__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

PUKSTAAVI 2019-20

PUKSTAAVI PATENIEMEN LUKIO

VUOSIKIRJA 1


PUKSTAAVI 2019-20

Utopia, Leevi Anttila

Pukstaavi

Pateniemen lukion vuosikirja 14.vuosikerta Lukuvuosi 2019-2020

Kannen kuva: Elise Hiltunen

2


PUKSTAAVI 2019-20

Sisällys

1.

Terveiset ohjaavalta opettajalta

4

2.

Rehtorin terveiset

5

3.

Syksyn yo-juhla

6

4.

Luovan kirjoittamisen satoa

8

5.

Shaking Up Tech

11

6.

TIP TAP –jouluinen yökoulu

12

7.

Taiteen äärellä

15

8.

Penkkarit

19

9.

Wanhojen tanssit

29

10. Reissussa

36

11. Luovan kirjoittamisen satoa

37

12. Kuvataiteen diplominäyttely

40

13. Luovan kirjoittamisen satoa

42

14. Greetings from Korea

49

15. Nature Writing ENA7

50

16. Once Upon a Time …

52

17. Kevään yo –kirjoitukset

54

18. Oppilaskunnan kuvakisa

56

19. Ryhmäkuvat (vain printtiversiossa)

58

3


PUKSTAAVI 2019-20

Terveiset ohjaavalta opettajalta Tämä vuosi on ollut erilainen kouluvuosi. Syksy meni tutulla rytmillä jaksosta toiseen, mutta vuodenvaihteesta alkaen alkoi kuulua viestejä viruksesta, joka muuttikin kevään opiskelun. Myös tämä vuosikirja on yleensä koottu keväällä. Nyt etäopiskeluun siirtyminen vei niin paljon huomiota, että meinasi koko vuosikirja jäädä taittamatta. Jotenkin työ kuitenkin eteni ja tässä tämä on, Pukstaavi. Kun katsoo tämän vuosikirjan kuvia, niin ei vuosi ehkä sittenkään ollut niin erilainen, monet lukion vuosittaisista tapahtumista toteutuivat sittenkin. Leena Filpus, ohjaava opettaja

Pukstaavin juttuja ja kuvia on seuraavilta tekijöiltä ja kursseilta:

Elise Hiltunen Elin Sorvoja

Noora Myllykangas Juho Ukonmaanaho KU01, KU04 Nuutti Ahonen Inka Haarahiltunen Englannin kertauskurssilaiset Juliette Broström ja Henna Kenakkala Selja Mielensäpahoittaja JL Voikukka Opettaja Arja Ylimäki Rehtori Auvo Huotari KU04

4


PUKSTAAVI 2019-20

TERVEHDYS Koulumme vuosikirja on nyt valmis. Tämän vuoden Pukstaavi on tehty poikkeavissa oloissa. Kukapa olisi syksyllä 2019 arvannut missä mallissa maailma ja koko ihmiskunta löytää itsensä keväällä 2020. Koronaepidemia on vaikuttanut kaikkiin maihin, niin myös Suomeenkin. Edelleen taistelemme tuota virusta vastaan ja tuleva syksy herättää kysymyksiä. Se on seuraavan Pukstaavin aihealuetta, nyt katsomme kulunutta vuotta.

Lukuvuosi 2019-2020 sisälsi monenlaisia tapahtumia, joista osa on päässyt Pukstaavin sivuille. Kaikissa tapahtumissa korostuu tekemisen hyvä henki ja yhdessä olemisen reipas meininki. Pateniemen lukion opiskelijoita osallistui Hailuoto-kurssille, Kuusamon erävaellukselle ja osa pääsi tutustumaan Luulajassa Bothnia Arc YF-nuori yrittäjyys tapahtumaan ja paljon muuta.

Kiitos Pukstaavin toimittajakunnalle ja ohjaavalle opettajalle uudesta vuosikirjastamme. Olette tehneet meille monipuolisen opuksen, jonka sivuilta löydämme vuosienkin päästä muistoja herättäviä juttuja ja tapahtumia. Maaliskuussa siirryimme Suomen tasavallan valtioneuvoston määräyksestä COVID19 epidemian takia etäopiskeluun ja tämä etäopiskelu jatkuu nyt koko loppu lukuvuoden eli 30.5.2020 saakka. Valitettavasti näin jäävät myös kevään ylioppilasjuhlat pitämättä. Korvaava ”jälkijuhlapäivä” on merkattu la 29.8.2020. Toivottavasti tuolloin olemme päässeet ohi tästä kaikkia toimintoja rajoittavasta epidemiavaiheesta- aika näyttää miten asian kanssa käy.

Toivotan kaikille Pukstaavin lukijoille virkistävää kesää ja koronasta vapautuvaa tulevaisuutta. Samalla olen varma siitä, että Pukstaavin toimittajakunnan aikaansaama lehti muistuttaa meille yhdessä tekemisen ja kanssakäymisen tärkeydestä ja merkityksestä, etenkin näinä eristyksen ja rajoitusten aikoina. Kiitos vuosikirjasta. Pukstaavi, olkaa hyvä. rehtori 5


PUKSTAAVI 2019-20

6


PUKSTAAVI 2019-20

7


PUKSTAAVI 2019-20

Luovan kirjoittamisen satoa Onnellisuus Sen huomaa jatkuvana kihelmöintinä koko kehon alueella, ajatukset harhailevat sinne tänne eivätkä tunnu pysyvän kasassa ja hymy tuntuu pakenevan kasvoille vaikkei yrittäisikään.

