Lapin ylioppilaslehti 4/2018

Page 1

LAPIN YLIOPPI LASLEHT I

KONSERNIEN VASTAISKU

4/ 2018

HUUMESODAN MONET TASOT


ELLI ALASAARI

VASTUUNKANTO ELINYMPÄRISTÖSTÄMME KOSKEE MEITÄ KAIKKIA PÄÄTOIMITTAJA ALEKSI I. POHJOLA

T Ä S S Ä L E H D E S S Ä O N useampikin kirjoitus ilmastonmuutoksesta, sen aiheuttamista uhkakuvista sekä ratkaisumalleista, niin poliittisen tason toimijoiden kuin yksilönkin näkökulmasta. Vaikka lehden teema olikin avoin, ei ilmaston käsitteleminen ole sattumaa: Ilmastonmuutos ja siihen liittyvät uhat ovat meidän ja tulevien sukupolvien kenties suurin haaste. Ilmastonmuutos koskee kaikkia maapallon asukkaita, mutta erityisesti se koskettaa tulevia sukupolvia. Siksi siihen liittyy myös valtava vastuu siitä, minkälaisen elinympäristön me jätämme tuleville sukupolville. Ja se vastuu koskee kaikkia, niin poliittisia päättäjiä kuin yksilöäkin. Ensimmäisenä ilmastonmuutos vaikuttaa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten arkeen. Köyhillä valtioilla ei ole mahdollisuutta varautua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin ja ongelmiin. On silti äärimmäisen naiivia ajatella, että ilmastonmuutos ei koskettaisi myös rikkaita länsi- ja teollisuusmaita. Ihmiset kyllä lähtevät asuinkelvottomilta alueilta liikkeelle. Ovat aina lähteneet. Etenkin Afrikan väestökehitys antaa viitteitä siitä, että muuttoaaltojen paine kasvaa tulevaisuudessa entisestään.

PÄÄTOIMITTAJA Aleksi I. Pohjola @aipohjola ULKOASU JA TAITTO Elli Alasaari @ellialasaari KANSI Henna Huotarinen

Ilmastonmuutoksen torjumisessa ja vaikutusten vähentämisessä tarvitaan ennen kaikkea yhteistyötä. Valitettavasti maailmanpolitiikan trendi näyttää kulkevan päinvastaiseen suuntaan. EU luotiin alun perin rauhanliitoksi, jonka tehtävä oli ehkäistä toisen maailmansodan tapahtumien uusiutumista. Sitä liian harva muistaa tai ymmärtää. Yhtenäinen Eurooppa voisi näyttää suuntaa poliittisten päätösten kautta ilmastonmuutoksen ehkäisyssä. Maria Paldaniuksen juttu EU-tason päätöksenteosta ilmastonmuutoksen osalta alkaa sivulta 11. Pelkkä politiikka ei riitä. Tarvitaan uskottavia päätöksiä, niiden pohjalta tehtyjä uskottavia tekoja sekä näiden päätöksien ja tekojen toteutumisen uskottavaa seurantaa. Puheiden aika on ohi. Politiikan lisäksi tarvitaan yksilön vastuuta. Ekologista kansalaisuusteoriaa hahmotellut Andrew Dobson huomauttaa, että poliittisilla päätöksillä voidaan saavuttaa nopeita muutoksia, mutta poliittinen suunta voi yhtä lailla muuttua nopeasti toiseenkin suuntaan. Ihmiset kyllä muuttavat toimintaansa poliittisen ohjauksen myötä, mutta aivan yhtä lailla he muuttavat sitä uuden politiikan kohdalla. Pysyvää muutosta

MAINOSMYYNTI Joonatan Juhajoki joonatan.juhajoki@lyy.fi puh. 050 514 5171 PAINO i-print Seinäjoki PAINOS 700 kpl

ei tapahdu. Teemu Loikkasen juttu ”Kuka ratkaisee ilmastokriisin?” alkaa sivulta 14. Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 30.9) biologi, Kuoleman ja elämän kysymys – miten yksilöt, lajit ja yhteiskunnat altistavat itsensä tuholle -kirjan kirjoittaja Maria Katajavuori nostaa esille yhteismaiden tragedia -käsitteen. Pelkistettynä se tarkoittaa sitä, että jos jokin yhteinen resurssi on vapaasti kuluttajan käytettävissä, se päätyy liikakulutuksen alle. Kysymys on ihmisen evoluutioon koodatusta lyhytnäköisyydestä, jossa luonnonvalinta korostaa lajin säilymistä. Siksi meidän on niin vaikea luopua saavutetuista eduista – ja siksi meidän on niin vaikea muuttaa elintapojamme. Paradoksaalisesti tämä evoluutioon koodattu ominaisuus johtaa lajin säilymisen sijasta sen itsetuhoisuuteen. Vuonna 2019 järjestetään sekä eduskunta- että EU-vaalit. Medialla on tapana nimetä vaalit niiden kärkiteeman mukaan. Jos seuraavien vaalien kärkiteemana ei ole ympäristö, niin milloin sitten? Sitä meidän kansalaisten on oikeus ja myös velvollisuus vaatia. Jos ei itsemme, niin ainakin tulevien sukupolvien vuoksi. �

KUSTANTAJA Lapin yliopiston ylioppilaskunta Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi puh. 044 787 5670 YHTEYSTIEDOT lehti@lyy.fi @lapin_ylioppilaslehti

TEKIJÄT Heidi Lintula Juho Kähkönen Maria Paldanius Teemu Loikkanen Siiri Hirsiaho Eve Orhanli-Viinamäki Aino Soininen Matias Partanen Henna Huotarinen Kaisa-Reetta Seppänen Maria Tuunanen Emma Kähkönen


LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

KULUTUSHYSTERIAN VAA'ANKIELELLÄ 7

KONSERNIEN VASTAISKU 8–10

ILMASTOTYÖKALUT ILMASTONMUUTOKSEN TORJUMISESSA 11–13

KUKA RATKAISEE ILMASTOKRIISIN? 14–17

SINÄKIN ELÄT SOTA-AIKAA 18–21

SINUTKIN ON LUOKITELTU 22–25

LASSI HEININEN 26–29

AIVOT TIKUNNOKASSA 30–31

HEIDI LINTULA


4

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

M U LT I TA S K I N G , K I I R E P U H E J A suorittaminen tuntuvat olevan korkeakouluopiskelijoiden parissa tavallista. On trendikästä puhua lähestyvistä deadlineista ja lyhyiksi jääneistä yöunista. Loppusyksystä opiskelijajärjestöissä toimivien aktiivisten opiskelijoiden päälle kaatuvat kasaantuvien opintojen lisäksi myös järjestön vuosittaisen toiminnan loppuun saattamiseksi toteutettavat velvoitteet. Yhdistysten yleiset kokoukset, toimintaa ohjaavien asiakirjojen laatimiset ja seuraavan vuoden toiminnan alustus uusille toimijoille mahdollisimman valmiiksi vaatii työtä. Tähän päälle tulevat essee- ja tenttikertymät. Järjestötoiminnasta usein puhutaan, että sitä harrastetaan opintojen ohella. Kuitenkin lähes aina oikeampi kuvaus olisi opintojen lisäksi - opiskelijan on sosiaaliturvansa saavuttamiseksi suoritettava myös tarpeeksi opintopisteitä tutkintoonsa. YTHS:n yliopisto-opiskelijoille vuonna 2016 toteutettu terveystutkimus osoittaa, että jopa joka kolmas yliopisto-opiskelija kärsii jonkinlaisista henkisen hyvinvoinnin haasteista. Tutkimuksessa ilmi tulleita ongelmia olivat esimerkiksi unettomuus, keskittymisvaikeudet, jännittyneisyys, masentuneisuus, ahdistuneisuus ja kova stressi. Tähän yksi syy on varmasti yhteiskunnan vahva ohjaus opintoaikojen tiukentamiseen, ja opiskelijajärjestöissä toimivilla aktiiveilla myös valtava halu suoriutua järjestöön liittyvistä vastuistaan menestyksellisesti.

ALEKSI I. POHJOLA

TUNNISTA JAKSAMISEN RAJASI

Opiskelijajärjestötoimintaan hakeutuvat ihmiset, joilla on vahva sisäinen palo vaikuttaa yhteisiin asioihin ja intohimo paremman tulevaisuuden rakentamiseen. Huolestuttavinta, mitä liiallinen kuormitus voi aiheuttaa, on näiden vaikuttamisen halujen sammuminen ja tukahtuminen. Silloin aiemmin innostavista ja voimaa tuottavista onnistumisista tulee velvoitteita ja pakkoja. Oman jaksamisen seuraaminen on tärkeintä itsensä johtamista, mitä meistä jokainen voi tehdä. Itsestä huolehtimisen lisäksi vähintään yhtä tärkeää on huolehtia yhteisöstä, joka samojen ongelmien parissa painii. Kaamoksen ja pimeyden keskellä on ensiarvoisen tärkeää, että keskustelua jaksamisesta pidetään yllä ja apua kuormituksen

OMA N JAKSAMI S EN SEUR AAMI N EN ON TÄ RKEIN TÄ I T S ENSÄ JOH TAMI S TA, MI TÄ MEI S TÄ JOKA IN EN VOI T EHDÄ.

keskellä uskalletaan pyytää ja antaa. Välillä on enemmän kun okei sanoa, että nyt en vaan pysty! PS. Loppuun muutama sana kuluneesta hallitusvuodestani, joka päättyy joulukuun loppuun. Tämä on viimeinen kirjoitukseni tähän lehteen ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana, ja tätä lukiessanne on uusi hallitus jo valittu seuraavalle vuodelle. Kuluneena vuonna ylioppilaskunta on tehnyt tärkeää työtä tuutoroinnin organisoimisessa ja häirintäyhdyshenkilöiden toiminnan esille tuomisessa. Olemme sujuvoittaneet opiskelijoiden opintopolkuja konkreettisesti, edistäneet kesäopintoja sekä vaikuttaneet korkeakoulukonsernityöhön opiskelijalle monipuolisempien opintokokonaisuuksien tarjoamiseksi. Vuoteen on sisältynyt monta upeaa tapahtumaa ja ikimuistoista kohtaamista. Tässä vaiheessa pieni haikeus sallittakoon, mutta haikeuden ohella tunnen valtavaa kiitollisuutta. Huikea hallitus, tehokas toimisto ja ymmärtäväinen opiskelijayhteisö ovat tehneet tästä vuodesta merkityksellisen minulle. � ANNI-SOFIA SIHVO Hallituksen puheenjohtaja


5

LYY

EDUSTAJISTON AKTIIVISUUS SYYNISSÄ TEKSTI ALEKSI I. POHJOLA GRAFIIKKA ELLI ALASAARI

LYYN EDUSTAJISTON VARSINAISTEN JÄSENTEN AKTIIVISUUS 2017–2018

ARTIKLA AHOLAINEN JUULIA

L APIN YLIOPIS TON YLIOP PIL ASKUN-

edustajisto kausille 2017-2019 on ollut vallassa vuoden. Lapin ylioppilaslehti kävi läpi edustajiston aktiivisuuden ensimmäisen vuoden osalta. Pääsääntöisesti edustajiston aktiivisuus on ollut hyvällä tasolla. Lapin yliopiston ylioppilaskunnan LYYn edustajisto kausille 2017-2019 kokoontui ensimmäisen kerran joulukuun alussa 2017. Marraskuun alkuun 2018 mennessä edustajisto oli kokoontunut yhteensä seitsemän kertaa viralliseen kokoukseen. Tämän lisäksi edustajisto on kokoontunut iltakouluissa sekä työryhmissä. Ylioppilaslehden selvitys edustajiston aktiivisuudesta koskee vain virallisia edustajiston kokouksia. Pääsääntöisesti ryhmien aktiivisuus edustajistossa on ollut hyvällä tasolla. Varsinaisen jäsenen poissa ollessa varajäsenet ovat paikanneet kiitettävästi varsinaisia jäseniä. On toki muistettava, että varsinaisen jäsenen estyessä edustajiston kokoukseen sisäisellä viestinnällä ja varajäsenten aktiivisella osallistumisella ryhmän toimintaan on keskeinen merkitys, jotta varajäsen voisi toimia ryhmänsä parhaaksi. Ryhmistä ainoastaan Oikeat erottuu selvästi muista ryhmistä aktiivisuuden osalta. Ryhmän varsinainen jäsen Eemil Nuuttila on osallistunut edustajiston kokoukseen vain kerran ja varajäsen Santtu Kivioja myöskin vain kerran. Viidestä viimeisimmästä kokouksesta Oikeiden edustus on puuttunut kokonaan. ”Olen ollut vuodenvaihteesta lähtien estynyt toimimaan luottamustehtävässäni edustajiston jäsenenä, sillä aloitin tuolloin työsuhteessa Ernst & Young Oy:ssä, joka toimii myös LYYn tilintarkastajana. Vaikka en olekaan työssäni tekemisissä tilintarkastuksen kanssa, ovat EY:n tilintarkastajan riippumattomuutta NAN

turvaavat käytännöt kieltäneet minua osallistumasta edustajiston toimintaan niin kauan kuin työsuhteeni jatkuu”, kertoo Nuuttila. Jos varsinainen jäsen on estynyt toimintaan, olisi järkevää hakea tilanteesta riippuen eroa tai määräaikaista eroa edustajistosta. Tällöin varajäsenestä tulee varsinainen edustajiston jäsen. Näin toimittiin esimerkiksi edustaja Asta Alatossavan tapauksessa, jossa hänelle myönnettiin määräaikainen ero opiskelijavaihdon vuoksi ajalle 1.3.2018–31.8.2018. ”Olin heti tammikuussa (2018) yhteydessä LYYn tuolloiseen vs. pääsihteeriin tilanteestamme, ja keskustelumme jälkeen jäin ymmärrykseen, että hän huolehtisi tilanteeni tiedottamisesta eteenpäin niin edustajistolle, kuin muillekin tahoille joille tieto on olennainen. Mahdollisuus väliaikaiseen eroon ei tullut esille keskustelussa vs. pääsihteerin kanssa, mutta jälkikäteen katsottuna tuon tyyppinen järjestely olisi varmaankin ollut asianmukainen”, toteaa Nuuttila. Osa edustajistosta osallistuu pääsääntöisesti etäyhteyden avulla edustajistotyöskentelyyn. On ryhmien sisäinen asia, miten he hoitavat tiedonkulun ryhmien sisällä esimerkiksi iltakoulujen osalta, mutta selvää on se, ettei etäyhteyden kautta saliin synny yhtä hedelmällistä keskustelua kuin läsnä olevien ihmisten välillä. Kokouksessa 6/2018 edustajisto linjasi, ettei edustajiston varapuheenjohtajien etätyöskentely ole tarkoituksenmukaista. Näin ollen varapuheenjohtajistoa täydennettiin siten, että varapuheenjohtajiksi valittiin Rovaniemellä läsnä olevia edustajia, kun aikaisemmissa kokouksissa varapuheenjohtajat olivat pääsääntöisesti osallistuneet kokouksiin etäyhteyden avulla. �

LINDFORS HARRIET KUNNAS JUHA HÄLINEN JANNE SALOKORPI EMMA TIKKANEN VELI-MATTI YTK-SUPERLISTA RAAPPANA SANTERI PELTOKORPI JANETTE V A I HT O KE V Ä T ALATOSSAVA ASTA LOHINIVA SATU LASTUKAS ELO OONA MUOTKA ANNA-LEENA

LAURILA PEKKA NELIAPILA HOLAPPA VALTTERI RAHKO LAURA TAO POSIO JUHO KEPPO STELLA OIKEAT NUUTTILA EEMIL PUNAPIPPURI RAMBERG HENRI VIHERTÄVÄT ORHANLI-VIINAMÄKI EVE


6

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

SUIHKIVAA SOPOA JA KUUMAA KOPOA

ALEKSI I. POHJOLA

ILMASTO, MIKÄ SINUA VAIVAA?

ei tule, niin mä joudun pakenee uneen; Siellä meist jää jälkeen, askeleita ensilumeen. Sit ku valot pois menee, tulee loputon pimeys; Mitä meist jää jälkeen, askeleita ensilumeen.” Näin kuuluu Gasellien sekä Anna Puun vastikään julkaistun kappaleen ”Lumi” kertosäe. Kappaleessa lienee tarkoitus kertoa rakkaudesta tai rakkaustarinasta ympäristöja ilmastometaforien kautta, mutta nyt en sen syvällisemmin kyseisen kappaleen analysointiin mene, vaan haluan puhua kappaleen metaforina käyttämistä ympäristöstä ja ilmastosta. Heti alkuun tunnustus: En ole maailman paras ympäristöasiantuntija. Haluan, että saan siinä oppia heiltä, jotka asian paremmin tuntevat. Mutta yksi asia on varma: Pelkään, että menetämme sen, missä elämme. Olen syntyisin Lapista, Ylitorniolta, joten minulle luonto on ollut äärimmäisen tärkeä osa koko elämääni. Puhdas luonto, jossa on neljä vuodenaikaa. Viime kesänä Lapissa kesä oli äärimmäisen lämmin. Elohopea kohosi useana päivänä yli ” S I T K U TA LV I

kolmenkymmenen asteen. Lisäksi sääskejä ei näkynyt missään, ei edes Ylitorniolla, jossa tavallisesti ei uskalla välillä pihalle mennä, kun niin ärhäkkäästi sääskiparvet iholle ampaisevat. Moni voisi kuvitella tällaisesta hellekesästä vailla sääskejä, että nyt on kerrankin kelit kohdillaan, mutta minut se herätti. Maailma muuttuu – ja minkä muutos on meille kaikkein näkyvin ja kaikkein suurin – ilmaston. Olen varmaan jollain tapaa myöhäisherännyt pelossani, mutta tuskin olen yksin. Ja vielä huolestuttavampaa on se, että moni nukkuu yhä asian suhteen. Meidän täytyy tehdä valintoja, joilla turvataan elinympäristön kehitys. Olen kuin avoin kirja, kun joku puhuu ympäristöystävällisistä valinnoista ja ratkaisuista. Tämä on aihe, josta haluan oppia lisää. Edunvalvonnassa ja vaikuttamisessa on tärkeää arvot, mistä kerroin viimeksi, mutta lähes yhtä tärkeää on palo vaikuttaa. Halu muuttaa maailmaa paremmaksi. Yleensä palon aiheuttaa jokin tunne, vahvimpia tunteita lienee rakkaus ja pelko. Erityisesti menettämisen

MA A I LMA MU U T T U U – JA MINKÄ MU U T O S ON MEI L LE KA IKKEIN NÄK Y V IN JA KA IKKEIN S U U R I N – I LMAS T ON. pelko. Sen vuoksi haluan olla mukana vaikuttamassa siihen, että me opiskelijat voimme olla edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä ilmastoasioissa. Se ei ole pelkkien visioiden tai strategioiden pyörittelyä, vaan valintoja, joita tehdään kahvijonoissa, kioskeissa ja kaupoissa. Katselen marraskuussa mustaa maata lähes +10:n asteen kelissä ja kärvistelen kesällä +30:n helteessä. Pelkään, että joudun tulevaisuudessa pakenemaan uneen, että pääsen jättämään askeleita ensilumeen. Nyt viimeistään on aika tehdä tekoja terveellisen ympäristön ja luonnon puolesta. � ANTTI ETELÄAHO Edunvalvonta-asiantuntija


7

KOLUMNI

KULUTUSHYSTERIAN VAA’ANKIELELLÄ TEKSTI JUHO KÄHKÖNEN • KUVA ALEKSI I. POHJOLA M U U S I K K O G Ö S T A S U N D Q V I S T kuvasi elämäntapaamme kulutushysteriaksi. Se on aika osuva analyysi, sillä arkemme rakentuu kuluttamisen ympärille. Kuluttaminen on liian halpaa, se tuottaa kohtuuttomasti jätettä ja kuumentaa uusiutumattoman maapallomme. Kaivosteollisuus on kulutuksen suhteen vaa’ankieliasemassa, sillä yhteiskuntamme perustuu pitkälti kaivosteollisuuden tuottamiin raaka-aineisiin. Kyllä, kohtuullinen määrä kaivoksia tarvitaan, vaikka kiertotalous alkaisikin toimimaan. Ei, en toivo yhteiskuntaa ilman teknologiaa tai liikennevälineitä. Toivon kylläkin, että kaivannaiset olisivat niin kalliita, että valmistettaisiin pitkäikäisiä älypuhelimia. Sillä on väliä, paljonko kaivoksia avataan. Raaka-aineiden niukkuus nostaa kaivannaisten maailmanmarkkinahintoja ja korkeammat hinnat ohjaavat kulutusta esimerkiksi palveluihin. Hierojalla käyminen ei juurikaan tuota hiilidioksidipäästöjä tai pahenna maailman jäteongelmia. Kasa rikkinäisiä puhelimia kylläkin. Suomessa kehityssuunta ei kuitenkaan näytä hyvältä. Kaivoksia suunnitellaan paljon enemmän kuin vastuulliseen elämäntapaan tarvitaan. Tällä hetkellä noin kahdeksasosa Suomen pinta-alasta on varattu kaivosteollisuudelle. Tämä 43 240 neliökilometriä pitää sisällään kaivosvaraukset,

myönnetyt luvat, hakemukset ja varsinaiset kaivosalueet. Kaivosvarauksia on siis Tanskan pinta-alaa vastaava alue. Luultavasti sinunkin lähimetsäsi mineraalipitoisuus on kairattu ja alue varattu. Kansantaloustieteen professori Olli Tahvosen mukaan Suomen kaivoslaki ohjaa luonnonvarojen kestämättömään käyttöön. Kaivoslaki asettaa myös sukupolvet eriarvoiseen asemaan, koska hinnan kestämättömästä luonnonvarapolitiikasta maksavat seuraavat sukupolvet. Kaivoksia kuitenkin avataan kiihtyvään tahtiin, koska kaivannaisilla on kasvava globaali kysyntä. Kysyntä lisää kaivoksia, mikä hillitsee kaivannaisten maailmanmarkkinahintoja. Edulliset raaka-aineet edelleen mahdollistavat kestämättömän kulutuksen kasvun. On toki ristiriitaista, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen nykyisellä teknologialla edellyttää poliittisen tahdon lisäksi runsaasti tiettyjä kaivannaisia. Siis uusia kaivoksia. Tässä toivottavassa skenaariossa uusiutuvaan energiaan ja siihen liittyvään akkuteknologiaan siirrytään nopeasti, mikä kymmenkertaistaa esimerkiksi nikkelin, koboltin ja litiumin tarpeen. Toistaiseksi uudet nikkelikaivokset eivät kuitenkaan hillitse ilmastonmuutosta. Globaaleilla markkinoilla suomalaisellakin nikkelillä valmistetaan sähköautojen akkuja todennäköisemmin viihdeteknologiaa, katumaastureita ja

aseita. Varmuudella en tätä osaa kuitenkaan sanoa, koska kuluttajan on käytännössä mahdotonta tietää, mistä tuotteen kaivannaiset ovat peräisin. Olen ehkä naiivi, mutta vastustan uusien kaivoksien avaamista. Jos kaivannaiset maksaisivat mansikoita niin joku rakentaisi niistä kestävän älypuhelimen. Tämä haastaisi vallitsevaa kulutushysteriaa. Ja ainahan vaihtoehtoja ilmestyy. Esimerkiksi punalieju, joka on ongelmallinen kaivosjäte, paljastui hyväksi rakennusmateriaaliksi. Punalieju kasataan kuitenkin edelleen kaatopaikoille, koska on halvempaa kaivaa perinteisiä materiaaleja. Kaivosverotuksen kehitysmaana Suomi on toistaiseksi maailman houkuttelevin maa kaivosinvestoinneille, joten toivon, että kaivoslakiin lisättäisiin vähintäänkin kaivosrojaltivero, joka perustuu louhittujen malmien arvoon. Osana globaalia vastuunkantoa kaivosteollisuutta tulee rajata. Ensi vuonna on muuten ainakin kahdet vaalit, joissa poliitikoilta voi perätä vastuunkantoa esimerkiksi juuri kaivoslain suhteen. � ** Lähteet ** https://www.rapport.fi/journalistit/ saana-katila/professori-tahvonensuomen-kaivoslaki-yllyttaaluonnonvarojen-ryostokayttoon ** https://www.fraserinstitute.org/ studies/annual-survey-of-miningcompanies-2017 ** http://finnwatch.org/images/ kaivosverotuksen_kehitysmaa.pdf, 9


8

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

KONSERNIEN VASTAISKU TEKSTI ALEKSI I. POHJOLA KUVITUS ELLI ALASAARI

Vallan ja pääoman keskittyminen pääkaupunkiseudulle, Opetus- ja kulttuuriministeriön vahva korkeakouluohjaus esimerkiksi rahoitusmalleilla ja muilla instrumenteilla sekä paineet pienentää Suomen korkeakouluverkostoa saavat pääkaupunkiseudun ulkopuoliset korkeakoulut perustamaan konserneja. Myös Lapin yliopisto ja Lapin ammattikorkeakoulu kuuluvat samaan konserniin – Lapin korkeakoulukonserniin LUCiin.

L

APIN

KORKE AKOULUKON-

alkoi vuonna 2007 strategiatyöllä. Vuonna 2008 konserni perustettiin virallisesti ja heti seuraavana vuonna 2009 otettiin iso askel konsernin kehittämistyössä, kun matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti MTI perustettiin. Vuonna 2014 Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu ja Rovaniemen ammattikorkeakoulu yhdistyivät Lapin ammattikorkeakouluksi ja vuonna 2017 Lapin yliopistosta tuli Lapin ammattikorkeakoulun pääomistaja. Syyt konsernikehitykseen piilevät alue- ja koulutuspolitiikassa. ”Korkeakoulukonsernit haluavat luoda isompia osaamiskeskittymiä. Myös täällä Lapissa meillä on ollut tavoitteena kasvattaa omia hartioitamme. Me haluamme tehdä kokonaisuuden, jossa esimerkiksi amk:ta tai yliopistoa ei voida ottaa pois rikkomatta jotain”, kertoo Lapin ammattikorkeakoulun hallintojohtaja Ari Konu, joka toimii myös LUC 2020–kehittämisohjelman valmisteluryhmän puheenjohtajana. S E R N I N K E H I T TÄ M I S T YÖ

Idea Pohjois-Suomen yliopistosta säikäytti Ei ole mikään salaisuus, että Opetus- ja kulttuuriministeriö haluaa Suomeen isompia koulutuskeskittymiä. Vuonna 2006 opetusministeriön virkamiehet laativat Suomen yliopisto- ja korkeakoululaitoksen kehittämissuunnitelman, jossa esiin nostettiin idea Pohjois-Suomen yliopistosta. Käytännössä PohjoisSuomen yliopisto tarkoittaisi Oulun ja Lapin yliopistojen yhdistymistä.

Pohjois-Suomen yliopistoa pohdittiin Lapin ja Oulun yliopistojen strategiryhmässä opetusministeriön laatiman kehittämissuunnitelman pohjalta. Idea tyrmättiin eikä sen nähty olevan yhteistyön kehittämisen pohja. Silti idea Pohjois-Suomen yliopistosta nousee aika ajoin esiin ja jos ei muuta, niin ainakin se jätti häilyvän pelon Meri-Lapin ja Rovaniemen alueille. Ei ole sattumaa, että Lapin korkeakoulukonsernin kehittämistyö alkoikin heti vuonna 2007. ”Vuodesta 2007 asti meillä on ollut tarkoitus vahvistaa Lapin korkeakoulukenttää ja pitää se omissa käsissämme. Haluamme osallistua itse tulevaisuuden tekemiseen”, vahvistaa Konu.

LUC 2020–kehittämisohjelma Lapin korkeakoulukonsernin kehittäminen konkretisoitui monelle viimeistään vuonna 2017, kun Lapin yliopisto osti enemmistön Lapin amk:n osakkeista. Näin ollen siitä tuli Lapin ammattikorkeakoulun suurin omistaja. Rehtorien aamukahvilla 16.10.2018 Lapin yliopiston rehtorilta Mauri Ylä-Kotolalta kysyttiin osakekaupan tarpeellisuudesta. Ylä-Kotolan mukaan osakekauppa on ylikorostunut keskustelussa ja sen syyt ovat lainsäädännölliset: lainsäädäntö ei mahdollista esimerkiksi holding-yhtiöiden omistuspohjaa korkeakoulukonserneissa, vaan ainoa mahdollisuus on, että yliopisto omistaa ammattikorkeakoulun. Lain mukaan ammattikorkeakoulu ei voi omistaa yliopistoa. Omistusjärjestelyjen jälkeen alkoi

LUC 2020-kehittämisohjelma, jossa kärkihankkeina ovat MTI:n ja Sociopoliksen (sosiaalialan osaamiskeskittymä) yhteisten painoalojen määrittely sekä tarvittavien hallinto- ja opiskelupalveluiden synergiaetujen löytäminen. Käytännössä työn tarkoitus on luoda alemman korkeakoulututkinnon rakennemalli, jossa yliopiston ja amk:n matkailu- ja sosiaalialan opiskelijat opiskelevat osan tutkinnosta yhteisiä opintoja. Yhtenä mallina on ollut, että amk:n opiskelijalla on 90 opintopistettä ja yliopiston opiskelijalla 60 opintopistettä omia opintoja, jonka jälkeen luodaan 120 opintopisteen opintotarjotin, josta sekä amk:n että yliopiston opiskelijat voivat valita yhteisiä opintoja. Juuri tämä 120 opintopisteen opintotarjotin on tällä hetkellä suunnittelutyön keskiössä sekä MTI:ssä että Sociopoliksessa. Suunnittelutyö tarkoittaa muun muassa yhteisten painoalojen määrittelyä, yhteisen opintotarjottimen luontia sekä esimerkiksi opetussuunnitelmien päivittämistä. ”Tällä hetkellä MTI:n ja sosiaalialan keväällä tehdyt päätökset vaativat vielä keskustelua, jossa pyritään löytämään yhteiset tavoitteet. Asiantuntijat, jotka ratkaisevat käytännön asiat, haluavat tarkan kuvan asioista”, toteaa Iikka Kupari, joka toimii LUC 2020-kehittämisohjelman hankekoordinaattoria.

MTI kehityksen kärjessä jo pitkään Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti MTI on ollut kehittämis- ja


HIGH-SCORE:

55OP/YR

NEXT

LEVEL:

9

SIVUPAA

KONSERNIEN

LUC2020

VASTAISKU

PREPARE

FOR

TAKEOFF


10

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

muutostoimien kohteena kohta 10 vuotta. MTI:n johtaja Antti Honkanen myöntääkin, että etenkin MTI:ssä on havaittavissa muutosähkyä. Silti Honkanen näkee konsernin kehittämisen tarpeellisena. ”Tarkoitus on laajentaa osaamispohjaa eli tarjota käytännön työkokemusta ja teoreettista opetusta, mutta jatkossakin on toki niin, että MTI järjestää sekä yliopistotasoista että ammattikorkeakoulutasoista opetusta.” Osalle opiskelijoista ja henkilöstöstä on herännyt huoli esimerkiksi opiskelijan identiteetistä. Etenkin yliopistossa sivuaineilla on tärkeä merkitys opiskelijan profiloitumisessa työelämän tarpeisiin. Huolena on, että myös yliopisto-opiskelu menee entistä ohjatunpaan suuntaan, jossa profiloituminen ja sitä kautta opiskelijan identiteetti suhteessa ammattialaan kokee inflaation. ”On äärimmäisen tärkeä muistaa, että me koulutamme opiskelijoita jotain tarvetta varten. Harva opiskelija päätyy tutkijaksi, mutta tarkoitus ei ole kuitenkaan purkaa yliopiston teoreettista lähestymistapaa. Opiskelijan identiteettikysymys on otettava vakavasti ja sivuaineiden laaja hyödyntäminen on nähtävänä rikkautena”, toteaa Honkanen.

Ongelmia viestinnässä Lapin yliopiston ylioppilaskunta LYY teki kyselyn Lapin yliopiston matkailualan ja sosiaalityön opiskelijoille LUC2020-kehittämisohjelmasta. Kyselyyn vastasi 51 sosiaalityön opiskelijaa ja 12 matkailualan

opiskelijaa. Asteikolla 1-5 sisäinen viestintä sai keskiarvon 1,6. Tulos on katastrofaalinen. ”Kun ei ole tarkkaa tietoa mitä tapahtuu, lähtevät huhut ja väärinymmärrykset liikkeelle”, toteaa LYYn edunvalvonta-asiantuntija Antti Eteläaho. Etenkin sosiaalit yön osalta LUC2020-kehittämisohjelma on ollut vastatuulessa. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta jonka alle sosiaalityö kuuluu, suhtautuu muutosesityksiin kriittisesti. Pelkona on ainakin sosiaalityön identiteetti, sosiaalialan juridisten pätevyyskysymyksien ratkaiseminen sekä yleinen kuohunta ja vastarinta yliopistojen ja tiedekuntien autonomiaa heikentäviin toimiin niin valtakunnan kuin konsernin taholta. ”Tässä olisi tärkeää, ettei luoda vastakkainasettelua yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä. Korkeakouluilla on laissa määritellyt tehtävät ja tavoitteet eivätkä yliopisto ja ammattikorkeakoulu suorita samaa tehtävää tässäkään konsernissa,” muistuttaa Eteläaho. Myös hallintojohtaja, valmisteluryhmän puheenjohtaja Konu myöntää viestinnän haasteet. ”Ehkä meillä on ollut illuusio siitä, että johdon harkitut muutosratkaisut valuisivat organisaation läpi. Jos tiedekunnissa tai aloilla on vahvoja mielipidevaikuttajia, jotka eivät jaa kehittämistavoitteita, niin viesti pysähtyy siihen. Opiskelijoiden ja henkilöstön avoin, suora kohtaaminen ja vuoropuhelu ovat tässäkin

äärimmäisen tärkeitä”, toteaa Konu.

OKM:n poliittinen ohjaus Korkeakoulut ovat olleet viime vuosina isojen leikkaus- ja muutospaineiden alla. Opetus- ja kulttuuriministeriön vahva ohjaus esimerkiksi rahoitusmallien osalta on laittanut korkeakoulut kilpailemaan samasta rahasta toisiaan vastaan. Konsernit voivat vähentää ainakin tilastollisesti korkeakoulujen määrää Suomessa, mutta ohjaus tuskin loppuu siihen. Haasteita aiheuttaa myös neljän vuoden välein vaihtuvat hallituskaudet, jolloin ministeriön linja saattaa muuttua hyvinkin nopeasti. ”OKM:n osalta hallituskausista on tullut uusi valitettava normaali. Erilaisilla instrumenteilla voidaan vaikuttaa merkittävästi korkeakoulujen rahoitukseen”, toteaa Konu. Uusia instrumentteja onkin jo tulossa. Nykyisellään, jos oppilas suorittaa vuodessa 55 opintopistettä, saa yliopisto ministeriöltä rahoitukseen noin 3000 euroa per oppilas. Jatkossa 55 opintopisteen rahoitusosuus poistuu ja tilalle tulee tutkinnon suorittamisen nopeuteen perustuva rahoitusmalli. Tämä herättää tietenkin kysymyksiä putkitutkintojen lisääntymisestä etenkin nyt, kun LUC2020-kehittämisohjelmassa opintorakenteita ollaan yhdistämässä tiukasti ohjatun ammattikorkeakouluopetuksen ja vapaamman yliopiston välillä. ”Tässä muutoksessa pitää varmistaa se, ettei opintotarjotin luo tutkintoihin putkimallia eikä sillä saa olla negatiivista vaikutusta sivuaineisiin”, toteaa Eteläaho. LUC-2020-kehittämisohjelman on tarkoitus olla valmis vuonna 2020. Silloin aloittavat uudet opiskelijat aloittaisivat opinnot uudella opetussuunnitelmalla uuden kurssitarjottimen myötä. Kaikki ennen sitä aloittaneet opiskelijat opiskelevat tutkinnon loppuun vanhalla järjestelmällä. �

Y TK:n dekaani, professori Merja L ai t inen ei halunnut komment oi da L apin ylioppilasl eh d ell e LUC2020-kehit tämisohjelmaa.


11

YHTEISKUNNASSA

ILMASTOTYÖKALUT ILMASTONMUUTOKSEN TORJUMISEN TUKENA Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja ja keskustan poliitikko Anneli Jäätteenmäki kertoo, mitä ilmastonmuutoksen torjunta EU-tasolla vaatii, miksi arktinen politiikka on tärkeää ja miksi EU on aina ihan kiusallaan kieltämässä kaiken – vai onko? TEKSTI MARIA PALDANIUS • KUVAT EUROOPAN PARLAMENT TI


12

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

Euroopan parlamentissa mietitään keinoja ja toimintamalleja muun muassa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi

K

U N K E S K U S TA N P O L I I T I K K O

ja Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa 70-luvun lopulla, ei Lapin yliopiston oikeustieteellistä tiedekuntaa ollut vielä olemassakaan. Niihin aikoihin aihe alkoi kuitenkin saada jalansijaa hallituksen agendalta. Jäätteenmäki oli tuolloin aktiivinen opiskelijapolitiikassa ja seurasi keskustelua lähietäisyydeltä. Opiskelijana hänellä ei kuitenkaan ollut äänioikeutta tai mahdollisuutta vaikuttaa. ”Viisaat professorit keskustelivat keskenään ja päättivät lopulta, että ei sitä oikeustieteellistä kannata Lappiin perustaa. Heidän näkemyksensä mukaan Napapiirillä ei voi opiskella”, Jäätteenmäki puuskahtaa. Nuori oikeustieteen opiskelija ei puoltanut päätöstä alkuunkaan ja arvostus professoreja kohtaan laski. Vahvat mielipiteet omaavan Jäätteenmäen mielestä Lappi olisi ollut yhtä varteen otettava ympäristö alan opiskelijoille kuin pääkaupunki, jonne opetus siihen aikaan pitkälti keskittyi. Hän näki Lapin potentiaalin myös laajemmin: pohjoisen ympäristöstä ja luonnosta riittäisi ammennettavaa alalla kuin alalla. ”Ihmettelin, miksi pitäisi kouluttaa vain pääkaupungissa kun koko maan elinvoimaa täytyisi kehittää. Onneksi

keskusta ajoi asiaa sitkeästi eteenpäin. Ja missä pisteessä ollaan nyt? Lapin yliopistoon perustettu oikeustieteiden tiedekunta on menestystarina, jota kukaan ei voi enää kyseenalaistaa”, Jäätteenmäki ynnää.

Arktista politiikkaa Vuonna 2014 ensimmäistä kertaa Europarlamenttiin valitun ja siitä lähtien ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäsenenä ja ulkoasiainvaliokunnan, budjettivaliokunnan sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alavaliokunnan varajäsenenä toiminut Jäätteenmäki kokee arktisten alueiden yhteistyön edelleen yhtä tärkeäksi kuin opiskeluaikoinaan. Myös Euroopan parlamentissa aihe on ajankohtainen, eikä suinkaan vähiten akuutin ilmastonmuutoskeskustelun tähden. ”Arktinen alue lämpenee ilmastonmuutoksen myötä kaikkein nopeimmin ja arktisen alueen herkkä luonto on hyvin haavoittuvainen. Ihmisten elinkeinot ovat pohjoisessa usein sidottuna alkutuotantoon. Arktisen politiikan pitäisikin ehdottomasti olla vahvemmin esillä myös EU:n parlamentissa”, Jäätteenmäki esittää. Jäätteenmäki oli ulkoministeriön edustajana ajamassa myös Rovaniemellä vuonna 1989 päivänvalon nähneen Arktisen keskuksen

”MU OVI S T RAT EGIA ON TÄMÄ N HE T KEN AJANKOH TA I S I N AS IA JA LII T T Y Y PA I T S I KES TÄVÄÄ N ME T SÄ NKÄY T T ÖÖN, MYÖ S KIERT O TA LO U S T EEMA A N. YLEI S TÄEN VOI DAA N SA NOA, E T TÄ TÄ RKEIN TÄ ON KOH T U UL LI S TAA TAVA RA N JA MAT ER IA N HA NKI N TAA JA S U O S IA LÄHEL LÄ T U O T E T T UJA T U O T T EI TA, KU T EN LÄHIRU OKAA.” – A NN EL I JÄÄT T EENMÄKI

perustamisasiaa. Arktisten alueiden puolestapuhujana hän haluaa korostaa yhteen hiileen puhaltamisen merkitystä mitä tulee arktisten alueiden politiikkaan ja kehityskeskusteluun. Arktisten alueiden valtiot ovat hänen mukaansa luontevia ja elintärkeitä yhteistyökumppaneita toisilleen. ”Tiiviin yhteistyön nojalla voidaan ohittaa ainakin osa kaikkein herkimmistä maailmanpoliittisista kiistakysymyksistä. Erityisesti tämä näkyy arktisen alueen ympäristösuojelutyössä, kuten Suomen aloitteessa mustahiilipäästöjen hillitsemiseksi”, Jäätteenmäki tarkentaa.

Muovistrategia ja metsien käyttö Jäätteenmäen mukaan tärkein ilmastotoimi etenkin EU:n päätöksenteossa on ihmisen toiminnan aiheuttamien globaalien päästöjen pääsyyllisen eli fossiilisten raaka-aineiden käytön raju vähentäminen. Hän toivoo, että keskustelussa huomioitaisiin etenkin metsien käytöstä saatavien raaka-aineiden rooli. Niiden avulla voidaan kestävällä tavalla korvata fossiilisia raaka-aineita, kuten muoveja tai polttoaineita. ”Suomen metsävarat ovat suuremmat kuin koskaan ennen ja suomalaisen metsätalouden monikäyttöisillä ja kierrätettävillä tuotteilla on valtava potentiaali muovien korvaamisessa. Resursseja tulisi


13

YHTEISKUNNASSA

suunnata yhä enemmän alan tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Metsäteollisuus tuottaa paljon tuotteita, joista osa on muovia ja osa puuperäistä. Haasteena on olemassa olevien prototyyppien tuotteistus”, Jäätteenmäki pohtii. ”Jätteiden puutteellinen käsittely ja kierrättäminen sekä öljypohjaiset muovit ovat toinen osa talouteemme liittyvää haastetta”, hän lisää. Kestävä metsienkäyttö linkittyy vahvasti muovikeskusteluun. Se tiedetään ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa, joka on ajanut muun muassa paljon keskustelua herättänyttä lakialoitetta kertakäyttöisten muovituotteiden kiellon puolesta. Esitys kieltää esimerkiksi muoviaterimien, vanupuikkojen, mehupillien ja ilmapallotikkujen myynnin EU:ssa vuodesta 2021 alkaen. Tavoitteena on vähentää luontoon, ja erityisesti meriin, päätyvää muovijätettä. Ranskan Strasbourgissa kokoontunut parlamentti hyväksyi lain selvin luvuin 571–53. Äänestystulos voidaan nähdä välierävoittona ympäristölle, valtamerille sekä tuleville sukupolville. ”Muovistrategia on tämän hetken ajankohtaisin asia ja liittyy paitsi kestävään metsänkäyttöön, myös kiertotalousteemaan. Yleistäen voidaan sanoa, että tärkeintä on kohtuullistaa tavaran ja materian hankintaa ja suosia lähellä tuotettuja tuotteita, kuten lähiruokaa”, Jäätteenmäki ynnää. Kuluvalla kaudella Jäätteenmäen kärkiteemoina ovatkin biotalous ja ruokaturva, jotka ovat olennainen palikka ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävässä, kestävämmän tulevaisuuden rakennustyössä.

muiden jäsenvaltioiden kesken. ”Käytännössä se tarkoittaa kulutuksen, tuotannon ja liikkumisen tuottamien päästöjen ja ympäristöhaittojen radikaalia vähentämistä”, Jäätteenmäki tähdentää. EU:n keskeisin ilmastotyökalu on teollisuuden, energiantuotannon ja lentoliikenteen päästökauppa, joka asettaa päästöille hinnat ja kannustaa kehittämään vähäpäästöisempiä ratkaisuja kestävämmän tuotannon edistämiseksi. Toinen tärkeä työkalu on maakohtainen päästövähennystavoite liikenteen, maatalouden, jätteenkäsittelyn ja rakennusten lämmittämisen aloilla. Myös yksityisautoilun päästöihin pureudutaan. ”Suomi kuuluu autojen päästörajoja peräänantamattomasti ajavaan rintamaan. Vähäpäästöisen liikenteen tavoitteeseen pääseminen etenee kuitenkin monien EU-säädöksien kautta ja ne ulottuvat aina autojen päästörajoista julkisiin hankintoihin ja uusiutuvan energian edistämiseen asti. Paljon työtä on siis edessä edelleen”, Jäätteenmäki kertoo.

Taas EU kieltää kaiken Kun Euroopan parlamentissa tehdään päätöksiä, massamedia uutisoi niistä nopeasti ja massat reagoivat samalla nopeudella: ”Taas ne ovat kieltämässä meiltä jotain!” Tästä esimerkkinä vuonna 2011 noussut

ilmapallokohu, josta brittimedia uutisoi etunenässä. Uutisen mukaan EU olisi kieltämässä lapsilta ilmapallot. Samalla viikolla uutinen kuitenkin oikaistiin: Iloisia uutisia ilmapallojen ystäville – EU ei kielläkään ilmapalloja! Kyse oli vain varoitustarrasta pallojen sisältämiin myrkyllisiin nitrosoamiineihin liittyen. ”Ihmisillä on hyvin yleisesti se asenne, että me olemme EU:ssa kiusallamme kieltämässä milloin mitäkin ja rajoittamassa yksilön vapautta mielivaltaisin päätöksin. Se ei pidä paikkaansa. Päätöksiä tehdään tarkkaan harkitusti ja pitkäjänteisesti kaikkien yhteiseksi eduksi. Kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen torjunta on kaikkien kansalaisten yhteinen asia”, Jäätteenmäki korostaa. Jäätteenmäki korostaa pienten kehitysaskelten ja yksinkertaisten muutostoimenpiteiden merkitystä yhä monimutkaisemmaksi ja kaikin puolin haastavammaksi muuttuvassa ajassa. Kohtuullistaminen kantaa jo pitkälle. ”Esimerkiksi 1970-luvun öljykriisin aikaan Suomessa otettiin käyttöön järeitä, mutta helppoja keinoja kuten se, että nopeusrajoitukset pudotettiin 80 kilometriin tunnissa. Energiapihi voi olla myös ilman teknisiä keksintöjä. Jokainen pystyy muuttamaan kulutustaan jos vain haluaa”, Jäätteenmäki päättää. �

Ilmastotyökalulla päästöjä vastaan Euroopan parlamentissa ympäristöä kunnioittavaan ja tulevien sukupolvien elinolosuhteet huomioivaan kehitystyöhön kuuluu merkittävänä osana ilmastonmuutoksen hidastamista edistävien toimintamallien kehittäminen yhteistyössä

Anneli Jäätteenmäki on yksi Suomen 13:sta europarlamentaarikosta


14

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

KUKA RATKAISEE ILMASTOKRIISIN? TEKSTI TEEMU LOIKKANEN KUVITUS SIIRI HIRSIAHO

Ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista ihmisen elämään puhutaan paljon ja keinojakin sen torjumiseksi olisi tarjolla. Ongelmaksi muodostuu se, kuka vastuun ja käytännön lopulta hoitaa. Tarvitaanko vahvempaa poliittista ohjausta vai yksilön omaa vastuuta?

I

LMASTONMUUTOKSESTA

IPCC:n raportin jälkeen kirjoitettu paljon, niin kuin ehdottomasti pitääkin. Kyseessä on se suuri taistelu, jonka näen määrittävän omaa sukupolveani. 1960-luvulla elettiin kylmän sodan varjossa ja pelättiin ydinaseiden tuhoavan maailman. Tämän hetkinen kriisi on vaikeammin hahmotettava. Ydinlaskeuman tuhot nähtiin konkreettisesti jo toisen maailmansodan melskeissä, mutta ilmastonmuutoksen tuottamat uhat elämälle eivät visualisoidu samalla tavalla yksittäisessä tapahtumassa kuten ydinsota pommin jälkeensä jättämänä sienimäisenä pilvenä. Ilmastotutkijoiden uusin raportti antaa meille entistä vähemmän aikaa tilanteen ratkaisuun, joten moni on keskittynyt aiheellisesti kysymään, mitä pitäisi konkreettisesti tehdä? Vastaukset ovat niitä samoja, joita on esitetty aikaisemminkin: liikenteen päästöt tulee saada alas, lihantuotantoa on vähennettävä ja uusia energiantuotantomuotoja pitää ottaa käyttöön. Moni onkin kysynyt, miksi mitään ei tapahdu? Yksilön näkökulmasta vaikuttaa usein siltä, ettei omilla valinnoilla ole merkitystä. Jos katselee Instagramia ja näkee kuinka ihmiset lentävät paikasta toiseen, ahmivat kinkkua ja elävät leveästi, miksi minun pitäisi vähentää ja säästää? Toinen usein kuultu argumentti on, etteivät suomalaiset voi ratkaista ilmastonmuutosta, sillä meitä on ON VIIMEISIMMÄ N

niin vähän, ettei päästöillämme ole merkitystä. Ympäristösosiologi Ilmo Massa on kuvannut tämänkaltaisia reaktioita syyllistymiskilven käsitteellä. Kun elämäntapamme asetetaan kyseenalaiseksi, keksimme helposti verukkeita, joilla torjua epämiellyttäviä tunteita. Mielikuvissamme kaikki muut ovat usein välinpitämättömiä.

Yhteinen vastuu Ekologista kansalaisuusteoriaa hahmotellut Andrew Dobson ajattelee, etteivät ympäristöongelmat ole ratkaistavissa paikallisesti, tai edes EU:n tasolla. Hänen mukaansa saasteet tai päästöt eivät pysähdy valtioiden tai niiden yhteenliittymien rajoille, joten olemme kansalaisina vastuussa toisillemme – kaikille yhteistä planeettaa asuttaville ihmisille. Tällaisen ajattelutavan mukaan siis suomalaisuus ei ole tekijä jonka avulla voisimme vapautua vastuusta, päinvastoin: suomalaisen keskimääräinen ekologinen jalanjälki on maailman suurimpia, samoin vastuumme muille. Monessa lehtijutussa, esimerkiksi omassa tuttavapiirissäni paljon luetussa Riku Rantalan vetoomuksessa poliitikoille, käsitellään yksilön ja toisaalta poliitikkojen vastuulla olevien yhteiskunnan rakenteiden, sekä paljon saastuttavien suuryritysten vastuunjakoa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ympäri maailmaa lentelemällä leipänsä tienannut, lihaa rakastava Rantala penää poliitikoilta rajoituksia, koska

hän ei itse koe pystyvänsä muuttamaan käyttäytymistään. Myös Aalto-Yliopiston apulaisprofessori, kulutustutkija Henri Weijo tyrmää HS:n mielipidekirjoituksessaan yksilön valintoihin keskittyvän ilmastopolitiikan. Weijon mukaan suurin osa päästöistä on kuluttajan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja niiden muuttamiseen tarvitaan poliittisia päätöksiä – siis kuluttajan tärkein ilmastoteko olisi äänestää rohkeita poliitikkoja, jotka ovat valmiita tekemään kipeitä ratkaisuja. EU:n ilmastopolitiikkaa tutkinut Mirja Vihersalo katsoo komission ilmastokampanjoinnin tarjoavan kansalaisille melko marginaalista roolia. Ilmastokansalaisuus on järkevää säästäväisyyttä, mutta suuria muutoksia tai poliittista aktiivisuutta ei odoteta. Yksilön vastuulla on vain tehdä järkeviä kulutusvalintoja, mutta riittävätkö, tai vaikuttavatko ne ilmastonmuutokseen kovinkaan nopealla aikataululla? Jopa ekonomistit, eli taloustieteen asiantuntijat, kannattavat Suomessa lähes yksimielisesti poliittisia toimia päästöjen sääntelyyn. Siitä, mitä tällaiset keinot todellisuudessa olisivat ei kuitenkaan puhuta. EU:ssa on toteutettu päästökauppajärjestelmää, jossa saastuttaja voi ostaa päästöoikeuksia. Päästökauppaa on kritisoitu laajalti, eikä se ole ainakaan toistaiseksi johtanut päästöjen vähenemiseen.

Yksilö vs. rakenteet Mistä löytyisi sellainen kokonaisratkaisu, joka ottaisi huomioon sekä poliittisen päätöksenteon, että yksilön toimet? Millä tavalla nämä kaksi asiaa vaikuttavat toisiinsa? Aiemmin mainittu Andrew Dobson on pohtinut poliittisen ohjauksen, kuten verotuksen, ja toisaalta syvempien


ILMIÖ

15


16

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

elämäntapamuutosten mahdollisuuksia muuttaa ihmisten käyttäytymistä. Hänen mukaansa poliittisilla päätöksillä voidaan saavuttaa nopeita muutoksia. Tämä on tärkeää ilmastonmuutoksen kohdalla, sillä tutkijat ovat varoittaneet aikaikkunan olevan pieni, vain noin 15–20 vuotta. Ongelmaksi poliittisissa päätöksissä voi muodostua se, että ihmiset muuttavat toimintaansa vain siksi aikaa, kun säännöt ovat voimassa. Jos esimerkiksi seuraava hallitus päättää kumota edellisen päätökset, ei muutosta myöskään ihmisten käyttäytymisessä ole tapahtunut, vaan he voivat palata vanhaan toimintatapaan. Lisäksi voi ajatella, että jos syvempiä muutoksia ei ole tapahtunut, haitallinen toiminta saattaa jatkua jollain muulla elämänalueella. Syvempiin muutoksiin pyrkiminen esimerkiksi koulutuksen kautta on tehokas keino luoda kokonaan uudenlaisia elämäntapoja ja arvoja noudattavia kansalaisia. Hankaluutena on tietenkin se, että jo aikuiseksi kasvaneiden ihmisten kohdalla tällaisia muutoksia on työlästä saada aikaan ja kuten mainittu, meillä on kiire. Demos Helsingin Roope Mokan mukaan oleellista olisi keskittyä teknologian, yksilön valintojen ja politiikan suhteisiin, painottamatta liikaa mitään niistä. Mutta mitä ne voisivat konkreettisesti olla? Poliittisten päätösten tulisi tehdä kestävämpien elämäntapojen käyttöönottoa helpommiksi, siis päättää yhteiskunnan rahalliset tuet ja haittaverotus sen mukaan, mikä edistää vähäpäästöisten teknologioiden käyttöönottoa ja ohjaa yksilöä valitsemaan niitä. Tällä hetkellä esimerkiksi lihatalous nauttii suuria tukia. Yksilön pitäisi äänestää sellaisia poliitikkoja, joilla on esittää konkreettisia toimia, ei vain ”huolta” ilmastosta. Kansalaiset voivat myös haastaa valtion oikeuteen ihmisoikeusperusteilla, harrastaa ilmastosijoittamista, vaikuttaa kaupunkiensa budjetointiin ja käydä keskustelua paikoissa, joissa hallinto on kuulolla, esimerkiksi osoitteessa otakantaa.fi.

ONGELMAKS I POLI I T T I S I S SA PÄÄT ÖKS I S SÄ VOI MU OD O S T UA S E, E T TÄ IHMI S E T MU U T TAVAT T OIMI N TAA NSA VA IN SIKS I A IKAA, KUN SÄÄ NNÖ T OVAT VOIMAS SA. Entinen Harvardin yliopiston ekonomisti, nykyinen sosiologian professori Juliet Schor ehdottaa kahta yksilöiden elämäntyylivalintoja ja poliittisia ohjauskeinoja yhdistävää ratkaisukeinoa. Selkeä, tarpeeksi suuri vero kaikille hiilidioksidipäästöille ohjaisi kulutusta ympäristöystävällisempään suuntaan. Toinen, yllättävämpi ajatus on työtuntien radikaali vähentäminen. Laajassa seurantatutkimuksessa, jossa Schor on ollut mukana, havaittiin työtuntien vähentämisen johtavan myös pienempään kulutukseen, päästöihin ja ekologisiin jalanjälkiin. Tällöin työtaakka ja samalla yhteiskunnan kustannukset jakautuvat useammalle. Julkisen liikenteen käyttö ja ruoanlaitto kotona vähentävät päästöjä, mutta kuluttavat enemmän aikaa. Kestävämmät elämäntavat vaativat siis lisää tunteja arkeen.

Tulevaisuuden utopia Kuvittelen nyt tulevaisuuden konkreettisesti toisenlaiseksi. Teen viisi tuntia palkkatöitä neljänä päivänä viikossa. Kokkaan kotonani ravitsevia, kestävästi tuotettuja kasvisruokia, jotka perustuvat pohjoisessakin kasvaviin proteiininlähteisiin: kauraan, hampunsiemeniin ja härkäpapuun. Käytän aikaani myös talonyhtiön yhteisien asioiden hoitoon. Meillä on kasvihuone pihalla, olutpanimo kellarissa, hunajaa tuottavia mehiläispesiä katolla ja yhdessä hankkimamme 3D-tulostin. Kun joku laite hajoaa, käytämme kierrätettyjä materiaaleja, joista tulostamme omatoimisesti tarvittaessa uuden. Liikkuminen tapahtuu joko yhteiskäytössä olevilla sähköavusteisilla polkupyörillä tai raitiovaunun kaltaisella päästöttömällä joukkoliikenteellä – suurempien tavaroiden kuljetukseen on tarvittaessa saatavilla yhteinen pakettiauto, joka kulkee vedyllä. Ylimääräistä energiaa jää projekteihin, jotka parantavat elämisen mahdollisuuksia globaalissa etelässä. Sinne ilmastomuutos on iskenyt

pahiten ja laajoja alueita on kuivunut. Suomessa kasvukausi on pidentynyt, joten yhdessä tänne muuttavien ilmastopakolaisten kanssa työskentelemme permakulttuuriin perustuvia viljelymaita heille asutettavaksi kehittäen. Tärkeä osuus on myös sienillä, joista on kehitetty samoilla alueilla kasvien mukana viljeltäviä lääkkeitä ja ruokia. En matkusta paljon, mutta virtuaalitodellisuudessa tapaan ystäviäni ympäri maailman ja käyn heidän kanssa tutkiskelemassa muita kaupunkeja ja luonnonympäristöjä. Pääsääntöisesti viihdyn kuitenkin omassa yhteisössäni, jossa teemme yhdessä kaikkien elämää parantavia tekoja tai keskitymme vain taiteeseen, elämän suolaan. Tulevaisuus tuskin koskaan toteutuu kuvittelemallani tavalla, mutta silti tällaisia tarinoita tarvitaan. Meidän kaikkien pitäisi luoda positiivisia tulevaisuudenkuvia ja ratkaisuja, mutta keskitymme helposti syyllistämään toisia tai taistelemaan siitä kuka on oikeassa. Kuvittele siis sinäkin tänään millaisessa maailmassa haluaisit elää keski-ikäsi ja vanhuutesi. Ja äänestä sellaista poliitikkoa, jonka uskot toimivan saman vision eteen. Ilmastokriisin ratkaiset nimittäin sinä. � ** Lähteet ** Dobson, Andrew. 2003. Citizenship and the Environment. Oxford University Press. ** Dobson, Andrew. 2007. “Environmental citizenship: towards sustainable development.” Sustainable Development 15, 276-285. ** IPCC. 2018. https://www. ipcc.ch/pdf/session48/ pr_181008_P48_spm_en.pdf ** Massa, Ilmo. 1998. ”Elämänpolitiikkaa epävakaassa kulttuurissa.” Teoksessa Elämänpolitiikka. J.P. Roos & Tommi Hoikkala (toim.) Tampere: Tammerpaino Oy. 189-218. ** Mokka, Roope. 2018. ”Sivustakatsojien ilmastokatastrofi”. https://yle.fi/uutiset/3-10453549. ** Onali, Alma. 2018. ”Oikeutta ilmastolle”. https:// hyvansaanaikana.fi/ oikeutta-ilmastolle/?fbclid= IwAR0WvYaYAlEkjqXGh6KQ-


ILMIÖ

17


18

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

SINÄKIN ELÄT SOTA-AIKAA TEKSTI EVE ORHANLI-VIINAMÄKI KUVITUS AINO SOININEN

Huumesota. Ensimmäinen assosiaatioryöppy on usein Meksiko, Filippiinit ja aseet. Huumesota on sekä ihan tosiasiallista aseilla käytävää sotaa, kuten Meksikossa ja Filippiineillä, mutta myös me olemme huumesodassa mukana.

K

A I K K I S A I A L K U N S A , kun Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon julisti huumesodan vuonna 1971 ja painostamalla poliittisesti YK:ta sai aikaan kieltolakien universalisoinnin. Nixonin hallinto ryhtyi rahoittamaan huumesotaa: poliisin työstä korvamerkittiin osa nimenomaan huumausainerikoksien selvittämiseen ja syntyi painetta tehdä voittoa huumausaineen käyttöä koskevien pidätysten kautta. Suomi lähti huumesotaan mukaan vuoden 1972 huumausainelain muodossa, jossa kriminalisoitiin kaikki huumeiden käyttö rankaisemalla juuri käyttäjää. Koska kaikkien huumausaineiden käytöstä epäiltyjen pidättäminen kävi raskaaksi, 1990-luvulla luotiin vielä erikseen huumausaineiden käyttörikos, josta seuraa sakkorangaistus. Tämän tapahtumakulun lopputulemana nykypäivän länsimaisessa kulttuurissa podetaan narkofobiaa eli huumepelkoa. Huumepelko on käsitteenä sinänsä osuva, että pelko kohdistuu määrittelemättömiin, mystisiin ”huumeisiin”, vaikka kyseessä on laaja kirjo erilaisia laittomaksi määriteltyjä aineita, jotka kaikki vaikuttavat omalla tavallaan. Lapin yliopiston politiikan tutkimuksen yliopistonlehtori Mika Luoma-aho työstää parhaillaan kirjaa, jossa hän kritisoi kokonaiskiellon huumepolitiikkaa. ”Yksi kirjan näkökulmista on ideologiakriittisyys. Huumesota on ideologista suhtautumista tiettyjä, sovittuja päihteitä kohtaan. Se on poliittinen hanke, jonka vihollisiksi

määrittyvät ihmiset, jotka koskevat huumeisiin. Huumesota asenneilmapiirinä rakentuu kansanterveydelliselle kehykselle. Huumesodan pyrkimyksenä on, paradoksaalisesti kyllä, auttaa ihmisiä pidättämällä heitä ja antamalla heille sakkoja ja panemalla heitä vankilaan.” Puhe huumeisiin koskemisesta kuvastaa huumesodan vihollisia paremmin kuin puhe huumeidenkäyttäjistä, koska huumesotaan kuuluu myös toimijoita, jotka eivät itse käytä huumeita. Suomalaisen sosiologi Kettil Bruunin Hyvä vihollinen -kirjassa nostetaan esille muutamia huumepuheessa esiintyviä tyyppejä. Yksi niistä on huumeiden orja eli huumeiden käyttäjä. Huumeiden orja on henkilö, joka on huumeiden käytön vuoksi menettänyt autonomiansa ja josta huumeet ovat ottaneet vallan. Huumeiden orja ei ole kuitenkaan pahin vihollinen, vaikka joutuukin kärsimään sakkorangaistuksista ja saa paljon näkyvyyttä. Bruunin mukaan huumesodan pahin vihollinen on niin sanottu huumehai. Huumehai ei itse käytä huumetta, mutta myy tai välittää ihmisille sitä taloudellisen voiton tavoittelun tarkoituksessa. Huumehai tekee toisista ihmisistä huumeorjia. ”Ensimmäisen huumausaineet kieltävän YK:n yleissopimuksen esipuheessa todetaan kaikkien valtioiden päämiesten sopineen, että huumeet ovat pahoja ja vaarallisia. Näin huumeesta tuli vihollinen. Syyt sille, miksi markkinatalouskaan ei ole auttanut vielä huumeita pois vihollisen statuksesta on se, että ainakin kannabis on uhka lääke- ja

alkoholiteollisuudelle. Kannabiksella rahan tekeminen on vaikeampaa, koska kuka tahansa voisi kasvattaa sitä kukkaruukussaan. Kannabista on vaikeaa kapitalisoida. Vaikka Yhdysvalloissa on vast´ikään keksitty tapoja tehdä rahaa kannabiksella, liittovaltio ei ole sitä laillistanut, koska lääkeyhtiöt vastustavat sitä. Kannabiksen laillistaminen vaikuttaisi kumouksellisesti esimerkiksi psyykenlääkkeiden ja nukahtamislääkkeiden tarpeeseen korvaten suuren osan niistä.” Suomessa on viime vuosina hieman jo hipaistu uudenlaista tyyliä puhua huumeista. Uutta tulokulmaa huumeteemaan on yritetty tuoda esiin koskien kannabiksen terveyshyötyjä. Voidaan silti ajatella, että Suomessa kannabiskeskustelu ei ole vielä edes alkanut. Suhtautuminen kannabikseen havainnollistaa arjessa näkyvää huumesotaa, sillä siihen liittyy ristiriitaisuutta: lääkekäyttö on monen mielestä sallittavissa, mutta virkistys-, viihde- tai päihdekäyttö tuomittavaa. Yhtä kaikki, kasvi käyttötarkoitusten keskiössä on sama. Toisaalta lääkärillä on valta määrätä aineita, jotka ovat reseptittä laittomia. Elämän kunnioittamiseen ja terveyden edistämiseen sitoutuneet lääkärit ovat kuitenkin sitoutuneet myös lääketeollisuuteen, joka toimii markkinatalouden periaatteilla. Lääketeollisuuden intressinä on siis lääkevalmisteiden maksimituotanto ja lääkkeiden vastaaminen mahdollisimman moneen vaivaan. Lääkkeet eivät tosin ole hyvinvoinnin tae, vaan niistä seuraa usein myös haittavaikutuksia tai sivuvaikutuksia, joita edelleen on mahdollista hoitaa lääkkeillä. Mikä tuottoisa kierre. Muun muassa New York Timesin ja BBC:n uutisoinnin mukaan Pfizer, GlaxoSmithKline ja


ILMIÖ

19


20

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

”HU UMES ODA N PY RKIM YKSENÄ ON, PA RA D OKSA A LISES T I K YL L Ä, AU T TA A IHMI S IÄ PIDÄT TÄMÄ L LÄ HEI TÄ JA A N TAMA L LA HEI L LE SAKKOJA S EKÄ PA N EMA L LA HEI TÄ VA NKI LA A N.” – MIKA LU OMA-AHO Astra Zeneca ovatkin joutuneet maksamaan korvauksia opioideja ja antipsykootteja koskevasta valheellisesta markkinoinnista, tutkimustulosten vääristelystä ja haittavaikutusten salaamisesta ainakin vuosina 2008, 2010, 2012 ja 2018. Kannabiksessa oleva THC päihdyttää vapaa-ajan huveissaan sitä käyttävän ihmisen mieltä. Mutta eikö lääkekannabis ole kuitenkin hieman erilainen aine kuin se pilvi, mitä bileissä poltellaan? ”Lääkekannabiksista ainakin Suomessa määrättävässä Bedrocanissa on THC:tä 22% eli jossain tapauksissa enemmän kuin katukauppatavarassa. THC:n vähyys lääkekannabiksessa on yksi niistä myyteistä, joilla sitä on pyritty tekemään ongelmattomaksi. Päihdyttävien tekijöiden poistaminen ei ole oikeastaan täysin mahdollista ja pidän hassuna ajatusta siitä, että koska THC on päihdyttävää niin sitä ei saisi olla. THC on päihdyttävää, mutta voi samalla olla lääkinnällistä, auttaen esimerkiksi migreeniin ja masennukseen. On hyvä huomata, että meidät on opetettu kammoksumaan päihtymystä.” Luoma-ahon mukaan lääkettä ja huumetta erottavat vain kategoriat. Itse aineet voivat olla molemmissa kategorioissa, kuten kaikki huumeet, joilla on tunnustettu olevan lääkkeellistä käyttöä. Psykiatri Thomas Szasz käyttää seremonian käsitettä kuvaamaan tilanteesta riippuvaa suhtautumista johonkin aineeseen. ”Suhtautuminen huumeeseen

riippuu siitä asiayhteydestä eli seremoniasta, jota pitää noudattaa kun aineesta puhuu ja sen kanssa on. Asiayhteydet eivät ole myöskään yksiselitteisiä: sairaat käyttävät vain lääkekannabista ja terveet vain päihdettä. Esimerkiksi lääkekannabiskeskustelussa on huomioitava ihmiset, joilla ei ole reseptiä kannabista varten, mutta jotka käyttävät kannabista siitä huolimatta terveydellisistä syistä. Toisin sanoen, he käyttävät kannabista rikollisina, mutta käyttöaihe on lääkkeellinen. Heidän näkökulmastaan tämänhetkinen politiikka pakottaa heidät rikollisuuteen. Pidän sitä selvänä asiana, että sairas ihminen selvittää kaikki keinot pysyä hengissä. Ei ole väliä, mikä laki maassa on, jos ihminen tietää, että jokin asia parantaa hänet. On ehkäpä mielekkäämpää olla laittomasti elossa kuin laillisesti kuollut.” Huumesodalla on kaksi asetta, joista ensimmäinen on kokonaiskielto ja toinen on ideologinen repressio eli vastarinnan vaientaminen. Huumeista on tehty niin vaarallinen vihollinen, että toisenlaisten ajattelutapojen esiin nostaminen on jo tavallaan vihollista toimintaa. Luoma-aho toivookin, että huumesodan vastakkainasettelusta pikkuhiljaa luovuttaisiin, jotta pääsisimme rauhaan huumeisiin koskevien ihmisten kanssa. Niin kauas kuin ihmisen historiaa tunnemme, ihmiset ovat käyttäneet erilaisia päihdyttäviä aineita ja kasveja lääkkeenä, jumalanpalvonnan välineinä ja tietenkin päihteinä. ”Ihmisten käyttäytyminen kertoo meille, että kuinka ihmiset haluavat elää. On jotenkin hassua, että olemme rakentaneet tänne yhteiskunnan, jossa päihtyminen on tuomittavaa. Meillä olisi kaikki todisteet todeta, että tarve rentoutua, päästä estoistaan ja nähdä elämä vähän toisella tapaa on inhimillinen universaali ja osa ihmisenä olemista. Haluaisin nähdä huumepolitiikan, joka yrittää tulla toimeen huumeiden kanssa tai linjaisi sen, miten kohtelemme huumeisiin koskevia ihmisiä. Nyt panemme

heitä vankilaan, viemme työpaikat ja perheet heiltä, emmekä saavuta sillä mitään. Olisi poikkeuksellista, jos vainoaminen ja rankaiseminen huumerikollisena toisi kenenkään elämään mitään hyvää.” Huumekielteisyyden ollessa normi, vastapuhe mielletään helposti glorifiointipuheeksi, joka ylistää ja suosittelee huumeiden käyttöä tai kokeilemista. Myös Luoma-aho tunnistaa glorifiointipuheen ja toteaa, että osa siitä on leuhkimista. Esimerkiksi nuorilla kiellettyyn asiaan kuten laittomaan päihteeseen koskeminen voi näyttäytyä sosiaalista statusta nostavana seikkana. Leuhkiva glorifiointipuhe pelaa huumesodan pussiin lisäten ennakkoluuloja. Jos tämän leuhkimisosan sulkee pois vastapuheen joukosta, ovat esimerkiksi kannabista koskevat uudet näkökulmat huumesodan vastarintaa. Vastarinta kohdistuu niihin tarinoihin, joita 1970-luvun jälkeen on tarjottu. Niissä tarinoissa huumeiden kirjo koostuu vaarallisista ja vielä vaarallisemmista aineista sekä huumeidenkäyttäjät ovat huumeongelmaisia. Tarinoihin liittyy myös myytti, jonka suurin osa ihmisistä on kuullut: kun kerran piikität heroiinia,


ILMIÖ

olet mennyttä. Myyteillä koetetaan sanoa, että näihin aineisiin ei tule koskea. Muusta kertominen on vastarintaa ja asettaa kyseenalaiseksi vallalla olevan ideologian. Vastarinta tai kriittisyys eivät tarkoita suhtautumista pelkästään myönteisesti tai kielteisesti päihteisiin. Se on tiedostavuutta siitä, mikä itselle sopii ja mikä ei. Toisinaan voi olla tarpeellista paljastaa itsestään selvänä pidettyjä asenteita siitä, mitä yhteiskunnassamme taivastellaan ja mitä ylistetään. ”Huumepolitiikalla emme voi sulkea huumeita Suomen ulkopuolelle. Silloin oletamme, että on mahdollista kasvattaa suomalaiset ulos inhimillisestä, historian saatossa todetusta tarpeesta päihtyä. Siinä oletuksessa nähdään mahdollisena saada aikaan uusi ihminen: suomalainen, jolla ei ole tätä inhimillistä tarvetta. Sellaiset hankkeet, joissa lähdetään muuttamaan ihmistä päättyvät usein oivallukseen, että ihmistä ei pysty muuttamaan – mutta ihmisiä pystyy tuhoamaan ja hävittämään. Toivoisin, että ihmiset näkevät vaarat, joita liittyy moraalisiin kuvitelmiin kansasta, joka ei ole jollain sovitulla tavalla paha. Filippiinit ovat hyvä esimerkki tästä.” �

Helsingin Sanomain Säätiön innovaatiokilpailu

Uutisraivaaja 20 19

Välitätkö tiedosta? Uudista tiedonvälitystä. Osallistu ideallasi. Kuinka sinä kehittäisit journalismia tai tiedonvälitystä? Osallistu ideallasi! Voittaja saa jopa 250 000 euroa kehitysrahaa. Hae viimeistään 31.1.2019.

uutisraivaaja.fi


22

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018


23

ILMIÖ

PIENET TEOT MÄÄRITTELEVÄT SEN, MITÄ OLEMME – TULEVAISUUDESSA NIILLÄ VOI OLLA SUURI VAIKUTUS TEKSTI JA KUVAT MATIAS PARTANEN • KUVANMUOKKAUS HENNA HUOTARINEN

Viikonloppu lähestyy. Olet sopinut näkeväsi ystäviäsi synnyinkaupungissasi, jonka jätit, kun lähdit opiskelemaan yliopistoon. Aikataulutus tuottaa ongelmia. Matka on pitkä, ja juna ja lentokone ovat poissuljettuja vaihtoehtoja. Vaikka päädyitkin opiskelemaan kunniallista alaa ja olet pärjännyt ihan hyvin opinnoissasi, kaikki eivät kuitenkaan pidä sinua luotettavana kansalaisena. Reilu vuosi sitten tietokoneesi hajosi, ja jouduit hankkimaan uuden luotolla,

K

UUL OS TA A KO E L Ä M Ä LTÄ George Orwellin dystopiaklassikossa Vuonna 1984? Joillekin yllä kuvattu voi kuitenkin olla jo totisinta totta. Eikä vain joillekin, vaan jopa joka kuudennelle maapallon asukkaista. Alkuvuodesta 2018 suomalainen media uutisoi Kiinan aloittavan kansalaistensa pisteyttämisen. ”Pohjasakalle karu kohtelu – miljoonia kansalaisia kielletty jo matkustamasta” Uusi Suomi otsikoi aihetta käsittelevän uutisensa. Muiden tiedotusvälineiden otsikointi ja uutisointi noudatteli samaa kaavaa. Uutisten mukaan huonoilla sosiaalisilla pisteillä siunatut kansalaiset eivät muun muassa saisi ostaa junaja lentolippuja. Alun perin suunnitelma sosiaalisten pisteiden järjestelmästä

jotta pystyit ottamaan kaikki tarvitsemasi kurssit ja ettet jäisi jälkeen luokkatovereistasi. Pitkäaikainen parisuhteesi kariutui, ja muutitte erilleen. Jouduit hankkimaan lyhyessä ajassa uuden asunnon. Pari luottoerää jäi lyhentämättä, koska tarvitsit rahaa vuokraan ja vakuuteen. Olit tapahtuneesta todella maassa, eikä töiden tekokaan oikein maistunut. Jouduit turvautumaan vippeihin. Sait taloutesi myöhemmin kutakuinkin kuntoon, mutta velkaa tuli lyhyessä

ajassa jonkin verran ikätovereitasi enemmän. Kerran jätit baarista palatessasi polkupyöräsi kulkuväylälle. Siitä ei pidetty. Sosiaalista mediaa seuraava hallinnon virkamies ei ymmärtänyt huumoriasi, kun vitsailit valtaa pitävien kustannuksella, ja hän luokitteli sinut potentiaaliseksi hankaluuksien aiheuttajaksi. Kimppakyyteihin turvautuminen on ainoa toivosi, koska ainakaan vielä huono sosiaalinen luottoluokituksesi ei näy kenellekään julkisesti.

julkaistiin jo vuonna 2014. Kaikessa komeudessaan järjestelmän on kaavailtu tulevan voimaan vuonna 2020, jolloin se kattaisi koko Kiinan. Sosiaalisen pisteytyksen järjestelmä seuraisi kansalaisten elämää pienimpiä piirteitä myöten niin netissä kuin fyysisessä maailmassa ja palkitsisi hyvästä, mutta rankaisi huonosta käytöksestä. Arvostettu uutistoimisto Reuters kertoi, että matkustusrajoituksia voidaan tulla määräämään erikoisista rikkomuksista, kuten terrorismista koskevan väärän informaation levittämisestä, vanhentuneiden lippujen käyttämisestä tai tupakan polttamisesta junassa. Pisteitä voivat laskea jopa niinkin pienet rikkeet kuin pyörän jättäminen jalkakäytävälle tai epäaidon anteeksipyynnön esittäminen.

Miten ikinä se todennettaisikaan. Amerikkalaiseen Foreign Policyyn kirjoittavan Amy Hawkinsin mukaan Kiinan hallinto uskoo, että sosiaalisen pisteytyksen järjestelmä tulee korjaamaan maassa vallitsevan luottamuksen puutteen. Kiinassa on jatkuvasti mahdollista tulla huijatuksi, ellei ole varuillaan. Verkosta tilatut tuotteet eivät välttämättä ole sitä mitä pitää, ja taksikuski kyllä vedättää kursseista tietämätöntä turistia. Myös paikallisilla on vaikeuksia luottaa tuntemattomiin, ja siksi suunnitelmat sosiaalisen pisteytyksen järjestelmästä ovat saaneet osakseen kannatusta. Hallinnon asiakirjoissa järjestelmää on luonnehdittu siten, että se ”mahdollistaa luotettavien vaeltaa kaikkialla taivaan alla, mutta epäluotettavien olisi vaikea ottaa askeltakaan”.


24

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

Kiina luottaa teknologiaan Sen sijaan, että ratkaisua haettaisiin perinteisiin arvoihin palaamisesta, on Kiina lähtenyt vastaamaan ongelmaan teknologian keinoin. Kiinalaisilla teknologiafirmoilla on jo ollut sopivia tapoja ihmisten pisteyttämiseen: esimerkkejä on aina lainapyöräpalveluiden käyttäjäarvioinneista logistiikkajätti Alibaban Sesame Credit -luottotietojärjestelmään. Sesame Credit, joka tunnetaan myös nimellä Zhima Credit, kerää tietoja kulutuskäyttäytymisestä. Se esimerkiksi seuraa, millaisia ostoksia palvelun käyttäjät tekevät, miten he velkaantuvat, noudattavat sopimuksia, käyttävät nettiä ja verkostoituvat. Esimerkiksi liikaa alkoholia tai videopelejä ja muita järjestelmän mukaan “epäluotettavan kuluttajan” tuotteita ostavan kuluttajan pisteet laskevat, kun taas vanhemmuuteen ja sitä kautta vastuullisuuteen viittaavien tuotteiden, muun muassa lastenruokaa ostavien, pisteet nousevat. Sesame Credit -järjestelmällä on tällä hetkellä lähes 400 miljoonaa käyttäjää. Alibaban edustajat ovat kuitenkin julkisuudessa kertoneet, että Sesame Credit ei jaa tietoja hallituksen kanssa, paitsi tilanteissa, joissa se velvoitetaan siihen lain nojalla. Kiinassa matkaavalle erilaiset pisteytykset tulevat nopeasti tutuksi. Länsimaalaista Uberia vastaavan Didin kuljettajille hyvien arvosanojen saaminen on erittäin tärkeää, ja välillä hyviä pisteitä saatetaan jopa anella. Ravintoloissa palvelu ja annokset pisteytetään, ja kuluttaja taas voi nostaa omia pisteitään olemalla lojaali asiakas. Lojaali asiakas voi saada halvempia kyytejä tai ravintola-annoksia. Sinänsä viattomalta vaikuttava pisteytys laajentuu kuitenkin siihen pisteeseen, että huonot arviot voivat johtaa erinäisten oikeuksien menettämiseen. Liian huonoja pisteitä saaneen Didi-kuskin

KA IKES TA MI TÄ T EEMME, JÄÄ N YKYÄ Ä N JONKINLA IN EN DIGI TAA L I N EN JÄ LKI.

ura voi jopa loppua, tai ainakin niin sanottujen korkean profiilin kyytien saaminen tyrehtyy. Uuden sosiaalisen luottojärjestelmän tarkoituksena on nostaa rikoskynnystä korkeammalle. Samalla pyritään helpottamaan lainanantoa, kun yritykset saavat tietoonsa asiakkaidensa luotettavuuden ja maksukyvykkyyden. Pankkien luotonanto on Kiinassa keskittynyt suurille valtio-omisteisille yrityksille, ja yksityishenkilöt ja pienyritykset ovat joutuneet turvautumaan varjopankkeihin ja vertaislainoihin. Järjestelmän etuna olisi se, että mahdollisuudet saada rahoitusta avautuisivat laajemmin myös tavallisille kansalaisille, kun käytössä olisi meilläpäin käytössä olevaan maksuhäiriömerkintään verrattavia tietoja. Toisaalta järjestelmä lujittaisi vallassa olevan kommunistisen puolueen otetta, koska esimerkiksi hallituksen kritisointi johtaisi välittömiin seurauksiin. Huolta herättävät myös muut järjestelmän yksityiskohdat: kuinka läpinäkyviä pisteytysperusteet olisivat?

yritys käytti tietoja luvattomasti. Kohdennetulla viestinnällä saattoi, tai saattoi olla olematta, vaikutusta Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin. Kohdennetulla viestinnällä pyrittiin kuitenkin vaikuttamaan äänestyskäyttäytymiseen. Esimerkiksi äänestäjien vihaa, pelkoja ja ennakkoluuloja käytettiin osana kampanjaa. Samoin tehtiin viestintää potentiaalisille Hilary Clintonin äänestäjille ja pyrittiin passivoimaan heitä. Vaikka tieto ei olisikaan yksilöllistä, on massadatallakin arvaamaton arvo. Big datan hyödyntämiselle on kohdistettu valtavasti odotuksia. Sen avulla voidaan sujuvoittaa liikennettä ja edistää kansanterveyttä, mutta väärissä käsissä esimerkiksi sosiaalisen median analysoinnilla voidaan ohjailla mielipiteitä. Valtioissa, jossa valta on jo harvojen ja valittujen käsissä, tärkeää on vaientaa valtaapitäviä uhkaava viestintä, mutta demokraattisissa länsimaissa tiedonkeruu voidaan valjastaa massojen ohjaamiseen. Syntyy kuplia, joissa kohdennetuilla viesteillä voidaan vahvistaa tiettyjä näkemyksiä.

Onko ruoho vihreämpää lännessäkään?

Onko meillekin syntymässä alemman kastin väkeä?

Asiat eivät välttämättä ole täydelliset aidan, vai voisiko sanoa muurin, toisella puolellakaan. Länsimaiseen ihmiseen kohdistuu jos jonkinmoista profilointia ja urkintaa jo nyt. Tietosuoja-asetus on parantanut yksilön mahdollisuuksia tiedolliseen itsemääräämisoikeuteen, mutta muun muassa Cambridge Analytican kohu paljasti, että tiedonkeruu voidaan valjastaa jopa vaaleihin vaikuttamiseen. Cambridge Analytica oli konsulttiyhtiö, joka analysoi sosiaalisen median dataa ja etsi kohderyhmiä, joille voi kohdentaa tietynlaista viestintää. Kohdistaminen ja ihmisten segmentointi ei kuitenkaan ole mitään uutta markkinoinnissa, vaan se on yksi esimerkiksi Facebookin keskeisistä tuotteista, joita se tarjoaa yrityksille ja muille markkinoinnista ja viestinnästä kiinnostuneille toimijoille. Cambridge Analytican kohdalla kohu johtui siitä, että

Koto-Suomessakin on ollut kohua muun muassa siitä, että eräät kaupan alan toimijat ovat alkaneet tarkistamaan työnhakijoiden luottotietoja. Periaatteessa työnantajalla on lain mukaan oikeus tarkistaa hakijan luottotiedot, jos työtehtävään liittyy taloudellista vastuuta tai työntekijä työskentelee yksityiskodissa ilman valvontaa. Pikkuhiljaa määritelmää on lähdetty laajentamaan ruohonjuuritason tehtäviin, kuten kaupan kassalla toimimiseen ja kotisairaanhoidon työntekijöihin. Sama koskee myös esimerkiksi puhelinoperaattoreilla työskenteleviä henkilöitä, joilla on pääsy yrityksen asiakastietoihin. Maksuhäiriöisen työllistyminen voi muuttua mutkikkaaksi, ja kerran suohon uponneen nouseminen kuivalle maalle voi käydä mahdottomaksi. Pahiten tämä iskee työttömiin työnhakijoihin ja opiskelijoihin, sillä luottotietojen menetys ei


25

ILMIÖ

CAMBR ID GE A NA LY T ICA N KOHU PA LJAS T I, ET TÄ T IED ONKERU U VOIDA A N VA LJAS TAA JOPA VA A LEIHIN VA IKU T TAMI S EEN. kuitenkaan voi olla kuin harvoissa tapauksissa peruste olemassa olevan työsuhteen purkamiselle. Yksittäinen maksuhäiriömerkintä säilyy luottorekisterissä sen lajista riippuen kahdesta viiteen vuotta. Maksuhäiriömerkinnän saanut on erittäin haavoittuvassa asemassa, koska nykyään merkintä voi estää työllistymisen ja sitä kautta velkojen lyhentämisen, kun sen seuraukset ovat aiemmin rajoittuneet lähinnä luoton, vakuutusten ja sitä kautta asunnon saamisen vaikeutumiseen. Tavallinen suomalainen kuluttajakin tulee jo luovuttaneeksi tietojaan monella eri tavalla. Erilaiset kanta-asiakaskortit mahdollistavat kuluttajien profiloinnin. Esimerkiksi

ruokakaupat voivat luokitella ihmisiä ruokailutottumusten mukaan. Kotitalous voidaan luokitella esimerkiksi itsestään huolehtivaksi terveyshakuiseksi tai helppoutta arvostavaksi vaivattomaksi. Myös erilaisia elämänvaiheita luokitellaan. Asiakkaat voivat toki pyytää ketjuilta tiedot siitä, mitä kaikkea heistä on kerätty. Tällä hetkellä saatua dataa käytetään kohdennettuun viestintään ja valikoimien kehittämiseen, mutta on helppo nähdä, että kulutustottumuksia voitaisiin hyödyntää myös muilla tavoin. Konglomeraattien, monialayritysten yleistyessä tietoja voitaisiin hyödyntää myös arvioitaessa sitä, kannattaako kuluttajalle myöntää vakuutusta. Kulutustottumuksia nopeasti silmäilemällä myös mahdolliset paheet paljastuisivat. Syötkö liikaa suolaa, rasvaa ja sokeria? Tupakoitko? Käytätkö liikaa alkoholia? Kaikesta mitä teemme, jää nykyään jonkinlainen digitaalinen jälki. Käteisen rahan käyttäminen

on koko ajan harvinaistumassa, joten kulutustottumusten piilottaminen alkaa olla mahdotonta. Kiinan sosiaalinen luottojärjestelmä ei siten olekaan erityisen kiinalainen, vaan voi tiedonkeruun ja yhä mutkistuvamman tietoyhteiskunnan pyörteissä laajentua koskemaan myös muita maita. � ** Lähteet ** https://www.economist.com/ briefing/2016/12/17/china-inventsthe-digital-totalitarian-state ** https://foreignpolicy. com/2017/05/24/chinese-citizenswant-the-government-to-rank-them/ ** https://www.uusisuomi.fi/ ulkomaat/245020-kiina-alkaapisteyttaa-kansalaisiaanpohjasakalle-karu-kohtelumiljoonia-kansalaisia ** https://www.reuters.com/article/ us-china-credit/china-to-barpeople-with-bad-social-credit-fromplanes-trains-idUSKCN1GS10S ** https://www.tekniikkatalous.fi/ tekniikka/ict/kiina-alkaa-pisteyttaakansalaisiaan-jopa-tupakoinnistamiinuspisteita-joista-seuraamatkustusrajoituksia-6707929 ** https://yle.fi/uutiset/3-10150745 ** http://www.suomensotilas.fi/ profilointi-on-vallan-ase/


26

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018


27

HENKILÖ

TEKSTI JUHO KÄHKÖNEN KUVAT ALEKSI I. POHJOLA

Mittavan uransa aikana arktisen politiikan professori Lassi Heininen on osaltaan ylläpitänyt vakautta suurvaltojen välissä. Ilmastonmuutoksen riskeistä huolimatta hän katsoo tulevaan luottavaisin mielin. Työssään hän pyrkii tekemään mahdollisen todelliseksi.

aikaan syntyy uudenlaista vastakkainasettelua, joka muuttaa politiikka. Elämme siis jälleen murroksessa”, Heininen analysoi.

Arktisuus on poliittista

LASSI HEININEN

A

R K T I S E N P O L I T I I K A N E L Ä K K E E L L E jäävä professori Lassi Heininen kasvattaa viinirypäleitä omakotitalossaan Helsingissä. Muutos ihmisiässä on tuntuva, viinirypäleet pärjäävät jo ulkona. Ilmastonmuutos on arktisen politiikan kuuma peruna, koska alue lämpenee kaksi kertaa maapallon keskiarvoa nopeampaa. Kolmen asteen lämpeneminen globaalisti tarkoittaa Rovaniemellä kuuden asteen lämpenemistä. Heininen on kansainvälisesti arvostettu Pohjois-Euroopan ja Venäjän turvallisuuspolitiikan asiantuntija. Hän on tutkinut laajasti arktista politiikkaa, mutta hänen erikoisalansa on ympäristöpolitiikka. Heininen on työskennellyt politiikantutkijana vuosikymmeniä, mutta hänen roolinsa aiheuttaa edelleen hämmennystä. Viimeisimpänä Yhdysvaltojen laivastoakatemia kutsui Heinisen tilaisuuteensa tuomaan venäläistä näkökulmaa. ”Oli vastattava, että en minä voi tuoda venäläistä näkökulmaa, koska en ole venäläinen. Minä kyllä tiedän paljon Venäjästä, tutkin sitä, ja minulla on hyviä venäläisiä työkavereita. Suomalaisena minut nähdään sellaisena middlemanina, välittäjänä idän ja lännen välissä”, Heininen naurahtaa. Professorille kertyy runsaasti matkapäiviä, eivätkä ne rajaudu kahdeksaan arktiseen valtioon, joihin Suomikin kuuluu. Esimerkiksi Aasiassa on runsaasti kiinnostusta arktista aluetta kohtaan. ”Arktisessa politiikassa suomalainen kutsutaan asiantuntijaksi selkeästi useammin kuin leimallisesti Naton jäsenmaan tai Venäjän kansalainen. Rooliani määrittää edelleen presidentti Kekkosen perintönä yhteistyön rakentaminen. Viime aikoina myös presidentti Niinistö on tuonut tätä esiin. Minä menen mielelläni mihin vain mielenkiintoiseen tilaisuuteen. Tutkijalle on hienoa, kun kuunnellaan”, Heininen pohtii. Heinisen mukaan perinteiset politiikan jakolinjat eivät ole täysin kadonneet, mutta parhaillaan kansainvälinen politiikka on monimutkaisempaa. Ja se on tavallista. ”Meneillään on paljon rauhaa tukevia muutoksia ja esimerkiksi sotia on vähän. Samaan

Arktinen alue muuttuu nopeasti, mutta sille ei ole selkeitä poliittisia rajoja. Maantieteellisesti on selvää, että esimerkiksi Rovaniemi kuuluu subarktiseen ilmastonvyöhykkeeseen. Poliittisesti Suomi linjasi kuitenkin vasta vuonna 2010 olevansa arktinen valtio, Hankoa myöten. Suomi korostaa mielellään arktisuuttaan, koska näin oikeutetaan toimintaan arktisella alueella. Arktisuus kiinnostaa parhaillaan maailmalla ennätyksellisen paljon, ja arktiseen alueeseen liittyy monenlaisia tavoitteita. Ilmaston lämmetessä alueen runsaat luonnonvarat tulevat helpommin hyödynnettäviksi ja esimerkiksi Koillisväylän merireitin avautumiseen liittyy suuria odotuksia. Suomalaiset jäänmurtajat ja tankkerit ovat kulkeneet ensimmäisten joukossa Koillisväylän poikki. Heiniselle arktinen politiikka onkin aina kansainvälistä, koska globaalit taloudelliset ja poliittiset muutokset näkyvät konkreettisesti arktiselle alueelle. ”Esimerkiksi Syyrian sota heijastuu arktisen alueen turvallisuuteen, koska konfliktien aikana suurvallat mielellään syventävät yhteistyötään arktisella alueella ylläpitääkseen keskusteluyhteyden”, Heininen analysoi. Arktinen politiikka on usein monimutkaista ja Heininen on puhunut jo pitkään moniulotteisesta vallankäytöstä. Väitöskirjassaan 1999 Heininen kirjoitti ”Euroopan pohjoisen erityisestä aluedynamiikasta, missä eri toimijoiden moniulotteiset ja osin ristiriitaiset intressit kohtaavat aiheuttaen intressien kilpailua ja konflikteja”. Heinisen mukaan esimerkiksi Neuvostoliiton romahdus on esimerkki murroksesta, joka mahdollisti kansainvälisiä muutoksia, kuten Euroopan kahtiajaon päättymisen, ja ihmisoikeuksien kehittymisen. Paikallisesti murros näkyi esimerkiksi kansainvälisen matkailun kehittymisenä Lapissa ja ylikansallisten yritysten kaivosvaltauksina poronhoito- ja luonnonsuojelualueilla. Heininen analysoi väitöskirjassaan myös esimerkiksi ympäristöliikkeen ja –järjestöjen merkittävää roolia muuttuneessa poliittisessa ympäristössä. Hän arvioi näiden kasvavan ja hyödyntävän kansainvälisyyttä vaikutusvaltansa välineenä. Heinisen analyysi näyttää kestävän aikaa, koska tämän jutun kirjoittamisen aikoihin Suomen Saamelaisnuoret ry ja ympäristöjärjestö Greenpeace osoittavat näyttävästi mieltään


LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

Jäämerelle kaavailtua junarataa vastaan. Junarata olisi linkki Koillisväylälle ja sen uskotaan lisäävän luonnonvarojen hyödyntämistä pohjoisessa. Jäämerenradan arvioidaan kiihdyttävän ilmastonmuutosta. Heininen näkee keskusteluyhteyden rakentamisen ratkaisuna moniin ongelmiin. ”Minun mielestäni on tärkeää päästä spekulaatioiden yli, koska vasta silloin voidaan ratkoa todellisia ongelmia. Olen aina nähnyt politiikan teon ja tutkimuksen välisen vuoropuhelun hyvin tärkeänä. Tämä sijoittuu yliopiston kolmanteen tehtävään ja se on minulle hirveän tärkeää”, Heininen pohtii.

