Raiskio, S. MEHILÄISALAN YHTEISTOIMINTASTRATEGIA

MEHILÄISALAN YHTEISTOIMINTASTRATEGIA

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö Maaseudun kehittäminen Visamäki 6.5.2010

Sakari Raiskio

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia OPINNÄYTETYÖ

Maaseudun kehittäminen Visamäki 13100 Hämeenlinna

Työn nimi

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Tekijä

Sakari Raiskio Peto-ojantie 60 31610 Vaulammi

Toimeksiantaja

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, MTT 31600 Jokioinen (03) 41881

Ohjaava opettaja

Seppo Niittymäki

Hyväksytty

6.5.2010

Hyväksyjä

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia TIIVISTELMÄ

VISAMÄKI Maaseudun kehittäminen Tekijä

Sakari Raiskio

Vuosi 2010

Toimeksiantaja

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, MTT

Työn nimi

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Työn säilytyspaikka

HAMK, Visamäki

TIIVISTELMÄ Suomalainen mehiläisala on muutosten edessä. Kilpailu alalla kovenee ja tarhauksen kannattavuus ja tehokkuus ovat monelle alan harrastajalle ja ammattilaiselle toiminnan jatkuvuuden kannalta tärkeää. Mehiläisalan tutkimuksen ja neuvonnan toimintaedellytysten turvaaminen ja toiminnan jatkuminen vähenevien resurssien kanssa eivät tule olemaan helppoa. Yhteistyön ja verkostoitumisen edut tunnetaan laajasti ja niiden merkitys kasvaa tulevaisuuden haasteisiin vastatessa.

Tämä tutkimus on tehty yhteistyössä Suomen Mehiläishoitajain Liiton (SML) ja Maa- ja Elintarviketalouden Tutkimuskeskuksen (MTT) asiantuntijoiden kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mahdollisuudet ja luoda perusteet kannattavalle yhteistyölle ja alan verkostoitumiselle. Selvitystyön tarkoituksena on kehittää alaa ja vaikuttaa myönteisesti alan tulevaisuuteen. Tutkimuksen edistyessä nousi esiin mm. seuraavia kysymyksiä. Voidaanko yhteistoiminnan kautta löytää keinoja eri tahojen selviytymiseen tulevaisuudessa? Minkälaisella strategialla vastaamme edessämme olevaan haasteeseen?

Tutkimuksen aineisto kerättiin neljänä erillisenä kyselytutkimuksena ja haastattelukierroksen avulla. Tutkimuksessa käytettiin Delfoi-menetelmää soveltaen, jossa asiantuntijoille esitettiin kysymyksiä useampaan kertaan, kysymysten sisältöä edelliskerran vastauksien perusteella tarkentaen. Tutkimuksessa tehdyn tulevaisuuskyselyn vastauksia käsiteltiin skenaarioperustaisen strategiamenetelmän avulla.

Tulosten yhteenvetoon käytettiin nelikenttäanalyysiä. Tulosten perusteella selviää, että alan toimijoilla on halukuutta yhteistoimintaan. Alan keskitettyä koordinointia pidetään yhtenä hyvänä vaihtoehtona. Tulevaisuuden yhteistoimintastrategian luominen on tärkeää ja strategisten tavoitteiden asettaminen mittareineen edesauttaa vuosittaisen seurannan toteutumista. Tutkimus antaa hyvän perustan jatkotoimille, kuten yhteistoimintaverkoston luomiselle. Tutkimuksesta saatua aineistoa tullaan käyttämään jatkotutkimusten perustana.

Avainsanat Verkostoituminen, yhteistoimintastrategia, mehiläisala Sivut

54 s. + liitteet 15 s.

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia ABSTRACT

VISAMÄKI Degree programme in Rural Development Author

Sakari Raiskio

Year 2010

Commissioned by

Agriculture Research Finland, MTT

Subject of Master’s thesis

Co-operative strategy of beekeeping

Archives

HAMK University of Applied Sciences, Visamäki

ABSTRACT

There is lot of changes in Finnish apiculture on the near future. The data of this study shows, that economy and effectivity will be more and more important aspects for many beekeepers. Beekeeping research and training, secure operating environment and the continued operation with diminishing resources is not going to be easy. Cooperation and networking benefits could be a solution for these challenges.

This study has been done by cooperation with Finnish Beekeeping Association and Agriculture Research Centre of Finland. The study aims to examine the possibilities and lay the foundations for profitable co-operation and network in beekeeping business. The main goal is also to develop Finnish apiculture and a positive impact on the future.

The data was collected as interviews and a survey among VIP groups of the branch. The results show, that all the operators in apiculture are willing to cooperate. Establishing a strategy for cooperation in future is important.

The annual measurement of the strategic targets is also important. This study gives a good base to create a new kind of cooperation and network.

Keywords

Apiculture, beekeeping, network, strategy

Pages

54 p. + appendices 15 p.

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

SISÄLLYS 1 ALKUSANAT............................................................................................................. 1 2 JOHDANTO................................................................................................................ 2 2.1 Tutkimuksen lähtökohdat ja rajaukset................................................................. 2 2.2 Keskeiset käsitteet ja toimintakulttuuri ............................................................... 2 3 TUTKIMUKSEN VIITEKEHYS ............................................................................... 3 3.1 Mehiläisalan yhteistoimintastrategian selvitys.................................................... 3 3.2 Tutkimuskysymykset .......................................................................................... 4 3.3 Tutkimuksen menetelmät ja työkalut .................................................................. 4 3.3.1 Nykytilan kartoitus Delfoi–menetelmän avulla....................................... 4 3.3.2 Skenaarioperustainen strategiatyöskentely.............................................. 5 3.3.3 Nelikenttäanalyysi ................................................................................... 6 3.4 Teoreettinen lähestymistapa................................................................................ 6 3.5 Tutkijan lähtökohdat ........................................................................................... 7 4 TOIMINTAYMPÄRISTÖN KUVAUS...................................................................... 8 4.1 MTT .................................................................................................................... 8 4.1.1 Mahdollisuuksien maaseutu –tutkimusohjelma ...................................... 9 4.1.2 Maaseudun toimijaverkot ja yrityskeskittymät, Ruralclust ................... 10 4.1.3 Hunajan tuotekehitys- ja pölytyspalveluhanke, Hanitek ....................... 10 4.2 Suomen Mehiläishoitajain Liitto, SML ry ........................................................ 11 4.3 Suomalainen mehiläisala................................................................................... 11 4.3.1 Yleistä.................................................................................................... 11 4.3.2 Tunnuslukuja ......................................................................................... 12 4.3.3 Mehiläisalan yrityksiä ........................................................................... 15 4.4 Mehiläistutkimus............................................................................................... 16 4.4.1 Tutkimuksen merkitys Suomen mehiläistaloudelle............................... 16 4.4.2 Tutkimuksen nykytila ............................................................................ 16 5 VERKOSTOT ........................................................................................................... 18 5.1 Keskeisiä käsitteitä............................................................................................ 18 5.2 Verkostojen uusi teoria ..................................................................................... 20 5.3 Mehiläisalan tyypillisiä verkostoja ................................................................... 22 6 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN .................................................................... 23 6.1 Tutkimuksen vaiheet ......................................................................................... 23 6.1.1 Kyselyt alan toimijoille ......................................................................... 24 6.1.2 Solmuhenkilöiden haastattelut............................................................... 24 6.1.3 Tulosten yhteenveto ja analysointi ........................................................ 25 7 TULOKSET .............................................................................................................. 25 7.1 Mehiläisalan tulevaisuuskysely 2015, tuloksia ................................................. 25 7.1.1 Tulevaisuuden ennakointia skenaariomenetelmällä .............................. 25 7.1.2 Väittämien mielipiteiden tulokset.......................................................... 28 7.1.3 Tulevaisuuskyselyn kirjalliset vastaukset.............................................. 31

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia 7.2 Hunajayhtymän sopimustuottajakyselyn tuloksia............................................. 34 7.3 Kennostokysely ................................................................................................. 37 7.4 Solmuhenkilöiden haastattelut, tuloksia............................................................ 38 7.4.1 Mehiläishoidon tulevaisuusseminaari 13.-14.3.2010 ............................ 38 7.4.2 Puhelinhaastattelut................................................................................. 39 7.5 Mehiläisalan nelikenttäanalyysi ........................................................................ 43 8 JOHTOPÄÄTÖKSET ............................................................................................... 47 8.1 Yhteistoimintastrategia ..................................................................................... 48 8.1.1 Alan yhteinen koordinointi.................................................................... 48 8.1.2 Mehiläistutkimus ................................................................................... 48 8.1.3 Mehiläisalan koulutus ja neuvonta ........................................................ 49 8.2 Strategiset tavoitteet .......................................................................................... 50 8.2.1 Tavoitteiden asettelu sekä niiden mittaaminen...................................... 50 8.2.2 Mehiläisalan strategiset tavoitteet ......................................................... 51 8.3 Mahdolliset jatkotoimet .................................................................................... 53 9 LIITTEET.................................................................................................................. 53 LÄHTEET ...................................................................................................................... 54

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

1

ALKUSANAT Tutkimuksissa tuotetaan paljon hyviä tuloksia, joista monia voisi hyödyntää elinkeinoelämässä. Liian usein tutkimustulokset jäävät ”vain” julkaisun asteelle ja tuloksien hyödyntäminen tuottavan liiketoiminnan tukena jää vähäiseksi. Toisaalta elinkeinoelämän tietotarpeet ja innovaatiot eivät tule tehokkaasti tutkimuslaitosten tietoon.

Opinnäytetyöni aihetta miettiessäni ja siitä keskusteltuani eri tahojen kanssa nousi esiin tarve selvittää, miten tutkimustietoa saadaan viedyksi käytäntöön mahdollisimman tehokkaasti. Eli tutkimuksen verkostoitumisen mahdollisuuksien selvittäminen ympärillä toimivaan elinkeinoelämään.

Ongelman selvittämiseksi ja hahmottamisen helpottamiseksi otin tarkasteluun kotimaisen mehiläisalan, joka on melko kompakti kokonaisuus, sisältäen silti kaikki oleelliset komponentit. Tutkimuksessa keskitytään mehiläisalan yhteistoimintamalleihin ja erityisesti mehiläisalan yhteistoimintastrategiaan.

Ensikosketuksen mehiläisiin sain, kun vuonna 1986 avustin vanhempaa ja kokeneempaa mehiläishoitajaa hänen tarhauksellaan. Tämä kisälli - mestari asetelma varmisti sen, että sain hyvän pohjan aloittaa oman mehiläishoitoharrastuksen. Lisäpotkua harrastuksen alkamiselle antoi palkkioksi saadut kaksi omaa mehiläisyhteiskuntaa. Kun vuonna 1989 menin töihin silloisen Maatalouden tutkimuskeskuksen tuhoeläinosastolle ja kun vielä samalla osastolla tutkittiin mehiläisten tauteja ja tuholaisia, niin olin viimeistäänkin silloin myyty mehiläisalalle.

Mehiläistutkimusta olen saanut vuosien saatossa seurata hyvinkin läheltä ja jopa saanut osallistua tutkimuksen tekoon aika ajoin, vaikka työnkuvaani se ei ole varsinaisesti kuulunutkaan. Nykyiseen työnkuvaani Maa- ja Elintarviketalouden Tutkimuskeskuksen (MTT) mehiläisalan tutkimus liittyy olennaisena osana. Toimin vuoden 2010 alusta alkaneen hunajan tuotekehitys- ja pölytyspalveluhankeen vastuullisena tutkijana. Hanke tutkii mm. mehiläisalan verkostoitumista.

Mehiläisalan yhdistystoiminta on kuulunut oleellisena osana harrastukseeni ja olen aina ollut kiinnostunut omalta osaltani kehittämään kotimaista mehiläisalaa. Lisäksi pitkään alalla toimineena ovat monet alan eri tahot tulleet tutuiksi. Tästä henkilökohtaisesta verkostosta on ollut erittäin paljon apua tutkimusta tehdessäni.

1

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

2 2.1

JOHDANTO Tutkimuksen lähtökohdat ja rajaukset Suomalainen mehiläisala on muutosten edessä, niin kuin moni muukin ala nykypäivänä. Kilpailu alalla kovenee ja tarhauksen kannattavuus ja tehokkuus ovat monelle alan harrastajalle ja ammattilaiselle toiminnan jatkuvuuden kannalta tärkeää. Harrastajien määrä vähenee ja tarhaajien keskiikä nousee samalla kun tuotantoon tarvitaan lisää tuottavia yksiköitä, mehiläisyhteiskuntia. Hunajan menekin kasvaessa kotimaisen hunajan tuotanto ei pysty vastaamaan kysyntään.

Mehiläisalan tutkimus ja neuvonta saavat osansa muutoksesta. Toimintaedellytysten turvaaminen ja jatkuminen vähenevien resurssien kanssa eivät tule olemaan helppoa. Tarhaajien ammattitaidon ylläpidosta on huolehdittava samalla kun uusia harrastajia koulutetaan alalle.

Mikä sitten voisi olla kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu? Voidaanko yhteistoiminnan ja työnjaon kautta löytää mahdollisuuksia tukea eri tahojen selviytymistä tulevaisuudessa? Minkälaisella strategialla vastaamme edessämme olevaan haasteeseen? Näihin kysymyksiin törmäsin useamman kerran tehdessäni tätä tutkimusta.

Tutkimusta on tehty laajassa yhteistyössä Suomen Mehiläishoitajain Liiton (SML) ja Maa- ja Elintarviketalouden Tutkimuskeskuksen (MTT) asiantuntijoiden kanssa. Alan harrastajien ja eri tahojen parissa tehdyt haastattelut ja kyselyt ovat antaneet hyvän kuvan toiveista ja tavoitteista, joita alalle on asetettu.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää eri mahdollisuuksia ja luoda perusteita kannattavalle yhteistyölle ja alan verkostoitumiselle. Selvitystyön tarkoituksena on kehittää alaa ja vaikuttaa myönteisesti alan tulevaisuuteen.

2.2

Keskeiset käsitteet ja toimintakulttuuri Tutkimuksen perustietoa ja aineistoa kerättiin neljän erillisen kyselytutkimuksen sekä yhden haastattelukierroksen avulla. Vastauksia saatiin yhteensä 126:lta alalla toimivalta henkilöltä. Tiedonkeruun kattavuus varmistettiin valitsemalla vastaajiksi mehiläisalan monella eri taholla toimivia edustajia. Vastaajien kokemus alalla vaihteli aloittelevasta harrastajasta kaiken kokeneeseen konkariin.

Kyselyiden ja haastattelujen vastauksia tarkasteltiin erikseen ja niistä koottiin aihealueittain yhteenvedot. Vastauksista pyrittiin löytämään yhteisiä tekijöitä jatkokäsittelyä silmällä pitäen. Kyselytutkimusten numeerisesta 2

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

aineistosta tehtiin vastauksia selventäviä kaavioita. Kaavioiden tulkinnan avuksi kaikki vastaukset kirjoitettiin sanalliseen muotoon.

Vastausten yhteenvedon tulkintaan käytettiin nelikenttäanalyysia. Nelikenttäanalyysiin haettiin vastauksista vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Johtopäätöksiin kehitettiin mehiläisalan tavoitteita ja niille mitattavat mittarit. Apuna tähän käytettiin tasapainotettua mittaristoa (BSC). Johtopäätökset jäsenneltiin aihealueittain.

Mehiläisalalla, termi käsittää siis koko alan, on paljon vakiintuneita, omia käsitteitä, jotka eivät välttämättä heti avaudu alan ulkopuolisille lukijoille.

Pienin yksikkö mehiläisalalla on mehiläisyhteiskunta, tai tutummin mehiläispesä, johon kuuluvat kuningatar, kuhnurit ja työläiset. Useamman mehiläisyhteiskunnan rypästä sanotaan mehiläistarhaksi. Yhdellä tarhalla voi olla yhteiskuntia kolmesta kahdeksaan. Mehiläistarhaajalla, siis yhteiskuntien omistajalla, voi olla hallussaan useampia yhteiskuntia ja mehiläistarhoja. Yhteiskuntien määrällä mitataan yleisesti, onko kyseessä muutaman yhteiskunnan harrastaja tai useamman sadan yhteiskunnan ammattitarhaaja.

Mehiläishoitokausi, tai mehiläisvuosi, alkaa keväällä lumien sulettua ja päivälämpötilojen noustessa plussan puolelle ja päättyy syystalvella, kun pesät on saatu ruokittua talven varalle. Mehiläispesän tuotteita ovat pääasiassa hunaja, jota mehiläiset valmistavat kukista keräämästään medestä, kukista kerätty siitepöly ja mehiläisten itsensä valmistama mehiläisvaha.

Näitä kaikkia tuotteita mehiläinen valmistaa ja käyttää oman pesänsä tarpeita silmällä pitäen, ei siis ihmistä varten.

Mehiläishoidon neuvonnalla tarkoitetaan ensisijaisesti SML:n ja sen paikallisyhdistysten järjestämää toimintaa, jolla opastetaan ja jaetaan tietoa tarhaajille.

Kun puhutaan mehiläistutkimuksesta, tarkoitetaan yleensä mehiläisiin suuntautunutta tutkimusta, kuten taudit tai tuholaiset. Mehiläisalan tutkimus on käsitteenä jo laajempi, pitäen sisällään koko alan kattavan tutkimuksen. Tällaisia tutkimuksia ovat esim. hunajan laatuun ja rakenteeseen liittyvät tutkimukset, pölytykseen liittyvät tutkimukset sekä alan kannattavuuteen ja talouteen liittyvät tutkimukset.

3 3.1

TUTKIMUKSEN VIITEKEHYS Mehiläisalan yhteistoimintastrategian selvitys Tämä opinnäytetyö toimii esiselvityksenä jatkossa mahdollisesti kehitettävää osaamisverkostoa luotaessa. Työn tavoitteena on selvittää mehiläisalalla toimivien tahojen kiinnostus laajempaan yhteistyöhön, sen mahdollisuuksiin ja uhkiin, sekä kehittää alan yhteistoimintastrategiaa. Tavoitteena on etsiä perusteet mehiläisalan osaamisverkoston kehittämiselle, joiden avulla alaa voidaan kehittää kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

3

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Selvitystyön perusteella arvioidaan tulevat tutkimus- ja kehittämistarpeet, jotka ovat hyödyksi koko alan tulevaisuutta suunniteltaessa.

3.2

Tutkimuskysymykset 1. Miten mehiläisalan yhteistoimintastrategiaa voidaan kehittää?

Tutkimuksessa etsitään vastauksia kysymyksiin, mitkä ovat alalla toimivien eri tahojen odotukset yhteistoiminnasta, miten he ovat valmiita sitoutumaan yhteistyöhön ja millaisilla keinoilla yhteistyötä voidaan kehittää.

2. Millaisella strategialla mehiläisala valmistautuu tulevaisuuteen?

Tutkimus vastaa kysymyksiin, millainen tulevaisuuden strategia alalle olisi luotava, mitkä eri osa-alueet on huomioitava strategiaa laadittaessa, sekä miten strategian tavoitteet asetetaan ja miten niitä mitataan.

3.3 3.3.1

Tutkimuksen menetelmät ja työkalut Nykytilan kartoitus Delfoi–menetelmän avulla Delfoi-menetelmä on asiantuntija-arvioiden jalostamiseen perustuva menetelmä, jossa asiantuntijoita haastatellaan useampaan kertaan. Haastattelukierrosten välissä tehdään vastausten arviointia ja kokoamista. Keskeistä menetelmässä on keskustelujen tärkeä rooli joka vaiheessa (Mannermaa, 1999, 146).

Olen tässä opinnäytetyössä käyttänyt Delfoi-menetelmää soveltaen, jossa asiantuntijoille esitetään kysymyksiä useampaan kertaan, kysymysten sisältöä edelliskerran vastauksien perusteella tarkentaen. Kaikkien edellä mainittujen kyselyjen vastauksia vertailtiin keskenään, analysoitiin ja järjestettiin samansisältöiset vastaukset yhteen ja haettiin opinnäytetyön aihetta parhaiten kuvaavia asioita. Vastauksista koottiin luettelot ja yhteenvedot, joiden perusteella valmisteltiin kysymyksiä solmuhenkilöiden haastattelua varten.

Kysely tehtiin lomakehaastatteluna kolmelle ryhmälle, neljällä eri lomakkeella. Yhdelle ryhmälle tehtiin uusinta kysely vuoden kuluttua ensimmäisestä kyselystä osin samoin kysymyksin, osin ensimmäisen kyselyn vastausten perusteella johdetuilla kysymyksillä.

Ryhmät olivat; 1. Tulevaisuuskysely mehiläisalalla toimiville henkilöille, jossa mukana tarhaajia, tutkimuksen ja neuvonnan toimihenkilöitä sekä pakkaamojen edustajia, 2. Hunajayhtymän sopimustuottajille tehtiin tuottajapäivien yhteydessä kaksi kyselyä peräkkäisinä vuosina.

3. Kennosto –kysely tehtiin SML:n johtokunnalle ja toimihenkilöille.

4

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Kaikkia kyselyitä edelsi lyhyt selvitys siitä, mihin saatuja vastauksia tullaan käyttämään, sekä kerrottiin kyselyn taustatietoja.

