__MAIN_TEXT__

Page 1

2019 nro 48 Hinta 10 €

LAPIN KIRJALLISUUSSEURA RY


KÄSIKIRJOITUS kuntoon! SUOMEN KULTTUURIRAHASTON LAPIN RAHASTON APURAHAT 2020 HAETTAVINA TAMMIKUUN HAKU 10.1.–10.2.2020 KLO 16 ASTI Lapin rahasto tukee oman maakunnan alueella tehtävää kulttuurityötä ja tieteellistä tutkimusta jakamalla apurahoja ja palkintoja kerran vuodessa. Apurahoista päätettäessä etusijalla ovat maakunnassa syntyneet tai siellä asuvat henkilöt ja maakunnassa suoritettava tai siihen kohdistuva tieteellinen tai taiteellinen työ.

Palveluni kirjailijoille: • oikoluku, kielenhuolto • editointi, stilisointi • arviointi, palaute • kustannustoimitus • puhtaaksikirjoitus • tekstin asemointi Autan sinua omaan ääneesi kajoamatta, asiallisin hinnoin ja aikataulussa pysyen. Erämaksumahdollisuus. Kysy lisää: hellevi.karppinen@kielikeino.fi p. 045 633 5392 www.kielikeino.fi

skr.fi/tammikuunhaku

AJATUKSESI YKSIIN KANSIIN! Runot, muistelmat, historiikit

PAINAMME SUURELLA SYDÄMELLÄ MYÖS PIENET PAINOKSET Tarjoamme sinulle kaikki kirjapainopalvelut kustannustehokkaasti, paikallisesti, monipuolisesti ja nopeasti. Suurella sydämellä ja parhailla painokoneilla. Ota rohkeasti yhteyttä ja suunnitellaan sinulle sopivin palvelukokonaisuus. – kirjan painatus Granossa kannattaa! Kansankatu 8 96100 Rovaniemi P. +358 207 809 500 www.grano.fi


Lehden tiedot

Sisältö

Julkaisija:

TEEMA: Matkalla

www.lapinkirjallisuusseura.fi

Lehden tiedot ja sisältö............................................................. 1

Lapillinen

Kirjallisuusseuran arviointipalvelut..................................... 2

Lapin Kirjallisuusseura ry

Jäsenlehden nimi on johdettu sanasta lapilli, laavasta jähmettynyt siru.

Pääkirjoitus Reissurepun matkassa.................................................................. 3

Ilmestymiskerrat: Kaksi kertaa vuodessa,

Pohjoinen kirjallisuus opastuksen innoittajana.............. 4

Seuraava numero 49 ilmestyy toukokuussa, aineiston jättöpäivä 5.4.2020. Lehden teema on “Kirja 2020?”.

Tilaushinnat:

Lapillisen vuosikerta sisältyy Lapin Kirjallisuusseuran jäsenmaksuun. Jäseneksi voi liittyä verkkosivuilla lapinkirjallisuusseura.fi Irtonumero 10 € (ei ALV rek.) Lehteä voi myös tilata. Vuosikerta 30 €. Tilaukset: lapillinen@gmail.com

Päätoimittaja:

Tapani Tavi, Kittilä, 040 846 3036 Taitto ja ilmoitusmyynti: Minna Kurttila, Rovaniemi, 040 554 4472

Joikaava kirjailija......................................................................... 5 Proosaa Hiljaisuuden aika............................................................................ 6 Kirja-arvio Sipirjan lapset. Esseitä Euroopan reunalta.............................. 8 Sääskenpyytäjät............................................................................. 9 Tunkeilija........................................................................................ 10 Veteensyntyneet........................................................................... 10 Puoris päivä!.................................................................................. 11 Lehden kuvataiteilija Mari Mulari..................................................................................... 11

Laskutus:

Eija Nissinen, Saija, 050 331 4539

Runoja Heli Slunga, Tuula Luiro, Salli Kajosmäki................................ 12 Pentti Pasanen, Pentti Virtala, Lilja Kylmänen...................... 13

Vakituiset avustajat:

Kirjalaari........................................................................................ 14

Raili Ilola, Tornio Erkki Kaila, Rovaniemi Anna Kyrö, Keminmaa Irene Piippola, Rovaniemi Arja Vasama, Rovaniemi

Toimituksen sähköposti: lapillinen@gmail.com Postiosoite: Valtatie 44, 99100 Kittilä Painopaikka: Grano, Rovaniemi ISSN 2342-9550 (Painettu) ISSN 2342-9569 (Verkkojulkaisu) Lehden verkkoversio: issuu.com/lapinkirjallisuusseura

Kulttuurilehtien liiton Kultti ry:n jäsenlehti

Kannen kuva: Mari Mulari, Nimetön tie I,

akryyli kankaalle 2017, 120,8 x 155,4 x 4cm

Kustantajan kuulumiset: Atrain & Nord 12.9.2019 Keskellä Kemiä, ympäri Suomen..........................................16 Kirjailijoiden Kemi..................................................................... 17 Kultaan hurahtanut kynäniekka.......................................... 19 Jäsentoimintaa Hyvässä seurassa.......................................................................... 20 Runoköngäs................................................................................... 21 Lavarunoa ..................................................................................... 21 Lapin kirjastojen kirjallisuuspalkinto 2019............................ 22 Koillismaakunnan Kirjoittajat ry ............................................. 22 Sarjan keskimmäinen syntyi ..................................................... 22 Tervetuloa Tekijöiden päivään.................................................. 22 Unto Matinlompololle Kexi-palkinto 2019............................. 23 Saijan kirjoittajakurssit saavat jatkoa ................................... 23 Ylitorniolla juhlittiin .................................................................... 24 Taidebasaari Torniossa .............................................................. 24 Sodis, Suomen kirjoituskurssien parhaimmistoa ................ 24

1


Lapin kirjallissuusseuran

ARVIOINTIPALVELU Lapin Kirjallisuusseuran välityksellä voi kuka tahansa maakunnan kirjoittaja saada tekstistään henkilökohtaisen arvion. Valitse listasta itsellesi sopiva arvioija ja sovi hänen kanssaan arvioinnista. Arviointipalvelun hinta on 20 euroa korkeintaan 30 liuskalta, jäsenille – 25 % eli 15 euroa/30 liuskaa. Suorita maksu ennen arviointia Lapin Kirjallisuusseura ry:n tilille Nordea FI28 2226 1800 0213 80, BIC NDEAFIHH. Mainitse maksun yhteydessä arvioijan nimi.

ARVIOIJAT Jorma Koski, kirjailija, Kemi 0400 696 429, jorma.koski@pp1.inet.fi Lyhytproosa, erätarinat, ei runoja Mirjam Kälkäjä, kirjailija, Tornio 0400 395 611, mirjam.kalkaja@pp.inet.fi Yleisarvioija, ei runoja Sinikka Lappeteläinen, kirjailija, kirjoittajaryhmän ohjaaja, Tornio 040 559 0728, lapp.sini.etelainen62@gmail.com Runot, lyhytproosa Irene Piippola, kirjastonhoitaja, Rovaniemi 040 748 2908, irene.piippola@pp5.inet.fi Runot, novellit, lyhytproosa

Yli 30 liuskan arvioinnin hinnasta on sovittava arvioijan kanssa. Maksu lisäliuskoista suoritetaan suoraan hänelle (esim. 130 liuskaa tekstiä = 100 liuskaa maksetaan arvioijalle, 30 liuskaa Lapin Kirjallisuusseuralle).

Maaria Rousu, FM, (projektisuunnittelu- ja tiedotustyö, toimittaja), Oulu 050 414 2952, maaria.rousu@gmail.com Erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuus, proosa

Lisätietoja saat yhdyshenkilöltämme Eija Nissiseltä, puh. 050 3314 539, eijamnissinen@gmail.com.

Tuula Saraniemi, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, Rovaniemi 040 736 2610,tuula.saraniemi@gmail.com Yleisarvioija

Tilaa Lapillinen kotiin, kouluun tai työpaikalle osoitteesta lapinkirjallisuusseura@gmail.com Vuosikerta 30 €

2

Seppo Saraspää, kirjailija, Ivalo 0400 290 267, seppo.saraspaa@gmail.com Lyhytproosa, erätarinat, ei runoja Virpi Yliraudanjoki, kasvatustieteen tohtori, tietokirjailija ja kirjoittajakouluttaja, Helsinki 040 756 9093, yliraudanjoki@gmail.com Erityisesti runot, aforismit sekä tietokirjat


Matkalla

Pääkirjoitus Reissurepun matkassa Matkanteko on pysyvää lie jossain sanottu jo ajat sitten. Tässä lehdessä kierrellään 1930-luvulla Inarissa ja Utsjoella ja kurkataan jäämerelle, kohdataan lähes 50 vuotta Saamenmaata esitellyt matkaopas ja autoillaan perheen kanssa ihan vain loman vuoksi. Kullallakin on taipumus hurauttaa ihmisiä Lappiin, siitä kertoo Kauko Launonen. Poromies Ante Aikio on oiva esimerkki tämän päivän monitaitoisesta ja lahjakkaasta matkailuyrittäjästä ja kustantaja Matti Ylipiessa pohjoisten matkatarinoiden herkkäkorvaisesta etsijästä. Matka käy vaikka jalkapatikalla. Lastaan lapsia yhtä toisen perään autoon. Isommat osaavat jo itsekin asettua kyytiin. Kuka kömpien, sen hetken hoppuheikki hyppelehtien. Näinä vuosina tunturilappilaisina on ollut erilainen matkatunnelma kuin silloin etelämmässä asuessamme. Napapiirin pohjoispuolella lähdetään kulloisellekin kululle aina positiivisella fiilik-

sellä ja uteliaina. Välimatkat ovat pitkiä ja sitä tosiaankin istutaan autossa. Kulkuneuvossa on ihan elettävä, on siis parempi viihtyä. Ja kaikki sujuu. Miksi? Olen kertonut lapsilleni, että Lapissa on hauskempi matkata, kun täällä ei ole niin paljon raskaita henkiä tiellä esteinä. Kairassa on asuttu harvassa ja ihmisiä on ollut vähemmän. Kuin muualla, ei entisten pahojen tekojen taakka paina koko matkaa roikkumalla auton helmapellissä. Ja pahat teot seuraavat maisemassa seitsemänteen miespolveen. Mitä vähemmän elämää ja pahansuopaisuutta seudulla on ollut, sitä kepeämpi ja avarampi on sielun hengittää. Lapset! Olette nyt hyvässä ilmassa täällä neitseellisellä arktisella nummella! Olkaa siitä onnellisia! No, aikuiset ovat joskus omituisia. Körötellään! Tapani Tavi

Mari Mulari: Unohdettu aika akryyli kankaalle 2017 166x128,3x4cm

3


Pohjoinen kirjallisuus opastuksen innoittajana Irja Jefremoff kävi Kouvolan kaupungin järjestämän matkaopaskurssin vuonna 1968. Siitä asti opastus ja kirjallisuus ovat kulkeneet rakkaina elämän matkaseuralaisina niin työn ohessa kuin eläkevuosien harrastuksena. Inarilainen Jefremoff tunnetaan taitavana bussimatkojen oppaana, jolla riittää kirjallisuuden ansiosta mielenkiintoista kerrottavaa suuntautuipa matka Petsamoon, Pohjois-Norjaan tai Pohjois-Ruotsiin. Irja Jefremoff on perehtynyt kolttasaamelaisten elintapoihin ja kulttuuriin niin Inarissa kuin Kuolanniemimaalla. Sysäyksen tähän hän sai kartoittaessaan 1972 Maatilahallituksen toimesta kolttien asuinoloja Sevettijärvellä, Nellimissä ja Keväjärvellä. Tamperelainen hallintotieteiden opiskelija kiersi painavan reppunsa kanssa talosta taloon ja tallensi tutkimuksen ohella nauhurilleen kolttien historiaa ja perinteitä. Petsamon alkuperäisasukkaat koltat joutuivat jättämään kotiseutunsa toisen maailmansodan jälkeen. Jefremoff on tehnyt monet opastusmatkat kolttien entisille asuinpaikoille kuten Petsamon Suonikylään. Useasti matkoilla oli mukana kolttien edesmennyt luottamusmies Matti Sverloff, jonka teoksen Suenjelin saamelaisten perintö (2003) Jefremoff on toimittanut. Opastuksensa innoittajana Irja Jefremoff pitää Lapin kirjallisuuden klassikoita kuten Samuli Paulaharjun teoksia, joista hän ammentaa tietoa ja tarinoita matkailijoiden kuultavaksi. 1920- ja 1930-luvun Petsamosta ovat kirjoittaneet muun muassa metsäntutkija Valter Keltikangas (Seitsemän tuntia erämaata, 1977) ja geologi Väinö Tanner (Ihmismaantieteellisiä tutkimuksia Petsamon seudulta : 1, Kolttalappalaiset, suomennos teoksen ranskankielisestä tiivistelmästä, SKS 2000). Sotahistorian tietolähteenä Jefremoff käyttää Antti Vuorion teoksia Petsamo talvisodan kourissa (2003) ja Kohti Murmanskia (1970). Kevyemmällä kaukopartiokirjallisuudella on myös sija hänen kirjahyllyssään. Hän hyödyntää niiden tarkkoja karttoja, joista voi tarkistaa tapahtumien paikat ja ajankohdat. Eläkevuosinaan Jefremoff on perehtynyt Lars Levi Laestadiuksen tuotantoon ja toimintaan. Erityisen mielenkiintoisena hän pitää saamelaisten jumalia ja uskomuksia käsittelevää teosta Katkelmia lappalaisten mythologiasta, suomennos Niila Outakoski, 1994. Viiden 4

vuoden ajan matkailijat ovat voineet tutustua Jefremoffin opastuksella paikkakuntiin, joissa Laestadius on vaikuttanut, muun muassa Ruotsin Pajalaan ja Laestadiuksen synnyinseutuun Arjeplogiin. Toinen kierroksen pääkohde on norjalaisen Nobel-kirjailijan Knut Hamsunin mukaan nimetty kulttuurikeskus Hamsunsenteret Narvikin eteläpuolella Hamarøyssa. Nuorena kirjallisuuden opiskelijana Jefremoff piti opettajansa Hilja Mörsärin suosittelemaa Hamsunin Nälkää (1890) melkoisena pakkopullana. Aikuisiällä yhtenä talvena teos sitten kolahti. Hamsun tunnetaankin länsimaisen kertomakirjallisuuden uudistajana, jonka maineeseen tosin Norjan miehityksen aikainen saksalaismielisyys loi pitkän varjon.

Irja Jefremoff toimi työvuosinaan pitkään erilaisten Pohjoiskalotin valtakunnanrajoja ylittävien matkailuprojektien parissa sekä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen matkailun ja paikallishistorian opettajana. Ammattitaitoisen matkailuoppaan tuleekin hänen mielestään tuntea kunkin paikkakunnan asukkaat, heidän historiansa, elinkeinonsa ja kulttuurinsa sekä paikan maantiede. Kirjallisuus on oiva keino laajentaa tietämystään. Eija Miranda Silventoinen


Joikaava kirjailija Mies oli juuri tullut Ivalon Matista porojensa joukosta Leville Samilandiin*). Ante Aikio on ennen kaikkea poromies ja siirtyminen ensimmäisestä ammatista toiseen (tai oikeastaan toisiin ammatteihin) ja takaisin käy luontevasti. Hän on sekä joikaava poromies ja kirjailija että matkailualan yrittäjä. Kaikki kuuluu kaikkeen ja työtä riittää yhdelle miehelle vuoroin puolessa ja toisessakin. ”Meissä saamelaisissa on musiikki ja taide sisään rakennettuna ja meissä löytyy paljon luovia kykyjä ja taitoja laidasta laitaan.”

YouTube: I´m a sámi yoik and novel writer Isänsä Niiles-Jouni Aikion matkassa taiteilijana kolmevuotiaana Tokiosta aloittanut Ante Aikio on julkaissut kymmenluvulla Aigi-saagaan kuuluvat romaanit Jänkäjärven syövereissä (2013) ja Lovi (2015). Aigikirjojen mytologiamaailmaan uppoudutaan myös 2018 ilmestyneessä novellikokoelmassa Stallun pata. Kirjat on noteerattu valtakunnallisesti eri medioissa ja niitä on käännetty. Teokset on julkaistu Goranus Oy:n ja Reuna Oy:n yhteistyönä. ”Rinnakkaismaailmat ovat noitien perua. Saamelainen mytologia on rajua, sillä kuolema on koko ajan läsnä, kun eletään kodassa kolmen-neljänkymmenen asteen pakkasissa. Minulla on ollut helppo olla, kun on ollut vuosituhantinen alusta valmiina. Ei ole tarvinnut kuin kirjoittaa tarinat sinne sisään.”

Tuet ja tuulet ”Stallun pata ei päässyt Lappi-kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi. Olen äärimmäisen pettynyt, kun se ei saanut tunnustusta palkintojen muodossa. Ei päässyt framille. Sama on apurahojen kanssa. Korkeasti koulutetulla on koulutuksen antama passi, millä hän pääsee apurahapolulle. Osaamista ei kysytä.” ”Kun olin rakentamassa Stallun pataa, luin esimerkiksi Emmi Itärannan väitöskirjan David Lynchistä netistä. Pidin siellä myös synonyymisanakirjaa koko ajan auki kirjoittaessani. Nykyinen tekniikka on murtanut koko koulutusjärjestelmän statuksen. Maailma muuttuu, miksi

Kuva Sari Katainen

ei päivitetä statusjärjestelmää?” ”Kaikkein suvaitsevimmat ihmiset ovat olleet isot bisnesmiehet, jotka ovat rahoittaneet minua Samilandin ja Goranus Oy:n osalta. Ne ovat kuunnelleet minun ajatuksiani näin naamatusten ja sen perusteella tehneet päätöksen. Matriarkaalinen kirjallisuusmaailma kun taas syrjii mieskirjailijoita.”

Lavalla Joikua Ante Aikio vie maailmalle monin tavoin yksin ja eri säestäjien kanssa. Keikalla on käyty Lontoon Southbank Centreä myöten ja tulevat pohjoiset festivaalit ovat mielessä seuraavana. Levytysurahan kun on juuri nousussa. Tapani Tavi

Ante Aikion musiikilliset julkaisut: • mukana Ulla Pirttijärven Hong Kong Dohkká -levyllä • mukana Jonne Järvelän Jonne- sekä Kallohonka -albumeilla. • Debyyttisinkku Šuvvá julkaistu heinäkuussa 2019. Ep julkaistaan talvella 2019-2020. Kirjalliset julkaisut: • Aigi I Jänkäjärven syöverit 2013. • Aigi II Lovi 2015. • Stallun Pata 2018. • Aigi I Fathoms of the Fenlake -käännös 2015. Kääntäjä Ville Miettinen. • Aigi I Jeaggejávrri čiekŋalasat -käännös 2018. Kääntäjät Inga Guttorm ja Pekka Sammallahti.

*) Samiland on museo Levillä, joka esittelee Euroopan Unionin ainoan alkuperäiskansan, saamelaisten, historiaa ja nykypäivää. Samiland on maailmanlaajuisen Unesco Observatory Cultural Village -ohjelman osahanke, ja se on avoinna Tapahtumakeskus Levi Summitin yhteydessä.

5


PROOSAA

Hiljaisuuden aika – Minua ei kiinnosta kuin Kakslauttanen, äiti tuiskahti. Isä näytti karttaa: se on ihan eri tien varrella. Äiti myöntyi. – Ajakaa minne haluatte. – Itse sanoit että haluat lähteä kun siellä on taidetta. – En minä sellaista taidetta. Isä tuskastui. Kärytteli auton moottoria. – Sisko on siellä hommissa, auttelee niitä kansainvälisiä vieraita. – No ihan vain sen takia, äiti myöntyi. Myttäsi huivinsa ja tyynyt ja huovan takapenkille ja kellahti levolle. Vesipullo kieri lattialle, en yltänyt sitä poimimaan, eikä äiti enää jaksanut nousta. Voihkaisi vain. Kilometrejä kertyi. Olin onnistunut hankkimaan pienen mökin lammen rannalta, vain yksi yö, tai sisko sen oli alun perin saanut sovittua. Osoite oli jotenkin hankala, vaikka isä vakuutti että tuttuja paikkoja. Naurahti että oli kylään ennen vienyt juuri kohdalta siltakin, mutta kun ne olivat niitä rettelöitsijöitä niin uusi tehtiin kauemmaksi. Jouduimme peruuttelemaan, hakemaan risteystä ja kiertämään vihdoin koko kylän, tyhjän ja hiljaisen. Se juuri oli festivaalin nimi: Hiljaisuus. Kauppa siellä kuitenkin oli, ja bensapumppu, josko käytössä, sitä emme testanneet. Koulun pihalle oli kasattu satelliittilautasia, kukaan ei tiennyt miksi. Rakennus kumisi tyhjyyttään, vaikkei ehkä ollut homeessa. Isän mielestä rakennukset ylipäänsä eivät sitä ole, kunhan vain nirppanokat turhia valittavat. Ennen ei ollu ees kattoa pään päällä, olisivat tyytyväisiä. Äiti nauroi paskaisesti, kun noukin avaimen kukkapurkin alta ja sain mökin oven auki. – Jo on pieneksi mennyt. – Ei tämä maksakaan kuin 80 euroa yö. Isä kaivoi kuvetta ja antoi rahat jo ennen kuin se unohtuisi. – Kakslauttasessa olisi hotelliaamiainen, uima-allas ja iglu, äiti huomautti. – Se maksaa 800 euroa yö. – No sitten maksaa, äiti kuittasi ja tuijotti sillä ilmeellä, että olen epäonnistunut elämässä. Isä rykäisi. Tämä se oli se punakylä jossa oikein vappumarssi pidettiin. Silloin kun kaikki oli menossa ihan hurlumhei. Aivan mahottomaksi. Mukan runoillassa soittivat sähkökitaroita eikä sanoista saanut selvää, toisaalta se oli hyväkin kun olivat valinneet sellaiset riimit, joissa kukoisti kuolema ja himo. – Kyllä on pojat teillä vehkeet pielessä, isä kommentoi. Seuraavan tilaisuuden aluksi Kuusistoa odoteltiin. Kuuluisaa. Lopulta istuimme kirkossa kaksi tuntia, ennen kuin konsertti edes alkoi: lento oli viivästynyt. Äiti ei suostunut syömään. Ruoka festivaaleilla oli ihan omituista eikä hotelli ollut auki, eikä sekään kyllä kaksiselta näyttänyt. Seuraava konsertti oli Särestössä, sen nyt saattoi arvata että vielä sinnekin piti ajaa, äiti sanoi. Istahti ensimmäiselle penkille minkä näki, kun pääsi kampeutumaan ulos autosta. Autollakaan ei olisi saanut niin lähelle ajaa, mutta isä ajoi kuitenkin. Se oli tupakoijien penkki. Haisihan siellä muutenkin. – Olen minä täällä monestikin käynyt, isä vakuutti. Kuiskaili jostain salaperäisestä hukkumistapauksesta. Nuori poika oli uinut taiteilijan altaassa. – Mutta ei kai se muu ollu kuin onnettomuus, siitä enää niin paljon puhuta. Kävihän täällä Urkkikin. – No kävi, isä naurahti.

6


Matkalla On nyt sitten: galleria ja ateljee, vielä eri taloissa. Taiteilijan vanhaan kotitaloon äiti ei suostunut kävelemään, saa olla vaikka maailmanluokan sopraano, hältä loppuivat voimat tykkänään. Jaksoi hän kuitenkin lopulta kiivetä mäelle. Kun kävin vanhan talon konsertissa, molemmat olivat hävinneet tupakkapenkiltä. Koetin soittaa ateljeen rappusilta, mutta olivat jo panneet puhelimet äänettömälle tai eivät kuulleet. – Onkohan tästä menny sellanen eläkeläispari? kyselin tarkastajalta ovella: niiden liput on mun puhelimessa. – Ei ole mennyt kukaan ilman lippua, mies vakuutti. Menin sisälle. Siellä vanhemmat istuivatkin jo parhailla paikoilla. Viittoilivat. Jäin oven viereen. Sisko oli saanut oikein tehtävän, ei se ihan sivunkääntöäkään ollut, kun ei pianoakaan. Flyygeli. Soittaja syöksyi sen sisälle. Rapisteli ja venytteli metallikieliä, ei koskettimia suinkaan. Ryömi ja kiemurteli. Samaan aikaan ikkunan takana trapetsitaiteilija tai joku vastaava liikutteli itseään ilmanauhoissa. ”Orkesterin” muut jäsenet tööttäilivät pahvitorviin ja vaikka mihin. Sisko piteli raamatunpaksuista partituuria, oliko siinä sitten nuotit, en tiedä. Kerrankaan ei äiti valittanut mistään, tuijotti vain. Ihan hiljaa. Kun ajoimme pois Levi-tunturi piirtyi horisonttiin mahtavana kuin muinainen kirkko. Arja Andersson

