ja kokemusta ja oppilailla kova halu luoda omia pelejä, ei ole iso riski antaa oppilaiden hieman enemmän miettiä mailan mittasuhteita ja mitä pelivälinettä sillä lopulta lyödään. Lyötävä pelivälinekin olisi mahdollista tehdä käsitöissä. Lopputulemana totean, että mailaprojekti oli oikein hyvä uusi tuttavuus, jonka kehittelyä jatkanen tulevaisuudessa.
Kajaanin Kätönlahden koulussa työskentelevän luokanopettaja
Sanni Kilposen hyvinvoinnin lähteinä toimivat nykytanssi ja luonnossa liikkuminen. Mielimaisema avautuu heti kotiportailta Oulujärvelle.
Kilposelle työn kohokohtia ovat antoisat kohtaamiset niin lasten kuin aikuistenkin kanssa.
– Iloitsen valtavasti lasten aitoudesta, ilosta ja spontaaniuudesta. Yksikään päivä ei ole samanlainen. Nautin myös siitä, kun työtä saa tehdä koko persoonallaan omiin vahvuuksiin ja arvoihin nojautuen. Ajoittain pahaa mieltä hänelle aiheuttaa oma riittämättömyyden tunne haastavien asioiden kasautuessa tai ulkopuolisista paineista syntyvä kiireen tunne. Perustyö on täyttynyt viimeisten työvuosien aikana monenlaisilla ulkopuolelta tulevilla uusilla asioilla. Koulumaailmassa resurssit eivät ole myöskään kasvaneet riittävästi kasvavien haasteiden rinnalla.
– Työpäivän kiire ja melu saavat kyytiä luonnon helmassa. Siellä hermosto rauhoittuu ja työpäivän haasteetkin löytävät oikeat mittasuhteensa. Luonnossa kaikki on aina täydellistä ja tasapainossa, Kilponen ihastelee.
– Iso asia oman hyvinvoinnin eteen oli perheeni syksyinen muutto maaseudulle, Oulujärven rannalle. En osannut arvatakaan, kuinka suuri asia luonnon rauhaan astuminen oli. Vapaa-aika antaa täydellistä vastapainoa sosiaaliselle ja kiireisellekin työlle.
– Olen ollut aina kiinnostunut itseni kehittämisestä myös ihmisenä. Huomaan toistuvasti ajautuvani erilaisten ihmisen hyvinvointia lisäävien opintojen pariin. Tällä hetkellä opiskelen lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajaksi. Olen myös sertifioitu TRE-ohjaaja. Sekin on yksi toimiva menetelmä omaan palautumiseen.
Keho tarvitsee myös liikettä jaksaakseen, ja mieli ponnistelun tuomaa mielihyvää voimaantumiseen.
– Olen harrastanut nykytanssia läpi
elämäni. Se hoitaa ihmistä hyvin kokonaisvaltaisesti. Lihasvoimaharjoittelun merkitys kasvaa myös vanhetessa. Perhe ja syvät ystävyyssuhteet ovat elämäni tukipilareita, puhuminen ja jakaminen on elämän suola. Kääpiövillakoirani Lumo on puolestaan arjen hauskuuttaja numero yksi. Karvainen kaveri on myös ehtymätön rakkaudenlähde.
Miksi juuri nämä keinot tepsivät sinuun parhaiten?
– Olen oppinut kunnioittamaan ja hoitamaan omaa herkkää hermostoani itselleni sopivalla tavalla. Vaikka olen hyvin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, tarvitsen riittävästi pysähtymistä ja rauhaa elämääni. Toisaalta mieleni on alati eteenpäin menevä ja kaipaan myös kehittymistä sekä uusia haasteita itseäni kiinnostavissa aihepiireissä. Siispä kouluttautuminen itselle läheisissä teemoissa on ollut antoisaa ja opettavaista, Kilponen summaa.
Olemme kaikki erilaisia ja palaudumme kovin erilaisin tavoin. Kilponen alleviivaa itseensä tutustumisen ja oman itsen kuuntelun tärkeyttä. Sitä kautta voi löytää parhaat voimauttavat ja palauttavat asiat.
– Se mikä sopii itselle, ei välttämättä sovi toiselle. Eri elämänvaiheissa ajankäyttömahdollisuudet ovat myös niin erilaisia. Tässä ajassa on kyllä tarjolla monenlaista ohjetta hyvinvoinnin lisäämiseen, sosiaalinen media luo myös omat paineensa.
– Löydä siis omat, tämänhetkiseen elämänkohtaasi sopivat jutut ja pyri elämään sopusoinnussa aidon itsesi kanssa. Ei kai hyvinvointiin ole kummempaa ohjetta, Kilponen tiivistää.
Lasten syömishäiriöoireilu, ylipaino ja ulkonäköpaineet ovat lisääntyneet. Opettajalta vaaditaan uudenlaista osaamista tukea oppilaita tasapainoisen ruoka- ja kehosuhteen muodostumisessa.
Jo alakouluikäiset altistuvat päivittäin viesteille, miltä kehon tulisi näyttää tai miten kuuluisi syödä. Välitunnilla saatetaan jakaa laihdutusvinkkejä tai keinoja lihasten kasvattamiseen. Jokainen koulun aikuinen voi olla tärkeä syömisen ja kehorauhan malli oppilaille.
Tasapainoinen ruoka- ja kehosuhde tarkoittaa, että syömistä ohjaavat pääasiassa nälän
ja kylläisyyden tunteet. Ruoka on myönteinen tai neutraali asia elämässä. Ruokailuun kuuluu rutiineja, mutta se on joustavaa ja elää arjen ja juhlan mukaan.
