Issuu on Google+

L채hde liikkeelle | syksy 2013

1


Pääkirjoitus

Tutkintotoimikunnat tutkintojen tuottajien ja tilaajien yhteistyöeliminä tuntevat työnsä puolesta tutkintotoimintaa ja pystyvät ainakin kohtuullisesti paneutumaan uusiin asioihin. Millaiset mahdollisuudet työelämän edustajilla on oikeasti panostaa oman ammattialansa tutkintojen kehittämistyöhön, kun oma, yrityksen ja perheen leipä tulee toisaalta? Ei saisi mennä siihen, että oppilaitosten toimintamalleista ja tulonmuodostuksesta tulevat tekijät painottuvat kohtuuttomasti toimikunnan päätöksissä.

T

Kannen kuva: Pentti Hokkanen.

yöelämän ja koulutuksen tiivis yhteistyö on ollut alusta lähtien yksi näyttötutkintojärjestelmän keskeisistä periaatteista. Yhteistyön haluttiin näkyvän myös viranomaisvaltaa käyttävässä elimessä. Näin syntyivät nykyisen kaltaiset tutkintotoimikunnat, joiden jäsenistä kaksi kolmasosaa tulee työelämästä. Haluttiin turvata, että uusi järjestelmä tuottaa työelämään sellaista osaamista ja tutkintoja, joita siellä tarvitaan. Koulutuksen edustajien tärkeä tehtävä on varmistaa, että tavoitteet ovat saavutettavia ja viesti menee ymmärrettävänä perille tutkintojen järjestäjille. Siten toimikunnat toimivat viranomaisroolin ohella myös tutkintojen tuottajien ja tilaajien yhteistyöelimenä.

2

Tutkintotoimikuntien edellytetään hoitavan viranomaistehtäviä ja tutkintojen laatuun ja työelämävastaavuuteen liittyviä tehtäviä. On ymmärrettävää, että kaikilla jäsenillä ei ole näistä aiempaa osaamista. Olisi tärkeää, että toimikunnilla ja yksittäisillä jäsenillä olisi vahva motivaatio perehtyä toimikunnan työhön. Opettajajäsenet

Lähde liikkeelle | syksy 2013

Toinen näyttötutkintojen ydinperiaate on riippumattomuus ammattitaidon hankkimistavasta. Tämä ei ole kuitenkaan käytännössä toiminut, koska nykyisen rahoituslain mukaan rahoitus hoidetaan koulutuksen kautta, kuten todettiin jo Koulutuksen arviointineuvoston 2007 tekemässä tutkimuksessa. Olen todella iloinen, että uusi opetusministeri Krista Kiuru on todennut nykyisen lainsäädännön epäkohdat ja nimennyt työryhmän uudistamaan ammattillisen koulutuksen rahoituslainsäädäntöä. Toivottavasti siitä saadaan aikuiskoulutuksen osalta näyttötutkintojärjestelmän periaatteiden mukainen. Kaikkein keskeisimpänä kehitystavoitteena pidän sitä, että laki kannustaa oppilaitoksia järjestämään ohjausta ja tutkintotilaisuuksia myös suoraan työelämästä tuleville. Tutkintotoimikunnat kokevat keskeisimmiksi ongelmiksi oikeudenmukaisuuteen liittyvät haasteet ja omien resurssien puutteen. Hallitusohjelma ja ministeriön kehittämissuunnitelma lupaavatkin tutkintotoimikunnille riittävät resurssit, joissa huomioidaan viranomaistehtävät. Kaikki-

en tutkintojen suorittajien tasavertainen kohtelu on haasteellista. Se vaatii toimikuntien jäseniltä hyvää keskusteluyhteyttä ja aitoa kiinnostusta oman ammatin tai ammattialan edistämiseen, välillä omien sidosryhmiensä intressitkin unohtaen. Toivon, että elokuussa työnsä aloittaneet toimikunnat voivat toimia tutkintojen tuottajien ja tilaajien yhteistyöeliminä siten, että kaikkia tutkinnon suorittajia on kohdeltu tasavertaisesti, ja jokainen näyttötutkintotodistus on kiistaton osoitus työelämässä tarvittavasta ammattitaidosta. §

Veikko Ollila päätoimittaja, johtaja, ALVAR


Sisällysluettelo 4

8

Ammatillisella koulutuksella on tärkeä tehtävä kilpailukyvyn, yhteiskunnan ja yksilöiden hyvinvoinnin varmistajana Tutkintotoimikunnat suorittajan oikeusturvan valvojina

10

Tutkintotoimikuntatyön haasteita

12

Liikunnan tutkintotoimikunta liikkeellä

14

Vaikutusmahdollisuus motivoi reissaajaa

15

Tutkintotoimikunta tarkkana

17

Digitaalista retoriikkaa

20

Osaamiskartoituksella lisää tuottavuutta

22

Monta toimintatapaa

24

Kuka pelkää arvioijaa?

27

Tutkinto työelämän käytännön opein

29

Oulussa koulutetaan mestareita

30

Neuvoa antavat Urabaarista

34

Koulutustakuuta toteuttamassa – kokemuksia ja ajatuksia Kainuusta

37

Pallen vikinä

38

Suomalaiset aikuiset osaavat

39

Hyvä tietää

Julkaisija Lähde liikkeelle -lehti tiedottaa näyttötutkintotoiminnasta ja ammatillisen aikuiskoulutukseen liittyvistä kokemuksista ja ajankohtaisista asioista. Päätoimittaja Veikko Ollila Toimitussihteerit Maiju Antikainen Satu Henttinen Toimitus Veijo Kykkänen Jouni Kyllönen Ulkoasu ja taitto Marko Kivistö Paino Scanweb Oy Painosmäärä 19.000 kpl Ilmoitusmyynti Suoramarkkinointi Mega Oy Osoitteenmuutokset ja tilaukset satu.henttinen@alvar.fi Yhteystiedot ALVAR Jälsitie 3, 00410 Helsinki puh. (09) 5307 708 www.lahdeliikkeelle.info www.alvar.fi Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. ISSN 1795-066X (painettu) ISSN 1795-0678 (netti)

Lähde liikkeelle | syksy 2013

3


Teksti: Veikko Ollila, ALVAR Kuva: Pentti Hokkanen

Opetusministeri Krista Kiuru: Ammatillisella koulutuksella on tärkeä tehtävä kilpailukyvyn, yhteiskunnan ja yksilöiden hyvinvoinnin varmistajana Lähde liikkeelle –lehti tutustuttaa lukijansa opetusministeri Krista Kiuruun ja hänen ajatuksiinsa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta ja näyttötutkintojen kehittämisestä. Nykyinen hallitusohjelma linjaa seuraavasti: ”Näyttötutkintojärjestelmää vahvistetaan työelämässä hankitun osaamisen osoittamisen välineenä. Näyttötutkintokoulutuksen rahoitus järjestetään siten, että rahoitus ei kannusta tarpeettoman valmistavan opetuksen järjestämiseen. Tutkintotoimikuntien resurssit mitoitetaan huomioiden toimikuntien luonne viranomaistoimintana”. Milllainen ohjelman toteutustilanne on tällä hetkellä?

tutkinnoista tai niiden osista ei järjestäjää osana valtionosuutta riittävästi palkita.

Näyttötutkinnot ovat kansainvälisestikin tunnustettu aikuisten osaamisen kehittämisen muoto ja voi sanoa, että niiden käynnistämisen aikaan vuonna 1994 olimme todella aikaamme edellä. Nyt esimerkiksi ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen kehittämisen yhteydessä piirteitä näyttötutkintoajattelusta ollaan viemässä myös nuorten ammatilliseen koulutukseen, kun puhutaan osaamisperusteisuuden kasvattamisesta.

Aikuiskoulutuksen rahoituksen kehittäminen on odottanut linjanvetoja valtionosuusjärjestelmän yleisestä kehittämisestä emmekä ole halunneet lähteä tässä eritahtisesti liikkeelle. Toisaalta olemme odottaneet, että ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämisen perusperiaatteet ovat olemassa, kun aloitamme tämän työn. Tarkoitus on, että näyttötutkintojen ja niiden rahoituksen kokonaiskehittäminen aloitetaan lomien jälkeen alkusyksyllä.

Näyttötutkintojärjestelmän perusidea työelämän tutkintojärjestelmänä on, kuten hallitusohjelman kirjauksessa todetaan, edelleen hyvin relevantti. Voidaan sanoa, että perusidea kantaa. Sen sijaan jossain määrin puolitiehen on ehkä jäänyt valmistavan koulutuksen rahoituksen kehittäminen tukemaan osaamisen näyttämistä sen hankkimistavasta riippumatta. Nythän koulutuksen järjestäjiä tietyssä mielessä palkitaan valmistavasta koulutuksesta, eikä tutkinnon suorittamisesta. Tähän on etupäässä kaksi syytä. Ensiksikin ammatillisella lisäkoulutuksella ei ole omaa kustannuspohjaa, joka mahdollistaisi esimerkiksi koulutuksen henkilökohtaistamisesta aiheutuvien kustannusten vyöryttämistä valtionosuuteen oikeuttavaksi rahoitukseksi. Toiseksi esimeriksi

4

Lähde liikkeelle | syksy 2013

Suomen taloudessa ja kansainvälisessä kilpailukyvyssä on ongelmia. Taloustilanteeseen on varmasti myös kansainvälisiä syitä, mutta kilpailukykyyn voimme itse vaikuttaa. Mihin suuntaan ammatillista perusja aikuiskoulutusta pitäisi mielestänne suunnata, jotta osaisimme jatkossa tuottaa kansainvälisesti nykyistä houkuttelevampia tuotteita ja palveluja? Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta meillä ei ole syytä kyseenalaistaa osaamisen merkitystä kilpailukyvyn tärkeimpänä rakennusaineena. Tämä pätee erityisen hyvin ammatilliseen koulutukseen. Työelämän ja yksilöiden osaamistarpeisiin vastaaminen on ollut jo vuosia am-

matillisen koulutuksen yksi kehittämisen painopiste. Mitä paremmin ammatillinen koulutus onnistuu antamaan sellaista ammattitaitoa, jota muuttuvassa työelämässä tarvitaan, sitä paremmin se kykenee myös vahvistamaan taloutemme kilpailukykyä. Tästä syystä on varmistettava edelleen ammatillisen koulutuksen riittävä työelämälähtöisyys, mutta myös joustavuus sekä elinikäiseen oppimiseen kannustavan kulttuurin luominen. Ammatillista tutkintojärjestelmää tulee kehittää muun muassa siten, että tutkinnot muodostuvat tulevaisuudessa entistäkin paremmin työelämän toimintakokonaisuuksista ja osaamisvaatimuksista. Toinen tärkeä kehittämisen painopiste on koulutuksen ja työelämän yhteistyön syventäminen. Tiivis ja syvä yhteistyö työelämän kanssa on ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen kivijalka. Työelämäyhteistyö on oleellinen osa ammatillista koulutusta ja sen kehittämistä. Koulutuksen työelämävastaavuutta ja työelämäyhteistyötä on viime vuosina lisätty monin eri toimin muun muassa kehittämällä työpaikalla tapahtuvaa opiskelua, ammatillisia tutkintoja ja näyttötutkintojärjestelmää, tuloksellisuusrahoitusta sekä työelämän kehittämis- ja palvelutehtävää.


L채hde liikkeelle | syksy 2013

Opetusministeri Krista Kiuru.

5


Työpaikalla tapahtuva opiskelu on tärkeä osa ammatillista koulutusta. Sen toteuttaminen hyvin edellyttää sitoutumista ja resursseja niin työnantajalta, koulutuksen järjestäjältä kuin opiskelijaltakin. Kun työpaikalla tapahtuva oppiminen on laadukasta, syntyy vahvaa osaamista ja kaikki voittavat. Mitä paremmin saamme työpaikalla tapahtuvan opiskelun onnistumaan, sitä paremmin koulutus vastaa työelämän osaamisvaatimuksiin. Lisäksi on tärkeää, että ammatillisen koulutuksen järjestäjät toimivat aidosti asiakaslähtöisesti. Tämä tarkoittaa sekä työelämän että opiskelijoiden tarpeiden huomioon ottamista koulutuksessa. Kun koulutuksen resurssit tulevat tulevina vuosina olemaan niukemmat, on entistäkin tärkeämpää, että koulutuksen järjestäjät kehittävät ja uudistavat toimintaansa siten, että koulutuksen laatua ja vaikuttavuutta voidaan parantaa. Siihen on olemassa kaikki edellytykset. Millainen asema ammatillisella koulutuksella ja aikuiskoulutuksella on mielestänne suomalaisessa yhteiskunnassa? Ammatillisella koulutuksella on tärkeä tehtävä työelämän kilpailukyvyn, yhteiskunnan ja yksilöiden hyvinvoinnin varmistajana. Tämä tehtävä tulee olemaan entistäkin tärkeämpi tulevina vuosina. Yhä useammalla työelämän alalla tarvitaan vahvaa ammattitaitoa. Ammatillinen peruskoulutus on näin ollen useimmiten vähimmäisedellytys työmarkkinoille pääsyn ja siellä menestymisen kannalta. Menestyäksemme tarvitsemme lisäksi huippuosaamista – olipa tämä korkeakouluissa tuotettua tutkimukseen perustuvaa osaamista tai ammattiopistoissa tuotettua käytännön ammattiosaamista – sekä näiden yhdistelmiä. Korkeatasoinen ja osuva osaaminen on kilpailukyvyn –ja myös sivistyksen- kivijalka. Erityisen haasteen ammatilliselle koulutukselle ja aikuiskoulutukselle asettaa alati muuttuvan työelämän alakohtaisiin osaamistarpeisiin vastaaminen. Vahva ammattiosaaminen, taito, on peruslähtökohta, mutta sillä ei pelkästään pärjätä.

6

Lähde liikkeelle | syksy 2013

Lisäksi tarvitaan elinikäisen oppimisen valmiuksia, kielitaitoa, sosiaalisia taitoja ja valmiuksia oman työn kehittämiseen. Kansainvälistymisen myötä näiden taitojen ja valmiuksien merkitys entisestään korostuu. Nämä valmiudet on saavutettava jo ammatillisessa peruskoulutuksessa. Tämän ohella työelämässä jo olevien ammattiosaamista on voitava jatkuvasti ylläpitää, uudistaa ja syventää läpi työuran sekä myös mahdollistaa joustavat siirtymät alalta toiselle. Ammatillisen koulutuksen on siksi toimittava aidosti elinikäisen oppimisen periaatteella. Aikuiskoulutuksella on monessa suhteessa myös merkittävä asema. Sen huomaa ehkä paremmin ajatusleikin avulla. Mitä jos meillä ei olisi sellaista ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestelmää kuin nyt on? Väestöllä ei olisi tuettua mahdollisuutta kehittyä työssään, edetä urallaan, vaihtaa ammattia tai nostaa koulutustasoaan. Tämä kaikki on helpompaa, kun meillä on aikuiskoulutusta koskevaa rahoitusjärjestelmä ja lainsäädäntö. Ajatellaan, että ei olisi sellaista aikuispedagogista osaamista, jota nyt on tai aikuiskoulutusta tarjoavia organisaatioita, puhumattakaan näyttötutkintojärjestelmästä tai aikuisille suunnatusta tutkintorakenteesta. Entä, jos työttömien työmarkkinakelpoisuuden kasvattamiseen ei olisi olemassa koulutuksellisia keinoja? Erityishuomion kohteeksi tullaan nostamaan koulutuksessa aliedustetut ryhmät.

naisvaltaista kehittämistä. Edellä mainitut kehittämisen kohteet kuvaavat hyvin sitä, että ammatillista koulutusta ollaan uudistamassa pitkäjänteisesti ja perinpohjaisesti, jotta se vastaisi mahdollisimman hyvin niin työelämän kuin yksilöiden muuttuviin tarpeisiin. Varmaan jo edellä todettu rahoituksen kehittäminen on keskeisin. Tärkeää on myös se, että meillä on uudistuville työmarkkinoille soveltuva aikuisten tutkintorakenne. Tätä työtähän ollaan ministeriössä parhaillaan tekemässä ja jätämme asiaa koskevan hallituksen esityksen Eduskunnalle syyskaudella. Lisäksi näyttötutkintojen järjestämisessä tarvittaneen pientä viilausta, joka liittyy juuri esimerkiksi tutkintotoimikuntien resursointiin ja koulutuksen järjestäjien ja tutkintotoimikuntien yhteistyöhön ja pelisääntöihin. Millaisia odotuksia teillä on nuorten aikuisten osaamisohjelmalta?

Mitkä ovat tällä hetkellä keskeisimmät kehittämisasiat ammatillisen peruskoulutuksen alueella?

Osaamisohjelma käynnistettiin tilanteessa, jossa yli 100 000 nuorta aikuista, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa, ja jotka ovat muutama vuosi sitten päättäneet perusopetuksen, olisivat jääneet nuorisotakuun ulkopuolelle. Se olisi tietysti ollut kestämätön tilanne, sillä kyseistä joukkoa uhkaa erittäin merkittävällä tavalla työmarkkinoilta syrjäytyminen. Hallitus päätti tarjota tälle joukolle uuden, tuetun mahdollisuuden tutkinnon suorittamiseen ja osoitti ohjelmakaudelle 2013–2016 yhteensä 183 miljoonaa euroa. Tässä on siis erittäin merkittävä hanke.

Keskeisimmät kehittämisasiat ammatillisen peruskoulutuksen osalta liittyvät ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämiseen, ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavien koulutusten uudistamiseen, ammatillisen koulutuksen laadunhallinnan vahvistamiseen sekä joustavien koulutuspolkujen rakentamiseen ja työpaikalla tapahtuvan opiskelun kehittämiseen. Näiden kaikkien uudistusten onnistuminen edellyttää lisäksi ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän koko-

Sanomattakin on selvää, että odotukset ovat suuret, samalla kuitenkin ymmärtäen, että tehtävä ei ole helppo. Olen ymmärtänyt, että koulutuksen järjestäjät ovat laatineet osaamisohjelmarahoitusta koskeneet hakemuksensa erittäin huolellisesti ja se on luonut uskoa tavoitteidemme toteutumiseen. Lisäksi on hyvä asia, että ohjelman resurssit voitiin kohdentaa alueellisesti tasaisesti siten, että kaikissa maan osissa on rahoitusta suurin piirtein kohderyhmän kokoa vastaavasti.