Näin kerran kahvilassa erään miespuolisen henkilön, joka ei vain kyennyt lopettamaan hymyilyä ja hänestä huokui puhdas onnellisuus. Ehkä hän oli juuri saanut toivomansa työpaikan, tai ehkä hän oli voittanut pelkonsa, mutta ihmiset ympärillä tuntuivat vain ihmettelevän hänen käytöstään. Johtuikohan tämä kenties siitä, että maailmassa ei ole tarpeeksi onnellisia ihmisiä? Onko onnellinen käytös niin arjesta poikkeavaa? Onnellisuus tarkoittaa tilaa, jossa kaikki on hyvin, eikä surra asioita jotka puuttuvat. Riittävyyden tunne. Emotionaalinen tai affektiivinen tila

Positiivinen asenne takaa pitkän elämän. Hidasta elämääsi, löydä itsesi, älä haikaile menneitä Voiko ihmiseltä puuttua onnellisuusgeenejä? Onnellisia maita ovat mm. Suomi, Ruotsi, Norja, Hollanti ja Sveitsi. Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, demokratia ja hyvä hallinto. Elämä ei koostu niistä päivistä, jotka ovat menneet vaan niistä, jotka jäivät muistiin. Etsin sitä kaikkialta, mutta kun kohtaamme, kohtelen sitä kuin vihollista. Elin Sorvoja

Kuva: O.M.

8


PUKSTAAVI 2019-20

Minä muistan Minä muistan, kuinka heräsin painajaisesta, joka sijoittui Sri Lankalle, se on saarivaltio Intian eteläpuolella. Siellä olin elänyt meluisessa kaupungissa monet vuodet. Meluisa, siistimätön ja turistirysäkaupunki ei ollut ehkä paras ratkaisu. Minut asetettiin karanteeniin, koska olin Intiassa laittomasti. Olin todella epävarma ja karkasin monta kertaa vankilasta. Viimeisen kerran karattuani vankilasta lähdin juoksemaan todella lujaa ja pääsin pakoon vartijoita. He eivät jaksaneet lähteä juoksemaan perääni sillä olin menettämässä henkeäni keskellä liikennettä. Minun oli kuitenkin pakko nousta taksin kyytiin, koska oli lähellä, että minut oltaisiin tapettu. Taksiin istuttuani eräs kohtelias mieshenkilö neuvoi minua elämässäni seuraavalla tavalla: Kun olet karannut vankilasta, et voi palata normaaliin elämään. Sinun pitää hankkia elantosi väärennetyllä passilla ja mielestäni sinulla täytyisi lähteä heti maasta. Tuntemattomalla miehellä oli kontakteja alamaailmaan, sillä hän tekaisi minulle väärennetyn passin hetkessä kun menin hänen luokseen. Hän asui pienellä syrjäisellä kujalla. Asunnossa ei ollut sähköjä, vettä tai ikkunoita. Hän keitti minulle teetä ja joimme ne rauhassa. Pelkäsin kuitenkin jatkuvasti, löytäisikö vartiat minut. Mutta siihen ei ollut kuulemma huolta, sillä tuntematon mies pitäisi minut piilossa niin kauan, kunnes löytäisin toimeentulon jostain. Mies neuvoi minua hankkimaan kavereita ja sen kautta saisin luultavasti rahaa ja löytäisin työpaikan. Yhtäkkiä viranomainen tuli tarkistamaan tilat, joissa olin piilossa. Viranomainen sanoi etsivänsä tuntomerkkeihin sopivaa miestä, jolla on samat vaatteet kuin minulla. Aloin kauhistella sitä ajatusta, että joutuisin virumaan vankilassa koko loppuelämäni. Tuntematon mies kuitenkin ystävällinen ja sai käännytettyä vartiat pois oveltaan. Ihmettelin, kun en saanut liikkua talosta metriä pidemmälle. Tuntematon mies alkoi käymään myöhemmin oudommaksi, sillä hän kyseli minulta kaikkea henkilökohtaista. Kerroin, että minulla on salajärjestö pienellä saarella, mutta sen pitää olla salaisuus. Kerroin myös kaikkea muuta elämääni liittyen. Toistaiseksi olotilani oli hyvä. Seuraavana päivänä ihmettelin, minne minua viedään. Olinhan kuitenkin viettänyt muutaman päivän tuntemattoman miehen luona. Olin ihmeissäni, miten tämä mies, vartia ja kaksi muuta miestä raahasivat minua johonkin pimeään paikkaan. He uhkasivat lyödä minua, jos en kertoisi tarkkaa päämäärää salajärjestölleni. Heidän selässään luki pahamaineisen rikollisjärjestön nimet, jotka ovat kuuluisia heidän kidutusmenetelmistään. Päätin kummikin kertoa heille kaiken oleellisen ja osoitteen, joilla he pääsisivät käsiksi järjestööni. En kuitenkaan kertonut heille, että he ovat oikean poliisin kanssa tekemisissä. He jättivät minut kadulle ja sain kuulla myöhemmin, että poliisit ovat ottaneet pahamaineisen rikollisjärjestön kiinni sekä pari poliisia, jotka pyörittivät tätä. Sain olla onnellinen. että keksin kertoa väärän osoitteen. En olisi enää todennäköisesti hengissä. J.P.

Mielensäpahoittaja 9


PUKSTAAVI 2019-20

Ikävä Kristallin kirkas kyynel muodostuu silmäkulmaan. Se muodostaa kalvon päälleen ja

on valmis jäämään siihen, kunnes väkisin haihtuisi pois, mutta laskeutuvat hauraat silmänripset häätävät sen lepopaikastaan.