Yliopiston ja yhteiskunnan välissä Yliopistojen vanhimpia tehtäviä ovat tutkimus ja opetus. Yliopistojen ”kolmas tehtävä” on ympäröivän yhteiskunnan palveleminen. ”Keskityin vahvasti kolmanteen tehtävään jo ennen kuin se edes lisättiin yliopistolakiin 2000-luvulla. Silloin aiemmin tämä yhteiskunnallinen rooli oli hieman vaikeammin perusteltavissa. Moni tutkija sanoi ennen, että yliopistolla olemme puolueettomia ja teemme objektiivista tiedettä. Uskon, että tutkija voi olla puolueeton, mutta ei objektiivinen. Tutkijan valinnat vaikuttavat aina tutkimukseen. Yhteiskunnallinen aktiivisuus auttaa myös saamaan monenlaista tietoa tutkimukseen.” Heininen sanoo. Heininen ei väitä olevansa arvomaailmaltaan neutraali ja hänen luennoillaan toistuvat esimerkiksi ilmastonmuutos sekä saasteiden ja öljyriippuvuuden tuomat ongelmat. Heinisen mukaan ongelmista täytyy puhua, koska toistaiseksi ne voidaan ratkaista vain poliittisesti. Tutkijan rooliksi Heininen näkee asioiden edistämisen motivoiden. ”Pitää olla malttia kuunnella ja saada mahdollisimman monet yhdessä ratkomaan ongelmia. Ratkaisut ovat sitä tehokkaampia, mitä useammat kokevat olleensa päätöksiä tekemässä. Tällöin mukanaolijoilla on motivaatio viedä asioita eteenpäin”, Heininen analysoi. Tutkimustieto voi edistää myös konfliktien Suomalaisilla asiantuntijoilla on mahdollisuus toimia välittäjinä suurvaltapolitiikan areenoilla

ARKTISTA POLITIIKKAA

28

ratkaisua, koska tieteellisestä tutkimuksesta löytyy yhteisiä intressejä. Tällöin tutkija voi toimia kokouksissa keskustelun jäänrikkojina, jonka jälkeen diplomaateille syntyy enemmän tilaa keskustella. Tämä edesauttaa intressien kohtaamista. Esimerkiksi vuonna 1973, keskellä kylmää sotaa, arktisella alueella allekirjoitettiin sopimus jääkarhujen suojelusta. Luonnonsuojelu toi aikansa suurvallat neuvottelupöytään. Heininen on päässyt myös itse edistämään yliopiston kolmatta tehtävää tiukoissa paikoissa. Esimerkiksi vuonna 2014 Krimin miehityksen jälkeen perinteinen Nato-Venäjä jakolinja voimistui ja arktisellakin alueella boikotoitiin Venäjää. Vastapainona Venäjä kutsui pohjoismaalaisia ja pohjoisamerikkalaisia kokoukseen Arkangeliin. Myös Heininen kutsuttiin. Yllättäen Heinisen puheenvuoro siirrettiin kokouksen avaavaksi puheenvuoroksi. Näin siitä huolimatta, että paikalla oli esimerkiksi entinen presidentti. Heinisen analyysi oli säröääni vallitsevassa ilmapiirissä. ”En tiedä tarkalleen mikä asiassa oli taustalla, mutta selkeästi suomalaisen nähtiin sopivan tilanteeseen. Toin puheenvuorossani esiin, että USA ja Venäjä eivät halua rikkoa rauhaa ja vakautta, ja silloin minua alettiin kuuntelemaan hyvin tarkkaan. Näissä tilanteissa pääsee vaikuttamaan, mutta todellista vaikutustahan ei voi tietää. Tutkija voi lähteä keskusteluun mukaan tarjoamalla oman analyysinsa”, Heininen pohtii. Tutkijana Heininen pyrkii edistämään asioita poliittisia karikoita kierrellen. Hän muistuttaa, että esimerkiksi Venäjällä on yhtä lailla ihmisiä, joiden tehtävä on löytää pois pattitilanteista. Vallitseva tilanne pitääkin siksi haastaa rakentavalla tavalla, mutta niin, ettei vastaan tule emotionaalista vastustusta. ”Asiat pitää esittää niin, että niistä syntyy keskustelua ja löydetään yhteisiä intressejä. Tilanne on hyvä, kun asioista voidaan puhua. Luottamus on kansainvälisen politiikan tärkein tekijä”, Heininen linjaa.


29

HENKILÖ

”A RK T I SES SA P OLI T IIKAS SA SU OMA L A IN EN KU T SU TA A N AS IA N T UN T IJAKS I S ELKEÄS T I U SEAMMIN KUIN LEIMA L LISES T I NAT ON JÄSENMA A N TA I V ENÄJÄ N KA NSA L A IN EN. ROOLIA N I MÄÄ RI T TÄ Ä EDEL LEEN PRESIDEN T T I KEKKO SEN PER IN T ÖNÄ YH T EIS T YÖN R AKEN TAMIN EN.” –L AS S I HEIN IN EN

poikkeuksellisen suuren simulaation. Lapin yliopistolla kokoontui Ulkoministeriön kutsumana 55 opiskelijaa eri puolilta arktista aluetta ”Model Arctic Council 2018” simulaatioon. Opiskelijat ratkoivat arktisen öljynporauksen ja luonnonsuojelun välistä ristiriitaa ja simulaatio esiteltiin Arktiselle neuvostolle, joka on arktisella alueella keskeinen vallankäyttäjä. Heinisen mukaan simulaatiot ovat konkreettinen keino ratkoa tulevaisuuden ongelmia.

Toiveikkaana tulevaisuuteen

Opiskelijoilta kuullun vitsin mukaan Heininen on mukava, silloin kun häntä näkee. Kaikki eivät ole professoriaan edes tavanneet opintojensa aikana, mutta Heininen panostaa erityisellä tavalla maisteriopiskelijoihinsa. Kiireinen professori kutsuu opiskelijoita esimerkiksi kesäkouluihin ja opintomatkoille. Heininen pitää opettamisesta ja hyödyntää yliopiston luennoilla samaa kuuntelun ja osallistamisen taktiikkaa kuin poliittisissa huippukokouksissa. Heinisen mielestä yliopisto-opetuksen tulisi valmentaa paremmin työelämään, kuitenkaan akateemisuudesta tinkimättä. ”Sillä, että saadaan ihmiset keskustelemaan ja ratkomaan ongelmia yhdessä saadaan paljon parempi lopputulos. En esimerkiksi pidä kirjatenteistä, koska niistä ei jää opiskelijalle juuri mitään käteen. Käytän opetuksessaan pääasiassa omaa tutkimustani, koska pystyn samalla testaamaan kestääkö tutkimukseni opiskelijoiden prässin. Luennoillani opiskelijat oppivat hyvin konkreettisia työelämätaitoja, kuten loogista ajattelua ja argumentaatiota”, Heininen sanoo. Heininen on tunnettu opetussimulaatioista, joihin hänen kurssinsa usein päätetään. ”Keksin politiikan roolipelisimulaation, kun poikani pelasi roolipelejä. Mietin, että tuossahan se on, noin saadaan vuorovaikutusta opetukseen. Simulaatioissa taustana on kansainvälinen politiikka ja teemana aina jokin arktisen politiikan kysymys. Simulaatiossa on tärkeää, että yhteiskunta on laajasti edustettuna kansalaisjärjestöistä valtioihin ja yrityksiin”, Heininen pohtii. Heinisen simulaatiot haastavat perinteiset yhteiskunnalliset valtarakenteet. ”Usein simulaatioissa pyritään toistamaan todellisuutta. Minun simulaatioissani yritetään päästä vallitsevan todellisuuden taakse. Näin syntyy aina uusi dynamiikka ja oppii luottamaan mielikuvituksen voimaan. Pääsee sellaiseen virtuaalitodellisuuteen, jossa interaktiivisuus opettaa syvällisesti. Tavoitteena on luoda uusia malleja! Yritän tehdä mahdollisen todelliseksi tässä laboratoriossa”, Heininen kertoo. Marraskuun al u s s a Heininen piti

Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoittaminen valoi uskoa ilmastonmuutoksen selättämiseen, mutta toistaiseksi tavoitteisiin pääseminen näyttää epätodennäköiseltä. Vaikka globaali lämpeneminen hidastuisi elinaikanamme 1.5 asteeseen, niin arktinen alue muuttuu voimakkaasti. Tämän päivän opiskelijoiden päästessä eläkkeelle arktinen on varsin erilainen. ”2060-luvulla arktinen on aiempaa lämpimämpi, mutta Jäämerellä merijäätä on edelleen puolet vuodesta. Jäämerellä liikenteen volyymit ovat edelleen pieniä, koska loska on laivaliikenteelle jäätäkin vaikeampaa. Toivon, että tieteellä on arktisessa politiikassa tärkeä rooli”, Heininen pohtii. Nopea muutos yhdistettynä voimattomuuden tunteeseen lisää ilmastoahdistusta, joka on yksi ilmastonmuutoksen välillisistä vaikutuksista. Professorilla riittää kuitenkin uskoa ilmastonmuutoksen ja ilmastoahdistuksen selättämiseen. Toivoa ei ole syytä menettää. ”Uskon että ahdistus helpottaa, kun tekee sen minkä voi. Tietoisuus ja konkretia kulkevat käsikädessä ja auttavat pääsemään ahdistuksesta yli. On tärkeää, että ympäristöahdistusta kokevia kuunnellaan. Kun ihmisiä kuunnellaan niin heidän huolensa johtavat laajaan muutokseen”, Heininen tiivistää. Heininen ei itsekään aio jäädä viinirypäleiden viljelijäksi jäähyväisluentonsa jälkeen. Näköpiirissä ei myöskään ole, että hän luovuttaisi projektejaan, tutkimustaan tai julkaisusarjoja vielä eteenpäin. ”Instituutiot muuttavat asioita, hiovat hyvät särmät pois. Näin käy, koska instituutioilla ei ole muistia ja ne kesyttävät ihmisen. Tästä syystä olen kriittinen auktoriteettiuskoisuuteen. Instituutiot kannattaa ottaa mukaan mahdollisimman laajasti, mutta valta kannattaa säilyttää tekijöillä, niin etteivät instituutiot voi näitä muokata”, Heininen sanoo. On selvää, etteivät vuosikymmenet tutkijana ole hioneet hyviä särmiä professori Heinisestä. �

SUURVALTOJEN VÄLISSÄ

Simulaatioita todellisuuden takamailla

Arktisen politiikan professori Lassi Heinisen jäähyväisluento pidettiin marraskuussa.


30

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

AIVOT TIKUNNOKASSA TEKSTI KAISA-REETTA SEPPÄNEN KUVITUS MARIA TUUNANEN

Liikunnasta on apua oppijalle. Keho ja mieli jaetaan kuitenkin edelleen helposti kahteen erilliseen kategoriaan. Mitä apua kehon huomioon ottamisesta voi olla ajatus- ja kirjoitustyötä tekevälle?


31

HYVINVOINTI

L

APIN YLIOPIS TOON VUON-

2006 tekemässä pro gradu -tutkielmassaan Liike – Ovi oppimiseen Jenni Kananen ja Elina Pöykiö tutkivat motorisen intervention vaikutusta lukemisen ja kirjoittamisen oppimisen osa-alueisiin, auditiiviseen ja visuaaliseen hahmottamiseen sekä muistin käyttöön. Tutkimuksen perusteella liikunnan osuudella lapsen päivässä oli merkitystä kokonaisvaltaiseen kehitykseen ja oppimisen tukemiseen. Liikunnan vaikutus vireystilaan ei ole mikään uusi idea. Silti keho ja mieli jaetaan edelleen helposti kahteen erilliseen kategoriaan, jossa keho on väline ja pää ajattelun kehto. Politiikkatieteiden yliopistonlehtori ja yhteiskuntatieteiden tohtori Sandra Wallenius-Korkalo mainitsee esimerkin peruskoulun liikuntatunneista, jossa kehoa liikutetaan, jotta jaksaa taas istua ja kuunnella tunneilla. ”Kehon ja mielen kahtiajako alkaa helposti peruskoulussa, eikä tämän päivän yliopistomaailma aivan hirveästi tue tästä kahtiajaosta poisoppimista. Voisimme yrittää ajatella ihmistä monimuotoisempana oppijana. Se ei tietenkään ole yksinkertaista”, miettii Wallenius-Korkalo. Käsitys puhtaasti ajatteluun perustuvasta oppimisesta kouluissa ja yliopistoissa pätee edelleen. Elämme kuitenkin myös opetuksen ja oppimisen kannalta murroksessa. NA

Itse aiheutettu keskittymishäiriö vaanii nyky-yhteiskunnassa Kanasen ja Pöykiön pro gradun tiivistelmässä mainitaan lasten lisääntyneet oppimisvaikeudet. Oppimisvaikeuksien rinnalla mainitaan usein myös keskittymishäiriöt. Eri medioissa on puhuttu muun muassa ADD:n sukulaisesta ADT:stä eli itse aiheutetusta keskittymishäiriöstä, jonka sanotaan aiheutuvan jatkuvista keskeytyksistä. Keskeytyksiä aiheuttavat esimerkiksi jatkuva älypuhelimen käyttö sekä hektinen työilmapiiri. Kohtaus jatkuvista keskeytyksistä on helppo vetää yliopistomaailmaan, jossa luennolla puhelin on pöydällä ja tylsän hetken koittaessa hoituvat niin sähköpostit kuin sosiaalisten medioiden selailutkin.

Toisin kuin peruskoulussa, yliopistossa kukaan ei estele puhelimen käyttöä tai sen suuremmin kiinnitä huomiota opiskelijan keskittyneisyyden puutteeseen. Aivotutkijoiden Minna Huotilaisen ja Mona Moisalan syyskuussa ilmestyneen Keskittymiskyvyn Elvytysopas -kirjan mukaan aivot kuitenkin rakastaisivat keskittymistä. Keskittyneessä tilassa jopa aivojen täysi kognitiivinen kapasiteetti voi olla käytössä, jolloin tarttuminen haastaviltakin tuntuviin kysymyksiin on helpompaa. Parhaimmillaan voi syntyä uusia oivalluksia. Oivallus onkin avain oppimiseen, ja kehoa voi käyttää apuna oivalluksen syntymiseen. Näin ajattelee tanssitaiteen maisteri ja tanssiliiketerapeutti Outi Kallas. Hän käyttää termiä väsytystekniikka, jossa keho, mieli ja tietoisuus tuodaan tasapainoon keskenään, jolloin oivalluksia syntyy. ”Tanssiliiketerapiassa on kyse liikkeestä ja harjoituksista, joita tehdään oman kehon ehdoilla ohjaajan ohjeistaessa. Harjoitteiden jälkeen esimerkiksi kirjoitetaan tai maalataan. Ihminen pääsee tilaan, jossa keho, mieli ja kognitio ovat samalla viivalla, jolloin tapahtuu oivallus. Kirjoittaa voi pakosta, mutta jos pääsee kirjoittamaan tilassa, jossa keho on päässyt positiiviseen tilaan, niin sitten ollaan asioiden äärellä. Ryhmässä se on yleensä helpompaa, kun on ohjaaja”, kertoo Kallas.

