Page 1

2019 nro 47 Hinta 10 €

LAPIN KIRJALLISUUSSEURA RY


Tervetuloa tapahtumiimme Kolarin kirkonkylälle 28.6. - 4.7.2019! 28.6. Perjantai 9.00 - 12.00 Roskat & Aarteet -katutaidetyöpaja, ohjaaja Päivi Takala. 12.00 KulttuuriKolarin avaus: Alli Katri Forsstedtin Romua ja Rakhautta näyttelyn avajaiset. FM Juha Eskola luotaa Tornionlaakson ITE-taiteen olemusta. 13.30 Pepi Reinikainen esittelee teostaan Nuoruuteni Nunnala - Sisäoppilaitoksen salatut vuodet. 15.00 Johanna Laitila esittelee romaaniaan Lilium regale. 17.00 Kylien Kolari esittää. Vaattojärven amatöörinäyttelijät: Teknologiaspektaakkeli eli puhelinlinjoista valokaapeliin. Ohj. Jyrki Vaattovaara. 18.00 Alli Katri Forsstedtin ja Tomi Pentinpuron laulullinen ilta. 20.00 Vapaamuotoista illanviettoa KulttuuriKolarin tapaan. 29.6. Lauantai 11.00 - 21.00 Alli Katri Forsstedtin Romua ja Rakhautta – näyttely.

11.00 Katariina Korhosen kirjan Peiliin katsomisen paikka - julkistamistilaisuus Tornionlaakson paikallishistoriasta vaimoitten näkökulmasta. Haastattelijana Väyläkirjojen Tuomo Korteniemi. 12.00 - 15.00 Ekokassipaja lapsille ja aikuisille, Outi Hyvönen ja Anne Luiro. 13.00 Kirjailijavieraana Mikael Niemi. Haastattelija Hannele Kenttä. 15.00 Luoteis - Lapin MC & Co -kulkue 16.00 Unto Matinlompolo tulkittee knapsu-käsitheen olemusta. 18.00 Vapaamuotoista illanviettoa KulttuuriKolarin tapaan. 21.00 Beatcakes. Rovaniemeläinen kokoonpano tarjoaa Beatles-klassikoita. 30.6. Sunnuntai 11.00 - 16.00 Alli Katri Forsstedtin Romua ja Rakhautta – näyttely päättyy. 12.00 Marja Pirttivaara: Geneettinen sukututkimus 17.00 Taiteilijatapaaminen: Essi Korvan kanssa Willa Korvassa Sammalvaarassa. Linja-autokuljetus klo 16.30 Jokijalka 65:n edestä.

Ohjelmamuutokset mahdollisia. Tilaisuudet entisen Alkon tiloissa Valintatalon yhteydessä ellei toisin mainita.

Lisäksi sunnuntaina Rohki Hyä Sirkus ja Anybody Absent: Kerran unessa (tarkka aika ja paikka vahvistuu myöhemmin). 1.7. Maanantai 10.00 -18.00 Willa Korvan avoimet ovet Sammalvaarassa. 09.00 Dansa -esitys Kolarinsaaren kirkossa, Cecilia Zilliacus ja Lena Willemark, yhteistyössä Väyläfestivaali. Maksullinen. 2.7. Tiistai 10.00 -18.00 Willa Korvan avoimet ovet Sammalvaarassa. 4.7. Torstai Henkilö V ja Harakka Vinsentti sirkuksessa, Teatteri Tie (aika vahvistuu myöhemmin). Kolarin kirjasto- ja kulttuuritoimi Ohjelma: Kyösti Satokangas kyosti.satokangas@kolari.fi 040 4895 015

www.kulttuurikolari.fi

AJATUKSESI YKSIIN KANSIIN! Runot, muistelmat, historiikit

PAINAMME SUURELLA SYDÄMELLÄ MYÖS PIENET PAINOKSET Tarjoamme sinulle kaikki kirjapainopalvelut kustannustehokkaasti, paikallisesti, monipuolisesti ja nopeasti. Suurella sydämellä ja parhailla painokoneilla. Ota rohkeasti yhteyttä ja suunnitellaan sinulle sopivin palvelukokonaisuus. – kirjan painatus Granossa kannattaa! Kansankatu 8 96100 Rovaniemi P. +358 207 809 500 www.grano.fi


Lehden tiedot

Sisältö

Julkaisija:

TEEMA: Lyyrinen Lappi

www.lapinkirjallisuusseura.fi

Lehden tiedot ja sisältö............................................................. 1

Lapillinen

Kirjallisuusseuran arviointipalvelut..................................... 2

Lapin Kirjallisuusseura ry

Jäsenlehden nimi on johdettu sanasta lapilli, laavasta jähmettynyt siru.

Pääkirjoitus Lapin vahvin laji.............................................................................. 3

Ilmestymiskerrat: Kaksi kertaa vuodessa,

Lapin runon taipaleelta............................................................. 4

Tilaushinnat:

Kirja-arvioita. Viisi erilaista runokirjaa Sinä, Ryppyjen takaa..................................................................... 6 Angelina Jolien huulet, Joki virtaa lävitseni, Rivien välissä riittejä...................................................................... 7

seuraava numero 48 ilmestyy marraskuussa 2019, aineiston jättöpäivä 5.10.2019. Lapillisen vuosikerta sisältyy Lapin Kirjallisuusseuran jäsenmaksuun. Jäseneksi voi liittyä verkkosivuilla lapinkirjallisuusseura.fi Irtonumero 10 € (ei ALV rek.) Lehteä voi myös tilata. Vuosikerta 30 €. Tilaukset: lapillinen@gmail.com

Päätoimittaja:

Tapani Tavi, Kittilä, 040 846 3036 Taitto ja ilmoitusmyynti: Minna Kurttila, Rovaniemi, 040 554 4472

Runoja Eeva-Maija Hurtig, Pälvi Puro, Jarkko Pudas, Maarit Niskanen............................................................................. 8 Harri Harmaasusi Markoff, Elsa Partala................................... 9 Maria Paldanius, Irene Piippola................................................ 10 Elisa Tolppanen............................................................................. 11 Pirjo Osola...................................................................................... 12 Runon väylät................................................................................ 12

Laskutus:

Kustantajan kuulumiset: Kieletär Inari 4.3.2019 Kustantamo luppomännikössä...........................................13

Vakituiset avustajat:

Rajojen ylittäjän lähtölauluja................................................ 14

Eija Nissinen, Saija, 050 331 4539 Raili Ilola, Tornio Erkki Kaila, Rovaniemi Anna Kyrö, Keminmaa Irene Piippola, Rovaniemi Tiina Qvist, Rovaniemi Arja Vasama, Rovaniemi

Toimituksen sähköposti: lapillinen@gmail.com Postiosoite: Valtatie 44, 99100 Kittilä Painopaikka: Grano, Rovaniemi ISSN 2342-9550 (Painettu) ISSN 2342-9569 (Verkkojulkaisu) Lehden verkkoversio:

Kirja-arvioita Ja silti uskon rakkauteen, Hei söpö.......................................... 16 Kuuramäki I.................................................................................... 17 Praatia Hoon päältä, Punainen maailmanpyörä................. 18 Kittilän kuusi.................................................................................. 19 Yūgen - Runoja hetkistä.............................................................. 20 Jälkiä............................................................................................... 21 Lehden kuvataiteilija Markku Heikkilä............................................................................ 21

issuu.com/lapinkirjallisuusseura

Kirja-arvioita 69 pylvästä..................................................................................... 22 Asentopuu...................................................................................... 22

Kulttuurilehtien liiton Kultti ry:n jäsenlehti

KEXI – Meiän kirjailiat.............................................................. 23

Kannen kuva: Markku Heikkilä, sarjasta

Aforisimi pienen ihmisen asialla.......................................... 24

Kermapiirustus, 2014, värivalokuva, peili, kerma, Torniojoki. Pigmenttivedos 61 x 67,2 cm.

Jäsentoimintaa Rakkaus on suurin, sydän häkissä pienempi......................... 25 Hyvässä seurassa ......................................................................... 26 Kesäisiä kirjallisuusmenoja........................................................ 27 Kevätkokous ja verkottumispäivä ........................................... 28 Tampere-raportti.......................................................................... 28 Naisliiton lukupiiri toimii Torniossa......................................... 28

1


Lapin kirjallissuusseuran

ARVIOINTIPALVELU Lapin Kirjallisuusseuran välityksellä voi kuka tahansa maakunnan kirjoittaja saada tekstistään henkilökohtaisen arvion. Valitse listasta itsellesi sopiva arvioija ja sovi hänen kanssaan arvioinnista. Arviointipalvelun hinta on 20 euroa korkeintaan 30 liuskalta, jäsenille – 25 % eli 15 euroa/30 liuskaa. Suorita maksu ennen arviointia Lapin Kirjallisuusseura ry:n tilille Nordea FI28 2226 1800 0213 80, BIC NDEAFIHH. Mainitse maksun yhteydessä arvioijan nimi.

ARVIOIJAT Jorma Koski, kirjailija, Kemi 0400 696 429, jorma.koski@pp1.inet.fi Lyhytproosa, erätarinat, ei runoja Mirjam Kälkäjä, kirjailija, Tornio 0400 395 611, mirjam.kalkaja@pp.inet.fi Yleisarvioija, ei runoja Sinikka Lappeteläinen, kirjailija, kirjoittajaryhmän ohjaaja, Tornio 040 559 0728, lapp.sini.etelainen62@gmail.com Runot, lyhytproosa Irene Piippola, kirjastonhoitaja, Rovaniemi 040 748 2908, irene.piippola@pp5.inet.fi Runot, novellit, lyhytproosa

Yli 30 liuskan arvioinnin hinnasta on sovittava arvioijan kanssa. Maksu lisäliuskoista suoritetaan suoraan hänelle (esim. 130 liuskaa tekstiä = 100 liuskaa maksetaan arvioijalle, 30 liuskaa Lapin Kirjallisuusseuralle).

Maaria Rousu, FM, (projektisuunnittelu- ja tiedotustyö, toimittaja), Oulu 050 414 2952, maaria.rousu@gmail.com Erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuus, proosa

Lisätietoja saat yhdyshenkilöltämme Eija Nissiseltä, puh. 050 3314 539, eijamnissinen@gmail.com.

Tuula Saraniemi, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, Rovaniemi 040 736 2610,tuula.saraniemi@gmail.com Yleisarvioija

Tilaa Lapillinen kotiin, kouluun tai työpaikalle osoitteesta lapinkirjallisuusseura@gmail.com Vuosikerta 30 €

2

Seppo Saraspää, kirjailija, Ivalo 0400 290 267, seppo.saraspaa@gmail.com Lyhytproosa, erätarinat, ei runoja Virpi Yliraudanjoki, kasvatustieteen tohtori, tietokirjailija ja kirjoittajakouluttaja, Helsinki 040 756 9093, yliraudanjoki@gmail.com Erityisesti runot, aforismit sekä tietokirjat


Pääkirjoitus Lapin vahvin laji

K

aikki päiväkoti-ikäisiä ja autoja tuntevat tietävät, että etelässä touhutaan puolet vuodesta kurassa. Lappi lienee muuta maata. Täällä on kirjoitettu hangessa ajatuksen työhaalarit siistimpänä. Se näkyy näillä sivuilla. Tämän lehden teema on lyyrinen Lappi. Sanana Lappi ärsyttää paljon käytettynä, kunkin kerran kertomatta mitä Lappi sisältää. Että onko sen oltava taas otsikossakin? Kolmessa muussa maakunnassa asuneena en käyttäisi monirikkaasta Lapista maakunta-sanaa. Lappi on maa. Lohi on lohi. Minun äitini on Poro. Hän asuu Savonlinnassa. Enimmät Lapista kirjoitetut säkeet tekevät ja tuottavat toisaalla asuvat. Suosituin kustantaja teokselle on salaperäinen ja kaikkia lähimpänä oleva Oma kustanne. Suomen suurin ja pitkäaikaisin kustantaja. Tällä kyseisellä merkillä myös pohjoista tavoittelevia teoksiaan julkaisivat aikoinaan myös Aleksis Kivi ja Paavo Haavikko. Tänä 2010-luvun viimeisenä vuonna täytyy viimeistään huomata oikean kirjan rinnalle tullut esityksinä tehtyjen kirjallisten teosten merkitys. Esimerkkinä liki 20-vuotinen Poetry Slam -lavarunous ja sen koko valtakunnallinen tapahtumaketju. Todella tervetullutta tunkua kirjallisuuden esiin ajossa.

muualta, en mistään kotoisin tai mistä lien. Mistä poissa? Sen sijaan taide lähtee kohdusta. Olen tavannut vuosikymmenien aikana kirjailijoita ja runoilijoita. Varsinkin 300 kanssa jutellut henkilökohtaisesti, mihin lasken yli tunnin tarattelun, väittelyn ja keskinäisen hymistelyn. Minä yleistän kirjoittajien jakaantuvan sirkanviulunsoittajiin tai puunhakkaajiin. Mutta niin ei ole Lapin laita. Täällä tapaa lyyrikoissa vain vähän joko tai -ihmisiä. Yhdessä kirjoittajassa löytyy enemmän sävyjä kuin muualla Suomessa, runsaammin persoonia per kynäilijä. siinä se talvi meni kelluu kaarnalaiva kevättulvassa ostohalkoa sulatellessa ikkunassa kun naapuri särkee herukkapensaitasi auralumella Haimme tähän Lapillisen numeroon erityisesti Lapin kirjallisuusseura ry:n jäsenten lyriikkaa. Lyyrikot eivät nolostele ominta eikä kumarra vierasta. Maailman katolta kerrotaan miltä täältä näyttää. Tapani Tavi

olen kuunnellut kaiken tästä talvesta piisin vieressä hormin kautta haloilla lämmittäen Kaivos ja lohi, neljän tuulen hattu ja eristyneisyys. Luovuuden jarruna pidetään harvoja inspiraatiopisteitä. Kuinka kertoa metsästä kertomatta aina vihreästä. Joku vahvoista lappilaisista kirjoittajista öklötteli kollegion Rovaniemellä kokoontuessa, ettei ikinä poroa kirjoittamiseensa päästä. On se niin kulunut, mauton ja siksi idioottimainen esitettävä, tolkuttoman paljon nostettu esine. Minä laittaisin äitini poroksi. Saisin taas uuden ilmaisutavan häneen. Minä rakastan kirjoittaa erityisesti äidistäni ja tulen ihastumaan siitäkin hahmosta, minkä kautta hänestä kulloinkin kielikuvia luon. Olenkin alun

Markku Heikkilä: Tectonic 1. Kalkkikivipiirustus marmorille, värivalokuva, pigmenttivedos, 61 x 76 cm

3


Lapin runon taipaleelta

K

ansanrunous, kansan runous, puhuttu ja laulettu sana kertoi historiasta ja opetti töitä ja tapoja.

