Page 1

28. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

MIELIPIDE- JA KULTTUURILEHTI KANS A

1


U S IT J O IR K Ä PÄ Vasemmistolainen mielipide- ja kulttuurilehti Perustettu vuonna 1987 • Kultti ry:n jäsen Kustantaja: Libero ry. • Päätoimittaja: Niko Peltokangas • Ulkoasu & kuvitukset: Kai Arponen Osoite: Hämeentie 29, 6.krs, 00500 Helsinki Puhelin: 045 348 5499 Sähköposti: TOIMITUS@vasemmistonuoret.fi • Kotisivu: www.liberolehti.fi ISSN 0783–6198 • Painopaikka: Waasa graphics, Vaasa Painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa. Tilaushinta 20 €, tukitilaus 50 €.

Epäpoliittisia järkiargumentteja

2

Kuuntelin turkulaisessa kahvilassa valtakunnallisen radiokanavan aamuohjelmaa. Tarkensin kuuloani, kun juontaja otti puheeksi ”vasemmiston kultapossuprinsessan”, joka on aina ”pätemässä ja tärkeilemässä”. Juontaja ilmoitti kannattavansa Li Anderssonia Vasemmistoliiton johtoon. Tai no ei ehkä kannattavansa, sillä ei hän Vasemmistoliittoakaan kannata, mutta hänestä Anderssonin pitäisi ryhtyä sen puheenjohtajaksi. Eikä niinkään puolueen takia vaan kansanedustajan itsensä. ”Historia on nimittäin osoittanut”, juontaja selitti, ”että kun nuoret idealistit ja sivustahuutelijat pääsevät valtaan, aktivismi ja maailmanparantaminen vedetään vessanpöntöstä alas.” Tämä ei kuulemma ollut pelkkää vasemmistovastaisuutta, sillä radiotyöläisen mukaan näin on käynyt myös Kokoomuksen Alexander Stubbille sekä Perussuomalaisten Timo Soinille, joka ennen kyseli kuinka muut kehtaavat ja kehtaa nyt ministerinä itse. Radioääni on tietysti oikeassa. Päästessään lainsäätäjiksi ja ylipäänsä pöytiin, joissa päätöksiä tehdään, poliitikot tekevät yleensä enemmän kompromisseja kuin pyrkiessään noihin asemiin. Kuvaava vertaus löytyy politiikkaan usein liitettävältä hiekkalaatikolta: yksin leikkiessä voi tehdä oman päänsä mukaan, kun taas muiden kanssa pitää ottaa toisetkin huomioon. Merkittävintä on kuitenkin juontajan käsitys faktoista, joihin lianderssonien idealismi hänen mielestään törmää. Maailmanparantaminen loppuu hänen käsityksensä mukaan siihen, että

”kaikki maksaa, ja pitää ruveta laittamaan lukuja myös viivan alle”. Tämä on malliesimerkki oikeistolaisen talousajattelun hegemonisesta asemasta. Idealistit pannaan vastakkain kiistattomien järkiargumenttien kanssa vaikka rahan riittävyys ja viivan alle jäävä lukema syntyvät poliittisista valinnoista. Andersson ”huuteli sivusta” eduskunnassa pari päivää radio-ohjelman jälkeen esittelemällä Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetin. Siinä raha pantiin riittämään niillä keinoilla, jotka poliitikoilla on käytössään. Idealistit ovat saaneet tahtonsa läpi muun muassa pakottamalla hallituksen luopumaan hallintarekisteristä, joka olisi mahdollistanut omistusten piilottamisen julkisuudelta. Idealistien painostuksesta hallitus perui myös suunnittelemiaan leikkauksia harmaan talouden tutkimisesta. Näilläkin päätöksillä on vaikutuksensa viivan alle jääviin lukuihin. ”Toisenlainen politiikka on mahdollista” ja ”vasemmistolainen vaihtoehto” ovat kuluneita sloganeita, jotka eivät ole onnistuneet estämään yhteiskunnan oikeistolaista hegemoniaa. Lienee vasemmistonkin aika alkaa tuottaa kiistattomia järkiargumentteja kapitalistiutopisteille ja radion viihdeohjelmien juontajille. Niko Peltokangas Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja, joka työskentelee myös Vasemmistonuorten tiedottajana.


TEKIJÄLTÄ

8. 18.

25.

Olen 34-vuotias valtiotieteilijä. Puoluekannaltani olen liberaali. Aatteeni kulkevat jossain anarkismin ja libertarismin välissä, vaikutteita tulee imettyä vasemmalta oikeaan. On oltava rohkeutta ottaa lukuun voimakkaastikin omia mielipiteitä kontraavia tekijöitä. Uskon ideoiden voimaan. Ne määräävät maailmankulun paremmin kuin mikään jämähtänyt organisaatio, olkoon puolue, poliisi tai armeija. Vasemmiston rooli on uudistaa. Tämä ei tarkoita pelkkää jämähtämistä vanhaan, vaan uusien näkökulmien tuomista. Myös vasemmiston pyhinä pitämiä reliikkejä on voitava kritisoida. Liberoon on palkitsevaa kirjoittaa, sillä nuori lukijakunta vielä imee vaikutteita ympäröivästä maailmasta. Se, että jutullaan kykenee herättämään kysymyksiä, on palkitsevampaa kuin mikään raha maailmassa. OSKAR LINDMAN

6.

26. Esineissä elää Alettan muisto.

8.

Hanna-Marilla Zidan tuntee Pohjoismaiden vasemmisto nuoret.

Ilmaston puolesta kamppaillaan nyt paikallisesti

12. From the reader: Don’t be

vuodesta 1987

30. Saksan futiskatsomoissa

homotellaan yhä vähemmän.

34.

Odotus Vasemmistoliiton puoluekokousta kohtaan kiihtyy.

Laura Happo kuvasi työläiskirjailija Ahti Kansan.

fooled by the red fascists

37. Puheenjohtajalta:

TEEMA

18. Ahti Kansalle yhtenäinen

kansa on vain utopia.

28. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

Tappaminen vai idealismi? MIELIPIDE- JA KULTTUURILEHTI

40. No nyt tehdään vegaanista

K ANS A

pekonia!

20.

Ruotsi eriarvoistuu ilman maahanmuuttoakin.

41. Lukijalta:

Tasa-arvon mallimaa?

25.

Alkuperäiskansa ei tavoittele valtiota.

3


IT K IN V LIBERO VIHAA RIKKUROINTIA Rikkurointi eli työtaistelulakon murtaminen sijaistyövoimaa käyttämällä nousi keskusteluun postilaisten työehdoista käymän työtaistelun aikana. Tällä kertaa lakkoa ei lähdetty murtamaan sosiaalisessa mediassa kuten vuonna 2010, kun ”Facebook-ahtaajat” häiritsivät satamalakkoa. Postilaisten palkka on ilmeisesti ennen leikkauksiakin niin pieni, ettei heidän työtaistelunsa vaikeuttaminen maksa vaivaa. Parempipalkkaisten ahtaajien lakon rikkurithan perustivat sittemmin henkilöstöpalveluyrityksen. Sosiaalisen median sijaan Postin avuksi riensi urheiluseuroja, esimerkiksi Tikkurilan Taitoluisteluklubi. Sosiaalista mediaa käytettiin tällä kertaa rikkurityövoiman vastustamiseen, ja taitoluisteluseura sai Facebook-sivuilleen runsaasti kritiikkiä lakonalaisen työn tekemisestä. Moni palautteen antaja oli huolissaan seuran nuorille luistelijoilleen antamasta yhteiskuntakasvatuksesta. Seura perääntyikin ”talkootyöstä” kiitettävän nopeasti. Yksittäisten ihmisten lakkovastaisuus perustuu sinänsä inhimillisiin ajatuksiin ja uskomuksiin: Lakon nähdään kohdistuvan vääriin tahoihin, jos se vaikeuttaa tavallisen ihmisen elämää. Solidaarisuuden ja työväenluokkaisuuden käsitteet vaikuttavat yhä vieraammilta, eivätkä liitotkaan panosta niiden hengissäpitämiseen. Moni uskoo myös työntekijöiden lakkoilevan itsekkyyttään – omistajien ja talouskuripoliitikkojen viesti työntekijöiltä ja sosiaaliturvan saajilta leikkaamisen vaihtoehdottomuudesta on mennyt hyvin läpi. Taloustieteilijät eivät viestiä hyväksy.

LIBERO RAKASTAA MATKIJOITA Ennen Libero sekoitettiin vain vaippamerkkiin ja naureskeltiin samankaltaisuudesta oikeistolaisen ajatuspajan nimen kanssa. Nyt nimiapajille on ilmestynyt uusi tulokas. Ruotsalaisen kansanpuolueen nuorisojärjestö Svensk Ungdomin uuden lehden nimi on Liber. Päätoimittaja Susanna Rapp selittää pääkirjoituksessa nimen tarkoittavan vapautta ja heijastelevan nuoriso-

4

järjestön arvoja. Liberon toimituksessa toki tunnustetaan myös kaikkien vapaus nimetä lehtensä miten haluaa – olemme tottuneet toimimaan poliittisten nuorisojärjestöjen lehtien esikuvina. Liber näyttää hyvältä ja tarjoaa kielimuurin ylittäjälle mielenkiintoisia näkökulmia esimerkiksi vihapuheeseen, ilmastonmuutokseen, humanitääriseen työhön ja Syyrian konfliktiin. Ulkoasun ja kiinnostavien juttujen myötä Liber kiilaa kyllä verrokkilehtien kakkossijalle. Svensk Ungdomen toiminta limittyy luontevasti muiden juttujen joukkoon. Toisin kuin Libero, Liber on lähijärjestönsä poliittiseen linjaan sitoutunut jäsenlehti. Naiset taitavat olla lehdessä pääosassa, mikä on ihan virkistävää esimerkiksi tämän lehden sukupuolijakoon verrattuna. Suomenkielisille Liber tarjoilee Vieraskynä-palstan. Ykkösnumerossa kynä on annettu Tuomas Enbuskelle, joka kertoo kannattavansa vain heikoimmassa asemassa olevia auttavaa perustuloa.

BLOGI: MUURIN TUOLLE PUOLEN Talven aikana on luvassa silminnäkijäraportteja Palestiinasta, kun EAPPI-ohjelman ihmisoikeustarkkailijat lähtevät Länsirannalle. Vasemmistonuorten toiminnasta tuttu Mia Haglund kirjoittaa kokemuksistaan Voima-lehden blogissaan. ”Eapit antaa suojaavaa läsnäoloa miehityksen aiheuttamaa väkivaltaa vastaan, ja vaikuttavat läsnäolollaan siihen, että tilanteet eivät eskaloidu”, Haglund kertoo. Tarkkailijoiden raportoimaa tietoa käyttävät monet järjestöt kuten Unicef, Punainen Risti ja Amnesty. Päivittäi-

siin raportteihin kirjataan havaintoja esimerkiksi Israelin armeijan tarkastuspisteiltä Länsirannalta ja mahdollisista pidätyksistä. ”Sotilaat eivät ole aggressiivisia tarkkailijoita kohtaan, vaikka on heiltä takavarikoitu kameran muistikortteja. Emme hakeudu itse konflikteihin, mutta kerromme, että kirjoitamme tilanteista raporttiin. Voimme esimerkiksi vaatia, että vanhemmat pääsevät lapsensa mukaan, jos tämä pidätetään.” Suomessa ekumeenisesta EAPPI-ohjelmasta vastaa Kirkon Ulkomaanapu ulkoministeriön rahoituksella. Vapaaehtoisille maksetaan matkat, majoitus ja päiväraha. Raportoinnin lisäksi ihmisoikeustarkkailijat jatkavat työtä kotiin palaamisen jälkeen esimerkiksi luennoimalla ja kirjoittamalla. Erilaisia Palestiina-solidaarisuustoiminnan muotoja esitellään parhaillaan kuuden nuoriso- ja opiskelijajärjestön Muurinmurtajat-hankkeessa. Haglund on lupautunut myös kertomaan Palestiinassa näkemästään ja kokemastaan hankkeen tilaisuuksissa matkan jälkeen. UUSI PALSTA: SEKSUAALINEUVONTAA LIBERON LUKIJOILLE Vuoden 2016 ensimmäisessä Liberossa aloitetaan uusi, seksuaalineuvontapalsta, jolla seksuaalineuvoja Cecilia Bergström vastaa lukijoiden kysymyksiin. ”Seksuaalisuuteen sisältyy muutakin kuin seksi – sukupuoli-identiteetti, seksuaalinen suuntautuminen ja identiteetti, kehollisuus, ihmissuhteet, sukupuoliroolit, seksuaalisuuden ilmentäminen, biologia, kulttuuri ja niin edelleen”, Bergström avaa aihealuetta. Seksuaalineuvonnassa annetaan asiakkaalle lupa puhua seksuaalisuudesta, kuunnellaan ja annetaan sitten tietoa tarpeen ja oman osaamisen mukaan. Tavallisia ongelmia, joihin seksuaalineuvonta voi vastata, ovat tiedonpuute sekä vaikeus puhua seksuaalisuudesta luontevasti ja hyväksyä yleisistä normeista poikkeavaa seksuaalikäyttäytymistä. Liberon palstalla ei päästä asiakaskohtaamisen ideaalitilanteeseen, mutta tarkoitus on auttaa lukijoita havainnoimaan seksuaalisuuden ongelmakohtia ja etsimään niihin ratkaisua. ”Nykyiset sukupolvet ovat suhteessaan seksuaalisuuteen erilaisia kuin aiemmat sukupolvet”, Bergström lainaa Väestöliiton käsitystä seksuaalineuvonnan tarpeen lisääntymisestä. ”Myös kulttuurin ylierotisoituminen vääristää ihmisten kuvaa seksuaalisuudesta ja luo epärealistia odotuksia,


Libero joskus vuosia sitten

joiden vastapainoksi tarvitaan asiallista tietoa ja neuvontaa.” Lähetä oma kysymyksesi nettilomakkeella osoitteessa libero.fi/kysy!

KANSALAISALOITE: LAPSELLE KAKSI VANHEMPAA Koska kristillisdemokraatit kaatoivat edellisessä hallituksessa esityksen äitiyslaiksi, yritetään sitä säätää nyt kansalaisaloitteen avulla. Lain tarkoituksena on helpottaa naisparille syntyvän lapsen vanhemmuuden järjestämistä. Nykytilanteessa biologisen äidin puoliso saa vanhemmuuden vain perheen sisäisen adoption kautta. Adoptioon sisältyvä byrokratia maksaa ja on hidasta. Kansalaisaloitteessa esitetään, että puoliso voisi tunnustaa vanhemmuuden jo neuvolassa, jolloin pariskunta olisi lapsen vanhempia tämän syntymästä saakka. Tämä käytäntö on jo 1.1.2016 voimaantulevassa isyyslaissa, jonka mukaan avoliitossa oleva isä voi tunnustaa isyyden neuvolassa ennen lapsen syntymää. Avioliitossa syntyvien lasten vanhemmiksi katsotaan automaattisesti kumpikin puoliso. Äitiyslain mukainen vanhemmuuden tunnustaminen koskisi vain hedelmöityshoitoklinikalla alkunsa saaneita lapsia, joiden siittiöiden luovuttaja on kieltänyt mahdollisuuden isyytensä

vahvistamiseen. Lakia perustellaan ennen kaikkea lapsen edulla – näin hänellä voisi olla kaksi vanhempaa syntymästään lähtien. äitiyslaki.fi/

ÄÄNESTYS: ANNA NEUVOA VASEMMISTOLIITON PUHEENJOHTAJASTA! Vasemmistoliitto järjestää seuraavasta puheenjohtajastaan jäsenäänestyksen ensi keväänä. Puheenjohtajavaalia ei ole Vasemmistoliitossa vähään aikaan käyty, sillä Paavo Arhinmäki valittiin kahdessa edellisessä puoluekokouksessa puolueen johtoon yksimielisesti. Jos ehdokkaita ilmestyy enemmän kuin yksi, jäsenäänestys järjestetään postivaalina 16.5.–3.6. Tulos on selvillä neljä päivää ennen puoluekokousta, joka järjestetään Oulussa 10.–12.6. Jäsenäänestys on yhdistyslain vaatimusten vuoksi neuvoa-antava, joten 300 puoluekokousedustajan tulee päättää, minkä arvon he antavat jäsenten tahdolle. Suosikkiaan voivat äänestää 29.4.2016 mennessä vuoden 2016 jäsenmaksunsa maksaneet puolueen jäsenet. Käytännössä jäsenhakemus kannattaa toimittaa hyvissä ajoin jo huhtikuun alussa. Puheenjohtajavaalin toivotaankin tuovan uusia jäseniä puolueeseen. Puoluevaltuuston kokouksessa marraskuussan valtuuston varapuheenjohtaja Pia Lohikoski vertasi tilannetta toiveikkaasti Britannian työväenpuolueen puheenjohtajavaaliin. Siinä äänioikeuden sai lunastaa pienellä maksulla, ja moni uusi äänestäjä liittyi sittemmin myös puolueeseen. Jäsenäänestys on herättänyt myös vastustusta. Mielipidekirjoituksissa neuvoa-antavaa äänestystä on nimitetty lumedemokratiaksi ja hallintohimmeliksi, jossa unohdetaan ruohonjuuritason arkityö sekä puoluekokouksen muut henkilövalinnat. Oululainen puolueosasto teki puoluehallitukselle aloitteen jäsenäänestyksen perumisesta. Aloite ei johtanut toimenpiteisiin.