3.3.2

Skenaarioperustainen strategiatyöskentely Tulevaisuudentutkimuksen ensisijainen tehtävä ei ole ennustaa todella toteutuvaa tulevaisuutta, vaan tavoitteena on hahmottaa useita erilaisia tulevaisuuden laaja-alaisia käsikirjoituksia, skenaarioita. Tämä tulevaisuudentutkimuksessa keskeinen käsite voidaan määritellä seuraavasti: ”Skenaariomenetelmällä luodaan loogisesti etenevä tapahtumasarja, jonka tarkoituksena on näyttää, miten mahdollinen, joko todennäköinen, tavoiteltava tai uhkaava tulevaisuudentila kehittyy askel askeleelta nykytilasta. Yleisessä mielessä skenaario on siis vaihe vaiheelta etenevä tapahtumainkuvaus, joka liittää tulevaisuuden nykyhetkeen. Se voi tarkoittaa yrityksen, kunnan tai jonkin muun organisaation (systeemin) oman kehityksen kuvausta. Useimmiten kuitenkin systeemin ympäristön, esimerkiksi kansainvälisen toimintaympäristön, kuvausta. Skenaariot eivät ole ennusteita, ja niitä rakennetaan yleensä vähintään kolme kuvaamaan keskeisiä mahdollisina pidettyjä vaihtoehtoisia kehityskulkuja.” (Mannermaa, 1999, 57-61) Skenaario voi siis olla merkittävä, vaikka sen toteutumisen todennäköisyys on hyvin pieni, jos skenaario kuvaa huomattavan uhkaavaa tai tavoiteltavaa tapahtumainkulkua. Uhkaavuus ja tavoiteltavuus määräytyvät subjektiivisesti jonkin tarkastelijan, yksittäisen ihmisen, yrityksen tai järjestön näkökulmasta. (Mannermaa, 1999, 57-61) Skenaariomenetelmän käyttö johtaa loogisesti joko strategisen päätöksenteon uudelleen määrittelyyn tai sen täsmentämiseen organisaatiossa. Skenaarioiden paras puoli on niiden joustavuus ja monipuolisuus muutoksen haltuunotossa ja skenaariotyöskentelyn etuna on sen käytännönläheisyys.

Useimmat skenaariotyöskentelymenetelmät on kehitetty yrityselämän tarpeisiin, joissa niiden käyttö on ollut viime vuosina yleistä. Skenaarioiden käytöllä pyritään avustamaan päätöksentekoa ja muokkaamaan organisaation jo olemassa olevaa toimintastrategiaa siten, että se joustavasti mukautuu toimintaympäristön muuttuviin haasteisiin ja vaatimuksiin. Skenaariotyöskentelyn keskeisenä etuna moniin muihin menetelmiin verrattuna pidetään sitä, että se mahdollistaa vakiintuneiden uskomusten kyseenalaistamisen. Työskentelyn tarkoituksena pidetään päätöksentekijöiden tiedon lisäämistä ja päätöksenteon ja valintojen tekemisen helpottamista. Skenaariotyöskentelyn avulla voidaan arvioida aikaisemmin tehtyjen päätösten ja valintojen oikeellisuutta ja niiden pohjalta tehtyjen strategioiden tehokkuutta ja toimivuutta muuttuneissa olosuhteissa. (Rubin, 2002) Skenaariotyöskentely voidaan jaotella kuuteen vaiheeseen. Aluksi kartoitetaan kyseessä olevan järjestelmän nykytilaa esim. SWOT-analyysin avulla selvittäen omat vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat.

Samalla selvitetään arvot, toiveet, pelot ja tavoitteet sekä tarkkaillaan mahdollisia heikkoja signaaleja. Näiden pohjalta rakennetaan jollakin tutkimusasetelmaan soveltuvalla menetelmällä tulevaisuuden skenaariot.

Mielekäs skenaarioiden määrä on kolmen ja viiden välillä. Skenaarioiden 5

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

pohjalta laaditaan organisaation oma visio eli tulevaisuuteen sijoittuva tahtotila. Parhaimmillaan visio on yhteisesti laadittu näkemys siitä, millainen organisaatio voisi olla. Vision pohjalta ja skenaariotyöskentelyn tuloksena kehitetään missio, joka on luonnos niistä toimenpiteistä ja päätöksistä, joiden avulla visio on saavutettavissa. Missioon kuuluu myös välitavoitteiden määrittely strategisen suunnittelun osana. (Mannermaa, 1999, 61-63) Skenaariotyöskentely on parhaimmillaan prosessi, jota olisi hyvä toistaa ja ainakin sen tärkeimmät skenaariot päivittää ympäristön muuttuessa. Lisäksi on hyvä välillä miettiä jo kerran laadittujen skenaarioiden sisältöä ja tarkastella niiden laajuutta ja kattavuutta. (Rubin, 2002) Tutkimuksessa tehdyn tulevaisuuskyselyn vastauksia käsiteltiin skenaarioperustaisen strategiamenetelmän avulla (kohta 7.1.1).

3.3.3

Nelikenttäanalyysi Nelikenttäanalyysi SWOT on yksinkertainen ja yleisesti käytetty yritystoiminnan analysointimenetelmä. Analyysin avulla voidaan selvittää yrityksen vahvuudet ja heikkoudet sekä tulevaisuuden mahdollisuudet ja uhat. Nelikenttäruudukon avulla yritys pystyy vaivattomasti arvioimaan omaa toimintaansa. (Kamensky, 2004, 191) SWOT-analyysi on lyhenne englanninkielisistä sanoista strength (vahvuus), weakness (heikkous), opportunity (mahdollisuus) ja threat (uhka).

SWOT sopii käytettäväksi kaikentyyppisissä yrityksissä ja organisaatioissa. Tarkastelu voi koskea joko koko yritystä tai yksityiskohtaisemmin jotakin yritystoiminnan osaa. (Kamensky, 2004, 191) Johtopäätösten ja toimenpide-ehdotusten tekeminen SWOT –analyysin avulla onnistuu, kun muistetaan, että vahvuuksia käytetään hyväksi ja vahvistetaan, heikkouksia vältetään, lievennetään tai jopa poistetaan, varmistetaan mahdollisuuksien hyödyntäminen ja kierretään, lievennetään tai poistetaan uhkia. (Kamensky, 2004, 192) Nelikenttäanalyysin avulla analysoitiin tutkimuksessa saatuja tuloksia (kohta 7.5).

3.4

Teoreettinen lähestymistapa Teoreettisen lähestymistavan perusteena on yleinen strategisen suunnittelun prosessi, kuva 1.

Tähän prosessiin kuuluu toiminta-ajatukseen perustuva nykytilan kuvaus ja sen analysointi. Tältä pohjalta on selvitetty yhteinen näkemys/tahtotila (skenaariot). Prosessi etenee kolmeen kokonaisuuteen, joita ovat: 1. Tavoite – linjaus – linjastus 2. Strategiset tehtäväkokonaisuudet 6

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

3. Strateginen toimintasuunnitelma

TOIMINTA‐AJATUS: Tutkimuksen ja elinkeinoelämän integraatio

KUVA 1

3.5

Strategisen suunnittelun prosessi.

Tutkijan lähtökohdat MTT:llä järjestettiin vuonna 2008 mehiläistutkimusta luotaava työseminaari, jossa selvitettiin alan tutkimustarpeita ja aloitettiin tutkimushankkeiden suunnittelu näiden tarpeiden pohjalta. Seminaarissa olivat mukana kaikki mehiläistalouden toimijatahot. Tämän seminaarin pohjalta perustettiin Hunajan tuotekehitys ja pölytyspalveluhanke Hanitek, joka nimensä mukaisesti koostui aluksi kahdesta erillisestä työpaketista. Hunajan tuotekehitysosiossa selvitettiin mm. tekniikkaa, jonka avulla hunaja saadaan pysymään juoksevana. Pölytyspalveluosio aloitettiin perinteisillä pölytyskokeilla.

Vuonna 2009 järjestetyssä tutkimuksen työpajassa päätettiin liittää hankkeen yhdeksi osaksi mehiläisalan verkostoituminen. Tämän työpaketin myötä siirryin hankkeen vastuulliseksi tutkijaksi ja vetäjäksi. Samassa työpajassa Hanitek –hanke liitettiin Ruralclust kärkihankkeen alle Maaseudun mahdollisuudet tutkimusohjelmaan. Verkostoitumista selvittävä työpaketti tukee opinnäytetyötäni ja tulee käyttämään hyödykseen tässä työssä saatuja tuloksia.

7

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

KUVA 2

Tutkimusparadigmojen nelikenttä, oman tutkimuksellisen otteen valinta (Anttila 2007, 36, soveltanut Raiskio 2010).

Tutkimus on käytännöllis-subjektiivinen ja sitä kuvaa tulkinnalliskokemuksellinen paradigma (kuva 1). Toiminnassani olen käyttänyt avoimia kysymyksiä ongelmien määrittelyssä, mutta en ole voinut välttyä subjektiiviselta tulkinnalta. Tutkimuksen subjektiivisuutta lisää se, että olen kehityshankkeen keskiössä toimien hankkeen vastuuhenkilönä.

Tavoitteena on ollut havainnoida mehiläisalan yksittäisiä ilmiöitä ja tapahtumia. Olen pyrkinyt kytkemään näkemäni ja kuulemani aikaisempaan kokemukseeni ja pyrkinyt sitä kautta löytämään uusia osa-alueita tarkasteltavaksi ja tutkittavaksi.

4 4.1

TOIMINTAYMPÄRISTÖN KUVAUS MTT MTT on maamme johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta ja maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. MTT on organisoinut tutkimustoimintansa tutkimusaloihin ja tutkimusohjelmiin. Tutkimusohjelmat vastaavat ohjelmansa hankkeiden läpimenosta sekä tutkimusohjelman tavoitteiden toteuttamisesta. Tutkimusalat varmistavat tutkimusohjelmiin tarvittavan osaamisen, sen ylläpidon, kehittämisen ja riittävyyden.

MTT:n tutkimusalat ovat Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, Kotieläintuotannon tutkimus, Kasvintuotannon tutkimus, Taloustutkimus, Teknologiatutkimus ja Ympäristötutkimus. (MTT, 2010)

8

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Kasvintuotannon tutkimus ylläpitää MTT:n asiantuntemusta puutarhatuotannossa ja peltokasvituotannossa. Osaamisalueita ovat muun muassa kasvinviljelyteknologia, luomutuotanto, luonnon monimuotoisuus, kasvigeenivarat ja maisemanhoito, kasvinsuojelu, maaperäasiat ja kasvinravitsemus sekä ympäristön kuormitus. (MTT, 2010) MTT:n kasvinsuojelututkimuksen kohteena ovat kasvien virus-, bakteeri-, sienitaudit sekä tuhoeläimet, torjuntaeliöt ja rikkakasvit. Tutkimusalueeseen sisältyy myös mehiläistutkimus. Lisäksi MTT:n kasvinsuojeluun kuuluvat torjunta-aineiden lakisääteinen tarkastus sekä tauti- ja tuholaistorjuntaa tukeva tiedonvälitys. (MTT, 2010) Kuvassa 3 on esitetty MTT:n organisaatiorakenne.

MTT:n organisaatio

KUVA 3

4.1.1

MTT:n organisaatiorakenne.( MTT, 2010)

Mahdollisuuksien maaseutu –tutkimusohjelma Mahdollisuuksien maaseutu -ohjelman tavoitteena on parantaa maaseudun elinvoimaisuutta tuottamalla monitieteistä tutkimustietoa, joka tukee maaseudun yritystoiminnan kasvua, maaseudun toimijoiden verkostoitumista, aluekehitystä sekä yhteiskunnallista ohjausta.

Tutkimusohjelma selvittää, miten Suomen erilaiset maaseutualueet ovat kehittymässä ja miten erilaisten maaseutualueiden kehitystä turvataan ja edistetään. Ohjelma keskittyy erityisesti maaseudun yritysten ja elinkeinojen muutoksen sekä niitä koskevan yhteiskunnallisen ohjauksen tutkimukseen. Ohjelman tuottama tieto, visiot ja toimintasuunnitelmat suuntaavat poliittista päätöksentekoa.

9

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Ohjelma on tulevaisuussuuntautunut, mutta se perustuu nykytilan ilmiöiden ja niiden riippuvuuksien tuntemukseen. Ohjelma pyrkii ennakoimaan kehitystä sekä etsimään uusia ratkaisuja maaseudun toimintojen, elinkeinojen ja infrastruktuurin vahvistamiseksi. Tavoitteena on proaktiivinen ennakointi ja valmistautuminen laajasti toimintaympäristön muutoksiin.

Ohjelma tunnistaa eriytyvät maaseutualueet, analysoi niille tyypillisiä ongelmia ja vahvuuksia, sekä kunkin alueen edellytyksille perustuvaa elinkeinotoimintaa, palveluratkaisuja ja asumisen edellytyksiä.

Tutkimusohjelman teemoja ovat mm. maaseudun toimijaverkostot ja klusterien muodostuminen, muuttuva maaseutuyritys, maaseudun elinkeinot sekä paikallis- ja aluetalous, maaseudun ja maatalouden yhteiskunnallinen ohjaus sekä maisema maaseudun resurssina.(MTT, 2010) Ohjelman yhdeksään kärkihankkeeseen kuuluu mm. Ruralclust, maaseudun toimijaverkot ja yrityskeskittymät.

4.1.2

Maaseudun toimijaverkot ja yrityskeskittymät, Ruralclust Hankkeessa tutkitaan erilaisten maaseutualueiden toimijaverkostojen ja yrityskeskittymien kehittämismahdollisuuksia.

Tutkimus kartoittaa maaseudun toimijaverkostojen ja yrityskeskittymien liiketoiminnallisia hyötyjä kestävän kehityksen näkökulmasta, auttaa yrittäjiä hyödyntämään verkostojen tarjoamia kilpailuetuja ja minimoimaan keskittymisestä aiheutuvia haittoja. Lisäksi analysoidaan, millaisilla politiikkakeinoilla maaseudun toimijaverkkojen ja yrityskeskittymien syntyä voidaan mahdollistaa.

Tutkimuskohteena ovat sellaiset kasvavat toimialat ja keskittymät, joissa hyödynnetään maaseudun resursseja: Pohjois-Pohjanmaan peruna- ja bionenergiaklusterit, hevostalous kaupunkien läheisellä maaseudulla, sekä hunajantuotannon verkostot.

Ruralclust kärkihankkeen alahankkeena on vuoden 2010 alusta toiminut hunajan tuotekehitys ja pölytyspalveluhanke, Hanitek. (MTT, 2010)

4.1.3

Hunajan tuotekehitys- ja pölytyspalveluhanke, Hanitek Hanitek -hanke on osa MTT:n tutkimusohjelmaa ”Mahdollisuuksien maaseutu” ja sen kärkihanketta ”Toimijaverkostot ja yrityskeskittymät kestävän maaseutuyrittäjyyden kilpailuetuna”.

Tutkimuksen tavoitteet ja työpakettien sisältö laadittiin kesällä 2008 Jokioisissa pidetyssä tutkimusta luotaavassa työseminaarissa, jossa oli mukana tutkimuksen, neuvonnan ja tarhaajien edustajia. Tutkimuksen toteutus perustuu olemassa olevaan yhteistyöhön alan toimijoiden kanssa.

10

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Hanitek –hankkeen päätavoite on käynnistää Suomen johtava mehiläistalouden kehitysyksikkö ja rakentaa PK-yritysten toimintaan kohdistuva tutkimuksen työntövoima, joka tällä hetkellä puuttuu. Ensimmäinen työpaketti – verkostomuotoisen innovaatioketjun kehittäminen - on tutkimus kehitystyön toteutuksesta ja sen soveltamisesta käytäntöön. Kaksi muuta työpakettia - hunajan tuotekehityksen tukeminen ja pölytystutkimukset – priorisoitiin alan suunnitteluseminaarissa tärkeimmiksi käytännön tehtäviksi, joilla edistetään alan kehitystä. Näiden kahden työpaketin kautta testataan ja kehitetään verkostomuotoisen kehitysyksikön rakennetta ja toimintaa. (MTT, 2010) 4.2

Suomen Mehiläishoitajain Liitto, SML ry Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry:n toiminta-ajatuksena on toimia mehiläishoitajain yhdistysten ja mehiläishoitoon liittyvää toimintaa harjoittavien yhteisöjen yhteiselimenä. SML:n tehtävänä on mehiläishoitotaidon kehittäminen ja kannattavan mehiläistalouden edistäminen sekä viljely- ja luonnonkasvien pölytystarpeen turvaaminen.

SML:n tavoitteita ovat: 1. Turvataan hunajan ja muiden mehiläistuotteiden tuotannon ja kysynnän tasapaino sekä hyvä tuotannon kannattavuus. 2.

Kehitetään pölytyspalvelua hedelmän- ja marjanviljelijöille sekä turvataan pölytys myös viljely- ja luonnonkasveille. 3. Tuotetaan laadukasta ja monipuolista ammattitietoa nopeasti ja luotettavasti kaikkien mehiläistarhaajin saataville. 4. Torjutaan mehiläisten loiset ja taudit ilman laaturiskejä. 5.

Valistetaan kansalaisia mehiläispölytyksen merkityksestä sekä mehiläistuotteiden ominaisuuksista ja käytöstä.

SML:lla on keskeinen rooli mehiläistalouden tutkimuksen, koulutuksen ja neuvonnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Suomen mehiläistalous on sekä kansallisesti että kansainvälisesti ammattitaitoista ja arvostettua. Mehiläistalouden yhteiskunnallinen merkitys näkyy parhaiten viljeltyjen ja luonnonkasvien pölytystyön kautta, ja sen merkitys tulee korostumaan entisestään lähivuosina. (SML, 2010)

4.3 4.3.1

Suomalainen mehiläisala Yleistä Suomessa on 2500 mehiläistarhaajaa ja heistä 70% eli 1761 on SML:n jäseniä (SML, 2010). Hunajan tuotanto on aina ollut tärkein syy mehiläishoidon harjoittamiseen. Mehiläishoidossa ei ole kannattavan tarhauksen vähimmäiskokoa, vaan pienin taloudellisesti kannattava yksikkö voi olla yksi mehiläispesä (Ruottinen, 2003). Tyypillisesti harrastajalla on alle kymmenen yhteiskuntaa ja ne sijaitsevat kotipihalla tai välittömässä läheisyydessä. Mehiläistarhauksesta saaduilla tuloilla harrastajatarhaaja hankkii tarhauksessaan tarvitsemiaan välineitä ja laitteita.

11

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Mehiläistarhaajista on naisia arviolta 20 prosenttia. Lähes puolelle tarhaajista marjakasvien pölytyksen varmistaminen on yhtä tärkeä syy tarhata mehiläisiä kuin tuottaa hunajaa. Neljännes aloittavista tarhaajista pitää lisäansioiden saamista tärkeänä syynä mehiläishoidon aloittamiseen.

Mehiläisten tarhaaminen Suomessa on aina ollut luonnonläheinen harrastus. Kiinnostus mehiläisiin ja sitä ympäröivään luontoon kietoo tarhaajan tiukasti harrastukseensa.

Mehiläisten tarhaamisesta on nykypäivinä tullut yhä useammalle merkittävä sivuelinkeino ja lisätulojen lähde. Noin 500 suomalaista sai vuonna 2002 osa-aika-, sivu- tai liitännäisansiota mehiläishoidosta. Nämä tarhaajat tarhasivat kukin muutamasta kymmenestä pesästä muutamaan sataan pesään kaiken muun työn ja toimeentulon lisäksi (Ruottinen, 2003). Pesämäärät tarhaajaa kohti ovat kasvaneet ja toiminta on muuttunut enemmän yritystoiminnan mukaiseksi. Sivuelinkeinotarhaajat kauppaavat hunajansa joko itse suoraan päivittäistavarakauppoihin tai messuilla ja toreilla.

Myös ammatikseen mehiläisiä tarhaavien ja hunajaa tuottavien hoitajien määrä on lisääntynyt. Ammattimaisia mehiläistarhaajia Suomessa on ollut tällä vuosikymmenellä 50 – 90 kappaletta. Pesämäärät ammattitarhauksessa ovat useampia satoja yhteiskuntia ja EU-säännösten mukaan ammattitarhaajalla on vähintään 150 yhteiskuntaa (SML, 2010). Ammattitarhaajat toimittavat suurimman osan tuottamastaan hunajasta isoille pakkaamoille.

Ammattitarhaajien määrän uskotaan tulevaisuudessa kasvavan hunajan kysynnän myötä.

Mehiläistarhauksesta saadaan muutakin hyötyä, kuin hunajaa. Pölytyksen ja pölyttäjien merkitys viljely- ja luonnonkasveille on erittäin suuri. Taloudellisesti mitattuna pölytyksestä saatava hyöty on Suomessa noin 6kertainen hunajaan verrattuna.

4.3.2

Tunnuslukuja Mehiläisalalta on saatavissa vuosittain kerättyjä tunnuslukuja, joita ylläpidetään SML:n toimesta. Seuraavat tiedot perustuvat näihin SML:n tunnuslukuihin. Alan tilannetta ja sen kehitystä olen kuvannut seuraavissa kaavioissa, kuvat 4 – 9.

Mehiläistarhaajista on 70 prosenttia SML:n jäseniä. Jäsenmäärän väheneminen on esitetty kuvassa 4. Vähenemisen syynä on ensisijaisesti mehiläishoitajien ikärakenne. Tarhaajien vähenemiseen vaikuttaa myös varroapunkin leviäminen koko maan alueelle ja siitä johtuvat pesäkuolemat.

Vanhempien hoitajien luopuessa mehiläistarhauksesta luopuvat he myös SML:n jäsenyydestä. Vuonna 2010 arvioidaan jäsenmäärän olevan noin 1750 jäsentä.

