__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1


SISÄLLYS Pääkirjoitus

3

Missä Lahti juo?

4

Juha Muotka / Brygga

7

Consciousness Removal Project

10

Olutharrastuksessa piilee vaarallinen kierre

14

Dredged

19

Lahen suurin suomalainen pussikalja

24

Krapula: Jälkitila/Kipu

26

arvio: Founders KBS

27

Harhaa, kuvitelmia ja SOPP-Lahti

28

SOPP-bingo

30


Pääkirjoitus

Lahtikko #1 1.7.2016 Painettu Lahessa.

toimitus ja tekstit: Teemu Lahtinen bonthoobonthoo@gmail.com lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo taitto ja kuvitus: Juha Koivistoinen Jenni Ahonen jenniahonen.com Juliste: Lasse Rimpilä Vieraskirjoittajat: Jouni Koskinen ”Olutharrastuksessa piilee vaarallinen kierre” tuopillinen.blogspot.fi Arto Halonen ”Harhaa, kuvitelmia ja SOPP-Lahti” ”Olutfestaribingo” tuopinaaressa. blogspot.fi

kevään ensimmäiset lämpimät säteet ja kevään ensimmäinen terassiolut Torven patiolla, tuore ja maistuva Sierra Nevada Pale Ale. Olin juuri buukannut itselleni klubi-illan Tirraan SOPP-festivaalin epävirallisia jatkoja silmällä pitäen ja aloimme dj-kumppanini (ja Lahtikon toinen perustaja, kuten tulimme tunnin päästä huomaamaan) kanssa miettimään, että voisiko tuohon yhteyteen keksiä jotain lisätwistiä. Oma olut kävi toki heti mielessä, mutta sitten havahduimme siihen faktaan, että asumme Suomessa. Roskiin siis se idea. Keskustelu kääntyi jotenkin zineihin ja kliseisesti sanottuna, siitä se ajatus sitten lähti. Musiikkipuolelta zinet olivat tuttua kauraa, niin tekijänä kuin lukijanakin, mutta olutzine kuulosti ideana uudelta ja kiehtovalta. Juttua alettiinkin kasaamaan kokoon heti ja parin harhaaskeleen jälkeen suunnaksi valikoitui muutaman myötämielisen rahoittajan ansiosta ilmaisjakelulehti kaikille oluen ystäville. Lehti, jollaista ei aiemmin ole ollut. Ideoista ei ollut missään vaiheessa pulaa ja niitä käppäisempiä raakattiin jo roskiinkin. Vaikka olin vastuussa jutuista miltei yksin, niin en missään vaiheessa kokenut urakkaa liian suureksi, vaikka toki pieniä paineita asiasta otinkin. Ja onneksi minulla oli kaksi mahtavaa vieraskynäilijää, eli Tuopillinen sekä Tuopin ääressä -blogistit. Tattis vaan Jounille ja Artolle, että otitte homman omaksenne. Kiitosta pitää jakaa myös graafisen puolen apureille, joilta Juha sai elintärkeää taustatulta. Ulkoasusta tuli juurikin niin tekijöidensä näköinen, kuin olla ja voi. Isoin kiitos lähtee kuitenkin tahoille, jotka halusivat laittaa rahansa peliin ja olla mukana tukemassa paikallista olutkulttuuria. Tai siis sellaisena haluan ainakin itse tämän läpyskän nähdä. Kiirehän tässä lopulta ei-niin-yllättäen tuli, mutta deadlinen pelko on vain ja ainoastaan hyvä moottori, sillä tässä tämä nyt on, Lahtikko #1, tykkäsit tai et. p.s. Lehden nimessä lukee #1, mutta se ei tarkoita, että jatkoa seuraisi. Se ei myöskään tarkoita, etteikö sitä seuraisi. Ja vaikka nimi on hyvinkin pitkälti lahtelaiseen juomakulttuuriin assosioituva, niin pelkästään Lahti-linjaa tässä ei ole tarkoitus vetää. Ideoita ja yhteistyökuvioita saa siis ehdottaa kuka tahansa, mistä tahansa. Korvamme ovat auki, rahapussimme nyörit myös.

inspiraatiot ja playlistit teemu

juha

jenni

Anohni – Hopelessness

Savukataja

PJ Harvey

Rabbit Street Brewery Bretta Saison

Isengard – Höstmörke

Mikkeller I Wish IPA

Sahti

Alena Graedon – The Word Exchange

Darkthrone Sahti

Sloth – The Dork Mant Tub LP

Orange is the New Black

Sierra Nevada Pale Ale

Nøgne Ø Saison Berliini


MISSA LAHTI JUO?

Kirjoitin alkuvuodesta Bönthöö bönthöö -blogiini Missä Lahti juo? -postauksen, jossa kävin läpi lahtelaisia olutravintoloita, tai noh, ehkä olutmielisiä ravintoloita enemmänkin. Nyt terassien aukeamisen, muutaman uuden panimon sekä luonnollisten poistumien takia ajattelin hieman päivittää lahtelaista olutkartastoa. Ja vielä huomiona sanottakoon, että Koffin ”salkkukamaa”, eli Brooklyn, Leffe yms. alkaa saamaan jo niin monesta paikasta, etten lähiöräkälöitä enää tähän uuteen versioon listaa, vaan keskityn pelkästään keskustan sekä sataman antimiin. BRYGGA (citybar) Aleksanterinkatu 9 Lukemattomia rahasummia ja humalaisia hetkiä. Kaupungin paras olutravintola ansaitsee tulla mainituksi ensimmäisenä. Hanavalikoima on ihan kansallisellakin tasolla kiitettävä. Kotimaisuutta painottava skandinaavivalikoima jättää harvoin janoiseksi. Tiistain kanttisilta ja koko illan kestävät alehinnat ovat vieneet miehen turmion tielle aivan liian usein. Pullopuolella ei ihan samaan tasoon ylletä, mutta esim. Nøgne Ø, Ballast Point, Alaskan ovat sellaisia nimiä, joiden tuominen Lahteen on ollut kulttuuriteko. Hanojen takia Bryggassa kuitenkin käydään. Ha-

4

naoluet ovat esillä toki selvästi, mutta pullokaapin valikoimaa joutuu hieman kurottelemaan ja kyselemään. Myös pubin Facebook-sivut voitaisiin aukaista kaikelle kansalle ja sinne voisi myös ahkerammin ilmoitella uutuustuotteista. Eli pientä parannusta toivoisin tuolle osastolle. Viihtyvyys Bryggassa on välillä niin ja välillä näin. Nykyään tuntuu, että harva se päivä on jotain pelleilyä (laulua, leikkiä ja muuta väkinäistä) ohjelmistossa ja koska olen vihaaja, niin aina pitää vähän suunnitella käyntiaikoja hassuttelun välttämiseksi. Heti aukeamisen jälkeen (15:00) ajoitus osuu yleensä nappiin ja tapahtumaköyhinä arki-iltoina Brygga

on ehdottomasti parhaimmillaan. Sisustukseltaan baari on kuin Helsinki vuosituhannen vaihteessa isoine ikkunoineen yhdistettynä nykyiseen mustavalkoiseen sisustustekstimuotiin. Mukava ja rauhallinen pöytä tosin löytyy miltei aina, joten pienestä purnaamisesta huolimatta kotoisa paikkahan tämä on ja omistajatahon voimannäytteet viihtyvyyden lisäämiseksi näkyvät. Uusi ja ehompi terassikin on tätä kirjoittaessa tuloillaan. Omistaja-Muotka on nykyään myös mukana Brygg-Art -panimossa ja heidän ensimmäinen olut, Hiisillä mustalaisena tehtailtu Kollaasi #001 on löytynyt toki Bryggankin hanoista. Kuten tulevat-


kin tuotteet. Loppukesästä ilmeisesti oma panimotila valmis korkattavaksi.