Mari Mulari: Unelman hautajaiset akryyli kankaalle 2015 84x96cm

7


KIRJA-ARVIO

Esseitä Länsirajalta, Sipirjasta Olavi Jama: Sipirjan lapset. Esseitä Euroopan reunalta. Väyläkirjat 2019. Kirjailija, kriitikko Olavi Jama on julkaissut kirjallisuushistoriallisen esseekokoelman 1900-luvun jälkipuoliskon tornionjokivartisista kirjailijoista. Jama pohtii kirjailijaksi ryhtymistä alueella, missä tukijoukot puuttuvat. Hän luotaa kirjailijoiden taustoja, kirjailijalaatuja, ottaa joukkoon myös kittiläläiset ja ”mutkan kautta” Jari Tervon. Yrjö Kokko jää usein sivuun tämän alueen kirjailijaesittelyistä, nyt hän saa laajan oman esseensä, samoin Bengt Pohjanen. Kokoelman keskeisin kirjailija on Timo K. Mukka; häneen kaikki peilautuu, ennen, eläessä ja jälkeen päin. Kirjan nimikin on Mukalta, toki Lars Levi Laestadiuksen hahmo piirtyy vahvana tornionjokivartisen sanankäytön taustalla. Kokoelmassa tulee lyhyemmin esitellyiksi useita kirjailijoita. Kirjoittaja tekee rohkeita linjanvetoja ja löytää paikallisille kirjailijoille maailmanlaajuisia vertailukohteita. Hän nostaa Lutherin Laestadiuksen vastinpariksi, vertaa James Joycen ja Mukan lähtökohtia, pohtii Mukan ja Martin Heideggerin ajattelua: ”En yhtään ihmettelisi, jos tulevat tutkijat löytäisivät yhteyden Mukan tuotannon ja Heideggerin filosofian välillä.” Matti Jama saa parikseen

Risto Rasan. Pentti Saarikoskelle löytyy kirjassa sija. Ei Tornionjokivarsikaan ihan omastaan elä, suhteita syntyy. Rosa Liksom ja Maria Peura jäävät esittelyissä hiven ”ihmelapsista”, mieslinjan neroista seuraaviksi. Liksom nosti kyllä lappilaisen kirjallisuuden osaksi kansalliskirjallisuutta, mutta no - Bengt Pohjasen ohella. Liksomin kirjailijakollegaksi mainitaan Joyce Ann Phillips. Peuran haastavasta tekstistä Jama toteaa, että kenties Peuran ”potentiaaliset lukijat eivät vielä ole läsnä”. Väylänvarren kirjallisuuden maaginen realismi ansaitsisi omat esseensä, Mikael Niemi tietysti, mutta hulvattomuus on tarina-perinnettä, josta onneksi monet ammentavat. Olavi Jama kirjoittaa mielenkiintoisesti. Esseet imaisevat mukaansa, ne haastavat - Vai mitä mieltä sie olet? - ja antavat lukuisia lukuvinkkejä. Kirjoittaja hallitsee aiheensa ja osaa ottaa siihen etäisyyttä, lähiluvut osoittavat lukeneisuutta ja virkkua ajatusta. Jama on hankkinut elantonsa kirjallisuuden parissa nuoruudestaan lähtien; esseissä on pohdittavaa myös kirjoittamisen eväiksi. Irene Piippola

”Joen yllä ja takanakin taivas on vielä hetken kirkas ja pilvetön, mutta yön ehtiessä pitemmälle se tummuu vähitellen kunnes vaarojen taakse hetkittäin katoava aurinko kohoaa ylemmäs ja lämmittää jälleen. Puut kallistuvat yön valossa pohjoiseen päin ja seisovat mykkinä ja eleettöminä niin, aamuun saakka.” Alkukappale Timo K. Mukan romaanista Laulu Sipirjan lapsista (Gummerus 1966).

Anne Lukkarila: Sata vuotta satumaata – poromiehen palkisilla. AK Kustannus, 2017 Kirja kertoo satavuotisen Suomen tarinaa Muotkatunturilta käsin. Poronhoidon, matkailun ja elinkeinojen kehittymisen vaikutukset Pohjois-Lapin elämänmenoon avautuvat saamelaisen poromiehen Hans Niittyvuopion elämäntarinan kautta. Saatavilla verkkokirjakaupoista ja kirjastoista.

8

Anne Lukkarila: Kioskinpitäjä ja keisarinna – Päivikki Palosaaren elämää. Hullu Poro, 2016 Hersyvät tarinat vievät lukijat tunnetun matkailuyrittäjän Päivikki Palosaaren lapsuuteen ja nuoruuteen Lappiin ja Turkuun, matkoille maailman ääriin ja väliin kivuliaisiinkin seikkailuihin yrittäjänä ja ihmisenä. Saatavilla verkkokirjakaupoista ja kirjastoista.


Sairastaminen on knapsujen touhua Päivi Laakso: Sääskenpyytäjät. Suom. Outi Menna. Like 2019. Torniossa vuonna 1967 syntyneen ja tällä hetkellä Oslossa asuvan, norjaksi kirjoittavan kuvataiteilija ja kirjailija Päivi Laakson romaani Sääskenpyytäjät (Myggfangerne, 2016) ilmestyi tänä vuonna suomeksi Liken kustantamana. Päivi Laakson suomentamaton esikoisteos vuodelta 2001 oli nimeltään Jeg elsker sol. Hänen toinen romaaninsa Parantola (Sanatorium, 2003) suomennettiin ja se ilmestyi myös Liken kustantamana 2004.

”Kumphaan suunthaan?” Sääskenpyytäjissä on keskeisenä miljöönä kirjailijalle tuttu Tornionlaakso. Lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöstä ja sen ihmisistä riittää Päivi Laaksolla jälleen kerrottavaa. Sääskenpyytäjät on omistettu kirjailijan omalle äidille, suurelle inspiraation lähteelle, joka taitaa murresanat ja ilmaisut meänkielellä. Romaanin fiktiivinen äiti ei ole kirjailijan äiti. Teoksen keskiössä on kolmilapsinen iäkäs tornionlaaksolainen pariskunta, Anja ja Yrjö Laakso. He asuvat Yrjön 60-luvulla rakentamassa talossa. Molempien terveys reistailee. Muistisairaalle, ajokortin omistavalle Yrjölle lääkärissä käynti ja sairastelu on knapsujen touhua. Anjalla on sairauksia vaikka muille jakaa: nivelreuma, verenvuototauti, luukato, selkään asennettu rautatanko jne. Pariskunnan elämään tulee muutos, kun Yrjöllä munuaiset pettävät ja loppu lähestyy. On tilinteon aika. 55 vuotta yhteistä elämää arkena ja sunnuntaina.

Yksi on Vietnamissa, toinen hukkunut pulloon, kolmas taiteilee Romaanissa esiintyvä tytär Päivi asuu Oslossa niin kuin kirjailija itsekin. Nuorin pojista on renttu ja ateisti, vanhin on Vietnamissa. Päivi näkee lapsuudenkotinsa ja vanhempansa aivan eri lailla kuin äitinsä ja isänsä. Niin myös äiti lapsensa: ”Kläpit on pienenä sulosia. Mutta ootappa vain ko net oppiva puhuhmaan ja kävelehmään. Tyär ei ole pelkästhään pienenä aiheuttanu mulle unettomia öitä ja yrittäny saaha minua hengiltä. Se on taiteilija. Herra paratkhoon. Epävarma ammatti ja samanlainen hän on ittekki, ei minkhäänlaista hallintaa, juo ja polttaa tupakkaa.”

Tornionlaaksolainen huumori on vahvasti omaksuttu tässä romaanissa. Vuorosanojen meänkieli vahvistaa miljöön ainutlaatuisuutta. Auton ratissa oleva muistisairas, joka ei tiedä mihin on menossa, on kuvattu niin herkullisesti ja vauhdikkaasti, että piti oikein nauraa ääneen. Sairaalle ihmiselle? Isänsä kuolinvuoteen vieressä Päivi muistelee epä-oikeudenmukaisia ja kipeitä hetkiä lapsuudestaan. Isä ei koskaan pitänyt tytärtään kädestä. Isä ei ollut lempeä isä, kuitenkin hyvä äidille. ”En ole koskaan nähnyt isän rikkovan tavaroita. Hän rikkoi vain lapsia.” Kuitenkin Päivi on myöntämässä itselleen, että isä ja äiti olivat maailman parhaita vanhempia? Lapset eivät valitse vanhempiaan, eivät myöskään vanhemmat lapsiaan. Kirjailija ja kuvataiteilija Päivi Laakson kädenjälki näkyy myös kirjan moni-ilmeisessä ja fantasiamaailmaa kuvaavassa kannessa. Hauska kirja! Kritiikki päättäjiä kohtaan vanhustenhuollossa on oikeutettua! Raili Ilola

Neta Kiviniemi: Koppelontieltä Savoon. BoD, 2019 Tosiasioihin perustuva elämäntarina jatkuu siitä mihin se Varrimassa-kirjassa jäi. Elämänkaareni Ivalojokivarresta Savoon on ollut pitkä ja vaiherikas. Tilaukset kirjailijalta, puh. 040 578 5437, neta.kiviniemi@gmail.com tai kustantajalta. Hinta 22 € + lähetyskulut.

9


KIRJA-ARVIO

Matka se on kotimatkakin Janne Huilaja: Tunkeilija. Atrain & Nord 2019. Kittiläläinen paluumuuttaja Janne Huilaja on julkaissut liki tasapäin romaaneja ja novellikokoelmia vuodesta 1999. Huilaja liikkuu 12. kirjassaan Tunkeilija kotimaassa matkaillen. Kirjan helppolukuisissa novelleissa, melkein jokaisessa, eletään perheenä. Mesevä miesääni vie kertomaa matkan päällä, leirintäalueilla ja ajoin muillakin pysähdyspaikoilla. Leirintäalueen vapaa nainen hurmataan tietysti oluin ja tupakoin. Lasten luona asuntoautossa tunnollisesti nukkuvaa vaimoa puijataan hauskoin valeuutisin edellisen yön tapahtumista. Dialogi johdattaa sujuvasti juonta eteenpäin ja hetkittäiset oivallukset riemastuttavat lukijaa erityisesti vuorosanojen verbittömissä lauseissa: “Millä tavalla huono, oksettaako? / Vähän. / Pitäiskö mun joku astia? / Ei mulla niin. / Juotavaa? / En minä... Mutta jotain lääkettä.” (Novellista Tunkeilija)

Toisaalta ilman tällaista lomaa elämä on tyhjää. Ja valinnat vääriä jo alkaen nuoruudesta ja puolison saannista.

Sööttiä piinaa Söötistä sonnistelusta huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi joillekin lukijoille, Janne Huilajan Tunkeilija on mehukkaine nippelikohtineen oiva raportti kiertävän lomailijaperheen arjesta 2000-luvun alun Suomessa. Kokoelman pysäyttävin luku on novelli Vika, mikä sijoittuu liki hapettomaan baarimiljööseen. Rennosta piinaavaksi muuttuva tarina kerrotaan kaksiosaisena liki samanlaisena kuvauksena erikseen Lassin ja Jounin kautta. Tapani Tavi

Synkkä kotiinpaluu Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet. WSOY 2019. Veteen syntyneitten kylässä lohi on loppunut joesta, kylä on hiljentynyt ja vain muutama hullu yhä kalastaa, tyihää. Joki hallitsee kyläläisten elämää, se on olio joka ikään kuin vaatii ihmisiltä jotakin, mutta mitä? Tarinoita liikkuu, huhuja kuulee, toiset niihin uskovat, toiset eivät. Eeva palaa kotikyläänsä vuosien poissaolon jälkeen parahiksi äitinsä hautajaisiin; joki on vienyt äidin. Jäljellä ovat isäpuoli ja velipuoli, alakulo ja ränstynyt kylä. Äidin kanssa Eeva ei voi välejään enää selvittää, mutta monta muuta on jäljellä. Nyt on tilinteon aika. “Tässä sadussa on kaksi perkelettä.” Akseli Heikkilän romaani on taiten rakennettu pohjoinen tarina. Kirjailija kuljettaa lukijansa vähä kerrallaan syvemmälle yhteisön jännitteisiin suhteisiin kuin dekkarissa ikään. ”Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät”, kuten Lauri Viita kirjoittaa, saa tarinassa omalaatuisen, synkähkön todistuksen.