12

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

KUVA 4

SML:n jäsenmäärän kehitys vuosina 1980-2009. Vuosi 2010 on ennuste.(SML, 2010)

Mehiläispesien määrän arviointi perustuu osittain Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) tilastoihin talveuttamistukea hakeneiden tarhaajien pesien lukumääristä ja jäsenmaksun suuruuden perusteena ilmoitettujen pesien lukumääriin. Tuottavien mehiläispesien määrä vaihtelee 40000 ja 55000 pesän välillä (kuva 4). Vaihtelu ei ole verrattavissa SML:n jäsenmäärän vaihteluun.

KUVA 5

Mehiläispesien määrän kehitys vuosina 1982-2010.(SML, 2010)

Hunajan keskisatoon vaikuttavat monet seikat, kuten pesien talvehtimisen onnistuminen, mehiläishoitokauden (toukokuu-elokuu) säät, satokasvien kukinnan onnistuminen ja ajoittuminen, mehiläisten terveys ja hoitajan ammattitaito. Hunajan keskisadon vaihtelua vuosien 1980 ja 2009 välillä on esitetty kuvassa 6. Hunajasato on ollut alimmillaan noin 18 kiloa vuon13

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

na 1998 ja tarkastelujakson ennätyssato saatiin vuonna 2006 keskisadon ollessa 56 kiloa.

KUVA 6

Hunajan keskisato kiloa tuottavaa pesää kohti vuosina 1980-2009, vuosi 2010 on ennuste (SML, 2010).

Hunajan kulutus henkilöä kohti on kasvanut lähes vuosittain, ollen korkeimmillaan tarkastelujaksolla 1980 – 2009 noin 580 grammaa henkilöä kohden vuodessa (kuva 7). Poikkeuksen kulutuksen kasvulle aiheutti vuoden 1998 katovuosi, jonka jälkeen kotimainen hunaja loppui kesken.

Hunajan kokonaiskulutus on esitetty kuvassa 8.

KUVA 7

Hunajan kulutus henkilöä kohti Suomessa vuosina 1980-2008, vuosi 2009 on ennuste (SML, 2010).

14

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

KUVA 8

Hunajan kokonaiskulutus Suomessa vuosina 1980-2008, vuosi 2009 on ennuste (SML, 2010).

Edellä kerrottujen tunnuslukujen, tuotanto ja kulutus, perusteella on arvioitu hunajavaraston kehitys tarkastelujaksolla 2002 – 2011 (kuva 9). Jos arviot pitävät paikkaansa, loppuvat hunajavarastot vuoden 2010 aikana ja hunajasta tulee lähes puolen miljoonan kilon vaje vuonna 2011. (SML, 2010)

KUVA 9

4.3.3

Kotimaisen hunajavaraston kehitys vuosina 2002-2009, vuodet 2010-2011 ovat ennusteita (SML, 2010).

Mehiläisalan yrityksiä Mehiläisalalle on syntynyt tarhausta ja yritystoimintaa palvelevia alan erikoisliikkeitä. Mehiläistarvikekauppoja Suomesta löytyy useampia. Myös hunajan pakkaamisesta ja markkinoinnista huolehtii kaksi suurta ja muu15

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

tama pienempi yritys. Mehiläisvahan käsittelyyn ja vahapohjukkeiden valmistamiseen erikoistuneita yrityksiäkin maastamme löytyy.

Tällaisia yrityksiä ovat mm. Hunajayhtymä OY, Lahtisen vahavalimo, Mesimestari OY, Korpiahon Hunaja ja Hunajainen SAM OY. 4.4 4.4.1

Mehiläistutkimus Tutkimuksen merkitys Suomen mehiläistaloudelle Ilman tutkimuksen tuloksia ei mehiläishoitoa nykyisessä muodossaan Suomessa olisi olemassa. Yksistään mehiläistaudit ja loiset (varroa- ja sisuspunkki) olisivat hävittäneet suuren osan mehiläishoidosta ilman tutkimuspalveluja. Myös hunajan käyttöön ja myyntiin liittyvät perustelut olisivat täysin toisenlaista tai puuttuisivat kokonaan ilman tutkimuksesta ammennettuja tietoja (suomalaisen hunajan alkuperä ja ominaisuudet).

Suomalainen mehiläistalous ja sen kehittyminen on ollut ja tulee olemaan riippuvaista tutkimuksen ja kehitystyön tuottamista tiedoista ja tuloksista.(Ruottinen, 2010) Tutkimustuloksia saadaan sekä kotimaasta että ulkomailta. Ulkomaiset tutkimustiedot ja käytetyt palvelut on suomennettava ja sovellettava suomalaiseen mehiläishoitoon. Meidän ongelmamme eivät kiinnosta ketään muita ilman meidän omaa aloitteellisuutta ja aktiivista panostamme asioidemme hoitoon. Vaikka omaa tutkimusta ei olisi olemassakaan ja kaikki tieto yritettäisiin ammentaa ulkomailta, jonkun on hoidettava yhteydet, suunniteltava toimintaa, hankittava rahat ja toteutettava käytäntöön liittyvät työt, tiedon keruu, näytteenotot, kokeiden tai kyselyiden toteutus sekä tulosten suomentaminen ja siirto suomalaiseen mehiläistarhaukseen. Ilman omaa suomalaista tutkimustyötä ja siitä tietonsa ammentavaa neuvontaa ei ole olemassa myöskään yleisesti alaa palvelevaa pitempikestoista tutkimus- ja kehitystyön tukea suomalaiselle mehiläishoidolle.

4.4.2

Tutkimuksen nykytila Mehiläistutkimusta tehdään tällä hetkellä MTT:ssä Jokioisissa kasvinsuojelun, palveluyksikön ja puutarhatutkimuksen toimesta, Eviran laboratoriossa Kuopiossa sekä Kuopion, Joensuun, Helsingin ja Turun yliopistoissa.

Tämän lisäksi Suomen Mehiläishoitajain Liitto tekee omia alan sisäistä tilaa, hunajan laatua ja hunajan kulutuskäyttäytymistä koskevaa tutkimusta.

Tutkimuksen nykyisen organisoinnin edut: Ala on pieni ja sen keskeiset tarpeet pystytään määrittelemään joko ryhmätyöskentelynä tai yksittäisten yrittäjien kanssa erikseen. Viimeisin asiantuntijoiden kesken tehty tutkimustarpeiden ja mahdollisuuksien määrittely tehtiin keväällä 2008 Jokoisissa.

Suomen mehiläishoitajin liitolla on ollut suorat yhteydet tutkimusta suorittaviin tahoihin ja SML:n koulutuksen ja viestinnän kautta on pystytty vä16

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

littämään ilman viivettä hyvin tärkein tieto mehiläishoitajien käyttöön.

Viestintäkanavina ovat olleet paikalliset, alueelliset ja valtakunnalliset koulutustapahtumat, alan ammattilehti, verkkosivut sekä henkilökohtainen neuvonta.

Alaa on tähän saakka palvellut MTT:n tutkimusorganisaatioon kuulunut tutkija, joka on toiminut myös MTT:n budjettirahoituksen turvin. Suomen Mehiläishoitajain Liitolla on ollut viime vuosina keskeinen rooli mehiläistutkimuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja rahoituksessa. SML:n toimija luottamushenkilöt ovat olleet keskeisesti mukana kaikkien alan tutkimustöiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

Tämänhetkisen tutkimuksen heikkoudet: Suomalaisia mehiläistutkimuksen asiantuntijoita ja alan osaajia on vähän eikä mehiläishoidon erikoistasolla ole erityistä tiedollista tutkimuskulttuuria, jonka pohjalta kehitystyötä tehtäisiin. Kotimaisia tutkimusryhmiä ei muodostu ja ulkomaille suuntautuva verkostoituminen ei näy alalla.

Ala on pieni, eikä se marginaalisuutensa takia kiinnosta suurempia tutkimusorganisaatioita Pienuuden ja hajanaisuuden takia kehitystyötä ei ole keskitetty vaan erilaisia hankkeita on toteutettu toisistaan erillään toimivissa yksiköissä: 1. Mehiläistautinäytteiden käsittely ja tautien määrittäminen (Evira, Kuopio) 2. Hunajan laatuun liittyvät tutkimukset (MTT/Jokioinen, Mikkelin ammattikorkeakoulu, Joensuun yliopisto, ulkomaiset tutkimuslaitokset, SML) 3. Mehiläisten käyttö biotorjunnassa puutarhakasveilla (Helsingin yliopisto, Verdera) 4. Asiakaskyselyt myynnin edistämiseen liittyvissä hankkeissa (SML, erilliset hankkeet) 5. Tuotekehityskokeilut eri oppilaitoksissa ja hankkeissa (Suonenjoki, Kankaanpää ym.)

6. Mehiläistautien analysointi ja torjuntamenetelmät (MTT/ Jokioinen) 7. Satokertymien seuranta eli vaakapesät (MTT/ Jokioinen) 8. Alan sisäiset tunnusluvut ja niiden analysointi (SML) 9. Mehiläisrotujen tuotanto-ominaisuudet ja hoitomenetelmät suhteessa hunajan tuotantokykyyn (MTT/Jokioinen, yksittäiset tarhaajat, SML) 10. Mehiläistuotteiden jäämätutkimukset (ulkomaiset tutkimuslaitokset) 11. Hunajan antibakteeriset ominaisuudet, muut hunajan ominaisuudet (Kuopion ja Joensuun yliopistot, MTT/ Jokioinen) 12. Pölytystutkimukset (MTT/Piikkiö, puutarhatutkimus)

17

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

SML:n yhä kasvava rooli alan tutkimuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja rahoituksesta on ristiriidassa supistuviin resursseihin nähden ja alkaa olla jo liian suuri järjestön mahdollisuuksiin nähden

5 5.1

VERKOSTOT Keskeisiä käsitteitä Yhteistyö ja kilpailu.

Yhteistyössä osapuolten tavoitteet ovat positiivisesti linkitettynä, jossa on mahdollisuus menestyä yhdessä. Kilpailussa osapuolten tavoitteet ovat negatiivisesti linkitettynä, jossa toisen menestys on toisen tappio.

Verkosto ja verkostoituminen.

Verkosto on yhden yrityksen tai organisaation eri osien tai toimipaikkojen muodostama kokonaisuus tai useiden itsenäisten yritysten tai organisaatioiden muodostama kokonaisuus, jossa toteutetaan yhteisiä projekteja tai on muodostettu yhteinen tiimi. Tiimit ja projektit ovat verkoston perussoluja.

Verkostoitumista esiintyy eri tasoisena. Laajimmassa mielessä verkostossa kaikki yritykset ja yrittäjät voidaan jonkin ketjun tai siteen kautta yhdistää toisiinsa. Verkostoituminen on kahden tai useamman osapuolen tekemää tiivistä yhteistyötä, joka perustuu useimmiten yhteistyösopimuksiin. Organisaatiot voivat perustaa esim. asiantuntijaverkostoja, jonka puitteissa tehdään yhteinen hanke. Verkostojen kolme tasoa: 1. Yritysten välinen verkosto, jossa täysin erillisillä, itsenäisillä yrityksillä on jokin yhdistävä tekijä. Organisaatioiden toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen tapahtuu yhteisiin tavoitteisiin ja päämääriin pohjautuen.

2. Yritysten sisäinen verkosto, jossa tavoitteena on sisäisen tiedonkulun ja yhteistoiminnan parantaminen. Yrityksen sisällä toimivat esimerkiksi tulosyksiköt, tiimit ja sisäiset yrittäjät.

3. Yksilöiden väliset verkostot, joissa tukihenkilöt voivat olla omasta tai ulkopuolisesta organisaatiosta. Yhteistyötä eivät tee organisaatiot eivätkä koneet vaan ihmiset. Esimerkkinä yksilöiden välisistä verkostoista ovat kommunikaatioverkostot, kuten viranomaiset, konsultit ja kollegat. Toinen esimerkki ovat sosiaaliset verkostot, joita ovat henkilökohtaiset verkostot, kuten perhe ja ystävät, ja kulttuurisidonnaiset verkostot, kuten uskontokunnat.

Yritysten välinen yhteistyö ja yritysyhteistyö Nämä käsittävät nimenomaan yritysten välistä yhteistyökuvioita, joissa ulkopuolelle jäävät tavalliset ja satunnaiset ostaja-myyjä –suhteet.

Verkko on sellainen, jossa tietyllä yhteistyöryhmällä on yhteiset tavoitteet ja yhteinen toiminnan suunnittelu.

18

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Verkosto-organisaatio on joukko toimijoita, joiden määrä ja asema, päätäntävalta ja osallistuvuuden taso saattavat vaihdella huomattavasti. Verkosto-organisaatiossa on yleensä edustuksellisuus.

Verkostoorganisaatiossa ei ole määräysvaltaa kellään vaan yhteistyö syntyy yhteisestä tahtotilasta yhdessä tunnistetun tarpeen pohjalta. Verkostoorganisaatioon sitoutuminen on pitkälti kiinni osallistujan taidosta hyödyntää verkostoa. Parhaimmillaan verkosto-organisaatio on oppiva organisaatio, jossa pystytään jakamaan ja jalostamaan yhteistä tietoa.

Strateginen allianssi on pitkän tähtäimen tiivistä yhteistyötä, jossa kumppaneilla on selkeä strateginen tavoite, kilpailuasetelman parantaminen.

Oleellisena tähän liittyy suuri panostus ja tuotto-odotukset pidemmällä aikavälillä sekä suuremmat riskit.

Yhteisyritys, jonka yhteistyökumppanit perustavat yhteistyötä varten. Yhteistyöyritys omistetaan yhdessä joko yksittäisinä henkilöinä tai omien yritysten kautta. (Varamäki & Kohtamäki, 2006) Kehittämisverkostot voivat olla joko organisaatioiden välisiä tai organisaation sisäisiä. Niissä on nähtävissä kaksi ulottuvuutta: sisäinen ja ulkoinen verkostoituminen ja yksilöllinen ja yhteisöllinen verkostoituminen Kuvaan 10 on sijoitettu esimerkkejä mehiläisalan verkostojen sijoittumisesta verkostoulottuvuuskaavioon.

KUVA 10 Verkostoulottuvuuksia (Helakorpi 2005, 263, soveltanut Raiskio 2010).

19

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

5.2

Verkostojen uusi teoria Albert-Lásló Barabási kirjoittaa kirjassaan ”Linkit. Verkostojen uusi teoria” viidestätoista linkistä, jotka herättävät ajatuksia verkostoista ja verkostoitumisesta. Kirjoittaja lähtee liikkeelle 1700 –luvulta verkostohistorian alkuajoista päätyen nykyhetkeen ja luoden silmäyksiä tulevaisuuteen.

Kirjan jokainen luku on uusi linkki, joka paljastaa tarinoiden avulla pala palalta todellisten verkostojen luonteen sekä merkityksen ihmiskunnalle.

(Barabasi, 2002) Olen työssäni perehtynyt muutamaan kirjassa esitettyyn linkkiin ja pyrkinyt soveltamaan niitä työni aiheeseen.

Kuusi erottavaa askelta Unkarilaisen kirjailijan Frigyes Karinthyn vuonna 1929 kirjoittamassa novellissa ”Ketjut” tuodaan ensimmäisen kerran esille nykyään ”Kuutena erottavana askeleena” tunnettu käsite. Käsite keksittiin uudestaan vuonna 1967 professori Stanley Milgramin toimesta. Hänen tavoitteena oli selvittää kahden amerikkalaisen välinen etäisyys eli kuinka monta tuttavuutta tarvitaan kahden satunnaisen henkilön yhdistämiseksi. Hän päätyi tutkimuksissaan lukemaan 5,5. Sanonta vakiintui yleiseen käyttöön John Guaren Amerikassa 1990 –luvulla kirjoittaman näytelmän vuorosanojen kautta, ”jokainen tällä planeetalla on vain kuuden askeleen päässä muista”.

Tutkimuksen ovat osoittaneet, että erilaisissa verkostoissa etäisyydet vaihtelevat 2-14 askeleen välillä. Poikkeuksen tekee www, jossa mikä tahansa asiakirja 19 klikkauksen päässä toisesta asiakirjasta. Tällaisten suurten verkostojen kohdalla 6 tai 19 askeleen välinen ero on häviävä.

Pienet maailmat Yhteiskunta muodostuu vahvojen sidosten yhdistämistä ystäväpiireistä.

Heikot sidokset liittävät ystäväpiirin tuttaviin, joilla on taas vahvat sidokset omiin ystäviinsä. Heikoilla sidoksilla on tärkeä tehtävä monenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Ns. ”ryvästymiskertoimella” voidaan kuvata solmuryppään tiiviyttä jakamalla ryppään todellisten linkkien määrä kaikkien mahdollisten linkkien lukumäärällä. Jos kerroin on yksi, niin ryppään kaikista solmuista on linkki toisiinsa. Ryvästyminen ei ole pelkästään sosiaalisten verkostojen ilmiö, vaan se on kaikkien kompleksisten verkostojen yleispiirre.

Navat ja kytkeytyjät Verkostojen solmujen väliset etäisyydet ja niiden ryvästymiskerroin perustuvat oletukseen, että solmujen väliset linkit ovat satunnaisia. Linkkien satunnaisuudesta oli luovuttava, kun www:n topologian tutkimuksessa löydettiin kytkeytyjä-navat. Kytkeytyjät ovat verkoston solmuja, joilla on erittäin paljon linkkejä ja ne ovat erittäin tärkeitä sosiaalisissa verkostoissa. Kytkeytyjät ovat kaikkien verkostojen perusominaisuus ja niitä etsitään kaikilta tieteen aloilta, koska ne auttavat ymmärtämään mm. useita monimutkaisia kemiallisia reaktioita.

20

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Rikkaat rikastuvat Verkoston syntyyn liittyy oleellisesti käsite kasvu, koska verkosto laajenee solmu kerrallaan. Näin tapahtuu etenkin mittakaavattomassa verkostossa, jossa useimmilla solmuilla on vain muutama linkki ja muutama kytkeytynyt linkki hallitsee koko verkkoa. Toinen tärkeä tekijä on kytkeytyminen.

Uusi solmu linkittyy helpommin sellaiseen solmuun, jolla on jo ennestään mahdollisimman paljon linkkejä. Verkoston kasvaessa siihen tulee yhä enemmän useampia solmuja, jotka linkittyvät kytkeytyneisiin solmuihin.

Kasvusta on selkeää etua vanhemmille solmuille, koska niillä on ollut enemmän aikaa hankkia linkkejä. Ne erottuvat joukosta ja niistä muodostuu verkoston napoja. Ilmiötä kuvataan rikkaat rikastuvat –ilmiöllä.

Verkostotalous 1900-luvun yritysten sisäisten verkostojen kankeasta ja joustamattomasta puumaisesta rakenteesta ollaan siirtymässä verkko- ja verkostoorganisaatioon. Nopeasti muuttuvilla markkinoilla menestymisen ehtona on dynaaminen ja kehittyvä verkosto, joka on muokattavampi ja joustavampi kuin puumalli. Tärkeä asia on ymmärtää se, että yritykset eivät voi toimia yksin, on siis siirryttävä verkostotalouteen. Verkostotaloudessa ostajat ja myyjät eivät ole kilpailijoita vaan kumppaneita. Suhteiden tulisi pysyä pitkinä ja vakaina, jotta yhtiöt voivat keskittyä ydintoimintaansa.

Verkostojen tehtävä on auttaa nykyisiä organisaatioita sopeutumaan nopeasti muuttuviin markkinoihin. Liikemaailman ja talouden monimuotoisia verkostoja ei voida yhdistää yhdeksi suureksi kaikenkattavaksi verkoksi.

On siis opittava tuntemaan niitä lakeja, jotka hallitsevat kaikkia luonnon verkkoja ja sitä kautta oppia hyödyntämään niitä eri elämän aloilla.

Kuvassa 11 on esitetty verkostojen perustyypit; toimitusketjuverkosto, säteittäinen verkosto ja vertaisverkosto.

KUVA 11 Verkoston perustyypit (Niittymäki 2010, soveltanut Raiskio 2010).

21

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

5.3

Mehiläisalan tyypillisiä verkostoja Tarhaajien välisiä verkostoja Mehiläistarhaus on ala, jossa tarhaajien välillä on vilkasta yhteistoimintaa.

Yhteistyötä tehdään mehiläisten hoitoon liittyvissä tarhaustöissä, kuten kalustojen valmistus ja kunnostus, kuningattarien kasvatus ja tautien- ja tuholaisten torjunta. Sadonkorjuun suorittaminen yhteistyössä toisen tarhaajan kanssa helpottaa mehiläishoidon raskaimpaan vaiheeseen liittyvän työn tekemistä. Kalliiden hunajan linkoamiseen tarkoitettujen laitteiden ja tilojen hankinta ei ole järkevää eikä taloudellisesti mahdollista muutaman pesän harrastajien toiminnassa. Tässäkin yhteistyöllä hankitut ja hoidetut välineet muodostavat harrastajien vertaisverkoston, kuten kuvassa 10.

Tarhaajien välisessä yhteistyössä on vakiintunut käytäntö, että työtä ja avustamista tehdään vuorottaisperiaatteella, eli toiminnasta ei makseta rahallista palkkaa. Tällainen yhteistyö on tavanomaista etenkin muutaman pesän harrastajien keskuudessa sekä usein myös silloin, kun harrastusta ollaan aloittamassa.