Mitä mieltä olette feminismistä? ”Kamala sana, siitä tulee lähinnä mieleen jotkut vouhottajat, jotka polttelee rintaliivejään. ne tarttuu kaikkiin pikkujuttuihin kuten, et luottamusmies pitääkin olla luottamushenkilö. Se tuntuu aika yliampuvalta.” ”Se on semmoinen sana, jota käytetään vähän joka paikassa, mutta silti on hirveen epäselvää, mitä se tarkoittaa.” ”Suomessa naisten asiat on aika hyvin, niin on vähän kyseenalaista onko tollaset feministit niin tarpeellisia täällä.” Sanna (16), Anna-Maria (17), Anja (18) ja Laura (16) Mira Lehmuskosken haastattelussa Liberossa 6/1990 Matti hoitaa lastaan päivittäin. Hoitaessaan päivittäisiä askareita mm. käydessään lapsen kanssa kaupassa hän saa myyjien taholta erityiskohtelua. Myyjät hakevat taravoita, eikä Matin tarvitse kuin seisoa ja odottaa. ”Olen ilmeisesti hellyyttävä näky lapsen ja vaunujen kanssa, mutta mielestäni sekin on tietynlaista sovinismia ja asenteiden ylläpitoa.” Äiti lapsen kanssa kaupassa on niin ”normaali näky”, ettei siihen kiinnitetä sen enempää huomiota kuin muihinkaan asiakkaisiin. Leena Ruotsalaisen artikkelista ”Nuoret isät” Liberossa 6/1990 Liberon yhteys SDNL:oon on kätketty, aluksi osin valtionapusyistä, erilaisten yhdistyshämähäkinseittien varjoon. Se on toisaalta taannut toimitukselle tarpeellisen vapauden mutta toisaalta oikean ja toimivan järjestönn nimi apinalaatikossa on kulttuurinen ankkuri ja totuudellinen allekirjoitus. Minusta Liberon ei ole paitsi mahdollista myös syytäkään olla koko nuorison ikkarioma lehti. Lehteä on viime aikoina kehitetty toisaalta SDNL:oa lähellä olevien ihmisten lehtenä, mutta myöskin uuden vasemmistokulttuurin yleistajuisena kertojana. Jos Liberon aiheina ovat totaalikieltäytyminen, homous, anarkismi, mies ja nainen, ympäristö ym. se liikkuu siellä missä punainen vapaudenaate liikkuu. Ja se on hyvä. Aleksi Bardy Liberon 3/1995 pääkirjoituksessa Rikkaat ihmiset voivat välttää veroja ja muita velvoitteita myös valitsemalla asuinpaikan Suomen ulkopuolelta. Siksi todelliset elintasopakolaiset eivät tule Suomeen, he lähtevät täältä. Esimerkiksi suomalaiset autoajajat Mika Häkkinen, Tommi Mäkinen ja Keijo Rosberg ovat elintaso- ja veropakolaisia, jotka asuvat Monacossa maksaakseen nolla prosenttia veroa kymmenien miljoonien markkojen tuloistaan. Antero Eerolan artikkelista ”Ryhdy rikkaaksi, vältä veroja!” Liberossa 3/2000

5


6


Pohjolan kiertäjä Suomalainen Hanna-Marilla Zidan oli vuoden ajan pohjoismaiden vasemmistonuorten puheenjohtaja. TEKSTI & KUVA Niko Peltokangas

Hanna-Marilla Zidanin mukaan pohjoismaiden vasemmistonuorten järjestösuhteet ovat vahvemmat kuin koskaan. Hän kiersi vuoden aikana Socialistisk Ungdom i Nordenin (SUN) puheenjohtajana kaikki Pohjoismaat Grönlantia lukuunottamatta. Nuorisojärjestöjen sitouttaminen yhteistyöhön ei ollut helppoa. Esimerkiksi kahden tanskalaisjärjestön – maltillisempana pidetyn Socialistisk Folkeparti Ungdomin (SFU) ja radikaalimman Socialistisk Ungdomsfronint (SUF) – saaminen yhteistyön piiriin vaati työtä. ”Ramppasin Kööpenhamissa ja useiden vierailujen jälkeen SUF alkoi nähdä pohjoismaisen yhteistyön potentiaalin ja SFU suostui yhteistyöhön SUFin kanssa.” Henkilökohtaisesti Zidanille oli tärkeää tuoda färsaarelaisen Unga Tjóðveldiðn ja grönlantilaisen Inuusuttut Ataqatigiit Ungdomin näkökulmia esiin pohjoismaisessa yhteistyössä. SUN:n jättämistä harkinneet järjestöt ovat nyt vahvasti kattojärjestön toiminnassa mukana. Niille tärkeä vaihtoehtoinen viiteryhmä olisivat alueiden itsemääräämisoikeutta ajavat järjestöt. ”Erityisen mukavalta tuntui, kuinka lopetettuani Unga Tjóðveldið kiitti minua työstä Färsaarten puolesta facebook-sivullaan. Olen myös ylpeä siitä, että sain tanskalaiset sisarjärjestömme kiinnostumaan ja ottamaan selvää Färsaarten ja Grönlannin politiikasta, josta he tiesivät surullisen vähän.”

SUOMALAISET VASEMMISTON KESKELLÄ Vasemmistonuoret sijoittuu Zidanin mielestä ”melko keskelle” vasemmistolaisten ja sosialististen nuorisojärjestöjen pohjoismaisessa kentässä. ”Tästä on ollut poliittisesti meille etu, sillä kukaan ei näe meitä liian demarina eikä liian radikaalina. Olemme järjestö, jonka kanssa on helppo tehdä yhteistyötä.” Poliittisesti lähimmäs Vasemmistonuoria asettuvat Ruotsin Ung Vänster ja Islannin Ung Vinstri Graen. Färsaarten ja Grönlannin nuorisojärjestöjen emopuolueet eivät ole perinteisiä vasemmistopuolueita vaan niiden tärkein tavoite on itsemääräämisoikeuden ajaminen suhteessa Tanskaan. Tanskassa on kaksi erilaista vasemmistopuoluetta, joilla on erilaiset nuorisojärjestötkin, Zidan kuvailee. Molemmilla on omat hyvät puolensa. ”SUF on kaduilla toimiva EU-kriittinen maailmanparantajien nuorisojärjestö siinä, missä SFU on kabineteissa toimiva yhteistyökykyinen EU-myönteinen nuorisojärjestö.” Erimielisyydet liittyvät vasemmiston perinteisiin kiistoihin: oikeistopuolueiden ja sosialidemokraattien kanssa tehtyihin kompromisseihin ja yhteistyöhön väärien tahojen kanssa. Vasemmistonuorten virallinen sisarjärjestö SFU. ”SFU tekee tiivisti yhteistyötä norjalaisen Socialistisk Ungdomin kanssa, jonka emopuolue oli niin ikään hallituksessa sosiaalidemokraattien kanssa.

SUF on radikaalimman tanskalaisen puolueen Yhtenäisyyslistan nuorisojärjestö, joka tekee yhteistyötä radikaalimman norjalaisen vasemmistopuolueen RODin nuorisojärjestön Rod Ungdomin kanssa.” EU-KANTA JAKAA Tanskan kaksikko voisi eriseuraisuudestaan huolimatta kuitenkin opettaa Zidanin mielestä jotain Suomen Vasemmistonuorille. ”Tällä hetkellä sisarjärjestömme kampanjoivat koulutusleikkauksia ja Tanskan kovaa linjaa pakolaiskriisissä vastaan. Toisaalta Tanskassa on tulossa joulukuussa kiehtova kansanäänestys Tanskan EU-suhteesta, jossa sisarjärjestömme edustavat täysin vastakkaisia kantoja. Äänestyksen myötä niin EU-myönteinen kuin EU-vastainen vasemmisto terävöittää EU-kantojaan.” Järjestöt ovatkin kyselleet Vasemmistonuorten kannattamasta kansalaisaloitteesta eurokansanäänestyksen järjestämiseksi Suomessa. Yhteistyötä voisi Zidanin mukaan viritellä pohjoismaiden vasemmistonuorten kesken myös luonnonvarojen hyödyntämisestä kaivosalalla. ”Norjan, Ruotsin ja Suomen vasemmistonuoria hyödyttävää yhteistyötä voisi olla saamelais-kysymyksissä. Kaikkien nuorisojärjestöjen emopuolueet ovat ajaneet saamelaisten oikeuksia. Suomi ja Ruotsi eivät ole vieläkään ratifioineet ILO 169-sopimusta.”

7


Ilmastovaikuttaminen

menee ruohonjuurille

Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen moni ympäristötoimija on ottanut keinovalikoimaansa lobbaamisen rinnalle suoran toiminnan. Nyt Euroopassa blokataan hiilikaivoksia, sosialisoidaan sähköverkkoja ja painostetaan fossiilienergiayhtiöiden rahoittajia. TEKSTI Antti Saarelainen KUVA Tim Wanger ja Paul Wagner / 350.org

”Kaksi vuotta sitten aloimme keskustella Pariisin ilmastokokouksesta ja päätimme massamobilisaation sijaan painottaa suuren mittaluokan suoraa toimintaa ilmastolle haitallista infrastruktuuria vastaan. Me emme yksinkertaisesti enää luota ilmastoneuvotteluihin vaan haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen omilla toimillamme” kuvailee AusgeCO2hlt-verkostossa toimiva Laura Wollny. AusgeCO2hlt on pieni ruohonjuuritason järjestö, joka toimii hiilikaivoksia vastaan Reininmaalla Saksassa. Wollnyn mukaan paikalliset aktivistit ovat yrittäneet sulkea avolouhoksia 30 vuoden ajan oikeusteitse, mutta nyt he päättivät siirtyä suorempaan toimintaan. ”Meillä on kokemusta, kuinka hyvin kansalaistottelemattomuus toimii ydinvoimaloita vastustavassa liikkeessä, ja päätimme, että nyt on aika käyttää sitä myös hiilivoimakysymyksessä.” Kesällä 2015 järjestö organisoi yhdessä monien muiden ympäristötoimijoiden kanssa tähän mennessä suurimman tempauksen, jossa 1500 aktivistia esti Garzweilerin avolouhoksen toiminnan päivän ajaksi. Tempauksessa aktivistit puskivat läpi poliisimuurien kohti kaivosaluetta, ja lopulta tuhat aktivistia pystyi pysäyttämään kaivoksen kiipeämällä valtaviin kaivoslaitteisiin. Ennen tempausta aktivistit viettivät päivänsä ilmastotoimintaleirillä paikallisen maanviljelijän pellolla keskustellen niin degrowthista kuin

8

kasvisruoanlaitostakin. Aktivistien mukaan paikalliset asukkaat tukevat kamppailua kaivoksia vastaan, koska alati laajeneva avolouhos ajaa ihmisä pois kodeistaan ja mailtaan. Ilmastotoimintaleiri järjestettiin erään häätöä odottavan maanviljelijän pellolla, jonka tämä ilomielin luovutti liikkeen käyttöön. Sähköverkot takaisin kunnille Kivihiilikaivosten ja ylipäätään energiatuotannon lisäksi myös energianjakelu on noussut Saksassa ympäristöaktivismin keskiöön. Esimerkiksi kanadalainen aktivistikirjailija Naomi Klein on juuri suomennetussa kirjassaan Tämä muuttaa kaiken. Kapitalismi vs. Ilmasto nostanut energiantuotannon ja -jakelun demokraattisen kontrollin yhdeksi tärkeimmäksi kysymykseksi ilmastonmuutoksen torjunnan onnistumiselle. Saksassa useissa kaupungeissa kampanjoidaan aikaisemmin yksityistettyjen ja suurille eurooppalaisille energiayhtiöille myytyjen sähköverkkojen ostamisesta takaisin demokraattisen päätöksenteon piiriin. Tästä kertoo tohtori Stefan Tashcner, joka kampanjoi itsekin Berliinin sähköverkon palauttamiseksi kunnalliseen omistukseen. ”Energiaverkkojen demokraattisella kontrollilla voimme varmistaa niin sosiaalisesti oikeudenmukaisen kuin tehokkaankin siirtymisen kohti täysin uusiutuvaan energiaan perustuvaa yhteiskuntaa.” Berliinissä kampanjan tavoittelemassa kansanäänestyksessä 83 prosent-

tia äänestäneistä vaati kaupungilta toimia sähköverkon takaisinostamiseksi, mutta äänestysaktiivisuus ei noussut lain vaatimaan 25 prosenttiin. Hampurissa sen sijaan kaupunki äänestyksen jälkeen osti sähköverkon takaisin ruotsalaiselta Vattenfallilta. Saksalaisen Energiaremontti-kampanjan mukaan vuoden 2007 jälkeen 170 kuntaa tai kaupunkia on ostanut takaisin sähköverkkonsa.


RAHAT POIS SAASTUTTAJILTA Kun AusgeCO2hlt:in kaltaisilla toimijoilla on tähtäimessään itse kivihiilikaivokset, yhdysvaltaislähtöinen Fossil Free -kampanja toimii sijoitusten vetämiseksi näistä yrityksistä. Kampanjan lähtökohtana on saada yliopistojen kaltaisilta julkisilta toimijoilta sitoumus, että ne vetävät pois sijoituksensa 200 suurimmasta fossiilienergiayhtiöstä. ”Lähenevien ilmastoneuvotte-

luiden takia juuri nyt on tärkeä hetki liikkeellemme. Olemme ihmisten liike ja osoitamme maailman johtajille, että kansalaiset vaativat toimintaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi,” toteaa Itä-Suomen yliopistossa ympäristöpolitiikkaa opiskeleva Katherine Hall. Niin Saksassa kuin Suomessakin ilmastonmuutoksesta huolestuneet kansalaiset näyttävät kääntävän katseensa ilmastoneuvottelujen sijaan lähiympäristöönsä ja ryhtyvän vaikuttamaan

yliopistoissaan ja kotikaupungeissaan. Globaalin ilmastoneuvotteluprosessin jumittaessa nämä liikehdinnät luovat toivoa siitä, että poliittisten päättäjien pettäessä kansalaiset ottavat vallan itselleen. ”Voimaannuttavinta tässä liikehdinnässä on se, että me yksilöinä ja yhteisöinä olemme voimakkaita ja kampanjamme osuu saastuttajia sinne, missä se sattuu pahiten”, Katherine Hall toteaa.

9


Siperian todellisuuden tulkki Jeremei Aipin on Venäjän postkolonialistisen kirjallisuuden tieraivaajia.

TEKSTI & KUVA Ville Ropponen

Venäjän öljyalueelta Hanti-Mansiasta eli Jugrasta kotoisin oleva Aipin (s.1948) kuuluu hanteihin, alkuperäiskansaan, jonka elämän neuvostovalta ja varsinkin 1960-luvulla alkanut öljynporaus mullistivat. Jo 1970-luvun lopulla debytoinut Aipin on kirjoittanut pääosan tuotannostaan venäjäksi. Metsästäjänä, öljytyöläisenä ja toimittajana työskennellyt Aipin vaikutti 1980-ja 1990-luvuilla myös Neuvostoliiton korkeimmassa neuvostossa ja Venäjän duuman jäsenenä. Nyt hän istuu kansanedustajana Jugran piirikunnan duumassa. Useille kielille käännetyltä kirjailijalta on suomennettu kaksi romaania. Tapaan Aipinin työhuoneellaan Hanti-Mansijskin keskustassa. Poliitikon ja kirjailijan roolit eivät ilmeisesti haittaa toisiaan. Aipinin uudessa romaanissa, jonka hän kertoo juuri saaneensa valmiiksi, ammennetaan molemmista. Romaani V poizkah pervoi zemli (”Etsimässä ensimmäistä maata”) sijoittuu perestroikan, Neuvostoliiton hajoamisen ja uuden Venäjän synnyn vuosiin, ja kirjailija hyödyntää siinä kokemuksiaan politiikassa. ”Käsittelen romaanissa yhä elossa olevia ihmisiä – sankareita ja antisankareita. Mietin miten he mahtavat suhtautua kuvaukseeni.” Aipin kertoo haluavansa ensin katsoa, miten ulkomainen yleisö reagoi. Romaani ilmestyy tänä vuonna unkarilaisena käännöksenä ja pian myös ranskaksi. Romaani julkaistaan venäjäksi vasta sen jälkeen. HISTORIAA OIKAISEMASSA Aipin ei ole ensi kertaa arkaluontoisten aiheiden äärellä. Jo neuvostoaikoina hän käsitteli öljynporauksen tuhoja esimerkiksi romaanissaan Viimeinen aamutähti (1990, suom. 1996). Stalinin terroriin Aipin pureutuu romaanissaan Siperian veriset lumet (2003, suom. 2013). Teos sijoittuu Kazymin kapinan vuosiin 1933–1934. Tuolloin hantit nousivat pakkokollek-

10

tivisaatiota ja kulttuurinmuutosta vastaan. Puna-armeija niittasi kapinalliset ilmavoimien tuella. Stalinin vainoja on toki käsitelty venäläisessä kirjallisuudessa Solženitsynistä alkaen. Aipinin romaanin vähemmistönäkökulma on kuitenkin uutta. Viime vuosina Stalin on alettu nähdä Venäjällä jopa myönteisessä valossa. Kazymin kapina on silti murtautunut venäläiseen valtajulkisuuteen. Oleg Fesenko ohjasi löyhästi Aipinin romaaniin pohjaten elokuvan Krasnyj ljod. Saga o hantov Jugry (”Punainen jää. Taru Jugran hanteista”, 2010). ”Itse olisin kyllä tehnyt elokuvan eri tavoin. Romaanin tarina ei ole draama vaan tragedia. Ohjaaja on moskovalainen ja katsoo asioita siitä näkökulmasta. Häntä kiinnostivat enemmän hollywood-tyylinen toiminta ja eksotiikka, lentävät porot, muinaiset soturit koivunaamioissaan ja muut koristeet.” Hantin kieltä kuullaan elokuvassa vähän. Aipinin mukaan on silti hyvä, että elokuva on tehty, sillä hantien historiaa ei venäläisessä elokuvassa ole ennen juuri käsitelty. ÖLJY JA SENSUURI Entä onko Jugrassa kukaan viime vuosina käsitellyt öljynporauksen vaikutuksia luonnolle ja alkuperäiskansoille? Aipin on tovin hiljaa, vastaa sitten kieltävästi. Jostai n syystä hän ei puhu pari vuotta sitten kuolleesta Juri Vellasta (Aivaseda, 1948-2013), joka runoissaan kyllä ruoti öljyteollisuutta. Vella oli syntyisin samasta Varjoganin kylästä kuin Aipin. ”Lännessä puhutaan aina neuvostosensuurista. Tällä hetkellä sensuuri on Venäjällä paljon tiukempaa. Öljy-yhtiöt eivät tule koskaan rahoittamaan tällaisia kirjoja. Neuvostoaikoina valtio määräsi, nyt määrää rahoittaja. Venäjällä ei ole riippumattomia kustantamoja. Myös media on kahleissa. Sama juttu se on lännessäkin. Ei ole riippumattomia kirjoittajia.”

JERMAKIN VASTUSTAJAT Seuraavaksi Aipin jatkaa historiallisten aiheiden parissa. Hän kerää materiaalia romaaniin, joka kertoo venäläisen Jermakin joukkoja vastaan taistelleista hantiruhtinaista. Vasili ”Jermak” Timofejevitš johti vuonna 1582 sotaretkeä, joka avasi tien venäläisten Siperian valloitukselle. ”Jermakin joukkojen tunkeutuessa Jugraan hantit eivät ehtineet liittyä yhteen ja siksi heidät lyötiin”, uskoo Aipin. Jermakin kolonialisteilla oli paremmat aseet ja tykkejä, mutta venäläisjoukon lukumäärä oli varsin pieni, vain 650-800 sotilasta. ”Olen löytänyt materiaaliksi myyttisiä tarinoita ruhtinas Samarista, joka hallitsi Hanti-Mansijskin paikalla elänyttä heimoa sekä soturista nimeltä Tania. Heistä tulee romaanin keskushenkilöt.” FAKTA Hanti-Mansian eli Jugran piirikunnan 1,5 miljoonasta asukkaasta hanteja on noin yksi prosentti. Kaikkiaan hanteja asuu Venäjällä 28000. Heistä noin puolet osaa puhua hantia. Hantin kieli on etäistä sukua suomelle. Venäjän öljystä noin 55 prosenttia porataan Jugrassa. Jeremei Aipin on julkaissut proosan lisäksi journalistiikkaa, esseitä ja satuja sekä aloittanut hantien näytelmäkirjallisuuden. Venäjällä ja Euroopassa tunnetulle Aipinille on myönnetty useita kirjallisuuspalkintoja.