10

“Oli kunnia syntyä joen yllä. Lapsen haluttiin kuulevan ensimmäisenä joen laineet. Siksi syksyt olivat parittelun aikaa, ihmiset koskivat toisiaan, kun luonto kuihtui. - - Joskus äitejä kuoli veneeseen, toisinaan lapsia. Joen yllä kuollut kipattiin reunan yli ja veriset veneet soudettiin takaisin rantaan.” Heikkilä on kirjoittanut romaanin, jonka realismia koettelevat myyttiset virtaukset ja synkän kansansadun ainekset. Mitään irrottelevaa ilottelua tämä ei ole, mutta kirja on runollinen ja kieleltään kaunis. Murre on erittäin vahvaa ja istuu dialogiin hyvin. Maria Peuran Vedenaliset (2008) nousee eittämättä mieleen eikä kyse ole vain otsikoista. Heikkilä on Tornionjoen alajuoksulta Kukkolan kylästä lähtöisin, Helsingissä asuva esikoiskirjailija. Irene Piippola


Kun tahto oli rautaa ja kerronta lempeää René Gardi: Puoris päivä! Suom. Heikki Annanpalo. Atrain & Nord 2019. Sveitsiläinen René Gardi (1909-2000) kuljeskeli muistiinpanovälineineen jalkapatikalla ja jokiveneellä Lapissa kesät 1937 ja 1938. Jo vuonna 1936 hän oli ajanut autolla mahdollisuuksia etsiessään Helsingistä Tornioon. Joka kesäksi vaihtuva miespuolinen matkakaveri nimetään oivallisesti aina vain Peteriksi ja hänen kanssaan jaetaan niin sääsket kuin kala-annoksetkin. Puoris päivä! -matkakirjassa kaikki se kolmen kesän kertomusaineisto kerrotaan soljuvasti tapahtuneeksi yhden kesän aikana.

Petsamon luostarissa ja Karasjoella Finnmarkenissa Petsamoon Jäämeren rannalle päästiin usean päivän kestäneellä linja-autokyydillä Rovaniemeltä, Norjan Karasjoelle Ivalosta vain patikoiden ja jokiveneessä

jännittäen. Matkanteon vaivalloisuuteen suhtaudutaan reippaalla mielellä ja ihminen kohdataan aina tasavertaisena. Pohjoisen asukit kuvataan sympaattisina, vaikka tullaan keskieurooppalaisesta kulttuurista telttailemaan keskelle lappalaiselämän monivivahteisuutta 1930-luvun kesässä. Yli kahdeksankymmentä vuotta vanhat matkalaisten valokuvat ja Bruno Scheideggerin piirrokset säntillisesti sijoitettuna eheyttävät lähihistoriaa kiitettävästi kuvaavan Puoris päivä! -matkakirjan. Löytyy kirjan alun Lukijalle-osiosta kuitenkin vastausta odottava toteamus: ”Suomi oli ainoa maa, joka maksoi säännöllisesti sota-aikaiset velkansa.” Mistä sodasta René Gardi toteaa näin keväällä 1939 Bernissä allekirjoitetussa tekstissään? Tapani Tavi

LEHDEN KUVATAITEILIJA Mari Mulari, esittävän taiteen monitoiminainen Kuvataiteilija Mari Mularin vaikutuspiiri ulottuu Suomen mittakaavassa lähes kaikkialle. Hänen taidettaan on ollut tällä vuosituhannella 21 näyttelyssä peräti 15 eri paikkakunnalla. Mari Mularin (40) kuvataiteessa on aistittavissa metaforia ja kahdensuuntaista voimaa, mikä ilmenee vaistomaisena herkkyytenä ihmisiä eri tilanteissa kuvaavissa aihevalinnoissa ja ammattimaisena varmuutena materiaalien ja menetelmien hallinnassa. Taiteilijaroolinsa ohessa Mari toimii myös kuvataideopettajana. ”Tällä hetkellä työstän kokonaisuutta, johon kuuluu sekä maalauksia että lauluja. Niitä tullaan näkemään ja kuulemaan ainakin Korundissa Rovaniemellä toukokuussa 2021.” Kirjallisessa katsannossa Mari on myös lyyrikko. Hänen mielenkiintoisia sanoituksiaan on puolison sävellysten tukemana julkaistu CD-levyinä.

Tämän syksyn Lapillisen kuvataiteilija, rovaniemeläinen Mari Mulari nähdään usein maakunnan esiintymislavoilla bändinsä laulusolistina ja saksofonistina.

Erkki Kaila

11


RUNOJA

Lappi hyökkää päähäsi keskellä Pariisia, tunget kalleimman konditorian tuulihattua suuhusi, ja Pam ! seisotkin hillasuolla neljäntuulenlakki aivokuorellasi vilkutat turistien takavaloille tyärriepu vuotavissa kumisaappaissa, sääskiä hampaiden välissä

Sinisyyteen vaara kurkottaa, taivaita tavoittelee. Kesäpäivän hellyys tuulessa kuin aistillinen hyväily.

montako askelta on otettava päästäkseen pois Tuuli tarttuu kirjan sivuille saamelaisilta äijänkäppyröiltä perityt poskipäät kastuvat, suu ja tomusokerista makea pedonkieli, nielemisen kyvyttömyys: mitä höttöä tämä on, maitovaahtoa! miten kaukana olet kotoasi jossa sinua ruokittiin karhunlihalla ja heijattiin uneen taivaanvalakiat kattonasi,

ja lennättää ajatukset poutapilvien matkaan.

Vaaran huipulta

täällä törmää vain teräksisiin petoihin, kuulutukset korvaavat runot eikä sinulla ole muuta kuin äksyt konsonanttisi, h joka livahtaa sanoihin kutsumatta, manausten murre,

tien mutkasta

Louvressa, käärmettä imettävän naisen edessä, ajattelet kyitä, joilta isä löi kaulat poikki ja naulasi nahat ladonseinään

Tämän maiseman syli

avautui pakahduttava avaruus.

avautuu ihmiselle – yhtenä kesänä siinä roikkui emo ja seitsemän poikasta nyt kopistelet kopeissa käärmeennahkasaappaissasi (montako askelta oli otettava päästäkseen pois) ja metrotunneleissa harhaillessasi joku luulee sinua pariisilaiseksi mutta et tiedä mikä helvetti täällä menee Montparnasseen, mikä Ivaloon, Utsjoelle

täällä kohtaat itsesi kaikesta riisuttuna. Vapaus aitouteen vaatii uskallusta.

Tuula Luiro Tulet sieltä missä junat kulkevat pitkään ja pimeään, missä neidoilla säkenöivät hameenhelmat mutta kädet ja kasvot ja rinnat mustat kuin kuolleen ahman silmä.

Heli Slunga

Harmaa mökki tunturissa. Oksat piiskanneet seiniä sateet, tuulet hyväilleet. Ikkunat ikävää itkee, portaat kasvattaa sammalta. Ovessa jälki viimeisen kävijän.

Salli Kajosmäki

12


Matkalla Minä tässä kalliota vasten odottamassa maatumista. Kohta ne tulevat ja hakkaavat nimeni kiveen. Unen ihanaan maahan pakenen ikävääni. Siellä sinäkin itseäsi paossa. Lilja Kylmänen

ILMAKUVAA LEMMENJOELTA RUSKAN AIKAAN Nainen, lapsi ja koira, majalta lähteneet ovat katoamassa harjanteen taakse majaa lähestyvien silmistä Kolmatta linjaa kulkevat kullankaivajat vuosijuhlaansa, kai hiukkasen horjuen sulkevat kolmion, kun kulkijoiden linjat leikkaavat toisensa ja kolmio on valmis Ruskan avaruudessa pieni lapsi kävelee puoli päivää valittamatta ja isomies lentää riekonsiivet selässä tunturin yli Valon kulma kuin kolmion terävin kärki, alamaan varjoissa satojen vuosirenkaiden mänty rapsuttaa kilpikaarnallaan lasten siloposkia Vanha mies sanoo: palatkaa sitä halaamaan, kun poskenne ovat ryppyiset ja aihkin kylki hopeaa

Pentti Pasanen Se on hellä kosketus se on katseen häivähdys ja ymmärrys se on sydämen yhteys ja riemullinen luopuminen omastaan. Ei se pyydä ei se vaadi mitään ei se etsi omaa onneaan. Se löytää sen.

Pentti Virtala KEIMIÖJÄRVELLÄ TUULEE Kuuntelen kun tuuli puhuu kovaa kieltä monilla murteilla Se puhuu liikkuvaa vettä, kivikkoon murtuvaa lainetta, ropisee pisaraa, helisee ikkunaruutua, jankkaa tuvannurkkaa, joikaa savuhormiaa, suhisee heinää ja tunturikoivua Kaiken läpi kuuluu kuikka Sillä on yksi kieli ja murre, peloton

Pentti Pasanen

13


Kirjalaari – uutuuksia Lappilainen kaunokirjallisuus Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi- ja saamekokoelmissa 2019 ja loppusyksy 2018

Aikuisten kertomakirjallisuus Alamaunu, Reijo: Lippomiehen viimeinen kesä ja muita kalastustarinoita. Myllylahti, 2018. Alamaunu, Reijo: Ikimetsien ikoni : eräkertomuksia. Myllylahti, 2019. Hannula, Oili: Uuteen alkuun. Väyläkirjat, 2019. Havaste, Paula: Vierashuoneet. Gummerus, 2019. Heikka, Anneli: Paluu. Omakustanne, 2019. Heikkilä, Akseli: Veteen syntyneet. WSOY, 2019. Hiltunen-Haavikko, Anneli: Leevi ja noidanlukko. Omakustanne, 2018. Hirttiö, Kalevi: Nokipannun uumenista. Myllylahti, 2019. Huhtala, Jarmo: Perseennuolijan hirviseura. Atrain & Nord, 2019. Huilaja, Janne: Tunkeilija. Atrain & Nord, 2019. Impiö, Timo: Uhka. BoD, 2018. Jurvelin, Pirkko: Kun elämä yllättää. Kustannus HD, 2018. Jääpeilin kiteitä (antologia). Omakustanne, 2019. Kettu, Katja: Rose on poissa. WSOY, 2018. Kinnunen, Seppo T.: Valkoinen paita. Atrain & Nord, 2019. Koillismaakunnan kirjoittajat ry: Koillisessa enimmäkseen poutaa. Atrain & Nord, 2019. Kokkola, Ritva: Guttaperkkanukke. Atrain & Nord, 2019. Koski, Jorma: Pohjoisen virroilla. Karisto, 2019. Kosonen, Kristian: Isku Tornioon. Bazar, 2019. Kukkala, Eila-Henna: Maria Erätien päiväkirja. Omakustanne, 2019. Kurttila, Minna: Pysäköintiluvan haltija. Suunnittelutoimisto Tammikuu, 2018. Kärki, Katja: Jumalan huone. Bazar, 2019. Laakso, Päivi: Sääskenpyytäjät. Like, 2019. Lahti, Erkki: Pyhillä pyyntipaikoilla. Myllylahti, 2019. Laitila, Johanna: Lilium regale. Gummerus, 2019. Lampela, Anja: Isän lapsia. Atrain & Nord, 2018. Laukkanen Lauri, Immonen Minna L.: Ihan sympaattisia tarinoita 2. Minna-kortti, 2018. Lehes, Pertti: Suuri raito. Atrain & Nord, 2018. Liimatta, Tommi: Saaret kuin sisaret. Like, 2019. Matinlompolo, Unto: Praatia hoon päältä. Väyläkirjat, 2018.

14

Myllymäki, Arvo: Mies isänmaan takapihalla : historiallinen romaani. Atrain & Nord, 2019. Mäkikangas, Virve: Tummapukuinen mies. BoD, 2018. Mäkinen, Veikko: Maan kuulut ja vesien valtiaat. Nordbooks, 2019. Niskanen, A. J.: Hyvän outous : novelleja. Arion, 2019. Nyman, Ossi: Patriarkaatti. Teos, 2019. Oi elämä mitä oletkaan, oot kukkia kyyneleitä: antologia viiden naisen voimin. Omakustanne, 2018. Ollonen, Vappu: Ystävyyden palkka. Väyläkirjat, 2019. Paasirova, Aarre: Lapin lumo. Mediapinta, 2018. Paasilinna, Mauri: Mustan nuolen miehet. Into, 2019. Paltto, Kirste: Lieđđi Samecus. Davvi Girji, 2018. Rauanjoki, Katri: Lenin-setä ei asu enää täällä. Kustantamo S&S, 2019. Ruusuvuori, Juha: Aavikkosutten veli. WSOY, 2019. Salin, Kaika: Ihana loitsukirja. Mediapinta, 2019. Sandberg, Timo: Kullanhuuhtoja. Karisto, 2019. Saraspää, Seppo: Kaulahopeiden taru. Karisto, 2019. Sipola, Pauli: Karivaaran nousuaika. Omakustanne, 2019. Sipola, Pauli: Vihertävää hulluutta. Omakustanne, 2019. Suutari, Yrjö: Kolmesti syntynyt : erätarinoita sadan vuoden ajalta. Väyläkirjat, 2019. Tuomi, Arto: Vapauden kaiho. Omakustanne, 2019. Tynkkynen, J. E.: Syväsukellus : omaelämäkerrallinen tarina. BoD, 2019. Vanhatalo, Pauliina: Tuulesta temmattu elämä. Tammi, 2019. Varis, Markku: Visiot ja virukset : aikamatka. Atrain & Nord, 2019. Waris, Helena: Nuorgamin vettä. Like, 2019. Vuorinen, Reijo: Kullankaivaja Mooses Söpö. Mediapinta, 2018. Väisänen, Tuula: Uula-Antin tekohampaat : kalatehdasromaani. Atrain & Nord, 2019. Ylinampa, Juho: Pelasta Hannes. Jymy-Kustannus, 2018.