Ammattitarhauksen yhteistyön piirteitä ovat mahdolliset tarvikkeiden ja ruokintasokerin yhteishankintarenkaat. Yhteistyötä tehdään myös siten, että tarhaaja erikoistuu johonkin mehiläistarhauksen osa-alueeseen. Esimerkki tällaisesta on hunajan linkoaminen ja pakkaaminen.

Yritysten välisiä yhteistyön muotoja Mehiläisalan yritysten, kuten pakkaamot ja tarvikekaupat, välillä on jonkin verran yhteistoimintaa. Yhteistyöhön ei niinkään kuulu tarvikkeiden tai palveluiden vaihto, vaan yhteistyö on enemmän alan suuria linjauksia suunnittelevaa ja keskustelevaa toimintaa. Yhteistoimintaan voitaneen katsoa kuuluvan myös erikoistuminen. Seuraavassa on muutama esimerkki hyvin toimivista yhteistyön muodoista.

Hunajarinki yhteistyöverkosto on uudenlainen mehiläistalouden verkostoitumis- ja toimintamalli, jonka luominen alkoi jo vuonna 1997. Hunajarinki on Korpiahon ideoima pioneerihanke, jolla haetaan verkostoitumisen avulla kannattavuutta, koulutusta, logistiikkaa ja markkinointivahvuuksia. Hunajarinki on itsenäisten yrittäjien verkosto, jonka toimintaa ohjaa kirjallinen sopimus. Toiminta-alueena on koko Itä-Suomi.

Osuuskunta Maakunnan Hunaja koostuu joukosta Etelä-Suomen kokeneimpia mehiläistarhaajia. Toiminnan lähtökohtana on tuottaa ja välittää kotimaista hunajaa, sekä markkinoida mehiläistalouden tuotteita. Osuuskunta tuottaa jäsenilleen mehiläistalouden tuotteiden myyntiä tukevia palveluita ja valvoo sen kautta myytävien tuotteiden laatua. Osuuskunta on perustettu vuonna 2006 ja jäseniä siinä on 9 kappaletta.

Paikallisyhdistykset Suomen mehiläishoitajain liiton alaisuudessa toimivat paikallisyhdistykset muodostavat kotimaisen mehiläisalan tällä hetkellä laajimman ja kattavimman verkoston, jonka malli on lähellä säteittäistä verkostomallia, kuva 10. 38 paikallisyhdistystä ovat jakaantuneet tasaisesti ympäri maata mehi22

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

läistarhaajien määrän suhteessa. Yhdistysten toiminta on monipuolista, kuten koulutusta, neuvontaa ja yhteisien tilaisuuksien järjestämistä. Paikallisyhdistykset toimivatkin usein uusien tarhaajien ensimmäisenä kontaktina muihin mehiläistarhaajiin. Yhdistysten toiminnan edellytyksenä ovatkin aktiiviset jäsenet. Yhdistysten välillä on lisääntyvässä määrin yhteistyötä, kuten isomman alueen mehiläistarhaajien koulutuksien järjestämistä.

6 6.1

TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN Tutkimuksen vaiheet Tutkimuksessa käytettiin kyselykaavakkeisiin perustuvaa tiedonkeruuta.

Kyselykaavakkeet jaettiin henkilökohtaisesti tai lähettämällä ne sähköpostilla. Vastaukset palautettiin samalla tavoin. Vastaukset koottiin tekstinkäsittely- ja taulukkolaskentaohjelmilla yhteiseen tiedostoon, jokainen kysely eri tiedostoksi.

Tutkimus aloitettiin selvittämällä kotimaisen mehiläisalan tämän hetkinen tilanne. Aineisto koottiin niin alan julkaisuista, kuin erilaisilla kyselyillä ja haastatteluilla. Kuvassa 12 on esitetty tutkimuksen tiedonkeruun menetelmä.

MENETELMÄKAAVIO Tulevaisuus kysely 50 vastausta

Sopimus‐ tuottaja‐ kysely 2008 32 vastausta

Sopimus‐ tuottaja‐ kysely 2009 16 vastausta

Kennosto‐ kysely 2008 8 vastausta

Aineistot ‐ kyselykaavakkeet

Vastausten myllytys Solmujen haastattelut

1

2

3

4

Tuloksia

Yhteenvetoa

Yhteistyön strategia

KUVA 12 Tiedonkeruun menetelmäkaavio

23

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

6.1.1

Kyselyt alan toimijoille Alan toimijoille tehtiin yhteensä neljä erilaista kyselyä. Kyselyiden antamien tulosten perusteella haastateltiin lisäksi alan ”solmuhenkilöitä”. Kysymykset laadittiin oman kokemuksen, alan julkaisujen sekä kirjoitusten pohjalta.

Mehiläisalan tulevaisuuskysely Mehiläisalan tulevaisuuskysely toteutettiin lomakkeilla, joissa oli erilaisia väittämiä seitsemään ryhmään jaoteltuina (liite 1). Kyselyn väittämät sijoittivat vastaajat vuoteen 2015. Kyselylomakkeita jaettiin mehiläisalan tilaisuuksissa. Lomakkeita palautettiin yhteensä 50 kappaletta. Vastaajien joukossa oli tutkimuksen, neuvonnan ja pakkaamoiden edustajia, paikallisyhdistysten aktiivisia toimijoita sekä yksittäisiä mehiläistarhaajia. Vastaajista suurimmalla osalla on laaja kokemus alalta.

Hunajayhtymän sopimustuottajakysely Vuosittain järjestettävien Hunajayhtymän sopimustuottajapäivien yhteydessä suoritettuun kyselyyn vastasivat lähestulkoon kaikki paikallaolijat.

Vuonna 2008 kyselyyn vastasi 34 sopimustuottajaa ja vuonna 2009 vastaajia oli 16 kappaletta. Kysymykset liittyivät pakkaamotoimintaan, sopimustuottajien omiin tarhausta koskettaviin asioihin, sekä alan yhteistyömahdollisuuksiin (liite 2). Toisen vuoden kyselyssä huomioitiin ensimmäisen vuoden kyselyn tulokset ja kysymykset laadittiin näiden perusteella joitakin osa-alueita tarkentaviksi (liite 3).

Kennostokysely Kennostokyselyn vastaajiksi valittiin Suomen mehiläishoitajain liiton johtokunta ja toimihenkilöt. Tämä kohdennettu ja suppea kysely liittyi mehiläisalan verkostoitumiseen ja erityisesti sen selvityksen tarpeellisuuteen liittyen. Vastauksia sain yhteensä kahdeksan kappaletta. Osittain tämän kyselyn vastausten perusteella rajasin tutkimukseni sisältöä käsittelemään erityisesti mehiläisalaa.

6.1.2

Solmuhenkilöiden haastattelut Eri kyselyn tulosten pohjalta koottiin tarkentavat kysymykset esille nousseista aihealueista. Kysymykset jaettiin solmuhenkilöille (liite 4), jonka jälkeen haastattelu suoritettiin puhelimitse. Henkilöt olin valinnut kokemuksensa ja toimenkuvansa puolesta haastatteluun. Puhelinhaastattelun suoritin kahden viikon kuluessa kysymysten lähettämisestä. Kävimme näitä tarkentavia kysymyksiä läpi myös mehiläisalan tulevaisuutta luotaavassa seminaarissa Tampereella 13.-14.3.2010. Seminaarissa oli osallistujina alan kotimaiset kärkihenkilöt. Alan muutkin osa-alueet olivat hyvin edustettuina.

Toimintatapana haastattelu on aikaa vievä, mutta vastaajan kannalta vaivattomampi vaihtoehto kuin kyselylomakkeen omatoiminen täyttäminen.

Toisaalta myös haastatteluiden pohjalta käydyt keskustelut antoivat tarkemman kuvan vastaajan mielipiteestä.

24

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Pelkässä lomakekyselyssä kysymykset olisi voitu myös käsittää eri tavalla kuin ne on tarkoitettu. Haastattelun aikana kysymysten sisältöön voitiin tarkemmin paneutua. Haastattelun aikana syntyneissä keskusteluissa tuli esille monia kysymysten ulkopuolelle muuten jääneitä asioita. Näin siis haastattelu palveli paremmin myös oppimistani kysymysten laatimisen suhteen.

6.1.3

Tulosten yhteenveto ja analysointi Tutkimuksen tulokset koostuvat neljän eri kyselyn vastauksista sekä haastattelun tuloksista. Tulokset esitetään kyselyittäin yhteenvetona, joten yksittäisten vastaajien vastauksia ei tuloksista voida poimia. Kyselyiden tulosten välillä on yhteneväisyyksiä ja samankaltaisia vastauksia löytyy lähes joka kyselystä. Lopuksi koottiin tulosten perusteella nelikenttäanalyysi (SWOT).

7

TULOKSET

7.1

Mehiläisalan tulevaisuuskysely 2015, tuloksia Tulevaisuuskyselyn väittämiin vastasi 50 mehiläisalan eri tehtävissä toimivia henkilöitä, kuten tutkimuksen, neuvonnan ja pakkaamoiden edustajia, sekä mehiläistarhaajia. Vastaajilla on erittäin laaja kokemus alalta.

7.1.1

Tulevaisuuden ennakointia skenaariomenetelmällä Tämän kyselyn tuloksia on käytetty tulevaisuuden ennakointitehtävässä (HAMK/YAMK 2008). Kuvassa 13 on esitetty tämän kyselyn skenaariotyöskentelyn toimintakaavio.

Vastausten perusteella tehtiin kolme erilaista skenaariota. Ensimmäinen skenaario on huonoin vaihtoehto, jossa vastausten perusteella luotiin mahdollisimman huono tulevaisuuden kuva. Toisena skenaariona luotiin paras vaihtoehto, johon vastausten perusteella tehtiin mahdollisimman hyvä tulevaisuus. Kolmas skenaario on todennäköisin vaihtoehto, johon vastauksista kerättiin ”jalat maassa” oleva tulevaisuuden kuva. Tällä vaihtoehdolla on parhaimmat edellytykset toteutua.

25

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Kyselyt alan toimijoille

Aineiston keruu

Vastausten käsittely

Skenaariotyöskentely

Huonoin

Paras

Toden‐ näköisin

VISIO

MILLAISELLA STRATEGIALLA VALMISTAUDUTAAN TULEVAISUUTEEN?

TOIMENPIDEOHJELMAT

KUVA 13 Skenaariotyöskentelyn toimintakaavio

Skenaario 1. ”Huonoin vaihtoehto” Hunajan kulutus on pudonnut jo alle puoleen kiloon asukasta kohti. Syynä kulutuksen laskuun on hunajan tuotannon vähentyminen kotimaassa. Hunaja ei pysty kilpailemaan makeutusmarkkinoilla sokerin kanssa, jonka kulutus makeutusaineena kasvaa.

Mehiläishoitoa harrastetaan muutamalla pesällä, ammattilaistarhaajia ei enää ole. Lisää haasteita mehiläisalalle ovat tuoneet taudit ja tuholaiset, joita vastaan ei ole käytettävissä torjuntamenetelmiä.

Mehiläisalan tutkimusta ei enää tehdä Suomessa, vaan kaikki tarvittava tieto saadaan ulkomaisista tutkimuslaitoksista. Kansainvälisestä tutkimusyhteistyöstä vastaavat liitto ja yliopistot erikseen, kukin omia yhteyksiä hyväksi käyttäen.

Kotimaisia hunajapakkaamoita ei ole, sen sijaan ulkomaisessa omistuksessa olevia pakkaamoita on perustettu Suomeen. Pakkaamoissa pakataan lähes yksinomaan ulkomaista hunajaa.

Mehiläisalan koulutusta ammattitasolla ei järjestetä. Ammattitutkintojärjestelmä on ajettu alas ja neuvojien toiminnan ovat korvanneet sähköiset neuvontapalvelut.

Skenaario 2. ”Paras vaihtoehto” Kotimaisen hunajan kulutus on lisääntynyt noin kiloon asukasta kohti. Ulkomaista hunajaa käytetään lähinnä ruuanlaitossa ja leivonnassa. Hunaja on korvannut sokerin lähes 75 prosenttisesti. Kotimaista hunajaa myös viedään ulkomaille, lähinnä toisiin EU-maihin.

Mehiläishoito on selkeästi jakaantunut kahtia, muutaman pesän harrastelijoihin ja satojen pesien ammattitarhaajiin. Tautien ja tuholaisten torjun26

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

nassa käytetään ainoastaan luonnonmukaisia menetelmiä ja torjuntapalveluita tarjoavat yritykset.

Liiton toimintaa ohjataan selkeästi yhdestä kiinteästä toimipisteestä, jossa toimivat yhteistyössä sekä neuvonta, tutkimus ja koulutus. Liitolla on myös muutama alueellinen etäpiste, jotka tarpeen vaatiessa vaihtuvat.

Tutkimus- ja kehitystoiminta on kiinteässä yhteistyössä SML:n kanssa.

Perustutkimusta tehdään edelleen ja sen lisäksi ajankohtaisia tutkimusaiheita tutkitaan projekteissa. Myös yliopistot ja korkeakoulut ovat kiinteässä yhteistyössä tutkimuksen kanssa.

Alan ammattitutkinto on saavuttanut erittäin hyvän suosion ja siihen koulutusta antavat muutamat alueelliset ammattikorkeakoulut. Myös yliopistoissa on mahdollista suorittaa alan opiskeluita. Sähköiset neuvonnan apuvälineet ovat kaikkien käytössä, mutta myös alan ammattilehdet ilmestyvät säännöllisesti.

Skenaario 3. ”Todennäköinen vaihtoehto” Hunajan kulutus tulee hieman lisääntymään, noin 800 grammaa asukasta kohti. Kulutuksen lisääntymiseen vaikuttavat osaltaan hunajan jatkojalosteet.

Mehiläistarhaajien määrä vähenee edelleen, mutta pesämäärä tarhaajaa kohti kasvaa. Mehiläishoito kasvattaa suosiotaan nuorten keskuudessa, lähinnä ammattina. Mehiläishoito on selkeästi jakaantunut kahtia, harrastelijoihin ja ammattilaisiin.

Liitolla on yksi kiinteä toimipiste sekä alueellisesti vaihtuvia etäpisteitä.

Liiton rooli on vahvistunut kotimaisen mehiläisalan vastuunkantajana ja myös kansainvälinen yhteistyö on osana liiton toiminnassa. Paikallisyhdistysten määrä on vähentynyt yhdistysten liityttyä toisiinsa luoden isompia yhdistyksiä.

Mehiläisalan tutkimusta tehdään laaja-alaisena yhteistyönä SML:n, MTT:n, yliopistojen ja ulkomaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Tutkimuskohteina ovat edelleen mm. mehiläisen biologia ja hoitotyö, samoin hunajan tuotannon taloudellisuuteen liittyvät tutkimukset. Lisääntynyt pölytyspalvelun tarve heijastuu myös tutkimusaiheisiin.

Hunajapakkaamoita on maassamme useita, jotka hankkivat hunajansa pääasiassa sopimustuottajilta. Laatusertifikaatit kattavat koko tuotantoprosessin pesiltä pakkaamoon. Pakkaamot toimivat kiinteässä yhteistyössä tutkimuksen ja tuotekehityksen kanssa, satsaten toimintaan myös taloudellisesti.

Mehiläishoitajille järjestetään edelleen alan peruskoulutusta paikallisyhdistysten toimesta. Ammattitarhaajille järjestetään mahdollisuus suorittaa mehiläishoitajan ammattitutkinto. Kuluttajille suunnattua hunajan käyttökoulutusta järjestetään säännöllisesti. Sähköiset menetelmät mehiläisalan neuvonnassa ja koulutuksessa on otettu käyttöön. Alueellista neuvontaa hoidetaan paikallisyhdistysten kautta. Ammattilehti ilmestyy edelleen.

Skenaarioiden tekemisen jälkeen valittiin yksi skenaario, jonka perusteella luotiin visio. Vision jälkeen muokattiin strategioita siitä, miten kullakin osa-alueella tulisi edetä. Lopuksi tehtiin toimintaohjelmavaihtoehdot, joita käytettiin hyväksi tutkimuksen johtopäätöksiä laadittaessa.

27

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Tehtävä on julkaistu kokonaisuudessaan Mehiläinen -lehdessä (Raiskio, 2008, 112-114).

7.1.2

Väittämien mielipiteiden tulokset Tulevaisuuskysely sisälsi yhteensä 57 eri väittämää (liite 1), joista vastaajat olivat joko täysin tai osittain samaa mieltä tai vaihtoehtoisesti osittain tai täysin eri mieltä. Vastauksien väittämistä annettiin pisteitä 0, 1, 2 tai 3 pistettä, joista 0 on täysin eri mieltä ja 3 täysin samaa mieltä väittämän kanssa. Väittämät oli jaoteltu seitsemään ryhmään aihealueittain. Vastaajilta kysyttiin yhteystiedot ja rooli mehiläisalalla, jota vastaaja edustaa.

Vastaukset koottiin yhteen Excel taulukkoon jossa niistä on helppo tehdä erilaisia otoksia.

Kuvaan 14 on koottu kaikkien vastaajien mielipiteet. Vihreä väri edustaa samaa mieltä väittämän kanssa ja punainen väri eri mieltä olevaa mielipidettä. Samat värikoodit toistuvat kaikissa kuvissa. Väittämät olivat onnistuneita, sillä hajontaa mielipiteiden ja vastaajien välille syntyi, kuten kuvasta 14 voidaan todeta.

KUVA 14 Tulevaisuuskyselyn kaikki mielipiteet.

Kuvassa 15 on esitetty väittämät, joiden kanssa vastaajat olivat eniten samaa mieltä. Väittämissä väitettiin mm. että, mehiläishoito on jakaantunut selkeästi harrastajiin ja ammattilaisiin, maataloustutkimuksen muutokset heijastuvat myös mehiläistutkimukseen ja että tuotekehitys on tiiviissä yhteistyössä tutkimuksen ja yritystoiminnan kanssa. Lisäksi oltiin samaa mieltä siitä, että pakkaamoille hankitaan hunajaa ainoastaan laatusertifikaatin omaavilta hunajantuottajilta ja että kuluttajille järjestetään hunajan käyttöön liittyvää koulutusta.

28

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

KUVA 15 Eniten samaa mieltä olleet väittämät.

Eniten eri mieltä oltiin väittämistä, joissa kerrottiin että hunaja on korvannut makeutusaineena sokerin 75 prosenttisesti ja että kaikki tuotettava ja markkinoitava hunaja on lajihunajaa. Lisäksi väitettiin, että Etelä- ja Länsi Suomessa tarhataan mehiläisiä ainoastaan pölytyspalvelun tarpeisiin ja että tauti- ja tuholaistorjuntaa hoitavat alan yritykset. Tuloksia näistä on esitetty kuvassa 16.

KUVA 16 Eniten eri mieltä olleet väittämät.

Tulevaisuuskyselyn tuloksista voidaan tarkastella eri ryhmien välisiä mielipide-eroja, kuten kuvassa 17 on esitetty. Seuraavasta voidaan todeta esim. että, väittämään numero 30, ”perustutkimusta ei enää tehdä”, ovat tutkimuksen edustajien vastaukset eniten samaa mieltä verrattuna neuvonnan ja yhdistyksen edustajien mielipiteisiin. Sen sijaan väittämään numero 29

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

50, ”neuvonnan tehtäviä on siirretty paikallisyhdistyksille ja pakkaamoille”, ovat kaikkien kolmen ryhmän edustajien mielipiteet lähes samanlaisia.

KUVA 17 Poimintoja tulevaisuuskyselyn tuloksista.

KUVA 18 Mielipide-eroja kyselyn väittämissä.

Samanlaisia mielipide-eroja ryhmien välillä voidaan havaita kuvassa 18 esitettyjen tulosten perusteella, joissa muutamiin väittämiin on vastattu lähes samansuuntaisesti kaikkien ryhmien edustajien vastauksissa. Joihinkin 30

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

väittämiin on tullut hajontaa, joka kertoo väittämien sisällön onnistumisesta.

7.1.3

Tulevaisuuskyselyn kirjalliset vastaukset Yhteenveto tulevaisuuskyselyn kirjallisista vastauksista, jossa esiin tulleet asiat on ryhmitelty negatiivisiin, neutraaleihin ja positiivisiin ryhmiin.

Samaan kysymykseen tuli erilaisia vastauksia, jotka on esitetty kysymyksittäin seuraavassa.

Miten suhtaudut mehiläisalan tulevaisuuteen Suomessa?

Negatiivinen suhtautuminen tulevaisuuteen: Mehiläisalan koetaan olevan suurten muutosten alla seuraavan 10 vuoden aikana ja tilannetta voidaan verrata perinteiseen maatalouteen. Ylituotantotilanne ja irtohunajan hinnan romahtaminen vähentävät mehiläistarhaajien sekä mehiläispesien määrää. SML:n toiminnan tarpeellisuus ja palvelut mehiläistarhaajille joutuvat koetukselle jäsenmäärän supistuessa. Hunajantuotannon supistuessa ja kysynnän kasvaessa hunajan tuottajahinta vähän korjaantuu. Tulevaisuudessa pesäluku lähtee kasvuun jäsenmäärää voimakkaammin. Mehiläisalalla koetaan voimakasta aaltoliikettä.

Maailmankaupan vapautuminen ja maksutasojen erot tulevat edelleen vaikeuttamaan mehiläishoidon kannattavuutta. Toisaalta seitsemän vuotta nähtiin liian lyhyenä aikana tarkastella mehiläisalan tulevaisuutta ja tuskin monikaan asia tulee muuttumaan tuon ajan kuluessa. Ilmastonmuutoksen vaikutusta mehiläisalan tulevaisuuteen ei pidetä todennäköisenä.