MENE JA TIEDÄ

200 lehteä maailman avartamiseen. Tutustu ja tilaa omasi.


Don’t be fooled by red fasc sts

TEXT: Rexhino Abazaj

the

A brief introduction to the “red-brown” movement The previous issue of Libero featured and interview of the Italian philosopher Diego Fusaro, which led me to wonder why a left-wing magazine would give a platform to such a character. PhD in Philosophy of History, Fusaro is a researcher in Milan. He publishes books with the most prestigious publishers and makes regular TV appearances. He is a great speaker, but his talents fail to hide his politics. Feltrinelli, a historical publishing houses of the Italian left, entrusted a monograph of Antonio Gramsci to Fusaro. But it seems no-one is paying attention to the fact that Fusaro’s Gramsci is anti-scientific and nationalist, and a direct subsidiary of the right-wing Gramscianism theorized in the 1970s by Alain de Benoist. Twisting the writings of Marxist theorists seems to be Fusaro’s favourite pastime. In one of his articles, Fusaro has tried to enlist Lenin in the anti-European campaign in defense of the the bourgeois nation state. You don’t need to be a Marxist-Leninist to know that Lenin was not in favour of a bourgeois nation state. Fusaro remains vague when he speaks about nation and nation state - he uses ambiguous formulas mostly borrowed from Gramsci. As Gramsci said in his Prison Notebooks, our prospects should certainly be internationalist, but the starting point must be the national. Fusaro’s job has brought him to

12

lead a lecture about Marx at the headquarter of CasaPound - a neo-fascist organization that has opened several right-wing “social centers” in Italy. Last but not least, Fusaro is a pupil of the philosopher Costanzo Preve, a scholar of Marx who theorized about overcoming the right-left dichotomy, and promoted the creation of a “red-brown”, or “Eurasian” as some call it, common front against capitalism. Fusaro recently wrote on Twitter: “It's time to make an Italian national front to save the country from the European dictatorship!” FASCISTS SEEKING ENTRY INTO THE LEFT The sympathy that some sectors of the extreme right have often offered leftwing movements is something to keep an eye on - it can result in dangerous outcomes for people active in certain areas. As early as in the 1920’s, the National Bolsheviks began to develop in Germany. This movement focused on left-wing issues with nationalist indications - it’s philosophy is comparable to Jean-Marie Le Pen’s description of himself during the French presidential election in 2002 as “socially left, economically right and a French nationalist”. At the start of the 2000s, the heirs of these National Bolsheviks started to

seek contact with the anti-imperialist and internationalist left. Often, militant leftists didn’t take distance from them because of a lack of knowledge and understanding. We are yet to see the result of the infiltration of nationalists in the left, though in Italy, the internationalist movement has begun to break as a result. Bigger conflicts are also emerging in the aftermath of the Crimean War between anarchist and Marxist groups and nationalist left groups, such as the Borotba party, in Russia and Ukraine An organisation called “Millenium” has been identified as red-brown by Italian anti-fascists after it tried to collaborate with writer Claudio Mutti. Mutti's biggest influence is Aleksandr Dugin, a far-right Russian thinker who founded the National Bolshevik Front and the Eurasia Party. These parties aim to unite all Russian speaking countries to create a counterbalance to the Atlantic states. Dugin is also considered a promoter of Putin's initiative for the annexation of Crimea to the Russian Federation. Dugin’s thinking has been influenced by Jean-François Thiriart, who developed anti-American and anti-Soviet ideas centered on the notion of Europe as the cradle of civilization. Eventually, he began to view the USSR as a nationalist bulwark, with Stalin at its fore, and turned sympathetic to China. He formulated the notion of "Eurasia" - a


political and cultural entity capable of setting back the US, which now perceived as practically the only enemy together with its appendix, Israel. “LEFT FASCISTS” GAINING POLITICAL GROUND On of the notable developments in the red-brown movement has seen a minority component of “left fascism” infecting the entire span of the extra-parliamentary right-wing. In Italy, we can find traces of red-browns in the parties such as Fiamma Tricolore and Forza Nuova, as well as organisations like the neo-fascist CasaPound and others. CasaPound and Forza Nuova have subscribed to the Third Position (or Third Way) - a nationalist and fascist ideology that presents these groups as being "beyond left and right", opposed to both capitalism and communism. Forza Nuova's leader Roberto Fiore is one of the first developers of this ideology. It’s also important to note that Forza Nuova militants were sent to Donbass to fight for Novorossiya in the Russo-Ukrainian conflict. RED-BROWN FRONT ABANDONS CLASS IN FAVOUR OF THE NATION The red-browns are camouflaged well, hiding their identity behind symbols and policy slogans that appear left-wing on the surface. But one core point cha-

racterizes the whole red-brown movement - every phenomenon of collective life is interpreted as an episode in international politics. Social development is determined through the continuous dialectic between culturally homogeneous national blocks and macro-regional opposition, the two of which are in perpetual conflict with each other in order to either achieve cultural hegemony, or to survive. The combination of Europe and Asia ("Eurasia") is seen as an entity that will be able to defeat US imperialism. The current European Union is not perceived to be sufficient to this end. In order to oppose US imperialism, forging any alliance with states and forces that are pursuing the same goal is acceptable - weather they are Islamic fundamentalists, nationalist Slavs, and socialist countries like Cuba or Venezuela. Capitalism is abhorred, and it’s embodiments, banks and large investment funds, are usually perceived to be in the hands of Jews. Class conflict, however, is considered a thing of the past. In the red-brown view, power relations have become "geopolitical" Russia, China and Vietnam (countries that promote neo-capitalism), as well as Iran and others, are seen as opponents of the global system. "Nations", "ethnics" or "peoples" have come to replace class. The “communitarian” ideology is

not considered racist - each community should maintain its cultural identity. The mass exodus of people towards richer countries is not seen as a consequence to poverty, but an American plan to control Europe – and the future Eurasia. With the support of international finance and the bodies that control it, the US seeks to stifle our culture. Notes: http://www.leftwing.it/2015/03/20/novita-in-libreria-un-gramsci-lepenista/ https://twitter.com/diegofusaro/status/499094669473882112 http://www.carmillaonline. com/2010/07/21/i-rosso-bruni-vestinuove-per/ https://books.google.fi/books?id=V9nRCQAAQBAJ&hl=fi&source=gbs_navlinks_s http://www.infoaut.org/index.php/ blog/antifascismoanuove-destre/ item/12039-i-rossobruni-di-millenivm-e-la-spedizione-nel-donbass http://www.inventati.org/cortocircuito/2015/03/26/il-cuore-dei-neofascistibatte-per-la-russia/

13


€ €

14


Velasta eroon

RAHAN kansallistamisella Raha-aktivisti Ville Iivarinen toteuttaisi rahareformin. TEKSTI Oskar Lindman

KANSALLISTETAAN RAHAJÄRJESTELMÄ Raha-aktivistiksi itseään nimittävä Ville Iivarinen julkaisi kirjan Raha – mitä se on ja mitä sen tulisi olla? Siinä hän toivoo rahareformia, jossa pankkien täytyisi sataprosenttisesti vastata sinne tehdyistä talletuksista. Tämä tekisi lopun rahamäärän kasvattamiselle velanluonnin kautta. Iivarinen nimittää tätä ”rahan kansallistamiseksi” ja ihmettelee, miksi näin tärkeä lohko yhteiskunnassa on jäänyt yksityisten toimijoiden harteille. Aktivisti ei osaa sanoa tarkasti, mitä raha todella on, mutta hän selventää sen olemusta hyvin yleistajuisesti. Raha on hänen mukaansa lähinnä velkaa pankille. Pankit myös vastaavat pääosin uuden rahan luomisesta talouteen. Ne luovat uutta rahaa lainaamalla sitä keskuspankista, mikä kasvattaa rahan määrän taloudessa moninkertaiseksi keskuspankin todellisiin rahareserveihin verrattuna. Iivarisen ratkaisu olisi erottaa rahoitussektori ja maksusektori toisistaan. Täysi vastaavuus talletuksille lopettaisi talletuspaot pankeista ja tervehdyttäisi järjestelmää, jossa valtio on viime kädessä talletuksien takaaja. ”Velka on se heidän tuotteensa, mitä he kauppaavat. Mitä enemmän saa tuotetta myytyä, sen parempi,” Iivarinen sanoo. Hän haluaa, että rahoitusjärjestelmän vaikeudet eivät järkyttäisi maksujärjestelmää, eikä koko rahajärjestelmä uhkaisi tuhoutua, jos pankki menee konkurssiin.

Taloustieteen valtavirtateorian mukaan uuden rahan painaminen kiihdyttää inflaatiota. Ville Iivarinen ei usko, että rahamäärän ja hintatason välillä olisi mekaaninen yhteys. ”Onko sinulla ikinä sellaista fiilistä, että rahaa olisi liikaa ja rahalla ostettavia tavaroita liian vähän?” Rahan määrää rajoittaa vain se riittääkö pankeilla asiakkaita, jotka haluavat ottaa velkaa ja uskooko pankki heidän maksavan velkansa takaisin. Pääomaa saa aina hankittua, jos on hyvät bisnekset tiedossa, Iivarinen sanoo. Hän uskoo, että rahareformin myötä rahoituksen saaminen vaikeutuisi ehkä jonkin verran. ”Samalla tarve velkaantua olisi nykyistä pienempi, jos rahaa olisi olemassa ilman velkaantumista. Säästöjen kerryttäjien pitäisi rahoittaa lainananto.” Pitää siis löytää tasapaino rahoitusjärjestelmän vakauden ja rahoituksen saatavuuden välillä. Jos halutaan säätää rahoitusta helpommin saatavaksi, se luo taas systeemistä riskiä. Iivarisen mukaan rahareformistit eivät vielä ole kuvanneet loppuun saakka, mitä rahan ja maksulupauksen erottaminen tarkoittaisi. Kirjassaan hän viittaa IMF:n tutkimukseen, jossa valtioiden velkaongelma ratkaistaan painamalla niin paljon lisää rahaa, että holveissa pidetty rahamäärä vastaa talletuksia täysin. Tämä olisi valtion rahaa ja tarkoittaisi rahajärjestelmän kansallistamista. Korkoteorioista Iivarinen sanoo

monen teorian yrittävän selittää, mikä on yleinen uskomus muiden markkinatoimijoiden toimista. Myös keskuspankit koettavat säädellä korkotasoa, mutta se vaikutuksista rahan määrään on monenlaisia teorioita. Jos korkoa maksaa liikaa, rahahanat sulkeutuvat ja seuraa muitakin haittavaikutuksia. Korko on kuitenkin myös rahan käyttömaksu. Pankki laskuttaa luomastaan tuotteesta. Jos joku ei maksa velkaansa takaisin, seuraa pankille luottotappio. Talousdemokraatteja on kritisoitu siitä, että he luovat korottoman talouden, mutta Iivarisen mukaan heitä ei ole vain ymmärretty. VELKA TAIVAAN TUULIIN Raha-aktivisti haluaa toteuttaa reforminsa säätämällä lakeja, määrittämällä rahan ja pankkitalletukset uudelleen. Kirjassaan hän kritisoi kovasti nykyistä velkataloutta. Hänen mielestään maailmassa on liikaa velkaa ja pelkät velanhoitokustannukset ovat todella korkeat. ”Palkoilla pitäisi ostaa firmojen tuotteet ja taas firmojen tuloilla pitäisi maksaa ne palkat. Koko kuvio on vaarassa, velanmaksu rasittaa sitä liikaa.” Velanmaksusta on tullut merkittävä rasite taloudelle. Se on menoa, joka ei ole oikein kenellekään tuloa. Se elää vain kirjanpidossa. Jos vie pankkiin viidenkymmenen euron setelin ja lyhentää sillä velkaa, häviää tämä summa rahaa maailmasta. ”Nyt on tullut mitta täyteen eikä pystytä velkaantumaan enempää, siitä tämä taantumakin johtuu. Jos saataisiin velkaantuminen hyvin voimakkaaseen kasvuun niin tämä taantumakin päättyisi nopeasti.” Hän ei osaa sanoa, kuka suoranaisesti hyötyy velkataloudesta, sillä velkoja ei ole mikään yksinkertainen kategoria, vaan velkojia voi olla niin monenlaisia. Periaatteessa kuka tahansa voi ostaa valtion velkakirjoja. Jos pankit luovat velkaa ja laskuttavat siitä korkoa, enempi on aina parempi. On myös bitcoinin kaltaisia valuuttoja, jotka eivät ole keskuspankin luomia. Bitcoinissa Iivairinen näkee pyramidihuijauksiin kuuluvan Ponzi-huijauksen piirteitä, koska valuuttaa hankitaan vain arvonlisän toivossa. Periaatteessa Iivarinen kuitenkin pitää valtioiden ulkopuolisten järjestelmien kehittymistä hyvänä ja todennäköisenä. Heikkouksistaan huolimatta bitcoin perustuu erilaiselle ajatukselle rahasta. ”Mutta nyt Kiinassa valtavat tehdashallit ovat täynnä tietokoneita lattiasta kattoon ja louhivat bitcoineja bisneksenä. On parempia keinoja saada numeroita kirjanpitoon.”

15


A EM TE

Omin sanoin Liberon kansa-teema sai monen tekijän pohtimaan kansan käsitteen määrittelyä ja ennen kaikkea sen vaikeutta tai haitallisuutta. Kolumnistit tarttuivat teemaan (s. 17 ja 42) ja sitä pureksitaan myös Käsitteitä ja kamppailuja -palstan viimeisessä osassa (s. 24). Kamppailu vallasta ja yhteiskunnallisesta hegemoniasta on kamppailua sanoista ja käsitteistä. Vasemmisto ei pärjää tässä kamppailussa kovin hyvin. ’Kansa’ soljuu tehokkaimmin kansallismielisten käytössä, ’vapaus’ tarkoittaa pääomalle alisteisia sääntelemättömiä hierarkioita ja ’talouskuriin’ uskotaan enemmän kuin ’elvytykseen’ – tosin vuosia harjoitettu ’kiristävä talouspolitiikka’ on muuttunut leikkaajien suissa ’elvytykseksi’, jota on kuulemma kokeiltu jo tarpeeksi. Rasistinen oikeisto on kunnostautunut vastenmielisten uudissanojen lanseeraamisessa. ’Maahanmuuttokriittisen’ naamion pudottua se on ottanut nopeasti käyttöön ’maahantunkeutujan (pakolainen)’, ’rikastuttamisen’ (mikä tahansa maahanmuuttajan tekemä laittomuus) sekä ’suvakin’ eli suvaitsevaisen vajakin. Sanat vakiintuvat, kun vasemmistolaisetkin alkavat käyttää niitä, ensin ironisesti ja inhoten, sitten vahingossa ihmisvihaan sopeutuen. Vasemmiston kannatuskriisissä yhä useampi

16

on alkanut tajuta johdonmukaisen ja strategisen viestinnän merkityksen. Omien poliittisten käsitteiden valtavirtaistaminen vaatii loputtoman älyllistämisen ja käsiterunkkauksen sijaan toistoa ja masinointia, toimimista liikkeenä eikä lukupiirinä, ratkaisuna eikä itsemarginalisoituna vaihtoehtona. Libero näyttää omalla tavallaan esimerkkiä. Viime numeron tapaan tämä lehti on tarkistettu työnantaja-sanojen varalta ja muutettu ne ’työnostajiksi’. Tällaiset besserwisser-muutokset eivät vielä oikeistohegemoniaa hajoita, vaan läpimurtoon tarvitaan määrätietoista kampanjointia. Toivotamme kaikki mukaan murtamaan hegemoniaa sana kerrallaan! Tämän numeron kannesta on ensimmäistä kertaa tiputettu sana ’vasemmistolainen’, ja lehti kategorisoidaan yksinkertaisesti mielipide- ja kulttuurilehdeksi. Lehden esiintuomat ideat voivat olla vasemmistolaisia mutta ennen kaikkea ne ovat hyviä – ja edistävät demokratiaa, ekologisuutta ja onnellisuutta politiikan, aktivismin ja kulttuurin keinoin. Niko Peltokangas Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja, joka työskentelee myös Vasemmistonuorten tiedottajana


IK R T A P

Missä sinä pidät voiveistä? Suomen kansa, tuo homogeeninen, ikivanha ja äärimmäisen uniikki suku jalosta Pohjolasta. Tämä on ainakin se kuva, jota nationalistit ja monikulttuurisuuden vastustajat väittävät puolustavansa. On olemassa jokin tietty suomalaisuus, joka on pidettävä puhtaana. Todellisuudessa ”suomalaisuus” on väkisin luotu illuusio, joilla pyritään luomaan identiteetti saman valtion alueella asuville ihmisille. Suomalaisuus syntyi kansallisromantiikan aikana, kun kirjailijat, säveltäjät ja kuvataiteilijat alkoivat kehittää Suomelle tätä identiteettiä. Suomalaisista tuli heidän muovaaminaan sorrettuja mutta sisukkaita. Nykyään suomalaisuutta ei ohjailla taiteilijoiden voimin, mutta sitä määrittävät erilaiset stere otypiat. Edelleen olemme muka sorrettuja, sitkeitä ja jollain tavalla erilaisia kaikista muista. Suomalaisuus on vuorotellen uhattuna EU:n, Venäjän ja maahanmuuttajien takia. On toistettava talvisodan ihme ja taisteltava näitä vaaroja vastaan, suojeltava Aitoa Suomalaisuutta. Entä mitä kuuluu suomalaisten ainutlaatuisuuteen? Ainakin jurous, outo kieli, alkoholiongelmat ja saunominen. Seuraa järisyttävä paljastus: näitä piirteitä on helppo huomata muistakin kansoista. Suomen sukukieliä löytyy Itä-Euroopasta ja Venäjältä. Parin kuukauden asuminen Ruotsissa on osoittanut, ettei

täälläkään puhuta vieruskaverille bussissa. Olen käynyt erinomaisessa saunassa ja ruotsalaisetkin osaavat olla humalassa keskellä päivää. Jokaiselle kansalle on luotu omat stereotypiansa ja norminsa, joilla kansalaiset oletetaan identifioivan itsensä ja erottautuvan muista. Totta kai eri kulttuureilla on erilaisia tapoja: suomalainen pitää voiveistä jääkaapissa, ruotsalainen ei. Empiirinen tutkimus on kuitenkin paljastanut, että suomalaisilla tutuillani on hyvinkin erilaisia tapoja säilöä voiveitsiä. Jos emme ole samankaltaisia edes näin pienessä asiassa, kuinka voisimme olla sitä yhtään suuremmissa? Nationalismi laajenee liian helposti rasismiksi ja vihaksi. Tämänhetkiset tapahtumat ympäri maailmaa ovat syntyneet keinotekoisista rajoista ihmisten ja alueiden välillä, eikä niitä ratkaista keksimällä lisää eroja tai rakentamalla korkeampia muureja. Ensimmäinen askel kohti rauhaa on ymmärtää kaikkien olevan samanarvoisia. Sen jälkeen voitaisiin keskittyä oppimaan muilta ja jakaa puolestaan omastamme. Maailmasta saattaisi vahingossa tulla vaikka parempi paikka. Patrik Pulkkinen Kirjoittaja on Ruotsissa opiskeleva vasemmistonuori.

