Issuu on Google+

J채rvenp채채n lukio


4 5 6 10 12 18 21 25 27 31 34 36 37 37 38 42 44 46 49 52 53

Pääkirjoitus

Lukiokoulutuksen uudistamisesta Unelma velkakatosta Alexander Stubb kylässä Avaruussäätä tutkimassa Järvenpään lukiolaiset Euroopan huipulla

Suuri seikkailu – opettajavaihdossa Kiinassa

Haastattelussa kiinalainen englanninopettaja Xia Cao, Rosy Kiina-projektin terveiset Mi estancia en Finlandia One Year in Järvenpää Deportes en Paraguay Japanese Food My experiences in Järvenpää Tyttäret innostivat matkalle Tansaniaan Tampere kahdeksassa tunnissa Uskoa ja meditaatiota metropolissa Johtajat jakoivat neuvojaan Järvenpään lukion RYLA -seminaarissa Elämyksiä extreme-kurssilla Liikuntatunnilla vierailulla vanhusten luona ”Kieli on kiehtova väline”

Kannet: kuvaus ja suunnittelu, kuvataidelinjan opiskelija Sarinja Kuokkanen.

2

55 56 58 59 60 62 65 67 68 69 70 71 72 72 74 75 76 77 80 81 84 86 89 90 90

[Järvenpään lukio 2013]

Järvenpään nuorisoparlamentti– proses- siuhri vai elitismin kehto?

Sisältö

Opintopiirit – vuosikatsaus 2012–2013 Kilpailumenestystä fysiikassa Lentokoneen ja öljykentän kautta Järvenpään lukioon Setälä-symposium Setälä ja Suomen suku Opiskelua Järvenpään lukion aikuislinjalla Kevät informaatikon sijaisena Facebook-vapaa ihminen Hämärä kuu Opettajien bändiesitys Draamaa Järvenpään lukiossa Musiikin voimavirtaa! Näkökulmia meluun ja hiljaisuuteen Mietteitä lukiodiplomikonsertista Miten käytän musiikkia oppimisen tukena? Kansanmusiikki – tutustumisen arvoista Musiikkidiplomi – kuin lopettaisin huipulla Tea Lindroos Laatikkopäitä käytävällä C1 Animaatiot – totista työtä! Elokuvakurssit – lukion suola ( tai sokeri, riippuu kummasta tykkää )

3D-tulostus tulossa kouluihin! Diplomityö Kuvataiteilijana meillä ja maailmalla

3


Pääkirjoitus

Lukiokoulutuksen uudistamisesta

L L

ukuvuosi 2012–2013 alkoi Järvenpään lukiossa tuttuun tapaan vauhdikkaasti. Ministeritason vierailut ovat viime vuosina olleet koulullamme miltei arkipäivää. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb, joka saapui koulullemme jo ensimmäisen jakson alkupuolella, totesikin vierailunsa alussa taksinkuljettajansakin ihmetelleen, mistä oikein johtuu se, että ”kaikki ministerit” tuntuvat vierailevan yhtenään juuri Järvenpään lukiossa. Lukuvuoden ministerivierailujen huipentuma oli kuitenkin yhteiskuntaopin soveltavalla kurssilla syntynyt Velkakatto-projekti, jossa opiskelijat kehittivät aloitteen perustuslain muuttamiseksi sillä tavoin, että julkisen sektorin velkaantuminen pysähtyisi 60 %:iin valtion kokonaisbruttokansaintuotteesta. Projekti sai haastateltavakseen koulullemme valtionvarainministeri Jutta Urpilaisen, ja sekä Nelonen että Helsingin Sanomat uutisoivat keskustelusta. Kansainvälisyys on keskeinen osa koulumme identiteettiä. Tänäkin vuonna koulumme osallistui erilaisiin kansainvälisiin projekteihin, joista tässä julkaisussa esitellään Kiina-projektia sekä fysiikan avaruussää- ja Cern-projekteja. Muita koulumme projekteja ovat esimerkiksi Saksa- ja Ranska- projekti, Ruotsi-projekti ja Pasadena-projekti. Koulussamme on lisäksi alkanut tänä vuonna Opetushallituksen rahoitusta saanut Venäjä-projekti, jonka yksi keskeinen tavoite on sosiaalisen median käytön kehittäminen kansainvälisten projektien osana. Projektissa pyritään lisäksi yhdistämään yhteiskunnallista, taloustieteellistä ja luonnontieteellistä näkökulmaa Venäjän tarkastelussa. Kansainvälisten projektien lisäksi kansainvälisyys näkyi koulumme arjessa myös opiskelija- ja opettajavaihtojen kautta. Koulullamme oli tänä vuonna kymmenen vaihto-opiskelijaa. Lisäksi opettajavaihdon kautta saimme vieraaksemme opettajan sekä Espanjasta että Kiinasta. Myös monilla yksittäisillä kursseilla tapahtui arkisen aherruksen lisäksi – ja sen osana! – monenlaista mielenkiintoista. Tässä julkaisussa esillä ovat muun muassa Ryla-seminaari, extreme-kurssi, liikunnan kurssin vierailu vanhainkotiin, Katri Tapolan kirjailijavierailu ja uskonnon kurssin vierailu Suomen Islam-seurakuntaan ja Helsingin buddhalaiseen keskukseen. Koulussamme pyrittiin myös lisäämään yhteisöllisyyttä opiskelijoiden kesken kehittämällä opintopiirityöskentelyä. Kulissien takana tapahtui myös paljon sellaista, josta ei vielä tässä vuosijulkaisussa juurikaan kerrota. Koulussamme

4

[Järvenpään lukio 2013]

on lähdetty innokkaasti kehittämään jo asemansa vakiinnuttaneiden musiikki-, kuvataide- ja koripallolinjojen rinnalle erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja. Keväällä 2013 Järvenpään lukioon hakevien opiskelijoiden oli ensimmäistä kertaa mahdollista hakea joko luonnontieteelliseen tai talouden ja yrittäjyyden suuntautumisvaihtoehtoon. Suuntautumisvaihtoehtojen tarkoituksena on tarjota opiskelijoille jo lukio-opintojen aikana usein oppiainerajat ylittävää aihepiirin syventävää tietämystä. Suuntautumisvaihtoehtojen kautta tehdään myös yhteistyötä koulun ulkopuolisen yhteiskunnan kanssa sillä tavoin, että opiskelijat saavuttavat jo lukio-opintojen aikana jatko-opinnoissa ja työelämässä hyödyllisiä tietoja ja taitoja sekä laajempaa yhteiskunnallista ymmärtämystä aihepiiristään. Keväällä 2013 koulullemme saapuivat myös ensimmäiset tablet-laitteet. Tieto- ja viestintäteknologian tulo lukioopetukseen on keskusteluttanut sekä julkisuudessa että opettajien ja opiskelijoiden keskuudessa. Ylioppilaskirjoitusten muuttuminen sähköiseksi vauhdittaa tvt:n hyödyntämistä kaikissa lukioissa ja eri oppiaineissa. Modernissa Järvenpään lukiossa tieto- ja viestintäteknologinen varustelutaso on hyvä ja tvt:n käyttö opetuksessa on ollut jo pitkään arkipäivää. Hyvään tilanteeseen ei kuitenkaan ole tuudittauduttu, vaan koulun tvt-strategiaa on työstetty viime vuosien aikana poikkeuksellisen tehokkaasti. Viestintäteknologian lisääntyvä käyttö myös yksi merkki oppimiskäsityksessä hitaasti tapahtuvasta murroksesta: opiskelijaa ei nähdä enää ulkopuolelta annetun tiedon papukaijamaisena toistajana, vaan aktiivisena kansalaisena ja yhteiskunnan jäsenenä, joka muodostaa itse merkityksiä ja osaa suhtautua saamaansa tietoon kriittisesti. Samantapaiseen oppimiskäsityksen muutokseen kytkeytyvät myös monet koulumme näkyvistä tapahtumista, kuten erilaiset kansainväliset ja yhteiskunnalliset projektit. Uusista suuntautumisvaihtoehdoista, erilaisista projekteista ja tablet-laitteiden käyttöönotosta saamme lukea lisää seuraavasta vuosijulkaisusta. Hyvin ansaittuja kesälomapäiviä toivottaen, Marjaana Svala

äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, vuosijulkaisun päätoimittaja

ukuvuoden aikana on käyty lukiokoulutuksen uudistamisesta vilkasta keskustelua niin mediassa kuin eri tilaisuuksissa. Minulle on syntynyt käsitys käydyistä keskusteluista, että ainakin kentällä on voimakas halu kehittää koulutustamme ja tehdä isojakin muutoksia lukiokoulutuksen osalta. Näiden pyrkimysten yhdeksi eteenpäin viejäksi on perustettu ProLukio ry., jonka puheenjohtajana toimii Järvenpään lukion entinen rehtori Atso Taipale. Lukion valtakunnallinen tuntijako ja opetussuunnitelma luovat raamit opetuksen järjestämiselle oppilaitoksissa. Loppuvuodesta 2012 asetettiin työryhmä, jonka tehtävänä on laatia esitys lukion valtakunnalliseksi tuntijaoksi vuoden 2013 loppuun mennessä. Tavoite on, että uusi tuntijako ja opetussuunnitelma otettaisiin käyttöön syksyllä 2016. Aikataulu on haastava, kun otetaan huomioon ne odotukset, joita niin tuntijaon kuin opetussuunnitelman sisällön suhteen on esitetty. Yleisenä toiveena on, että päästäisiin eroon lukio-opetuksen pirstaleisuudesta. Tämän tavoitteen saavuttamista on arvioitu edistävän muun muassa luopuminen oppiaineiden yksittäisistä pakollisista kursseista sekä ilmiöpohjainen ja projektiopiskelu. Sisällöllisesti opetuksessa toivotaan painotettavan asiatietojen sijaan entistä enemmän geneerisiä taitoja kuten tiedonhankintaa, kriittistä arviointikykyä, yrittäjyyttä, riskinottokykyä ja luovuutta. Lisäksi halutaan, että kaikissa oppiaineissa olisi nykyistä systemaattisemmin yhteyksiä korkea-asteen opintoihin ja työelämään. Tämä tarkoittaisi, että jatko-opinto- ja uraohjaus integroituisi suunnitellusti kaikkiin oppiaineisiin. Tämän toivotaan nopeuttavan lukiolaisten sijoittumista jatko-opintoihin, joihin pääseminen on voinut viedä vuosia lukio-opintojen jälkeen. Lukio-opetuksen tavoitteiden saavuttamista mittaavat ylioppilastutkinnon kokeet. Tämän perusteella ensin olisi pitänyt uudistaa lukion opetussuunnitelma ja sen jälkeen ylioppilastutkinnon kokeet. Julkinen keskustelu viittaa kuitenkin siihen, että nyt oltaisiin ensin uudistamassa ylioppilastutkintoa vanhojen opetussuunnitelman perusteiden pohjalta. Keskeinen kysymys on ollut ylioppilastutkinnon kokeiden sähköistämisestä vuodesta 2016 alkaen. Voimassa olevat opetussuunnitelmat ovat jo nyt edellyttäneet tieto- ja viestintätekniikan käyttöä lukioissa, mutta ylioppilastutkinnon kokeet eivät. Lukuvuoden aikana ylioppilastutkintolautakunnalta on odotettu vahvistusta siitä, mitä oppiaineita tieto- ja viestintätekniikan käyttö koskisi ensimmäisessä vaiheessa. Lukioissa on myös toivottu tietoa ylioppilaskokeiden teknisestä toteutuksesta. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö ylioppilaskirjoituksissa edellyttää useimmissa kouluissa investointeja aina tilojen sähköistämisestä lähtien. Teknisten ongelmien ratkaisu edellyttää, että kunnissa olisi riittävän varhaisessa vaiheessa tieto siitä, miten kokeet täytyy ja voidaan lukioissa järjestää. Ylioppilastutkintolautakunnan uusi puheenjohtaja

professori Patrik Scheinin on esittänyt, että ylioppilastutkintoon tulisi kuulua lukion pakollisiin kursseihin perustuva yleissivistystä mittaava koe. Tämän kokeen asettaminen pakolliseksi kokeeksi on ongelmallista ylioppilastutkinnon ammatillisen tutkinnon perusteella suorittaville, sillä heidän ei tarvitse suorittaa yhtään lukiokurssia osallistuakseen ylioppilastutkinnon kokeisiin. Mikäli tällainen koe tulisi pakolliseksi, ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden olisi ajallisesti mahdotonta suorittaa lukion kaikkia pakollisia kursseja. Tämä olisi kenties mahdollista, jos lukion pakollisten kurssien määrää vähennettäisiin nykyisestä. Monet rehtorikollegani ovatkin tätä keskusteluissa toivoneet. Lukiokoulutusta halutaan uudistaa myös valtionosuusjärjestelmää muuttamalla. Kaavailuissa on esitetty, että lukion yhdeksi rahoituksen perusteeksi otettaisiin tuloksellisuus. Mittareina on esitetty muun muassa käytettyä opiskeluaikaa, opintojen keskeyttämistä, yksittäisen opiskelijan oppimisen edistymistä ja jatko-opintoihin sijoittumista. Keskusteluissa on ilmennyt, että mittareiden laatiminen ei ole helppoa muun muassa sen vuoksi, että lukioissa opintojen keskeyttäminen on yleensä vähäistä. Järvenpään lukio on tunnettu nykyaikaisen oppimisympäristön kehittäjänä. Nykyinen koulurakennus täyttää kymmenen vuotta ensi syksynä, ja oppilaitos on alusta alkaen ollut hyvin varusteltu tieto- ja viestintätekniikan osalta. Samoin oppilaitoksessa on vuosia toteutettu projekteja ja koulukohtaisia kursseja, joissa on yhdistetty eri oppiaineiden opiskelua samanaikaisesti eli opiskeltu ilmiöpohjaisen opiskelun periaatteita noudattaen. Osa näistä kursseista on toteutettu myös kansainvälisinä yhteistyöhankkeina. Näistä projekteista löytyy kuvauksia myös tästä lukuvuosijulkaisusta. Lisäksi eri aineiden yhteydessä on jo nyt tehty vierailuja korkeakouluihin, ja osassa aineita on opiskeltu jo lukioaikana yliopistokursseja. Oppilaitokseen on muodostunut perinteeksi järjestää niin sanottu urapäivä, johon kaikkien aineiden opettajat osallistuvat. Monipuolisesta tarjonnastamme huolimatta oppilaitoksen toiminta on ollut kustannustehokasta, ja esitetyt tuloksellisuusmittarit tukevat oppilaitoksemme toimintakulttuuria. Mielestäni valtakunnalliset uudistusajatukset sopivat hyvin yhteen niiden pyrkimysten kanssa, joiden suuntaisesti Järvenpään lukiossa on jo vuosia toimintaa pyritty kehittämään. Monet toteuttamamme projektit ovat olleet useasti niin sanottua ylimääräistä työtä tai vaatineet muita resursseja. Mikäli esitetyt uudistukset menisivät läpi, tulisi näistä ylimääräisistä hankkeistamme osa niin sanottua normaalia toimintaa. Tässä mielessä uudistukset ovat tervetulleita oppilaitokseemme. Kiitos kuluneesta lukuvuodesta opiskelijoille, henkilökunnalle ja yhteistyökumppaneille! Marja-Liisa Lehtiniemi Järvenpään lukion rehtori

5


Unelma velkakatosta

J

oulukuun 19. päivä vuonna 2012 Järvenpään lukion areenan valot on himmennetty. Parrasvaloissa istuvat opiskelijat Teemu Weckström ja Hannamari Turunen ottavat tiiviin katsekontaktin valtiovarainministeri Jutta Urpilaiseen. ”Perustuslaki uusiksi! Suomen valtion velkaantuminen on pysäytettävä!” opiskelijat vaativat. Tuhatpäinen yleisö seuraa keskittyneenä, kuinka valtiovarainministeri liikehtii hieman hermostuneen oloisena. Kuinka tähän tilanteeseen on tultu?

Vierailut

Urpilaista haastattelivat opiskelijat Teemu Weckström ja Hannamari Turunen.

Vaikuttaminen ja demokratiakasvatus tavoitteina Järvenpään lukiota ei voi profiloida ilman termejä ”demokratiakasvatus” ja ”projektit”. Lukiomme opettajat ja opiskelijat ovat mahdollistaneet sen, että meidän lukiossamme voi myös pelkän keskiaikaisen ulkoaopettelun sijasta oikeasti hyödyntää tietoa. Lukion tehtävänä on avartaa ajattelua, ja mielestäni projektimaisella työskentelyllä ajankohtaisten aiheiden parissa se toteutuu mitä erinomaisimmin. Tästä on esimerkkinä Velkakatto-projekti. Velkakatto-projekti syntyi Sami Tammisen yhteiskuntaopin soveltavalla kurssilla (YH05). Oppilaiden ainoa ohjeistus oli, että tehkää jotain vaikuttavaa. Muutaman ajatusleikin, parin pyhittävän puheen ja säkenöivän sanasodan

6

[Järvenpään lukio 2013]

7


Vierailut jälkeen idea oli valmis: päätimme tehdä kansalaisaloitteen velkakattolaista. Aloitteen mukaan perustuslakia tulisi muuttaa niin, ettei julkinen sektori saisi velkaantua yli 60 % valtion kokonaisbruttokansantuotteesta. Mikäli Suomelle asetettaisiin stoppi vastuuttomalle rahankäytölle, Suomella olisi mahdollisuus säästyä turmion tuovalta velkakierteeltä. Jotta aloite päätyisi eduskunnan käsittelyyn, se tarvitsisi yli 50 000 kannatusääntä taakseen. Alea iacta est.

Ongelmia satelee Virallisen valitettavaa, mutta päällemme satoi ongelmien koko kaunis kirjo. Huolimatta kansalaisaloitteen ajankohtaisuudesta, radikaalisuudesta, nuorisolähtöisyydestä ja poliittisesta sitoutumattomuudesta mediat eivät osanneet tarttua siihen. Teimme ja toteutimme lukuisia eri markkinointisuunnitelmia, soittelimme pitkiä iltoja ja sähköpostiviestien naputtelusta niveliäni kolottaa edelleen. Tottahan toki muutama media ideaan tarttuikin, mutta kannattajailmoituksia se ei valitettavasti tuntunut kunnolla tuovan. Hämmästeleviin kysymyksiimme saimme aina samat vastaukset: kannatusilmoituksen jättäminen oli teknisesti liian vaikeaa tai idea oli liian poliittinen. Toisin sanoen Suomi on liian suomalainen todellisille muutosaskelille. En kiellä, ettei tekijä itse olisi se oman onnensa seppä, mutta tulipahan tuossa maistettua sitä puhtaan kitkerää huonoa tuuriakin.

Urpilainen tarttuu haasteeseen Jostain kumman syystä uskon oikeudenmukaisuuden hyveeseen. Erään Helsingin Sanomien kontaktin kautta meille tarjoutui mahdollisuus saada valtiovarainministeri Jutta Urpilainen Järvenpään lukiolle tentattavaksi velka-asioista ja kansalaisaloitteestamme. Työryhmämme innostui, sisuuntui ja pisti itsensä likoon jälleen kerran. Odotettu vierailupäivä 19.12. koitti, ja työryhmämme jäsenet Teemu Weck-

8

[Järvenpään lukio 2013]

Velkakeskustelun yhteydessä Järvenpään lukiossa järjestettiin kilpailu, jossa lukiolaiset saivat ehdottaa keinoja valtiontalouden parantamiseksi. Kuvassa Jutta Urpilainen (oik.) kukittaa kilpailun voittajan Juho Mölsän (vas.)

ström ja Hannamari Turunen haastoivat Urpilaisen työryhmän laatimilla kysymyksillä. Ammattipoliitikko on aina ammattipoliitikko, eikä sellaista ihan heti saa nurkkaan ajetuksi. Ehdottomasti vierailu antoi varmasti jokaiselle aktiiviselle kuuntelijalle jotain uutta, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että valtiovarainministeri osasi ristiriitaisen retoriikan tanssin paikoittain turhan hyvin. Samalla hän sanoi, ettei velkakatosta kannata tehdä lakimuutosta, mutta sellaisessa olisi hyvä pysyä. Eli suomeksi Urpilaisesta olisi kiva, jos me emme ottaisi lainaa, mutta otetaanpa nyt kuitenkin. Klassinen nössöasenne, ”voisin ehkä melkein kannattaa”, on diplomatian kulmakiviä. Toisekseen hän mainitsi, ettei nykyinen talousjärjestelmä toimi ja tilalle tarvittaisi kestävämpää kapitalismia. Ainoana erona nykyiseen olisi se, että se toimisi paremmin. Harvoin näkee näin konkreettisia ehdotuksia. Velkakeskustelu uutisoitiin Nelosella ja Helsingin Sanomissa. Lukio sai hattuunsa jälleen uuden sulan brändäyksessä ja koko projekti opetti ainakin itselleni paljon uutta. Toki jo pelkästään kansantaloustieteeseen syventyminen taustatietojen selvittämiseksi oli mielenkiintoista, mutta suurempana projektin tuomana oppina näen markkinoinnin merkityksen. Vasta nyt ymmärrän, että nykypäivänä informaation saaminen ei ole ongelma, vaan se, kuinka kaikki tarpeellinen saadaan välitettyä kohteelle. Tai kuten filosofi Wittgenstein sen ovelasti kiteyttikin: ”Se, mitä sanotaan, täytyy sanoa selvästi.”

Teksti Joonas Mustonen 11G, Velkakattoprojektin jäsen Kuvat Otto Jahnukainen, abi 2013

9


Vierailut

Alexander Stubb kylässä Lukuvuosi 2012–2013 alkoi ministerivierailulla. Vuorossa oli ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Alexander Stubb, joka on tunnettu paitsi asiaosaamisestaan myös kyvystään puhua niin, että hänen viestinsä myös ymmärtää.

E

nnen valintaansa Jyrki Kataisen hallituksen ministerikuntaan Stubb toimi Matti Vanhasen II hallituksen ulkoministerinä Ilkka Kanervan jouduttua eromaan tehtävästä tekstiviestikohun saattelemana. Stubb valittiin myös kokoomuksen kansanedustajaksi vuoden 2011 protestivaaleissa. Hänen valintaansa siivitti muhkea, yli 40 000 äänen saalis Uudenmaan vaalipiirissä; vain Timo Soini sai enemmän henkilökohtaisia ääniä. Aiemmin urallaan Stubb on toiminut europarlamentaarikkona ja ehtinyt myös väitellä tohtoriksi London School of Economicsista vuonna 1999. Aiheena hänellä oli – tulevaa uraa ennakoiden – Euroopan unionin joustava yhdentyminen. Järvenpään lukioon Alexander Stubbin toi hänen ministerin roolinsa. Häntä pyydettiin luennoimaan Suomen ulkomaankaupasta painottaen erityisesti Kiinan kauppaa. Oppilaskunnan puheenjohtajan Eemeli Peltosen alkutervehdyksen jälkeen

ministeri paljasti korttinsa. Hän aikoi kertoa maailmanpolitiikan ja ulkomaankaupan pelisäännöistä kolmella eri tasolla: maailman, Kiinan ja Suomen.

Stubb luonnehti niiden erilaisia rooleja suurvaltoina vallattomalla pensselillä. USA voidaan Stubbin mukaan määrittää turvallisuuspoliittiseksi, Kiina talouspoliittiseksi ja EU elämäntapasuurvallaksi.