Vielä emme tarkalleen tiedä, miten koulutukset ovat käynnistyneet. Kentältä on kuitenkin kiirinyt innostuneita kommentteja, ja näyttää siltä, että ainakin alkuvaiheessa usko hankkeen hyvään toteutumiseen on korkealla. Haluan tässäkin korostaa, että ilman näitä sitoutuneita oppilaitoksia ja niissä toimivia ihmisiä, emme tätä kykenisi toteuttamaan. Suuri kiitos heille jo nyt. Jos sitten ajattelee pidemmällä aikavälillä, niin toivon ja uskonkin, että hankkeessa kehitettävät hakevan ja tukevan toiminnan muodot jäävät pysyväksi osaksi aikuiskoulutusjärjestelmää. Mitkä ovat ministerin terveiset ”omalle väellenne” eli ammatillisen koulutuksen parissa käytännön työtä tekeville opettajille ja muulle henkilökunnalle ympäri Suomen? Lähivuosina ammatillisen koulutuksen osuvuuteen, vaikuttavuuteen ja laatuun kohdistuu yhä suurempia vaatimuksia ja odotuksia. Maamme tulevaisuuden

kannalta on välttämätöntä, että niihin kyetään vastaamaan. Ammatilliset opettajat ovat keskeisessä asemassa sen suhteen, kuinka hyvin tässä tehtävässä onnistutaan. Tästä syystä opettajien osaamista tulee kehittää jatkuvasti. Lähivuodet tulevat olemaan vaikeita ammatillisen koulutuksen kannalta, toisaalta siksi, että toimintaa joudutaan sopeuttamaan niukkeneviin voimavaroihin ja toisaalta siksi, että koulutukseen kohdistuvat vaatimukset kasvavat. Siksi on välttämätöntä, että ammatillisen koulutuksen kehittäminen ei pysähdy. Haluan kannustaa ja rohkaista opettajia jatkamaan työtään ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi entistäkin määrätietoisemmin.

vana kahtena vuotena tehdään. Toivon, että tämä linja näkyy myös kaikessa siinä kehittämisessä, jota tehdään etulinjassa, toisin sanoen nuorten ja aikuisten opiskelijoiden kanssa. Koulutuksen suhteen kunnianhimon tason on oltava korkealla. Suomi on menestynyt hyvin erilaisissa koulutusvertailuissa, mutta etumatka muuttuu nopeasti takamatkaksi, mikäli kehittäminen laiminlyödään. Erityisen suuri huoli minulla on aikaisin koulutuksesta ja sitä kautta myös työmarkkinoilta syrjäytyvistä nuorista sekä vailla tutkintoa olevista aikuisista, jotka ovat töissä rakennemuutoksen koettelemilla aloilla. Näiden ihmisten asemaan ja mahdollisuuksiin tulee kiinnittää erityisen paljon huomiota. §

Mitä muita asioita koette tärkeiksi huomioida koulutusasioissa? Alkaneella opetusministerikaudellani haluan keskittyä erityisesti koulutuksen tasa-arvoon ja laatuun. Eriarvoisuuden vähentäminen tulee kulkemaan punaisena lankana läpi sen politiikan, jota tule-

Lähde liikkeelle | syksy 2013

7


Teksti: Veikko Ollila, ALVAR

Tutkintotoimikunnat suorittajan oikeusturvan valvojina Tutkintotoimikunnilta päättyi viime kesänä kuudes kolmivuotiskausi. Pyysimme toimikautta päättäviltä toimikunnilta yhteenvetoja kauden kokemuksista. Vastauksia tuli runsaasti. Tässä on epätieteellinen yhteenveto kaikista vastauksista.

Yhteistyö tutkintojen järjestäjien kanssa Tutkintojen järjestäjiltä tulee runsaasti käytännön toimintaan liittyviä kysymyksiä, joihin pyritään vastaamaan mahdollisimman nopeasti. Tutkintotoimikunnan ja tutkintojen järjestäjien tapaamisissa toimikunta voi antaa ohjeita sekä kertoa linjauksistaan samalla kertaa kaikille tutkintotyössä mukana oleville. Näissä tapaamisissa ja vierailukäynneillä toimikunta voi tuoda oman työnsä näkyväksi tutkintojen järjestäjille. Vastauksissa välittyi se kuva, että toimikunnat ainakin halusivat olla tutkintojen järjestäjien kanssa ”pöydän samalla puolella” edistämässä tutkintojen laatua. Tutkintotoimikuntien jäsenet kokevat yhteistyön ja yhteisen kehittämisen antoisana ja tuloksia tuovana työn osana. Toimikunnille tuottavat ongelmia sellaiset tilanteet, joihin se ei löydä itse vastausta. Silloin käännytään Opetushallituksessa alan asiantuntijan puoleen. Joidenkin toimikuntien teksteistä tuli esille pyyntö nopeammista vastauksista. Toisaalta monista toimikunnista annettiin kiitosta Opetushallituksen henkilöstölle. Työn merkitys tiedostetaan Yleiskuva on se, että tutkintojen laadun, luotettavuuden ja tutkintojen suorittajien oikeusturvan takaaminen motivoivat jäseniä toimikuntatyöhön. Toimikunnissa

8

Lähde liikkeelle | syksy 2013

koetaan tärkeäksi tutkintojen laatuun, työelämäuskottavuuteen ja keskinäiseen rinnastettavuuteen liittyvät asiat. Tässä yhteydessä tuodaan esille yhteistyö ALVARin kanssa ja valtakunnalliset näyttötutkintoaineistot. Toimikunnat pyrkivät toimimaan luottamuksen periaatteella. Ohjeiden noudattaminen varmistetaan normaalin ohjauksen ohella vierailukäynneillä, käytännön tutkintotöiden hyväksynnällä, toteutusilmoituksilla ja mm. määrittämällä toimikuntiin tulevien asiakirjojen sisältöä. Eräät toimikunnat ovat hankkineet tai toteuttaneet myös oman alansa arvioijien koulutusta. Monet toimikunnat ovat valmistelleet tai olleet mukana valmistelemassa omalle alalleen uusia tutkintojen perusteita. Työ koetaan mielekkääksi ja toimikunnat ovat suorastaan ylpeitä omista tuloksistaan. Vastauksissa etsitään vielä keinoja uusimisprosessin nopeuttamiseksi. Pelätään jopa sitä, että perusteet ehtivät vanhentua viranomaiskierroksen aikana.

sihteeri -akselin ulkopuolelta. Toisaalta vastauksista tulee esille, kuinka toimikunnissa työskentelevät ihmiset kokevat tekevänsä talkootyötä tai heidän työnantajansa sponsoroi toimintaa työajan muodossa, eikä sitä tuoda missään esille. Toimikuntien jäsenet kokevat, että työstä tulevat korvaukset pienenevät koko ajan. Lisäksi työelämän edustajia turhauttaa se, että itse tutkintojen ja yleensäkin kouluelämän terminologian oppimisen menee aikaa. Edellisten asioiden seurauksena oppilaitosten edustajilla on useissa toimikunnissa painava vastuu. Toimikuntien jäsenten sitouttamiskeinoiksi ehdotetaan koulutusta sekä tutkintojärjestelmän periaatteisiin perehdyttämistä. Tämä varmaan auttaisi myös sanaston oppimisessa. Vaikka epäkohtia tuodaankin esille, ”kinttaat tiskiin” – asennetta ei tule vastauksissa esille. Moodlea käyttäneet toimikunnat kertovat sen vähentävän matkustusaikoja. Samalla kuitenkin muistutetaan, että kokoukset vaativat silloinkin valmisteluaikaa.

Toiminnan edellytyksistä Kun kaikki ei mene hyvin Useista vastauksista tulee esille, että työelämän edustajien toivottaisiin olevan nykyistä aktiivisempia toimikuntien työssä, onhan kyse työelämän tutkinnoista. Kokouksia on joskus vaikea saada päätösvaltaisiksi, ja käytännön toimintaan ei välttämättä löydy tekijöitä puheenjohtaja-

Toimikuntien ohjaustyössä haasteelliseksi mainitaan moniakin asioita. Toimikunnat tarttuvat suitsiin silloin, kun tutkintojen järjestäjä ei noudata allekirjoittamaansa järjestämissopimusta. Tällöin menevät helposti ”napit vastakkain ”oppilaitoksen


kanssa ja siitä toimikunnan aktiivijäsenet ”eivät saa mistään kiitosta”, kuten eräs puheenjohtaja ilmaisi asian kiertäen. Suorittajien oikeusturva ja tasavertaisuus ovat toiminnan keskeisiä ohjenuoria. Käytännön ongelmakohtia voivat olla valmistavan koulutuksen ja tutkintojen sekoittaminen, tutkintopaikkojen valinta, kolmikantainen arviointi sekä arvioijien pätevyydet, uusien perusteiden käyttöönotto sekä moninaiset toimikunnan ohjeiden vastaiset toimet. Näistä seuraa pöydälle jättämisiä, huomautuksia ja ohjauskeskusteluja. Yleisesti tuodaan esille, että osalla järjestäjistä on tutkintojen tarkoitus hukassa, tai järjestäjä ei ole tiedostanut toimikunnan roolia tutkintojen laadun valvojana. Toivottaisiin, että tutkintojenjärjestäjät kunnioittaisivat OPH:lta tai toimikunnilta saatuja ohjeita.

Toisaalla tässä lehdessä on tutkintotoimikuntien puheenjohtajien kirjoittamia artikkeleita toimikuntatyön osa-alueista ja kokemuksista useammastakin näkökulmasta. Toivottavasti niistä on apua nykyisille tutkintotoimikunnille sekä tutkintojen parissa muutoin toimiville. Jokainen artikkeli on osaltaan todiste siitä, että tutkintojen hyväksi ollaan edelleenkin valmiita tekemään töitä. Lehden puolesta suuri kiitos jokaiselle artikkelin tekijälle. §

Tutkintotoimikunnat ovat lakisääteisiä luottamushenkilöelimiä, jotka Opetushallitus asettaa enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan hoitamaan näyttötutkintoja koskevaa julkista tehtävää. Toimikuntien viranomaistehtävää, toimivaltaa ja vastuuta määrittelevät aikuiskoulutusta koskeva laki, hallintolaki ja laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Tutkintotoimikuntien tehtävänä on:

Ongelmatilanteiden ratkaisuehdotuksissa tuodaan esille mm. ohjauksen siirtäminen yhä enemmän prosessien alkupäähän esim. ohjeita sisältävien aineistojen muodossa. Jokaisella tutkinnon järjestäjällä tulisi olla riittävät edellytykset työhön sekä moitteettomaan tutkintotoimintaan vaadittava tietopohja sekä ammattiylpeys. Työ painottuu laadun valvontaan Ohessa on Opetushallituksen sivuilta lyhennetty kuvaus tutkintotoimikuntien tehtävistä. Tämä kysely antaa sen vaikutelman, että ainakin mieleen jääneet toimet painottuvat kohtaan 1, eli käytännön tutkintotoiminnan valvomiseen ja ohjaamiseen. Näistä on myös saatu positiivisia kokemuksia.

1. vastata näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta sekä tutkintotoiminnan johtamisesta ja ohjaamisesta 2. sopia näyttötutkintojen järjestämisestä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisen koulutuksen järjestäjien ja riittävän asiantuntemuksen omaavien yhteisöjen ja säätiöiden kanssa 3. vahvistaa tutkintosuoritusten arvioinnit ja antaa tutkintotodistukset 4. päättää tutkintosuoritusten arvioinnin oikaisemisesta 5. toimia aloitteellisesti näyttötutkintojärjestelmän kehittämiseksi. Toimikuntiin nimetään kyseessä olevan alan edustavimpien järjestöjen ja muiden yhteisöjen esityksestä enintään yhdeksän jäsentä. Jäsenten tulee edustaa työnantajia, työntekijöitä, opettajia ja tarvittaessa itsenäisiä ammatinharjoittajia. Enemmistön tulee olla työelämän edustajia, ja työnantajien ja työntekijöiden edustajia tulee olla yhtä monta. Toimikunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja sihteerin.

Lähteet: Koulutuksen arviointineuvosto teki näyttötutkintojärjestelmän toimivuudesta 2007 julkistetun tutkimuksen. Siinä esitettiin useissa yhteyksissä kuvauksia tutkintotoimikuntien työstä ja kokemuksista. Tieteellinen julkaisu antaa viitteitä, että tässä yhteydessä tehty kysely antaa ainakin osin yleistettäviä tuloksia.

Reijo Raivola ym: Aikuisten näyttötutkintojärjestelmän toimivuus. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 26. Jyväskylä 2007. Opetushallituksen internet-sivut www.oph.fi 22.10.2013. Toimikunnille tehty kysely kesäkuussa 2013.

Lähde liikkeelle | syksy 2013

9


Teksti ja kuva: Metsien monikäytön tutkintotoimikunnan puheenjohtaja 2004 -2013, Tuovi Aalto, Uudenmaan maaseutuopisto / Hyria koulutus, luonnonvara- ja ympäristöala

Tutkintotoimikuntatyön haasteita Metsien monikäytön tutkintotoimikunta pohti ja listasi heinäkuussa 2013 päättyneen toimikauden lopuksi haasteelliseksi kokemiaan asioita.

Työ vai harrastus? Toimikuntatyön sovittaminen oman päivätyön oheen ei ole kovin yksinkertaista ja helppoa. Ansiotyöhön liittyvät asiat on hoidettava ensin. Erityisesti uusiin järjestämissopimuksiin kuuluva opastaminen, ohjeistaminen ja päätöksenteko edellyttävät huolellista tapauskohtaista paneutumista, minkä toimikunnan jäsenet tekevät monesti kokonaan omalla ajallaan. Luottamustehtävistä pitää olla aidosti innostunut ja valmis myös ottamaan näyttötutkintotoiminnan yhtenä harrastuksena, jotta malttaa paneutua asioihin tarvittaessa vaikka vapaa-ajallaan.

“Laajemman ja syvällisemmän näyttötutkintotoiminnan kehittämisen avaimet ovat ensisijaisesti Opetushallituksen käsissä.” Seuranta ja kehitystyö Sopimusoppilaitosvierailujen sijoittaminen kalenteriin tutkintotoiminnan laadun seuraamiseksi ja kehittämiseksi on osoittautunut niin toimikunnan edustajien kuin järjestävän oppilaitoksen kannalta jossakin määrin ongelmalliseksi. Pitkistä välimatkoista johtuen yhden päivän aikana ei vierailua useinkaan pysty mielekkäästi toteuttamaan, ja toisaalta yli päivän kestävään vierailuun löytyy harvoin aikaa. Niinpä toimikunnan seuranta ja kehittäminen on ensisijaisesti toteutettu järjestämissuunnitelmien ja sopimustahoille suunnattujen toimintaohjeiden sekä alan toimikuntien yhteisinfotilaisuuksien avulla. Laajemman ja syvällisemmän näyttötutkintotoiminnan kehittämisen avaimet ovat ensisijaisesti Opetushallituksen käsissä.

10

Lähde liikkeelle | syksy 2013

Lisäkoulutustarpeita myös toimikunnissa

Verkostoitumisen haasteita ja mahdollisuuksia

Tutkintotoimikunnassa työelämän edustajat hallitsevat ammattitaitoon liittyvät näkökohdat ja vaatimukset erinomaisesti. Päivittäisistä työtehtävistä johtuen näyttötutkintojärjestelmän ohjeet, määräykset sekä vastuututkintojen rakenteet ja sisällöt ovat vastaavasti tutumpia oppilaitosten edustajille. Niinpä oppilaitosten edustajien vastuu tutkintojärjestelmään, tutkinnon perusteisiin ja tutkintotilaisuuksiin liittyvien asioiden toteutumisen havainnoinnista on painava.

Toimikunnan kokoontumiseen liittyviä haasteita voitaisiin keventää hyödyntämällä etäisyyksistä riippumattomia kokousjärjestelyjä. Opetushallituksen tarjoaman Optima-kokousalustan rinnalla fyysisen kokouksen vaihtoehtona on kustannustehokas etäkokous, jossa hyödynnetään moderneja tieto- ja viestintätekniikan välineitä. Ehkä Opetushallituksessa voitaisiin pohtia mahdollisuutta edistää näiden tietoteknisten ratkaisujen käyttöönottoa näyttötutkintorintamalla vastaamalla toimikuntien välineresursoinnista sekä toimikuntatyöhön osallistuvien perehdyttämisestä?

Erityisesti uuden toimikauden alkaessa, mutta myös kolmivuotiskauden aikana, työelämän edustajien systemaattiseen  perehdyttämiseen tulisi käyttää riittävästi aikaa. Ehkä näyttötutkintomestarin koulutuksesta olisi työelämälähtöisesti laadittavissa hieman kevyempi toteutusmalli ja kannustaa työelämän edustajat suorittamaan sen ensimmäisen toimikautensa alkuvaiheessa?

“Työelämän edustajien systemaattiseen perehdyttämiseen tulisi käyttää riittävästi aikaa.” Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa tutkintotoimikuntatyön merkityksellisyys tunnustetaan. Sen tulisi heijastua myös täysimääräisenä resursointina. Ajankäyttöön liittyviä haasteita olisi mahdollista ratkaista varaamalla työaikaa vuosityösuunnitelmaan ja korvaamalla käytetty työaika kaikille toimikunnan jäsenille. Työskentelyyn liittyy myös osin rutiiniluontoisia tehtäviä, joten ulkopuolisen sihteerin nimeäminen automaattisesti kaikkiin tutkintotoimikuntiin olisi viisasta.

Modernin tekniikan ohella toimikuntatyöhön osallistuville suunnatut yhteiset seminaarit ja neuvottelupäivät ovat tarpeellisia. Tekniikka ei pysty korvaamaan verkostoitumisesta ja kokemusten vaihdosta saatavaa hyötyä ja lisäarvoa. Tapaamisten myötä myös eri tutkintotoimikuntien toimintatavat sekä Opetushallituksen ohjeiden ja määräysten tulkinta saataisiin aiempaa yhteneväisemmäksi. Lisää yhteneväisyyttä Näyttötutkintojärjestelmällä on jo lähes 20-vuotinen historia. Karttuneista kokemusvuosista huolimatta eri tutkintotoimikuntien toimintatavat ja vaatimukset ovat asiakaskommenttien perusteella edelleen hämmästyttävän erilaisia toimijoiden näkemysten ja kokemustaustan vaikuttaessa tulkintoihin. Toimikunnan toimintaohjeet tutkinnon järjestäjille eivät aina perustu suoraan Opetushallituksen määräyksiin tai ohjeisiin näyttötutkinto-


Luontoalan tutkintotoimikunta syyskuisessa kokouksessa.

“Dokumentoinnin tulisi olla teknisesti mahdollisimman vaivatonta niin tutkinnon suorittajalle kuin tutkinnon järjestäjälle.” toiminnasta, vaan voivat ovat toimikunnan laatimia lisäohjeita. Opetushallituksen ohjeistuksen tulisi mielellään olla niin yksiselitteinen, ettei toimikunnille jää tarvetta tulkita ja asettaa lisävaatimuksia. Mikäli koulutusala- tai tutkintokohtaisia eroja on välttämätöntä olla, erojen tulisi nojautua Opetushallituksen linjauksiin. Toimikuntien lisätoimintaohjeiden laatu olisi hyvä varmistaa vastaavalta ylitarkastajalla, jotta ei aiheuteta hämmennystä tutkinnon järjestäjille.

Dokumentoinnin toimivuus Näyttötutkintoprosessiin liittyy runsaasti dokumentointia henkilökohtaistamisesta tutkinnon suorittamiseen. Dokumentoinnin tulisi olla teknisesti mahdollisimman vaivatonta niin tutkinnon suorittajalle kuin tutkinnon järjestäjälle. Tarvittavien tietojen kirjaaminen yhteen paikkaan tulisi olla mahdollista siten, että tutkinnon järjestäjän ohella myös tutkinnon suorittaja pääsee päivittämään henkilökohtaista tilannettaan. Aikaa ja vaivaa säästyy, kun voidaan keskittyä ydinasiaan eli tarvittavan ammattitaidon hankkimiseen ja tutkinnon suorittamiseen. Tutkintotilaisuuksien arviointien sekä muiden dokumenttien koostamiseen ja kirjaamiseen

tulisi saada helposti saavutettavat sähköiset työkalut käyttöön. Rohkeutta siirtyä paperilomakkeille laadittavista suunnitelmista ja arvioinneista voisi kerätä esimerkiksi kokemuksista jättää henkilökohtainen veroilmoitus internetin kautta tai hoitaa omia raha-asioita verkossa. Paperisten lomakkeiden täyttäminen on hidasta ja kerryttää runsaasti mappeihin materiaaleja arkistoitavaksi. Niinpä toivoisi myös näyttötutkintotoiminnassa siirryttävän hyödyntämään moderneja ja joustavia ratkaisuja. §

Lähde liikkeelle | syksy 2013

11


Teksti: Liikunnan tutkintotoimikunnan puheenjohtaja 2013-2016 / 2010-2013, Sarianna Manselius Kuva: © Vierumäki - Suomen Urheiluopisto, kuvapankki

Liikunnan tutkintotoimikunta liikkeellä Liikunnan tutkintotoimikunta on toteuttanut Opetushallituksen myöntämän suunnitelman mukaisesti kaksi vierailukäyntiä vuodessa. Edellisen toimintakauden aikana ennätimme vierailla viidessä eri kohteessa. OPH myöntää rahoitusta käyntien toteuttamiseen ja on myös ohjeistanut, miten niitä tulisi toteuttaa niin ennakkovalmisteluiden, kysymyspatteriston kuin dokumentoinninkin osalta.

O

lemme käyttäneet ohjeistuksen mukaista pohjaa kysymyspatteriston toteutuksessa näyttötutkintojen järjestäjän edustajille, tutkinnon suorittajille sekä arvioijille/työelämän edustajille. Vierailukäynneistä kannustusta ja motivaatiota Vierailukäynnit ovat auttaneet oppilaitoksia selkiyttämään omia prosessejaan näyttötutkinnoissa ja motivoineet kehittämään toimintaansa osoitetuissa kehittämiskohteissa. Toisaalta ne ovat myös pakottaneet pohtimaan asioita ja tekemään mahdollisia korjausliikkeitä. Ulkopuolinen arviointi tuo esille asioita, joita ei aina itse tule pohdittua. Ulkopuolisen arvioinnin tuloksena näyttötutkinnon järjestäjät saivat uuden näkökulman omasta toiminnastaan ja tämä kannusti heitä kehittämistoimenpiteisiin, jotka ovat vaikuttaneet näyttötutkinnon järjestämisen laatuun.

Vierailukäynnit laadunvarmistajina Tutkintotoimikunnalle vierailukäynnit ovat mahdollisuus varmistaa näyttötutkintojen järjestämissopimuksiin liittyviin järjestämissuunnitelmiin kirjattua laatua ja nähdä miten tutkintotilaisuuksia ja tutkintoja käytännössä järjestetään.

“Vierailukäynnit tekevät näkyväksi työtä, jota tehdään näyttötutkintojen järjestämisessä ja samalla ne luovat keskustelua kehittämisideoista.” Parhaat tulokset saatiin vuorovaikutteisissa keskustelutilaisuuksissa, joissa kaikilla osapuolilla oli mahdollisuus osallistua keskusteluun, ensin omissa ryhmissään ja lopuksi yhdessä. Vierailukäynnit ovat siis erittäin konkreettinen ja helppo tapa vaikuttaa laatuun. Lisänäkyvyyttä näyttötutkinnoille

Vierailukäynnit tekevät näkyväksi työtä, jota tehdään näyttötutkintojen järjestämisessä ja samalla ne luovat keskustelua kehittämisideoista.

12

Lähde liikkeelle | syksy 2013

Yhtenä tärkeänä tavoitteena vierailukäynneissä on myös tuoda tutkintotoimikuntatyötä näkyväksi oppilaitoksille.

Tätä kautta lähennytään ja helpotetaan yhteistyötä jo pelkästään siksi, että tutkintotoimikunnan jäsenet tulevat tutuiksi ja paikalliset olosuhteet konkretisoituvat vierailukäynnin yhteydessä. Tutkintoja järjestävillä tahoilla on ollut kenties pientä pelkoa tutkintotoimikunnasta, mutta yhteistyö, tietoisuus ja vierailut ovat lähentäneet molempia osapuolia ja siten on avautunut varsin hedelmällisiä keskusteluja käytännön toimintojen järjestämisestä. Tulevan toimikauden (2013-2016) aikana saamme näillä näkymin koko kierroksen kertaalleen loppuun kaikkien sopimuksen omaavien tahojen kanssa ja voimme aloittaa uuden kierroksen. §


L채hde liikkeelle | syksy 2013

13


Teksti ja kuva: Opettaja Meeri Puhakka, Lapin ammattiopisto

Vaikutusmahdollisuus motivoi reissaajaa Toimin hoitotyön opettajana Lapin ammattiopistossa Rovaniemellä. Tehtäviini kuuluu opettaa ammatillisia aineita lähihoitajiksi opiskeleville. Tämän lisäksi olen vanhustyön erikoisammattitutkinnon tutkintovastaava oppilaitoksessamme.

M

ikä tässä tutkintotoimikuntatyössä on niin mielenkiintoista? Mikä saa minut vuodesta toiseen kuukausittain matkustamaan Helsingissä pidettäviin kokouksiin?  Miksi vaivaan päätäni vapaa-ajallani, useimmiten iltaisin ja viikonloppuisin seuraavaan kokoukseen valmisteltavilla asioilla, joita meidän toimikunnassamme on paljon?

“On mielestäni kummallista, että näin vastuullinen ja tärkeä työ, siis tutkintojen järjestämisen valvonta ja laadun kehittäminen perustuvat omalla ajalla tehtävään vapaaehtoistyöhön.” Miksi kannan vastuuta yhteistyökumppaneiltamme eli tutkintoja järjestäviltä oppilaitoksilta tulevasta palautteesta, joka ei aina ole positiivista? Eikö opettajalla ole kädet täynnä työtä muutenkin? Vanhustyön erikoisammattitutkinnon kehittäminen työelämän tarpeita vastaavana ammatillisena lisäkoulutuksena on

Opettaja Meeri Puhakka.

14

Lähde liikkeelle | syksy 2013

lähellä sydäntäni, ja tästä kiinnostuksesta johtuen olen aikoinaan ilmoittautunut halukkaaksi toimimaan OAJ:n edustana vanhustyön tutkintotoimikunnassa. Minut valittiin siihen  ensimmäisen kerran vuonna 2007. Tämä elokuussa 2013 alkanut kausi on minulle jo kolmas tutkintotoimikuntakausi. Toisesta kaudesta lähtien olen toiminut tutkintotoimikuntani puheenjohtajana. Opettajilla on todella paljon työtä ja tähän tutkintotoimikuntatyöhön työnantaja antaa lukukaudessa sen verran tunteja, että niiden puitteissa kokouksiin osallistuminen juuri ja juuri onnistuu. Ymmärrän työnantajaani, eihän sen tarvitse antaa minulle tunteja työhön, jota tehdään OPH:lle. Matkat toimikunnan kokouksiin, kokouspalkkiot ja päivärahat tietenkin tulevat tutkintotoimikunnan määrärahoista, mutta työajan saan omalta työnantajaltani. Matka Rovaniemeltä Helsinkiin kokoukseen kestää päivän. Meillä on toki kokouksia verkkopohjaisella Optimaalustallakin, mutta asioiden määrän ja monimutkaisuuden takia fyysiset kokoukset ovat välttämättömiä. Esimerkiksi tutkintojen järjestämissopimushakemuksia järjestämissuunnitelmineen on vaikeaa käsitellä verkossa. Vanhustyön erikoisammattitutkintoa järjestää maassamme noin neljäkymmentä oppilaitosta. Tutkinnon perusteet on uusittu tämän vuoden kesäkuussa, ja kun näin tehdään, oppilaitokset tarvitsevat uuden järjestämissopimuksen. Alkavalla toimikuntakaudella on siis runsaasti työtä tiedossa. Koska tutkinnonjärjestäjiä on näin paljon, olemme suhteellisen suuri toimikunta. Toimikunnassa on yhdeksän jäsentä eri ammattiliitoista ja asiantuntija-

jäsen kirkkohallituksesta. On suuri onni, että meillä on pätevä ja osaava ulkopuolinen sihteeri, joka pitää paperihommat ”reilassa” ja hoitaa myös suurimman osan tiedotusasioista tutkinnon järjestäjiin päin. Muuten toimikuntatyö ei onnistuisi. Tutkintoimikuntatyö on hyvin vaativaa ja joskus raskastakin, koska se edellyttää työskentelyä omalla vapaa-ajalla. Vapaaajalla tehtävästä toimikuntatyöstä kukaan ei maksa palkkaa, kokouspalkkiot siihen nähden ovat minimaalisia. On mielestäni kummallista, että näin vastuullinen ja tärkeä työ, siis tutkintojen järjestämisen valvonta ja laadun kehittäminen perustuvat omalla ajalla tehtävään vapaaehtoistyöhön. Eihän tämä todellakaan ole mitään ”järjestöpuuhastelua”, vaikka siellä ollaankin oman taustajärjestön edustajana. Kyllä tutkintoimikunnat kehittävat valtakunnallisella tasolla eri perus-, ammattija erikoisammattitutkintoja. Toimikunnat antavat lausuntoja lakiesityksiin (esim. Sora-laki) ja kehitteillä oleviin tutkinnon perusteisiin, hankkeisiin ym. Opetushallituksen vuosittaisiin koulutuksiin ja perehdytyksiin on välttämätöntä osallistua voidakseen pysyä ajan tasalla tutkintojen järjestämisessä ja kehittämisessä.

“Toimikuntatyö on myös aktivoivaa ja motivoivaa, on mahdollisuus verkostoitua ja tutustua muualla maassa näyttötutkintojen parissa puurtaviin kanssaihmisiin.” Työskentely tutkintotoimikunnassa on edellisestä päätellen siis myös näköalapaikka. Missäpä muualla voi seurata näin läheltä ammatillisen näyttötutkintoperusteisen koulutuksen kehitystä? Toimikuntatyö on myös aktivoivaa ja motivoivaa,


on mahdollisuus verkostoitua ja tutustua muualla maassa näyttötutkintojen parissa puurtaviin kanssaihmisiin. Siihen, että toimikuntatyö vie ison palan vapaa-ajasta (ja työ ei ole rahallisesti palkitsevaa pieniä kokouspalkkioita lukuun ottamatta), en keksi mitään parannusehdotusta. Toivon, että Opetushallituksessa mietitään siihen ratkaisua. Palaan kysymykseen: ”Mikä tutkintotoimikuntatyössä kiinnostaa?” Palkitsevinta on se, että siinä on mahdollisuus tavata muita samanhenkisiä ihmisiä ja keskustella tärkeistä asioista. Niistä ei liene vähäarvoisin se, miten me tutkintojen laatua kehittämällä saamme työelämään osaavia ammattihenkilöitä. Minulle vanhustyön kehittäminen on tärkeää, ja tämä on yksi väylä kehittää sitä valtakunnallisella tasolla. §

Teksti: Tekstiili- ja vaatetusalan tutkintotoimikunta, puheenjohtaja Ulla Tanttu

Tutkintotoimikunta tarkkana Eräässä sopimusoppilaitoksessa alkoi ilmetä ongelmia. Kirjoittaja ei ollut kuvioissa mukana vielä 2000-luvun alkupuolella. Hän astui tutkintotoimikunnan remmiin vuonna 2009. Sopimusoppilaitoksen edustajana hän on ollut mukana vuodesta 2004 lähtien.

I

hmettelyä tutkintotoimikunnassa aiheutti osatutkintotodistusten suuri määrä monessa kokouksessa. Samat nimet esiintyivät koko ajan. Suoritettiin siis tutkinnon osa kerrallaan. Näinkin voi tietysti toimia, mutta lisäksi oppilaitos haki järjestämissopimusta erikoisammattitutkintoon. Tekstin sisältö aiheutti kummastusta. Puhuttiin suurista volyymeista. Mieleen nousi väkisin rahastus – laadusta viis! Kiinnostus herää Tutkintotoimikunnat kävivät erilaisissa

kokoonpanoissa oppilaitoksessa ja keskustelivat asiasta. Lisäksi mukana olivat OPH:n edustajat. Vähäksi aikaa tilanne rauhoittui, kunnes todistuksia alkoi taas tulla. Tutkintotoimikunnassa 2007-2010 puhuttiin kokouksissa tutkintotilaisuuksien laadusta ja työkokonaisuudesta: tehdäänkö tilaisuudessa asukokonaisuus vai yksittäinen, helppo vaate? Pyysimme saada kokoukseen muutaman tutkinnon suorittajan henkilökohtaistamisasiakirjat, henkilökohtaisen näyttösuunnitelman ja

kuvia töistä. Posti kantoi sitten paperia. Tutkimme niitä ja totesimme, että mennäänpä taas käymään. OPH:n edustajat ja kolme tutkintotoimikunnan jäsentä olivat mukana. Keskustelimme ja kyselimme. Viimein OPH:n edustaja sanoi, että toiminta on ammattimaista ja ihan oikeaa. Poistuimme. Minulle jäi jo silloin mieleen, että ei se niin ammattimaista kuitenkaan taida olla. Ajattelin pitää asian ”korvan takana”. Homma jatkui edelleen runsaina todistuksina ym. Pyysimme taas jälleen kerran

Lähde liikkeelle | syksy 2013

15


“Ei ole kenenkään etu laskea tutkinnon suorittajaa tutkintotilaisuuteen puutteellisilla taidoilla.” päästä käymään. Tällä kertaa pyysimme päästä arviointitilaisuuteen. Mentyämme luokkaan järkytyin. Satuin katsomaan ensin ne huonolaatuiset työt, ja päästyäni kierroksen loppuun, näin myös hyvälaatuisia vaatteita. Pää punaisena ajattelin koko ajan, että miten tämä otetaan esille hellästi ja tyylikkäästi. Itsekin opettajana toimivana huomasin, mistä kenkä puristi. Seurasimme arvioijien työskentelyä. Se oli asiallista, tehokasta ja keskustelevaa. Työskentely vakuutti meidät ja viimein pääsimme keskustelutilanteeseen. Sovimme muiden jäsenten kanssa pikaisesti miten asiat otetaan esille ja puheenjohtaja puhuu ensin. Olimme siis kaikki samaa mieltä, että syy huonoon laatuun löytyy ikävä kyllä opetuksesta. Tutkintotoimikunnan rooli Keskustelun alkaessa sanoin heti, että valmistava koulutus ei kuulu tutkintotoimikunnalle lainkaan. Sanoin, että itsekin opettajana näen työn tulokset. Kerroin myös oman kantani laadukkaaseen työhön. Mielestäni ei ole kenenkään etu laskea tutkinnon suorittajaa tutkintotilaisuuteen puutteellisilla taidoilla.

Tästä viisastuneena kehitin ns. saatekirjeen. Siinä olivat tutkintotoimikunnan jäsenten yhteystietojen lisäksi listat meille kuuluvista tutkinnoista. Lisäksi siinä oli tarkat ohjeet:

Tutkintotoimikuntatyöskentely on raakaa työtä, ei vallan huipulla olemista. Olemme kaikki ihmisiä, ja jokainen erehtyy joskus. Haukkumalla ja huutamalla ei saa kuin pahaa mieltä itselle ja muille. Tehdään työtä iloisella ja kannustavalla mielellä! §

1. mitä laitetaan maapostissa sihteerille 2. mitä laitetaan maapostissa puheenjohtajalle 3. mitä laitetaan kaikille sähköisenä 4. milloin laitetaan   5. järjestämissopimuksien päivittämisestä.

“Tutkintotoimikuntatyöskentely on raakaa työtä, ei vallan huipulla olemista.” Tämä saatekirje on saanut kehuja selkeydestään. Annoimme luvan käyttää sitä muidenkin tutkintotoimikuntien sivuilla, kunhan siihen laitetaan ko. toimikunnan tiedot. Olipa se puoli vuotta erään toimikunnan sivuilla ja meidän tiedoillamme. Pyynnöstäni se poistettiin, koska sitä ei korjattu.

Kävimme hienon keskustelun laadusta ja siitä, että opettajan on jaksettava vaatia kunnollisia tuloksia. Työnantajan asia on puuttua siihen, jos esiintyy työuupumista. Ymmärrän myös rahoittajan puolelta tulevat vaatimukset. Oppilaitokset ovat monesti kahden tulen välissä. Siitä huolimatta olen tutkinnon suorittajan edun puolella. Keskustelun tuoksinassa opettaja suuttui ja häipyi ovet paukkuen. Jäljelle jäävät jatkoivat keskustelua. Meidän käyntimme, asioiden pöydälle nostaminen ja avoin keskustelu ovat vaikuttaneet siihen, että tällä hetkellä yhteistyö toimii oppilaitoksen kanssa hyvässä hengessä. Jälkeenpäin olen saanut kiitosta siitä oppilaitoksesta, jossa uskalsimme ottaa asiat esille.

16

Lähde liikkeelle | syksy 2013

Ulla Tanttu.


Teksti: Audiovisuaalisen viestinnän tutkintotoimikunnan puheenjohtaja, lehtori, aeo, VTM verkkoviestintä Pekka Mölsä, Keskuspuiston ammattiopisto

Digitaalista retoriikkaa Kivikauden piirrokset ja luolamaalaukset viestivät edelleenkin oman aikansa ajatuksia ja tunnelmia. Antiikin retoriikka perustui puhetaitoon, jonka väline on ääni. Kun ääni haluttiin tallentaa, siitä tehtiin kuva. Näin syntyi äännekirjoitus. Kirjapaino ja lukutaito tekivät siitä joukkoviestintää.