Kyynel valui hitaasti posken uria pitkin, takertuen ihokarvoihin. Ja kun se viimein oli saavuttamassa leuan rajan, se pyyhkäistiin pois. Sen edeltäjät olivat tipahtaneet kuvakehyksen lasiselle pinnalle. Ne kelluivat siinä heijastaen alla olevaansa kuvaa kaikissa erilaisissa kulmissa. Kiikkutuoli narahtaa naisen noustessa siiUtopia kynsilakalla, Olivia Simsek

tä. Hänen puuvillaisen hameensa helma

takertuu puisesta kiikkutuolista pystyyn nousseeseen tikkuun. Nainen riuhtaisee sen

irti ja kävelee punertavan puiselle lipastolle, johon asettelee kehystetyn kuvan kauniisti seisomaan. Maljakossa vieressä on keltaisia tulppaaneja. Ne sopivat tapettiin. Hitaasti nainen kävelee ulos ja istahtaa puutarhapenkille takapihan kivetykselle.

Pöydältä hänen vierestään hän vetää päälleen punaruutuisen viltin. Se on vanha, kuten on nainenkin, hyvin vanha. Hänen puutarhansa on kaunis. Siellä kasvaa samoja tulppaaneja, mitä hän oli kerännyt maljakkoon sisälle. Koivut olivat korkeita hänen edessään, kauniin vihreitä. Kesä toi kaikki kauneimmat muistot naisen mieleen. Kaikki siinä talossa, vanhassa naisessa ja hänen ikävässään oli kaunista.

JL

10


PUKSTAAVI 2019-20

Shaking Up Tech Juliette Broström ja Henna Kenakkala Aalto yliopisto sekä kaksi muuta yliopistoa järjestivät yhteistyössä 10.10.2019 vuosittaisen Shaking Up Tech tapahtuman, jonka tarkoituksena on saada enemmän suomalaisia naisia kiinnostumaan sekä opiskelemaan tekniikan alaa. Juliette Broström 18A sekä Henna Kenakkala 18C saivat Pateniemen lukiosta kutsut tapahtumaan.

Itse pääpäivänä meille opiskelijoille oli järjestetty monia eri pajoja. Alkuun kokoonnuimme Aalto yliopiston kokoustiloihin, jossa saimme kuulla inspiroivia puheita monilta tekniikan alan naisilta. Päivä jatkui workshoppeihin ja me olimme valinneet luonnonväri workshopin. Illemmalla meille oli järjestetty pieniä esityksiä päälavalla sekä messut, jossa sai käydä kuuntelemassa eri tekniikan alan opiskelualoja. Päivän aikana meillä oli myös paljon aikaa tutustua yliopiston tiloihin sekä edellisenä päivänä kerkesimme käymään Helsingissä. Matka oli kokonaisuudessaan unohtumaton. Tapahtuma tarjosi majoitukset viihtyvässä hotellissa sekä maittavat ruokailut. Niiden lisäksi saimme nauttia inspiroivasta päivästä Aalto yliopistossa, joka on jäänyt meidän molempien mieleen positiivisesi. Opimme paljon uutta tekniikan aloista ja se antoi uusia vaihtoehtoja meidän uravalintoihimme.

11


PUKSTAAVI 2019-20

TIP TAP - jouluinen yรถkoulu

12


PUKSTAAVI 2019-20

Oppilaskunta järjesti yökoulun jouluisissa merkeissä ennen joululomalle lähtöä.

13


PUKSTAAVI 2019-20

14


PUKSTAAVI 2019-20

KU01

15


PUKSTAAVI 2019-20

Taiteen äärellä

Oulun Taidemuseo: Jaetut unet Teoksia Heinon taidesäätiön kokoelmasta

16


PUKSTAAVI 2019-20

17


PUKSTAAVI 2019-20

Kuvataiteen tunnilla KU01 18


PUKSTAAVI 2019-20

KU01 töitä oli näyttelyssä Rajakylän kirjastolla

19


PUKSTAAVI 2019-20

PENKKARIT 20


PUKSTAAVI 2019-20

21


PUKSTAAVI 2019-20

22


PUKSTAAVI 2019-20

23


PUKSTAAVI 2019-20

24


PUKSTAAVI 2019-20

25


PUKSTAAVI 2019-20

26


PUKSTAAVI 2019-20

Parhaat asut palkittiin

27


PUKSTAAVI 2019-20

28


PUKSTAAVI 2019-20

29


PUKSTAAVI 2019-20

30


PUKSTAAVI 2019-20

31


PUKSTAAVI 2019-20

32


PUKSTAAVI 2019-20

33


PUKSTAAVI 2019-20

34


PUKSTAAVI 2019-20

Vuoden Lady Ellinoora Patanen

Vuoden Gentleman Sami Peltoniemi

35


PUKSTAAVI 2019-20

Reissussa

Oppilaita esittelemässä Pateniemen lukiota Pateniemen yläasteen valinnaisillassa

Yrityskurssilaiset kävivät messuilla Luulajassa helmikuussa.

36


PUKSTAAVI 2019-20

Luovan kirjoittamisen satoa Tiiättekö, kun Risto sano, Et se putoaa kaivossa, jossa ei oo seiniä

eikä pohjaa. Tuntuu ihan samalta. Kuin ei olis enää mitään, mitä oottaa.

Mitään, mitä varten tehä mitään. Ketään. Laulun lopussa Risto kuitenkin toteaa, että rakkaus on sentään vielä jäljellä. Se saa kukat kasvamaan. Se saa linnut laulamaan. Tiedän, et se on siellä, mutten tunne sitä luissani. Putoan kaivossa.

Kuvat KU01

Juho Ukonmaanaho Seison yksin bussipysäkillä, syrjäisellä seudulla. On pimeä talviilta. Tuulen humina tuntuu rentouttavalta musiikilta korvissani. Otan kuulokkeet pois, jotta voin kuunnella lumisadetta tarkemmin. Raikas ilma tuntuu puhdistavalta sieraimissani. Vähän kuin lääke, joka putsaa keuhkoni kaupungin harmaista saasteista. Tunnen, kun pienet hennot lumiset tähdet laskeutuvat kasvoilleni sulaen siihen. Ei itseasiassa edes haittaisi, vaikka bussi ei tulisi ollenkaan. Pian kuitenkin kaukaa kuuluu hiljalleen saapuvan moottorin ääni, joka katkaisee hiljaisuuden. Huokaan syvään nostaen kuulokkeen korvaani ja astun lämpimään bussiin.