TEERENRANTA Matkustajastama Kun nyt satamassa ollaan, niin mainitaan samaan syssyyn tämä Teerenpelin ja Taivaanrannan (tätä en mainitse enää erikseen, koska ruokaravintola, hyvä sellainen) jatkumo. Laivaan rakennettu viihtyisä pubi, tämäkään ei auki talvikautena. Isohko terassi, alakerrassa mukavan hämyisiä pikkusoppia. Tarjonta oikeastaan pelkkää teerenpeliä. Pikkupurtavaa myös saatavilla. Kyllä täällä kerran kesässä käy.

täen. Eikä siinä, jos Teerenpelin tuotteet olisivat edes lähellä Beer Huntersin tasoa, niin mikäpä niitä tarjoillessa. Teerenpeli luottaa kuitenkin melko sokeasti omaan keskinkertaiseen tekemiseensä, vaikka ihan viime aikoina on parikin valonpilkahdusta kohdalle osunut. FC Lahden ja kotipanijoiden yhteistyönä syntynyt tuotos oli oikeinkin mukava ja HBF:ssä debyyttinsä tehnyt Panimon Erikoinen nro 3 lahtelaislähtöisen panimon historian paras olut. Pubin ”vieraslistalla” vain muutama hana, usein brittiä tai saksalaista perustuotetta. Pullokaapissa parisenkymmentä nimikettä; Fuller´s, Lagunitas, Chimay, perustavaraa. Silläkin saralla tosin petrausta tapahtunut, sillä Põhjala, Beavertown yms. kiinnostaa jo ihan eri tavalla. Teemaviikoilla voi myös bongata mielenkiintoista tavaraa ja niistä myös hyvin ilmoitellaan, eli sillä saralla homma toimii. Viihtyvyydestä kun puhutaan, niin sitähän Teerenpeliltä löytyy. Miellyttävän tumma sisustus, modernia ja vanhempaa sekaisin. Terassi yllättävänkin tilava ja mukava, vaikka keskellä kaupunkia sijaitseekin. Ei ole yritetty kosiskella väkinäisellä nuorekkuudella. No okei, ikkunoiden uudet craft beer-teippaukset ovat melko mauttomia. Miltei aina tilaa (viikonloppuiltaisin kuulemma usein ruuhkaa) ja miellyttävä henkilökunta. Olutpostista myös iso plussa. Ja pubiruoasta, jos sitä joskus tilaisin. Jos siis saisi yhdistelmän Teerenpelin miljöö – Bryggan hanat – Metron alkuvuoden pullovalikoima saman katon alle, niin voisin asua siellä.

TEERENPELI Vapaudenkatu 20 Rannasta luonnollinen siirtymä keskustan emobaariin. Teerenpeli on hallinnut Lahen pienpanimotarjontaa jo kaksikymmentä vuotta. Joskus hyvässä, mutta valitettavan usein myös pahassa. Jaksavat jääräpäisesti pitää kiinni omista tuotteistaan, toisin kuin esim. aikalaisensa Beer Hunters, joka on Suomen parhaimpia olutpubeja, omat ja vieraat juomat kiltisti yhdis-

METRO Lanunaukio Vaikka entisessä yleisövessassa oli oma tunnelmansa ja siellä tuli harrastuksen alkuaikoina tutustuttua mm. sahdin saloihin, niin kyllähän tämä uudestisyntynyt Metro on virkistänyt Lahen oluttarjontaa ihan eri tavalla ja olutlistatkin pitävät nykyään vähän paremmin paikkansa (Rochefort 10 vanhan Metron liitutaululla never forget). Tai no, vähän nihkeän alun jälkeen hommat saatiin hanskaan ja miltei viikoittain tuli mielenkiintoisia uutuuksia, mutta nyt kuitenkin kun muutama avaintyöntekijä on jättänyt paikan, niin valikoima ja sen vaihtuvuus on lähtenyt synkkään laskukierteeseen. KBS, #100, Bracia yms. ovat muistoja vain ja nykyään muutamaa valonpilkahdusta lukuun ottamatta valikoima on tylsää täynnä. Nimikkeitä listalla satoja, mutta juotavaa on silti vaikea löytää. Hanatuotteissahan paikka ei ole ikinä loista-

BRYGGA (laituri) Matkustajasatama Entinen Sahtimessi, joka jokunen vuosi sitten muuttui laituri-Bryggaksi ja joka sitten puolestaan eskaloitui keskustaBryggaksi. Auki vain kesäisin ja nyt kun kesä on saapunut tätä kirjoittaessa, niin piti käydä ihan paikan päällä testaamassa. Viihtyisä pikkuterassi (ei siis sisätiloja lainkaan), jossa on tullut itsekin muutamat klubi-illat järjestettyä. Valikoima melko kitsas, ihan jo sen takia, että koppi on muutaman neliön kokoinen. Painotus pitkälti suomalaiseen pienpanimotavaraan. Yleensä yksi hana pyhitetty jollekin paremmalla ja pullokaapissa sitten loput. Lammin sahtia myös useasti tarjolla. Sataman oikea helmi.

nut, vaikka Radbrew-hana ihan hauska kokeilu onkin. Metrolla on netissä juomalista ja paikan päällä ihan juomakansio, mutta niitten päivittäminen jäi alun innostuksen jälkeen vajavaiseksi. Facebookiin huutelevat kuitenkin useimmista uutuuksista, eli kyllähän sen avulla pärjää. Kevään korvalla on pientä piristystä taas kuitenkin tapahtunut, sillä mm. põhjalaa ja mikkeleriä ilmestynyt kaappiin. Tosin, hetki sitten Metron suositusolut netissä oli Hartwallin Polar Monkeys -viritelmä. Soutamista ja huopaamista. Istuskelupaikkanahan pubi on mainio, varsinkin yläkerran loossipöytä on kuin tehty lyhyitä ja miksei pidempiäkin sessioita varten. Alakerran jazz-klubi on jäänyt hyvin vähälle huomiolle ja nythän se osaomistaja-Kaksosen jäätyä eläkkeelle on muuttunut kellariksi, jossa esiintyy Aarne Tenkasen kaltaisia humppaveikkoja. Ei siis voi suositella. PUBLIC CORNER Lanunaukio Aukion toiselle puolelle ja S-ryhmän hoteisiin. Public Corner oli surullisesti hetken jopa kaupungin paras olutpubi valikoimaltaan, ennekuin Brygga tuli ja pelasti. Onneksi asian laita ei ole enää niin, sillä vaikka tuolla joskus humalapäissään tuleekin piipahdettua, niin voisin silti väittää olevani anti-PC, heh, get it. Stallhagen-hana pitää paikkansa, nykyään usein myös Plevnan oluita hanassa. Kaapissa brewdogia, chimayta, parit lagunitasit, schlenkerlaa, fullerssia ja jokunen saksavehnä. Põhjala rantautunut myös tänne ja entisen Metro-päällikön siirtyminen aukion toiselle puolelle on myös poikinut niinkin kovan oluen kuin Siperian rantautumisen pullokaappiin. Hintojakin on tarkastettu edellisen jutun jälkeen, joten selvää parannusta kaikilla rintamilla. Käppänen ostarihevi vielä hiljaisemmalle tai mieluusti kokonaan pois, niin avot.