Ruokapuhetta ja -rauhaa kouluruokailussa
Ruokapuheella viestimme ruokaan liittyviä arvoja ja
asenteita. Myönteistä ruokapuhetta oppii harjoittelemalla. Olisi tärkeää järjestää kouluruokailuun riittävästi aikaa, sillä 15 minuutissa ei opettaja ehdi ohjata ja jutella. Nykypäivänä aikuistenkin voi olla haastava rauhoittua ruuan äärelle ilman älylaitteita.
Opettaja voi malliksi sanoittaa ruokaa: miltä se maistuu, näyttää, tuoksuu tai kuulostaa, kun sitä pureskelee. Kaikista ruuista ei tarvitse tykätä, mutta myös niitä ruokia voi arvostaa, jotka eivät ole oman suun mukaisia. Hyviä keskusteluja saa tarttumalla oppilaiden huomioihin.
Ruokateemoista kannattaa jutella myös ruokailun ulkopuolella, kun on paremmin aikaa. Esimerkiksi mitä ruokarauha tarkoittaa oppi-
laille? Onko se muutakin kuin ruokalan rauhallisuutta?
Ruoka- ja kehorauha herättävät aina myös jonkin verran kritiikkiä. Osa kokee, että lasten ylipainon lisääntyessä tarvitaan rauhan sijaan järeämpää valistusta. Tutkimustieto kuitenkin viittaa siihen, että avain normaalipainoisuuteen on joustava ruokasuhde. Kukaan lapsi tai aikuinen ei hyödy ikävistä kommenteista tai ruokien kieltolistoista.
Mutta miten opettaa terveitä elintapoja ja samalla joustavaa syömistä? Opetuksessa voi painottaa, mitä kaikkea hyvää saamme ruuasta. Pienimmille oppilaille voi korostaa ruuan aistittavia ominaisuuksia ja yhdessä nautiskelua. Isommille voi kertoa, kuinka toisista ruuista saamme vatsalle mieluisaa kuitua, toisista vitamiineja ja toisista energiaa, jotta jaksaa opiskella ja liikkua. Omat lempiherkut ovat mielen hyvinvoinnille tärkeitä.
Ruokakasvatuksen näkökulmasta ei suositella ruokien mustavalkoista jaottelua terveellisiin ja epäterveellisiin. Mikään yksittäinen ruoka ei sisällä kaikkea tarvitsemaamme. Toisaalta yksi ruoka ei tuhoa terveyttä, vaan syöminen on aina kokonaisuus. Oppilaiden kanssa voi keskustella, millaiset ruuat sopivat mihinkin hetkiin.
Ruoka- ja kehosuhde voi horjua esimerkiksi silloin, jos alkaa vastustaa kehon nälkäviestejä. Syömispäätöksiä alkavat hallita omat ajatukset siitä, kuinka paljon tai mitä ”kuuluisi” syödä. Yksikin omaan kehoon kohdistunut ikävä kommentti voi laukaista reaktion.
Haasteet ruoka- tai kehosuhteessa eivät koskaan ole
omaa syytä. Laihdutuskulttuuri on vahvasti juurtunut yhteiskuntaamme, mutta onneksi muutosta on näkyvissä.
Eväitä eheään ruokaja kehosuhteeseen
Oman ruoka- ja kehosuhteen pohtiminen ottaa aikaa, mutta antaa paljon. Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry järjestää huhtikuussa Opetushallituksen rahoittaman täydennyskoulutuksen, jossa avataan, miten
opettaja voi tukea oppilaan tasapainoisen ruoka- ja kehosuhteen muodostumista.
Opettaja voi koulun arjessa jakaa uteliasta ja myönteistä asennetta syömiseen ja luoda kouluun ilmapiiriä, jossa ulkonäkö ei ole keskiössä. Se antaa oppilaille arvokasta mallia.
Artikkelin on kirjoittanut ruokakasvatuksen asiantuntija Henriikka Jussila Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry:stä
Turun yliopiston johtaman ONNI on turvallinen koulu -hankkeen tavoitteena on tuottaa tutkittuun tietoon perustuvia käytännön menetelmiä, välineitä ja kriteereitä peruskoulujen turvallisuuden ja turvallisuuskulttuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Yhdeksi työkaluksi kehitetään Yhdenvertaisen puuttumisen opasta, eli YPO:a, yhdessä turvallisuuden kehittämiseen osallistuvien pilottikoulujen kanssa.
Perusopetuslaki ja opetussuunnitelmat määrittelevät suuntaviivat oppilaan epäasiallisen käyttäytymisen puuttumiskeinoille, mutta ne jättävät suuren vaihteluvälin seuraamuksille. Esimerkiksi saman kunnan eri kouluissa samanlaisesta kiusaamiseen, häirintään tai muutoin epäasialliseen käytökseen liittyvästä teosta on voitu määrätä erilaisia seuraamuksia. – Oppaan tavoitteena on taata, että esimerkiksi kiusaamis- tai häirintätilanteissa epäasialliseen käytökseen puututaan samalla tavoin kouluun ja opetuksen järjestäjään katsomatta. Tämä on tärkeä tavoite koululaisten oikeusturvan ja yhdenvertaisen kohtelun kannalta, sanoo ONNI-hankkeen kehittämispäällikkö ja suomenkielisten koulujen toinen mentori Tuomo Myllö.
Ajatus YPO:sta on kypsynyt opetus- ja kasvatusalan turvallisuuden asiantuntija Timo Varpulan mielessä jo pidempään. Nyt hän on ONNI-hankkeen asiantuntijoiden sekä mukana olevien pilottikoulujen rehtoreiden kanssa koonnut ajatukset toimintamalliksi. Syksyn 2022 aikana YPO otetaan käyttöön hankkeen pilottikouluissa.
