Page 1

Länsirannikon Uutiset West Coast News

Suomalaisia uutisia ja tapahtumia Kanadan länsirannikolla Finnish news and culture from the west coast of Canada

HUHTIkuu 2013 APRIL 6540 Thomas Street, Burnaby, BC V5B 4P9 Canada · www.vfc.vcn.bc.ca/west_coast_news

www.facebook.com/LU.WCN

Iloista kissojen huhtikuukautta kaikille! Have an enjoyable “Cats’ Month” this April!

Vanha Sofia muistelee huhtikuun öitä, miauq uuQ uuueuuX ...! Old Sofia recollects memories of the past April nights, meeq ooQoooeooX w...!

Finland’s Coat of Arms plaque by Allan Ailo donated to Finland House Society

Coat of Arms of Finland Plaque The Finnish lion, Suomen Leijona, has been a symbol of the land since 1581, the year John III, King of Sweden, took the title of Grand Duke of Finland and Karelia and began using the Finnish coat of arms. The form of the arms has changed very little since it was sculpted on the tomb of Gustav I in Uppsala Cathedral in Sweden over four hundred years ago. The lion likely comes from the earlier Folkunga dynasty arms while the swords were a reflection of the ever continuing hostilities between the Swedish kings and the Russian tsars. During this time the kingdom of Sweden was a dominant power and the Finnish arms show this by having the triumphant lion hold a western sword while trampling a Russian saber. This visual theme was no doubt inspired by the earlier arms of the eastern border province of Karelia (Karjala). Contrary to popular belief, the nine roses do not represent the nine historical provinces (historialliset maakunnat). Depicted around the border of the plaque, the provincial arms, with ducal and countal coronets, are drawn as usually seen. After the 2010 restructuring of the country into nineteen regions these nine coats of arms were retained and ten new ones were created.

Finland House Society had a special presentation at the AGM by Allan Ailo who had made a plaque of Finland’s Coat of Arms and donated it to the Finland Room at SCC. Veikko Niemela accepted the gift on behalf of FHS. Mr. Ailo is the Vice-President of the BC/Yukon Branch of the Royal Heraldry Society of Canada. The plaque has been mounted in the Finland Room.

In heraldry, the depiction of a coat of arms is determined by the blazon, a written description of the design, therefore the artist’s style usually determines the look of a coat of arms. The national arms, though based on the traditional form, are a unique interpretation by Allan Ailo. In addition to creating heraldic artwork, Allan also draws on his graphic design and adult education background to write and lecture about heraldry. The Finnish coat of arms plaque was presented on March 18, 2013 by Allan Ailo with President Veikko Niemela accepting for Finland House Society


2 · LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL

FinnFunn Skating Day

J IM J YRKI N OSO

WELL CONNECTED. HIGHLY RECOMMENDED.

There’s a lot more to consider when buying or selling a house than the complexity of the real estate transaction. It’s about Your Home. Your Family. It’s about where you live. The Neighbors. Friends. The Community. You have your whole life to consider! Whether you’re upsizing, down sizing, transitioning, or acquiring an investment property, it’s good to know a realtor who understands more than the logistics side of real estate.

Sofia, Raili, Maya, Elli, Linda, Alissa, Jade, Lilli, Emmi and Alex (+Harper in dad’s arms)

O

n March 10, the Finlandia Sports Club hosted a skating day for the Finn Fun kids. Students and parents alike donned their skates for an afternoon of skate-filled fun! There were lots of smiling faces, hardly any spills, and quite a few accomplished skaters! After many turns around the rink everyone packed up and headed back to the Scandinavian Centre for some pea soup to warm up an refuel after an afternoon of activity. The Sports Club would like to continue to host events like these and many others. If you have ideas or are interested in volunteering, contact Karina Ramsay - finlandiasports@hotmail.com / 604-728-6572

Call Jim.

Jim understands.

Ota Yhteyttä Jyrkiin. Jyrki Välittää.

604.805.7525

JIM NOSO.COM

Elli + mom Karoliina

Maya+dad Pasi and Harper+dad Frank

VFC’n Purpurit olivat isäntinä ”St Urhon päivän” Clubnight illassa!

Sanna, Nella, Jonna ja Samuli olivat lähdössä katsomaan St Patrikkia.

M

Illan sankari “St Urho” Erkki Saari ja ”kruunu”, mihin kuuluu maissipiippu sekä merkit missä St Urho on vieraillut

Minä, Mummi ja Scandinavianmaat

aaliskuun 15 päivänä oli ”St Urhon” päivä ja niinpä myös perinteellinen clubilta. St Urhon päivän väri on violetti ja St Patricin päivän väri on vihreä, mutta rauhaa rakastavat suomalaiset ja irlantilaiset täällä lännellä voivat käyttää molempia värejä joko yhdessä tai erikseen. Oli ystäviä, mukavaa seurustelua, musiikkia, pientä maukasta purtavaa, joka melkein loppui kesken yllättävän suuresta yleisön määrästä johtuen. Alkuillasta piti puotia ”FinnGoods”, heillä oli myytävänä kahvia, suklaata, erillaisia lakuja, ym.ym. Heiltä voi myös tilata esim. ruisleipää, heidän mainos on toisaalla lehdessä. Erkki Saari halusi vielä jatkaa vuodella St Urhon kiireistä ja vauhdikasta tehtävää, ja joka kunnialla hyväksyttiin. Oli kiva, kun arpalipun lahja osui Jim’lle, hän oli ensimmäistä kertaa Scandinavian Centre’llä, ja hänen juurensa yltävät Islantiin ja Norjaan. Hauskan illan jälkeen voi vaan sanoa että: Kiitos ja Tervetuloa seuraavaan Clubiltaan jota vietetään Vapun merkeissä 26 huhtikuuta.

Jarl, Jim ja illan ohjelmapäällikkönä toiminut Ron

Don Staley tuumailee ruoka oli hyvää ja Marja Riihijärvi nautti oluesta

VFC Folk Dancers ‘Purpurit’ Hosted St. Urho’s club night!

M

arch 16 was St. Urho’s Day, Vancouver Finlandia Club’s annual club night celebration. St. Urho’s colour is purple and St. Patrick’s is green, but the peace loving Finns and Irish here on the West Coast may wear both — or either — colour. Friends met, conversation flowed, music played, and Marita’s tasty food almost ran out due to an overwhelming large crowd that appeared for the festive evening. Earlier “FinnGoods” was at the event selling a variety of Finnish licorice, sweets, chocolates, coffee, and more. You may also order from them online, such as rye bread and othe Finnish goodies. Look for their ad on page 19. With flair, Erkki Saari held the appointment of St. Urho from last year and the audience wished him to continue. He was accepted by acclamation. It was terrific that first-time visitor to the Scandinavian Centre, Jim, who is of Icelandic and Norwegian heritage, was the lucky winner of the draw that night. After this fun night, the only thing to say is, “see you at the next Club night!” when we celebrate Vappu (May Day) April 26th. – Artikkeli ja kuvat / article and photos: MLH


LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL · 3

VFC · Tiedoitukset · Information SOTAVETERAANIT Veteraanit kokoontuvat joka kuukauden toinen keskiviikko, kello 12:00 Scandinavian Centre 6540 Thomas Street, Burnaby Puheenjohtaja: Esko Kajander 604 936-2030 Sihteeri: Peter Mokkonen 604 608-1818 Rahastonhoitaja: Lahja Sarava

S

uomen Sotaveteraaniliiton Länsi-Kanadan sosialineuvoja on Sirpa Arvonen 604 202-1132 sisko558@hotmail.com

Vancouver Finlandia Clubin Kirjasto avoinna Centerin aukioloaikoina Lisätietoja: Leena Kelly

Huomio: kirjaston käyttäjät! Olkaa hyvä ja soittakaa Scandinavian Centren toimistoon, ennen kirjastoon saapumistanne varmistaaksenne, että Suomi huone on auki. Kiitos! Attention: library users! Please call the Scandinavian Centre before you visit to ensure the Library is open. Thank you.

Lähetä shekki: Finnish War Veterans in BC c/o Elsa Arvonen, 809 Ioco Road, Port Moody, BC V3H 2W7

Vancouver Finlandia Club perustettiin vuonna 1971 yhdistämään ja valistamaan Brittiläisessä Columbiassa asuvia suomalaisia sekä kehittämään heidän ruumillista ja henkistä hyvinvointiaan ja tekemään Suomea tunnetuksi kanadalaisille kuten myös Kanadaa ja sen kulttuuria suomalaisille. Vancouver Finlandia Club was formed in 1971 to integrate and enlighten the Finnish population in British Columbia in order to improve the well-being of its members, both in body and spirit, and to make Finland known to Canadians as well as Canada and its culture known to Finnish people. 2013 TOIMIHENKILÖT/OFFICERS

Vancouver Finlandia Clubin

PURPURIT

HUOMIO TUKIJÄSENET

Olkaa hyvä ja maksakaa kuukausi kokouksessa tai kirjoita shekki: Finnish War Veterans in BC.

Contact: Karina Ramsay 604 728-6572 finnsports@hotmail.com klramsay@hotmail.com

604 294-2777

Sotaveteraanileskien ja puolisoiden avustus ja tukihakemukset, jotka tulee lähettää Kanadan piirin kautta Suomen Sotaveteraaniliittoon Suomeen. Näiden lisäksi sosialineuvoja hoitaa muutkin veteraaneja koskevat asiat Länsi-Kanadassa.

Vuotuinen jäsenmaksu on $10.00 tukijäsen.

Want more information on the Vancouver Finlandia Sports Club?

Purpurit Chairperson and Contact Ron Stubbings 604-941-0760 VFC Contact/Representative Reta Staley 604-433-9853 Scandinavian Centre 6540 Thomas Street, Burnaby www.purpurit.vcn.bc.ca

2013 vFC Club Nights scandinavian community centre

Tervetuloa kuukausittain nauttimaan iloisista ja erillaisista klubi-illoista! Joka kuukauden toinen perjantai-ilta. Come and enjoy the club night events, and every month is a different theme! 2nd Friday of each month. APRIL 26 · Vappu (4th Friday) MAY 10 · Taiteitten yö + jazz music night SEPTEMBER 13 · Illallistanssiaiset • Dinner Dance OCTOBER 11 · Oktoberfest on Thanksgiving Day long weekend

2013 JOHTOKUNTA/DIRECTORS Anita Kapanen Don Staley Irene Turner Karina Ramsay Kyösti Sutela Reta Staley

778 714-8924 604 433-9853 604 597-3895 604 728-6572 604 435-3212 604 433-9853

2013 YHTEYSHENKILÖT/CONTACTS Entertainment Marja Mattila FinnFun School Selja Nyberg Finland House Society Marita Kareinen Kirjasto/Library Leena Kelly Korsukuoro Marjatta Kestila KSK Veikko Niemela Länsirannikon Uutiset/West Coast News Marja-Liisa Hassinen Purpurit Ron Stubbings Reta Staley Sotaveteraanit/War Veterans Mike Rautiainen Urheilu/Sports Karina Ramsay Frank Myrskog

604 515-4257 604 275-7401 604 931-2516 604 294-2777 604 942-9887 vniemela@shaw.ca 604 324-5116 604 941-0760 604 433-9853 604 325-7042 604 728-6572 604 767 0774

www.vfc.vcn.bc.ca · www.facebook.com/VancouverFinlandiaClub

NOVEMBER 8 · Splendub – The Remix on Remembrance Day long weekend

Kokouset Joka kuukauden 3:s torstai klo 19:00, Scandinavian Community Centre:llä Meetings Every month on the third Thursday, 7pm at Scandinavian Community Centre

Klubi-illat avoinna kaikille! Olehyvä – kirjoita kalenteriin! Club nights are open for everybody! Please mark your calendar!

Vuoden 2013 uusi johtokunta ensimmäisessä kokouksessaan New 2013 Board of Directors at the first meeting

Puheenjohtaja/President Marja Bulmer Riihijarvi • marjabulmer@yahoo.ca • 604 733-7233 Varapuheenjohtaja/Vice-President David Laulainen • davidlaulainen@gmail.com • 604 340-8186 Sihteeri/Secretary Katrina Sutela • katsutela@hotmail.com • 604 338-7358 Rahastonhoitaja/Treasurer Riitta Huttunen 604 941-0760 Jäsenkirjuri/Membership Marita Kareinen 604 931-2516

Vancouver Finlandia Club acknowledges the financial assistance of the Province of British Columbia Kuva: MLH

VFC JÄSENKAAVAKE/MEMBERSHIP FORM Elinaikaisjäsen/Lifetime member $300 (yksityinen/single) Pariskunta & yksinäinen/Couples & singles $30 (1 vuosi/year) Opiskelija-lapsi/Student-child $10 (1 vuosi/year) Nimi/Name________________________________________________ Osoite/Address____________________________________________ ________________________________________________________ Postikoodi/Postal code_____________________________________ S-posti/email______________________________________________ o Uusi jäsen/New member o Vanha tilaus/Renewal #__________________________________ Shekki nimellä/Write cheques to “Vancouver Finlandia Club” Lähetä kaavake ja maksut / Send application & dues to: Vancouver Finlandia Club, Attn: Marita Kareinen 6540 Thomas Street, Burnaby, BC V5B 4P9 Canada Tiedustelut/Enquiries: 604 931 2516

Vasemmalta/from left: vierailija/visitor Esko Kajander, Irene Turner, Mike Rautiainen, Kyösti Sutela, Reta & Don Staley, Selja Nyberg, Riitta Huttunen, Anita Kapanen, Karina Ramsay, Marja Bulmer Riihijarvi, David Laulainen, Katrina Sutela, Marita Kareinen & Marja Mattila.

Jäsenetuna Pohjois-Amerikassa asuville kuuluu Länsirannikon Uutiset lehti (ei opiskelijoille/lapsille). Elinaikaisjäsenyyden hinta $300, sisältäen Länsirannikon Uutisten kestotilauksen ja VFC:n kirja ‘Uudet juuret – Uudet Tuulet’ • North American members (except students/children) automatically receive a subscription to West Coast News. A lifetime membership is $300 and members receive an ongoing subscription to West Coast News as well as a copy of our VFC history book ‘Uudet juuret – Uudet Tuulet’.


4 · LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL HEIPÄ HEI KAIKKI LEHTEMME LUKIJAT Kun näette osoitelapussanne lehden vasemmassa yläkulmassa värikynällä korostetun päivämäärän, tarkoittaa se sitä, että lehden uusimisen tilausaika on käsillä, olekiltti ja täytä tilauskuponki sivulla 4, tai jos olet jäsen täytä tilauskuponki oikealla. Kiitos!

DEAR WEST COAST NEWS READERS When you see your mailing label highlighted, it means your subscription is about to expire. Please renew using the form on page 4, or renew your VFC membership using the form on the right. Thank you!

Länsirannikon Uutiset West Coast News 6540 Thomas Street, Burnaby, BC V5B 4P9 Canada 604 324 5116 Sähköposti/Email: wcn.edit@telus.net www.vfc.vcn.bc.ca/west_coast_news www.facebook.com/LU.WCN • www.issuu.com/lu-wcn Julkaisija / Publisher: Vancouver Finlandia Club Toimittaja / Editor in Chief: Marja-Liisa Hassinen Graphics: David Laulainen Rahastonhoitaja / Treasurer: Katja Yip Lehtipaino/ Printing: International Web Express Inc. Suomalaiset kirjasimet / Typefaces: Suomi Type Foundry “That”/“Tee Franklin”/ “Tang” by Tomi Haaparanta Kasarmikatu 26 E 59, 00130 Helsinki, Finland • www.type.fi

ILMOITUS / ADVERTISING

1/1 sivu/page 1/2 sivu/page 1/4 sivu/page 1/8 sivu/page käyntikorttikoko/business card size Yhteys/Contact: Marja-Liisa Hassinen 604 324 5116 / wcn.edit@telus.net

$ 280 $ 170 $ 80 $ 45 $ 30 + HST

MAINOKSET / SUBMISSIONS

Olehyvä, lähetä tarkoitettu materiaali lehteen viimeistään joka kuukauden 22 päivään mennessä. Please, send all material to WCN as attachments by the 22nd day of each month. Ads: Adobe Acrobat PDF • Articles: email or Word, Photos: JPG or TIF • E-mail: wcn.edit@telus.net

DO NOT PASTE GRAPHICS IN EMAIL OR WORD TILAUSHINNAT / SUBSCRIPTIONS Kanada: 1 vuosi: $ 40 (sisältäen HST ja lähetys) Canada: 1 year: $ 40 (incl. HST and postage) USA/Ulkomaat: $ 50 CAD (sisältäen lentopostikulut) US/International: $ 50 CAD (includes Air Mail) Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Tammi-helmikuun lehti on kaksoisnumero / Paper comes out 11 times per year. January and February is a double issue

LÄNSIRANNIKON UUTISET TILAUS JA OSOITTEEN MUUTOS KAAVAKE / WEST COAST NEWS NEWSPAPER SUBSCRIPTION AND ADDRESS CHANGE FORM Nimi/Name________________________________________________ Osoite/Address____________________________________________ ________________________________________________________ Postikoodi/Postal code_____________________________________ S-posti/email______________________________________________ o Uusi tilaaja/New subscriber o Vanha tilaus/Renewal o Uusi osoite / New address: ________________________________________________________ ________________________________________________________

Shekki nimellä/Write cheques to: “West Coast News” Lähetä kaavake ja shekki / Send form & cheque to: West Coast News, Attn: Marja-Liisa Hassinen 6540 Thomas Street, Burnaby, BC V5B 4P9 Canada Tiedustelut/ Enquiries: 604 324 5116 Kiitos! / Thank you!