V

aikka koulutusalana audiovisuaalinen viestintä on uusi, muinaiskreikkalainen retoriikka on muuttunut sosiaalisen median myötä tämän päivän digitaaliseksi retoriikaksi. Viestintä on myös opetuksen väline. Taitavalla viestinnällä ratkaistaan nykyään monenlaiset vuorovaikutuskysymykset.

“Ammatillisista tutkinnoista onkin tullut vientitavaraa, jota ostetaan sinne, missä halutaan kehittää maailmaa.” Viestintä kulkee kehityksen aallonharjalla. Suomalaisen osaamisen huipputuote Nokian ”ihme” oli kumisaapas, joka muuttui kenkäpuhelimeksi. Kulkuvälineestä tuli viestintäväline pienentäen planeettaa. Ilman ammattitaitoa ei olisi syntynyt huipputuotetta. Suomalainen ammattitaito on koulutuksen ansiota. Kansainvälistyvässä maailmassa ammattitaidon siirtoon tarvitaan tutkintoja. Muutos on luonnonlaki eikä mikään ole täydellistä. Myös ammattitutkintojärjestelmä on jatkuvassa muutoksessa. Audiovisuaalisen viestinnän tutkintotoimikunta on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä oman alansa tutkintoja. Koulutuksesta uusi menestystuote Av-alan tutkinnot ovat kehittyneet median muutoksen myötä. Suomesta on tullut peli- ja tallennealan huippuosaaja. Tämä näkyy uudessa peligrafiikan ammattitutkinnossa ja tallennetuotannon osatutkinnossa. Suomi onkin nyt tiennäyttäjänä ammatillisten tutkintojen kehittäjänä. Hyvä esimerkki on ALVAR, joka on kehittänyt monipuolisia ammatillisten tutkintojen arvioinnin työkaluja. Ammatil-

lisista tutkinnoista onkin tullut vientitavaraa, jota ostetaan sinne, missä halutaan kehittää maailmaa. Uudet tutkintotoimikunnat nimitettiin kaudelle 2013–2016. Audiovisuaalisen viestinnän tutkintotoimikunta järjestäytyi OPH:n koulutustilaisuudessa Paasitornissa 4.9.2013. Paasitorni paikkana liittyy ammatillisen koulutuksen historiaan, sillä työväenliike yhdessä yrittäjien kanssa on ollut käynnistämässä oppisopimuskoulutusta jo 1800-luvulla. Audiovisuaalisen viestinnän tutkintotoimikunta on huippuyksikkö, jonka tehtävä on varmistaa alan ammatillisten tutkintojen ajantasaisuus, saatavuus ja laatu yhteistyössä tutkintotilaisuuksien järjestäjien kanssa. Tutkintotoimikunta on panostanut alan tutkintojen kehittämiseen. Se on ilmeisesti ainoa toimikunta, jolla on oma verkkoportaali tutkinnon suorittajien, tutkintotoimikunnan jäsenten ja yhteistyöoppilaitosten tiedottamista, yhteydenpitoa ja koulutusta varten. Av-viestinnän tutkinnon haasteita Tutkintotoimikunnat ovat luottamusmieselimiä, jotka toimivat virkavastuulla. Ne edustavat uuden tyyppistä virkakoneistoa, jossa vapaaehtoiset hoitavat yhteiskunnan avaintehtäviä, tässä tapauksessa ammatillisten tutkintojen järjestämistä, hyväksymistä ja laadunvalvontaa. Hyvänä puolena järjestelmässä on työelämälähtöisyys. Tutkintotoimikunnan jäsenet edustavat työelämän eri osapuolia, työntekijöitä, työnantajia ja oppilaitoksia. Tutkinnot suoritetaan työpaikoilla ja tut-

kinnossa osoitetaan työelämän vaatima ammattitaito aidoissa työtehtävissä. Audiovisuaalisen viestinnän tutkintoja järjestetään eri puolilla maatamme ja tutkintotoimikunnan kokouksia on pyritty pitämään eri oppilaitoksissa, jotta samalla voi tutustua yhteistyökumppaneihin ja antaa tarvittaessa neuvoja ja koulutusta. Tutkintotilaisuuksia pitää järjestää siellä, missä on työpaikkoja. Joskus ongelmana ovat tutkintotoimikuntien niukat resurssit ja valtion byrokratian vaatimukset. Kun tutkintotoimikunta halusi hyödyntää matka-aikaa kokoontumalla junan hyttivaunussa, luottamuksellisuus olisi vaatinut tyhjän paikan lunastamista alle 50 eurolla. Se olisi kuitenkin ollut valtion matkustussäännön vastainen teko. Toisaalta mikään ei olisi estänyt tekemästä samaa matkaa lentokoneella 500 euroa kalliimpaan hintaan.

“Tutkintotoimikunnat ovat luottamusmieselimiä, jotka toimivat virkavastuulla. Ne edustavat uuden tyyppistä virkakoneistoa, jossa vapaaehtoiset hoitavat yhteiskunnan avaintehtäviä.” Puuttuuko suutarin lapsilta kengät? Portfolio on tänä päivänä av-alalla vakiintunut tapa osoittaa osaaminen työnhakutilanteissa. Tutkinnon suorittajalle se on sinänsä erittäin luonteva tapa osoittaa ja todistaa osaamisensa. Portfoliota käytetään monessa muussakin tutkinnossa työprosessin tallentamiseen. Tämä parantaa sekä tutkinnon suorittajan että ar-

Lähde liikkeelle | syksy 2013

17


Arvioitavana on alan työmenetelmien, työvälineiden ja ohjelmistojen hallinta. Tutkintotilaisuudessa arvioidaan myös elämän aikana kertynyttä, tutkinnon perusteiden mukaista ammattiosaamista. Ammattitaito on voitu hankkia työtä tekemällä, opiskelulla tai esimerkiksi harrastuksessa hankitulla tietotaidolla. Näytössä ja näyttöä arvioitaessa painottuvat asiakaslähtöiset työelämän vaatimukset.

“Henkilökohtaistaminen jää hyödyttömäksi, jos tutkinnon suorittajalta ei vaadita työelämän vaatimusten mukaista osaamista.” Näytössä ei osoiteta valmistavan koulutuksen kurssien suorittamista - koulutus on vain yksi tapa hankkia ammattitaitoa. Ammattitaito osoitetaan työelämän vaatimusten mukaisesti. Näyttöjen tulee olla monipuolisia. Ammattitaitoa osoittava portfolio ei ole yksittäinen työnäyte tai koulussa syntynyt kokoelma harjoitustöitä, tentti, koe, kuulustelu tai lopputyö, vaan esimerkiksi kokoelma todellisia työelämän vaatimusten mukaan valmistuneita töitä sekä työprosessiin liittyviä dokumentteja ja tallenteita. Henkilökohtaistaminen vioijien oikeusturvaa, kun tarpeen vaatiessa työprosessi arvioidaan luotettavasti uudestaan. Syntyneitä portfolioita on käytetty myös tutkintojen kehittämiseen ja varmistamaan suoritusten tasoa ja vertailukelpoisuutta. Edellisen tutkintotoimikunnan toimikauden alussa väitettiin, että jotkut tutkinnon osat ovat liian vaikeita dokumentoida ja tallentaa, ja ettei iäkkäämmiltä tutkinnon suorittajilta voisi edellyttää portfolio-osaamista. Kyseiset väittämät ovat osoittautuneet vääriksi. Av-alan ammattilaiset joutuvat jatkuvasti kehittämään ammattitaitoaan. Maailma ja alan käytännöt muuttuvat nopeammin kuin tutkinnon perusteet. Työnhakutilanteessa portfolio on av-alalla yleensä tärkeämpi kuin tutkintotodistus.

18

Lähde liikkeelle | syksy 2013

Tilaaja- ja asiakaslähtöisyys näyttötutkinnoissa Laissa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (1998/631) todetaan, että tutkinnoissa tulee ottaa huomioon erityisesti työelämän tarpeet. Näyttötutkinnot tulee suunnitella ja järjestää yhteistyössä elinkeinoja muun työelämän kanssa.

Henkilökohtaistaminen ei merkitse ainoastaan hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista, vaan tarpeen vaatiessa tämän päivän ammattitaitovaatimusten mukaista ammattitaidon päivittämistä työssä tai koulutuksessa. Paitsi portfolion sisältö, myös itse portfolio, on osoitus ajanmukaisesta ammattitaidosta.

Av-viestinnän tutkintojen perusteiden mukaan näyttöjen tulee olla monipuolisia: ne tulee toteuttaa tilaaja- ja asiakaslähtöisessä toiminnassa. Näyttöön kuuluvat mm. alan keskeiset työtehtävät, kirjalliset tuotanto- ja toteutussuunnitelmat, työraportit ja –analyysit sekä näyttötutkinnossa syntyvä portfolio. Näyttöä voi tarpeen vaatiessa täydentää esimerkiksi keskusteluin.

Tutkintotoimikunnan tehtävänä on varmistaa tutkintojen laatu. Kaikilla tutkinnon järjestäjillä on samat laatuvaatimukset. Jos luotettavaa dokumentointia tutkintosuorituksesta ei pystytä esittämään, eivät myöskään edellytykset tutkintojen järjestämiseen täyty. Henkilökohtaistaminen jää hyödyttömäksi, jos tutkinnon suorittajalta ei vaadita työelämän vaatimusten mukaista osaamista, kuten oman suori-


tuksen dokumentointia, johon nykyajan mediat antavat monia mahdollisuuksia ja muotoja. Mihin tarvitaan tutkintoja? Kaikissa työtehtävissä tarvitaan ammattitaitoa. Ammattitaitoon tarvitaan koulutusta ja työkokemusta. Koulutus yhdistettynä työhön antaa monipuolisen ammattitaidon. Mutta mihin tarvitaan tutkintoja? Monia työtehtäviä voi suorittaa ilman tutkintoja, mutta vaativimmissa tehtävissä tutkinnot ovat pakollisia. Useimmissa julkishallinnon tehtävissä vaaditaan virkaan kelpuuttavaa tutkintoa. Tutkinnolla varmistetaan ammattitaito. Tutkinnoista voi olla hyötyä uralla edetessä ja kansainvälisiin tehtäviin hakiessa. Toisen asteen ammatillisia tutkintoja voi myös suorittaa ilman siihen liittyvää koulutusta. Näyttötutkintoon voi mennä osoittamaan ammattitaitonsa riippumatta tavasta, jolla sen on saavuttanut. Tutkintoja on tarkoitus uudistaa ja viedä rakennetta yhä enemmän työelämän vaatimusten mukaiseksi. Tutkinnon laajuutta kuvaavista opintoviikoista ollaan siirtymässä osaamista mittaaviin opintopisteisiin. Perustutkintojen rakenne muuttuu näin lähemmäksi näyttötutkintoja ja työelämää. Audiovisuaalisen viestinnän tutkintoa suunnitellaan laajennettavaksi mediaalan tutkinnoksi, johon kuuluisivat myös painoviestintä, graafinen suunnittelu ja valokuvaus. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteita muutetaan työelämälähtöisimmiksi. Perustutkinnossa säilyisi ammattinimikkeenä media-assistentti. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa ammattinimikkeinä voitaisiin käyttää työelämän käyttämiä ammattinimikkeitä, kuten kuvaaja, valokuvaaja, graafikko tai painaja. Tutkinnot uudistuvat Kun 1990-luvun puolivälissä luotiin toi-

sen asteen uudet viestintäalan tutkinnot, ongelmana oli niiden taso. Jo silloin alalle tultiin ilman koulutusta tai korkeakoulun kautta. Opettajat olivat itse usein korkeakoulun kasvatteja tai käytännön töissä ammattinsa oppineita. Tutkintovaatimuksissa painottui teoria ja käytännön osaaminen jäi kahden viikon harjoitteluun, mikä ei vastannut työelämän tarpeita. Seuraavassa uudistuksessa vuonna 2001 tutkinnon rakenne määräsi sisältöä. Parannusta oli työssä oppimisen lisääntyminen 20 viikkoon. Moduulirakenne ei kuitenkaan sopinut alan tehtäviin. Viimeisimmässä uudistuksessa 2010 työprosessista tuli malli tutkinnon rakenteelle. Ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon perusteissa vuodelta 2006 työelämän prosessit eivät näy vielä tutkintorakenteessa. Eräässä oppilaitoksessa vanha tutkintorakenne omaksuttiin niin perusteellisesti, että siitä tuli este uudelle peligrafiikan ammattitutkinnolle.

“Tutkinnot eivät voi olla mikään itsetarkoitus, vaan niiden pitää kehittyä siinä missä työkin.” Uutta tutkintoa ei haluttu ottaa, koska tutkinnon perusteet olisi pitänyt kirjoittaa kokonaan uudestaan sen sijaan, että ne olisi kopioitu vanhasta tutkinnosta. Yhteiskunta muuttuu ja niin muuttuvat tutkinnotkin. Tutkinnot eivät voi olla mikään itsetarkoitus, vaan niiden pitää kehittyä siinä missä työkin. Av-ala on tässä suhteessa erittäin haastava, sillä se on yksi nopeimmin muuttuvia aloja, jonka ammattitaitovaatimukset kehittyvät jatkuvasti.

Opiskelijoista ei ole pulaa, sillä alalle hakijoita on ollut yli kymmenkertainen määrä. Media-alan työvoimatarpeen on laskettu pienenevän. Supistus koskee kuitenkin vain perinteisiä medioita painoviestintää, televisiota ja radiota. Viestintäalan koulutustarpeesta on tehty monia selvityksiä, mutta näitä näkymättömiä työpaikkoja ei ole osattu ottaa huomioon. Uudet välineet, sosiaalinen media, peli- ja tallennetuotanto ovat nopeassa kasvussa. Nämä näkymättömät työpaikat ovat kasvussa samaan aikaan, kun perinteinen media supistuu. Yksi nopeasti kasvava näkymätön ala on tallennetuotanto. Tallenteiden määrä kasvaa huimaa vauhtia. Kun koulutusta näihin tehtäviin ei ole ollut, useimmat työntekijät ovat itseoppineita ja toimivat näissä tehtävissä mitä erilaisimmilla nimikkeillä. Tallennetuotannon tehtäviä tekevät muiden tehtävien ohella mm. vahtimestarit, vartijat, monistajat, digitoijat, arkistoijat, sihteerit ja painotuotantoassistentit. Tallennetuotannon osatutkinto valmistui vuonna 2012, mutta koulutuksen järjestäjät eivät ole vielä löytäneet tätä uutta tutkintoa, joka tarjoaisi työtilaisuuksia nimenomaan toisen asteen opiskelijoille. Koulutuspaikkojen puute merkitsee, että näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta ja tutkintotilaisuuksia tarvitaan yhä enemmän. §

Aineeton media-ala työllistää ”Väline on kadonnut, eikä viestiä ole”, toteaa toimittaja Minna Lindgren (HS 29.9.2013). Viestintäalan koulutusta on vähennetty kaikilla tutkintoasteilla ympäri Suomen. Mistä mahtaa olla kyse?

Lähde liikkeelle | syksy 2013

19


Teksti: Maiju Antikainen, ALVAR

Osaamiskartoituksella lisää tuottavuutta Pk-yritysten osaamisohjelmatyökalu hankkeen tavoitteena on rakentaa yritysten käyttöön riittävän yksinkertainen ja helppokäyttöinen työkalu työntekijöiden osaamisen kartoittamiseen, osaamiskapeikkojen tunnistamiseen ja henkilöstökoulutusten suunnittelun tueksi. Meneillään oleva suurten ikäluokkien eläköityminen lisää yrityksissä tarvetta hiljaisen tiedon kartoittamiselle ja eteenpäin siirtämiselle. Myös taloussuhdanteesta johtuva yhteistoimintamenettelybuumi ja tarve toimintojen tehostamiseen korostaa työntekijöillä olevan osaamispotentiaalin monipuolisemman hyödyntämisen merkitystä.

P

k-yritysten osaamisohjelmatyökalu-hanke on käynnistetty vuonna 2010 ja kehitystyö jatkuu edelleen. Hankkeen tavoitteena on luoda toimiva työkalu henkilöstön osaamisen kartoittamiseen. Se auttaa esimerkiksi kohdentamaan koulutukseen varattuja varoja mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti. Ei kaikkea kaikille, vaan jokaiselle oman (ja yrityksen) tarpeen ja potentiaalin mukaan. Keskitytään yritykselle olennaisen osaamisen hallinnointiin, ohjaamiseen ja kasvattamiseen.

Työkalun käyttö ei suinkaan ole ”kerrasta poikki -ratkaisu”, vaan se on suunniteltu käytettäväksi henkilöstön jatkuvaan kehittämiseen ja seurantaan. Paitsi, että työkalu auttaa huomioimaan ja tiedostamaan yrityksen nykyiset osaamisresurssit ja tarpeet, se auttaa myös arvioimaan niitä mahdollisissa muutostilanteissa. Sitä voidaan hyödyntää myös markkina- tai toimintaympäristön muutosten vaatimien mahdollisten henkilöstön sopeuttamistoimenpiteiden suunnit-

teluun. Työkalun käyttö ei suinkaan ole ”kerrasta poikki -ratkaisu”, vaan se on suunniteltu käytettäväksi henkilöstön jatkuvaan kehittämiseen ja seurantaan. Työkalu perustuu Taina Hanhisen ja C&Q Systems Oy:n luomaan kvalifikaatioiden luokitusjärjestelmän konstruointiin. Sen perustana olevan työelämäosaamisen rinnalle on työkalussa tuotu myös tutkintojen kautta hankittu osaaminen. Tarkastellaan siis työntekijällä jo olemassa olevan osaamisen ja työtehtävien vaatiman osaamisen lisäksi myös tavoitteena olevan tutkinnon vaatimaa osaamista. Koska jokaisella yrityksellä on oma markkinatilanteensa ja toimintaympäristönsä, työkalu räätälöidään jokaisen yrityksen omiin tarpeisiin. Työkalun pohjatyöhön kuluu myös tutkinnoista tulevan osaamisen ”pilkkominen” ja kunkin osa-alueen tärkeyden arvottaminen kyseiselle yritykselle tai toimialalle. Esimerkiksi vanhustyössä tai lastenhoidossa lähihoitajan tutkinnosta saadusta osaamisesta käytetään hyvin erilaisia asioita ja niiden painoarvot vaihtelevat siis toimialoittain ja

yrityksittäin. Keskeistä on se, että ydinosaaminen on kuitenkin aina ammattilaisten määrittelemää. Siinä huomioidaan niin koulutus- kuin asiantuntijanäkökulmakin. Arviointi voidaan toteuttaa itse-, vertaistai esimiesarviointina tai näiden yhdistelmänä. Yrityksen kokonaissuunnittelun kannalta suuri hyöty saadaan myös työkalun käyttämästä matriisimallista. Se mahdollistaa vertailun esimerkiksi samalla nimikkeellä työskentelevien välillä yrityksen sisällä. Työkalu mahdollistaa myös oman osaamisen vertaamisen kollektiiviseen osaamiseen. Käytännön kokemuksia osaamistyökalusta Tuoreimmat kokemukset ovat Vantaalta, missä kolmessa eri päiväkodissa käytettiin työkalua lastenhoitajien osaamiskartoituksen tekemiseen. Mukana olivat Illenpihan, Illenpuiston ja Kartanonkosken päiväkodit. Johtajat Tarja Turunen ja Sari Eskola ovat hyvin tyytyväisiä työkalun avulla saatuun tietoon, ja mo-

Pk-yritysten osaamisohjelmatyökalu on ALVARin toteuttama ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rahoittama hanke. Pk-yrityksissä on ollut selkeä tarve uudenlaiselle osaamisen tunnistavalle työkalulle. Hanke on edennyt toivotusti ja alustan luomisen, ensimmäisten tutkintojen ”pilkkomisen” ja testauksen jälkeen on edetty vaiheeseen, jossa voidaan jo puhua ensimmäisistä tuloksista.

20

Lähde liikkeelle | syksy 2013


lemmat nimeävät sen parhaaksi anniksi juuri osaamiskuilujen esille saamisen ja avun täsmäkoulutusten suunnitteluun ja toteutukseen. Johtajat näkevät myös osaamiskartoituksen lisänneen lastenhoitajien motivaatiota kouluttautumiseen. Osaamiskuilut ovat saattaneet tulla työntekijöille itselleenkin yllätyksenä, ja siksi koulutus kenties nähdään tarpeellisempana ja tarkoituksenmukaisempana kuin ilman kartoitusta. Osallistumisprosentti oli 75 ja arviointi vei jokaiselta työntekijältä vajaan tunnin. Vastaaminen oli mielekästä, mutta jotkut

kohdat koettiin hieman tulkinnanvaraisiksi. Myös kartoituksen laatijat kokivat juuri kysymysten asettelun haasteelliseksi. Perisuomalainen vaatimattomuus nosti (tai laski) päätään, sillä ”täydellisenä” osaajana ei oikein rohjettu itseään pitää. Työkalun käyttö saa molemmilta johtajilta varauksettomat suosittelut, joten toivottavasti näemme työkalua käytettävän myös jatkossa.

tutkintojen ydinosaaminen on määritelty ja purettu pienempiin kokonaisuuksiin ja testaukset tehty. Näistä saadut tulokset puhuvat puolestaan ja mukana olleet yritykset ovat olleet tyytyväisiä tuloksiin. Seuraavina askeleina hankkeen edistämisessä ovat uusien tutkintojen saaminen työkalun piiriin. ”Tiedotusta lisäämällä ja tehostamalla kasvatetaan työkalun tunnettuutta entisestään”, toteaa hankkeen projektipäällikkö Jani Munne. §

Kolmessa vuodessa on ehditty tehdä jo paljon. Työkalulle on luotu alusta ja neljä tutkintoa (levyseppähitsaaja, myynnin ammattitutkinto, tekniikan erikoisammattitutkinto ja sosiaalialan perustutkinto, lastenhoitaja) on jo ”pilkottu”. Näiden

Lähde liikkeelle | syksy 2013

21


Teksti: Yrittäjyysalan tutkintotoimikunnan varapuheenjohtaja, taloushallinnon tutkintotoimikunnan jäsen, yhteisten palvelujen tiimikoordinaattori, Riitta Väistö, Pohjois-Karjalan aikuisopisto

Monta toimintatapaa Maassamme on 147 tutkintotoimikuntaa. Jokaisella on oma tapansa toimia. Tutkintotoimikuntien lomakkeet ja ohjeistukset ovat moninaiset.

T

oimiessani Pohjois-Karjalan aikuisopistossa  tutkinnon vastuuhenkilöiden tukena kuulen tutkintotoimikuntien hyvin erilaisista vaatimuksista.

myöten ja toimia tehtävässään alansa asiantuntijoina.

Varsinkin osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen tuntuu aiheuttavan päänvaivaa sekä tutkinnon järjestäjille että tutkintotoimikunnille.

Mielestäni Opetushallitus voisi ottaa tiukemman roolin tutkintotoimikuntien ohjeistuksessa. Toimintaan saadaan tasalaatuisuutta, kun kaikilla tutkintotoimikunnilla on samat ohjeet ja lomakkeet käytössään.

“Varsinkin osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen tuntuu aiheuttavan päänvaivaa sekä tutkinnon järjestäjille että tutkintotoimikunnille.” Olen useasti miettinyt, miten tutkintotoimikuntien toimintaa ja ohjeistusta saataisiin yhtenäistettyä ja kehitettyä. Tärkeää on saada yhtenäisiä hyviä käytäntöjä ja toimintaan tasalaatuisuutta. Tutkintotoimikuntien jäsenistä kaksi kolmasosaa on työelämän edustajia. Heiltä ei voi edellyttää niin syvällistä näyttötutkintojärjestelmän ja -toiminnan tuntemista kuin opettajajäseniltä. Näin ollen opettajajäsenien tulisi paneutua näyttötutkintotoimintaan sen syvintä olemusta

22

Lähde liikkeelle | syksy 2013

Tasalaatuisuutta tiukkuudella ja perehdyttämisellä

Myös tutkintotoimikuntien jäsenten perehdyttämistä näyttötutkintojärjestelmään olisi syytä lisätä. Tähän tuo tietenkin oman haasteensa se, että tutkintotoimikuntien jäsenet toimivat tässä luottamustehtävässään oman työnsä ohella ja kaikilla on aika kortilla. Tutkintotoimikuntien vaihtuessa olisi tärkeää, että uudelle aloittavalle tutkintotoimikunnalle ja varsinkin uusille aloittaville jäsenille annetaan tehopaketti näyttötutkintotoiminnasta ja arvioinnista lainsäädäntöä unohtamatta. Kaikkien osapuolten on hyvä pitää mie-

lessä, että oleellista näyttötutkintotoiminnassa on näyttötutkintojen suorittaminen todellisissa, aidoissa työtehtävissä työelämässä, ja arviointi tapahtuu aidosti kolmikantaisesti näyttötutkintoperiaatteen mukaisesti. Henkilökohtaistamisen toteuttamisessa on kentällä vielä tehtävää, jotta tutkinnon suorittajan aikaisempi osaaminen tulee aidosti huomioitua ja hänelle rakennetaan yksilöllisiä polkuja ammattitaidon saavuttamiseksi ja tutkinnon suorittamiseksi. Yhtenä hyvänä käytänteenä koen tutkintotoimikuntien toiminnan verkkoympäristössä eli Optimassa yhdessä tutkinnon järjestäjien kanssa. Tämä osaltaan helpottaa viestintää ja asiakirjojen käsittelyä sekä tutkintotoimikunnan sihteerin työtä. Toivottavasti kaikki tutkintotoimikunnat käyttävät Optimaa mahdollisimman tehokkaasti jo tällä toimikaudella. §


Lukijakilpailu 2 / 2013 Lehden 1 / 2013 mielenkiintoisimmiksi jutuiksi lukijat äänestivät artikkelit: • • • •

Pätevä henkilökohtaistaminen antaa parhaan tuloksen Aikalisä paikallaan, Nokia TimeOut-koulutukset Työnjohtokokeilusta lisäarvoa työuralle Etelä-Suomen Restel Liikenneasemien kenttäpäällikön tarina

Vastanneiden kesken arvottiin kävelysauvat. Palkinnon voitti Kati Mattila Kauhavalta. Onnittelut voittajalle!

Kerro mielipiteesi tämän lehden jutuista! Mikä oli mielestäsi tämän numeron kiinnostavin juttu? Voit halutessasi perustella valintasi. Vastaamalla osallistut arvontaan, jossa palkintona on talvinen ALVAR-tuotepaketti. Lähetä vastauksesi 15.1.2014 mennessä osoitteessa www.lahdeliikkeelle.info. Internetissä voit antaa myös palautetta lehdestä.

Lähde liikkeelle | syksy 2013

23


Teksti: FT, KL, yliopettaja, Jarmo Salo, Oulun seudun ammattikorkeakoulu/Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Kuka pelkää arvioijaa? Lapsena leikkimämme suosittu leikki, nimeltään ”Kuka pelkää mustapukuista miestä”, on tullut usein mieleeni näyttötutkintojen ja arviointikokousten yhteydessä. Kyseessä oli piiloleikki, jossa mustapukuinen mies yritti saada muita leikkiin osallisia kiinni. Mustapukuista miestä pelättiin, koska kukaan ei tiennyt, minkä nurkan takana hän oli. Osallisten tuli siis pysyä hiljaa, jokainen omassa piilossaan, jotta säästyisi kiinniotolta ja sen seurauksilta.

O

len työssäni perehtynyt viimeisen 13 vuoden aikana noin 1500 näyttötutkintojen järjestelyjä ja arviointikokouksia koskeviin kuvauksiin. Raporttien perusteella pääsääntöisesti näyttää siltä, että maassamme näyttötutkintotilaisuuksia järjestetään varsin mallikkaasti ja lakeja ja asetuksia sekä tutkinnon perusteita että annettuja määräyksiä noudattaen. Olen kuitenkin havainnut, että aika ajoin nousee esille esimerkiksi tutkintosuoritusten arviointiin liittyviä epäkorrekteja toimintatapoja, jotka haluan ottaa tässä artikkelissa puheeksi. Tahdon ottaa asian puheeksi myös sen vuoksi, koska kyseiseen asiaa liittyvää adekvaattia kirjallisuutta en ole löytänyt yrityksistäni huolimatta.

“Huolten ottaminen puheeksi kunnioittavasti ja yhteistyötä vaalien on tärkeää myös esimerkiksi aikuispalveluissa.”

tä. Oppaassa esitettyä tapaa hyödynnetään myös muissa yhteyksissä. Huolten ottaminen puheeksi kunnioittavasti ja yhteistyötä vaalien on tärkeää myös esimerkiksi aikuispalveluissa ja toiminnassa ikäihmisten kanssa.

on arvioijan yksilöitävä ne kohdat, joihin hän vaatii tarkennusta ja tämän on toteuduttava jokaisen arvioitavan kohdalla aina. Ei ole eettisesti korrektia palauttaa arvioitavalle kyseistä suunnitelmaa vain maininnalla ”ei ole riittävä”.

Myös Opetushallitus on vuonna 2013 kiinnittänyt huomiota puheeksi ottamiseen verkkosivuillaan, jossa kehotetaan samalla ottamaan yhteinen hiljainen tieto jakoon. Koen tärkeäksi kirjoittaa edellä mainituissa raporteissa esiin tulleista epäkorrekteista toimintatavoista siksi, että saisin omaksi hiljaiseksi tiedoksi tunnistamani kokemukset jakoon. Tämän artikkelin syntymiseen on erityisesti vaikuttanut erään yli 10 vuotta ammatissaan toimineen ammatinopettaja ilmaisema huoli oppijoiden kohtaamisen suhteen. Tämä artikkeli on kirjoitettu myös hänen toivomuksestaan.

Ylisuorituksina mainittakoon esim. tutkintotilaisuudessa teetetyt itse tutkintosuoritukseen liittymättömät tehtävät. Ihmisen kohtaaminen arviointitilanteessa ei saa perustua epäasiallisiin tai arviointitoiminnalle muuten vieraisiin perusteisiin. Puolueettomuusvaatimuksen lisäksi arvioinnin tulee olla asiallista. Puolueettomuutta ja asiallisuutta edellytetään myös silloin, kun arvioitava valmistautuu itse tutkintotilaisuuteen esimerkiksi tekemällä omaa henkilökohtaistamista koskevaa asiakirjaansa.

Kohtaamisen etiikka

Puheeksi ottamisen taito Eriksson, E. & Arnkil, T. E: 2012 ovat käsitelleet puheeksi ottamista omissa artikkeleissaan. Vaikka heidän artikkelinsa ei suoraan liity tähän kyseiseen asiaan, niin heillä on kuitenkin sama fokus eli huoli. He ovat selventäneet huolen käsitettä ja kunnioittavaa varhaista puuttumista muun muassa ns. huolen vyöhykkeistön avulla, joka auttaa arvioimaan omia toimintamahdollisuuksia ja yhteistyön tarpeita. Oppaassa esitetty tapa ottaa huolet puheeksi varhain ja dialogisesti, kehiteltiin alun perin lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevien tueksi tilanteisiin, joissa työntekijät empivät ottaa vaikeita asioita esiin ja lykkäävät toimiin ryhtymis-

24

Lähde liikkeelle | syksy 2013

Oppijan kohtaamisen etiikkaan voidaan katsoa liittyvän yhdenvertaisuuden- ja objektiivisuuden periaatteet, jotka edellyttävät, etteivät arvioijat saa omalla päätöksellään poiketa vahvistetuista tutkintovaatimuksista eivätkä he voi vaatia ammattitaitovaatimusten vastaisia suorituksia, ei yli eikä alisuorituksina, vaikka arvioitava suostuisi niitä tekemään. Tällainen tilanne johtaisi arvioitavien henkilöiden epäyhdenvertaiseen kohteluun. Arvioitaville on myös tiedotettava selkeästi osaamisvaatimuksista ja esimerkiksi erilaisia suunnitelmia teetettäessä arvioitavalle on tiedotettava, mikä taso on riittävä eli ammattitaitovaatimuksien mukainen. Kun arvioija palauttaa arvioitavalle em. suunnitelman arvioitavaksi,

“Vastuuseen liittyy aina velvollisuus noudattaa lakeja, asetuksia ja määräyksiä, mutta siihen liittyy myös eettisyys, joka on olennainen osa ihmisen kohtaamista.” Oppijan kohtaamiseen mm. arviointitilanteessa liittyy myös se, että arvioitavan täytyy pystyä luottamaan arvioijaan. Arvioitavilla on odotuksia arvioitavan asian ja arvioijien suhteen. Arvioitavalla on oikeus perustellusti odottaa, että hän saa tutkintosuorituksestaan asianmukaista puolueetonta ja asiantuntevaa arviointia ja hänellä on myös oikeus odottaa arvioijilta asianmukaista kohtelua. Arvioitavan on siis pystyttävä luottamaan arvioijiin myös ihmisen kohtaamistilanteessa. Mikäli arvioitavat tuntevat epävarmuutta tai jopa pelkoa (4-8), pitää kyseinen asia ottaa puheeksi, etenkin jos se toistuu.


Kuva 1. Oppijan kohtaamisen eettisiä periaatteita ja arjen kokemuksia. Hyvän arvioinnin arvot Kuva 1. esittää tiivistelmää yhdestä raportista (aineisto-ote, kohdat 1-8) poimittua keskustelua, jossa henkilö kuvaa kahta työpäiväänsä ammatillisena opettajana. Kuvan sisemmän osan pyöreät pallot esittävät oppijan kohtaamisen eettisiä periaatteita. Tarkkaavainen lukija huomaa, että nuo periaatteet liittyvät hyvän hallinnon perusteisiin, jotka löytyvät Hallintolain 2003 434 2 luvusta. Kuusikulmioissa kuvatuista teksteistä 1-8 välittyy henkilön huoli oppijan kohtaamisesta.

periaatteita. Kohtuullisuus, puolueettomuus ja hyvä kielenkäyttö sekä tiedottamisen avoimuus suhteessa odotuksiin luovat pohjaa myös arvioinnin eettiseen ulottuvuuteen. Hyvä hallinnoimistapa ja lainsäädännön sekä voimassa olevan ohjeistuksen noudattaminen ovat arvioinnin kannalta erittäin tärkeitä seikkoja ja niistä arvioija ei saa missään suhteessa poiketa. Arviointi tehdään hallinnollisesti oikeaoppisesti ja tutkinnon perusteissa olevista ammattitaitovaatimusten saavuttamisesta pidetään kiinni tarkasti (4-5).

Kuva 1. Hyvään arviointiin liittyy samoja arvoja niin hyvään hallinnointiin kuin ihmisen kohtaamiseenkin. Yhdenvertaisuusperiaate, oikeudenmukaisuus ja kuuleminen sekä kohtuullisuus ja tarkoituksellisuus ovat myös hyvän arvioinnin

Kuva 1. osoittaa myös sitä, että arvioitaville näyttää merkitsevän suuresti se, miten he kokevat tulleensa ihmisenä kohdatuksi ja kohdelluiksi. Kokemuksista näkyy epävarmuutta, ja epätietoisuutta. Arvioitavat näyttävät kokevan, että

heidän aikaansaannoksiaan vähätellään ja aliarvioidaan ilman syytä, he saattavat kokea jopa tulleensa nöyryytetyiksi (1). Arvioitava saattaa myös tuntea itsensä nolatuksi ja voi tuntea jopa häpeää. Epävarmuuden ja epätietoisuuden tuntemukset eivät nekään arvioitavien kokemusmaailmassa ole vieraita (2-3). Havaittavissa on myös pelkoa tulevista arviointitilanteista (5-6). Kiviniemi ja Salo 2012 Näyttää siltä, että kuvassa esitetyt tuntemukset liittyvät pääasiassa arvioinnin eettiseen puoleen, eli siihen, miten arvioitavat kokevat tulleensa kohdatuiksi ja kohdelluiksi. Kun henkilö kokee epävarmuutta, aliarviointia ja mahdollisesti vähättelyä, saattaa tuloksena olla jopa pelon tuntemuksia. Mikäli noin on, meidän on syytä kysyä, onko arvioijien rooliin

Lähde liikkeelle | syksy 2013

25


liittyvä eettinen vastuu sisäistetty oikein. Voimme myös kysyä, käyttääkö arvioija korrektisti hänelle annettua valtaa. Arvioija on vallan käyttäjä, halusi hän sitä tai sitten ei, koska hänen työhönsä arvioijana liittyy arvioinnin ja arvottamisen velvoite. Vallan käyttöön liittyy olennaisena osana vastuu. Vastuuseen liittyy aina velvollisuus noudattaa lakeja, asetuksia ja määräyksiä, mutta siihen liittyy myös eettisyys, joka on olennainen osa ihmisen kohtaamista. Kyseessä on tuolloin oppijan kohtaamisen etiikka, kasvatustyön keskeisin osa.