Ylitorniolainen Antti Keksi runoili monipolvisen selostuksen jäänlähdöstä ja suuresta tulvasta Tornionjoella 1677. Hän käytti kalevalaista runomittaa ja kuvaus eli runonlaulajien mukana, kunnes sen merkitsi muistiin italialainen pohjoisen kävijä Giuseppi Acerbi 1799. Ennen Keksin runon löytymistä, Johannes Schefferus ehti merkitä muistiin sodankyläläisen Olaus Sirman kaksi saamelaisten lemmenjoikua. Joiut ilmestyivät latinankielisessä Lapponia-teoksessa 1674. Tuomo Itkosen suomennos julkaistiin Lapin tutkimusseuran kustantamana 1962. Onneksemme myös Kalkkimaan pappi, Petter Abraham Herajärvi (1830-1885) Tornion Kalkkimaasta on jäänyt aikakirjoihin. Petteri pisteli omiansa, kertoi paikallisten elämästä, ivasi, saarnasi ulkoa pappien puheet ja herjasi perään. Hänen nimeen on merkitty useita runoja, joita erityisesti Arvid Oukka keräsi ja julkaisi Tornionlaakson kansanperinnettä -vihkoissa 1970-luvulla. Kittilästä on kerätty suullista kansanperinnettä muistiin, valtaosaltaan Lassin Leevin, Leevi Lassilan (1892-1938) arkkiveisuja ja pilkkalauluja. Hilja Ajanki Pajalasta on laulanut aikansa “renkutuksia” ja kertovia runoja kansanperinteen kerääjille. Suullista perinnettä on vain vähän saatu talteen, kansanihmisten kirjoituksia samoin. Mona Mörtlundin sanoin: “Tulen tykösi muutamalla rivilä”. Samaan aikaan Kalkkimaan papin kanssa Tornionjokivarressa vaikutti toinenkin saarnaaja, saarnaaja, joka on jättänyt meihin syvät jäljet. Lars Levi Laestadius (1800-1861) käytti saarnoissaan paikallista kansankieltä eikä häpeillyt suorasukaista puhetapaa enempää kuin Petteri Herajärvikään. Karesuvannon ja Pajalan kirkkoherran sanoma levisi tehokkaasti Lapissa ja Pohjoiskalotilla matkasaarnaajien mukana. Laestadiuksen saarnat on painettu ja ne ovat meidän kaikkien luettavissa. Siionit virret elävät yhä. Kieltä ei ole aika haalistanut, pikemminkin päinvastoin. Erno Paasilinnan toimittama Lapin runot (1979) sisältää avarasti myös Lappi-aiheisia runoja. Lapin runoilijanimiä 1900-luvun alussa ei ole monta mainita: Pedar Jalvi ja Hans Aslak Guttorm jäivät saamenkielisinä pienen piirin tuntemiksi, Vilho E. Törmäsen (ent.

4

Kyrö) Lapin maisemarunot olivat suosittuja 1920-luvulla (Tunturilauluja 1925), mutta Törmäsen mitalliset riimirunot jäivät modernien Tulenkantajien jalkoihin. “Vikla, vikla!” kaiku suolta soi. ranta vaikeroi. On kuin ammoin kätköön korpien soimaan jäänyt itku iäinen. Vilho E. Törmänen Vuodet 1920-1960 Tulenkantajistakin tunnettu runoilija Katri Vala (1901-1944) oli äidin puolelta muoniolainen ja Muoniossa syntynyt. Hän vieraili jokilaaksossa ja sinne palasi. Valaa ei mainita Lapin runouden antologioissa mutta Muonion kirkonkylässä hänellä on muistokivi. Olisiko mielenkiintoista tutkia mitä hän Lappiin jätti ja mitä hän sai täältä mukaansa? 1950-luvulla esikoisrunokokoelmansa julkaisi kaksi pohjoisesta opiskelemaan lähtenyttä nuorta: Hilja Mörsäri (1932-2016), joka jäi äidinkielen opettajaksi Hämeenlinnaan ja Jorma Etto (1931-2016), joka palasi Rovaniemelle kirjastonjohtajaksi ja vaikutti vuosikymmeniä pohjoisen kulttuurissa, kirjailijana ja kulttuurityöntekijänä. 1960-luvun alussa Lapin kirjallisuuteen nousi tekijä, jonka vaikutus ja kirjallinen työ hakee vertaistaan, tekijä, joka on jättänyt syvän jäljen meihin kaikkiin. Timo K. Mukka (1944-1973) julkaisi esikoisteoksensa Maa on syntinen laulu 1964, ja runokokoelman Punaista 1966. Mukka tunsi lestadiolaisen herätysliikkeen, saarnojen ruumiin kielen, hänet kun oli niissä vesissä pesty. Hän kirjoitti kuin irtipäässyt Laestadiuksen enkeli ja piru yhtä aikaa. Hartaasti ja sensuroimatta. Hän lauloi ja valitti, toisti ja tanssahteli: “Lantioitten kulhoon kylvän siemenen” ; “Sinä elämä tanssit enkelihautojen yli / taipuvin lantein / ja notkuvin uumin”. Mukalle ainoat kirjoittamisen arvoiset asiat olivat rakkaus ja kuolema.


Vuodet 1960-1980 60-luvulla Lapin oma runoääni voimistui. Pohjoiset kirjailijat -yhdistys perustettiin 60-luvun alussa, kirjailijat kiersivät maakuntaa ja kirjoittivat ahkerasti lehtiin. Niin myös Timo Mukka, jolta julkaistiin paljon runoja juuri lehdissä. Seura järjesti useita kirjoituskilpailuja, toimitti kirjallisuuslehteä ja kustansi kaikkiaan yli 30 teosta. Lapissa oli myös muita pienkustantamoja. Uusia nimiä kirjoitettiin runoteosten kansilehdille: kittiläläinen Niilo Rauhala, ylitorniolainen Matti Jama, kolarilainen Oiva Arvola, Torniossa vuosia asunut Rakel Liehu, kemiläinen Helinä Siikala, rovaniemiset Alli Liste, Toini Maria Railavo, Sampo Kivelä. Eeva Heilala mainittakoon Oulun puolelta Ruukista. Heilala toi kirjallisuuteen maaseudun ja maatilojen naisten äänen ja liikutti myös Lapin lukijoita. Lapissa toimi 1960-1970 –luvuilla useita kirjoittajapiirejä: Oli Sallassa, Kemijärvellä, Kittilän Staalo aloitti kirjoittajakurssit 1977 ja kirjoittajaryhmä Rinki julkaisi ensimmäisen antologiansa 1978. Rovaniemen maakuntakirjastossa kokoontui oma runopiiri, runonlausujien ja –kirjoittajien ryhmä, joka esitti ohjelmaa eri tilaisuuksissa. Ryhmää veti lausuja Kaisu Kairakari ja siihen kuului muun muassa runoilija Aune Mäkinen (1938-1974), joka ehti julkaista kolme runoteosta.

Lyyrinen Lappi

Toimittaja-runoilija Pentti Harjumaa, joka julkaisi omakustanteena esikoisrunoteoksensa Tämä nimetön kaupunki 1971, puolusti paikallisia kustanteita: ”Lapissa on Pohjoisten kirjailijoiden jäsenluettelon mukaan 150-160 kirjoittajaa, joista 16-20 kirjailijaliittoihin kuuluvaa kirjailijaa. Vuosittain Lapissa ilmestyy parisenkymmentä pien- ja omakustannuskirjaa. Vaikka pien- ja omakustannuskirjallisuuden vaikutus jää suurimmaksi osaksi paikkakunta- ja alueelliselle tasolle, siitä huolimatta sen merkitys Lapin kirjallisuuden kuvan monipuolistuttajana ja rikastuttajana on varsin tuntuva.” (Satoisa kirjavuosi. Lapin taide82. 1982) Kirjoittamisella on ollut ja on vahva harKatso myös: rastuspohja Lapissa. Pohjoiset kirjailijat ry. historiikki, Valtakunnalliselle areehttp://lapinkavijat.rovaniemi.fi/ nalle pohjoisen kirjailipohjoisetkirjailijat/ joita nousi kuitenkin vain muutama yksittäinen tekijä ennen nykyistä vahvaa ja lukuista kaartia. Timo K. Mukka sai taistella kelpuutuksesta (etelän) kirjallisiin piireihin, hän oli vielä eksoottinen arktinen hullu. Tänään pohjoisen “kummajaiset” ovat osa suomalaista identiteettiä ja valtakunnallista kirjallisuutta. Irene Piippola

Synnin olemus (Entäs sitten, Leevi)

Hattarat naurava ja mettänperkelheet kiroavva ja irvistelevvä pissihaukat vääntelevvä kaulaansa ja ilvehtivvä pää takakäsin Niistä kläpeistä jokka äitimä Eeva pesemättöminä piilotti Jumalan silmiltä tuli maahisia maan alla olevia ja net ovva yhä pesemättä. Maahisten tyttäret laulava kauhniisti ja viettelevvä ihmisten poikia. Heän laulunsa on huoruuen lauluja ja viinalauluja. Niilä on pimmeyen valta ja net liikkuva pimeässä.

Niilä on käärhmeen viisaus ja viekhaus. Heän ruoka näyttää kauhniilta ja maistuu suussa makealta mutta se ei ole kuitenkhaan muuta ko viinaa ja käärmheenkyyneliä. Net tanssaava ja niitten korreuen alla piilee salhainen huoruus. Voi äitiä joka piilotit kläppisti Jumalan kasvoitten eestä. Nyt niitten syämet on mustat ja saastaset. Net naurava niin kovasti. Irene Piippola 5


KIRJA-ARVIO

Viisi erilaista

runokirjaa Risto Andersson: Sinä. Runopaja Oodi. BoD 2018. Risto Andersson: Ryppyjen takaa. Runopaja Oodi. BoD 2018. Ritva Kokkola: Angelina Jolien huulet. Runoja. Atrain & Nord 2018. Lilja Kylmänen: Runoja. Joki virtaa lävitseni. Omakustanne 1988. Pentti Harjumaa: Rivien välissä riittejä. Mielleyhtymiä. Revontulet 2019. Matarenkiläinen Risto Andersson paketoi elämän huippuhetket kahteen hyvin erilaiseen runoteokseen: Proosarunoteokset Sinä ja Ryppyjen takaa täydentävät mainiosti toisiaan. Runoteos Sinä kuvaa suorasukaisen sensuellisti nuoren ja varttuneemmankin parin seksuaalista kanssakäymistä. Andersonin luoma minähahmo raportoi runoissa seksikokemuksistaan useiden kumppaneiden kanssa sellaisella tarkkuudella ja intohimolla, että aikuisviihteen parissa viihtyvä valikoivakin lukija voi hyvin perustein hankkia teoksen kirjastoonsa. Toisaalta tyydyttämättömien aistinautintojen lyyristä kaipausta etsivä kaunosielu tuskin löytää hakemaansa tämän teoksen sivuilta. Ryppyjen takaa vaihtaa näkökulman varttuneen matarenkiläisen maailman kokonaiskuvan mukaiseksi ja filosofisemmaksi. Andersson ihmettelee arkijärjellä paikoin satiiria hipoen ihmisten tapoja ja käyttäytymistä sekä bryrokratian järjenköyhyyttä. Rypyt, joiden takaa runoilija saa meidätkin maailmansa näkemään, synnyttää sekä varttunut ikä että kaiken salliva nauru.

6

Kirjapinon seuraava, Ritva Kokkolan teos Angelina Jolien huulet, kääntää miehisen näkökulman feministiseksi. Naisen asema perheessä, tyttärenä, siskona, äitinä, yhteiskunnassa ja elämässä piirtyy tarkasti runokuva kuvalta. Maailmankatsomusten ahtaudesta vapautta hakevat mietteet löytävät poispääsyn väyliksi eron ja kuoleman. Tämä saattaa tapahtua sanojen vastakohdilla ja jopa kirjaimilla leikitellen. Pelosta tavoite / tai toive / kuolemasta ero / erosta elämys Kirjan nimi ja kannen punatut huulet vihjaavat ehkä viettelykseen, jota mieleen istutettuna ja säkeiden välissä sanattomana synnintuntona kuljetetaan naisen syntymästä kuolemaan saakka. Nimikkorunoa turhaan teoksesta etsivän silmät pysähtyvät tyrmääviin säkeisiin: Liikaa maalia / liikaa maalia vanhalla ihmisellä /.../ tässä on saippua ja riepu pese suusi Lilja Kylmäsen Joki virtaa lävitseni teos on matka menneessä ajassa, jossa ympäröivää maailmaa havainnoidaan lapsen aistein. Maaseudun idyllisessä maisemassa


keskeisessä roolissa on joki ja sen ylittävä silta. Asiat ja arvot kertovat vanhasta hyvästä ajasta ja järjestyksestä, jossa yötä seuraa aamu, kevättä kesä mittumaareineen ja jossa kerran Jumalan yhdistämää ei ihminen erota. Esteettisesti Kylmäsen runot vertautuvat vanhoihin lastenkirjoihin ja Martta Wendelinin kuvittamiin Kotilieden kansiin. Viitteet elämään tutussa ja turvallisessa lapsen maailmassa, joka kaukaisena haavekuvana on ehkä vielä viimein meitä odottamassa, ovat selkeitä. Joki, joka lakkaamatta virtaa, rauhoittaa kuuntelemaan luontoa ja kutsuu luokseen. Tänään joen kalvosta / kuvaasi katson hymysi läpi. / Sade huuhtoo kasvojani. Pentti Harjumaa jatkaa uudessa teoksessaan yksirivisen mietelmämuodon tehokasta käyttöä. Rivien välissä riittejä teos sisältää muutamaan sanaan puristettuja ajatelmia ja mietteitä. Sivuille rakentuvat ”mielleyhtymät” on ryhmitelty kolmeen tekijälle tunnusomaiseen siker-

Lyyrinen Lappi

mään: I Huuto syvyydestä, II Kuka sinä oikeasti olet? ja III Elämä on merkityksiä täynnä. Harjumaan teos viehättää pelkistetyllä rakenteellaan. Poikkeuksetta sivu sivulta toistuvat kymmenen lyhyen virkkeen listat herättävät kysymyksen, miten kirjaa tulisi käsitellä johdonmukaisesti? Mutta kun huomaan, että jokainen sivu tai aukeama on omintakeinen kokonaisuus, useimmiten yhtenäinen proosaruno, satunnaisten aukeamien avaaminen muodostuu toimivaksi ja sinällään mielenkiintoiseksi tavaksi lukea teosta. Uudenlainen runokokemus, joka toimii erinomaisesti keskustelun avaajana toisille ääneen luettaessa. Suuret rivivälit haastavat dialogiin runoilijan kanssa. Kokonaisuutena Rivien välissä riittejä on karua tekstiä. Maailmaa tarkastellessaan Harjumaa toteaa vanhojen apokalyptisten pelkojen nousevan jälleen pintaan. Niiden lisäksi ihmiselämään on tullut voimakkaana yksinäisyyden ja tyhjyyden tunteita, joita ei helpota maailmaa hallitseva ahneuden ja järjettömyyden tarkoitushakuinen viljely. Toisin kuin Kylmäselle edellä, Harjumaalle ei “Taivaan iloista” tunnu lohtua löytyvän. Erkki Kaila

Tunnethan jo Kirjasammon? Kirjasampo.fi on suomalaisten kirjastojen kirjallisuusverkkopalvelu. Kirjasammosta löydät kiinnostavia kirjailijoita, kirjoja ja uusia lukukokemuksia. Voit myös tarkistaa kirjojen saatavuuden kirjastosta, kertoa lukemistasi kirjoista ja suositella niitä muille. Kirjasammon tavoitteena on tuoda tasapuolisesti esiin kaikenlaista kirjallisuutta suurista kustantajista pieniin ja omakustanteisiin, kirjastojen kellareihin unohtuneista helmistä uusimpiin suosikkikirjoihin. Rekisteröitymällä palvelun käyttäjäksi voit koota omia kirjahyllyjä ja kommentoida teoksia. Kirjasammon kotimaiset kirjailijatiedot koostuvat muun muassa Suomen maakuntakirjastojen tekemien kirjailijasivustojen tiedoista. Uusien kirjailijoiden tietoja Kirjasampo pyrkii täydentämään esimerkiksi kustantajien tarjoamien tietojen perusteella. Omakustantajat, HUOMIO! Omat kirjailijatiedot voi täydentää Kirjasammon sivuilla www.kirjasampo.fi sähköisen lomakkeen kautta. Jenni Grönqvist: Terminen talvi – nurinperinsuruja, hanaelämänvettä. BoD, 2017. Runoja parisuhteen päättymisestä, pienestä kuolemasta, ja uuden elämän alkamisesta. Ero ei ole pelkkää lyriikkaa, se on ex-puolison parittomia sukkia ja ranteidenviiltomusiikkia radiosta! Voit ostaa kirjan esim. www.adlibris.com tai suoraan kirjoittajalta: jennituulia.gronqvist@gmail.com. 5 €.

7


RUNOJA

oikeus avautua ilta-aurinkoon kuin yöttömän yön peiliin kohottaa katsetta häivyttävät virraksi vapaus valitussa tilassa nostaa epäröivät maata huuhtovat uneksi uida läpi syvyyksien lähteiden läpi kylmien pohjaväreiden näkemiseen yli rauhattomuuden

Kurjesta Tivoliin on kolmesataa askelta Pikkupuolen tanssilattiaan tarttuvat kengät kiinni siideriliima pitää jalat maassa Kerran hän melkein lähti sen matkaan joka saa kaikki naiset vaikka ei näytä miltään Se on hyvä puhumaan.

ja siinä vaihtuvassa vaikka väistämätön ohittamaton alati sen kohtaisi kihelmöi tulta kirkkaus sykkii levollisuudeksi peilini soinnut virran läike iholla sytyttää väsymystä kuljettavat läsnäoloksi ja aamun pihalla tuoksuu tarkoitus

Hän jäi jaloistaan kiinni tahmalattiaan Mies jäi suustaan kiinni tarjoilijaan Nyt niillä on poika isänsä näköinen

Pälvi Puro Kompromissinkestävä. Väyläkirjat 2019.

Eeva-Maija Hurtig Kuinka muuten olisin kevyt, 2017

RUUTI Vaari kaatui tällaisena kesäyönä Sadekuurojen koettelemin sormenpäin Harmaat kammattuina toistoa varten Tällä tavalla Lämpö punersi taivaanrannan Erityisesti Ruuti, kuiskaisi mummo Niistäisi, pyyhkisi hien, ripustaisi pyykit Istuisi ajatuksissaan aamuun Enpä tosiaan tiedä Siitä mistä polveudun Mutta vannon Iltaisin uutisten vaietessa Haistan ruudin, haistan hien

Jarkko Pudas

8

LYYRINEN LAPPI

TUULI KERTOO, ETTÄ HYVÄSTELLÄÄN TALVI JA TOIVOTETAAN TERVETULLEEKSI KEVÄT. ILLAN KIRKKAUDESTA TIETÄÄ, ETTÄ TULEE VALOISA PÄIVÄ. NIINKUIN ELÄMÄ, TAIVAALLANI ON JOITAKIN HARMAITA PILVIÄ, TÄYNNÄNSÄ KYYNELEITÄ. PAKSUSSA JÄÄPEITTEESSÄ OLEVA KIRKKOJÄRVI ON ULJAIDEN LINTUJEN KOTI. ODOTAN, ETTÄ VETEEN PIIRTYY LIIKE. LEMPEIDEN TUULTEN SAATTELEMANA TOIVOTAN TERVETULLEEKSI RAIKKAAT TUOKSUT, ILOISET VIHREÄN VÄRIPILKUT JA KAUNIIN POHJOISEN LINNUN. KIETOUDUN HETKEEN JA ANNAN KAIKEN MUUNKIN OLLA OMILLA SIJOILLAAN. TÄSSÄ MINÄ OLEN JA LEPÄÄN SINUN MAAILMASSASI. MITEN KAUNIS ONKAAN IKIAIKAINEN LUONTO, SEN KAIKKI ELÄMÄ JA KASVAVA, KUOLEVAKIN. HITAASTI PUNERTUVAT LINTUJEN KYLKISULAT KERTOVAT KESÄSTÄ JOKA ON LYHYT, VAIN HETKI ENNEN MATALALLA PAISTAVAN PUNERTAVAN AURINGON KUOLINHUUTOA.

Maarit Niskanen


MAARUSKA Jotain väistämätöntä ilmassa; haikean melankolian sonaatti hämärän hengille, virsitansseja mörkömustalle yölle kun katsoo ulos raikkaaseen aamupäivään. Alakulon viipyilevää ounastelua. Piekanoilla kokoontumisajot; parahultaisesti kokoontuvat pörräämään termiikkiin. Näillä paikallisilla vakimuuttajilla lienee ihan oma omituinen paikkansa Kammanin etelärinteellä, johon kokoonnutaan kaartelemaan lähtöseremoniat, hyvästit ja kättelyt. Kirkunoissa suruvoitto, sointi kumpuaa syvältä rinnan onteloista; putkahtaa ulos syyspäivään, kiirii kaikuina poukkoillen eeskahtaalle pahtaissa. Kymmenien miljoonien vuosien kokemuskertymä purkautuu geenipankin vaistoventtiilin kautta. Opiksi ja ojennukseksi uusimman sukupolven yltiöpäisille hurjapäille, wanhoille vahvistamaan ryhmäkuria. Maaruska valtaa päivä päivältä alaa, Väinön putkityöt on tältä kesältä ohi.

Harri Harmaasusi Markoff

Lyyrinen Lappi

Kaikkia koskaan satutettuja ajatellen JANO Ensimmäiset pisarat muuttuvat puroksi. Janoinen maa joeksi, koskeksi täynnä voimaa. Ensimmäinen katse nälkäinen iho, aikuisuuteen kypsyvä mieli. Luottamus niin vahva, että suostuu uskomaan. Kun kaikki on ohi, jäljellä kipu ja pelko satutettu, koskettu lapsi, joka kantaa surua maahan asti.

Elsa Partala

TAHTOISIN Minä tahtoisin niin, että tunnet miten sydämesi eteiskammio sulkee ovensa. Suusi huutaa kiinni ommeltuna. Minä tahtoisin niin, että häpeä polttaa ihosi tunnottomaksi. Sisäelimesi eivät löydä paikkaansa, vaan käpristyvät kurkkuusi, ja tunnet tukehtuvasi. Kauneus häviää ympäriltäsi. Minä tahtoisin niin. Tiedät kyllä miksi, siksi tahdon niin.

Elsa Partala

Markku Heikkilä: Tectonic 2. Kalkkikivipiirustus marmorille, värivalokuva, pigmenttivedos, 61 x 76 cm

9


RUNOJA

HAIKUJA Kysyn pyykiltä: Tarvitseeko tahroja kantaa mukana?

Miksi tuntuu kuin kaikki olisi ollut ennen puhtaampaa?

Missä on oltu? Mitä tänään on syöty? Tahrat tietävät

SIKERMÄ mehän yritimme parhaamme eikö niin aamu on tänään niin tyyni mutta eilen myrskysi eikö vain tuuli kovaa ja vihmoi vettä nyt on kaikki paikat märät asioita vatvotaan aivan liikaa eikö sinustakin minua itkettää kun ajattelen ettei minua enää ole ja muistaako minua kukaan muistaako minua kukaan nyt ripsii lilan tuoksua

Miltä näyttäisin jos olisin kotoisin jostain muualta?

Tornionlaaksonruusu Rosa majalis Tornedal väreitä molemmin puolin jokea

Aamukahvilla ohimennen puhetta pyykinpesusta

Iltapuhteella vahingossa maininta ikuisuudesta

Virttä veisathiin hithaasti leuka alhaala leukaperät jännityksessä rinta paihneessa äänihuulet olit kiini suljetut vain huulet liikku ommaa pillua ei voi lipoa peilistä voipi kattoa

Vapaa lauantai! Tänään ei pestä mitään! Haistaan menemään!

Taivahan tosi: tänään on pyykkipäivä vaikka kuolenkin Maria Paldanius Kaiken maailman (lika)pyykkiä, 2019 10

Täti istuu ja polttaa sätkää poikkinaitu fru Aapuasta Jumalan sölän takkaa Vaimonpuolet olit erittäin Irene Piippola


Lyyrinen Lappi

KOIRA JOKA RAKASTAA KEVÄTTÄ Juon päiväkahvin keittiön ikkunan äärellä ihan ilman päiväkahviseuraa. Ikkunan takana on kyllä koira joka sekin minusta viis veisaa. Joku muu saattaisi kyllä minusta vähän veisatakin mutta kuten ennenkin todettu, ei ole olemassa sellaista henkilöä kuin joku muu. Minun joku muuni on juuri nyt satojen kilometrien päässä enkä minä tiedä juoko hän päiväkahvejaan katsellen kiroamaansa oravaa takapihallaan vai juoko hän päiväkahveja yleensä ottaen ollenkaan. Aamupäivällä soitin hänelle kertoakseni, miten paljon häntä rakastankaan ja hän vastasi minulle hyvin suomalaisittain joo mikä oli minusta naurettavaa ja typerryttävää ja sai minut nauramaan ääneen. Toisaalta ihan yhtä naurettavaa ja typerryttävää on soittaa yhtään kenellekään kesken aamupäiväpuuhien ihan vain siksi että sattuu rakastamaan. Koira istuu korkean nietoksen päällä kuono kohti aurinkoa ja ihan selkeästi se rakastaa kevättä. Korvat liikahtelevat lämpimässä kevättuulessa kuono värisee silmin nähden kuin nokkaan osuisi tuulen mukanaan tuoma grillatun kanan tuoksu tai mistä minä tiedän mikä tuoksu on koiran mielestä se maailman paras. Joka tapauksessa voisin vaikka vannoa että koiran suupielet kaartuvat hienoisesti ylös ja itsellänikin alkaa vastustamattomasti hymyilyttää.

Ei tietenkään se helppoa ollut ja viimeaikaisten tapahtumien valossa olisin esimerkiksi tänään voinut kysymykseen vastata että tulee muuta ja mielellään ihan askitolkulla. Mutta kukaan ei kysy minulta tuleeko muuta vaan minulta kysytään, koska paheiden summa on vakio, mikä pahe on tullut tilalle. Vastaan hymyillen välittämättä perässäni tulevista asiakkaista että voi sentään, enhän minä ääneen uskalla sanoa mitä on tullut tilalle ja seuraava asiakas sanoo kassahenkilölle että nyt sitten nopeasti hänelle kaksi sellaista sinistä ettei tule muuta pahetta tilalle. Meitä kaikkia naurattaa ja minä ryntään ulos kaupasta ja mietin, että olipa onni ettei rakastettuni ollut mukana sillä hänellä olisi varmasti ollut sanottavansa minun paheideni summaan. Ulkona on kaikin puolin ensimmäinen oikea kevätpäivä. Minä nostan nenäni kohti aurinkoa heti kun olen suoriutunut kotipihalleni. Samalla tavalla kuin nostaa kuononsa kohti aurinkoa koira, joka rakastaa kevättä. Kyllä. Tämäkin päivä kannatti elää. Elisa Tolppanen

Ihan pienen hetken ajan koen pitkästä aikaa sitä samanlaista onnen tunnetta kuin silloin kun tapasin rakastettuni ensimmäistä kertaa tai kun tapasin rakastettuni viidettä kertaa ja olin vakuuttunut siitä, miten hienosti me tulemmekaan toimeen ja tänään minä tunsin sen samankaltaisen tunteen ja hetken aikaa olen jopa hämmentynyt siitä että tällä kertaa tunteen aiheuttaa koira eikä mies, minun rakastettuni. Minun rakastettunikin olisi punastunut toisaalta hänen tapoihinsa ei kyllä kuulu punastella missään eikä koskaan mutta ainahan niin voi kuvitella, jos hän olisi ollut kaupassa mukanani. Kaupan kassalla minulta enää harvoin kysytään tuleeko muuta kun lopetin tupakoinnin muutama kuukausi sitten. Markku Heikkilä: Tectonic 3. Kalkkikivipiirustus marmorille, värivalokuva, pigmenttivedos, 61 x 76 cm

11


RUNOJA

JASPISVALOA

Sydän auki elämästä elämään kallio kivensä kypsyttänyt kumppaniksi maan hematiittia tiikerinsilmää rubiinia ametistia ruusukvartsia kuin timanttipölyä taivaan laelta ilta käärinyt keltaiseen valoon menneet vuosikymmenensä tähtien tanssissa kiireetön aika paras aika parasta aikaa hitaasti matkaa katselen sinua harmaapäinen prinssini ja pudotan rosoisen kiven kädellesi poimin hiuksistasi jaspisvaloa silmäsi hymyilevät niillä on semmoinen tapa ja sydän

Pirjo Osola Maalaisin sunnuntaitaulun. Väyläkirjat 2019

Runon väylät ”Runoissa on, kun niitä sommitellaan oikein, kätköissä hämmästyttäviä, piileviä dynamiittipötköjä.” (Lauri Otonkoski) annikinkatu.net/runofestivaali Annikin runofestivaali Tampereella kesäkuussa. janolehti.fi Runouslehti kaikille runoviikko.fi Kajaanin runoviikko kaltio.fi Pohjoinen kulttuurilehti kiiltomato.net Kirjallisuuskritiikin verkkolehti lumooja.fi Kirjallisuuslehti nokturno.fi Suomalainen runoussivusto, joka julkaisee suomalaisten ja kansainvälisten tekijöiden digitaalista, kokeellista ja monitaiteista runoutta. twitter.com/NuorenVoimanL Pian 100-vuotias kirjallisuusjärjestö. nimikot.fi Kirjailijoiden nimikkoseurat otavamedia.fi/tuotteet/parnasso Parnasso, kirjallisuuslehti vuodesta 1951. sarolehti.net Särö, kirjallisuus- ja kulttuurilehti

Taitan tekstistäsi kauniin, painokelpoisen kokonaisuuden. Pyydä tarjous!

Minna Kurttila Suunnittelutoimisto Tammikuu Oy minna@tammikuu.net www.tammikuu.net

12

tulijasavu.net Suomalainen Runoyhdistys Nihil Interitin julkaisema neljästi vuodessa ilmestyvä kulttuurilehti, jonka aiheena on suomalainen ja kansainvälinen runous. facebook.com/sanaseura/ Sanaseura on rovaniemeläinen sanataideryhmä, joka järjestää Open mic -klubeja ja muuta kaikille avointa sanataidetoimintaa. facebook.com/groups/1144598572241189/ Lavarunotapahtumat Suomessa Kokosi Irene Piippola


KUSTANTAJAN KUULUMISET

Satavuotiaalla kirjahyllyllä on ylärivillinen kääntäjä Kaija Anttosen suomennoksia.

Kustantajan kuulumiset: Kieletär Inari 4.3.2019

Kustantamo luppomännikössä

K

ieletär Inarin 2015 julkaisema antologia En laske, en koskaan on ensimmäinen suomeksi julkaistu saamelainen antologia. Kieletär Inari on Suomen suurin ja EU:n pohjoisin saamenkielistä kirjallisuutta kustantava kustantamo. Sen kotipaikka on Inarin Kaamanen. Pässirovantie löytyy helposti, kun matkaa Utsjoentietä pohjoiseen ja kääntyy pian Karigasniemen risteyksen jälkeen oikealla sijaitsevalle harjulle. Varjon puolella taloa pirteästi ovea avaavan kustantaja-kääntäjä Kaija Anttosen poskilla loistaa maaliskuun alun aurinko. Hän rakastaa hiihtämistä. Tervetuloa!

Nimestä, Kieletär Inari? Olen kääntäjä ja olen jo 1990-luvulla käyttänyt Kieletärtä toiminimenä. Otin saman rakkaan toiminimen uudelleen käyttöön 2015 lisäten siihen Inarin. Nimessä sanotaan, että olen nainen, toisaalta -tär tuo mieleen mestarin, hallitsijan tai valtiattaren. Kieletär Inari kertoo inarilaisesta yrityksestä ja kustantamosta.

Mistä kustantajuus alkoi? Turun kirjamessuilla 2015 oli yhtenä pääteemana saamelaiskirjallisuus. Olin kääntänyt useita kirjoja saameksi saamatta kustantajaa ja nimenomaiset Turun kirjamessut innostivat kustantamaan kerralla julkaistavaksi kolme kirjaa: Veikko Holmbergin Tuuru-karhu ja eläinlääkärin lasku, Rauna Paadar-Leivon Pieni Puolatyttö ja jo mainittu antologia En laske, en koskaan. Kieletär Inari -nimellä aloitin tuolloin. Minulla oli aiempaa kokemusta kustantamisesta 1980-luvulta; Naiset Rauhan liikkeen puolesta -kirjat. Seuraavalla vuosikymmenellä 1990 -luvulla esimerkiksi yhä ajankohtainen Susan Griffinin Nainen ja luonto. Ajatukseni on tuottaa saamelaiskirjallisuutta suomenkielisille ja tehdä saamelaiskirjailijoita tunnetummiksi Suomessa. Saamelaiskirjallisuus on muutaman kirjan vuodessa julkaisevan kustantamon päätoimi mutta voi olla, että laajennusta tapahtuu.

Mitä käännetään? Tärkein on kirja itsessään. Toiseksi tarvitaan yhteiskunnan taloudellista tukea erityisesti kääntämiseen ja kolmanneksi kirjalla täytyy olla myyntimahdollisuuksia. Työkielinäni ovat suomi, englanti, saame, ruotsi ja norja.

Yhden hengen kustantamon monipuolinen aikaa vievä työ Kieletär Inariin on tarjottu käsikirjoituksia julkaisemista varten. Suomeksi kirjoitettua olen toistaiseksi vasta harkinnut. Vaikka se olisikin kiinnostavaa, vaan kun ei yhden ihmisen aika riitä… Haluaisin ensiksi tuoda esille, saamelaiskirjallisuuden lisäksi, jonkun toisen vähemmistön. Kaija Anttonen on vuodesta 1982 lähtien elättänyt itsensä kääntäjä-freelancerina ja apurahojen hakeminen on ”aika tuttua puuhaa”. Kustantajana Anttonen näkee alan hankaluutena kirjan välityksen raskaat myyntirakenteet, kun välitykseen menee yli 40% kirjan hinnasta. Kaija Anttonen ja Kieletär Inari tekevät yhteistyötä saamelaisalueella Gollegiella- ja Davvi Girji -kustantamojen kanssa.

Pöydällä Kaija Anttosen ruotsista kääntämän, ruotsinsaamelaisen ja August-palkitun Ann-Helen Laestadiuksen Ruotsin villinneessä neljäosaisessa Soppero-kirjasarjassa varhaisnuori Agnes ei osaa saamea. Silti opiskelee sitä, kun on rakastunut saamelaiseen poikaan. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa on julkaistu nimillä Terkkuja Sopperosta (2017) ja Hei söpö (2018), kolmas on tulossa. Kirjasarjaa luetaan Anttosen mukaan myös Inarin saamelaiskodeissa. Pöydällä tulevaa odottaa kääntäjänsä antaumuksella esittelemä ruotsinsaamelaisen Linnea Axelssonin runsas 700 sivuinen runoelma Aednan. Upeaa yrittämistä. Minä kiitän kahvista ja lähden Tuuruharjun lumenhohtavasta suojasta kevättuuleen lounaaseen Kittilää kohti. Tapani Tavi

13


Rajojen ylittäjän lähtölauluja

K

irjailija Mirjam Kälkäjä (o.s. Ranta, s. 1939) on asunut Torniossa vuodesta 1956 asti eikä ole kustantajan pyynnöstä huolimatta suostunut muuttamaan pääkau-

punkiseudulle. Hänen kirjallinen tuotantonsa on laaja: runoja, sanoituksia, näytelmiä, näytelmällisiä ohjelmakokonaisuuksia Varejoki-ryhmässä, sekä musikaaleja, romaaneja, historiallisia teoksia ja novelleja. Kuva: Anna Alatalo

Kirjailija Kälkäjä on työskennellyt Pohjolan Sanomien Tornion aluetoimituksen toimittajana kaksikymmentä vuotta ja Pohjan Tornio -kaupunkilehden päätoimittajana. Hän on kirjoittanut pakinoita, dokumentteja sekä radio- ja lehtikolumneja Yleisradioon.

Tervolan Varejoelle Mirjam Kälkäjän suku on Petsamon evakkoja. Kun Petsamo oli liitetty Suomeen vuonna 1920, Kälkäjän äidin isä muutti Oulun läänin Vihannista vehmaaseen Paatsjokilaaksoon Suomen ja Norjan rajalle. Perheen tytär Senja kohtasi naapurinsa Jalmari Rannan ja avioitui hänen kanssaan. Mirjam Kälkäjä Kahden vuosikymmenen jälkeen sota katkaisi Petsamon kiihkeän kehityksen ja ajoi asukkaat evakkoon. Petsamosta Rannan perhe kulki Paavolan, Inarin ja Rauman kautta petsamolaisten asutusalueelle Tervolan Varejoelle, jonne perhe asettui vuonna 1951. Asutushallituksen määräys oli, että petsamolaiset asutetaan Oulun pohjoispuolelle. Petsamolaisille osoitettiin kaksi asutusaluetta: maatalouteen perustuva asutusalue ”Lapin Kolmioon” eli Tervolan Varejoelle ja kolttasaamelaisille Inarin kunnan Nellimiin ja Sevettijärvelle, missä katsottiin olevan mahdollista jatkaa poronhoitoa ja kalastusta.

Varejoelta Tornioon Varejoelle syntyi tiivis ja aktiivinen Petsamon evakoiden yhteisö, joka eli ja teki paljon työtä synnyttääkseen keskuuteensa elävän hengellisen ja maanviljelykseen

14

perustuvan kulttuurin. He olivat aktiivisia teatterin ja musiikin harrastajia, toimittivat lapsille ja nuorille suunnattua Raivaaja-lehteä ja rakensivat ortodoksisen kirkon ja tsasounan. Mirjam Rannan osallistuminen aktiivisen Varejokiryhmän esiintymisiin ja kilpailumatkoihin alkoi vuosina 1951–1952. 17-vuotiaana hän meni naimisiin Eero Kälkäjän kanssa. He muuttivat Tornioon. Irrallisuuden tunnetta ja jatkuvien lähtöjen tuskaa kuvataan Kälkäjän runoteoksessa Lähtölaulu (1975): tyhjästä olet sinä tullut tyhjänä pitää sinun täällä kulkeman on niitä ristikoita ja kahleketjuja meilläkin olemme kiinni ranteista ja jaloista jokaisesta hiuksesta ja kielestä ja silmien takaa eteenpäin emme pääse: vain maisema liikkuu mitä me tiedämme suvustamme mitä me siitä tiedämme ilman mitään, kädessä joskus toinen käsi, sitten sekin päästää otteensa juuri kun uppoamme ja tyhjä käsi on parempi kuin tyhjä kohtu tyhjäksi jäämme elleivät itkumme koskaan kosketa toisiaan


Ihminen ei kiinnity kieleen tai alueeseen vaan toisiin ihmisiin, vaikka jättää heille hyvästit kerta toisensa jälkeen. Kälkäjä kertoo vieraudesta ja sivullisuudesta surun metaforien kautta, mutta kuvaa lähtemisen ja matkan teon myös vapautumisena vaikeista olosuhteista: ”ämä kaupunki on rähjäinen satama älä palaa luokseni tähän kaupunkiin tänne tulevat vain ne jotka ovat jääneet laivasta (Lähtölaulu 1975)

Tornio lyriikassa ja draamassa Kälkäjä julkaisi yhdessä Osmo Santamäen kanssa teoksen Meidän Tornio (1975), jossa kuvataan Kälkäjän runoin ja Santamäen kuvituksin kaupungin ihmisiä, maisemia, historiaa ja rajalla asumista: raja on viiva kartalla raja on tullimiehen kädennosto raja on puistonpenkki puolivälissä siltaa naapurit kylki kyljessä sama kieli samat tavat tasaisesti kulkee ihmisvirta rajan yli edestakaisin ja kun haaparantalainen kristiina täytti 103 ei hän vielä ollut oppinut ruotsia Kälkäjä perusti Tornioon vuonna 1997 Mikin Vintti -teatteriryhmän, joka on esittänyt musiikkiteatteria yli 20 vuotta harrastajien voimin. Hän on edelleen Mikin Vintti -teatteriryhmän kantava voima. Tammikuussa 2019 Mikin vintti esitti Timo K. Mukan romaaniin Tabu perustuvan näytelmän, jonka Kälkäjä on käsikirjoittanut. Vuonna 1965 ilmestyneen teoksen tematiikka ja tunnelma kunnioittivat Mukan tapaa käsitellä seksuaalisuuden ja kasvun problematiikkaa. Torniossa esitetyn näytelmän lavalla tuntuivat kohtaavan yhtä aikaa Mukan Orajärvi, Kälkäjän Varejoki ja tornionjokilaaksolainen globaali kylämaisema. Mukan elämää käsiteltiin myös teatterin vuonna 2015 esittämässä Mukka. Olen toinen kuin tiedät -esityksessä. Esitys kunnioitti Tabun tavoin 29-vuotiaana kuolleen Mukan taiteellista työtä.

Lyyrinen Lappi

Rajat ylittävää lyriikkaa

Kälkäjän kirjoittama Väylän yli – Över Älven -näytelmä esitettiin 2008 Haaparannalla. Näytelmätekstissä pohditaan pakolaisuuden vaikutusta ihmisiin. Näytelmä kuvaa Ruotsiin muuttaneiden evakoiden kokemuksia kielen ja identiteetin näkökulmasta – rajan molemmin puolin oli totuttu muualta tulleisiin ihmisiin, mutta vastaanotto oli Kälkäjän mukaan moninaista. Näytelmän ympäristö Paatsjoki oli Tornionjoen lailla rajajoki ja väylä. Valtioiden luodessa rajoja näytelmän tavallinen kansa rakentaa teitä ja elinmahdollisuuksia. Väylä ei ole vain joki vaan elämäntapa ja tie kohtaamiseen ihmisten välillä. Paatsjoellakin soudettiin naapurin saunaan rajajoen yli, käytiin kuuntelemassa radiosta Suomen uutisia ja ”naitiin poikki rajan” Norjaan. Evakkokirjailijan lyriikka virtaa Kukkolankoskelta maisemien läpi mieleen ja muistiin: istun kosken rannalla illansuussa lippo uppoaa koskeen ja nousee veden timantit verkon solmuissa ja katso: joki kääntyy takaisin pärskeet palaavat laineen hiuksiin takaisin tukit ja kalat vesi takaisin alkulähteeseensä päivät ja vuodet vuosisadat takaisin ja aina seisovat lippomiehet laiturin nokassa ja joka ilta tässä jaetaan päivän siikasaalis (Meidän Tornio 1975)

Anna Alatalo

Markku Heikkilä: Tectonic 4. Kalkkikivipiirustus marmorille, värivalokuva, pigmenttivedos, 61 x 76 cm

15


KIRJA-ARVIO

Tunne itsesi, niin saat rakkauden Sanna Lampela: ja silti uskon rakkauteen. Omakustanne 2019.

K

emijärveläinen Sanna Lampela kertoo kirjoittamisen olleen hänelle tapa purkaa tunteita ja selvittää ajatuksia. Tunnustus kuvaa hyvin Lampelan esikoisteosta. Se sisältää runominän puhetta itselle, vaikka puhe on näennäisesti osoitettu sinälle. Aihe on ikuinen: rakastamisen vaikeus. Kokoelma jakaantuu neljään osastoon, jotka seuraavat rakkaussuhteiden kulkua ja minän muuttuvaa kokemusta itsestään rakkaussuhteissa. Ensimmäisessä osastossa ennen mitäänsanomaton suhde päättyy, ja muutaman yrityksen jälkeen minä päättää asettua yhden ihmisen kokoiseen elämään. Vastaan kävelee kuitenkin yllättävä rakkaus ja toinen osasto kanssasi kuvaa sen huumaa, valheellisuuksia ja ristiriitoja. Rakkaus osoittautuu vaikeammaksi kuin ”rakkaus”, ja kolmas osasto jälkeesi joutuu kertomaan erosta, joka ei ole yhtä kivuton kuin irtautuminen mitäänsanomattomasta suhteesta. Neljäs osasto kaipaamatta tilittää eronjälkeisiä tuntoja.

Kuinka kokoelma jatkuisi, jos siinä olisi useampia osastoja? Kiertyisikö rakastamisen kehä aina uudestaan samanlaisena? Muuttuisiko kehä spiraaliksi, jossa rakkaussuhteet seuraisivat toisiaan kypsemmissä muodoissa? Murtuisiko kehä jossakin kohdassa kestävään rakkauteen tai etsinnästä luopumiseen? Näin kerrottuna tarina kuulostaa tavalliselta. Jokin tekee kuitenkin yhdestä näkökulmasta kronologisessa järjestyksessä kerrotusta, kielellisesti konstailemattomasta tilityksestä ainutkertaisen. Kerronta seuraa kokijan mielenliikkeitä tarkasti ja analyyttisesti, mutta ei jälkiviisaasti. Samalla runoudelle harvinainen imperfekti tuo etäisyyttä ja levollisuutta. Suolana on sopivasti ironiaa ja aforistisen oivaltavia sanaleikkejä. Runojen pääsanoma on, että kyetäkseen rakkauteen pitää tutustua nimenomaan itseensä. Teos lähenee joltakin laidaltaan self help -kirjallisuutta, mutta välttää selittelyt ja pysyy aitona runoutena. Anna Kyrö

Keitä olet? Ann-Helen Laestadius: Hei söpö. Suomentanut Kaija Anttonen. Kieletär Inari 2018.

Ä

itinsä puolelta saamelainen Agnes 13-v lomailee isovanhempiensa luona Ruotsin pohjoisessa Lapissa. Pallokentällä solnalaistyttöä nimitetään Tukholmalaiseksi. Yhtäkkiä ystävä, Agnesin ihastus jo edelliseltä lomalta, saamelaispoika Henrik, kuulostaa puhelimessa vieraalta ja kieltäytyy tapaamisista. Positiivinen Agnes saa kärsiä vähättelyä nyt ruotsalaisuudestaan. Toisin päin kuin Tukholman seudulla kotonaan. Syrjintä astuu esiin monin säikein pienessä kylässä.

16

Hei söpö esittelee muuttuvassa maailmassa luontevasti perinteistä saamelaisten vaatetusta ja kertoo pitkistä matkoista porojen kanssa. Tarina käyttää lukijan kutkuttavasti myös vanhalla uhripaikalla. Rakkaus, kuinka kauaksi se olisi unohtunutkin, voi vielä kaiken muun valloittaa. Siellä täällä pyörähtäviä lyhyitä saamen lauseita lukisi enemmänkin. Ihan uteliaisuudesta kulttuuriin ja sanojen alkuperiin ynnä samankaltaisuuksiin eri kielissä. Tapani Tavi


Lyyrinen Lappi

Solekko ruveta homhiin!

Kari Kaulanen: Kuuramäki I – Tunturin tuolla puolen. Väyläkirjat 2018.

J

os on Lapissa jotain tehty oikein, se on luonnon hyödyntäminen matkailussa. Lapin matkailu vetää. Rekisteröityjä yöpymisiä on rapeat 2,5 miljoonaa vuosittain. Isoja lukuja, työtä, investointeja, elämyksiä, vastakkainasettelua. Kuka sen hoksasi, sen matkailun? Kari Kaulanen romaanissaan Kuuramäki I antaa fiktiivisen selityksen Länsi-Lapin matkailun synnystä jossain tunturien takana, kaukana kaikesta. Se kylä voi olla Äkäslompolo tai joku muu lappilainen kylä. Kaulasen romaanissa kylän nimi on Kuuramäki.

Kuuramäki ja sen asukkaat Eletään sotien välisiä aikoja. Kuuramäen tunturikylässä on yhdeksän taloa ja kilometrin verran pohjoiseen vielä pieni hirsikämppä, Mettä-Mikon ja Karoliinan vaatimaton koti. Kirkonkylälle on matkaa nelisenkymmentä kilometriä. Tietä ei ole. Posti on Väylänrannassa viiskolmatta peninkulmaa kylästä. Kesällä jalkaisin, talvella suksilla ja joskus porolla. Lähin kauppa on kirkonkylässä. Melkein jokaisessa talossa on pirtti täynnä kasvavia kyläläisiä, miehet savotassa ja kesällä uitossa, naiset kotona. Kiertokoulua on käyty muutama viikko, joten auttava lukeminen ja laskeminen luonnistuu. Kirjoittaminen on jo toinen juttu. Onneksi kuuramäkeläisillä on Saimi, kylän ”kirjuri”. Ja rahanlainaaminen onnistuu myöskin, kiitos varakkaan ”pankkiirin” ja poikamiehen Hermannin. Kuuramäessäkin rakastutaan, tehdään töitä ja kuollaan. Toisin sanoen eletään normaalia elämää. Kunnes...

”Siellä se oli. Koti.” Kirjan päähenkilö on kirkonkyläläisen Sivulan Arvon ainoa lapsi Saimi. Saimi on käynyt neljä luokkaa kansakoulua ja rippikoulun, ollut töissä kauppiaalla. Isättömän lapsen saanut 19-vuotias Saimi joutuu jättämään kotinsa ja kirkonkylän ja pakenee järvikylälle piiaksi. Häpeissään.

”Katto, tuola näkkyy Kuuramäki, se kylä, johon molema menossa. Lähemä sinne päin.” Näin sanoo Saimi tyttärelleen Leilalle. Martti Kuuramäki tarvitsee piian hoitamaan talouttaan. Talossa asuu myös pahansuopa vanhaemäntä Iita. Saimi ottaa oman paikkansa kyläyhteisössä. Loppujen lopuksi Kuuramäessä on hyvä.

”Silloin otta raha pois.” Suomenruotsalaisia saapuu kylään. On siinä kylän porukoilla ihmettelemistä. Tulijat tuovat tuulahduksen etelästä ja sivistyksestä. Viikkokausiksi tullaan vahtaamaan tuntureita ja vielä maksun eestä. Vieraanvaraisen kyläläisen on vaikea ottaa maksua ruuasta ja makuupaikasta. Lindgren opettaa bisneksen alkeet: “Mitä maksa ruoka? Häh?” Valte kiirehtii sanomaan: ”Ei se mithään maksa. Ei meilä ole kyllä pruukattu ruosta maksua ottaa.” Vieras kannustaa: ”Otta vain. Tule muutkin syömän. Sillon otta raha pois.” 1930-luvun opeista on otettu vaari. Lappi on ollut erinomainen oppilas. Kuuramäki I on ”hyä” teos. Toimittaja Kari Kaulanen on syntynyt Kolarissa, asunut Äkäslompolon kylässä kymmeniä vuosia. Hän on myös opiskellut matkailua. Kaulasen kotona majoitettiin turisteja, joten aihe on tuttu ja se näkyy tekstissä. Kaulanen on jo ammattinsakin puolesta valmis kirjoittaja. Romaani tempaisee mukaansa, tarina vie. Teoksen parasta antia on yhteisöllisyys, ihmiskuvaukset ja Tornionlaakson murre. Kuuramäki I vaatii jatkoa! Se on tulossa, lupaa Kari Kaulanen. Kannen akvarelliin on Ahti Kaulanen vanginnut erinomaisesti läsnäolevan lämmön sekä tulevan. Katsokaa naisen asentoa ja käsivarrella istuvaa lasta! Pitkospuita pitkin tunturin tuolle puolen vie matkalaisten tie. Kotiin. ”Sano mun sanonehen, jotta viä tuloo aika, että Etelä-Suomen rikkahat vallottaa tämän kylän.” Raili Ilola

17


KIRJA-ARVIO

Hulvatonta praatia väylän varrelta Unto Matinlompolo: Praatia Hoon päältä. Väyläkirjat 2018. Unto Matinlompolon uusi kirja Praatia Hoon päältä on jälleen todellinen huumoripläjäys. Kirjoittajan aikaisemmat teokset ovat Iltatuulen tarinoita (2010), Maan ja taihvaan välilä (2011), Huojuva talonpoika (2013) sekä runokirja Niin kaukaa muistan (2015). Hulvattomalla kielenkäytöllä ja Tornionjokivarren rehevällä murteella höystetyt tarinat saavat heti ensimmäisellä sivulla lukijan nauruhermot kutiamaan. Sanotaan, että humoristisen tekstin kirjoittaminen on vaikeaa. Sitä se varmasti on ja varsinkin silloin, jos tekijällä ei ole siihen luontaisia taipumuksia. Matinlompololta tätä taipumusta ei todellakaan puutu. Sanat pursuavat kuin itsestään, aitona ja mutkattomina. Praatia Hoon päältä -kirjassa tarinat on jaettu seitsemään osaan ja jokainen tarina on vielä pätkitty sopiviin annospaloihin. Lisäksi isohko fonttikoko antaa sivulle miellyttävän ja selkeän ulkoasun. Matinlompolo kuvaa etupäässä pohjoisen maaseudun elämää, mutta tarinoissa pyrähdetään välillä Norjassa, Röönlannissa ja tietenkin Ruottissa sekä monissa

muissa paikoissa. Erään pohjoisen pienen kunnan talous heilahtaa tuurauskeikalla kertaheitolla kuntoon, sian teurastus taas ei suju yhtä maineikkaasti ja autoremonttiin lainataan suonipuristimet paikallisesta teekoosta. Kirjan viimeinen osa on omistettu kulttuurille: Tänin pallaati Larennon rupatuureista kyseenalaistetaan, Tapani Kansaa muistetaan Tilailan karmeasta kohtalosta, sekä Röönin Eikka villitten senjoriitoitten parista. Unto Matinlompolon murre on tyyliteltyä, joka mahdollistaa tekstin luettavuuden muillekin kuin tornionjokivartisille. Murteen oikeaoppisuudesta taas ei mielestäni kannata väitellä, sillä murre muuttuu alueittain ja jopa yksittäisten henkilöiden suussa. “Mie se muistan ennenvanhasen trengin, joka jo sillon hallitti sloulaihvin. Se makasi niinko kuollu työmaansa laijala. Isäntä tuli paikale ja sano, että jos vielä laiskempi saatat olla, niin hän antaa siittä vitosen. Trenki rakkoutti silmiänsä ja sano isännälle: Pistä se vitonen tänne taskhuun… “. Terttu Rousu

Hyöky aistien yössä Heli Luokkala-Nevalainen: Punainen maailmanpyörä. Runoja. Atrain & Nord 2018. Kuvastoltaan täysi, kristallikiteitä sinkoava. Näillä sanoin voisi luonnehtia Heli Luokkala-Nevalaisen neljättä runokokoelmaa Punainen maailmanpyörä. Kokoelma rakentuu neljästä osastosta, joiden teemat käyvät läpi ihmiselon kohtalonhetkiä kuten luopumista ja eroja, särkyvyyttä, onnea ja rakkautta, suhdetta toiseen ihmiseen ja toiseuteen itsessä. Maailmanpyörä vertautuu elämään, sen kehämäiseen kiertokulkuun. Kyydissä matkaavat ihmiset haparoivat, tuntevat ja tutkivat ihmisyyttä sekä itsessään että toisissaan. Runot kuvaavat sydäntä rou-

18

hivia melskeitä ja toisaalta sen lasinhaurautta. Parhaimmillaan tekstit päästävät koskettavuudessaan iholle kuten autismista kertova runo Tähtilapsia -osastossa tai bulimiakuvaus Vuorovetten prinsessa. Marginaaliin jäävien ja haavoittumiselle alttiiden kokemuksesta olisi voinut ammentaa enemmänkin. Kokoelma on tiivis paketti samalla mystisiä ja tuttuja tunnelmia sekä pääosin tummasävyistä kuvastoa. Tähtisumujen ääretön energia aineellistuu ihmisissään; levottomien, nukkujien, kuninkaallisten, Jäämeren lasten, runonlaulajan tai mur-


haajan kupeilla. Kiihkeys on käsin kosketeltavaa, paikoitellen jopa pakahduttavuuteen saakka. Lukijalle ei juurikaan jää tilaa pysähtyä ja huojahdella pyöränsä yläilmoissa maisemia ihaillen. Sen sijaan hän asettuu aitiopaikalle alati lepattavan elämän kokijaksi ja todistajaksi. Kokoelman viimeinen ja lyhin osio Auringon lapsia on kuitenkin jo seesteiseksi kesyyntynyt. Intensiivisyys haukkaa osansa teoksen merkityskerrostumista, mutta toisaalta vyöryvä tunneilmaisu lienee runoilijan tarkoituksellinen ja sinänsä tehokas vastavoima aikamme viiltävää välinpitämättömyyttä kohtaan. Luokkala-Nevalaisen runoteos lämmittää lukijaansa humanismin avotulella ja hiilloksella.

Lyyrinen Lappi ENONTEKIÖ KITTILÄ SODANKYLÄ

Oppimisen iloa kaikille! www.revontuliopisto.fi www.facebook.com/revontuliopisto

Tiina Qvist

Kovempi maa, valoisampi tie Kittilän kuusi. Antologia. Toimi. Tapani Tavi. Avoin kirjoittajaryhmä 2018. Kittilän kuusi on toinen Kittilän avoimen kirjoittajaryhmän runoantologia, ja siinä on kymmenen kirjoittajaa. Tämän, kuten edellisenkin kokoelman Vaara vai – tai tunturi (2017), on toimittanut runoilija Tapani Tavi. Herkät maalaukset ovat Leena A-L. Heinosen siveltimestä. ”Kirjoittamalla aion parantaa maailman.” Sari Hakon runon minä on tietoinen kirjoittamisensa merkityksestä, halusta tuottaa tärkeää sanottavaa ”Toisillekin kuultavaksi.” Tavoite ei ole aivan vähäinen. Useissa antologian runoissa kuvaillaan tunteita, kuten rakkaus, ikävä, kaipuu. Lukija löytää niistä sanallista samaistumispintaa, mutta runon varsinainen yllätys, oivallus tai arvoitus syntyy tuoreissa kielikuvissa, Eeva Suhosella ”havupuunraja pakenee / kuten rakkaani hiusrajakin.” ”Välillä arjen leikkaa kovempi maa kulkea, / valoisampi tie taivaltaa.” Maarit Niskasen arkisessa suossa ei uppoa, koska ei ole yksin. Eeva Suhosen Katsastus vie arjen sattumukseen humoristisesti. Ajankohtaisuutta on Leena A-L. Heinosen Uutisrunossa.

Luonto on läsnä usealla kirjoittajalla. Henri Jokelan ”Sammalpedillä kivi on tyyny” on runon ainoa säe. Polkurunossa on yllättävä väite: ”Poluton metsä on myrkyllinen.” Senja Ahvosen Paluu päättyy kauniin tulkinnallisesti ”Ja odottaa, / että portti aukeaa, / että on käytävä siitä sisään / pitäen kädestä tuulta”. Runon eri keinoja antologiassa: Tapani Tavi leikittelee äänteillä ja sanojen merkityksillä esimerkiksi runossa Oleksi tuli tuleksi oli ollut muuallakin. Pyritan murteellinen Kysyppä kuuselta on proosaruno ”Pieni tarina kerrottavaksi läntistä Lappia etelästä pohjoshen halkoviitten lakien kesken.” Senja Ahvonen on yhtä runoaan lukuun ottamatta keskittänyt säkeet, mikä onnistuu helposti tietokoneella, mutta keskitystä kannattaa harkita. Satu Viitasen Ataraxia, viittaus mielenrauhaan, on rooliruno. Viimeisenä antologiassa Toni Kujalan rajoja rikkova kokeellinen teksti ”SKENAARIO (televisiosarjasta Kittilän kuusi)” lähestyy käsikirjoituksen synopsista eli tiivistelmää. Anita Myllykoski

19


KIRJA-ARVIO

Kaikkien kerrosten läpi Tuija Pontela: Yūgen – Runoja hetkistä. BoD 2019. Tuija Pontelan upeasti kuvitettu runoteos Yūgen - Runoja hetkistä yllättää tunnelmallaan. Se johdattaa lukijan Kaukoitään, oudon kiinnostaviin menneen maailman sosiaalisiin piireihin ja tilanteisiin, joista on aiemmin syntynyt ehkä vain aavistus lukijalle. Vieraiden kulttuurien perinteet ja tapojen erilaisuus irrottavat nykyhetkestä. Aika venyy muinaisesta moderniin. Silkin kosketus / Kimonoiden kerrokset / leijuvat maahan Kuin kirsikan terälehdet, Pontelan runot kylpevät aluksi alkukevään herkässä valossa. Kukkaloistoa on myös teoksen kuvituksessa. Runsaina kukoistavat magnoliat täyttävät keväiset sivut. Jasmiinin tuoksun voi miltei aistia rivien välistä. Sana “Yūgen” voi olla Japania tuntemattomalle arvoitus. Kirjaa saatelleessa lehtisessä sana selitetään japanilaisen estetiikan termiksi, joka tarkoittaa hienostunutta, mystistä luonnossa pienipiirteisenä ilmenevää kauneutta. Se on viittaus kontemplaation kaltaiseen sanoin kuvaamattomaan elämykseen. Yksityiskohtien oivaltaminen voi johdattaa mieltä vavahduttavaan kokemukseen, jonka jälkeen koettu muuttuu. Pontelan runous on vähäeleistä, hallitun hiljaista ja sen satunnaisesta hilpeydestä huolimatta perustunnelmana on melankolia. Moni runoista alkaa havainnosta ja syventyy merkitysten mietiskelyksi. Luonnon kauneuden havainnoista kumpuaa hetkittäin iloa.

Kuitenkin toivoa, joka palauttaa havaittuun kirkkaammat pastellin sävyt, on aina. Läsnäolo luonnossa, osallisuuden kokemus ja Yūgen sanoin kuvaamattomalla sisäisellä voimallaan kykenevät nostamaan surusta uuteen elämään ja uusi matka alkaa. Näen pilkahduksen sinistä taivasta / Aurinko näyttäytyy, tuoksuu kostealta rantaheinältä / Suolaista meri-ilmaa virtaa / sisään - ulos, / sisään - ulos Pontelan runoteos on mittava ja aiheiltaan kattava. Kirjan huolellinen viimeistely ohjaa lukijaa ensituntuman jälkeen toistuvaan tarkoituksellisen hitaaseen lukukokemukseen. Sisällön monipuolisuus ja määrä tukevat ajatusta siitä, että Yūgenin runot tulisi lukea pohdiskellen ja vain muutama runo kerrallaan. Kun tarkkaan katsoo, niin valon pilkahduksia huomaa myös siellä, missä niitä ei ensinäkemältä havainnut. Maahan on pudonnut luukampa / Huomenna sen peittää lumi Erkki Kaila

Käki kukkuu / maailman laella, / olen täällä jälleen. Runoissa valon väri ja sitä heijastavat pinnat vaihtelevat toistuvasti. Havaitsijan mielentila sävyttää tunnelman. Huippujen välissä melankolia pelkistää värit harmaan sävyihin. Hetkittäin suru pimentää valon, mieli vajoaa tummiin sävyihin ja syvyyksiin, joissa viivytään selvästi aistimuksellisia jaksoja kauemmin. Olenko elossa enää? / Sisälläni kolisevat tyhjät avaruudet, / kuin huoneet asukkaan muutettua pois. Markku Heikkilä: Tectonic 5. Kalkkikivipiirustus marmorille, värivalokuva, pigmenttivedos, 61 x 76 cm

20


Ringin jälkiä

Lyyrinen Lappi

Jälkiä. Antologia. toim. Saara Heikkinen, Toini Marjamaa ja Anita Myllykoski. Kirjoittajaryhmä Rinki 2018 Jälkiä on 45 vuotta toimineen merilappilaisen Kirjoittajaryhmä Ringin 20. julkaisu. Kokoelmassa 26 rinkiläistä avaa kaunokirjallisia tekstejä, joiden yhteisenä teemana ovat jäljet. Antologia on jaettu kuuteen osioon. Jokaista osiota edeltää Terhi Suomelan kaunis kuvitus. Ensimmäisissä osioissa Kulkijoita ja Latvassa tuuli soittaa kuljetaan luonnossa, lapsuuden tutuilla ja tuntemattomillakin poluilla. Mikko Heikkisen yksinäinen vaeltaja ei hermostu, vaikka juhannusviikolla tunturissa tulee lunta ja räntää. Toini Marjamaan vaeltajat laittavat kalansaaliinsa veneen alle turvaan. Aamulla saalis on poissa ja hiekassa tassunjälkiä, joiden omistaja ei tarvitse kalastuslupia. Hiljaisuus, yksinäisyys ja vapauden tunne ovat useassa tarinassa läsnä. Irma Melinin tarinassa harkitaan muuttoa erämaahan. Osioissa Historian lehti kääntyy ja Ajan patinaa pääosassa ovat ihmiset. Helge Tuisku on koruttomasti, mutta tunteella kuvannut lapsen ikävää, kun äiti on sairaalassa. Kalevi Sipolan novellin juopahtava hanuristi karauttaa kotimatkalla iltamista mopolla ojaan samassa kaarteessa, mistä virkavalta on hänet ennenkin poimi-

nut mukaansa. Sinikka Lappeteläisen novellin vaimo alkaa jo yönkähmässä koota hillareissulla tarvittavia välineitä ja komentaa myös halutonta miestään mukaan. Haudanvakavaa-jakson aiheina ovat pelko, väkivalta, kosto, kavallus ja kuolema. Kiinnostavin on Kari Hanhisuannon novelli, missä hautaustoimistoon saapuu vaativa arkunostaja. Juoni tempaisee mukaansa alusta asti ja kantaa viimeiseen virkkeeseen. Viimeisen osan Saman valon alla tarinat ja runot ovat unimaisia ja mystisiä. Kuolleet näyttäytyvät ja tapahtuu selittämättömiä asioita, kuten intuitiivinen välähdys, jota Marjamaa pohtii kiinnostavasti. Anna Kyrön arkaaisella tyylillä kirjoitetussa kertomuksessa siirrytään ajassa kauas menneeseen. Nuori tyttö käy ehtoollisella, mutta pappi jättää tarkoituksella viinin antamatta. Antologian runot kertovat luonnosta ja ikävästä toisen ihmisen luo. Edukseen nousevat Tuula Sykön muista poikkeavat sodanvastaiset proosarunot. Greta Mäkinen

LEHDEN KUVATAITEILIJA

Markku Heikkilä

Niin kuin kirjallisuudessa usein, on sattumalla myös tosielämässä toisinaan yllättävä myönteinen vaikutus ihmiskohtaloihin: ”Niin kävi minun, veljeni ja ystävämme kohdalla, kun kolmestaan löysimme Kukkolankosken kiviltä sinne unohtuneen kameran”, kertoo taiteilija Markku Akseli Heikkilä kerratessaan lapsuuden muistoaan Torniojoella. ”Löydön ansiosta valokuvaamisesta tuli kaikkien meidän kolmen elämää ratkaisevasti määrittävä tekijä”. Taiteilijamatrikkelin mukaan kesällä 60 v. täyttävä Markku Heikkilä on tehnyt mittavan uran kuvataiteen parissa. Rovaniemellä asuva ja työskentelevä Markku on ollut 1995 lähtien mukana reilusti yli puolensadassa näyttelyssä. Niistä seitsemän on yksityisnäyttelyä. Luomistyön lisäksi hänellä on ollut uria uurtava rooli kuvataiteen opettajana Lapin yliopistossa. Lapillisen tässä numerossa esitellään taiteilija Markku Heikkilän teossarja joka on ollut esillä Lapin yliopiston henkilökunnan näyttelyssä Arktikumissa tammikuussa 2019. Taitelijan oma kertomus kuvien synnystä on luettavissa näyttelyn verkkojulkaisusta osoitteessa: https://issuu.com/ulapland/docs/pain_seinia_nayttelykatalogi Erkki Kaila

21


KIRJA-ARVIO

Monitasoisia runoja rakkaudesta ja rakastelusta Inger-Mari Aikio: 69 pylvästä. DAT 2018. Suom. Inger-Mari Aikio ja Helena Sinervo Minun omatuntoni hohtaa valkeana sen paahteessa lämmittelen joskus liian kuuma nokka palaa (Runosta pyhyyden mitta) Sooloseksi, skypeseksi, kalenteriseksi, arkiseksi, seksin ajattelu. Inger-Mari Aikion runokokoelmassa rakkaus ja rakastelu ovat läsnä joka sivulla, hekumallisena ja hehkuvana, kipeänä ja surkuhupaisana. Jokainen runo luo vahvan, värikkään kuvan kohtaamisista, joissa ovat läsnä niin pakottava halu, häpeä kuin oman kehon muutoskin. Sunná Valkeapään uhkea kuvitus tukee kirjan tematiikkaa. Runojen puhujat, naispuhujat, puhujanaiset, saavat kertoa kokemuksistaan häpeämättä, kahlitsematta ja rajoittamatta. Miehiäkin runoissa on – rakastajina, puolisoina, vartaloina, haluttavina kehoina – mutta sana pysyy koko ajan naisen hallussa. Rakkaus kohtaa joskus arjen esteitä, mutta esteethän on tehty voitettaviksi. Nämä naiset eivät sievistele tai kainostele eivätkä anna vanhenemisen, velvollisuuksien tai toisten mielipiteiden sammuttaa omaa haluaan. Runojen nimet antavat vihjeitä ja lukuohjeita: Aromipesä herättää moniaistisen kokemuksen ja täyttää herättämänsä, hiukan inhorealistisetkin odotukset.

Trio ja Jojo saavat pohtimaan ihmisten välisiä suhteita ja seksuaalisuuden eri muotoja sekä myös vallankäyttöä. Monet runot kommentoivat myös naiselle asetettuja odotuksia ja monia rooleja, joita sekä toistetaan että rikotaan: nainen voi olla lohduttaja, mutta Aikion runojen maailmassa tätäkään roolia ei hyväksytä kyseenalaistamatta. Rinnakkaisten kertojaäänien käyttäminen tuo mukaan lisäväriä, ja kokoelman vaikuttavimpia runoja onkin Mahan valta, jossa tiivistyvät omalle itselle ja toiselle asetetut odotukset, kohtaaminen ja kohtaamattomuus, häpeä ja pettymys. Monet runot ovat huumorin tai ironian sävyttämiä. Seksikkäällä aktivistilla onkin parta, enkä minä pidä parrakkaista miehistä! Kuten monet muutkin kokoelman runot, myös aktivistista kertova runo liikkuu monilla tasoilla ja sisältää runsaasti kulttuurisia ja myös poliittisia tulkintamahdollisuuksia. Hienovaraisella ja koskettavalla tavalla runoilija käsittelee myös oman vartalon muuttumista ja yksinäisyyttä. Maailmassa on miljardeja miehiä, miksi minulle ei riitä yhtään, edes lainaksi? Teoksessa runot ovat rinnakkain suomeksi ja pohjoissaameksi. Se toimiikin myös kielioppaana: nyt tiedän, mikä pohjoissaameksi on esimerkiksi rinta, nänni tai kuorintavoide. Pälvi Rantala

Puurajalta Uni Ojuva: asentopuu. Kulttuurivihkot 2018. olen uni ojuva puurajalta, paikantaa sodankyläläislähtöinen esikoisrunoilija itsensä. Suorasukaisesti, juurevasti ja hieman humoristisesti. Teos aukeaa suoraan maisemaansa: vedenjakaja / puuraja / maanselkä // tästä lähtien / kääntyy kannoillansa / pyörtää puheensa / kohti jäämerta. Uni Ojuva on valmistunut historiasta Helsingin yli22

opistosta ja kirjoittaa runoja historiasta ja pohjoisen, Lapin ihmisten mielenlaadusta: täällä kaikki sanotaan aina väärinpäin / onnellinen anneli ei nähnyt valoa… lentojätkät eivät ikinä lennä… ja kun joku sanoi / ’minulla oli onnellinen lapsuus´. Ojuvan runoissa ei tunnelmoida kauniissa maisemissa, rakkauden lumossa tai luonnon autuudessa. Ojuvalle maisema avautuu ihmisen historiaksi eikä luonto ole


pelkästään luonto vaan elämänehto, elinkeino, ja pohjoisessa se on (ollut) kova ehto. Runot kertovat Suomen takaliston ihmisistä, omalakisesta vaikka karusta elämästä ja toimeentulon niukkuudesta. Ne kertovat siitä tavalla, jolla ikävistä ja raskaista asioista on voitu puhua. Ei kirjasta romantiikkaakaan puutu. Luen romantiikaksi jo teoksen omistuskirjoituksen eräälle kulkurille ja hienoista nostalgiaa on lentojätkissäkin: ja kaukaa / minuun on tullut / le havren ikävä: ”haluaisin rakastaa itseäni sellaisena kuin olen / sinua sellaisena kuin olet tai et / le havren satama”. Todellisuus näyttäytyy yhä ankarana, kirjoittaja varoittaa merkityistä poluista: … älä juo itseäsi / humalaan / kolmessa polvessa / suku tuli raskaaksi 17-vuotiaana / tietävät mistä puhuvat. Lapsella on aurinkopaikkoja, isovanhempien luona on hyvä olla: olen niin onnellinen / lapaluiden välistä / menee sisälle / auringon / viiltävä säde.

Lyyrinen Lappi

Uni Ojuva on kirjoittanut ehjän esikoisteoksen. Siinä kerrostuvat pohjoisen monikulttuurinen ja monivaiheinen historia isojaosta rehabilitointiin. Runojen kertoja asemoi itsensä köyhien ja toisinajattelijoiden, sinnikkäiden ihmisten perilliseksi: … miksi aina rajan taakse / miksi aina pakenitte kunniallista sotaa / miksi ette koskaan kunnon jumalilta pyytäneet / miksi te ette koskaan olleet kuulustelijoina // miksei itsellä mitään // miksi aina itseänne täynnä. Teosta on kuvattu vastahistoriaksi. Runot kertovat henkilöistä ja historioista, joita virallinen historiankirjoitus ei tunnista eikä ole arvostanut kerrottaviksi. Kirjoittaja haluaa muistaa, muistuttaa ja ymmärtää. jälkikirjoitus on asentopuu: // tähän jäin / satavuotta / sitten aamusella // jäin, lähdin / kuin jokainen meistä/. Irene Piippola

Väärtimme väylän takkaa

KEXI – Meän kirjailiat 1998 perustethiin Barents Literature Centre Ruottin Ylikaihnuusheen. Toiminta oli vilkasta ja vanhaa pappila oli täynä kirjailioita, kääntäjiä ja tutkijoita monesta maasta. Toiminta lakkautethiin valitettavasti jonku vuen päästä, mutta niin kauon ko keskustan perustajat sait olla myötä kaikki toimi. Yhessä kokkouksessa keskustelthiin meänkielen asemasta. Kieli ei vielä ollu saanu vähmeistöasemaa mutta met meänkieliset tehimä tehokasta työtä asian puolesta. Tässä kokkouksessa Olavi Jamale, Bengt Kosteniukselle ja Bengt Pohjaselle annethiin tehtäväksi hommata perustaa meänkielisten kirjailioitten föreninkiä. Viipy 20 vuotta ennen ko päästhiin päätöksheen, nähkääs, 27.2.2018 Meänmaa-föreninki vietti 30-vuotisjuhlaa siittä ko met sinä päivänä 1988 julistimma meänkielen omaksi kieleksi Pajalassa pietyssä seminaarissa. Illala oli juhla ja moni meistä oli frakissa ja juhlakläninkissä. Ruottin TV seurasi meän puohia ja met olima myötä Café Luleåssa, erittäin suosittussa televišuuniohjelmassa. No niin, tässä 30-vuotisjuhlassa 2018 tehthiin päätös perustaa KEXI-Meän kirjailiat. Puhheenjohtajaksi valithiin Bengt Pohjanen, varapuhheenjohtajaksi Meri Alarcón, muut jäsenet: Helena Koberg-Hietanen, Hannu Alatalo, Aili Eriksen ja Hasse Stenudd. Pöytäkirjassa lukkee näin: ”Se histuurialinen tapahtuma, ko nuija putosi pöythään, ja Kexi – Meän kirjailiat – Meänkieli författarförening perustethiin, tapathu prikuhleen kello 16.19.” KEXI sai äkkiä yli kolmekymmentä jäsentä eri maista ja oon siittä saakka toiminu. KEXI oon kirjottannu Pohjosmaitten Neuvosthoon ja tahtonu, ette meänkielinen kirjalisuus sais olla myötä ehokhaana pohjosmaisheen kirjalisuuspalkinthoon. Viipy 9 kuukautta ennen ko tuli kieltheinen vastaus. Sillä aikaa ministerit ja politikot puhuit ittensä hikheen minuriteettien puolesta, mutta en ole saanu yheltäkhään meän eustajalta, en Suomesta enkä Ruottista, ees vastausta. Net oon itte asiassa vastustanheet asiaa ko net puhuva mutta käytänössä tieten oon vasthaan. Met emmä anna perhiin. Tehemä uuen anomuksen. Hyvä jos meän omat politiikot ei olis myötä päättämässä. Sitte KEXI meinaa järjestää rajanylisen kirjamessun, joko jo tänä vuona taikka sitte ensi vuona 2020 (TOIM.HUOM.: Asia päätettiin Kexi - Meän kirjailiat -kokouksessa huhtikuussa 2019 ja Rajanylinen kirjamessu järjestetään Haaparannan kirjastossa 2.-6.10.2019). Jäseneksi pääsee ilmottamalla puhheenjohtajalle: info@sirillus.se Bengt Pohjanen, pj

23


Aforismi pienen ihmisen asialla JÄSENTOIMINTAA

Pohjoisessa asuu sinnikästä väkeä. Me jaksamme odottaa kevättä ja kesää, vaikka se tulisi vasta ensi vuonna… tai sitä seuraavana. Ilmojen takia ei minua ainakaan saa vaihtamaan asuinsijaani. Täällä on niin paljon sellaista, jonka tajusin vasta oltuani pois tarpeeksi kauan. Ei turhaan sanota, että kaukaa näkee lähelle paremmin.

Näin kirjoitti Saara Heikkinen (1943–2018) blogissaan 11.5.2013. Saara oli palannut koti- ja koulukaupunkiinsa Kemiin jäätyään eläkkeelle toimittajan työstä Helsingissä. Aktiivisena Kirjoittajaryhmä Ringin jäsenenä Saara loi Ringille mainiot kotisivut. Jonkin aikaa hän oli mukana myös Lapin Kirjallisuusseuran hallituksessa ja Lapillinen-lehden toimituksessa. Monipuolisen kirjoittajan omat kotisivut ja blogit olivat suosittuja. Hän julkaisi satu- ja lorukirjan Tavallista taiteellisempi hevonen (Nordbooks 2011). Viimeisinä vuosinaan Saara keskittyi laululyriikan ja aforismien hiomiseen. Aforismeja häneltä jäi valtava määrä, jonka voi ilmaista nelinumeroisena lukuna. Onneksi niihin voi tutustua blogitekstien lisäksi osoitteessa https://niinsanotusti.vuodatus.net. Menestystä tuli useissa valtakunnallisissa aforismikilpailuissa. Viimeisin raideaforismi Helsingissä ilmestyi 2018: Syli. Hellyysmitta. Saara on mukana Sami Feiringin toimittamassa antologiassa Tiheiden ajatusten kirja – uuden aforismin parhaat (Suomen aforismiyhdistys 2011).

Saara Heikkinen oivalsi sanojen monimerkityksisyyden ja osasi tiivistää sanat pienen ihmisen asialle, mutta aforismit ottavat kantaa myös maailmanmenoon. Askel lyhenee, jälkiä jää enemmän.

Toiset tulevat toimeen. Toiset ovat työttömiä. Etuoikeutetut pitävät kiinni oikeuksistaan. Katsovat oikeudekseen. Muurin toiselle puolelle näkee ampuma-aukoista. Lupaavat poliitikot liikehtivät vaalien alla. Kylvävät pelon siemeniä. Korjaavat vihan hedelmiä. Lyhyt näkö ei yllä historiaan. Joku saa tarpeekseen. Moni ei mitään. Uutisankka: sitkeä lintu. Huonoille uutisille ei tule hyvää aikaa. Ihmiskunnan uhkakuva, että maailma olisi valmis. Anita Myllykoski

Tervetuloa Tekijöiden päivään marraskuussa Kemiin! Lapin kirjallisuusseuran syysvuosikokous ja Tekijöiden päivä pidetään 30.11.2019 tänä vuonna 150 vuotta täyttävän Kemin kulttuurikeskuksessa. Tekijöiden päivä on yleisölle avoin tilaisuus, jossa esitellään vuoden aikana julkaisseiden lappilaisten kirjailijoiden teoksia. Tilaisuudessa on mahdollisuus myydä omia teoksia. Paikallinen kirjoittajayhdistys Rinki ry järjestää päivän päätteeksi jatkot, joilla myös esiintyy lappilaisia kirjailijoita. Open mic! Ohjelma julkaistaan syksyn aikana sivuillamme www.lapinkirjallisuusseura.fi

24


Lyyrinen Lappi

Rakkaus on suurin, sydän häkissä pienempi

niin epätodennäköinen / isku vasten vasenta / kuin pehmeä hiekka jalkojeni alla / olen menossa järjiltäni / en silti irrota / etenkään telepatiasta / nostan katseeni rippeet / ihoa vasten tuuli ja vesi / käytän vähän värikynää / koko tunteiden kirjo / sellaista leikki on / ei siitä alussa tiedä mihin se vie / mutta kun sen antaa tempaista liikaa / niin siinä sinä olet / seuraavassa nuotissa / sinä jota en uskaltaisi kuvitella / ja maailma on vallattu talo. Edellinen ote on lavarunostani, jonka esitin 14.2. Musta Kissa -kuppilan open mic -illassa ”Rakkaus on elämän tarkoitus” osana KotiKissa-kulttuuriviikonloppua. Esiintyjän ja kuulijan näkökulmasta tunnelma oli lämmin ja vastaanottavainen, esitykset kaikkea mitä rakkaudellinen lavaruno parhaimmillaan on; herkkiä ja tunnustuksellisia, hassuja ja eroottisia. Tyylitkin taipuivat moneksi, kuten spoken wordiksi ja freestyleksi. Ilta oli tuoreen, loppuvuodesta 2018 perustetun rovaniemeläisen sanataiteilijaryhmän, Sanaseuran, ensimmäinen esitysilta. Sanaseura järjestää kyseisiä iltoja Sanaseura esittää -sarjana, joihin kuuluu myös open mic -osio. Sanaseuran toiminta perustuu turvallisemman tilan periaatteille, se antaa luvan olla vapaasti oma itsensä muita kunnioittaen. Sanataiteilija Jyri Ollila pukee sanoiksi sekä illan annin että itse esittämisen: ”Lavarunoudessa sanat eivät jää ilmaan liimatuiksi, täällä voi tuntea kontaktin ja puhutella yleisöä. Esiintyjänä kiinnostaa myös se, että saa tehdä kertaluontoisia ja improvisoidumpia tekstejä. Oma esiintymiseni jännitti erityisen paljon, sydämen avaaminen on aina raastavaa.”

Seuraavana iltana 15.2. seuralaisten sanataiteilu vaihtui lennossa tunnelmasta toiseen Hostel Café Kodin alakerran pankkiholvissa, Häkissä. Väriä vaihtavat valot ja kalterit esiintyjän ja yleisön välissä loivat tilaan vaihtuvia konteksteja ja tulkinta-avaruuksia, merkillisiä merkityksiä. Esiintyjiä yhdisti rohkeus heittäytyä, koskettaa ja puhutella. Jyri kertoo: ”Kaikilla oli se oma juttu. Joku esitys riipi sydäntä, välillä etsittiin itseä, sitten mentiin ”avaruusteemoihin” tai puhuttiin tiskaamatta jääneistä astioista. Tila vaikutti omaan esitykseeni, muokkasin juuri tänne sopivan tekstin aiempien runojeni pohjalta. Häkki -esiintyminen oli varmasti hienoin juttu, mitä olen tehnyt tähän mennessä sanataiteen parissa. Kuumottavuus oli uskomatonta. Ylipäänsä tuntuu, että pohjoisessa sanataide on nyt vahvasti elossa. Toiveena on, että saadaan näkyvyyttä ja tuodaan tekstit pöytälaatikoista ja kursseilta esille viihdyttämään. Tervetuloa mukaan tapahtumiin!” Tiina Qvist

miksi kaikilla pitää olla joku funktio / ihan niinku tää maailma ois joku ihmisraunioiden tunkio / miks sulla on masennusta ja sä et osaa elää ilman ahdistusta / oot riippuvainen niin kuin minäkin / riiput, riiput, riiput niin kauan / että putoot / ja tajuut / ettei se ookkaan yhtään huonompi vaihtoehto / sä saat valita alastulon ite / eikä kukaan laske tyylipisteitä. Jyri Ollila

Jyri Ollila

Jyri Ollila 25


JÄSENTOIMINTAA Hyvässä seurassa: mitä miettii lyriikan ohjaaja? Palstan tapaan kysyimme vastaajilta samoja kysymyksiä. Susinukelta emme tosin ensimmäistä, koska hänen Sodankylän kurssinsa on vielä edessä.

Eroaako Sodankylän kirjoittajakurssi (osanottajat, puitteet) jotenkin muista, joilla olet ollut ohjaajana? Miksi haluat opettaa lyriikkaa? Mitä voi runosta oppia viikossa? Mitä saat itse kursssiohjaajana toimimisesta?

Tommi Parkko

Riina Katajavuori

Olin opettamassa vuonna 2013 ja muistan, että kiinnitin huomiota kurssin hyvään organisoitumiseen. Samalla kerralla pyöri kolme neljä eri lajikurssia. Väkeä riitti hyvin kaikille kursseille. Ajattelin varastaa tämän idean johonkin saaristossa järjestettävään kurssiin, mutta se ei ole konkretisoitunut. Tunnelma oli mielestäni hyvä. Etelän ihmiselle on kesäkuun alun loputon valoisuus toki eksoottista.

Lämmin, tiivis ja yhtenäinen tunnelma on Sodankylässä minulle ainutlaatuista. Pohjoisen ihmiset ovat myös opettaneet minulle paljon alkaen luontosanastosta ja puheen, ylipäätään elämisen, rytmistä. Huomaan Sodankylässä olevani hätäinen ja kovin pääkaupunkilainen. Kurssilaisten kanssa oppii myös käytöstapoja: aamiaisella jokainen tervehtii jokaista. Tämä oli minulle uutta ja mahtavaa. Pääkaupungissa kuljetaan laput silmillä ja totutaan siihen, ettei välttämättä noteerata muita, jollei ole pakko. Sodankylän seikkailu alkaa jo siitä, kun astun Pasilassa yöjunaan ja alan seurata maiseman vähittäistä muuttumista ja valon vaihtumista.

Runo on suunnilleen ainoa asia, josta tiedän niin paljon, että voin sitä opettaa. Se on intohimoni, mutta myös toimeentuloni kannalta tärkeää. Minusta on mukavaa, että voin ehkä innostaa kurssilaisia vielä syvemminkin tutustumaan runouteen. Viikossa voi oppia jotain runoilijan ajattelutavasta. Ehkä myös jotain keinoja, joilla voi kertoa asioita muutenkin kuin tarinoita kertomalla. Opettajana joudun aina uudestaan miettimään miten ilmaisen runouteen liittyviä asioita. Tämä vie myös omaa ajatteluani johonkin. Pidän siitä intensiivisyydestä, jota välillä runokursseilla, sen keskusteluissa, on.

26

En oikeastaan halua! Mutta pakottaudun tähän mahdottomaan ja mystiseen tehtävään, koska tuo hyppy tuntemattomaan osoittautuu joka kerta palkitsevaksi ja antoisaksi. Opiskelijat kokevat heräämisiä ja havahtumisia. Ryhmä oppii luottamusta, ihmiset kirjoittavat ja käsittelevät asioita, joita eivät koskaan kuvitelleet voivansa käsitellä. Nauramme, itkemme, liikutumme, häpeämme, kehitymme. Minusta on hienoa saada ihmisten silmät avautumaan sille, mitä kaikkea runo voi olla. Runous on minulle kuningatarlaji, kaikkein

vapain paikka, ja sen ilosanomaa ja arvoitusta on mielekästä jakaa. Ehkäpä saada pilkahduksen runon sallimasta ajatuksen lennosta, kielen nautintoa, sanailottelua. Koetan myös aina luettaa ja lähilukea hyviä runoja oppilailla, mahdollisimman erilaisia keskenään. Kaikki eivät tykkää samoista runoista. Joku ihastuu Paperi-T:n post-alfaan, toista puhuttelee Aulikki Oksanen, kolmatta Risto Rasa. Soitan tunneilla myös sävellettyjä runoja. Innoitusta, inspiraatiota, uusia hauskoja ja ikimuistoisia ihmiskontakteja. Maailmankuvani avartuu. Kerran yksi oppilas kutsui minut myöhemmin kesällä Kaamaseen syömään pororosvopaistia, ja minähän lähdin. Joudun myös aina itse uudelleen miettimään, mikä minulle on runossa olennaista. Olen ollut Sodankylässä viitenä kesänä, ja joka kerran teen erilaisen kurssin. En osaa opettajana rutinoitua. Tässä on hyvät ja huonot puolensa. Minua jännittää joka kerta, ja koen aloittavani alusta. Sikäli olen samalla viivalla oppilaiden kanssa. Hyvä puoli on se, että tällaisella asenteella pysyy virkeänä, vireänä. Ei tule saarnattua valmista tekstiä, kun sellaista ei ole. Runosuhteeni on jatkuvassa käymistilassa, niin kuin on kirjoittamisenikin.


Lyyrinen Lappi

Kesäisiä kirjallisuusmenoja

Annikki Kariniemi -kirjallisuusseura juhlii 28.7. ja 3.8.2019 Kuvat Tommi Parkko, kuvaaja Tommi Parkko Riina Katajavuori, kuvaaja Markko Taina Susinukke Kosola, kuvaaja A-P Majanen

Susinukke Kosola Koen, että runoudella on pienoinen imago-ongelma yhteiskunnassamme, ja siksi monilla on runoudesta vääristynyt, puutteellinen tai turhan kapea kuva, joka ei vastaa kentän valtavaa moninaisuutta ja genren loputonta potentiaalia. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että runouden ympärillä oleva kirjoittajien ja lukijoiden yhteisö on valtavasti pienempi kuin mitä se voisi olla. Luonnollisesti kaipaan tähän muutosta. Ja sitä paitsi: olen kaikkien vuosien jälkeen edelleen loputtoman innoissani runoudesta ja toivon, että saan tämän innostuksen tartutettua oppilaille. Viikko on lyhyt aika. Siinä ajassa voi kuitenkin oppia, kuinka vähän onkaan runoudesta tiennyt, mutta myös sen, mistä lisätietoa ja -taitoa voi lähteä hakemaan. Viikossa ehtii myös hyvin saada kasaan laadukkaan kirjoittajan työkalupakin. Kysymykseen on vaikeaa vastata, koska arvostan nimenomaan opetustilanteiden arvaamattomuutta, kiinnostavia keskusteluja, oppilaiden yllättäviä tyylikokeiluja, mutta saan tietenkin tyydytystä myös siitä, kun kirjoittaja löytää jonkinlaisen polun, jota haluaa lähteä seuraamaan itsenäisestikin kurssin päätyttyä. Opettaminen on myös keino pysyä kiinni siinä, mikä runoudessa on keskeistä. Se maadoittaa.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta Annikki Kariniemi – kirjallisuusseuran perustamisesta. Tapahtumaa juhlitaan loppukesällä Kariniemi – viikolla 28.7.2019 klo 14 Hattujuhlassa Aavasaksan Kruununnäyttämöllä ja 3.8. Kirja Kylässä –tapahtumalla. Hattujuhlassa kirjailija Ritva-Elina Pylväs kertoo teoksestaan Alisa: Väylän tytär. Toisen puheenvuoron käyttää rovaniemeläinen taiteen ja filosofian tohtori Sisko Ylimartimo. Kirja Kylässä 2019 kokoontuu Meltosjärvellä Yrttitarhan Teetuvassa lauantaina 3.8.2019 klo 12 alkaen. Ensimmäinen tunti on varattu kirjojen myynnille ja esittelylle. Vuoden teemaan johdattelee klo 13 kulttuurihistorian professori Marja Tuominen Lapin yliopistosta. Hän kertoo teoksestaan Lappi palaa sodasta. Mielen hiljainen jälleenrakennus, minkä on toimittanut yhdessä Mervi Löfgrenin kanssa.

Rovaniemen Wanhat Markkinat ja Runoköngäs 16.-18.8.2019 Runoköngäs Rovaniemen Wanhoilla Markkinoilla kutsuu seuran väkeä nousemaan lavalle ja tuomaan omaa tuotantoaan myös tämän kanavan kautta julki. Kolmipäiväisessä tapahtumassa runotunti Jätkänlavalla toteutetaan nyt kuudetta kertaa ja yhteistyössä Sanaseuran kanssa. Tapahtuman juontaa Mako (Marko Pihavainio). Ilmoittautumiset seuran sähköpostiin tai Erkille ja Markolle suoraan. Tavataanpa jo totuttuun tapaan Wanhoilla Markkinoilla!