Aikuisten runot Aikio, Inger-Mari: 69 čuoldda = 69 pylvästä. DAT, 2018. Andersson, Risto: Ryppyjen takaa. BoD, 2018. Andersson, Risto: Sinä. BoD, 2018. Autio, Mika: Vaeltajan koti ei ole murheen laaksossa. Mediapinta, 2019. (runokirja.fi) Avoin kirjoittajaryhmä: O-joen kaarnalaivojen purjeissa. Omakustanne 2019. Ervasti, Petri Tapani: Etäisyyden päästä näen. BoD, 2018.


Grönqvist, Jenni: Mestauskalliolta mereltä : runoja rantakaupungille. Väyläkirjat, 2019. Haaja, Raimo: Askeleita elämässä. Mediapinta, 2019. (runokirja.fi) Hakko, Sari: Minusta, minuksi. Kulttuuritarha, 2019. Harjumaa, Pentti: Rivien välissä riittejä. Pienkustantaja Revontulet, 2019. Holmberg, Niillas: Jalkapohja. Gummerus, 2019. Isotalus, Alpo: Saaressa rannan leppä. Mediapinta, 2019. (runokirja.fi) Junno-Pihlainen, Eija: Jää luo. Omakustanne, 2018. Junno-Pihlainen, Eija: Kiven kolossa. Omakustanne, 2018. Junno-Pihlainen, Eija: Luonto meissä. Omakustanne, 2018. Junno-Pihlainen, Eija: Sydän kultaa. Omakustanne, 2018. Karhunen, Marjo: Hiljaisen tien jäähyväiset. Mediapinta, 2019. (runokirja.fi) Karvonen, Pirjo: Oma sana. Mediapinta, 2018. (runokirja.fi) Karvonen, Pirjo: Luonto ON. Mediapinta, 2019. (runokirja.fi) Karvonen, Pirjo: Rakkaus ON. Mediapinta, 2019. (runokirja.fi) Koivisto, Anne: Särkynyt mieli. Mediapinta, 2019. (runokirja.fi) Kotiranta, Arja: Roudan jälkeen : kuvia ja runoja Lapista. Osuuskunta Smartisti, 2019. Kraatari, Anita: Keväästä syksyyn laulavat linnut. Omakustanne, 2018. Kälkäjä, Mirjam: Runokirja. Atrain & Nord, 2019. Lampela, Sanna: Ja silti uskon rakkauteen. Omakustanne, 2019. Luokkala-Nevalainen, Heli: Punainen maailmanpyörä. Atrain & Nord, 2018. Maijala, Pirjo: Sokerileipuri. Mediapinta, 2018. (runokirja.fi) Matinlompolo, Unto & Vaarula, Satu: Uni ja aurinko: elämän tuntoja kuvin ja sanoin. Väyläkirjat, 2019. Osola, Pirjo: Maalaisin sunnuntaitaulun. Väyläkirjat, 2019. Paldanius, Maria: Kaiken maailman (lika)pyykkiä. Omakustanne, 2019. Panula, Kimmo: Mitä vittua? Mediapinta, 2018. Puro, Pälvi: Kompromissinkestävä. Väyläkirjat, 2019. Pyhtinen, Elli: Tähtienkeli kuiskii. Mediapinta, 2019. (runokirja.fi) Rantala, Pirjo: Puolivillaista purkulankaa. Mediapinta, 2018. (runokirja.fi) Silvén, Mirjam: Sydämeni joiku. Väyläkirjat, 2019. Sääskilahti, Liisa: Nuin se oli ennen : murrerunoja. Väyläkirjat, 2019.

Tavi, Tapani: Pohjoinen kiva, Heimo Lujan neljä päivää. Runohuone 2019. Tolppanen, Elisa: Vieläkö kerran. Mediapinta, 2019. Tuomilaakso, Marita: Murheesta mietteiksi. Warelia, 2018. Untamo Ritva, Aho Valde: Lapin sydämessä. Omakustanne, 2019. Vuolukka, Pentti: Sirun rukous. Atrain & Nord, 2018. (aforismi)

Sarjakuvat Kaihua, Olli: Sydänpalasia ja muita sarjakuvia. Omakustanne, 2019.

Lastenkirjallisuus Aho, Valde: Tonttuvaarin runokontti. Mediapinta, 2018. Aho, Valde: Satu-uni. Omakustanne, 2019. Aikio Ante, Arola Laura: Tuliainen Saamenmaasta. Davvi Girji, 2018. Haapala, Niina: Pieni lorulaatikko 1. Omakustanne, 2019. Haapala, Niina: Pieni lorulaatikko 2. Omakustanne, 2019. Haapala, Niina: Pieni lorulaatikko 3. Omakustanne, 2019. Holmberg, Veikko: Tuuru-karhu ja moottorikelkkareitti (käänt. Kaija Anttonen). Davvi Girji, 2018. Juujärvi Anssi, Backman Janette: Guhke ja kadonneiden revontulten arvoitus. Aviador, 2019. Keränen, Jukka: Lynx lumikaveri. Omakustanne, 2019. Koskenranta, Joella: Höselö. BoD, 2019. Kurttila Minna, Kurttila Sannamaria, Carolina Morera: Nukkumatti ja yötön yö. Suunnittelutoimisto Tammikuu, 2018. (julkaistu myös englanniksi) Nieminen, Elisa: Lotta Torvinen porovarkaiden jäljillä. Myllylahti, 2019. Orjasniemi, Päivi ja Elmiina: Matin syysseikkailu. Omakustanne, 2018. Paltto, Kirste: Jođašeaddji Násti. Davvi Girji, 2019. Pyhäluoto, Leena: Tittamaare, Rontti ja Naavatukka. Omakustanne, 2019. Rantala, Heli: Suurenmoinen sitruunaseikkailu. WSOY, 2019. Salomon, Emiliana: Misse ja Lapin taikayö. Hillcottage, 2019.

Nuortenkirjallisuus Ojala, Anu: Petos. Otava, 2018.

15


KUSTANTAJAN KUULUMISET

Kustantajan kuulumiset: Atrain & Nord 12.9.2019

Keskellä Kemiä, ympäri Suomen Istun Atrain & Nord Kustannusliikkeen Matti Ylipiessan kanssa hänen viihtyisässä työhuoneessaan keskellä Kemiä. Markkinoinnin ja myynnin kannalta kirja-alan kiireisin aika ajoittuu perinteisesti syyskuulta aina joulukuulle saakka. Pidetään kirjojen julkistamistilaisuuksia, kirjamessuja ym. alaan liittyviä tilaisuuksia. Niinpä iltapäiväisen juttutuokiomme jälkeen Matti Ylipiessa pääsee valmistautumaan kirjan julkistamistilaisuuteen. Tällä kertaa kyseessä on tutkijatohtori Tiina Väreen kirja Muumiot puhuvat. – Se on muumioista tehtyihin tutkimuksiin pohjautuva tietokirja, kustantaja Matti Ylipiessa sanoo ja esittelee työpöydällään olevaa tuoreinta tuotosta. – Juuri tietokirjat ovat lähinnä ominta alaani, ne kiehtovat, Matti tunnustaa. Hänelle on kertynyt vahva, parin vuosikymmenen kokemus kustannusalalta. – Kaikki alkoi harrastuksen pohjalta Atrain Kustannuksen nimellä. Sittemmin harrastuksesta kasvoi toiveammatti. Myöhemmin mukaan tuli Nordbooks. Jossain välissä yhdistin molemmat nykyiseksi Atrain & Nord Kustannusliikkeeksi.

Kirja-alan tulevaisuus kustantanäkövinkkelistä

jan

– Kirjan markkinointi ja myynti on haasteellisinta, Matti sanoo, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että se ehken koettelee pahiten keskisuuria kustantamoita. Ala elää kaiken aikaa. Pienen on helpompi sopeutua muutoksiin. Kirjakauppojen vähyys, varsinkin pohjoisessa, näkyy myyntiluvuissa. Nettikauppa e-kirjoineen on yleistynyt korvaamaan kivijalkakauppojen katoamisia. Ylipiessa käyttää kustannustoiminnassa apunaan alihankkijoita, muun muassa graafikkoja. Kirjojen myynti kulkee Kirjavälityksen kautta. Matti Ylipiessa ei näe synkkiä pilviä kustannusliikkeensä yllä. – Ikä tuo varmuutta työskentelyyn, ja kun työssä vieläpä viihtyy, niin kyllä tässä pärjää, hän toteaa hymyillen.

16

Puheen lomassa hän rapsuttaa vierellään seisovaa parin vuoden ikäistä Ossia, mukana touhuavaa lagotto romagnoloa. Veikeä kaveri pitää tarvittaessa huolen, ettei isännän työpäivä pääse lipsahtamaan liian yksitotiseksi.

Millaisia kirjoja kustannetaan Atrain & Nord julkaisee kaikenlaista kirjallisuutta, äänikirjoista ja käännöskirjoista lähtien. Kirjailijat tulevat ympäri Suomen. – Nykyään julkaisumäärä on asettunut 40 teoksen vuositahtiin. Niistä valtaosa koostuu romaaneista, seuraavaksi tulevat lastenkirjat ja sotakirjat. Tänä syksynä ilmestyy yksi esikoisromaani. Lokakuun lopussa päätetään kevään julkaisut, Matti kertoo.

Menestysteoksia Kysyn, tuleeko tuoreeltaan mieleen joitain menestys teoksia vuosien varrelta. Matti miettii hetken ennen kuin vastaa. – Kaamea heittäjä, Henry Ahon kirjoitus Pauli Nevalasta. Sitten tulevat sotakirjat, suomalaisten kestosuosikit, Matti naurahtaa. – Näiden lisäksi esiin nousee Päivi Honkakosken lasten ”tervakirjat”. Lopuksi tiedustelen, minkälaisia neuvoja Matti antaa esikoiskirjan julkaisua tavoitteleville kirjoittajille. – Tässä työssä tietysti tulee vastaan monenlaisia kirjoittajia, vastakohtaisuuksiakin. Toisilla on sanottavaa, mutta ei taitoa tuoda sitä esiin. Toiset puolestaan omaavat hyvän kirjoittamisen taidon, mutta heillä ei ole sanottavaa. Nyökyttelen. Tuo kuulostaan lukijankin kannalta todelta. Pitää siis löytää oman sanomisen lisäksi taito esittää asia lukijaa kiinnostavasti. Harva meistä on seppä syntyessään. Lisätietoja Atrain & Nord kustannusliikkeestä löytyy muun muassa nettisivulta www.atrainkustannus.fi. Jorma Koski


Kirjailijoiden Kemi Jussi Siirilän Maurin päivä (2003) loppuu komeasti: SKP:n piirisihteeri karkaa maata kiertävälle radalle Sokokselta varastamallaan mopolla. Ongelmia tulee, kun mopo ei tahdo käynnistyä, mutta paikalle osuneiden Sauvosaaren nappulapioneerien pukkaamana ja lastenlaulun saattamana Mauri pääsee matkalleen. Samaan aikaan hänen isänsä, veteraanikommunisti, hukkuu Huiturin saarella, kun vuoden 1982 Maurimyrskyn nostattama vesi vie miehen mökkeineen. Jos kohta isä on pettynyt poikaansa, jonka aate on muuttunut asioiden hoitamiseksi – kähminnäksi –, on poikakin umpikujassa. Vallan rajat tulevat vastaan kuitenkin, kun uusi koulutoimenjohtaja, uljas naarashirvi, onkin umpikepulainen. Ei siltä saa, ja niinpä Maurin varpaat jäävät hieromatta. Kirja on Punaisen Kemin sarvipäinen tilinpäätös, mutta on siinä muutakin mielenkiintoista. Maurin kaltainen otus tulee vastaan nykyhetkeen sijoitetussa Ritva Kokkolan dekkarissa Kaupunginjohtajan kuolema (2008), siis neljännesvuosisata Maurin päivän tapahtumien jälkeen. Martin Jokisuu on kaupungin palkkalistoilla keikkuva juopporetku, jonka poliittinen ura on pahasti alavierteessä. Kun naisia riittää, niin Martin itse ”ei nähnyt turvonneita silmänympäryksiään, ei levinnyttä vatsanseutuaan, rasvaista tukkaansa tai tupakan kellastamia hampaitaan”. Martin on liian huono ihminen edes murhamieheksi, vaikka muuta vilunkia onkin tullut harrastettua. Rakenteellisena ratkaisuna molemmissa kirjoissa toimii ”vanha viisas mies”. Siirilän Mauri kieltää vanhan miehen opetukset, mutta Kokkolan kirjan päähenkilö, poliisimies Laitakari osaa kysymisen taidon, ja niinpä hänet vihitään tietoon siitä, kuka kukin oikeasti on. Initiaatioriitti on luonteeltaankin henkevä – lauteilla ei levittele venäläishuoria niin kuin kaupungin saunailloissa. Käsitys oikeasta ja väärästä muuttuu, kun ihmisestä tulee tiedon haltijana myös sen suhteuttaja ja välittäjä. Syyllisyys ja syyttömyys eivät sen jälkeen ole enää niin yksioikoisia asioita. Tämä on myös ihmisenä kasvua. Siirilän romaanin päähenkilö taas pienenee, kun hän väärinkäyttää tietojaan ihmisten tekemisistä omaksi edukseen. ***

