Issuu on Google+

Ketun vuosi Lounais-Suomen Partiopiirin vuosikirja 2011


Sisällys Huikea määrä vapaaehtoistoimintaa

4

1 Leiritoimisto Mihin piiriä tarvitaan? Miten piiri pyörii? Piirin jaostoilta tukea lippukuntiin Piirin talousluvut kertovat aktiivisuudesta

5 7 8 9

2 Napakettu Unohtumaton talvileiri

12

3 Jamboree Simply Scouting – kokemuksia maailmanjamboreelta 16 Palvelutehtävä kulttuurien kohtaamispaikassa 18 Camp in camp 19

4 Leiriohjelma CTSR – Purjehduskilpailu kulttuuripääkaupunkiin Partioviikko ja huivitus Jollien paluu partioon Vaeltajat piiriä visioimassa Leikkikurssi Satumaa Luottikset nol(l)asivat Mikä on fiilis partioparaatissa? Lippukuntien toiminta­kilpailu perustettiin

20 21 22 22 23 23 24 25

Ketun vuosi Lounais-Suomen Partiopiirin vuosikirja 2011 päätoimittaja: Marikki Impivaara toimituskunta: Mari Kousa, Maria Lahtinen, Maikki Laukkanen, Olli Välke ja piirin medialähettiläät taitto: Olli Välke kuvitus: Tuuli Seppälä kuvat: L-SP:n arkisto painopaikka: Multiprint Turku 2012 Lounais-Suomen Partiopiiri ry Läntinen Pitkäkatu 13, 20100 TURKU p. 050 312 9420 www.lounaissuomenpartiopiiri.fi 2

Partioripari – kesän kohokohta 26 Partio vie maailmalle ja tuo Suomeen 27 Woomalin avulla uutta metsää, koulutusta ja pien­ luottoja Senegaliin 28 Herkullinen kansallispäivä Senegalin tapaan 29

5 Leirialue Lippukuntiin uusia jäseniä Tervetuloa partioon -tempauksella 30 Reilut pennut sudenpennut 31 Vatut seikkailevat kololla, kisoissa ja netissä 32 Porilaiset tarpoivat Turussa 32 Katusamoajien Knaki sukelsi kulttuuripääkaupunkiin 33 Toimiiko vaeltajaohjelma? 34 Aikuisena partioon 35

6 Kisat Millainen on taitava sudenpentu? 36 Seikkailua Timanttiliigassa 36 PinkkiPicnicillä Raisiossa 37 Näppärät Patagoniassa 38 Jurmo 2011 -kevätkisat 40 Syyskisoista saa elämyksiä 41 Tarpojat Yyterin dyyneillä 42 Kisatuloksia 43


3

6

5

1 2

4

3


Huikea määrä vapaaehtoistoimintaa

Aleksi Heikkilä Nousiaisten Henrikin Lippukunnasta on Lounais-Suomen Partiopiirin piirinjohtaja ja Mari Kousa Porin Tulitikuista piirin varajohtaja. Kuva: Sanni Löflund, Pyhän Laurin Ritarit

4

Vuosi 2011 oli Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuosi. Teemavuoden tavoitteena oli innostaa kansalaisia keräämään tunteja vapaaehtoistoiminnan parissa. Oli teemavuosi tai ei, me partiolaiset loistamme vapaaehtoistoiminnan eturivissä sekä työtunneilla että tuloksilla mitattuna. Lippukunnissa ja piirissä tehdään päivittäin satoja tunteja vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten hyväksi. Viikoittaisen partiotoiminnan sekä erilaisten tapahtumien kautta teemme merkittävää kasvatustyötä ja välitämme eteenpäin tärkeitä elämäneväitä ja huikeita kokemuksia. Nousujohteisuus on yksi harrastuksemme hienoista puolista. Vuonna 2011 on ollut jälleen ilo seurata, miten erilaiset ihmiset ovat kasvaneet pesteissään tai löytäneet uusia haasteellisia tehtäviä. Jokaisen partiolaisen partiopolku on erilainen, mutta yhteistä meille kaikille on kehittyminen omassa partiotehtävässämme ja monenlaisten taitojen karttuminen. Partio taitaa olla ainoa harrastus, joka tarjoaa mahdollisuuden kehittää itseään ihmisenä kaikilla mahdollisilla osa-alueilla elämässä. Partiovuosi 2011 on ollut täynnä toimintaa, elämyksiä ja seikkailuja. Niistä joitakin paloja on tallennettu tähän vuosikirjaan. Nyt onkin kiitoksen aika. Kiitos kaikille partiotoiminnan mahdollistajille: lippukunnissa toimiville aikuisille, nuorille ja lapsille sekä tietysti kaikille partiopiirissä toimiville luottiksille! Aleksi ja Mari


isto Leiritoim

1 Leiritoimisto

Mihin piiriä tarvitaan? Teksti: Maria Lahtinen, RajakivenKiertäjät

Joskus kuulee kommentteja siitä, että lippukunnat pärjäisivät hyvin ilman piiriäkin. Koulutus ja ohjelmatapahtumien järjestäminen ovat ne tehtävät, jotka useimmille tulevat mieleen, kun kysytään partiopiirin tehtäviä. Kaiken kaikkiaan partiopiireille on kuitenkin määritelty 26 erilaista tehtävää, joista piirin tulisi huolehtia, jotta se parhaalla mahdollisella tavalla tukisi lippukuntiaan.

Aluetyö Aluetyöhön liittyviä piirin tehtäviä ovat • seurata lippukuntien toimintaa sekä vastata lippukunnille tarjottavasta tuesta • vastata, että piirin toiminta-alueella partiotoiminnan tarjonta on riittävää alueen nuorten määrään nähden • tuntea lippukuntiensa tilanteet ja tarpeet. Aluetoiminnanalan tehtävistä vastaa alueryhmä, jonka alaisuudessa toimivat alue- ja lippukuntajaostot. Ryhmä kerää informaatio-

ta lippukuntien tilasta ja tarpeista • järjestää vuorollaan tai sopimukalueohjaajien kautta. Tehtäväänsä sen mukaan valtakunnallisia partioryhmä toteuttaa muun muassa jär- tapahtumia jestämällä jaostojensa kautta lippu- • edistää Suomen Partiolaisten toikuntien johtajistolle suunnattuja minnallisia kampanjoita ja teemoja tapahtumia ja alueohjaajakoulutuk- toiminta-alueellaan. Ohjelmaan liittyvien tehtävien sia. Tärkeänä välineenä yhteydenpidossa lippukuntiin toimivat alueja- hoitamisesta vastaa ohjelmaryhmä, osto ja alueohjaajat. Lippukuntien jonka alaisuudessa toimii viisi ikätukitoiminnot sekä uusien lippu- kausijaostoa (sudenpennut, seikkaikuntien käynnistäminen koordi- lijat, tarpojat, samoajat ja vaeltajat) noidaan lippukuntajaoston kautta. sekä kahdeksan taitokoulutusjaosTällä hetkellä partiotoiminnan tar- toa (osaamisalueet: kisa-, huolto-, jonnan kasvattaminen on piirissä meripartio-, kv- ja aate-, retkeily-, erityisen huomion kohteena erilli- sisu- ja turvallisuustoiminta). Ryhmä toteuttaa tehtäväänsä jasen projektin alla Kasvu-hankkeen ostojen järjestämien tapahtumien puitteissa. kautta. Tapahtumat ovat ohjelmatapahtumia, koulutuksia ja partioOhjelma taitokilpailuja. Valtakunnallisista Partio-ohjelmaan liittyvät piirin ohjelmatapahtumista piirissä järjestehtävät ovat tetään säännöllisesti muun muassa • huolehtia siitä, että lippukunnis- SM-kisoja, joiden järjestämisestä sa pystytään toteuttamaan partio- sovitaan erikseen joidenkin lippuohjelmaa kuntien kanssa ja jotka piirissä kuu• järjestää, arvioida ja kehittää par- luvat projektitoiminnanalaan. Myös tiotoimintaan liittyviä ohjelmata- keskusjärjestön kampanjoita toteupahtumia ja koulutusjärjestelmässä tetaan usein projekteina, esimerkikpiirien tehtäväksi määriteltyä taito- si kehitysyhteistyöhankkeet ja Kaskoulutusta vu-hanke. 5


sto Leiritoimi

Koulutus Koulutukseen liittyvät piirin tehtävät ovat • järjestää, kehittää ja arvioida koulutusjärjestelmässä piirin vastuulle määritettyä koulutusta • kannustaa ja auttaa lippukuntia järjestämään niiden vastuulla olevaa koulutusta. Koulutukseen liittyvien piirin tehtävien hoitamisesta vastaa koulutusryhmä. Se järjestää vuosittain partiojohtajien peruskoulutusta, piiri- ja lippukuntatoimijakoulutusta ja koulutusvastaavakoulutusta sekä ohjaa Ko-Gi- ja ohjaajakoulutusten suorittamista.

Partiopiirin muodostavat lippukunnat. Partiopiirillä on iso joukko tehtäviä, joiden hoitamiseen tarvitaan lippukunnista iso joukko luottamus­ henkilöitä. 

Viestintä Viestintään liittyvät piirin tehtävät ovat • huolehtia piirin sisäisestä viestinto on suunnitelmallista ja asianmunästä • huolehtia piirin ulkoisesta viestin- kaisesti järjestettyä nästä ja julkisuuskuvasta yleisöön ja • järjestää tarjoamansa palvelut siten, että ne ovat kustannukseltaan sidosryhmiin päin • tiedottaa lippukunnille tarjoamis- lippukuntien kannalta kohtuullisia taan palveluista kuten tapahtumis- • edistää partiolaisten yhteisiä varainhankintakampanjoita. ta ja kursseista Piirin taloutta hoitaa ja suunnit• opastaa lippukuntia niiden omassa telee talousryhmä ja sen alaisuudesviestinnässä. Piirin viestinnän luottamusteh- sa toimivat kiinteistö- ja varainhantäviä hoidetaan viestintäryhmän kintajaostot. Tehtäväänsä ryhmä ja toimitusjaoston voimin. Sisäisen toteuttaa muun muassa järjestämälviestinnän kanavia ovat muun mu- lä talous-, varainhankinta- ja järjesassa piirilehti Repolainen, internet- tötoiminnan koulutustapahtumia sivut, lippukuntaposti, sosiaalinen sekä tukemalla projektien, kampanmedia ja sähköpostilistat. Ulkoista joiden ja tapahtumien taloussuuntiedotusta toteutetaan pääasiassa nittelun- ja seurannan toteuttamissuurtapahtumiin ja kampanjoihin ta. Ryhmä varmistaa strategisten liittyvin tiedottein. Viestintäryhmä tavoitteiden toteutumisen piirin tajärjestää myös monipuolista vies- loudenpidon ja resurssien suuntaamisen osalta. tintäkoulutusta.

• puolustaa ja edistää partiotoimintaa ja valvoa sen etua piirin toiminta-alueella • vaikuttaa siihen, että piirin lippukunnilla on partiotoimintaan sopivat toimitilat sekä riittävästi retkeily- ja leirimaastoja kohtuullisen lähellä lippukunnan kotipaikkaa • edistää toiminta-alueensa partiotoiminnan historian ja perinteiden tallentamista • ylläpitää, arvioida ja kehittää kiitos- ja kannustinjärjestelmää • arvioida ja kehittää omaa toimintaansa (strategia) • osallistua keskusjärjestön toimintaan ja pitää yhteyttä toisiin piireihin • tukea luottamushenkilöiden onnistumista pesteissään • ylläpitää piirin toimistoa niin, että siellä voidaan tuottaa palveluita lippukunnille, piirin luottamushenHallinto ja toimisto Talous kilöille, partiolaisille ja partion ulkoTalouteen liittyvät piirin tehtävät Hallintoon ja toimistoon liittyvät puolisille tahoille. ovat piirin tehtävät ovat Piirin hallinto- ja toimistotehtä• tukea lippukuntien hallintoa, talo- • huolehtia, että piirin hallinto on vistä vastaavat piirihallitus ja Parudenhoitoa ja varainhankintaa suunnitelmallista ja asianmukaises- tiotoimisto. • huolehtia, että piirin taloudenhoi- ti järjestettyä 6


Miten piiri pyörii? Piirillä on hallintoon ja toimistoon liittyviä tehtäviä kymmenkunta. Kysyimme piirin varajohtaja Mari Kousalta, miten hommat Lounais-Suomen Partiopiirissä hoituvat. Mitkä edellä mainituista tehtävistä Lounais-Suomen Partiopiirillä on erityisen hyvin hanskassa?

Piirimme hallinto on suunnitelmallista ja sitä kehitetään ja arvioidaan mielestäni kattavasti. Välillä jopa tuntuu, että suunnitellaan liikaa ja suunnitteluun käytetty työ on toteutuksesta pois. Lippukuntien ohjaavaa roolia suunnittelussa yritetään koko ajan lisätä. Mitkä tehtävistä vaatisivat enemmän toimenpiteitä?

Haastavimmaksi koen edunvalvonnan. Tuntuu, että päätöksiä tehdään puoluesidonnaisesti monella saralla ja niihin on hankala päästä vaikuttamaan. Piiri ei myöskään tiedä kaikkien kuntien ja alueiden kaikkia tukimahdollisuuksia, jolloin tukien hakeminen jää paikallisten lippukutien vastuulle. Lippukuntia kannustetaan kuitenkin olemaan aktiivisia ja edunvalvontaa pyritään kehittämään kattavammaksi.

Piirin varajohtajan mielestä L-SP:ssä piirihallinnon tehtävistä pystytään huolehtimaan hyvin, vaikka aina on tietenkin varaa parantaa.

Miten varmistetaan, että kaikki tehtävät tulevat hoidetuiksi?

Rekrytoidaan piirin loistavaan luottisjoukkoon kaikkiin pesteihin tarpeeksi väkeä. Pyritään siihen, että lippukunnat ymmärtävät, että lippukuntien jäsenistä täytyisi löytää tyyppejä myös piirin tehtäviin. Luottikset ja toimihenkilöt tekevät tiivistä yhteistyötä. Kaikille tehtäville on organisaatiossa määritelty tekijä, mutta kaikkia tehtäviä ei tällä hetkellä ole hoitamassa riittävästi väkeä. Kerro esimerkein tarkemmin, miten jotakin edellä mainittua piirin tehtävää hoidetaan?

No otetaan esimerkiksi vaikka kiitos- ja kannustinjärjestelmä. Lounais-Suomen Partiopiirissä on perinteisesti ollut vahva

ansiomerkkijärjestelmä. Nyt sen rinnalle on kehitetty tunnustuspalkinnot, joita voidaan hakea ansioituneille johtajille. Lisäksi piiri myöntää apurahoja muun muassa erilaisiin koulutustarpeisiin. Toinen esimerkki on luottamushenkilöiden tukeminen. LounaisSuomen Partiopiirissä luottamushenkilöasioille on oma ”ministeri” eli piirihallituksessa on yksi jäsen, jonka tehtävänä on yhdessä luottisryhmän ja toimihenkilöiden kanssa tukea luottamushenkilöitä pesteissään. 7


sto Leiritoimi

Piirin jaostoilta tukea lippukuntiin Teksti: Mari Kousa, Porin Tulitikut ja Maikki Laukkanen, Raision KilliNallit Kuvat: Mari Kousa

Lippukuntapäivän 2011 messuilla piirin eri jaostot ja ryhmät esittäytyivät lippukunnille ja toivat esille, mitä kaikkea piirissä voikaan tehdä. Vierailijoille tarjottiin auliisti tietoa myös siitä, että jaostoihin mahtuu mukaan uusia tekijöitä. Jaostolaisilta kysyttiin • miksi olet juuri tässä jaostossa • mikä on parasta jaostossanne • mitä jaostonne tarjoaa lippukunnille.