Kaksinapainen, yksinapainen ja moni”Kaman viennistä” uusiin menestysrenapainen maailma Maailman tason analyysissään Stubb septeihin maalasi kuvia nykymaailmasta historialla ryyditettynä. Hän kuvasi, miten maailma oli muuttunut toisen maailmansodan jälkeen ensi kaksinapaiseksi mahtimainaan USA ja Neuvostoliitto, sitten yksinapaiseksi USA:n johtamaksi maailmaksi ja lopulta Barack Obaman aikana moninapaiseksi maailmaksi. Uudet suurvallat ovat Stubbin mukaan saamassa yhä suurempaa jalansijaa maailmanpolitiikassa. Monen muun tavoin Stubb nosti Kiinan, Brasilian ja Argentiinan tulevan maailmanjärjestyksen tukipilareiksi. Stubb nimesi kolmeksi tämän hetken maailman mahdiksi Euroopan unionin (EU), Yhdysvallat ja Kiinan. Näistä EU on maailman suurin talous, USA toiseksi ja Kiina kolmanneksi suurin. Samalla

Toiseksi Stubb paneutui Kiinaan. ”Made in China” -tekstiin ovat kaikki törmänneet lukemattomia kertoja, mutta Stubbin mukaan tämä on vain kolikon toinen puoli. Kiina on myös yksi maailman suurimmista markkina-alueista. Yhtenä esimerkkinä tämän tarjoamista mahdollisuuksista Stubb mainitsi lukuja. Kiinassa on 500 miljoonaa internetin käyttäjää ja noin 400 miljoonaa keskiluokkaan luettavaa kuluttajaa. Ulkomaisilla yrityksillä on siksi potentiaalia kasvattaa tuotantoaan ja myyntiään Kiinassa huomattavasti. Stubbin mainitseman 300 suomalaisen Kiinassa toimivan yrityksen rinnalle mahtuu uusia yrittäjiä. Tien raivaaminen heille on myös yksi Stubbin virkatyön tavoitteista. Suomen suhteen Alexander Stubb

peräänkuulutti erityisesti kilpailukyvyn ylläpitämistä ja korkeaa koulutustasoa. Hän myös halusi nähdä Suomen viennin ja tuonnin osana globaalia taloutta. Hänen mielestään tullin tilastot viennin ja tuonnin määristä eivät kerro koko totuutta Suomen ulkomaankaupasta. ”Kaman vienti”, kuten Stubb asian ilmaisi, ei ole itsessään tie onneen, vaan toimiminen aktiivisesti globaaleilla markkinoilla. Toisaalta Stubb pohti suomalaisyritysten menestysreseptejä maailmassa. Pisa-tutkimusten luoma kiinnostus suomalaista koulutusjärjestelmää kohtaa olisi aiempaa tehokkaammin

muunnettava koulutusvienniksi. Sienten, marjojen ja muiden metsän tuotteiden varaan rakennettu ”villin” ruoan brändi voisi toimia hyvin ruokaskandaalien maailmassa. Lopuksi Alexander Stubb vielä ohjeisti lukiolaisia tulevaisuutta varten viiden periaatteen ohjelmalla: • • • • •

Ole oma itsesi. Yritä erilaisia asioita. Älä erikoistu liian aikaisin. Pidä mieli avoimena. Mene sellaiseen työhön, josta pidät.

Vihonviimeisenä ajatuksena Stubb palasi Kiinaan ja suositteli kiinan opintoja kaikille nuorille. Muistiinmerkinnyt ja kuvannut

Timo Joutsivuo

10

[Järvenpään lukio 2013]

11


Kansainvälisyys

Avaruussäätä tutkimassa A

varuussää-projektimme alkoi viime keväänä vierailulla Ilmatieteen laitokselle, jossa vietimme yhden päivän tutustuen avaruussään tutkimisen periaatteisiin, revontulimittauksiin ja Ilmatieteen laitoksen toimintaan. Kävimme myös tutustumassa Nurmijärven observatorioon, jossa mitataan Maan magneettikentän muutoksia. Projektiryhmässämme oli opiskelijoita Suomalaisesta yhteiskoulusta SYK:stä, Kaurialan lukiosta Hämeenlinnasta sekä Kastellin lukiosta Oulusta.

– Järvenpään lukion iskuryhmän opintomatka rakettiasemalle ja kaivokseen 34 metrin lautasantenni Kiirunassa teki suuren vaikutuksen

Avaruussääilmiöt ovat sähköja magneettikenttien muutoksia. Auringosta tulevat magneettimyrskyt häiritsevät tietoliikenneyhteyksiä sekä gps-paikannusta. Tutuimmat avaruussäähän liittyvät ilmiöt lienevät kuitenkin revontulet.

Raketin laukaisua seuraamassa Lofooteilla Varsinainen opintomatkamme Kiirunaan ja Sortlandiin alkoi elokuun loppupuolella perjantaiaamuna kello kuuden herätyksellä. Lensimme Helsingistä Tukholman kautta Kiirunaan, josta matkamme jatkui bussilla Norjaan Sortlandin kylään Lofooteille. 350 kilometrin matkaan kului reilut seitsemän tuntia. Maisemat olivat hienot ja paranivat rannikkoa lähestyessä. Lauantaiaamuna ajoimme Andenesin kylään Lofoottien pohjoiskärkeen, jossa on Norjan avaruustutkimuskeskus. Sieltä on laukaistu ilmakehän tutkimusraketteja jo viiden vuosikymmenen ajan. Siellä järjestettiin Norjan Avaruustutkimuksen 50-vuotisjuhla, johon kuului myös tutkimusraketin laukaisu. Tilaisuutta saapui seuraamaan myös Norjan kuningas Harald. Laukaisupaikan läheisyyteen oli koottu Norjan avaruusohjelman esittelypisteitä. Ehdimme kuitenkin käydä kiipeilemässä vuorilla ennen raketin laukaisua. Vuorilta saimme hienon kuvan ylilentoa tekevästä Norjan ilmavoi-

12

[Järvenpään lukio 2013]

13


Kansainvälisyys Sotilaskoneen ilotulitus

Kuningas Harald saapumassa tutkimusasemalle

14

Avaruussää [Järvenpään lukio 2013]

mien kuljetuskoneesta, joka jätti näyttävän kuvion ilmaan ohjuksentorjuntajärjestelmillään. Norjan kuninkaan Haraldin näimme muutaman metrin päästä, kun seurasimme Space Circus -esitystä 1000 hengen sirkusteltassa. Lopulta ilta saapui ja laukaisun hetki tuli. Keräännyimme katsomaan rakettia suurin odotuksin, mutta petyimme hieman, kun näimme raketin suhahtavan taivaalle alle sekunnissa. Sunnuntaina palasimme Sortlandista Kiirunaan. 350 kilometrin matka taittui noin kymmenessä tunnissa. Pisin ja mielestämme paras tauko pidettiin noin kymmenen kilometrin päässä Norjan ja Ruotsin rajasta. Reilun parin tunnin tauon aikana kiipesimme laskettelurinnettä ylös tavoitteenamme päästä vuoren rinteillä oleville lumiläiskille ja pilvirajan yläpuolelle. Mat-

ka ylös oli raskas, sillä reitillemme osui suuria rokkakivikkoja ja tiheitä pusikkoisia paikkoja.

Mittailua ja kaivosvierailu Maanantaina Kiirunassa vierailimme EISCAT-avaruussäätutkimuskeskuksessa ja kuuntelimme EISCATIN johtajan Esa Turusen luentoa laitoksen toiminnasta. Tutustuimme radiosignaalivastaanotinlautasantenniasemaan, jonka 34 metrin lautanen teki meihin suuren vaikutuksen. Tutustumisen jälkeen pääsimme kahden tunnin ajan mittaamaan Tromssan 2200 kW:n tehoisen lähettimen ionosfääristä heijastuvaa signaalia, joka vastaanotettiin Kiirunan teleskoopilla. Mittasimme muun muassa ionosfäärin elektronitiehyttä eri korkeuksilla. Tutka toimi

15


Kansainvälisyys

Avaruussää Tutkimusraketin laukaisu

Matkalaiset kaivoksessa 540 metrin syvyydessä 25 kuution kauhassa

siten, että Tromssasta lähetettiin radiosignaali yläilmakehään. Sieltä se heijastui kohti Kiirunaa, jossa suuri lautasantenni – sama johon tutustuimme – vastaanotti signaalin. Seuraavana päivänä vierailimme Kiirunassa Esrangen tutkimusrakettilaukaisupaikalla. Näimme raketteja, suuria heliumpalloja ja rakettien laukaisualustoja. Esrangesta matkasimme Kiirunaan LKAB:n malmikaivokselle, joka on eräs vanhimmista teollisuuslaitoksista. LKAB sijaitsee Kiirunan välittömässä läheisyydessä ja on maailman suurin maanalainen kaivos. Kaivokseen menimme LKAB:n omalla bussilla, joka vei meidät 540 metrin syvyydessä sijaitsevaan kaivoksen esittelykeskukseen. Siellä meille selvisi että, kaivoksessa on yli 400 kilometriä teitä ja sen syvin kohta on 1036 metriä maanpinnana alapuolella. Kuulimme myös, että koko Kiirunan kaupunki joudutaan siirtämään talo talolta 50 kilometriä kauemmaksi kaivoksesta, sillä kaivos aiheuttaa Kiirunana alle halkeamia, jotka voivat johtaa nykyisen Kiirunana alueen vajoamiseen tai jopa romahtamiseen. Kokonaisuutena avaruussääopintomatka rakettiasemiin tutustumisineen ja kaivosvierailuineen oli mieleen painuva ja unohtumaton kokemus.

Teksti Juuso Lindroos 11F, Petteri Saarela 11A ja Teemu Weckström 11J

Paikallista huumoria: tupakkapaikka rakettimoottorin päällä

16

[Järvenpään lukio 2013]

17


Kansainvälisyys Ilmanpaine rutisti tyhjän kokispullon kasaan laaksossa

Järvenpään lukiolaiset Euroopan huipulla

J

ärvenpään lukion seitsemän opiskelijan ryhmä opettajansa kera osallistui yhdessä Suomalaisen yhteiskoulun lukion SYK:n sekä Hyvinkään yhteiskoulun lukion yhteiseen tiedeopetusprojektiin CERNissä Genevessä. Projekti alkoi jo viime keväänä toukokuun puolivälissä, jolloin vierailimme Helsingin yliopiston kiihdytinlaboratoriossa ja Suurenergiafysiikan laitoksella. Ennen projektimatkaa opiskelijat kokoontuivat Järvenpään lukiolle esittelemään pienryhmissä tekemiään esitelmiä. Projekti huipentui opintomatkaan CERNiin.

18

[Järvenpään lukio 2013]

Higgsin hiukkanen ja antimaterialaboratoriovierailu CERNissä julkaistiin viime kesänä tieto, että kauan etsitty Higgsin hiukkanen, joka antaa aineelle massan, on löytynyt. Ilmiötä tutkitaan 27 kilometriä pitkässä, Sveitsin ja Ranskan rajalla 100 metrin syvyydessä olevassa kiihdyttimessä. Kiihdyttimessä tapahtuu jatkuvasti 60 miljoonaa törmäystä sekunnissa, joista vuoden aikana löytyy 100 etsittyä törmäystä. Tämä vastaa tilannetta, jossa etsitään yhtä tiettyä henkilöä 500 maapallolta. Kerrostalon kokoiset mittalaitteet ovat niin herkkiä, että ne reagoivat jo junan liikkeeseen maan pinnalla. Tämän takia onkin useasti tiedusteltu CERNistä, onko Geneven juna Pariisiin jo lähtenyt. Myös antimaterialaboratorioon tutustuminen oli mielenkiintoista. Yhdellä grammalla antivetyä voi matkata Marsiin. Ongelmana on vain antimaterian vaivalloinen tuottaminen. Huhujen mukaan antivetyä voisi tuottaa helpommin Kuussa kuin Maassa ja vieläpä sen toimittaminen Kuusta hyötykäyttöön olisi halvempaa kuin sen valmistaminen Maassa nykymenetelmin. CERNin tutkimusohjelmaan on hyväksytty suomalainen tutkimusryhmä, joka tutkii kokeellisesti kosmisten hiukkasten pommituksessa syntyviä

Matkalaiset Euroopan huipulla 3844 metrin korkeudessa

kasvihuonekaasuja, jotka aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Tiedossa ei ole, että missään muualla laboratorio-olosuhteissa tutkittaisiin kokeellisesti avaruussäteilyn vaikutusta kasvihuonekaasujen syntymiseen.

Paineen laskun vaikutusta tutkittiin kokeellisesti Vierailimme opintomatkan lopuksi Euroopan korkeimmalla huipulla Aquille du Midillä (3844 metriä), jonne voi päästä köysiradalla. Samalla mitattiin, kuinka paljon paine laskee noustessa huipulle. Normaali ilmanpaine on100 kPa, kun huipulla se oli vain noin 66 kPa. Paineen laskun tunsi myös korvien lukkiutumisena, ja nieleskely oli tarpeen koko ajan. Kun lämpötila oli -6 astetta ja vettä kaadettiin pullosta, näytti vesi jäätyvän hiutaleiksi pudotessaan matalassa ilmanpaineessa. Kokispullo tyhjennettiin ylhäällä ja palatessa alas laaksoon havaittiin sen rutistuneen kokoon. Opintomatka oli erittäin antoisa ja opettavainen, vaikka päivät venyvätkin pitkiksi. Sunnuntaina palasimme vasta puolenyön tietämissä Helsinki-Vantaan lentoasemalle Genevestä. Matkalla mukana olivat Oskar Celik, Petteri Helander, Eveliina Karjalainen, Jenna Kauhanen, Samuli Kyytsönen, Noora Pöllänen, Timo Virtanen ja Pasi Ketolainen. Teksti Pasi Ketolainen

19


Kansainvälisyys

Renmin Park

Suuri seikkailu – opettajavaihdossa Kiinassa 20

[Järvenpään lukio 2013]

21


Kansainvälisyys

K

eväällä 2013 toteutui vihdoin kauan suunniteltu ja odotettu opettajavaihto Järvenpään lukion ja kiinalaisen Shenzhen Middle Schoolin välillä. Minä, suomalainen englannin opettaja, ja Ms Xia Cao, kiinalainen englannin opettaja vaihdoimme työpaikkoja ja -tehtäviä neljäksi viikoksi.

Shenzhen Middle School sijaitsee eteläkiinalaisessa Shenzhenin suurkaupungissa aivan Hong Kongin naapurissa. Koulu on ollut lukiomme yhteistyökoulu vuodesta 2007, jolloin käynnistimme ensimmäisen Opetushallituksen tukeman Kiina-projektimme. Itse koulu ja jotkut sen opettajista olivat siis minulle entuudestaan tuttuja matkatessani opettajavaihtoon. Silti jännitti, koska tiesin, että koulu on ensinnäkin todella suuri, eri kampuksilla on yhteensä noin 5000 oppilasta ja sadoittain opettajia, ja toiseksi, se on koko Guangdongin maakunnan arvostetuin koulu, jonne otetaan vain todella lahjakkaat oppilaat. Suuri osa oppilaista asuu koulun asuntoloissa, koska he näin pystyvät keskittymään opintoihinsa täysipainoisesti. Shenzhen Middle Schoolissa minulla oli kiinalaisopettajien tapaan kaksi opetustuntia päivässä. Englannin ryhmäni olivat lukion toisen vuoden oppilaita, ja lisäksi opetin Bible Stories -nimistä kurssia kahdelle ryhmälle. Oppitunnit olivat 45 minuutin pituisia, eli tuntuivat todella lyhyiltä 75 minuutin oppitunteihin tottuneesta. Lisää haastetta toi se, että kaikissa opetusryhmissäni oli 45–50 oppilasta, joiden nimet olivat nimilistassani vain kiinalaisin kirjoitusmerkein, ja kaiken lisäksi

22

[Järvenpään lukio 2013]

Suuri seikkailu

heidän paikkojaan vaihdettiin vähintään kerran viikossa. Onneksi saimme kuitenkin sovittua, että he käyttäisivät englanninkielisiä nimiä minun kanssani, vaikka kaikki nimivalinnat eivät ehkä mielestäni ihan luontevaa englantia olleetkaan: Tree, Hey, Ham, Hestia. Yhtä kaikki oppilaat olivat kerrassaan ihania ja välittömiä ja luokkahenki uskomattoman hyvä. Jokaisella ryhmällä oli järjestäjä tai luottamusoppilas, joka piti tunneilla huolen siitä, että kaikki oppilaat tiesivät läksyistä ja ajankohtaisista tapahtumista. Tämä oppilas myös haki monisteet ja muut materiaalit monistamosta ja jakoi ne oppilaille. Edelleen hän huolehti myös siitä, että kaikkien ryhmän oppilaiden syntymäpäivät ynnä muut merkkitapahtumat muistettiin,

ja usein tunti alkoikin lyhyellä puheella ja onnittelulaululla. Opettajan näkökulmasta oli erityisen mukavaa, että oppilaat olivat niin avoimia ja helposti lähestyttäviä. Oppituntien alussa minua tervehti poikkeuksetta innokas oppilaiden kuoro, ja tunnin päättyessä oli usein kovat aplodit. Välillä kesti kauan ennen kuin luokasta pääsi lähtemään, koska oppilaat olivat niin innostuneita puhumaan englantia ja kyselemään Suomesta ja muista heitä kiinnostavista asioista. Päivän ensimmäinen oppitunti alkoi jo kello 7.40. Tästä oppitunnit jatkuivat kello 12.15:een asti, jolloin alkoi kello 14:ään asti kestävä lounastauko. Iltapäivällä oppitunnit taas jatkuivat kello 16.35:een asti, jonka jälkeen varsin monilla oppilailla oli lisätunteja

yksityisopettajalla tai yksityisessä opistossa. Monet osallistuivat myös koulun kerhoihin, ja kaikilla oli tietenkin joka päivä paljon, todella paljon läksyjä, myöhäiseen iltaan asti. Vapaa-aikaa oppilailla ei siis juuri ollut, ei edes viikonloppuisin. Viikonlopuiksi opettajat nimittäin antoivat isompia tehtäviä, esimerkiksi englannista oppilaiden piti aina lukea englanninkielinen opiskelulehti ja tehdä siihen liittyvä iso nippu tehtäviä. Lisäksi joka maanantai oli pitkä sanakoe. Itse en ole mikään aamuvirkku, joten aluksi olin onnellinen, että omassa lukujärjestyksessäni tuo kello 7.40 alkava tunti oli vain kahdesti viikossa ja muut tuntini olivat myöhemmin päivällä. Heti ensimmäisten päivien jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen,

että olisi ollut paljon mukavampi pitää kaikki tunnit aamuvarhain, kun sää oli vielä viileämpi. Päivällä luokissa oli välillä melkoisen hiostavaa. Shenzhen sijaitsee nimittäin subtrooppisella vyöhykkeellä, joten näin talvellakin lämpötila oli päivisin 25–28 asteen tietämillä ja ilman kosteusprosentti korkea. Luokassa tämä tarkoitti minun kohdallani sitä, että mitään T-paitaa paksumpaa en olisi voinut kuvitellakaan pitäväni. Oppilaat taas todella kuumiin kesiin tottuneina pitivät todella lämpimiä vaatteita (jopa toppatakkeja!) ja ihmettelivät, miten ihmeessä tarkenin! Ilmastoinnin päälle kytkemisestä ei siis ollut puhettakaan. Kiinan opettajavaihto ylitti odotukseni. Minut otettiin kaikkialla vastaan hyvin lämpimästi ja vieraanvaraisesti.

Opettajavaihto oli erittäin antoisa paitsi kulttuurillisesti ja koulujemme yhteistyötä vahvistaen myös ammatillisesti. Syvällisempi omakohtainen tutustuminen erilaiseen koulujärjestelmään, opetusmenetelmiin ja opiskelutapoihin antaa perspektiiviä ja ideoita myös omaan opetukseen. Vuorovaikutus oman aineen opettajien kanssa avaa silmät uudella tavalla. Erityisen suurella lämmöllä muistelen kiinalaisia oppilaita – neljä viikkoa heidän kanssaan vierähti kuin siivillä. Kuulemani mukaan kiinalaisella englanninopettajalla Rosylla, Ms Xia Caolla, oli samankaltaisia tuntemuksia Suomessa. Teksti ja kuvat Marjo Uotila

23


Kansainvälisyys Kiinalaisia opiskelijoita Marjon englannin tunnilla

Buddhalainen temppeli

Marjo syömässä kiinalaisten englannin opettajien kanssa Frans Hoppi (vas.), Xia Cao ja Otto Honkanen (oik.)

Shenzhen Middle Schoolin urheiluhalli

24

[Järvenpään lukio 2013]

Haastattelussa kiinalainen englanninopettaja Xia Cao, Rosy

What was it like to be in Finland? It was a fantastic experience being, living and working in Finland for a month! The friendly people and the fresh air have left a very good impression on me. I was told Finland in summer time looks much prettier; however, I enjoyed my stay in this winter time very much! I loved the snow and even the cold! Of course, I’d love to see a different Finland, so, I definitely would like to find another chance to visit Finland again! What Finnish customs or ways of life amazed you most? First, I noticed the snow ground here is all covered with tiny stones on driveways or sidewalks in case it would be too slippery. In northeastern China, it can snow as hard as here. However, there seems to be no such practice. Besides, I think a typical Finnish person eats much less than a Chinese one, especially in the school canteen, you may see Chinese students eat A LOT!


Kansainvälisyys In what ways is teaching in the classroom different in China and in Finland? An average class lasts 45 minutes in China, so very often teachers tend to talk more in the classroom, hoping to provide enough information. However, I’ve learned Finnish classroom is a lot more student-centered, and teachers value highly the students’ ability to put what they’ve learned into real use, which is so good! It’s no wonder the Finnish basic education occupies the leading position in the world! What could the Finns learn from Chinese high school? In most of Chinese high schools, they are equipped with more outsideclassroom facilities, like a dance room, a tennis court, a football playground or a swimming pool. Students have chances to do sports together, which improves their friendship and develops their ability of cooperation. Besides, we have a lot of student societies (75 societies in my school) like guitar society, hiphop, poetry and so on, all of which are completely run by students. You can often see them give performances or yell for collecting money or recruit new members in the campus. I guess their high school life is more colorful. What could the Chinese learn from Finnish high school? Quite a lot! Finnish schools enjoy a very reasonable education system. I’ve learned that students make their own arrangements on their courses, time schedule and so on before the new term begins. So learning in this sense is more of their own business. Finnish students are more motivated and self-disciplined next time you will think about travelling than Chinese students. In China, the in China! subjects taken by students are mostly Haastattelijana Marjo Uotila compulsory and fixed for everybody, Kuvat and some of them are just pushed to Jaakko Tiainen ja Virpi Bunders learn… What else would you like to say to Finns? Finnish people are very welleducated and very modest. Some of them are even so shy. Students are very well behaving in school. I really respect Finns! However, I’ve learned that most of Finns tend to choose European countries to travel to…I sincerely hope

26

[Järvenpään lukio 2013]

Kiina-projektin terveiset

Y

ksi Järvenpään lukion monipuolisimmista ja pitkäaikaisimmista projekteista on yhteisyö Shenzhen Middle Schoolin kanssa; yhteistyö tunnetaan paremmin nimellä Kiina-projekti.

Xia Cao ja Santeri Kettu

Epämääräisiä ennakko-odotuksia…

… ja hämmentävä todellisuus

Kansainvälinen projekti on ainutlaatuisuudessaan kiehtova ja sisältää useita ulottuvuuksia. Itse liityin siihen kokeillakseni englannin kielen taitojani, ja siinä sivussa toivoin petraavani myös fysiikan tietämystäni – kuuluihan projektiin Kiinan-matkan lisäksi olennaisesti koko joukko tehtäviä ja siten tuhtia kielikylpyä. Näin jälkikäteen en voi kuin ihmetellä itseäni; minulle tuo kokonaisuus ei ollut mikään kurssi, vaan se oli mullistava elämys. Kaiken aikaa ennen matkaa jokaisesta tuutista toitotettiin, kuinka Kiina ja kiinalaiset ovat niin mahdottoman erilaisia ja outoja. Kuvausten alkaessa muistuttaa kulttuurien monipuolisuuden sijaan ufolegendoja itsellenikin uhkasi syntyä piskuinen huoli, mihin sitä oli taas tullut sorkkansa työnnettyä. Kaikki se propaganda vessatiloista, kuvottavankuuloisista ruoista ja KGB-tyylisestä sanavapauden raiskaamisesta saivat minut valehtelematta epäilemään reissun mielekkyyttä. Kerrankin suomalaisesta sisusta eli järjettömästä jääräpäisyydestä oli hyötyä, ja maitojunan sijaan aloin valmistautua. When in Rome, do as the Romans do.