Noora Myllykangas

37


PUKSTAAVI 2019-20 YSTÄVÄ Olin myöhässä tunnilta. Juoksin mitä jaloista lähti. Pääsin koulurakennuksen sisälle. Jatkoin matkaani, mutta tultuani vessojen kohdalle kuulin iktua. Pysähdyin ja seurasin ääntä. Huomasin itkunäänen tulevan poikien vessasta. Pohdin hetken pitäisikö mennä auttamaan. Kyllä minun pitäisi. Se olisi tuntimerkinnän arvoista. Lähestyin ääntä kohti, joka tuli viimeisestä kopista. ”Hei” Sanoin varovasti. Nyyhkyttäjä hiljeni kokonaan. ”Anteeks, haluun vaan kysyy onko kaikki hyvin” Kävelin kopin eteen ja koputin hellästi ovea. ”Ei oo” Kuului oven takaa. Ääni oli heikko ja murtunut. ”Mitä tapahtu?” Kysyin. Minua alkoi huolestuttaa. Poika avasi oven ja astui ulos kopista. Hän yritti piilotella kasvojaan käsillään, mutta huomasin tuon turvonneet huulet ja mustan silmäluomen.

”Hakkasko joku sut?” Kysyin kauhuissani. Poika nyökkäsi. ”Ne on ne samat tyypit joka kerta” Poika sanoi. Minulla kävi sääliksi poikaa. Vaikka emme tunteneeet toisiamme, tunsin silti jonkinlaista yhteyttä meihin. Halasin poikaa ja silitin hellästi tuon selkää. Poika nyyhkytti halauksessamme.

”Ne aina sanoo etten oo tarpeeks miehekäs, koska itken helposti” Poika nyyhkytti. ”Tää mun hiusväri on niille kans ongelma”. Pojalla oli vaaleanpunaiset hiukset. ”Älä kuuntele niitä” Sanoin ja katsoin poikaa silmiin. ”Sä kelpaat just tommosena ku oot” Hymyilin heikosti.

Pojan silmät kirkastuivat. ”Niinkö?” Tuo kysyi viattomana. Nyökkäsin. ”Jos toi väri tekee sut iloiseks, pidä se”. Poika hymyili, mutta yritti piilottaa kasvonsa jälleen. ”Tota mustaa silmää ei kuitenkaa pidetä. Tuu, mennää hakee jääpussi terkkarilta” Ehdotin ja lähdimme kävelemään kohti terveydenhuoltajaa. ”Miks sä muuten tahot auttaa mua?” Poika kysyi. ”Tottakai mä autan kavereita” ”Mut eihän me olla kavereita. Ei ees tunneta” ”No nyt ollaan” Sanoin hymyillen. ”Oikeesti?” Poika kysyi. Nyökkäsin. Poika hymyili. ”Mul ei oo ikinä ollu kavereita” Poika sanoi. ”No nyt sulla on yks” Hymyilin. Poika hymyili myös ja voin vannoa, että se hymy oli kaikkein onnellisin ja kirkkain, mitä olen ikinä nähnyt. Voikukka

38


PUKSTAAVI 2019-20 Mies

Mies. Miehen täytyy olla pitkä ja lihaksikas. Silloin mies on miehekäs mies. Jos mies on lyhyt ja liian laiha tai lihava, silloin mies ei ole miehekäs mies. Miehellä on vain tietty hiustyyli. Miehellä ei ole korvakoruja. Mies ei meikkaa. Se ei

olisi miehekästä. Mies ei näytä tunteitaan. Se ei ole miehekästä. Miehen posket eivät tiedä, miltä kyyneleet tuntuvat. Miehen iholla on valunut vain hiki ja veri. Se on miehekästä.

Mies ei pelkää mitään. Mies on urhoollinen. Mies ei koskaan ole kiljunut pelosta. Pelkäävä mies ei ole miehekäs. Mies on aina pelastamassa muita. Mies ei voi joutua naisen väkivallan kohteeksi. Se ei olisi miehekästä. Mies ei puolustaudu naiselle. Se on väärin. Naisen nyrkki saa käydä miehen naamalla. Mies kestää sen. Miehen käsi saa vain silittää naisen poskea. Se on miehekästä. Mieskö kokisi seksuaalista väkivaltaa? Ei ikinä. Mies ei koskaan sano ei. Se ei olisi miehekästä. Mies on syyllinen kaikkeen. Mies pyytää aina anteeksi. Mies maksaa kaiken.

Mies tekee kaiken työn. Miehet eivät loukkaannu mistään. Miehet eivät valita koskaan. Mies ei pistä vastaan. Se kaikki on miehekästä. Kasvaisit sinäkin mieheksi.

Noora Myllykangas

Kuvat KU01

39


PUKSTAAVI 2019-20

Kuvataiteen lukiodiplomi Näyttelyn avajaiset Valveella. Kuvataiteen lukiodiplomi on valtakunnallinen päättötyö lukion kuvataiteessa.

Tänä vuonna Pateniemen lukiossa suoritettiin neljä diplomia.

Kaikkien lukioiden työt olivat esillä kaupungin lukioiden yhteisessä diplominäyttelyssä Valveella.