– Ohjelmaan osallistuvien koulujen rehtorit ovat olleet mukana YPO:n valmistelutyössä. He ovat keskustelleet hankkeen mentoreiden kanssa, millä tavalla he haluaisivat tiettyyn käytökseen puuttua. Syksyn aikana rehtorit perehdyttävät henkilöstönsä YPO:n mukaisiin puuttumiskeinoihin ja ottavat oppaan käyttöön. Hankkeen aikana koulut myös arvioivat oppaan käytettävyyttä, ONNI-hankkeen koordinaattori Emilia Luukka kertoo.
– Hankkeessa tutkitaan turvallisuuskulttuurin muutosta hankekouluissa. Kevään 2023 aikana arvioidaan koulujen toteuttamien toimenpiteiden, kuten YPO:n käyttöönoton, vaikuttavuutta. Arvioinnin valmistuttua opasta voidaan tarjota kaikkien peruskoulujen käyttöön, hankkeen johtaja, professori Eila Lindfors sanoo.
Vaasassa on kehitetty poissaoloihin puuttumisen malli, joka tarttuu pulmaan tuoreeltaan ja tarjoaa opetushenkilöstölle yhtenäisen toimintamallin. Turvallinen ja viihtyisä kouluympäristö ehkäisee poissaoloja, mutta aina sekään ei riitä. Vaasassa runsaisiin poissaoloihin puututaan heti ja ryhdytään koulunkäyntiä tukeviin toimenpiteisiin. Uutta ovat esimerkiksi Wilman kautta automaattisesti lähtevät viestit. – Wilman viestiautomaatti lähettää sähköpostiviestin huoltajalle, kun oppilaan poissaolorajat eli 30, 60, 80 ja 120 tuntia täyttyvät. Viesti menee myös opettajalle, joka pystyy puuttumaan asiaan yhteisen ohjeen mukaisesti, kertoo projektipäällikkö Outi Närvä.
Kun poissaolotunteja on 30, opettaja
ottaa aiheen esille oppilaan ja vanhempien kanssa esimerkiksi Wilman kautta. 60 poissaolotunnin täyttyessä opettaja voi konsultoida myös kouluterveydenhoitajaa sekä kutsua huoltajien luvalla mukaan myös monialaisen asiantuntijaryhmän.
– Kaikille opettajille yhteinen toimintamalli asettaa oppilaat tasa-arvoisempaan asemaan, Närvä kuvailee.
Vaasan materiaalia on jaettu muualle Suomeen, ja parhaillaan poissaoloihin puuttumiseen on tekeillä myös valtakunnallinen malli.
Vaasan malli on luotu OppI-hankkeessa, jossa perus- ja esiopetuksen tukea tarvitsevien oppilaiden tukeen liittyviä asioita on kehitetty yhteistyössä Vaasan, Laihian ja Mustasaaren kuntien välillä kahden vuoden ajan.
Etelä-Pohjanmaan lasten ja nuorten ympäristökasvatuksen tasa-arvo paranee, kun Ähtärin eläinpuistoon perustettava, Etelä-Pohjanmaan ensimmäinen luontokoulu perustetaan.
Luontokoulutoiminta tukee ja täydentää päiväkotien ja koulujen ympäristökasvatustyötä. Toiminnan pääpaino on ulko-opetuksessa, joka tarjoaa myönteisiä luontoelämyksiä, herättää kiinnostusta ympäröivään luontoon ja edistää vastuullista elämäntapaa. Toiminnan kautta vahvistetaan luontosuhdetta ja kannustetaan luonnossa oleskeluun, liikkumiseen ja tekemiseen, jotka lisäävät hyvinvointia ja terveyttä. Tavoitteena on myös tuo-
da esiin syitä, jotka johtavat ympäristöongelmiin sekä keinoja ja mahdollisuuksia valoisampaan tulevaisuuteen.
Hankkeen tavoitteena on tuottaa 75 ilmaista toiminnallista luontokoulupäivää Etelä-Pohjanmaan lapsille ja nuorille, sekä tuottaa ja välittää omatoimimateriaaleja kasvattajille ja opettajille koulujen ja päiväkotien lähiympäristöön. Omatoimimateriaaleihin rakennetaan lainattavat retkireput, jotka voivat sisältää opetusmateriaalien lisäksi tarvittavia tutkimus- tai mittausvälineitä luonnon tutkimiseen.
Hankkeen aikana opettajille järjestetään lisäkoulutusta ja Vihreä Lippu -koulutusta.
Heurekan hiljan
avatun Leikin voima -näyttelyn pääsanoma on leikin ja leikkisyyden tärkeys meille kaikille iästä riippumatta: leikki on onnellisen elämän perusta.
Leikin voima -näyttelyssä kannustetaan elinikäiseen leikkimiseen. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä leikin merkityksestä ja kannustaa kaikkia, niin lapsia kuin aikuisiakin, heittäytymään leikin maailmaan. Näyttely myös puolustaa lasten oikeutta olla lapsia ja muistuttaa aikuisia sisäisestä lapsestaan. Samalla tavoitteena on kaataa leikkeihin liitettyjä raja-aitoja: kaikki saavat leikkiä kaikenlaisia leikkejä eivätkä mitkään leikit ole sopimattomia jollekin.
Heurekassa avattu näyttely on ylistyslaulu lapsuudelle, leikille ja lasten uteliaalle maailmankatsomukselle. Leikki on universaalia, luonnollista ja välttämätöntä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Leikkimään oppii leikkimällä ja leikin taitoa kannattaa harjoittaa läpi elämän.