Aika kului ja matkan hetki koitti marraskuussa. Kymmenentuntinen istuminen lentokoneessa jännityksen, väsymisen ja puutumisen sekaisin tuntein on karaistava kokemus, mutta perillä vasta ihme odottikin: reilun kymmenen miljoonan hengen Shenzhen. Verrattuna Suomeen kaupungin infrastruktuuri oli pilvenpiirtäjineen täysin erilainen, ja helteen hiostavuus myös aivan toista luokkaa – kertoipa joku opiskelijoista eräänä aamuna ensi töikseen föönanneensa tukkansa hiestä kuivaksi. Kaupunki oli täyteen rakennettu sekaisin moderneja pilvenpiirtäjiä, muita monumentaalisia rakennuksia ja yksinkertaisempia kortteleita. ”Junttijärvenpääläinen”-tunnetta ei voinut välttää. Istutukset kilpailivat aistikkuudesta keskenään. Toisaalta suunnaton siisteys pisti myös välittömästi silmääni. Tarkkailin ympäristöäni kuin mikä tahansa pelokas pieneläin ja yritin muodostaa jonkinlaisen kuvan kaikesta ympärilläni olevasta. Hämmentävää, uutta, sekavaa, muttei pelottavaa. Varsinainen matkasisältö on turhan monipuolinen yhteen tekstiin kuvailtavaksi. Vierailut vastavalmistuneeseen tiedelukioon ja autotehtaalle sekä kiinalaisen huvipuiston kokeminen olivat kaikkine yksityiskohtineen niin massiivisia, että niiden ymmärtäminen vaatii niiden näkemisen. Toki olin kuullut ennakkoon kiinalaisesta opiskelu- ja työmoraalista, mutta niiden todellinen merkitys on jotain aivan käsittämätöntä. Silloin todellakin ollaan jännän äärellä.

Eroja vai yhtäläisyyksiä? Päämääränäni oli ottaa matkasta kaikki irti, joten yritin etsiä kaikkia mahdollisia erilaisuuksia meidän ja kiinalaisen kulttuurin välillä. Tässä asiassa olin ollut kaikkein eniten väärässä: lähdin etsimään erilaisuutta, mutta kaikkein eniten minua hämmästytti samankaltaisuutemme, yhtäläisyytemme. Onhan toki totta, että kiinalaisen maailman ulkoasu poikkeaa vahvasti suomalaisesta, mutta sisällä piilee tismalleen samanlaisia piirteitä kuin meidän kulttuurissamme. Ei kiinalainenkaan välty teinien ihmissuhdekriiseiltä, kiireiltä, ulkonäköpaineilta ja valinnan vaikeudelta. Kiinalaisen tyyppitapaus on myytti; kiinalaiset ovat yhtälailla persoonia kuin ketkä tahansa. Henkilökohtaisesti sain havaita aivan samanlaisia ajatuksia ja pohdintoja elämästä ja maailmasta. Ja jos kulttuuri-identiteettejä miettii, mielestäni samanlaisen introverttiuden voi kyllä yhdistää sekä kiinalaisiin että suomalaisiin. Aivan uskomattomien ystävyyssuhteiden ja kokemusten lisäksi opin elämästä todellakin jotain arvokasta: vaikka kulttuureilla on eroja, niitä kaikkia yhdistää elämä. Teksti Joonas Mustonen 11G

27


TI-Nspire -teknologia on täydellinen ratkaisu matematiikan ja luonnontieteen oppimisen tueksi! TI-Nspire -teknologia toimii useilla eri alustoilla: PC/MAC, iPad ja laskin!

Š 2013 Texas Instruments

education.ti.com/suomi


Kansainvälisyys

Mi estancia en Finlandia

www.liikennekoulu.fi Helsingintie 13 Puh. 09-271 2175

30

[Järvenpään lukio 2013]

Espanjalainen Sergio Tur Soler oli Järvenpään lukiossa Comenius-apulaisopettajana neljän kuukauden ajan 1.10. 2012–3.2. 2013. Hän opetti pääasiassa espanjan tunneilla, mutta jonkin verran myös liikunnassa.

Moi! Mitä Kuulu? Olen Sergio, minä olen espanjalainen opettaja, asun Mallorcasta ja voy a contaros mi experiencia durante los cuatro meses que pasé en Finlandia. Decidí elegir Finlandia como destino, puesto que en España hay mucho interés en la educación finlandesa y a mí como maestro me interesaba aprender de ello. Durante todo este tiempo trabajé en Järvenpään Lukio como profesor de español junto a Marjo Uotila; una gran profesional, de la que he aprendido muchas cosas. La experiencia de dar clases a finlandeses ha sido muy satisfactoria en todos los aspectos, considero que son personas muy activas, trabajadoras y resulta muy fácil trabajar con ellos. Cambié el sol de Mallorca por la nieve de Finlandia, pero no me costó mucho adaptarme a la vida finlandesa puesto que soy una persona que me gusta conocer culturas distintas y vivirlas en primera persona. Además realicé un curso básico de finlandés para aprender a comunicarme mejor, pero considero que es una lengua muy difícil y se necesita mucho tiempo para aprenderla. En Järvenpää conocí mucha gente de la comunidad educativa y visité diferentes centros para conocer mejor como se realiza la educación en las diferentes etapas educativas. Esta experiencia ha sido un gran reto a nivel personal y laboral que me ha ayudado a valorar y a conocer una cultura distinta a la mía. Por eso animo a todos los estudiantes a realizar intercambios con otros países y a conocer otros idiomas, ya que aprenderán mucho como personas, entenderán más la realidad

31


Kansainvälisyys

Vaihtarit

europea y les abrirán las puertas en su futuro laboral. Durante mi estancia en Finlandia, me alojé en un apartamento en Järvenpää y conocí a una fantástica familia finlandesa con la que pasé grandes momentos. También he podido disfrutar de la nieve, conseguí ir al instituto con la bici cada día con temperaturas de hasta -30ºC, visité diferentes ciudades finlandesas; como Turku, Kouvola, Helsinki, Tampere, Rovanniemi y Suomelinna. Y aunque no he podido ver las auroras boreales, me he bañado en los lagos helados, he disfrutado de las saunas y de los paisajes, he cocinado pulla y joulutortut, he esquiado en la nieve y realizado patinaje sobre hielo, me he tirado en trineo y he montado en motos de nieve. Sin duda tengo muchísimas anécdotas divertidas de mi experiencia en Finlandia. Por otro lado, durante las vacaciones escolares pude visitar Rusia, Estonia, Letonia y Suecia. También disfruté de unas Navidades finlandesas y las comidas que más me han gustado han sido los Karjalanpiirakat, kinkku, el chocolate Fazer, el Glögi y el reno con salsa de arándanos. En conclusión, ha sido una de las mejores experiencias que he vivido y quiero dar las gracias a Marjo Uotila, a la directora Marja-Liisa y a todos los profesores y alumnos de Järvenpään Lukio, que han hecho que me sienta como en casa. ¡Os echo de menos! Un gran abrazo desde Mallorca, nähdään pian! Sergio Tur.

32

[Järvenpään lukio 2013]

33


Kansainvälisyys

Vaihtarit

ONE YEAR IN JÄRVENPÄÄ

T

his year we have been the exchange students in Järvenpään Lukio. We all arrived almost 7 months ago in Finland and in the beginning there were 10 of us. From Australia, Japan, Paraguay, Italy, Hungary, Argentina and Germany we came to have an amazing time in the North. Some of us planned to stay a whole year, others wanted to leave after half a year, but only one of us really left this winter. Sofia went back to Argentina, but everybody else is still here. Finland did not let them leave. And that is great because we all have had an amazing time in this great country and we have enjoyed every moment. f course it is not always easy to be on the other side of the world, so we want to tell you about some things that happened to us in the last few months...

students here we really have to try harder to approach people. Luckily many people are more than happy to show off their English skills and they are easy to talk with. Although most Finns seem shy, I gave them a little time, lured them out of their turtle-like shells and I now see how crazy some really are. In a good way of course! This year really has been amazing and has gone by so fast and I wish I could have more time but I know I will eventually be back to visit. I’ve had some of the best experiences of my life here and will never forget how great it was to be an exchange student in Järvenpää!

convinced, every person called “Janne” has to be a girl. And not only Finnish names confused me, also Finnish words. In my first week in Finland, a Finnish boy convinced a group of 120 exchange students that “pistorasia” was one of the worst existing swearwords. We loved the strong sound of the word and were shouting it all the time. It took us two weeks to find out… It showed me even more, that I can´t trust my feeling when it comes to the Finnish language and Finnish names.

Anna Pálmai These are my school experiences in Finland compared with my Hungarian Anna Friedrichsen school Three years ago I decided that I When on the first day I stepped wanted to become an exchange student. into the school, I immediately saw When I made this decision I was not the modern technical facilities. I just sure where I wanted to go. There were love that. To be honest, to understand so many interesting places to choose. Brazil, Canada, Mexico, India, Taiwan… the school system was really difficult, But one day I decided that I would apply probably I haven´t got it completely Clara Bate for Finland and Norway. Later, a little bit yet. To compare with the Hungarian So many people ask why I chose more than one year ago I was accepted to system, I have to bow down, something Finland, out of all the other places in Finland. But that time I thought I knew a you´re doing very well. The students are the world. You know what, I don’t fully lot about the country. Now I think I was so free and they take responsibility for know why I did at all. I guess maybe themselves. I can´t image it in Hungary. wrong. because Finland is completely different We get everything to our hand. At the When I got the first E-mail from to Australia in many ways like, the beginning of every year we get our Finland it seemed that I didn’t even weather is a big difference, schooling timetable which can´t be changed. There know how to know the gender of a is also a lot different and so are the isn´t possibility to change / to choose person just by hearing the name. I had people. So what’s more different than what we want to study. We have to study to google the name “Atso” and I was a country that is half way around the everything. sure that “Virpi” was a man. And when world? One thing maybe that I like better I arrived in Finland my confusion grew Many people who come to Finland even bigger. Why is a boy answering in Hungary is that we´re during the 4 immediately realize that Finnish people in class when the teacher asks “Janne” years with the same classmates, so it´s are in fact really shy, as exchange easier to get to know people more and a question? My whole life I was

O

34

[Järvenpään lukio 2013]

get to be good and close friends. In my school we don´t have so much time to such activities as you´ve here. But we have in autumn a whole week that is free. We have to go to school but there´s no teaching at all. That´s called the “Kodós” week. During that week we have the first or “stork” ball; the last ball for the graduating classes; we choose the king/queen of the school; there’s the inauguration of the “storks”; sport competition; funny games and activities. The last day of that week we design our classroom and we´re also wearing costumes, and the theme´s always another. The lessons are also working in another way. We´re waiting in the classroom, when the teacher comes in. That time we have to stand up, every week there´re two people who give a kind of report to the teachers at the beginning of the lessons. After that the teacher writes in the class diary (we don´t have a “Wilma” system or any similar thing) who´s missing and what we do on the lesson. During that time we´re really afraid, everyone checks fast what we had to study, and then the teacher chooses one person who has to go in front of the class and in 10 min. tell what he/she studied. It´s a scary thing, because everyone is just looking at you. Of course we don´t have it every time, sometimes we have a smaller test or a bigger test, random tests; we know some of them 2–3 days

Unkarilainen vaihto-oppilas Anna Pálmai koulukavereidensa kanssa

before but sometimes it´s a kind of surprise. The marks are 1–5, at the end of every half year we get our certificate and the average mark at about every subject. At the end of the school term, we also have the end exams. Maybe that´s why for me, it seems that your school life is easier. Anyway, I´m glad that I could be here and got to know you and your school. Tae Nakama When I experienced Finnish education, I was really surprised at many things! 
 •Finnish students have a lot of time.
 •They can speak many languages.
 •They can choose subjects.
 •There aren’t so many regulations.
 Finnish school was full of freedom and really nice for me. I think “learning” is a lot of fun, originally. However, many Japanese students don’t like studying because of compulsion and too much pressure from teachers and parents. I wish we could learn more freely. I’m really happy that I could go to Järvenpään lukio, and meet new people, see many differences. It was a great experience for me! Thank you very much.

Anna Pálmain koulu

Koonneet Virpi Bunders ja saksalaiset vaihto-oppilaat Anna, Dan ja Bruno

35


Vaihtarit

Kansainvälisyys

My experiences in Järvenpää Deportes en Paraguay el país logró participar en dos ocasiones del Campeonato mundial de baloncesto El deporte más practicado y más en su categoría masculina, la categoría popular es el fútbol. La selección de femenina está en constante crecimiento, Paraguay fue dos veces campeona de prueba de eso es la cada vez mejor la Copa América, en 1953 y en 1979. posición que ocupa a nivel continental. También obtuvo una medalla de plata Actualmente los torneos a nivel nacional en los Juegos Olímpicos de Atenas 2004. Además participó ocho veces en se engloban en la Primera División de Baloncesto de Paraguay. la Copa Mundial de Fútbol siendo en La Liga de Baloncesto Metropolitana la del 2010 su mejor participación al de Paraguay es el campeonato más alcanzar por primera vez los cuartos de importante de baloncesto. Es organizado final. Arsenio Erico es considerado por por la Confederación Paraguaya de FIFA como el mejor jugador paraguayo Básquetbol. Desde 2006, 12 equipos de todos los tiempos y uno de los participan en la liga. mejores futbolistas sudamericanos de la historia. Según la tabla de goleadores de la IFFHS se ubica en puesto 34, Fútbol de salón siendo el jugador paraguayo que más El fútbol de salon ya logró 3 goles ha convertido en torneos de campeonatos mundiales y actualmente primera división, con 331 tantos en 372 preside la Asociación Mundial de Futsal, partidos (prom. 0,88), lo que lo ubica que es la organización encargada de en el puesto 34 de la tabla de máximos este deporte. Logró ser el campeón goleadores de todos los tiempos. Los del Campeonato Mundial de futsal equipos de Fútbol más populares son el de la AMF, en sus ediciones de 1988, Club Olimpia y el Club Cerro Porteño. 2003 y 2007. El deporte es difundido Por otra parte, Paraguay es sede principalmente en el interior del país. de la Confederación Sudamericana de Fútbol (Conmebol), en la ciudad de Rally Luque. Los jugadores más conocidos Es uno de los deportes más son José Luis Chilavert, Roque Santa Cruz, Salvador Cabañas, Nelson Haedo aficionados que cada año reúne miles de personas en el Trans-Chaco Rally, que Valdez, Óscar Cardozo, entre otros. es uno de las mayores competiciones del deporte en América Latina.

Fútbol

Baloncesto

A pesar de que el baloncesto sea un deporte muy practicado en Paraguay,

36

[Järvenpään lukio 2013]

Tenís En el tenís, Víctor Pecci consiguió el Torneo de Roland Garros en junior en 1973 y el sub campeonato en la categoría profesional en 1979 perdiendo contra Björn Borg, Rossana de los Ríos repitió lo de Pecci en 1992 con el título del Roland Garros junior. En la Copa Davis Paraguay compitió por primera vez en la edición del año 1931, y luego volvió a competir solo en el año 1982. Su mejor resultado fue llegar a los cuartos de final del Grupo Mundial en cuatro oportunidades en los años 1983, 1984, 1985 y 1987.

Rugby El rugby es otro deporte popular en el país y la Selección de rugby de Paraguay está actualmente en el Sudamericano “A” del deporte, pero aún no ha logrado acceder a la Copa Mundial de Rugby, son apodados los yacarés en relación al caimán paraguayo

Atletismo El atletismo es principalmente practicado en las modalidades de lanzamientos, sus principales representantes son: Edgar Baumann actual recordista sudamericano, Víctor Fatecha, Leryn Franco, Nery Kennedy (en javalina) y Ramón Jiménez Gaona (en disco) Mauricio Gimenez, Paraguay

S

ince my first day at Järvenpään lukio I have enjoyed this school system and atmosphere, which is very different from any school in Italy. In fact, in Italy there are five years of high school, while in Finland there are just three years. In Finnish schools, students can make their own timetables with the help of a teacher. This system makes the students very responsible and confident at the same time. cream and so on. They also taste good, will tell you about Japanese food. I think the fact that Finnish schools but most people say the normal one is Everyone thinks Japanese food is are equipped with loads of accessories the best. sushi, but it is not only sushi. We like computers, physics and math have nikujiyaga, Tempura and so on. equipment, big sport sites, makes Daifuku looks like a white ball. It also the Finnish school system the best has red bean paste inside and the white Nikujiyaga is one of the popular in Europe. For these reasons I here part is bouncy. Some shops add one Japanese dishes. It is made of pork, enjoy coming to school every day. The strawberry which isn’t cut in the paste. potatoes, carrots, green beans, and teachers and students are completely Sometimes daifuku has black beans some seasoning. Every home has interested and pleased to have exchange different tastes, for example sweet, salty, in the white part, and they don’t have students. potatoes are hard and so on. My home’ strawberry inside. The normal one tastes What I like best is the fact that the just sweet, the strawberry one is sweet s nikujiyaga’s potatoes are a little bit school year is divided into five periods, and sour and the bean one is sweet and harder than normal, I think so. and each course has its own class so that a little bit salty. The normal one and the you can get to know many people, while special one make us happy. Tempura is fried food, it has a lot in Italy we have to be with the same of different ingredients, for example classmates for five years and we have Finally I want to tell you Japanese shrimps, fish, potatoes and mushrooms. no opportunity to choose any courses, Shrimp is the most common tempura. food isn’t only sushi. If you eat Japanese but we can just decide about the school food, don’t eat only sushi, please, eat Some shops sell ice cream as one and where we want to study. The Finnish other food as well. I hope that you found school system works well thanks to apple as one. I ate ice cream tempura once, its taste was strange, because the this information about Japan interesting. the collaboration of everybody, from inside part was cool but the outside teachers to students creating a perfect Mizuho Shirata, Japanese part was hot and the ice cream hadn’t studying atmosphere, which students Exchange student melted. But I think shrimp tempura totally appreciate. is better than ice cream tempura. There are some similarities between Tempura came from Portugal, but Italian and Finnish schools like an Japanese people rearranged the taste by open area outside, a gym for physical themselves. education and many other things, but nothing can be compared to the By the way, we also have Japanese Scandinavian educational system. sweets, for example taiyaki and daifuku. The teachers here are pretty friendly Taiyaki is a shape of a sea bream and sensible, while in Italy many of because we think the sea bream brings them are out of their mind and severe good luck. Most taiyaki has red bean as hell. paste inside. The paste is sweet. Some Michael Redenti, Italian taiyakis have chocolate cream, custard

Japanese food

I

Exchange student

37


Kansainvälisyys

Tyttäret innostivat matkalle Tansaniaan

M

inulle tarjottiin LIIKE ja LIITO ry:n  kautta reilu vuosi sitten mahdollisuutta lähteä Tansaniaan Mtwaraan opettamaan terveystietoa tansanialaisille opettajien kouluttajille. Matkan harkinta-aika oli lyhyt, mutta lopullista päätöstä helpotti tyttäreni, joka on matkustellut paljon kehitysmaissa. Hän sanoi, että äiti, jos tulee tilaisuus lähteä, niin käytä se. Projektissa oli mukana kaksi suomalaista Vaasasta.

Takana Riittaa Pääjärvi-Myllyaho näyttää ottamaansa kuvaa paikallisille lapsille, edessä Lea Väyrynen ja lapset Mtwarassa.

Paikallisia collageopettajia pelaamassa yliopiston kentällä Mtwarassa.

38

[Järvenpään lukio 2013]

39


Kansainvälisyys

Lea Väyrynen ja aamujumppalaiset Intian valtameren rantahiekalla Lindissä.

Riitta pääjärvi-Myllyaho ja Lea Väyryen collageopettajien kanssa yliopiston pihalla Mtwarassa.

Tansanialaisia koululaisia koulupuvuissaan koulun alueella Mtwarassa.

Lea Väyrynen laulattamassa paikallisia lapsia koulussa Mtwarassa.

Ville Myllyaho pakallisten lasten ympäröimänä Mtwarassa.

T

Ammujumppaa seuraamaan jäänyt vedenhakija Intian valtameren rannalla Lindissä.

40

[Järvenpään lukio 2013]

erveystiedon luentojen lisäksi harrastimme paikallisten kanssa yhdessä liikuntaa parin tunnin ajan joka ilta. Pelien tuoksinassa oli helpompi tutustua toisiimme kuin koulun penkillä. Pelikentällä olimme vain porukka samanhenkisiä ihmisiä. Koulutettavina oli 20 miestä ja 4 naista, joiden ikä vaihteli 27-vuotiaasta 60-vuotiaaseen. Heidän terveystiedon tietämyksensä oli yllättävän vähäistä ja opetusta vaikeuttivat kieli, uskonto, perinteet ja erilaiset uskomukset. Opetus tapahtui englannin kielellä, ja se tuotti jonkin verran vaikeuksia. Ennen matkaa olisi pitänyt käydä kielikurssilla, jolloin olisin luottanut itseeni enemmän. Antaisinkin ohjeen nuorille, että opiskelkaa kieliä ja pitäkää kielitaitoanne yllä. Matkustelu on lisääntynyt, maailman joka kolkka lähentynyt eikä koskaan voi tietää, milloin tällainen mahdollisuus tulee kohdalle. Jatkoin yksin matkaa viideksi päiväksi Lindiin Intian valtameren rannikolle. Siellä tapasin merkittäviä paikallisia

henkilöitä ja luennoin terveystiedosta kymmenisen tuntia opettajille. Pidin myös aamujumppaa opettajille kahtena aamuna hiekkarannalla klo 6.00 auringon nousun aikaan. Mukana oli nelisenkymmentä innokasta liikkujaa, jotka pelailivat pallopeleja vielä puolisen tuntia jumpan jälkeen. Vierailin myös kouluissa pitämässä esimerkiksi erilaisia hippaleikkejä ja pelejä. Osallistuin myös erilaisin tempauksiin ja tapahtumiin sekä tutustuin kulttuuriin. Kaiken kaikkiaan matka oli onnistunut. Käsitys ihmisistä, erilaisista kulttuureista ja varsinkin lapsista muuttui. Minut otettiin vastaan joka paikassa todella hyvin, ja lapset olivat ihastuttavan onnellisia ja innokkaita kaikkeen köyhyydestä huolimatta. Teksti Lea Väyrynen Kuvat Lea Väyrynen, Ville Myllyaho, Riitta Pääjärvi-Myllyaho ja Chigogolo Mohamed

Pepsi-, Sprite- ja Fanta-tehdasalue Mtwarassa.

Äiti lapsensa kanssa kadulla Lindissä.

41


Kursseilla tapahtunutta

L

ukion historianopettajien ideoima historiaekskursio Tampereelle starttasi 5.10.2012 aamuvarhain lukion edustalta. Reilu kolmisenkymmentä opiskelijaa oli jo hyvissä ajoin ilmoittautunut opintomatkalle, jonka tarkoituksena oli tukea historianopintoja ja syventää tietoutta Suomen historian keskeisistä vaiheista. Sateesta huolimatta odotukset olivat korkealla, kun tilausbussi starttasi matkaan.

Tampere kahdeksassa tunnissa Teksti Eemeli Peltonen, abi 2013, lukion opiskelijakunnan puheenjohtaja ja parantumaton turisti. Kuvat Suvi Randén

Werstas osoittautui aarreaitaksi Kahden tunnin ajomatkan ja yhden pikaisen pysähdyksen jälkeen olimme perillä. Edellisiltana säätiedotukset olivat olleet meitä vastaan ja luvanneet voimakkaita sadekuuroja. Säätiedotusten harhaoppisuus osoittautui kuitenkin jälleen todeksi – paikan päällä tihutti hieman. Oli aika suunnata kohti ensimmäistä kohdetta, Tampereen työväenmuseo Werstasta. Tekstiiliteollisuusmuseosta, höyrykonemuseosta sekä työväenmuseon näyttelyistä koostunut Werstas oli varsinainen aarreaitta. Näyttelyt kuvasivat 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun Suomen vaiheita ja esineistöä. Opastus oli perinpohjaista. Oppaan voimakkaasta äänestä huolimatta kaikki viihtyivät hyvin ja tutustuttavaa riitti. Esimerkiksi rekonstruktio perinteisestä 1900-luvun alun työväentalosta herätti kiinnostusta. Työväentalon audionauhoilta saattoi kuunnella historiallisia puheita ja wanhoja työväenlauluja. Audioarkistosta löytyi muun muassa Paavo Arhinmäen ja Jukka Gustafssonin tulkintoja historiallisista puheista, kuten Matti Lepistön 1932 Lapuan liikettä vastaan pitämästä puheesta.