40


PUKSTAAVI 2019-20

41


PUKSTAAVI 2019-20

Luovan kirjoittamisen satoa Pelastus ”Nämä tulee sitten läksyksi,” Ehdin juuri ja juuri sanoa lauseeni loppuun, kun lapsimassa ryntää ulos

luokasta. Hymyilen pyöräyttäen silmiäni ja lysähdän tuoliini. Tunti oli tuntunut loputtoman pitkältä ja niin se oli ilmeisesti tuntunut oppilaistakin, sillä he olivat aloittaneet jo puolessavälissä tuntia reppujensa pakkaamisen. Tunti, joka pidin oli viimeinen tänään ja koulun käytävät tyhjenivät hiljalleen. Kissani maukaisee minulle, kun kerrostaloasuntoni ovi aukeaa naristen. Pitäisi siivota. Potkaisen ulkosyrjälläni eteisessä lojuvaa pullopussia. Siinä se makasi jo toista kuukautta kaikkien muiden kanssa. Nakkasin sormukseni keittiön sotkuiselle pöydälle. Sen kilahdus lasilevyä vasten puistatti minua. En vieläkään kehdannut myöntää työkavereilleni avioeroani, joten pidin sitä ihan vain, ettei kukaan epäilisi mitään. Jääkaapissa minua tervehti jälleen pelkkä valo. Kirosin, ja lysähdin kissankarvojen vuoraamalle sohvalle. Sohvan mutkasta löytyi pelastukseni. Herään säpsähtäen ovikelloon. Olin nukahtanut sohvalle. Päänsärky, sekä eteisen peilistä takaisin heijastuvat verestävät silmät ja turvonneet kasvot antoivat hyvin selvän kuvan siitä, mikä minut oli niin äkkiä saanut eilen nukahtamaan.

KU04

42


PUKSTAAVI 2019-20 Oven takana minua odotti siskoni, aikuinen jo hänkin, mutta onnellinen. Siskollani on kaikki mitä olin aina halunnut. Kolme lasta, kaksi tytärtä, yksi pieni poika, kultainen noutaja, komea aviomies ja kallis,

mutta kotoisa omakotitalo järvenrannalla. Hän on ärsyttävän ystävällinen ja rakastava. Eroni jälkeen hän oli paljon tukenani katsomassa, että pääsen, takasin jaloilleni. Ja vielä nytkin, kun väitän päässeeni, mikä ei monenkaan mielestä varmasti ole totta, hän käy luonani juttelemassa. Mielestäni se on enemmän utelemista ja paasaamista, mutta olen liian väsynyt ja kai liian kilttikin häätämään häntä pois asunnoltani. ”Mites sulla on mennyt,”. Vastaan mahdollisimman suurpiirteisesti. ”Voin auttaa sua siistimään paikkoja täällä, jos haluat?” ”Ei sun tarvi, aattelin tänään muutenkin imuroida,” vale, mutta en halunnut siskoni jäävän yhtään pidemmäksi aikaa. Siskoni silmäilee asuntoani, piilotetun kriittinen ilme kasvoillaan. ”Mä tiiän, et oot taas ratkennu, huomaan sen susta,” Tunnen, kuinka raivo leimahtaa sisälläni, mutten päästä sitä näkymään ja vastaan neutraalisti:

”En tietenkään ole,” Siskoni hymyilee väkinäisen myötätuntoisesti, mutta näen hänen ilmeestään, että hän tietää minun valehtelevan.

Sitten jutellemme teeskennellyn tavallisesti joogasta, työstä ja lasten kurahaalareista, kuten aina kun pitäisi puuttua johonkin vakavaan.

JL

Dystopia, Kedi Kiden Maalattu (lusikalla) hillolla, soijakastikkeella, kahvilla, porkkanalla ja makeachilillä

43


PUKSTAAVI 2019-20 Kotona Korpea, metsää. Havun tuoksuinen nouseva savu. Usvaa, hämärää Metsän huminaa, mumisee lauluaan, matalalta kurkustaan Vasemmassa kädessäni uljaan peuran kallo Oikeassa kädessäni lepäävä ahman aggressiivinen turkki Tanssivat liekit nuotiossa, liekit, jotka syttyivät vihastani Hymyilen kuunnellessani metsän laulua Se rauhoittaa minua Tuuli koskettaa olkaani kuin vakuutellen Täällä minä olen turvassa Täällä minä olen, kuin kotonani.

Noora Myllykangas

S.N.

A.H.

44


PUKSTAAVI 2019-20

V.H.

Orkidea Sora rapisi Jarin puvunkenkien alla. Ne olivat olleet naurettavan kalliit, korttia piipatessa pelotti, eikä Jari ollut uskaltanut katsoa tililleen ostokerran jälkeen. Pakko ne oli kuitenkin ostaa. Lämmin käsi laskeutui Jarin olkapäälle ja hän polkaisi tupakkansa sammuksiin kengän kärjellään katuen sitä välittömäs-

ti. - Pelkäätkö? Pekka kysyi. - Pelkäänkö mitä? - Tulevaa tietenkin. - Helvetisti, ja niin pelkää Marjutkin, muttei se näytä sitä. - Näin mä aavistinkin. Valkoisesta puukirkosta kuului urkumusiikkia, kanttori kertaili. Hiljainen puheensorina kantautui kirkon

portaille. - Mennäänkö? - En mä tiiä haluanko. - Kyllä sä haluat, Pekka totesi isällisen rohkaisevasti ja hellän varmoin ottein pukkasi Jarin kirkon eteiseen. Kirkonpenkit olivat täynnä ihmisiä. Ala-asteelle jätetty ramppikuume taisteli tiensä takaisin Jarin vatsanpohjaan. Eturivissä istui vaaleanpunertavaan silkkijakkuun ja harsoon kääriintynyt äiti. Vanhat hauraat kädet puristivat kirjailtua nenäliinaa nyrkissään.