SPECIAL RESOLUTION OF THE MEMBERS OF SCANDINAVIAN COMMUNITY CENTRE Resolved that the Constitution of the Society be changed as outlined below: 2 (a) Add Icelandic Canadian Club of British Columbia, hereinafter referred to as: Icelandic House Society [“IHS”] collectively Five House Societies. 2 (b) Change Scandinavian to Nordic. 2 (c) (iii) Change Scandinavian to Nordic. 2 (c) (iv) 2 (d) Change to To raise funds from its owners and the public. Add the following: 4.DISSOLUTION 4.1 The Society shall facilitate an owner House Society who elects to or must dissolve. (a) to in writing firstly offer for sale and/or transfer its assets to the other owner House Societies in proportion to their ownership registered in the relevant land title office; and (b) if after thirty (30) days from but excluding the date of the written offer there are assets remaining that have not been accepted for purchase and/or transfer by the owners, then the Society shall further facilitate the dissolving owner to in writing offer those remaining assets to the owners who have already taken their share according to their ownership registered in the relevant land title office according to their ownership registered in the relevant land title office, and (c) if after further thirty (30) days from but excluding the date of the further written offer there are assets still remaining that has not been accepted for purchase and/or transfer by the other owners, then the Society shall further facilitate the dissolving owner to in writing offer for sale and or transfer to any other society those remaining assets. 4.2 If the Society elects to or must dissolve, then (a) its net capital assets and related reserves shall be distributed to its owner House Societies in proportion to their ownership registered in the relevant land title office; and (b) its other assets and relevant reserves shall be distributed to the owner House Societies equally. Resolved that the By-Laws of the Society be changed as outlined below: Add new paragraph: 1. INTERPRETATION. In the Constitution and Bylaws, unless the context requires otherwise, (a) ‘capital costs’ or capital expenditures include, within the context of the relevant, tax laws, agreements of owners, and, accounting rules, those costs of more permanency and more added and/or more retained value than operating costs; (b) ‘Owner’ or house society includes the: (i) Danish House Society [DHS] (ii) Finland House Society [FHS] (iii) Icelandic Canadian Club of British Columbia herein referred to as: Iceland House Society [IHS] (iv) Norwegian House Society [NHS] (v) Sweden House Society [SHS] (c) ‘Nordic’ included the people, their spouses and children, of Denmark, Finland, Iceland, Norway, Sweden, and their respective territorial affiliates, through their respective territorial affiliates, through their respective languages, customs, history, works of art, music, and, cuisine; (d) ‘Operating costs’ or maintenance costs include, within the context of the relevant, tax laws, agreements of the owners, and accounting rules, those costs of less permanency and less added and/or retained value than capital costs; and (e) ‘Society’ or SCCS means the Scandinavian Community Centre Society. (f) ‘Business address’ of the Society shall be the official place that correspondence shall be sent from or to. (g) ‘Registered address’ of the Society, which may be the same place as its business address, shall be the official place that legal correspondence shall be sent from or to. (h) The singular shall include the plural and the masculine shall include the feminine and corporate, unless stated otherwise. 1 (a) 2 (a) Change four to five House Societies. 1 (d) 2(d) Change four to five House Societies. Replace 1 (e) 2 (e) with the following: Notwithstanding Paragraph 1. (a), the Board of Directors of SCCS shall have the right to request a House Society to expel any Member who, in the SCCS Board’s sole opinion and after proper hearing, is acting contrary to the best of interest of the SCCS, provided that no less than 75% of the elected SCCS Directors shall support a motion to expel the Member. Once expelled a former Member shall have the right to reapply to their Board of Directors for membership in their House Society and thus the SCCS. 2 (b) 3(b)Change four to five House Societies. 2 (b) (i) 3(b) (i)Change four to five House Societies. 2 (b) (ii) 3(b) (ii) Change four to five House Societies. Replace 2 (c) 3(c) with the following: Notwithstanding Paragraph 3. (b) , the SCCS Board of Directors can request funds for approved capital expenditures, from the five House Societies, in equal proportions to their respective ownerships, and for maintenance of the Scandinavian Community Centre in equal proportion from each of the five House Societies, when it deems that the funds available to the SCCS are inadequate to manage its operations. 2 (d) 3(d) Change 12 to 15 Directors. And add at the end and three members of IHS. 2 (e) 3(e) Change: Each of FHS, DHS, SHS, and NHS, respectively. To: Each of FHS, DHS, SHS, NHS, and IHS respectively, and add: SCCS before Annual General Meeting. 2 (j) 3(j) If a director plans to be absent from a board meeting, then he shall appoint a substitute to replace him for that meeting from the relevant alternate directors. 3 (a) 4(a) Change four to five House Societies. 3 (d) 4(d) Change five to six. 4 (b) 5(b) Add and IHS. 5 (a) (iii) 6(a) (iii) Add: except the Nominating Committee 5 (c) 6(e) Insert new Paragraph as (vii) Keep the Standing Rules of the SCCS and update as required. 5 (d) (iii) 6(d) (iii) Add: which shall be signed by the Treasurer and the President. 6 (b) 7(b) Change Subject to Paragraph 2 (i) to Subject to Paragraph 2 (a). And add at the end: The minutes of a Board of Directors Meeting shall be signed by the Recording Secretary, and when approved by the Board, by the President. 6. 7 Renumber the remaining Paragraphs (d), (e), (f), and (g), 6 (e) 7(e) Change FHS, DHS, SHS, and NHS, to: FHS, DHS, SHS, NHS, and IHS. 6 (g) 7(g) Add the following paragraph: The minutes of a general meeting shall be signed by the Recording Secretary, the Chairman of the meeting, and the President. 7. 8 Change the paragraph to: Where not inconsistent with the Society Act, the Constitution, By-


LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL · 5 laws, and Standing Rules of the Society, the latest edition of Robert’s Rules of Order shall govern the proceedings of the Society, except that the directors at a Board of Directors Meeting may permit informality. 8 9 Change 75% vote to: 75% majority vote. 10. 11 Replace the Paragraphs with the following: Upon winding up or dissolution of the SCCS, the operating assets remaining after payments of all costs, charges, and expenses properly incurred in the winding-up including the remuneration of the liquidator, and after payment to employees of the SCCS of any arrears of salaries or wages, and after the payment of any other debts of the SCCS, shall, be distributed, within one year of the date of the winding-up or dissolution, equally to the five House Societies FHS, DHS, SHS, NHS, and IHS. Capital Reserve Funds and other funds set aside for capital expenditures to be distributed to the five House Societies in proportion to their respective ownership in the Scandinavian Community Centre. Add new paragraph: 12. DISPUTE RESOLUTION (a) The Society shall facilitate the settling of disputes among its owner House Societies through formal negotiation, then mediation, and then arbitration, before resorting to litigation, as further set out in paragraph 12 (b) below. (b) Subject to the principles of the Law and Equity Act of British Columbia, As amended, if an owner decides that an attempt to resolve a dispute by informal negotiation has been exhausted without effect, then the owner may serve written notice on the other owner to the dispute to transfer it to mediation after thirty (30) days after service of the said notice on the last of the owners to be served, and the mediator shall be as agreed to by the owners, but if the owners to the dispute cannot agree to the mediator, then they shall settle the issue by each of them drawing a card from a deck of cards without jokers, and rank order their draw from the highest to lowest with an ace (A) being the highest, and if two or more of the owners each draw cards having the same rank order, then that subgroup shall continue drawing from the deck of cards until all ties have been broken, when the owner to the dispute having the highest ranked card shall decide on the mediator, and, subject to the principles of the Law and Equity Act of British Columbia, as amended, if an owner decides that the attempt to resolve the dispute by mediation has been exhausted without effect, the owner may serve written notice on the other owners to the dispute to transfer it to arbitration after thirty (30) days after service of the said notice on the last of the owners to be served, and the arbitrator who mediated the mediation, if the said mediator and the owners to the dispute, agree to the said mediator also being the arbitrator, who shall, if he accepts being the arbitrator, guide himself by the principles of the Commercial Arbitration Act of British Columbia, as amended, and if the owners to the dispute cannot agree on who the arbitrator shall be, then the owner shall choose the arbitrator by the deck of card process, that was used to choose the mediator, and if the owner decides that the attempt to resolve the dispute by arbitration has been exhausted without effect, then the owner may serve written notice on the other owners to the dispute to transfer it to litigation in the courts of British Columbia after thirty (30) days after service of the said notice on the last of the owners to be served. (c) For mediation and arbitration; (i) The meeting place shall be in the greater Vancouver, British Columbia, area, as agreed to by the owners to the dispute, and if the owners to the dispute cannot agree on where the meeting place shall be, then the said owners shall use the deck of card process that was used to select the mediator and/or arbitrator to decide who shall decide where the meeting place shall be. (ii) The spoken and written language to be used shall be English, and (iii) An owner to a dispute may only before thirty (30) days after a written mediation decision appeal it to arbitration, and an owner to a dispute may only before thirty (30) days after a written arbitration decision appeal it to litigation. NOTE: It is further agreed to that if the Registrar requests that the dissolution clause in the Constitution be unalterable, we will add wording to that effect.

NOTICE OF ANNUAL GENERAL MEETING TAKE NOTICE: The Annual General Meeting of the Scandinavian Community Centre Society will be held at the Scandinavian Community Centre, 6540 Thomas Street, Burnaby BC, on Thursday 18th of April 2013 at 19:00 to: 1) Consider the reports of the Directors 2) Consider the Financial Statement for the year ended 31st of December 2012 3) Special Resolutions 4) Elect Directors for the coming year 5) Transact such other business as may properly come before the meeting Agenda for the Annual General Meeting will be posted at the Scandinavian Centre 30 days before the Meeting. Dated the 14th of February 2013. By order of the Board of Directors of the Scandinavian Community Centre Society, Robert Oberg, President

FHS President’s Report for 2012

I

t is my pleasure to report on the main activities of FHS during 2012. First of all, I want to thank my fellow Board members for the invaluable support they provided to me making my job easier as the rookie president. The past year was a busy one and in many ways very rewarding. One of the highlights of the year was the introduction of the FHS Scholarship Program and awarding of two scholarships at the 95th Anniversary Celebration of Finland’s Independence. The fund was established in 2011 with initial funding provided by the Runeberg Social Club, supplemented by donations from VFC, CFF and private individuals. It is my hope that the Scholarship fund will continue to grow so that we can provide more scholarships to our youth in the future. FHS is very pleased to welcome the addition of the Icelandic Community of British Columbia (ICCBC) as a member to the SCCS after ratification of the agreement to purchase 10% of the ownership in SCC. The SCCS by-laws will be changed during 2013 to reflect the addition of ICCB to SCCS. FHS is represented on the SCCS Board of Directors and provided key members to the SCC Building Committee that is responsible for implementation of various building/maintenance projects approved by the Houses and SCCS Board. In addition, I want to thank the members of FHS and its member clubs who participated actively in the various volunteer functions at the Centre, such as the spring and fall clean-up days, craft fairs, flea markets, Midsummer festival and various other events hosted by FHS and its member clubs. The FHS Constitution was revised in 2012 to expand the Board membership from 12 to 15 with the objective of building a broader and strong representation on the Board to meet future challenges. It is my hope that we will be able to elect a full Board as soon as possible. In closing, I want to thank Harri Jannson for the great support he provided to FHS, its member clubs and the entire Finnish community as the previous Honorary Consul for Finland in British Columbia and to congratulate Tom Nyberg on his appointment as the new Honorary Consul. – Respectfully submitted, Veikko Niemela, President FHS, March 18, 2013

Canadian Friends of Finland Annual Report for 2012/2013

A

s of March 2013 Canadian Friends of Finland had 101 members. Since our last report, Canadian Friends of Finland have been active in sponsoring quality events showcasing Finnish culture. April 22, 2012, CFF invited Aija Elg, visiting lecturer at the University of Washington to lecture on the history of the Finnish Language. The lecture was received with great Interest. CFF participated in the Midsummer Festival with our information table and display. Our Annual General Meeting was held September 2012. The film “Päätalo “(The Novelist) was shown after the meeting. On October 21st CFF sponsored a screening of Kelly Saxberg’s Docudrama “Under the Red Star”. Ari Lahdekorpi gave the audience some background information about the story behind the film. Ari was formerly on the Board of the Labour Temple in Thunder Bay, where the story takes place. Our film event for January was “A Woman of Power” (Hella W) a true story from the History of Finland. Canadian Friends of Finland were behind a Table at the annual Scandinavian craft fair in on November 25, 2012. The raffle baskets filled with goodies were a big hit and we made some money to fund future events. The year would not be complete without our annual Runeberg celebration. This year Bob Poutt and his group did an admirable job on his presentation “Memories of spring and Love” The Runeberg choir sang some Runeberg selections and we were treated to a beautiful solo by soprano Kaoru Henry. Of course, we had the traditional Runeberg tarts for coffee break. There is still more to come this year with Glenda Goss coming to give a lecture on Sibelius on April 21st at the Scandinavian Centre titled “Sibelius and Finland’s awakening”. Canadian Friends of Finland publishes two newsletters during the year, one before Christmas and one in the spring. This year CFF donated $500 to the Finland House society scholarship fund. In addition we donated a gift basket for the Scholarship fund raiser event in February. Thanks to the active participation of our Board members we have been able to accomplish much last year. Finally, we have a BlogSpot with information about us on the internet at: CanadianFriendsofFinland.com – Dianne Kilback, President

Runeberg Chorus Annual Report for 2012/2013

A

s of March 2013 the Runeberg chorus has 15 active members. Last year was busy with the chorus Singing at seniors homes, Norwegian Independence day celebration and the midsummer event at The Scandinavian Centre. Our Christmas schedule was full with concerts at the Finnish Manor, caroling for the Scandinavian Business club, Norwegian children’s Christmas party, seniors lunch and the Norwegian Church Service. On February third, the choir performed at the Canadian Friends of Finland Runeberg day celebration at the Scandinavian Centre. The choir sang a selection of Runeberg songs and one of our sopranos Kaoru Henry sang a Sibelius composition. The performance was well received. We are continuing to practice and our next event will be a workshop at the Scandinavian cultural weekend March seventeenth. The choir is also preparing for May celebrations and Midsummer. The choir held our annual AGM September with a potluck lunch. The chorus is managing to Keep money in the bank through our honorariums, individual donations and membership fees. The morale in the choir is good and members are determined to keep on singing. Former members of the Norwegian choir have joined Runeberg Chorus and we are singing at their events. Fortunately they do well singing in Swedish and Finnish. Our choir director is Janet Mowatt and Marian Rinta is our pianist. I would like to add that any individual wishing to donate to the choir will receive a tax receipt. The chorus also welcomes new members and anyone who is interested in singing can contact us about practices. – Dianne Kilback, President Reports continue on page 18


6 · LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL Annaha ko mie haastan Kerttu Waselius Pieni puhutteleva kertomus kotieläimistä!

T

älläisiä muistoja on varmasti monilla meistä, jotka kasvoimme ja ylenimme maalaismaisemissa koti-Suomessa. Elo oli turvallista. Karja menestyi ja pellot kasvoivat satojaan. Siinä tehtiin työtä eika ollut huolta huomisesta. Minunkin kodissani sitten 80-luvun loppupuolella siirryttiin karjattomaan talouteen monien muiden esimerkkiä seuraten. Jäljelle jäi kuitenkin uskollinen Jannu – hevonen, joka muuttui lajinsa ainoana ja viimeisenä edustajana kylässä – legendaksi jo eläessään. Jannu oli mukana kruunuhäissä, sekä Maija - nimisessä elokuvassa kiesikärryineen. Monet koululaiset kävivät ratsastamassa, eikä leipä milloinkaan loppunut Jannulta. Tuomaanpäivänä, joulun alla heleä - ääniset kulkuset kiinnitettiin valjaisiin ja isäntä suoritti kylässä joulunavauksen ajelemalla kyläteitä vanhaan malliin. Olivat kyynelin jotkut isännät ja emännät tätä menoa seuraileet - mennyttä aikaa muistelen. Jannun ja pässin hellä ystävyys on kertomisen arvoinen. Nämä kaksi olivat yhdessä tallissa ja laitumilla. Pässi nukkui hevosta niin lähellä kuin päästä voi ja löysi aina oivallisen suojan vatsan alta sadepäivinä. Kun Jannu sitten sairastui ja tuli ilta – auringon laskun aika, peruutti lihaliikkeen suuri kuljetus auto pihalle.

Jannu oli jo autossa kun pässi vapaaehtoisesti juoksi ystävänsä kaulan alle. Yhdessä elettiin – niin myös yhdessä lähdettiin. Se oli uskollisuutta loppuun asti. Aikanaan kasvatettiin myös puhdasrotuisia suomalaisia pystykorvakoiria, joista Kike oli nyt rotunsa viimeinen. Kikestä ja Silkki kissasta olisi paljon kerrottavaa. Tässä yksi tapahtuma mielessäni. Kanalassa joskus heikkokuoriset kananmunat heitettiin tälle parille sillä seurauksella, että he mieltyivät niihin. Silminnäkijän kertoman mukaan Kike oli noutanut ”Silkkiliinasen” navetan vintiltä alas maitohuoneen ovelle. Silkki kävi selälleen ja repi oven auki kynsillään. Kike käveli sisälle ja kantoi tällä kertaa kylläkin kovakuorisia munia hampaissaan ulos, jossa ne sitten yhdessä niistä nauttivat. Aamulla Silkki isänän vierellä joi aamukahvinsa asetilta, etutassut sirosti pöydänreunaa vasten, ei kuitenkaan maidon kanssa vaan aina piti olla kermaa Silkille kahvinsa kera. Kike koira aavisti isäntänsä kuoleman kolme päivää ennen, Kike vietiin eläinlääkärille sen omituisen käytöksen vuoksi. Löytämättä mitään sairauteen viittaavaa

lääkäri antoi rauhoituslääkettä. Silkki sensijaan veteli unia uuninpäällä lämpimässä, tietämättä mitään muiden aavistuksista ja surutyöstä. Oodttamattomat tapahtumat pysähdyttävät sanomallaan. Ja hyvä on, että sen tekevät, oppisimme näin laskemaan päivämme oikein ja saisimme viisaan sydämen eläessämme elämäämme täällä maitten päällä! Tällä kertaa Vancouverissa - kesämaassa. Ikkunamme alla lumililjat ovat lakanneet kukkimasta ja kehäkukat availevat nuppujaan. Olemme maaliskuun loppua kohti meneossa.