5


CHICAGO Vesijärvenkatu 11 Nopeasti ja väkivaltaisesti kaupungin olutkartalle iskeytynyt yökerho ei ainakaan blogini lukijoille esittelyjä kaipaa. Silkkaa uhkaa sekä mahdollisuutta anniskeleva kippola on parantanut otteitaan huomattavasti. Eikä vähiten sen takia, että omistaja perusti Panimo Pajan jonnekin Jokimaan pimeille teollisuuskujille, josta on jo ensimmäisiä maistiaisia Chicagon hanoihin valunut. Halpaa pienpanimo-olutta ja varsinkin arki-iltaisin melko miellyttävässä miljöössä. Miksei. Pitää myös jakaa kiitosta todella tuoreen oloisen Lagunitas IPAn hankkimisesta pullokaappiin brooklynien ja punkipojen seuraksi. Varsinaisia olutpubeja ei Mastokaupungista edellisten lisäksi löydy, mutta jonkinlaista valikoimaa kuitenkin sieltä ja täältä. S-mafiaa ja muutaman ”erikoisoluen” valikoimaa seuraavat juomalat tarjoavat, mutta kyllä sieltä timanttejakin joukosta löytyy. TIRRA (Torvi) Loviisankatu 8 Klassikko pitää toki mainita. Keikkapaikkojahan nämä, mutta omistajataholla selvää kiinnostusta oluita kohtaan ja varsinkin Tirrasta löytyvä Chimay-trio miellyttää nimikkolaseista tarjoiltuna. Hinnat myös hyvin ystävälliset. Erikoisuutena Ice Beaverin Northern Pale Ale. Koffin Porter ja Punk IPA sitten perusoluina, myös Torvessa nämä. Hanoissa muuten bulkkia, mutta yksi pyhitetty Sierra Nevada Pale Alelle, jota olisi tarkoitus pitää ihan vakiokamana, vaikka se välillä tyhjänä seisookin. Näissä paikoissa ihminen viihtyy, kesällä vielä paremmin, sillä kaupungin viihtyisimpiä terasseja laituri-Bryggan ohella. Best of both worlds tai en tiedä. HANHENPOIKA Rautatienkatu 7 Kun Luigi ja Mario jokin aika sitten myivät Hanhen ja luovuttivat soihdun nuoremman polven yrittäjille, jotain kuoli pysyvästi Lahen ravintolakartalta. Hieman samoin kävi edellisen kappaleen Tirralle kasvojen kohotuksen jälkeen, mutta näköjään molempiin on jo ehtinyt tottua ja nykyään olen mieltä, että molemmat paikat ovat vain ja ainoastaan hyötyneet muutoksesta. Sota on muutosta ja ilman muutosta… Hanhi-veljesten vittuuntuneisuus ja olemattomat asiakaspalvelu-

6

taidot olivat todella iso osa paikan karismaa, mutta jos viihtyisyyden ehdoilla toteutettu sisutus ja olutasiat ovat näinkin paljon paremmin, niin levätköön veljekset rauhassa. Missä ikinä sitten eläkepäiviään viettävätkin. Mitään isoa ei ainakaan vielä Hanhenpojassa tarjolla, mutta huhujen mukaan hana- sekä pullotuotteisiin tullaan tulevaisuudessa panostamaan entistä enemmän. Tällä hetkellä bulkin joukosta on varattu yksi hana, jossa useimmiten Stallhagenia tai ilahduttavasti paikallisosaamista Lahti Pale Alen tai jo mainitun Kollaasin muodossa. Ja jostain syystä nuo paikallisoluet ovat maistuneet Hanhessa parhaimmilta, jotenkin raikkaimmilta kuin muualla. Syytä en todellakaan osaa sanoa. Kylmäkaapissa sitten mm. Stallhagenin Baltic Porter, jotain Brooklynilta, Rekolalta muutama tuote, tsekkipilssiä yms.

Hanhenpojan Vapaudenkadulla sijaitseva satelliittiravintola Pikku Hanhi on jäänyt itselläni hyvin vähälle huomiolle, joten siitä en osaa muuta sanoa, kuin että Brooklyn Scorcher IPAa tarjosivat taannoin. Toki tuota Lahti Pale Alea oli tarjolla molemmissa Hanhissa Bryggan ja Teerenpeli-ravintoloiden lisäksi. Uutta erää tosin jaettiin niin moneen lahtelaisravintolaan, etten todellakaan ole enää kartalla. BAR & BISTRO SEURAHUONE Aleksanterinkatu 14 Muutaman kerran perusteella ei minun paikkani. Jotenkin hälyisä ja epäviihtyisä. Oluissa edustusta ollut ainakin VASPin ja Laitilan tuotteissa. Sitten paljon noita jo

edellisistä paikoista tuttuja juttuja. Stallhagen-hana täälläkin, tai ainakin ollut. En jaksa mennä tarkistamaan. SEIVÄS Vapaudenkatu 16, 2 krs. Kaupungin uusimpia yrittäjiä. On ruokaa, on olutta, on bodya, sporttia ja tsemppistä. Siis jonkunlainen sporttiruoka-pubi-yhdistelmä. Myös Sauna ”Sauna” Timon saunasessioita tarjolla, sanoinko jo sauna. Pelisali löytyy, ÄIÄfuudia ja scovilleja, jäbä. Ja niin, olutta. Schlenkerlan Märzen, Malmgårdin Belge, Mallaskosken Black-sarja, muutama Sierra Nevadan IPA, Westmallea… Ehkä ymmärsitte pointin. Ihan ok paikka arkiiltana, viikonloppuna en taitaisi tohtia vierailla. Kesäisin myös pitkä, mutta kapea terassi käytössä.

EL BANCO BAR Aleksanterinkatu 10 Samoilla kulmilla jatketaan pyörimistä. Melko tuore paikka tämäkin. Osa Santa Fé -imperiumia. Yritetty vääntää jonkinlaista street food -paikkaa, mutta epäonnistuttu. Väkinäinen tunnelma sisustuksessa ja noin muutenkin, ruoka samaa puolivalmistetta, kuin yläkerran emoravintolassakin, eli ihan kiva seiska miikka. Olutpuolella kuitenkin mukavaa panostusta. Stapan etikettiolut (joku katajaviritelmä), Pyynikiltä ainakin sessiosarjaa ja Malmgårdin X-Porter sekä Arctic Circle Ale. Jälkimmäisissä hinnat kohdillaan, vähän reilu 7 €.


8


10


12


13


Olutharrastuksessa piilee vaarallinen kierre

Jouni Koskinen / Tuopillinen-blogi

Lopullinen parantumiseni alkoi yhdestä lauseesta: ”Sä haiset alkoholille.” Vaimoni kommentoi näin kun tulin sisään eräänä lauantai-iltana. Se kouraisi syvältä, enkä voinut enää pitää sisälläni likaista salaisuuttani. Romahdin saman tien eteisen lattialle. ”Mä olin radalla”, myönsin itkunsekaisella äänellä. Kaikki oli alkanut muutamaa kuukautta aiemmin. Olin ihan viattomasti harrastellut olutta. IPA siellä, saison täällä, rauchbier tuolla. Pidin kirjaa sadoista ja taas sadoista maistelemistani oluista, tutkin maahantuojien uutuuslistat tarkkaan ja tilailin ulkomailtakin. Usein ystävien kesken. Yhteen tilaukseen ystäväni Kalle oli valinnut omien sanojensa mukaan ”maailman parhaan imperial stoutin”. Tiesinhän minä sen itsekin, AleSmithin Speedway Stout keikkui kärkisijoilla kaikissa mahdollisissa listauksissa. Pullo oli suuri ja musta ja kiiltävä. Upea pehmeä, täydellisen kahvisuklainen vahva olut teki meihin molempiin vaikutuksen. Nautinnon jälkeen ihailin lasi kädessä etikettiä, jossa oli kaksi ruutulippua. Tuntui kummalta, jokin sisällä värähti. Väärään suuntaan, mutta silloin en tätä vielä tiennyt. Katsoin vieressä istuvaa Kallea. ”Ootsä Kalle koskaan käynyt rallissa?” ”En muuten ole.” ”Pitäskö mennä?” ”Kuule ihan samaa mietin.” Seuraavana viikonloppuna suunnitelma toteutettiin. Valehtelimme vaimoille, että olimme tavalliseen tapaan paikallisessa olutkuppilassa parilla, mutta otimmekin auton alle ja ajoimme johonkin hevonskutsiin ihmettelemään jokamiesluokan ajoja. Sen kohtalokkaan päätöksen jos voisin perua... Siitä nimittäin alkoi synkkä kierre. Jokamiesluokan ajot johtivat pian oikeisiin ralleihin, rallit DTM:n ja siitä lopulta ”kuningassarjaan”, formuloihin. Sunnuntaisin pakenin katsomaan kisoja läheiseen urheilubaariin, olin muka ”riilillä”. Käytimme Kallen kanssa tuhansia euroja käydäksemme paikan päällä formulakisoissa, jotenkin se oli muka hienompaa kuin televisiosta. Perheille tietenkin valehtelimme käyvämme kansainvälisillä olutfestareilla. Belgiassa olin muka tutustumassa lambiceihin, oikeasti olimme Span osakilpailussa.