45


PUKSTAAVI 2019-20 - Äiti? Jari sanoi laskien kätensä viileän ryppyisen käden selkämykselle. - Ai hei Jari, ihana nähdä, siitä on kauan. - Liian kauan, anteeksi. Vanha nainen hymyili vienosti, anteeksi antavaisesti. - Eikö sinun pitäisi olla siistimässä itseäsi? Pappi sanoi sen alkavan pian. - Missä Marjut on, haluisin vielä sanoo sille jotain ennen tätä.

- Sanot sitten alttarilla, äiti sanoi ja naurahti. Loputtoman epävarmoin askelin Jari käveli lopulta alttarille ja kumartui suutelemaan uutta vaimoaan. Loputtoman kaunis rantatyttö.

Suolaisen kyyneleen tipahtaessa Jarin poskelle vieläkin suolaisemman tuskan saattelemana, hän tajusi tuntevansa jälleen. Tuntevansa jälleen tunteeksi kutsuttua voimaannuttavaa painetta ympäri kehoaan. Se ravisteli hänen olemattomiksi kuihtuneita kyynelkanavoita raviten ne, kosteuttaen niin, että kyyneltä seurasi seuraavat tuskaakin vielä hieman suolaisemmat kyyneleet. Hän itki illan ja yön niin kauan kun kykeni muistamaan mikä hänet alun perin oli saanut itkemään. Itki hymyillen, tuntien hämmentävää iloa siitä, kuinka hyvältä tuska tuntui, kun se valui kirvellen pakkasen kuivuttaneita poskia pitkin. Itki kunnes nukahti.

Aamulla onni tuntui kaukaiselta, lähes mahdottomalta. Se oli kuin jokin ylimaallisen upea kalliiden hovien erikoisuus, josta Jarin kaltaisilla B-luokan kansalaisilla ei ollut oikeutta edes unelmoida. Jari inhosi elämäänsä hakiessaan postia. Tuulitakkiin ja nastalenkkareihin varustautuneen naapurin moikatessa Jari inhosi elämäänsä vielä hieman lisää. Aamukahvi rauhoitti, teki elämästä hetkeksi lämmintä, ystävällistä. Hesarin mutkasta pilkotti jotain maailman menoa tärkeämpää. Kortti oli lähetetty Kreetalta. Kannessa hymyili kaksi vaaleanutturaista tyttöä, turkoosin meren kuohutussa taustalla. "From paradise" luki kultaisin kiekuraisin kirjaimin kortin kulmassa. Se kimalteli keittiön kellertävässä valossa aivan hieman korkeammalle ylettyvän nutturan yläpuolella. Alemmalta nutturapäältä puuttui hampaita, yksi enemmän kuin edellisessä kortissa. Jari pyöritteli sormeaan kortin vielä hieman viileällä pinnalla. "Mun prinsessat paratiisista," Hän sanoi huokaisten ja toivoi, että hänellä olisi edes joku, kuka tahansa ihmispuhetta ymmärtävä, jolle kertoa kuinka paljon kaipasi prinsessojaan. Elämä voi joskus muuttua hetkessä, sekunneissa. Näin kävi, kun tyttöjen Miuku kissa otti yllättäen yhteen naapurin Pekan volkkarin etupuskurin kanssa. Eikä Pekka ollut edes kovin pahoillaan, kissahan se

vain oli. Mutta se oli Jarin pienten prinsessojen kissa ja nyt prinsessat itkivät. Sellaista ei Jari anna anteeksi.

46


PUKSTAAVI 2019-20 Kyllähän hän sitten kuitenkin lopulta antoi, Pekan lahoamispisteessä olevassa pihasaunassa Karjala pullojen yhteisellä kilistämisellä ja hikisellä kämmenen iskulla yläselkään. Muttei kuitenkaan sisimmässään, ikinä. Eikä pieni ihminen sure menetystään kovin pitkään, Miuku kakkosen astuessa pienin peh-

mein kissantassuin olohuoneen kynnyksen yli, aiemmalle Miukulle osoitetut kyyneleet olivat historiaa. Valitettavasti mistään ei pystynyt hakemaan puuttuvan tilalle uutta Marjuttia. Lehdessä ei ollut ilmoituksia navetalle syntyneistä vaimoista, eikä kylän kissakasvattajakaan ollut laajentanut bisnestään vaimojen kauppaamiseen. Kai hyvä niin, olisihan se aika sairasta, mutta uuden Marjutin Jari ottaisi mieluummin kuin mitään muuta maailmassa. Jarin tarkemmin pohdittua asiaa hän kuitenkin tuli siihen tulokseen, ettei ikinä haluaisi uutta vaimoa, ei uutta Marjuttia, ei yhtään ketään muuta, kuin hänen omansa. Sen tytön, myöhemmin naisen, jonka oli tavannut Hietsussa kesän lämpimämpänä päivänä vuonna 1993. He olivat istuneet rantakahvilaan syömään jäätelöä, se suli käsiin ennen kuin kumpikaan oli sitä ehtinyt syömään. Lohdutukseksi Jari kiskaisi puutarhatuolinsa takaa kukkapenkistä valkoisen orkidean ja tarjosi sitä Marjutille. Rantatytön hymy valaisi jo valmiiksi kirkkaan taivaan. Marjut ei jättänyt Jaria äkkiä, hän jätti hitaasti pitäen kiinni pikkusormesta niin pitkään, kuin vain kykeni. Jarin elämän kaksikymmentäneljä kivikkoisinta, raskainta, tärkeintä, kauneinta ja rakkainta vuotta hän oli viettänyt nimenomaan Marjutin kanssa. He olivat juurtuneet yhteen, kasvaneet, kukkineet, lisääntyneet ja kerenneet jo hieman sammaltua yhdessä, kunnes tarinamme metsuri saapui. Rintasyöpädiagnoosi, sahasi rungon, paloitteli sen irrottaen kaarnan, polttaen lopulta juuret. Ja niin Marjut lopulta kuihtui pois, puuvertauksessa kelottui. Tuhkat Jari päästi Hietsun rannalla syystuulen

pxhere.com/fi/photo/503926

mukaan. Kukkia hän vei joka sunnuntai Hietaniemen hautuumaalle hautakiven eteen. Aina orkideoita.