Lenin-museossa

Lenin vanhana, Lenin nuorena, Lenin syö… Werstaan jälkeen oli aika tutustua Tampereen tuomiokirkkoon. Tämä arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema, vuosina 1902–1907 valmistunut kivikirkko on täynnä taideaarteita. Kirkon seiniä koristavat muun muassa Hugo Simbergin freskot ja maalaukset. Teokset Haavoittunut enkeli ja Kuoleman puutarha saattoi nähdä kirkon ylempien parvien reunoilla. Kirkon valtavan alttariteoksen on puolestaan maalannut Magnus Enckell. Maalaus tunnetaan parhaiten nimellä Ylösnousemus. Kirkon jälkeen suuntasimme Lenin-museoon. Tämä ajan saatossa – ja yhä edelleenkin – tunteita nostattanut museo koostuu lähes yksinomaan Leninin elämää ja vaiheita käsittelevistä esineistä, asiakirjoista ja maalauksista. Lenin vanhana, Lenin nuorena, Lenin syö, Lenin juo, Lenin opettaa... Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta museon erinomainen draamaopastus elävöitti Neuvostoliittoa ja ajan aatemaailmaa säväyttävästi. Kaiken kaikkiaan kahdeksan tunnin opintomatka oli erinomainen elämys ja kokemus Suomen historian käännekohdista. Teollistuminen, sosialismi ja hyvinvointivaltion synty ovat teemoja, joista syvempi tietämys ei ole pahitteeksi myöskään ylioppilaskokeissa. jat huomio, ilmoittatukaa tuleville historiaekskursioille!

42

[Järvenpään lukio 2013]

Finlaysonin tehtaan höyrykone

Tampereen tuomiokirkko

Työväenmuseossa

43


Uskoa ja meditaatiota metropolissa

Imaami kertoi opiskelijoille rauhallisesti ja tiiviisti islamin keskeisimmät asiat

Kursseilla tapahtunutta

M

arraskuun viidentenä päivänä suuntasi Uskonto 5 – uskonto Suomessa -ryhmämme kohti Helsinkiä tutustumaan Suomen Islam-seurakuntaan ja Helsingin buddhalaiseen keskukseen, Triratnaan. Marraskuu on kuukausista pimein ja ankein. Marraskuussa jo itsensä liikkeelle saaminen tuntuu vaikealta. Ehkä tästä syystä saattoi itse kullekin tulla kiire Helsinkiin kulkevaan R-junaan. Tiiviisti aikataulutetusta reissusta huolimatta eivät otsalle hiipineet hikipisarat estäneet nauttimasta matkasta, jonka antia oli niin sielullisen, tiedollisen kuin fyysisenkin kyvykkyyden kohentuminen. Kuten jo mainittu, ei aikaa jäänyt shoppailuun ja nähtävyyksien ihailuun, vaan opettaja Antti Mattilan määrätietoiset askeleet johdattivat ryhmän ripeästi ensimmäiseen määränpäähänsä – Suomen Islam-seurakunnan tiloihin. Mainittava on, ettei matkan aikana aiheutettu yhtään vaaratilannetta liikenteessä, mikä jo itsessään jätti matkan saldon plussan puolelle.

Islam kolmeen varttiin tiivistettynä

Meditaation jälkeen tunnelma oli raukea ja rauhallinen

Buddha ja seuraaja

44

[Järvenpään lukio 2013]

Suomen Islam-seurakunnan tilat Frederikinkadulla vaikuttivat olevan jotenkin erillään ympäristöstään; Helsingin vilinä ja vilske jäi taakse sillä hetkellä, kun astui ovesta sisään. Reippailu portaita pitkin Islam-seurakunnan tiloihin yläkertaan oli vaihtoehto muutamalle innostuneimmalle, joskin valtaosa lukiolaisista valitsi ahtaan hissin, joka toki toimi ilman lihasvoiman käyttöönottoa. Koko rakennus on Islam-seurakunnan omistuksessa, ja alakerran tilat ovat vuokralla, muun muassa Vihreille, joiden puoluetoimisto sijaitsee samassa rakennuksessa. Vuokratuloilla rahoitetaan seurakunnan toimintaa. Astumme pitkään huoneeseen, jossa mustaan pukeutunut nainen puhuu tataarin kielellä miehen kanssa. Nainen kääntyy puoleemme ja kehottaa ottamaan kengät pois, sillä rukoushuoneeseen ei astuta kengät jalassa. Imaami on uskonoppinut. Imaami johtaa rukousta.

Imaamilla on myös kiireinen aikataulu, ja nainen pahoittee imaamin myöhästymistä. Saamme lyhyen oppitunnin tataarikansan historiasta ja esittelykierroksen seurakunnan tiloissa. Silmään pistää seinällä oleva muistokivi, johon on kaiverrettu talvisodan veteraanien nimiä. Ujon oloinen mies saapuu tilaan. Mies valittelee myöhästymistään ja johdattaa meidät rukoushuoneeseen. Ryhmä istuutuu alas ja mies rupeaa puhumaan, oikeammin opettamaan, ja sillä hetkellä miehestä tulee imaami, johtaja. Koulussa ei keskittyminen aina riitä iltapäivätunnilla islamin opin sisäistämiseen, mutta nyt jokainen ryhmän jäsen kiinnittää huomionsa imaamin sanomisiin. Selkeä rauhallisuus kumpuaa imaamista ympäristöönsä; osa tästä lienee ammattimaisuutta, osa sielunrauhan ilmentymistä. Imaami onnistui tiivistämään islamin opin loistavasti niin, että perusasiat varmasti menivät perille. Opettajan sanoin: ”Islam kolmeen varttiin tiivistettynä on kova suoritus.” Aikaa jää vielä kysymyksille, joihin imaami vastaa mielellään – vaikeisiinkin sellaisiin. Juttua olisi varmasti riittänyt pitempäänkin, mutta molempia osapuolia eteenpäin ajanut kiire pakotti kiittämään antoisasta tunnista ja siirtymään seuraavaan kohteeseen. Imaamin ja opettajan yhä vaihtaessa kuulumisia sisätiloissa saivat opiskelijat ihailla Frederikinkadulla Vihreiden puoluesihteerin ekologisesti ja eettisesti kestävää tupakkataukoa. Opiskelijoiden savuttoman turinatuokion jälkeen jatkui matka kohti seuraavaa määränpäätä.

Keskittymistä, keskustelua ja kiireettömyyttä Helsingin buddhalaisen seurakunnan Triratnan tilat sijaitsevat Hietalahdenkadulla. Tällä kertaa sekä lukiolaiset että opettaja joutuvat traagisen kohtalon eteen. Jokainen kuitenkin selviää hirvittävästä portaiden kipuamisesta ilman suurempia vaikeuksia. Pienen odottelun jälkeen pääsemme Tri-

ratnan tiloihin, jotka ovat puitteiltaan vaatimattomat mutta kodikkaat. Kirjahyllyissä on buddhalaista kirjallisuutta myytävänä sekä englanniksi että suomeksi. Ystävällisesti hymyilevä nainen ohjaa ryhmän saliin, jonka alttarilla on Buddhaa esittävä patsas. Aloitamme meditaatiolla. Asento on pyrittävä saamaan mahdollisimman rennoksi, jotta häiriötekijät minimoidaan. Seuraavat 20 minuuttia olisi tarkoitus keskittyä hengittämiseen. Omaan hengittämiseen keskittyminen kuulostaa tylsältä ajanvietteeltä, mutta sali on täynnä kokeilunhaluisia ihmisiä eikä tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Meditointi alkaa. Aluksi tulee vilkuiltua muiden tekemistä; keskittyminen on kovaa ja ilmeistä saisi muodostettua melkoisen kuvakollaasin. Pitkä päivä alkaa näkyä jokaisessa. Kongi soi. Aika on kulunut nopeasti, ja meditaation jälkeen saa todistaa useaa haukotusta, mikä tarkoittanee, että meditaation rentouttava vaikutus on nyt todistettu. Onkin sopivaa, että selkeästi kevyempi tutustuminen oli järjestyksessä viimeisenä. Triratnan kaksi naista vastailevat oppilaiden kysymyksiin, mutta kysymykset lähinnä rytmittävät vapaata keskustelua, jossa puolin ja toisin otetaan kantaa esille tuleviin asioihin päihteiden käytöstä Triratnaliikkeen suosioon. Mielipiteiden vaihdon jälkeen on aika poistua väsymyksen hiipiessä puseroon. Triratnasta ei niinkään jäänyt mieleen opillisia seikkoja, vaan buddhalaisuuden tuoma löysä ajantaju ja kiireettömyyden tuntu. Tämä oli marraskuuta valaiseva reissu, vaikkei valaistumista saavutettukaan tältä istumalta. Satoi, ja sisätiloista poistuminen vaati tahdonvoimaa. Junan lähtöaikaa en muista. Mutta jumalaton kiire oli. Teksti Hagos Berhane, abi 2013 Kuvat Antti Mattila

45


Kursseilla tapahtunutta

Johtajat jakoivat neuvojaan

Järvenpään lukion RYLA -seminaarissa

Järvenpään lukion RYLA -seminaari antaa opiskelijoille eväät johtajuuteen ja esimiestoimintaan

L

okakuussa 2012 koulullamme järjestettiin neljättä kertaa RYLA-seminaari, joka on 14–30-vuotiaille nuorille suunnattu, johtajuutta käsittelevä koulutustilaisuus. RYLA on lyhenne sanoista Rotary Youth Leadership Award. Koulutuksesta päävastuussa oli Järvenpään Rotaryklubi, jonka kattojärjestö on Rotary International.

RYLA-seminaari on jo perinne

Kalle Pelander

Seminaarin puhujat vuonna 2012 olivat: Timo Mäki, Simo Weckstén, Mika Sallinen, Ilkka Sintonen, Sari Hämäläinen, Laura Lehtonen, Leena Airaksinen, Tiina Meriläinen ja Jari Palvola. Seminaarin pääkoordinaattorina toimi Ritva Sallinen.

46

[Järvenpään lukio 2013]

Rotary International on kansainvälinen hyväntekeväisyys- ja palvelujärjestö, joka perustettiin Chicagossa 23.2.1905. Järjestön tunnuslause, solidaarinen motto Palvelu itsekkyyden edelle, kertoo Rotaryn periaatteen ytimekkäästi. Rotary onkin tunnettu hankkeistaan, kuten nuorisovaihdosta ja erinäisistä humanitäärisistä projekteistaan. Järjestön työpanoksen avulla esimerkiksi polio on hävitetty maailmasta lähes kokonaan. Suomessa rotaryklubeja on 300 ja jäseniä noin 12 000. Rotary Järvenpään presidentti Tiina Meriläisen toimenkuvaan rotarypresidenttinä kuuluu järjestää viikottaiset rotarykokoukset ja esim. yritysvierailuja sekä monenlaista hyväntekeväisyystoimintaa. Meriläinen kertoo, että järjestöön voi päästä

Johtaja puhuu ja lauma kuuntelee. RYLA:ssa opiskelijat keskittyivät tarkkaavaisesti luentoihin, ja monet tekivät muistiinpanoja esityksistä. Kuvassa luentoa on pitämässä Ilkka Sintonen.

RYLA-palautteista poimittua:

rotaryjäsenen suosituksen kautta. Tällä hetkellä Järvenpään Rotaryklubissa on 42 jäsentä ja kolme ehdokasta. Suomen Rotary-sivuston mukaan RYLA:n tarkoituksena on kehittää persoonallisuutta, objektiivista harkintaja päätöksentekokykyä sekä kasvattaa taitoa esittää oma näkökanta selkeästi ja vakuuttavasti. Järvenpään Rotaryn entinen presidentti ja lokakuisen RYLA-seminaarin pääorganisoija Ritva Sallinen kertoo, että alun perin RYLA:n ajatuksena oli, että työssäkäyvät henkilöt kertovat nuorille opiskelijoille työstään. RYLA:sta ollaan kiinnostuneita muuallakin, sillä Sallisen mukaan RYLA-seminaareja on järjestetty EteläSuomessa noin 6–7 oppilaitoksessa. Järvenpään lukiossa RYLA (ollut nimellä ”Minäkö Johtajaksi?”) on ollut osa opinto-ohjelmaa valinnaisena kurssina, ja seminaariin osallistumisesta sekä parista oppimistehtävästä opiskelijalla on mahdollisuus saada kurssisuoritus. Kaikki RYLA -seminaariin osallistuvat opiskelijat saavat myös RYLA-todistuksen, josta voi olla hyötyä esimerkiksi töitä hakiessa.

Kiitos paljon kaikille esiintyjille! Oli ilo saada teidät lukiollemme kertomaan tärkeitä asioita johtajuudesta. Työelämään lähteminen ei pelota enää niin kovin paljoa!”

Pidin seminaarista erittäin paljon ideana. Varsinkin ne opiskelijat, jotka ovat johtajuudesta kiinnostuneita, ovat varmasti erittäin iloisia tästä mahdollisuudesta. Sitä ei moni oppilaitos varmaankaan tarjoa.”

Kiinnostavia luentoja ja kiinnostuneita opiskelijoita Käytännössä RYLA toteutettiin lukiollamme kolmena iltana lokakuun aikana, Rotary Järvenpään ja Järvenpään lukion opinto-ohjaajan organisoimana. Noin kolmen tunnin pituiset tilaisuudet pidettiin koulutuntien jälkeen auditoriossa, jossa eri alojen asiantuntijat luennoivat kukin omasta aiheestaan. Luennoitsijat antoivat käytännössä opiskelijoille eväitä johtajuuteen ja esimiestoimintaan sekä kertoivat esimerkiksi omasta urakehityksestään. Esitelmien lopussa opiskelijoilla oli mahdollisuus kysyä kysymyksiä aiheesta. Ennen luentoja seminaariin osallistuville opiskelijoille tarjottiin välipala, jotta pitkän koulupäivän jälkeen jaksaisi keskittyä muistiinpanojen tekemiseen ja asioiden sisäistämiseen. Jokaisen RYLA -tilaisuuden päätteeksi kaikki esitykset koottiin tiiviiseen yhteenvetoon, jossa luentojen tärkeimmät pointit vielä kerrattiin. ”Itselleni RYLA:sta jäi positiiviset fiilikset. Pääosin luennot olivat hyviä ja kiinnostavia. Uskon RYLA:sta olevan konkreettisinta hyötyä hakiessani kesätöitä ensi kesäksi, kun voin näyttää RYLA-todistuksen työnantajalle. Tavoitteeni on päästä esimiestyöhön,

ja seminaari antoi siihen hyviä neuvoja ja motivoi opiskeluani”, kommentoi Järvenpään lukiossa toista vuotta opiskeleva Eetu Hietanen. Esiintyjiä RYLA:ssa oli yhdeksän, ja jokainen esiintyjä piti noin 45 minuuttia kestävän esitelmän. Yksi luennoitsijoista oli Ilkka Sintonen, jonka aiheena oli kansainvälinen kauppa. Sintonen nosti tärkeimmiksi ”hyvän johtajan taidoiksi” alaisten kuuntelemisen ja päätöksentekotaidon. Hän myös toivoi RYLA:n antavan nuorille asennekoulutusta ja eväitä työelämään. Viime lokakuun RYLA:ssa oli lukiostamme viitisenkymmentä ”tulevaa johtajaa”, esimiestyöstä kiinnostunutta opiskelijaa. Mukana oli kaikkien vuosikurssein opiskelijoita, sekä tyttöjä että poikia. Luennot olivat selvästi mielenkiintoisia, sillä kysymyksiä esitettiin jokaiselle esiintyjälle runsaasti. ”Pidin RYLA:sta ja se oli mielenkiintoinen. Koen, että seminaarista oli minulle hyötyä. Näin erilaisia tapoja johtaa sekä kuulin johtamisesta käytännössä. Olisin kaivannut RYLA:an jonkun suuren ja tunnetun yrityksen toimitusjohtajan”, kertoo Järvenpään lukiossa abivuotta opiskeleva Ville Häsä. Palaute RYLA-seminaarista oli kaikin puolin positiivista, ja opiskelijat olivat nähtävästi kokeneet saavansa hyötyä ja rohkaisua opiskeluun ja työelämään valmistautumiseen. Teksti Kalle Pelander 10H

47


Kursseilla tapahtunutta Poikien taidonnäyte akrobatiatunnilla

L Elämyksiä extremekurssilla 48

[Järvenpään lukio 2013]

Purjehduskilpailut käytiin Tuusulanjärvellä (ylh.) Kellujat (alla)

ukuisa joukko lukiomme opiskelijoita tutustui ennakkoluulottomasti erilaisiin uutuuslajeihin vanhojakaan unohtamatta syksyn extreme-kursseilla. Tarjolla oli muun muassa akrobatiaa, kiipeilyä, kalpamiekkailua, purjehdusta, laitesukellusta, jousiammuntaa, splättäystä, Fun-Battlea, Kin-Ballia ja indiacaa kurssilaisten omien toiveiden mukaan. Kaikki urakoivat myös inkkarimelonta- ja sisupussisuunnistuskilpailun, jotka toteutettiin parien välisenä kisana. Inkkarimelontaan Tuusulanjärvellä toi oman lisämausteensa kaatosade, joka kasteli meidät kaikki perusteellisesti. Sisupussifillarisuunnistus suuntautui ympäri Keski-Uuttamaata, ja moni totesikin kisan lopuksi, ettei ollut ikinä tajunnut, kuinka pitkä matka 50 kilometriä voi olla – polkupyörällä. Jotkut tosin onnistuivat yhdistämään tähän vielä hevosurheilunkin. Yhtä paria ei alkanut kuulua takaisin koululle illan hämärtymisestä huolimatta ja kun varovasti puhelimitse tiedustelin, josko neidot pian saapuisivat maaliin, kuului vastaus seuraavasti: ”No me ollaan täällä heppakisoissa, kun XXX ei muistanut sanoa sulle niistä aamulla. Mutta kyllä me tullaan täältä heti, kun nämä kisat loppuu.” Hampaita kiristellen totesin, että eihän minulla tietenkään mitään muita kiireitä näin lauantai-iltana, opettajaihmisellä, mutta koululle on tultava tällä punaisella minuutilla ja siinähän heillä olisi kulkupelikin valmiina, hevosvoimineen päivineen.

49


Kursseilla tapahtunutta

Eväsvarastot hupenivat melontaretkellä

Melomassa Porvoon vanhan kaupungin edustalla

50

[Järvenpään lukio 2013]

Osa kurssilaisista suoritti melonnan peruskurssia vastaavan oppimäärän ilta- ja yömelontaretkineen. Retki suuntautui tällä kertaa merelle, Porvoon kauniiseen saaristoon, jossa yövyimme teltoissa Furuholmin saaressa kuulaana lokakuisena viikonloppuna. Sea Kayaking Finlandin loistavat melontaoppaat Jukka ja Antti Linnonmaa varustivat osallistujat kuivapuvuilla ja muilla tarpeellisilla varusteilla, ja aurinkoisena lauantaiaamuna suuntasimme kohti Porvoonjokea, josta matka jatkui merelle. Osa melojista jopa lämpeni niin paljon, että he heittäytyivät mereen uimaan mennessämme kahvitauolle Hamarin satamakahvilaan. Retken aikana opeteltiin muun muassa johtamistaitoja, suunnistusta, merimerkkejä, reskutuksia, väsyneen melojan hinausta, teltan pystytystä ja trangian käyttöä. Yömelonta pilkkopimeällä merellä, jota vain melojiemme merkkivalotikut ja merimerkkien vilkkuvat valot täplittivät, oli varmasti elämys kaikille, varsinkin kun piti kompassin ja kartan avulla löytää tietyn saaren rantaan tai seuraavalle meriviitalle. Ja kuten kaikessa retkeilyssä, päätarkoitus on tietenkin syöminen. Pikkuhiljaa eväät sekoittuivat, kun kaikki maistelivat kaikkien aikaansaannoksia ja hyviksi havaitsivat. Pojat tekivät ansiokkaasti makkarakeittoa aivan alkeista lähtien,

grillatut herkkusienet saivat kehuja kaikilta ja vaahtokarkkien paistamistapa aiheutti kiivasta keskustelua. Ratkaisemattomaksi jäi, oliko amerikkalainen toffeenvärinen lopputulos parempi kuin suomalainen hiukan hiiltyneempi versio. Sunnuntaina takaisin Porvooseen meloi väsynyt, mutta onnellinen porukka savuntuoksuisine vaatteineen ja tyhjentyneine eväsvarastoineen.

Merihädässä Tuusulanjärvellä ja muita unohtumattomia elämyksiä Myös miekkailu herätti kurssilla kiinnostusta, ja parikymmentä innokasta otti mittaa toisistaan valmentaja Hilu Lindroosin valvovan silmän alla Helsingin Miekkailijoiden salilla. Aluksi harjoiteltiin liikkumista ja miekan käsittelyä, ja sitten siirryttiinkin jo ottelemaan. Osumat näkyivät välittömästi sähköisellä tulostaululla, ja otteluita värittivät ajoittain jännittyneet kiljahdukset. Miekkailuasuissa tuli kuuma, ja poikkeuksetta kaikki totesivat, että lajihan on oikeasti todella rankka. Oli hyvä, että kokeilu voitiin toteuttaa oikeassa ympäristössä ja oikeilla varusteilla, jolloin lajin luonne selkiytyi kaikille mukana olleille. Purjehdusta kokeilimme Tuusulanjärven Purjehtijoiden nuorten kanssa. Ensin veneet piti saada vesille, sitten opeteltiin ohjaamista ja purjeiden käsittelyä ja lopuksi kilpailtiin muita venekuntia vastaan useammassa lähdössä. Kussakin venekunnassa toimi kipparina TuPu:n purjehtijoita, mikä oli varmasti erittäin hyvä juttu, sillä muuten

olisimme ennen pitkää saattaneet löytää itsemme ylösalaisin masto mutaan juuttuneena tai hyvää vauhtia matkalla kohti suurta tuntematonta. Hiukan hilpeyttä purjehtijoissa aiheutti se, että turvavene joutui ”merihätään” keskelle Tuusulanjärveä, koska nuori kippari unohti tarkastaa, onko veneen tankissa polttoainetta. No, ennen pitkää meidät pelastettiin sieltä toisen moottoriveneen avulla ja matka jatkui. Akrobatiaa opiskelimme yhdessä Suomen koulutetuimman akrobaatin Jani Hurmerinnan kanssa. Janin kanssa onnistuivat mitä kummallisimmat tasapainoilut ja ryhmäkuperkeikat, ja tuolilla kaatumisen harjoittelu sai suuren suosion. Onhan se tärkeä taito: kun tekee tuolin kanssa kuperkeikan vaikkapa oppitunnin aikana, niin varmasti saa opettajan ja kanssaopiskelijoiden varauksettoman huomion osaksesi. Extemekurssilla koettiin suuria onnistumisenelämyksiä, ylitettiin oman uskalluksen rajoja turvallisesti ja kokeiltiin asioita, joita ei muuten ehkä olisi koskaan kokeiltu. Yhdessä uusien ja vanhojen kavereiden kanssa naurettiin paljon, jännitettiin onnistumisia ja tutustuttiin mitä ihmeellisimpiin välineisiin ja lajeihin. Ja ehkäpä jokin laji alkoi kiinnostaa niin paljon, että sen harrastamista jopa jatkettiin myöhemminkin. Teksti Sari Häkkinen Kuvat: Sari Häkkinen ja Antti Linnonmaa

51


Kursseilla tapahtunutta

Liikuntatunnilla vierailulla vanhusten luona

O

limme liikuntatunnilla ulkoiluttamassa vanhuksia Jampan vanhainkodilla. Se oli meille molemmille kokemuksena täysin uusi ja vieras, ja jäi mieleen pysyvästi. Aluksi meitä jännitti kovin, miten vanhukset tulisivat suhtautumaan meihin. Kun tulimme sisään, hämmästyimme. Vanhuksia olikin paljon enemmän kuin olimme kuvitelleet. Tunnelma oli sisällä rauhallinen ja hiljainen. Opiskelijat olivat myös hiljaisia, sillä kaikkia jännitti, mitä tuleman piti. Vanhukset puettiin ulkovaatteisiin ja laitettiin pyörätuoliin, minkä jälkeen jokaiselle parille annettiin yksi vanhus ulkoilutettavaksi. Saimme rouvan nimeltä Lea. Lea oli aluksi hieman vastentahtoinen lähtemään mukaamme, mutta onneksi liikunnanopettajamme, joka on muuten myös Lea, herätti hänen

52

[Järvenpään lukio 2013]

Järvenpään lukion abiliikuntaryhmä, jossa on sekä poikia että tyttöjä, oli Jampassa ulkoiluttamassa vanhuksia. Osa ulkoilutettavista istui pyörötuolissa, ja osa liikkui itsenäisesti. Pari mummoa ei halunnut lähteä “lenkille”, ja niinpä kaksi lukion tyttöä jäi istumaan mummojen kanssa pihatuoleihin. Kävelylenkin jälkeen leikimme osallistujien kanssa laululeikkejä. Pidimme palautekeskustelun nuorten kanssa kävelylenkin jälkeen, ja nuoret olivat todella innostuneita asiasta. Näin rakennamme siltoja eri sukupolvien välille.