So after some thinking and determining a potential piece that would fit the lots, Dad went to discuss the matter further. The conversation went like this: Jennifer Salokannel Dad said; “So, I can sell this adjoining 10 to 15 acre piece that is an odd shape and not much good for me. It combines, hay field, highway frontage with power, Raw Land is worth deciduous forest and fits well for both our land uses.” $300 per acre “Well, I’d rather have 10 acres directly behind my any years ago our family bought a180 acre two 5 acre lots,” she said. property with an 80-acre hay field close to our Dad, surprised said, “But that is a square block, hometown so we could apply for a Woodlot tenure. smack along the edge in the middle of my hay field!” One of the adjoining neighbors to our hay field had “Well, tractors have steering wheels,” she said. dreams of raising Tennessee walking horses on her Dad asked, “What are you willing to pay for this 10 acre lot, so she inquired if Dad would sell 10 acres land?” from his field to her. Compared to buying raw land “Well, raw land is worth $300 per acre” was the (~ $420 per acre), clearing and preparing new land for answer. a hay field costs more than $1,000 per acre these days, “The land would require a legal survey and the but one should always investigate new opportunities. survey would likely cost $3,000. Who pays for that,” Dad asked? “Well, those are obvious costs for the seller,” she asserted. “So you want me to give you 10 acres for nothing. I’ll think about it and get back to you,” Dad said, as he left forever shaking his head. Now what goes around comes around. A few years later, the neighbor got a different job and moved away to a new town. She wanted to sell her trailer with the 5-acre lot and the adjoining vacant 5-acres. The lot with the trailer had a hydro hookHappy cows enjoy the summer sun, while dad works at baling the hay that will feed them all winter long up and a well. It is very expensive to install power on our farm in Fort St. James, BC

poles and it would have cost $15,000 to hook-up our own well. So, when the neighbor’s land had not been purchased after a few years, Dad stopped by the local real estate agent to enquire as to the selling price of the adjoining vacant 5-acre lot. He was told that the price was less than half from the starting price and the land might be sold for $10,000 if an offer were made. So Dad offered $300 per acre, ($1,500 total) and watched the real estate agents jaw drop. In the end, a realistic offer was made and accepted. Someone else bought the 5-acre lot with the trailer. Dad negotiated a power and water arrangement with the new neighbor, which helped both parties and made life easier for everyone. An automatic cattle water supply was hooked up to the well next door and so was the electric fencer. Today, the cattle are watered on the vacant 5 acres in winter which saves an enormous amount of time and effort; especially when compared to previous years when dad had to haul water to the cows daily as their summer drinking sources would freeze. The electric 120-volt fencer provides 10 times more power compared to our old solar powered 12-volt battery system. The new system is much stronger; it even sent Dad flying one spring when he was working on the fence. He had been kneeling in wet earth when his ear brushed the electrified wire. Zap! One thing is for sure; there are no more escaped cows on the highway when the fencing batteries wear down. Also, insulated or not, all 5 wires on the fence have some power in them; so don’t touch electric fences when the power is on. I think it is amazing what people can accomplish when two parties have common interests and reasonable expectations. When people work together and make compromises both parties benefit instead of sitting at a stalemate. Sometimes when I watch the news, I wonder when world leaders will discover this simple fact too.

Tervehdys täältä Suomesta!

Suomi-Seuran ajankohtaisia koulutuksia ja kursseja

Northern Lights

M

L

uin Hannu Kiven kirjoittaman kirjan Vuosia Hopeakylkisten kalastuksessa. Kirja oli mielenkiintoinen ja perinteen kannalta hyvin arvokas. Kirjassa on haastateltu useita suomalaisia siirtolaisia Vancouverista, jotka olivat kalastajia. Kirjassa oli myös isäni serkku Aili Väänänen entinen Hytti omaasukua Kumpulainen s. 5.11.1920 Äänekoskella. Puoliso Matti Väänänen. Tuo kirja oli mielenkiintoinen siitäkin syystä, että olen tutkinut tätä Ääneseudun Kumpulaisten sukua ja kirjoittanut siitä kirjankin. Ailin elämänkerta selvisi kirjasta nyt minulle. Kun kirjaa tein kuusi vuotta sitten tietoa Ailista oli hyvin niukasti. Nyt on tarkoitus tehdä kirja Ääneseudun Kumpulaisten tervaskannoista (90 ja yli eläneistä).

Tiedossa on 21 em henkilöä, joista 3 on elossa. Ailin kohta on edelleen avoin, onko hän vielä elossa vai jo edesmennyt? Hän tuon em. kirjan tietojen mukaan asuu Matin kanssa Vancuoverissa. Voitko auttaa tässä asiassa minua tai neuvoa mistä saisin tietoa Ailista? Täällä Äänekoskella on vielä elossa muutama 20luvulla syntynyt Ailin lähisukulainen.

Kevätterveisin Hannu Kumpulainen Koulukatu 7 A 2 44200 Suolahti Finland sähköpostiosoite: hannukump@gmail.com

1. Paluumuuttajien info- ja keskustelutilaisuus 3.6.2013 2. Suomi-Seuran intensiivinen suomen kielen kurssi 15. - 26.7.2013 Intensive Finnish Language Course in Helsinki July 15 - 26,2013 3. Paluumuuttajan infopäivä 23.8.2013 4. Eläkepäiviksi ulkomaille -infopäivä 27.9. Kaikki tapahtumat järjestetään Helsingissä. Tarkemmat tiedot koulutuksista löytyvät Suomi-Seura ry:n kotisivuilta: www.suomi-seura.fi (seminaarit ja kurssit)


LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL · 7

Lepokotiyhdistyksen kevätjuhla! sunnuntaina, huhtikuun 14 päivä 2013 kello 14:00 Finnish Manorin Juhlasalissa 3460 Kalyk Ave. Burnaby Ohjelmassa: Miles Black, Finnish Canadian Festival Orchestra ja muuta hauskaa ohjelmaa. Kahvitarjoilu

Tervetuloa mukaan!

Finnish Canadian Rest Home Association Spring Festival Sunday April 14th 2013 at 2:00 pm Finnish Manor Auditorium 3460 Kalyk Ave. Burnaby Program to include: Miles Black, Finnish Canadian Festival Orchestra, as well as other enjoyable program. Refreshments will be served

Please come and join us!

CANADIAN FRIENDS OF FINLAND Jean Sibelius and Finland’s Awakening Lecture by Glenda Goss, Sibelius Academy, Helsinki Glenda Goss is professor of music history at the Sibelius Academy and the author of, Sibelius: A Composer's Life and the Awakening of Finland.

At the end of the nineteenth century Finland experienced a Golden Age of music and art unprecedented in the country’s history. Among the crowning achievements were the compositions of Jean Sibelius. What prompted this artistic awakening? What other high points characterized the Finnish Golden Age and what was the effect on the wider world of the arts and letters in Europe, and even beyond? The answers to these questions are bound up with pressing social and political issues at the time Sibelius was coming of age as a composer, a time when Finland was an autonomous Grand Duchy of the Russian Empire. As the Finns “awakened” politically, their artistic life flourished in reciprocal fashion.

The Runeberg Chorus with Kaoru Henry, soprano, will perform selections by Sibelius.

Sunday, April 21 at 2 pm The Scandinavian Centre 6540 Thomas Street, Burnaby Tickets $12 at the door. Refreshments included.

Giant Fleamarket!!

Come & find a bargain!

Sunday, April 28th 11 am – 2 pm NO EARLYBIRDS

The Scandinavian Cultural Society presents

Nordic Spirit 2013:To Canada with Hope A festival of photos, talks, and activities around Nordic immigrant life in North America to 1960

Saturday and Sunday April 13 and 14 2013, 10 am to 4 pm Scandinavian Community Centre 6540 Thomas Street, Burnaby Opening reception, Saturday 11:30 am with Sheila Wright , songstress : Viking Age Archaeology, Saturday, 7:30 pm Illustrated talk by Christina Reid Full schedule at scandinaviancentre.org We are grateful for our financial support BC Gaming Commission, Festivals Burnaby, Danish Canadian Community Association

The Scandinavian Cultural Society presents

Nordic Spirit 2013 Talks Saturday April 13, 2013 – Our Norse Heritage 1:00 Jeremy Smith, Norse Mythology and Nordic Values 2:00 Sheila Wright and lyre: Scandinavian Medieval Ballads 3:00 Terry Karlsen, shipwright: Norse Ship Building 2:00–3:00 Carolyn Thauberger, Children’s heritage games and activities

Saturday Evening 7:00 pm Christina Reid, Swedish archaeologist: Viking Archaeology (by donation)

Sunday April 14, 2013 – Nordic Thought and Design A fundraiser for the Scandinavian Community Centre You can also bring in donations, in good condition only, the week before the flea market

Scandinavian Community Centre • 6540 Thomas St, Burnaby • 604 294 2777

1:00 - John Stuart, Restoring Nordic Design for Your Home 2:00 - Poul Erik Rasmussen, with Albert Schweitzer in Africa: Reverence for Life 3:00 – to be announced


8 · LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL

Kaija Marja Kalevala

K

aija Kalevala syntyi Hämeenlinnassa maaliskuun 24. päivänä1924. Hän oli sodan aikana monessa paikassa: Tampereella, Hämeenlinnassa, Joutsenossa, Helsingissä ja lähellä linjoja. Hänen tehtävänsä oli ajaa armeijan kuorma-autoilla tykkejä rajalle Tampereen tykkikorjaamolta ja rajalta rikkinäiset tykit takaisin korjaamolle. Hän ajoi myös muonaa rajalle sotilaille ja muulle henkilökunnalle. Tehtäviin kuului myös ajaa halkoja korsuihin. Halkopinot oli pinottu metsään ja ne piti hakea kolmen tonnin kuorma-autolla. Talvella kantoja ei nähnyt lumen alta. Niinpä jos etupyörä sattui menemään kannon yli, niin huonosti lastattu kuorma saattoi hajota. Kalevala joutui lastaamaan halot uudelleen yksinään ja köyttämään ne kovasti kiinni köysillä, jotta ne pysyisivät. Sitten hän jatkoi matkaansa uudelleen rajalle. Halot eivät olleet ainoat huonosti köytetyt kuormat. Kerran vapaaehtoiset ja reserviläiset ajoivat viittä kuutta kuorma-autoa Tampereen tykkikorjaamolta. Lavalla oli puupyörätykki, perässä vedettiin kumipyörätykkiä. Sattui niin, että pakkasella puupyörätykin alla olevat rautalevyt tulivat liukkaaksi ja jäisiksi, eikä tykkiä ollut tykkikorjaamolla köytetty tarpeeksi hyvin kiinni. Tykki meni lavan läpi takapyörien päälle ja jäi jumiin. Vastaan tuli kersantti 12 sotilaan kanssa. He näkivät Kalevalan yksin lavalla, nostivat tykin ja sitoivat sen hyvin kiinni. Kalevala käänsi auton takaisin Tampereelle ja vaihtoi autoa. Samat tykit lastattiin toiseen autoon ja matka jatkui taas rajalle.

Ajokortti Kalevalan armeijan ajokortin kulmat kuluivat pyöreiksi, koska sitä piti aina ottaa taskusta pois. Ei uskottu, että 17-vuotias tyttö voisi laillisesti ajaa armeijan kuormaautoa. Kalevalan isä, joka oli rintamalla, oli sanonut, etteivät naiset aja autoa, eikä ollut päästänyt tytärtään autokouluun. Niinpä Kalevala opetteli itse ajamaan autoa. Hän kysyi aina kuskeilta kysymyksiä: miten tämä ja tuo toimii. Hän kysyi moottoreista, ajonikseistä ja – taidoista. Hän osti ajo-opetuskirjan, luki sitä ja oppi sillä itse ajamaan. Kalevalan täytyi kuitenkin saada siviilikortti ennen kuin hän saisi armeijan ajokortin. Hän meni ajotestiin, missä hänen aikeensa tyrmättiin täysin: – Emme ota sinua, eiväthän tytöt aja autoa. – Haluan jonkinlaisen paperin, että saan armeijan ajokortin, pyysi Kalevala. – Naiset eivät aja autoa. – Minä en lähde tästä toimistosta pois ennen kuin joku ajattaa minut ja saan jonkinlaisen paperin! vaati Kalevala. Hän ei ollut siihen mennessä ajanut yhtäkään autoa, vain vähäsen moottoripyörää. – Ota tuo rääpäle nyt testiin, autokoulun omistaja määräsi ajo-opettajaa. Kalevala ja opettaja lähtivät ajamaan testiä. Kun he tulivat takaisin testistä, opettaja totesi autokoulun omistajalle: – Tyttö läpäs. – Ei! Miten hän voi läpäistä, kun ei ole käynyt autokouluakaan? Anna minulle ne avaimet, mennään ajamaan, sanoi omistaja vieden Kalevalan uudelleen testiin. Kalevala läpäisi jälleen. Kun he tulivat takaisin omistaja oli niin vihainen, että paiskoi ja räiski papereita ja kyniä, mutta kirjoitti todistuksen. Kalevala meni todistuksen kanssa armeijan etappipaikkaan ja sai ajokortin henkilöautoa varten. Hän ajoi upseereja paikasta toiseen. Kalevala ei tykännyt ajosta yhtään, koska upseerit katsoivat häntä vähän kieroon. Eräänä aamuna oli sitten yksi kuormaauto, joka seisoi tyhjänä koska siinä ei ollut kuljettajaa. Kalevala kysyi, enkö minä saisi tuon ajokiksi. Hän pyysi ja pyysi ja sai aluksi ajaa vain lähimatkoja: toimistopapereita ja mitä lotat tarvitsivat keittiöön. Sitten Kalevala sai kuorma-auton omalle nimelleen ja ajokorttiin täytyi lisätä kuorma-auto. Hänet laitettiin viiden kuuden auton kolonnaan. He ajoivat Joutsenoon ja Lappeenrantaan Tampereelta, sekä halkoja korsuihin ihan lähelle rajaa. Kalevala oli kirjeenvaihdossa isänsä kanssa, muttei uskaltanut hiiskahtaakaan ajamisestaan, ettei isä suuttuisi.

Armeija-ajoa Suomessa oli kapeilla maanteillä levite siellä sun täällä jotta isommat autot ja tankit pääsisivät ohi. Kerran Kalevalalle tuli hätä ja hänen piti pysäyttää kuorma-autonsa levitteelle ja mennä asioille puskaan. Kun hän tuli takaisin ja astui takaisin ohjaamoon, maantien toisella puolella oli desantti. Desantti nousi pensaan takaa ja Kalevala etsi kivääriään, mutta se oli otettu pois, olihan kyseessä naisen auto. Kalevalalla oli toki pistooli, mutta desantti, joka oli Suomen armeijan puvussa, kumminkin katosi takaisin pensaan taakse. Kalevala hyppäsi pukille, pisti vaihdetta niskaan ja meni niin lujaa kuin ikinä pystyi, hänen piti saada muut kiinni. Muut olivatkin pysähtyneet muutaman kilometrin päähän odottamaan. Ajajat katsoivat aina peileistä, että kaikki olivat

mukana. Ajajat myös kilpailivat siitä, kuka oli ensimmäiseksi etappipaikalla. Heitettiin vaihdetta toisen päälle ja ei-kenenkään maalla ajettiin kuin kilparadalla. Siellähän ei ollut siviilejä ollenkaan, joskus vain tankki tuli vastaan. Toiset kuljettajat alkoivat luottaa Kalevalaan ja heistä tuli kavereita. Kalevala joutui ajamaan myös kaatuneita sotilaita, ruumisarkut olivat vanerista tehtyjä laatikoita. Kalevalan piti pysäyttää auto ja mennä ylös lavalle täyttämään puupönttö kun puut loppuivat. Arkut olivat lavalla niin, ettei mitenkään päässyt täyttämään puukaasupönttöä kävelemättä arkkujen päällä, mistä hänellä on vieläkin paha mieli. Kun Kalevala sitten ajoi pitkin Torkkelinkatua vaaleat arkut kyydissään, niin lotat kirkuivat: Ruumiit menee! Kalevala muistaa myös kuinka pommi putosi sen rakennuksen päälle minkä edessä hänen kuorma-autonsa oli parkissa. Kalevala oli mennyt pommisuojaan kivitalon ulko-oven kaarteeseen, koska se näytti vahvemmalta kuin auto. Pommi putosi toiselle puolelle rakennusta. Kalevala näki kerran myös autossaan kuinka venäläiset pommikoneet olivat tulossa. Oltiin niin tasaisessa paikassa, ettei päässyt kivenkään taakse piiloon. Hänellä ei ollut muuta paikkaa mennä kuin auton moottorin alle. Lentokoneet ampuivat, muttei sattunut montaa kuulaa sillä kertaa. Tosin vasen jalka jäi auton ulkopuolelle, luoti meni jalasta ja rikkoi ihon. Yksi kuljettaja sai koko auton luoteja täyteen. Kuorma-auto oli sitten huollettavana tankkikorjaamon etappipaikalla. Kalevala, aina utelias kaikesta joka kulkee, yritti päästä kokeilemaan tankkia. Hän pääsikin tankin sisään ja olisi halunnut ajaa, mutta sitten tuli lähtö, eikä ajo onnistunut. Ilmailukoulussakin Kalevala oli. Koulukonetta lentäessään hän näki siiven alhaalla ja nosti koulukoneen ylös. Opettaja kysyi, että mitä sinä nyt teet. Sitten opettajakin näki siiven ja että yhteenajo oli lähellä. Kalevalan koneessa kyllä oli ikkuna katossa, mutta toisessa koneessa ei. Niinpä he eivät nähneet, että Kalevalan kone oli yläpuolella. Kerran taas tuli myöhäinen yö ja piti yöpyä korsuissa, mutta ei tiedetty mihin Kalevala olisi laitettu nukkumaan kun hän ei voinut nukkua missä miehet nukkuivat. Hänet laitettiin konttorin tapaiseen, mutta se oli kylmä ja hänelle tuotiin sähkölämmitin lattialle. Pieni huone tuli liian kuumaksi ja Kalevalan piti aina välillä säätää lämmitintä pois päältä ja takaisin päälle. Sitten tuli hätä, eikä hän tiennyt missä vessa oli. Hänen täytyi mennä oven taakse lumihankeen. Aamulla upseerit näkivät läikän lumessa ja rupesivat nauramaan. Sen jälkeen vääpeli tuli kysymään haluaako hän mennä vessaan. He tyhjensivät koko vessan Kalevalaa varten ja laittoivat sotilaan oven pieleen vartioimaan. Kalevala kertoo kertomuksen, mitä hän ei ole koskaan kertonut kenellekään, koska häntä on hävettänyt. Hän kertoo, mitä sattui, kun luultiin että hän on poika, joka oli vain ottanut tytön nimen: Reserviläisillä ja vapaaehtoisilla oli etappipaikka Tampereen koululla. Siellä upseerit kehottivat Kalevalaa menemään kahville, sillä vapaaehtoiset olivat keittäneet uuden satsin kahvia. Sen jälkeen lähdettäisiin taas reissuun. Kalevala meni kahville ja ehti nielaista vain muutaman suullisen ennen kuin meni tiedottomaksi. Hän heräsi siihen, että hänen housunsa olivat alhaalla ja pusero ylhäällä. Miehet olivat katsoneet oliko hän poika vai tyttö. Kalevala loukkaantui niin, että meni kotiin ja pani siviilipuvun päälle. Hän vei armeijan kamppeet takaisin, mutta piti ajokortin koska se oli hänen omansa. Sitten hän meni toimistoon ja pyysi jonkinnäköistä todistusta, että on palvellut armeijassa. Hän sai todistuksen, muttei uskaltanut kertoa kenellekään, tai vaatia tekijöitä oikeuteen. Kalevala kun ei halunnut isänsä kuulevan, että oli ajanut autoa.