Neutraali suhtautuminen tulevaisuuteen: Volyymituotteiden, kuten perushunajan tuottajahinta laskee. Tehokkuus näiden tuotteiden tuotannossa on selkeästi kasvettava. Toisaalta jatkojalosteita tulee lisää markkinoille ja niissä on isompi kate. Harrastajatarhaajia tulee olemaan edelleen, mutta siirtotarhaus tulee lisääntymään. Harrastajatarhaajat ja ammattilaiset tulee jatkossa selkeästi erottaa. Pesämäärät tulevat hieman lisääntymään, mutta tarhaajien määrä ei paljon muutu. Ammattitarhaajia on edelleen kokonaistarhaajamäärään verrattuna vähän ja pesiä tarhaajaa kohden paljon.

Pelkkä mehiläishoitotaito ei riitä, vaan tarhaajalla pitää olla myös yrittäjäja markkinointitaitoa. Erikoistuminen valtaa alaa ja on monelle alalla toimivalle elinehto.

Ammattitarhauksen aloittamisen ja kannattavuuden ratkaisevat yleisesti hunajan hinta ja tuotantokustannus sekä yrityskohtaisesti tarhaajan ominaisuudet. Yrityksen sijainnilla koetaan olevan vähäinen merkitys. Vuonna 2015 aaltoliike on kasvun vaiheessa, ennen tätä tosin käydään jo liiankin alhaalla.

Pölytyspalvelun tarve ja tarjonta tulevat lisääntymään tulevaisuudessa ja pölyttäjien merkitys kasvaa puutarhaviljelmillä. Hoitajien lukumäärä pienenee ja hunajan kulutus kasvaa, hunajan kysyntä ylittää tarjonnan.

31

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Positiivinen suhtautuminen tulevaisuuteen: Hunajan vienti ulkomaille on alkanut ja jatkossa vienti lisääntyy entisestään. Alasta todella kiinnostuneet jatkavat mehiläistarhausta tulevaisuudessakin.

Tämän hetken kovat ajat ovat muokanneet mehiläisalaa. Menestyminen vaatii työtä tuotekehityksessä ja markkinoinnissa. Tiukentunut lainsäädäntö on poistanut ”harmaata taloutta”, jolloin elinkeinotoiminnan mahdollisuudet ovat parantuneet.

Mehiläisalalla koetaan olevan hyvät mahdollisuudet, sillä maantieteellisesti olemme kuitenkin Euroopan puhtainta aluetta. Kulutus pitäisi saada kasvamaan, panostusta hunajan käyttämiseen ja sen jatkojalostamiseen tulee lisätä. Haasteet alalla lisääntyvät, mutta globaali elintarviketalous lisää lähiruoan tuotannon arvostusta, kun ulkomaisten satojen onnistuminen tulee epävakaammaksi. Suomessa on paljon alueita, joissa voidaan tuottaa puhdasta hunajaa, maailmalla tämä tulee olemaan suurempi ongelma. Terveysasiat tulevat aina vain tärkeämmiksi ja luonnonmukaisesti tuotetut tuotteet tulee arvoonsa.

Tulevaisuus pitää nähdä positiivisena. Tietysti hoitajilla, joilla on monen vuoden sato myymättä, on varmasti ongelmia niin henkisesti kuin fyysisestikin. SML:n jäsenistöä pitäisi osata kannustaa ja myös liittoon kuulumattomia tarhaajia on huomioitava.

Hunajan korkeatasoinen tutkimus tulee avaamaan suomalaiselle hunajalle suuret mahdollisuudet => hunajan aineosien hyödyntäminen eri tarkoituksiin. Ala on ekologisesti kestävää tuotantoa, jonka arvo nousee. Pienimuotoinen tarhaus pysyy aina kannattavana, sen sijaan ammattilaisuuden kannattavuus vaihtelee.

Millaista yhteistoimintaa tulevaisuudessa voisi mielestäsi mehiläisalalla olla?

Tarhaajien välistä yhteistyötä: Mehiläistarhaajien välisen yhteistyön odotetaan lisääntyvän. Yhteistyön tarpeellisuutta korostettiin useassa vastauksessa. Esimerkkejä yhteistoiminnan muodoista ovat alle kymmentä yhdyskuntaa tarhaavien harrastajien perustamat yhteislinkoomot, hunajan pakkaustoiminta yhteisissä tiloissa tai hunajan pakkaamisesta huolehtivat rahtipakkaamot. Elintarviketiloja koskeva tiukentunut lainsäädäntö edellyttää hunajan käsittelytiloilta korkeaa hygieniatasoa ja tämä osaltaan edesauttaa yhteisten tilojen rakentamista.

Erikoistuminen hoitotoimien johonkin osa-alueeseen lisää tarhaajien välistä työpanosten vaihtoa. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea. Tällaisia erikoistumista vaativia hoitotoimia voisivat olla esim. emonkasvatus, tauti- ja tuholaistorjunta, pesäkalustojen ja kehien valmistaminen, romuvahojen sulatus sekä kehien lipeäkäsittelyt. Nämä osa-alueet yhdessä muodostaisivat toimivan kokonaisuuden, jossa eri yritykset keskittävät toimintansa yhteen alueeseen ja tekevät kiinteää, sopimuksiin perustuvaa yhteistyötä.

32

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Hunajan tuotanto ja etenkin markkinointi tulee jatkossa yhä enemmän sopimuspohjaiseksi toiminnaksi. Markkinoitavien hunajaerien määrät kasvavat, joten pientarhaajien on liityttävä yhteen, jolloin perustetaan tuottajien välisiä toimintarenkaita. Yhteismarkkinoinnilla vastataan kaupan kysyntään. Erikoistuotteiden tuottaminen ja valmistaminen ovat yksi erikoistumisen osa. Esimerkiksi luomuhunajan tuotanto vaatii useamman tarhaajan yhteistyötä, varsinkin pieniä pesämääriä tarhaavien hoitajien välillä.

Tarhaajien välisessä yhteistoiminnassa Internetin mahdollisuuksia tullaan jatkossa yhä enemmän hyödyntämään. Alalle on perustettava portaali, jonka välityksellä tarhaajat voivat olla yhteydessä toisiinsa sekä muihin alan toimijoihin. Kysynnän ja tarjonnan on jossakin kohdattava.

Alan eri toimijoiden välistä yhteistyötä: Mehiläisalalle kaivataan selkeämpää tehtävien jakoa päätoimijoiden kesken. Vähäiset resurssit olisi kohdennettava oikein ja lisättävä yhteistoimintaa. SML:n ja paikallisyhdistysten välillä tulisi olla aitoa yhteistyötä. Paikallisyhdistyksiä voitaisiin jossakin määrin yhdistää, jolloin saataisiin vilkkaampaa paikallista toimintaa. Verkottumista muiden maatalousalan alkutuottajien kanssa pidetään jossain määrin välttämättömänä ja sen hyötyjä sekä haittoja tulisikin jatkossa selvittää enemmän.

Yhteistoiminta tulee nähdä myös laajempana ilmiönä, ei ainoastaan alan sisällä. Kotimainen mehiläisala on kuitenkin niin pieni toimija, että yksin se ei pärjää. Yhtenä merkittävänä asiana on jo tullut esille pölytyksen merkitys luonnon ekosysteemiin. Pölyttäjiä tarvitaan ja pölytyspalvelusta tulee tarhaajille merkittävää toimintaa myös taloudellisesti.

Hunajan satotaso vaihtelee vuosittain erittäin paljon ja alueellista vaihtelua esiintyy. Markkinoiden turvaamiseksi olisikin luotava hunajan varmuusvarastointijärjestelmä, jonka avulla tasataan suhdannehuippuja. Hunajan menekin edistämiseksi ja turvaamiseksi on luotava yhteinen, koko maan kattava markkinointi- ja myyntistrategia.

Mistä olisit valmis luopumaan mehiläisalalla, mitä kaipaat lisää?

Kotimaiselle mehiläisalalle kaivataan lisää avointa kokemusten ja mielipiteiden vaihtoa. Alalle on saatava selvät pelisäännöt, joiden mukaan toimitaan. Säädöksiä kaivataan myös tilojen ja laitteiden suhteen. Alan sisällä tapahtuva toiminta, jolla vahingoitetaan koko alaa, on saatava joka saralta pois. Mehiläisalan olisi tuotettava lisää elämyksellisyyttä harrastajille ja tuotantotehoa ammattilaisille.

Mehiläisalalla tulisi luopua turhista yksittäisistä tutkimuksista ja tehtävä enemmän tutkimusyhteistyötä Euroopan sisällä, sekä lisättävä tietojen ja taitojen vaihtoa. Alalla olisi keskityttävä olennaiseen, kuten tietojen riittävän nopeaan ja hyvään levitykseen tuottajille ja tarvittaessa kuluttajille.

Tarhaajien ja muiden alalla toimijoiden hedelmättömästä eripurasta voidaan luopua ja keskenään kilpailevat kuppikunnat hävittää. Vastaajat kokevat, että sellaisesta liitosta, joka ei ole jäseniään varten, voidaan luopua.

Ala kaipaa lisää arvostusta kotimaassa, joten pessimistisesti alaan suhtautuvista toimijoista ja ajatuksista tulee päästä eroon.

33

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Alalle kaivataan lisää nuoria tarhaajia, joten tämä tulee huomioida kaikkien alalla toimijoiden keskuudessa ja toiminnassa. Monipuolista koulutusta kaivataan harrastajista ammattilaisiin. Mehiläistarhaajien eläköitymisen kautta sukupolvenvaihdokset mahdollisiksi.

7.2

Hunajayhtymän sopimustuottajakyselyn tuloksia Seuraavassa on koottu kahden eri vuoden kyselyjen tulokset yhteen ja samalla on yhdistäviä asioita yhdistetty. (HY = Hunajayhtymä) Sopimustuottajakyselyjen tuloksia, yhdistäviä tekijöitä molemmissa kyselyissä: 1. Tarhaajan tulevaisuuden suunnitelmat HY:n tuottajakysely 2008: Tarhaajilta kysyttiin tulevaisuuden suunnitelmista, miten toiminta muuttuu kolmen vuoden kuluttua. Vastaajista 38% ilmoitti toimintansa jatkuvan ennallaan. Toimintansa supistamisesta kertoi 47% vastaajista ja syyksi he ilmoittivat yleisimmin ikääntymisen. Kolme prosenttia vastaajista ilmoitti lopettavansa kokonaan mehiläisten tarhaamisen ja vain yksi vastaajista suunnitteli laajentavansa tarhaustaan nykyisestä. Kuva 19.

KUVA 19 Sopimustuottajien tulevaisuus, arvio omasta toiminnasta

HY:n tuottajakysely 2009: Jälleen kysyttiin sopimustuottajien tulevaisuuden suunnitelmista liittyen mehiläistarhaukseen. Tarhauksen pitämisestä ennallaan kertoi 44% vastaajista ja syyksi ilmoitettiin halu pitää mehiläistarhaus lähinnä harrastuksena. Toiminnan supistamista suunnitteli 31% vastaajista ja syiksi ilmoitettiin tarhaajan korkea ikä sekä fyysinen kunto.

Tarhauksen laajennussuunnitelmista kertoi 18% vastaajista. Hunajan markkinatilanteella, sukupolvenvaihdoksella ja halulla toimia mehiläisten parissa on myönteinen vaikutus laajentamissuunnitelmiin, kuten kuvasta 19 voidaan päätellä.

34

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

2. Mehiläisalalla toimijoiden roolit HY:n tuottajakysely 2008: Mehiläistutkimuksen (MTT, yliopistot) jatkuvuuden turvaamisesta oltiin vastaajien keskuudessa huolissaan, kuva 20.

Vastaajat kokivat tutkimuksen tärkeimmiksi asioiksi tauti- ja tuholaistutkimuksen, 29% vastaajista, sekä tutkimustiedon toivottiin olevan käytännön läheistä, 17% vastaajista. Viisitoista prosenttia vastaajista toivoi tutkimuksista hyviä tuloksia.

KUVA 20 Tutkimuksen rooli

KUVA 21 Neuvonnan rooli

Neuvonnan (SML, yhdistykset) roolista kysyttäessä tärkeimmäksi asiaksi nousi uuden ja ajankohtaisen tiedon levittäminen, 20% vastauksista, kuva 21. Mehiläishoitajien yhdistysten roolia toivottiin lisättävän neuvonnassa, 12% vastauksista. Vastauksista tuli lisäksi esille SML:n toiminnan ja 35

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

koordinointityön tärkeys, sekä mehiläishoidon kehittäminen. Neuvonnan roolia kaupallisessa toiminnassa myös toivottiin.

HY:n tuottajakysely 2009: Kysymykseen tarvitaanko molemmat tutkimuspaikat (MTT,YO), 37% vastaajista oli sitä mieltä, että molempia tutkimuspaikkoja tarvitaan. Todettiin, että molemmille riittää työsarkaa, koskaan ei ole liiaksi tutkimustietoa saatavilla. Vastauksista tuli selkeästi ilmi, että kotimaista mehiläistutkimusta edelleen tarvitaan. Tutkimukselta odotettiin erityisesti käytännönläheisiä tutkimustuloksia ja sovellettavuutta päivittäiseen mehiläishoitotyöhön. Yksittäisinä tutkimusaiheina esille tuli tautitutkimus sekä mehiläiskantojen vertailututkimus.

3. Yhteistyön mahdollisuudet ja muodot HY:n tuottajakysely 2008: Vastaajista 76%:n mielestä mehiläisalalla tarvitaan yhteistyötä. Yhteistyön muodoista hunajan markkinointiyhteistyöstä olisi kiinnostunut 17% vastaajista ja yhteiskoneista, kuten linkoomosta, oli kiinnostunut 15% vastaajista. Myös tarhaajien välisiä koulutus- ja tupailtoja toivottiin. Mahdollisuuksia koettiin olevan myös hankintarenkailla, emonkasvatuksella ja yhdistystason toiminnassa. Tällä hetkellä yhteistoimintaa kerrottiin olevan mm. tietojen ja kokemusten vaihdon muodossa toisten tarhaajien kanssa sekä paikallisyhdistystasolla. Osalla vastaajista ei ole yhteistoimintaa muiden tarhaajien kanssa.

HY:n tuottajakysely 2009: Vastauksista tuli esille mm. se, että yhteistoimintaa alalle kaivataan, muuten tuhoamme itse koko alan. Hunajakauppaan toivottiin vakauttavaa toimintaa, jotta hunajan hinta saataisiin pidettyä vakaana. Yhteistyötä hunajan markkinointiin toivottiin, erityisesti vuoropuhelua ja rakentavaa keskustelua pakkaamoiden välille sekä suurten hunajan tuottajien välille. Mehiläishoitajien yhteistyöstä tuli esille mm. yhteislinkoomot, tupaillat ja yleensäkin kaikenlainen yhteistoiminta tarhaajien välillä.

4. Mehiläisalan tulevaisuus HY:n tuottajakysely 2008: Hunajan tuotantotarpeen uskotaan kasvavan vuoteen 2015 mennessä. Tarhaajien määrä tulee vähenemään ja samalla tarhausten koko suurenee. Ammattimainen mehiläistarhaus lisääntyy. Jos kotimainen hunaja ei pysty tyydyttämään markkinoita, suurin osa vastaajista uskoo, että vaje täytetään ulkomaisella hunajalla. Hunajan varmuusvarastointia myös suositeltiin, sopivan varaston koon ollessa 500 – 1000 tonnia hunajaa, eli yhden vuoden kulutusta vastaava määrä. Mehiläisalan kannattavuuden nostoa pidettiin yhtenä alan kannalta tärkeimpänä asiana.

HY:n tuottajakysely 2009: Lähes puolet vastaajista oli sitä mieltä, että mehiläisalan tulevaisuus ei näytä hyvältä, kuva 22. Syinä mainittiin huono kannattavuus, tarhaajien ikärakenne (”ala ukkoontuu”, eli nuoria on saatava alalle lisää). Neljäsosan mielestä alalla on tulevaisuutta ja esille nousivat seuraavat asiat: Hunajan kysyntä lisääntyy, alalla vähemmän toimijoita, maltillinen pesämäärän nosto, jolla estetään ylituotantoa, ammattitarhaus yleistyy. Kehittämisajatuksina esille tulivat mm. tehokas rakennemuutos, alan ohjausmekanismeja kehitettävä, hunajan hinnan nostaminen. Vastauksissa tuli esiin vielä alan jakautuminen selkeämmin ammattilaisiin ja harrastelijoihin.

36

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

KUVA 22 Mehiläisalan tulevaisuus

7.3

Kennostokysely Vastaajina SML:n johtokunnan jäseniä ja toimihenkilöitä, vastauksia yht.

8 kpl.

Yhteenvetoa vastauksista Ajatusta Kennostosta pidettiin hyvänä, tarpeellisena ja positiivisena ajatuksena. Koettiin, että alalla tarvitaan verkostoitumista, etenkin alan kehityksen kannalta. Yhtenä huomiona otettiin esille Kennoston mahdollinen ”huteruus” alkuinnostuksen jälkeen.

Kaikissa vastauksissa kannatettiin Kennosto –selvityksen tekemistä. Kehitystä kaivataan alan eteenpäin viemiseksi ja paikoilleen jääminen tietää taantumaa.

Suurin osa vastaajista aikoo toimia aktiivisesti Kennostossa, osa tiedon hankkijana ja välittäjänä, osa palveluiden käyttäjänä.

Hankkeeseen ollaan valmiita jossain määrin sitoutumaan. Vastaajien mielestä SML:n kuuluu osallistua ja se koetaan tarpeelliseksi koko alaa eteenpäin vievänä asiana. Esille tuli myös, että mahdollisimman monen eri tahon tulisi olla mukana.

Rahoitus on pyrittävä kasaamaan eri lähteistä, osittain osallistujien toimesta, hankerahoituksena ja esim. MTT ja SML yhteisrahoituksella.

Selvitystä voitaisiin tehdä sekä liiton toimesta, että ulkopuolisen tekemänä. Etenemisjärjestys: tutkimusmahdollisuudet -> tutkimussuunnitelma -> tutkimus.

Hankkeen aikataulu saisi olla nopea, eli heti kun mahdollista.

Pääasiana pidetään, että kotimainen mehiläistutkimus jatkuu Suomessa tulevaisuudessakin.

37

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

7.4 7.4.1

Solmuhenkilöiden haastattelut, tuloksia Mehiläishoidon tulevaisuusseminaari 13.-14.3.2010 Mehiläishoidon tulevaisuusseminaariin oli kutsuttu SML:n johtokunnan jäsenten lisäksi liiton toimihenkilöitä sekä paikallisyhdistysten edustajia.

Paikalle oli saapunut lähes 40 mehiläisalalla toimivaa henkilöä. Seminaarin tavoitteena oli SML:n strategiatyön aloittaminen. Työn eteneminen noudatteli skenaariomenetelmän periaatetta. Alustuksissa esiteltiin ennakkoon tehtyjen kyselytutkimusten tuloksia.

Strategiatyöskentelyn aikana käytiin läpi tutkimuksen kysymyksiä, joita käytetään solmuhenkilöiden haastattelussa. Seuraavassa on yhteenvetoa seminaarin osallistujien vastauksista.

Miten alalle saadaan lisää tarhaajia?

Ensimmäisenä asiana koettiin tärkeäksi alan näkyvyys ja viestintä ulospäin. Mehiläisalalle saadaan lisää näkyvyyttä erilaisilla näytöillä. Mehiläisalasta kiinnostuneille pitää kertoa alan mahdollisuuksista positiivisessa mielessä, eli lupauksiin reilusti etunojaa, mutta kuitenkin idealistiset lupaukset.

Tärkeänä seikkana pidettiin kiinteitä pr-yhteyksiä alaa lähellä oleviin järjestöihin ja organisaatioihin. Olisi myös tärkeää luoda ja esitellä polku harrastajasta hunajan tuottajaksi ja ammattilaiseksi.

Koulutuksella koettiin olevan erittäin suuri merkitys uusien harrastajien alalle saamisessa. Mehiläishoitoa käsittelevä opetus on sisällytettävä järjestelmällisesti luonnontuotealan koulutuksiin. Opettajille on järjestettävä valmennuspaketti mehiläishoidosta, joka voitaisiin antaa esim. opettajien täydennyskoulutuksen tai kesäkurssien aikana. Seniorikoulutus voisi olla yksi vaihtoehto vastata haasteeseen.

Yhteyksien ylläpito on tärkeää koulujen ja nuorten kanssa tehdyn yhteistyön kurssien jälkihoitona. Järjestelmällinen jälkihoito, kuten mentorointijärjestelmä, pitäisi kuulua osaksi paikallisyhdistyksen toimintaa.

Miten turvataan ammatti- ja harrastajatarhaajien toimintaedellytykset?

Lähtökohtana on alan monimuotoisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen ja monimuotoisuudesta johtuvien vahvuuksien ja mahdollisuuksien näkeminen. Eri työvaiheiden taloudellisen arvon laaja ymmärtäminen ja osoittaminen ovat työn arvostuksen ja kannattavuuden perusta. Kustannustietoisuus suhteessa omiin taitoihin ja resursseihin nähden on saatava paremmin hallintaan. Hinnoittelua koskeva alan sisäinen viestintä saatava paremmin toimintaan. Laatukoulutusta pitää tarkastella uudesta näkökulmasta. On muistettava, että hyvä asiakaslaatu takaa hyvän perustan myynnille ja korkealle hinnalle.