”Kieli on kiehtova väline”

Arvioitko tekstiäsi jo samalla, kun kirjoitat?” Muun muassa tähän kysymykseen vastasi kirjailija Katri Tapola vieraillessaan Järvenpään lukiossa huhtikuussa 2012. Tapola tuli kertomaan äidinkielen opiskelijoille, minkälaista on olla kirjailija, miltä kirjoittaminen tuntuu ja mistä kirjoihin saa inspiraatiota. Hänen tuotantoonsa kuuluu enimmäkseen lastenkirjoja, mutta joukkoon mahtuu myös muutama aikuisten romaani ja pienempiä proosakatkelmateoksia. Tapolan tunnetuimpia teoksia ovat esimerkiksi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saanut Kalpeat tytöt ja Arvin Lydecken -palkittu Kivikauppaa ja ketunleipiä.

luottamuksensa ja tunnelma keveni. Oli mukavaa, kun sai viedä Lean pihalle raittiiseen talviseen ulkoilmaan. Yllätyimme siitä, kuinka haasteellista pyörätuolin työntö oikeastaan olikaan. Saimme myös itse hyvää liikuntaa siitä. Kuitenkin matkamme oli lyhyt, sillä ulkona oli kylmä tuuli eikä Lea-rouva ei saanut olla sen vuoksi kauan ulkona, ettei sairastuisi. Juttelimme kaikenlaista Lean kanssa ja lauloimmekin hänelle. Opimme tällä liikuntatunnilla, kuinka tärkeää olisi auttaa vanhuksia enemmän ja viettää heidän kanssaan aikaa. He arvostavat paljon ihmisten läheisyyttä ja antavat sille ihan uudenlaisen arvon. Molemmille meille tuli todella hyvä olo, kun saimme olla avuksi ja piristää normaalia talvipäivää.

Teksti Armi Räsänen 10H ja Jenni Vertanen 10A Kuvat Lea Väyrynen

Kirjoittaminen: henkireikä ja toisenlainen tapa kommunikoida Kirjoittaminen on ollut Tapolalle henkireikä jo kymmenvuotiaasta saakka, ja kirjoitettu kieli on merkinnyt hänelle toisenlaista tapaa kommunikoida. 1960-luvun lapsena Tapola mainitsee ajalle tunnusmaisen virikkeettömyyden – kun oli ajan kuluksi luotava itse tekemistä, hän alkoi itse tuottaa tekstiä ja löysi siten kipinän kirjoittamiseen. Siitä lähtien Tapola on kirjoittanut aina, niin koulussa äidinkielenopettajan kannustamana kuin vapaa-ajalla ja työssä; tälläkin hetkellä kirjailijalla on työn alla kolme teosta. Tapolan mielestä kirjailijan työssä parasta on vapaus – ei tarvitse sietää yksitoikkoisia kahdeksan tunnin työpäiviä. Kirjoittaminen tuo Tapolalle keskittyneen olotilan, toisen todellisuuden elämään, vaikkakin hänelle

todellisuus on realistisempi kaunokirjallisuuden kuin puhutun kielen kautta. ”Oma tila, oma aika, oma rauha”, tiivistää Tapola työn parhaat puolet.

Kurinalaista työtä ja inspiraatioita Tapolan mukaan hankalinta kirjoittamisessa on alkuun pääseminen. Työ vaatii ehdotonta kurinalaisuutta tyhjän tietokoneen ruudun painostaessa tai tehottomuuden vaivatessa. Tarinaa joutuu usein kirjoittamaan monta kertaa uudelleen, ja monen sivun tekstinpätkät saattavat joutua roskakoriin. Tapola saa inspiraatiota lähinnä arkipäivien pienimmistä tapahtumista, jotka hän tallentaa hämmästyttävän kauniisti pieniin tekstinpätkiin. Hänen ajatusmaailmansa on huikean inspiroiva, ja hän on säilyttänyt sopivassa määrin lapsenomaisen mielikuvituksensa ja aliarvostetun kyseenalaistamisen taidon. Hän myös haaveilee nuorisoon samaistumisesta, jotta voisi ammentaa aiheita nuorten ainutlaatuisesta kokemusmaailmasta. Esikuvikseen Tapola mainitsee Daniil Harmsin ja Sinikka Nopolan. Olimme opiskelijakavereideni kanssa etuoikeutettuja saadessamme kuulla ja nähdä osia jo kuvitetusta, mutta julkaisemattomasta teoksesta. Kun Tapola lukee meille myös muita tekstejään, enkä voi kuin haltioituneena kuulla, miten voidepurnukoiden pienistä muovisista ”lusikoista” voi tehdä sisiliskojen mattopiiskoja. Tie suuntaa koulun jälkeen suoraan kirjastoon – Ihmetyksiä. Tarinoita ja kuvia hämmästyneille -kirjaan on pakko päästä käsiksi! Teksti Noora Pöllänen, abi 2013

53


– prosessiuhri vai elitismin kehto?

J

ärvenpään nuorisoparlamentti on Järvenpään kaupungin toimielin, jonka tehtävänä on ”nuorten etujen ajaminen” ja ”nuorison mielipiteiden tuominen päätöksentekijöiden tietoon”. Tämä pitää varmasti paikkansa: näin meidän pitäisi toimia. Silti nuorisoparlamenttia edelleen vaivaa vanha helmasynti: huhu, että olemme vain 25-henkinen teennäinen elitistijoukko, joka nostaa turhan korkeaa korvausta. Totuus lienee jotain tältä väliltä. On fakta, että nuorisoparlamentti on jotenkin onnistunut hiipimään varjoihin pois julkisuudelta. Kukaan ei muista meitä. Lisäksi juuri nuoria hyödyttää se, ettei media edes kehtaa kritisoida avoimesti nuorten politikointia. Vai muistatteko lukeneenne joskus, että Keskarissa olisi arvosteltu kunnanvaltuuston sijasta nuorisoparlamenttia? Nuorisoparlamentilla on siis olemassa mahdollisuus jättäytyä kuntakoneiston mädäksi omenaksi, joten en todellakaan kiellä, ettei se olisi toisinaan näin myös tehnyt.

54

[Järvenpään lukio 2013]

Kaikesta huolimatta pyydän ymmärrystä. Nuorisoparlamentti ei ole juuriltaan paha, vaikka usein se niin tahdotaan nähdä. On hauskaa paasata angstisella anarkismilla, kuinka mikään ei toimi, ja asenteeseen ”tää on just niin tätä” on sietämättömän helppoa tuudittautua. Se on inhimillistä, enkä lähde siitä ketään syyllistämään, mutta täysin reilua se ei ole. Ei ole todellakaan itsestäänselvyys, että nuorisoparlamentaarikko näkee sen vaivan, että hän selvittelee vapaa-ajallaan kaikki tarpeelliset taustatiedot ja vastarinnasta huolimatta osallistuu aktiivisesti työryhmiin. Jos Järvenpään prosessikaaviot kuulostavat vaikeilta tavalliselle kuntalaiselle, ne toden teolla asettavat suuria haasteita nuorisoparlamentaarikolle, jonka pitäisi osata työskennellä niiden parissa. Näin runsaan kahden vuoden kokemuksella sanon, että nuorisoparlamentissa toimii oikeasti osaavaa ja motivoitunutta porukkaa, joka tekee enemmän kuin parhaansa. Suuret joet syntyvät usein pienistä puroista, ja toiminta kehittyy koko ajan. Uusi nuorisoparlamentti on

vastikään nuijinut ensimmäiset kokouksensa, ja ennätyslukuinen määrä työryhmiä tekee todellisella antaumuksellisella aktiivisuudella töitä puolestanne. Käsi sydämellä vannoen huominen näyttää jo nyt paljon valoisammalta. Jotta edustuksellinen demokratia toimisi, täytyy kansankin olla aktiivinen. Näin ollen vetoan myös Sinuun, arvoisa Lukija: jotta nuorisoparlamentti voi toimia oikeasti järvenpääläisten nuorten hyväksi, olkaa tekin aktiivisia. Olkaa nuorisoparlamenttiin yhteydessä, kirjoittakaa paikallislehtiin mielipiteitänne; ilman ääntänne kehitystä ei tapahdu. Veneemme on yhteinen ja vastuu siitä jaettu.

Joonas Mustonen 11G, Järvenpään nuorisoparlamentin varapuheenjohtaja 2013–2014 joonasmustonen95@gmail.com

Kuvitus: Joonas Vepsäläinen

Nuorisoparlamentti on kaupunginhallituksen alainen yhteistyöelin, jonka tehtävänä on tuoda nuorten mielipiteet kunnalliseen päätöksentekoon mukaan. Nuorisoparlamentissa 15 varsinaista ja 10 varajäsentä Nuorisoparlamentaarikkojen ikähaarukka on 13–18-vuotiaat (äänestyspäivään mennessä) Nuorisoparlamentin toimikausi kestää kaksi vuotta. Nykyinen: 2013–2014 Nuorisoparlamentilla on aloitteiden ja esitysten tekooikeus kaupunginhallitukselle Nuorisoparlamentilla on jokaisessa lautakunnassa kaksi edustajaa ja kaupunginvaltuustossa yksi edustaja Nuorisoparlamentin puheenjohtaja on Juho Mölsä

55


Mitä opintopiirit ovat?

Opintopiirit – vuosikatsaus 2012–2013

Lukuvuoden 2012–2013 alussa Järvenpään lukiossa otettiin käytäntöön ohjelma, jonka tavoitteena on tukea opiskelijoiden taakkaa runsaiden koulutöiden, kuten läksyjen ja kurssitöiden, parissa. Ohjelmaa lähdettiin suuntaamaan kaikille opiskelijoille, mutta erityisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoille useasta syystä. Monet lukiomme opiskelijoista olivat sitä mieltä, että lukioon tullessa muutokset peruskouluun verrattuna ovat niin suuret, että heti lukioon tullessa on mahdollista jäädä jälkeen. Opintopiiriohjelma auttaa uusia opiskelijoita sopeutumaan lukioympäristöön ja antaa lisäaikaa ymmärtää sitä, miten lukio eroaa peruskoulusta opiskelutavoiltaan ja vaatimuksiltaan. Opiskelutahdin omaksuminen käy myös nopeammin opintopiirien avulla. Opintopiiri tuo vanhoja sekä uusia opiskelijoita yhteen, ja näin uusien kavereiden löytäminen käy helpommaksi. Opintopiirit vievät yhteisöllisyyden lukiossa täysin uudelle tasolle.

”Opi innolla, opi yhdessä” Ennen kaikkea opintopiirien tarkoituksena on luoda lukiostamme positiivinen, tasavertainen sekä tehokas oppimisympäristö. Tutoreiden ja oppilaskunnan kehittämä opintopiiri-ohjelma tuo opiskelijat oppimaan yhdessä kertaamalla erilaisia aihekokonaisuuksia eri oppiaineista, tekemään läksyjä ja kurssitöitä tai vaikkapa lukemaan kokeisiin koeviikkoa varten. Opintopiiri on rauhallinen oppimisympäristö, jossa opiskelija saa tarvittaessa apua muilta opiskelijoilta. Opintopiireissä voidaan vaikkapa lukea yhdessä kappaleita tai laskea yhdessä

56

[Järvenpään lukio 2013]

matematiikan, fysiikan tai kemian tehtäviä. Opintopiireissä pidetään huoli, että kaikki opiskelijat saavat tarvittaessa apua muilta ja sisäistävät mahdollisesti aihekokonaisuuksia, jotka ovat oppitunnilla jääneet epäselviksi. Koulun tilat tarjoavat rauhallisen vaihtoehdon oppimisympäristöksi, jos koOpintopiirien yleiset tavoitteet: tona on vaikeaa keskittyä opiskeleOppimistulosten parantaminen maan. Opiskelijat saavat tehdä kouluOpiskelutavoitteiden selkiyttäminen töitä normaalin koulupäivän päätyttyä Opiskelijoiden omien tavoitteiden ja lopettavat sitten, kun itsestä tuntuu tukeminen hyvältä. Välillä saa toki käydä kotona Syrjäytymisen ehkäiseminen tai syömässä tai mitä opiskelija itse haYhteisöllisyyden vahvistaminen luaakaan ja tulla sitten takaisin koululMyönteisen opiskeluilmapiirin le opiskelemaan. Oppilaskunnan kiosluominen ki tarjoaa myös välipalaa opintopiirien Opettajien töiden helpottaminen aikaan. Lisäksi opiskelijoiden hyödynnettävissä ovat myös koulun tietokoneet ja tulostin.

Konkreettista markkinointia Opintopiiri lähti toimimaan vauhdilla heti alkuvuodessa. Opintopiiri-ohjelman kehnon markkinoinnin takia otimme suunnitteluryhmässä uusia ideoita kehiin. Hankimme koulullemme ”opintopiiriständit”, jotka sijoitettiin areenan tuntumaan eräänlaisen mainoksen tavoin. Lisäksi opettajille annettiin ohjeeksi muistuttaa opiskelijoita uuden jakson alkaessa opintopiireistä. Poikkeuksista opintopiirien toiminnassa kuulutetaan. Odotamme innolla jatkoa ja toivomme opintopiirien jatkuvan. Opintopiirien avulla pyritään vähentämään lukioopiskeluun liittyvää stressiä ja runsaiden koulutehtävien aiheuttamaa painetta. Uusille opiskelijoille opintopiirit toimivat luontevana keinona oppia lukion tavoille ja lukiolle tyypilliseen opiskelutahtiin.

udasta

: hanki Ke

Ylioppilas

oikea i ammatt ia Yo-pohjais

a:

koulutuksi

a Mäntsälä ulutuspaikk o k a, aj it o h n • Eläinte sula tologi, Tuu • Kosme saani, Tuusula e rt • Kuva-a i, Kerava ntt • Labora la itaja, Tuusu o ih äh L tsälä • än M , ja kenta äntsälä • Maara M , npää utuyrittäjä se aa M ttaja, Järve • velujen tuo al p ilu ka at • M va Tuusula nomi, Kera • Merko ja vapaa-ajanohjaaja, - so ri o u ä • N uri, Mäntsäl • Puutarh lu, Järvenpää ou • Talousk

Lue opis tarin kelijoid en blo oita g keu i. da. fi

Järvenpään lukion

T

ervetuloa oppimaan ja opiskelemaan

aikuislinja

Haluatko suorittaa lukion ja ylioppilastutkinnon kokonaan alusta alkaen? Ovatkolukio-opintosi jääneet kesken ja haluat täydentää tutkintoasi? Haluatko nostaa lukion päättötodistuksen arvosanoja? Tai opiskella yksittäisen oppiaineen lukiokursseja? Kursseja voi suorittaa englannissa, ruotsissa, äidinkielessä ja kirjallisuudessa, matematiikassa, luonnon-, yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä. Lukioon voi ilmoittautua täysi-ikäinen, joka on suorittanut peruskoulun tai vastaavan oppimäärän. Tutkinto-opiskelijoille opiskelu on ilmaista ja aineopiskelijoille kurssimaksu on 34 euroa/jakso, kuitenkin enintään 102 euroa/lukuvuosi. Työttömien ja opiskelijoiden maksut ovat puolet maksusta. Koulun osoite: Lukionkatu 1 04410 JÄRVENPÄÄ Lisätietoja: Aikuislinjan apulaisrehtori Päivi Järvinen Puh. 040 315 2509 Email:paivi.jarvinen@jarvenpaa.fi* Internet: www.peda.net/veraja/jarvenpaa/aikuislinja

IOPISTO AMMATT www.keuda.fi/hae

Teksti Paula Halinen, abi 2013 Opintopiiri-kuvan tekijä Finn-Opaste

57


Kilpailumenestystä fysiikassa

Kilpailut

Keittiö

Lentokoneen ja öljykentän kautta Järvenpään lukioon

Eeva Asikainen (vas.) ja Liisa Pihlaja (oik.) koulun keittiössä.

J

ärvenpään lukio menestyi jälleen fysiikkakilpailuissa. Kevään 2013 abiturientti Matias Mannerkoski voitti kesällä 2012 Virossa järjestetyissä fysiikan olympialaisissa hopeamitalin. Matias menestyi Suomen joukkueesta parhaiten. Suomi olikin koko kilpailun paras Pohjoismaa jättäen taakseen skandinaaviset kilpakumppaninsa. elmikuussa 2013 järjestetyn valtakunnallisen Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton, MAOL:n järjestämän lukioiden fysiikkakilpailun voitti Järvenpään lukion opiskelija Petteri Helander. Matias Mannerkoski sijoittui kilpailussa kolmanneksi. Myös kolmas Järvenpään lukion opiskelija, Samuli Sirniö, sijoittui kilpailussa kymmenen parhaan joukkoon yhdeksänneksi. Alkukilpailu järjestettiin marraskuussa ja 20 parhaiten menesty-

H

Lautasmallin mukaisesti syöminen pitää energiatason korkealla. nyttä kutsuttiin helmikuussa järjestettyyn loppukilpailuun Helsinkiin. Kaksipäiväisessä loppukilpailussa on teoria- ja kokeellinen osa. Loppukilpailun kymmenen parasta saavat suoraan jatko-opintopaikan haluamastaan yliopiston matemaattisluonnontieteellisestä tiedekunnasta tai teknillisestä yliopistosta. Fysiikkaolympialaisista sekä valmentautumisesta löytyy tietoa IPHO:n sivuilta: http://www.jyu.fi/tdk/kastdk/olympiads/ Kuvat Otto Jahnukainen, abi 2013.

Elokuussa 2012 juhlittiin kansainvälisissä fysiikkaolympialaisissa hopealle sijoittunutta Matias Mannerkoskea. Mitalikahvit juotiin elokuussa.

A

terioita maailman eri kolkissa valmistanut lukion keittiöhenkilökunta kannustaa opiskelijoita ruokailemaan koulussa

tähtiä kuin otavassa! a.fi www.otav

Lautasmallin mukainen tarjonta

pitkiin päiviin. ”Kioskissa on tarjolla terveellistä aamiaista ja välipalaa kuten hedelmiä ja välipalapatukoita”, Pihlaja ja Asikainen mainostavat.

Arkipäivisin lounasaikaan koulun ruokala kuhisee nälkäisiä oppilaita, jotka suuntaavat jonottamaan päivän ateriaa. Joka päivä linjastoille ilmestyy kukkuroittain ruokaa, joka sitten katoaa nälkäisiin suihin. Mutta mistä tämä ruoka oikein tulee? Ketkä sen tekevät? Ja mikä tekee juuri Järvenpään lukion kouluruuasta syömisen arvoista? Lukion keittiöhenkilökuntaan kuuluvat Liisa Pihlaja ja Eeva Asikainen selventävät nyt hieman faktoja.

Järvenpään lukiossa lounaaseen kuuluu aina lämpimän ruuan lisäksi salaattia, joka sisältää päivittäin kolmea erilaista tuotetta. Tarjolla on usein myös tuoretta leipää. Lisäksi erilaiset dieetit on otettu huomioon aina kasvisruokavaliosta kulttuurisiin rajoituksiin asti. Keittiöhenkilökunta järjestää myös erilaisia teemaviikkoja ruokien suhteen. Yhden viikon ajan oli muun muassa tarjolla eri maiden perinneruokia. Pihlaja kertoo, että oppilailla on vuodesta toiseen samoja lempiruokia, jotka tekevät aina kauppansa. Näihin lukeutuvat muun muassa makaronilaatikko ja puuro kiisselin kera.

Ruoka tehdään itse

Syömisen tärkeys

Usein oppilaitoksiin ruoka toimitetaan suuremmilta yksiköiltä. Tällöin samaa ruokaa tarjoillaan päiväkoti-ikäisistä jopa lukiolaisiin asti. Järvenpään lukiossa kouluruoka on kuitenkin valmistettu varta vasten opiskelijoille ja lukion henkilökunnalle koulun omassa keittiössä. ”Tämä mahdollistaa tuoreiden raaka-aineiden ja mausteiden käytön. Haluamme pyrkiä mahdollisimman kauas laitosruuasta ”, kertoo Pihlaja. ”Meillä perunamuusi todella tehdään perunasta.”

Pihlaja ja Asikainen ovat huolissaan lukiolaisten ruokailutottumuksista. Liian paljon näkee nuoria, joiden lounaaseen kuulu vain vettä ja leipää ja joskus ehkä salaattia. ”Oppilaiden pitäisi ymmärtää, että kouluruokaan sisältyy kaikki mitä linjastossa on tarjolla, ei pelkkä näkkileipä”, naiset huomauttavat. Lautasmallin mukaisesti syöminen pitää nälän kurissa ja energiatason kor- Teksti Hanna Kuusisto 12F kealla. Ensi vuonna uudelleen aukea- Kuvat Otto Jahnukainen, abi 2013 va kioski tuo myös apua lukiolaisten

Keitä he ovat? Järvenpään lukion keittiöhenkilökuntaan kuuluu monenlaista kokkia. Tuotannosta vastaava ruokapalveluvastaava on Liisa Pihlaja ja ruokapalveluvastaavia ovat Eeva Asikainen, Sari Kumpulainen, Anne Neuvonen ja Petri Perta. Jokaisella on erilainen tausta ja korkea motivaatio pyrkiä luomaan mahdollisimman ravitsevia aterioita alle euron annoshinnalla. Kokemusta on tarttunut mukaan maailmalta ja koti-Suomesta. Työtehtävissä on toimittu niin lentokoneessa, öljykentillä kuin myös tavallisissa ravintoloissa. Eri aikoina he ovat kuitenkin löytäneet tiensä Järvenpään lukioon. Järvenpään lukioon tulevilla opiskelijoilla on tarttunut matkaan harmillisen paljon ennakkoluuloja kouluruokaa kohtaan. Pihlaja ja Asikainen kuitenkin vakuuttavat, että lukion ruoka on maistamisen arvoista!

59


Seniorit

Setäläsymposium

Tampereen yliopiston tutkija Kari Hiltula esitelmöi tutkijan näkökulmasta Setälän elämäntyöstä

Veijo Meisalolle luovutettiin standaari numero 5 standaarin ideoinnista ja muutenkin ansiokkaasta työstä senioriyhdistyksen hyväksi

Setälä-symposium Kunniavieraana symposiumissa oli järvenpääläinen Setälätutkija Saara Peltola

Järvenpään yhteiskoulun ja lukion senioriyhdistyksen vuosikokous pidettiin 13.10.2012. Kaikille avoimen symposiumin aiheena oli Emil Nestor Setälä: ”Kohti Setälän syntymän 150 v. juhlavuotta = 2014”.

60

Satu Tanner ja Suomen suku-esitelmä

[Järvenpään lukio 2013]

61


Seniorit

SETÄLÄ JA SUOMEN SUKU

E.N.

Setälä kansallisten tieteiden edistäjänä ja poliittisena vaikuttajana. Poimintoja matkalta Hämeenlinnan normaalilyseosta Järvenpään Toimelaan.

Setälä oli aikanaan Suomen arvostetuimpia miehiä. Hän oli maan tieteellisen ja poliittisen elämän johtomiehiä. Hän oli Helsingin yliopiston suomen kielen professori liki 40 vuotta, Turun yliopiston korkein hallintoviranomainen eli kansleri, oikeakielisyysmies ja oppikirjojen tekijä. Yli 60 vuotta luettiin kouluissa Setälän kielioppia ja lauseoppia. Lisäksi Setälä oli huomattava kansanrunouden tutkija. Valtiollisella puolella Setälä oli ollut valtiopäivämies, hallituksen jäsen, opetusministeri, ulkoasianministeri, lähettiläs ja täysivaltainen ministeri Kööpenhaminassa ja Budapestissa. Tieteellisissä seuroissa hän oli Suomalais-ugrilaisen Seuran esimies, Kotikielen Seuran kunniapuheenjohtaja, Kalevala-seuran puheenjohtaja, Suomen Tiedeseuran puheenjohtaja1915–16, Suomen Tiedeakatemian puheenjohtaja 1913–1914 … Ansioluettelo hakee vertaistaan. Näilläkään tieteellisissä ansioilla miehen ei ollut helppoa 1920-luvun Suomessa perustaa maan ensimmäistä humanistista tutkimuslaitosta.

Isäntä Setälä sitoo omenapuuta. Pienviljelijän poikana hänellä oli tärkeää osoittaa itselleen, että hän oli hyvä myös maanviljelijänä. Valitettavasti kaikki maailman kiireet pakottivat hänet antamaan viljelyn tilanhoitajan ja muiden palkollisten työksi.

Suomen suvun vanha leima, jolla kirjat ja muu omaisuus leimattiin.

Alakerran aulasta on raput kirjastoon ja ovi Setälän työhuoneeseen. Takassa on puut valmiiksi ladottuna, vaikka on kesä, mukavannäköiset nojatuolit. Tämä tila oli iltaisin seurusteluhuoneena. Setälä nuokkui nojatuolissaan, assistentit istuivat selkä suorana ja yrittivät keskustella Komeat peltiset arkistokaapit ovat vieläkin käytössä, täynnä sanastotietoja. Kaapit eivät suojaa tulelta, mutta pölyltä ja lialta. Ne ovat englantilaiset, Roneomerkkiset.

Arkkiatri (arkkiaatteri) Otto E. A. Hjelt (1823–1913) oli 1881-luvulla rakennuttanut komean huvilan Tuusulanjärven rannalle. Se oli puutarhatila. Samalla paikalla on nykyään Seurakuntaopisto. Setälä hankki talon, Lepolan, maineen vuonna 1922 ja siihen lisämaata. Tilan uudeksi nimeksi hän valitsi Toimelan. Talon tornissa oli Akseli Gallen-Kallelan Setälälle suunnittelema tuuliviiri.

Kuva on arvokkaasta salista. Setälä piti joskus huvilallaan komeita juhlia ja silloin haettiin kellarista Unkarin viinejä. Hänellä oli läheiset suhteet Unkariin.

Teksti FM Satu Tanner

Esitelmä löytyy kokonaisuudessaan Järvenpään Yhteiskoulun ja Lukion Seniorisivuilta http://www.jykls.net

Setälä työhuoneessaan.

62

[Järvenpään lukio 2013]

Setälä rakennutti Toimelaan kirjastosiiven. Tilojen väliin tuli palo-ovi. Kun Toimela 1940-luvulla paloi, ovi ei estänyt tulta leviämästä, mutta jäi itse palamatta.

Rauhallinen ja kaunis kuva Toimelan rannasta. Tuusulanjärvi, kaksi venettä ja uimahuone. Haikeaksi tulee kun muistaa, että Setälän nuorin, pieni poika hukkui rannalla, ei kuitenkaan täällä. Hänen muistokseen Setälä kirjoitti Veikon ja siskon aapiskirjan, josta sitten tuli koulukirja.

63


Aikuislukio Yhdessä olemme enemmän”—Järvenpään lukion aikuislinjan pieni koko mahdollistaa läheisen yhteistyön opiskelijoiden ja henkilökunnan kesken. Kuvassa apulaisrehtori Päivi Järvinen (vas.), abi-opiskelija Jenna Lehtola ja historian sekä yhteiskuntaopin opettaja Tommi Suvensaari (oik.) tuulettavat.

Opiskelua Järvenpään lukion aikuislinjalla

J

enna Lehtola on 26-vuotias järvenpääläinen nuori nainen. Hän valmistuu nyt keväällä 2013 Järvenpään lukion aikuislinjalta ylioppilaaksi. Tulossa on nippu loistavia yo-arvosanoja. ”Kokkikoulun” ja liiketalouden opintojen kautta aikuislukioon Jenna on aina tykännyt koulunkäynnistä ja opiskelusta. Jo peruskoulussa hän sai hyviä arvosanoja, ja haaveammatti oli silloin lastentarhanopettaja – kuinkas muuten. Peruskoulun jälkeen Jennalle tuli kuitenkin kiire päästä töihin. Siksi hän valitsi ammatillisen koulutuksen lukion sijaan. Vuosi meni “kokkikoulussa”, mutta se ei tuntunutkaan oikealta ratkaisulta, ja niinpä Jenna vaihtoi ravitsemisalan liiketalouden opintoihin. Ala tuntui heti omalta ja opiskelu motivoi. Koko opiskeluajan Jenna oli myös työelämässä mukana. Hänellä on monta rautaa tulessa – päätoimisen työn ja opiskelun yhdistäminen on opettanut Jennalle tehokasta ajankäyttöä ja elämässä tärkeitä organisointi- ja suunnittelutaitoja. Opiskeluaikainen harjoittelupaikka muuttui merkonomiksi valmistumisen jälkeen vakituiseksi työpaikaksi. “Työnteko tuntui tosi hyvältä, mutta vähitellen alkoi tuntua, että vapaa-aikaa oli liikaa”, kertoo Jenna, joka oli tottunut jo vuosia hoitamaan samanaikaisesti työn ja opiskelun. “Mietin, että lähtisin mukaan vapaaehtoistyöhön tai opiskelemaan jotain uutta.” Pohdinta kypsytti Jennan uuteen päätökseen. Hän halusi vielä opiskella lukiossa ja päästä ylioppilaaksi. Keväällä 2010 Jenna löysi itsensä opiskelemasta Järvenpään lukion aikuislinjalla. Päivät töissä, illat oppitunneilla

64

[Järvenpään lukio 2013]

65


Aikuislukio Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Jenna Lehtola keskittyy opettajankoulutuksen pääsykokeisiin.

ja muu vapaa-aika opiskelutehtäviä tekemässä. Kuulostaa raskaalta! “Kovasti työtä se vaatiikin”, kertoo Jenna, “mutta aikuislinjan pienet opiskeluryhmät ja eri-ikäiset opiskelijat mahdollistivat oppitunneilla hyvän, mielenkiintoisen opiskeluilmapiirin syntymisen. Oli innostavaa ottaa osaa kivojen opettajien ja opiskelijoiden kanssa filosofisiin keskusteluihin mielenkiintoisista teemoista. Se auttoi jaksamaan ja motivoi opiskelua.” Sitoutumista työn ohella opiskeluun on helpottanut myös se, että Jennan työnantaja on ollut koko ajan opiskelumyönteinen ja tukenut Jennaa opiskelussa. Opiskelu lukiossa syvensi omaa ajattelua ja aktivoi mielenkiintoa yhteiskunnallisiin asioihin. Tärkeintä kuitenkin on ollut se, että lukioaika kirkasti oman tulevaisuuden suunnan ja jatko-opiskeluajatukset”, pohtii Jenna. Tämän kevään maali on jo lähellä. Kesäkuun 1. päivänä Jenna saa ylioppilastutkintotodistuksen – ja hyvän sellaisen. Valmiina on jo ruotsin kielestä laudatur – paras mahdollinen yo-arvosana.

… ja opiskelu jatkuu “Opiskelun ja työn lisäksi muihin harrastuksin ei aikaa juuri liikene, mutta viime kesänä hurahdin suunnistukseen. Se

66

[Järvenpään lukio 2013]

tuo mukavaa vaihtelua arkeen”, toteaa Jenna, joka on jo menossa kohti uusia haasteita. Lapsuuden urahaave on yhä voimissaan – tosin hieman jalostuneena versiona. Jenna on pyrkinyt yliopistoihin luokanopettaja- ja kielenopettajakoulutuksiin. Nyt siis aika kuluu taas pääsykoekirjoja päntätessä – työn ohella tietenkin. Koulussa viihtynyt nuori nainen ei siis yhäkään halua pois koulusta. Herää kysymys – miksi opettajaksi? Jennan missio on aktivoida nuoria ajattelemaan, etsimään ja kyselemään. Maailma on täynnä kiinnostavia asioita. Niistä pitää ottaa selvää. Muutto on edessä, jos opintopaikka yliopistossa aukeaa, koska Järvenpää ei yliopistokaupunki. Paljon on Jenna 26-vuotiaaksi jo ehtinyt ja paljon mukavaa lienee edessäpäin. Toivotamme Jennalle intoa ja onnea uusiin haasteisiin! Onneksi meillä on tällaisia nuoria! Näin toivotamme myös muut lukio-opiskelusta kiinnostuneet aikuiset opiskelemaan Järvenpään lukion aikuislinjalle! Teksti Päivi Järvinen, apulaisrehtori Kuvat Otto Jahnukainen, abi 2013

Jenni Muhonen toimi Järvenpään lukion informaatikon sijaisena kevätlukukauden 2013.

Kevät informaatikon sijaisena T

yörupeamani lukion kirjastossa on ollut kiinnostava ja antoisa. Pieni kirjasto on monipuolinen työpaikka, sillä ainoana työntekijänä sain hoitaa kaikki koulukirjastoon liittyvät tehtävät. Tämän myötä myös vastuuta oli paljon, sillä koko kirjaston toiminta oli minusta kiinni. Alkuun ihmeteltävää ja opeteltavaa riitti, sillä edellisen kerran olin ollut lukiossa abina ollessani, mutta vähitellen lukioympäristö alkoi jälleen hahmottua selkeämmäksi. Opiskelijoille näkyvin osa kirjastotyöstä on luonnollisesti asiakaspalvelu eli lainoista, palautuksista ja varauksista huolehtiminen sekä aineiston etsimiseen liittyviin kysymyksiin vastaaminen. Ajoittain minut saattoi nähdä myös hyllyjen välissä kirjoja järjestelemässä. Palautettujen kirjojen paikoilleen kiikuttamisen ohella myös yleistä hyllyjärjestystä täytyi ajoittain silmäillä. Romaaneja saattoi nimittäin löytyä tietokirjojen välistä, fysiikan kirjoja ilmaantua musiikin kirjojen sekaan ja runokirja päätyä ikkunalaudalle. Kirjojen löydettävyys paranee kummasti, kun kirjat pääsevät takaisin omille paikoilleen. Tehtäviini kuuluivat myös kirjojen hankkiminen ja lainauskuntoon saattaminen. Olen siis saanut selailla kirjojen uutuusluetteloita ja availla kirjapaketteja työkseni. Uutuuskirjojen kuvauksia lueskellessa taustalla pyö-

ri väistämättä ajatuksia omista suuruudenhulluista lukuhaaveista, mutta etupäässä täytyi kuitenkin pohtia sitä, mitkä kirjat sopisivat lukion kirjastoon. Omat kiinnostukset täytyi sysätä taka-alalle ja miettiä mitä kirjoja kursseilla tarvittaisiin. Uutuuskirjoja valitessa pohdin myös sitä, mikä lukiolaisia voisi kiinnostaa. Kirjastossa toivoisi nimittäin olevan sellaista aineistoa, mikä innostaisi opiskelijoita lukemaan riippumatta siitä, onko kyseinen kirja pakko lukea. Kirjaston kirjoja saa siis ehdottomasti lainata (ja lukea) myös aivan omaksi iloksi eikä vain kursseja varten! Ajoittain tunsin kuitenkin itseni etupäässä kopiokonetueksi. Vaikka päivä muuten oli hiljainen, oli kopiokoneen kanssa jollain aina ongelmia. Koska kopiokone on kirjaston edessä, on informaatikko se henkilö, jonka puoleen käännytään kun paperi on loppu, oikeita kopiointoasetuksia ei löydetä tai kopiokone ei vain jostain mystisestä syystä suostu toimimaan. Kopiokonetueksi päätymisessä ei tosin ollut mitään uutta, sillä edellisessä työpaikassani Patentti- ja rekisterihallituksen kirjastossakin päädyin säännöllisesti ohjeistamaan kopiokoneen käytössä. Tuolloin bonuksena sain myös irrotella paperitukoksia, joihin lukion kone ei syyllistynyt. Jotkut tapasivat minut myös luokan edessä tiedonhakua opettamassa. Aiempiin työtehtäviini ei ollut kuulunut opetusvelvollisuuksia, joten luokan eteen asteleminen ensimmäistä kertaa oli jännittävä kokemus. Nopeasti kuitenkin huomasin, että opettaminenhan on mukavaa! Olen aloittanut yliopisto-opintoni historiaa opis-

kellen ja tuolloin olin ehdottomasti sitä mieltä, että opettajaa minusta ei sitten tule. Historian opettajuudesta en edelleenkään haaveile, mutta tiedonhaun koulutuksia vedän ilomielin. Löydettyäni itselleni sopivan alan, olen sen puitteissa kiinnostunut tekemään asioita, jotka eivät aiemmin ole innostaneet. Fatboy-säkkituolit ilmaantuivat kirjastoon, kun olin tutustumassa tulevaan työpaikkaani. Kiskoin vakituisen informaatikon apuna tuoleja pakkauslaatikoistaan ja pohdin mielessäni, että olisipa omanakin lukioaikana päässyt säkkituoleissa löhöämään. Selvästikin lukiolaiset ovat ottaneet tuolit omikseen, sillä harvoinpa tuolit tuntuvat käyttämättöminä olevan. Aamulla kun kirjasto aukeaa, viipottaa joku jo pian kirjaston nurkkaan ja kirjastoa sulkiessa saa viimeisiä makoilijoita usein patistella tuoleilta pois. Yksi samanlainen olisi kelvannut mainiosti myös tänne työhuoneen nurkkaan ja Facebookin perusteella myös opettajien huoneeseen sellainen kelpaisi. Kiitos antoisasta keväästä ja kirjarikasta kesää! Teksti Jenni Muhonen Kuva Otto Jahnukainen, abi 2013

67


Kuvat: Anna Jalkanen

Taidekasvatus

Facebook-vapaa ihminen

J

oku tanssi kedolla. Mies seisahtui katsomaan tuota outoa näkyä. Nainen hihkui, kuin olisi juuri voittanut lotossa. Eikä hänellä näyttänyt olevan siihen mitään syytä. Ja mies ihmetteli, kuka tuo nainen oikein oli. Hän otti älypuhelimensa esille kertoakseen asiasta kaikille 500 000 000 kaverilleen, otti naisesta kuvan ja kysyi kuka tämä oikein oli. Hänen yllätyksekseen kukaan hänen 500 000 000 kaveristaan ja heidän sadoista miljardeista kavereistaan ei tiennyt hänen nimeään. Ymmällään mies käveli naisen luo. ”Hei!” nainen hihkaisi nähdessään hänet. Mies kysyi hänen nimeään. ”Saara Talvi”, nainen hihkui tehden piruetteja ja kärrynpyöriä. Nopeasti mies haki naisen nimeä Facebookista. Sen nimistä henkilöä ei löytynyt… Miten se saattoi olla mahdollista? Kaikilla täytyi olla Facebook, miten tuo nainen muka pystyi elämään ilman sitä? Miten hän piti yhteyttää muihin ihmisiin tai puhui muille ihmisille ilman sitä? Järkyttyneenä mies kysyi Saaralta: ”Eikö sinulla ole Facebook-profiilia?” Nainen yllättäen nauroi hilpeästi ja alkoi kieriä maassa kuin pieni lapsi. ”Ei, ei enää. Minä poistin sen! Poistin sen juuri muutama

68

[Järvenpään lukio 2013]

minuutti sitten! Olen viimein vapaa!” Mies päivitti jälleen Facebookiaan. Hän yritti kysyä, miten joku pystyi olemaan onnellinen ilman Facebook-profiilia. Kukaan ei tiennyt, ja hänen ystävänsä sanoivat, että naisen täytyi olla hullu. Se sai miehen viimein rauhoittumaan. Hän kuitenkin halusi tietää, miksi nainen oli niin hyvällä tuulella. ”Johan sanoin”, nainen vastasi piruettiensa välissä säteilevästi hymyillen. ”Minä poistin Facebook-profiilini. Minulla on viimein elämä ja voin puhua ihmisille, voin viimein jopa kuunnella tunnilla ja ehkä päästä ylioppilaaksi. Voin päästä yliopistoon, tehdä perheen ja saada lapsia. Voin tehdä mitä ikinä haluan!” Nainen nauroi jälleen, jatkoi lauleskelua ja tanssimistaan. Mies tuijotti häntä silmät suurina ja hänen hampaansa melkein murtuivat toisiaan vasten, kun hän irvisti silkasta kauhusta. Ylioppilaaksi pääseminen oli täysin mahdotonta! Eihän kukaan täysijärkinen aikuinen ihminen kuunnellut opetusta, hehän päivittivät Facebook-profiiliaan. Oliko tuo nainen yksi niistä vaarallisimmista ihmisistä? Oliko hän vahingossa alkanut ystävystyä Facebookin ulkopuolella toimivan vapaan ihmisen kanssa? Oliko tuo nainen FACEBOOK-VAPAA IHMINEN?!

Häntä alkoi hävettää. Hän luki jo, miten muut naureskelivat hänelle Facebookissa. Hänen kaverinsa vähenivät sekunti sekunnilta. Se oli hänen pahin painajaisensa. Sosiaalinen media ei enää koskaan ottaisi häntä vastaan! Sitten hänet täytti outo raivo. Kyllä hänelläkin voisi olla elämä. Ilman Facebookia hänellä voisi olla perhe ja jopa tulevaisuus. Kyllä, hänen tarvitsi vain poistaa Facebook-tilinsä. Ja hän nosti älypuhelimensa kasvojen eteen. Kirosi Facebookin kirkon ja Jumalan nimeen. Se oli pilannut hänen elämänsä ja nyt se saisi kärsiä ylidramaattiset seuraukset. Hänen tilinsä oli poissa. Hän oli vapaa mies. Hänet täytti hurmio. Hän alkoi tanssia. Hän alkoi laulaa. Ikinä ennen hän ei ollut tuntenut itseään niin onnelliseksi. Yhdessä he tanssivat kedolla kuin he olisivat olleet taivaassa. Pian tielle pysähtyi katsomaan muita ihmisiä. Ja he tulivat kysymään, mitä oikein oli tekeillä. Kun he kuulivat, miten onnellisia he olivat, hekin poistivat Facebook-, Google+-, Twitter-, YouTube- ja miljoonien muiden sosiaalisen medioiden tilinsä. Juhlinnalla ei ollut enää mitään rajoja. Kukkia tallottiin armotta, ihmiset syleilivät toisiaan, lauloivat, rikkoivat älypuhelimiaan ja tabletti-tietokoneitaan ja kaikenlaista muuta mitä juhlivat ihmiset sitten tekivätkään humalassa. Aamulla keto oli tyhjä. Eikä kukaan pystynyt enää löytämään heitä Facebookista. Karoliina Lehmus 11F

Luova kirjoittaminen

Hämärä kuu

P

yyhkijät halkoivat tuhruisen tuulilasin avaamaa näkymää terävän pilven leikkaamasta kuusta. Katsoin tuota tummalla taivaalla hohtavaa kuuta – keskittyneenä – kuullessani vain pyyhkijöiden edestakaisliikkeen puuduttavaa toistoa. Ympärilläni kohosi korkeita tuntemattomia rakennuksia ja välkkyviä neonvaloja, jotka toivat valoa yön pimeyteen. Tie, jolla autoni seisoi liikkumattomana, oli ruuhkainen, mutta vilkas. Autot kiihdyttivät ohitseni minun ehtimättä edes tunnistaa niiden värejä. Ei sillä, että olisin kiinnostunut autojen tai niiden matkustajien tunnistamisesta. Kuun hohto riitti minulle. Painoin avaimen kytkimeen, mutta moottori ei käynnistynyt. Tein saman uudestaan, tuloksetta. En pystynyt sammuttamaan tuulilasin pyyhkijöitä. Miten olin edes päätynyt tänne? Keskelle ei mitään ja samalla kaiken keskelle. Olin ollut juhlissa. Lähdin. Muuta en muista. Yhtäkkiä se iski. Outo, inhottava tunne valtasi minut. Aivan kuin tukehtuisin. Autoni alkoi täyttyä pakokaasusta ja minun oli hengitettävä sitä. En saanut ikkunoita auki. Hakkasin ovea, tööttäsin – tuloksetta. Sadat autot vihelsivät ohitseni. Pakokaasu valtasi näkökenttäni ja hämärsi taivasta valaisevan kuun. Yskin ja silmäni vetistyivät. Heittäydyin nopeasti oikealle etupenkille, vedin jalkani rintakehääni vasten ja potkaisin ohjauspenkin ikkunaa niin kovaa kuin pystyin. Potkun seurauksena lasista irtosi vaimea humahdus, muttei muuta. Tein saman uudestaan. Ei vieläkään mitään. Kehoni tuntui täyttyvän harmaasta

pakokaasun myrkystä. Lopulta en pystynyt edes yskimään. Puristauduin kasaan ja ryntäsin kohti ikkunaa. Päälakeni koskettaessa lasin pintaa se repesi kuin ohut samettinen verho. Vedin syvään henkeä ja samassa koko kehoni puhdistui. Tunsin valtavaa onnellisuuden ja täyttymyksen tunnetta. Ohikiitävien autojen puhaltava tuuli virkisti kasvojani. Suljin silmäni ja nautin hetkestä. Pystyessäni jälleen hengittämään vetäisin käteni ulkopuolelle ja työnsin ruumiini ulos autosta. Pyyhkijät halkoivat yhä tuulilasin pintaa pakokaasun karatessa sirpaleisesta reiästä. Katsoin menosuuntaani ja eteeni avautui autuaan tyhjä kaista. Tuhansia autoja vihelsi viereisillä kaistoilla ohitseni. Lähdin kävelemään tätä tietä pitkin, joka oli ikään kuin varattu vain ja ainoastaan minulle. Kävellessäni eteenpäin ohikulkevien autojen tasainen suhahdusten puhallus ja viheltävä ääni rauhoittivat minua. Ulkona oli viileää, mutta ei inhottavalla, vaan ihanalla tavalla. Se tuntui samalta kuin istuminen venelaiturilla käpertyneenä villapuseroonsa virkistävän tuulahduksen saapuessa kesäyön tyyneyteen. En tiennyt mihin olin matkalla eikä minun tarvinnutkaan. Tuskin tiesivät nuo nopeasti vilahtavat autot sen paremmin. Katsoin hopeana hohtavaa kuuta ja tiesin, ettei se johtaisi minua harhaan, mihin hyvänsä joutuisinkaan. Tunsin povitaskussani paksun juhlakutsun ja tupakka-askin painavan rintaani vasten. Avasin ylimmän nappini. Pyyhkäisin lasinsiruja olkapäiltäni ja pölyä pikkutakiltani. Mustat harmaantomuiset nahkakenkäni natisivat miellyttävästi kulunutta asfalttia vasten. Keltaisten viivojen kohdalla tunsin olevani

aina hiukan korkeammalla – ja jokaisella askeleella hiukan lähempänä. Viheltävien autojen harventuessa tuhansista satoihin ja sadoista kymmeniin, välkkyvien valojen himmentyessä ja rakennusten hävitessä, eteeni aukesi näkymä meren horisontista. Huomasin käveleväni hiekkarannalla moottoritien sijaan. Housunlahkeeni olivat ruskean hiekan peitossa. Autot olivat kadonneet jonnekin. En tiennyt mihin, mutta en tuntenut enää olevani niin vieraassa paikassa. Tunsin jotain, jota en ollut tuntenut aikoihin. Ehkä tämä on sitä, mitä ihmiset kutsuvat kodiksi. Saavuttuani rantaviivan reunalle pysähdyin. Vesi kantautui kenkieni kärkiin puhdistaen ne hiekan kuivuudesta. Katsoin ulapalle, joka ei paljastanut mitään paitsi loputtomiin jatkuvaa valtamerta. Kaukaa kaikui etäisenä lintuparvien laulua. Aallot paiskautuivat toisiaan vasten ja kohisivat iskeytyessään pehmentynyttä hiekkaa vasten. Ilma tuntui raikkaalta ja viileältä. Se puhdisti sisukseni. Katsahdin tummalle taivaalle ja otin ensimmäisen askeleeni. Toisen, kolmannen, neljännen – ja huomasin seisovani polviani myöten vedessä. Kevyt tuulenvire pyyhkäisi lempeästi poskiani vasten. Koko kehoni valtasi miellyttävä viileys. Edetessäni yhä syvemmälle aaltojen humina voimistui. Vesi osui jo korviini. Tunsin suolaista, kirvoittavaa karheutta kieleni päällä. Viimein pääni uppoutuessa kokonaan pinnan alle meri otti minut hellään syleilyynsä luodessani vielä kerran katseeni kuuhun, joka hämärtyi kimaltelevan, valossa kelluvan lakanan lävitse nähtynä. Ilpo Hirvonen, abi 2013

69


Opettajien bändiesitys 3.5.2013 klo 9.30 ”Teatteritaiteen opiskelun avulla opiskelija oppii jäsentämään ympäröivää todellisuutta, löytää keinoja itsensä ymmärtämiseen ja siten vahvistaa itsetuntemustaan sekä kehittää kykyjään hallita omaa elämäänsä.” Opetushallitus

Draamaa Järvenpään lukiossa

Taidekasvatus

Valokuvassa Senni Vodzogbe ja Emilia Hokkanen Teatteritietous-kurssin demossa ”Rakkaudella Julia” syksyllä 2012. Ohjaus Tuija Töyräs.