Leikin maailma -näyttely on rakennettu leikkitieteellisen puutarhan muotoon. Puutarha on jaettu viiteen erilaiseen leikin saarekkeeseen, jotka edustavat erilaisia leikkitieteellisiä luontotyyppejä: hassuttelu, luovuus, seikkailu ja tutkiminen, uskallus sekä välittäminen. Esillä on yli 20 erilaista leikkiä.
Näyttelyn suunnitellussa on tehty laajasti yhteistyötä varhaiskasvatuksen, leikin sekä leikkiympäristöjen asiantuntijoiden ja tutkijoiden kanssa. Näyttelyyn ja siihen liittyviin oppimisohjelmiin on saatu tukea Tikkurila Oyj:ltä. Näyttely Heurekassa päättyy tammikuussa 2025.
Luokanopettajina ja tutkijoina pitkään työskennelleet Raimo Nevalainen ja Eija Kimonen katsovat yhdyskuntaperusteiselle kasvatukselle olevan tarvetta juuri nyt. Koulu elää digihuumassa, mutta sen ei tulisi olla kaiken ytimenä.
– Uusimmat teknologiset laitteet eivät korvaa inhimillistä, aitoa vuorovaikutusta koulun ja sen lähiyhteisön kanssa, Nevalainen muistuttaa.
Eläviä oppimisympäristöjä hyödyntävä opetus kehittää Kimosen mukaan oppilaiden yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, jotka ovat ihmiselämän keskiössä 2020-luvullakin.
– Elämäkeskeisyys lisää oppimisen motivaatiota ja merkityksellisyyttä, hän toteaa.
Yhdyskuntaperusteisessa kasvatuksessa hyödynnetään autenttisia oppimisympäristöjä ja edistetään koulun ja yhdyskunnan välistä suhdetta. Oppiminen on toiminnallista ja kokonaisvaltaista.
Miten kiinnostuitte aiheesta?
Eija: Kiinnostukseni yhdyskuntaperusteisen kasvatuksen tutkimiseen ja pedagogiseen soveltamiseen sai kipinän opiskellessani Yhdysvalloissa 1970-luvulla.
Luokanopettajan työssäni painotin aktiivista oppimista, retkiä ja luonnontutkimista
oppilaiden kanssa. Oppilaat menestyivät hyvin myös kokeissa. Aluksi työni ohessa, sittemmin kokopäiväisesti, ryhdyin tutkimaan koulun ulkopuolista kasvatusta.
Monet ulkomaalaiset tutkijat ovat auttaneet minua ymmärtämään syvällisemmin yhdyskuntaperusteisen kasvatuksen ulottuvuuksia sekä merkitystä koulukasvatuksen ja yhteiskunnan välisen dynaamisen suhteen kuvaajana.
Raimo: Toimin useana kesänä opiskeluajoista lähtien ohjaajana kesäsiirtoloissa. Näillä leireillä ohjaajatiimimme sovelsi progressiivisen pedagogiikan muotoja, joissa leiriläiset seikkailivat luonnossa ja tekivät retkiä maatiloille. Vaikka koulukulttuuri suosi 1970- ja 1980-luvuilla opettajajohtoista ja oppikirjakeskeistä traditionaalista opetusta, halusin tehdä oppilaitteni kanssa paljon retkiä ja leirikouluja, ja näin tehdä oppimisesta aktiivisempaa. Pedagogista ajatteluani vei oppilaskeskeiseen ja aktiivisuutta korostavaan suuntaan mielenkiintoiset kasvatushistorian, -filosofian ja -sosiologian luennot, jotka johdattelivat myös tutkimuksen tekemiseen yhdyskuntaperusteisesta oppimisesta.
Suositaanko Suomessa yhdyskuntaperusteista oppimista?
Raimo: Nykyinen opetussuunnitelma painottaa oppivan yhteisön lisäksi oppilaiden kokemusperäistä oppimista ja opetuksen integroimista lähiyhteisöön. Opsin tavoitteet laaja-alaisesta osaamisesta, oppivasta yhteisöstä ja oppimisympäristöjen kehittämisestä sekä opetuksen eheyttämisestä ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien järjestämisestä antavat hyvät lähtökohdat yhdyskuntaperusteisen oppimisen eri toimintamuotojen soveltamiselle.
Eija: Pedagogiikan muuttuminen oppilaiden aktiivisuutta ja autenttisia oppimisympäristöjä suosivaan suuntaan on jatkuva haaste opettajien perus- ja täydennyskoulutukselle. Niissä pitäisi opettaa syvällisemmin community-based learning -käsitteen kasvatusfilosofista taustaa ja sen erilaisia käytännön sovelluksia. Jotta koulujen opetus ja toimintakulttuuri voi uudistua, edellyttää se kouluorganisaation muuttumista yhteistyöhön ja tiimityöhön perustuvaksi.
Tutkimusmatkat eri maihin ovat auttaneet Eijaa ja Raimoa ymmärtämään syvällisemmin yhdyskuntaperusteisen kasvatuksen ulottuvuuksia.
Mihin yhdyskuntaperusteista kasvatusta tarvitaan?
Raimo: Tulevaisuudessa oppilas tarvitsee muitakin kuin tiedollisia ominaisuuksia. Erityisesti oman toiminnan ohjaaminen ja arvioiminen muuttuvissa tilanteissa on tärkeää. Oppilaiden osallistuminen yhteistoiminnallisiin projekteihin lisää motivaatiota, mutta myös kehittää elämässä tarvittavia metakognitiivisia valmiuksia. Projekteista voi olla hyötyä luonnonympäristön ja lähiyhteisön kehittämisessä.