14

Kaikki velkarahalla. Talous, parisuhde ja työelämä alkoivat kärsiä jatkuvista kisamatkoista. Kaikesta jää tietenkin kiinni ennen pitkää. Eräänä päivänä se tapahtui minullekin. Vaimo tuli kotiin työmatkalta ennen aikojaan ja narautti minut olohuoneen sohvalta katsomasta Ari Vatasen parhaita paloja. Pitkän riidan päätteeksi tunnustin kaiken ja lupasin parantaa tapani. Palaisin turvallisen ja halvan olutharrastuksen pariin. Katumiseni ei kuitenkaan ollut aivan täysin aitoa siinä vaiheessa. Ei mennyt kuin pari viikkoa kun kaupassa olutpullon etiketissä ollut auto herätti taas vanhan himon. Nopeasti tsekkasin netistä olisiko lähellä jotain. Ihan vain karting-kisa tai speedwayajot tai mitä vain. Olihan siellä. Kiihdytysajot. Vietin koko illan siellä. Kotiin päästyä sitten romahdin lopullisesti. ”Se on metanolia. Olin Drag Race Weekillä.” itkin eteisen lattialla. Se oli viimeinen pisara vaimolle. Avioero viimeistellään ensi viikolla. Vaikka olen ollut siitä päivästä eteenpäin kuivilla, tai ”jalan” kuten autoilupiireissä sanotaan, kadun vieläkin sitä hetkeä kun annoin Kallen tilata autourheiluaiheista olutta. Kallella itsellään on nykyään oma jokamiesluokan auto, hän on menetetty tapaus. Itse sinnittelen kaidalla polulla ja teen valistustyötä. Olinkin keväällä aktiivisesti yhteydessä Valviraan kun kuulin, että Speedway Stoutia olisi tulossa Alkoon. Viranomaiset olivat onneksi ymmärtäneet huoleni jo sääntöjä laatiessaan, oluen ja autoilun yhdistäminen on tosiaan kielletty. Onnistuneesti Speedway Stout sitten vedettiin hyllyiltä ja moni sielu Suomessa pelastui autourheilukierteeltä. Siksi tämän Lahtikko-artikkelin avulla haluankin varoittaa vielä kerran kaikkia olutharrastajia autourheiluteemaisten oluiden vaaroista. Pitäkää näppinne sellaisista oluista erossa. Se ei ole kuulkaa kaunista jälkeä mikä syntyy kun ihminen alkaa pitämään autolla ympyrän ajamista urheiluna.


21


23


L AHEN

SUURIN SUOMALAINEN PUSSIKALJA

Olut on hyvää ja sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Pimenevässä syysillassa verkkaisesti nautittu Imperial Stout, baarissa hetki ennen pilkkua iloisessa humalassa tilattu DIPA, hikisen urheilusuoritteen jälkeen kumottu Saison… Esimerkkejä löytyy yhtä monta kuin juojiakin. paras aika ja paikka oluen nauttimiselle on kuitenkin kesäinen puisto, jossa voi kumota tuopin jos toisenkin ilman huolen häivää. Ja siitä ideasta tämä idea sai alkunsa. Mikä on se ultimaattinen kotimainen puisto-olut, pussikalja kansan kielellä. Sitä me lähdimme selvittämään. Ennen kuin päästämme sonnit laitumelle, niin käydäänpä läpi hieman sääntöjä. Oluen tulee siis olla kotimainen, vielä tarkemmin kotimainen ei-bulkki-lager. Ja koska olemme pikkutarkkoja, niin Hartwall ja Sinebrychoff jäävät testin ulkopuolelle, vaikka sieltä muutama ehdokas olisikin löytynyt. Näin vaan mennään. Tuotteen pitää myös löytyä kaupan kylmäkaapista/-hyllystä, jotta sen voi kumota kurkkuunsa lähimmässä puistossa optimaalisen lämpöisenä, suoraan pakkauksesta toki. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, oluen tulee maksaa 3€ tai alle ja sen täytyy löytyä Lahen alueelta, koska pitkään puistosessioon ei kukaan halua tuhlata liikaa aikaa ja rahaa, niin kustannustehokkuus on tärkeää. Näillä spekseillä: Let the battle begin!

ERÄ I Ei uskoisi, että toukokuu on vasta aluillaan, kun katsoo mittaria sekä ihmisten sotisopia. Yhdet oluet terassilla saavat kiiman päälle ja ajatus puistokaljoittelusta valtaa mielen sopukoita kuin kirvat Suomen puustoa. Ajatus muuttuu teoiksi ja yhtäkkiä huomaankin istuvani bussissa matkalla kohti Kariston ostoshelvettiä, Karismaa. Miksi sinne, mahtanet kysyä. Noh, vastaus on helppo, sillä kyseisen kauppakeskuksen Citymarket on loistanut olutvalikoimallaan useasti, joten on vain luonnollista aloittaa urakka sieltä. Toinen syy on se, että olimme lupautuneet seuralaisen kanssa jalkautumaan Tonttilan vehreille viheriöille tekemään syntiä, niin suunta oli jo valmiiksi oikea. Ikävä vaan, että Karisman Cittari petti testiryhmän täysin, sillä kylmästä ei löytynyt kuin Olvin kaksikko sekä jo testin ulkopuolelle raakattu Koffin APA. Ei siinä, aloitetaan siis Iisalmen rakkauspaukkauksista. Luonnonkaunis lähiö ja porottava aurinko tarjoavat komeat puitteet, joten check check, kuuluuko?

24

Olvi IPA (Iisalmi Pale Ale) 4,7 % | Session IPA Viime kesän ykkösnyrkki, mitä pussikaljoitteluun tulee. Löytyy miltei jokaisen käppäkaupan valikoimasta, usein vieläpä kylmästä ja maksaa maksimissaan sen 3€ (jopa Ärrällä!). Kaiken tuon lisäksi toimii vielä oikeinkin mallikkaasti kaikessa trooppisessa hedelmäisyydessään (kiivi, ananas, sitrus) sekä vienosti, mutta kuitenkin ryhdikkäästi puraisevassa humaloinnissaan. Näin sesongin alussa raikas hedelmäisyys on kuitenkin muuttunut ylikypsän suuntaan ja humaloinnissakin katkero on hieman kadonnut. Ihan täydessä tikissä ei siis tämä iisalmelainen sessio-olut enää/nyt ole. TUOMIO: Kirkkopuisto Olvi APA 4,7 % | American Pale Ale Samaan syssyyn saman panimon samoilla apajilla liikuskelevaa ”keskiolutta”. Tämän kevään uutuus kyseessä ja ainakin omissa kirjoissa korvannut Iisalmi Pale Alen iltojen ilostuttajan ja kurkkujen kosteuttajana. Ja voittohan sieltä pätkähtää nytkin. Tölkissä samaa informatiivista linjaa kuin isoveljellään ja hyvä niin. Polut ovat pitkälti samoja, mutta APA onnistuu kirimään vehnäisellä happamuudellaan sekä Equinoxin tarjoamalla marjapuskamaisuudellaan rinnalle ja ohi. Runko kenties ohuempi, mutta tällaisessa humalamehussa se hyväksyttävää. Mainio puistojuoma. TUOMIO: Pikku-Veskun puisto Matka jatkuu kohti Mastokaupungin ydintä Möysän uimarantojen sekä Ruolan viihtyisän ostoskeskuksen kautta. Juomat ovat alkaneet uhkaavasti näyttää merkkejä ehtymisestä, joten Valintatalon ovet auki ja mies surman suuhun. Voisiko täältä löytyä jotain teemaan sopivaa? Ja hemmetti, löytyyhän sieltä, nimittäin Laitilan uunituore Helles. Käsi kävi hetkellisesti myös tuoreena maistuvan Laitilan Mississipin kyljellä, mutta hinta käski jättää tölkin rauhaan. Ehkä tämä tulee vielä halvemmalla vastaan (ei tullut). Seuraava puistomainen alue kohteeksi ja sinne leiri. Sokka irti.