Siviilielämä Kun Viipuri ja Kannas saatiin takaisin Kalevala palasi kotiinsa. Koti oli menetetty, kaikki uunit ja metallitkin oli viety pois ovenkahvoja myöten, mutta pikkurakennus oli kunnossa. Kalevala pääsi 1942 Karjakuntaan ajamaan lihatavaraa, mistä hän ei tykännyt koska piti välillä ajaa ruhoja. 1943 Kalevala sai työpaikan SOK:sta ja ajokkina oli ihan uusi 1940 Ford. Kaikki autot toimivat puukaasulla, koska bensaa ei saanut ensinkään. Kalevala oli puuasemalla puita hakemassa puukaasua varten ja näki ison GMC:n kuorma-auton, joka kuului Viipurin tie- ja vesirakennusministeriölle. Kuljettaja sanoi, että hän lähtee pois, saisit tästä hyvän auton. Kalevala meni konttoriin kysymään ja saikin juuri saman auton ja oli työpaikassa monta vuotta. Kun Viipuri menetettiin uudestaan toimisto ja kuormaauto muutettiin Helsinkiin ja Kalevala oli töissä Helsingin tie- ja vesiministeriössä. Armeijan maantiet pidettiin kunnossa vetämällä lanaa, joka otti soraa tien laidasta keskelle tietä ja kun sitä veti se peitti kuopat. Yksinään Kalevala monta kertaa heitteli koko santakuorman autoon lapiolla. Silloin ei ollut mitään nostovehkeitä kun mentiin sorakuoppaan hakemaan soraa tai hiekkaa. Helsingissä saatiin leveämpiä ja isompia dieselautoja, jotka olivat kovaäänisiä. Joskus Kalevala sai apulaisen lapioimaan hänen kanssaan santakuormaa. Yksin se piti silti mennä levittämään maantielle. Ohjaamon lattiassa oli kaksi vipua joita täytyi säätää. Niillä laskettiin ja nostettiin lavaa samalla ajaen hiljaa eteenpäin, jotta santa luisui alas nostetusta lavasta tasaisesti maantielle ja tasoitti kuopat. Toimistossa eivät uskoneet, että Kalevala ajaa autoa. Siihen aikaanhan naiset eivät ajaneet autoa, eivät varsinkaan kuorma-autoa. Häntä luultiin toimiston työntekijäksi ja kun hänellä oli haalarit päällä häntä katsottiin kieroon. Sota ei vaikuttanut suuresti Kalevalaan, koska hänen isänsä oli armeijassa koko elämänsä, ihan alokkaasta saakka. Kuollessaan isä oli vääpeli ja olisi saanut luutnantin arvon, mutta ei halunnut vastuuta koska hänellä oli soitinkorjaamo ja hän rakensi itse talon. Hän ei ollut muurari, mutta hän rakensi kahdeksanreikäisen kolmikerroksisen savupiipun. Hän ei ollut puuseppä, mutta rakensi eläessään yhden pikkutalon ja kaksi suurempaa taloa. Hän oli monitaitoinen mies. Kalevala ihaili isäänsä ja tottui armeijan komentoon kotona. Partiossa Kalevala myös opetettiin ampumaan. He asuivat Viipurissa ampumaradan vieressä ja olivat isän ja velipojan kanssa siellä ampumassa aina, se oli ihan tavallinen päiväohjelma.


LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL · 9

Muutto Kanadaan

Driver’s License

Kun Viipuri menetettiin, muutettiin syntymäkaupunki Hämeenlinnaan ja sieltä Lahteen koska siellä oli paljon viipurilaisia. Kalevala sai Arvo Venäläisen kolmen tonnin auton ajettavakseen. Hän ajoi kaikenlaisia rakennustarpeita. Lahden kaupungintalolla rupesivat ihmettelemään, että nainen ajaa kuorma-autoa. Kaupungintalolla oltiin kateellisia hänelle ja hänelle alettiin laittaa enemmän veroja kuin miehille. Kalevala yritti sopeutua ja maksaa. Hän kuuli, että Kanadaan pääsee anomalla ja laittoi paperit vetämään. Arvo Venäläinen muutti Kanadaan ja Kalevala lopetti kuorma-auton ajamisen ja alkoi ajaa taksia. Taas hän joutui maksamaan enemmän veroa. Hän kysyi veljenvaimoltaan, joka oli töissä kaupungintalolla mitä varten hän joutuu maksamaan ränttiveroa. Veljenvaimolle kerrottiin: Autolla ajelee vaan, kyllä se tienaa paljon. Kalevala pääsi Kanadaan muutaman kuukauden odotuksen jälkeen, tuli ihan äkkilähtö. Joulukuun 13. päivä 1951 hän laskeutui Montrealiin ja sieltä Torontoon. Torontossa oli paljon lunta, polveen saakka jalkakäytävilläkin. Torontossa oli suomalainen mies, jolla oli liike ja pakettiauto. Hän näytti Kalevalalle Torontoa. Kalevala, joka oli tottunut ajamaan lumessa, kysyi työpaikkaa herrasväeltä joka etsi henkilöautonkuljettajaa. Vastaus oli tyly: ei tullut kuuloonkaan, että nainen olisi ajanut heidän autoaan. Kalevala ajoi tuttavansa autoa, jotta hän pystyi tutustumaan Torontoon paremmin. Kalevala kuuli Vancouverin Digney Speedwaysta. Hän oli ajanut Suomessa kilpa-autoja sora-, asfaltti- ja jääradoilla ja oli saanut viimeksi mainitussa jopa nopeusennätyksen miesten kilpailussa. Kalevala pakkasi tavaransa ja pääsi Vancouveriin kolme taalaa taskussaan. Kalevala sai tsekkoslovakialaisen ystävänsä kanssa vuokrata huoneet ystävälliseltä pariskunnalta. Kalevalan ystävä oli moottoripyöräkilpailumestari ja ensimmäisenä mekaanikkona autokorjaamolla. Hän järjesti toisen mekaanikon paikan korjaamolla Kalevalalle, joka oli käynyt Suomessa mekaanikkokoulun. Myyntimies tuli tuomaan varaosia ja sanoi: Autonosaliike tarvitsee kuljettajan pakettiautoon, miksi olet täällä nenä nokisena? Kalevala oli seuraavana aamuna yhdeksän aikana aamulla kuljettajan paikkaa hakemassa. Omistaja totesi, että on mahdotonta, että nainen voisi ajaa autoa. Kumminkin he ottivat pakettiauton ja menivät kokeilemaan ajamista, Kalevalahan ajoi jo speedwaylla. Pääsivät puoli korttelia ja omistaja totesi, osaat sinä ajaa, saat paikan. Kului 15 vuotta ja kolme pakettiautoa. Kilpa-ajoa Kalevala jatkoi myös menestyksekkäästi.

The corners of her army driving license turned round as Kalevala had to keep pulling it out of her pocket. They didn’t believe that a woman – and she was young, only 17 - could be legally driving an army truck. Her father, who was on the front, had told Kalevala that women did not drive. He did not let her take any driving lessons. Thus she had to learn to drive on her own. She would always ask the drivers how everything worked. She would ask about the motors, driving tricks and skills. She bought a driving instruction book, read it through, and learned to drive by reading. First she had to get a civilian driver’s license, though, before she could get an army one. She went to take her driving test, but was met with fierce resistance: – We won’t take you, girls don’t drive. – I need some kind of a certificate so that I can get an army license, requested Kalevala – Women don’t drive. – I won’t leave this office until someone takes me for a test drive and I get some kind of a certificate! Kalevala demanded. She had not driven a car, ever; only spent some time on a motorcycle. – Take that weakling on a test drive now, the driving school owner told the driving instructor. Kalevala and the driving teacher left for the driving test. When they returned, the driving instructor told the owner: – She passed. – No! How could she pass when she hasn’t taken any driving lessons? Give me the keys, let’s go driving, said the teacher, taking her for another driving test. When they returned, the owner was so mad he threw papers and pens, but he did write the certificate. Kalevala took her certificate to the army way-station. She got a driver’s license for a car, and was a driver for the officers. She did not like driving them, as she felt that they did not accept her. One morning one of the trucks was left behind, as there was no driver. She wanted to be the driver, and she kept asking and asking to be allowed to drive it. First she was only allowed to drive short distances: papers for the office and what was needed in the kitchen. Then she got a driver’s license for a truck, and her own truck. She would drive in a convoy of five or six trucks, although sometimes they would only operate a couple of trucks. They would drive from Tampere to Joutseno and Lappeenranta, and firewood to the trenches by the front. Kalevala was afraid that her father would hear that she was driving trucks. She knew he would be angry. She did not tell him anything, even though they wrote letters to each other.

Isä näkee tyttärensä auton ratissa Kun Viipuri oli saatu takaisin, isä kirjoitti että hän tulee lomalle silloin ja silloin, sillä ja sillä junalla, toivottavasti, jos mitään ei satu. Kalevala meni isäänsä vastaan kolmen tonnin kuorma-autolla ja parkkeerasi sen Viipurin aseman eteen. Hän käveli aseman aulaan, missä tapasi isänsä. Isä ilahtui ja sanoi: – Sinä olet minua vastassa! – Niin. – No, onko sinulla minkäänlaista taksia, että päästään kotiin, vai, kävelläänkö sitten? – Ei tarvi kävellä, tule tänne. Kalevala vei isänsä kolmen tonnin kuorma-auton viereen. – Mene sissään. Isä katsoi häntä: – Mitäh? Isä istui viereen ja oli niin epäröivän näköinen: – Ajat sie tätä? – Joo. – No mie kuulin, et sie oot ajanut jottain, mutten mie oikein uskonut. Lähdettiin ajamaan, isä piti kiinni kädensijasta ja kun päästiin kadulle hän huusi: – Kato, kato auto tullee tuolta. Kato nyt! Auto tullee! – Antaa autojen tulla, vastasi Kalevala. Pääsivät eteenpäin, isä rauhoittui. Perillä oli kapea mutkikas tie. – Luulet sie, et auto mahtuu tuohon? – Kyllä se mahtuu. Tilaa oli juuri sen verran, rakennustarpeita oli tien vieressä, mutta Kalevala oli ajanut siitä jo monta kertaa. Isä ei moittinut, sitten myöntyi jo. Kalevalalta tuli helpotuksen huokaus.

Kaija Marja Kalevala Kaija Marja Kalevala was born on March 24th, 1924, in Hämeenlinna. During the war she was in many places: Tampere, Hämeenlinna, Joutseno, Helsinki, and close to the front. She drove the army trucks hauling pieces of artillery to the front from the Tampere Gun Factory, and then broken pieces of artillery from the front back to Tampere for repairs. She also drove food to the front for the soldiers and other staff. Hauling firewood for the dugouts in the trenches was one of Kalevala’s tasks as well. The split firewood was piled up in the forest, to be were picked up by a three-ton truck. There were stumps, and in the winter you could not see them under the snow. If the truck had been loaded poorly, and if the front tire of the truck happened to go over a stump, the whole load would shift and fall off. Kalevala had to reload all by herself, and tie the load up better with ropes so that it would not fall again. After reloading she would continue her drive to the front. The firewood was not the only load tied poorly. At one time the reservists were coming from the Tampere Gun Factory. Kalevala was driving a truck with a wood wheel gun on the truck bed, while towing a rubber wheel gun. It so happened that the frosty weather iced up the iron plates under the wood wheel gun, making them slippery. It did not help that the gun had not been properly tied down at the gun factory. The gun fell through the bed onto the rear wheels, and got stuck there. A Sergeant with 12 men came by. They saw Kalevala on the bed by herself. They lifted up the gun and tied it down properly. She returned to Tampere and switched trucks. The guns were loaded into the new truck and she headed towards the front again.

Army Driving In Finland, narrow roads had a wider spot every now and then, so that trucks and tanks would be able to pass. Once Kalevala had to go to the bathroom, and she parked her truck on a wider spot, to be able to go into the bush. After she came back, and climbed into her truck, she looked to the other side of the road. There, emerging from the bush, was a descend, a Russian parachutist. She looked frantically for her rifle, but it had been removed – after all, it was a woman’s truck! She did have a pistol, but the descend, wearing the uniform of the Finnish Army, disappeared back into the bush. She left in a hurry, shifting up as quickly as possible; she had to catch up with the others. The other drivers had stopped a few kilometres from there, to wait for her. The drivers would always check their mirrors to see that everyone was still with them. They would also race and see who would be the first at the way-station. They would keep shifting up and drive the trucks like race cars on no-man’s land. There were no civilians there, just a tank every now and then. The other drivers started to trust her and they became friends. Kalevala also had to drive dead soldiers. The coffins were boxes made of plywood. The truck ran on wood gas, and she would have to stop the truck and climb up to the bed to fill up the wood container when it ran out of wood. The coffins were laid out on the bed in such a way that she could not access the fuel container without stepping on the coffins. Still, to this day, she feels bad about stepping on them. When she drove along the Torkkelinkatu Street carrying the light-coloured coffins, some Lottas would yell: There go the corpses! She also remembers how her truck was parked in front of a building that a bomb dropped on. She took shelter under the curve of the exterior door, as it looked stronger than her truck. The bomb fell on the other side of the building. Once she was in her truck and saw Russian bombers approaching. The landscape was so flat that there was not even a rock to hide behind. The only place she could hide was under the truck motor. The airplanes opened fire, but only a few of the bullets hit their target. However, her left leg was outside of the truck, and a bullet went through the leg, breaking the skin. One driver had his whole truck covered with bullet holes. The trucks were taken to the army repair shop. Kalevala, ever curious about anything on wheels, was dying to drive a tank. She managed to get into a tank, and was anxious to drive. Alas, they had to leave and she was not able to drive the tank. Kalevala even made it into Aviation School. As she was piloting her training flight, she saw a wing beneath the plane. She immediately pulled the nose of the plane up. The instructor was perplexed at what she was doing. Then he saw the wing, and realized that they were on a collision course. Her plane had a roof window, but the other plane did not. That is why the pilot in the other plane did not notice their plane above.


10 · LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL Then there was the time when it got to be so late that they had to sleep over in the dugouts by the trenches. They had no idea where Kalevala would sleep, as she could not sleep with the men. Finally they put her into a small office. It was cold, though, and they brought her a small electric heater. The small room heated up quickly, and she spent the night turning the heater on and off. Then she had to go to the bathroom, but she had no idea where it was. The only place she could think of was behind the exterior door, in the snow. In the morning the officers laughed when they saw the yellow spot in the snow. Only then did the Sergeant Major ask if she needed to go to the bathroom. The whole bathroom was emptied out for her, and a soldier kept watch at the door. Kalevala describes something she has never told anyone, as she has been too embarrassed. She tells what happened when the soldiers assumed she was a boy who had just taken a girl’s name: The reservists and the volunteers had a way-station at the Tampere School. The officers there urged Kalevala to take a coffee break; the volunteers had just made a new batch of coffee. After the coffee break they would start driving again. She went to get her coffee, but only had a sip or two before she fell down, unconscious. She woke up with her pants down, and her shirt up. The men had checked whether she was a boy or a girl. She took offence and went straight home. She changed into civilian clothes and returned her army ones. She kept the driver’s license, though, as it belonged to her. Then she went to the office, requesting a certificate about her time in the army. She got the certificate. She did not dare to tell any one, or sue the perpetrators. She did not want her father to know that she had been driving.

Civilian Life When the town of Vyborg and the Karelian Isthmus were taken back, Kalevala returned home. Home was lost, though: all the ovens and metals were stripped off, even the door knobs had disappeared. However, their smaller building was fine. In 1942 Kalevala got a job as a meat driver for Karjakunta. She disliked her job as sometimes she had to drive carcasses. In 1943 Kalevala started to work for SOK, and she got to drive a brand new 1940 Ford. All the vehicles ran on wood gas as there was no gasoline available. She was at the wood station picking up wood when she saw a big GMC truck. The truck belonged to The Vyborg Road and Water Department. Its driver told her that he was about to leave his job, and she could gain this fine truck. She went to inquire at the office, and indeed she did get to drive that specific truck, for many years. When, at the end of the Continuation War, Vyborg was lost again the office and the truck were relocated to Helsinki, and she worked for The Helsinki Road and Water Department. The army roads were maintained by a drag. The drag would take gravel from the side of the road. Then as the drag was pulled along the road, the potholes would get covered. Many times she would shovel a whole load of sand onto the truck bed. At that time there were no hoists or cranes to help lift the gravel or sand at the gravel pit. In Helsinki there were bigger and wider diesel trucks. They were loud. Sometimes Kalevala would get a helper to shovel a load of sand. Even so, you were still on your own spreading it onto the road. There were two levers on the floor of the truck cab. You would adjust them to lower and lift the bed, while all the time driving slowly forward. In that way the sand would slide evenly off the raised bed, levelling the holes on the road. In the office they did not even believe that she was a truck driver. At that time women did not drive, and they definitely did not drive a truck. They thought she worked in the office, and as she was wearing overalls, people thought her weird. The war did not have much of an effect on Kalevala. Her father spent all his life in the army, all the way from a recruit. He died as a Sergeant Major. He was offered the rank of a Lieutenant, but he refused. He did not want such responsibility as he had a repair shop for musical instruments, and he also built a house. He was not a bricklayer, but he built an eight-hole three-storey chimney. He was not a carpenter either, but during his life he built one smaller house and two bigger ones. He was a man of many skills. Kalevala admired her father and got used to an army type command already at home. She learned to shoot as a Scout. In Vyborg they lived next to a shooting range. Many a day she would go and practise shooting there with her father and brother.