Kemi perustettiin 1869 satamapaikaksi, mutta kasvoi nopeasti – lähes yhdessä sukupolvessa – merkittäväksi saha- ja sellukaupungiksi. Vuonna 1870 kaupungin ja maalaiskunnan yhteenlaskettu väkiluku oli noin 3000, vuonna 1933 jo 18000. Keskipohjalaisten ja savolaisten kansoittamaan kaupunkiin kehittyi omanlaisensa poliittinen kulttuuri, jota naapurikunnissa vierastettiin. 1930-luvun alun suuren alueliitoksen myötä Herrojen Kemistä tuli työläiskaupunki. Punainen Kemi syntyi vasta maailmansodan jälkeen, kun SKP:n toiminta laillistettiin ja suojeluskunnat lakkautettiin. Kemi onkin perustettu kolmesti; 1869, 1931 ja 1944. Kemin työväestöllä kesti pari vuosikymmentä vakiinnuttaa valta-asemansa. Sisäänlämpiävä onni täydellistyi 1970-luvulla kuntapoliitikkojen tekemien kolmikantasopimusten aikana, jolloin kukaan ei enää vastannut mistään. Inflaatio söi velat ja vallannälkä poliittisen opposition. Siirilän romaani kuvaa tämän ajan loppulaskua. Kokkolan romaanissa poliittinen tilanne on toinen, sillä entinen valtapuolue on kanveesissa. Kaupunginjohtajasta tulee ruumis vähän vahingossa, uuden valtakoalition suhmuroinnin sivutuotteena. Uusi väki, vanhat konstit, tulee mieleen kirjoja rinnakkain lukiessa. Kaupunginjohtajan kuolema ja Maurin päivä kuvaavat kaupunkia, jossa edistys ei enää etene. Kummassakin on tunnistettavia henkilöitä, katuja ja kapakoita. Vähän nostalgiaakin. Kirjailijat tuntevat kaupunkilaisensa ja heidän salaisuuksiaan. Siirilän tuhotulvassa ei toivoa näy, mutta Kokkolan kirjassa poliisin tytär paljastuu eläinaktivistiksi. Merkillepantavaa on, että vanhemmat eivät Liisaa tuomitse. Onko Liisa Laitakari vihreän Kemin nousun airut? *** Markku Kokkola on kirjoittanut kemiläisistä kirjailijoista Jatuliin XXIII (1994). Siihen vähän täydennystä. Lahjakas nuorimies Verner Kuusikko kirjoitti 1920luvun lopulla mm. työväennäytelmän Huomenkellot, josta eräs aikalaisarvioija sanoi, että se paljasti kapitalismin olemusta. Monen kemiläisen tavoin Kuusikko ammuttiin Stalinin ajan vainoissa. Matti Ylipiessa

17


Tunnethan jo Kirjasammon? Kirjasampo.fi on suomalaisten kirjastojen kirjallisuusverkkopalvelu. Kirjasammosta löydät kiinnostavia kirjailijoita, kirjoja ja uusia lukukokemuksia. Voit myös tarkistaa kirjojen saatavuuden kirjastosta, kertoa lukemistasi kirjoista ja suositella niitä muille. Kirjasammon tavoitteena on tuoda tasapuolisesti esiin kaikenlaista kirjallisuutta suurista kustantajista pieniin ja omakustanteisiin, kirjastojen kellareihin unohtuneista helmistä uusimpiin suosikkikirjoihin. Omakustantajat, HUOMIO! Omat kirjailijatiedot voi täydentää Kirjasammon sivuilla www.kirjasampo.fi sähköisen lomakkeen kautta.

Taivalkoski, Päätalo-keskus

Yksivuotinen luovan kirjoittamisen koulutus Lähijaksot (I 27.-29.3.2020, II 22.-24.5.2020, III 11.-13.9.2020 ja IV 20.-22.11.2020) pe klo 18-21, la klo 10-17, su klo 9-12. Opettaja Taija Tuominen. Kurssin hinta 500 €. Majoitus ja ruokailut ovat omakustanteisia. Vapaamuotoiset hakemukset ja 1-5 liuskaa näytetekstiä 14.2.2020 mennessä sähköpostilla osoitteeseen kati.koivukangas@taivalkoski.fi.

VELI-PEKKA LEHTOLA:

Tunturin taika, korpien kirot. Vanhempi Lapin kirjallisuus 1901-1963.

Esiteltyjä kirjailijoita: Väinö Kataja, Arvi Järventaus, Juho Koskimaa, V. E. Törmänen, A. E. Järvinen, K. M. Wallenius, Jussi Lainio, Samuli Paulaharju ja E.N. Manninen. Sotien jälkeen: mm. Yrjö Kokko, Reino Rinne, Martta Haatanen ja Annikki Kariniemi.

Hinta 25 €

Lehtolan teoksen sisarteos: Olavi Jaman uutuusteos ”Sipirjan lapset - esseitä Euroopan reunalta” on katsaus Lapin sotien jälkeisen ajan kirjailijamestareihin. Pessin ja Illusian kirjailijasta Yrjö Kokosta Timo K. Mukkaan - ja päätyy tornionlaaksolaissyntyisten Rosa Liksomin ja Maria Peuran kirjallisiin näkyihin.

Tilaukset: www.vaylakirjat.fi 18

Jenni Grönvist ja Päivi Remes: Miksi kissa ei naura. Hyppyhiiri, 2019. Oletko koskaan miettinyt miksi kissa ei naura? Tämä teos lupaa olla vastaamatta kysymykseen, mutta valaisee kissojen ja ihmisten myötä-ja vastakarvaisia välejä todellisuuden rajoilla tassutellen. Voit ostaa kirjan suoraan kirjoittajilta: jennituulia.gronqvist@gmail.com. Hinta 22 €.

Tapani Tavi: Pohjoinen kiva. Heimo Lujan neljä päivää. Runohuone, 2019. Yksinäisyys on karun kaunis yhteisö. Yötuuli soittaa. Runoja. 59 sivua. ”kun katkeroidun / ostan aura-auton / ja ajan yön vieriä talojen” Kirjan saa tekijältä tapani.tavi@gmail.com 040 846 3036, Valtatie 44, 99100 Kittilä. Hinta 15 €/kpl + postitus.

Minna Kurttila, Sannimaria Kurttila, Carolina Morera: Nukkumatti ja yötön yö. Tammikuu 2018. Nukkumatti on turhautunut, koska keskiyön aurinko paistaa eivätkä ihmiset rauhoitu nukkumaan. Kovakantisessa satukirjassa on runsas ja värikäs kuvitus. Osta kirja verkkokaupasta www.nukuluku.fi Hinta 34 €.


Matkalla

Kultaan hurahtanut kynäniekka Kauko Launonen isännöi yli kolmenkymmenen vuoden ajan yhdessä elämänkumppaninsa Inkeri Syrjäsen kanssa Tankavaaran Kultakylää, joka sijaitsee Sodankylän kunnan pohjoisosassa. Inkeri toimi Kultamuseon johtajana 1973-2008 ja Kauko toimi yrittäjänä Tankavaaran Kultakylässä. Tankavaara jatkaa edelleen elämäänsä paikkana, missä joka vuosi tuhannet vierailijat pysähtyvät maailman ainoassa kansainvälisessä kultamuseossa, jossa voi tutustua paitsi Lapin, myös koko maailman kultahistoriallisiin tapahtumiin ja nykypäivään. Alun perin pienestä kultahuuhtomosta on vuosien myötä kasvanut monipuolinen matkailukeskus.

Innokas kirjoittaja Kauko on aina ollut innokas kirjoittaja. Hän kirjoitti ja julkaisi 30 vuoden ajan Tankavaaran Tietosanomia, jossa julkaistiin säännöllisesti Tankavaaraan liittyviä uutisia. Lehden kaikki julkaistut numerot on koottu myöhemmin kirjan muotoon. Kansien välissä on siis arvokas katsaus vuosiin 1984-2013 Suomen yhdestä ainutlaatuisimmasta matkailukohteesta. Tankavaarasta on julkaistu vuosien varrella useita kirjoja, joiden tekemisessä Kauko on ollut mukana tavalla tai toisella. Eläinrakkaana ihmisenä Kauko kirjoitti vuosien varrella runoja ja tekstejä myös Tankavaarassa asuneiden eläinten elämästä ja ajatuksista. Ne koottiin viime vuonna Tapsu tuumailee –kirjaksi, joka jaettiin joululahjana kaikille niille, jotka vuosikymmenten aikana olivat olleet Tankavaarassa hoitamassa eläimiä tai joille muuten Tankavaaran eläimistä tuli rakkaita.

kirjoittaa niin, että kaikki yksityiskohdat on varmasti oikein”, Kauko sanoo. ”Kirjoita niin kuin sinä ne asiat muistat. Nehän ovat sinun muisteluksia, ei kenenkään muun”, Inkeri kannustaa. Teksteissä on mielenkiintoisia tarinoita muun muassa Kaukon innostuksesta juniin ja Jeeppeihin, hyvään ruokaan ja jazziin. Kauko on kirjannut ylös myös Inkerin kanssa tehtyjä lukuisia ulkomaanmatkoja kansainvälisiin kullanhuuhdontatapahtumiin ja markkinointimatkoja messuille ympäri maailman. Kirjasta ei ole tarkoitus koota kronologisesti etenevää Tankavaaran historiaa vaan tavoitteena on saada kansien väliin kuvaus elämäntavasta ja innosta luoda yhdessä jotain merkityksellistä. Tekstit avaavat vastoinkäymisiä, onnistumisen hetkiä ja niitä arkipäivän sattumuksia, joiden takia elämä maistuu välillä hiirenpapanoilta ja välillä kultahipuilta. Minna Kurttila

Muistelukset työn alla Kaukolla on paljon myös julkaisemattomia tekstejä, joita hän itse kutsuu muisteluksiksi. ”Vaikka muistelukset ovat minun kynästä, niin ilman Inkeriä niitäkään ei olisi”, Kauko sanoo. Inkeri on järjestelmällisenä ihmisenä koonnut Kaukon tekstit yhteen ja lajitellut ne eri teemojen mukaisiksi kokonaisuuksiksi. Aineistoon on kerätty myös erilaisia dokumentteja, kuten kirjeitä sekä suuri määrä valokuvia ja Kaukon tekemiä piirroksia. Aineistosta on nyt alettu koostaa kirjaa, jonka toteutumista tukee Jussi Eiramon säätiö. Kirja ilmestyy vuoden 2020 aikana. ”Tekstin tuottaminen alkaa iän myötä hidastua, mutta onneksi aineistoa on jo paljon. Vaikeinta on

Kuva: Arja Järvinen

19


JÄSENTOIMINTAA Hyvässä seurassa: mitä miettii kääntäjä? Kirjallisuusseuran jäseniltä löytyy monenlaisia taitoja. Tällä kertaa esitimme pari kysymystä kirjallisuuden kääntämisestä Irene Piippolalle, Anna Kyrölle ja Kaija Anttoselle.

1. Mis t 2. Mik ä syntyi mo tiivi r ä kaun yhtyä on mu o k i r j a k kavin ta? En llisuuden k ääntäjäksi? ääntäm tä vaik einta? isessä

Irene Piippola

Anna Kyrö

Kaija Anttonen

1. Minut rohkaisi kääntämään kohtaaminen kirjailija Kerttu Vuolabin kanssa ja hänen kanssaan aloitin Sataprosenttisen (2014, saameksi Čeppári čáráhus) myötä. Kustantaja löytyi vuosikymmen myöhemmin, käännökselle se teki hyvää. Viime vuonna sain isomman apurahan. Turun kirjamessuilla lokakuussa julkaistaan sen tuloksena kaksi nuortenkirjaa.