Laitilan Kukko Helles 4,7 % | Helles Itselleni hieman vieraampi oluttyyli, harvemmin tätä ”Saksan Pilsneriä” tulee vastaan, tai siis harvemmin tulee ostettua. Nyt kuitenkin Laitilasta lämähtää tölkki eteen ja ihan kaunis tölkkihän se on. Kai ulkonäköpisteitäkin saa antaa. Tuoksua on toki vaikeahko hahmottaa tölkin suusta, mutta viljaa sieltä löytyy. Ja kuten makukin osoittaa, niin jo vuosia Laitilaa vaivannut hernekeittomaisuus loistaa poissaolollaan. Mainiota. Maku on viljaisan makea, leipäisä ehkä, raikas, kevyesti humaloitu ja vielä kerran: raikas! Todella positiivinen yllätys Laitilalta. Ei tyylinsä takia tule varmastikaan nousemaan aivan kärkikastiin, mutta tätä tulen ostamaan kyllä uudestaan. TUOMIO: Kaupungintalon puisto Ilta jatkui vielä useamman oluen parissa, mutta tämän jutun tiimoilta oli aika sanoa au revoir ja siirtyä elämässä eteenpäin. Niinkin pitkälle kuin seuraavaan päivään. Jenkkifutiskausi sai lähtölaukauksensa Kisapuiston tekonurmella, joten pieni happihyppely oluen kera urheilutapahtumaan kuulosti mainiolta suunnitelmalta. Matkan varrelle osui sopivasti S-ryhmän Mascot, joka on remonttinsa jälkeen panostanut myös olutvalikoimaan. Ei siellä mitään ihmeellisyyksiä ole, mutta jo se, että alkoholijuomahyllyt ovat miltei järjestään viileää tilaa, nostaa pisteitä. Nokialaisia olisi ollut useampaakin sorttia, mutta päätin jättää ne seuraavaan erään ja napata yksinäisen stadilaisen mukaan. Kohti Kisapuistoa siis ja Päijät-Häme Pantherssien kauden avauspeliä. Stadin American Pale Ale 4,5 % | American Pale Ale Nämä Stadin Panimon tölkkioluethan on tehtailtu Olvilla, josta Stapa sai myös tuntuvat rapsut pienpanimoveron menettämisen johdosta. Homma on kuitenkin tätä kirjoittaessa saatu kuriin ja varmasti moni muukin alan toimija on oppinut helsinkiläisten virheestä: älä vittuile verottajalle. Noh, yhtä kaikki. Tölkin sisällöstähän tässä piti puhua. Hyvää on, melkoisen hyökkäävä greippimäisyys, taustalla jotain trooppisempaa, kenties persikkaa.


Kun nyt Olvista puhuttiin, niin samaa henkeä on tässä havaittavissa kuin aiemmissa iisalmelaisissa. Katkero puraisee kuitenkin vihaisemmin ja runko tuntuu täydemmältä. Ykköseksi menee, hyvää kamaa. TUOMIO: Felmanninpuisto ERÄ II Muutama viikko pikakelauksella eteenpäin. Suomen kesä alkoi näyttää todellista luontoaan ja viima sekä sateet saivat yliotteen, mistä johtuen pussikaljoittelu oli hold-tilassa hetken. Eräs lauantai-ilta mestari oli kuitenkin suosiollinen, joten oli hyvä aika jatkaa kosteasti alkanutta matkaa. Nenä osoitti kohti niinkin eksoottista kohdetta kuin Metsäpelto. Viikonloppu oli alkanut hyvin, mutta saanut edellisenä yönä hyvinkin ikävän käänteen, joten mieli oli hieman pimeä, vaikka ulkona aurinko paistoi ja olut oli jo maistunut aamusta asti. Mutta asiaan, eli Metsäpelto ja paikallinen Sale kohteena. Pari viikkoa sitten Mascotin hyllyyn jätetyt nokialaiset tulivat nyt täällä vastaan, joten oli vain luonnollista kerätä ne koriin ja suunnata lähimpään puistoon. Ja rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että osa kuormasta tuli kyllä tuhottua aikuismaisesti rivitalon takapihalla, mutta menköön puistosta sekin. Nokian Keisari 66 4,2 % | American Pale Ale Parin vuoden takainen yllättäjä ja ykkösnyrkki, mitä tulee markettioluisiin. Näitä tuli juotua ja paljon, hinta-laatusuhde kun oli miltei täydelliseksi hiottu. Sitten tuli ongelmia humaloiden sun muiden kanssa ja Kuuskutosen laatu hävisi jonnekin Nokian kuuluisan juomaveden sekaan lopputuloksien ollessa paikoin jopa karmivan juomakelvottomia. Silloin tällöin on kuitenkin huhuja oluen parantuneesta kunnosta kuulunut ja pari kertaa vuodessa se on tullut itsekin testattua. Yleensä 66 on ollut tunkkaista, vetistä, saippuamaista, mutta hetkittäin nuo kuuluisuuden kirot on onnistuttu sysäämään syrjään ja tölkkiin saatu ihan pätevää APAa. Mikä oli sitten lopputulema alkukesästä 2016? Ei huonoin mahdollinen, sillä raikkaan hedelmäistä aromia ja hieman potkivaa katkeroa löytyi, mutta nopeasti olut muuttui tympeäksi, jopa yllättävänkin mallasvetoiseksi Bitteriksi. Hinta on siis edelleen kohdillaan, mutta laadun kanssa on vähän niin ja näin. En suositttele. TUOMIO: Kirjastonpuisto Nokian Keisari EloWehnä 4,7 % | Hefeweizen Muutaman vuoden takaisia puistosuosikkeja se tämäkin. Vaikken ole mikään suuri vehnäoluiden ystävä, niin tämän kohdalla hinta ja mukava happamuus ovat aina miellyttäneet. Alko-versiotahan tästä ei enää ole, koska No-

kian Panimo lopetti ”vahvojen” oluiden pullottamisen keskittyen pelkästään markettitölkkeihin, mutta tarvitseeko samasta oluesta nyt miltei identtisiä versioita edes olla. EloWehnä on on viime aikoina jäänyt hieman paitsioon, sillä kaupoistakin alkaa löytymään ihan kivasti tämmöistä sessio-olutta. Tulee tätä silti välillä hommattua ja kuten nyt, niin hyvältähän se yleensä maistuu. Makeahkoa banaania, tällä kertaa melkoiset hiilihapot, lopussa sitruunaa ja hapanta hiivaisuutta. Raikkautta ehkä hieman kaipaisi, mutta näin jääkaappikylmänä tippuu kyllä kurkusta kivuttomasti alas. Varmaa työtä. TUOMIO: Kisapuisto Nokian Keisari Kellari 4,5 % | Kellerbier Vielä yksi nokialainen, taas Suomessa vähän harvinaisempaa saksatyyliä, Kellerbieriä. Vieraahko tyyli myös itselleni, ilmeisesti siinä mielessä jännä tyylilaji kyseessä, että voi olla tehty pinta- ja pohjahiivalla, eli perinteinen ale vs. lager -asetelma ei päde. Mallas edelle tässä mennään maun kanssa, makeahkoa leipämäisyyttä puskee suuhun. Pientä hapokkuutta on onneksi saatu mukaan tasapainottamaan ja juuri se tekeekin Kellarista kelvollisen ulkoilujuoman. Humaloinnissa ei tietystikään mitään tykittelyä ole, mutta kyllä sieltä pientä sitrusmaisuutta saa irti. Olut, jonka unohtaa olevan hyvää. TUOMIO: Erkonpuisto ERÄ III Olin ladannut tälle viimeiselle etapille suuria toiveita, mutta koska landella asutaan, niin siitä saa kärsiä. Laitilan jo mainittu Mississippi, Saimaalta leijonan osa sekä Makun koko sortimentti yms. kaikki jäävät nyt tämän testin ulkopuolelle, sillä missään ei kyseisiä juomia tullut kylmässä vastaan. Benjamin Lihatorikin meni pistämään lapun luukulle juuri ennen testin alkusanoja. Noh, säännöistä pidetään kiinni, joten näillä mennään, onhan tämä kuitenkin lahtelainen testi, eikä esim. turkulainen (hemmetin Kupittaan Citymarket ja ihanat valikoimansa!). Kaksi olutta kuitenkin löytyi, mitkä mukaan kelpuutetaan, mutta siinäpä se. Lähin puisto siis pyllyn alle ja olutta kurkkuun.

ria Seinäjoelta, Mosaic pääosassa. Hyvin apamainen ote, sitrusta, persikkaa ja tyylikkäästi ikääntynyttä kissankusta. Marjaa myös taustalla, herukkaa, mustikkaa, jotain tummaa. Vartalo on siinä ja siinä, että lirvahtaako vissyn puolelle, mutta pysyy lopulta elävien kirjoissa. Vehnä pyöristää kokonaisuutta ja tuo kenties loppumaussa esiintyvän kevyen happamuuden nätisti esille, joka kääntyy sitten kuitenkin hieman tunkkaisuuden puoleen. Parempaa mallaskoskea. TUOMIO: Anttilanmäen leikkipuisto Saimaan Marsalkka India Pale Lager 4,6 % | Premium Lager Saimaan IPL tuli vuosi sitten jopa hieman yllättäen kauppoihin, sillä tätä hybridityyliä ei juuri kukaan ollut vielä Suomessa tehtaillut, eikä varsinkaan markettien hyllyihin. Olut oli kuitenkin pettymys, sillä tunkkainen humalointi yhdistettynä tympeään lagerpohjaan ei nyt vaan toiminut. Eikä se toimi nytkään. Tuhti runko prosentteihin nähden ja humalaa on selvästi käytetty, mutta raikkaus puuttuu täysin. Myös jotain karamellimaisuutta on löydettävissä. Varsinkin puistojuomana tämä on testin kehnoin esitys. TUOMIO: Historiallisen museon puisto Summa summarum: Lahti näytti kyntensä ja testi jäi vajavaiseksi, koska joko hinta tai kylmäkaappipaikka ei osunut sääntöjen puitteisiin. Jutun nimi piti alun perin olla Suurin suomalainen pussikalja, mutta kuten tuossa kolmannen erän alussa sanoin, niin todella paljon oluita ja kokonaisia panimoita jäi testin ulkopuolelle, joten Lahti-liite oli pakko lisätä. Voittaja pitää kuitenkin selvittää ja se kunnia menee Stadin APAlle. Se on olut, jota kittaisin kitusiini Felmanninpuistossa vaikka koko kesän. Olvin APA oli hyvin lähellä, mutta pakko myöntää, että Stapan brändi oli lopulta se ratkaiseva tekijä. Hieman seksikkäämpi, vaikka sieltä kaasutehtaan varjostakin melkoista kuraa välillä pihalle pääsee. Hyvää kesän jatkoa kaikille ja juokaahan olutta, milloin nyt missäkin.

Mallaskosken Rainy Summer Wheat Lager 4,7 % | Premium Lager Tämä olut tulikin hetki sitten blogissani arvioitua, joten lainailen pätkiä sieltä suoraan: ”Mallaskoski jäänyt jotenkin vieraaksi panimoksi, sillä vaikka uutuudet tulee toki testattua, niin harvoin niitä tulee uudestaan ostettua. Turvallista ja tylsää, sitähän tuo panimon katalogi on täynnä. Nyt kesäistä vehnälage-

25


26


FOUNDERS KBS Alun perin Lahtikkoon ei pitänyt tulla yhden yhtäkään olutarviota, sillä ne i on niitä pullollaan ja prin ipuolella Olutposti tekee saman jo ansiokkaasti, tosin au ama omasti jälkijunassa julkaisutiheyden vuoksi. Mu a koska olen aviisin raapustuksista tilivelvollinen vain ja ainoastaan itselleni, niin pyöräytin takkini. Alkukesän suuri ja mahtava olutuutuus ansaitsi päästä jalustalle, joten tässäpä tätä nyt olisi. Kentucky Breakfast Stoutina aiemmin tunne u olut on nimensä mukaisesti panimon mahtavan Breakfast Stoutin pohjalle rakenne u bourbon-tynnyröity ja kahvilla sekä suklaalla mauste u Imperial Stout -monsteri, jonka tämänvuotisen version strategiset mitat ovat 70 IBU, 12,4 % ja hinta Alkossa 9,98 €. KBS on Foundersin SE olut. Tai ainakin ollut, sillä miltei vuosikymmenen sitä on pide y harvinaisena kausioluena, jota ei täällä kylmässä pohjolassa päästä nau imaan muuten, kuin e ä itse sen Michiganista käy kipaisemassa. Viime vuonna tuohon asiaan saatiin kuitenkin muutos, kun huhut alkoivat liikkua KBS:n rantautumisesta lätäkön tällekin puolelle. Ja vaikka netin parranpäristäjät sekä vastarannan Kiiskit (sic) yri ivätkin lannistaa himokkaita harrastajia, niin sieltähän se kuitenkin tulla tupsahti ensin ravintoloiden ja seuraavaksi myös pienenä eränä Arkadian Alkon hyllyille. Tänä vuonna maine meni si en kokonaan, kun ensin tätä sai hanasta HBF:stä, eikä sekään vielä rii änyt, sillä KBS pääsi Alkon ra aista läpi ja on nyt tätä kirjoi aessa vakiovalikoimassa. Erä on tosin pieni ja varmasti jo kohta loppunut, mu a silti. Vakiovalikoimassa!

jellä) ja sen jälkeen kotikaupungin Metroon, jossa yhdentoista euron hinnalla niitä tuli juotua useita. Nyt kuitenkin uu a erää Alkoissa kau a maan, eli käydäänpä asiaan. Todella liköörimäinen tuoksu, bourbontynnyristä matkaan jäänyt alkoholi pistää nenään, mu a tasaantuu vaniljaiseksi sekä kuivan puumaiseksi. Maussa viski hei ää ensimmäisen kiven. Iso kasa vaniljatankoja ja viskihöyryillä kostute ua tammea. Seuraava kerros tarjoilee makean ja kitkerän välissä taiteilevaa tummaa suklaata ja sen kyytipoikana kunnon paahdolla siuna ua kahvia, toki konjakkitujauksen kera. Mitä lämpimämpää olut on, niin sitä enemmän myös savuinen sivumaku kurkistaa taustalta. Lopuksi suuhun jää häkeltynyt, mu a onnellinen tunnelma kun alkoholin lämpö ja humaloiden katkerot viipyilevät makunystyröillä. Mahtava olut, mu a se pehmeä pyöreys, joka teki KBS:n hanaversiosta täysin ylivoimaisen on ikävä kyllä saatu pulloon ahdettua vain puoli ain. Monipuolista makumaailmaa, mu a silti ehkä hieman yksitoikkoisen viskistä.

Oma historia KBS:n kanssa ulo uu viime kevääseen, kun lähdin varta vasten Helsinkiin sitä metsästämään. Luulinhan e ä kyseessä oli once in a lifetime -tilaisuus ja siksi myöskään Kurvin William K.:n sakia, miltei kahdenkympin pullohinta ei haitannut juurikaan. Noh, si en sitä tuli Arkadiaan (siitä erästä on vielä pullo jäl-

27


HarHaa, kuvitelmia ja SOPP-laHti armon vuonna 2015 Lahti… Tuhansien tarinoiden tuulinen kaupunki, joka makaa kauniin Salpausselkämme päällä. Kaupunki, jossa on vuoroin sattunut ja tapahtunut. Upeita asioita, kipeitä muistoja, hulluja sattumia ja paljon yön viimeisen junan missaamisia… arto halonen / tuopin ääressä

“Aaaartoo, äijä vaan uneksii taas, koht on matkakaljaa tarjolla”. Havahdun oman elämäni Suomi-Filmistä tähän aamuun, päivään, tai yöhön. En tiedä. Oltuani koko yön töissä valvomassa sinunkin rauhaasi ja nukuttuani ruhtinaalliset kaksi tuntia voin jo valmiiksi pahoin. Näytän kuulemma valmiiksi siltä, miltä seuraavanakin aamuna. Bussi kolisee ja vaappuu Nastolan takamailla. Saan muovimukiin jotakin maltaista, vai kuvittelenko? Keskittymiskykyni on laiskiaisen luokkaa ja näen hidastettuna filminä suun avautuvan ja sulkeutuvan. Istun silti kuppi käsissä la-

28

sittunut katse silmissäni. Sielu huutaa unta, mutta pää ei pysty nukahtamaan linjurin pöhinässä ja seurueeni aamuisessa melskeessä. Ei ainakaan ilman niitä pieniä pyöreitä pillereitä punaisella kolmiolla varustettuna. Niitä pillereitä, jotka kuulemma toimivat ensimmäisenä porttitavarana kovempiin. Eli nousenko seuraavalla kerralla linjaautosta ostamaan heroiinia torilta? Tätä miettiessäni havahdun jo seuraavaan tuotteeseen mukissani samalla bussin lipuessa keskustaan. Naurahdan mielessäni muistoille edellisestä vierailustani bussiassalla. Silloin oli

lunta, kädessä toinen käsi ja mieltä kaihersi epävarmuus. Elämä niin kovin toisenlaista. Kuvat pyörivät hetken mielessäni, kunnes havahdun jälleen. Tekisi mieli tarttua karttaan, mutta koska sellaista en tarvitse lähden johdattamaan retkikuntaamme läpi villieläimiä täynnä olleen puiston. Ja muutamia meistä ei matkaa jatkamaan saanutkaan. Nimittäin silmäni havaitsivat kaukaa etäisesti pandakarhuja muistuttavia lintuja piehtaroimassa vesiurkujen vieressä. Kenties mielessään tavailla Holvikirkon säkeitä ilman Eero Raittista. Tajuntani laajeni kuitenkin totaaliseen hymyyn bongatessani elävän kumiankan järvessä. Kuulen taustalta muiden sadattelua siitä, kuinka mones kerta tämä onkaan, kun sorsat vievät huomioni aivan muualle. En välitä, vaan annan sisäisen lämmön ja hymyn valua kasvoilleni. Aika pysähtyy ja ihminen nauttii. Suu messingillä tallustin lopulta kohti SOPP-alueen taivaallisia portteja, kun-


nes tajusin että on pakko ottaa mahdollisimman juro ja totinen ilme, muuten ei olisi pääsyä sisäpuolelle. Kelailin hetken, miten asiat olivatkaan aurinkoisessa Tanskassa eräillä toisilla olutfestareilla vappuna. Ei aitoja, ei arbeit macht freimeininkiä, ei kumiankan värisiä setiä ja tätejä, eikä ongelmia. No minähän pidin kumiankoista ajattelen marssiessani sisäpuolelle hyräillen “Johnny I hardly Knew Ye:ta”. Saan lopulta tutun lasin käteeni ja olo on kuin halaisi vanhaa ystävää uudestaan. SOPP-lasi, varma kesän ja mallasnesteen merkki. Vaapumme katoksen alle pitkään pöytään juonittelemaan seuraavan hanan valtaamista, kun syöksyn jo salamana kohti hyvän Makuista tiskiä. Jotai IPA:a pitää kuulemma juoda, että on saletisti hot ja in, vaikkei asuun kuulunutkaan flanellipaitaa ja viiksetkin on ajeltu. Turisen tovin tiskin takana päivystävän vanhan toverin kanssa ja huomaan mukini tyhjentyneen. Sepäs kävi huomaamatta. Hissukseen tiskiltä toiselle kömpiessäni käteeni osuu jostakin esite ja totean joutuneeni häpeilemättä markkinoinnin uhriksi. Kaarinasta asti saapunut steampunk-porukka vaikutti olevan vielä enemmän pihalla kuin minä itse, joten päättelin meidän sopivan hyvin yhteen. Tiskillä mietin tämän keräävän ainakin datanörtti kaveriltani tiukat pisteet kotiin. Olihan somisteena ammuslaatikoita banaanipommiteksteineen ja muine apokalyptista turmiota ennustavine bannereineen, mutta koska en pidä banaanista ennen maailmanloppuakaan, siirryin olueen, panemiseen, taiteiluun ja sielun syvyyksiin. Jenkkifiilistä oluessa, ilman mauttomia etelävaltion lippuja, nehän on nyt hyi, hyi, paitsi sateenkaarella ja yksisarvisilla. Ne pelastavat onneksi kaiken. Kulautan yhden ja seuraavankin. Varsin hyvätasoista pohdin ja samalla tietoisuus rämähtää kuin märkä, turpeisella viskillä marinoitu, baaripyyhe naamaan. Tajuan, etten ole koske-

nutkaan kirjoituskoneeseen vielä. Tämänhän toin alueelle varsin näppärästi. Jouduin vain lahjomaan portinvartijan jättämällä seurueen ainoan älykön timanttien kera maksuksi. Mies on nimittäin koko tontilla ainoa, joka ymmärtää miten hieno olut Bud-Light on. Minä tajuan asian teknisesti, mutta hän on pidemmällä ja pitää sen mausta. Täydellinen lahjus, etenkin kun lupasi kertoa timanteista. Siis siitä timanttisesta jyystöstä ja Matti Airaksisen jumaluudesta. Aina kannattaa koittaa lähetyssaarnajaa, jos muu ei toimi. Lasia alkaa kulua ja haukkaan lähellä tuotettua varsin maukasta evästä. Burgeria, muikkuja ja lettuja. Kylläisenä pitää jättää tilaa nesteelle ja jano yltyy pahasti. Datanörttimme on sitä mieltä, että muikkujen kaveriksi käy ehdottomasti vain paikallinen olut. Koska hän on lupsakka savolainen ja minä olen heikkona murteisiin kuin muikkuihinkin, tie käypi Kallavedestä Iso-Kallaan siis. Pirteää Saisonia, Blondea ja Stouttia. Yllättävää selvitä tiskiltä ilman suurempia käpyjä. Törmään matkalla blogini lukijaan. Fraktaalitajuntani on jo laajentunut muikkujen jälkeiselle tasolle, joten jään vain tuijottamaan etäisesti tuttuja kasvoja. Hymyilen mielessäni, kun tajuan molempien blogin lukijoiden seisovan saman katoksen alla. Olenhan kuulemma harvinaisen surkea oikolukija. Alan hitaasti näiden keskustelujen ja nousevan etanolitason myötä pelätä välitöntä attentaattia, jossa maailmasta poistuu kirjoittajan lisäksi myös lukija, eikä kukaan tule osallistumaan vaihtoehtomedian hautajaisiin. Päätänkin palkata vieressä saksaa solkkaavaan herran suurine mäskimeloineen varjelemaan henkeämme, SOPP-lasiani ja mielellään täyttävänkin sen. Keskiyön aurinko paistaakin pian lasissa, uhka häipyy suvituulen myötä ja jään suustani kiinni, vaikkei ole edes talvi, enkä työnnä kieltäni viereiseen metallitolppaan. Tai jos työnsinkin, niin tämä ei muuten toimi kesällä, edes viileässä Lahden kesäillassa. Se on siis vähän kuin pyytäisi Pave Maijasta soittamaan “Ankronikan” tunnaria.

