Page 1

Himmu Tynnyrintappi 1


SI S ÄL LY S 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19.

Hirvensarvet --------------------------------------------- 4 Lauantaimakkaraa ---------------------------------------9 Tynnyrintappi ------------------------------------------- 13 Alakuasukas --------------------------------------------- 18 Elemeri ---------------------------------------------------- 21 Rikos ja rangaistus ------------------------------------- 26 Pikkujoulut ---------------------------------------------- 31 Luomupukki --------------------------------------------- 36 Armahus-------------------------------------------------- 39 Lehtikauppias ------------------------------------------- 43 Navetassa ------------------------------------------------- 48 Kielimuuri ----------------------------------------------- 52 Pulukka --------------------------------------------------- 55 Avioliiton salat ------------------------------------------ 59 Hillahulluus---------------------------------------------- 64 Kirreitä siimoja------------------------------------------ 67 Kuusipuu-------------------------------------------------- 71 Maalta kaupunkiin------------------------------------- 76 Mettänhenki Mielikki---------------------------------- 83

3


1.

HIRVENSARVET

S

itä pittää olla suvvaittevainen ihimisiä kohthan vaikka net ois sitten minkä värisiä taikka muotosia tahansa, sitä mieltä mie oon. Auttaa pittää jos apua tarvithan, son sitten ihan sama kuka sitä apua pyytää. Paitsi puolalaiset kuvakauppihjat mie kyllä ajan kartanolle, mie ku en oikhein usko että net kaikki on köyhiä opiskelijaraukkoja. Ja niitä sitä sitten riittääki joka kesälle, tänä kesänäki on jo kahesti seisonu nuorimies pahvilappu ojossa kynnyksellä ja kaupannu semmosia mustavalakokuvia. Hyvin net on käsittänhet ku mie sanon etten huoli ja huiskin niitä rennoin ranthein kohti ulko-ovia. Sitäpaitti mie tykkään väreistä. Mutta on meillä ollu kortteeria oikein pesunkestävä saksalainenki. Soli sillon ku met olimma ukon kans vielä nuoria ja vetreitä. Sillon oli aluemettänhoitajana muuan Lars Suikka joka sitten tunsi jollain lailla tuon meijän isännän. Tälle Suikalle oli sitten muuan kerta tulossa kaksi herraa saksanmaalta ja net tahto hirvimetälle. Soli Suikka hoksannu, että se erkaannuttaa äijät ja laittaa kummanki eri kortteerhin ja tottahan son seki, että kaks saksalaista on kyllä liikaa kelle 4


vain. Hanssi ja Tiitrikki net oli nimelthän ja Hanssin se Suikka sai pukattua Huttusen Ossin mukhan. Sitten se soli kysyny meijän isännältä, että ottasko se völijhyn sen Tiitrikin ja veis sen hirvimetälle. Net ku ei nämä saksalaiset halunnu muuta ku komiat sarvet, isäntä sais pittää lihat. Jo herraiesus meille semmonen sopi, mieki petasin pirtin lattialle oikein komian petin ja niin net sitten toi mersulla tätä Tiitrikkiä meille. Soli ihan ummikko ukko, ei suomen sannaa osannu, mutta sanakirja sillä oli matkassa ja sitä se laavasi koko ajan. Mukava soli, semmonen viiskymppinen, pitkä ja mahakas mies eikä mikhän mullistelija. Niin net sitten seuraavana aamuna teki sitä lähtöä, Tiitrikillä oli kyllä hyvät kamphet ettei ollu paleltumisen vaaraakhan. Mie pistin rephun evästä, oikein Hanna-tätin kakkujaki leivoin makiaksi. Meillähän ei ollu siihen aikhan minkhänlaista rekiä, eikä sillä olis kuulemma tuolla reissulla mithän tehenykhän, niin isäntä sito poron pulukan moottorikelekan perhän ja sinne istutti sitten saksalaisen. Mie se jäin kartanolle kattomhan kun net mennä törötti, Tiitrikillä kannat lunta pöllyytti kun se koitti pittää pulukkaa pystössä. Vaan ei se ollu Tiitkrikki oikein osannu hollata sitä pulukkaa jaloilla, soli sitten isännän pitäny katkasta kaksi koivurankaa joihin soli jättäny oksat paikalhen ja työntäny toiset päät Tiitrikin kainaloihin ja näyttäny sitten oikein käjestäpittäin, miten niillä tuethan. Sen soli kyllä heti tajunnu ja niin soli suhhuuttanu tulemhan ku lakasukonhen kulujettaja rangat kainalossa. Semmonen oli suunnitelma, että net ajelee sen päivän aikana kairhan ja yöpyvät yhessä syrjäsessä talossa ja jatkavat siitä aamulla vielä syvemmälle methän. Isäntä ku arveli siellä niitä hirviä olevan. Niin net oli tulhet aavan reunhan ja aina ku isäntä oli löysänny tämän Tiitrikin jalottelemhan, niin soli pösilö hyökänny heti rapakoihin hyppimhän. Soli sillälailla köppänä, että se tykkäs pomppia niin kauan että jää risahteli rikki. Net oli kaarkon laitaa menhet ja aina välillä oli vieras könynny käve-

5


Himmu

E

Tynnyrintappi

nsimmäinen Himmun tarina julkaistiin Sompiossa 29.8.2005 otsikolla ”Nyt mie kuolen”, tuttu tunne aika monelle kuten kaikki muutkin Himmun tarinoissa esille tulevat tunneskaalat. Ketäpä meistä ei olisi joskus hävettänyt niin, että päänahkaa kihelmöi, pelottanut lentokoneessa, nolottanut pikkujoulujen jälkeen tai ihan muuten vain pistänyt vihaksi. Tarinoissa kohtaamme vieraan kulttuurin, rikoksen josta seuraa rangaistus ja rakkauskin joutuu joskus lujille. Tarinoissa tuodaan esille tavallista arkea ja niitä onnenmurusia joita se aina pitää sisällään vaikka toisinaan ne onkin vaikea nähdä. Himmu-nimimerkin takaa löytyy aivan tavallinen, työssäkäyvä kirjoittelija joka saa aiheet ympäristöstään ja haluaa pitää kotiseutunsa murretta yllä. Hitunen historiaakin mahtuu mukaan ja entisaikojen työskentelytavat tulevat joltain osin tutuiksi. Kuka tarinaa kertoo, ei ole tärkeää. Tarinan todenmukaisuus on myös sivuseikka, tarina on tehnyt tehtävänsä jos se viihdyttää lukijaa ja saa hetkeksi hyvälle tuulelle. Ja tässä Himmu on onnistunut. ”Son sitten hyvä ettei meilläpäin palijokhan harrasteta sitä kivisottaa. Se ku on niin vaikia päättää kuka nakkaa sen ensimmmäisen kiven, niin sitten net jää kokonhan heittämättä.”

1

Himmun novellikokoelma Tynnyrintappi  

Osta omaksi tai lahjaksi: www.sompio.fi Pohjoisen murteella höystettyä nauruhermoja kutkuttavaa viihdettä! Sodankylän paikallislehti Sompio...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you