Minulla on kirjallisuuden ystävien tapaan kaksi elämää. Olen eläkkeellä psykologin työstä ja yhä enemmän ”töissä” kirjallisuuden saralla. Olen suomentanut virosta Oskar Lutsin klassikkosadun Pieni sarvipää, Heljo Mändin runokirjan Taivaan uni sekä neljän muun kirjailijan runoja ja novelleja eri julkaisuihin. Siinä koko käännöstuotantoni. Rohkaiskoon se muita myöhäisheränneitä.

1. Olin nuorena aina kiinnostunut kielistä, ja isäni käänsi asiatekstejä kotona oman työnsä ohella, joten tiesin jo varhain että ihminen voi tehdä työkseen kääntämistäkin. Luin myös jossain vaiheessa Eila Pennasen kirjoituksen kaunokirjallisuuden kääntämisestä (tai ehkä kääntämisen opettamisesta) Parnassosta, ja se innosti tähtäämään kirjallisuuden kääntäjäksi. Lähdin siis opiskelemaan kieliä Tampereen kieli-instituuttiin, joka koulutti nimenomaan kääntäjiä, vaikka kovin moni sen koulun käyneistä ei kirjallisuuden kääntäjäksi päätynytkään.

2. Kutkuttava tunne aina ennen kuin ensimmäinen kappale alkaa kääntyä. Se fiilis kun löytää mielestään hyvän suomenkielisen ilmaisun. Tämä koukuttaa ja hyvä niin, muuten koko hullusta hommasta ei tulis mithään. Vaikeinta on etenemisen hitaus ja oma fysiikka. Oikolukuvaihe, kun käyt tekstiä läpi yhä uudelleen – ja aina löydät korjattavaa, parannettavaa. Siinä meinaa hullunrohkeus loppua ja teksti joutua pöytälaatikkoon. Jälkeenpäin voi pitää hauskana sattumuksena väärinkääntämisiä – kunhan eivät pääse lopulliseen versioon. Kerran käänsin muurahaisen (gotka) kotkaksi (goaskin). Kohta vaikutti heti jotenkin merkilliseltä, mutta jatkoin eteenpäin. Tuo jäi tekstiin pitkään, ennen kuin se jossakin oikolukuvaiheessa sitten tuli korjatuksi. Vatsasta kouraisi että entäs jos…

20

1-2. Kiinnostus kääntämiseen syntyi rakkaudesta kirjallisuuteen. Lukiessani kirjoja alkukielellä huomasin, että kääntäminen on tarkinta mahdollista lukemista. Merkityksien selkiyttäminen syventää omaa lukukokemusta ja oikeuttaa välittämään teoksen muille. Tässä on auttanut psykologin työni, jossa myös pyritään tekemään oikeutta puhujalle ja tavoittamaan sanotun ydin vaikeaselkoisenkin ilmaisun takaa. Riittävän kielitaidon hankkimisessa on tekemistä, mutta lisäksi on tunnettava kyseistä kulttuuria ja ajattelutapaa. Läheinen sukukielikin on osoittautunut logiikaltaan yllättävän erilaiseksi.

2. Mukavinta itse työn tekemisessä on kenties se, että koska on kyse varsin luovasta toiminnasta, tuntuu että saan itsestäni irti sellaista, mitä en tiennyt osaavanikaan. Toisinaan tuntuu, että sisältäni kumpuaa asioita, joista en ollut tietoinen, sanontoja, jotka olin jo muka unohtanut. Aivan kuin jotain avautuisi sisälläni. Näin käy vain kaunokirjallisuutta kääntäessä, ei asiatekstien kohdalla. Toinen mukava asia on se syvä tyydytyksen tunne, joka tulee, kun huomaan saaneeni jonkin kirjan tai osan kirjasta tai runosta käännettyä mielestäni onnistuneesti. Kun uskon, että kirja on nyt luettavissa suomeksi


Runoköngäs kuohui elokuussa Rovaniemen Wanhoilla Markkinoilla järjestettiin 16.-18.8.2019 Lapin Kirjallisuusseuran toimintasuunnitelman mukainen sanataidetapahtuma. Tilaisuus toteutettiin yhteistyössä Rovaniemellä toimivan Sanaseuran kanssa. Ohjelmassa esiintyivät Heli Slunga, Leena Patjas, Marja Poutanen, Leena Pyhäluoto, Pilvi Puro (tunnetaan myös nimellä Pälvi Rantala), Jenni Grönqvist, Jyri Ollila, Marko Pihavainio ja Lea Poikela. Lisäksi kaikkina markkinapäivinä oli juonnettu runotunti, jolloin upouudeksi luotu Jätkänlava ja sen mikrofoni avattiin runoilevalle yleisölle. Runokönkään juonsi Mako (Marko Pihavainio) ja open-mic -osuuksista vastasi Pilvi Puro (Pälvi Rantala).

Lavarunoa! tai englanniksi sellaisena, että olen onnistunut siirtämään sen yleisinhimillisen luonteen toiseen kulttuuriin kuuluvien ulottuville. Ja ehkä välittänyt jotain uuttakin toiseen kulttuuriin. Vaikeaa kaunokirjallisuuden kääntämisessä on kaikki. Kaunokirjallinen teos toimii monella tavalla ja tasolla: kielen, tunteiden, asiasisältöjen jne. tasolla. Ehkä mahdottomimmalta tuntuu usein runous, kun runoissa on mukana sekin, miltä sanat kuulostavat ja millainen muoto niillä on. Arja Vasama

Vilkas lavarunokevät huipentui runopuulaakin eli Poetry Slamin Lapin aluekarsintaan. Torstai-iltana 23.5. rovaniemeläiseen Musta Kissa Kuppilaan kokoontui kymmenen kisaajan lisäksi runsas joukko yleisöä, jonka joukosta valittiin tuomaristo. Tapahtuman järjesti tänä vuonna Sanaseura yhdessä Lapin Kirjallisuusseuran ja Rovaniemen kaupunginkirjaston kanssa. Juontajana toimi Sanaseuran aktiivi Krista Vaarala, pisteidenlaskijana ja ajanottajana Kirjallisuusseuran puheenjohtaja Erkki Kaila. Mukana oli sekä kokeneita konkareita että ensikertalaisia, joiden rohkeus suorastaan huimasi päätä! Kaikki runot olivat omalla tavallaan koskettavia, intensiiviset esitykset herkistivät ja viihdyttivät yleisöä – kuten lavarunon kuuluukin. Jännittävän finaalikierroksen voitti Marjatta Kaasila, toiseksi kiri Marko ”Mako” Pihavainio ja kolmanneksi Jyri Ollila. Marjatta Kaasila edusti Lappia Helsingissä 17.8. pidetyssä loppukilpailussa, ja sijoittui hienosti viidenneksi. Poetry Slamin Suomenmestariksi 2019 valittiin Solja Krapu. Onnea voittajalle ja kaikille finalisteille! Kaikki SM-finaalin esitykset löytyvät youtubesta hakusanalla ”Runokuu 2019”. Pälvi Rantala

Taitan tekstistäsi kauniin, painokelpoisen kokonaisuuden. Pyydä tarjous!

Minna Kurttila Suunnittelutoimisto Tammikuu Oy minna@tammikuu.net www.tammikuu.net

21


JÄSENTOIMINTAA Lapin kirjastojen kirjallisuuspalkinto 2019 Lappi-kirjallisuuspalkinto jaetaan joka toinen vuosi, ensimmäisen kerran keväällä 2017. Vuoden 2019 palkinnon valitsi taiteilijapariskunta Pekka ja Teija Isorättyä Torniosta, palkinto myös jaettiin Torniossa. Esiraati luki kahden vuoden Lapin suomenkielisen kaunokirjallisuustuotannon (sis. suomennokset saamesta), valitsi niistä kuusi ehdokasta, joista Isorättyät valitsivat voittajan. Myös yleisö sai äänestää suosikkiaan näistä kuudesta. Tämänkertaisen palkinnon voitti Rosa Liksomin teos Everstinna. Yleisö valitsi suosikikseen Ritva-Elina Pylvään Alisa-romaanin. Vuosien 2017-2019 julkaisut ja niistä valitut kuusi palkintoehdokasta löytyvät verkkosivun Arkistosta. ”Rosa Liksomin Hytti nro 6 käsitteli kommunismia, Everstinna fasismia ja Hesarin Lappi-liitteestä luimme että kyseessä onkin trilogia, jonka kolmas osa on työn alla – sitä jäämme mielenkiinnolla odottamaan.” Kts. palkinnon verkkosivut: https://lappikirjallisuuspalkinto.fi. Palkinnolla on Facebook-sivu, jossa voi vaihtaa mielipiteitä ilmestyvästä Lappi-kirjallisuudesta läpi vuoden: https://www.facebook.com/lappikirjallisuuspalkinto. Irene Piippola

Koillismaakunnan Kirjoittajat ry aloitti julkaisemalla Koillisessa enimmäkseen poutaa -antologia julkistettiin Kemijärvellä heinäkuussa 2019. Kirjassa 11 lappilaisen kirjoittajan tekstit kertovat tarinoita sadan vuoden ajalta. Kirjoittajat ovat olleet mukana Kemijärven kansalaisopiston Monipaja-kirjoittajaryhmässä, jonka ohjaajana on kirjailija, toimittaja Pirjo Maunu. Teos on tekijöidensä mukaan moni-ilmeinen sekoitus fiktiota ja faktaa lappilaisen luovuuden innoittamana. Kirjan kustantaja on keväällä 2019 perustettu Koillismaakunnan Kirjoittajat ry. Koillisessa enimmäkseen poutaa -antologian toimitti Pirjo Maunu yhdessä kirjoittajien kanssa.

Sarjan keskimmäinen syntyi Tunturilappilainen Avoin kirjoittajaryhmä julkaisi O-joen kaarnalaivojen purjeissa -antologian Staalon Festeillä lokakuussa. Teos on Avoin kirjoittajaryhmän suunnitellussa viiden kirjan sarjassa se keskimmäinen eli kolmas. Teoksia tehdään vuoden välein tunnistettavissa seudun ja mielen maisemissa. Ryhmään on aina vapaa pääsy.

Tervetuloa Tekijöiden päivään Kemiin 30.11.2019! Lapin kirjallisuusseuran syysvuosikokous ja Tekijöiden päivä pidetään 30.11.2019 tänä vuonna 150 vuotta täyttävän Kemin kulttuurikeskuksessa. Tekijöiden päivää vietetään Kirjoittajaryhmä Ringin vieraana. Ohjelma alkaa tervehdysten jälkeen Matti Ylipiessan tietoiskulla käsikirjoituksen vaiheista kustantamossa klo 11.15 ja päättyy Kirjoittajaryhmä Ringin esitykseen ”Väistämätöntä” open mic-tilaisuudessa. Lappilaiset kirjailijat ja kirjoittajat esittelevät uusinta tuotantoaan haastatteluissa pienessä auditoriossa alkaen klo 11.30 ja open mic -tilaisuudessa Kivalo-opiston luokassa 310 (sama rakennus) alkaen klo 15.00. Kirjoja on myynnissä koko päivän ajan. Tekijöiden päivän yhteydessä pidetään seuran vuosikokous klo 14.15. Tilaisuus on ilmainen ja kaikille avoin. Omakustanteinen lounas ennakkoilmoittautuneille (30.10. mennessä lapinkirjallisuusseura@gmail.com). Lisätietoja kulkuyhteyksistä em. osoitteesta. Tervetuloa läheltä ja kaukaa!

22


Unto Matinlompololle Kexi-palkinto 2019 KEXI-Meän kirjailiat järjesti ensimmäisen Rajaton kirjalisuuen messun Haaparannan kirjastossa 4.-5.10.2019. Messut päättyivät RUSKA VI -juhlaan, jossa palkittiin rovaniemeläinen Unto Matinlompolo. Palkintoperusteissa tekijää kiitettiin “meänkielen ilmasurikhaasta, korkeatasosesta ja omaperäsestä proosasta Kexin humoristisessa hengessä”. Unto Matinlompolon teos Praatia hoon päältä ilmestyi 2018. Lapin Kirjallisuusseura onnittelee! Raili Ilola

Kuva: Raili Ilola

Saijan kirjoittajakurssit saavat jatkoa Eija Nissisen emännöimät Sallan kirjoittajakurssit Saijan kylässä rohkaisivat jo suunnittelemaan tulevaa. Kiittävää osallistujapalautetta saaneiden kurssien vetäjät, kirjailijat Juha Hurme toukokuussa ja Taija Tuominen syyskuussa 2019, ovat alustavasti lupautuneet vetämään ohjaavan osuutensa myös vuonna 2020. Kuva: Eija Nissinen

Jyri Ollila

Jyri Ollila 23


JÄSENTOIMINTAA

Ylitorniolla juhlittiin

Taidebasaari Torniossa

Annikki Kariniemi – kirjallisuusseura täytti 20 vuotta ja juhli sitä loppukesällä toista viikkoa eri tapahtumin. Aavasaksalla kohtasivat kuvantekijät, Keisarinmajan kirjallisuusillassa tutkittiin teosta Alisa: Väylän tytär, jonka kirjoittaja Ritva-Elina Pylväs vieraili perinteisessä Hattujuhlassa kertomassa kirjastaan. Dosentti Sisko Ylimartimo pohti Annikin ajatuksia lappilaisista naisista ja muisteli tapaamista Annikin luona Törmäsjärvellä. Hattujuhla keräsi satakunta osallistujaa, joista lähes kaikki olivat sonnustautuneet hattuihin Annikin tapaan. Kirja kylässä 2019 keräsi Meltosjärvelle Teetuvan täyteen kiinnostuneita kuuntelemaan ja keskustelemaan professori Marja Tuomisen alustuksen - Lappi palaa sodasta – ääreen. Tilaisuudessa ihmeteltiin sitä, miten vähän Lapin sodasta ja evakkoajasta tiedetään etelässä.