17


18


Kansan Ahti

Työväenkirjailija Ahti Kansa uskoo lähidemokratiaan, toivoo rauhaa ja rakastaa historiaa.

TEKSTI & KUVA Laura Happo

Kansa tekee arpajaisista voitetulla tehosekoittimella banaanista ja marjoista smoothieita. ”Teräsvaarille”, lukee jääkaappiin magneetilla kiinnitetyssä tikku-ukkopiirrustuksessa. 88-vuotiaan työläiskirjailijan kotona on myös työpiste, jonka ympärillä on kansioittain arkistopapereita. ”Pitäis olla monta sihteeriä, että pysyis homma hanskassa. Koko ajan tulee lisää materiaalia!” Kuusi mappikaappia on täynnä yhdistysten, tehtaiden ja järjestöjen historiankirjoitusta. Kansa on aktiivinen yhdistysmies, jonka kirjallinen ura alkoi 1970-luvun lopulla paperialan järjestön historiikista. ”Nyt on työn alla muistelmateos, omaelämänkerta. Sitä on yli kaksisataa sivua, pitäis osata lyhentää.” Heti huomaa, että Kansa tykkää puhua vuosiluvuista, elämän historiallisesta näkökulmasta. Hänen tuotantonsa onkin läpileikkaus suomalaisen työväenluokan historiaa ja sen poliittisia tapahtumia. Myös kaunokirjalliset teokset käsittelevät realistisesti muun muassa tehdastyöläisen arkea, politiikkaa unohtamatta. ”Poimin hahmot eletystä elämästä ja sijoitan sinne itseänkin. Minulla on laaja poikkitieteellinen, -taiteellinen ja historiallinen kenttä, mutta aate elää kaikenaikaa!” Taiteella ja kulttuurilla on Kansan mielestä selvä paikka myös politiikassa. ”Kulttuurin ja taiteen tulisi olla kannustavaa, ohjaavaa ja historiaa tallentavaa. Runouden, musiikin, maalaustaiteen ja teatterin avulla heijastetaan ihmisten mieliin, kuinka värikästä, voimakasta ja tuskallista työväen taistelu on ollut. Ja etenkin tuskallista.”

RAUHA YHDISTÄÄ, KANSA EI Ahti Kansa on elänyt läpi vuosikymmenten poliittiset liikehdinnät ja muutokset, mutta missä mennään nyt? ”Aatteet muuttuvat kaiken aikaa ja uudet sukupolvet tuovat mukanaan uusia ajatuksia. Mutta yksi on pysynyt: kapitalismi, joka työllistää aseteollisuutta ja sotia. Vasemmistossa puoles-

taan pakka on sekaisin; terve ja rehellinen sosialismi ei löydy. Se piilee osuustoiminta-aatteessa, joka on kapitalismin myötä kuollut.” Vasemmiston kannatuslukujen laskuun Kansalla mielipide: ei ole joukkoliikkeen tunnetta. ”Persut sen sitä vastoin teki. Me olemme olleet pelastamassa köyhälistöä, mutta ei köyhälistö sitä tajua, koska me politikoidaan liian paljon eduskunnassa.” Tarvitaan yhtenäisyyden tunne, jotta äänestäjät saadaan liikkeelle. Kirjailija muistelee 1970-luvun vappujuhlia, joita parhaimmillaan järjesti neljä eri työväenluokan tahoa. Vasemmisto pirstaloitui ja kärsi inflaation. Toisaalta, vasemmiston kriisejä on nähty ja selvitelty ennenkin. Niitä tulee ja menee. ”Ainakin mä oon selvinny hengissä”, Kansa virnistää. Tällä hetkellä hallitus koettaa neuvotella Suomen kansalle uusia elämisen raameja. Mutta kenelle?

MIKÄ TAI KUKA ON KANSA? ”Ei ole mitään yhtenäistä kansaa, on utopia siitä. Me ei olla yhtenäisiä ideologisesti eikä sosiaalisesti. Tämä uusi media tekee ajasta vaikean, sillä tietoliikenteen suuri muutos vie ihmistä kuin pässiä narussa, koettaa yhtenäistää. Minulla esimerkiksi ei ole internettiä, jotta voisin pysyä tarkkailijana. Maailmalla pitäisi sitä vastoin pohtia, mikä on kapitalismin seuraava askel? Onko tämä superkapitalismi ja globalisaatio muka se viimeinen aste?” Kansan mielestä ihmisiä pitäisi yhdistää

rauhanaate, mutta päättäjät lietsovat ympärilleen pelkoa. ”Aseteollisuus on saatava kuriin! Muuten tapamme toisemme ja siinä sivussa luonnon.”

LÄHIDEMOKRATIAA KYLILLE JA YRITYKSIIN Tavastilan kylältä, jossa Kansa asuu, ollaan lakkauttamassa kirjastoa. Hän kuluu perustamaansa kyläyhdistykseen, joka vastustaa kirjaston alasajoa. Tämä edustaa lähidemokratiaa, jonka nimeen hän poliittisena vaikuttimena uskoo – tai oikeammin sen puutetta. ”Viime vaaleissa tällä kylällä äänestettiin eniten Perussuomalaisia. Ja nehän ei lähde kirjastoa puolustamaan.” Tärkeintä Kansan mielestä olisi elvyttää lähidemokratia. ”Jos kirjastot, koulut, postit ja junaliikenne lakkautetaan pieniltä paikkakunnilta, lähidemokratia ei toimi.” Ihmisillä pitäisi olla päätösvaltaa heitä lähellä oleviin asioihin – kuten oman kylän palveluihin. Kansan mielestä lähidemokratia pitäisi viedä myös yrityksiin; myös henkilöstön pitäisi pystyä valvomaan johtoa. ”Meillä on näitä nallewahlrooseja ihan tarpeeksi. Sehän on ihan älytöntä, että pankit tuottavat koko ajan suurempia voittoja, mutta pankkipalvelut loppuvat. Mulla on yksi julkaisematon runokin tästä aiheesta, ootapas.” Ja sitten hän lausuu sen siinä, puisen pirttipöydän ääressä.

19


Kansankodissa kytee Eriarvoisuus voi leimahtaa Ruotsin lähiöissä ihan ilman maahanmuuttajiakin.

TEKSTI Riikka Yrttiaho

Suomalaisten keskustelufoorumien ja uutiskommenttien mukaan Ruotsin lähiöissä palaa. Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana ilmapiiri on kiristynyt ja osa suomalaisista maalailee tosissaan katastrofaalisia kuvia Ruotsin palavista maahanmuuttajalähiöistä, joihin edes poliisi ei uskalla mennä. Maahanmuuttopolitiikan kiristämistä vaativat ihmiset varoittavat “Ruotsin mallista”, joka toimii uhkakuvana siitä, mitä Suomessakin tulee väistämättä tapahtumaan jos maahanmuuttoon suhtaudutaan liian sallivasti. Tosiasiassa Ruotsin lähiöissä ei pääsääntöisesti pala. Uutisissa suomalaiset ovat toki nähneet Malmön ja Pohjois-Tukholman lähiöiden levottomuuksia, mutta uutiset eivät yleensä ole juuri taustoittaneet tapahtumia ja maahanmuuttokriitikot ovat valjastaneet nämä tapahtumat palvelemaan omia tarkoitusperiään. On syytä tarkastella hieman, mitä Ruotsin malli voisi todenmukaisemmin tarkoittaa.

SOSIALIDEMOKRATIA RAPPEUTUU JA SEGREGAATIO VOIMISTUU Ruotsissa kyllä kytee, mutta syy ei ole maahanmuuttajien. Ruotsalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikoinaan sosialidemokraattisen ideologian ympärille, niin sanotun mahdollisuuksien tasa-arvon periaatteiden mukaisesti, mutta 2000-luvulla tätä perustaa on alettu purkaa, eikä monien tasa-arvoa edistävien rakenteiden

20

ylläpitämiseksi ole tehty riittävästi töitä. Hyvinvointivaltion pilareita on murrettu tietoisilla poliittisilla päätöksillä, ja nämä muutokset on aloitettu jo vuosia ennen Syyrian sotaa ja sitä seurannutta turvapaikanhakijoiden määrän kasvamista. Erityisesti Tukholmassa kaupunginosien välinen segregaatio kasvaa entisestään. Viimeisten 20 vuoden aikana jo ennestään vauraat asuinalueet ovat vaurastuneet entisestään ja samaan aikaan etninen segregaatio asuinalueiden välillä on voimistunut. Maahanmuuttajaväestö ja pienituloiset väestöryhmät kasautuvat tietyille alueille, koska kaupungista käytännössä puuttuu järkevä asuntopolitiikka, vuokramarkkinoiden sääntely ja sosiaalinen asuntotuotanto. Tuloerojen kasvaessa segregaatiokehitys on johtanut siihen, että yhteiskuntaluokat ajautuvat yhä kauemmaksi toisistaan, ja ihmiset kohtaavat suuremmalla todennäköisyydellä omanlaisiaan, samoista taustoista tulevia ihmisiä. Pidemmällä aikavälillä tämä johtaa – tai on osittain jo johtanut – yhteiskunnan polarisoitumiseen, mikä taas voi tehdä hallaa yhteiskuntaviihtyvyydelle ja -rauhalle, politiikan myös muuttuessa konfliktikeskeisemmäksi. Statistiska Centralbyrånin eli Ruotsin Tilastokeskuksen julkaiseman raportin mukaan köyhyysriskissä elävien ihmisten määrä on kasvanut vuosien 2008-2011 välillä.

TERVEYS EI JAKAUDU TASAISESTI Myös terveyserot yhteiskuntaluokkien välillä ovat Ruotsissa edelleen suhteellisen suuria. 2010-luvulla toteutettu terveyspalvelujen valinnanvapausuudistus aloitettiin porvarihallituksen aikana, ja tutkimustulokset eivät ole antaneet näyttöä terveyserojen kaventumisesta, vaikka sen pitäisi olla hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikan ydinaluetta – toisin sanoen juuri sitä olisi ehkä pitänyt miettiä kyseisessä uudistuksessa. Valinnanvapausuudistuksen jälkeen terveyspalveluiden lisätuotanto on keskittynyt yhä enemmän varakkaammille asuinalueille ja pitkäaikais- tai monisairaat eivät vieläkään ole riittävien palveluiden piirissä. Terveyspalveluiden saatavuuden kasaantuminen varakkaammille alueille lisännee entisestään asuinalueiden välistä segregaatiota, koska yksityiset palveluntuottajat keskittyvät näihin alueihin mieluummin kuin köyhemmille asuinalueille, onhan varakkaammilta alueilta odotettavissa suurempia voittoja kuin muualta. Kun palveluiden tuottaminen siirtyy enenevässä määrin yksityiselle sektorille, on vaikeampi säännellä alueiden välistä tasa-arvoista palvelutarjontaa. Jo valmiiksi hyvissä asemissa olevat ruotsalaiset ovat kenties hyötyneet uudistuksesta, mutta uudistus ei ole näkyvästi hyödyttänyt kaikkein huonommissa asemissa olevia ihmisiä. Tälläkin hetkellä ruotsalainen pitkäaikaistyötön


kärsii keskimäärin enemmän terveysongelmista kuin työssäkäyvä, ja matalamman koulutuksen ammateissa työntekijät kärsivät todennäköisemmin työtapaturmista kuin ylempien sosiaaliluokkien työntekijät. Osa-aika-, pätkä- ja silpputyön on todettu lisäävän stressiä, ja pitkäaikaisesta stressistä kärsivät ovat alttiimpia sairauksille. Aihe on ajankohtainen myös Suomessa, koska hallituksessa istuvat puolueet ovat puhuneet Ruotsin valinnanvapausmallin ja palveluiden yksityistämisen puolesta. Pohjoismaissa yhteiskuntaluokkien väliset tuloerot kaventuivat 80-luvulle asti. Tämän jälkeen luokkien väliset kuilut ovat kasvaneet, mikä on monilla tavoin heijastunut alempiin sosiaaliluokkiin. Koulutustaso periytyy edelleen sekä Suomessa että Ruotsissa, ja toisaalta lisääntyvien tuloerojen myötä niin kutsutun luokkaretken tekeminen voi tulevaisuudessa olla vaikeampaa. Niin sanottujen epätyypillisten työsopimusten, kuten pätkä- ja projektitöiden lisääntyessä osa ihmisistä jää altavastaaviksi, koska he ovat jo valmiiksi epäedullisemmassa asemassa työmarkkinoilla verrattuna muihin ihmisiin. Epäedullisissa asemissa nykyhetken työmarkkinoilla ovat usein nuoret, maahanmuuttajataustaiset sekä matalammin koulutetut työnhakijat, ja prekaariin päätyessä sieltä voi olla vaikea päästä pois vaikka haluaisikin. Työmarkkinoiden polarisoituminen voimistuu myös

muualla Euroopassa; Saksassa on lyhytnäköisen työmarkkinapolitiikan ja matalapalkkaisten pätkätöiden vuoksi suuri määrä “minitöiden” tekijöitä, joilla saattaa olla useita samanaikaisia työsopimuksia eivätkä rahat silti riitä elämiseen.

KOTOUSPOLITIIKKA MAKSAA ITSENSÄ TAKAISIN

siin työn perässä, kärsivät Ruotsissa asuvat suomalaiset suhteellisen paljon sosiaalisista ongelmista verrattuna ruotsalaissyntyiseen väestöön. Suomalaiset ovat edelleen Ruotsin suurin maahanmuuttajaryhmä, mutta aiempien sukupolvien ongelmista on onneksi päästy hiljalleen eroon.

KÖYHÄT TAPELKOOT KESKENÄÄN Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa on Suomessa kutsuttu liberaaliksi ja vastuuttomaksi. Humanitäärinen maahanmuutto, josta oikeasti yleensä puhutaan maahanmuuttopolitiikkaa kritisoitaessa, on kuitenkin vain pieni osa maahanmuuttajien kirjosta. Vuonna 2008 Ruotsiin saapui maahanmuuttajia eniten muihin vuosiin verrattuna, tällöin pakolaisia oli muuttajista 4,6 prosenttia ja muita turvapaikanhakijoita 1,7 prosenttia. Suurin osa ihmisistä muuttaa Ruotsiin edelleen työn, rakkauden tai opiskelun perässä. Turvapaikanhakijoiden kohdalla kritisoidaan usein kustannuksia, mitkä ovat tietysti aluksi suurempia kuin muilla maahanmuuttajilla. Onnistunut integraatiopolitiikka kuitenkin korvaa nämä kustannukset myöhemmin maahanmuuttajien työllistymisen kautta. Tutkimukset osoittavat työllistymisprosentin nousun tietyn ajan jälkeen myös humanitäärisistä syistä muuttavien kohdalla. On myös hyvä muistaa, että kun 1950– 1970 suomalaisia sankoin joukoin muutti Ruot-

Oikeistolaisen politiikan kenties menestyksekkäin juoni on kautta aikojen ollut vähäosaisten asettaminen toisiaan vastaan. Ruotsalaista tai suomalaista köyhää ei todellisuudessa sorra maahanmuuttajaväestö vaan leikkauspolitiikkaa harjoittavat, suuryritysten ja työmarkkinajärjestöjen lobbaamat poliitikot. On totuuden muuntelua väittää, että pohjoismainen yhteiskunta on vaarassa maahanmuuttajien tai pakolaisten vuoksi, kun samaan aikaan tehdään ideologisista syistä kovaa oikeistopolitiikkaa, oli maailmassa pakolaiskriisejä tai ei. Humanitäärinen maahanmuutto, jonka kustannukset ovat lillukanvarsia esimerkiksi kansainväliseen veronkiertoon hukattujen eurojen rinnalla, eivät ole syy miksi Suomen talous laahaa. Jos haluttaisiin oikeasti saada suuria säästöjä valtiontalouteen, ei valmisteltaisi hallintorekisteriä omistusten salaamiseksi tai tehtäisi verohelpotuksia suuryrityksille.

21


22


Slush-kansan nuorimmat Yrittäjyyskasvatusta tuodaan luokkiin ja iltapäiväkerhoihin. TEKSTI Oskar Lindman

Slush-tapahtumassa Helsingin Messukeskuksessa on oma ständinsä Pikkuyrittäjille. Alakoululaiset katsovat Slushin perustajia kirjaimellisesti ylöspäin, ja pitävät näitä myös idoleinaan – lähtiväthän nämä jo parikymppisinä rakentamaan maailmanluokan tapahtumaa. Itse Pikkuyrittäjät antavat lasten ideoille siivet. Pikkuyrittäjät-ohjelman takana on Nuori yrittäjyys ry. Puoluepoliittisesti sitoutumaton yhdistys saa rahoituksensa suomalaisilta ja ulkomaisilta yrityksiltä sekä säätiöiltä – tahoilta, jotka näkevät toiminnan tarpeelliseksi. Keväällä yhdistyksen järjestämän Uskalla yrittää –kilpailun finaalissa kaikkien eduskuntapuolueiden nuoret ehdokkaat kävivät tutustumassa toimintaan ja neuvomassa lapsia omilla tavoillaan.

NYKYAJAN KAUPPALEIKKI Nuori yrittäjyys -ohjelmien piirissä on noin 40 000 lasta 700 koulussa Lapista Ahvenanmaalle. Toimintaa on myös eri koulutusasteilla. Tavoitteena on toiminnassa mukana olevan Virpi Utriaisen mukaan ”edistää lasten ja nuorten työelämävalmiuksia, taloustaitoja, yrittäjyyttä ja yrittäjämäistä asennetta.” Lapset pääsevät siirtämään kauppaleikin tähän maailmaan. ”Pikkuyrittäjät on yhdeksän viikon mittaista kerhotoimintaa, jossa kokoonnutaan kerran viikossa ja joka viikolla on oma teema. Ensin lapset tutustuvat toisiinsa ja heille puhutaan yrittäjyydestä ja työelämästä. Keskustellaan heidän kanssaan että mistä raha tulee, miksi maksetaan veroja ja kaikkea tämäntyyppistä.” ”Sitten he lähtevät ideoimaan omia pikkuyrityksiä. Tuon ikäisillä ne on usein koruja, jotenkin siihen ikään sopivia juttuja, tai leipomista tai graffitien piirtämistä tai esimerkiksi musiikkivälineiden tekemistä kierrätysmateriaalista.” Lapset ovat myös harjoitelleet tekemään logoja, sloganeita, sitä, miten esittelisi omaa juttuaan. Tämä vahvistaa koulussa opitun osaamisen käyttöönottamista oppien tekemällä. Huipennuksena pikkuyrittäjät saavat myydä tuotteitaan. Tämä tapahtuu joskus vanhempainillassa tai ostoskeskuksissa, joissa pääsee kertomaan ideoistaan oikeille asiakkaille. Lapsista on ollut hauskinta yhdessä tekeminen. Vaikeinta on ollut esiintymistilanne, joka sekin voitettiin alkuhankaluuksien jälkeen. Ensin

piilouduttiin papereiden taakse. Virpi Utriaisen mukaan näitä taitoja on hyvä harjoitella kivan tekemisen kautta.

KOMMENTTI KASVATUS ON YHTEISKUNNALLISTA

YHTEISKUNNALLISTA KASVATUSTA

Yrittäjyyskasvatus on yhtä yhteiskunnallista kuin mikä tahansa kasvatus. Tämän myöntää oheiseen artikkeliin haastateltu Nuori yrittäjyys ry:n Virpi Utriainenkin. Lista pikkuyrittäjien oppimista asioista vaikuttaa hyvältä: elämänhallinta, itsenäisyys, rahankäyttö, esiintyminen, vastuu. Utriainen toivoo yrittäjyyskasvatuksen luovan pohjaa tulevien vuosikymmenten uusille työpaikoille. Myös Slushin start up -idealistit luovat kasvuyrityksille maailmanmuuttajaimagoa raa'an rahanteon sijaan. Yrittäjyyskasvatus ei kuitenkaan vahvista vain ihmisen työskentelytaitoja kuten start upitkaan eivät tuota vain elämää helpottavia kännykkäsovelluksia. Kummassakin tapauksessa vallankumous kohdistuu tapoihin, joilla tuotetaan entistä enemmän voittoa. Rahan valtaa ja kriisejä synnyttävää talousjärjestelmää ei yrittäjyyskasvatuksella ja kasvuyrittäjyydellä kaadeta. Samalla kun yrittäjyyskasvatus halutaan ulottaa entistä nuorempiin, jää pohtimatta, kuinka hyvin koulutusjärjestelmä suoriutuu yhteiskunnallisesta kasvatustehtävästään – siitä, missä opitaan kyseenalaistamaan jatkuvan kasvun ja markkinoiden lait. Koulujen yhteiskuntakasvatusta on ajettu takavuosina määrätietoisesti alas. Tyhjiötä täyttämään tuodaan nyt muun muassa yrittäjyyskasvatusta.

Yrittäjyyskasvatusta tekee Suomessa muutama taho: 4H, Taloudellinen tiedotustoimisto ja Nuori yrittäjyys ry. On tärkeää opettaa lapsille elämänhallintataitoja, miten selvitä tilanteessa ja miten asioista pitää ottaa selvää. Se kannustaa proaktiivisuuteen, Utriainen selittää. ”Tästä tulee vahva yhteisöllisyys ja konkreettinen tekeminen. Eiväthän lapset ajattele yrittäjyydestä mitenkään kielteisesti, asenteet syntyvät enemmän meidän aikuisten mielessä. Lapset ajattelee aika yksisuuntaisesti ja selvästi, että me pistetään kauppa pystyyn.” Hän ei näe yrittäjyyskasvatuksen suhteen yhteiskunnallista juopaa, vaan sanoo toimintaa hyvinkin yhteiskunnalliseksi: ”Lapsien kautta jokainen voi vaikuttaa.” ”Me käytämme paljon vanhempia vapaaehtoisina, riippumatta missä olet töissä. On parasta jalkautua nuorten pariin kertomaan minkälaisia taitoja tarvitsee työntekijänä: pitää osata kuunnella, tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Kielitaito on joissakin ammateissa tärkeää ja matematiikkakin saattaa olla tärkeää.” Slushissa Pikkuyrittäjät voivat soveltaa koulussa oppimaansa. Ständillä on ollut pakko puhua ulkomaisille vieraille englantia. Tuotteiden hinnoittelu pakottaa miettimään, pyytääkö omatekoisesta korusta 50 senttiä vai euron. On katsottava toista silmiin, vaikka jännittäisi. Utriaisen mukaan on opittu peruselämänhallinnan taitoja, itsestään huolehtimista, tilanteista selviämistä, rahankäyttöä ja vastuuta. Toiminta on kuin ”antaisi lasten ideoille siivet”: ”Puhutaan paljon Suomen tulevaisuudesta. Kuka täällä tekee töitä 2020- 30-luvuilla, kuka perustaa yrityksiä ja uusia työpaikkoja? Pitää vahvasti kääntää kasvot kouluissa oleviin lapsiin ja nuoriin. Pikkuyrittäjät, jotka olivat tänään stagella, ovat Suomen työelämässä vielä 2070-luvulla. Aikuiset voivat näyttää suuntaa ja luoda mahdollisuuksia tuleville sukupolville. Niihin olisi hyvä sijoittaa.”

Niko Peltokangas päätoimittaja

23


K K Ä A S M IT P T P E A I I L TÄ U J & A

HISTORIAN

VERISIN LARPPI Kansaa ei ole eikä tervettä nationalismia. TEKSTI Pontus Purokuru

LUKEMISTA Kansan käsite on suomalaisessa politiikassa niin suosittu, että jopa marginaalinen RKP vetoaa siihen nimessään. Puolue on virallisesti Suomen ruotsalainen kansanpuolue, kuten kokoomus on Kansallinen Kokoomus. Tuskin tarvitsee mainita tapaa, jolla perussuomalaiset yrittävät tehdä itsestään “todellisten suomalaisten” kuvan. Kansaa ei kuitenkaan ole olemassa. Se on poliittinen ja taloudellinen työkalu, joka täytyy aina keksiä ja rakentaa sekalaisista aineksista, myyteistä ja fantasioista. Suomen väestö on kursittu kokoon länsi- ja itäväestä, joiden geneettistä etäisyyttä toisiinsa on verrattu ruotsalaisten ja italialaisten etäisyyteen. Suomen lippu kopioitiin Tanskan puna-valkeasta ristilipusta. Leijonavaakunan teki flaamilainen taiteilija Uppsalassa, kansallislaulun sävelsi saksalainen. Kansallisjuoma kahvi on Etiopiasta, kansallisriitti saunominen on jäänne yleiseurooppalaisesta tavasta. Kansalliseepoksen aineisto kerättiin pitkälti nykyisen Venäjän alueelta ja suodatettiin eurooppalaisten ihanteiden mukaan. Myös suomeksi kehittynyt kieli on tuotu idästä. Kapitalistisen modernisaation aikana 1800-luvulla laajalle levinnyt kansallisuusajattelu on historian suurin ja verisin liveroolipeli. Larpista se tosin eroaa siinä, että monet osallistujat eivät osaa mennä off-game-tilaan vaan kokevat todella kuuluvansa johonkin kansaan. BANAALI KUVITELMA Benedict Andersonin kuuluisan määritelmän mukaan kansakunta on kuviteltu yhteisö. Kansakuntiin kuuluu niin paljon ihmisiä, että niiden jäsenet voivat tuntea vain mitättömän pienen

24

osan yhteisöstä. Lopuista muodostetaan mielikuva myyttien ja yleistysten perusteella. Kuvitelmaa tukevat kansakunnan mukaan standardisoidut kellonajat, kalenterit ja kirjoitusasut. Kansa-ajattelua nuijitaan päähän kaikissa instituutioissa, joiden läpi suomalainen kulkee: neuvolassa, koulussa, kirkossa, armeijassa, yliopistossa, työpaikalla ja vanhainkodissa. Lopputulos on kaikesta huolimatta sen verran hatara, että vieterit pongahtelevat kansasta ulos joka toinen päivä. Kuvitelma pysyy kuitenkin koossa purkalla ja teipillä, koska sitä pönkitetään päivittäin mekanismeilla, joita tutkija Michael Billig kutsuu banaaliksi nationalismiksi. Näitä ovat esimerkiksi säätiedotuksen maakartta, eri puolilla liehuvat kansallisliput, uutisten ja pääkirjoitusten puhe “meistä suomalaisista”, kansalliset urheilujoukkueet ja – osittain sotapropagandasta periytyvät – sananparret ja käsitteet, kuten suomalainen sisu. Uuden ajan eurooppalaiset yhteiskuntafilosofit erottivat toisistaan “kansan” ja “väen”. Kansa on kurinalainen ja ilmaisee tahtonsa johtajan kautta, väki taas on kuritonta rahvasta. Thomas Hobbesin mukaan “kansa on jotain, joka on yhtä, jolla on yhteinen tahto ja jonka nimiin jokin teko voidaan laittaa; mitään tällaista ei voi varsinaisesti sanoa väestä”. Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja: natsi-Saksan motto vei modernin kansan käsitteen vain johdonmukaiseen päätepisteeseen.

KANSASTA KANSALLISMIELISIIN Ei ole mieltä etsiä “tervettä” kansallisuusajattelua. Nationalismi on kaksite-

Benedict Anderson: Kuvitellut yhteisöt. Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua. Vastapaino 2007. Michael Billig: Banal Nationalism. Sage 1995. Michael Hardt & Antonio Negri: Imperiumi. WSOY 2005. Pirjo Hämäläinen: Maahanmuuttajien Maamme-laulu. Kansanuutiset.fi 16.3.2015. Karim Maïche: Mitäs me länsimaalaiset! Suomi ja lännen käsite. Into 2015.

räinen miekka, joka iskee sekä yhteisön ulkopuolisia että sen jäseniä kohtaan. Ulkopuolisia se pyrkii rajaamaan ulos. Yhteisön sisällä se polkee niitä vähemmistöjä ja poikkeuksia, jotka eivät sovi valittuun kuvaan kansasta. Nationalismi on voinut hetkellisesti olla voimaa antava tekijä kolonisoitujen alueiden vapautusliikkeille, mutta samat liikkeet ovat valtaan päästyään jatkaneet sujuvasti vähemmistöjen sortamiseen ja toisinajattelun tukahduttamiseen. Suomessa kansallisuusajattelu on vuonna 2015 ilmentynyt muun muassa paperittomien terveydenhoidon epäämisenä, ulkomaalaisten rutiinimaisena säilöön ottamisena, turvapaikanhakijoiden ampumisena raketeilla, kivien heittelynä, rasistisena katuhuuteluna ja polttopulloiskuina vastaanottokeskuksiin. Nykyään äärioikeistolaiset ja uusnatsit kutsuvat itseään “kansallismielisiksi”. Tämä ryhmä saattaakin olla oikea osoite heille, jotka haluavat jatkaa puhetta kansoista.


Saamelaiset asuvat neljän valtion alueella – Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä – mutta pitävät itseään yhtenä kansana. 100 000 ihmisen joukko on jaoteltavissa osiin, mutta saamelainen kantakulttuuri- ja kieli sekä pohjoinen elinympäristö yhdistävät, sanoo Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio. ”Venäjällä e ole virallisesti tunnistettu saamelaisten edustajaa eikä määritelmää, jonka perusteella Pohjoismaiden vaaliluettelot on tehty.” Suomen noin 10 000 saamelaista edustava Saamelaiskäräjät ei ole tyytyväinen nykyiseen saamelaismääritelmään. Kun toisen maailmansodan jälkeen alettiin kiinnittää huomiota saamelaisten erikoiskysymyksiin, yleisesti hyväksytty määritelmä perustui saamen kieleen. Vuonna 1996 säädetyssä saamelaiskäräjälaissa peruste kuitenkin muuttui ja lakiin kirjattiin niin sanottu lappalaispykälä. Sen mukaan saamelaiseksi ja saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksytään ”tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa” merkityn henkilön jälkeläinen. ”Laki on kahden kauppa, saamelaisten ja Suomen valtion. [Saamelaiskäräjiä edeltänyt] saamelaisvaltuuskunta ei hyväksynyt lappalaispykälää. Se olisi halunnut kompromissin, jossa aikarajaksi olisi laitettu vuosi 1875, jota uudempiin verokirjoihin olisi voinut viitata.” Saamelaiskäräjät haluaa painottaa määrittelyssään elävää kieltä ja kulttuuria, ei epävarmoina pidettyjä veronkantokirjoja. Suomenkin hyväksymien kansainvälisten alkuperäiskansaoikeuksien mukaan alkuperäiskansa päättää itse jäsenistään. Nyt saamelaiskäräjien vaaliluetteloon voi päästä valittamalla käräjien vaalilautakunnan päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka yleensä kävelee saamelaisinstituution kannan yli. NEUVOTTELUVELVOITETTA TESTAAMAAN Sanila-Aikion mukaan suomalaiset eivät vain polje alkuperäiskansan itsemääräämisoikeutta saamelaismäärittelyssä vaan uskovat monissa muissakin kysymyksissä tietävänsä parhaiten, mikä on saamelaisille hyväksi. ”Vasta uudistettiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet mutta saamelaiskäräjiä ei otettu työhön mukaan. Nyt meneillään oleva varhaiskasvatuksen uudistuskaan ei ilmeisesti ole tarpeeksi laajakantoinen asia, jotta saamelaiskäräjien pitäisi olla siinä mukana.”

Alkuperäinen

KANSA Kolonialismin perintö elää saamelaisjohtajan mielestä Suomessakin. TEKSTI Niko Peltokangas

Monet kansainväliset valvontaelimet ovat antaneet huomautuksia saamelaisten asemasta, käräjäpuheenjohtaja kertoo. Viimeisimpänä Suomen hallitus pyyhki saamelaisten oikeuksia koskeneet pykälät pois metsähallituslain esityksestään. Sanila-Aikio sanoo maa- ja metsätalousministeriön olevan ”yksi hurjimmista” alkuperäiskansan sivuuttajista. Puheenjohtaja ihmettelee kuvailemiensa esimerkkien valossa, mikä edes lasketaan lain mainitsemaksi merkittäväksi ja laajakantoiseksi asiaksi, että se vaatii saamelaisten osallistumista. ”Kohta ei auta muu kuin alkaa testaamaan oikeusjärjestelmää, että mitä saamelaiskäräjälain yhdeksännen pykälän neuvotteluvelvoite oikein tarkoittaa.” KOLME ASKELMAA SUOMALAISISTA Suomalaista saattaa mietityttää, miksi saamelaiset tyytyvät saamelaiskäräjiin sekä kielellisten ja kulttuuristen oi-

keuksien suojelemiseen. Miksi he eivät tavoittele selvää alueellista autonomiaa tai itsenäisyyttä? ”Meitä on niin vähän. Saamelaiset on rauhaa rakastava kansa ja tämä näkyy tässäkin asiassa. Ollaan vähään tyytyväisiä, kunhan on ympäristö, missä voidaan elää, harjoittaa perinteisiä elinkeinoja ja kulttuuri sekä vaikuttaa päärtöksentekoon tehokkaasti.” Kansainvälisesti alkuperäiskansaoikeuksilla on pyritty nostamaan alisteisessa asemassa elävät kansat tasavertaisiksi muiden kanssa. Sanila-Aikion mukaan Suomessa kehitystä haittaa mielikuva erikoisoikeuksilla kolme askelmaa suomalaisten yläpuolelle nostetuista saamelaisista. Itse hän näkee alkuperäiskansa olevan kolme askelta valtaväestöä jäljessä. Puheenjohtaja näkee suomalaisten asenteessa kolonialismin perintöä. ”Ei nähdä, että Suomessakin on tapahtunut toimenpiteitä, joiden tavoitteena on ollut sulauttaa saamelaiset valtaväestöön, ja tämä perintö jatkuu.”

25


26


Jäljelle jääneet KUVAT & TEKSTI Laura Rämö

Laura Rämön Aletta-valokuvasarja käsittelee itsemurhaa sellaisten esineiden ja asioiden kautta, jotka ovat jääneet muistuttamaan itsemurhan tehneestä ihmisestä. Aletta teki itsemurhan 18-vuotiaana. Muistoistaan ja tuntemuksistaan kertovat Alettan vanhemmat.

Päiväkirja Uskon niissä olevan paljon tuskaa ja ahdistusta, Aletta purki sitä kirjoittamalla. Ja tietysti äitinä pelkään, että siellä on syytös. Syytös siitä, etten osannut lastani hänen hädässään auttaa… Aletta kirjoitti paljon, myös tarinoita. Hirveen mustasävyisiähän nekin on, ei niissä paljon valoa ole. Tiedän, että se on hävittänyt päiväkirjoista osan, mutta mulla on niistä kaksi paksua. Avasin niistä toisen, ja sivun poikki kulki isoilla kirjaimilla lause: ”Minä haluan kuolla.” Pistin kirjan kiinni. Kaisa

Tintti-kissa Suhde näiden kahden välillä oli tosi tiivis, et jos ne nyt vaan saman katon alla oli ei siinä ollut edes puolta metriä fyysisesti matkaa niiden välillä. Sen kanssa Aletta nukkui ja varmaan sille jutteli sitten öisin kun oli paha olla eikä saanut nukuttua. Jotenkin se on niin oleellinen osa Alettaa – siitä on triljoona kuvaa, missä Aletalla on Tintti sylissään, nimenomaan Tintti. On meillä niitä burmia ollu ja yks pentuekin oli, mutta ei niistä koskaan mikään muu mennyt Aletalle Tintin ohi – vaikka se on noista aina

ollu se ärsyttävin ja vaikein, mikä tietysti iän myötä vielä korostuu… Helvetin kärttyinen eikä mikään oo koskaan hyvin. Se meinasi kerran kuolla siihen kun se meidän saama ensimmäinen pentu kuoli sairastettuaan pitkään. Luulin, että se kuolee sen toisen kissan kanssa; se ei syöny, ei nukkunu, se vaan kiersi kehää… Kyllähän se haki – herranjestas, että kissa haki… Se aina ilahtui kun ovi kävi kun se ajatteli et nyt Aletta tulee! Ja oli kauheen pettyny kun se juoksi tuohon puoleen väliin ja tajusi että ei, ihan väärä. Jossain vaiheessa se sitten luovutti, ei enää juossu ovelle. Kaisa

Nukkekoti Tytöillä oli yhteinen nukkekoti ihan pikkunappuloista asti, mutta Aletta halusi oman joskus kun taisi olla jo jonkun matkaa yli 10 vuotta. Aletta sai sen joululahjaksi. Uusi nukkekoti ei ollut niinkään leikkimistä varten, vaan Aletalle se oli enemmänkin projekti, johon hän palasi uudestaan ja uudestaan. Aletta oli monessa asiassa täydellisyyden tavoittelija. Värimallin nukkekodin maalaamiseen Aletta löysi rakennuksesta Mannerheimintieltä Kansallisoopperaa vastapäätä. Uusia huonekaluja Aletta hankki viikkorahoillaan ja pyytämällä niitä joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi ja tapetteja hän löysi ties mistä. Viimeisimpiä projekteja oli laittaa valaistukseksi ledivalonauhat piiloon huoneiden kattolistojen taa. Se ikävä kyllä jäi suunnittelun asteelle ja ledinauhat valaisevatkin nyt hyllyä, jossa mulla on Aletan kuva muistona.

Aletalle nukkekoti taisi edustaa täydellistä pakopaikkaa epätäydellisessä maailmassa. Se ja akvaariot – joita Aletalla oli enimmillään viisi – olivat asioita, joita hän pystyi hallitsemaan ja muokkaamaan haluamaansa suuntaan. Niistä hän oli ylpeä ja kehtasi jopa esitellä, vaikka olikin varustettu liian kovalla itsekriittisyydellä. Aletta halusi puuhata nukkekotinsa kimpussa yksin ja kiusaantui selän takana tuijottamisesta. Päätellen nukkekodin huoneiden kodikkaasta sisustuksesta, hän sisusti niitä itselleen ja taisi mielessään viettää aikaa paljonkin kuvitellen itsensä sen asukkaaksi. Marko

27


Karikatyyri

Siitä ei tainnut olla montaakaan viikkoa ennen kun Aletta kuoli kun se järjesti nukkekodin viimeisen kerran uudestaan. Kun siellä on triljoona sellaista pikku kampetta ja tavaraa… Ei se oikeastaan enää näitä isoja linjoja muuttanut, mut niitä pieniä et se sai erilaisia tunnelmia. Mitä mä nyt oon niitä huoneita kattonu, ne näyttää siltä kuin niistä ois just joku poistunu, just joku lähteny toiseen huoneeseen… Jotain semmosta fiilistä se on niihin hakenu. Kaisa

28

Kalapiirustus Siinähän on tuo iso kala tuossa keskellä, joka iloisesti hymyilee ja houkuttelee noita pieniä kaloja, jotka on tulossa tuolta vasemmalta ylhäältä. Mutta ne ei tuolta asti nää et sillä onki terävät hampaat. Aletta on seiskalla sen tehnyt. Et se on se käännekohta… Mun mielestä se muuttu se laps kun se meni ylä-asteelle. Se muuttu ihan totaalisesti. Siitä tuli ahdistunu, se ei nukkunu enää… Jotaki siinä hajosi ja mä en tiiä mikä. Se oli niinku lamppu olis sammunu. Valo hävisi siitä. Kaisa

Karikatyyri minusta on ajalta, jolloin Aletta ei tahtonut millään löytää omaa paikkaansa. Peruskoulun jälkeen Aletta kävi parin vuoden aikana neljässä-viidessä koulussa toteamassa, ettei viihdy alkuunkaan. Tuntui, että kaikki mitä hänelle sanoin, oli jotain negatiivista liittyen hänen ajelehtimiseensa. Tarkoitus oli tietenkin hyvä, mutta kuva kertoo, millaisena monsterina hän minut näki. Aletta ei arvostanut itseään piirtäjänä. Hän vertasi aina itseään puolitoista vuotta vanhempaan siskoonsa, joka on luonnonlahjakkuus. Kuitenkin Aletan kuvissa on upeaa herkkyyttä ja samalla voimaa ja jännitettä, kuten tytössä itsessään. Marko


29


I R U U T T

K

U

L

Natsi ei mahdu KATSOMOON

Vaihtoehtoinen jalkapallokulttuuri ja antifasismi rakentuvat Saksan futiskatsomoissa TEKSTI Jaakko Tuominen KUVAT Caillera-faniryhmä

Huhtikuussa Saksan Bundesliigan paikallisottelun Werder Bremen – Hamburg SV jälkeen keskellä Bremenin trendikortteleita tapahtui rajuja yhteenottoja äärioikeistolaisten huligaanien ja antifasististen ultrien välillä. Joukkotappelun seurauksena yhtä antifasistia, ”Valentinia”, vastaan nostettiin syyte tapon yrityksestä ja hänet suljettiin tutkintavankeuteen. ANTIFASISMI ON MUUTA KUIN NATSIEN HAKKAAMISTA Koko elämänsä Werder Bremenin vihreissä kasvanut Malte Jelzin määrittelee itsensä antifasistiksi. Hänen mukaansa antifasismi on muuta, kuin natsien hakkaamista. Jelzin toimii antirasistisessa ultrasryhmässä ja naisten bundesliigajoukkueen fanivastaavana. ”Antifasismi on minulle elämäntyyli, joka ulottuu kaikille elämänalueille. Minulle on tärkeää, että voin toimia yhdyssiteenä kannattajien ja seuran välillä sekä ehkäistä syrjintää, homofobiaa ja seksismiä jalkapallostadionilla”, toteaa 24-vuotias Jelzin. ”On selvää, että emme pysty poistamaan ikinä kaikkia syrjiviä rakenteita stadionilta, mutta aiemmin vain yksi fani sadasta puuttui homotteluun ja huoritteluun katsomossa. Nykyisin lähes puolet faneista tukee meidän kampanjoita. Tätä voi kutsua edistykseksi!” Bundesliigassa ei katsota hyvällä poliittisia viestejä stadionilla. Jelzin on kuitenkin ylpeä omasta seurastaan. Hänen mukaansa Werderillä on pitkät perinteet syrjinnän vastaisessa kampanjoinnissa. Fanipäädyssä onkin nähty useasti erilaisia poliittisia katsomotifoja. ”Voimme olla ylpeitä, että seura on

30

rohkaissut ja tukenut meitä syrjinnän vastaisessa toiminnassa. Tämä on Saksassa ainutlaatuista. Esimerkiksi Allemania Aachen, Hannover tai Schalke blokkaavat itse faniensa esittämät syrjinnän vastaiset projektit.” TENNISSEURASTA UUDEKSI ST. PAULIKSI Tennis Borussia Berlin, eli tuttavallisimmin TeBe, saattaa olla suomalaisille jalkapallonystäville tuntemattomampi urheiluseura. Werder Bremenin tavoin, piskuisella berliiniläisjoukkueella on poliittisesti erittäin aktiivisia kannattajia. Poikkeava nimi juontaa juurensa tennisseurasta ja silloisesta Preussin alueesta. Seuran toiminnassa on ollut mukana useita Berliinin juutalaisia, joista tunnetuin lienee seuralegenda Hans Rosenthal. Juutalainen seurahistoria näkyy vahvasti edelleen urheiluseuran toiminnassa. Kesällä 2015 TeBe oli mukana järjestämässä juutalaisurheilijoiden maailmanlaajuista Maccabi-kisoja. TeBe on nykyisin yksi vaihtoehtoisen jalkapallokulttuurin mielenkiintoisemmista seuroista Saksassa. Värikkäät poliittiset tifot ja koreografiat kuuluvat TeBen kannattajakatsomoon, samoin antifasistiset ja militantit vasemmistolaiset symbolit. Nelikymppinen Berliiniin paluumuuttanut Mika Reckinnen kertoo, että hän on seurannut TeBe:n taivalta jo 90-luvulta asti, mutta vasta Berliiniin paluu tempaisi hänet takaisin TeBen siipiin. Reckinnen kertoo, että TeBe avoin ilmapiiri on tehnyt häneen suuren vaikutuksen. ”Tennis Borussia asettuu selvästi

rasismia, antisemitismiä ja seksismiä vastaan. Tämän vuoksi minä tunnen itseni tervetulleeksi ja osaksi tätä yhteisöä. Minulle tärkeää, että ympärilläni olevat jakavat samat normit.” Reckinnen toteaa, että politiikan ja urheilun erottaminen ei tule hänelle kuulonkaan. ”Jalkapallo on yhteiskunnan peili ja riippuvainen poliittisista päätöksistä, sponsorisopimuksista ja rahoituksesta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jalkapallo tarjoaa mahdollisuuden käyttää rakenteita hyväksi myös vaihtoehtoisen jalkapallokulttuurin luomiseen ja poliittisen osallistumisen vahvistamiseen.” ”NATSEILLA EI OLE NYKYISIN ENÄÄ MITÄÄN ASIAA STADIONILLE” Bremeniläinen Valentin oli pidätettynä peräti 134 vuorokautta, jonka aikana hän joutui muun muassa 25 vuorokaudeksi täydelliseen eristykseen. Bremenin osavaltion oikeuslaitos halusi tehdä Valentinista varoittavan esimerkin ja pyrki epäpolitisoimaan äärioikeistolaisten huligaanien ja ultrien yhteenottoa. Monet pitävät äärioikeistolaisten huligaanien hyökkäystä viimeisenä epätoivoisena yrityksenä häiritä antifasististen jalkapallokulttuurin kasvua. Lopputulos oli kuitenkin päinvastainen. ”Free Valentin”-kampanja sai valtavaa suosiota niin Saksassa kuin muualla Euroopassa. ”Nykyisin voimme sanoa, että Werder Bremenin kaikki ultrasryhmät ovat antirasisteja. Natseilla ei ole nykyisin enää mitään asiaa stadionille”, Malte Jelzin valottaa Bremenin tilannetta toukokuun yhteenoton jälkeen.


enemmän julkisuutta, sitä suurempi brändiarvo. Julkisuus ei kohdennu demokraattisesti, vaan keskittyy niille, jotka toimivat mediaseksikkäillä aloilla tai tekevät jonkun yksittäisen teon, joka herättää median mielenkiinnon.

sitä eri medioissa. Digitalisoitumisen ja (printti) journalismin kriisiytymisen myötä yleistynyt kansalaisjournalismi sosiaalisessa mediassa ei tule kuitenkaan koskaan korvaamaan pitkää viestinnän alan koulutusta ja eri alojen

Brändin rakentaminen on pitkäjänteistä puuhaa ja yleensä sitä ei voi valtajulkisuudessa hallita. Pienet marginaalissa oman viestinnän hoitajat ovat asia erikseen, me voimme hoitaa oman PR:mme aika paljon haluamallamme tavalla. Merkittävää brändiarvoa, joka hyödyttää toimeentulemista, kertyy yleensä kuitenkin vain valtajulkisuudessa paistatteleville taiteilijoille. Pelkällä älylläkään ei voi brändätä itseään; massaälykkyys on yleistynyt 1970-luvulta lähtien. Kriittinen massa haluaa tulla tunnetuksi älystään tutustumalla vähintään pintajulkisuudessa liikkuviin, yleisesti hyväksyttyihin teoksiin. Näitä yleisissä keskusteluissa lainaamalla suuri yleisökin voi yrittää profiloitua, jos ei suoranaisena intellektuellina, ainakin älyn ystävänä.

asiantuntemusta. Yritykset kehittelevät myös muunlaisia tapoja hyödyntää luovien alojen tekijöiden työtä mahdollisimman edullisesti tai ilmaiseksi. Kun lainsäätäjät kokoontuvat kabinetteihinsa pohtimaan uusia aineettomien oikeuksien määritelmiä, luovan alan tekijät kamppailevat konkreettisesti oikeuksistaan arjessaan. Joukkorahoituksesta ja muunlaisista suuren yleisön osallistamistoimenpiteistä (common licence -ohjelmistot) on tullut yrityksille edullisen arvonnousun väline. Huolestuttavaa on, että monet kriittisinä itseään pitävät toimijat levittävät joukkoistamisen tai common licence -ajatuksen ilosanomaa ajattelematta, että kyseessä on samalla pörssiyritysten keino lisätä tuotteidensa markkina-arvoa luovan työn tekijöiden kustannuksella. Vuosia sitten Sanoma Osakeyhtiön veistoksellisen lasitalon eteen olivat kokoontuneet lähes kaikki keskeiset tekijänoikeusjärjestöt puolustamaan luovan alan tekijöiden oikeutta myydä ja kaupata tekijänoikeuksiaan. Massiivinen mielenosoitus oli pahanenteinen; kun markkinoiden johtava toimija saisi oikeutuksen aineettomien oikeuksien riistoon kalliiden asianajajien avulla, myös pienemmät ja suuremmat mediayhtiöt seuraavat mallia.

TEKSTI Rita Dahl

Rita Dahl pohtii taiteilijan pääomaa, brändiä ja joukkoistamisen ilosanomaa.

Työ ja työnteko ovat olleet murroksessa jo vuosikymmenten ajan. Yksityiseltä sektorilta julkiselle sektorille ovat siirtyneet tuoton kasvuodotukset ja omistajien ajattelu. Yritysten tuotto-odotuksista tullessa tärkein prioriteetti, irtisanomisista, lomautuksista ja muista työntekijän etujen heikennyksistä tai lopettamisista on tullut arkipäivää. Omistajille haetaan lisäarvoa arvon noususta ja tämä on johtanut esimerkiksi media-alalla jatkuviin irtisanomisuutisiin. Arvoketjussa voi karsia tuotannontekijöistä lähinnä tuotantokustannuksista eli työvoiman hinnasta ja saavutetuista eduista tai resursseista eli luonnonvaroista.

KIISTA AINEETTOMISTA OIKEUKSISTA

TAITEILIJAN PÄÄOMA Maurizio Lazzaraton väittämä on yksinkertainen: finanssitalous jakaantuu pääoman omistajiin (velkojiin) ja sitä omistamattomiin (velallisiin) ja tämä suhde on luonteeltaan velkasuhde. Velkatalous on Lazzaraton mukaan osuvampi termi kuin finanssitalous tai -kapitalismi. Taiteilija omistaa vain pääomansa, jota ei useimmiten voi mitata rahassa. Pääoma on yhteydessä taiteilijan brändin arvoon; brändiarvo korreloi yleensä julkisuuden määrän kanssa. Mitä

Musiikin, kirjallisuuden, teatterin ja median alalla taiteilijan kauppatavaraa ovat tekijänoikeudet, immateriaalioikeudet. 2000-luvulla immateriaalioikeuksista on tullut myös jatkuvia kustannussäästöjä hakeville yrityksille edullisen arvonnousun väline. Arvonnousua voidaan hakea digitalisoituneessa maailmassa jopa asiantuntija-työntekijöiden työpanoksesta. Suuret mediayhtiöt hakevat uutta ansaintalogiikkaa kaappaamalla kaikki tekijänoikeudet eli oikeuden uusiokäyttää jo julkaistua juttua tai monistaa

Lähde: Lazzarato, Maurizio. Velkaantunut ihminen. Tutkijaliitto 2015.

31


I K K II IT R K Vuoden parhaat elokuvat ovat pohjoismaisia. Elokuvavuosi 2015 jää jälleen historiaan ennätyksellisen suosittuna suomalaisen elokuvan osalta. Suomalaisten elokuvien nousuun on monia syitä, mutta tärkeimpänä on elokuvateatterien digitalisoituminen. Ennen filmikopioita tehtiin tietty määrä ja ne lähtivät kiertoon pienemmille paikkakunnille myöhemmin. Suosittu elokuva voi nykyään pyöriä periaatteessa kaikissa saleissa ympäri maata. Kotimainen kiinnostaa eritoten suurien kaupunkien ulkopuolella, joten nyt kun he pääsevät nauttimaan ensi-illoista samaan aikaan, se näkyy positiivisesti katsojaluvuissa. Laadullisesti vuosi 2015 ei ole kuitenkaan ollut poikkeuksellinen. Edellisessä Liberossa (3/2015) käsitellyn Häiriötekijän ohella kotimaisten elokuvan suhteen huomioitavaa on ollut vähän. Sen sijaan naapurimaistamme tuotiin elokuvateattereihin ennätysmäärä erinomaisia elokuvia. Putinin korruptoitunutta Venäjää on jo käsitelty monessa elokuvassa, muttei vielä yhtä kauniisti kuin Leviathanissa. Ruotsin tuloeroja, suvaitsemattomuutta ja kaikkien ylläpitämää positiivista ulkokuorta kuvattiin hienosti elokuvassa Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien. Roy Anderssonin jäljittelemätön tyyli on synkkyydessäänkin aina lämpimän humoristinen. Uutta ruotsalaista väriä toi Ruben Östlund elokuvallaan Turisti, jossa perheen loma saa kiusallisen käänteen, kun isä pakenee lumivyöryä niljakkaan pelkurimaisesti ja itsekkäästi. Äiti jää lastensa kanssa lopulta vaarattomaan lumipöllyyn, mutta tapahtuman henkiset traumat ovat kaikkea muuta kuin harmittomat. Östlund purkaa nerokkaasti sukupuoliroolien odotuksia ja pilkkaa osuvasti isän pyrkimyksiä teeskennellä kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan. Norjalaisen Joachim Trierin elokuvassa Louder Than Bombs äiti (Isabelle Huppert) on vuorostaan perheen itsekkäin tehdessään itsemurhan. Perheen muut jäsenet (Gabriel Byrne, Jesse Eisenberg, Devin Druid) koittavat selvitä tapahtuman jälkimainingeissa. Trier tekee jälleen hienosti kirjoitettua elokuvaa, jonka hidastetut kuvat ovat upeita.

32

NAISTOIMINTAA Kaukana Pohjoismaiden lintukodosta muodostui pienimuotoinen trendi, nimittäin vuoden parhaiden toimintaelokuvien joukkoon tunkeutui jopa kaksi tarinaa, jossa on naispäähenkilö. Mad Maxin (Libero 2/2015) kohdalla se onnistui jopa suututtamaan joitain. Hollywoodin ongelmista kertoo se, että Sicarion rahoitusvaiheessa moni tuottaja ehdotti päähenkilön vaihtamista mieheksi. Meksikon huumesodasta kylmän ja tarkan kuvan luoneelta kanadalaiselta Denis Villeneuveltä voi odottaa vielä paljon. Villeneuven maanmieheltä Xavier Dolanilta on jo ehditty toivoa sitä läpimurtoa, joka Mommy lopulta oli. Raivokohtauksia saavasta pojasta ja tämän äidistä kertovalla melodraamallaan Dolan särkee kaikkien sydämen. Ranskankielisessä maailmassa parikymppinen ohjaajalupaus on jo tähti. Edellisen elokuvansa ilmaantuessa Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla vieraillut Jacques Audiard palkittiin toukokuussa Kultaisella palmulla. Sri Lankasta Pariisin slummeihin muuttavasta pakolaisperheestä kertova Dheepan on runollinen elokuva maahanmuutosta, joka päättyy väkivaltaisesti. Kultainen palmu menee useammin pehmeämmille elokuville, joten outolintu kannattaa katsoa siitäkin syystä.