Karkki, Miikka ja Kalle, tarpojajaosto

Tiiina Tähtikari, huoltojaosto

Tää on paras jaosto. Mut värvättiin just tähän. Tää on kovin kaikista! Tarpojille on tarjolla paras ohjelma ja huiput materiaalit. Monipuoliset uudet ideat. Materiaalitukea ja tapahtumia, elämyksiä ja kokemuksia.

Muonituksessa on parhaat bileet. Jaostossamme parasta on jaoston henki ja saumaton yhteistyö. Tarjoamme lippukunnille makuelämyksiä, henkistä ja fyysistä tukea muonitukseen, uusia kokemuksia ruuan ympärillä, muonituskurssin, erityisruokavalioiltoja, hygieniapassisuoritusmahdollisuuden ja erilaista koulutusta muonittamisesta.

Iisa ja Sari, kilpailujaosto

Pia Aalto, samoajajaosto Samoajilla on lippukuntatasolla vähän toimintaa. Haluan tukea lippukuntia. Parasta jaostossamme on kivat tyypit. Monipuolisia tapahtumia ja tukea. Kannattaa tutustua Samoajajaoston menuun, sieltä saat lisätietoa!

8

Entinen jaoston jäsen rekrytoi minut tähän jaostoon. Tuttu innosti. Jaostossa on kivaa ja kisat on vaan kerrassaan huippuja. Jaosto pystyy vaikuttamaan siihen, että lapset ja nuoret saavat monipuolista ja laadukasta ohjelmaa. Kisavinkkejä, koulutusta ja tukea kisojen järjestäjille, maastopäivän, jossa voi tutustua kisoihin kisailematta itse. Mahdollisuuden osallistua kisajaostoon, uusia jäseniä kaivataan!


Piirin talousluvut kertovat aktiivisuudesta Teksti: Heli Sirkesalo, Piikkiön Tammipartio, piirin talousryhmä

Talouden tunnusluvut menneeltä vuodelta ovat tarkka dokumentti toteutuneesta toiminnasta. Numerot kertovat, mihin olemme menossa ja auttavat tekemään oikeita ratkaisuja tuleville vuosille. Lounais-Suomen Partiopiiri ulottuu Paraisilta Noormarkkuun ja Naantalista Somerolle. Maantieteellisesti laaja piirimme on jäsenmäärältään Suomen suurin. Vuoden 2011 lopulla piirissä oli yhteensä 10 336 jäsenmaksunsa maksanutta partiolaista, laskutettuja jäseniä oli 12 569.

Piirin tulojen jakauma 2011 Muut varsinaisen toiminnan tuotot 4 % Muu varain­ hankinta 6 %

Tulot ja menot Jäsenmaksusta puhuttaessa painotetaan usein partiovakuutuksen voimassaolon ja jäsenmaksun maksamisen yhteyttä. Yksittäisen partiolaisen vakuutusturvan lisäksi jäsenmaksutuotot muodostavat yhdessä valtionavun kanssa piirimme talouden perustan. Säännöllisiä tuottoja syntyy myös adventtikalenterien myynnistä, osallistumismaksuista, avustuksista ja muusta varainhankinnasta. Merkittävä osa tuloista on osallistumismaksujen lailla sellaista tuloa, jota vastaavat kulut ovat jo etukäteen tiedossa. Varoja tarvitaan tapahtumien järjestämisen lisäksi piiritoimistojen palvelujen ylläpitoon. Henkilöstökulut, luottamushenkilöorganisaatio ja matkakulut liittyvät suoraan piirin palvelutehtävään. Kuluja muodostavat myös muun muassa kopiokoneet, puhelimet, nettiyhteydet, sähkö, postimaksut, tilavuokrat, vakuutukset, polttoaine ja jätehuolto, eli kaikkea arkeen kuuluvaa välttämätöntä, jota ei heti tule edes ajatelleeksi. Piirin tilaisuuksien kulut muodostuvat tapahtuman keston, luonteen ja sijainnin mukaan.

Adventti­ kalenterit 25 %

Jäsen­ maksut 21 % Valtion­ apu 20 %

Vakaa talous, laadukas toiminta Piirin talousasioiden seuranta on tasapainon, ennakoitavuuden ja hyvän jatkuvuuden tavoittelemista. Johtoajatuksena on turvata kattavat edellytykset laadukkaalle, vetovoimaiselle partiotoiminnalle koko Lounais-Suomen Partiopiirin alueella. Taloudenpito partiopiirissä on lakisääteisten velvoitteiden täyttämistä, päivittäisiä rutiineja, kiirepiikkejä ja kokonaisuuden arvioimista. Kaikki tämä yhdessä on laadukkaan partiotoiminnan jatkuvuuden turvaamista alueellamme. Toiminnan jatkuva kehittäminen kuuluu myös vastuulliseen taloudenpitoon.

Osallistumis­ maksut 12 %

Lahjoitukset ja avustukset 12 %

Piirin menojen rakenne 2011 Poistot 0 % Adventtikalenterit 15 %

Muut kulut 12 %

Vuokrat 9 %

Henkilöstö­ kulut 36 % Tapahtumien matkat, majoitus ja ruoka 14 %

Kiinteistöjen ja kaluston käyttö- ja ylläpitokulut 4 % Materiaalit ja painotuotteet 9 %

Ajan ilmiöitä ja huomisen näkymiä Ympäröivän yhteiskunnan ilmiöt ja suhdanteet heijastuvat myös partioon ja näkyvät muun muassa ikäluokkien koossa, osallistumisaktiivisuudessa sekä kilpailussa nuorten vapaa-ajasta. Piirin talousseurannan tarkoituksena on pyrkiä varmistamaan ennalta, ettei varsinaiseen toimintaan tarkoitettua energiaa tai varoja jouduta suuntaamaan miinukselle painuneiden tilien paikkaamiseen. Hintojen nousu, suhdannevaihtelut, tukisummat, jäsenmäärän muutokset ja muut epävarmuustekijät on otettava huomioon. 9


sto Leiritoimi

Lounais-Suomen Partiopiiri ry

Varautuminen on vastuullisuutta Lähitulevaisuutta voidaan ennakoida yhdistämällä tietoa tilinpäätöksistä, toimintaselosteista ja tämänhetkisestä tilanteesta. Aina jää kuitenkin tilaa myös yllätyksille, niin iloisille kuin päänvaivaa aiheuttavillekin. Kullanarvoinen taito on osata poimia saatavilla olevista tiedoista olennaiset signaalit. Mikä tällä hetkellä ennakoi jotain suurempaa muutosta muutaman vuoden kuluttua? Millaisten hankkeiden tulisi olla ykkössijalla, jotta partiotoiminnan laatu voisi parantua ja jäsenmäärä kasvaa? Millaiset asiat eivät enää vastaa tarkoitustaan ja miten niitä pitäisi muuttaa? Talouden osalta ennakoiminen korostuu erityisesti investointien suunnittelussa. Kaikkea kivaa ei voi hankkia eikä jokaista hyvää ja kannatettavaa ideaa voi toteuttaa saman tien. Paras keino tehdä oikeita valintoja on katsoa ympärille tuorein silmin ja kuulla lippukuntien ja piirin luottamushenkilöiden asiantuntemusta. Oikeiden valintojen tekeminen varmistaa innostavan ja uusia jäseniä kiinnostavan partioarjen.

Tuloslaskelma Varsinainen toiminta Tuotot Henkilöstökulut Poistot Muut kulut Kulut yhteensä Tuotto-/kulujäämä

106 123 −224 889 0 −593 947 −818 836 −712 713

122 510 −233 321 −6 076 −548 186 −787 582 −665 072

Varainhankinta Tuotot Kulut Tuotto-/kulujäämä

669 528 −122 485 −165 669

598 202 −81 871 −148 742

Sijoitus- ja rahoitustoiminta Tuotot Kulut Tuotto-/kulujäämä Omatoiminen tuotto-/kulujäämä

828 112 −205 −144 −165 046 −148 774 −165 046 −148 774

Yleisavustukset

156 648

154 261

Tilikauden tulos

−8 398

5 486

Tilikauden yli-/alijäämä

−8 398

5 486

misaktiivisuus ja motivaatio pysyvät korkealla, kun maantiede, keli Teknologia säästää aikaa tai kuljetusten järjestäminen eivät ja rahaa turhaan rajoita toimintaa. EtäkokoParas partiokokous on sellainen, ukset helpottavat myös matkakulujossa asiat etenevät selkeästi ja kai- jen pitämistä kurissa. kille jää innostuneen virkistynyt olo. Aina ei kuitenkaan ole tarkoituksen- Talouskoulutus tukee mukaista ajella pitkiä matkoja edeslippukunnan johtoa takaisin parin tunnin kokousta varten. Teknologia lisää tasa-arvoa eri Lippukunnan varsinaisen toiminpuolilla piiriä, ja usein sen ulkopuo- nan pyörittämiseen jää enemmän lellakin, asuvien luottisten mah- aikaa, kun tilit ja taseet ovat asiandollisuuksiin osallistua kokouksiin. mukaisesti kunnossa. TalouskouEtäkokoukset ovat jo partioarkea, lutuksen jälkeen monet osallistujat vaikka partiotoimistojen kokousti- ovat huomanneet, että lippukunlat ovatkin edelleen ahkerassa käy- nan kirjanpidon hallitseminen on tössä. Webex-etäneuvottelulaitteet mainettaan helpompaa. Koulutukovat lunastaneet paikkansa ja ovat sen kestohitti on varmasti jatkosahkerassa käytössä piirin jaostojen sakin ”Rekisteröidyn yhdistyksen ja projektiorganisaatioiden yhtey- vastuut ja velvoitteet”, mutta joka denpidossa. Kokousten osallistu- vuosi otetaan mukaan myös toivea10

2011 2010

iheita ja ajankohtaisia asioita. Vakuutukset ovat viime vuosina kiinnostaneet kovasti, samoin hyvän yhteistyön pelisäännöt sidosryhmien ja taustayhteisöjen kesken. Talousryhmä ottaa mielellään vastaan toivomuksia tulevien koulutusten teemoiksi. Piirin taloussihteeriltä saa koulutusten välilläkin talouteen liittyviä käytännön neuvoja, oli kyse sitten lippukunnan hallinnosta tai varainhankinnan ideoinnista.

Kiitos kalenteriketuille Adventtikalenteri on yli kuudenkymmenen vuoden ajan ollut partiolaisten merkittävin vuosittainen varainhankintakeino. Piirimme myyntitavoitteeseen päästiin vuonna 2011 hienosti, vaikka kalenterimarkkinoilla on vuosi vuodelta enemmän kilpailua ja tar-


Lounais-Suomen Partiopiiri ry

Tase

31.12.2011 31.12.2010

Vastaavaa Pysyvät vastaavat Aineettomat hyödykkeet Muut pitkävaikutteiset menot Aineettomat hyödykkeet yhteensä Aineelliset hyödykkeet Koneet ja kalusto Aineelliset hyödykkeet yhteensä Sijoitukset Muut osakkeet ja osuudet Sijoitukset yhteensä Pysyvät vastaavat yhteensä Vaihtuvat vastaavat Vaihto-omaisuus Muu vaihto-omaisuus Vaihto-omaisuus yhteensä Saamiset Lyhytaikaiset Myyntisaamiset Muut saamiset Lyhytaikaiset saamiset yhteensä Saamiset yhteensä Rahat ja pankkisaamiset Vaihtuvat vastaaavat yhteensä Vastaavaa yhteensä

47 47

47 47

44 559 44 559

18 228 18 228

100 100 44 706

100 100 18 375

21 004 21 004

19 845 19 845

41 420 18 014 59 433 59 433 244 144 324 582 369 287

70 407 1 107 71 514 71 514 254 668 346 027 364 402

Vastattavaa Oma pääoma Sidotut rahastot Muut sidotut rahastot Sidotut rahastot yhteensä Muut rahastot Muut rahastot Muut rahastot yhteensä Edellisten tilikausien yli-/alijäämä Tilikauden yli-/alijäämä Oma pääoma yhteensä

0 0

84 215 84 215

220 146 220 146 71 276 - 8 398 283 024

135 930 135 930 65 790 5 486 291 422

Vieras pääoma Lyhytaikainen Ostovelat Muut velat Siirtovelat Lyhytaikaiset velat yhteensä Vieras pääoma yhteensä Vastattavaa yhteensä

44 484 3 203 38 576 86 264 86 264 369 287

24 285 2 088 46 608 72 981 72 981 364 402

jontaa. Piirissämme myytiin vuonna 2011 yhteensä 45 751 kalenteria, joista alueemme lippukunnat saivat käyttöönsä yhteensä lähes 110 000 euroa. Partiolaisten adventtikalenterin valttikorttina on koko partiobrändi. Kun ostaa partiokalenterin, ostaa samalla pienen palan partiota, sen arvopohjaa ja tavoitteita. Lippukuntien kalenterikettuja on jälleen syytä kiittää lämpimästi tehdystä työstä. Lippukuntien myyntituloksia vertailtaessa on havaittu, että poikkeuksellisen hyviä tuloksia syntyy, kun lippukunnalla on jokin selkeä kohde, johon rahaa kerätään. Konkreettinen yhteinen tavoite antaa motivaatiota syksyn pimeimpään aikaan tapahtuvaan kalenterimyyntiin. Adventtikalenterien myynti on tuttu, toimiva ja kannattava varainhankintatapa lippukunnille. Kalenterikampanjan tavoitteena on myynnin lisäksi tarjota mahdollisuuksia oppimiseen, vastuunottoon ja onnistumisen kokemuksiin partiomaisesti, yhdessä tekemällä.

Kontakteja, kohtaamisia ja kasvua Vuoden 2011 kalenterikampanjaa suunniteltaessa nousi jälleen esille aiempina vuosina saatu palaute partiolaisten näkymättömyydestä parhaimpaan kalenterimyyntiaikaan. Esimerkiksi paraatipäivänä keväällä partiolaisia näkyy kaduilla vilisemällä, muuta ei juuri muulloin. Syksyllä 2011 testattiin pienimuotoisesti ajatusta yhteisestä myyntistartista sellaisessa paikassa, jossa kohdataan mahdollisimman paljon ihmisiä jouluostosvilinässä. Ajatusta kehitellään parhaillaan edelleen ja tulevana syksynä on tarkoitus saada mahdollisimman laaja osanotto sekä näkyvyys kalenterikampanjan yhteiselle startille - ja samalla tietysti koko partiotoiminnalle!

11


2 Napakettu Unohtumaton talvileiri Teksti ja kuvat: Napaketun tiedotus

Napakettu oli LounaisSuomen partiopiirin ensimmäinen talvileiri, jolle osallistui noin 400 partiolaista 79 lippukunnasta. Leiri järjestettiin Raasissa 24.–27.2.2011. Napakettu oli lupaustensa mukaisesti luminen ja unohtumaton elämys. ”Rakas leiripäiväkirja, Keskiviikkona 23.2. klo 19.45 Rakennusleirillä vilskettä Taivaalla loistaa Orion kilpaa muiden tähtikuvioiden kanssa. Tähtien loisteessa Napakettu rakentuu edelleen vielä reilun tunnin verran, jolloin pidetään epäviralliset leirin avajaiset. Tänään aamupäivällä ensimmäiset saapuivat rakentamaan leiriä. Sen jälkeen leiriä on pystytetty liki neljänkymmenen hengen voimin. Leirille on noussut niin ruokailupöydät ja kaffila Lagopus sekä luonnollisesti ohjelman toimipisteet leiriporttia unhoittamatta.

Torstaina 24.2. klo 15.25 Leiriläiset saapuvat

Napaketun rakennusleiri huipentui keskiviikkona, jolloin viimeisteltiin ruokapöydät, kahvila, ohjelmapaikat ja leirialue.

puolensa ja elohopea nousi rivakasti aamun aikana. Auringon paiste kuitenkin kalpeni leiriläisten kasvoilla näkyvien ilmeiden rinnalla, joissa näkyi iloinen tekemisen meininki. Teltta toisensa perään on noussut harjakorkeuteen. Lyhyen gallupin perusteella leiriltä odotetaan ”oikeaa” talvileireilyä lämpimine talvitelttoineen sekä yhdessä tekemistä. Odotukset leiriohjelman suhteen ovat korkealla, sillä ennakkoon kerrottujen tietojen perusteella se on kuulostanut mielenkiintoiselta ja jännittävältä.