47


PUKSTAAVI 2019-20

Menetyksestä seuraa romahdus. Niin seurasi ainakin Jarilla. Ja niin paljon kun hän halusikin olla hyvä isä tytöilleen, niin yhtä paljon hän siinä epäonnistui. Marjutin jättämän tyhjiön hän täytti oluella. Aluksi Pekan kanssa, myöhemmin se onnistui yksinkin. Ja prinsessat katselivat vieressä, kun kuningas tipahti valtaistuimeltaan ja könysi nuutuneelle nojatuolille. Kakkosluokan opettaja Leena alkoi epäillä ensimmäisenä, kun vanhemman paidassa oli toista viikkoa putkeen sama tahra. Jari ei herännyt ajattelemaan. Päiväkodista soitettiin, että nuorimmainen on etäinen eikä leiki muiden lasten kanssa, kuten yleensä. Jari ei herännyt vieläkään. Seurasi sosiaalitoimen keskustelu, johon Jari ei saapunut, koska ei todellakaan ollut herännyt. Ja lopulta silmät rävähtivät auki, kun Hesarin mutkasta tällä kertaa pilkotti huostaanottopäätös.

Ennen kuntoutusta Jari ei saisi tavata lapsiaan ja senkin jälkeen vain viikonloppuisin. Kyllähän Jari kävikin määrätyissä tapaamisissa, muttei hän mitään elämänohjeita tarvinnut, hän tarvitsi rakkautta. Marjutin rakkautta. Tyttöjensä paratiisikortin Jari kiinnitti voimakkaasti hurisevan jääkaapin oveen Lumikki magneetilla. Jääkaapinovi alkoi olla jo huolestuttavan täynnä erilaisia kortteja ja piirustuksia, mitä tytöt olivat lähetelleet. Eivät he olleet häntä unohtaneet, eivät ikinä unohtaisi. Ja kaiken he antoivat isälleen anteeksi, pienikin ihminen kyllä ymmärsi, millaista on menettää.

JL

https://pxhere.com/fi/photo/1138124

48


PUKSTAAVI 2019-20

Geetings from Korea Moi! Minä olen Selja. I was exchange student from Korea. I’m so happy to met everyone. But I didn’t have time to say goodbye all of you. So now i write it. Eight months in Finland was a wonderful time for me. I could have a new experiences and it was a really exciting memory. Thank you so much. I hope someday we can meet again. And also I wish corona situation is get better in Finland. Take care!!

49


PUKSTAAVI 2019-20

Nature Writing

ENA7

On my way home I came across one of the most beautiful views I have seen in a while. Not that this specific street was that beautiful – in fact, it looked kind of depressing and dreary. But rather the fact that the sun at the sky was so strong and when hitting my face, I had to close my eyes. It was awfully quiet for the while I stood there embracing the mother nature’s invention. There were barely any people outside and I could not catch any moving cars. The wind was swaying my hair softly as I felt the air getting colder. It was not the warmest day, but the sunlight made it seem like it was. I could not really tell how this weather made me feel like. Usually I would be able to tell if something felt like summer or maybe spring, but this time I was not able to do that. The world just stood still. The whole vibe between the gray city and gorgeous sun was confusing yet dazzling. Buildings were covered in the same blue as the sky while the sun peeked at its way towards the street where I was standing. The strong contrast between the colors stayed in my mind as I continued my way home. Inka Haarahiltunen 50


PUKSTAAVI 2019-20

Nature Writing

ENA7

I am at the shore of Pateniemi. The sun has recently set, and the winds are getting stronger. The cold breeze creates an endless number of waves which all eventually come crashing down at the shore filling the cold and empty gaps between the rocks. As the dark water moves effortlessly between the rocks, white foam starts to arise on top of the rocks hiding them from the chilling breeze for a brief time until eventually fading away back to the sea.   While the raging sea is dark and ominous, the sky is a complete opposite of that. The sky is still lit up by the sun that has already set behind the horizon into the debts of the ocean. The clouds are bright and motionless, causing the scenery to divide into two sections which are the complete opposites of each other.  There is no life in sight apart from the trees in the horizon. The shore is full of lifeless rocks with no vegetation or living beings in sight. The fish are hidden deep beneath the towering waves and even the seagulls have decided to not to come. Even though the shore is all black and cold, the sea is still very much alive even though it might not seem like that at first glance.  

Nuutti Ahonen

51


PUKSTAAVI 2019-20 Once upon a time there as a terrifying beast. The beast was very old and it had been living in a cave on a very high mountain for at least fifty thousand years. The beast only wanted to sleep and it didn’t like to be awake. But for some reason the beast had been waking up once in a hundred years – always very angry. The beast wasn’t happy at all because always when he woke up, he had no reason to wake up and have nothing to do. He just sat in his cave very grumpy for a day or two and then fell asleep again.

Once Upon a Time … Englannin kertauskurssin tuotantoa kirjoitustehtävästä, jossa piti noudattaa menneen kerronnan aikamuotoja oikein. Sadun aloitusvaihtoehdot oli annettu. Tekstit kirjoitti puhtaaksi opettaja.