Suosittu taidebasaari on ohjelmallinen taiteen esittely- ja myyntitapahtuma Torniossa Aineen taidemuseolla. Lapin Kirjallisuusseuran jäsenillä on mahdollisuus varata kirjallisuusseuran pöydästä ilmainen kirjojen myyntipaikka 23. - 24.11.2019 klo 11-17. Valittavat ajat ovat: 11-13, 13-15, 15-17 / 1-2 henkilöä. Jokainen vastaa omien kirjojensa myynnistä. Ilmoitathan tulosi viimeistään 17.11. mennessä: lapinkirjallisuusseura@gmail.com. Lisätietoja Raili Ilola, 040 8437121

Sodis, Suomen kirjoituskurssien parhaimmistoa – kesä 2020 tuo uudet genret ulottuvillesi Sodankylän kirjoituskurssi pidettiin menneenä kesänä ensimmäistä kertaa Luostolla. Sekä kurssi että paikka saivat osallistujilta kiitosta: ryhmien antamat arviot kouluttajittain, sekä Luosto kurssipaikkana, ylsivät molemmat erinomaiseen keskiarvoon 4,5 asteikolla 1-5. Tulevana kesänä Luoston kurssitarjonnassa on jälleen huomioitu palautekyselyssä esitettyjä toiveita. Tulevan kesän teemat ohjaajineen ovat seuraavat: • • • • •

Draama / Juha Hurme Autofiktio ja omaelämäkerrallinen kirjoittaminen / Taija Tuominen Proosa / Siri Kolu Lyriikka (sis. lavarunous) / Daniil Koslov Spekulatiivinen fiktio / Katri Alatalo

Kirjoituskurssilaisia Luostolla kesällä 2019. Kuva: Minna Kurttila

Ilmoittautumisen avautumisesta ilmoitetaan myöhemmin Revontuli-postin ja Lapin Kirjallisuusseuran verkkosivuilla. Lämpimästi tervetuloa Luostolle 1.-6.6. 2020!

24

Anne Lukkarila


Kulttuuria Kittilässä la 12.10. Staalon Festit – Taithen ja kaupan päivä Narikalla ti 19.11. Lapin alueteatterin vierailu: Korjaamo to 5.12. Kittilän Jouluyö ti 17.12. Juurakko-Band & RallaGroup: Talvilauluja ...ja paljon muuta!

Lisätietoa Kittilän tapahtumista: www.kittila.fi/tapahtumat ja kulttuuritoimen Fb-sivuilta.

Kittilä - puhdasta kultaa

Lahjaksi kirja

Seuraa Kolarin kulttuuritapahtumia facebookissa tai sivuiltamme www.kulttuurikolari.fi

-tapahtuma Kolarin kirjastolla 13.12.2019 klo 12-18. Kirjailijat esittelevät ja myyvät teoksiaan. Järj. Kolarin kirjasto- ja kulttuuritoimi ja Väylä-kustannus Yhteydenotto 040 489 5015


Palautusosoite: Lapin Kirjallisuusseura ry Ounasjoentie 5 A 8 96200 Rovaniemi

Varaa kirjaston laitteita, tiloja ja palveluita

varaamo.lapinkirjasto.fi

Väyläkirjat on pohjoisen kirjallisuuden

laatukustantamo Neljä laadukasta esimerkkiä Lapin kirjailijoiden uutuuksista:

Ritva-Elina Pylväs: Teuvo Hietajärvi: Erämaa elää. Metson matkassa Alisa, Väylän tytär. Itä-Lapin kairoissa. Kemijärveläinen Teuvo Hietajärvi on tehnyt lähes 40 vuotta työtä Värriön tutkimusasemalla Pohjois-Sallassa. Nyt Teuvo on koonnut havaintonsa ja upeat luontokuvansa kirjaksi, jonka 1. painos on myyty loppuun. Nyt 2. painos!

Ylisen Tornionlaakson Kolarissa syntynyt Ritva-Elina Pylväs on kirjoittanut huikean historiallisen romaanin kotinurkiltaan, jonne Alatorniolla syntynyt kirjan nimihenkilö kulkeutuu vaiherikkaiden käänteiden jälkeen. Alisa on upea jokilaakson naisten eepos.

Kari Kaulanen: KUURAMÄKI I

Unto Matinlompolo: PRAATIA HOON PÄÄLTÄ Unto Matinlo mpolo

H

Praatia

oon Unto Matinlompolo on päältä meän murtheela kirjoittavista tunnetuin ja luetuin. Vuosikymmenen varrella on Unskilta ilmestynyt kymmenkunta teosta ja äänikirjaa. Unskin syksyn 2018 uutuus PRAATIA HOON PÄÄLTÄ kertoo jo nimellään kielen ja luonteen. Solekko tilata! PRAATIA

HOON PÄÄL TÄ

Äkäslompolossa kasvanut matkailuyrittäjä ja toimittaja on kirjoittanut esikoisromaanina arvioissa kiitellyn kuvauksen erämaakylän ihmisistä ja kylän avautumisesta matkailulle elinkeinona 85 vuotta sitten. Rehevä Länsi-Lapin murre ja omaperäinen ruotsinkielinen replikointi imaisevat lukijan mukaansa.

Joskus pääsimä maitoauton kopissa, jossa olit liukuove Pakkastaki saatto t molemilla puolila. olla sen mitä nyt Lapissa on. Koskaan emmä eelispäivänä, niin Terhveystätin puohneet ulos. suurin osa on saapuminen tarkast Otima varman poissa ja piikityks pittää paikoila pääle, ettei oltas usmatkale tuli et olisit jäähnee nsa. Nimittäin puottu ja jouvuttu aina yllättäin. t antamatta. ko pää suureni Opettajat tiesit, kävehleen. olima kläppiä Met olima silloin siinä hihtojen että jos met kuulima , niin teoliset le rokotevastasia. ja kylästelyn lut ja laitheet sen tulosta Silmiklasitten myötä aivan taki leikkivälihneitä. olit vielä harvina käyttäjiä varoteth toela suureksi isia. Eikä niitä Semmoset pikkukl ja äkkiä, ja jos iin, ettei niitä tarvittu. Kirhvee äpit istuit tarhan pikkusella puureka klasit olit päässä, kaatte lä ja sahala santaloovala la tupakin mittasia niin sangat poikki. sai ihmeitä aikhaa jossaki Nuuska tukkiaMatinlo Unto lehmä. Nykys Ko met lanssiinmpolo kairan kunnas n. Niilä leikithiin, ja inhän on lehmäin kolmas sa. Joku lapiotti kaivo nokkaa mutta tehtiin viras tunnet pohjoisen ekmaataan sorakuormaa myösjoi asuima semmos ja mietti. Että tisemma tarinoi plastiauton lavale den t eysjyyr essa siirettävässä ei ole kaksista kertoja na iläiset taikka ja murtee ellää Unto ja kämpäs toinen maijontuotanol riisiläiset ja niil pöyälä pystössä sä, jokanolitaitaja ajo na. la, jos yhteisty pikkuse e lyöhään semmon Matinlom , emmäkä itte polo n kaltossa millon ökumpp anina vierinheetViiden en masiina all mihinki suuntha aluheen letkumie alas nessä on tyly vuotheil e , että ta. kirjass alkaa tuote lohkeam an. Mutta se het evhäissä. Pariaan vuorokautta olima ia hoon Komea ”Praat vain meitä haitanu haan. Met tili, laskima ennää taija olla. palomiesten listoila. ” hän ettäpäältä jatkaa perinn . Meil riitti, yliettä Eikä sollu viimine uusin viikon Söimä ko pörröt. että maitopurkki palkan saima n keikkatarinoi Oli vain kaaret, Kirunan kommu sammutuksesta pysy n, pohjana meilä.. .joiden että muoto pysy. Meiloli matkas uni piti siihen ja paimentamises ovat usein sa semmonen aikhaan sen Ko mukse ta. Ja vielä sattuse saathii kus pääsimä t vuosik kupoliteltta, josta n lopulta toela riski annos maitoauton kopissa, ymmen pysthöö takaisessa ten puutuit kaikki n, niin huoma kulttuuria, jota jossapohjoi thiin kiusalinen tikut, joila se Pakkastaki saatto olit liukuovearkielä mässä ei t molemil ylheensä kiiniteth sen kylissä seikka, ettei se olla sen mitä . la puolila. Koskaa ään planeethaan. pysyny tuulessa nyt Lapissa on. eelispäivänä, niin n emmä puohnee paikalansa, jos Terhveys Kirjailija t ulos. Otima suurin osa on ei joku ollu sisälä. käsittelee tätin saapum inen varman poissa tarkastusmatk aiheita ja piikityks te pittää paikoila pääle, ettei oltas Josan tragiko et olisit jäähnee ale tuli aina nsa. Nimittäin puottu ja jouvuttu t antamattMet hulvattoman miikan yllättäin. Opettaj ko pääjasuureni kävehleen. olima kläppiä huumoolima at rin keinoin tiesit, siinä silloin että , niin teoliset le hihtojen rokotevastasia. jos met kuulima tarinoi den ja kylästelynmyöt lut ja laitheet henkilöitä Silmiklasitten sen tulosta joitaki leikkiväli ä aivan toela olit vieläkunnio käyttäjiä varoteth ittaen. harvina hneitä. Olis ees suureksi ja äkkiä, isia. Eikä niitä iin, ettei niitä töitä. Ja jos ja jos klasit olit tarvittu. Kirhvee kannatvalittamhaan niitä olis, niin päässä, niin sangat lä ja sahala , etten olis tänne olis ees työhalu sai ihmeitä aikhaa halunuWWW.V poikki. Ko met ja, ja jos niitä lehmä. Nykys . Minus AYLAKI n. Niilä leikithiin, ta valitetta RJAT.FI olis, niin olis inhän on lehmäin s heti työvoim ees työkykyä. mutta tehtiin virassa lekmaa atoimistoon. Että Met asuima Turha mennä myöski ttisemmat eysjyyr ei ole kaksista semmosessa siirettä sinne elekroon iläiset taikka ellää maijont ikkopurkahmoo vässä kämpäs maitopurkki pysy riisiläiset ja niile uoanolla, jos n sä, joka oli pikkuse yhteistyökumpp pöyälä pystössä lyöhään semmon n anina kaltoss , emmäk en on tyly masiina alle, a millon mihink siihen aikhaa ISBN 978-952-71 ä itte 68-81-3 vierinheet alas että alkaa tuote n sen aluheen i suunthaan. vuotheilta. Pari letkumiehet evhäiss Mutta se vain lohkeamhaan. annos kulttuu vuorokautta meitä ä. Komea tili, ria, jota ei ennää haitanu. Meile olima palomie VÄYLÄKIR laskima että sten listoila. JAT taija olla. Eikä riitti, että kiinitethään planeeth yli viikon palkan Söimä ko pörröt. sollu viiminen saima sammu aan. Oli vain Kiruna keikka n kommuuni piti tuksesta ja paiment meilä... Meilol kaaret, että muoto i matkassa semmon amisesta. Ja pysy. Ko se saathii vielä toela riski en kupoliteltta, n lopulta pysthöö josta puutuit kaikki n, niin huoma thiin kiusalinen tikut, joila se ylheensä seikka, ettei se pysyny tuulessa paikalansa, jos

Profile for Lapin Kirjallisuusseura

Lapillinen 48, 2/2019  

Lapin Kirjallisuusseuran jäsenlehti Lapillinen 48, 2/2019

Lapillinen 48, 2/2019  

Lapin Kirjallisuusseuran jäsenlehti Lapillinen 48, 2/2019

Advertisement