Eija: Esimerkiksi amerikkalaisessa palvelukasvatuksessa (service learning) oppilaat pyrkivät ratkaisemaan yhdyskunnassa ilmenneitä ongelmia yhteistyössä lähiyhteisön asukkaiden kanssa. Meille tuttuja yhdyskuntaperusteisen oppimisen muotoja ovat koulun ulkopuolinen kasvatus (outdoor education), leirikoulupedagogiikka, ympäristökasvatus (environmental education) ja erilaiset työkasvatuksen muodot, mutta palvelukasvatusta Suomessa ei ole juurikaan sovellettu. Tällä olisi kuitenkin tärkeä rooli elämässä tarvittavien taitojen kehittymisen näkökulmasta.
Miksi opetusmenetelmiä kannattaa monipuolistaa?
Raimo: Hyvässä opetuksessa tavoitteena on saavuttaa kaikki tavoitteet, ei yksinomaan tiedolliset, vaan myös taitoihin, asenteisiin ja metakognitiivisiin valmiuksiin liittyvät. Menetelmien monipuolisuus luo hyvän pohjan oppilaiden motivaatiolle oppia uusia asioita.
Kun koulu on toiminnallinen, oppilas saa kokemuksia työssä ja toiminnassa. Kun oppilas reflektoi toimintaansa ja kokemuksiaan, avautuvat opittavien asioiden merkitykset helpommin. Samalla oppilaan toimintavalmiudet kehittyvät. Monilla aktiivinen toiminta lisää oppimismotivaatiota.
Käytännössä olen huomannut, että oppimisen elämäkeskeisyys lisää oppimi-
sen merkityksellisyyttä. Monet oppilaat edistyvät omien kokemustensa reflektoinnissa, kun he kirjoittavat projektitöitään retkien perusteella tai fiktiivisiä kertomuksia kokemuksistaan.
Mitä tästä eteenpäin?
Eija: Tulevaisuuden koulukasvatuksessa sekä oppimisympäristöissä keskeiseksi painopistealueeksi tulisi muodostua merkityksellisen elämän etsiminen. Merkityksellisen ja mielekkään elämän etsiminen tulevaisuuden oppimisympäristöjen kehittämisessä voisi perustua seuraaviin elämäkeskeisen oppimisen lähtökohtiin: Yhteys koulun ulkopuoliseen elämään, sillä ihmisen keskeinen perustarve on yhteenkuuluvuuden tunne – ihminen tarvitsee yhteyttä muiden kanssa. Tarkoituksellinen oppiminen koulun ulkopuolella, jotta oppilas voi tehdä hyviä asioita omalle lähiyhteisölle, sen luonnolle ja ihmisten elämälle. Kokemusten reflektointi kirjoittamalla, jotta oppilas voi löytää uusia ulottuvuuksia elämän merkityksestä. Kokonaisuuksien
Raimo Nevalaisen ja Eija Kimosen
Learning in Communities: Ideas and Practices from the U.S.A, India, Russia, and China -teos tutkii koulutuksen ja yhteiskunnan vuorovaikutusta
1900-luvulla ja 2000-luvun alussa. Se käsittelee yhdyskuntaan pohjautuvan oppimisen (Community-Based Learning) filosofisia näkemyksiä ja kasvatuksellisia tavoitteita sekä niihin liittyviä arvoja Yhdysvalloissa,
hahmottaminen, jotta oppilas voi kokea olevansa osa jotakin suurempaa.
Raimo Nevalainen on toiminut luokanopettajana Jyväskylän maalaiskunnassa, Hollolan kunnassa ja Lahden kaupungissa sekä Jyväskylän yliopiston Normaalikoulussa. Opetustyössään ja tutkijana hän on kehittänyt pedagogisia lähestymistapoja, joissa hyödynnetään autenttisia oppimisympäristöjä, edistetään koulun ja yhdyskunnan välistä suhdetta ja joissa oppiminen on toiminnallista ja kokonaisvaltaista.
Eija Kimonen on toiminut luokanopettajana Jyväskylässä ja Lahdessa sekä biologian aineenopettajana Uuraisilla. 1990-luvun alusta lähtien hän on toiminut tutkijana ja opettajana Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistossa. Hänen väitöskirjansa Kasvatus ja yhteiskunta yhteiskunnallisesti erilaisissa maissa (2011) käsitteli koulun ulkopuolelle orientoivaa toimintakasvatusta Yhdysvalloissa ja Intiassa. Hän on kirjoittanut lukuisia artikkeleita, toimittanut kansainvälisiä kirjoja sekä kirjoittanut monografioita.
Intiassa, Venäjällä ja Kiinassa.
Kirja tarjoaa kattavan kuvan yhdyskuntaan pohjautuvasta oppimisesta. Se osoittaa, kuinka opettajat voivat tehdä oppimisesta toimivampaa ja kokonaisvaltaisempaa, jotta opiskelijat voivat työskennellä uusissa tilanteissa yhä monimutkaistuvammassa maailmassa. Kirjan koulukohtaiset tapauskertomukset eri maista havainnollistavat, kuinka opettajat ja opiskelijat ovat toteuttaneet yhdyskuntaan perustuvia projekteja käytännössä eri aikoina. Kansainvälistä materiaalia tekijät ovat keränneet kirjaansa liki 40 vuotta.
Intiassa Eija tapasi oppilaita, jotka olivat opintoretkellä Mahatma Gandhille omistetulla Raj Ghatmuistomerkillä.Traumalla tarkoitetaan ihmisen sietokyvyn ylittävää tapahtumaa, johon liittyy joko kuoleman tai vakavan loukkaantumisen riski tai uhka, tai oman tai toisen fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen. Traumaattisia tapahtumia voivat olla esimerkiksi onnettomuuteen joutuminen, sotakokemukset, väkivallan kohteeksi joutuminen tai oma tai läheisen vakava sairastuminen.