Moving to Canada When Viipuri was lost, Kalevala moved to her birth town of Hämeenlinna. Then she moved onward to Lahti, as many people from Vyborg were there. A man named Arvo Venäläinen gave her a three-ton truck to drive. She drove all kinds of building materials. At the Lahti City Hall people were puzzled at a woman driving a truck. They were jealous of her, and they raised her taxes, so that she was paying more taxes than the men. She tried to adjust and pay. She heard that it was possible to apply to immigrate to Canada, and she sent in her application. Then Arvo Venäläinen moved to Canada, and she stopped driving the truck and started to drive a taxi instead. Again, she had to pay more in taxes. She asked her sister-in-law, who worked at the City Hall, why

she had to pay more in taxes. The sister-in-law was told: She just drives around in a car; she must make a lot of money. After a few months, sooner than expected, Kalevala was accepted as an immigrant to Canada. On the 13th of December in 1951 she landed in Montréal and continued on to Toronto. There was a lot of snow in Toronto, up to the knee even on the sidewalk. In Toronto, a Finnish man owned a store and a van. He showed her around Toronto. An upper class family was looking for a chauffeur, and Kalevala, who was used to driving in the snow, applied for the job. The response was brusque: it was unthinkable that a woman would drive their car. She drove the car of an acquaintance, though, to be able to familiarize herself with Toronto. Then she heard of the Digney Speedway in Vancouver. In Finland she had raced cars on gravel, asphalt and ice tracks. On an ice track she had even broken the speed record in a men’s race. She packed her things and reached Vancouver with three dollars in her pocket. In Vancouver, Kalevala and a Czechoslovakian friend of hers were able to rent rooms from a friendly couple. Her friend was a motorcycle race champion. He also worked as the first mechanic at a garage. He arranged for her to be the second mechanic at the garage; she had attended a school for mechanics in Finland. A salesman dropped by at the garage and asked her: A dealer of car parts needs a driver for their van. Why stay here with your nose covered in soot? The following morning, at nine, she went to apply for the job. The owner told her that it would be impossible for a woman to drive a car. Nevertheless, they went out on a test drive on the van; she was already driving at Digney Speedway at this time. They drove for half a block, and the owner stated: you can drive, the job is yours. She lasted 15 years and three vans. She also had a successful career on the race track.

Father Sees His Daughter Driving During the Continuation War, after the Finns had taken the town of Vyborg back, Kalevala’s father wrote to say that he was coming on a leave, at such time, and on such train, hopefully, permitting nothing bad would happen. She took a three-ton truck, parking it in front of the Vyborg Railway Station. She walked into the railway hall and met her father. He was surprised but happy to see her: – You came to meet me! – Yes. – Well, do you have a taxi or something so that we can go home? Or should we walk? – No need to walk, come here. She took her father to the three-ton truck and said: – Get in. He looked at her: – WHAT? He sat down, hesitantly: – You drive THIS? – Yes. – Well I heard that you have been driving something. But I didn’t quite believe it. They started to drive. Father was hanging on for dear life, pointing at all the cars driving on the street, yelling: – Look, there’s a car coming! Look! A car! – Let the cars come, she replied. They kept on going, he calmed down. By their house the road was narrow and curvy. – You think the truck will fit here? – Yes it will. There was just enough space for a three-ton truck, but she had driven by many times. Father did not criticize, but gave his consent. She let out a sigh of relief. Kaija Kalevala wishes to thank all the men who helped her by answering her questions, and by showing how cars work, and how to drive.

Kansallisen Veteraanipäivän ja Finnish War Veterans in BC 40-vuotisjuhla huhtikuun 27 päivä kello 14:00

Scandinavian Community Centre Sisäänpääsy – Lahjoituksella Voileipäkahvit


LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL · 11

Sointula, BC

SOINTULA HISTORY: “A Place of Harmony” Tired of being oppressed in Vancouver Island’s coal mines, a group of Finn’s sent for charismatic utopian socialist and journalist, Matti Kurrika to lead them. They named their community, Sointula, meaning place of harmony. Their aim was to create a society where property was communal; everyone shared; everyone participated and everyone was equal, including women, a revolutionary concept in those times. The energetic community developed a foundry, a brickyard, a sawmill and a blacksmith shop. They published, AIKA (Times), the first Finnish newspaper in Canada, using it to encourage immigrants to come to Sointula. They believed in “sound body, sound mind” so there was regular exercise sessions, gymnastic programs, music instruction, concerts and drama productions. Unfortunately Kurrika’s leadership proved more idealistic then practical and he left the community after making one too many bad decisions. Steady and consistent, Austin Makela took the reins in an attempt to salvage what remained. To this day he is known as “the one who stayed.” The sisu (spirit) of Sointula was not to be underestimated. The people who remained purchased the land and turned to commercial fishing and hand logging. They dug their roots deeply into the island and built their community with their own visions. The first residents of Malcolm Island formed the Sointula Co-operative Store Association in 1909 making it British Columbia’s oldest running cooperative. Initially started to supply products and supplies to local farmers and fisherman, as well as being an outlet for local goods, it has been and still is, the heart of Sointula. Over the years the co-op has supplied groceries and professional services. Today it also features hardware, gas, and dry goods departments. The twin dreams of freedom and cooperation still survive. Descendents of the original pioneers and newer arrivals continue to be inspired by them. For a taste of Utopia, you can wander down the streets of Sointula. Look for the Heritage Signs on the buildings to connect the past with the present. www.sointulainfo.ca www.sointularipple.ca

For Sale by Owner

ONLY $525,000 ( Reduced $275,000.00 from building cost)

Ocean View

B&B or Family Resort or Guest Lodge (Triplex)

“Business opportunity with $$$ Income Potential “ This 4000 sq ft two-storey home was designed for true West Coast living in Sointula (a 110-year old Finnish community of 800 residents on Malcolm Island), just a short 20-minute ferry trip from Port McNeill, on Vancouver Island. Malcolm Island is at the top of the world famous Broughton Archipelago with miles of magnificent beaches, boating and exploring—”Nature at its Best”. This splendid home was completely rebuilt into a legal triplex. It has two fully-contained guest suites on a half-acre of land with an ocean view. Built at a cost of $800,000, with an insurance replacement cost of $706,000, the asking price is ONLY $525,000. Features: 8 Bedrooms, 4 Bathrooms, 3 Kitchens, new hardwood floors, two 200-amp services, wiring, three hot water tanks, vinyl windows, screens, covered patios, metal roof, plumbing, and a woodstove fireplace. Management available. House located at 240–4th Street, Sointula BC.

also,

Ocean View property (220 6th Avenue, Sointula) In the town of Sointula—1.6 acres of cleared land, accessible to city water, sewer, and hydro . $129,500.00

Call after 5pm 604-628-4592 www.sointulaforsale.ca MLS listings #339627 and #339718 | Real Estate Agents Welcome


12 · LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL

Talvisodan päättymisen juhla Emmaus - Suomikirkolla 10. 3. 2013!

– Artikkeli ja kuvat MLH

S

unnuntaiaamuna Suomi-kirkko Emmaus oli täyttynyt yleisöstä, joka on aina halunut tulla kunnioittamaan veteraanien juhlatilaisuuksia, muistaen että heidän ansiostaan saamme elää vapaudessa niin meidän synnyinmaassa kuin täällä uudessa kotimaassamme. Ohjelma alkoi Lippuvartiolla, jonka kantoivat veteraanit Eino Kyynarainen, Mike Rautiainen ja Mirjam Koskinen. Siinä seistessä ja katsellessa tulee kyyneleet, kun näkee Suomenlipun ensin ja jota seuraa Kanadan- ja Veteraanien lipujen liehuvan, kun niiden kantajat ryhdikkäästi saapuvat sisälle. Kanadan ja Suomen kansallislaulujen jälkeen. Emmaus kuoro lauloi Finlandian. Länsirannikon suomalaisten veteraanien puheenjohtaja Esko Kajander toivotti kaikki tervetulleeksi. Mike Rautiainen lausui syvällä matalalla äännellään Maire Siimeksen runon ”Muistatko”. Lemmikki Teder (piano) ja Mikko Miettinen (viulu) soittivat Toivo Kuulan ”Kansanlaulu no. 1 & 2”. Anna-Liisa Koivisto lausui Yrjö Jylhän runon ”Kaivo”. Petteri Mokkonen toi suurlähettiläs Charles Murron tervehdyksen B.C. Suomalaisille sotaveteraaneille. Pastori Mikko Miettinen siunasi Seppelvartion, seppeleen kantoivat Osmo Kvist ja Arno Forslund. Veteraaneille seppeleen lahjoitti Hellevi Rajala, hänen isänsä Juho Lehikoisen muistoksi, hän kaatui Talvisodassa. Länsirannikon Korsukuoro lauloi ”Äänisen aallot”, ”Muistoja Pohjolasta” ja lopuksi ”Veteraanien iltahuuto”, jonka kolmanteen säkeistöön myös yleisö yhtyi. Joten, muistakaamme miksi saamme laulaa, nauraa, matkustaa, jutella, tavata ystäviä - niin koska olemme vapaa kansakunta Suomi ja voimme yhtyä laulamaan “.... Maaäiti suojaansa sulkee vartija poissa jo on. Hoivatkaa kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol’ maa. Kertokaa, lastemme lapsille lauluin Himmetä ei muistot koskaan saa”. Kauniin ja hyvän ohjelman jälkeen otettiin veteraaneista yhteiskuva, yleisön odottaessa. Kuvauksen jälkeen veteraanit menivät ensin hyvälle tuoksuvalla kahville ja nauttimaan runsaan tarjoilun antimista. Kiitoksia teille kaikille.

Laittakaa kalenteriin 27 huhtikuuta kello 14.00 (2pm) on veteraanien 40-vuotisjuhla, joten tervetuloa mukaan. Samalla voisi liittyä veteraanien kannatusjäseneksi $10.00 vuosi.

Länsirannikon veteraanit yhteiskuvassa, vasemmalta Erkki Salminen, Usko Arvonen, Ray Paine, Allan Hakkarainen, Mirjam Koskinen, Mike Rautiainen, Eino Kyynarainen, Tauno Tirkkonen ja pastori Mikko Miettinen, edessä istumassa Alvi Koverola ja Eero Kajaan.

Talvisodan Ottawassa 7. maaliskuuta 2013

K

Lippuvartiossa olivat Eino Kyynarainen, Mike Rautiainen ja Mirjam Koskinen

Seppelvartiossa olivat Osmo Kvist ja Arno Forslund

Leena Mokkosen ohjatessa ja pastori Mikko Miettisen säestäessä kitaralla Korsukuoro lauloi lopuksi ”Veteraanien iltahuuto”

unnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat, hyvät kansalaiset ja Suomen ystävät Vancouverissa, Maaliskuun 13. päivänä muistetaan talvisodan päättymistä. Seitsemänkymmentäkolme vuotta sitten Suomi eli yhtä historiansa vaikeimpia hetkiä. Suomen armeija oli taistellut urhoollisesti ja onnistunut pysäyttämään Neuvostoliiton hyökkäyksen. Rauhan ehdot olivat hyvin raskaat. Silloin ei vielä tiedetty, että kesällä 1941 seuraisi jatkosota ja myöhemmin vielä Lapin sota. Talvisodan tappiot olivat kovat niin ihmisuhrien muodossa kuin taloudellisesti. Sadattuhannet ihmiset joutuivat jättämään kotinsa. Aluemenetykset olivat kuitenkin pienempi paha kuin joutuminen Neuvostoliiton miehittämäksi. Maaliskuun 13. päivänä 1940 tärkeintä kaikille suomalaisille oli, että Suomi oli säilyttänyt itsenäisyytensä. Suomeen 30.11.1939 kohdistuneen hyökkäyksen seurauksena Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta. Maailman yleiset sympatiat olivat olleet Suomen puolella. Mutta armeijamme taisteli yksin, joskin Suomeen saapui ulkomaalaisia vapaaehtoisia ja saimme jonkin verran materiaaliapua ystävällismielisiltä mailta. Talvisota kesti 105 päivää, ja niiden aikana Suomessa koettiin ainutlaatuinen kansallinen yhtenäistyminen. Tänään muistamme kunnioituksella ja kiitollisuudella niitä sotilaita ja lottia, jotka menettivät henkensä, haavoittuivat ja taistelivat itsenäisen Suomen puolesta. Muistamme samalla arvostuksella niitä suomalaisia, jotka päättäväisesti ja rohkeasti kohtasivat sodan todellisuuden ja tekivät kaikkensa, jotta Suomi säilyisi itsenäisenä. Kiitämme heidän periksi antamatonta työtään ja vankkumatonta uskoaan kansakuntamme vapaaseen tulevaisuuteen. Talvisota olikin kansakunnallemme äärimmäisen vaikea kokemus, johon liittyi paljon surua. Tänään voimme kuitenkin myös iloita siitä, että Suomi välttämällä miehityksen selvisi toisesta maailmansodasta itsenäisenä valtiona ja on saanut elää rauhassa jo monta vuosikymmentä. Toivotan teille kaikille hyvää talvisodan päättymisen muistopäivää.

Talvisodan päättymispäivä

K

Emmaus kirkkokuoro laulaa ”Finlandian” pastori Mikko Miettisen säestäessä kitaralla

iitos pastori Miettinen, arvoisat kutsuvieraat, lotat, veteraanit ja seurakunta.Olemme taas kerran kokoontuneet tänne Emmaus kirkkoon huomioimaan talvisodan päättymispäivää. – Sota jossa Suomen kansa taisteli ylivoimaista vihollista vastaan, – Sota jossa lotat ja veteraanit uhrasivat itsensä isänmaan puolesta, – Sota jossa kotirintaman naiset ja miehet olivat valmiita palvelemaan. Vaikka olemmekin täällä kaukana koti-suomesta ja aikaa on kulunut, meillä on silti syy muistaa kiitollisuudella silloisen sukupolven uhrauksia sillä juuri he takasivat meille Itsenäisen ja Vapaan Suomen. Tänään meillä on mahdollisuus muistaa niitä lottia ja veteraaneja jotka uhrasivat kaikkensa meidän puolesta eivätkä ikinä palanneet rintamalta, sekä myös henkilökohtaisesti kiittää keskuudessamme olevia lottia ja veteraaneja. — Kiitos, Esko Kajander


LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL · 13

USPn Kanadan Aluekokous – Canadian Regional Meeting Laurentian University Alphonse Raymond Teachers College 935 Ramsey Lake Rd., Sudbury, ON Sunnuntai – Sunday 30.6. 2013 9:00 – 10:00 am Room E-211 Aamukahvi ja pulla / Morning coffee and pulla at 8:30 am

Asialista – Agenda 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8.

DRAFT March 2013

Kokouksen avaus ja tervetuliaissanat – Call to order and welcome Veli Niinimaa Kokouksen sihteerin valinta – Appointment of meeting secretary Kutsuvieraiden esittely ja terveiset – Introduction of Special Guests and greetings Osanottajien esittely ja terveiset – Participant introductions and greetings Raportti puhemiehistön kevätkokouksesta – Report from USP spring meeting Varapuhemiehen raportti - Chairman’s report (Written) Varapuhemiehen varahenkilön raportti – Vice Chairman’s report (Written) Kanadan alueasioita – Canadian regional items a. Kokousten virallinen kieli – Official language of the meetings b. Kokousten nimet – Names of the different types of meetings c. Valittujen henkilöiden tittelit – Titles of elected officers d. Edustajavaltuus – Member representation e. Toimitsijoiden vaalimenetelmä – Officer election method f. Jäsenyhteisöt – Member organizations

9. Asioita seuraavaan kokoukseen - Items for the next annual meeting a. Aloituksia vuoden 2015 USP:n istuntoon – Motions to the 2015 FEP b. Kanadan alueen säännöt – Canadian regional policies 10. Kokouksen loppu - Adjournment ---------11. Kokouskuva – Photo op

Paskerin kohtalo Floridassa

T

iistaina 26 pv Helmikuuta 2013 tutustun kävelemällä Miamin keskustaan. Ennen puolta päivää aurinko on jo kiivennyt keskelle taivaan lakea ja lämpöasteita on kolmisenkymmentä. Onneksi muistin ottaa paskerin mukaan joka suojelee päätäni polttavalta auringolta. Ilman päähinettä kalju olisi kuuma kuin hellan kansi jossa saattaisi paistua vaikka kananmuna. Koska ” kiiltävää kupolia” ei ole tarkoitettu ruuan valmistamista varten, niin kasvava nälkä kehoittaa ravintolan etsimiseen. Suur Miamin alueella asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä joista noin puolet ovat Kuubalaisia. Ei ihme että kuulen kävellessäni enemmän espanjan kieltä kuin englantia. Ohitettuani jalkakäytävällä miesryhmän kuulen jonkun heistä sanovan “el es de Espana”- hän on Espanjasta. Musta paskeri on varsinkin vanhempien miesten suosittu päähine Espanjassa mutta ei Floridassa asuvien Kuubalaisten keskuudessa. Espanjan Baskialueella paskeri on ollut lammaspaimenten perinteinen päähine jo vuosisatoja. Poikkean paskerin kanssa täysin katukuvasta. En ryhdy korjaamaan kuulemaani johtopäätöstä joten suomalaisena olen tänään espanjalainen paskeripäinen turisti Miamissa. Jatkan kansanravintolan etsimistä kun samalla imen itseeni keskikaupungin tunnelmaa. La Grancha- karjatila niminen ravintola on harkinnan arvoinen ruokapaikka. Paskerissa on sekin etu, että voi painaa kasvot vasten ravintolan ikkunaa ilman että lippa tai lieri olisivat esteenä. Katseltuani kuin hölmöläinen ikkunasta ravintolan sisälle päädyn siihen että näkemäni on minun paikka. Matkustaminen on hienoa siinäkin mielessä että voi pukeutua omalaatuisesti ja käyttäytyä täysin aidosti kuten Miamissa jossa kukaan ei minua tunne. Vaimo saattaisi kuitenkin aidosti ilmaisun sijasta käyttää hölmösti sanaa. Joku viisas onkin sanonut että nainen on ainoa realisti. Asetun ravintolan pöydän ääreen ja tilaan kana-aterian. Koska aurinko ei sisätiloissa polta päätä niin asetan paskerini viereiselle tuolille lepäämään. Sen poistettua ilmastoidussa ravintolassa tuntuu kuin arktinen tuuli jäädyttäisi hikihelmiä kaljussani. Täyttä villaa oleva paskeri on kuin painekattila josta lämpö ei karkaa mutta se on parempi vaihtoehto kuin auringonpis-

toksen saaminen. Olen erikoisesti kiintynyt paskeriin jonka sain lahjaksi vuosia sitten yli 90 vuotiaalta Evelyn nimiseltä leskirouvalta Kerrobert nimisessä kylässä kanadan preerialla. Paskeri on reissannut päässäni Mongoliassa, Pääsiäissaarella, Pohjois Koreassa, Etelämantereella, Floridassa ja monessa muussa matkakohteessa. Poistun ravintolasta tyytyväisenä, vatsa pullollaan kuin sumo painijan. Juna-asemakin löytyy josta pääsen kiskoja pitkin Miamin lentokentälle ja paluu lennolle Vancouveriin. Matkalla kentälle havahdun siihen ettei paskeria ole missään. Kuumeisesti tarkistan taskuni moneen kertaan ja selkärepun jokaisen sopukan mutta turhaan. Paskeri varmaankin jatkaa lepoaan La Rancha ravinntolan tuolilla, mutta en voi sinne enää palata. Harmittaa tavattomasti kun paskeri unohtui. Toissapäivänä kun valokuvasin Floridan Lake Worthissa suomalaista kirkkoväkeä niin eräs nainen otti minusta valokuvan. Uskoisin että paskeri ja kotitekoinen kamera “ matolaatikkkoni” sai hänet kuvaustuulelle. Se on viimeinen kuva paskeristani joka reissasi vuosien varrella kanssani maat ja mannut. Se toi aina tarvittaessa turvallisuuden tunteen ja hyvän mielen kuin luotetun ystävän tapaaminen. Tunnen suurta avuttomuutta ilman uskollista pääni suojelijaa auringolta Miamissa ja kylmältä muualla. Vanhaa perhealbuumia katsellessani huomaan että isäni ja hänen isänsä ymmärsivät paljon minua ennemmin paskerin hyveet. He kummatkin käyttivät paskeria. Myös itselleni paskeri on ollut paras päähine kunnes se unohtui. Se oli paskerin kohtalo Floridassa. – Paskeripäisenä valokuvaajana Eero Sorila on julkaissut kirjan matkaseikkailuistaan nimeltä – Kengännauhakassalla maailman ympäri – Nyt saatava pohjoisamerikassa linkistä: www.amzn.to/13ESluh – Artikkeli: Eero Sorila Kuva: Sinikka Toikkanen