Kehosta apua opiskeluun Ihan jokaiseen hetkeen ei Kallas lähtisi kehollisuutta tyrkyttämään. Wallenius-Korkalo on samoilla linjoilla. Kehollisuutta akateemisessa kirjoittamisprosessissa voisi miettiä tulevaisuudessa kuitenkin enemmän. Kehollisuutta tutkijan työssä on käsitelty parin vuoden takaisessa Lapin Yliopiston Kide -lehdessä sosiologi Veera Kinnusen ja kulttuurihistorioitsija Pälvi Rantalan Ajattelun lihallisuus -artikkelissa, jossa he painottivat muun muassa molempiin suuntiin toimivaa kommunikaatiota: jos keho ei voi hyvin, ajattelu tuppaa tökkimään ja kirjoittamisesta tulee harvoin mitään. Osana tulevaa tutkimushanketta

ja tanssipedagogiikan perusopintojen lopputyötään Wallenius-Korkalo piti Liike ja kirjoittaminen -työpajaa, johon Kinnunen ja Rantalakin osallistuivat. Työpajassa tarkasteltiin kehollisuuden ja kirjoittamisen suhdetta. ”Liike ja kirjoittaminen -työpajan tarkoituksena oli olla kokeiluversio siitä, mitä tekemistä kehollisuudella ja liikkeellä voisi olla akateemisen kirjoittamisen kanssa. Työpajoissa kokeiltiin erilaisia kehoharjoitteita kirjoittamisen tukena ja toisaalta sitä, minkälaista liikettä tekstistä voi syntyä”, kertoo Wallenius-Korkalo. Usein ajatellaan, että akateeminen kirjoittaja istuu kirjoittamassa päivät pitkät ja että akateemisen tekstin tuottajan tärkein väline ovat aivot. Mitä tekemistä on kehon ja mielen vuorovaikutuksella akateemisessa maailmassa, jossa päällä näyttää olevan kaikki valta? ”Meillä tuntuu olevan edelleen myytti ihmisestä, jolla aivot ovat tikun nokassa. Keholliset asiat helposti sivuutetaan tutkimuksessa, vaikka voitaisiin esimerkiksi miettiä, miten omaa kehollista reaktiota voidaan hyödyntää tutkimusprosessin eri vaiheissa”, pohtii Wallenius-Korkalo. Kehollisuutta voi Wallenius-Korkalon mukaan lähestyä myös työkaluna omaan tekemiseen ja vaikkapa kirjoittamisen avuksi. ”Voidaan lähteä pohtimaan kirjoittamisen kokemusta. Miltä tuntuu kirjoittaa esimerkiksi lattialla tai sohvalla? Liikkeellä voidaan avata myös lukkoja, joita ajatusta työstäessä voi tulla eteen.” LiKi -työpajaan osallistunut mediatieteen opiskelija Tosca Ramberg luonnehtii kokemuksiaan työpajassa mielenkiintoisena. ”Oli mielenkiintoista havainnoida sitä, miten erilaisilla liikkumisen tavoilla syntyi erilaista tekstiä. Työpaja oli myös hyvä väline filttereiden poistamiselle, jos tuntui, ettei tekstiä synny. Oivalsin esimerkiksi asioita konttaamalla lattialla.” Keho koetaan helposti suorittamisen kohteena. Kun liikutaan, pusketaan salilla se viimeinenkin toisto ulos systeemistä. Ymmärrämme kyllä liikkumisen tärkeyden, mutta ymmärrämmekö oikeasti kuunnella kehoamme? �


32

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

PARI SANAA FILOSOFIASTA TEKSTI KAISA-REETTA SEPPÄNEN KUVA ALEKSI I. POHJOLA S Y S T E E M I O N R I K K I . Niin kuulemma myös demokratia, talous ja jopa tiede. Filosofia ei ole rikki, sillä filosofia rikkoo. Filosofia on kuin lapsi, joka rakentaa tornin palikoista vain kaataakseen sen ja rakentaakseen sen heti uudelleen. Filosofia on ärsyttävä. Se tulee, tuhoaa ja jättää mennessään enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Filosofialla ei ole vastauksia. Niiden antaminen ei ole sen tehtävä. Filosofia on kasa maailmankatsomuksia. Filosofia maalaa isolla pensselillä, yrittää mahduttaa ymmärryksen maailmasta samaan kuvaan paperin vain kasvaessa. Se yrittää kertoa, mitä me yritämme kertoa, mutta jättää mahdollisen vastauksen muodostuksen ihmiselle itselleen. Kuitenkin filosofian opiskelemiseen suhtaudutaan viittaamalla kinnasta, ainakin korkeakouluja edeltävillä koulutusasteilla. Filosofia mainittanee puolitosissaan vasta toisen asteen koulutuksessa, yleensä lukiossa, yhden pakollisen kurssin lomassa. Lukiossa kirjoitin filosofian. Sitä

opiskellessani sain monesti tuta, etten opiskele mitään oikeaa. Oikeita oppiaineita olivat lähinnä taloustiede, historia ja jokin luonnontiede. Filosofiaa tituleerattiin tyhjänpäiväisenä ajatteluna, eikä sen harjoittamisen oikein uskottu johtavan mihinkään. Esitän vastaväitteen. Maallistuneessa yhteiskunnassa tiede on ottanut uskonnon paikan, mutta syrjäyttänyt samalla asioiden kriittisen tarkastelun, jota filosofia tarjoaa. En väitä, että tiede olisi väärässä. Ajatus täydellisestä tieteestä voi olla hyvinkin pätevä. Tiede tarjoaa tietoa itsestämme ja ympäröivästä maailmasta, mikä helpottaa maailmassa pärjäämistä ja navigoimista. Kuitenkin esimerkiksi jokin aika sitten akateemisen maailman rakenteita keinautteli huijaus, kun kolme tutkijaa saivat osan sepitetyistä kulttuuritutkimuksen tutkimuksistaan hyväksytyiksi arvostetuissa akateemisissa julkaisuissa. Idea tieteestä ei ole rikki, mutta luottomme tieteen rehellisyyteen ja agendaan on koetuksella. Kun potentiaalisesti kaikki

maailman tieto on ihmisen käden ulottuvilla, kriittisen ajattelun tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa. Valitessamme tarjolla olevista maailmankatsomuksista omiamme, filosofia voi olla inhottava, mutta tärkeä apu tökkimässä ja muistuttamassa oman uskomuksen sudenkuopista. Koska filosofia ei anna vastauksia, se jättää asiat avoimiksi. Kriittinen ajattelu kehittää ennen kaikkea myös ihmisen itsetuntemusta, sekä suhtautumista muiden näkemyksiin. Aikana, jolloin asioista keskustelu on lähinnä oman kuplan suojista bittiavaruuteen huutelua, tarvitaan työkaluja, joiden avulla asioita voitaisiin pyöritellä, aivan kuin ne kaikki olisivat totta tai valhetta. En nyt kehota kaikkia vaipumaan syvään ajattelijapatsasasentoon ja miettimään elämän merkitystä ja maailman olemusta. Väitän kuitenkin, että suuremmalla filosofian roolilla yhteiskunnassa ja opetuksessa saataisiin aikaan parempaa keskustelua, sekä itsensä paremmin tuntevia ihmisiä. �


33

KOLUMNI

SATA PÄIVÄÄ SUKUPUVUSSA TEKSTI EMMA KÄHKÖNEN KUVITUS MARIA TUUNANEN K U L J I N L O K A K U U S S A S AV O N sukuni metsissä ja pohdin sitä henkistä ja materiaalista perintöä, jonka olen minua edeltäneiltä sukupolvilta saanut. Samaan aikaan mediassa pyöriteltiin polttavia kysymyksiä planeetan tulevaisuudesta; IPCC:n ilmastoraportti oli julkaistu. Tulevat sukupolvet siivoavat juhliemme jäljet, lööpit huusivat. Mittasin hiilijalanjälkeni Sitran nettilaskurilla sen viidennen kerran. Helpottavaa erinomaisuuden tunnetta koin, kun raksin vastaukseksi “en edes pidä shoppailusta”. Hah, siitäs saitte, hamstraajaharakat! Sitten hätkähdin. Eroanko oikeasti millään perustavalla tavalla peruskuluttajasta? Olen individualistinen konsumeristi siinä missä muutkin. En laukkaa himoissani alelaarien perässä, mutta harrastan yhtä kaikki lykättyä ostostyydytystä seurakunnan kirpputorilla. Kyseessä on sama ilmiö hyveellisemmässä paketissa. Rakennan harkituilla hankinnoilla omannäköistä elämääni – aivan kuin sisäinen kehitykseni muka vaatisi jonkin ulkoisen, korean manifestaation. Juuri tästä ekosysteemien viimeisin alamäki alkoi: ihmisen

kasvavasta tarpeesta kehittää muuttuvaa itseään materian kautta. Älkää luulkokaan, että keksin savolaismetsässä ratkaisun konsumerismin ongelmiin. Ehei. Keksin kuitenkin säännöt sadan päivän haasteeseen: ensiksi, pukeudun parhaani mukaan vain suvulta perittyihin vaatteisiin. Toiseksi, en hanki uutta, vaikka vastaan tulisi jotain järkevää ja “emmamaista”. Kolmanneksi, pohdin jälkiviisaasti omia ja sukuni valintoja. Ensimmäisenä päivänä järjestin suvussa kulkeneet vaatteet kaappiin ja haasteeseen kuulumattomat kuteet varastoon. Luulin ostaneeni aikanaan kirpparivaatetta “oikeaan tarpeeseen”. Mikään ei kuitenkaan estänyt minua siirtämästä näitä samoja kamoja nyt syrjään. Tajusin pärjääväni talven yli. Tajusin myös, että saisin pian syventää korjausompelijan ja pyykkääjän taitojani. Suppeampi valikoima tarkoittaa säntillistä vaatehuoltoa. Haasteesta on tätä kirjoittaessani kulunut kolmannes. Sukututkimus ja ekologinen vaatehaaste ovat kietoutuneet toisiinsa luontevasti: mummini intoutui muistelemaan

vanhoja aikoja aikaisempaa yksityiskohtaisemmin projektini myötä. Korjasin hänen 1970-luvulla Kauppayhtiöltä ostamaansa hametta, kun kielenkannat irtosivat. Elämme jännittävää siirtymäkautta. Meidän tulee harkita kulutustapojamme uudelleen, sukupolveen ja elämäntapaan katsomatta. Näin joulun alla rohkaisen kaikkia ottamaan kestävän kehityksen ja kulutuksen puheeksi lähipiirinsä kanssa. Olen näin tehdessäni joutunut miettimään ennen kaikkea sitä, kuinka erilaisia merkityksiä ihmiset antavat hankinnoilleen. Esimerkiksi isäni on juppikauden kasvatti, mistä hän sai kuulla minulta moitteita ollessani kiehuvamielinen teini. Kuitenkin siinä tarmossa, millä hän pitää huolen, että hänen tyttärillään on ehjät hiihtosukat ja että joululahjoista paljastuu vähän parempaa Gore-texiä, on nykyään mielestäni jotain karhuemomaista. Se, mikä hippityttärelle näyttäytyi pitkään tavaran tuputuksena, on ollut kiireiselle isäukolle kuin tuutulaulu lapselle: huolenpitoa. Yritäpä torjua sellainen ele pelkkään kapitalismiin vedoten. �


34

LAPIN YLIOPPILASLEHTI  4/2018

KOSMOS BURAN JA HANKIJALKAPALLO HANKIJALK APALLOTURNAUS

LÄ-

Keskiviikkona tehdään tehotreeni: Pallon perään pitää osata syöksyä hangessa, oivana harjoitteluna tähän toimii syöksyminen Petronellaan ennen ruuhkaa. Torstaina päästään harjoittamaan nopeutta ja väistöliikkeitä: A- tai F-siivestä Lovisaan alle kahdessa minuutissa tai vaihtoehtoisesti oma ennätys, samalla väistele muita treenaajia käytävillä. Perjantai rauhoitetaan taktiikalle ja omalle keskittymiselle: Kävele Kirkkolammen ympäri rauhoittava musiikki korvissa ja suuntaa siitä Pub Punapippuriin taktiikkapalaveriin. Lauantai pyhitetään kokonaan turnauskestävyyden harjoitteluun: Aamulla toppavaat teissa

saunaan, mukaan nesteytys. Iltapäivällä mentaalivalmennus tulevaa turnausta ajatellen, KB suosittelee Otto Ikävalkoa valmennuksen pitäjäksi. Päivä päättyy yöjuoksuun Roy Clubissa. Kenkien liimautuessa lattiaan saat tuplatehot juoksulle. Sunnun t ai on t arkoi t e t t u palautumiselle: Lauantain saunomisen jälkeen on hyvä harjoitella myös kylmänsietoa Koskipuiston talviuintipaikalla. Kolme pulahdusta Kemijokeen ilman saunaa ja lumienkeli hangessa. Olkaa hyvät! Nähkäämme hankijalkapallon merkeissä helmikuun tienoilla. � P.S. Seuraavaksi puheenvuoroon pääsee Remburssi Ry!

la 1.12 PikkujouluShow: Ilta hahmon kanssa pe 7.12. Pikkujoulu-Stand up: Zaani la 8.12. Pikkujoulu-Stand up: Zaani + Mardi Gras

pe 14.12. See you later Santa by ESN Lapland la 15.12. Doris live: Pasi ja Anssi

VIIMEISTÄ VIEDÄÄN

RIP DORIS

pe 21.12. Club Doris After Dark la 22.12. Club Doris After Dark ke 26.12. Tapaninpäivän bailut pe 28.12. Last weekend la 29.12. Last weekend su 30.12. Ammattilaisten ilta ma 31.12. New Year´s Eve and FAREWELL PARTY

Suljemme legendaarisen yökerhomme lopullisesti 31.12.2018.

JASIM SAKER

Viime vuoden mestari Kosmos Buran on päättänyt jakaa omat treenivinkkinsä helmikuuta varten ja toivookin, että vastus on entistä kovempaa tulevassa turnauksessa. Treeniohjelma on koottu yhdelle viikolle ja sitä tulee noudattaa orjallisesti. #justdoit #nopain #nogain Maanantai aloitetaan keskittymisharjoituksella: Istu meditaatioasennossa kolme minuuttia ja kuuntele samalla AMENO-kappale. Tiistaina tutustutaan lumihankeen: Teippaa housunlahkeet ja lähde kahlaamaan lumeen. Kahlaamisen jälkeen tee sukellus- ja kellumisharjoitteita hangessa. H E S T Y Y VA U H D I L L A .


Half Moon Night Club LIVE SPECIAL

KE 5.12. Lukas Leon

KE 26.12. Mäkki

LA 29.12. Darude

AVOINNA KE,PE,LA KLO 22-04 (K-18) // KOSKIKATU 25, 96200 ROVANIEMI + 358 (0) 400 947 693 // info@halfmoon.fi // www.halfmoon.fi // #halfmoonnightclub

Avoinna: Ma–La 16–02 ja Su 16–04 | Kansankatu 15 040 0947693 | info@halfmoon.fi


Wolt on nyt Rovaniemellä!

6

Käytä koodi LYY ja saat 6€ alennusta ensimmäisestä Wolt-tilauksestasi. Koodi on voimassa 30.6.2019 asti.