KIRJA
olimme vankeja
SIRPA KÄHKÖNEN KIRJOITTI TIETOKIRJAN KOMMUNISTIVANKIEN UNOHDETUISTA KOHTALOISTA.
teksti ate tervonen KANSALAISSODAN jälkeinen Suomi oli
kettaa läheltä, sillä kirjailijan isoisä
vasemmistolaisille vaarallinen paik-
Lauri Tuomainen tuomittiin seitse-
Tammisaareen keskitettiin poliitti-
ka. Varsinkin kommunistiseen toi-
mäksi vuodeksi Tammisaaren pakko-
sia vankeja, vaikka pakkotyölaitoksen
mintaan osallistuneet elivät jatkuvan
työlaitokseen äärivasemmistolaisen
tiedettiin muodostuneen oppilaitok-
uhan alla. Monet joutuivatkin poliitti-
toiminnan vuoksi.
seksi kommunistiseen toimintaan.
siksi vangeiksi.
»Hänen ympärillään oli kovia koke-
Kirjailija Sirpa Kähkönen on käsi-
neen ihmisen karisma, voimakas au-
tellyt kommunistivankeja romaaneis-
ra. Hänessä oli kärsimätön puoli, joka
saan ja päätti kirjoittaa aiheesta myös
kertoi kovista koettelemuksia, mut-
tietokirjan, kun sivistynyt lukija epäili
ta hän oli myös tavattoman lämmin ja
1930-luvun poliittista vankeutta fikti-
esimerkiksi eläimille tavattoman lem-
oksi. Syntyi kommunistivankeja Tam-
peä.»
misaaren pakkotyölaitoksessa käsittelevä Vihan ja rakkauden liekit.
Äärivasemmistolaisesta toiminnasta vangittiin kevyin perustein. Vanki-
»Jopa joillekin historiantutkijoille
laan saattoi joutua jopa vääränlaisen
oli epäselvää, että poliittinen vankeus
lehden ääneen lukemisesta kolmen
jatkui Tammisaaren pakkotyölaitok-
hengen solussa.
sessa 30-luvun loppuun asti», Kähkönen kertoo.
Poliittisilla vangeilla oli joitain erivapauksia, joita muilla vangeilla ei ol-
Hän halusi valaista lukijoille si-
lut. Tammisaareen kuitenkin valikoi-
tä, millainen maa Suomi oli osal-
tui vuosien aikana IKL- ja Lapuan liike
le suomalaisista. Kähköstä aihe kos-
-henkistä henkilökuntaa, joka halu-
si päästä kostamaan kommunisteille.
kuva: Mary Pekkala kävi tapaamassa miestään Eino Pekkalaa yleensä kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Kuvassa on todennäköisesti 3.7.1932 Helsingistä klo 8.00 lähtenyt tapaajajoukko. Matkalla laulettiin Punaisesta laulukirjasta. Vankeja tavattuaan naiset menivät punaisten joukkohaudalle, »jossa kaiuttivat Kansainvälisen». Mary Pekkala äärimmäisenä oikealla.
Vankien yhteishenki oli kova, ja he olivat kehittäneet viestimis- ja kapinointitapoja, joista rangaistiin ankarasti. Vankien ja henkilökunnan välinen konflikti kärjistyi syömälakkoihin ja pakkoruokintaan, jotka johtivat usean vangin kuolemaan.
HUIKAISEVA KOKONAISUUS Vihan ja rakkauden liekit on tietokirjaksi hyvin koskettava. Vaikutelma syntyy yksittäisten ihmiskohtaloiden ja kertovan otteen kautta. Teoksessa seuratut henkilöt valikoituivat kuvaamaan aiheen eri puolia. Selvittäessään henkilöiden elämänvaiheita arkistoista Kähkönen teki myös hätkähdyttäviä löytöjä. Tällainen oli esimerkiksi kahden miehen välinen rakkaus vankilassa. »Oli huikaiseva kokemus, kun ko-
äärivasemmistolaisesta toiminnasta vangittiin kevyin perustein.
kosin pieniä paloja ja käsitin yhtäkkiä, mikä näistä paloista muodostuu.» Osa ihmiskohtaloista tuntuu niin monipolvisilta ja vaiherikkailta, että fiktiossa ne saattaisivat menettää uskottavuutensa. Traagisuutta niissä kuitenkin riittää. »Valitsin esimerkiksi Eino Oravan kohtalon sen vuoksi, että se kertoo järkyttävällä tavalla siitä, mihin vapauden tavoittelu ja pyrkimys toimia oman elämänsä ohjailijana johti 20- ja 30-lukujen nuorilla.» Orava joutui Suomessa vankilaan. Lopulta hän pakeni muiden äärivasemmistolaisten joukossa rajan taakse rakentamaan ihannevaltiota ja valmistelemaan vallankumousta. Eino Orava kuitenkin menehtyi monien tovereidensa tavoin 30-luvulla Stalinin vainoissa. »Traumaattinen Stalinin terrori tulee esille Eino Oravan äidin kirjeessä. Äiti kirjoittaa Venäjälle paenneille pojilleen, vaikka molemmat pojat on jo tapettu.»
38 LIBERO