EVENTS SPRING APRIL 2013 April 3, 17, 24 (Wed) The Scandinavian Dancers of Vancouver 7:30 pm Contact: Judith 604 526 4722 judithanderson@shaw. ca. Please visit our website http://www.vcn.bc.ca/ scandi/. You don’t have to be Scandinavian to dance with us! April 6 (Sat), Clean Up Day Breakfast 8.30am Work starts at 9 am Please join us for this fun day at the Centre. For our spring clean up last year we had almost 60 people attending!. Bring your rags and pails, even an industrial vacuum if you have one! There is something to do for everyone, whether it’s inside or outside. Breakfast is served by the Finnish War Veterans at 8.30 am, and lunch will be served by the Danes. Please let the office know whether you are coming, and if you would like have breakfast and/or lunch. April 10 (Wed), Scandinavian Business Club’s Dinner: Bar opens 6:00 pm Dinner 7 pm. Members $25, guests $35. To reserve or to attend as a guest call: Bjarne 604 528 9290 or Jan 604 551 7512. Come out & network with your fellow Nordic business men & women. Also visit us at www. sbc-bc.ca April 12 (Fri), Scandinavian Seniors Lunch 55+ 12 noon Contact Tor Olufsen 604-294-0749 tolufsen@shaw.ca April 12 - 14 (Fri-Sat), Nordic Spirit Festival: To Canada with Hope 10 am - 4 pm Contact: C. Thauberger cthauber12@gmail.com 778329-6964; Judith Anderson judithanderson@shaw.ca April 13 (Sat), Viking Age Archaeology 7.30 pm Illustrated talk by Christina Reid, Swedish Archaeologist April 15 (Mon), Eurofest meeting 7 pm See eurofestbcsociety.com for details. April 18 (Thu) SCCS AGM 7 pm April 20 (Sat), Genealogy meeting 1 pm Please see www.scandinavianculturalsociety.org for details. April 21 (Sun), Jean Sibelius and Finland’s Awakening 2 pm Lecture by Glenda Goss, Sibelius Academy, Helsinki. Glenda Goss is professor of music history at the Sibelius Academy and the author of Sibelius: A Composer’s Life and the Awakening of Finland. The Runeberg Chorus with soprano Kaoru Henry will perform selections by Sibelius. Tickets $12 at the door. Refreshments included. Organized by Canadian Friends of Finland. Contact: Dianne Kilback: dkilback@telus.net April 22 (Mon) Midsummer meeting 7 pm Come and join the planning meeting. Next meetings May 27 and June 10. April 26 (Fri) Vappu Club Night 6.30 pm Zumba 8 pm Tickets are $ 10.00 (including food). Vegetarian food please pre-order by April 24th by calling Marita 604931-2516. Coffee & “munkki“ (doughnut) $ 2.00 Later in a evening there will be a Quiz ( tietokilpailu ) by Anita. Come and Celebrate with us the Finnish style Vappu. added new swing with Maggie for Zumba at 8:00pm Valkolakit mukaan päähän/Put on your “White Cap”! Bring your friends with you and let your friends know about club night. Hosted by VFC April 27 (Sat) Finnish War Veterans – National Veterans Day 2 pm 40th Anniversary of the Finnish War Veterans in BC. Refreshments. Admission by donation. April 28 (Sun) Fleamarket 11 am to 2 pm You can drop off donations, in good condition only, the week before the Fleamarket. Contact Gun Pennink 604-921-9903.


14 · LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL

Finnish Heritage Society’n 30-vuotis syntymäpäiväjuhla!

K

aunis ja aurinkoinenilma yllätti mukavasti, kun kiiruhdimme Finnish Manorille, perinteiseen Kalevalan päiväjuhlaan, joka oli myös samalla Finnish Heritage Society’n 30-vuotis syntymäpäiväjuhla, maaliskuun kolmantena päivänä 2013. Valitettavasti flunssa oli iskenyt kuuluttajaan Eva-Liisa Kanga’n ja juhlapuheen pitäjään pastori Mikko Miettiseen. Hyvän huumorin ja puhujana toiminut seuran puheenjohtaja Juhani Saarinen hoiti hienosti molemmat ”yllätystehtävät”. Ohjelma oli runsas ja huumorintajuinen, alkaen Mat-

ti Viitasen soitellessa alkumusiikkia hanurilla. Nuoren neitosen Elina Szefer’n säestäessä pianolla, yleisö lauloi molempien kotimaiden Kanadan ja Suomen kansallislaulut. Kosti Uusikartano töräytteli vanhalla koivuntuohitorvella ohjelman alkavaksi. Finnish Heritage Society’n puheenjohtaja Juhani Saarinen toivotti kaikki vieraat tervetulleeksi. Juhani Saarinen kertoi Finnish Heritage historiaa. Viktor Saarinen piti puheen Kalevalasta. Helena Miettinen soitti huuliharpulla ”Kaunis olet Suomenmaa” ja “Finlandian”. Elina soitti pianolla iki-ihanan Sibeliuksen sarjasta “Birds”. Pohjolan pojat

lauloi kolme kuplettia ”Annikki”, ”Rentukkaojan Aatu” ja ”Vanha kulkuri”. Vielä kevyesti nousee Purpurien jalka tanhutessa Kerenski, Raatikko, Vanha valssi ja Katrillisikermän. Maukas voileipä ja juhlakaakku pöytä, makuhermoja kutkuttavan tuoksuvan kahvin kanssa odotti jo yleisöä nauttimaan herkuista ja seurustelemaan ystävien ja tuttavien kanssa. Kiitoksia kaikille esiintyjille, sekä Maritalle ja hänen tytöille hyvästä tarjoilusta. – Artikkeli ja kuvat MLH

Finnish Heritage Society’s 30-year Anniversary! Suomalaisen Perinneseuran 30-vuotisjuhla!

Juhani Saarinen toivotti vieraat tervetulleeksi

T

ervetuloa tänään meidän Kalevalaja Finnish Heritage Society viettämäämme Suomalais -Perinneseuran 30.vuotis juhlaan. Monet olivat keskustelleet, että kuinka saataisiin säilymään juuriemme historiaa myös tuleville sukupolville täällä uudessa kotimaassa. Usein kun uusi pikkuinen syntyy, vanhemmat ihmettelevät mitä pikkuvauva sisältää, tällöin he myös kiinnostuvat suvunhistoriasta, sukututkimuksista, (ja lisäksi nykyisin DNA:sta ja geeneistä) jne. Ray Rinta, sydämmenpohjasta suomea, suomalaisuutta, ja sen historiaa rakastava mies niin täällä uudessa kotimaassa kuin suomessa kutsui koolle kaikki

suomalaiset yhdistykset ja - kirkot. Kokous oli Finnish Manorilla marraskuun viidentenätoista päivänä 1983. Kokoukseen otti osaa Osmo Lahti - Canadan Suomalainen järjestö local #55, Katri Westerlund - Vancouver Finlandia Club, Hannu Kivi - Suomen Luterilainen kirkko (Emmaus), Effie Niemi - S.C.A. of BC BV #28, Eino Nenonen - Veljeys-seura Vancouverin Maja #28, Elsa Arvonen - Finnish Canadian Fish & Game Club (Paukku ja Koukku) ja Eero Routtu – Kanadalais-Suomalainen Lepokotiyhdistys. Ydistyksen nimeksi tuli ensin “Britich Columbian Suomalainen Museoyhdistys” ja tarkoitus oli perustaa museo ”Finn Slough” alueelle. Näin alkoi toiminta, he rupesivat keräämään tavaroita ja artikkeleita joita suomalaiset siirtolaiset olivat tuonneet tai rakentaneet vuosikymmenten saatossa täällä Britich Columbiassa. Suurin saavutus oli vanha savu-sauna, joka siirettiin vuonna 2001 Scandinavian Centren pihalle. Seuralla on ollut näyttelyitä ja esitelmiä mm. Vancouverin Museossa, Maritaim Museossa, International Show Vancouverissa, Heritage week Richmondissa, Suomalais Kanadalaisten Suurjuhlilla, European Festival’s, ja Vancouverin kaupungin Pääkirjastossa. Seura myös haastatteli Sointulan suomalaisia videolle. Juhani Saarinen - Eva Kangas

Kalevalan ja Kantelettaren historiaa

N

uori Viktor Saarinen puhtaalla suomenkielellä lainasi puheessaan kirjasta “Suomen kirjallisuuden vaiheet” kirjoittanut Unto Kupiainen, Elias Lönnrotin kokoamaa ja kirjoittamaa Kalevalan ja Kantelettaren historiaa. Hän syntyi Sammatissa 1802, hän toimi lääkärinä vuosikymmeniä, mutta jo nuorena ylioppilaana hän aloitti kansanrunouden keräämisen. Hän vaelsi ympäri Suomen- ja Venäjän Karjalassa, tehden laajoja runon keruumatkoja paikkoihin missä vielä runot ja laulut olivat säilyneet sukupolvesta toiseen. Lönnrot painatti 1835 - 1836 ensimmäisen Kalevalan. Tätä Kalevalan laitosta on myöhemmin nimitetty ”Vanhaksi Kalevalaksi”. Sen esipuheen allekirjoituspäivää, helmikuun 28:tta 1835, vietetään kansallisena merkkipäivänä ”Kalevalan-

päivänä” sekä ”Elias Lönnrotin” muistopäivänä. Lönnrot tahtoi Kalevalasta luoda suuren kansallisen runoelman, joka vastasi Homeroksen ja länsimaiden eepoksia. Siinä mielessä hän sommitteli kerätyistä runoaineksista yhteisen kokonaisuuden sepittäen itse välttämättömät liitelisäkkeet. Kalevala eroaa muiden kansojen sankarieepoksista, muunmuassa saksalaisten Nibelungein laulusta ja ranskalaisten Rolandin laulusta - erityisesti sen vuoksi, että siinä on hengenvoimalla suurempi merkitys kuin väkivallalla. Siksi Kalevalaa pidetään yhtenä maailmankirjallisuuden suurimmista ihmisyyden eepoksista. Kalevalan ja Kantelettaren lisäksi Lönnrot toimitti kokoelmat sananlaskuja, arvoituksia ja loitsuja. Hän toimitti 200.000 sanaa sisältävän Suomalais-ruotsalaisen sanakirjan ja johtamalla kirjakielemme ns.” murteiden taistelusta” lujalle pohjalle. ”Murteiden taistelu” tarkoitti itä- ja länsimurteiden sitkeää kiistaa siitä, kummalle ryhmälle oli kielessämme annettava etusija. Lönnrot ratkaisi riidan länsimurteiden eduksi sikäli, että kielen runkona pysyi länsisuomen äänne- ja muoto-oppi, mutta sanastoa rikastutti itäsuomen kieliaarteisto. Suomenkielen ja kirjallisuuden professoori Elias Lönnrot teki pitkän työpäivän suomen kielen, suomalaisen kirjallisuuden ja koko suomalaisen sivistyksen hyväksi enemmän kuin kukaan muu suomalainen Agricolan jälkeen. Niinpä hänellä onkin kulttuurihistoriassamme kaksi kunnianimeä: ” Suomen Homeros” ja ”Suomen kirjakielen toinen perustaja”. – Viktor Saarinen

Kosti Uusikartano töräytteli vanhalla koivuntuohitorvella juhlan alkavaksi

Rouva Aino Soininen siunasi pöydän antimet

Pianisti Elina Szefer


LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL · 15

On nähtävä rohkeita unia!

Have Bold Dreams!

M

T

Sointula-näytelmä lähtee Kanadaan asalan nuorisoteatterin viime kesän menestysnäytelmä Sointula lähtee syksyllä Kanadaan esiintymismatkalle. Alkuperäisessä Sointulassa, Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa, järjestetään syyskuussa seminaari utopiayhteisöjen historiasta otsikolla ”Utopian Dreams, Hard Realities” . Näytelmä on kutsuttu osaksi seminaariohjelmaa, esiintymään nykyisille sointulalaisille. Esiintymiskutsun myötä Sointula-kesäteatterinäytelmää esitetään kesäkuun alussa myös Masalassa.

Rohkeita unia!

Sointula headed to Canada he summer hit of Masala Youth Theater, Sointula, is aiming to perform in Canada this fall. This September a seminar on utopian communities will be held in Sointula, Canada. The play has been invited to perform at the seminar for the people of Sointula. Thanks to the invitation the play will be performed also in Masala throughout the first half of June.

Bold Dreams!

Sointula came to life in the fields of Masala with a small budget and strong team Kesällä 2012 pienellä budjetilla ja vahvalla yhteishengellä Masalan pellolle loihspirit in the summer of 2012. Matti Kurikka’s journey, from Finland, through Austdittiin katsojien nautittavaksi aikamatka noin sadan vuoden takaisiin tapahtumiin, ralia and Canada, ending in Central Park, New York, took the audience back in time jotka ulottuivat Matti Kurikan matkassa Suomesta Australian ja Kanadan kautta to events that took place about a century ago. New Yorkin keskuspuistoon. The play lays out the story of charismatic Näytelmä kertoo karismaattisen Matti Kurikan ja utoMatti Kurikka and Finnish believers of his utopistiseen ihanteisiin uskoneiden suomalaisten tarinan. pian ideals. Matti Kurikka created his utopian Aikansa suurmies Kurikka perusti utopiayhteisö Soincommunity, Sointula, in Canada in the begintulan Kanadaan 1900-luvun alussa. Vaiherikkaassa, tansning of the 20th century. The eventful play is si- ja musiikkinumeroita sekä reipasta tilannekomiikkaa full of exiting situational comedy, dance, music, sisältävässä kesäteatterissa vilisee hahmoja suomalaisesta and characters varying from the Finnish cultukulttuurieliitistä aina masalalaiseen Hyvösen työläisperral elite to the working class family Hyvönen. heeseen. The play goes through the utopian ideals Aikamatka kulkee myös läpi ihanteiden, aatteiden ja and isms which formed the extremes of the utopioiden, jotka muodostivat aikansa suurimmat popolitical views of the time. The influence of liittiset vastakkainasettelut, ja joiden jälkiä on edelleen these confrontations can still be seen in society nähtävissä nykyajan yhteiskunnassa. today. Parikymmenpäinen näyttelijäryhmä koostuu The group of twenty actors, ages 20-40, 20-40-vuotiaista ammattilaisista ja harrastajista. Matti Kuconsists of professionals and amateurs. Matti rikan roolissa nähdään mm. Lahden kaupunginteatterista Kurikka is played by Jussi Puhakka, known for ja useista TV- ja elokuvarooleista tuttu his work in Lahti City Theatre and his several television and movie roles. The play is written Jussi Puhakka. Näytelmän on kirjoittanut Tuomo Aitta Masalan nuorisoteatteri on saanut kutsun esiintymään Sointulaan, Kanadaan. Masala Youth Theater has received an invitation to perform in ja hän on ohjannut sen yhdessä Hannele Tuomisen kansby Tuomo Aitta, who also directed it in coopeSointula, Canada. Kuva/photo: Timo Blomqvist sa. Järjestelyistä ja varainkeruusta vastaa Masalan nuoriration with Hannele Tuominen. soteatterin kannatus ry. Preparations in Full Speed Järjestelyt ovat kovassa vauhdissa The Sointula team is raising funds for the trip to Sointula, Canada. In order to Sointulan työryhmä kerää rahoitusta esiintymismatkan toteuttamiseksi. Teatteriraise the money they are offering performances for parties and corporate events, laiset tarjoavat ohjelmapalveluita juhliin ja tyky-päiviin, järjestävät varainkeruutaorganizing fundraisers, and performing the play in Masala during the first half of pahtumia ja esittävät Sointula-näytelmää kesäkuun alussa Masalassa. Samaan aikaan June. Meanwhile in Sointula, Canada, the preparations for the seminar are ongoing. Kanadan Sointulassa valmistellaan utopiaseminaaria ja odotetaan malttamattomina The people of Sointula are anxiously waiting for the confirmation of Masala Youth vahvistusta Masalan nuorisoteatterin osallistumisesta tapahtumaan. Theater’s participation. – Lisätietoja kesän esityksistä: www.sointula2013.fi – For further information on this summers shows: www.sointula2013.fi – Sointula-näytelmän traileri: http://youtu.be/QPquhFEENs4 – The Trailer of Sointula, the play: http://youtu.be/QPquhFEENs4 – Sointula 2013 Facebookissa: www.facebook.com/Sointulaan2013 – Sointula 2013 on Facebook: www.facebook.com/Sointulaan2013 – Seminaariohjelma: www.sointulan.ca – The seminar program: www.sointulan.ca

Mika Kaartinen, tuottaja Sointula 2013, Masalan nuorisoteatteri 040-830 7914, mika.kaartinen@masalannuorisoteatteri.fi

Mika Kaartinen, producer Sointula 2013, Masala Youth Theater 040-830 7914, mika.kaartinen@masalannuorisoteatteri.fi

Why Volunteer?