Rakennusleiriväen kömpiessä ulos makuupusseistaan elohopea näytti miinus 24 astetta. Kirpeä pakkanen ei ole kuitenkaan hidastanut leirin valmisteluita eikä se pelottanut lei- klo 21.11 riläisiäkään, vaan Raasin tiet täyt- Retu zumbaa tyivät pian yhdeksän jälkeen autois- Kun kello lähestyi iltakahdeksaa, ta. Aurinko on näyttänyt lämpimän leirissä saattoi aistia odottavan tun12

nelman. Teltat on saatu pystyyn, leiriportit ja muut rakennelmat valmiiksi, enää puuttui se virallinen alku leirille. Avajaiset olivat alkamassa ja leiriläisten jono kiemurteli kohti ohjelma-aluetta. Avajaisia vietettiin kivikautisissa tunnelmissa. Leirin johto oli teeman mukaisesti pukeutunut Flintstones-hahmoiksi, joten lavalla nähtiin Retu, Vilma ja Tahvo. Ohjelmassa oli paljon laulua ja tanssia, jotta pakkasesta huolimatta leiriläisten varpaat eivät palelisi. Soila Kotirannan tekemän leirilaulun sanoihin on kuitenkin moni meistä joutunut tänään samaistumaan: ”Varpaat jäässä, väiski päässä.” Leirihuuto ja alaleirien omat huudot raikuivat pitkin öistä met-


Leiri alkoi kirpeän kylmissä mutta auvoisen aurinkoisissa tunnelmissa.

Napaketulla ei päässyt ainakaan laihtumaan. Ruoka oli erinomaista ja sitä oli tarjolla riittävästi, joku ehkä sanoisi että jopa ylenpalttisesti.

sää. Tähtitaivaan alla ja nuotion loisteessa oli leiriläisten hyvä jatkaa matkaa iltapalan kautta kohti omia telttoja. Kipinämikkojen tärkeä työ on kohta alkamassa, jotta kaikki saavat aamulla herätä lämpimästä teltasta uuteen leiripäivään. ”Saavu laulamaan iltaan tummuvaan, nuotion loisteeseen, joukkoon ystävien.”

Perjantaina 25.2. klo 14.45 Ohjelmalaaksossa tapahtuu Keskiaikainen aamu alkoi hieman pienemmissä pakkaslukemissa kuin eilen, mutta kiusaksi saatiin ikävä viima. Aamupala oli kevennetty versio puurosta ja kiisselistä, koska puurokeitin sanoi sopimuksen irti. No, tästä pienestä vastoinkäymisestä huolimatta päivä käynnistyi ohjelmalaaksoissa. Lumilaaksossa lei-

riläiset ovat päässeet testaamaan tietämystään karttamerkeistä ja ilmansuunnista. Entä kuinka moni muu kuin Napaketun leiriläiset on päässyt talviolosuhteissa kokkaamaan trangialla suklaamoussea ja sipsejä? Varpaat ovat pysyneet lämpiminä lakanalentopalloa pelaamalla ja ramboradalla esteiden joukossa oli muun muassa autonrenkaita ja tukkeja. Kädentaidot punnittiin jousipyssytyömaalla. Toinen ohjelmalaakso on jäälaakso, mutta siitä kerron lisää huomenna! Tällä hetkellä leiri on melko tyhjä asukkaiden seikkaillessa haikin ensimmäisellä osalla leirialueen lähiympäristössä. Illalla on vielä luvassa markkinatunnelmaa päivän aikakauden mukaisesti.

klo 22.34 Aikavääristymiä keskiaikaisilla markkinoilla – traktori hävisi leiriläisille Pimeyden keskelle on syttynyt markkinaroihuja. Napakettumaan kansalaiset sukeltavat markkinahumuun. Ja mitäpä viihdykettä markkinoilta ei löytyisi? Paitsi mestauksia, ne hoideltiin jo aiemmin vaeltajaohjelmassa. Ennustajaeukkonen tuo oivallista näkökulmaa tulevaisuuden tutkailuun. Erään ennustuksen mukaan kesällä Saturnuksen asema tarkoittaa sitä, että ei tule sadepäivinäkään tylsää ja syksyllä pitää seuraaman sadeasuun pukeutunutta kumisaapasjalkaista henkilöä... Keskiajassa löytyy myös tuoksuja sieltä, mistä löytyy ihmisiä. Näillä markkinoilla 13


Perjantai-iltana tuuli yltyi lähes myrskylukemiin, mutta se ei leiritunnelmaa latistanut.

tuoksuina leijuu muun muassa silli, koivu, pippuri ja terva. Alueella kiertelee akka kasseineen ja kasseja sopii tunnustella ja niissä olevia esineitä tunnistella. Aasi pakenee häntäänsä yleisön osallistuessa ja aasin vaihtuessa. Tukkien päällä taiteilevat kaksintaistelijat. Loppuillasta kaikki koottiin yhteen alaleirien välisiin köydenvetoihin ja kun mikään ei tuntunut riittävän, ilmestyi tulevaisuudesta traktori - tuo monta heppaa yhdessä kuoressa omaava metelöivä kapistus. Vaan kansahan näytti tuolle outoudelle ja traktori lähti hävinneenä takaisin omaan aikakauteensa. Todellinen häviäjä tässä tarinassa taitaa olla köysi, kisailun heikoin lenkki. Moisen ponnistelun jälkeen tekee sian selkämys ja kasvishöyste hedelmäsalaatteineen kauppansa. Ah ja nam!

14

Sudenpennut, seikkailijat ja sisu-partiolaiset pääsivät nautiskelemaan Napakettu-elämyksestä lauantaina.

Lauantaina 26.2. klo 13.52 Napanapa­napa­napa­napa­ napa­napa­napa­KETTU! Kun kissa on poissa, hyppivät hiiret pöydillä. Vakioleiri lähti aamulla haikille ja sillä aikaa tantereen ovat vallanneet 500 napakettupäiväläistä sudenpentua, seikkailijaa ja sisupartiolaista johtajineen. Simo Suksi, Katja Kelkka ja Paula Pulkka ovat löytäneet kadonneet talviurheiluvälineensä näiden innokkaiden partiolaisten ja Napakettu-twistin avulla. Uskolliset liittolaiset seuraavat kukin suosikkiaan talvi-iloittelun poluilla. Heittoköydellä kalastellaan jäältä aarrelaatikkoa ja sisältö on varmasti vaivan arvoinen, ainakin Saviseudun Peurojen Pöllöt ja Kotkat ovat tyytyväisiä kalastamaansa saaliiseen! Omatoimiset odottelijat hyödyntävät vanhempien Napakettuilijoiden tekemää onkaloiden

ja salakäytävien puhkomaa lumilinnaa. Toinen vaivaa vaativa löytö, mutta varmasti myös sen arvoinen, on olympialaisareena jäällä. Eikä vähiten iloa anna jäällä päät pyörälle saattava napakelkka, voi vauhdin riemua! Ja hei, hyvä ruoka, vielä parempi mieli, vatsa täynnä kohti uusia huipentumia. Taas mennään!

klo 22.46 Paluu tulevaisuuteen Suuri, siis SUURI, iltanuotio oli kuullut ”valaise ja lämmitä meitä” hokeman. Nuotion loimu lämmitti myös leiriläisten äänijänteet ja nivelet laululeikkeihin. Pieni lintunen ei pelkästään matkaillut maailmalla vaan sotkeutui myös Lontoon metroverkostoon. Lintusen olisi pitänyt kiertää Napaketun haikilla, jotta kartta olisi tullut tutuksi. Aikamatkalla lintunen vaihtui bile- ja avaruussuteen. Susien laululeikit veivät hitaamman ja kömpelömmän lei-


Paavo Kaija ja Jaana ”Lulu” Eronen johtivat Napakettua sopivan särmällä otteella.

riläisen (lue: aikuisen) pahemman kerran solmuun, mutta onneksi yön hämärä antoi mukavasti suojaa. Lämppärin esittäessä syksyn säveliään menneiltä vuosilta illan kohokohta, pääesiintyjä, odotteli jo vuoroaan backstagella kuumeisesti huiveja kiristellen. Yleisön joukossa kuului kohahdus, lavan reunalla vilahti sifonkihuivi, yleisö kirkui ja kauan odotettu Nipa ”Lasse” Neumann saapui estradille. Kitaran ensimmäiset sävelet toivat yleisön huulille Autiotalon sanat, mutta totuttuun suomalaiseen tapaan hitaasti mukaan lähtevä yleisö pääsi kunnolla mukaan vasta kertosäkeen kajahtaessa. Hurjista suosionosoituksista huolimatta encorea ei saatu, vaan yleisö johdateltiin musiikin ja kuvien kera takaisin teltoille. Enää jää kysymykseksi, mihin asti mennään päättäjäisissä. Kauramies – you’re busted.

Leirin päätöspäivä huipentui leiriolympialaisiin, joissa päästiin muun ­muassa kisaamaan leirihuudon huutamisessa.

Sunnuntaina 27.2. klo 11.02 Jos enosi sisko ei ole tätisi, niin kuka hän on? Nyt juuri on leirissä menossa leirin päättäjäisrieha eli leiriolympialaiset. Haikkivartioittain kisaamme keskenämme kahdeksalla eri rastilla. Ken on meistä kaikkein kaunein, ken on kaikkein herttaisin? Tosin näissä kisoissa pärjää myös kovalla äänellä. Tämän hetken tietojen valossa kovaäänisin leirihuuto kajahti johtavalta vartiolta 126 desibelin voimalla. Tulitikku lentää istualtaan sylkäistynä hieman vajaat kaksi metriä. Rapukävely sujuu toisilta ketterämmin kuin toisilta. Millaistahan on kettukävely? Halon lassoaminen kuulostaa helpommalta kuin onkaan, käykääpä itse kokeilemassa! ”Ryhmähiihto” kahdella pattingilla näyttää olevan hallussa suurimmalla osalla: yy, kaa, yy, kaa, yy, kaa… ei ongelmia. Desilitra vettä

yhdestä halosta tehdyllä nuotiolla kiehahtaa noin vartin kuluessa halon saamisesta työstettäväksi. Vaan eiköhän vielä löydy jykevämpikin suoritus. Tuloksia jännitetään!

klo 13.52 Napakettu kiittää ja poistuu Raasista Teltat pakkautuvat parhaillaan takaisin pusseihin ja kaminoista viedään viimeisiä tuhkia pois - leiri on päättymässä ja kotimatka alkamassa. Leiri onnistui hyvin ja kiitos siitä kuuluu iloisille ja reippaille leiriläisille sekä leirin tekijöille. Ilman teitä leiristä ei olisi tullut mitään. ­KIITOS! Nähdään seuraavalla kerralla.”

15


O RE B M A J

E

3 Jamboree

Simply Scouting – kokemuksia maailmanjamboreelta Teksti: Roosa Tiusanen, Kaarinan Sädetytöt

12 päivää, 39 000 ihmistä, 150 kansallisuutta, satoja ohjelmapisteitä, tuhansia sadepisaroita, täysin uudenlaisia leirikokemuksia, kulttuureja, kieliä, partioaktiviteetteja. Ruotsin Simply Scouting -maailmanjamboree oli todellinen elämys!

Lipputangot Jamboreen pääkadulla. Kuva: Roosa Tiusanen.

16

Suomesta jamboreelle lähti lähes 1500 partiolaista, Lounais-Suomen Partiopiiristä 364 eli enemmän kuin mistään muusta piiristä! Jamboreelle leiriläisiksi pääsivät vuosina 1993–97 syntyneet partiolaiset ja sitä vanhemmat niin sanotuiksi IST:eiksi (International Service Team) eli työtehtäviin esimerkiksi eri ohjelmapisteisiin. Leiriläisten ohjelmana oli 5 virallista aktiviteettilaaksoa, joiden lisäksi oli tarjolla kymmeniä spontaaneja aktiviteetteja, joihin saattoi omatoimisesti osallistua vapaaajalla. Vaikka koko Jamboree oli jo sinänsä yhtä suurta kulttuurikarnevaalia, järjestettiin leirillä myös Cultural Festival Day, jolloin kaikki osallistujamaat saivat esitellä omaa kulttuuriaan. Monet maat olivat valmistautuneet tähän tekemällä tai tuomalla kotoa asti oman maan perinteistä ruokaa, jotkut opettivat leikkejä, jotkut tarjosivat hierontaa. Kaikkialla sai kierrellä ja jokaisella askeleella näki uusia piirteitä erilaisista kulttuureista ja sai varmasti maistaa jotakin uutta.


Leirille asettautumista. Kuva: Akseli Silfver.

Leiriohjelmaan kuului neljä kaikille yhteistä suurohjelmaa: avajaiset, lighthouse celebration (eräänlainen uskontotapahtuma), mid-event ja päättäjäiset. Sen lisäksi leiriläisillä ja IST:eillä oli mahdollisuus osallistua moniin muihin ohjelmiin tai vain kierrellä suurella keskusalueella, jossa jokainen maa piti omaa ”päämajaansa”, joihin sai poiketa tutustumaan. Leirin aikana järjestettiin myös camp-in-

camp -tapahtuma, mikä tarkoittaa sitä, että leirilippukunta tekee vuorokauden mittaisen retken varsinaisen leirialueen ulkopuolelle jollekin lähellä meneillään olevalle paikalliselle partioleirille. Jamboree oli täynnä ohjelmaa. Päättäjäisohjelma Final Countdownin ja Ruotsin kuninkaan kera ei todella pääse heti unohtumaan. Parasta siis alkaa heti säästää Japanin jamboreeta varten.

Avajaiset. Kuva: Akseli Silfver.

17


B JAM

O REE

Palvelutehtävä kulttuurien kohtaamispaikassa Teksti: Elina Kivilä, Kaarinan Sädetytöt

Ensimmäisellä maailmanjamboreellaan kolmen sädetytön ryhmä, Anna, Elina ja Mari, pääsi työskentelemään palvelutehtävässä International Service Teamissa eri uskontojen ja kulttuurien kohtauspaikkaan, Faiths and Beliefs eli FaBalueelle. Pestimme alkoi jo ennen varsinaista leiriä. Pääsimme mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan protestanttien teltan ohjelmaa. Oli ihan huippua päästä myös suunnittelemaan eikä pelkästään toteuttamaan. Rinkabyn leirialueella FaBin teltat oli pystytetty piiriin, protestanttien teltta oli sikhien ja mormonien välissä. Muita naapureitamme olivat juutalaiset, muslimit, buddhalaiset, hindut, bahailaiset, ortodoksit, won buddhalaiset ja katolilaiset. Oli upeaa seurata eri uskontojen hyvää yhteistyötä. Sovittiin esimerkiksi, että muissa teltoissa pyritään olemaan hiljempaa silloin, kun jossain toisessa teltassa pidetään hartautta tai meditoidaan. Oli myös todella mielenkiintoista päästä tutustumaan eri uskontoihin. Osallistuimme esimerkiksi buddhalaisten aamumeditointiin ja juutalaisten juhliin. Prostestanttien telttaan tuli suomalaisten lisäksi töihin yksi unkarilainen ja viisi ranskalaista IST:iä. Lisäksi protestanttien FaB-alueeseen kuului Faiths and Beliefs zonen protestanttiteltan ISTit vauhdissa. Kuva: Karin Sundmark.