Once upon a time there was a happy frog. He was happy because he got a new friend. His friend was a fish who lived in the same pond. They had never seen each other until that day when they were hunting together. They were hunting bugs and they got a lot of them. The happy frog and the fish ate the bugs and they thought that they were delicious. The frog and the fish thought that they were going to be friends forever. They had a great time together that day and the happy frog was happy because Kuvat KU01

Once upon a time there was a little monster. His name was Arttu. He lived in the cave. The cave was in the mountain and the mountain was in the forest. He had always lived there and he didn’t have any friends. One day he woke up and somebody was staring at him. He got scared so badly that he ran away. Then he heard someone yelling: “Wait, don’t go!” So, he stopped and saw a monster like him. He was little and furry. Then they talked about something and after that they became friends. 52


PUKSTAAVI 2019-20

Once upon a time there was a little monster. The monster was very small for his age and everyone made fun of him but everything was about to change. One day when he was walking to school he found some weird looking mushrooms and, of course, he ate them. The monster didn’t feel any different after eating the mushrooms. After school the monster did his homework and went to bed. When he woke up he had grown 67 and a half inches!

Once upon a time there was a happy frog. He lived in a swamp. He liked his life. He liked eating mosquitos. He often walked long journeys. He took a good care of his health. Once when he was jumping near a lake, his leg got hurt because he was escaping a bee and didn’t notice a rock that was in front of the leg. Fortunately, he could go to the lake. Then he noticed that his home was on the other side of the lake. He was afraid of not being able to go home before the evening. The weather was windy, so he jumped to the lake and the wind blew him to his home.

Once upon a time there was a lonely beast who lived in his well decorated cave where nobody but the beast could enter. One day a homeless kid entered the beast’s cave and the beast didn’t notice him until the kid surprised the beast so badly that the beast almost killed the little kid. Then the beast asked the kid in an angry tone: ”What are you doing here? You are not supposed to be here.” The kid answered: ”I was looking for a shelter so I wouldn’t get sick in the streets where it is dirty and cold.” The beast let the kid stay in the cave not knowing that he would get a good friend 53


PUKSTAAVI 2019-20

Kevään Yo –kirjoitukset

54


PUKSTAAVI 2019-20

Kevään 2020 ylioppiläskirjoitusten järjestelyistä Ennen kirjoituksiä Koululla aloitettiin yosalin laittaminen ennen hiihtolomaa torstaina ja perjantaina. Tämä sen vuoksi, että kirjoitukset alkavat aina heti hiihtoloman jälkeen. Kanslisti Tuulalta olen saanut jo hyvissä ajoin tietää, kuinka monta kirjoittajaa on tulossa ja minä päivänä, kukin kirjoittaa. Sen mukaan saliin laitetaan oppilaspaikat. Ensimmäisenä on pöytien paikalleen laittaminen ja sitten sähköjohtojen ja verkkokaapelien vetämiset. Tässä apuna on ollut Seppo Saarensilta. Vahtimestari Niko auttaa pöytien laitossa. Kuvat kertovat, miltä asennusvaiheessa näyttää. YTL vaatii ns. kuormitustestin tehtäväksi, että nähdään riittääkö kapasiteetti koko kalustolle. Sen tein tuossa kaiken ohessa. Suurella osalla oppilaista on oma tietokone, mutta koska koe suoritetaan langallisesti, pitää jokaisen kokelaan paikka ”testata” ennen kirjoituksia.

Ensimmäinen viikko edessä. Äidinkielen kokeet jä lyhyt kieli Kirjoitukset ajoittuivat kolmelle viikolle. Ensimmäinen päivä jännittää aina kovasti, miten kaikki sujuu. Kirjoituspäivien jälkeen olen tarkistanut paikat ja muutokset, Tuula on siinä myös oiva apu. Yokokelaat saliin ja homma lähti pyörimään. Oppilailla kokeen tekeminen sähköisesti menee jo rutiinilla, lukuisten abittikokeiden ja Otavan/Sanoma Pron kokeiden jälkeen. Kunnes loppuviikosta alettiin puhumaan, että yokokeita tullaankin aikaistamaan koronaviruksen vuoksi.

Toinen viikko. Ruotsi, mätemätiikkä jä englänti ”Ylioppilastutkintolautakunta (Ytl) ja opetus- ja kulttuuriministeriö ovat päättäneet aikaistaa kevään kolmannelle tutkintoviikolle sijoitettujen reaaliaineiden koepäiviä. Koronavirustilannetta seurataan päivittäin ja Ylioppilastutkintolautakunta neuvoo lukioita järjestelyjen toteuttamisessa.”

Nyt viikolla kirjoitettavat aineet olivatkin ruotsi , reaali1, matematiikka, reaali2 ja englanti. Kirjoitukset ajoittuivat siis joka päivälle, järjestelyjen suhteen se merkitsi sitä, että aina jokaisen kirjoituspäivän n. klo 17 jälkeen piti yosali laittaa kuntoon ja varmistaa, että se on valmis aamua varten. Yokokelaille tämä oli haastava ja rankka tilanne, mutta hienosti he jaksoivat ja ottivat rauhallisesti kirjoituspäivinä. Loppujen lopuksi kirjoitukset tiivistyivät kahdelle viikolle. Kaikki sujui hyvin ja olo oli allekirjoittaneella huojentunut, koska kirjoitukset saatiin vietyä näin poikkeuksellisissa oloissa hyvin läpi. Teksti ja kuvat:

Arja Ylimäki

55


PUKSTAAVI 2019-20

Oppilaskunnan Kuvakisa Wappuna

Voittoisan kuvan otti Nea Ronkainen ja palkintona oli lahjakortti kahdelle pizzeria Da Marioon.

56


PUKSTAAVI 2019-20

Hyv채채 kes채채 kaikille! Oppilaskunnan hallitus Onnea Valmistuneille!

57


PUKSTAAVI 2019-20

58

Profile for Leena Filpus

PUKSTAAVI 2019-2020  

Advertisement
Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded