tapasimme heti tuttuja. Anneli Hakanen, professorin vaimo tuli vastaamme Verkahovin pääovella. Aimo oli vielä pysäköimässä autoaan parkkiin. Odottelimme hetken, vaihdoimme kuulumisia matkalta ja kun Aimo ennätti paikalle jatkoimme yhdessä etsimään ravintolan ovea, koska pääovesta meitä ei laskettu sisään, jostakin syystä se oli, ja pysyi suljettuna.
Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa...... Näin hiljaa alkoi matkamme Turkuun, ei meillä muutenkaan mikään kiire ollut, mutta kuinka sattuikaan, niin juuri tuo levy rauhallisesti soiden auton levysoittimessa, aloitimme matkamme Kirstin kanssa kahden. Olimme matkalla Viettämään Punkalaidun-seuran joulujuhlaa. Matkamme jatkui leppoisasti jutustellen. Tutkistelimme jouluvaloja ja arvuuttelimme; onkohan sen pitkän talon ikkunassa taas kynttelikkö joka ikkunalla. Olihan se! Onkohan Haaroisten vanhan “Tarmolan” kaupan ikkunassa taas se monivärinen joulutonttujen ryhmä. Sekin oli paikallaan! Olimme saaneet olla puolitoistavuotta eläkkeellä ja viimeisten vuosien aikana kulkemamme monet matkat muistuivat mieleemme.
Ravintolan ovella törmäsimme Miljaan, Aimon siskoon ja hänen perheeseensä. Yhtäkkiä olimme koossa koko suku, ei aivan Antti vielä puuttui, mutta hän olikin jo sisällä aloittelemassa juonto hommiaan. Olimme saapuneet Ravintola Verkahoviin, ja ensi kertaa olimme täällä Verkahovissa, viettämässä yhteistä joulujuhlaa Turun puolen laitumelaisten kanssa. Tervehdimme tuttuja, ja niitä ei ollutkaan vähän, jokapuolelta kuului Morjes Reijo, terve Reijo.
taas viemään työhön Vahdolle. Saavuimme Oripäähän ja yht äkkiä , kuin taivas olisi auennut. Valtaisa lumimyräkkä yllätti meidät, tuskin eteemme näimme. Hiljensin vauhtia ja matkamme jatkui todella verkkaisesti. Ajattelin millaiseksi muodostuisi paluu matkamme, jos koko ajan sataa lunta kun olemme juhlissa. Riihikoskella taivas taas selkeni, lumisade loppui ja pääsimme Turkuun ilman suurempia ongelmia, ja vielä sopivan ajois- Pöytiin asettautuessamme, koin yllätyksen josta en tiennyt mitään. sa. Vesamäen Irja oli tullut pitämään Pysäköimme Verkahovin taakse ja puuropuhetta, entinen luokkalähtiessämme kiertämään parkki- toverini, niin kansakoulusta kuin paikalta kohti ravintolan ovea oppikouluajoiltakin. -Pitäisi kai
Olimme asuneet työn vuoksi, molemmat eri paikoissa. Kirsti Vahdolla ja minä Punkalaitumella. Ja viikonloppuisin ajoin aina tuon matkan edestakaisin, perjantaina noutamaan Kirstiä ja sunnuntaina 9