18

telttamme takana sijaitseva toinen toimme protestanttien kappelin tilaisuuri teltta, joka toimi kappelina. Pro- suuksissa sekä suuremmissa ohjelmistestanttien IST:eihin kuului lisäksi sa. Esimerkiksi Lighthouse Celebration viisi ruotsalaista nuorta, jotka muo- -pääareenashow’ssa Anna pääsi lavalle dostivat protestanttien tilaisuuksissa edustamaan protestantteja. esiintyvän bändin. FaB-kylä oli työympäristönä moTyötehtäviimme kuului teltan nikulttuurinen ja kansainvälinen. järjestely sekä esittely vierailijoille Ehkä juuri sen takia se oli myös toija avustaminen aktiviteeteissa. Tel- sinaan hyvin haasteellinen paikka. tassa esiteltiin ruotsalaisen piis- Ehdimme tutustua myös muuhun pa Martin Lönnebon kehittämä jamboreemeininkiin. Osallistuimrukoushelminauha, Pearls of Life. me jokaiseen suureen ohjelmaan Vierailijat saivat kirjoittaa helmien ja muutamaan IST:eille suunnatherättämiä ajatuksia ja kysymyksiä tuun aktiviteettiin. Pidimme erityierivärisille paperilapuille ja kiinnit- sesti ISTi:en omista avajaisista ja tää niitä teltan keskelle pystytet- päättäjäisistä. Osallistuimme myös tyyn koivuun. Helmien teemoista Suomen joukkueen järjestämiin tasai myös ottaa valokuvia ympäri paamisiin ja kiersimme ohjelmapisJamboreeta ja tuoda niitä esille va- teitä. Kävimme muun muassa seilokuvanäyttelyyn. Lisäksi teltassa näkiipeilemässä, näköalatornissa ja sai neuloa tilkkuja äiti Teresan tilk- riippumattokylässä. Myös aikuiskupeittoja varten. Monille meidän ten Spring-kylän esiintymislava ja täytyi opettaa neulomista alusta al- johtajakahvila tulivat tutuiksi. Takaen. Teltassa kävi paljon vieraita ja pasimme monia hauskoja partiolaitekemistä riitti jatkuvasti ja suu kui- sia eri maista. IST-pestimme oli hievui loputtomasta puhumisesta. no ja avartava kokemus. Tavallisten työpäivien lisäksi au-


Päättäjäiset. Kuva: Akseli Silfver.

Camp in camp Teksti: Kaisa Hakala, Kaarinan Sädetytöt

Camp in campille lähdettäessä ei vielä ollut juuri tietoa siitä, mihin ollaan menossa. Tiedossa oli, että majoittaudutaan jonkin ruotsalaisen, tai norjalaisen, lippukunnan leiriin yhdeksi yöksi, touhutaan leiriläisten kanssa päivä ja pidetään yhdessä kivaa. Päädyimme erään norjalaisen lippukunnan leirille, jossa meille jaettiiin ensin Camp in camp -merkit ja näytettiin teltta-alue. Iltapäivä kului

rattoisasti ympäriinsä kuljeskellen ja jotkut kävivät uimassa. Törmäsimme myös pieneen poikaan, joka oli levittänyt kaikki partiomerkkinsä laatikon päälle ja yritti swopata eli vaihtaa niitä vieraiden kanssa. Illalla pääsimme osallistumaan iltaohjelmaan yhdessä muiden samaan leiriin sijoitettujen camp in camp -leiriläisten kanssa. Ilta oli aivan mahtava. Leikimme norjalaisen vanhan lippukunnanjohtajan johdolla muun muassa laululeikkiä I’m singing in the rain. Kun leikit oli leikitty ja pienimmät leiriläiset passitettu nukkumaan, pääsimme vielä isompaan telttaan katselemaan erilaisia Norja-aiheisia videoita.

Hai-saappaiden (suomalaisten ehdoton ykkösjalkine) paraati kulki läpi Jampin keskikatujen. Kuva: Akseli Silfver.

19


LE IR IO HJE LMA

4 Leiriohjelma

The Culture 2011 Tall Ships Regatta – Purjehduskilpailu kulttuuripääkaupunkiin Teksti: Heini Ruohonen, Auran Tytöt Kuvat: Akseli Silfver, Kupittaan Henrikinpojat

Viisi päivää avomerta, auringonnousuja ja -laskuja, vaihtelevalla säällä sateesta aurinkoon. Viisi päivää ilman tuulta ja kunnollista kahvia. Todellinen kisa! Matka Klaipedaan taittui päivässä Turun kaupungin järjestämällä bussikyydillä 20. elokuuta. Ensin aamuyöllä Turusta Helsinkiin, laivalla yli Tallinnaan, ja sieltä eteenpäin Viron ja Latvian läpi Liettuan Klaipedaan. Bussimatkan aikana pysähdyimme hetkeksi Latviassa pienellä kummulla, joka kulkee nimellä Hill of Crosses. Se on paikka, jonne on jo tuhansien vuosien ajan tuotu ristejä. Vastavihityt tai muuten vain kiitolliset ihmiset tuovat sinne oman ristinsä, ehkä kirjoittavat siihen jotain ja upottavat maahan. Kummulla vallitsi pyhä, hil-

jainen tunnelma, ja sieltä oli hienoa jatkaa matkaa. Vastassa oli hyvin tuulinen ja yllättävän hiljainen satama, kun pääsimme perille SY Henrikalle. Seuraavana aamuna alukset siirtyivät lähtökäskyn saatuaan kauemmas satama-altaista odottamaan lähtölaukaisua. Keli oli todella tuulinen, vaikka tuuli olikin laantunut edellisestä päivästä, ja maininki oli sen mukainen. Pommitimme lähdössä muita suomalaisaluksia vesi-ilmapalloilla erinomaisin tuloksin. Kilpailun lähtölaukauksen jälkeen alkoi noin yhdeksänkymmenen tunnin mittainen avomeriosuus. Kova merenkäynti aiheutti pahoinvointia osalle miehistöstä, mutta muuten alku vaikutti erittäin lupaavalta. Reitti kulki Gotlannin länsipuolelta. Lähdön jälkeen päivät alkoivat melko nopeasti sulautua yhteen. Yhdeksän hengen miehistö jaettiin kippari Ville Ruuskasen johdolla kahteen vahtiin, jotka vuorottelivat vapaa- ja meri/stand-by-vahteina. Kuuden tunnin yövahti taisi olla vahdeista pahin ja se näkyi vahdin hiljaisina hetkinä, kun puolet kannella olevista nukkui ja joku oli sisällä tiskaamassa tai laittamassa ruokaa. Päivärytmiksi muodostui nopeasti syömään – nukkumaan – syömään – kannelle - syömään - takaisin nukkumaan. Välillä harrastettiin myös huonon läpän heittoa ja hiuksien laittoa. Erityisesti tyttöjen kesken ”bad hair day” muuttui päivä päivältä pahemmaksi. Ruoka oli tärkeä osa matkantekoa. Ruoka laitettiin muutaman tunnin välein ja vertailimme ruokalajien kulinaristista vaikutusta miehistöön laadun ja maun

SY Henrika ajamassa itse itseään, jopa oikeaan suuntaan, tuntien ajan Gotlannin länsipuolella kilpailun viimeisenä iltana.

20

Turun Sinikotkien SY Theia kilpailun lähdössä kohtalaisen isossa mainingissa ja kevyessä tuulessa.


perusteella. Erityiseksi inhokiksi nousivat Pirkka-karjalanpiirakat. Yhtenä iltana teimme pitsaa, josta valmistui menestysillallinen. Heini leipoi pullaa ja omenapiirakkaa tylsistymisen estämiseksi. Mitä lähemmäs maaliviivaa pääsimme, sitä enemmän ruoanlaitto vaati soveltamista vähenevien ruoka-ainesten kanssa. Kukaan ei kuitenkaan kuollut nälkään, vaikka valitusta olikin ilmassa. Kilpailusta teki mielenkiintoisen se tosiasia, että tuuli kuoli lähes kokonaan heti lähtölaukaisun jälkeen ja pysytteli poissa koko kisan loppuun asti. Yöllä lämmittelimme vaihtelemalla keulapurjeita ja trimmaamalla purjeita, tosin ilman sen suurempaa vaikutusta. Pieni tuuli, joka meitä maili maililta vei lähemmäs maaliviivaa, piti yllä kiinnostuksemme kilpailusijoituksia kohtaan. Tärkeintä oli pysytellä Turun Sinikotkien Theian kintereillä, se oli edennyt hyvää vauhtia kisan alussa ja sai etumatkaa. Seurasimme myös suurella mielenkiinnolla puolalaisen Camelotin matkaa, koska siitä nousseet Monty Python -henkiset vitsit nostattivat aina Henrikan tunnelmaa ainakin hetkeksi. Viiden päivän kisamatkan aikana ehti olla vähän kaikenlaista säätä.

Välillä satoi, välillä paistoi. Useimmiten oli kylmä, vaikka Nyksy kävikin uimassa, kun kelluimme Visbyn edustalla. Matkan keskivaiheilla Henrikan kannelle eksyi pieni lintu, joka keräili hetken voimiaan ja värjötteli auringossa. Matkanteko oli rentoa, aluksen ympärillä ei tapahtunut juuri mitään ja vain harvoin näimme muiden kilpailevien alus- Turun miehistöparaatissa turkuten kulkuvaloja yön pimeydessä. Au- laiset meripartiolaiset marssivat ringonnousut ja -laskut olivat aina yhdessä. kauniita, samoin öiset tähtitaivaat. Niinä harvoina hetkinä kun vapaavahdistakin oli ihmisiä hereillä, viisaille opetettiin matikkaa ja tyhmät pelasivat Skip-Boa tai juttelivat oudoista aiheista. Loppumatkasta innostuimme pelaamaan Scrabblen matkaversiota, joka paljastui yllättävän vaativaksi ja koukuttavaksi peliksi. Kisa keskeytettiin reilu vuoro- Vesisota SY Henrikan ja Suomen kausi ennen suunniteltua aikaa tuu- purjelaivasäätiön TS Helenan välettomuuden takia. Ironista kyllä, lillä. juuri kisan keskeyttämisen aikaan Henrika kulki kisaosuuden huippunopeutta. Loppukiri riitti kuitenkin lähellä kelluvan Theian ohittamiseen. Torstaina aamuviideltä laskimme purjeet ja käynnistimme koneen.

Partioviikko ja huivitus Teksti: Iida Turunen, Maikki Laukkanen, Raision KilliNallit Kuvat: Iida Turunen, Raision KilliNallit

Partioviikkoa vietetään viikolla, jolloin juhlitaan Yrjön nimipäivää ja Pyhän Yrjön päivää. Pyhä Yrjö on partiolaisten suojelupyhimys, joten partioviikolla kerrataan usein Pyhän Yrjön legendaa, annetaan partiolupauksia sekä tehdään partiota näkyvämmäksi esimerkiksi pitämällä partiohuivia kaulassa koulussa tai työpaikalla. Kahtena vuonna on järjestetty myös huivituksia, joissa partiohuivi laitetaan johonkin julkiseen paikkaan, esimerkiksi patsaalle tai jon-

kun tärkeän henkilön kaulaan. Vuonna 2011 partioviikolle sävellettiin myös oma laulu: Huivita se, mistä tykkäät. Partioviikolla huivitettiin patsaita eri puolilla partiopiiriä. Suurimman huivitetun patsaan, Posankan, huivitus vaati • neljä partiolaista • hyvät ennakkosuunnitelmat • muutamat paleltuneet varpaat • monitoimityökalun • naruviritelmiä • kärsivällisyyttä • paljon huumoria! 21


LEIR IOHJ ELM A

Jollien paluu partioon Teksti: Viljami Hätönen,Turun Mikaelin Siniset • Kuva: Erkki Lietzén, Puhurin Pojat

A

iemmin ahkerassa käytössä olleet Scout-jollat ovat tulleet tiensä päähän. Heinänokassa niitä on kököttänyt rivissä, jatkuvasti vähemmällä käytöllä. Aktiiviset ja nokkelat meripartiojohtajat ovat kuitenkin saaneet jollakurssin käännettyä ja kesäksi 2011 Heinänokan partiovenesatamaan on saatu upouusia RS Vision -jollia. Kokoontumispurjehduksella syyskuussa näitä jollia ja vähän isompiakin veneitä päästiin seilaamaan isolla porukalla, tarkalleen ottaen 72 meripartiolaisen voimin. Tämänkertaisen kokoontumispurjehduksen suuri suosio perustuikin varmasti jolliin. Aikaisempina vuosina kokoontumispurjehdukset ovat olleet yhteistä seilaamista köliveneillä, mutta tällä kertaa päädyttiin olemaan paikallaan Lahjasaaressa ja ohjelmassa oli sekä miehistönvaihtoja köliveneillä että jollailua. Uusien jollien käytössä moni tai-

si olla ensi kertaa liikenteessä, varsinkin jos omalla lippukunnalla ei jollaa vielä ole hankittuna. Jollailutaitojen vajetta paikkaamaan paikalle oli haalittu partiolaisten joukosta jollamestareita, joista osalla on palkintokaapin täytettäkin näytettäväksi. Perjantai-ilta kului odottavissa ja hieman ankeissa merkeissä purjehduksen kannalta – jollat kun oli hinattava perille Lahjasaareen, joten koneella posotukseksihan koko matka meni. Mutta aurinkoinen lauantaipäivä oli jotain aivan muuta ja aika kului kuin siivillä! Sää oli juuri sopiva jollailua ajatellen, pieni tuulenvire kuljet-

ti eteenpäin ja kaatuminen ei välttämättä tehnyt huonoa auringon porottaessa miltei pilvettömältä taivaalta. Välillä käytiin maissa syömässä ruokaa, joka ei loppunut kesken. Päivän päätti sauna ja makkaranpaisto iltanuotiolla. Sunnuntaille ohjelmaa ei jäänyt siivousta enempää, sillä kotimatka jollilla oli pitkä, ne kun päätettiin purjehtia takaisin Heinänokkaan. Pienimuotoista kisaahan siinä saatiin heti pystyyn sekä jollien että köliveneiden kesken. Turun Mikaelin Sinisten koulutusalus SY TMX:n miehistö jäi innolla odottamaan tulevia kokoontumispurjehduksia.

Vaeltajat piiriä visioimassa Teksti: Matti Väätäinen, Jokikylän Pojat

Perjantai-iltana tutustuttiin japanilaisen keittiön saloihin valmistamalla yhdessä erilaisia susheja. Lauantaiksi piirin VaeltajaVisionäärit olivat valmistelleet valinnaisia toimintapisteitä ja tarjolla oli muun muassa soulfoodia, kädentaitoja 22

L-SP

P

Visio 201 iiri

Sin

u n aik as 6 .1

i

.

ja mediapaja. Jokainen osallistuja oli myös ideoinut pienen ohjelmahetken oman kiinnostuksensa perusteella ja aiheita olikin aina eri urheilulajeista yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen saakka. Lauantaiiltaa vietettiin saunomalla ja nautiskelemalla grilliherkuista. Sunnuntaiaamu käynnistyi varhaisella, tosin vapaaehtoisella, aamujoogalla meren rannalla. Aamupäivällä luotiin katsaus piirin ja keskusjärjestön tarjoamiin mahdollisuuksiin vaeltajaikäisille. Aurinkoinen kevätviikonloppu hyvässä seurassa oli vaeltajaohjelmaa parhaimmillaan!

1

”PiiriVisio – Sinun aikasi” oli teemana äitienpäiväviikonloppuna, kun joukko vaeltajia eri puolilta piiriä kokoontui Sauvon Ahtelaan viettämään erilaista vaeltajaviikonloppua.