38

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Tiedottamisen avulla voidaan kertoa tarhaajille esim. kaupungissa tapahtuvan harrastustarhauksen mahdollisuuksista sekä selvittää, miksi mehiläishoitoa harrastetaan. Kaupungissa tapahtuvan mehiläistarhauksen edellytyksenä on kilttien ”city” mehiläisten saatavuus.

Mehiläistarhaukseen on luotava aivan uuden tasoiset yrityspalvelut harrastajille. Yhtenä mahdollisuutena avaimet käteen perusteella toimiva palvelu, josta vain hoito puuttuu. Nämä mehiläishoitohotellit sisältäisivät kaiken muun, kuten esim. kalusto, pesät, hoitotilat, tarhan paikat ja hunajan käsittelyn. Tällaisia palveluita käyttävät harrastajat voivat kehittyä myös merkittäviksi hunajan tuotantoyhteisöiksi.

Miten turvataan ammattitaidon ylläpito ja parantaminen?

Paikallisyhdistyskoulutuksen kautta luodaan perusta ammattitaidon ylläpidolle. Samalla toteutuu alan sosiaalisuus ja sen mukanaan tuoma jaksaminen. Tärkeitä koulutusaiheita on monia, lähtien tarhauksen perusasioista ekologiaan ja tarhaajan ergonomiaan. Ammattilaisille suunnattavassa koulutuksessa aiheiksi tulee ottaa yrittäjyys, logistiikkataidot, kokonaisvaltaisuus, kannattavuuden seuranta ja laskentataito.

Hunajan alkuperä ja jäljitettävyys ovat laatukoulutuksen keskeistä sisältöä.

Miten paikallista toimintaa parannetaan?

Paikallisyhdistysten roolin ottaminen ja selvittäminen ovat toiminnan parantamisen lähtökohta. Toisaalta paikallisyhdistysten on itse otettava oma roolinsa, sitä ei voida ulkopuolelta määritellä, sillä vastuu oman toiminnan kehittämisestä viimekädessä paikallisyhdistyksillä itsellään. Yhdistystoiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi toimijoiden vaihtuvuus on tärkeää ja toimihenkilöiden kierrätys ja määräaikaisuus ovat yhdistyksen vahvuuksia.

Paikallisyhdistysten yhtenä tehtävänä on valvoa liiton toimintaa, mutta keskusteluun pitäisi ottaa mahdollisuus jäsenyyden rakenteen muuttamisesta, jossa jäsenet voisivat olla suoraan liiton jäseniä. Samalla tiivistetään peliä ja supistetaan ketjuja, jolloin yhdistysten määrä vähenee. Yhdistymiset ovat kuitenkin yhdistysten oma asia, mutta tämä lienee seurausta siitä, että osassa yhdistyksistä on lamaantunut tunnelma.

7.4.2

Puhelinhaastattelut Solmuhenkilöiden haastattelu suoritettiin puhelinhaastatteluna. Haastateltavia oli yhteensä kahdeksan. Haastatellut solmuhenkilöt edustivat mehiläisalaa laajasti niin kokemuksensa kuin toimenkuvansakin puolesta. Kysymyksiä oli kymmenen, jotka on koottu seuraavaan yhteenvetoon.

Mehiläistarhaajien lukumäärä vähenee ja kotimaisen hunajan tarjonta ei vastaa kysyntää. Millä tavoin vastataan tähän haasteeseen?

Mehiläisalan kiinnostavuutta lisäämällä ja alan näkyvyydestä huolehtimalla saadaan uusia harrastajia ja yrittäjiä alalle. Alan tutuksi tuominen pitää 39

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

aloittaa jo kouluikäisistä nuorista. Alan on uudistuttava tarjoamalla uudenlaisia tilaisuuksia ja tapahtumia. Perinteiset seminaarit voidaan osittain korvata Workshop tyylisillä tilaisuuksilla, joissa kaikki pääsevät osallistumaan aiheen työstämiseen.

Mehiläisalan kannattavuutta lisäämällä ja järjestämällä yrittäjyyskoulutusta mehiläistarhaajille saadaan ala kiinnostavaksi. Kannattavuutta lisätään esim. hoitotekniikkaa kehittämällä ja turhia investointeja välttämällä.

Verkostoitumisen tuomilla eduilla, kuten laitteiden yhteiskäytöllä, pääsevät aloittelevat tarhaajat helpommin mukaan mehiläisalalle. Mehiläistarhaajat voivat erikoistua joihinkin hunajantuotannon osa-alueisiin, jolloin koko alan tuottavuus nousee. Tällaisissa tuotannollisissa keskittymissä ja verkostoyhteistyössä säilyvät tarhaajien motivaatiot hunajantuotantoon.

Panostamalla hunajan tuotekehitykseen saadaan hunajan käyttöä lisättyä.

Tuotteistamalla voidaan kehittää paikkakuntakohtaisia tuotteita ja huomioida kuluttajien kohderyhmät tarkemmin, esim. hunajaa vanhuksille -> hunajaa ulkoileville vanhuksille -> hunajaa paljon ulkoileville vanhuksille.

Ammattitarhaajien ja harrastajien tasapuolinen huomioiminen Tarpeetonta vastakkainasettelua tulee välttää, sillä kaikki mehiläistarhaajat on nähtävä yhtenä porukkana. SML:n on huolehdittava tasapuolisuudesta mehiläisalan sisällä. Ammattitarhaajat ja harrastajat voivat hyötyä toisistaan ja viedä alan kehitystä eteenpäin yhteistyössä. Alan jakautuminen elää kaikenaikaa, uusia harrastajia tulee alalle ja harrastajista kehittyy ammattitarhaajia.

Ammattimehiläistarhaajat ovat selkeästi yrittäjiä, jotka toimivat liiketalousperiaatteella yhteistyössä muiden ammatinharjoittajien kanssa. Alan kehityksen kannalta on eduksi jos ammattitarhaajille saadaan oma alajärjestö tai toimikunta SML:n sisälle, joka huolehtii mm. edunvalvontatehtävistä.

Ammattitarhaajien edunvalvontaa ovat esim. lomituspalvelut ja sukupolvenvaihdokset.

Räätälöityä koulutusta järjestetään ammattitaidon ylläpitämiseksi Alan onnistuneen koulutuksen perusta on, että järjestetään kysyntää vastaavaa koulutusta. Usein koulutuksen tarpeet vaihtelevat alkeiskursseista ammattilaisille tarkoitettuihin koulutuksiin. Koulutuksen kohdentaminen oikein ja räätälöinti tarpeen mukaan ensisijaisesti SML.n tehtävä. Kohderyhmien mukaisesti järjestetyt lyhyet kurssit ja tietoiskut ovat joskus paikallaan. Kuluttajille suunnattua koulutusta, esim. hunajan erilaisista käyttötavoista, tulee jatkossa järjestää enemmän ja useammin.

Mehiläisalan tutkimuksen järjestäminen tulevaisuudessa Mehiläisalan tutkimusta tarvitaan niin kotimaisena yhteistyönä toteutettuna kuin kansainvälisten yhteistutkimusten muodossa. Kotimaisen mehiläistutkimuksen järjestäminen yhteistyössä eri tutkimusta tekevien laitosten välillä on tulevaisuudessa tärkeää. Yhteistyötä tehdään tutkimuslaitosten, yliopistojen ja koulujen yhteistyönä. Mukaan yhteistyöhön on mahdollista liittää myös SML:n tekemä tutkimustyö sekä yritysten osallistuminen tutkimuksiin.

40

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Mehiläistutkimuksesta puhuttaessa tarkoitetaan mehiläisiin liittyvästä tutkimuksesta, josta hyötyvät ensisijaisesti mehiläiset ja mehiläishoitajat.

Kun puhutaan mehiläisalan tutkimuksesta, siihen kuuluvat esim. hunajaan liittyvät tutkimukset ja pölytyspalvelun mahdollisuuksien selvittäminen.

Mehiläisalan tutkimuksesta hyötyvät tarhaajien lisäksi erityisesti kuluttajat ja ympäristö.

Tutkimuksen koordinointi ja työnjako tulee toteuttaa yhdestä paikasta yhteistyössä tutkimusta tekevien tahojen kanssa. Resurssipula niin rahoituksessa, tutkimusinfrassa kuin osaavien henkilöiden saannissa tutkimustyöhön ovat alan tulevaisuudessa avainasemassa. Mehiläisalalla toimivia yrityksiä on jatkossa saatava mukaan tutkimusyhteistyöhön erityisesti rahoittajan roolissa. Yritysten tilaamat ja rahoittamat tilaustutkimukset tulevat yleistymään.

Tulevaisuudessa tutkimusta tehdään perustutkimuksen parissa ja tuotekehitysprosessien yhteydessä erikoistutkimuksia. Perustutkimusaiheita ovat edelleen mehiläisen taudit ja tuholaiset, sekä mehiläisen ominaisuuksien kehittäminen. Tutkimuksen painopisteitä ovat myös esim. lääketieteellisten vaikutusten tutkiminen hunajasta sekä mehiläisten vaikutus luonnonmarjojen satotasoon. Erilaiset mehiläisalan kustannustehokkuutta mittaavat tutkimukset ovat myös kysyttyjä.

Mehiläisalan yhteistoimintaa Usein kun puhutaan yhteistyöstä mehiläisalalla eri tahojen välillä, esiin tulee sen taloudelliset vaikutukset yhteistyön osapuolille. Kuten kaikessa yhteistyössä, myös mehiläisalalla henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat onnistuneen lopputuloksen.

Yhteistoiminnan muotoja voivat olla esim. hankintayhteistyö, hunajan markkinointi sekä erilaiset laiteyhteistyöt, kuten linkoomot. Erilaiset yhteistoimintarenkaat voivat olla ammattilaistarhaajille keino selviytyä hoitotoimista taloudellisemmin.

SML:n tukea yhteistyön kehittämiseksi alalle voisi olla esim. hankkeiden kautta tapahtuva kouluttautuminen sekä rahoitusten järjestäminen yhteistoimintahankkeisiin. Neuvonnan avulla tuodaan yhteistoiminnan etuja esille ja muokataan mielipideilmastoa yhteistoimintaa suosivaksi.

Markkinointiyhteistyötä Markkinaosaamista kaivataan kattavasti koko alalle ja markkinoinnissa pitää päästää ”maatiaisajattelu” valloilleen. Hunajamarkkinointiin kaivataan alueellista yhteistyötä ja tästä on jo esimerkkejä, kuten ”LähiHunaja” ja ”Paikallista hunajaa”. Yhteistyöllä saavutetaan kustannussäästöjä esim. messujen paikkamaksuista.

Lähtökohtana yhteistyölle tulee olla se, että kaikkien tarhaajien ei tarvitse olla markkinoijia, pakkaajia, jne., vaan suurin osa hoitajista haluaa tarhata mehiläisiä. Alueellisista toimintaverkoista HunajaRinki on hyvä esimerkki.

SML:n menekinedistämisvaroja tulee jatkossakin käyttää koko mehiläisalan hyväksi esim. hankkimalla mainosmateriaaleja ja toteuttamalla valtakunnallisia tuote-esittelyitä. Menekinedistämisvaroja ei pidä käyttää hunajan markkinoimiseen, vaan menekinedistämiseen.

41

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Yhteistyötä neuvonnan, tutkimuksen ja koulutuksen välillä Yhteistyön koordinointi on avainsana asian onnistumiselle, sen jälkeen itse yhteistyö syntyy kuin itsestään. Työnjako yhteistoimijoiden välillä on oltava, mutta liiaksi ei saa olla pykäliä ja salaisuuksia eri toimijoiden välillä ei saa olla. Työnjako ja sen vastuu ei kuitenkaan saa olla yksien harteiden varassa.

Tutkimuslaitokset tulee saada opiskelijoiden harjoittelupaikkoina halutuiksi ja tutkimuksen pitäisi hyödyntää tämä mahdollisuus saada apua päivittäisten rutiinien hoitamiseen. Päättötöiden aiheiden kautta on mahdollisuus laajentaa tutkimuksen tunnettuutta koulupuolelle.

Yhteistyötä muiden alkutuotantoalojen kanssa Yhteistyökumppaneiden ei aina tarvitse olla samanlaisilta aloilta vaan toisten alojen kokemuksia kannattaa käyttää hyväksi. Koulutus- ja markkinointiyhteistyötä voi tehdä muiden alkutuotantoalojen kanssa, samoin esim. taloushallinto voitaisiin yhdistää. Alojen väliset yhteisseminaarit ja koulutustilaisuudet ovat hyviä tiedon jakamisen paikkoja.

Puutarha-alan yhdistysten kanssa yhteistyötä on jo tehty, kuten Hedelmäja Marjanviljelijöiden liiton kanssa pölytyspalveluun liittyvissä kysymyksissä. Yhteistyö voisi olla mahdollista myös esim. Luontoliiton kanssa.

Yhteistyöstä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n kanssa on aina välillä puhuttu lähinnä edunvalvonnan näkökulmasta. Tällä hetkellä ainakin lainopillista apua on MTK:lta saatavissa. Yhteistyötä MTK.n suuntaan kannattaisi kuitenkin kehittää, jolloin joitakin SML:n tehtäviä voitaisiin ulkoistaa.

SML:n paikallisyhdistysten rooli mehiläisalalla Paikallisyhdistykset ovat SML:n jäseniä, eivät yksittäiset mehiläistarhaajat. Paikallisyhdistysten yksi tärkeimmistä tehtävistä on aktivoida jäsenistönsä toimimaan mehiläisalan yhteisen edun eteen. Kaikkien mehiläistarhaajien tulisi olla paikallisyhdistysten jäseniä ja tämä ”villien” tarhaajien saaminen liittymään jäseneksi on yhdistysten tehtäviä. Yhdistysten toimintaa ovat kerhoiltojen, näyttelyiden ja retkien järjestäminen. SML:n suunnalta kaivataan panostusta ”vieraileviin tähtiin” yhdistysten tilaisuuksiin.

Aktiivisia jäseniä kaivataan yhdistysten vastuunkantajiksi ja sitä kautta myös osallistumaan SML:n toimintaan. Sääntömuutoksilla voidaan vastuunkantajien pestin pituutta säädellä niin, ettei siitä tulisi kohtuuttoman pitkää.

Jäsenmäärältään pieniä paikallisyhdistyksiä olisi järkevää yhdistää isommiksi ja toimivimmiksi yhdistyksiksi. Toimimattomat paikallisyhdistykset voitaisiin myös lopettaa ja liittää tarhaajajäsenet suoraan SML:n jäseniksi.

Sähköiset palvelut mehiläisalan avuksi Menestyksellisen mehiläishoidon edellytys tulevaisuudessa on sähköisten palveluiden ja mahdollisuuksien tehokas hyväksikäyttö. Sähköiset palvelut ovat halpa ja kattava keino tiedottaa alan asioista nopeasti sisäisesti ja ulospäin. Mahdollisuuksia löytyy paljon ja tekniikka sekä sovellukset ovat jo valmiina.

Luennot ja opetustilaisuudet voidaan toteuttaa videoneuvottelumenetelmillä tilaisuuksissa, joissa tarhaajat kokoontuvat oman alueensa tilaisuuksiin 42

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

ja samalla ovat yhteydessä valtakunnalliseen koulutukseen. Opetusmateriaalia voidaan myös käyttää verkon välityksellä silloin kun on tarvetta.

Yhteiseen alan portaaliin, esim. Hunaja.net, pitää luoda kahden tasoista aineistoa. Osa aineistosta voi olla kaikkien saatavilla ja osa aineiston käytöstä vaatii rekisteröitymisen palveluun. Tämä palvelu palvelee lähinnä mehiläistarhaajia ja alaa sisäisesti. Keskustelupalsta on hyvä yhteydenpitoa ja ajatusten vaihtoa varten, mutta se on saatava asialliseksi.

Kuluttajille suunnattuja sivustoja pitää saada enemmän. Tiedon pitää olla läpinäkyvää, eli on kerrottava reilusti tuotetuista tuotteista missä, miten ja minkälaisessa ympäristössä ne on tuotettu. Kaikkea tietoa ei kuitenkaan voida kertoa, kuten esim. mehiläistarhojen sijaintia.

Reaaliaikaista tietoa kaivataan yhä enemmän. Mehiläisalalla toimiville tarvittaisiin tietoa esim. vaakapesien painon muutoksista, tautitilanteen kehittymisestä ja ajankohtaisista hoitotoimenpiteistä, vertaa Tanskan malli. Julkisesti voitaisiin tiedottaa hunajan satotiedote, samalla tavalla kuin esim. siitepölytiedote.

7.5

Mehiläisalan nelikenttäanalyysi Seuraavassa on koottu nelikenttäanalyysi tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella. Kuvassa 23 on esitetty tärkeimmät alaa koskevat vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat.

KUVA 23 Mehiläisalan nelikenttäanalyysi.

Vahvuudet Tuotanto ja olosuhteet

43

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Yhtenä vahvuutena voidaan pitää Suomen puhdasta luontoa, josta mehiläistarhaajat saavat korkeatasoista hunajaa. Luonnon puhtaus on vahva kilpailutekijä EU:n sisämarkkinoilla. Lähiruoka-ajattelun myötä lähellä tuotettujen puhtaiden elintarvikkeiden arvostus on korkealla.

Satopotentiaali Suomen luonnossa hunajatuotannon kannalta on noin kymmenkertainen nykyiseen tuotantotasoon verrattuna. Mehiläistiheys on alhainen ja tilaa uusille yrityksille löytyy.

Tekniikka ja osaaminen Kotimaisten mehiläistarhaajien ammattitaidon ja osaamisen taso ovat huippuluokkaa. Alalla toimivien tahojen jatkuva kouluttaminen ja osaamisen kehittäminen ovat tulevaisuuden kannalta merkittävä vahvuus.

Suomalaiset mehiläistarhaajat käyttävät tarhauksessaan vakiintuneita välineitä ja toimintatapoja, jotka ovat yleisesti käytössä. Hoitomenetelmien ja –kalusteiden standardointi edesauttaa tehokkaan tarhauksen kehittämistä.

Yhteistoiminta Mehiläisalan yhteistoiminta ja verkostoituminen luovat pohjan kannattavalle yritystoiminnalle. Yhteistoiminta alan eri tasoilla ja tahoilla sekä niiden välillä mahdollistavat kannattavan elinkeinon kehittymisen tulevaisuudessakin.

Alan yrityspalvelut Tutkimuksen, neuvonnan ja koulutuksen tuottamat räätälöidyt palvelut harrastajille ja ammattitarhaajille ovat alan vahvuuksia, joita tulee vahvistaa entisestään. Palveluiden tarve ja käyttöaste ovat kasvussa tulevaisuuden haasteisiin vastattaessa.

Heikkoudet Kannattavuus Alan huono kannattavuus tällä hetkellä on yksi alan heikkouksista. Syinä huonoon kannattavuuteen ovat esim. tuotteesta saatu alhainen hinta, tuotteen hinnoittelun suhteuttaminen tuotantokustannuksiin ja hoitotoimien tehottomuus. Alalla ei ole vielä erikoistuttu johonkin tarhauksen tai hunajantuotannon osa-alueeseen, vaan kaikki tekevät kaikkea.

Ikärakenne Tarhaajien ikärakenne ei ole pitkäjänteistä mehiläistaloutta kehitettäessä paras mahdollinen, sillä tarhaajien keski-ikä on lähellä 60 vuotta. Nuoria yrittäjähenkisiä tarhaajia ja hunajan tuottajia kaivataan mehiläisalalle.

Tarhauksen koko Suomalaisen mehiläishoitajan tarhauksen koko ei ole riittävän suuri kannattavia investointeja suunniteltaessa. Yhteistyö muiden tarhaajien välillä tai tarhauksen koon kasvattaminen ovat edellytyksiä aikaan saada tuottavaa yritystoimintaa.

Alan kiinnostavuus 44

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Mehiläisten tarhaaminen ei ole kiinnostavaa varsinkaan nuorten, uravalintoja tekevien, opiskelijoiden keskuudessa. Tähän heikkouteen voidaan vaikuttaa viestintään lisättävien panostusten myötä.

Resurssit Yhä paheneva resurssien, kuten pääoman ja henkilöresurssien, puute uhkaa alan kehitystyötä ja huippututkimusten toteuttamista. Resurssipulan aiheuttamaa heikkoutta voidaan lieventää alan yhteisellä koordinoinnilla.

Mahdollisuudet Tuotanto Mehiläishoitomenetelmien ja tarhaustekniikan kehittyminen antavat tulevaisuudessa mahdollisuuksia menestyä, esim. erikoistuminen mesikasvien viljelyyn tai Luomutarhaukseen. Pölytyspalvelua tehdään laaja-alaisesti ja siirtotarhaus on systemaattista ja tarhaajien väliseen yhteistyöhön perustuvaa.

Korkeatasoisten hunajatuotteiden vientimahdollisuudet sekä lajihunajien tuotannon kehittäminen antavat lisämahdollisuuksia alalle. Monipuolinen laatuajattelu, kuten asiakaslaatu, hinnoittelu, viestintä ja jäljitettävyys, ovat kunnossa.

Mehiläishoitajien laskenta-/yritystaitojen parantaminen antavat mahdollisuuksia, samalla kun tehokkuus ja kustannustietoisuus ovat hallinnassa.

Rahtipalvelut ja tarhaajien välinen työnjako, verkostoituminen ja yhteiset hankinnat, ovat kunnossa ja logistiikkayhteistyö toimii.

Kaupunkitarhaus parantaa mehiläishoidon imagoa ja ala tulee paremmin tunnetuksi.