Lähes kaikki ihmiset kokevat traumaattisia tapahtumia elinaikanaan. Akuuttiin traumaan liittyy tavallisesti stressireaktio, jonka jälkeen pienelle osalle kehittyy pitkäkestoinen traumaperäinen stressihäiriö. Akuutti stressireaktio on siis normaali ja ohimenevä reaktio traumaattiseen tilanteeseen, kun taas traumaperäinen stressihäiriö vaikuttaa laajasti kykyyn muodostaa ihmissuhteita, keskittyä, oppia ja ohjata omaa toimintaa.
Traumaattiset kokemukset ovat pääsääntöisesti sitä haitallisempia, mitä nuorempi lapsi on tapahtuman aikaan. Erityisen haavoittavia ovat varhaislapsuudessa koetut pitkään jatkuneet traumaattiset tilanteet eli kehitykselliset traumat. Näitä voivat olla esimerkiksi perushoivan laiminlyönti, psyykkinen tai fyysinen väkivalta vanhempien taholta tai turvattomassa elinympäristössä, kuten sodan keskellä, eläminen. Varhaiset traumakokemukset vaikuttavat laaja-alaisesti sekä perusturvallisuuden että itsesäätelytaitojen kehitykseen.
Traumaoireilua on erityisen paljon pakolaistaustaisilla lapsilla. Oireiden taustalla voivat olla sekä sotakokemukset että myös traumaattiset kokemukset siitä, että omaan kotimaahan on jäänyt sukulaisia ja lähes
kaikki omaisuus. Pakolaistaustaisten lasten vanhemmat ovat kokeneet tyypillisesti samat traumaattiset tilanteet. Vanhempien omien traumakokemusten vuoksi heidän kykynsä huolehtia lasten perusturvallisuudesta voi olla heikentynyttä, mikä lisää entisestään lasten traumatisoitumista. Toisen polven pakolaistaustaisilla lapsilla ja niillä lapsilla, jotka ovat olleet hyvin nuoria pakolaiseksi joutuessaan, traumatisoituminen voi välittyä pelkästään vanhempien traumatisoitumisen kautta. Vaikeasta traumaattisesta stressistä kärsivä vanhempi ei yleensä pysty vastaamaan pienen lapsen tarpeisiin, jolloin lapsi ei saa varhaisten kehitysvaiheittensa aikana riittävää tukea tunteittensa säätelyyn. Tällöin lapsen oma tunnesäätely ei pääse kehittymään, mikä näkyy kouluiässä laajoina tunnesäätelyn vaikeuksina.
Itsesäätelyllä tarkoitetaan erilaisia taitoja, joita tarvitaan oman toiminnan säätelyyn. Varhainen trauma hankaloittaa iänmukaista itsesäätelytaitojen kehittymistä.
Traumatisoitunut lapsi onkin usein näiltä taidoiltaan paljon omaa ikäänsä nuorempaa lasta vastaavalla tasolla. Koska pitkittynyt traumaattinen stressi aiheuttaa pysyviä muutoksia aivoihin ja erityisesti itsesäätelystä vastaaviin aivoverkostoihin, varhaisen kehityksellisen trauman jäljet näkyvät usein jollain tavoin koko elämän ajan.
Alakouluikäisen, traumataustaisen lapsen itsesäätelytaidot voivatkin vastata noin kolmevuotiaan tavanomaisesti kehittyneen lapsen itsesäätelytaitoja. Lapsen käytös on siis epätavallista monella osa-alueella. Traumatisoituneen lapsen kyky säädellä vireystilaa, keskittymistä, tunteita, oppimista ja käyttäytymistä on usein puutteellinen.
Itsesäätelyn eri osa-alueiden vaikeudet näkyvät laajasti lapsen käyttäytymisessä.
Vireystilan säätelyn vaikeudet näkyvät joko yli- tai alivirittyneisyytenä. Useimmiten vireystila vaihtelee näiden kahden ääripään välillä. Ylivirittynyt lapsi on levoton, säpsähtelevä, keskittymiskyvytön ja reaktiivinen. Alivirittynyt lapsi taas on passiivinen, reagoimaton, paikallaan istuva ja hiljainen. Oppiminen ja ryhmässä toimiminen on yleensä erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta, jos vireystila on yli- tai alivirittynyt.
Tunnesäätelyn vaikeudet voivat olla hyvin laaja-alaisia ja aiheuttaa suuriakin haasteita luokkatilanteissa. Lapsi ei yleensä pysty säätelemään käyttäytymistään, vaan tarvitsee vahvan ulkoisen tuen. Usein erityisesti vapaammat tilanteet ovat vaikeita. Mitä selkeämpi struktuuri tilanteessa on, sitä paremmin se sujuu. Itsesäätelyn vaikeudet ovat siis tyypillisesti hyvin laaja-alaisia ja vaikuttavat jollain tavoin lähes kaikkiin arjen toimiin koulussa.
On tärkeää muistaa, että lapsi ei käyttäydy haastavasti tarkoituksella, vaan siksi, että häneltä puuttuvat muunlaiseen käyttäytymiseen tarvittavat taidot. Itsesäätelyn vaikeuksia liittyy myös moniin muihin häiriöihin, esimerkiksi ADHD:hen, eli pelkkien havaittujen oireiden perusteella ei voi suoraan olettaa, että lapsella olisi traumatausta.