8.5. 2 0 1


Leikkikurssi Satumaa Teksti: Mari Kousa, Porin Tulitikut • Kuvat:Teppo Lindberg, Kairankiertäjät

O

lipa kerran hyisessä Pohjolassa Lounais-Suomen Partiopiirin valtakunta. Sen kansalaiset olivat hyvin viisaita ja ymmärsivät leikin merkityksen kaikelle elämälle. Heti tilaisuuden tullen he päättivät opettaa satumaiset taitonsa kaikille halukkaille! Ennen kurssia kurssilaisten tuli miettiä, minkä ikäkauden leikittämisestä haluavat lisätietoa. Lisäksi piti selvittää, mikä on oman lippukunnan suosikkileikki ja kirjoita sen säännöt lapulle. Kurssin jälkeen osallistujilta kerättyä palautetta: Mikä oli kurssin paras anti?

– Opin runsaasti uusia leikkejä ja sain uusia partiokavereita koko Lounais-Suomen Partiopiirin alueelta. Hienoa oli myös kokemusten jakaminen muiden lauman-, seikkailija-, tarpoja- ja samoajajohtajien kanssa.

Mitä hyötyä uskot kurssista saaneesi?

– Sain ideoita, miten hyödyntää leikkejä esimerkiksi partioihanteiden, kierrätyksen ja jokamiehenoikeuksien opettamiseen. Ymmärrän, miten hauskaa leikkiminen voi olla vielä näin aikuisenakin. Sain vahvistusta omille ajatuksille esimerkiksi siitä, millainen hyvän leikittäjän tulee olla. Runsaasti eri tapoja jakaa porukka ryhmiin. Kenelle suosittelisit kurssia?

– Suosittelen lämpimästi leikkikurssia ihan kaikille, aina tarpojaikäisistä aikuisiin asti. Kurssi sopii myös niille, jotka ovat vasta aikuisena tulleet toimintaan mukaan. Kurssilla oppii paljon leikkimisestä itse leikkimällä. Leikkikurssilla saa keskittyä vain leikkimään perjantaiillasta sunnuntai-iltapäivään. Upea kokemus, kiitos kouluttajille!

Luottikset nol(l)asivat Teksti: Laura Rantanen, Rauman Partiotytöt Kuvat: Mari Kousa, Porin Tulitikut

Piirihallitus järjesti joulun alla piiritoimistolla joulunol(l)auksen kiitokseksi piiriluottisten tekemästä työstä. Illan ohjelmaan mahtui niin partiodrinkkibaarin ja seisovan pöydän antimista nauttimista, karaoken laulamista kuin piirihallituksen tähdittämä näytelmäkin. Sinä piiriluottis, jota näiden kuvien myötä alkaa harmittaa, ettet saapunut paikalle: huhujen mukaan joulunol(l)aus on luvassa myös tänä vuonna! Viestintäministeri Maikki vaihtoi paperi­partiosta keittiöhommiin ja valmisti muun muassa ämpärillisen pasta­salaattia illan vieraita varten.

Jouluisissa tunnelmissa olleet samoaja­jaostolaiset innostuivat poseeraamaan.

23


LEIR IOHJ ELM A

Mikä on fiilis partioparaatissa? Teksti: Pauli Engblom, Kupittaan Henrikinpojat ja Iida Turunen, Raision KilliNallit • Kuvat: Jussi Elo,Turun Metsänkävijät

Partiopiirin kevätparaati järjestettiin 15.5. Paraatin teemana oli Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi. Minkälaisia paraatitunnelmia väiskien, barettien ja jollalakkien alla ennen paraatin alkua liikkui?

– Oikein loistava fiilis, odotetaan meneekö 4 000 osallistujan raja rikki.

Aleksi Heikkilä, Nousiaisten Henrikinlippukunta, piirinjohtaja

– Jännittää, koska soitan ekaa kertaa rumpua!

Sanni, Raision KilliNallit

– Tuntuu hyvältä, ei oo kylmä, jännittää.

Tuukka Merikotkat – Aika kylmää, hihihi, vähän jännittää!

Venla ja Ella, Auran Tytöt – Loistava fiilis, näen täältä koko aukean! – Kivaa olla, joskus on tullut jalat kipeeksi, jos on huonot kengät.

Salla, Merimaskun Reimarit

Aleksander, Turun Partio-Sissit

– I have heard many good stories about this. It’s great to see this much people here.

Craig, European Scout Committee, UK

24

– Perinteiset fiilikset, isoveli oli ennen partiolainen nyt on pikkuveljen vuoro, eli siis monta kertaa on käyty katsomassa. Toivottavasti ei ala sataa.

Heli, katsoja


– Keli on jees, varsinkin pyörätuolin työntämistä ajatellen.

Mari, Turun Sini­ kotkien sisujohtaja

– Iha jees.

Atte, JoPo

– Hyvät tunnelmat, sisarentytär saa Mannerheim-soljen.

Mervi, katsoja

– Mun mielestä tää on todella hieno tapahtuma. Pitäis muuallekin saada.

Mikko, Pohjolan Pirteät, PohjoisPohjanmaa

Onnellisia KilliNalleja palkintonsa kanssa.

Lippukuntien toiminta­ kilpailu perustettiin Teksti: Jyrki Tuominen,Turun Metsän­ kävijät • Kuva: Leevi Parsama

Partiopiirin ensimmäisen lippukuntien välisen toimintakilpailun voittajaksi julistettiin Raision KilliNallit. Voittajalippukunta palkittiin paraatin kenttäjuhlassa Tuomiokirkon portailla. Toimintakilpailun kiertopalkinnon Raision KilliNalleille luovuttivat piirinjohtaja Aleksi Heikkilä ja piirinvarajohtaja Mari Kousa. Upouuden noin 10-kiloisen kiertopalkinnon on suunnitellut ja valmistanut piirinjohtaja Aleksi Heikkilä. Piirihallitus perusti vuosi sitten lippukuntien välisen toimintakilpailun, jonka tarkoitus lisätä lippukuntien osallistumisaktiivisuutta piirin tarjoamiin ohjelmatapahtumiin ja tätä kautta lisätä lippukuntien partio-ohjelman monipuolisuutta ja laadukkuutta. Toimintakilpailu käydään lippukuntien välillä vuosittain paraatista paraatiin. Kilpailun voittajalippukunta palkitaan vuosittain partioparaatin yhteydessä.

25


LEIR IOHJ ELM A

Partioripari – kesän kohokohta Teksti: Pauli Engblom, Kupittaan Henrikinpojat Kuvat: Salla Kukko, Jaarlin Pojat

Rippileiri on monelle nuorelle kesän parhaimpia tapahtumia. Venekunnanjohtaja Lasse Lipsanen Kupittaan Henrikinpojista osallistui Turun Partiolaisten ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän järjestämälle partioriparille. Miksi päätit lähteä partiorippileirille?

Kavereitani oli lähdössä partioriparille ja lisäksi olin kuullut siitä omilta venekunnanjohtajiltani, jotka olivat vuoden 2009 leirillä leiriläisinä ja 2010 isosina. Partiovaihtoehto kuulosti heidän puheidensa perusteella tavallista riparia houkuttelevammalta. Mikä partioriparilla oli parasta?

Parasta oli mahtava yhteishenki ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Riparin jälkeen kaikissa partiotapahtumissa on ollut tuttuja. Onhan sekin kiva, kun saa siinä sivussa

26

rippikoulun suoritettua ja vielä siten, ettei tarvitse käydä ollenkaan oppitunneilla ennen leiriä. Niin ja tietenkin isosten järjestämät iltaohjelmat olivat loistavia. Mainitse kolme riparilla oppimaasi asiaa.

Se, kuinka hyvin ryhmä, jonka jäsenet ovat ennestään toisilleen tuntemattomia, voi toimia yhteen. Hyttyset eivät välitä hyttysmyrkystä kymmentä minuuttia kauempaa. Ja vielä jonkun verran sellaisia elämäntotuuksia, jotka eivät ehkä tähän sovi painettavaksi. Partioriparille tulee partiolaisia eri puolilta Suomea. Mistä kaikkialta tuleviin partiolaisiin tutustuit?

Suurin osa riparilaisista oli Turusta tai sen läheltä, mutta jotkut enemmänkin nähtyä ja suunnitelolivat kauempaakin, esimerkiksi missa on myös jälkitapaaminen. Suosittelisitko partiorippileiTikkakoskelta, Korpilahdelta, Kerariä muille? valta ja Hämeenlinnasta. Millaisissa yhteyksissä olet Ehdottomasti! Jos hiukankaan ollut riparikavereihin riparin kiinnostaa viettää rennot yhdeksän jälkeen? päivää hyvässä seurassa, niin kanLähialueen partiolaisia on tullut nattaa lähteä.


Partio vie maailmalle ja tuo Suomeen Teksti: Juho Toivola, Kaarinan Ristiritarit

Uusien ja erilaisten partiokulttuurien kohtaaminen on paitsi elämys sinänsä, myös ainutlaatuinen mahdollisuus saada vaikutteita suomalaisen partiotoiminnan kehittämiseen. Kansainvälisissä tapahtumissa voi konkreettisella tavalla havaita olevansa osa maailmanlaajuista sisaruspiiriä. Partiovuoteni alkoi Partioliikkeen Maailmanjärjestö WOSM:n maailmankonferenssilla, joka pidettiin Curitibassa, Brasiliassa. Kokouksen asialistalla oli muun muassa maailmanjärjestön strategiasta päättäminen ja maailmankomitean jäsenten valinta. Suomalaisittain kokouksessa oli merkittävintä Karin Ahlbäckin valinta maailmankomitean jäseneksi kaikkien aikojen nuorimpana ja lisäksi ensimmäisenä suomalaisena koskaan. Kokousajan ulkopuolella ehdimme tutustua jonkin verran myös Curitiban kaupunkiin, brasilialaiseen ruokakulttuuriin ja kaupunkia ympäröivään luontoon. Huhtikuun reppureissulla Singaporessa vierailin sekä paikallisen partiotyttöjärjestön että partiopoikajärjestön keskustoimistoilla. Singaporelaisen partiotoiminnan erikoisuus on, että partio on yksi valinnaisista kouluaineista, jolloin toiminnan piiriin tulee helposti laaja joukko lapsia ja nuoria. Kesäkuussa sain ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä Ruotsin partiojärjestön

kiintiössä vierailulle Saudi-Arabiaan paikallisten partiolaisten ja maan kuninkaan koulutussäätiön tukemana. Saudi-Arabiassa partiossa muun muassa pelataan jalkapalloa ja ratsastetaan kameleilla. Heinäkuussa oli vuorossa neljän vuoden välein järjestettävä partiolaisten maailmanjamboree, joka pidettiin tällä kertaa Ruotsin Rinkabyssä. Neljänkymmenentuhannen partiolaisen kokoontuminen jätti varmasti pysyvät jäljet jokaisen paikalla olleen sydämeen ja siihen tullaan palaamaan muistoissa vielä monia kertoja. Jamboreelta lensin Serbiaan, jossa pidettiin Balkanin maiden partiolaisten yhteisleiri, missä oli paikalla edustajia muun muassa Montenegrosta ja Bosnia-Herzegovinasta. Balkanilaiset partiolaiset eivät käytä leirirakentelussaan juurikaan narua, vaan rakentelu hoidetaan naulaamalla lautoja puihin, mikä saattaa tuntua suomalaisesta partiolaisesta hieman kummalliselta. Lokakuussa osallistuimme Roverwayn johtajiston kanssa WOSM:n ja WAGGGS:n Euroopan alueiden yhteiseen Academy-koulutustapahtumaan Pariisissa. Tapahtuman yhteydessä pääsimme tutustumaan myös Ranskan partiolaisten keskustoimistoon. Vuoden viimeinen partiomatka marraskuussa puolestaan suuntautui Partiotyttöjen maailmanliitto WAGGGS:n partiokoti Pax Lodgeen, joka sijaitsee Lontoossa. Siellä osallistuimme WOSM:n ja WAGGGS:n Euroopan komiteoiden yhteiskokoukseen, jossa annoimme tilannekatsauksen Roverway-projektin etenemisestä. Kaikkiaan koen olleeni etuoikeutetussa asemassa päästessäni näkemään kansainvälistä partiotoimintaa niin monesta eri näkökulmasta. Kokemusteni perusteella suosittelen ehdottomasti kaikille kansainväliseen partiotoimintaan osallistumista. Matkailu nimittäin avartaa ja kohtaamiset kasvattavat.

Joulupukkina Brasiliassa. Kuva: Meeri Pussinen.

Jamboreetunnelmaa. Kuva Riikka Suhonen.

Hienoin asia partioharrastuksessa on sen kansainvälisyys. Suomessa kesällä 2012 järjestettävän kansainvälisen samoaja- ja vaeltajatapahtuma Roverwayn johtajana olen päässyt vuonna 2011 usealle ulkomaille suuntautuvalle partiomatkalle.

27


LEIR IOHJ ELM A

Woomalin avulla uutta metsää, koulutusta ja pienluottoja Senegaliin Teksti: Hanna Kankaanranta, Ilpoisten Vuorenkävijät

Helmikuun alussa Woomalin hyväksi oli kerätty varoja jo yli 50 000 euroa. Hanke on ollut käynnissä vuoden 2009 alusta ja jatkuu vielä tämän vuoden loppuun asti, eli vielä ehtii mukaan tähän kehitysyhteistyöhankkeeseen joka toteutetaan yhdessä Senegalin partiolaisten kanssa. Nyt kerätyillä varoilla on jo voitu istuttaa Senegalissa uutta metsää, kouluttaa ihmisiä ja myöntää pienluottoja yritystoimintaan. Apuna hankkeen toteutuksessa Senegalissa on avustanut kotimainen vapaaehtoistyöntekijä. Eräs suurimmista Senegalin ympäristöongelmista on aavikoituminen, tämä johtaa maanviljelyn hankaloitumiseen. Woomalin kohdepaikkakunnilla on vuodesta 2009 alkaen toteutettu useita metsittämisprojekteja. Hyvä esimerkki tästä on Mborossa suomalaisten leirimatkallaan vuonna 2009 heinä-elokuussa istuttamat 2000 puuntainta. Paikkakunnilla, joille puuntaimia on istutettu, on asukkaille jaettu ohjeet taimien hoidosta ja kastelun tärkeydestä. Istutettavat lajikkeet on lisäksi valittu hankepaikkakunnan olosuhteet huomioon ottaen. Puuntaimet kasvatetaan Mborossa sijaitsevassa CIFOP-ammattikoulussa, jonka toiminnan kehittämistä Woomal -hanke rahoittaa. Aavikoitumista eh28

käistään myös vähentämällä puun kulutusta., ruoanvalmistus avotulella kuluttaa paljon puuvaroja ja tähän halutaan vaikuttaa Woomalin avulla levittämällä tietoa puuta säästävistä tulisijoista ja edistetään myös näiden rakentamista. Yksi Woomalin keskeisimmistä teemoista yhteistyöpaikkakunnilla on ympäristökasvatus; kasvatuksella pyritään kohti puhtaampaa elinympäristöä. Senegalissa kaatopaikkoja on vain Dakarissa ja roskaautot ovat harvinainen näky. Yleistä ja ongelmallista on jätteiden hautaaminen joutomaille ja rantahietikoihin. Woomalin avustuksella on koulutettu paikallisia partiolaisia ympäristöön liittyvissä asioissa kuten jätehuollosta ja kompostoinnista. Paikallisia on koulutettu ryhmäkeskusteluin, elokuvia katsoen, kotikäynnein ja yleisötapahtumien avulla. Näiden lisäksi partiokeskuksista löytyy ympäristötietopaketteja. Tähän asti Woomalin ympäristökasvatusaktiviteetteihin on osallistunut jo noin 40 000 henkilöä eri puolilta Senegalia. Lisäksi koulutuksiin, jotka ovat käsitelleet muun muassa hallintoa ja taloutta, on osallistunut jo yli 500 ihmistä. Pienluottojärjestelmiä on kehitetty kehitysmaiden köyhien aseman parantamiseksi. Järjestelmissä on kyse pienten rahasummien lainaamisesta sellaisille henkilöille, jotka perinteisten määritelmien mukaan eivät ole luottokelpoisia. Luottoja myöntämällä pyritään luotonsaajien irtaantumiseen köyhyydestä ja uuden elinkeinon aloittamiseen.

Yksi osa Woomal -hanketta onkin Senegalin partiolaisten ylläpitämän pienluottojärjestelmän tukeminen ja kehittäminen. Henkilöillä, jotka ovat osallistuneet ympäristökasvatukseen on mahdollisuus hakea pienluottoa ympäristöllisesti kestävän pienyrityksen toiminnan aloittamiseen. Mikroluottojen myöntämisestä ja hallinnoimisesta Senegalissa vastaa Fonds Nacional des Éclaireuses et Éclaireurs du Sénégal eli Fonees, Fonees on myös pienluottopankki. Senegalin partiojärjestön toimintakeskuksiin, jotka sijaitsevat Koldassa sekä Niakharissa on perustettu Woomal -hankkeen aikana tällaiset pienluottopankit ja lisäksi näihin on koulutettu henkilökuntaa. Eniten luottoja on myönnetty hankkeisiin, jotka liittyvät ekologiseen maanviljelyyn.


Juhlapöytä suorastaan notkui senegalilaisista herkuista, kuten maapähkinöistä, jotka ovat tärkeitä vientituotteita.

Susanna, Inka ja Elina Raision KilliNalleista tutustuvat Senegal-tietoon ja paikallisiin esineisiin.

Herkullinen kansallispäivä Senegalin tapaan Maanantaina 4.4. vietettiin Woomal-iltajuhlaa Senegalin kansallispäivän kunniaksi Turussa, nuorten taide- ja kulttuurikeskus Vimmassa.

Kulttuurintäyteisen illan aikana juhlavieraat ehtivät matkustaa dvd:n ja musiikin siivin senegalilaisiin mehiläistarhoihin ja koululuokkiin sekä kuulivat Woomal-hankkeen tämänhetkisestä tilasta. Letkeää tunnelmaa lisäsi Afifa-tanssistudion Hymnin tanssiesitys sekä arabialaiset sekä afrikkalaiset tanssiliikkeet. Ohjelmassa oli lisäksi Woomal-näyttelyyn tutustumista, Se-

negalin lipun värein koristellun kirjanmerkin askartelua sekä mukavaa jutustelua. Iltajuhlan kruunasi intialainen kanapata ja notkuva salaattipöytä, josta sai kerätä lautaselleen muun muassa senegalilaisten tärkeitä vientituotteita, maapähkinöitä. Eniten illalliskortteja Woomal-juhlaan ostivat Raision KilliNallit, jotka palkittiin omalla mehiläistarhalla.

Senegalin väreistä syntyy kirjanmerkki.

Koristeluja ja lainattavissa olevien Woomal-laatikoiden sisältöä.

29


LEIRIALUE

5 Leirialue Verneri Virta kuvautti itsensä partiolaisena.

Lippukuntiin uusia jäseniä Tervetuloa partioon -tempauksella Teksti ja kuvat: Mari Kousa, Porin Tulitikut

Piirin Young Spokes People -ryhmä järjesti viikkoa ennen varsinaista partioon ilmoittautumispäivää mediatempauksen, jossa markkinoitiin partiota ja jaettiin kiehisiä ”Syty partioon” -tekstillä. Tarjolla oli myös mahdollisuus nauttia partiobaarista mehuja, jotka oli nimetty partiomaisin teemoin, esimerkiksi Yhteistyö, Elä-

mys, Romantiikka ja Vastuullisuus. Noin 80 piirin lippukuntaa osallistui valtakunnalliseen ilmoittautumispäivään tai järjesti ihan oman ilmoittautumistapahtuman. Eri puolilla piiriä järjestettiin monenlaisia tapahtumia, joissa uudet ja vanhat jäsenet ilmoittautuivat mukaan partiotoimintaan. Järjestettiin tempauksia keskellä kaupunkia, mainospostikorttien jakoa postilaatikoihin, laavuretkiä, ilmoittautumispäivystämistä lippukunnan kololla, iltanuotioita sekä avoimia ovia ja mukavaa puuhaa koloilla.

Partiobaari oli auki myös Porin Tuli­tikkujen tempauksessa.

Avaustempauksessa pääsi heittelemään vesi-ilmapalloja Sonja Heinon (PoTu) valvovan silmän alla.

Alkusyksyllä eri puolilla piiriä lippukunnat etsivät uusia jäseniä mukaan toimintaansa.

Nyt mukaan partioon!

fi . n o o i t r www.pa 30


Reilut pennut sudenpennut Teksti ja kuvat: Riikka Hosiosto, Ulvilan Erätytöt

”Pikku Myy on rohkea ja itsenäinen, sanoo suoraan mitä ajattelee, on hyvin utelias. Myy on päättäväinen, tekee kaikkea mitä haluaa ja onnistuu tekemisissään.” Tämä luonnehdinta löytyy internetistä, kun googlaa Pikku Myyn. Kuvaus sopii vallan mainiosti myös Ulvilan Erätyttöjen Pikku Myyt -lauman sudenpentuihin. Pikku Myyt -lauma on niin sanottu putkilauma, jossa osa lauman jäsenistä vaihtuu vuosittain. Viime vuoden aikana uusia tyttöjä aloitti partion, vanhempia sudenpentuja siirtyi seikkailijoihin ja lauma sai myös uuden akelan. Putkilaumassa vanhemmat ja kokeneemmat sudenpennut saavat olla mukana opastamassa uusia tulokkaita partion saloihin, vähän kuin isosiskon roolissa. Akelalle putkilauma tietää haasteita ja sudenpennuille vuosittaisia muutoksia omassa ryhmässä. Partiopirtti-niminen kolomme sijaitsee pienen metsikön reunassa, pihasta löytyy nuotiopaikka ja Eräpoikien tekemä hieno havulaavu. Retkitunnelmaan pääseminen

on siis todella helppoa. Metsikössä on hyvä opetella ja testata partiotaitoja, sieltä löytyy materiaalit esimerkiksi tikkupullien tikkuihin. Tikkupullat ovatkin perinteistä erätyttöherkkua, jota Pikku Myyt mielellään paistavat ja maistavat. Metsä on sopiva paikka myös eri jälkien suorittamiseen. Esimerkiksi syksyllä metsän siimekseen kaivettiin kuoppa, jonne haudattiin iso lajitelma erilaisia roskia. Tulevana keväänä sitten tarkistamme, mitä roskille on talven aikana maan sisässä tapahtunut. Itsenäisyyspäivän soihtukulkue ja lupauksenantotilaisuus on lippukuntamme iso yhteinen tapahtuma. Lupauksenantotilaisuuteen valmis-

tauduimme usean viikon ajan opettelemalla merimiessolmun tekoa, harjoittelemalla lupausta ja tutustumalla eri partiotapoihin. Mitenkäs ne sormet laitettiinkaan sudenpentutervehdyksessä? Jokaisen Pikku Myyn partiopaitaa koristaa upouusi tonttumerkki, sillä adventtikalenterien myyntiin lähtivät kaikki innolla mukaan, kävimme myös yhdessä myymässä kalentereita. Kololta on lähdetty myös isompiin ympyröihin harrastamaan partiota. Pikku Myyt osallistuivat talvella Napakettupäivään ja keväällä käytiin Raumalla sudenpentukilpailuissa. Syyskuussa koko lippukunta teki päiväretken Partiomuseoon Turkuun ja joulukuussa tutustuimme Porin Partiotoimistoon. Lippukunnan keväinen yöretki Tammen tilalle on jäänyt sudenpentujen mieleen jännittävänä kokemuksena ja akelaa onkin syksyn mittaan ahdisteltu monta kertaa kysymyksellä ”Koska mennään taas yöretkelle?”. Pikku Myy on aina valmis!

31


LEIRIALUE

Vatut seikkailevat kololla, kisoissa ja netissä Teksti: Anniina Rantala, Littoisten Pirtapiiat • Kuva: Eeva Kivilä, Kaarinan Sädetytöt

Seikkailijat ovat mukana jo vähän hurjemmissa partioseikkailuissa kuin heitä nuoremmat sudenpennut. Huimista seikkailuista kannattaa kertoa myös muille! Seikkailijat eli 10–12-vuotiaat partiolaiset tekevät retkiä lähimaastoon ja vähän kauemmas ja opettelevat retkeilyssä vaadittavia taitoja. Seikkailijajoukkuetta johtaa sampo ja seikkailijaohjelmaa toteutetaan kahdesta kolmeen vuotta. Seikkailijaohjelma koostuu ilmansuunnista, joihin sisältyy seikkailija-aktiviteetteja, retkiä, kisoja ja taitomerkkejä.

Siiri, Elina, Elina,Taika,Vera ja Anna kuuntelevat kierrätysoppia Kirkkotien Ekotorilla.

Kaarinan Sädetyttöjen seikkailijajoukkue Vatut ovat seikkailijaohjelman mukaisesti koetelleet taitojaan esimerkiksi Korpitaipaleessa eli alueensa Kaarinan Kymmenysten omassa partiotaitokisassa. Kisojen jälkeen Vatut tekivät jutun lippukuntansa blogiin ja kirjoittivat osaavansa tiputtaa kanamunan

niin, että se pysyy ehjänä, mutta tarvitsevansa vielä vähän harjoitusta sahaamisessa. Lyhyissä blogipäivityksissä on kerrottu myös muusta Vattujen toteuttamasta seikkailijaohjelmasta, esimerkiksi seikkailusta kolon lähiympäristössä, vierailusta Ekotorilla ja yhteisvastuukeräykseen osallistumisesta.

Porilaiset tarpoivat Turussa Teksti ja kuvat: Mari Kousa, Porin Tulitikut

P

orilainen tarpojaryhmä uskaltautui seikkailemaan Turkuun keväällä 2011. Retken ohjelmassa oli tutustuminen Partiomuseoon ja Turun Partiotoimistoon, käynti Turun Metsänkävijöiden kololla, tutustumista Turun kulttuurikohteisiin sekä partiopiirin kevätparaati. Päivän ohjelmassa oli myös kaupunkiseikkailu, jonka aikana tarpojat pääsivät ajelemaan Förillä, pyörimään kaupungin keskustaan ja yliopistonmäelle sekä tutustumaan Tuomiokirkkoon ja paikallisiin partiokavereihin ratkomalla erilaisia arvoituksia, salakirjoituksia ja vihjeitä. Osa tarpojista osallistui kaupunkiseikkailun ja iltaohjelman jälkeen vielä samoajakasteeseen ja sai näin tarpojaikäkautensa päätökseen.

32

WakaWartion seikkailuun kuului myös käynti Yliopistonmäellä.


Katusamoajien Knaki sukelsi kulttuuripääkaupunkiin Teksti: Pauli Engblom, Kupittaan Henrikinpojat • Kuvat: Akseli Silfver, Kupittaan Henrikinpojat

S

amoaja on 15–17-vuotias partiolaiKun samoajaohjelmaa tehdään nen, joka on yleensä jo saanut par- suurella joukolla, on ohjelmaa sotiolta paljon. Takana on lukuisia ret- vellettava jonkin verran. Kasvatukkiä, vaelluksia, leirejä ja purjehduksia. sellisuus toteutuu kuitenkin joka Meneillään on kenties elämyksiä, ryh- tapauksessa kaikkien aktiivisella osalmänjohtamista ja partiokavereita eri listamisella. Osoituksena Katusamopuolilta Suomea ja maailmaa. Tulos- ajien innostuksesta on ryhmän järsa on taatusti vielä enemmän hienoja jestämä samoajatapahtuma Knaki. kokemuksia ja vastuuta. Partio ei kui- Knaki muodostui yhdestä osasta intenkaan ole puurtamista samoajille- toa ja uskallusta, toisesta ystävyyttä, kaan, vaan ikäkaudella on myös omaa kolmannesta partiotaitokilpailua ja toimintaa, jota saattaa olla haastavaa neljännestä uutta ajattelua. järjestää pienellä porukalla omassa Knakin teemana oli rentous, erilailippukunnassa. suus ja Turku, vuoden 2011 kulttuuriKaakkois-Turun alueella samoajat pääkaupunki. Sadan hengen partiotahakivat twistiä liittymällä yhteen, Ka- pahtuma kaupungin ydinkeskustassa tusamoajat-vartioksi. Alueella on yh- vaatii melko paljon järjestelyä. Lähtöteensä yhdeksän lippukuntaa, joten kohtana oli, että se mikä on Katusaheti alkuun samoajat saivat liudan uu- moajista hauskaa, on hauskaa myös sia kavereita. Usein suurilla partiolei- muista samoajista. Käytännössä koreillä tapaa paljon uusia ihmisiä, mut- ko tapahtuma tehtiin samoajavoimin. ta heihin ei ole helppoa pitää yhteyttä Alueen aikuisten panos oli kyllä merenää leirin jälkeen. Aluetoiminnassa kittävä, mutta Katusamoajat pääsivät parasta on, että uudet kaverit löyty- tekemään kaikkea mahdollista: markvät joukkoliikenneyhteyksien ja pyö- kinointia Facebookissa, iltaohjelmaa, räily- tai mopomatkan päästä. Kolo- rasteja, avajaisia, jopa hoitamaan vija alueella on tiheimmillään yksi per ranomaisasiointia ja varaamaan makortteli. Innostava aluetoiminta voi joituspaikkaa. 10.–11. syyskuuta Tuparhaimmillaan antaa energiaa myös russa ei näkynyt yhtäkään hapanta oman lippukunnan toimintaan. huivikaulaa, vaan kaikilla oli mahtava Ruokarasti ja herkuttelua Puolalan­puistossa.

viikonloppu. Palaute sekä osallistujilta että järjestäjiltä oli hyvin positiivista ja viimeistään Knakin jälkeen Katusamoajat oli hitsautunut yhteen kuin rautapala toiseen. Knakin jälkeen ryhmään otettiin mukaan uusi ikäluokka ja syksyllä käytiin muun muassa kiipeilemässä ja itsenäisyyspäivänä illastettiin juhlavasti. Tulevaisuudessa Katusamoajien on tärkeää keksiä lisää mielekkäitä aktiviteetteja kokouksiin ja tapahtumiin ja saada näin kaikki alueen samoajat mukaan. Alueen samoajaryhmän kautta voisi olla helppoa tuoda myös ei-vielä-partiolaiset ystävät mukaan partiotoimintaan.

Samoajat pääsivät Knakilla myös pakenemaan Kakolasta.

Knaki hämmästytti ja kummastutti välillä kilpailijoita, järjestäjiä ja Turun keskustan kävelijöitä. Kaikilla oli kuitenkin taatusti hauskaa!

33


LEIRIALUE

Toimiiko vaeltajaohjelma? Teksti: Maria Lahtinen, RajakivenKiertäjät Kuva: Maarit Heikkinen, RajakivenKiertäjät

Vaeltajaohjelma tarjoaa 18–22-vuotiaille partiolaisille, joille aikaisemmin oli tarjolla vain erilaisia johtajatehtäviä, myös omaa tekemistä. Miten vaeltajaohjelma toimii vai toimiiko? Vuoden 2011 kuulumisista kertoo RajakivenKiertäjien vaeltajaikäkausivastaava Maarit Heikkinen. Mitä vaeltajanne tekivät vuoden 2011 aikana?

– Teimme jo edellisen vuoden syksyllä kaikille vaelluskartat, joihin kerättiin kiinnostavia aktiviteetteja. Näiden aktiviteettien lisäksi teimme lippukunnalle muutaman palveluprojektin. Hoidimme esimerkiksi lippukunnan synttärialue-

kokouksen tarjoilut ja ohjelman.

Keitä vaeltajaryhmään kuuluu?

– Lippukunnassamme on kymmenkunta vaeltajaikäistä, joista aktiivitoiminnassa on ollut noin puolet. Osalla vaeltajista on myös muita omia johtajatehtäviä. Huomionarvoista on se, että ne, joilla on muita tehtäviä, ovat aktiivisia myös vaeltajatoiminnassa. Minkälainen toiminta on motivoinut eniten?