“Kyse on luottamuksellisesta ohjaustilanteesta ja ihmisen kohtaamisesta ja sitähän onnistunut arviointitoiminta kokonaisuudessaan on.” Kiviniemi ja Salo 2012, 281 - 282 ovat raportoineet työsuorituksien etenemättömyyttä koskeneessa tutkimuksessaan, että eräs keskeisimmistä työsuorituksen onnistumisen esteestä liittyy oppijoiden kokemaan epävarmuuteen, jännitykseen ja ohjauksen toteuttamiseen liittyviin puutteisiin. Arvioijilla on myös neuvontavelvollisuus, mutta neuvonta ei sisällä pakkoa eli neuvon saajan ei välttämättä tule noudattaa neuvoa, toisaalta neuvo ei sido myöskään neuvonantajaa. Tästä huolimatta neuvon saajan tulisi voida luottaa siihen, että neuvo on oikea ja lopputulos sen mukainen (7). Kyse on siis luottamuksellisesta ohjaustilanteesta ja ihmisen kohtaamisesta, ja sitähän onnistunut arviointitoiminta kokonaisuudessaan on. Jo pitkään on keskusteltu mm. tutkintosuoritusten määristä, opintojen läpäisyasteeseen, negatiivisista ja positiivisista keskeytyksistä ja niiden kautta myös koulutuksen talouteen liittyvistä seikoista. Keskustelua on käyty myös kouluviihtyvyydestä ja koulukiusaamisesta. Toivon, että kirjoitukseni herättäisi asiaan kuuluvaa keskustelua myös näyttötut-

26

Lähde liikkeelle | syksy 2013

kinnon järjestäjien ja tutkintotoimikuntien taholla. Mikäli vastaavan kaltaista toimintaa on muualla havaittavissa, meillä kaikilla on syytä huoleen ja asia on otettava laajasti puheeksi. Mielestäni ei tee pahaa myöskään ottaa esittämääni asiaa puheeksi myös kaikilla koulutukseen liittyvillä sektoreilla aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin saakka. Hiljainen tieto Opetushallituksen verkkosivuilla on hiljaista tietoa käsittelevä osuus, jossa lukijoille tuodaan seuraavanlainen viesti: Ihmisten arjen osaaminen ja tavat toimia ovat usein niin sanottua hiljaista tietoa (tacit knowledge). Termin kehittäjän filosofi Michel Polanyin mukaan tiedämme aina enemmän kuin osaamme kertoa. Mitä paremmin jonkun asian osaa, sitä vähemmän osaamistaan osaa selittää (1940). Perinteisesti jonkin taidon tai ammatin osaaminen ja siihen liittyvä tieto on siirretty mestarilta oppipojalle. Nykyisin taitojen ja tietojen systemaattista jakamista sukupolvelta ja yksilöiltä toisille tai yhteisöjen kesken tapahtuu työelämässä vähän. Työn moninaiset paineet hautaavat usein ensimmäisenä alleen yhteiset pohdinnan ja jakamisen tilat. Hiljainen tieto, osaaminen ja arjen hyvät käytännöt jäävät ihmisten ”sisälle” eikä niitä ehditä tai osata hyödyntää niiden ansaitsemalla tavalla.

minen vaativat aikaa, paikan ja tilan sekä erityisiä menetelmiä. Tarvitaan yhteistä pohdintaa ja kokemusten vaihtoa tukevia rakenteita sekä ennen kaikkea näiden prosessien dialogista johtamista. § Lähteet: Eriksson, E. & Arnkil, T. E: (2012) Huoli puheeksi. Opas varhaisista dialogeista. Opas 60 Stakes. 8. painos. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes). Hallintolaki 2003 / 434 2 luku. Hyvän hallinnon perusteet. Oikeusministeriö. Helsinki. Tynjälä, P. (2004) Asiantuntijuus ja työkulttuurit. Kasvatus 2, 174-190. Kiviniemi, K., Salo J.( 2012). Miksi työsuoritus ei etene ? Aikuiskasvatus 4 / 2012, 281-283. Aikuiskasvatustieteellinen aikakauslehti, VOL, 32. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura. Helsinki. http://www.oph.fi/oppilashuollon_opas/ tukimateriaali/dialogisuus_ja_ dialogiset_toimintatavat/tavoitteet_ dialogisessa_kohtaamisessa.

Yksilöiden ja yhteisöjen hiljaisessa tiedossa on kuitenkin valtavan suuri potentiaali yhteisön toimintatapojen ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen kehittämisessä.

“Yksilöiden ja yhteisöjen hiljaisessa tiedossa on valtavan suuri potentiaali yhteisön toimintatapojen ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen kehittämisessä.” Hiljaisen tiedon jakaminen ja hyödyntäminen osana yhteisöjen tavoitteellista kehittämistä lähtee yhteisön tahtotilasta ja tarpeesta. Tämän lisäksi työn ja toimivien käytäntöjen yhdessä pohtiminen ja avaa-


Tuula Pahankala nauttii hektisestä työstään Soinin kunnan teknisen toimiston toimistosihteerinä. Teksti ja kuva: KTM Jenni Koivumäki, Sedu AIkuiskoulutus

Tutkinto työelämän käytännön opein Ammatillisen näyttötutkinnon periaatteisiin kuuluu, että tutkinnon voi suorittaa ilman valmistavaa koulutusta työelämästä saaduilla opeilla. Näin teki soinilainen Tuula Pahankala, joka suoritti sihteerin ammattitutkinnon työelämästä käsin. Tuula Pahankala on työskennellyt koko aikuisikänsä kotikunnassaan Soinissa. Hän kouluttautui alun perin nuoriso-ohjaajaksi ja työskenteli niissä tehtävissä, kun eteen tuli sisäinen siirto kunnan teknisen toimen toimistosihteeriksi. – Pestin piti kestää vain neljä kuukautta, mutta tässä sitä ollaan, hymyilee Pahankala. Kunta organisaationa oli tuttu, mutta Pahankalalta puuttui alan koulutus. Häntä ei voitu vakinaistaa ilman alan todistusta, joten Pahankala ja hänen esimiehensä Jouni Hänninen alkoivat selvittää vaihtoehtoja suorittaa alan tutkinto työn ohessa.

– Aluksi ajattelimme merkonomin tutkintoa, mutta sitten kuulimme sihteerin ammattitutkinnosta, joka olisi mahdollisuus suorittaa Sedu Aikuiskoulutuksessa, kertoo Hänninen. Henkilökohtaistamisesta tutkinnon suorittamiseen Pahankala otti yhteyttä Sedu Aikuiskoulutuksen vastuukouluttaja Helena Kivimäkeen ja keskustelun jälkeen he sopivat henkilökohtaistamiskäynnistä Soinin kunnantalolle. – Tuulan pitkä työhistoria Soinin kunnassa, opiskelutodistukset ja nykyiset työtehtävät antoivat eväät tutkinnon suo-

rittamiseen ilman valmistavaa koulutusta. Kävimme tutkinnon perusteet läpi ja totesimme, että ainekset tutkinnon suorittamiseen Tuulan työssä ovat kasassa, kuvailee Kivimäki henkilökohtaistamisprosessia. Seuraavaksi vuorossa oli tutkinnonsuoritussuunnitelman tekeminen. – Kävin läpi asioita, mitä tutkinnossa pitää suorittaa ja pohdin asioita oman työni kannalta. Sihteerin ammattitutkinnon ammattitaitovaatimuksiin kuuluvat esimerkiksi arkistointi, asiakirjatyöskentely ja tietojenkäsittely, joiden kanssa olen työssäni jatkuvasti tekemisissä, kertaa Pahankala. Lähde liikkeelle | syksy 2013

27


Tutkintosuoritusta varten rutiinitöitä piti ajatella tietoisesti ja rakentaa tutkinnonsuoritussuunnitelma. Suunnitelma jäsensi työtä ja eri toimenpiteet ja tilanteet piti kirjoittaa tarkasti auki niin, että ne vastasivat tutkinnon perusteita. – Tuulan työtehtävät ovat niin laajat, että tutkinto voitiin suorittaa suoraan työtehtävillä, joten tämä on todella tehokas ja hyödyllinen tapa tehdä tutkinto, Hänninen kommentoi. Oman työn kehittäminen Alajärven, Soinin ja Vimpelin yhteistoiminta-alue on ainutlaatuinen Suomessa. Tuula on hyvin perillä kunnallisesta päätöksenteosta sekä tuntee järjestelmän ja ihmiset. – Tuula on saanut opiskelun ohella kehittää työtehtäväänsä ja auttanut monissa asioissa. Hän esimerkiksi laati yhteistoiminta-alueeseen liittyvät organisaatiokaaviot sekä ruotsin- ja englanninkielistä esittelymateriaalia, kertoo Hänninen. Yksittäisten tutkintotilaisuuksien arvioinnin jälkeen järjestettiin kolmikanta-arviointi Soinissa. Työelämäar v ioija t  löy t y i v ä t   k u n n a n t a l o l t a   j a Kivimäki toimi oppilaitoksen edustaja. – Käsittelimme kolmikannassa Pahankalan tutkintosuoritukseen liittyvät etukäteen arvioidut materiaalit ja päätimme yksimielisesti esittää tutkintotoimikunnalle suorituksen hyväksymistä, selventää Kivimäki tutkintosuorituksen prosessia. Ammattitutkinnot ovat ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomia, joten kuka tahansa ammatin hallitseva voi osallistua tutkintotilaisuuteen ja suorittaa tutkinnon. Pahankala sai todistuksen sihteerin ammattitutkinnosta huhtikuussa. – Tutkinto on nyt taskussa ja toivottavasti virkakin pian vakinaistetaan, Tuula toivoo.

28

Lähde liikkeelle | syksy 2013

Aikuiskoulutusrahaston ammattitutkintostipendille on jo löytynyt käyttöä. Aikuisena motivaatio kohdallaan Eikä tässä vielä kaikki. Pahankala suorittaa parhaillaan tradenomin tutkintoa Seinäjoen ammattikorkeakoulussa, josta hänen on tarkoitus valmistua joulukuussa 2014.

“Ammattitutkinnot ovat ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomia, joten kuka tahansa ammatin hallitseva voi osallistua tutkintotilaisuuteen ja suorittaa tutkinnon.” – Aikuisopiskelu on parasta, sillä aikuisilla on halu ja motivaatio kohdallaan. Lisäksi opiskelut voi suunnitella ja aikatauluttaa juuri itselleen sopivaksi. Työn ohessa opiskelua tapahtuu koko ajan normaalien työtehtävien ohella eikä niin, että tehtäviä tehtäisiin kurssin lopuksi tai viimeisenä iltana. Myös Hänninen suosittelee aikuisopiskelua. – Työ teknisessä toimistossa on niin hektistä, ettei aikaa olisi lisätehtäville. Oman työn hyödyntäminen opiskeluissa tuo työhönkin uuttaa näkökulmaa, hän kuvailee. – Työ teknisessä toimissa on hektistä. Oman työn hyödyntäminen opiskeluissa tuo työhön uutta näkökulmaa, hän kuvailee §


Teksti ja kuva: Satu Räsänen, Solidago Viestintä

Oulussa koulutetaan mestareita Näyttötutkintojen työelämälähtöisyys ja arvioinnin laadunvarmistus ovat tavoitteena, kun työelämän edustajia koulutetaan näyttötutkintomestareiksi Oulussa. Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa järjestetään toista kertaa pelkästään työelämän edustajille suunnattu näyttötutkintomestarikoulutus. ”Näistä näyttötutkintomestareista tulee näyttötutkintojärjestelmän asiantuntijoita, joilla on myös oman ammattialansa huippuosaaminen taustana näyttötutkintojen järjestämiseen ja arviointiin”, lupaa Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun lehtori Hannu Korkala. Työeläman edustus vahvemmin mukaan Näyttötutkintomestarikoulutuksista vastaa Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun kolmikko, yliopettaja Jarmo Salo, lehtori Hannu Korkala ja tuntiopettaja Päivi Kilja. ”Me järjestämme vuosittain kolmesta neljään näyttötutkintomestarikoulutusta Pohjois-Suomen alueella. Koulutukset kestävät puolisen vuotta, ja ne on suunnattu pääasiassa oppilaitosten edustajille”, Korkala kertoo.

“Oulussa valmistuu parikymmentä työelämän näyttötutkintomestaria loppuvuoteen mennessä.” Näyttötutkintojen kolmikantaisen arvioinnin lähtökohtana on, että vähintään yksi arvioijista on suorittanut näyttötutkintomestarikoulutuksen. Yleensä tämä arvioija on opettajien edustaja. ”Kun myös työelämää edustaviksi arvioijiksi saadaan henkilöitä, joilla on asiantuntemusta näyttötutkintojärjestelmästä ja arvioinnin laadunvarmistuksesta, ollaan oikeilla jäljillä”, painottaa yliopettaja Jarmo Salo. Tähän haasteeseen on tartuttu Oulussa, missä valmistuu parikymmentä työelämän näyttötutkintomestaria loppuvuoteen mennessä.

Koko paletti pykälineen Näyttötutkintomestarin koulutus koostuu kolmesta osaamisalueesta. ”Osat ovat näyttötutkintojen järjestämisen suunnittelu, näyttötutkinnon järjestäminen henkilökohtaistetusti ja näyttötutkintotoiminnan laadun varmistaminen”, tuntiopettaja Päivi Kilja luettelee. ”Koulutuksen aikana tutustutaan tutkinnon henkilökohtaistamiseen, tutkintotoimikuntien rooliin, ajantasaiseen lainsäädäntöön ja tutkintojen järjestämissuunnitelmiin. Arvioijien on tunnettava oman ammattialansa tutkinnon perusteet ja tutkintotoimikunnan ohjeet. Oikean termistön hallitseminen on myös tärkeää”, Kilja kuvailee ohjelmaa. Koulutusohjelman sisältö sekä näyttötutkintotoiminnan asiantuntijuuden osoittaminen henkilökohtaistetaan kuten näyttötutkintojärjestelmässä yleensäkin. ”Jos on toiminut vuosikausia näyttötutkintojen arvioijana, osallistunut näyttötutkintotilaisuuksien suunnittelemiseen ja järjestämiseen ja pystyy osoittamaan osaamisensa, niin näyttötutkintomestarin diplomi ja pinssi irtoavat kohtalaisella vaivalla. Jos taas on aloitteleva arvioija, joutuu pinssin eteen ponnistelemaan vähän enemmän”, myhäilee Oulun kouluttajakolmikko. Lähipäivien koulutuksissa edetään keskustellen. ”Pyrimme syvälliseen oppimiseen ja opiskelijoiden omien kokemusten ja näkemysten kuulemiseen. Eri alojen käytäntöihin tutustuminen on rikkautta, jota koulutuksessa jaetaan koko porukalle”, Korkala kertoo. Vierailevat luennoitsijat mm. tutkintotoimikunnista tuovat oman lisänsä koulutukseen.

Lähiopetuksen välillä mestariopiskelijat seuraavat ja raportoivat näyttötutkintotilaisuuden kulkua ja haastattelevat tutkinnon suorittajaa sekä arvioijia. He myös pohtivat, toteutuiko tilaisuudessa kriteeriperusteinen ja itsearviointiin kannustava arviointi. Mestareita monelta alalta Työelämän edustajille suunnattuun koulutukseen osallistuu ihmisiä monelta ammattialalta. ”Mukana on ainakin sosiaali- ja terveysalan, kuljetusalan, maanrakennusalan, luonto- ja ympäristöalan, ravintola-alan ja maatalousalan edustajia”, kertoo yliopettaja Jarmo Salo. Yksi koulutukseen osallistuvista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista on palvelukoordinaattori Tuula Karvonen Oulun Diakonissalaitoksesta. Hän hakeutui näyttötutkintomestarikoulutukseen omasta aloitteestaan, mutta myös työnantajan rohkaisemana. ”Oulun Diakoniaopistossa on alkamassa työvalmennuksen erikoisammattitutkintoon tähtäävä koulutus. Sen sisältöä ja järjestämissuunnitelmaa laatiessamme ajattelin, että näyttötutkintomestarikoulutuksesta olisi hyötyä paitsi minulle itselleni, myös koko tutkinnolle”, Karvonen sanoo. ”Olen ollut koulutuksen antiin hyvin tyytyväinen, jopa siinä määrin, että se on mielestäni ehdottoman välttämätön koulutus tilanteessani.” Karvonen on työssään arvioinut näyttötutkintoja työnantajan edustajana jo useita vuosia. Kokemuksesta huolimatta näyttötutkintomestariopinnoissa on tullut eteen paljon uutta tietoa, ja moni asia on auennut aiempaa syvällisemmin.

Lähde liikkeelle | syksy 2013

29


Yhteistyöllä parempia tutkintoja Oululaisella PSK-Aikuisopistolla on riveissään muutama näyttötutkintomestarikoulutuksen suorittanut työelämän arvioija. Näistä arvioijista pidetään tiukasti kiinni. ”On niin opiskelijan kuin oppilaitoksenkin kannalta hienoa, jos työelämän edustaja on käynyt näyttötutkintomestarikoulutuksen. Silloin voi olla varma, että arviointi tehdään eettisesti kestävällä tavalla ja että opiskelijan oikeusturva toteutuu”, kiteyttää kouluttaja Tarja Niskanen PSK-Aikuisopistosta. ”Tavoitteenamme on saada työelämän edustajat osallistumaan myös tutkintojen järjestämissuunnitelmien sisällön päivittämiseen. Näin saamme tutkintoihin lisää aitoa työelämäyhteisyötä ja alalla toimivien ihmisten arvokkaita ideoita”, Niskanen summaa lopuksi. §

Oulussa osataan. Hannu Korkala (vasemmalla) ja Jarmo Salo ohjaavat Tuula Karvosta työelämän edustajille suunnatuissa näyttötutkintomestariopinnoissa.

Teksti: Eeva Hellstén, Omnia, Tapani Leino ja Hilppa Visa, Amiedu

Neuvoa antavat Urabaarista Pääkaupunkiseudun Urabaari-kehittämisverkosto sai alkunsa kuusi vuotta sitten ESR-projektina. Projektissa tuotettiin hakeutuvien asiakkaiden ohjauspalveluja ja tehtiin tutuksi aikuiskoulutusta, henkilökohtaistamista ja näyttötutkintojärjestelmää. Projekti oli osa laajaa valtakunnallista Opin Ovi -kehittämisohjelmaa. Pääkaupunkiseudun hanke sai nimen Urabaari.