Neuvonta ja koulutus Asiantuntijapalveluiden hyödyntämismahdollisuudet ovat laajat.

SML:n hallinnoima ”kultainen mehiläinen” mehiläisalan opastus- ja koulutuskeskus perustetaan tulevaisuudessa. Valmennus auttaa nopeaan ja hallittuun ”hyppyyn” ammattilaistasolle. ”Mehiläishotellit” antavat mahdollisuuksia aloitteleville mehiläishoitajille ja kaupunkilaistarhaajille.

Näyttötutkintojen lisäksi on yhdistelmätutkintoja, jossa mehiläishoito on toisen tai kolmantena osakokonaisuutena. Mehiläishoito on saatu osaksi luonnontuotealan koulutusta ja se sisältyy nykyistä paremmin peruskoulun oppisisältöihin. Peruskoululaisten ja muiden alan koulutuksiin osallistujien ”jälkihoito” on tärkeää. Koululaisille voidaan järjestää omat nimikkopesät.

Internetin ja sähköisten palveluiden hyödyntäminen: kokoukset, koulutukset, oppimateriaalit, keskustelupalstat, virtuaalimehiläishoito, hunajainfo, verkkokaupat, jäsenten välinen yhteydenpito, julkaisut, kirjastot, linkit, teemat. Yhteisöpalveluiden facebook ja twitter antavat mahdollisuuksia yhteydenpitoon.

Alan sisäinen viestintä on saatava paremmaksi ja monipuolisemmaksi ja paikkatietoasiat on saatava hallintaan.

Tapahtumat Uudenlaisten tapahtumien järjestäminen, kuten kesäleirejä esim. lapsille, opettajille, eläkeläisille ja työttömille, tulee ottaa yhtenä mahdollisuutena 45

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

huomioon. Elämyksellisyys ja ympäristötietoisuus antavat todellisia mahdollisuuksia kurssien aiheiksi. Valtakunnalliset ja paikalliset tapahtumat ovat tärkeitä tiedottamisen välineitä.

Tutkimus ja tuotekehitys Hunajan ominaisuuksien tutkiminen ja korkean teknologian osaaminen lisää hunajan tuotantomahdollisuuksia. Hunajan lääkekäyttö, hoitovaikutukset ja funktionaalisuus sekä funktionaalisten osien erotus hunajasta antavat huikeat mahdollisuudet. Hyvät yhteydet tutkimus- ja kehittämisorganisaatioihin jatkuvat myös tulevaisuudessa.

Hyvä tiedonkulku alan sisällä ja verkon kautta entistä kattavampi ja nopeampi tiedonjako tutkimuksesta käytäntöön. Alan yhteinen näkemys tutkimus- ja kehittämistarpeista auttaa resurssien turvaamisessa pitkälle tulevaisuuteen. Ala on pieni ja sen keskeiset tarpeet pystytään määrittelemään joko ryhmätyöskentelynä tai yksittäisten yrittäjien kanssa erikseen.

Suomen mehiläishoitajain liitolla on ollut suorat yhteydet tutkimusta suorittaviin tahoihin ja koulutuksen ja viestinnän kautta on pystytty välittämään ilman viivettä kaikki tärkein tieto mehiläishoitajien käyttöön. Viestintäkanavina ovat olleet paikalliset, alueelliset ja valtakunnalliset koulutustapahtumat, alan ammattilehti, verkkosivut sekä henkilökohtainen neuvonta.

Alaa on tähän saakka palvellut MTT:n tutkimusorganisaatioon kuulunut tutkija, joka on toiminut myös MTT:n budjettirahoituksen turvin. Suomen Mehiläishoitajain Liitolla on ollut viime vuosina keskeinen rooli mehiläistutkimuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja rahoituksessa. SML:n toimija luottamushenkilöt ovat olleet keskeisesti mukana kaikkien alan tutkimustöiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

Uhat Kannattavuus Ylituotantotilanne vaikuttaa hunajan hinnan romahtamiseen. Hunajan maailmanmarkkinahinta pysyy alhaisena ja kannattava mehiläistarhaus ei ole mahdollista.

Mehiläisten terveys Mehiläistaudit eivät pysy hallinnassa ja punkin torjunta aiheuttaa jatkuvia ongelmia. Mehiläiskadot ovat yleisiä ja uusia viruksia esiintyy. Mehiläisten käyttäytyminen muuttuu aggressiiviseksi.

Tuontihunaja Lainsäädäntö kiristää ja hankaloittaa kotimaista hunajantuotantoa ja mehiläishoitoa. Hunajaväärennökset sotkevat markkinoita ja hunajan tuotekuva hämärtyy. Tuontihunaja valloittaa markkinat.

Mehiläishoito Kotimaisten mehiläistarhaajien määrä vähenee yli ”sietokyvyn” ja ulkomaiset tarhaajat toimivat Suomessa sekä omistavat mehiläispesät ja keräävät hunajan ulkomaille. Alan sisäiset ristiriidat ja riitely vaikeuttavat alan kehittymistä.

46

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Ympäristö Tulevaisuuden ekologiset katastrofit, saasteet ja onnettomuudet uhkaavat ympäristöä, jonka jälkeen esimerkiksi Luomumehiläistarhaus ei ole enää mahdollista.

Neuvonta ja koulutus Paikallisyhdistysten toiminta näivettyy ja iso osa yhdistyksistä lopettaa.

SML:n voimavarat kuihtuvat, jonka jälkeen se ei kykene palvelemaan jäseniään riittävästi tai ei tee sitä oikein.

Koulutusta ei pystytä ylläpitämään, eikä ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta ole enää käytössä.

Mehiläisalan tutkimus- ja kehityssektori Suomalaisia mehiläistutkimuksen asiantuntijoita ja alan osaajia on vähän eikä mehiläishoidon erikoistasolla ole erityistä tiedollista tutkimuskulttuuria, jonka pohjalta kehitystyötä tehtäisiin. Kotimaisia tutkimusryhmiä ei muodostu ja ulkomaille suuntautuva verkostoituminen ei näy alalla.

Mehiläisala on pieni, eikä se marginaalisuutensa takia kiinnosta suurempia tutkimusorganisaatioita.

Pienuuden ja hajanaisuuden takia kehitystyötä ei ole keskitetty vaan erilaisia hankkeita on toteutettu toisistaan erillään toimivissa yksiköissä.

SML:n yhä kasvava rooli alan tutkimuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja rahoituksesta on ristiriidassa supistuviin resursseihin nähden ja alkaa olla jo liian suuri järjestön mahdollisuuksiin nähden.

8

JOHTOPÄÄTÖKSET Tulosten yhteenvedon ja nelikenttäanalyysin jälkeen voidaan havaita, että kotimaisella mehiläisalalla on edessään valoisa tulevaisuus. Alalla toimivat tahot ja henkilöt ovat ammattitaitoisia ja halua yhteistyöhön löytyy.

Verkostoitumisen hyödyt tunnetaan ja tunnustetaan laaja-alaisesti.

Töitä tulevaisuuden rakentamisen eteen on kuitenkin tehtävä jokaisella osa-alueella. Uusien toimintatapojen omaksuminen ja kehittäminen tulevat olemaan pääosissa tulevaisuuden strategiaa luotaessa. Yhteistoiminnan koordinointivastuut ja pelisäännöt on selvitettävä. Kotimaisen yhteistyön lisäksi kansainvälinen toiminta tulee olemaan entistä tärkeämpää tulevaisuuden mehiläistarhauksessa ja koko alan toiminnassa.

Mehiläisalan tutkimuksen, neuvonnan ja koulutuksen aikaisempaa tiiviimpi yhteistyö on edellytys vähenevien resurssien tehokkaalle hyödyntämiselle. Erilaisten kehityshankkeiden toteuttaminen kiinteässä yhteistyössä takaa kaikkia osapuolia tyydyttävän lopputuloksen.

Kotimaisen mehiläisalan pienuudesta johtuen alan näkyvyyttä on tehostettava erilaisia viestinnän apuvälineitä käyttäen. Alan kiinnostavuuden lisäämiseksi tehdyt ponnistelut kantavat hedelmää kauas tulevaisuuteen.

47

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

8.1

Yhteistoimintastrategia Mehiläisalan yhteistyölle on selvästi kysyntää. Yhteistoimintaa voidaan toteuttaa monella eri tasolla. Eri toimijoiden, kuten tutkimus, neuvonta ja koulutus, välillä on taloudellisesti kannattavaa järjestää yhteistoimintaa, jonka edellytyksenä on yhteydenpitokäytännön kehittäminen. Yhteistoiminta kaikilla aloilla ja kaikilla tahoilla alkaa alalla toimivista henkilöistä itsestään. Henkilökohtaisen sosiaalisen verkoston tärkeys tulee korostumaan tulevaisuuden yhteistyötä kehitettäessä.

8.1.1

Alan yhteinen koordinointi Yhteistoiminnan koordinointi voidaan hoitaa yhdestä paikasta toiminnan hajaantuessa eri tahojen välille. Mehiläisalan yhteistoiminnan koordinointi on selkeästi Hanitek –hankkeessa kehitysvaiheessa olevan Kennosto – osaamisverkoston tehtävä.

Tällainen virtuaalinen organisaatio on riittävän kevyt toimiakseen muuttuvassa ympäristössä. Ei ole järkevää luoda alalle yhtä isoa organisaatiota, vaan pyrkiä koordinoimaan alan toimintaa mahdollisimman kevyesti. Virtuaalinen organisaatio ei poista siihen kuuluvien toimijoiden omien toimintojen jatkumista ja kehittämistä. Ne, joilla on omaa toimintaa, ovat mukana toimijoina myös osaamisverkostossa.

Osaamisverkoston tehtävät ja toteutusmuoto muuntuvat kulloisenkin tilanteen mukaan, mutta tutkimusta, neuvontaa ja koulutusta koskevat asiat tulevat osittain säilymään sen tehtävinä. Osaamisverkoston fyysisellä sijainnilla ei siten ole suurta merkitystä, sillä se tulee toimimaan sähköisissä verkoissa.

Toimivan yhteistyön yhtenä kulmakivenä voidaan pitää yhteisesti luotuja ja sovittuja pelisääntöjä. Tämän uudenlaisen toimintakulttuurin kehittäminen mehiläisalalle on välttämätöntä. Eri toimijoiden välisissä keskusteluissa kehitetyt pelisäännöt auttavat yhteistoiminnan jatkuvuutta tulevaisuudessa. Niiden avulla on uusien toimijoiden helppo liittyä mukaan yhteistyöhön. Pelisääntökeskustelua on käytävä määräajoin ja niitä voidaan arvioida yhdessä tavoitteiden arvioinnin kanssa.

Työnjako eri toimijoiden välillä on selkeytynyt, jokaisen keskittyessä omaan osaamisalueeseensa. Kuitenkin yhteistyön kautta saadaan tehokkaasti hyödynnetty vähäiset resurssit mehiläisalan hyväksi. Mitä parempi oma osaaminen on, sitä parempi on edellytys yhteistyöhön. Tämä on mahdollista vain yhteisesti hyväksyttyjen pelisääntöjen ja toimintakulttuurin kautta.

8.1.2

Mehiläistutkimus Tutkimuksen fyysisen sijainnin määräävät kulloisenkin tarpeen mukaisen välineistön ja tilojen sijainti. Tutkimuksella ei ole yhtä kiinteää toimipis48

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

tettä, vaan sitä tehdään parhaiten saatavilla olevilla resursseilla. Alan kotimaisia ja kansainvälisiä verkostoja käytetään hyväksi tutkimustoiminnassa.

Uhkana voidaan mainita organisoinnin hallinnollinen kyvyttömyys, joka rajoittaa tai tekee mahdottomaksi käytännön yhteistyön. Organisoinnin pulmia voivat muodostaa henkilöresurssien sijainti, taloushallinnon toteuttaminen ja strategiset valinnat tutkimusyhteistyössä, vaikka itse mehiläisalan tutkimus vaatisikin yhteistoimintaa.

Tutkimusta toteuttava ryhmä kootaan alan asiantuntijoista ja tutkimukset ovat projektiluontoisia. Tutkimustoimintaa koordinoidaan yhdestä paikasta, jonka asiantuntemuksella tehdään työnjako eri tutkimusryhmien välillä.

Koordinointivastuu kuulunee jatkossa Kennosto -osaamisverkoston tehtäviin.

Laaja-alaisissa mehiläisalan tutkimuksissa käytetään eri osa-alueiden asiantuntijuutta hyväksi. Tutkimuksen sisällön määrittämiseen ja rahoitukseen osallistuvat alan keskusjärjestö, yritykset sekä yksittäiset tarhaajat.

Mehiläisalan tutkimuksien resursointiin ottavat osaa yritykset ja yhteisöt, etenkin panostamalla rahoitukseen. Osa tutkimuksista tehdään tilaustutkimusperiaatteella.

Mehiläisten terveyteen liittyvää perustutkimusta tullaan jatkossa tarvitsemaan ja sen jatkumista pidetään yleisesti tärkeänä. Taudit ja loiset nostavat tutkimustarpeita edelleen. Ulkomaisten yhteistyökanavien kautta saatu tutkimustieto on jatkossakin sovellettava Suomen olosuhteisiin. Soveltavan tutkimuksen resurssit on kohdennettava ajankohtaisten tutkimusaiheiden mukaisesti.

Tutkimusyhteistyön jatkuminen alan ulkomaisten tutkimusyksiköiden kanssa tulee olemaan tulevaisuudessa mehiläisalan kannalta ratkaisevan tärkeää. Resurssit kotimaisessa mehiläisalan tutkimuksessa ovat rajalliset, niin tutkimusta tekevien asiantuntijoiden kuin taloudellisten näkökulmien vuoksi. Parhaaseen lopputulokseen päästään tutkimuksen, tuotannon ja neuvonnan yhteiset tavoitteet omaavalla yhteydenpidolla.

Mehiläisalan tutkimusta tehdään yhdessä muiden alojen tutkimusten kanssa. Puutarhasektorin tutkimuksista löytyy paljon yhtymäkohtia hedelmälliselle yhteistutkimustoiminnalle. Samoin elintarvikealaan, ympäristöön ja talouteen liittyvissä tutkimuksissa on paikkansa myös mehiläisalan tutkimuksella.

Kaikki edellä mainitut elementit edellyttävät toteutuakseen järjestelmällisen yhteistoiminnan kehittämistä.

8.1.3

Mehiläisalan koulutus ja neuvonta Mehiläisalan koulutuksen ja neuvonnan tehokkaan toteuttamisen kannalta kohderyhmät on määriteltävä selkeästi.

49

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Koulutusta järjestetään monella tasolla; mehiläistarhaajan ammattiin valmistava tutkinto ja sitä valmentava koulutus, mehiläishoidon linja valinnaisena luonnonvara-alan koulutuksen yhteydessä, täydennyskoulutus sekä alkeiskurssit.

Mehiläistarhaajien ammattitutkintoon valmistava koulutus palvelee ensisijaisesti ammattitarhaajia. Koulutus on räätälöitävä tarpeen mukaan. Ammattitarhaajille tarvitaan yrittäjyyskoulutusta, jossa paneudutaan liiketaloudellisiin kysymyksiin.

Lyhyet kurssiluonteiset koulutustilaisuudet palvelevat erityisesti harrastajamehiläistarhaajia. Kursseja voidaan järjestää erityyppisille ryhmille, kuten esim. kuluttajat, opettajat, eläkeläiset, jne. Kurssien sisältö vaihtelee kuulijakunnan mukaisesti mehiläishoidon alkeista hunajan käytön monipuolisuuteen ja hunajan terveysvaikutusten perehtymiseen.

Luonnonvara-alan koulutukseen on saatava mehiläistalouteen suuntautuva koulutuslinja yhdeksi vaihtoehdoksi. Mehiläishoidon linjalla saadaan alan perustiedon lisäksi syventävää opetusta esim. hoitotöiden ergonomiaan ja tehokkuuteen liittyvistä asioista, kannattava mehiläistarhauksen edellytyksistä, jne.

8.2

Strategiset tavoitteet Strategisten tavoitteiden asettamista pidetään yhtenä strategiaprosessin tärkeimmistä asioista. Tavoitteiden asettamista pidetään usein helppona, mutta todellinen onnistuminen on työskentelyn vaikeimpia asioita (Kamensky, 2004, 205). Jotta mehiläisalan strategiset tavoitteet ja niiden mittaaminen onnistuisivat, on päätettävä, millaisilla mittareilla niitä mitataan.

8.2.1

Tavoitteiden asettelu sekä niiden mittaaminen Selkeästi määritellyt tavoitteet tulee asettaa strategisille toiminta-alueille.

Tavoitteet tulee dokumentoida ja niistä tulee sopia verkoston eri osapuolten kanssa (Niittymäki, 2010).

Strategian mittaamiseen käytetään Balanced Scorecard –mittaristoa. BSC –mittariston tavoitteiden ja mittareiden tulee perustua visioon ja strategiaan. BSC –mittaristoa voidaan käyttää strategiajohtamisen välineenä.

(Kaplan, 2002, 4) Taloudellisista tavoitteista voidaan mainita kannattavuus, vakavaraisuus, ja maksuvalmius. Ulkoisen tehokkuuden tavoitteilla tarkoitetaan asioita, joita yrityksen ja ympäristön välisessä suhteesta halutaan mitata. Tällaisia ovat esim. suhde asiakkaisiin, toimittajiin sekä muuhun ympäristöön ja sidosryhmiin. Sisäiseen tehokkuuteen kuuluvat liiketoimintaketjun tehokkuuteen liittyvät tavoitteet. Kehittämistavoitteiden kohdalla keskeisten strategisten tavoitteiden joukkoon tulee nostaa vain ne tavoitteet, jotka 50

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

ovat kaikkein tärkeimpiä tulevaisuuden menestykselle. (Kamensky, 2004, 212-217) Tavoitteet voidaan määritellä esimerkiksi 5 - 10 näkökulmalle 24 seurattavan dimension avulla. Tavoitteet viedään selkeästi esim. tutkimukselle, tuotannolle jne. ja niitä voidaan myös valvoa ja ryhtyä ajoissa korjaaviin toimenpiteisiin, jos esimerkiksi kirjatut oletukset tai toteutus pettävät (Niittymäki, 2010).

Tasapainotetun mittariston nelijakoon (kuva 24) kuuluvat taloudelliset tavoitteet, ulkoinen tehokkuus, sisäinen tehokkuus ja kehittämistavoitteet (Kamensky, 2004, 210-211). Tätä nelijakoa olen soveltanut mehiläisalan tavoiteasetannassa ja niiden mittaamisessa.

KUVA 24 Strategisten tavoitteiden vuorovaikutus (Kamensky, 2004, soveltanut Raiskio 2010)

8.2.2

Mehiläisalan strategiset tavoitteet Mehiläisalan yhteistoimintastrategiaa kehitettäessä on tarpeen muodostaa alalle selkeästi mitattavat tavoitteet, joita arvioidaan esimerkiksi vuoden välein. Tulevaisuuden toimintakyvyn mittaamisella voidaan ennustaa alan selviytyminen eteen tulevista haasteista.

Tässä tutkimuksessa määritellyt mehiläisalan tavoitteet voidaan jaotella edellä esitetyn nelijaon mukaan ryhmitellä BSC-mittausta varten seuraavasti: Ulkoisessa tehokkuudessa tarkastellaan alan suhdetta sitä ympäröivään toimintaympäristöön. Voidaan puhua myös asiakasnäkökulmasta (Kaplan&Norton, 2002, 26).

51

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

o o o o

kuluttajasuhteiden kehitys suhteet palveluiden tarjoajiin viestinnän ja markkinoinnin onnistuminen kansainväliset suhteet

Sisäisen tehokkuus voidaan nähdä alan sisäisenä prosessina, jossa resursseja hankkimalla, yhdistelemällä ja kohdentamalla saadaan toimintaketjusta tiettyjä tuloksia. Tästä käytetään myös nimitystä sisäisten liiketoimintaprosessien näkökulma (Kaplan&Norton, 2002, 26). o tuotteen ja tuotannon laatu o yhteistoiminta Alan kannattavuuden näkökulmasta on sille asetettava taloudelliset tavoitteet. o kannattavuus o hunajan hinnan kehitys o tuotantokustannukset Koska strategisten tavoitteiden asettamisella on tavoitteena saavuttaa alalle tulevaisuudessa menestystä, on nostettava esiin tulevaisuuden kehittämistavoitteet. Oppimisen ja kasvun näkökulmana ovat prioriteetit, joilla luodaan organisatorista muutosta, innovatiivisuutta ja kasvua tukeva ilmapiiri (Kaplan&Norton, 2002, 26). o organisaatiorakenne o resurssien ja osaamisen kehitys o ohjausjärjestelmän toimivuus

KUVA 25 Tasapainotettu mittaristo (BSC) mehiläisalalla.

52

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

Tavoitteet asetetaan muutamille alan peruskysymyksistä ja luodaan niille mittarit, joita tarkastetaan vuosittain. Mitattavat kohteet pisteytetään ja niistä luodaan kuvan 25 esimerkin mukainen tasapainotetun mittariston tuloste vuosittain.

Esimerkin mukaisesti kuvasta 25 voidaan todeta, että strategisten tavoitteiden toteutuminen voidaan nähdä jo yhden vuoden aikajänteellä. Useampien peräkkäisten vuosien mittausten perusteella voidaan arvioida asetettujen tavoitteiden toteutumista ja niiden vaikutusta alan kehitykseen.