Mukana: Sami Tamminen, Markus Linnanen, Christian Casagrande, Juha Saarinen, Pasi Ketolainen, Lea Väyrynen, Ari Jalovaara, Marjo Uotila, Matti Rantala, Santeri Jalovaara, Sanna Alanko ja Juho Kaskinen

T

he Voice of Finlandista tuttu Christian Casagrande esiintyi Järvenpään lukion Opettajabändin kanssa perjantaina 3.5. klo 9.30 Järvenpään lukion areenalla. Christian pärjäsi The Voice of Finlandissa lähes loppusuoralle. Michael Monroe hihkui tuolillaan jo heti ensimmäisen lähetyksen jälkeen: ”Aivan mieletön saundi, aivan uskomaton ääni… you rock man!” Jatkossa kuultiin muun muassa lausuma ”Ripaus showmiestä ja miljoonan dollarin ääni, siitä on Christian Casagrande tehty”. Vanhat klassikkobiisit näkivät todellisen päivänvalon lukion areenalla. Ensimmäisenä Rollareitten ”Brown sugarin” tulkitsi Marjo «Turner» Uotila, toisena käsittelyyn pääsi Steppenwolfin ”Born to be wild”, jonka Pasi «Rock’n roll» Ketolainen veti korkealta ja kovaa tunteikkaasti yleisön haltuun ottaen. Kolmantena biisinä Rock´n roll hoochie koon pinkaisi Ari «Speed» Jalovaara omalle kiertoradalleen.

70

[Järvenpään lukio 2013]

”Musiikkiteatterihankkeen ympärille kerääntyy varmasti iso joukko hyvää energiaa.”

Markus ”Rick Derringer” Linnanen hoiti soolot varmalla otteellaan. Neljänteen biisiin Christian Casagrande saapui lavalle moottoripyörällä Pasi Ketolaisen kuljettamana. Christian otti homman haltuun, ja Järvenpään lukion areena koki Rock’n Roll -valaistuksen sanan varsinaisessa merkityksessä. Christian esitti Robbie Williamsin ”Let me entertain you”, Gunnareitten “Knocking on your heaven’s door”, AC/DC:n “T.N.T.” sekä encorena Hurriganesin “Get on” -kappaleen. Järvenpään opettajabändiin kuuluvat Ari Jalovaara (kitara, laulu), Markus Linnanen (kitara), Matti Rantala (basso), Pasi Ketolainen (laulu), Marjo Uotila (laulu), Sanna Alanko (stemmalaulu) sekä vierailevat muusikot Juho Kaskinen (rummut, Järvenpään lukion entinen oppilas) ja Santeri Jalovaara (nuori lupaava kitaristi). Kiitos kaikille mukana olleille loistavasta yhteistyöstä sekä erityiskiitos vielä Christianille! Ari Jalovaara

T

Teatterin lukiodiplomi: Rakkaustekstejä. Remix. Kuvassa diplomin tekijä Senni Hautala.

eatteri on taidemuotona laaja. On perinteistä teatteria, nykyteatteria, esittävää, osallistuvaa, musiikkiteatteria, tanssiteatteria... Draama on Järvenpään lukiossa taideaine, jossa opiskelija saa kokonaisvaltaisen kosketuksen draamalliseen ilmaisuun ja oppii teatterin peruselementit. Järvenpään lukiossa pystyi lukuvuonna 2012- 2013 suorittamaan Draaman alkeet ÄI20, Draaman jatkokurssin ÄI21 ja Teatteritietouden kurssin ÄI22. Ensi lukuvuonna tarjonta vielä lisääntyy Teatteriproduktiokurssilla ÄI23. Kurssilla valmistetaan musiikkiteatteriesitys. Produktio on koko koulua koskettava yhteinen hanke. Teatteritaiteessa kohtaavat monenlaiset elementit: näyttelijäntaide (puheilmaisu, improvisointi, fyysinen ilmaisu), kirjallisuus (käsikirjoitus, dramatisointi, käsiohjelmatekstit) ja visuaalinen taide (lavastus-, valo-, puku-, hius-, maskeeraus- ja julistesuunnittelu). Lisäksi teatterissa tarvitaan musiikkia, äänisuunnittelua, tekniikkaa, markkinointia, tuotannonsuunnittelua ja valokuvausta. Tämän musiikkiteatterihankkeen ympärille kerääntyy varmasti iso joukko hyvää energiaa. Järvenpään lukiossa suoritettiin lukuvuonna 2011–2012 koulun ensimmäiset Teatterin lukiodiplomit, ja tänä kuluneena lukuvuonna 2012–2013 seurasi jatkoa. Teatterin lukiodiplomisuoritus edellyttää kolmea teatterin, ilmaisutaidon, draaman ja näyttämötaiteen kurssia. Järvenpään lukiossa vaadittavat kurssit ovat mainitut ÄI20, ÄI21 ja ÄI22. Opiskelija voi valita diplomityönsä suorituksen miltä tahansa teatteritaiteen alueelta, ja siksi mahdollisuudet ovat todella laajat. Teksti Tuija Töyräs Kuvat Tuija Töyräs ja Otto Jahnukainen, abi 2013

71


Tekstit musiikin lehtorit Marita Tapper ja Matti Rantala Kuvat Riku Kylä ja Teemu Heikkilä, abeja 2013

n i k i i s Mu ! a a t r i v a m i vo

L

ukuvuoden aikana on tehty merkittävä uusi avaus yhteistyölle Keskisen Uudenmaan Musiikkiopiston kanssa: musiikkilinjalaiset ovat saaneet henkilökohtaista opetusta eri soittimissa ja laulussa. Näin musiikkilinjalaisille on tarjoutunut mahdollisuus monipuolistaa osaamistaan ja valita uusi instrumentti tai perehtyä laulamisen saloihin. Tavoitteena on tarjota henkilökohtaista opetusta nykyistä useammalle musiikkilinjalaiselle. Soittotuntien hinta pysyy tulevaisuudessakin erittäin kohtuullisena, koska lukio osallistuu kuluihin. Musiikkiopiston kanssa yhteistyössä järjestettiin myös onnistuneita workshop-kursseja teemoina kansanmusiikki ja blues. Lukuvuoden aikana musiikkilinjalaisia osallistui myös Sibelius-Akatemian järjestämälle bändi- ja äänityskurssille.

Uusia oppiaineita Järvenpään lukiossa on jo vuosia voinut opiskella Suomen musiikkioppilaitosten liiton vaatimusten mukaisia musiikin teoriakursseja. Kuluneena lukuvuonna opetus laajennettiin peruskurssi 3-tasolle. Teoriakurssipaketit ovat lukiossa tiiviitä: musiikkiopistossa vastaava kurssi kestää vähintään lukuvuoden. Lukiolaiset ovat motivoituneita ja jo lähes aikuisia, joten voimme opiskella kokonaisuuden yhden jakson aikana eli noin kahdessa kuukaudessa. Teoriakurssin lukiossa käytyään opiskelija voi osallistua musiikkiopiston teoriatutkintoon ja lukion kurssin li-

72

[Järvenpään lukio 2013]

säksi saada musiikkiopiston teoriatodistuksen. Käytäntöä on pidetty hyvänä. Musiikkiteknologian opetusta on myös laajennettu. Lisää innostusta musiikkiteknologian opiskeluun tuo se, että lukion teknologiakurssit käytyään opiskelijat pääsevät miksaamaan koulun tilaisuuksissa. Esiintymistilanteessa ensiarvoisen tärkeää ja haasteellista miksaamista onkin harjoiteltu pitkin vuotta niin auditoriossa kuin areenallakin. Positiivista kiinnostusta herättäneen Hyvinvoinnin avaimia -kurssin aikana oli mahdollista tutustua musiikin terapeuttiseen käyttöön ja terveystietoon.

Esiintymisen iloa Erilaisia esiintymismahdollisuuksia – niin auditorion pienempimuotoisia noin 200 hengelle ja areenan suurempia noin 1000 hengelle tarkoitettuja – on tänäkin lukuvuonna järjestetty useita kymmeniä. Tavoitteena on, että kaikki halukkaat pääsevät lavalle eikä seuraavaa esiintymistä tarvitse liian kauan odotella. Tasokkaista musiikkidiplomikonserteista on tullut jo lukioomme perinne. Suosion saaneita auditoriossa aloitettuja intiimitunnelmaisia ”Open Stage” -konsertteja kuullaan varmasti jatkossakin. Jotta positiivinen imu esiintymisten ympärillä jatkuisi, lukion opetustilat ovat opiskelijoiden käytössä aina kun se opetukselta on mahdollista.

Uusia yhteistyökuvioita musiikkiopiston ja Sibelius-Akatemian kanssa

Taidekasvatus

FT, dosentti Outi Ampuja luennoi lukiolla aiheenaan ” Näkökulmia meluun ja hiljaisuuteen”.

Näkökulmia meluun ja hiljaisuuteen M

illaisessa ääniympäristössä sinä haluat elää? Millainen merkitys hiljaisuudella on sinulle? Kiusaako sinua melu tai tinnittävätkö korvasi joskus? Järvenpään lukiolla Suomalaisen musiikin viikolla luennoinut FT, dosentti Outi Ampuja haastoi kuulijat pohtimaan ääniympäristömme laatua ja sen merkitystä hyvinvoinnille, terveydelle ja viihtyvyydelle. Luennolla pohdittiin miten teollistuminen, kaupungistuminen ja liikenteen lisääntyminen on muuttanut äänimaisemaa ja miksi edelleen noin 800 000-900 000 suomalaista altistuu liialliselle melulle. Luennolla annettiin myös vinkkejä oman kuulon suojaamiseen ja keskusteltiin siitä, miksi hiljaisuus voi olla sekä ahdistavaa että myös luovuutta ja oppimista edistävä, arvokas voimavara. Onnistuneen esityksen jälkeen on helppo hymyillä. Lauluja Jenna Puurunen Kaamoksen karkottajaisissa.

73


Taidekasvatus

Minna Huotilaisen luento ” Musiikki ja aivot” kuultiin lukiolla Suomalaisen musiikin viikolla.

P

idin musiikkidiplomikonserttini jo toukokuussa 2012, mikä oli ehdottomasti järkevin kaikista diplomia koskevista päätöksistäni. Nyt, 2013 keväällä, minusta ei siihen kaiken abistressin vuoksi olisi ollut. Toisen vuoden opiskelijana osasin olla huoleton ja keskittyä täysillä diplomin tekemiseen. Kokosin toisen vuoden syksyllä bändin, ja aloitimme treenaamisen jo jouluna. Näin meille ei ehtinyt tulla kiire, ja setti oli kasassa aikataulussa. Parasta diplomikonsertin tekemisessä oli itsensä toteuttaminen. Sain itse suunnitella konsertin ohjelmiston ja teeman itseni näköiseksi. Halusin kappalevalinnoillani tuoda esille musiikin taitojani monipuolisesti. Pääinstrumenttini oli laulu, mutta mukaan mahtui myös sellaisia biisejä, joissa soitin kitaraa ja viulua. Lisäksi ohjelmaan kuului yhtyelauluesitys. Jännitin konserttia äärimmäisen paljon, ja etenkin puhuminen ihmisten edessä hirvitti. Loppujen lopuksi koko esiintymistilanne meni eteenpäin omalla painollaan, ja vaikka välispiikit olivat vähän jäisiä, yleisössä istuneet kaverit nauroivat toilailuilleni ja tilanteesta tuli vähemmän jännittynyt. En olisi suoriutunut diplomikonsertista näin hyvin ilman perheeni ja ystävieni tukea. Tärkeimmät tukijoukot olivat tietenkin diplomibändin soittajat, jotka tarjosivat apuaan kaiken stressin keskellä. He osasivat auttaa myös

74

[Järvenpään lukio 2013]

Säteilevä laulaja Emilia Lehtonen diplomikonsertissaan.

konsertin varsinaisessa järjestämisessä ja tekniikan puolella – en olisi missään näissä pärjännyt yksin. Bändissä tuli myös huomattua, kuinka tärkeää on, että soittajilla synkkaa. Ei riitä, että soittajat ovat hyviä, vaan heidän tulee myös tulla hyvin toimeen keskenään. Näin syntyy paras lopputulos. Myös lukion puolelta tuleva kannustus oli suuri apu – Järvenpään lukiossa sain hyvää briiffausta musiikinopettajilta ennen konserttia, ja heidän puoleensa pystyin kääntymään, jos mieltäni painoi jokin suureen koitokseen liittyvä asia. Opin diplomin myötä monia uusia asioita itsestäni. Kun aloitimme melkeinpä viikoittaisen harjoittelun joulukuussa, olin melko epävarma itsestäni esiintyjänä. Ajan kuluessa opin kuitenkin sen, että kun teen paljon töitä ja harjoittelen armotta, ei muiden mielipiteillä ole niin väliä – tiedän itse, että olen ollut

ahkera ja tehnyt parhaani. Parhaansa tekeminen onkin diplomin avainjuttuja. Diplomikonsertista jäi hyvä fiilis ja sen tekemisestä mahtavat muistot. Diplomia varten kasattu bändi on yhä kasassa ja soitamme edelleen yhdessä. Vinkkinä niille, jotka haluaisivat tehdä musiikkidiplomin lukiossa: rohkeasti tekemään! Kun nauttii musiikin tekemisestä, diplomin teko ei tunnu työläältä. Se on hauskaa ja mukavaa vaihtelua muuten niin tylsään lukion arkeen. Emilia Lehtonen, abi 2013

M

iten musiikki liittyy oppimiseen? Kyllä se liittyy – nyt puhutaan nimittäin oppimisvalmiuksista, optimaalisesta oppimisen tilasta ja myös aivojen hyvästä virittymisestä.

Musiikin avulla voimme ohjata omaa toimintaamme ja muuttaa fysiologiaamme. Musiikin kuunteleminen voi rauhoittaa tai virkistää meitä, ja osaamme itse valita sellaista musiikkia, jolla on fysiologiaamme toivottu vaikutus. Tämä musiikki on tietenkin yksilöllistä, eli kaikki eivät pidä samasta

soittamisen ja laulamisen vaikutuksesta. Muusikon aivojen on todettu olevan tietyiltä osiltaan hyvin erilaiset kuin meidän ”tavallisten ihmisten” aivot. Monilla alueilla on havaittu voimakasta kasvua, aivokuoren paksuuntumista ja aivokudoksen toiminnan vilkastumista. Musiikki näyttää muokanneen aivoista supertehokkaat tiedonkäsittelyn kannalta. Muusikot ovatkin erityisen hyviä esimerkiksi kuuntelemaan puhetta melussa. Kuinka nopeasti musiikkiharrastuksen vaikutuksia sitten on havaittavissa? Näyttää siltä, että jo melko pian, noin vuoden kuluttua musiikkiharrastuksen aloittamisesta nähdään aivoissa muutoksia ja tiettyjen aivoalueiden toiminnan kasvua. Musiikkiharrastuksen positiiviset vaikutukset ovatkin siis melko pian harrastajan käytettävissä muillakin elämänalueilla. Edistyneet oppilaitokset ovatkin ottaneet aktiivisen musiikinharrastamisen toiminnaksi, jota haluavat erityisesti tukea. Käytännössä tämä merkitsee bändi- ja soittosoittoharjoittelutiloja omatoimista treenaamista varten ja omatoimisen sekä koulun puitteissa tapahtuvan musisoinnin nostamista esille koulun juhlissa. Välitunnilla voi olla käytettävissä bändipelejä kuten Rock Band. Koulujen kuorotkin tekevät kohisten paluuta, eikä niissä aina lauleta vaan myös esimerkiksi räpätään. Aivotutkimuksen tulokset antavat meille jokaiselle erinomaisen syyn alkaa harrastaa musiikkia. Muistathan, että musiikkia voi harrastaa hyvin monella tavalla ja harrastuksen voi aloittaa missä iässä tahansa.

musiikista. Musiikin aiheuttamat fysiologiset muutokset näkyvät sykkeen, verenpaineen, ihon lämpötilan ja sähkönjohtavuuden, hormonitoiminnan tai aivotoiminnan muutoksina. Miellyttävän musiikin kuuntelu laskee stressitasoa. Musiikkia kuuntelemalla voimme viedä itsemme optimaalisempaan toiminnan tilaan. Musiikki lisää mahdollisuutta päästä niin sanottuun flow-tilaan, joka on optimaalisen oppimisen ja toiminnan tila: silloin saamme aikaan enemmän kuin muulloin ja osaamme ottaa ongelmat haasteina. Ennen stressaavaa suoritusta tai vaativaa kognitiivista testiä kuunneltu musiikki aikaansaa testisuorituksen paranemista. Paranemisen katsotaan johtuvan siirtymästä kohti flow-tilaa, eli vireystilan ja mielialan muutoksista positiivisempaan suuntaan ja stressitason laskusta. Oppimisessa yöuni on olennainen tekijä, sillä yön aikana opittu tieto siirretään pitkäkestoiseen muistiin. Päivän aikana opittuja asioita ei kannata heittää hukkaan huonosti nukutun yön seurauksena. Musiikki voi olla avuksi myös unen laadun parantamisessa. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että illalla tunti pari ennen nukkumaanmenoa kuunneltu musiikki on riittävän rauhallista. Muuten elimistömme virittyy toimintaa varten, eikä uni meinaa tulla tai se on katkonaista. Moderni aivotutkimus on viime aikoina paljastanut mielenkiintoisia ilmiöitä siitä, miten aivot muovautu- Minna Huotilainen, vat aktiivisen musiikkiharrastuksen eli FT Työterveyslaitos

75


Kansanmusiikki – tutustumisen arvoista

Taidekasvatus

Back to 60’s: Armas Lintusaari, Konsta Linkola ja Otto Jahnukainen. Kuva Santeri Ketun musiikkidiplomikonsertista.

S

yyslukukaudella meille musiikkilinjalaisille järjestettiin kansanmusiikki-workshop, jonka idea oli tutustuttaa meidät ikäpolvellemme ehkä hieman tuntemattomampaan musiikkityyliin. Aluksi kuulimme kansanmusiikin historiasta ja meille avattiin musiikkityylin tunnelmaa ja henkeä. Tehtävänä oli opetella valssi Kirkkonummelta. Meidät jaettiin kahteen ryhmään, melodiaa soittavien ja säestävien ryhmään. Molemmat harjoittelivat omaa osaansa eri luokissa. Itse soitin melodiaa sellolla. Stemma ei ollut mitenkään erityisen vaikea vaan aika letkeä, ja siihen pääsi helposti mukaan. Kun olimme harjoitelleet osamme, pääsimme soittamaan yhdessä isossa ryhmässä. Kokonaisuus kuulosti hämmästyttävän upealta. Varsinkin itse pidin isossa ryhmässä soittamista kappaleeseen erittäin hyvin sopivana. Parasta anti koko työpajassa oli se, että sai tutustua musiikkityyliin, joka on ainakin minulle tuntematon ja jota en juuri kuuntele. Ennen työpajaa ajattelin kansanmusiikin olevan pelkkää hoilotusta ja rallattelua, mutta tämän jälkeen huomasin, että se on paljon enemmän. Se on yhdessäoloa, hauskanpitoa ja uuden oppimista. Kokonaisuus kuulosti paremmalta myös siksi, että bändissämme oli sekä klassisen että rytmimusiikin soittimia. Työpajassa sai tutustua myös uusiin ennestään vieraisiin soittimiin. Suosittelen osallistumaan samanlaisiin workshopeihin, sillä se avaa ennakkoluuloja ja tekee musiikin harrastamisesta laajempaa. Lisäksi isossa ryhmässä soittaminen on tunne, joka kannattaa kokea. Miro Rein, 12C

Musiikkidiplomi – kuin lopettaisin huipulla

K

Pianisti Samuli Kohtamäki keskittyy.

Kitaristi Sami Ahonen tunnelmoi.

Harmonikansoittaja Santeri Kettu diplomikonsertissaan.

Rohkea tulkitsija laulaja Sanna-Marja Kultima diplomikonsertissaan.

Voiko soittajalta enempää vaatia? EI! Kitaristi Santeri Kettu vauhdissa.

oko lukioaikani luulin musiikkidiplomin olevan vain työ, joka tulisi saada tehtyä ennen valmistumistani. Vasta viimeistellessäni portfoliota tajusin työskennelleeni diplomini parissa jo lähes kolme vuotta. Esiintymiset, miksaukset, äänittäminen ja musiikkivideot ovat olleet työn alla lähes koko ajan lukiota käydessäni. Koko touhu ei vaan ole tuntunut työläältä. Se on ollut ihanteellista opiskelemista. Musiikki toimii minulle kuin stressipallo – sen avulla olen pystynyt rentoutumaan ja unohtamaan hetkeksi stressaavat, työläät kouluprojektit. Edes musiikintunnit eivät ole tuntuneet koulunkäynniltä vaan pikemminkin hyppytunneilta. Olen vapaa-ajallakin viihtynyt musiikinluokissa pitempiä aikoja kuin olisi terveellistä viihtyä. Myös musiikkidiplomin kirjallisen osan tekeminen tuntui leppoisalta – täysin erilaiselta kuin esimerkiksi pakolliset äidinkielen esseet, jotka halusin vain saada pois työlistaltani. Musiikillista omaelämänkertaani kirjoittaessani ja esiintymisiäni muistellessa minulle tuli haikea, mutta jokseenkin hyvä fiilis. Hienot muistot elämäni, varsinkin lukiotaipaleeni aikaisista musiikillisista saavutuksista muistuivat mieleeni. Työskentelyäni helpotti musiikinopettajani Marita Tapperin avustus ja ohjeistus. Häneltä sain säännöllisin väliajoin selkeitä ohjeita diplomityön eri kohdista: vinkkejä siihen mitä tulisi kertoa ja missä muodossa. Musiikkidiplomityön valmistumisen ja lukion loppumisen myötä esiintymisten kehä sulkeutuu, mutta sulkeutukoon. Vaikka diplomikonserttini jääkin kiireisyyteni vuoksi pitämättä, tunnen kuitenkin saaneeni toteuttaa itseäni musiikkilinjalla tarpeeksi. Olen päässyt esiintymään lukemattomia kertoja, onnistunut muutaman kerran villitsemään yleisön ja saanut paljon hyvää palautetta oppilailta ja opettajilta, jopa viideltä puumalta. Aivan kuin lopettaisin huipulla! Sami Ahonen, abi 2013

76

[Järvenpään lukio 2013]

77


Taidekasvatus Kesän keikoille valmistautuva tangolaulajalupaus Markus Loima esiintymässä Suomalaisen musiikin viikolla.

Basisti Jonathan Brace Suomalaisen musiikin viikolla.

Saksofonisti Otto Jahnukaisen jazz-tulkintoja on kuultu usein lukioaikana.

Suomen Improvisaatiokuoro johtajanaan Iiro Ollila esiintyi Suomalaisen musiikin viikolla. Aiheet lauluihin tulivat muun muassa yleisöltä, päivän lehdistä ja vokaaleista. Hauskan ja yllättävän konsertin viimeisen numeron aikana kaikki halukkaat pääsivät lavalle.