H

ankkeen laajetessa siihen liittyi uusia koulutuksen järjestäjiä, järjestöjä ja Uudenmaan Ely-keskuksen Opin Ovi. Projekti päättyi, mutta kehittämistoiminta jatkui. Koulutuksen järjestäjät kustansivat hakeutumispalvelujen kehittämistä omaehtoisesti kahden vuoden ajan. Tällöin mukana oli 13 ammatillisen koulutuksen järjestäjää, kolme järjestöä ja Uudenmaan Ely-keskus. Hanketta koordinoi Amiedu. Tavoitteena oli muodostaa yhteinen käsitys asiakaslähtöisistä, laadukkaista ja kustannustehokkaista tiedotus-, neuvonta- ja ohjauspalveluista (TNO) aikuisväestölle. Organisaatiot kehittivät palveluja omista lähtökohdistaan käsin, mutta yhteistyötä tehtiin verkostossa. Tietoa, neuvoa ja ohjausta asiakaslähtöisesti Aikuisille on tarjolla runsaasti monenlaisia

30

Lähde liikkeelle | syksy 2013

itsensä kehittämisen mahdollisuuksia. Sopivan tiedon löytäminen koulutusviidakossa on iso haaste. ”Koulutuskompassin” käyttö helpottuu lähivuosina. Opintopolku-verkkopalvelua, josta löytyvät jatkossa tiedot kaikista koulutusmuodoista, kehitetään Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmassa (SADe). Aina eivät verkkopalvelutkaan riitä, vaan tarvitaan neuvontaa. Ohjauksessa asiakas on aina subjekti ja oman elämänsä asiantuntija. Ohjauskeskustelun tarkoitus on auttaa asiakasta auttamaan itse itseään itseohjautuvuuden periaatteen mukaan. Ohjaaja toimii ohjausprosessin asiantuntijana. Ohjaus voidaan nähdä henkilökohtaisena dialogisena oppimisympäristönä, jossa yksilö rakentaa ja selkeyttää omia tavoitteitaan, kiinnostuksiaan, mahdollisuuksiaan ja identiteettiään. Ohjauksella on monia ilmenemismuotoja tilanteesta ja konteks-

tista riippuen kuten esim. mentorointi, opinto-ohjaus, ammatinvalinnanohjaus, coaching tai uravalmennus. Elinikäinen oppiminen TNO-palvelujen tarve ja merkitys ovat kasvaneet kaikenikäisten ja eri elämänvaiheissa olevien kansalaisten keskuudessa. Koulutuksen ja työelämän ohjaustilanteiden lisäksi ohjausta tapahtuu siirtymävaiheissa niiden välillä. Ohjauksen lähtökohtana on tuottaa ohjattavalle räätälöityjä ratkaisuja. Elinikäistä ohjausta tarvitaan, sillä yksin on vaikeaa löytää kaikkea olennaista tietoa. Kun osaamisen kehittämismahdollisuudet ovat yhä moninaisempia, on laadukkaalla ohjauksella suuri merkitys onnistuneiden valintojen tekemisessä ja suunnitelmien toteuttamisessa.


Elinikäinen oppiminen tarkoittaa kaikkea yksilön elämän aikana koettua ja hankittua oppimista. Elinikäisen oppimisen näkökulmasta on arvokasta saada olemassa oleva osaaminen mahdollisimman hyvin käyttöön. Elinikäinen oppiminen ei kuitenkaan onnistu ilman elinikäisen ohjauksen palveluita.

“Elinikäisen ohjauksen hyödynsaajina ovat niin yksilöt, työyhteisöt kuin yhteiskunta.” Verkostossa on voimaa Verkostossa toimiminen koettiin alkuhämmennyksen jälkeen erittäin positiiviseksi ja luottamus toisiimme vahvistui ajan kanssa. Verkossa työstimme hakeutumisen perustehtävää. Järjestimme lukuisia aiheeseen liittyviä koulutuksia. Ohjaustyötä tekevät kävivät seuraamassa ja osallistumassa toistensa työhön.

Urabaari uranuurtajana

Ohjelman toteuttamisessa opetusviranomaiset edellyttivät alueellisesti verkostoitunutta toimintaa. Verkoston koulutuksen järjestäjät allekirjoittivatkin joulukuussa 2012 aiesopimuksen yhteistyöstä. Sopimus sisälsi asiakaslupauksen, jossa toiminnan painopisteenä on nuorten aikuisten koulutusmahdollisuuksien edistäminen.

Hallituksen kärkihankkeena oleva Nuorisotakuu ja siihen sisältyvä Nuorten aikuisten osaamisohjelma muodostavat luontevan jatkon Urabaari-verkostossa tehdylle yhteistyölle. Nuorten aikuisten osaamisohjelmaa toteutetaan vuosina 2013–2016 ja siinä on tavoitteena parantaa 20–29-vuotiaiden vailla toisen asteen tutkintoa olevien nuorten aikuisten ammatillista osaamista ja helpottaa työelämään siirtymistä. Ohjelmassa nuoret voivat suorittaa perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoja ammatillisina näyttötutkintoina.

”Sitoudumme toteuttamaan henkilökohtaistamisen periaatteella asiakaslähtöisiä tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja (TNO-palveluja) hakeutumisvaiheessa oleville 20–29 -vuotiaille nuorille aikuisille ja ohjaamaan heitä tarkoituksenmukaisesti oman uran ja oppimispolun suunnittelussa. Verkostona toimimme niin, että nuoret aikuiset voivat määritellä valmiutensa, taitonsa ja kiinnostuksensa missä tahansa verkoston oppilaitoksessa ja että he saavat tarvittaessa tietoa ja ohjausta toisten oppilaitosten opiskelumahdollisuuksista oman suunnitel-

Toteutimme eurooppalaisen laadunvarmistuksen viitekehyksen mukaisen hakeutumisvaiheen vertaisarvioinnin. Osallistuneet pitivät prosessia vaivan arvoisena ja tuloksia on hyödynnetty käytännön työssä. Tiedottamisessa käytimme extranet-sivustoa.

Avoimet ovet nuorille 22.5.2013 Amiedussa. Urabaari-tiskillä ohjaamassa Sari Saastamoinen Amiedusta ja Annakaisa Jortikka-Fredrikson Omniasta. (Kuva: Toni Karlsson)

Lähde liikkeelle | syksy 2013

31


man toteuttamiseksi. Henkilökohtainen ohjaus on asiantuntevaa, tasokasta ja asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavaa.” Urabaari-verkoston aiesopimuksen allekirjoittivat 12 ammatillisen koulutuksen järjestäjää pääkaupunkiseudulla: AEL, Ami-säätiö, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä, Haaga Instituutti – säätiö, Helmi Liiketalousopisto Oy, Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Helsingin opetusvirasto, Helsinki BusinessCollege Oy, Itä-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä, Keskuspuiston ammattiopisto, Markkinointi-instituutin kannatusyhdistys ry. ja Vantaan sivistysvirasto.

“Yleensä yksi käyntikerta, puhelinsoitto tai sähköposti riittää selkiyttämään hakeutujan suunnitelmia. Asiakkaat ovat olleet vilpittömästi kiitollisia henkilökohtaisesta palvelusta.” Urabaariverkoston koulutuksen järjestäjät hakivat syksyllä 2012 laajasti rahoitusta osaamisohjelman toteuttamiseen. Keväällä 2013 järjestetyssä onnistuneessa Urabaarista urapolulle -seminaarissa hahmoteltiin toiminnan jatkoa. Tilaisuudessa puhunut OKM:n neuvotteleva virkamies Ville Heinonen korosti laajan alueellisen yhteistyön merkitystä niin koulutuksen järjestäjien kuin työelämän kesken Nuorten aikuisten osaamisohjelman onnistumiseksi. Esimerkkejä Nuorten aikuisten osaamisohjelman toteuttamisesta Amieduun voi hakeutua suoraan nettisivujen kautta täyttämällä hakemuksen. Sivuilla on tietoa tutkinnoista ja alkavista NAO-koulutuksista. Amiedussa toimii TNO-yksikkö ja Urabaari-ohjaus. Amiedun asiakasneuvojat auttavat sekä puhelimitse että sähköpostin välityksellä löytämään oikean koulutusväylän. Jos ammattiala on vielä epäselvä, on hakeutujalla mahdollisuus saada uraohjausta. Uraohjaajina toimivat alan asiantuntijat.

32

Lähde liikkeelle | syksy 2013

Yleensä yksi käyntikerta, puhelinsoitto tai sähköposti riittää selkiyttämään hakeutujan suunnitelmia. Asiakkaat ovat olleet vilpittömästi kiitollisia henkilökohtaisesta palvelusta. Opiskelun aikaisessa ohjauksessa ohjaavat kouluttajat ovat ammatillisen kouluttajan tukena. Kohderyhmään kuuluvien nuorten tavoittamiseksi erityisen tärkeitä yhteistyötahoja ovat alueen yritykset ja työpaikat, työhallinto ja pääkaupunkiseudun kunnat. Näiden kumppaneiden kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä niin Amiedun kuin koko Urabaari-verkoston voimin. Markkinointiviestinnässä etsitään jatkuvasti uusia keinoja tavoittaa nuoria ja välittää heille tietoa aikuiskoulutuksen mahdollisuuksista. Nuorten aikuisten osaamisohjelman mukaisessa turvallisuuskoulutuksessa opiskeleva Sanna Savela löysi turvallisuusalan muun muassa alalla työskentelevän veljensä suosituksesta. Aikuiskoulutuksia netistä etsiessään hän kiinnostui Amiedun tarjonnasta.

”Opiskelut ovat lähteneet hyvin käyntiin. Nyt minulla on takana Vartijantyön perusteet -kurssi, joka oli kiinnostava ja monipuolinen. Kurssilla käytiin läpi esimerkiksi voimankäyttöä ja vartijan työssä tarvittavia lakiasioita, Sanna Savela kertoo. Kyllä minulla on tarkoitus saada nyt se tutkinto. Käyn ensin tämän kuuden kuukauden mittaisen nuorille tarkoitetun koulutuksen. Sen jälkeen jatkan suorittamalla turvallisuusalan ammattitutkinnon – toivottavasti oppisopimuskoulutuksena”, maalailee Savela tulevaisuuden suunnitelmiaan. Savela antaa vinkin myös muille ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa oleville nuorille:

”Kannattaa ehdottomasti opiskella! Tässä samalla saan järjestyksenvalvojan kortin ja esimerkiksi kaasusumutin- ja teleskooppipatukkakoulutuksen - ja kaikki tämä vain tutkintomaksun hinnalla.” ” Keskuspuiston ammattiopistossa on

panostettu hakevaan ja tukevaan toimintaan ” , kertoo aikuisten opinto-ohjaaja Tuula Mikkola. Hakijat lähettävät hakemuksen normaalisti verkkosivujen kautta, mutta myös suoria puheluita tulee paljon. Kaikkien hakijoiden kanssa sovitaan haastatteluaika mahdollisimman nopeasti. Haastatteluun osallistuvat alan ammatillinen erityisopettaja, opintoohjaaja ja usein myös NAO-psykologi. Haastatteluissa järjestetään pieniä alakohtaisia soveltuvuustestejä eli testataan esim. värinäkö maalarin ja sisustajan ammattitutkintoihin hakevilta. Hakijoilla on kaksi polkua: aloittaa opinnot heti tai ns. taitotasojakson jälkeen. Taitotasojaksolla hakijalla on mahdollisuus tutustua ammatin vaatimuksiin 1-3 viikon ajan ryhmässä. Lassi on 29-vuotias nuori mies, joka on ollut pitkään kiinnostunut maalarin työstä. Häneltä jäi nuorena kesken sähköalan perustutkinto, Lassin mukaan väärän alavalinnan takia. Hän teki satunnaisesti mm. kiinteistöalan töitä ilman koulutusta ja eli terveen nuoren miehen elämää eikä pitänyt kiirettä ammatin hankkimisen kanssa. Lassi sai aivoinfarktin 25-vuotiaana, jonka seurauksena hänellä on vaikeuksia tuottaa ja ymmärtää puhetta. Lääkärin lausunnossa todettiin, että Lassi on motivoitunut  uudelleenkouluttautumiseen erityistuen avulla ja hänellä on edellytykset opiskeluun ja työntekoon. Lassi hakeutui työvalmentajansa tuella opiskelemaan Keskuspuistoon maalarin ammattitutkintoon. Haastattelussa soveltuvuustestien ohella käytiin läpi tukimuodot, joita Lassi tulisi tarvitsemaan opinnoissaan ja aloitettiin henkilökohtaistaminen. Lassi on jo suorittanut työturvallisuus- ja tulityökorttikoulutukset lisäajan ja kouluttajan varmistavien kysymysten avulla ja intoa riittää varmasti koko tutkinnon suorittamiseen. (nimi muutettu) Nuoret aikuiset hakeutuvat Omniaan verkkosivujen kautta tai ottamalla yhteyttä opinto-ohjaajaan. Hakeutuva nuori pyydetään infoon, jossa kerrotaan ja keskustellaan opiskelusta, opinnoista,


Tuleva vaatemyyjä, työharjoittelija Vasilisa Anisimo purkaa tuotekuormaa Kappahlin myymälässä kauppakeskus Isossa Omenassa Espoossa. (Kuva: Kaisu Venho) näyttötutkinnoista ja kyseistä ammattialasta. Infon jälkeen kouluttajat sopivat nuorten kanssa haastattelusta. Kouluttajan lisäksi haastatteluun osallistuu NAOerityisopettaja. Erityisopettaja tekee oppimisvalmiustestit koulutuksen aikana ja keskustelee opiskelijoiden kanssa heille sopivimmista oppimistavoista. Koulutuksessa vahvistetaan yhteiskunta- ja työelämätaitoja sekä muita työelämässä ja työn haussa tarvittavia valmiuksia. Tähän tarkoitukseen on palkattu NAO-työvalmentaja. Omnia tarjoaa nuorille yritysyhteistyötä ja Euroopan sosiaalirahaston tuella suunniteltua työtaitovalmennusta. Ensimmäinen valmennusryhmä aloitti syksyllä 2013. Koulutus sisältää mm. vuorovaikutustaitoja, työoikeutta sekä työturvallisuuteen ja työrooliin liittyviä asioita. Valmennuksen ja testin suorittaneet saavat työtaitokortin. Ohjelman suunnittelussa mukana olleet yrittäjät ovat sitoutuneet

työllistämään työtaitokortin suorittaneita nuoria, jotka siten ovat todistaneet, että asenne ja työtaidot ovat kohdallaan. Vasilisa Anisimo, kutsumanimeltään Lisa, opiskelee myyjän ammattitutkintoa Omnian aikuisopiston NAO-ohjelmassa. Hän on yksi keväällä 2013 aloittaneista opiskelijoista myynnin ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa ja on nyt työssä oppimassa KappAhlin myymälässä Ison Omenan kauppakeskuksessa Espoossa. Opiskelijat saivat heti opintojen alussa työnhakuvalmennusta ja siitä varmuutta työnhakuun. Moni ryhmäläinen on jo löytänyt kesätyöpaikan, harjoittelupaikan tai jopa vakituisen työpaikan, jossa on valmistavan koulutuksen ajan työssäoppijana.

pääsee opettelemaan kassatyöskentelyä. NAO-ohjelmat käynnistyivät loppukeväällä 2013. Lyhyen kokemuksen jälkeen olemme havainneet, että kohderyhmän tavoittaminen vaatii työtä ja hyvää henkilökohtaistamista heti ensi kontaktista lähtien. Meillä on oltava rohkeutta käyttää luovasti uusia oppimisratkaisuja ja monipuolisia oppimisympäristöjä. Yhteistyö työelämän kanssa tiivistyy. Ohjauksellinen ote vastuineen ja hyvä pedagoginen osaaminen korostuvat. Tämä on meille kaikille osapuolille mahdollisuus uudistua. §

Anisimon opiskelu on vasta alussa, mutta hän on mielestään löytänyt oman alansa. Hän odottaa jo innokkaana työssä oppimisen seuraavaa askelta, jolloin hän

Lähde liikkeelle | syksy 2013

33


Teksti: Liikelaitoksen johtaja Anssi Tuominen, Kajaanin kaupungin toisen asteen koulutusliikelaitos

Koulutustakuuta toteuttamassa – kokemuksia ja ajatuksia Kainuusta Kainuussa perusopetuksessa koulunsa päättäneiden nuorten koulutustakuu on toteutunut hyvin viimeisen yhdeksän vuoden aikana. Perusopetuksessa päättänyt ikäluokka on ollut vuosittain reilut 1 000 nuorta ja elokuussa heistä on ollut vailla toisen asteen koulutuspaikkaa enää keskimäärin kaksi nuorta, viimeisenä neljänä vuonna ei yksikään.

S

amaan aikaan ammatillisen koulutuksen keskeyttämisprosentti on ollut silti pienempi kuin valtakunnassa keskimäärin ja läpäisyaste on ollut selvästi parempi. Mitkä tekijät johtivat tähän kehitykseen ja tuloksiin? Kainuussa toteutettiin vuosina 2005 – 2012 (kahden vaalikauden ajan) ns. Kainuun mallia eli koko sosiaali- ja terveystoimi ja toisen asteen koulutus kokonaisuudessaan sekä maakuntaliiton toiminnot olivat yhdellä kuntayhtymällä, joka sai käyttöönsä 60 % alueelle tulevista verovaroista ja valtionosuuksista. Toisen asteen koulutuksen yksikköhintarahoitus tuli kuitenkin lyhentymättömänä suoraan koulutuksen järjestäjälle eli suurkuntayhtymän sisällä toimineelle maakunnalliselle koulutustoimialalle. Kainuun maakunta-kuntayhtymän koulutustoimiala vastasi kokonaisuudessaan toisen asteen koulutuksesta nuorten ja aikuisten osalta. Kaikki maakunnan toisen asteen oppilaitokset olivat yhdellä ja samalla koulutuksen järjestäjällä eli toimivalta ja vastuu olivat yksissä käsissä. Kysymys on koko ajan siitä, kuka kantaa vastuun ja huolehtii kaikkein heikoimmista opiskelijoista, siitä viimeisestä viidestä prosentista. Siinä ryhmässä on yhteiskunnalla eniten voitettavaa. Hyvät selviävät aina ja kaikissa tapauksissa. Teesit: - Maakunnallisen yhteisvalintatoimiston ja kaikkien oppilaitosten opinto-ohjaajien

34

Lähde liikkeelle | syksy 2013

yhteinen toimintamalli, joka alkaa 9. lk syksyllä ja päättyy aktiiviseen heinäkuuhun opintosihteerien ja vastuutahojen osalta lomakaudesta huolimatta. - Tarvittaessa perustetaan vielä kesäkuussa lisäryhmiä tai nostetaan ryhmäkokoja. - Opiskelijat otetaan hyvin vastaan ja heidän koulutyönsä alkaa kaksi päivää ennen kaikkien muiden opiskelijoiden aloittamista. - Kannustetaan välittämisen ja huolehtimisen kulttuuriin. - Lähes loputtomien oikeuksien yhteiskunnassa on opetettava ja ohjattava koko ajan oman vastuun kantamiseen. Pelkkä koulutuspaikka ei tee autuaaksi, koulussa on myös pysyttävä. - Hyvä koulutus on varmasti parasta mahdollista terveyden edistämistä ja syrjäytymisen ehkäisyä. Kainuun hallintomallikokeilu päättyi vuoden 2012 lopussa, koska kahdeksasta kokeiluun osallistuneesta kunnasta yksi pieni kunta ei halunnut sitä jatkaa. Kunnallinen itsehallinto näytti voimansa ja seitsemän muuta kuntaa sai rakentaa uudet yhteistoimintamallit. Onneksi paljon hyviä käytänteitä saatiin siirrettyä eteenpäin, mutta valtavasti työtä valui myös hukkaan. Toisen asteen koulutuksen järjestäjiksi tuli kuusi kuntaa ja Kajaanin kaupunki otti vastuukuntamallilla ammatillisen koulutuksen järjestämisen vastuulleen koko Kainuussa ja myös Kuusamossa. Kajaanin kaupungin perustamaan toisen asteen koulutusliikelaitokseen tuli mukaan myös Kajaanin lukio. Käytännössä yli

Liikelaitoksen johtaja Anssi Tuominen. 85 % maakunnallisesta koulutustoimialasta säilyi yhdellä järjestäjällä. Kainuussa lukiokoulutusta ylläpitävien kuntien kanssa on sovittu entisten hyvien käytäntöjen jatkamisesta ja yhteisen, koulutusliikelaitoksen yhteydessä olevan yhteisvalintatoimiston jatkosta. Kevään 2013 yhteisvalinta onnistui hyvin ja koulutustakuu toteutui edelleen Kainuussa. Jatkossa haasteet kovenevat monella tasolla ja kysymykseksi nousee, miten niukkuutta jaetaan yhteistyössä, kun jokaisella toimijalla on lopulta veto-oikeus?