8.3

Mahdolliset jatkotoimet Tämän opinnäytetyön aineistoa, tuloksia ja johtopäätöksiä hyödynnetään MTT:n Hanitek –hankkeen ensimmäisessä työpaketissa, jossa kehitetään toimijaryhmien verkostoitumista ja yhteistyövalmiuksia. Tämä opinnäytetyö antaa perustietoa ja arvokasta tukea kehitettäessä Kennosto – osaamisverkostoa.

Opinnäytetyössä saatujen kyselytutkimusten ja haastattelujen tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimusten taustatietoina.

9

LIITTEET Tulevaisuuskyselyn kysymykset (liite 1) Sopimustuottajakysely 2008, kysymykset (liite 2) Sopimustuottajakysely 2009, kysymykset (liite 3) Kennostokyselyn kysymykset (liite 4) Solmuhenkilöiden haastattelu, kysymykset (liite 5) Strategisten tavoitteiden asettaminen ja niiden mittaaminen (liite 6)

53

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

LÄHTEET Barabasi, A. 2002. Linkit. Verkostojen uusi teoria.

Terra Cognita. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. www.terracognita.fi Helakorpi S. 2005, Kohti verkostoituvaa ja verkottuvaa koulutusta, Hämeen ammattikorkeakoulu, HAMK julkaisut, Saarijärven Offset Oy, Saarijärvi Kamensky, M. 2004. Strateginen johtaminen. Talentum. Helsinki.

Kaplan, R. & Norton, D. 2002. Strategialähtöinen organisaatio. Kauppakaari.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. www-sivut www.mtt.fi luettu 14.12.2009.

Mannermaa, M. 1999. Tulevaisuuden hallinta: Skenaariot strategiatyöskentelyssä. WSOY. Porvoo.

Niittymäki, S. 2010. Suorituskyvyn mittaaminen & strategian toimeenpano. www-sivut www.hamk.fi/stroi luettu 15.3.2010.

Raiskio, S. 2008. Mehiläisalan tulevaisuus 2015. Mehiläinen. Suomen Mehiläishoitajain Liitto, SML ry. Helsinki.

Rubin, A. 2002. Skenaariopolut tulevaisuuteen. www-sivut http://v2.edelfoi.fi/fi/content/info/method/03_skenaariot, luettu 14.12.2009 Ruottinen, L. (toim.) 2003. Mehiläishoitoa käytännössä, osa 1. Suomen Mehiläishoitajain Liitto, SML ry. Helsinki.

Suomen Mehiläishoitajain Liitto, SML ry. www-sivut www.hunaja.net, luettu 8.4.2010.

Suomen Mehiläishoitajain Liitto, SML ry. 2010. Kevätkokousaineisto.

Varamäki, E., Kohtamäki, M. 2006. Verkostot ja liittoutuminen. wwwsivut http://lipas.uwasa.fi/ktt/johtaminen/slides/Verkostot_liittoutuminen_K200 6_osa1.pdf, luettu 25.9.2009

54

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

LIITE 1 Tulevaisuuskyselyn kysymykset

Mehiläisalan tulevaisuuskysely 2015 Hyvä vastaanottaja Suoritan Hämeen Ammattikorkeakoulussa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ja osana opiskelua on kehittämistehtävän, eli opinnäytetyön tekeminen. Kehittämistehtäväni aiheena on kehittää tutkimustulosten hyödyntämistä liike-elämässä ja käytännön toiminnassa. Yhtenä kehittämistehtäväni osa-alueena selvitän mehiläisalan verkostoitumista ja teen osaamiskeskuskartoituksen mehiläisalalle.

Mehiläisalan tulevaisuuden ennakointi ja siihen liittyvä kysely ovat osa kehittämistehtävääni ja olen valinnut kyselyni kohderyhmäksi alalla tavalla tai toisella vaikuttavia henkilöitä. Eletään siis vuotta 2015!

Kerro mielipiteesi mehiläisalan tulevaisuuteen liittyviin kysymyksiin valitsemalla neljästä vaihtoehdosta. Voit myös antaa sanallista palautetta jokaisen kysymysryhmän jälkeen varattuun tilaan. Vastauksia käsitellessäni eivät vastaajien nimet tule missään vaiheessa esille. Kokoan vastauksista erilaisia yhteenvetoja ja halutessasi toimitan yhteenvedon myös sinulle.

Kiitos vastauksistasi!

Mehiläisalan tulevaisuuskysely 2015

-

-

-

Kohderyhmä, mm.: SML:n johtokunta ja toimihenkilöt (16.1.2008) Pakkaamoiden edustajat Mehiläistutkimuksen henkilöt Paikallisyhdistysten henkilöitä Muita alalla toimivia, kuten tarhaajat, jne Vastaajan tiedot: yhteystiedot; o nimi, o osoite, o s-posti, o puhelin roolisi mehiläisalalla (voit valita useampiakin) o tarhaaja, _____ yhdyskuntaa, _____ hoitovuotta o toimihenkilö (SML) o tutkimus 55

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

o o o o o o

koulutus neuvonta paikallisyhdistys pakkaamo kuluttaja muu, mikä?

Jos olet väittämästä täysin samaa mieltä, merkitse 3, osittain samaa mieltä 2, osittain eri mieltä 1, täysin eri mieltä 0

1. Hunajan käyttö hunajan kulutus on 1kg henkilöä kohti vuodessa kotitalouksissa käytetään ulkomaista hunajaa yhtä paljon kuin kotimaista ylijäämähunajaa käytetään raaka-aineena myös eläinten rehuissa hunaja on korvannut makeutusaineena 75%:sti sokerin irtohunajan hinta on 2€/kg kaikki tuotettava ja myytävä hunaja on lajihunajia, sekakukkahunajaa ei enää tunneta 7. hunajan tuonti on vähäisenpää kuin vienti, EU:n sisällä 8. hunaja on osa jokapäiväistä ruuanlaittoa puolella suomalaisista 1.

2.

3.

4.

5.

6.

Perusteluita ja kommentteja tämän ryhmän vastauksiisi:

2. Mehiläishoito 9. tarhaajien lukumäärä on pysynyt ennallaan 10. nuorten (alle 25v) osuus mehiläishoitajista on jo lähes kolmannes 11. mehiläishoito on jakaantunut selkeästi kahtia, parin pesän harrastelijoihin ja satojen pesien ammattilaisiin 12. mehiläishoito on erikoistunut hunajan tuottajiin, hunajan kerääjiin (linkous, kuljetus), pakkaajiin ja markkinoijiin 13. hunaja tuotetaan pääasiassa Keski- ja Itä-Suomessa pienten satovaihteluiden vuoksi 14. Etelä- ja Länsi-Suomessa mehiläisiä tarhataan ainoastaan pölytyspalvelun tarpeisiin 15. tautien ja tuholaisten torjunnassa käytetään ainoastaan luonnonmukaisia menetelmiä 16. tauti- ja tuholaistorjuntaa hoitavat alalle perustetut täyden palvelun yritykset Perusteluita ja kommentteja tämän ryhmän vastauksiisi:

3. SML:n toiminta 17. liitolla on yksi kiinteä toimipaikka, jonka lisäksi muutama alueellinen vaihtuva etäpiste 18. liitto palvelee jäsenistöään lähinnä hunajan kulutukseen liittyvissä asioissa 19. menekinedistämistoiminta on ulkoistettu mainostoimistoille ja markkinointiyrityksille 56

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

20. menekinedistämismaksua ei kerätä enää hunajan tuottajilta, vaan toimintaa rahoitetaan ainoastaan EU:sta saatavilla tuilla 21. jäsenmäärä on kasvanut hunajan kuluttajien ja yritysten liityttyä kannatusjäseniksi 22. paikallisyhdistysten määrä on pysynyt ennallaan 23. paikallisyhdistysten rooli on lähinnä paikallisten hunajan tuottajien ja kuluttajien välisessä yhteistyössä 24. liiton rooli kotimaisen mehiläisalan vastuunkantajana on vahvistunut, myös kansainvälinen yhteistyö korostuu liiton toiminnassa 25. liiton toimintoja on jaettu muille organisaatioille, liiton keskittyessä jäsenistönsä tarpeisiin 26. WWW-sivut ovat korvanneet lehden, ainoastaan kaksi erikoisnumeroa toimitetaan vuodessa Perusteluita ja kommentteja tämän ryhmän vastauksiisi:

4. Tutkimus ja tuotekehitys 27. mehiläisalan tutkimusta ei enää tehdä, kaikki tarvittava tieto saadaan ulkomaisista tutkimuslaitoksista 28. mehiläisalan tutkimusta tehdään laaja-alaisena yhteistyönä SML:n, MTT:n, yliopistojen ja ulkomaisten yhteistyökumppanien kanssa 29. mehiläistutkimus keskittyy hunajan laadun parantamiseen 30. perustutkimusta mehiläisistä (biologia, hoitotyö, yms.) ei enää tehdä 31. tärkeimpiä tutkimusaiheita ovat hunajan tuotannon taloudellisuuteen liittyvät tutkimukset 32. tutkimus on yhdistynyt mehiläisalan neuvonnan ja koulutuksen kanssa 33. tutkimusta rahoittavat osaltaan tutkimustiedon loppukäyttäjät (tarhaajat, yritykset, jne) 34. muutokset maataloustutkimuksessa heijastuvat myös mehiläistutkimukseen lisääntyvän pölytystarpeen muodossa 35. tuotekehitys on tiiviissä yhteistyössä tutkimuksen ja yritystoiminnan kanssa 36. tutkimusta ja tuotekehitystä rahoitetaan kansallisin menekinedistämisvaro Perusteluita ja kommentteja tämän ryhmän vastauksiisi:

5. Pakkaamot ja niiden toiminta 37. kotimaisia pakkaamoita on jäljellä kaksi, jotka pakkaavat ainoastaan kotimaista hunajaa 38. ulkomaisia kauppaketjujen omistuksessa olevia pakkaamoita on perustettu Suomeen, jotka keskittyvät lähinnä EU:n sisällä tuotetun hunajan pakkaamiseen 39. pakkaamot osallistuvat tuotekehitystoimintaan satsaamalla siihen myös taloudellisesti 40. hunaja hankitaan pakkaamoille ainoastaan laatusertifikaatin omaavilta sopimustuottajilta 41. pakkaamot toimivat kiinteässä yhteistyössä tutkimuksen ja tuotekehityksen kanssa 57

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

42. tutkimusta ja tuotekehitystä tehdään ainoastaan pakkaamoiden omana työnä

Perusteluita ja kommentteja tämän ryhmän vastauksiisi:

6. Koulutus ja neuvonta 43. kaikki mehiläishoitoa harrastavat (yli 10 yhdyskuntaa omistavat) suorittavat ammattitutkinnon 44. mehiläisalan koulutuksesta vastaa erikseen tätä tarkoitusta varten perustettu organisaatio 45. kuluttajille järjestetään hunajan käyttöön suunnattua koulutusta 46. hunajakutsut ovat yhtä suosittuja kuin esim. Tupperware -kutsut 47. säännöllistä mehiläisalan koulutusta ei järjestetä hunajan ylituotannon vuoksi 48. internet ja maksullinen puhelin ovat korvanneet mehiläisalan neuvojat 49. neuvonta ei kuulu SML:n toimintaan, vaan yksityisiä mehiläisklinikoita on perustettu 50. neuvonnan tehtäviä on siirretty paikallisyhdistyksille ja pakkaamoille 51. neuvonta keskittyy lähinnä mehiläisalan taloudellisiin kysymyksiin Perusteluita ja kommentteja tämän ryhmän vastauksiisi:

7. Ilmastonmuutoksen vaikutus mehiläishoitoon 52. ilmastonmuutoksen ja satokasvien monipuolistumisen myötä juoksevaa hunajaa tuotetaan enemmän kuin kiteytyvää hunajaa 53. hunajalla talveuttamisesta on tullut yleisempää kuin sokerilla 54. mehiläishoito on lisääntynyt suotuisimpien säiden vuoksi 55. pidentynyt satokausi mahdollistaa kahden hunajasadon saamisen (kevätsato – syyssato) 56. ilmastonmuutos ei ole vaikuttanut mehiläishoitoon Perusteluita ja kommentteja tämän ryhmän vastauksiisi:

8. Miten suhtaudut mehiläisalan tulevaisuuteen Suomessa? Koetko sen valoisana vai synkkänä?

(Vastaa myös numeroarviona, erittäin valoisa 3, valoisa 2, synkkä 1, erittäin synkkä 0) 9. Millaista yhteistoimintaa tulevaisuudessa voisi mielestäsi mehiläisalalla olla?

10. Mistä olisit valmis luopumaan mehiläisalalla, mitä kaipaat lisää?

58

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

LIITE 2 Sopimustuottajakysely 2008, kysymykset

Tuottajakysely sopimustuottajapäivillä Humppilassa 24.5.2008 Pakkaamot: 1. Miten koet hunajapakkaamoiden toiminnan muuttuvan tulevaisuudessa?

2. Onko kotimaisia pakkaamoita v. 2015?

3. Onko tulevaisuudessa pakkaamoiden välillä yhteistyötä? Millaista?

Hunajan tuotanto: 4. Mikä on tulevaisuuden suunnitelmasi (yli 3 vuotta) mehiläisalalla? Laajennatko vai supistatko toimintaasi?

5. Miten koet hunajan tuotantotarpeen muuttuvan vuoteen 2015 mennessä?

6. Jos kotimainen hunaja ei riitä kattamaan koko vuoden hunajatarvetta Suomessa, miten alijäämä täytetään?

Muut mehiläisalalla toimijat: 7. Mikä on mielestäsi tutkimuksen (MTT, yliopistot) rooli? Mitä odotat tutkimukselta?

8. Entä neuvonnan (SML, yhdistykset) rooli? Mitä odotat neuvonnalta?

Yhteistyö mehiläisalalla: 9. Tarvitaanko mehiläisalalla yhteistyötä vai toimitaanko kukin omalla tahollamme?

10. Minkälaisia yhteistyön muotoja mielestäsi mehiläisalalla voisi olla?

11. Onko sinulla yhteistyötä muiden alalla toimijoiden kanssa? Millaista?

12. Millaiseen yhteistyöhön muiden mehiläishoitajien kanssa olisit valmis ryhtymään?

Muita kommenttejasi kotimaisesta mehiläisalasta ja hunajantuotannosta.

Kiitos vastauksistasi.

59

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

LIITE 3 Sopimustuottajakysely 2009, kysymykset

Tuottajakysely sopimustuottajapäivillä Humppilassa 16.5.2009

1. Mikä on tulevaisuuden suunnitelmasi (yli 3 vuotta) mehiläisalalla? Laajennatko vai supistatko toimintaasi? Miksi?

2. Paljonko mielestäsi pitäisi varmuusvarastossa olla hunajaa? Missä varmuusvaraston pitäisi sijaita (keskitetysti yhdessä varastossa vai jokaisen tuottajan omissa tiloissa)?

3. Mikä on mielestäsi tutkimuksen (MTT, yliopistot) rooli? Mitä odotat tutkimukselta? Tarvitaanko molempia?

4. Entä neuvonnan (SML, yhdistykset) rooli? Mitä odotat neuvonnalta? Miten neuvontaa tulisi kehittää?

5. Minkälaista yhteistyötä mehiläisalalla tarvitaan? Miksi?

6. Millaiseen yhteistyöhön muiden mehiläishoitajien kanssa olisit valmis ryhtymään?

7. Oletko tyytyväinen kotimaiseen mehiläisalaan (kilpailutilanne, alalla toimijoiden määrä, alan kannattavuus, jne.)?

8. Millainen on mielestäsi kotimaisen mehiläisalan tulevaisuus? Miten sitä tulisi kehittää?

Muita kommentteja, terveisiä:

Kiitos vastauksistasi.

60

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

LIITE 4 Kennostokyselyn kysymykset Kennostokysely Vastaa kysymyksiin kirjallisesti ja palauta Laurille. Voit halutessasi vastata myös nimettömänä. Vastaukset ovat tärkeitä hankkeen jatkon kannalta.

Kiitos vastauksistasi.

Sakari Raiskio

1. Mitä mieltä olet mehiläisalan verkostoitumisesta, eli Kennostoitumisesta?

2. Kannattaako asiaa selvittää, vai toimitaanko kuten ennenkin? Kehitys vai taantuma?

3. Miten koet oman roolisi Kennostossa? Aktiivisesti toiminnassa mukana olevana, Kennoston palvelujen käyttäjänä, tms.?

4. Olisitko itse valmis sitoutumaan omalla toiminnallasi hankkeeseen? Pitääkö SML:n sitoutua? Keiden muiden pitää sitoutua? MTT, pakkaamot, tms.?

Jatkuu 5. Miten mielestäsi Kennosto –hanke pitäisi rahoittaa? Vai rahoitetaanko mitenkään?

6. Miten selvitystä tehdään? Liiton toimesta ja henkilöstöllä, vai ulkopuolisen tekemänä?

7. Millaisella aikataululla hanketta pitäisi viedä eteenpäin?

8. Mitä muuta haluaisit kertoa tai kommentoida Kennostosta?

61

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

LIITE 5 Solmuhenkilöiden haastattelu, kysymykset Kymmenen kysymystä, joilla voit valmistautua haastatteluhetkeen. Vastauksia tulen käyttämään nimettömänä opinnäytetyöhöni.

Mehiläisalan tulevaisuus Suomessa

1. Mehiläistarhaajien lukumäärä vähenee vuosi vuodelta ja tarhaajien keski-ikä nousee. Nuoria mehiläistarhaajia tarvitaan lisää alalle. Kotimaisen hunajan tarjonta ei vastaa kysyntää, joten tuotantoa pitää siis lisätä.

Millä tavoin alan tulee vastata tähän haasteeseen?

2. Tulevaisuudessa alalla toimii selkeästi kahdenlaisia tarhaajia. Ammattitarhaajat tarhaavat mehiläisiä yritystalouden periaatteella saadakseen siitä toimeentulon.

Harrastajatarhaajat hakevat mehiläishoidosta muita kuin taloudellisia hyötyjä.

Edunvalvonta-akseli voi syntyä myös tuottajien ja pakkaajien välille.

Miten näiden kahden toisistaan riippuvaisen toimintasektorin toimintaedellytykset turvataan? Miten SML:n tulisi sopeuttaa toimintansa palvellakseen kaikkia näitä ryhmiä?

3. Kilpailu kovenee elintarvikesektorilla EU:n vapaiden markkinoiden ansiosta ja tämä koskee myös hunajan tuotantoa. Tarhaajien ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen nousevat yhä tärkeämpään asemaan.

Miten ammattitaidon ylläpito ja koulutus tulisi järjestää? Minkälaista koulutusta ja mille kohderyhmille sitä tulisi järjestää?

4. Mehiläistutkimuksen uusinta tietoa tullaan jatkossakin alalla tarvitsemaan. Tutkimusresurssit vähenevät ja kilpailu kovenee myös sillä rintamalla.

Miten mehiläisalan tutkimus tulisi tulevaisuudessa toteuttaa? Mitä keskeisiä painopistealueita tutkimuksen tulisi ottaa huomioon?

Yhteistoiminnasta mehiläisalalla

5. Mehiläistarhaajien välillä on monenlaista yhteistyötä niin harrastajatasolla kuin myös yhteistyörenkaiden muodossa ammattitarhaajien välillä.

Millä tavoin yhteistyötä voitaisiin lisätä mehiläisyrittäjien välillä? Mitä toimia/tukea odotat neuvonnalta ja tutkimukselta kehitystyön eteenpäin viemiseksi?

62

Mehiläisalan yhteistoimintastrategia

6. Hunajan markkinointiin ja hunajakauppaan toivotaan yhteistyötä jo tukkukauppojen suurien ostoerienkin vuoksi.

Millaista markkinayhteistyön tulisi mielestäsi olla? Pitäisikö menekinedistämisvaroja käyttää tähän yhteistyöhön?

7. Neuvonnan, tutkimuksen ja koulutuksen yhteistyöstä puhutaan paljon. Tarvetta yhteistyölle tuntuisi olevan rajallisten resurssienkin puolesta.

Miten tämä eri toimijoiden yhteistyö pitäisi mielestäsi järjestää? Miten työnjako hoidetaan alalla toimijoiden välillä?

8. Keskustelua mehiläistarhaajien yhteistyöstä muiden alkutuotantoa harjoittavien alojen kanssa käydään aina ajoittain.

Onko tarpeen kehittää yhteistyötä muiden alkutuotantoalojen kanssa?

Minkälaista yhteistyön tulisi aidoimmillaan olla ja keiden kanssa sitä tulisi järjestää?

Muuta alaan liittyvää

9. Mehiläisalamme yhtenä vahvuutena on erittäin kattava paikallisyhdistysverkko.

Miten paikallisyhdistykset voisivat paremmin palvella alueensa mehiläistarhaajia? Minkälaista tukea paikallisyhdistyksille tulisi mielestäsi saada toimintansa ylläpitämiseksi?

10. Sähköiset tiedonvälitysmenetelmät ovat kehittyneet huimaa vauhtia ja luovat lähes rajattomia mahdollisuuksia tiedon välittämiseen ja yhteydenpitoon. Infoähky uhkaa käyttäjiä ja joskus koetaan jopa kyllästymistä tietotulvaan.

Minkälaisia sähköisiä palveluita sinä kaipaisit alalle? Miten sähköinen viestintä palvelisi parhaiten mehiläistaloutta tulevaisuudessa?

Kiitos vastauksistasi!

Sakari Raiskio, MTT, 31600 Jokioinen email: sakari.raiskio@mtt.fi p. 0400-283002

63