VANHAA RAKKAUTTA Väkivallan vuosi ja The Assassin eivät nimistään huolimatta ole kovin väkivaltaisia. Niiden päähenkilöitä yhdistää väkivallan vähentäminen, vaikka heidän päälle hyökätäänkin. Kiinalais-taiwanilaisessa Assasinissa kyseessä ovat tunnesyyt, kun taas amerikkalaisessa Väkivallan vuodessa syyt ovat liiketaloudelliset. Molempia elokuvia on myös luettu maiden ulkopolitiikan kautta. Elokuvavuoden tullee päättämään kohkaus uuden Star Warsin ympärillä, mutta sen sijaan palstaa soisi elokuvalle 45 Years. Useissa klassikko- ja kulttielokuvissa (Kadotetut, Yöportieeri, Stardust Memories, Zardoz) näytellyt Charlotte Rampling on todennäköisesti saamassa Oscar-ehdokkuuden roolistaan 45 Yearsissä. Brittiläisen pariskunnan (Rampling, Tom Courtenay) 45-vuotishääpäivää edeltäviin päiviin keskittyvä elokuva valaisee herkästi vanhojen ihmisten rakkauselämää. Yllättävän tuoreelta tuntuva aihe saa nykyään harvemmin tilaa valkokankaalla kuin Andrew Haighin aiempien elokuvien aiheet, parikymppiset homomiehet.

The Assassin


TOP tusina TEKSTI Mikko Pihkoluoma

33


Puoluekokous tulee, oletko valmis? TEKSTI Katri Immonen KUVAT Vasemmistoliiton arkisto

Vasemmistoliiton puoluekokous järjestetään kesällä 2016. Katri Immonen kysyi nuorilta aktiiveilta, mistä siellä oikein päätetään ja miksi sen pitäisi kiinnostaa vasemmistonuoria. Kysymyksiin vastaavat nuoret kansanedustajat ja puoluekokouskonkarit Li Andersson ja Hanna Sarkkinen. Vasemmistonuorten roolista kertoo puheenjohtaja Anni Ahlakorpi ja Henrik Jaakkola Vasemmistoliiton uudistamiseen tähtäävän Vamos-verkoston aloitteista.

NUORET KONKARIT KERTOVAT Miksi puoluekokouksen pitäisi kiinnostaa vasemmistonuoria, Hanna Sarkkinen ja Li Andersson? Hanna: Puoluekokous on Vasemmistoliiton ylin päättävä elin. Jos haluaa määritellä puolueen suuntaa, puoluekokous on oikea paikka. Siellä päätetään säännöistä ja poliittisista ohjelmista, nyt poliittisesta tavoiteohjelmasta. Li: Siellä voi vaikuttaa puolueen poliittisiin linjauksiin ohjelmatasolla ja käytännön politiikkaan henkilövalintojen kautta. Puoluekokous on keskeinen vaikuttamiskanava niille vanuille, joita puoluetoiminta kiinnostaa. Mitkä ovat tämän kokouksen tärkeimmät päätökset? Li: Valinnat puolueen johtoon. Vaikka ohjelmat ovat tärkeitä, politiikassa ihmiset vaikuttavat hyvin paljon siihen, millaista politiikkaa tehdään. Lisäksi yllättävän vaalitappion jälkeen on tärkeää käydä keskustelua siitä, mihin suuntaan puoluetta tulisi viedä. Hanna: Poliittinen tavoiteohjelma. Sen kautta on myös mahdollista tehdä

34

uusia poliittisia avauksia.

sa-arvoon ja toimeentuloon liittyen.

Minkä asioiden tai aloitteiden toivot etenevän kokouksessa?

Entä mitä aloitteita Vamos-verkostolla on, Henrik Jaakkola?

Hanna: Uusien ajatusten siitä, mihin suuntaan posthyvinvointivaltiota ja muuttunutta työelämää tulisi viedä.

Henrik: Vamos-verkosto keskittyy aloitteissaan jäsendemokratian parantamiseen. Tahdomme tehdä Vasemmistoliitosta jäsenlähtöisen puolueen, johon on helppo liittyä ja jossa on mielekästä toimia. Puolueen tulisi ryhtyä jäsenosallistumisen edelläkävijäksi. Tavoittelemme esimerkiksi kaksivuotista puoluekokouskautta nykyisen kolmevuotisen tilalle. Olen melko optimistinen sen suhteen, että kaksivuotinen kausi saadaan viimein vietyä läpi.

Li: Eurolinjasta pitäisi käydä perusteellinen keskustelu. Oma näkemykseni on, että tilanne on muuttunut Kreikan viime kesän tapahtumien jälkeen ja tämä edellyttää linjan uudelleen arviointia. Minkä asioiden uskot aiheuttavan ristiriitoja tai tiukkaa keskustelua? Li: Eurolinjasta on varmaan aitoa erimielisyyttä. Ja varmasti siitä, kuinka radikaalia linjaa puolueen tulee toiminnassaan ja tavoitteessaan ylipäätään ajaa. Hanna: Vaikea sanoa etukäteen. Totta kai henkilövalinnat herättävät aina ristiriitoja. Se, että keskustellaan ja ollaan eri mieltä, on hyvä asia. Puoluekokous on se paikka, jossa keskustelua kuuluukin käydä.

PUOLUEEN UUDISTAMISEN PAIKKA Mikä on Vasemmistonuorten rooli puoluekokouksessa, Anni Ahlakorpi? Anni: Teemme aloitteita puoluekokoukselle ja pyrimme aktiivisesti tukemaan sekä nuoria kokousedustajia että niitä nuoria, jotka pyrkivät puolueen luottamustehtäviin. Millaisia aloitteita Vasemmistonuorilta on tulossa kokoukseen? Anni: Vasemmistonuoret keskittyy omissa aloitteissaan politiikkaan. Päätämme aloitteemme ensi vuoden alussa, mutta uskoisin niissä nousevan esille meille tärkeitä teemoja ympäristöön, työhön, ta-

”PUHEENJOHTAJAKSI NUORI NAINEN” Vasemmistoliiton puoluehallitus on päättänyt, että puheenjohtajasta järjestetään jäsenäänestys, mikäli ehdokkaita on useampia. Paavo Arhinmäki on toiminut puheenjohtajana lähes seitsemän vuotta ja ilmoitti marraskuussa puoluevaltuuston kokouksessa, ettei ole ehdolla kolmannelle kaudelleen. Ennen Arhinmäen ilmoitusta Andersson ja Sarkkinen eivät ottaneen Liberon haastattelussa kantaa puheenjohtajan vaihtamiseen, mutta korostivat puheenjohtajan roolia kokoavana voimana. Molemmat ovat sittemmin luvanneet harkita omaa ehdokkuuttaan. Jaakkola ja Ahlakorpi kallistuivat jo ennen ilmoitusta vaihtamisen kannalle. Vasemmistonuorilla järjestönä tai Vamoksella verkostona ei ole asiaan kantaa. Anni: Kannatuksen lasku on otettava tosissaan, vaikkei siitä voi puheenjohtajaa yksin syyttääkään. Vaihdos viestittäisi ulospäin, että puolue on hereillä ja tiedostaa tilanteen. Tarvitaan puheenjohtaja, jolla on laaja visio ja joka pystyy haastamaan oikeistovallan.


Puheenjohtajan on ymmärrettävä puolueen sisäisiä asetelmia, mutta ennen kaikkea hänen on vedottava ihmisiin Nuorgamista Hankoon. Henrik: Valtaa ja vastuuta täytyy kierrättää, jotta demokratia toteutuu ja puolue ei homehdu paikalleen. Henkilökohtaisesti toivon nuorta, sekä poliittisesti että järjestöllisesti uudistusmielistä naispuheenjohtajaa Vasemmistoliitolle.

Paavo: Paavo Arhinmäki valittiin toiselle täydelle kaudelleen Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi vuoden 2013 puoluekokouksessa Tampereella. Ilmastolaki kuvassa vaatii Vasemmistonuorten silloinen varapuheenjohtaja Juuso Aromaa. Li: Silloiset Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson ja varapuheenjohtaja Juuso Aromaa Vasemmistoliiton puoluekokouksessa kesäkuussa 2013. Hanna: Nykyinen kansanedustaja Hanna Sarkkinen valittiin puoluevaltuuston puheenjohtajaksi vuoden 2013 puoluekokouksessa.

35


KUVAAJA KALLE ERKKILÄ

Vanupallerot LAURA VALITTIIN ANONYYMILLÄ HAULLA

Keväällä Vasemmistonuorten edukuntavaalikampanjaa koordinoinut Laura Pohjola palaa tammikuussa järjestön palvelukseen järjestö- ja koulutussihteeriksi. Opintoihin palaavan Aino Sirénin seuraaja on 29-vuotias ihmisekologian kandidaatti. Järjestö- ja koulutussihteeri vastaa Vasemmistonuorten nuorisotyöstä, josta valtaosa on erilaisten koulutusten ja leirien järjestämistä. Pohjola aikoo kehittää toimintaa edeltäjiensä kokemusten pohjalta. ”Minua kiinnostaa muun muassa miten oppiminen etenee ja muuttuu viisitoista vuotta pitkän jäsenyyden aikana ja miten voisimme paremmin ottaa huomioon erilaiset poliittisen toimijuuden muodot koulutustoiminnassamme.” Ensimmäistä kokemustaan Vasemmistonuorten koulutuksista Pohjola ei muista mutta järjestötoimintaan kouluttava Sinun täytyy astua johtoon -kurssi on jäänyt vahvasti mieleen. ”Siellä mietin, että olisipa ollut helpompaa, jos olisin käynyt kurssin ennen puheenjohtajan pestiä Turun Vasemmistonuorissa enkä vasta kauteni loputtua.”

TUTTUJA TUNTEMATTOMIA HAKIJOITA Järjestö- ja koulutussihteerin haussa kokeiltiin ensimmäistä kertaa anonyymiä työnhakua. Toimistosihteeri Matias Heikola poisti hakemuksista henkilötiedot ennen kuin ne menivät varsinaisten rekrytoijien tarkasteltaviksi. ”Poistin henkilöllisyystiedot, sukupuoleen ja ikään viittaavat tiedot, vanhojen työ- ja opiskelupaikkojen paikkakuntatiedot. Tämä tietenkin toteutettiin niin, ettei siitä ollut hakijalle haittaa, esimerkiksi entisiä työpaikkoja ei voi anonymisoida.”

36

Pääsihteeri Antti Kettusen mukaan osa hakijoista oli tehnyt hakemuksista suoraan vähemmän tunnistettavia ja monet korostivat ennemmin osaamista kuin persoonaansa. Osa tutuista hakijoista tunnistettiin papereista, mutta anonyymiys helpotti hakijoiden arviointia osaamista painottaen.

Käytäntöä aiotaan jatkaa ja kehittää. Heikolan mukaan hakua voisi helpottaa verkkolomakkeella, joka yhdenmukaistaisi hakemuksia ja tekisi niistä nopeammin anonymisoitavia.


I N N A

KIRJOITA VASEMMISTONUOR- TEN BLOGIIN!

Vasemmistonuorten nettisivuille avattiin marraskuussa blogi, joka on avoin järjestön jäsenten ja toimihenkilöiden kirjoituksille. Myös esimerkiksi Vasemmistonuorten politiikasta keskustelevia vierasblogauksia voidaan julkaista osoitteessa vasemmistonuoret.fi/blogi. Blogin avasi Vasemmistonuorten 2. varapuheenjohtajan Sophia Lepän kirjoitus, jossa hän tarkasteli ihmiskuvien vaikutusta sosiaaliturvaan ja esimerkiksi perustulokeskusteluun. Sittemmin blogissa on muun muassa raportoitu Syrizan nuorisojärjestön liittokokouksesta Ateenasta sekä puolueiden yhteistyöjärjestö Demon kehitysyhteistyöhankkeista. Kirjoituksia voi tarjota tiedottajalle osoitteeseen toimitus@vasemmistonuoret.fi. Tarjolla on myös editointia ja oikolukua, ja blogaukset kuvitetaan mahdollisuuksien mukaan.

VASEMMISTONUORTEN VALTA- KUNNALLISIA TAPAHTUMIA

TAMMITAPAAMINEN 30.–31.1.2016 Vuoden 2016 Tammitapaaminen järjestetään viime vuoden tapaan Päiväkummussa Karjalohjalla. Vasemmistonuorten ja nuorten ay-toimijoiden viikonloppuseminaarin teemana on työntekijävallan lisääminen. Lue lisää ja ilmoittaudu: vasemmistonuoret.fi/tammitapaaminen. OPI PERUSASIAT -KURSSI 18.–20.3.2016 Opa-kurssi on paras ja hauskin tapa aloittaa toiminta Vasemmistonuorissa. Kurssin paikka ja järjestelyt vahvistuvat alkuvuoden aikana – seuraa ilmoittelua nettisivuilla ja Facebookissa!

Tappaminen tai idealismi Syyskuun kahdentenatoista päivänä vuonna 2001 muistan kuulleeni ensimmäistä kertaa, että olen idealisti. Sinä aamuna koko koulu oli kokoontunut yhteiseen aamunavaukseen, jossa musiikinopettaja soitti Jäähyväiset aseille ja siinä tuntui olevan järkeä. Luokassa kysyttiin, miten edellisen päivän tapahtumiin tulisi suhtautua. Kostaa. Pommittaa. Tappaa. Rankaista. Estää, ettei tällaista enää koskaan voisi tapahtua varmistamalla, ettei kellään ole syytä tehdä mitään noin hirveää. “Mutta sinä oletkin idealisti.” Epäoikeudenmukainen tapahtuma herättää vahvoja tunteita ja reaktioita erityisesti, jos siinä on kuollut paljon viattomia ihmisiä. “Miksi nuo [oletetut syylliset] saavat elää, kun toiset menettivät henkensä?” Syyskuun 11. päivän iskuista New Yorkin WTC-torneihin alkoi uusi, terrorismin vastaisen sodan aikakausi. Sen sodan varjolla on tapettu paljon muitakin kuin terroristeja, eikä ihmisten vapauden rajoittaminen, pyrkimys yhä suurempaan kontrolliin ja kansan vallan vähentämiseen, ole vähentänyt Länsimaihin kohdistuvien terrorihyökkäysten määrää, päinvastoin. Kun väkivaltaan vastaa väkivallalla, se synnyttää vain lisää väkivaltaa. Toisaalta, kun kontrolli on riittävän suurta, se kyllä ehkäisee terrorismia ja konflikteja samaan tapaan, kuin tiivis kansi painekattilan päällä estää keittoa roiskumasta pitkin seiniä. Esimerkiksi Irakin suhteellinen vakaus Saddam Husseinin aikana perustui juuri tähän. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa.

Siteeratakseni Benjamin Franklinia, mikä tahansa kansakunta, joka on valmis antamaan vähän vapauttaan saadakseen vähän turvaa, ei ansaitse kumpaakaan ja menettää molemmat. Terrorismiin ei voi, eikä saa, suhtautua kevyesti, eikä sitä voi millään oikeuttaa. Jotta sen, kuten minkä tahansa ongelman pystyy ratkaisemaan kunnolla, on ymmärrettävä sen syitä. Olisi hassua väittää, että terrorismiin on olemassa yksi, yksiselitteinen ja helposti hahmotettava syy, johon puuttumalla koko ongelma hoituu. Syitä on tietysti monia, eivätkä ratkaisutkaan ole välttämättä kovin yksinkertaisia. Kuitenkin, mitä epäoikeudenmukaisemmaksi ihmiset kokevat maailman ja toivottomammaksi oman tilanteensa, sitä helpompi heidät on radikalisoida ja rekrytoida mukaan tällä hetkellä esimerkiksi Daeshin kaltaisiin terroristijärjestöihin. Terrorismin suhteen meillä on kaksi vaihtoehtoa. Joko alistumme terroristien tahtoon ja syyllistämme syyttömiä, syrjimme erilaisia ja lisäämme yhteiskunnan eriarvoisuutta – tai emme. Voimme pitää kiinni ihmisten vapaudesta ja varmistaa, että kenenkään sukupuoli, uskonto, etninen tausta, asuinpaikka, ulkonäkö, taloudellinen tilanne tai mikään muukaan ominaisuus ei määritä kenenkään ihmisarvoa tai ole esteenä omien unelmien tavoittelemiselle. Anni Ahlakorpi Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

37


I T T N A

Kaikki tiet vievät strategiaan Vasemmistonuorten hallitus hyväksyi marraskuussa järjestölle talousarvion ja toimintasuunnitelman vuodelle 2016. Vaikka asiakirjat voivatkin kuulostaa kuivahkoilta ja kaukaisilta, on niiden merkitys järjestön toimintaa ohjaavina asiakirjoina huomattava. Sekä hallitus että keskustoimisto ovat velvoitettuja noudattamaan toimintasuunnitelmaa ja talousarviota päätöksenteossaan, joten ei ole merkityksetöntä minkälaisia kirjauksia kokouksessa tehtiin. Uutta on aiempaa strategisempi ote toiminnan suunnitteluun. Toimintaa ja taloutta suunniteltaessa on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota siihen, mikä on järjestölle välttämätöntä ja mitä voi tehdä toisin. Vahvuuksiamme ovat muun muassa pitkä kokemus erilaisten kurssien ja koulutusten järjestämisestä, monipuolinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja itsenäiset aktiiviset piirit, joiden toimintavalmiuksien ylläpitäminen nähdään tärkeänä. Toimintasuunnitelma jakautuu strategian mukaisesti kolmeen päätehtävään; yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, nuorisotyöhön ja piirijärjestöpalveluihin. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen koostuu vuonna 2016 mm. kuntavaaleihin valmistautumisesta, feministisestä kampanjasta ja oikeistolaisen hegemonian murtamisesta laajalla yhteistyöllä. Nuorisotyötä puolestaan ovat järjestön suositut perus- ja jatkokoulutukset uusille ja vanhoille jäsenille. Piirijärjestöpalvelut jakaantuvat niin sanottuun toiminnalliseen tukeen, jossa piirityönte-

38

kijöille ja piirien luottamushenkilöille tarjotaan koulutusta ja vertaistukea sekä taloudelliseen tukeen vuosittaisena toiminta-avustuksena ja projektirahoina. Näitä kolmea päätehtävää tukee puolestaan niin järjestön terävä ja kiinnostava viestintä, laadukkaat toimisto- ja jäsenpalvelut kuin luotettava talouden suunnittelu ja suunnitelmallinen toiminnan ohjauskin. Vasemmistonuorten taloutta pyritään strategian mukaisesti vahvistamaan ja talousarviossa tämä näkyy muun muassa toiminnan priorisointina ja oman varainhankinnan vahvistamisena. Messuja pyritään tekemään jatkossa järjestämään vahvemmin yhteistyössä piirijärjestöjen kanssa ja tarjoamaan tukea jäsenhankintaan laadukkaalla perehdyttämisellä ja välineitä tarjoamalla. Liberoon ja piirien toiminta-avustuksiin hallitus ei halunnut kajota, sillä niiden merkitys nähtiin niin keskeisinä. Vuoden 2016 feministinen kampanja puolestaan näkyy mm. panostuksina tiedotustoimintaan ja kampanjan suunnitteluun kohdennettavina resursseina. Toivottavasti toimintasuunnitelman ja talousarvion muutokset näkyvät Vasemmistonuorten vaikuttavuuden kasvamisena, kukoistavina piirijärjestöinä ja hyvinvoivina jäseninä. On kuitenkin meistä jokaisesta kiinni, miten lähdemme hyviä kirjauksia toteuttamaan. Antti Kettunen Kirjoittaja on Vasemmistonuorten pääsihteeri.