.

Paljon on vielä tehtävää Suomessa jää vuosittain 4000–5000 nuorta peruskoulun jälkeen ilman toisen asteen koulutuspaikkaa. Lisäksi noin 25 % keskeyttää ammatillisen koulutuksen opintojensa aikana ja lukion osalta vastaava luku on noin 10 %. Tästä seuraa, että selvitysten mukaan kokonaan työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia kouluttamattomia nuoria on noin 40 000. Lisäksi on vielä erillinen nuorisojoukko, joka jää kaikkien seurattavien tilastojen ulkopuolella. Nuoriso- ja koulutustakuun toteuttamisen vaikeuskerroin kasvaa, kun otetaan tarkasteluun syrjäytyminen laajana yhteiskunnallisena ilmiönä, joka usein alkaa jo lapsuudessa. Opetushenkilöstön kohdattavaksi tulee päihde- ja mielenterveysongelmia, käytöshäiriöitä ja talousvaikeuksia. Ammatillisen koulutuksen keskeisiä ongelmia ovat läpäisyaste ja opintojen venyminen. Opiskelijakohtaisten yksikköhintojen leikkaus lisää paineita lähiopetuksen määrän pienentämiseen. Negatiivisen kierteen uhka on olemassa. Suomi on kouluvertailujen kärkimaita ja täältä käydään ottamassa oppia, mutta nuorisotyöttömyys on kuitenkin huippukorkealla. Ammatillisia tutkintoja halutaan kehittää edelleen paremmiksi ja työelämäläheisemmiksi. Jos opetusresursseja on vähemmän ja tutkinnot ovat mahdollisesti liian teoreettisia, niin osa oppilaista ei jaksa näin pitkäjänteistä toimintaa. Tutkintoja on  uskallettava tarkastella myös suhteessa resursseihin ja valmistumisaikoihin. Pitääkö kaikista pyrkiä tekemään juhlapuheissa  mainittuja  huippuammattilaisia? Riittäisikö joskus, että tehdään vain vastuuntuntoisia ammattilaisia? Meillä on erinomainen ja tehokas aikuiskoulutusjärjestelmä, lopullisia umpiperiä ei synny koskaan. Meidän asiantuntijakeskeinen kulttuu-

rimme turhan usein mitätöi asiakkaat ja heidän todelliset tarpeensa. Suomalaisen koulun erityisongelma on se, että tiedoista ja taidoista huolimatta nuorten luottamus omaan osaamiseensa ja asenne uuden oppimiseen ovat heikkoja. Lisäksi kouluissa viihdytään huonosti. On syytä kysyä, missä määrin koulun nykyinen pedagogiikka ja toimintakulttuuri tuottavat passiivista asennetta tietoon ja työelämään.

man koulutusjärjestelmän ylläpitämiseen yhteiskunnalla ei tule olemaan jatkossakaan resursseja. Olemmeko jatkossa vain sopeutujia vai näemmekö yhä mahdollisuuksia? Onko edessä vaisuus vai tulevaisuus? Tehdään  yhdessä  tulevaisuutta  ja  pidetetään huolta laadukkaasta koulutuksesta. §

“Pitääkö kaikista pyrkiä tekemään juhlapuheissa mainittuja huippuammattilaisia? Riittäisikö joskus, että tehdään vain vastuuntuntoisia ammattilaisia?” Mihin meitä jatkossa tarvitaan, kun 80 % oppimisesta tapahtuu koulun ulkopuolella? Kasvatustieteilijöiden mukaan 25-50 % kaikesta kouluissa opitusta on turhaa, mutta kuka tietäisi, mikä on turhaa 20 vuoden kuluttua? Tänä syksynä perusopetuksessa aloittaneet lapset ovat työelämässä vielä 2070-luvulla. Osaammeko jatkossa luopua oikeista asioista ja panostaa koko yhteiskunnan kannalta merkittäviin asioihin? Osaoptimoinnilla ei ole tulevaisuutta. Luopumisosaaminen on jatkossa ydinosaamista, ja se on lopulta vaikeaa, koska on kiva tehdä niin kuin ennenkin. Julkisen talouden sopeuttamistoimet tulevat väistämättä jatkumaan ainakin seuraavat parikymmentä vuotta väestön ikääntymisen, työvoiman tarjonnan, ympäristöongelmien ja terveydenhuollon kustannusten nousun takia. Itä- ja Pohjois-Suomessa ikäluokkarakenne on edelleen laskeva ja oppilaitosten tulopohja määräytyy suoraan opiskelijakohtaisen yksikköhinnan kautta. Oletettavaa on myös, että siirrymme tulevaisuudessa selvästi hitaamman talouskasvun aikaan kuin mitä on ollut aikaisemmin. Tehotto-

Lähde liikkeelle | syksy 2013

35


LIIKKEESSÄ MUKANA

36

Lähde liikkeelle | syksy 2013


ä n i k i v n e l l a P Toimikunnan rooli

Arvioinnin kolmikantaisuus

Kohta kahdenkymmenen vuoden näyttötutkintotoiminnan aikana toimikunnan rooli on ollut hyvin vahva koko toiminnan kannalta. Mikä sitten on toimikunnan rooli tänä päivänä? Onko se tutkintosuoritusten vahvistaminen ja tutkintotodistusten allekirjoittaminen vai laadun varmistaminen ja tutkinnonjärjestäjien toiminnan valvontatehtävä?

Usein tutkintosuoritusten arvioinnissa keskustellaan siitä näkökulmasta, onko jokainen tutkintosuoritus tai tutkinnon osan arviointi tehtävä kolmikantaisesti. Koko tutkinnon lopullinen arviointiesitys tehdään kolmikantaisesti, mutta tutkinnon osan arvioinnin on saattanut tehdä yksi kolmikannan jäsenistä. Muut kolmikannan jäsenet ovat olleet arvioimassa jotain muuta tutkinnon osaa. Miten tällöin toteutuu kolmikantaisuus, jos tutkinnon suorittaja jättääkin koko tutkinnon suorittamisen kesken ja tyytyykin vaikkapa kahteen tutkinnon osaan? Arviointi on pahimmassa tapauksessa tehty vain yhden arvioijan taholta.

Toimikuntia tällä toimintakaudella on lähes sataviisikymmentä. Ne toimivat tällä hetkellä noin kolmensadanseitsemänkymmenen perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnon valvontatehtävissä.  Tutkintojen järjestämissuunnitelmaan on onneksi saatu selkeä lomake, jonka avulla toimikuntien on aiempaa järjestelmällisempää todeta, ovatko tutkintojen järjestäjät osanneet vastata esitettyihin kysymyksiin siten, että ne kuvaavat sitä todellista toimintaa, joka tutkintojen järjestäjien tehtäväksi on määritelty. Suunnitelmassa tulee kuvata miten tutkinnon järjestäjä toimii yhteistyössä työelämän kanssa tutkintotilaisuuksien suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa, kuinka henkilökohtaistaminen sekä siihen läheisesti liittyvä aikaisemman osaamisen tunnistaminen ja oikeaan tutkintoon tai tutkintotasoon ohjaaminen tapahtuu. Yhä tärkeämmäksi käyvä osaamisen tunnistaminen ja tunnustettavaksi esittäminen kolmikantaisesti on toimikunnan näkemyksestä tärkeä asia. Mutta osataanko se tehdä oikein ja tekeekö toimikunta oikeita päätöksiä asian suhteen?

Kuinka tutkinnon järjestäjä esittää tutkintosuoritukset hyväksyttäväksi toimikunnalle ja miten toimikunta suhtautuu yksipuoliseen arviointiesitykseen ja myöntää osatutkintotodistukset? Toimikunta voi antaa ohjeistuksia ja valvoa, miten kolmikantainen arviointi tutkintotilaisuuksissa tapahtuu. Heidän tulisikin huolehtia koko näyttötutkintojärjestelmän yhdestä tukipilarista siten, että tutkintojen luotettavuus työelämässä säilyy ja kehittyy edelleen. Tutkintosuoritusten arviointiesitykset

Joskus mietin sitä, miten toimikunta voi ottaa kantaa tai pyytää tutkintokohtaisesti kaikki arvioinnin aikana syntyneet materiaalit nähtäväkseen, jos ensimmäisistä on kulunut jo kaksikin vuotta? Jos toimikunta haluaa, että arviointia tuleekin tarkentaa jonkun asian suhteen, niin kuka sen tekee? Arvioijat ovat kaksi vuotta sitten arvioineet osaamisen ja pahimmassa tapauksessa eivät ole enää edes käytettävissä tai muista (siis arviointi ei ole kunnolla dokumentoitu) kyseistä tutkintosuoritusta. Siksi mielestäni ainoa oikea, ja kaikkien kannalta oikeudenmukaisin ja läpinäkyvin tapa on tehdä tutkintosuorituksista esitykset toimikunnalle heti seuraavaan toimikunnan kokoukseen. Tällöin kyseinen tutkintosuoritus on toimikunnassa jo vahvistettu. Mikäli lisäselvityksiä tarvitaan, ne on helpompi tehdä. Tämä ei juuri lisää toimikunnan työtä ja tutkinnon järjestäjän kannalta asiat ovat järjestyksessä ja hoidettu ajallaan. Mahdolliset arvioinnin oikaisupyynnöt arvosanoihin, esimerkiksi perustutkinnoissa, saadaan hoidettua vielä asioiden ollessa tuoreessa muistissa. Tällaisen käytännön useat toimikunnat ovat onneksi ottaneet käytäntöön, ja siten pystyvät ajantasaisesti seuraamaan tutkintosuoritusten määriä ja myös laatua. §

Tutkinnon järjestäjä esittää arvioijien tekemän arvioinnin perusteella tutkintosuoritusten yhteenvedot toimikunnalle sen määrittämällä tavalla. Esitykset tehdään tutkinnoittain tai tutkinnon osittain.

Lähde liikkeelle | syksy 2013

37


Teksti: Maiju Antikainen, ALVAR

Suomalaiset aikuiset osaavat Lokakuun alussa julkaistu Kansainvälinen aikuistutkimus (PIAAC 2012) on OECD:n organisoima kaikkien aikojen laajin aikuisten perustaitoja koskeva tutkimus. Siitä odotetaan merkittävää tietoperustaa koulutuksen ja työelämän kehittämiseksi.

T

utkimuksessa  arvioidaan 24 maan 16–65-vuotiaiden lukutaidon, numerotaidon ja tietotekniikkaa soveltavan ongelmanratkaisutaidon tasoa ja käyttöä. Suomalaisten aikuisten keskimääräinen lukutaito ja numerotaito ovat kansainvälisessä vertailussa erinomaisia. Tietotekniikkaa soveltavassa ongelmanratkaisutaidossa suomalaiset ovat myös kansainvälisen vertailun kärkimaiden joukossa. Suomen hyviin keskimääräisiin tuloksiin vaikuttavat erityisesti 20–39-vuotiaiden hyvät taidot, mutta Suomessa erot eri ikäryhmien välillä ovat suuria. Oma ja vanhempien koulutustausta vahvasti yhteydessä osaamiseen Oman koulutuksen lisäksi vanhempien koulutustausta näkyy myös aikuisten osaamisessa. Niistä tutkimukseen osallistuneista, joiden vanhemmista ainakin toisella on korkeakoulutus, lukutaidossa 40 prosenttia ja numerotaidossa 34 prosenttia sijoittuu ylimmille suoritustasoille. Kun kummallakin vanhemmalla on enintään perusasteen koulutus, on vastaava osuus reilu kymmenesosa. Myös tietotekniikkaa soveltavan ongelmaratkaisutaidon ja vanhempien koulutustason yhteys on selvä. Myös myöhempi koulutukseen osallistuminen on yhteydessä perustaitoihin. Viimeksi kuluneen vuoden aikana työhön liittyvään koulutukseen osallistuneet ovat perustaidoiltaan keskimäärin selvästi parempia kuin koulutukseen osallistumattomat. Suomalaisten koulutukseen

38

Lähde liikkeelle | syksy 2013

osallistumisaktiivisuus on kansainvälistä huipputasoa. Suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuudet ja heikkoudet Opetusministeri Krista Kiuru ja työministeri Lauri Ihalainen ovat kommentoineet tutkimuksen tuloksia. Tulokset kertovat suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksista, mutta osoittavat myös selkeät kehitystarpeet ja -kohteet. Erityistä huolta aiheuttaa työttömien perustaitojen heikkous suhteessa työssä oleviin. Taidot ovat vaarassa työttömyyden edetessä heiketä entisestään, kun niitä ei harjoiteta. - Kokonaisuutena Suomi pärjää erittäin hyvin ja iloitsen erityisesti nuorten suomalaisten ensiluokkaisesta osaamisesta kaikilla tutkimuksen osa-alueilla. Huolestuttavaa sen sijaan on se, että tulokset kertovat edelleen koulutuksen, ja sitä kautta osaamisen, jatkuvasta periytymisestä. Tämä osoittaa, että myös aikuiskoulutuksessa tasa-arvon eteen tehtävää työtä tarvitaan, toteaa opetusministeri Krista Kiuru. Nuorten ikäluokkien sijoittuminen maailman huipulle on erityisen tärkeä viesti työnantajille. Suomalainen nuoriso on pätevää työvoimaa ja osaamiseen panostavalla liiketoiminnalla on erinomaiset kasvuedellytykset Suomessa. - Ammatillisten taitojen lisäksi suomalaisilla on hyvät tiedon käsittelyn ja hallinnan perustaidot sekä oppimis- ja yhteistyötaidot. Nämä taidot ovat perusta

nopeasti muuttuvassa maailmassa kestävien työurien rakentamisessa, oli sitten kysymys työssä pysymisestä, uuteen työpaikkaan tai uudelle alalle siirtymisestä, sanoo työministeri Lauri Ihalainen.

“Ammatillisten taitojen lisäksi suomalaisilla on hyvät tiedon käsittelyn ja hallinnan perustaidot sekä oppimis- ja yhteistyötaidot.” - Haasteellisen talouden rakennemuutoksen aikana työntekijöiden osaamiseen panostaminen on tulevaisuuden turvaa. Työttömistä noin 40 prosenttia on vailla ammatillista peruskoulutusta. Kolmen päivän koulutusoikeus ja nuorten aikuisten osaamisohjelma ovat tekoja, joilla hallitus on puuttunut ongelmaan. On kuitenkin selvää, että tarve on entistä voimakkaampaan toimintaan erityisesti heikon taitotason omaavien aikuisten määrän voimakkaaseen vähentämiseen. Tähän on harkittava uusia ja nykyistä vahvempia keinoja, ministerit toteavat. § Tutkimuksen toteutukseen Suomessa ja kansallisiin tuloksiin voi tutustua tarkemmin osoitteessa: www.piaac.fi Lähde: Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteet 8.10.2013


Hyvä tietää Korotus Ammattitutkintostipendiin Elokuun alusta Koulutusrahaston Ammattitutkintostipendi nousi 366 eurosta 390 euroon. Etuus koskee näyttötutkintona suoritettuja ammatillisia tutkintoja. Jos 1.8.2013 jälkeen suoritettu näyttötutkinto on henkilön ensimmäinen perusasteen (peruskoulun, keskikoulun tai kansakoulun) jälkeinen tutkinto, stipendin suuruus on 450 euroa. Etuus on veroton. Lisätietoja: www.koulutusrahasto.fi

Tutkimustietoa näyttötutkintojen vaikutuksista tuottavuuteen ja suorittajien palkkakehitykseen Palkansaajien tutkimuslaitos on tehnyt tutkimuksen näyttötutkintojen vaikutuksista tuottavuuteen toimipaikkatasolla ja palkkoihin yksilötasolla. Tutkimuksen kohteena ovat yksityiset toimialat. Työn rahoitti Työsuojelurahasto. Lisätietoa marraskuussa julkistetusta tutkimuksesta löytyy tutkimuslaitoksen kotisivuilta www.labour.fi ja tutkija Mari Kangasniemeltä, mari.kangasniemi@labour.fi.

Huhtikuun 2013 jälkeen voimaan tulleet näyttötutkintojen perusteet Hissiasentajan ammattitutkinto 01.8.2013 Kiinteistönhoitajan ammattitutkinto 01.8.2013 Kiinteistönhoitajan erikoisammattitutkinto 01.8.2013 Kivimiehen ammattitutkinto 01.9.2013 Kotityöpalvelujen ammattitutkinto 01.8.2013 Laitoshuoltajan ammattitutkinto 01.8.2013 Laivanrakennusalan erikoisammattitutkinto 01.7.2013 Liiketalouden perustutkinto 01.8.2013 Maanrakennusalan erikoisammattitutkinto 1.11.2013 Metsäkoneasentajan ammattitutkinto 01.7.2013 Oikeustulkin erikoisammattitutkinto 01.8.2013 Perhepäivähoitajan ammattitutkinto 01.9.2013 Puunkorjuun erikoisammattitutkinto 01.7.2013 Päihdetyön ammattitutkinto 01.5.2013 Romanikulttuurin ohjaajan ammattitutkinto 01.5.2013 Sähköteollisuuden ammattitutkinto 01.9.2013 Vanhustyön erikoisammattitutkinto 01.6.2013

Lähde liikkeelle | syksy 2013

39


40

L채hde liikkeelle | syksy 2013


Lähde liikkeelle syksy 2013