T

here have been many studies done on why people volunteer and the personal benefits of volunteering. Recently University of California in San Diego prepared the following Top 10 Reasons to Volunteer for their students. The list may sound like Dave Letterman’s top ten list, except these reasons are for real.

#10: It’s good for you Volunteering provides physical and mental rewards. It reduces stress: Experts report that when you focus on someone other than yourself, it interrupts usual tension-producing patterns. It makes you healthier: Moods and emotions, like optimism, joy, and control over one's fate, strengthen the immune system.

#9: It saves resources Volunteering provides valuable community services so more money can be spent on local improvements.

#8: Volunteers gain professional experience You can test out a career.

#7: It brings people together As a volunteer you assist in uniting people from diverse backgrounds to work toward a common goal and in building camaraderie and teamwork.

#6: It promotes personal growth and self esteem Understanding community needs helps foster empathy and self-efficacy.

#5: Volunteering strengthens your community As a volunteer you help support families (daycare and eldercare), improve schools (tutoring, literacy), support youth (mentoring and after-school programs), beautify the community (beach and park cleanups).

#4: You learn a lot Volunteers learn things like these: Self: Volunteers discover hidden talents that may change your view on your self worth. Government: Through working with local non-profit agencies, volunteers learn about the functions and operation of our government. Community: Volunteers gain knowledge of local resources available to solve community needs.

#3: You get a chance to give back People like to support community resources that they use themselves or that benefit people they care about.

#2: Volunteering encourages civic responsibility Community service and volunteerism are an investment in our community and the people who live in it.

#1: You make a difference EVERY PERSON COUNTS! Although these ten reasons were aimed at students, they apply equally to others including seniors. For Seniors there are special benefits such as: 1. A chance to give back by helping the community you live in 2. Helping yourself by adding quality to your life and by giving purpose to your life. Research shows that seniors who volunteer; - enjoy better health, - are able to make and grow more friendships, - are able to stay active in the community and learn new skills. - seniors can save organizations money by donating their time and skills. 3. Seniors volunteers can make a real difference in the lives of others. They form new relationships with those they work with and with those who receive the benefits of what the seniors do while volunteering. 4. There are many different things that seniors can do when volunteering. The work they do while volunteering touches many lives. Volunteering can turn a lonely life into one that is filled with places to go and a real sense of purpose for everyday. Volunteering means having a reason for waking up in the morning. Volunteering fills many hours each day that might otherwise drag by filled with boredom. Many seniors suffer from "empty nest syndrome" when sons and daughters move away to live lives of their own. This can leave a real void in a senior's life. Volunteering fills this void with other people who need them. Most of interest in volunteering comes from the heart and I would like to quote a line from an old Finnish song which states “KUN SYDÄMESTÄÄN ANTAA NIINKUIN ITSEKIN SAANUT OIS” which translated loosely says “ WHEN GIVING FROM THE HEART IS LIKE RECEIVING A GIFT YOURSELF” Thank the volunteers you know for the great work they do and remember “EVERY PERSON COUNTS” Veikko Niemelä, President of Finnish House Society


16 · LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL Aurinkorannikolta! Aila Asikainen

K

uinka monta ihmistä käykään elämässämme. Toiset vain katoavat jonnekin uusiin ympyröihin ja unohtuvat, jotkut ovat jäädäkseen. Joskus ajattelemme noita kadonneita. Mitä mahtoikaan tulla siitäkin koulukaverista joka aina veti minua letistä ! Minne ovat kadonneet äidin serkun pojat ? Elääköhän se ja se naapuri vielä ? Tietokoneen facebookin kautta monet ovat löytäneet kadonneita omaisiaan ja ystäviään. Sain pari vuotta sitten yllättäen sähköpostiini viestin äitini serkun pojalta. Viimeksi olin kuullut hänestä ja hänen äidistään joskus 65 vuotta sitten. Vietimme lyhyen ajan sotaa paossa heidän kotonaan maaseudulla. Sittemmin tiemme erkanivat. Minä lähdin maailmalle ja hän, Vivi-täti jäi asumaan mökkiinsä joen varteen. Aluksi lähettelin postikortteja ja siihen se sitten jäi. Kunnes nyt tuli ääni menneisyydestä, - nettiviesti hänen pojaltaan : äiti on vielä elossa ! Seuraavalla Suomen matkalla lähdin sitten kolmen tyttäreni kanssa häntä tervehtimään. Pieni kylä oli paikallaan lehmusten peitossa, joen varrella sauna ja mökki jo vähän kallellaan. Porstuassa seisoi ja odotteli Vivi-täti, niin pieneksi ja hauraaksi muuttuneena. Kahvipöydän ääressä muistelimme menneitä. Ei ollut enää mitään ikärajaa välillämme, olimme vain kaksi vanhusta, hän jo 95 vuotias. Nyt hän on Loviisan vanhainkodissa, eikä tunne enää edes omia poikiaan. Aika on ajanut hänestä ohitse. Lähettelen kuitenkin silloin tällöin hänelle postikortteja, niitä jotka jäivät lähettämättä vuosien varrella. Suuren ilon ja yllätyksen tuotti minulle hiljattain nuori brasilialainen nainen, joka etsi minua Facebook

Paulan pakina Paula da Silva Mummelit hyvässä hoidossa suomessa

T

äytyihän sen tapahtua. Ei äiti enään voinut asua 98 vuotiaana huoneistossaan. Eipä silti, hyvin hän oli voinnut ja muisti aina sammuttaa hellan ym. Koitti kuitenkin se hetki, jolloin äiti tuli heikkoon kuntoon, ei syönyt kunnolla ja yritti säästää kauppaan menossa eikä halunut olla haitaksi kenellekkään. Hän joutui sairaalaan alkaen siellä virkistyä ja syödä. Oli kuulema mallipotilas eikä valittanut mistään. Äiti todettiin olevan vielä muuten hyvässä kunnossa, mutta vanhainkotiin oli pitkä jono, joten seuraavaksi paras idea oli laittaa hänet hoitokotiin. Meillä oli onnea, sillä paikka löytyi mukavasta upouudesta hoitokodista aivan lähellä entisiä maisemia. Kun äiti kävi katsomassa ensimmäistä kertaa kotiaan, hän ilahtui täydellisesti. Huoneistossa oli neljälle vanhukselle omat tilat ja yhteinen olohuone sekä sauna. ”kyllä täällä kelpaa olla”, sanoi äiti kun rollattoreineen kiersi paikat. Äiti on nyt asunut uudessa kodissaan neljä kuukautta. Alussa oli hieman totuttelemista huoneiden tuntemisessa ja kylpyhuoneiden käytössä. Äiti oli ensimmäinen asukas joten hän sai rauhassa katsella ympärilleen. Siellä on mukava olohuone, täysin kalustettu, kolme keinutuolia mukaanluettuna. Kirjahyllyssä on monia klassikkoja, kuten ”Tuntematon sotilas” ja ”Sinuhe”. Keittiö on pitkänomainen, mutta toimiva. Iso jääkaappi on tarkoitettu neljälle mummulle. Keittiön vieressä mukava ruokailuryhmä, josta suuri ikkuna aukesi aavalle pellolle ja sen takana parkkipaikalle. Kaksi suurta kylpyhuonetta, joista toisessa on sauna ja suihkutila, ne ovat mukavasti sijoitettu käytävätilaan. Asunnossa on kaksi parveketilaa vaikka asunto on ensimmäisessä kerroksessa. Äidin oma huone on pieni, mutta sinne mahtuu kaikki tarpeellinen. Kaksi nojatuolia, kahvipöytä, TV, sänky ja vielä toinen pöytä johon mahtui valokuvia. Isoissa komeroissa on tilaa vaatteille. Huoneessa on kulmaikkuna, joka tuo valoa tarpeeksi. Äidin vieraat kyläilessään ovat ihmetelleet ja ihastuneet. Kuinka heidän mummonsa tai tuttavat pääsisivät

in kautta. Hän oli Christian Childrens Fund in kautta saamani kummityttö Laide Taiana. Hän oli elämässäni 6 vuotta joskus 1980-luvulla. Vaatimaton summa kuukausittain ehkä vähän helpotti hänen yksinhuoltajaäitiään, jolla oli 5 pientä lasta. Taiana kirjoitteli minulle pieniä kirjeitään ja lähetteli piirustuksiaan. Kuvasta katsoi minua totinen pieni tyttö. Sitten kadotin hänet kun minulle ohjattiin uusi kummilapsi Uruguay:sta. Koetin vielä järjestön kautta saada Taianan osoitteen kirjoittaakseni hänelle suoraan, mutta saamassani vastauksessa kerrottiin hänen asuvan paikassa, missä ei ole katuosoitteita. Siis favellassa, ajattelin. Ne olivat pahvi,-ja peltitönökyliä, joita olin nähnyt Rion morroilla, vuorten rinteillä. Siellä ne tönöt olivat toinen toistensa niskassa, eikä niissä ollut muita viemäreitä kuin ojat. Ajattelin kummityttöäni usein. Ja sitten tuli tämä viesti tietokoneesta : Taiana etsi minua ! Mikä ilo ja helpotus oli lukea hänen kirjettään. Se ei ollut mikäään surullinen viesti, vaikka minua itkettikin. Nyt minua katsoi kuvasta kaunis, nuori 28-vuotias nainen, joka oli viime vuonna valmistunut teknillisestä koulusta insinööriksi. Syksyllä sain häneltä kortin Firenzestä, minne hänen työnantajansa oli hänet lähettänyt tutustumaan Fiat:in tehtaisiin Italiassa. Tunnen iloa hänen menestyksestään, mutta en toki katso tuon pienen rahasumman aikoinaan mitenkään siihen vaikuttaneen. Menestys on hänen omaa ansiotaan, mutta ehkä hän ymmärsi kuitenkin, että jossain oli ihminen, joka edes välitti. Niin usein kuulee sanottavan, että ei ne kummirahat sellaisenaan perille mene. Järjestöt kuorivat kerman päältä. Siksi ei edes kannata lähettää avustusta. Jotkut sanovat, että onhan noita autettavia lähempänä-

kin ja omasta takaa. Miksi mennä merta edemmäs kalaan. Totta, nälkäisiä ja kärsiviä voi olla omassa maassammekin. Mutta kehitysmaissa heitä on miljoonia ilman sosiaaliturvaa. Jos voimme edes yhtä auttaa, on se jo paljon ja tuskin tuntuu omassa kukkarossamme. Meidän lapsillamme on varaa olla ronkeleita ruoan suhteen, ”en mä tota syö”, kuulee sanottavan ja ruoantähteet heitetään roskaämpäriin. Monet meistä ruokkivat tuhannen taalan koiransa paremmin kuin kehitysmaissa ruokitaan lapset. Monissa maissa on perheen tultava toimeen yhden dollarin päiväpalkalla. Tsunamin jälkeen Thaimaahan ja Sri Lankaan meni monia avustusjärjestöjä. Jotkut niistä olivat siellä viikon, toiset muutaman kuukauden. Jatkuvasta auttamishalusta ja epäitsekkyydestä on esimerkkinä Pentti Oskari Kangas, joka itse koki Sri Lankassa perheineen tsunamin kauhut. Hän jäi auttamaan tuhon uhreja pieneen kylään ja viettää siellä osan vuodesta vaimonsa kanssa vieläkin. Alussa hän teki avustustoimintaa omin varoin, mutta käynnisti sittemmin tukiryhmän, jonka tukijat maksavat keskimäärin 10 euroa kuukaudessa avustusrahastoon. Monet yksityiset järjestöt ja henkilöt ovat olleet suureksi avuksi, myös itse paikan päällä talkootöissä. Palkkaa ei saa kukaan. Nyt on alueelle rakennettu uusia koteja, uusittu vesi,-ja viemärijärjestelmiä ja hankittu 250 vesitankkia. On rakennettu vammaislasten koulutus,-ja terapiakeskus, kaksikerroksinen koulurakennus, palkattu lääkäri ja käsityöopettajia. Vuosi sitten lapset saivat 1500 kenkäparia , viime vuonna 3000 koulureppua, koulutarvikkeita, silmälaseja, polkupyöriä ym. Varsinaista kummilapsitoimintaa järjestöllä ei ole, vaan avustukset ohjataan yhteisön kulloinkin olevaan tarpeeseen ja projektiin. Tästä Lotus Hillin toiminnasta voi lukea enemmän tietokoneen Positiivareista. Sieltä löytyy Pentti-Oskarin monivuotiset päiväkirjat, joissa hän kertoo tuon kaukaisen maan kylän tapahtumista ja miten avustustoiminta siellä on edistynyt. Tsunamista on jo 8 vuotta, mutta apua tarvitaan siellä yhä, kuten niin monissa muissa kehitysmaissa. Uskoisin, että toistemme auttaminen on meille jokaiselle asia, josta saamme enemmän kuin mistään muusta. Välittämisen maailmaa täytyy rakentaa.

tälläiseen paikkaan. Tämä hoitokoti taitaa olla uudenaikaista hoito-menetelmää Suomessakin, jossa vanhukset maksavat vuokraa, mutta saavat kuitenkin palveluja. Hoitajat käyvät neljä kertaa päivässä. He antavat lääkkeet ja muun avun, esim. saunassa he pesevät hiukset ja selän. He myös hoitavat pesu- ja tiskikoneet. Usein kun soitan, niin hoitaja on juuri käynnyt ja paistanut ”ihania lättyjä”. Viime viikolla riehusi vatsa-flunssa asunnossa ja kaikki mummelit olivat huonossa kunnossa. Äiti toipui viimeiseksi, kun hän on vanhin. Hoitajatkin olivat flunsassa, mutta aina joku kävi katsomassa ja auttamassa. Kun mummot paranivat, niin yksi hoitajista keitti ”maailman parasta riisipuuroa” ja sekös laittoi vatsat taas hienoon kuntoon. Mummoilla on kahvinkeitto vuorot aamuisin, Äidin vuoro on joka toinen päivä ”koska hän keittää niin hyvät kahvit”. Ruoka tuodaan valmiina, jos sen haluaa tilata. Yksi mummoista käy vielä itse kaupassa (on vasta 92) ja keittää omat ruokansa. Äiti on tilannut ruuat kolme kertaa viikossa, koska ”sitä on niin paljon, että en jaksa syödä kaikkea kerralla” hän sanoo. Kun kävin Suomessa marraskuussa, tapasin hoitajat ja mummot. Ilmapiiri oli rento ja se tarttui jokaiseen. Olen tosi iloinen, että näin ”elämän ehtoona” äidillä on seuraa. Joskus kun on yksinäistä, niin hän kuulema menee olohuoneeseen ja kiikkuu keinutuolissa, ja eikös mitä kohta saapuu toinen ja kolmaskin mummo keinuttelemaan. Tarinoita riittää.....

Punaisen tähden alla!

V

ancouverissa Naisten Filmifestivaaleilla esitettiin ”Under Red Star” elokuva. Viff´s Varcity teatterissa maaliskuun 10 pv. Klo 10:30 am. Elokuva valmistui 2011 amatöörivoimin ja se oli filmintekijöiltä valtava saavuts. Se filmattiin Thunder Bayssä 200 avustajan toimesta. Ohjaajat olivat englanninkielisiä, mutta suomenmielisiä ja tulos oli huikea. Samalla se oli arvostus 100 vuotta täyttäneelle Port Arthurin suomalaiselle ”Työn Temppelin” toiminalle sen alkuvuosista asti. Rakenushan valmistui ponnistelujen myötä v. 1910. Nyt haali oli korjattu 100 - vuotisjuhlien alla, ja suomalaisuus on "Hoitolan" ympärillä vahvasti säilynyt näihin päiviin asti. Filmi Punaisen tähden alla oli suuri yllätys. Olin kuullut, että jossakin päin ei olisi menty katsomaan,


LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL · 17

Ostospaikat · Marketplace VANCOUVER • FRASER VALLEY

KODIN MYYNTI TAI OSTO MIELESSÄ SOITA ARJALLE: 604 657 3488

e-mail: arja@housmart.ca Arja Mäkinen

It’s definitely a specialty store. It’s strictly for those who have a back of some kind. We’ve created a store devoted entirely to the health of your back. Whether it’s home seating, office furniture, massage chairs, cervical pillows or lumbar car seats, everything you’ll find here will make you and your back more comfortable.

Relax the Back #140 – 5172 Kingsway (@Royal Oak) Burnaby, BC V5H 2E8 TEL: (604) 432-1442 FAX: (604) 432-1224

WOLSTENCROFT REALTY 111 – 20434 – 64th Avenue Langley, BC V2Y 1N4

JARI PAANANEN OWNER

Jokaiselle jotakin… Something for everyone…

Framing & Art Centre

Deals World

Coquitlam Centre 2929 Barnet Hwy, Unit 1210 Coquitlam, BC V3B 5R5

1350 Johnston Road, White Rock

604 536-1199

604 464 2919

…koko perheen kanssa ostoksille …bring the whole family!

Tue Suomalaista lepokotia.... Support your Finnish Rest Home....