Laulu-kitara -duo Anna Parviainen ja HildaMaria Jämsä ArtCaféssa. Lauluyhtye Sara Salo, Sonja Molina ja Henna Ojaniemi Suomalaisen musiikin viikolla.

78

[Järvenpään lukio 2013]

79


Kuviksen työtiimi 2013-2014

KU

Taidekasvatus

VIS

Kuva + visuaalinen kulttuuri

Marja Rosti, yleinen kuvataide, kurssit: 1, 2, 3, 4, 5, 8, 11 ja diplomi.

Tea Lindroos, kuvataidelinja, kurssit: 1, 2, 3, 4, ja 5.

Susanna Autio, yleinen kuvataide, kurssit: 9, 10, ja YTK 07.1.

Tea Lindroos

E

nsimmäinen ympyrä sulkeutuu, kun kuvataidelinjan pioneeriopiskelijat saavat kuvataiteen opintonsa päätöksen ja alkavat viimeisenä lukiovuotenaan keskittyä kirjoituksiin sekä lukiodiplomeihin. Kun kuvataidelinja perustettiin vuonna 2011, opetin näitä pioneereja nykytaiteen kurssilla heidän ensimmäisessä jaksossaan. Kesällä 2012 sain kutsun tulla opettajaksi kuvataidelinjalle. Otin haasteen kunnialla vastaan. Tavoitteenani on ollut vakiinnuttaa kuvataidelinjan asemaa lukiossa sekä muiden taidekoulujen rinnalla ja tarjota opiskelijoille mahdollisimman ammatillista tietotaitoa visuaalisen kulttuurin kentältä. Pääkaupunkiseudun taide- ja kulttuuritarjontaan tutustuminen, eri visuaalisten alojen vierailijoiden luennot sekä alastonmallinpiirustus olivat tämän lukuvuoden tavoitteet, jotka saavutettiin ja jotka vievät kuvataidelinjaa yhä ammatillisempaan suuntaan. Kuvataidelinjan ja ensimmäisen vuosinäyttelyn saama huomio on ollut näin opettajana imartelevaa ja motivoivaa. Tästä kiitos kuitenkin kuuluu opiskelijoille, joita ilman koko linjaa tai näyttelyä ei olisi syntynyt. On ollut mahtavaa työskennellä aktiivisten ja motivoituneiden nuorten kanssa. Odotan jo innolla ensi syksyä, uusia opiskelijoita, haasteita, kokemuksia ja onnistumisia. Ensi lukuvuoden tavoitteeni: lisää tätä, lisää taidetta!

80

[Järvenpään lukio 2013]

Sanna Alanko, kuvataidelinjan OPO.

Tuija Haapala, yleinen kuvataide, kansainväliset projektit, eglanti+ kuvis YTK 07.1.

Sakari Mäkelä, yleinen kuvataide, elokuvaja mediakasvatus, 7-kurssit.

Jukka Ottelin, yleinen kuvataide, matematiikka + kuvis, 3D-grafiikka, kurssi 6.

Sanna Mäkinen, kuvataidelinjan OPO.

Laatikkopäitä käytävällä C1

H

ulluja, sekopäitä taidehörhöjä maalilla tahrituissa farkkuhaalareissa, pensselit kädessä peräluokassa kuviskäytävällä. Sellainenko on kuvislinja? Ei aivan.

KU05-kurssilla tehty performanssi Järvenpään keskustassa

Kuvataidelinja on Järvenpään lukiossa toimiva erityislinja, joka keskittyy kuvataiteeseen ja sen opetukseen. Kuvataidelinja toimii lukiossa nyt toista vuotta eli aika uusi juttu. Vuosittain kuvataidelinjalle valitaan ennakkotehtävien, keskiarvon ja koepäivätehtävän perusteella 20 opiskelijaa. Linja antaa tiedollisia ja taidollisia valmiuksia kuvataiteen jatko-opintoihin kulttuurialan korkeakouluissa ja yliopistoissa. Kuvataidelinjalla opiskellessa taideopetusta on joka jaksossa yksi tunti viikossa. Tosin tämä käytäntö tulee todennäköisesti muuttumaan ensi lukuvuonna niin, että tunteja on kaksi kertaa viikossa parin jakson ajan. Kuvataidelinjan opintoihin sisältyvät kuvataiteen kurssit 1–4. Lisäksi ensimmäisenä vuonna suoritetaan KU05-kurssi eli Nykytaiteen kurssi, joka nimensä mukaisesti keskittyy nykytaiteeseen. Kurssilla muun muassa seurataan nykytaiteen ilmiöitä. Tänä vuonna kurssilla saatiin aikaan performanssi: pahvilaatikot päähän, pehmustetut miekat käteen ja Järvenpään keskustaan marssimaan ja taistelemaan. Ensimmäisen vuoden syksynä opinnot rakentuvat tuttujen työvälineiden ja tekniikoiden ympärille, ja keväällä painotetaan

81


piirustusta ja maalaustekniikoita, kuten akryyli- ja öljyvärimaalausta. Kevään opintoihin sisältyy myös pieni jakso keramiikkaa. Taidehistorian opiskelu on läsnä koko vuoden. Toisen vuoden syksyllä keskitytään graafisen suunnittelun perusteisiin, kuten typografiaan ja animaatioon, ja keväällä keskitytään arkkitehtuuriin ja muotoiluun eli opiskellaan muun muassa projektipiirustusta ja mallintamista. Opetuksen taso ja sisältö on erilainen kuin yleislinjalla. Linjan opintojen ohella voi tietysti suorittaa myös muita koulun tarjoamia kuvataiteen kursseja, ja koska pakollisia kursseja on vain viisi, tilaa jäähyvin myös muille kursseille. Kun vähintään neljä kurssia on suoritettu, on mahdollista suorittaa lukiodiplomikurssi. Kuvataidelinja avaa mahdollisuuden kokeilla kaikenlaista uutta, kuten vaikka alastonmallipiirustusta, joka todennäköisesti on ohjelmassa myös ensi syksynä. Taidenäyttelyitä kierretään, töitä ripustetaan esille koulun käytäville tai auloihin ja kevään lopussa järjestetään oma näyttely vuoden aikana tehdyistä töistä. Lukion kuvataiteen tiloissa ei ole valittamista. Pimiö, keramiikan luokka, piirustus- tai maalausluokka, tietokoneluokka ja taidepiha muodostavat hyvän ja toimivan työympäristön. Tietenkään ei pidä jättää mainitsematta kuvataidelinjan loistavaa opettajaa Tea Lindroosia. Rento ja hauska opettaja luo omalta osaltaan hyvää ilmapiiriä tunneilla. ”Kuvislinja on hyvä juttu ja siellä on loistavaa porukkaa.” Näin totesivat kuvataidelinjan ensimmäisen vuoden opiskelijat Laura Sinkkonen ja Julia Karjalainen. Heidän mielestään opetuksen laadussa ei ole mitään valittamista, mutta tuntien ajankohta on huono, mikä on kyllä totta. Keskiviikko- ja torstai-iltapäivä ei aina ole paras mahdollinen aika tunnille. ”Kuvislinja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja monipuoliselta ja siellä tehdään varmasti paljon kaikenlaista.” Tämän kommentin esitti yleislinjalla opiskeleva Emilia Sinkkonen. Tästä voi siis päätellä että eivät kaikki pidä kuvislinjalaisia taidehörhöinä sekopäinä.

KU

Taidekasvatus

VIS

Kuvia kuvataidelinjan vuosinäyttelystä GalleriaJärnätissä keväällä 2013

Kuvataidelinjan vuosinäyttelyä rakentamassa Ada Kairavuori ja Tomi Åberg Galleria-Järnättissä.

K

uvataidelinja sai syksyllä vierailevaksi luennoijaksi valokuvaaja Kaisu Joupin.

Jouppi on Järvenpääläinen valokuvaaja, joka kuvaa aikakausi- ja asiakaslehtiin. Näiden ohella hän myös työstää omia taiteellisia projekteja, kuten kuvasarjat nuorten naisten masennuksesta ja leskien yksinäisyydestä. Jouppi antoi kuvataidelinjalaisille realistisen kuvan valokuvaajan työstä nykypäivän mediassa. Joupin luennolla oppilaat pääsivät tutustumaan valokuvauksen erilaisiin muotoihin sekä visuaalisenalantyön haasteisiin sekä mahdollisuuksiin. Kaisu Joupin töihin voi käydä tutustumassa hänen nettiportfoliossaan osoitteessa: www.kaisujouppi.com

Teksti Anni Tertsunen 12B Kuvat Anni Tersunen ja Tea Lindroos

82

Kuvia kalvolle, teos Galleria-Järnätin ikkunassa. Ohjaajana kuvataidelinjan ensimmäinen vetäjä Sari Laatio lv 2011-2012

[Järvenpään lukio 2013]

83


Animaatiot – totista työtä!

KU

VIS

Taidekasvatus

Tikkurilan Vernissan Animaatioasema

Kuvat Animaatioasemasta lahjoitti Vuosijulkaisun käyttöön Vantaan Sanomien toimittaja Armi Suojanen

”Kuvassa on taideohjaaja Tuomas Heimala ja nuket Korson kapina -animaatiosta, jossa kerrotaan The Renegades -yhtyeen peruutetusta esiintymisestä 1965,” Armi Suojanen http://www.vantaansanomat.fi

”Vernissan vanhan tehdassalin ovat vallanneet kotimaisten animaatiotekijöiden, kuten Kari Juusosen (Niko - Lentäjä poika), Ismo Virtasen (Turilas ja Jäärä) ja Antonia Ringbomin (Muumi ja punainen pyrstötähti) aidot nuket, piirrokset ja lavasteet.”

Lukion animaatiopajassa työskentelemässä Clara Bate, Emilia Sneck ja Ildar Wafin

Animaatiotekniikoita

Y

leisen kuvataiteen nykytaidekurssilla rakennettiin animaatiomarionetteja ja tehtiin pieniä nykytaidevideoita animaatiotekniikalla. Marionetit ovat mukavia näyttelijöitä, ne eivät ujostele esiintymistä tai välttele hankaliakaan rooleja, kuten oma pää kainalossa kulkemista.

Mikä animaatiomarionetti? Animaatiomarionettina voi toimia mikä tahansa esine, mutta tässä tapauksessa esiintyjät eli nuket rakennettiin taipuisasta rautalankarungosta, johon liitettiin kevyestä, itse kuivuvasta massasta muovailtu pää. Asusteet muotoiltiin kankaista liittämällä maitoliimalla pukujen saumat yhteen. Erikoisinta animaatiomarionetissa on jalkojen rakenne. Jalat yksinkertaisesti hakataan nauloilla kiinni jalkateristään pehmeään, kuitulevystä tehtyyn alustaan, joka on ilmoitustaulumateriaalinakin tunnettua haltex-levyä. Kun marionettia liikutellaan, on apuna käytettävä hieman vasaraa. Ilman naulaamista ei marionetti voisi pysyä pystyssä. Jos animaation tekemien on hidasta, niin kaikista tekniikoista on marionettianimaatio yksi nopeimmista. Vartaloa on helppo taivutella eri asentoihin ja kasvojen ilmeiden synnyttämisessä voidaan käyttää apuna vahasta tehtyjä osia. Marionetti voi askeltaa näyttävästi ja

84

[Järvenpään lukio 2013]

rivakasti, kun jalat vuoronperään naulataan alustaan, eikä pelkoa nuken kaatumisesta ole.

Valaisu Animointia varten on rakennettava oikea pieni näyttämö, jossa esiintyjiä liikutellaan kohtauksesta toiseen. Ehdoton edellytys tämänkin tyyppisen pienoiselokuvan tekemisessä on oikeanlainen valaisu, muuten eivät hahmot erotu kunnolla taustastaan eikä katsojalle saada välittymään haluttua tunnelmaa. Paras valaisu rakennettaisiin taustavalon, yleisvalon ja kohdevalojen avulla. Kalleimpien valaisusettien hinnat voivat kivuta melkein tuhanteen euroon, mutta me selvisimme sentään auttavasti koulun vanhoilla videovaloilla. Tässä koko touhun hauskuus juuri on, kun voi konkreettisesti rakentaa mielikuvituksellisia pienoismaailmoja, jos vain aika riittäisi – ja eihän se riittänyt.

Tekniikan vaatimukset Kuvauksissa käytettiin koulun kymmenisen vuotta vanhoja videokameroita, joista oli poistettu nauhat ja kamerat oli kytketty FireWiren avulla suoraan tietokoneeseen. Tallentavana ohjelmana oli IStopMotion. Tämän Macin oman animaatio-ohjelman etu on, kuten muidenkin vastaavien

K

oulussamme on monia mahdollisuuksia tehdä digitaalisia animaatioita, marionettianimaatioiden lisäksi. Ehkä yksi vaativimmista animaatiotekniikoista ovat 3D-animaatiot, joita voi kokeilla Cinema4D-ojelmalla kuvataiteen kurssilla 6. Kuvataiteen kurssilla 2 voi animoida liikkumistaan ArchiCad-ohjelmalla talonsa sisä- tai ulkotiloissa. Kuvataiteen kurssilla 3 voi tutustua Flash-animointiin. Aivan tavallisella kameralla voi tehdä myös stop motion -animaatioita ilman tietokoneliitäntää. Still-kuvat vain täytyy tuoda johonkin sopivaan elokuvaohjelmaan, josta Flash on yksi mahdollisuus. Elokuvakurssilla 7 voi tutustua myös Adoben After Effectsin toimintaan tarvittaessa.

Stopmotion-ohjelmien, että kuvaaja näkee aina edellisen kuvan haamuna ennen seuraavan liikkeen rakentamista ja kuvaamista. Uusia, kouluumme hankittuja videota kuvaavia järjestelmäkameroita ei FireWire-liitännällä ja StopMotionohjelmalla voi käyttää. Onneksi olemme saaneet kokeeksi yhden Dragonframelisenssin, jolla järjestelmäkamera taipuu animaatiokäyttöön pelkän USB-liitännän avulla. Vahinko vain, että ohjelma ehtinyt nykytaiteen kurssin käyttöön. Kuvatut animaatiokohtaukset koottiin yhteen Adoben Premiere-editointiohjelmalla, ja taustamusiikkia saatiin GarageBandin avulla.

Marionetteja rakennetaan

Animaatioasema

Nuket vasemmalta lukien alhaalla: Ildar Wafin, Liisa Joentakanen, Valtteri Leivonen, Clara Bate ja Hilda Väänänen

Aada Kosusen ja Iida Koskisen gifanimaatio-pääsiäisbanneri lukion pedanetin aloitussivulla (KU3-kurssi)

Vantaan Vernissa-rakennuksessa sijaitseva Animaatioasema on animaatiomuseo ja koulutuskeskus, joka on keskittynyt tarjoamaan nuorille ohjattua animaatiopajatoimintaa. Saan kiittää Animaatioaseman osaavaa henkilökuntaa meidän pienen animaatioprojektimme toteutumisesta. Sain kokeilla itse animaationtekoa opintokäynnilläni Animaatioasemalla ja sain myös konsulttiapua oman animaatiopajan rakentamisessa. Marja Rosti Yleisen kuvataiteen opettaja

85


KU

VIS

Kuvat kevään 2013 KU7-kurssilta, Oiva Kumpulainen ja Markus Ketola.

Taidekasvatus

Elokuvakurssit -

lukion suola ( tai sokeri, riippuu kummasta tykkää )

J

ärvenpään lukion suosituimpanakin pidetty kurssi, virallisesti KU07, tuttavallisemmin vain ”leffakurssi”, tulee taas ensi vuonna tarjolle 1. ja 2. jaksoon, ja uutuutena tarjoamme viitosjaksossa myös jatkokurssin kurssikoodilla YTK20. Kurssien vetäjä Sakari A. Mäkelä kertoo tässä sekä hieman meiningeistä kursseilla että tuoreimmasta elokuvatuotannostaan.

86

[Järvenpään lukio 2013]

K

U07-kurssilla tutustutaan elokuvan tekemisen perusteisiin nuoria kiinnostavasta näkökulmasta. Oletko koskaan miettinyt, miksi elokuvat usein ”näyttävät leffalta”, mutta uutiset tai halvat tv-sarjat eivät näytä samalta, omista videoista puhumattakaan? Oletko miettinyt, mikä lopulta tekee kuvasta ”leffan näköistä”? Juuri näihin kysymyksiin vastataan KU07-kurssilla, eikä asia jää vain teorian tasolle, vaan kurssilla myös opetetaan käytännössä ammattilaisten salakikat elokuvamaisen kuvan saavuttamiseksi, ja toteutetaan kurssityönä mahdollisimman ”päheä” video – unohtamatta laadukasta taiteellista puolta. Kurssilla opitaan myös elokuvatuotannon rakennetta ja termistöä – toisin sanoen selkeä katsaus siihen, miten isot Hollywood-elokuvat oikein tehdään, ja minkälaisia työtehtäviä elokuvatuo-

tantoryhmässä oikein on. Myös elokuvan äänisuunnitteluun tutustutaan vierailevan äänialan ammattilaisen Markus Hirvelän voimin, joka on ollut äänisuunnittelemassa muun muassa yleisö-Jussistakin ehdolla ollutta pitkää elokuvaa ”Käräjävuorentie”. Jos elokuvanteko kiinnostaa, tule mukaan KU07-kurssille, jonka suorittamisen jälkeen voit halutessasi jatkaa ensi keväänä jatkokurssille YTK20 sekä hankkia elokuvakameran ja -äänikaluston ”ajokortin” ja tehdä itsenäisiä elokuvaprojekteja koulun ammattitason elokuvakalustolla! Kurssien opettajana toimii mediatuottaja ja elokuvaaja Sakari A. Mäkelä, joka on ohjannut, kuvannut

87


KU ja tuottanut useita kansainvälisesti palkittuja lyhytelokuvia sekä kuvannut tv-mainoksia ja musiikkivideoita useita vuosia. Sakarin uusin lyhytelokuva ”Valekuvaaja” palkittiin Filmi- ja Videokuvaajien Liiton SM-kisoissa ensimmäisellä sijalla. Se on myös valittu Suomen edustajaksi loppukesästä Itävallassa järjestettäviin ei-kaupallisten lyhytelokuvien maailmanmestaruuskisoihin. Elokuva on nähtävillä YouTubessa hakusanalla ”Valekuvaaja”, ja artikkeli elokuvan tekemisestä löytyy Nuorten valokuvaajien nettisivuilta www.nuoretvalokuvaajat.fi hakemalla samalla hakusanalla.

Kuvat kevään 2013 KU7-kurssilta

Taidekasvatus

VIS

3D-tulostus tulossa kouluihin!

T

ietotekniikan uusi vaikuttava kehitysvaihe on päässyt vauhtiin kolmiulotteisten tulosteiden myötä. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on jo todennut 3D-tulostimien olevan yksi merkittävimmistä keksinnöistä. Teollisuudessa on jo melko pitkään tehty prototyyppejä ja malleja 3D-tulostimilla ja CNC-laitteilla. Uusilla laitteilla ja materiaaleilla voidaan kuitenkin tulostaa täysin valmiita esineitä. Lääketieteen alalla on rajattomat mahdollisuudet, kun voidaan tulostaa ihmisen ”varaosia”. Teollisuudessa voidaan tulostaa muutamassa tunnissa mutkikkaita esineitä, joiden valmistamiseen nykyään kuluu viikkoja. 3D-tulostin tuo opetukseen aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. Esineet tai mallit, joita nyt nähdään vain kuvina, voidaan valmistaa käsin kosketeltaviksi. Jotta esineitä voidaan tulostaa, tarvitaan tietoa ja taitoa niiden suunnitteluun. Tähän tarvitaan runsaasti koulutusta – siksi tulostimet on tuotava myös kouluihin. Ammattilaistason laitteet maksavat vielä huimasti, mutta kouluihin sopivan laitteen saa jo muutamalla tuhannella eurolla.

Kuvat kevään 2013 3D-kurssilta KU6

Sakarin uusin lyhytelokuva ”Valekuvaaja” palkittiin Filmi- ja Videokuvaajien Liiton SM-kisoissa ensimmäisellä sijalla, ja on valittu Suomen edustajaksi loppukesästä Itävallassa järjestettäviin ei-kaupallisten lyhytelokuvien maailmanmestaruuskisoihin

3D-grafiikan kurssi KU06 Kuvataiteen kurssilla 6 opiskellaan 5. jaksossa 3Dmallinnusta Cinema4D-ohjelmalla. Vaikka ohjelma on ammattilaistasoa, on sen perusteet helppo oppia yhdenkin kurssin aikana. Malleja ehditään myös animoida kurssin loppupuolella. Kuvan kannu on Jere Kiiskin ja shakkilauta Jerry Blåfieldin. Teksti Jukka Ottelin

88

[Järvenpään lukio 2013]

89


KU

VIS

Kuvataiteilijana meillä ja maailmalla

Diplomityö A

rttu Halmetoja suunnitteli hauskan monitomipöydän kuvataiteen diplomityönään kevällä 2013.

Sanoma Pron digikirjat lukioon

Järvenpää-talon ylälämpiössä oli esillä yleisen kuvataideopetuksen taideprojektin töitä keväällä 2013. Vetäjänä oli Susanna Autio.

Tutut oppikirja t digitaali sina elokuus sa 2013

YTK07-kurssin vetäjät: englannin kielen lehtori Tuija Haapala ja kuvataiteilija Susanna Autio

Y

li oppiainerajojen – kohti kansainvälisyyttä – hauskuutta ja hyödyllisyyttä unohtamatta! Näitä tavoitteita kohti pyrimme kurssilla YTK7 Kansainvälinen kuva, joka laitettiin ensimmäistä kertaa kurssitarjottimeen seuraavan lukuvuoden viidenteen jaksoon. Mitä tuleva taiteilija tai taiteenopiskelija tarvitsee opinnoissaan ja työssään paitsi rakkautta kuvataiteeseen ja motivaatiota kehittää taitojaan? Englantia! Myös kuvataiteen opinnoissa opiskelija saattaa huomata istuvansa englanninkielisellä luennolla tai lukevansa englanninkielistä opintomateriaalia. Saattaapa olla, että opinnot vievät ulkomaiseen opinahjoon. Työelämässäkin englannintaito on tarpeen, löytyi työpaikka sitten Suomen rajojen sisäpuolelta tai muualta maailmasta. Ja kullakin alalla on oma erikoissanastonsa ja käsitteensä, jotka työntekijän tulee hallita.

Kurssilla YTK07 teemme kuvia piirtäen, maalaten tai muilla tekniikoilla ja tutustumme kuvataiteilijan opintoihin ja työhön kuvataiteilija Susanna Aution ohjauksessa. Samalla harjoittelemme taiteen opinnoissa tai työelämässä tarvittavaa englanninsanastoa puhumalla ja kuuntelemalla, tosissaan ja leikkimielisesti. Luvassa on myös opintokäyntejä gallerioihin tai alan opistoihin. Kurssiin liittyen mutta kuitenkin siitä erillisenä projektina yritämme myös järjestää kuvataideaiheisen retken joko Englantiin, Irlantiin tai Italiaan keväällä 2014. Jos kuvataide on lähellä sydäntäsi, vaikka et suunnittele kuvataiteen opintoja, olet tervetullut mukaan niin kurssille kuin mahdolliselle retkellekin. Tuija Haapala

Kieliin: Profiles (englanti) Magnet (ruotsi) Genau (saksa) Humanistisiin aineisiin: Kielikirja (äidinkieli) Linkki historia (historia) Linkki yhteiskuntatieto (yhteiskuntaoppi) Jokaisen oikeustieto (yhteiskuntaoppi) Filo (filosofia) Silta (uskonto) Mielen maailma (psykologia) Psykologia! (psykologia)

Matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin: Lyhyt matikka (lyhyt matematiikka) Sigma (lyhyt matematiikka) Pitkä matematiikka (pitkä matematiikka) Pyramidi (pitkä matematiikka) Fysiikka (fysiikka) Physica (fysiikka) Reaktio (kemia) Bios (biologia) Geos (maantiede) Terve! (terveystieto)

Saatavana Sanoma Pron verkkokaupasta www.sanomapro.fi

91


JÄRVENPÄÄN LUKIO 2013


Vuosijulkaisu nettiin13