Retkikuntaamme saa lopulta illan jo pimetessä uuden suunnan. Karkaamme vaivihkaa vielä keskustaan. Paikalliseksi olutravintolaksi kutsuttu Metro muutti viimein pienistä tiloistaan suurempiin. Tarinoissa puhuttiin kaikenlaista parkkityömaista ja muista oudoista, lahtelaisista käänteistä tämän muuton osalta, mutta usein lopullinen totuus on näkökulmia ja ESS:ääkin ihmeellisempää. Päästyämme viimeinkin paikkaan sisälle on kosketus kahvassa jo toisenlainen kuin ennen. Tunnelma sisälläkin on erilainen. Nyt siistimpi ja ehkä vähemmän lahtelainen? Jotakin uupuu fiiliksestä siis. Alakerrassa on välillä jazzia, välillä… noh ei mitään tähän kuuluvaa. Maailman lahtelaisin ravintola on muuten lähellä oleva Jaska, eli Jaskalooppi. Ainoa paikka maailmassa, jossa voit kuulla yökerhon lattialla huonoa suomiräppiä ja nähdä ihmisten tanssivan antaumuksella. Kuin odottamassa sitä kaarinalaista maailmanloppua, jossa Turun murretta solkkaavat sedät saapuvat kaasunaamareissaan laulamaan Mattia ja Teppoa. Foundersin KBS on kuitenkin loppunut tiskiltä. Maailma hukkuu hallitusmaiseen pimeyteen ja korvikealkoholikaan ei maistu tämän tiedon jälkeen yhtä hyvältä. Se on varmaan leikattua sekin. Tajuamme kuitenkin hitaasti, että tällä kertaa ei tarvitse juosta ja myöhästyä viimeisestä junasta. Muisti alkaa pätkiä, kamera tallentaa mystisiä keskusteluja ja lopulta odotamme junaa kesäyössä. Kaverini kaivaa repusta vielä yllärin. Kylmää nokialaista toiselta kadulta. Hyvää ja raikasta raskaan juoks… ”Ei juosta!”. Otamme siis vanhoille juoksuille. Juna saapuu ja matka pois ihmeiden kaupungista alkaa kohti kotia, jossa betonikin on harmaampaa kaikissa sen viidessäkymmenessä sävyssään, kuin muualla. Samalla miettien, koska seikkailija jälleen palaakaan tähän outoon kaupunkiin, jossa mikään ei mene koskaan kuten pitäisi. Kenties tulevana suvena juosten kohti asemaa? Ravistamme ajatukset päissämme, kun kaverini kertoo, että ehdimme vielä Ravintola Seipääseen lonkerolle. Mainio päätös mainiolle päivälle. Lahti we shall meet and run again.

29


OlutfestaribingO

Kesä tulee ja kaiken maapallon rokkifes... korjataanpas hiphop- ja pop-festarit saapuvat. Rehellistä rockiahan ei festareilla ole vuosiin näkynyt, tai ainakaan kuulunut. Sitten on niitä festareita johon mennään ottamaan mukia, niitä kutsutaan olutfestareiksi. Nämä tapahtuvat lisääntyvät vuosi vuodelta eksponentiaalisesti, kuten pienet hedelmäkärpäsparvet elokuisina iltoina kukkamullassa. Alkavan kesän ja festarikauden kunniaksi päätimmekin julkaista kivaa tekemistä. Ei, se ei valitettavasti ole aikuisten värityskirja, vaan jotain sosiaalisempaa. Sellaista olutfestarien henkeen sopivaa. Eli tämä on kaikille teille 25–50 v valkoisille craftbeerhipsterjackbellysexual-miähille ja niille parille oudosti mukana pyörivälle ”tytötkinpaneery”-neidoille. (Saatamme hieman liioitella, mutta

30

mietimme että kumpaan suuntaan ja missä kohtaa). Meinaan tämä on: Olutfestaribingo. Etsitkö sinä tekemistä pöytäseurueellesi? Vai oletko yksinäinen susi ruutupaidassa höhöttämässä itseksesi? Tai aivan liian arka lähestymään muita vieraita? Kaipaatko muutakin puheenaihetta, kuin mitä humalaa juomassasi metsämansikalla maustetussa IPA:ssa on? Voi teitä kullannuppuja, nyt teillä on mahdollisuus pelastaa itsenne ja ystävänne pulasta ja ahdingosta. Tuttuun tapaan ensimmäisenä oikean rivin pystyyn, vinoon tai vaakaan saanut ja BINGOn huutanut voittaa. Toimitus suosittelee muiden tarjoavan tarkkakorvaiselle, nenäiselle ja haukankatseiselle tulevalle kerrostalokyylälle kierroksen, tai viimeistään koko lapun täyttäneelle.

Joku sanoo: Citra, Mosaic, tai Amarillo

Festariesitteestä puuttuu juomasi olut

Karhu-lippis

Kuulet valituksen vesitarjoilusta

Hipsteriviikset

Juot Sahtia

Sana: ”Maitokaupparaja, berliininmuuri, tai 4,7%-raja”

Joku juo siideriä

Sukat sandaaleissa

Läppäri jossakin

Bongaat humalaisen

Mitä tahansa markkinajargonia: ”Puhtaista kotimaisista raakaaineista”

Vapaakenttä

Joku nuuhkii lasiaan

Taxia pihaan

Jollekin lasketaan väärä olut lasiin

Ruutupaita

Joku sanoo: RateBeer, Olutopas, tai Untappd

”Se yksi joka aina vaan näppäilee puhelinta”

Sataa vettä

Pave Maijanen

Kaljamaha

Bongaat muistiinpanovälineet

Lasissasi on: IPA tai Sour

Haluamasi olut on loppunut

Cousteau-pipo

Lokki syö roskia

Olut on täynnä outoja mausteita tai marjoja, mutta olisi ollut parempi ilman niitä

Kova äänistä riitelyä

Kuulet puhuttavan lonkerosta

Tummaa Olutta lasissa

0,2l annosta jaetaan

Jatkot Bryggassa

Joku kuvaa kameralla

Joku syö muikkuja

Joku puhuu viinistä

Käyt välissä jäätelöllä

Vapaakenttä

Pöydässäsi kuulet puhuttavan ”parhaasta kaljasta”

Artisti virittelee yhteislaulua

Joltakin tarkastetaan henkkarit

Vessajonoa

Et osaa lausua seuraavan juomasi nimeä

Juomassasi oluessa on jotakin vikaa, mutta suomalaisena et kehtaa palauttaa

Täysi tuoppi

Olutturisti, joka on ihan pihalla kaikesta

Joku puhuu kotioluesta

Bongaat jotakin tiukkaa

Vyölaukku

Joku saa tiskiltä ilmaisia näytteitä


ANT FARM antfarmlahti

Colony of Beer People

Profile for Lahtikko

Lahtikko #1  

Printtimedia on kuollut, kauan eläköön printtimedia! Näinä startuppien, popuppien sekä macbooksomeblogien luvattuina aikoina on välillä hyvä...

Lahtikko #1  

Printtimedia on kuollut, kauan eläköön printtimedia! Näinä startuppien, popuppien sekä macbooksomeblogien luvattuina aikoina on välillä hyvä...

Profile for lahtikko
Advertisement