Traumataustainen lapsi hyötyy siitä, että arki on mahdollisimman tuttua ja turvallista. Parhaimmillaan traumatisoitunut lapsi voi saada koulusta kokemuksen turvallisesta ja ennakoitavasta ympäristöstä. Kouluarjen struktuuri sekä huolel-
linen pientenkin muutosten ennakointi tukee traumataustaista lasta. Myös tavallisen koulupäivän struktuurin on usein hyvä olla näkyvillä ja selkeästi esitettynä. Strukturointi on hyödyllistä tehdä näkyväksi kuvien avulla. Tällöin se tukee hyvin myös niitä lapsia, joille suomen kieli ei ole äidinkieli.
Traumataustainen lapsi saattaa myös turvallisuuden tunteen luomiseksi hyötyä istumapaikasta seinän vieressä. Joskus luokan takana oleva istumapaikka voi lisätä turvallisuutta ja helpottaa lapsen keskittymistä, koska tällöin lapsi ei ylivireänä ollessaan kääntyile katsomaan, mitä takana tapahtuu.
Opettajan rooli lapselle merkittävänä turvallisena aikuisena voi olla myös erittäin tärkeä. Opettaja voi olla yksi harvoista tai joskus jopa ainoa aikuinen, jonka käytös on lapselle ennakoitavaa ja joka pitää yllä toistuvia rutiineja lapsen arjessa. Lapselle voi olla hyvä antaa säännöllisesti
huomioita silloinkin, kun mitään erityistä ei tapahdu, tai hän ei esimerkiksi tarvitse apua koulutehtävissä. Tämä luo lapselle tunteen, että hänet huomataan ja hän on tärkeä joka tapauksessa.
Erityisesti varhaiset ja pitkäkestoiset traumat vaikuttavat laajasti lapsen tunnesäätelytaitoihin. Tunnetaitoja voidaan opettaa sekä erikseen niihin keskittyen että muun opetuksen ja kouluarjen lomassa. Traumatisoituneelle lapselle erityisen tärkeää on jatkuva muun arjen lomassa tapahtuva tunnetaitojen oppiminen. Opettaja voi tukea lasten tunnetaitojen kehittymistä sanoittamalla sekä omia että lasten tunnetiloja sekä sitä, mistä eri tunnetilat missäkin tilanteessa johtuvat. Tämä vaatii opettajalta
myös vahvoja omia tunnetaitoja. Opettajan tunnetaidot ovat keskiössä myös siinä, että traumatisoituneen oppilaan käyttäytymisen haasteisiin kykenee reagoimaan sensitiivisesti. Traumatisoituneen lapsen käytös saattaa olla kuormittavaa, mikä vaatii opettajalta vahvaa kykyä säädellä omia tunnetilojaan. Välillä voi myös tuntua siltä kuin lapsi olisi tahallaan hankala, mutta kyseessä on todellinen ja selkeä tasoero akateemisten taitojen ja tunnesäätytaitojen välillä. Koska traumatisoituneen lapsen tunnesäätelytaitojen voivat olla huomattavasti pienemmän lapsen tasolla, lapsi voi tällöin hyötyä samanlaisesta ymmärtävästä ja jämäkästä rajojen vedosta kuin mistä tavanomaisesti kehittynyt kolmevuotias hyötyisi. Tunnesäätelyssä, erityisesti silloin kun tunnereaktioon liittyy myös ylivireyttä, voi käyttää apuna hyvin konkreettisia keinoja: käsien peseminen kylmällä vedellä, veden juominen, seinän työntäminen tai paikallaan hyppiminen voivat auttaa lasta rauhoittumisessa. Nämä keinot usein havahduttavat lapsen keskittymisen tunnereaktiosta johonkin muuhun eli ikään kuin maadoittavat lapsen nykyhetkeen. Keskeistä onkin löytää jokaiselle lapselle juuri hänelle sopivat keinot rauhoittumiseen.
Emma Saure on psykologi ja neurotieteen maisteri, joka on työskennellyt lasten ja nuorten kanssa erikoissairaanhoidossa, koulupsykologina sekä perheneuvolassa. Sauren ammatillisia mielenkiinnon kohteita ovat erityisesti autismikirjo, oppimisvaikeudet sekä mielenterveydenhäiriöihin liittyvät neuropsykiatriset piirteet. Tällä hetkellä Saure tekee väitöskirjaa psykologian alalta ja työskentelee free lancer -toimittajana.
Hei! Oletko luokanopettaja? Oletko jo meidän jäsen?”
Esitimme näitä kysymyksiä lukuisia kertoja Educa-messuilla tammikuun lopulla. Samalla pääsimme perustelemaan, miksi on tärkeää olla Suomen Luokanopettajat ry:n jäsen. Ihan samoja kysymyksiä ja perusteluja käytiin läpi myös muiden opettajajärjestöjen osastoilla.
Käännetäänpä asiaa toisin päin. Mitä jos pedagogisia järjestöjä ei olisi? Mitä jos kaikki päätökset peruskoulun asioista tehtäisiin niin, että käytännön työtä hoitavilta opettajilta ei kysyttäisi yhtään mitään? Poliitikot päättäisivät ilman minkäänlaista asiantuntemusta, lukuun ottamatta toki opettajataustaisia kansanedustajia. Opetushallituksen neuvokset, joilla kyllä yleensä on opettajatausta, tekisivät alakoulunkin opetussuunnitelmat pelkästään omien käsitystensä mukaan. Tosin Opetushallituksessa ei välttämättä ole töissä montaakaan luokanopettajan koulutuksen ja työkokemuksen omaavaa henkilöä. Kaikki lakimuutokset tehtäisiin ilman opettajien näkemyksiä. Koko koululaitoksen kehittäminen tapahtuisi ilman opettajia, jos pedagogisia järjestöjä ei olisi.