YHTEYSTIEDOT

Toimistosihteeri Matias Heikola, 045 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret.fi

piirisihteeri Veera Planting, 044 347 7235, keski-suomi@vasemmistonuoret.fi

Palestiina-koordinaattori Laura Kumpuniemi, 050 350 1101, laura@vasemmistonuoret.fi

Lapin Vasemmistonuoret, Valtakatu 19, 3. krs, 96200 Rovaniemi, puheenjohtaja Jussi Öman, 040 731 4145, piirisihteeri Mona Eskelinen, 040 700 0219, lappi@vasemmistonuoret.fi

KESKUSTOIMISTO PIIRIJÄRJESTÖT Hämeentie 29, 6.Krs, 00500 Helsinki, 045 348 5499 toimisto@vasemmistonuoret.fi www.vasemmistonuoret.fi Keskustoimisto on avoinna maanantaista torstaihin kello 10–15.

Hämeen Vasemmistonuoret, Näsilinnankatu 22 A, 33210 Tampere, puheenjohtaja Vilja Lumme, lumme2@hotmail.com, toiminnanjohtaja Petteri Vuorikivi, 040 837 3467, hame@vasemmistonuoret.fi

Puheenjohtaja Anni Ahlakorpi, 040 5454 753, anni@vasemmistonuoret.fi Pääsihteeri Antti Kettunen, 045 644 7880, antti@vasemmistonuoret.fi Järjestö- ja koulutussihteeri Aino Sirén, 040 753 4784, aino@vasemmistonuoret.fi Tiedottaja Niko Peltokangas, 043 216 0197, niko@vasemmistonuoret.fi Talouspäällikkö Pirkko Holappa, 045 351 9917, pirkko@vasemmistonuoret.fi

ia Hanki uus aitOja tiEtOja & t

Ilmoittaudu kolme viikkoa ennen koulutuksen alkua: ksl.fi, toimisto@ksl.fi, tai 020 790 9500.

Etelä-Suomen Vasemmistonuoret, Päijänteentie 35, 00510 Helsinki, puheenjohtaja Jasu Setälä, etela-suomi@vasemmistonuoret.fi

Itä-Suomen Vasemmistonuoret, Koulukatu 39 A 36, 80100 Joensuu, puheenjohtaja Toni Mäkinen, 040 507 9861, järjestösihteeri Viljami Vaskonen, 044 202 3911, ita@vasemmistonuoret.fi Keski-Suomen Vasemmistonuoret, Väinönkatu 28 B 14, 40100 Jyväskylä, puheenjohtaja Henri Närhi, 040 7460 857,

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret, Pakkahuoneenkatu 19, 90100 Oulu, puheenjohtaja Iinamaija Sala, piirisihteeri Eemi Koskela, 0400 632 540, pohjois-pohjanmaa@vasemmistonuoret.fi Satakunnan Vasemmistonuoret: Maaherrankatu 28, 28100 Pori, puheenjohtaja Jasmin Kopra, 0400 880 475, piirisihteeri Joni Kalliomäki, 044 9664 878, satakunta@vasemmistonuoret.fi Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret, Hakakatu 12, 20540 Turku, puheenjohtaja Saska Heino, 040 503 2524, piirisihteeri Misha Dellinger, 045 131 2552, varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

kaikki koulutukset ovat maksuttomia PaM ry:n & sEL ry:n jäsenille.

> Vasemmistolainen talouspolitiikka Tampere 30.1. hinta 80 €

> Hyvä ilmapiiri ryhmään Oulu 2. - 3.4. hinta 150 €

> Ryhmän ohjaaminen Oulu 13.2. hinta 80 €

> tasa-arvolaki & yhdenvertaisuuslaki Helsinki 9.4. hinta 80 €

> Osuuskunnan perustaminen -työpaja Tampere 13. & 20.2. hinta 150 €

> Yhdistys työnantajana Helsinki 23.4. hinta 80 €

> Erilaisen oppijan kohtaaminen Tampere 20.2. hinta 80 €

> Varmuutta esiintymiseen Oulu 26. - 27.4 hinta 150 €

> Ymmärrä yhdistyksen taloutta Helsinki 12.3. hinta 80 €

> sosiaalinen media yhdistyksen apuna Tampere 10.9. hinta 80 €

> Osuuskunnan perustaminen -työpaja Oulu 19. - 20.3. hinta 150 €

> Eurot ojennukseen – yhdistyksen kirjanpito Helsinki 10. - 11.9. hinta 150 €

tutustu

ksl.fi

tykkää

f

kslry39


Lukijakirje

Tasa-arvoa vai rakenteellista syrjintää? Suomea pidetään muiden pohjoismaiden tavoin edistyksellisenä tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden suhteen. Osittain syystäkin. Suomi kuuluu ensimmäisiin maihin, joissa naisille sallittiin äänioikeus ja homouden kriminalisointi kumottiin. Myös Suomen kaltainen sosiaaliturva on hyvin harvinaista globaalisti tutkailtuna. Kuitenkin pohjoismaiden korokkeelle nostaminen solidaarisina ja täysin suvaitsevina valtioina on haitallinen, sillä se antaa kuvan, että tasa-arvo olisi jo täydellisesti toteutunut. Niin ei kuitenkaan ole, paljon on vielä tehtävää. Tiina Rosenberg tuo kirjassaan Arvot mekin ansaitsemme (Tammi, 2014) esille, että maineestaan huolimatta Suomessa on paljon rakenteellista syrjintää, etenkin naisia, maahanmuuttajia ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Se tarkoittaa, että vaikka laissa ei lue, etteikö nainen periaatteessa voisi nousta johtoasemaan, se on käytännössä vaikeaa. Ja vaikka homous ei enää periaatteessa ole kriminalisoitua, eivät seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset saa samanlaista kohtelua kuin muut. Sama koskee myös maahanmuuttajia. Eli, jos olet väärää sukupuolta, rakastat vääränlaista ihmistä tai olet väärän värinen, et ansaitse samoja oikeuksia valkoisen kantasuomalaisen heteromiehen kanssa. Paljon kertoo Suomen kansasta,

40

että sitä on hallitsemassa joukko maahanmuuttovastaisia, naisvaltaisilta aloilta leikkaavia oikeistopoliitikkoja, joista kaksi kolmasosaa äänesti kieltävästi kun tasa-arvoisesta avioliittolaista päätettiin. Mitkä ovat tällaisia puolueita äänestävien ihmisten motiivit? Rosenbergin mukaan kyse on arvokonservatismista ja äärinationalismista, joka on ollut pinnalla jo pitkään. Kaikki on lähtöisin ajatuksesta säilyttää ”perinteinen” ja yhtenäinen Suomi. Oikeasti ajatus vanhanaikaisen suomalaisen kulttuurin säilyttämisestä on valhetta jo itsessään. Kulttuuri kehittyy jatkuvasti ja on saanut vaikutteita alusta asti ympäri maailmaa. Uskallan väittää, että vain murto-osa, jos kukaan, elää vanhojen suomalaisten tapojen ja tottumusten mukaan, vaikka niiden puolesta paljon puhutaankin. Vai kuinka moni näistä ihmisistä on oikeasti valmiita palaamaan aikaan, johon sijoittuu isänmaallinen kertomus suosta, kuokasta ja Jussista? Kuinka moni kieltäytyy kaikista ylellisyyksistä, jotka edistyneemmät ajat ovat saaneet aikaan; työttömyysturva, halpatuotannolla tuotetut vaatteet tai appelsiinit keskellä talvea. Niin, ei kovin moni ole valmiita ottamaan ”perinteisestä” Suomesta kuin osan, jossa homot hakattiin ladon takana ja neekerit lähetettiin sinne, mistä tulivatkin. Ehkä kyse ei siis olekaan isän-

maallisuudesta, vaan muukalaisvihasta ja ahdasmielisyydestä, joka puetaan nationalismiksi. Aina astuttaessa lähemmäs tasa-arvoa on yleistä, että konservatiivinen osa väestöä vastustaa ja perustelee rasistisia tai sovinistisia argumenttejaan perinteillä ja isänmaalla. Niin kauan, kun Suomessa on vallalla oikeistohallitus, on selvää, ettei maa ole tasa-arvoinen. Arvokonservatismi ja suvaitsevaisuus ovat toisilleen vastakkaiset ilmiöt. Täytyykin tehdä valinta: jääkö Suomi niin taloudelliseen kuin humaanisten arvojenkin taantumaan, vai astuuko se rohkeasti nykypäivään. Muutoksen aseklia ovat tasa-arvoisen avioliittolain ja translain voimaantuleminen, naisvaltaisten alojen huomioon ottaminen leikkauslistoja tehdessä sekä pakolaisten vastaanottokeskuksien perustaminen niin paljon kuin tarve vaatii. Jotta Suomea voisi todellakin kutsua tasa-arvon maaksi, pitäisi tapahtua asennemuutos. Suomalaistenkin olisi korkea aika alkaa ajatella sillä kuuluisalla maalaisjärjellä. Koska jos niin ajatellaan, ymmärretään kaiken ydin: ihmisiähän täällä ollaan kaikki. Anna-Maija Holmstedt


Ravintohiivahiutaleet tuovat ruokiin pähkinäisen täyteläistä makua. Sekoittamalla hiutaleita kaurakermaan saa aikaan ”juustoketta”, jota voi lätkiä vaikkapa pizzan päälle tai lasagnen kuorrutteeksi. Hiutaleet sopivat sellaisenaan leivän päälle tai popcorn-mausteeksi. Maku voi alkuun tuntua erikoiselta, mutta pienen totuttelun jälkeen hiutaleita haluaa tunkea joka paikkaan. Ravintohiivahiutaleet sisältävät reippaasti

kaikkea hyväätekevää kuten b-vitamiineja, foolihappoa, sinkkiä ja rautaa. Pestoon tulee perinteisesti jotakin voimakkaan makuista löyhkäjuustoa kuten parmesaania. Vegaanisessa pestossa juuston voi korvata pähkinöillä ja ravintohiivahiutaleilla. Tämä kepeä hernepesto on helppo valmistaa. Voimakassuolainen, savuinen vegepekoni on hernepeston paras kaveri. Keitä peston ja pekonin alle suosikkipastaasi. Neljälle nälkäiselle pastaa kannattaa varata noin 350g.

ONNEN hiutaleet TEKSTI Veera Repo | KUVA Pyry Urhonen

Hernepesto 1 pss pakasteherneitä 1 dl cashew-pähkinöitä 4 rkl ravintohiivahiutaleita 1 puntti tuoretta basilikaa 2 rkl oliiviöljyä 1-2 valkosipulin kynttä 2 rkl sitruunamehua suolaa ja pippuria maun mukaan 1. Kaada kiehuvan kuumaa vettä cashew-pähkinöiden päälle ja anna niiden liota vähintään 1/2 h. Pähkinöiden pehmeys vaikuttaa peston rakenteeseen. Jos rakeinen suutuntuma ei haittaa, pähkinöitä ei tarvitse liiaksi liotella. Jos taas kaipaat samettisen pehmeää, liota pähkinöitä yön yli. 2. Sekoita sulaneiden herneiden joukkoon pehmenneet pähkinät ja muut ainekset. Surauta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Jos pesto jää liian paksuksi, voit ohentaa sitä pastan keitinvedellä.

Vegepekoni 3 dl soijahiutaleita 3 rkl soijakastiketta 2 tl riisiviinietikkaa 3 tl tummaa siirappia 2 tl nestemäistä savuaromia 1-2 rkl öljyä paistamiseen 1. Sekoita keskenään soijakastike, riisiviinietikka, siirappi ja savuaromi. Kippaa soijahiutaleet nesteseokseen marinoitumaan. 2. Kuumenna öljy paistinpannussa ja paista hiutaleet kullanruskeiksi.

41


I S S U J

Kansana kapeneva keskiluokka Kuka on tänä päivänä marraskuussa, herramme vuonna 2015, kansaa enää? En minä ainakaan. Tuskin päätoimittajakaan. Suvi Auvinen ei ole. Eikä myöskään Li Andersson eikä Anna Kontula, eikä lähikaupan kassa. Luulen, että juuri kukaan tuntemistani ihmisistä ei pääse seulan läpi. Siinä maailmassa, missä hallitus elää, kansaan kuuluu ainoastaan työssäkäyvä valkoinen heteromies, joka on oikeistolainen, ammatillisesti koulutettu tai insinööri, ja hänellä pitää olla sievä pikkuvaimo. Onkohan näitä edes erityisen paljon? Myönnettäköön, suuri osa hyvinvointivaltion palveluista on aina perustunut siihen, että jaetaan juuri tälle kansanosalle hyötyä. On päivähoidot, neuvolapalvelut ja asuntolainan korkovähennykset. Tämä kansa on elänyt aika hyvin tässä meidän yhteiskunnassamme, juuri siinä sweet spotissa, missä julkiset palvelut on räätälöity heidän tarpeisiinsa ja tulotaso on sellainen, että on varaa kesämökkiin ja etelänmatkaan. Mutta niinkuin Suomessakin on huomattu, tämä keskiluokka on katoamassa. Yksi syy siihen on se ,miten törkeällä tavalla minunkin sukupolveni on petetty. Meillä ei ole edes mahdollisuutta keskiluokkaistua, koska vakituinen työ on aika lailla mahdotonta löytää. Me emme omista asuntoja tai autoja emmekä hanki lapsia. Sen sijaan näemme, miten hallituksia kiinnostaa yhä ennen kaikkea mielistellä tätä todellista kansaa, kapenevaa keskiluokkaa, joka koostuu lähinnä keski-ikäisistä miehistä. Heille oli maailma avoinna,

42

meille ei ole tarjottu mitään. Senhän takia tämä todellinen kansa pystyykin kunnon luokkasoturin tavoin halveksimaan kaikkia muita kansanosia paitsi rikkaita (hehän ovat ansainneet rahansa), röhkien siitä, miten nykynuoriso ei viitsi käydä koulua ja hankkia pätevyyttä (ei ole rahaa opiskella), miten ei työ kelpaa (työtä tarjotaan 8/h viikko), miten sinun iässäsi minulla oli jo asunto (en minä edes tunne ketään, joka saisi asuntolainaa) ja niin edespäin. Todennäköisesti tähän voidaan vielä liittää tytöttely, homottelu tai joku rasistinenkin ilmaisu, koska todellinen kansahan on luomakunnan kruunu. Vasemmistossa harvemmin puhutaan siitä, miten vasemmistonkin kannattajissa löytyy tätä todellista kansaa, jolle mikä tahansa sosiaalipoliittinen on aina piipertelyä ja akkojen touhua. Miten Vasemmisto on pettänyt juurensa, jos se ei keskity tehdastyöläisen ja telakkatyöläisen huoliin, vitut mistään työttömistä tai maahanmuuttajista. Voisi ehkä viimein olla aika heittää se työväenliikkeen haiseva raato romukoppaan, koska sillä ei ole vasemmistolle enää mitään annettavaa, ellei sitten vasemmistossa kaivata loputonta sovinismin ja rasismin reserviä. Minä itse näen kansan siinä, minkä hallitus, ay-liike ja vasemmisto on unohtanut: työttömät, opiskelijat, eläkeläiset ja pätkätyöläiset. Tämä maa kuuluu heille enemmän kuin niille, joille kaikki on aina tarjottu kultalautasella. Jussi Marttila


oikomaan vääryyksiä, puolustamaan sorrettuja, pelastamaan maailman… ottakaa minuun pikimmiten yhteyttä alle rastimani vaihtoehdon merkeissä.

kyllä, olen kiinnostunut

JÄSENEKSI

Liityn jäseneksi Vasemmistonuoriin ja saan Liberon kotiin kannettuna.

TIETOA

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Vasemmistonuorista.

TILAUS

Tilaan vuoden Liberot näytenumeroina ilmaiseksi, koska olen alle 30-vuotias opiskelija, koululainen tai työtön. Tilaan Liberon ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan, vankilaan tms. Tilaan Liberon rahalla. Lähettäkää 20 euron lasku. En halua, että minulle lähetetään enää Liberoa. Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite. Anna Kontula: Kirjeitä oikealle (Into 2014) Teppo Eskelinen & Inari Juntumaa (toim.): Kapitalismin sanakirja (Into 2014)

Haluamani tilaajalahja: (sisältyy maksullisiin tilauksiin)

Vastaanottaja maksaa postimaksun

VASTAUSLÄHET YS TUNNUS 5003551 00003 HELSINKI

Nimi............................................................................................................................................................................................................................................ Lähiosoite............................................................................................................................................................................................................................... Postinumero ja -toimipaikka....................................................................................................................................................................................... Puhelinnumero.................................................................................................................................................................................................................... Sähköposti............................................................................................................

Liityn sähköpostilistalle.

Syntymäaika ..................................... Päiväys............................... Allekirjoitus..........................................................................................................................................................................

(Alle 15-vuotiaalta liittyjältä huoltajan allekirjoitus)

43


44

Libero 4/2015  

Teemana #kansa, kannessa työläiskirjailija Ahti Kansa. #slush #saamelaiset #kansankoti

Libero 4/2015  

Teemana #kansa, kannessa työläiskirjailija Ahti Kansa. #slush #saamelaiset #kansankoti