— Suomen kielinen —

With stores across Canada

Liity jäseneksi / Get your membership

Glenn J. Niemela Trial Lawyer

Finnish Canadian Rest Home Association 2288 Harrison Drive,Vancouver, BC. V5P 2P2 puh.(604) 325-8241 - www.finncarebc.ca Puh. joht. / President - Aki Lintunen: 604-325-8241 Siht. / Secretary - Leena Venäläinen: 604-523-2712 Jäsenkirj. / Membership - Anne Viitanen-Szefer 604-939-2269

Suite 1010, 1188 West Georgia Street Box No. 46, Vancouver, BC, Canada V6E 4A2 Tel (604) 689-7799 - Fax (604) 689-7798 e-mail: gniemela@telus.net

KUNNIAKONSULAATTI Birthday, Wedding, Anniversary, Celebration of Life or just time for a party? The Scandinavian Centre is available for rentals. You can find the rates at www.scandinaviancentre.org Call the office at 604-294-2777 for availability! Syntymäpäivät, häät, merkkipäivät tai muuten vain juhlat, tilat voit vuokrata Skandinavian Centreltä Lisätietoja netistä www.scandinaviancentre.org ja toimistosta 604-294-2777

1188 West Georgia Street, Suite 1480 Vancouver, BC V6E 4A2 Puh/Tel: 604 688 4483 • Fax: 604 687 8237 S-posti/e-mail: finconvcr@telus.net Konsulaatti on avoinna asiakkaille tiistaisin ja keskiviikkoisin: Klo 10 – 12 ja 13 – 16.00 Consulate is open for visitors on Tuesdays and Wednesdays: 10 – 12 noon and 1 – 4 pm

Elokuvissa Kerttu Waselius jos olisi tiedetty mitä nimi Punainen tähti antoi. Aluksi filmi oli aika "sokkaava" osaksi, mutta jatkossa siitä selvisi, ja jäi kokonaisuudessaan väkevästi puhuttelemaan jälkeenpäin. Alkuosa oli noin vuodelta 1910 ja senjälkeen ensimäisen maailmansodan ajalta ja edelleen muuttoliikettä Venäjälle ihanneolosuhteisiin. Ja joidenkin nuorten miesten lähtö Espanjan armeijaan. Suomalaisten osuus tuli hyvin esille ja tapahtumat oli hyvin organisoitu. Kun tuntee historiaa, ja sehän ei muutu joten suosittelisin tätä filmiä muillekin katseltavaksi. Aluksi sanoja sosialismi ja komunismi käytettiin Kanadassa aina 1920 - luvulle saakka merkitsemään samaa asiaa. Tämä työväenliike piti päävastustajanaan kapitalista yhteiskuntaa, joka olisi nujerrettava, joko rauhallisen kehityksen

tai vallankumouksen avulla. Suomen työväenliikkeen aatteet ja opit tulivat siirtolaisten mukana uudelle mantereelle. Kun kuulin tästä filmihankeesta, jo silloin ajattelin, jos vain mahdollista olisi haluaisin sen nähdä. Eräs syy siihen oli, että oma isäni poikamiehenä lähti siirtolaisena Kanadaan. Pienestä kylästämme v.1906, heitä lähti viisi miestä 20 -24 vuotiaita. Neljä heistä jäivät pysyvästi maahan, mutta minun isäni palasi jo seuraavana vuonna takaisin Port Arhurista Suomeen, hän kuoli kun olin 4,5 vuotias. Jälkeenpäin olen usein ajatellut, oliko sen ajan poliittinen ilmapiiri syynä hänen pikaiseen paluuseen. Vakavasti filmi puhutteli, ajattelin minkalaiselle menneisyyden pohjalle meidän siirtolaisuutemme perus-

tuu. Ei voinut ilman kyyneliä katsella miehiä, kun he pienellä päiväpalkalla syvässä lumihangessa ”jieveellä” ja ”pokasahalla” uurastavia suomalaisia miehiä. Jo uusiin jalkineisiin meni useamman päivän palkka. - Kuinka he kestivät sen? Ateria "hoitolassa" oli 25 sentiä silloin, ja suomalaiset naiset kuorivat perunoita pataan. Yleisöä oli valitettavasti vähän katsomossa. Vierelläni istui hyvin innostunut katsoja, joka läpytti käsiänsä kovasti esityksen loputtua. En malttanut olla kysymättä tältä ehkä 13 vuotiaalta tytöltä, että mikä sai sinut tulemaa tätä filmiä katsomaan? Ystävällisesti hän hymyili ja sanoi; "Olen Virolainen". Ymmärsimme yhdessä sen mitä Punaisen Tähden alla olemme sukujemme vaiheissa kokeneet, ja siitä elävinä selvinneet. Me ymmäsimme toisiamme hyvin siinä, että itkua piti pidätellä.


18 · LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL

Kirkot · Churches

Huhtikuu Kotikirkossa

SUOMIKIRKKO LUTERILAINEN E M M A U S

http://www.emlut.com/emmauskirkko ”Nyt, Herra, ylistämme keväästä sinua. Suo laihon kylvämämme varttua runsaana.Et vallastasi horju, vaan hoidat elämää. Pois halla, tuho torju ja turvaksemme jää.”

Pastori Riku Tuppurainen • 604-620-6108

VK 567: 2

Sunnuntaina, 7.4. Kaksikielinen jumalanpalvelus ja Tervetulojuhla klo 11 am. Rov. Joensuu ja Anneli palaavat puolen vuoden ”keikalta” Kyprokselle. Tervetuloa kuulemaan Kyproksen terveiset. Juhlan jälkeen on tarjolla kirkkokahvit. Nanaimossa jumalanpalvelus lauantaina huhtikuun 13. pnä klo 10:30 am. Hope Lutheran Church, 2174 Departure Bay Rd. Tämän jumalanpalveluksen yhteydessä on kaste. Jukka-rovasti ja Anneli ovat paikalla. Tervetuloa! Victoriassa on jumalanpalvelus tutussa Grace Lutheran kirkossa, 1273 Fort St. klo 2:30 pm lauantaina, 20.huhtikuuta. Jukka-rovasti ja Anneli menevät Victoriaan.

TORSTAI 4.4. SUNNUNTAI 7.4 TORSTAI 11.4.

Rukousta ja Raamattua klo 10:30-12:00 Johanneksen Evankeliumin 14. luku klo 10:00

Ehtoollisjumalanpalvelus

Rukousta ja Raamattua klo 10:30-12:00 Johanneksen Evankeliumin 15. luku

“Kenen Elämää Elät”

SUNNUNTAI 14.4 klo 10:00 Aamutilaisuus: (pyhäkoulunopettajien palaveri klo 13:00)

Sunnuntaina, 21.4. vietämme Veteraanien kirkkopyhää. Tämä on kaksikielinen jumalanpalvelus ja alkaa klo 11 am. Kunniavieraina ovat sotiemme Veteraanit. Emmaus-kuoro ja Korsukuoro ovat mukana. Juhlan jälkeen on Emmauksen naisten tarjoama päivällinen. Lauantaina 27.4. jumalanpalvelus klo 1 pm. West Kelownassa, Grace Lutheran kirkossa. 1162 Hudson Rd. Samoin Kelownassa kuullaan Joensuiden Kyproksen terveiset .

TORSTAI 18.10

Raamattupiiri kokoontuu huhtikuun 10. ja 24. pnä klo 10 am

TORSTAI 25.4

Rukousta ja Raamattua klo 10:30-12:00 Johanneksen Evankeliumin 16. luku

LAUANTAI 27.4

klo 10:00-13:00

joko Anneli Joensuun tai Jukka Joensuun johdolla. Pyhäkoulua joka sunnuntai Samuelin ja Nellan kanssa. Tuokaa lapsianne, lastenne lapsia pyhäkouluuun. Näin kirkkotie käy heille tutuksi. Rippikoulu: Haluaisimme aloittaa uuden rippikoulun. Jos teillä on perheessä rippikouluikäisiä nuoria, 12-14 vuotiaita, ottakaa yhteys kirkolle, niin voimme aloittaa uuden rippikoululuokan. Opettajina ovat Jukka-rovastin lisäksi harjoittelijame Nella ja Samuel, sekä kesäleirillä teol yo. Jan Pohjonen.

Rukousta ja Raamattua klo 10:30-12:00 Johanneksen Evankeliumin 16. luku

SUNNUNTAINA 21.4. klo 14:15 hartaustilaisuus Finnish Manorilla SUNNUNTAI 21.4 klo 17:00

Pelastusarmeijan Soittokunnan Konsertti Musiikki seminaari

mukana Dr. Brent Gibson

Kesäleirin

PERJANTAI 26.4. klo 19:00

2012 muistelot & 2013 lähtölaukaus

SUNNUNTAI 28.4 klo 10:00

Lähetyskokous mukana

Ystäväkirje löytyy myös internetistä: www.emlut.com/emmauskirkko UUTISIA, TIETOJA ja HARTAUS numerosta 604-521-0533 English Worship usually on Sundays 10 AM – Finnish 11:00 AM

Krystal Alopeus ja Anne Tuppurainen [MUUTOKSET MAHDOLLISIA]

___________________________________________________________________________________________________________________________________

SUNDAY SERVICES @ 11:15AM

SUOMIKIRKKO EMMAUS LUTHERAN CHURCH

Other, 19Twenty ministries include:

• Action Love • Youth • Summer Kids camp

6344 Sperling Ave., Burnaby, B.C. V5E 2V4 Rov. Jukka Joensuu 604-521-7927 Matkapuh: 604-488-9434 Kotipuhelin 604-469-4811

(2013: LoonLake Aug. 18-22)

jukka.joensuu@yahoo.com

www.19Twenty.org

Tervetuloa Emmaukseen

info@19twenty.org

Suomalainen Bethel-Seurakunta

Finnish Bethel Church

Vancouverin alueen suomalainen Vapaakirkko

Toimisto puh. 604 325-5414 • www.koti.ca • PUHELINSANA 604 324-4447 Jarno Karjanlahti, Ministry Coordinator 778 223 4490

Kokoustiedustelut: Pastori Tuomas Jäntti puh. 604-986-5162 Ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi meille: van.vapaakirkko@gmail.com ilmoitamme tilaisuuksistamme sähköpostin kautta.

Reports – continued from page 5

1920 Argyle Drive, Vancouver BC V5P 2A8

Puhelin 604 325-5414

Activity Report - Year 2012 Finlands-Svenska Klubben

A

Perinne Yhdistyksen Kokous maanantaina toukokuun 13, 2013 klo 12 Scandinavian Centreillä. Lisää tietoja Eva-Liisa Kangas 604 581-7831 sähköposti eeva-lk@hotmail.com

Finnish Heritage Society Meeting Monday May 13, 2013 , 12 noon at Scandinavian Centre. For information, please contact: Eva-Liisa Kangas 603 581-7831 email eeva-lk@hotmail.com

g S’ KID durin H ice C rv UR CH he se t

t our annual general meeting Britta Cederberg was named the new president of FSK and George Nelson is the new Treasurer. We had a total of six meetings during the year, including the annual picnic/meeting in August at the home of Britta Cederberg. ln lieu of a meeting in October, some members got together for a lunch and some gambling at the Villa Casino in Burnaby and at the Boulevard Casino in April. The Flower Committee sent out several birthday cards during the year, including one to Peter Marshall on his 80th birthday. Peter is no longer in our club, but he made a tremendous contribution in his role as Treasurer and then Secretary/Treasurer. Also having birthdays were Stina Kjerulf (70) and lnga Wilson (85). Saga Backlund invited family and friends to celebrate her 90th birthday on July 12 at the Gustav Vasa residence in Burnaby. Sadly, an old-time member, Klas Ranger, passed away in December. The children’s Christmas Party and Lucia event was not held again this year but continues to be a topic for discussion each year. George continues to attend Sweden House Society meetings each month, and Britta attends Finland House Society meetings to keep us informed about the Centre. – Ann-Mari Rovatti, February 15, 2013

Suomalainen Perinneyhdistys / FINNISH HERITAGE SOCIETY Puheenjohtaja: Juhani Saarinen 604.582.1931 Jäsenkirjuri: Lea Vainionpää 604.462.8006 Scandinavian Centre, 6540 Thomas Street, Burnaby TERVETULOA – WELCOME


LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL · 19

Perheuutiset · Family News Muistelen hyvää Ystävää! Rakkaamme

Pekka Eronen

Syntyi Suomessa, Pyhäselässä Kuoli Kanadassa, Surreyssä Rakkaudella kaivaten, Riitta lapset Marlene hänen miehensä Rob lastenlapset Nicole, Erik,Chris, Megan ja Kevin lastenlastenlapsi Avery sekä sukulaiset ja ystävät Suomessa ja Kanadassa

Näin taivaan Isä päätti sen sydämmen lyönnin viimeisen. Hän kotiin kutsui väsyneen, Onneen ja rauhaan iäiseen. Haudattu hiljaisuudessa

M

uistan oikein hyvin kun tapasin Liisa. Olin silloin vielä nuori ja melkein koulutyttö. Suomesta oli tullut vieraita katsomaan lepokotia. Nämä vieraat olivat muutaneet siirtolaisiksi Kanadaan, Seppo ja Liisa Hjelt. Heti juttu sujui hyvin ja ennenkuin he lähtivät kehoitin heitä menemään toimistoon ja kysymään töitä. Sattuikin niin, että kokki oli yllättäen lopettanut työnsä ja niin ilman mitään treenauksia Liisa aloitti kokkivuoronsa. Hänellä oli kokemusta jo Suomessa oltuaan Mainos-television ja sairaalan keittohommissa. Muistelen kuinka hän koristeli ruokavadit kauniisti monilla ideoilla esim. tomaattiruusuilla. Salaattikastikkeet olivat erittäin herkullisia, terveellisiä ja hänen omia tekemiään. Saimme olla vuosia yhdessä töissä, ja siinä sai oppia aina itsekkin jotain uutta. Suomalaisia

kansallisia juhlapäiviä pidettiin kunniassa ruokatarjoilun puolen kanssa. Liisa oli luonteeltaan hiljainen ja hillitty. Harkitusti veisteli viisauksia ja sutkauksia, joita vieläkin saan nauraa sisälläni muistellessa. Hjeltin parilla oli harrastuksena ja työnä pitojen teko eri tilaisuuksiin. Niinpä myös meidän perheessä he valmistivat pojallemme häät ja isäni hautajaiset. Monet kerrat sain olla heidän apunaan ja tienaamassa ylimääräistä. Aina meni hyvin, Liisa antoi käskyt ja Seppo toteutti. Huomasin kuinka he ymmärsivät toisiaan ihan itsestään. Näytti siltä ettei koskaan syntynyt erimieltä kun oli päätösten aika. Yhteinen kunnioitus oli aina mukana. Näinä Liisan viimeisinä viikkoina usein, saimme jutella ja rukoilla. Se olikin tärkeä asia, viimeinen sana olikin hänelle että, näkemiin Liisa. Ystävyys on ikuista, kun meillä on yhteinen usko Jeesukseen, voidaan jatkaa sitten rajan takana yhdessä. Työkaverin muistelmia Liisasta, Ritva Haukka Seppo ja Liisa Hjelt

Kukka

Aini Butler tuo leipomiaan herkkuja Länsirannikon Uutisten graficolle David Laulaisille

Kukka pieni maasta nousi; kaunis, hento valkoinen. Hiljaa hyräili puissa tuuli, kuin laulu taivaan enkelten. Iloitsi metsä ja puut, niitty ja muut; auringon paiste on peittänyt alleen sen.

Aini Butler brings her special baking to West Coast News designer David Laulainen

Hetki on aikaa, olla hiljaa ja viaton. Puhdas ja valkoinen, kuin kesän ensi kukkanen.

Kiitos / Thank you!

Lahjoitukset Donations Nina Virolainen $100. Helena ja Kaarlo Ahlqvist $35. Länsirannikon Uutiset tukevat lahjoituksilla meidän Suomalais-Kanadalaista yhteistyötä Donations support our Finnish-Canadian community through West Coast News

WCN:n Kaunis kiitos teille kaikille!

Summer Cabin at Stave Lake For Sale!

Waterfront Cabin and Waterfront Sauna For more information, phone 604 437 0007

Congratulations Baby Elena Staley

Grandparents Don and Reta Staley with their new grandaughter Elena, born on St. Patrick’s Day, March 17, 2013 weighing 7lbs 9 oz


20 · LÄNSIRANNIKON UUTISET | WEST COAST NEWS · HUHTikuu 2013 APRIL

Custom Wood Sculptures!

Paavo Nurmi Run 2013

Time to “spring clean” your running shoes and get ready for the

Paavo Nurmi Run 2013

S Good for Business or Home

“Viking”

For more information Arttu Sairanen e-mail: arttu@live.ca

pring has sprung – and that of course means Paavo Nurmi Run is even closer! This year the run will be June 22, 2013 held on June 22nd at 9 in conjunction with the am, at Burnaby Lake. Scandinavian Midsummer Festival The scenic views and jogging trails make an excellent venue for running, jogging, or walking so you and your family can familiarize yourselves with the course before the big day. There’s now 12 weeks to go – which is a great amount of time to train for 10 km. If you’re just starting, the Vancouver Sun’s Sun Run training guide suggests starting slowly and working up to the full time and distance. For the first week of your training (now is a good time to start!), warm up with a 5 min walk, then alternate between 1 min of running and 1 min of walking for 20-25 min, and fin with a 5 min walk to cool down. 3 Runs a week should give your body time to recover in between. Next week begin again with a 5 min walk, and increase to 2 min run / 2 min walk for 25-30 min, followed by the 5 min cool down walk. After that, increase again to 3 min run / 2 min walk for 30-35 min, with a 5 min warm-up & cool down. If you’ve already started your training you should be working up to 45 – 50 min runs, with 5 min running and 1 or 2 min of walking. For professional training advice, please visit the Running Room (a long time sponsor of the Paavo nurmi Run), or another qualified trainer. Make sure you’ve got comfortable shoes, and if all else fails have some good excuses ready! Register now for the 2013 Paavo Nurmi Run, presented by the Vancouver Finlandia Club – runningroom.com or midsumrun.com!

Going green for St. Patrick’s Day at the Finnish Canadian Rest Home

or call: cell 604 809 2241 home 604 582 3389 “Atlas”

Flights to Helsinki and Europe Schedule airlines from $696 return Charter airlines from $495 return Fares do not include taxes and fuel surcharges, and are based on availability & subject to change any time without notice. On February 12, 2013, Travel Headquarters merged with Lloyds Travel & Cruises. Please check our website at www.lloydstravel.com to see our travel offers and services! We have more to offer then just air tickets. For reservations, please call:

Helena Miettinen, Sanna Hakuli, Aini Butler & Jonna Nissila.

Hannu Lambert packing up all the fun...

LUCAS 604 637-6425 1-800-800-7252

Lots of fun at the St.Patrick’s Day pub night on March 13th

Lucas@lloydstravel.com

FINNISH CANADIAN REST HOME ASSOCIATION ottaa vuokra-asunto hakemuksia vastaan 906 West Broadway, Suite 206 Vancouver, BC V5Z 1K7

www.lloydstravel.com

Kaavakkeen saat soittamalla numeroon BC Reg #186

604-434-2666 Finnish Manor tai 604-325-8241 Finnish Home

Profile for Länsirannikon Uutiset / West Coast News

Länsirannikon Uutiset / West Coast News  

Huhtikuu 2013 April

Länsirannikon Uutiset / West Coast News  

Huhtikuu 2013 April

Profile for lu-wcn
Advertisement