– Loppujen lopuksi ne jutut, joita on niin sanotusti pakko tehdä eli palveluprojektit, motivoivat eniten. Kun tekemistä on muutenkin paljon, käyttää mielellään itselleen jäävän ajan joko kotona tai muissa harrastuksissa. Partiossa on totuttu päämäärätietoiseen tekemiseen. Vaeltaja-aktiviteetit ja omat projektit innostavat varmasti enemmän sellaisia vaeltajia, joilla ei ole muita pestejä lippukunnassa. Vaeltajaikäi-

set eivät kuitenkaan enää motivoidu pelkästä aktiviteettien suorittamisesta suorittamisen vuoksi. Löytyikö vaeltajaohjelmasta riittävästi kiinnostavaa tekemistä?

– Joo! Ainakin kaikkien oli suhteellisen helppoa poimia riittävä määrä mielenkiintoisia aktiviteetteja omaan vaelluskarttaansa. Kaikki taisivat kyllä valita lähes samat aktiviteetit. Jos vaeltajaryhmä olisi heterogeenisempi, kaikki eivät ehkä löytäisi ohjelmasta niitä omia juttujaan. Tarvitaanko vaeltajille omaa ohjelmaa?

– Tarvitaan, mutta ainakin meillä aktiivisimmat vaeltajat ovat myös muuten aktiivisia lippukunnassa. Ehkä jo tietoisuus mahdollisuudesta omaan aikaan ja omiin juttuihin motivoi vaeltajia. Jotenkin vaeltajaohjelman pitäisi luontevasti tulla osaksi johtaja- ja palvelupestejä.

RajakivenKiertäjien vaeltajat pulkkailemassa Turun Hirvensalossa.

34


Aikuisena partioon – vauhdikasta meininkiä, partiotietoja ja -taitoja sekä paljon naurua Teksti ja kuva: Maikki Laukkanen, Raision KilliNallit

Lippukuntapäivän Partio tutuksi -kurssilla partioon oli tutustumassa iloinen joukko. Narvin Tytöissä on perustettu aikuisryhmä, joka haluaa sekä itse harrastaa että tukea lippukunnan toimintaa.

Parasta aikuis­partioinnissa on se, että on hauskaa. Rami, Pekka, Kirsi, ­ nne ja Sami ovat 5/7 Rånsuista. A

Narvin Tyttöjen aikuisryhmän puuhanainen ja yhteyshenkilö Kirsi kertoo, että ajatus aikuisryhmästä kasvoi jonkin aikaa. Hänen oma tyttärensä harrastaa partiota ja hän itse lähti Välke-leirille mukaan auttamaan. – Lapin Kaiku-leiri oli ratkaiseva tekijä aikuisryhmän perustamisessa, sillä siellä oli paljon puhetta aikuisten keräämisestä yhteen. Lippukunnanjohtajan Suvin tuki ja kannustus on ollut meille hyvin tärkeää, Kirsi kertoo. Kaiku-leirin ja lehdessä olleiden kutsujen jälkeen aikuisjoukko muodostui keräämättä partiolaisten vanhemmista ja muista innostuneista. Ryhmä sai nimekseen Rånsut, kukaan ei tosin muista enää miksi. Ensimmäinen isompi yhteinen juttu oli, kun Rånsut ryhtyivät puuhaamaan kolon läheiselle nuotiopaikalle laavua. Sen lisäksi he ovat

muun muassa harjoitelleet nuotiontekoa ja supe-iltojen yhteydessä tutustuneet partiotoimintaan tikkupullaa paistamalla. Rånsut tapaavat noin kerran kuukaudessa ja tarkoituksena on opetella erilaisia partiotaitoja. – Meillä on ihan omaa partiomaista toimintaa, emme ole pelkästään lippukunnan tukena, kaikki Rånsut kertovat kuin yhdestä suusta. Rånsujen mielestä partiojohtajien on otettava rohkeasti yhteyttä harrastusta lähellä oleviin aikuisiin, jos on esimerkiksi retkillä pulaa johtajista. Aikuisella ei tarvitse olla aiempaa kokemusta partiosta, riittää kun on innostunut. Toiminnassa on hyvä aloittaa heti ja auttaa tietysti, että tietää jo vähän partioasioista. Ja PaTu-kurssi on hyvä apu. Lisäksi Rånsut toteavat, että mukavaa on ollut sekin, että sitoutuminen joka kerta viikkotoimintaan ei ole ollut

ehdotonta. – Parasta tässä on se, että meillä on hauskaa. Me nauramme paljon, Rånsut kuvailevat toimintaansa (ja sen kyllä huomaa toimittajakin, joukon iloisuus ja innostus tarttuvat kehen tahansa). – Meidän ei ole pakko tehdä mitään, on toimintaa, saa olla oma itsensä, ei tarvitse kilpailla mistään, on miehiä mukana, joskus on asiaakin… jatkavat Rånsut parhaiden asioiden listaamista aikuispartioinnista. – Partio on meille oma harrastus ja järkevä ja terve harrastus. Lopuksi Rånsut haluavat lähettää terveisiä kaikille samanhenkisille aikuisille ympäri Lounais-Suomea: – Tervetuloa kaikki innostuneet mukaan aikuispartioon, meillä Narvin Tytöissä tai jossain muualla. – Trööööt, kun tavataan!

35


LÄH TÖ

M AA L

I

6 Kisat

Lauri Höyssä.

Uula Elo.

Millainen on taitava sudenpentu? Teksti: Anniina Rantala, Littoisten Pirtapiiat Kuvat: Uula Elo, Lauri Höyssä, Jesse Elonen, Niilo Heikkinen

Toukokuussa sudenpennut kokoontuivat sekä Turkuun että Raumalle ottamaan selvää, millainen on taitava sudenpentu. Taitavia partiolaisia Lounais-Suomessa näemmä riittää, sillä sudenpentukisat saivat liikkeelle Turussa ja Raumalla kaikkiaan lähes tuhat sudenpentua ja vähän vanhempaa kilpailun järjestäjää! Yhteensä 77 pentuetta koki huiman partio-

seikkailun, oppi paljon uusia taitoja ja sai lopulta kiinni myös hurjan timanttirosmon, joka saatiin aisoihin taitavasti tehdyllä merimiessolmulla. Mustavuoren Sissien sudenpennut Littoisista pohtivat, missä he ovat taitavia. Kaikki olivat ainakin hyviä kuvaajia! Uula Elo: – Minä olen taitava veistämään. Lauri Höyssä: – Olen hyvä matikassa. Jesse Elonen: – Minä olen taitava taistelija. Niilo Heikkinen: – Olen taitava laskemaan ja leikkimään.

Jesse Elonen.

Niilo Heikkinen.

Seikkailua Timanttiliigassa Teksti: Suvi Routasalo, Karimo

Timanttiliiga-seikkalijakisat järjestettiin 21.5.2011 sekä Turussa että Raumalla. Sää suosi kisoja, joihin osallistui joukkueita eripuolilta piiriä. Saattajina kisoissa toimi sekä partiolaisia että kisailijoiden vanhempia. Osa viipyi reitillä pitempään ja osa lyhyemmän aikaa. Ideana oli eri tehtävien avulla löytää varastettu timatti. Tehtävissä piti muun muassa keittää spagettia ja solmia siitä 36

merimiessolmu, lajitella jätteitä ja heittää pelastusköyttä. Ensiaputehtävässä piti tietää, mitä tehdä nenäverenvuodosta kärsivälle sokkipotilaalle. Kisan jälkeen oli tarjolla ruokaa sekä mahdollisuus tuputtaa sapluunan avulla itselleen kisamerkki. Palkinnoiksi kolme parasta joukkuetta saivat kunniakirjan kehyksissä laitettavaksi kolon seinälle sekä jokainen vielä oman kunniakirjan kotiin viemisiksi. Kisoissa oli kivaa ja kaikille jäi hyvä mieli!


PinkkiPicnicillä Raisiossa Teksti: Iida Turunen ja Sanni Toivanen, Raision KilliNallit • Kuvat: Akseli Silfver, Kupittaan Henrikinpojat

Kun Jokikylän Pojat järjestävät leikkimielisen partiotaitokisan, ei sikailulta ole mahdollista välttyä. Yleensä partiokisoissa hyvä sijoitus vaatii monenlaista osaamista ja nippelitietoa mitä oudoimmista aiheista ja ehkä ripauksen tuuria. PinkkiPicnicissa päärooliin nousivat lahjonta, huijaaminen ja Raisio-tuntemus. Kisoissa sai käyttää apuvälineitä, henkilökohtaisesti suosittelemme WhatKnot -sovellusta älypuhelimeen. Välillä pohdimme kuka lahjoo ja ketä, sillä vartiollemme sateli pisteitä pelkästään toteamalla, että ansaitsemme parempaa. Kun lähtötehtävässä useimmiten on tapana rakentaa tuoli tai leikkuulauta, pääsimme PinkkiPicnicissä väsäämään niinkin yleishyödyllisen esineen kuin possujen syöttökaukalon. Vähän karkkia mukaan ja avot – kahden pisteen kaukalosta tuli hetkessä pari pistettä arvokkaampi. Huijauksen ja lahjonnan makuun päästyämme jatkoimme samoilla linjoilla: milloin lupasimme tarjota pullakahvit, milloin vetosimme sisaruslippukuntiemme lämpimiin väleihin. Olemattomat ruuanlaittotaitommekin pääsivät loistamaan ruuan maistuessa tuomarille, joka tosin oli tällä kertaa koira. Ilta huipentui loistavan Auntie Mary -bändin keikkaan ja bileisiin. Sarjamme nuorimpana jaksoimme bilettää itsellemme täydet pisteet tanssitehtävästä. Hikeä pintaan haettiin makuupussitanssista tunkkaisessa koulun salissa. Aamulla herättiin vielä astetta tunkkaisemmasta koulun aulasta valmiina jatkamaan kisaa. Vaikka viikonloppu olikin pääosin rentoa yhdessäoloa, eivät possut silti ole sokerista. Sateesta huolimatta askartelimme possun päitä kisakeskuksena toimineen yläkoulun pihalla. Lopuksi valmisteltiin 60-vuotis­onnittelu­puhe Jokikylän Pojille.

37


LÄHTÖ

M AA

LI

Näppärät valmiina kisaamaan. Kuvassa Elsa Lindström, Meri Karru, Suvi Karru ja Aino Sirkiä.

Näppärät talvisen metsän siimeksessä.

Näppärät Patagoniassa Raision KilliNallien Näppärät-vartio osallistui piirin talvikisoihin ensimmäistä kertaa. Näppärät kokivat onnistumisen riemua, hauskoja hetkiä, ylittivät isoja siltoja ja törmäsivät hämmentäviinkin tehtäviin. Näppärät-vartiomme lähti monen muun vartion joukossa kilpailemaan oranssissa sarjassa aikaisin lauantaiaamuna. Hyvät asenteet ja eväät mukanamme ilmoittauduimme ja siirryimme pihalle avajaisia odottelemaan. Asettauduimme vartioittain lähtötehtäväpaikoillemme. Avajaispuheen ja kisahenkilöstön esittelyn jälkeen julistettiin kisa aloitetuksi. Innokkaat vartiolaisemme avasivat lähtöruutuun asetetun muovipussin, josta löytyivät niin tehtäväkäskyt kuin tarvikkeetkin. Tehtäväksi paljastui rakentaa pallopeli ja mailat 38

puusta sekä muista annetuista materiaaleista ohjeiden mukaan. Selvällä työnjaolla rupesimme sahaamaan, talttaamaan ja naulaamaan laudanpätkiä. Innokkaasti naulattuamme paloja toisiinsa huomasimme asettaneemme laudat väärin. Virhe oli mielestämme pieni ja aikaa oli liian vähän korjaamiseen, joten sovelsimme nopeasti omat ratkaisumme tehtävän toteuttamiseksi. Saimme pelin valmiiksi ja lähdimme jatkamaan kisaa kävellen ensimmäisten joukossa. Matka seuraavalle rastille oli melko helppo ja lyhyt. Toisessa tehtävässä vastasimme Trail-O-aiheisiin kysymyksiin ja arvioimme mikä maastoon asetetuista rasteista vastasi rastia kartalla. Siirryimme pellon toiselle puolelle kolmannelle rastille vastaamaan lumeen liittyviin kysymyksiin Suomessa ja muualla maailmassa. Tehtävä ei mennyt ehkä ihan niin hyvin kuin olisi voinut mennä, mutta emme antaneet sen häiritä vaan jatkoimme matkaa.

Matka neljännelle rastille tuntui hirveän pitkältä, sillä tarvoimme ainakin puoli metriä korkeassa lumihangessa pitkän matkan. Tämän jälkeen pidimme ensimmäisen kunnon evästauon ja jatkoimme matkaa sillan yli seuraavalle rastille. Rastilla vartion piti yhdistää eteläamerikkalaisen eläimen nimi ja kuva ja sijoittaa ne oikealle paikalle kartalla. Onneksi vartiolaiset olivat ottaneet tehtävistä etukäteen selvää, ja saimme osan eläimistä jopa oikein. Jälleen jatkoimme matkaa viidennelle rastille, jonka alusta saimme polttopuita, ison jääpalan maitopurkissa ja kysymyslomakkeen täytettäväksi Patagonian ruokakulttuurista ja Pisco Sour -juoman ainesosista. Palautettuamme kysymyslomakkeen rastille, saimme tehtäväksemme sytyttää nuotion ja paistaa siinä Patagonialaiseen tapaan tortilla kananmunista. Veistellyistä sytykkeistä huolimatta nuotion sytyttämiseen meillä kului aikaa ja tulitikkuja. Päätimme aloittaa tortillan paistamisen pienellä lie-


Jääveistos ja ruoka valmistuvat hitaasti mutta varmasti.

Näppärät kohtasivat kisamatkallaan suuren sillan.

Teksti: Roosa Turunen ja Mari Pajamo, Raision KilliNallit • Kuvat: Meri Karru ja Mari Pajamo, Raision KilliNallit

killä ja se onnistuikin melko hyvin. Veimme tortillan arvosteltavaksi ja saimme jatkoa tehtävälle. Jatkotehtävänä oli valmistaa annetuista aineksista oikeanlainen Pisco Sour -juoma, mutta myös piti veistää annetusta jääpalasta mallinmukainen pingviini. Vartiomme jakautui kahtia ja selvillä työnjaoilla selvisimme tästäkin tehtävästä, joskin ehkä hieman hitaammin, mutta iloisella mielellä. Veimme tehtävät arvosteltavaksi ja lähdimme etsimään seuraavaa rastia. Kuudes rasti olikin taas hieman pidemmän matkan päässä, mutta nyt oli helpompi kulkea ja näimme matkalla uskomattoman suuren sillan, ja matkalta taisi tarttua mukaan myös muutama hyvä kuva. Rastilla piti seurata merkittyä reittiä ja merkitä neulan ja kynän avulla karttaan rastin oikea sijainti. Meille kävi aluksi vähän harmillisesti kun katsoimme karttaa väärin päin, mutta onneksi suurempia vahinkoja ei sitten tapahtunutkaan.