Suomen Luokanopettajat ry on asiantuntija, jonka ääntä käyttävät luokanopettajan työtä tekevät henkilöt, kuten allekirjoittanut. Vain me voimme antaa näkemyksiä, jotka todella perustuvat reaaliaikaiseen tilanteeseen suoraan luokkahuoneesta. Ei ole muita toimijoita, joilla on tämä arjen ja käytännön tieto. Juuri tästä syystä meiltä kysytään ja meitä kuunnellaan. Kirjoitamme esimerkiksi vuosittain useita pyydettyjä lausuntoja ja olemme mukana monissa työryhmissä. Myös media kysyy meidän mielipiteitämme.
Jos Suomen Luokanopettajat ry:tä ei olisi, luokanopettajan asiantuntevaa ääntä ei olisi tuskin yhtään mukana koulun ja opetuksen kehittämisessä. Miten kävisi luokanopetuksen?
OAJ olisi varmaan se ainoa asiantuntijajärjestö, missä on mukana luokanopettajia. Mutta ammat-
JÄSEN
tijärjestömme ei voi ottaa niin suoraan kantaa luokanopettajien työnkuvaan ja sisältöihin kuin mitä me itse voimme tehdä. He hoitavat edunvalvontaa kaikissa opettajaryhmissä ja väkisinkin se on tietynlaista tasapainoilua. Eikä ammattijärjestö ota kantaa esimerkiksi opetussuunnitelman sisältöihin ja tuntijakoihin.
Suomen Luokanopettajat ry on olemassa vain sillä ehdolla, että meillä on jäseniä. Jäsenmaksua on kerättävä, jotta voimme rahoittaa järjestömme toiminnan.
Kiitos sinulle, joka olet jäsenemme. Olet auttamassa meitä kaikkia luokanopettajia siinä, että alakoulun toiminta on tulevaisuudessakin juuri sellaista, mitä me alakoulun asiantuntijat näemme parhaaksi.
Ja jos jokainen meistä hankkisi yhdenkin uuden jäsenen, niin vahvistaisimme ja lisäisimme merkittävästi mahdollisuuksiamme vaikuttaa!
Marko Jokinen, puheenjohtaja
Suomen Luokanopettajat ry marko.jokinen@suomenluokanopettajat.fi
Ilmoitathan muuttuneet yhteystietosi aina toimistolle (toimisto@suomenluokanopettajat.fi). Tiedotamme sähköpostitse toiminnastamme sekä välitämme yhteistyötahojemme uutisia ajankohtaisista asioista ja koulutuksista. Sähköpostiosoitteesi toimii myös käyttäjätunnuksenasi jäsensivuillamme.
Luokanopettajan päiväkirja on ilmestynyt vuosittain jo vuodesta 1990 alkaen. Teknologian ja digitalisaation kehittymisestä huolimatta se on edelleen tärkeä työväline tuhansille luokanopettajille. Uuden päiväkirjan kansikuva ja vuosittain vaihtuva väri ovat tarkoin varjeltuja salaisuuksia, joista tietää ennen julkistamista vain kourallinen ihmisiä. Toimituskunnan
muodostavat tällä kertaa luokanopettajat Mervi Berg, Katja
Järvinen, Reetta Smith sekä
Eva-Stina Törnroos, jotka ovat myös SLO:n hallituksen jäseniä. Esitimme kysymyksiä päiväkirjatyöstä Eva-Stinalle.
Miten päiväkirjan matka suunnittelusta luokanopettajan käyttöön etenee?
Toimitusryhmä päätetään
syyskuussa. Ideoiden keruu seuraavaan päiväkirjaan alkaa edellisen kirjan lähdettyä painoon. Saatu palaute käydään huolella läpi ja se otetaan huomioon uutta suunniteltaessa. Päiväkirjan työstäminen painokuntoon on neljän kuukauden tiivis rupeama alkaen projektin aikatauluttamisesta sisällön tuottamiseen ja ulkoasun viimeistelyyn asti. Toimitustiimin kädenjäljen lisäksi päiväkirjan sivuilla näkyvät koululaisten hauskat kuvitukset, jotka valitaan kilpailun perusteella. Maaliskuussa kirja on valmis postitettavaksi kouluille ja opettajille.
Kumpi päiväkirja sinulta löytyy, kierre vai nidottu?
Iso kierre, koska ekaluokan opettajana joudun kirjoittamaan paljon asioita päiväkirjaan ja haluan tehdä sen ilman silmälaseja.
Turku 10.3.
Tampere 17.3.
Helsinki 24.3. goopego.fi
Perinteinen toimiva kokonaisuus, valmistettu Suomessa!
Luokanopettajien tekemä, jo 34. painos!
Suunnittelua helpottavat viikkoaukeamat, reilusti tilaa muistiinpanoille, vinkkejä, ohjeita, aforismeja.
Kaksi kokoa ja mallia:
A4 ja B5, sidottu kirja (26€)
A4 ja B5, kierreselkäinen (28€)
Päiväkirjan tilaajalle lukuvuosikalenterijuliste veloituksetta
SLO ry jäsenille 5€ alennus tilaus jäsensivujen kautta
Ostamalla Luokanopettajan Päiväkirjan tuet SLO ry:n toimintaa luokanopettajien hyväksi.
Tilaa verkosta!
www.lo-tarvike.com/ paivakirja
Uudet ihanat tarra-arkit 3€ / 35 tarraa
Koulu-Alias pelit edullisimmin, vain 30€ / peli