Sodankylän kirjoittajakurssi 2019 Kurssit järjestetään 3.-8. kesäkuuta. Paikka on uusi, Lapland Hotel Luostotunturi Luostolla. Ryhmiä ja ohjaajia on totuttuun tapaan viisi: draamassa Elli Salo, fantasiakirjoittamisessa Katja Törmänen, elokuvakäsikirjoittamisessa Jussi Hiltunen, lyriikassa Daniil Kozlov eli Susinukke Kosola ja proosassa Taija Tuominen.

Erkki Kaila, Tiina Qvist, Arja Vasama 27


JÄSENTOIMINTAA Kevätkokous ja kirjailijoiden verkottumispäivä Rovaniemellä 13.4.2019

Naisliiton lukupiiri toimii Torniossa

Ennen kevätkokousta yli 30 kirjoittajaa kuunteli kirjailijoiden verkottumispäivä -tapahtumassa Jorma Kosken, Hanna Haurun ja Tommi Liimatan kokemuksia siitä, kuinka pohjoisessa eläminen on vaikuttanut heidän kirjailijuuteensa. Mielenkiintoiset alustukset Innoittivat yleisön vilkkaaseen keskusteluun. Kiitämme Susanna Kolehmaista, Taikea ja Suomen Kirjailijaliittoa antoisan tilaisuuden järjestämisestä! Sääntömääräinen kevätkokous pidettiin maakuntakirjastossa tilaisuuden jälkeen.

Tampere-raportti Suomen Kirjailijaliiton koordinoiman Kirjailijayhdistysten Talvipäivien tämän vuoden teemana oli ”Kirjailija tarinataloudessa: Häpeä vai kunnia?”. Avajaisesitelmän piti kertomusten tutkija Maria Mäkelä. Kirjailijahaastatteluissa kuultiin Laura Lindstedin ja Juha Ikosen tuoreita ajatuksia kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta. Lopputulemana havaittiin ongelmalliseksi se, että kirjailijoiden toivotaan kirjoittavan itsestään, mutta tarinatalous kierrättää tarinoita, jotka vetoavat meihin, koska olemme tarinallisia eläimiä. Kirjallisuudelta ei tule odottaa samoja asioita kuin journalismilta. Avajaisten mieleenpainuvaa antia oli myös Petra Poutasen musiikkinumero, jossa hän joikasi kalevalaista runoa ja soitti kappaleen meditatiivisia kantelesointuja maagisen laulunsa säestykseksi. Talvipäivien yhteydessä jaettiin huomionosoituksia kirjallisuuden kentällä ansioituneille toimijoille. Suuntapalkinnon sai kokkolalainen sanataiteen uran auraaja Elvi Löhönen. Pirkkalaiskirjailijoiden Alex Matson -palkinto ojennettiin runoilija Kari Aronpurolle. Kirjailijayhdistysten verkoston vuositapaamisessa kerrottiin ja kuultiin terveiset eri puolilta Suomea, tavattiin kirjallisuuden läänintaiteilijat ja keskusteltiin kirjallisuuden näkyvvydestä ja saatavuudesta sekä kuultiin ja pongattiin monia kirjailijakuuluisuuksia.

Kustantaja Matti Ylipiessan vierailu maaliskuussa 2019. Kuva: Naisliitto Lappilainen kirjallisuus ja naisnäkökulma on jo vuodesta 2016 ollut Suomalaisen Naisliiton Tornion yhdistyksen lukupiirin keskiössä. Kokoontumisia on kuusi kertaa vuodessa ja yhdessä on päätetty luettavasta romaanista, kirjailijan esittelystä ja kysymysten esittäjästä. Tänä vuonna uudistettiin lukupiiriä siten, että jokainen vuorollaan esittää keskusteltavat kysymykset. Tällä tavalla oppii lukemaan teoksen tarkemmin ja miettimään kirjailijan tekemiä ratkaisuja. Hytti nro 6, Lempi ja Ida ovat herättäneet keskustelua ja jopa väittelyä. Lukupiiri kokoontuu Tornion Käsityötuvalla ja vetäjänä on yhdistyksen vpj. Raili Ilola. Raili Ilola

Erkki Kaila

Errata/Lapillinen 46: Sivun 12 kirja-arvion tekijä oli Erkki Kaila. Lapin yliopiston LUC -ilmoituksen yhdyssanavihreet on korjattu tässä numerossa.

28

Markku Heikkilä: Tectonic 6. Kalkkikivipiirustus marmorille, värivalokuva, pigmenttivedos, 61 x 76 cm


Kittilä - puhdasta kultaa Kittilässä tapahtuu runsaasti, ja erilaisiin tapahtumiin voi osallistua Kittilässä ja sen kylissä pitkin vuotta! Lisää tapahtumia löydät Kittilän www-sivuilta kohdasta Tapahtumat. KESÄKUU 2019 5.6.-8.6. Hiljaisuus-festivaali, Kaukonen HEINÄKUU 2019 4.7. Markkinoiden avajaisiltamat Kiistalassa 5.-8.7. Kittilän perinteiset kesämarkkinat SYYSKUU 2019 7.9. Ruskamaraton

Tervetuloa Päätalo-viikolla Taivalkoskelle

LOKAKUU 2019 12.10. Staalon Festit

Aiotko kirjailijaksi

-kirjoittajakoulutukseen 4. - 6.7.2019.

JOULUKUU 2019 5.12. Kittilän Jouluyö

Valitse proosa- tai runoryhmä. Opettajina Taija Tuominen ja Riina Katajavuori. Kurssin hinta on 150 €. Ilmoittautuminen ja kurssilla käsiteltävä teksti 7.6. mennessä: kati.koivukangas@taivalkoski.fi.

Lisätiedot: www.taivalkoski.fi/palvelut/kirjoittajakoulutus

Väyläkirjat

KÄSIKIRJOITUS kuntoon!

on pohjoisen kirjallisuuden

laatukustantamo Neljä laadukasta esimerkkiä Lapin kirjailijoiden uutuuksista:

Ritva-Elina Pylväs: Teuvo Hietajärvi: Erämaa elää. Metson matkassa Alisa, Väylän tytär. Itä-Lapin kairoissa. Kemijärveläinen Teuvo Hietajärvi on tehnyt lähes 40 vuotta työtä Värriön tutkimusasemalla Pohjois-Sallassa. Nyt Teuvo on koonnut havaintonsa ja upeat luontokuvansa kirjaksi, jonka 1. painos on myyty loppuun. Nyt 2. painos!

Ylisen Tornionlaakson Kolarissa syntynyt Ritva-Elina Pylväs on kirjoittanut huikean historiallisen romaanin kotinurkiltaan, jonne Alatorniolla syntynyt kirjan nimihenkilö kulkeutuu vaiherikkaiden käänteiden jälkeen. Alisa on upea jokilaakson naisten eepos.

Kari Kaulanen: KUURAMÄKI I

Unto Matinlompolo: PRAATIA HOON PÄÄLTÄ

Äkäslompolossa kasvanut matkailuyrittäjä ja toimittaja on kirjoittanut esikoisromaanina arvioissa kiitellyn kuvauksen erämaakylän ihmisistä ja kylän avautumisesta matkailulle elinkeinona 85 vuotta sitten. Rehevä Länsi-Lapin murre ja omaperäinen ruotsinkielinen replikointi imaisevat lukijan mukaansa.

Unto Matinlompolo on päältä meän murtheela kirjoittavista tunnetuin ja luetuin. Vuosikymmenen varrella on Unskilta ilmestynyt kymmenkunta teosta ja äänikirjaa. Unskin syksyn 2018 uutuus PRAATIA HOON PÄÄLTÄ kertoo jo nimellään kielen ja luonteen. Solekko tilata!

Unto Matinlo mpolo

Joskus pääsimä maitoauton kopissa, jossa olit liukuove Pakkastaki saatto t molemilla puolila. olla sen mitä nyt Lapissa on. Koskaan emmä eelispäivänä, niin Terhveystätin puohneet ulos. suurin osa on saapuminen tarkast Otima varman poissa ja piikityks pittää paikoila pääle, ettei oltas usmatkale tuli et olisit jäähnee nsa. Nimittäin puottu ja jouvuttu aina yllättäin. t antamatta. ko pää suureni Opettajat tiesit, kävehleen. olima kläppiä Met olima silloin siinä hihtojen että jos met kuulima , niin teoliset le rokotevastasia. ja kylästelyn lut ja laitheet sen tulosta Silmiklasitten myötä aivan taki leikkivälihneitä. olit vielä harvina käyttäjiä varoteth toela suureksi isia. Eikä niitä Semmoset pikkukl ja äkkiä, ja jos iin, ettei niitä tarvittu. Kirhvee äpit istuit tarhan pikkusella puureka klasit olit päässä, kaatte lä ja sahala santalo la tupakin mittasia niin sangat poikki. ovala jossaki sai ihmeitä aikhaa tukkiaMatinlo Nuuskakairan Unto lehmä. Nykysi Ko met lanssiinmpolo n. Niilä leikithiin, ja kolmas kaivo kunnassa. Joku nhän on lehmäin tunnetaan mutta tehtiin nokkaa lapiotti viras pohjoisen ekmaattisemma sorakuormaa myösjoi asuima semmos ja mietti. Että tarinoi plastiauton lavale den kertoja t eysjyyr essa siirettävässä ei ole kaksista na iläiset taikka ja murtee ellääMati Unto ja toinen ajo kämpäs maijont riisiläiset ja niil pöyälä pystössä sä, jokanolitaitaja uotanol nlom na. la, jos yhteisty pikkuse e lyöhään semmon , emmäkä itte polo n kaltossa millon ökumpp anina vierinheetViiden en masiina all mihinki suuntha aluheen letkumie alas nessä on tyly vuotheilkirjass e, että alkaa ta. Pariaan an. Mutta se het evhäissä. tuote vuoroka ”Praat lohkeam ia hoon utta olima palomie Komea tili, laskima vain meitä haitanu haan. Met ennää taija olla. hän jatkaa ettäpäältä” sten listoila. Söimä . Meil riitti, yliettä Eikä sollu viimine uusin viikon palkan perinn että maitopurkki ko pörröt. Kiruna saima sammu n keikkatarinoi Oli vain kaaret, pysy n, n kommuuni tuksesta ja paimen pohjana meilä.. .joiden että muoto pysy. Meiloli matkas piti siihen aikhaa ovat usein tamisesta. Ja sa semmonen Ko mukse sattuse saathiin kus pääsimä n sen vielä toela riski t vuosik kupoliteltta, josta lopulta maitoauton kopissa, ymmen pysthöön annos kulttuu takaisessa ten, niin huomat puutuit kaikki jossapohjoi ria, jota ei tikut, joila se Pakkastaki saatto hiin kiusalinen olit liukuovearkielä mässä t molemil ylheensä kiiniteth sen kylissä seikka, ettei se olla sen mitä . la puolila. Koskaa ään planeethaan. pysyny tuulessa nyt Lapissa on. eelispäivänä, niin n emmä puohnee paikalansa, jos Terhveys Kirjailija t ulos. Otima suurin osa on ei joku ollu sisälä. käsittelee tätin saapum inen varman pääle poissaaiheita tarkastusmatk ja piikityks te pittää paikoila Jos, ettei an tragiko et oltas al olisit e tuli aina yllättäi nsa. Nimittäin puottu ja jouvuttu jäähneet antama hulvattoman miikan ko pääjasuureni n. Opettajat tiesit, ttMet olima kävehleen. olima kläppiä huumorin keinoin siinä silloin rokoteva että jos met kuulima , niin teoliset le hihtojen tarinoi ja stasia. kyläste den lut henkilöitä ja laitheet Silmiklasitten lynmyötä aivan sen tulosta joitaki leikkiväli olit vieläkunnio käyttäjiä varoteth toela suureksi ittaen. harvina hneitä. Olis ees isia. Eikä niitä ja äkkiä, ja jos iin, ettei niitä töitä. Ja jos tarvittu. Kirhvee kannatvalittamhaan, klasit olit päässä, niitä olis, niin lä ja sahala etten olis tänne niin sangat poikki. olis ees työhalu sai ihmeitä aikhaa halunuWWW.V ja, ja jos niitä Ko met lehmä. Nykysi . Minus AYLAKI n. Niilä leikithiin, ta valitetta RJAT.FI olis, niin olis nhän on lehmäin s heti työvoim ees työkykyä. mutta tehtiin virassa lekmaa atoimistoon. Että Met asuima Turha mennä myöski ttisemmat eysjyyr ei ole kaksista semmosessa siirettäv sinne elekroon iläiset taikka ellää maijont ikkopurkahmoo ässä kämpäs maitopurkki pysy riisiläiset ja niile uoanolla, jos n sä, joka oli pikkuse yhteistyökumppa pöyälä pystössä lyöhään semmon n kaltossa millon nina on tyly , emmäk en masiina all siihen aikhaa ISBN 978-952-71 ä itte 68-81-3 vierinheet alas mihinki suunth e, että alkaa n sen aluheen tuote lohkeam vuotheilta. Pari aan. Mutta letkumiehet evhäiss annos kulttuu haan. se vain vuorokautta ä. Komea tili, ria, jota ei ennää olima palomie VÄYLÄKIRJ meitä haitanu. Meile laskima että sten listoila. taija olla. Eikä riitti, että AT kiinitethään planeeth yli viikon palkan Söimä sollu viiminen ko pörröt. Kiruna saima sammu aan. Oli vain keikka meilä.. n kommuuni tuksesta ja paiment kaaret, että muoto . Meiloli matkas piti amisesta. Ja pysy. Ko se saathiin sa semmonen vielä toela riski kupoliteltta, josta lopulta pysthöön puutuit kaikki , niin huomat tikut, joila se hiin kiusalinen ylheensä seikka, ettei se pysyny tuulessa paikalansa, jos PRAATIA

HOON PÄÄL TÄ

H

Praatia

oon

Palveluni kirjailijoille: • oikoluku, kielenhuolto • editointi, stilisointi • arviointi, palaute • kustannustoimitus • puhtaaksikirjoitus • tekstin asemointi Autan sinua omaan ääneesi kajoamatta, asiallisin hinnoin ja aikataulussa pysyen. Erämaksumahdollisuus. Kysy lisää: hellevi.karppinen@kielikeino.fi p. 045 633 5392 www.kielikeino.fi


Palautusosoite: Lapin Kirjallisuusseura ry Ounasjoentie 5 A 8 96200 Rovaniemi

TEE KIRJASTASI TOTTA KIRJAILIJAKSI BoD:N AVULLA Julkaise oma kirjasi – painettuna ja e-kirjana. Halutessasi kirjasi on kaikkien suomalaisten kirjakauppojen ja kirjastojen saatavilla. Ei painosriskiä, painamme kirjaasi tilauksesta 1 kappaleesta alkaen laadukkaasti, nopeasti ja edullisesti.

Omakustantajana sinulla on vapaat kädet kirjasi toteutuksen suhteen. Jos tarvitset L ah apua, autamme sinua matkasi joka jako koo r t tivaiheessa. di: KIR J AN

I20

19

Lue lisää www.bod.fi.

Näin se käy: Oheisella koodilla voit julkaista kirjasi maksutta BoD Classic-palvelun kautta. Rekisteröidy kotisivullamme myBoD-käyttäjätilille ja toteuta oma kirjaprojektisi. Koodi on voimassa 31.7.2019 asti. Yksi maksuton julkaisu/asiakas. Etua ei voi vaihtaa rahaksi.

Profile for Lapin Kirjallisuusseura

Lapillinen 47, 1/2019  

Lapin Kirjallisuusseuran jäsenlehti Lapillinen nro 47, toukokuu 2019

Lapillinen 47, 1/2019  

Lapin Kirjallisuusseuran jäsenlehti Lapillinen nro 47, toukokuu 2019

Advertisement