Seitsemäs rasti oli taas erään sillan toisella puolella. Rastilla puolet vartiosta täytti aiheeseen liittyvän kysymyslomakkeen ja toinen osa kokosi palapeliä maapallosta. Tämän jälkeen piti osoittaa missä eräs mannerlaatta (jonka nimeä emme muista) sijaitsee sillä palapelikartalla. Rastimies oli iloinen ja toivotti meille vielä hyvää matkaakin, ja siitä me sitten lähdimme tarpomaan seuraavalle rastille. Kahdeksannelle rastille mentäessä emme olleet huomanneet yhtä polkua, joka olisi johtanut suoraan rastille, vaan menimme pidemmän kautta teitä pitkin. Onneksi tahtimme oli suhtnopea, joten emme jääneet mitenkään jälkeen. Rastin aihe oli brändätyt eläimet ja tehtäväkäskyn saatuamme olimme kaikki aika hämillämme. Kukaan ei oikeastaan tajunnut, mitä piti tehdä, sillä se oli niin epäselvästi kerrottu ja meidät meinattiin jo hylätäkin, mutta viime hetkillä tajusimme idean. Emme hirveän monta pistettä siitäkään

tehtävästä saaneet, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan pisteitä. Aluksi olimme hieman pettyneitä edelliseen rastiin, mutta kun tajusimme maalin olevan seuraava rasti, mielemme piristyivät jälleen. Maalitehtävä oli koulun pihalla, sen saman josta aamulla lähdimme. Kyseessä oli Cap Hornin kierto, ja se oli koordinaattitehtävä, josta piti kerätä oikea sana. Vartiolaisemme olivat innokkaita suorittamaan tätä tehtävää, ja se sujuikin erittäin hyvin. Ilmoittauduttuamme maaliin, saimme vihdoin ulkovaatteet pois päältämme ja reput selästä. Koulun yläkerrassa kisailijoille oli tarjolla hernekeittoa ja näkkileipää, mutta Runebergin päivän kunniaksi myös runebergin tortuilla sai laittaa suunsa makeaksi. Odottelimme pisteitä ruokailun yhteydessä, mutta niitä ei ehtinyt hirveän paljon tulemaan, ja olikin jo aika lähteä kotiin. Hyvä mieli jäi kisoista, ja olimme kolmansia. Onnea myös muille voittajille ja niille jotka voittivat itsensä. 39


LÄHTÖ

M AA

LI

Jurmo 2011 -kevätkisat Teksti: Vilja Parkkunen, Nuotiotytöt Kuvat: Jurmo-tiedotus

Nuotiotyttöjen järjestämän kevätmestaruuskilpailu Jurmon teemana oli saaristolaiskulttuuri. Kisamaastona oli Turun Hirvensalo, josta löytyi merellistä tunnelmaa läheltä kaupungin keskustaa. Rasteilla kilpailijat pääsivät muun muassa lypsämään ”lehmää”, rakentamaan telkänpönttöä, paistamaan Ahvenanmaan pannukakkua, soittamaan postitorvea, kokoamaan saaristolaisperhettä ja pohtimaan viestilippujen merkityksiä Saimme mukaan paljon toimitsijoita omasta lippukunnasta. Oli mukavaa huomata, että myös muuten toiminnassa vähemmän mukana olevat jäsenet innostuivat kisajärjestelyistä ja ojensivat auttavan kätensä. Saimme paljon tukea myös muilta lippukunnilta sekä lippukuntalaistemme perheenjäseniltä. Kisaa oli toteuttamassa yhteensä noin 150 henkilöä. Kisan suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin, ja tehtäviä sekä järjestelyjä pohdittiin, kehitettiin ja paranneltiin moneen otteeseen. Lopputuloksena syntyi ainakin järjestelijöiden mielestä hyviä tehtäviä ja toimiva kisa. Silti hyväkään suunnittelu ei mahda mitään luonnonvoimille. Yksi tehtävistä oli suunniteltu tehtäväksi soutaen, mutta jää ei sulanut merestä vielä huhtikuun puoliväliin mennessä, vaikka olimme niin olettaneet. Viime hetken muutokset kuuluvat kuitenkin asiaan. Lopulta Kusti ei siis kuljettanut postia soutuveneellä, vaan kottikärryillä. Jurmo oli oranssin ja vihreän sarjan kisa, joten kisaamassa oli tarpojia. Kisavartioita oli yhteensä 34 eli tehtäviä suorittamassa ja rataa kiertämässä oli päivän aikana noin 170 partiolaista. Kisa onnistui erittäin hyvin. Kilpailijoista välittyi päivän aikana iloinen fiilis, ja palaute oli pääosin positiivista. Kisapäivän kruunasi keväinen auringonpaiste. Voiton veivät oranssissa sarjassa Hakkistyttöjen Ruudinkeksijät ja vihreässä sarjassa Salon Leiriveikkojen Napaketut. Nuotiotytöt kiittää ja kuittaa, oli kivaa. 40


Syyskisoista saa elämyksiä Teksti: More than cookies -blogi Kuvat: Petri Hakosalo ja Heini Tuuri, Ouran Partiolaiset

Littoisten Pirtapiikojen Siirtolohkare-vartio osallistui piirin syysmestaruuskisoihin Krookan Rääkiin Merikarvialla. More than cookies-blogi haastatteli tuoretta sinisen sarjan piirimestaria, Siirtolohkareen Inkeriä. Kerro vartiostasi.

– Siirtolohkareeseen kuului mahtava kisailijakaverini Titta, joka oli ensimmäistä kertaa sinisen sarjan kisoissa, ihana, energinen siskoni Ilona ja minä. Saara tuli kipeäksi, emmekä enää ennättäneet hankkia varamiestä (eli naista), joten kisasimme kolmestaan. Miten valmistauduitte kisoihin?

nan mielestä oli se, kun sunnuntaina pääsimme käymään tutulla maatilalla, jolla olemme lomailleet jo yhtenätoista kesänä. Jostain syystä Titta ei ollut yhtä innostunut, tai ehkä hän vain pysyi faktoissa: kisoissa mennään ja kisataan. Kaiken kaikkiaan kisat olivat tosi mukavat ja siellä oli hauskoja tehtäviä. Mikä oli vaikeinta?

– Suunnistusrasti oli vaikea. Maasto oli täynnä syviä ja leveitä ojia, jotka piti kiertää hyvin pitkiä reittejä. Yritin kerran mennä yli kivaa ”siltaa” pitkin, mutten kyllä yrittänyt enää uudestaan. Kun lopulta pääsi rastin lähelle, huomasikin, että välissä oleva niitty on täynnä 1,5 metrin korkuista nokkospuskaa. Hirvikärpäsiäkin tuntui olevan miljoonia.

Melotaan auringonnousuun.

Tapahtuiko teille jokin hassu moka tai kommellus?

– Pidimme kisakokouksen ja tarkoituksena oli myös opiskella vähän tehtäviä varten, mutta jostain syystä se vähän jäi...

– Moka tai kommellus... No yhdellä rastilla meidän piti vastata saha-aiheisiin kysymyksiin viitoitetulla reitillä. Me siitä sujuvasti Milläs alueella oli mitä lippukuntia ja Mitä teillä oli kisaeväänä? lähdimme kävelemään ihan päin- millaiset huivimerkit niillä olikaan? – Eväänä oli hyvin paljon kaiken­ vastaiseen suuntaan, rastilta pois. laista, muun muassa graham-liha- Sieltä ne rastimiehet sitten huutelipiirakoita (nam) myslipatukoita, vat meidän peräämme: ”Hei, se rata pussikeittoa sekä pussitettua tonni­ on täällä näin...” Ja melontaretkelkalaa. lä tehtiin kiva ylimääräinen lenkki, Mitä siellä kisoissa tehtiin? kun kaikki tykkäsi siitä niin paljon. – Kisoissa oli monenlaisia tehMillaiset fiilikset olivat maalissa? – Maalissa oli ihan hyvät fiilikset, täviä. Eläinaiheisia tehtäviä oli aika paljon, ne olivat tosi kivoja. Jou- kisakeskuksessa päästiin saunaan duimme esimerkiksi pyydystämään ja uimaan. Siinä vaiheessa luultiin, Vartio on saanut hevosen kiinni. ponin ja lypsämään lehmää. Toisaal- ettei sieltä mitään voittoa tule, sen ta suunnistusosuus oli siniselle sar- verran oli hassusti mennyt jotkut tehtävät, mutta toisin kävi. jalle liian vaikea. Mikä meni hyvin?

– Kätevyystehtävät menivät yllättävän hyvin, ja vaikka suunnistus meni huonosti, olimme onnistuneet haalimaan siitä parhaat pisteet. Muillakin oli siis ollut vaikeuksia. Mikä oli kaikkein parasta?

– Parasta ainakin minun ja Ilo-

Miltä tuntuu olla piirimestari?

– Nyt on kyllä ihan mahtavat fiilikset! Se oli tosi hauskaa, ja oli hienoa, että päästiin vajaalla joukkueella kisan sisäpuolelle. Meillä oli tosi hyvä joukkue, sen kanssa oli tosi kiva kisata ja voittaa.

41


LÄHTÖ

M AA

LI

Tarpojat Yyterin dyyneillä Teksti: Mikko Kousa, Porin Tulitikut • Kuvat: Dyyni-tiedotus

Kevään 2011 SM-kilpailut järjestettiin 21.5. Porissa, Yyterin kuvankauniissa luonnossa. Järjestelyvastuu oli Porin alueella, päävastuullisena lippukuntana Porin Tulitikut. Koko alueen resurssit varattu tapahtuman toteuttamiseen, myös Pohjois-Satakunnan alue osallistui järjestelyihin. Yhteensä yli sata partiolaista hyöri maastossa ja kisakeskuksena toimineessa Meri-Porin lukiossa mahdollistamassa upeaa kisapäivää osallistujille. Projekti käynnistettiin hyvissä ajoin kasaamalla järjestelytoimikunta. Huipputiimi oli sekoitus kokemusta, nuoruutta ja tehokkuutta. Tapahtumalle luotiin perusteet nopeasti, lähtökohtana tehtäville oli tarpojaohjelma ja sen aktiviteetit. Tavoitteena oli luoda hauska ja opettava retkeilypäivä kauniissa luonnossa. Toimikunta nimesi lisäksi omaksi tavoitteekseen saada toistaiseksi eniten osallistujia uuden mallin kevätmestaruuskisoihin. Tämä tavoite täyttyi hienosti 40 kisavartiolla.

Varsinainen kilpailupäivä sujui upeasti ilman suurempia kömmähdyksiä. Sää suosi auringonpaisteellaan ja päivä saatiin vietyä läpi mallikkaasti ja loppumaan hyvissä ajoin ennen papereihin rustattua määräaikaa. Maasto oli helppokulkuista, vaikka muutamaa vartiota jouduttiinkin järjestäjien puolesta ohjaamaan välillä oikeaan suuntaan. Tehtävät olivat tuttuja, mutta silti haastavia. Mukaan mahtui myös pari yllätysluontoista, paikalliseen populaari- ja ruokakulttuuriin liittyvää harjoitusta. Kisan onnistuminen oli nähtävissä sekä kilpailijoiden että järjestelyihin osallistuneiden kasvoilta. Onnelliset hymyt olivat paras palkinto kilpailun johtajalle. Tästä saatiin roppakaupalla voimaa järjestää uusia tasokkaita tapahtumia, vaikka ihan valtakunnallisella tasolla. Niin, jotain kertoo myös kisavartioiden asenteesta, että eräskin vartio maaliin saavuttuaan päätti palata Yyterin hiekkarannalle uimaan. Matkaa kisakeskukselta rannalle oli rapiat kymmenen kilometriä, tehkääpä itse perässä!

Lupausten mukaisesti Suomen paras ranta tuli testatuksi, tällä kertaa merimerkkien kanssa.

Aurinko helli kisailijoita koko päivän.

Päivän jännityssektori.Ylitysrastilla oja oli tarpeeksi syvä sykettä nostamaan.

Mikäs sen parempaa kuin itse tehty perinteinen satakuntalainen kakko!

Piknik-tunnelmaa parhaimmillaan.

42


Kisatuloksia

Kevätmestaruuskilpailu Dyyni 11 21.5.2011 Pori

L-SP:stä parhaiten sijoittuneet vartiot Oranssi: 1. Uljas, Littoisten Pirtapiiat Vihreä: 3. Einesteinit, Mellillän Menninkäiset Piirien välinen kilpailu 1. Hämeen Partiopiiri 2. Lounais-Suomen Partiopiiri 3. Pohjanmaan Partiolaiset

Talvimestaruuskilpailu Patagonia 2011 5.2.2011 Piikkiö Oranssi

Rinsessat, Leirisisko Uljas, Littoisten Pirtapiiat Näppärät, Marjatat ja Mikonpojat

Vihreä

Musta Lilja, Kaarinan Ristiritarit Piraijat, Mellilän Menninkäiset MeSeT, Partio-Puhurit Sininen

Salatut Eläimet, Auran Tytöt Fokka, Uudenkaupungin Merihait UnTo, Littoisten Pirtapiiat Punainen

Stuntmannit, Mellilän Menninkäiset Jääsudet, Salon Leiriveikot Meriselitys, Kupittaan Henrikinpojat Ruskea

Turska, Raision KilliNallit Kisajaoston Exät, Nuotiotytöt Pieneläin, Auran Tytöt Harmaa

Team-K, Turun Metsänkävijät OVA-Karhu, Turun Metsänkävijät TEAM-A,Turun Metsänkävijät

Kevätmestaruuskilpailu Jurmo 16.4.2011 Turku Oranssi

Ruudinkeksijät, Hakkistytöt Rinsessat, Leirisiskot Banaanikärpäset, Henrikin Tapulitytöt

Vihreä

Napaketut, Salon Leiriveikot MeSeT 1, Partio-Puhurit Alikessut, Marjatat ja Mikon Pojat

Syysmestaruuskilpailu Krookan Rääki 3.-4.9.2011 Merikarvia Sininen

Siirtolohkare, Littoisten Pirtapiiat Maastomajavat, Raision KilliNallit Maastokamelit, Raision KilliNallit Punainen

Maastolaamat, Rymättylän Märssyvahdit Keltavuokot, Myrskypojat Team Ahdereikä, Myrskypojat Ruskea

Pieneläin, Auran Tytöt Gulo Gulo, Teljän Partio Käpyeläimistö, Luvian Loukke Harmaa

Suurkiitos muoviapinoista, Rymättylän Märssyvahdit Osa-Karhu, Turun Metsänkävijät Kättsäräpylät, Jokikylän Pojat

Vaeltajasarja

Tytöt: 1. Alma, Littoisten Pirtapiiat Pojat: 2. IVA-Karhu, Turun Metsänkävijät

Vaeltajasarjat

Tytöt: 1. Evita, Littoisten Pirtapiiat Pojat: 1. OVA-Karhu, Turun Metsänkävijät 43


Lounais-Suomen Partiopiiri on jäsenmäärältään Suomen suurin partiopiiri. Piirin alueella toimii noin 11 000 partiolaista ja piiriin kuuluu kaikkiaan 141 lippukuntaa. Vuosi 2011 oli piirin kolmas toimintavuosi. Partiopiirin tehtävä on tukea lippukuntia partio-ohjelman laadukkaassa toteuttamisessa. Lippukuntia varten järjestetään monenlaisia ohjelma- ja koulutustapahtumia, joista saa keinoja ja valmiuksia toiminnan kehittämiseen. Vuonna 2011 piiri järjesti 42 koulutustapahtumaa, joihin osallistui 547 aikuista partiolaista. Ohjelmatapahtumia piirin alueella järjestettiin kaikkiaan 118, ja niihin osallistui kaikkiaan 9044 partiolaista. Vuosi 2011 oli Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuosi. Partiotoimintaa tehdään toimistojen työntekijöitä lukuun ottamatta täysin vapaaehtoisvoimin. Yksi vuoden 2011 hienoimmista voimannäytteistä oli piirin talvileiri Napakettu. Leiri järjestettiin Yläneen Raasinkorvessa helmikuussa, jolloin neljän päivän ajan talven iloista nautti 381 lounaissuomalaista partiolaista. Ketun vuosi on Lounais-Suomen Partiopiirin vuosikirja. Avaa kansi, tutustu lounaissuomalaiseen partioon ja seikkaile uudestaan vuodessa 2011.

Lounais-Suomen Partiopiiri ry Läntinen Pitkäkatu 13, 20100 TURKU p. 050 312 9420 www.lounaissuomenpartiopiiri.fi

44


Ketun vuosi 2011