__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

# 5 2

KE S Ä / SUMMER 2019 ILM AIS TA S AR JAK U VA A FREE COMIC S


NAPA SCHOOL ETSII TUOTTAJAHARJOITTELIJAA SYKSYLLE ‘19 Lue lisää ja hae paikkaa: www.napaschool.fi Napa School on kuvitusagentuuri Napa Agencyn opetus- ja konsultointipalvelu kaikille kuvittamisesta ja kuvitustaiteesta kiinnostuneille. napaschool

#52 KESÄ / SUMMER 2019

© Taiteilijat / Artists

Toimitus ja julkaisija / Editorial & publisher Kutikuti Painos / Print-run 6 000

ISSN 1796-587X

Päätoimittaja / Editor-in-chief Matti Hagelberg

Kirjapaino / Printer Printall AS

www.kutikuti.com Taitto / Layout Heikki Rönkkö

Mainosmyynti / Ad sales kutimagazine@gmail.com

Tässä numerossa / In this issue Elina Johanna Ahonen, Suvi Ermilä, Juliana Hyrri, Susanna Kesänen, Keiska Ojala, Tommi Ollikainen & Anna Raatikainen (FI) Kansi / Cover Suvi Ermilä (FI) Kuti-lehteä julkaiseva Kutikuti ry on vuonna 2005 perustettu nykysarjakuvaan erikoistunut yleishyödyllinen ja taiteilijavetoinen yhdistys. Voit tilata Kuti-lehden myös kotiisi. Suomeen neljä numeroa sisältävän vuositilauksen hinta on 12 euroa, ulkomaille 20 euroa. Teet tilauksen kätevimmin kotisivuillamme osoitteessa www.kutikuti.com. Kuti-lehden seuraava numero ilmestyy syyskuussa 2019.

Kuti magazine is edited and published by Kutikuti, a nonprofit and artist-driven comics association. You can also subscribe to Kuti. The subscription fee is 12 euros for one year (four issues). Abroad, the subscription costs 20 euros per year. All issues feature translations in English. The best way to subscribe is to visit our website at www.kutikuti.com. The next issue will be out in September 2019.


GA L L E R I A RA J AT I LA W W W. R A J ATA I D E . F I M A – P E 1 3 –1 8 HÄME E NP U I STO 1 0 L A – S U 1 2–16 3 3 2 1 0 TAMP E R E

1/6 - 18/6 VERNA JOKI I HENNA T YRVÄINEN RAJATAITEEN JÄSENNÄYTTELYT, JURYTTAJANA PERTTI KETONEN

28/6 - 3/7 TIMO BREDENBERG I MIA SAHARLA 5/7 - 10/7 PAANANEN & ULVILA I JUKKA SILOKUNNAS 12/7 - 17/7 VEERA NELIMARKKA I SANNI SAARI 20/7 - 6/8 R AUHA A ALTONEN & ANNA MAT VEINEN

Galler ia Rajat ilan y läker rassa sijaitse va pien- ja o makustanteisiin er iko ist unut kauppa, jo sta löydät sar jakuvat , taidek ir jat ja z inet .

ilmio.fi

Tu r ku , U i t t a m o

2 7/ 0 7/ 2 0 1 9


MITEN MIES REAGOI JÄÄDESSÄÄN YKSIN? an iväkirj ä p e m Ho ! jatkuu tarina Homepäiväkirjasta tutun Laurin tarina jatkuu. Takana on ravisuttava ero, edessä vuoroviikkosinkkuus. Alkaako tästä uusi elämä täynnä biletystä ja vapautta?

WWW.LIKE.FI


Maan ainoassa alan yleislehdessä luodataan sarjakuvan nykytilaa, arvioidaan uutuusalbumit ja pienlehdet, raportoidaan festivaalikuulumiset ja haastatellaan kiinnostavimmat tekijät kotimaasta ja ulkomailta. TILAA SARJAINFO! €). Sarjakuvaseuran jäsenyys 30 € (alle 18 v. 25 € Saat myös jäsenkortin ja rahanarvoisia etuja sekä tuet suomalaista sarjakuvaa. » www.sarjakuvaseura.fi » www.sarjakuvakeskus.fi


O

len opettanut sarjakuvaa eri oppilaitoksissa yli 20 vuotta. Opetustyöni Taideteollisessa Korkeakoulussa aloitin silloisella Taideosastolla vuonna 1998 apulaisprofessori Sakari Marilan pyynnöstä. Kurssille annoin nimeksi Sarjakuvailmaisu. Esikuvia sillä ei ollut, joten rakensin sisällön oman näkemykseni mukaisesti palvelemaan opiskelijoita mahdollisimman monipuolisesti. Vuonna 2007 opetus laajeni Sarjakuvan sivuaineeksi ja mukaan opettamaan tulivat Katja Tukiainen ja Ville Hänninen omilla kursseillaan. Sarjakuvailmaisu 2:n sisällä Riikka Ala-Harja on ohjannut käsikirjoitusintensiivikurssin ja Emmi Jormalainen graafisen teknologian intensiivikurssin. Vuodesta 1998 olen opettanut vähintään yhden korkeakoulutasoisen kurssin vuodessa, useimmiten kaksi tai kolme. Tänä vuonna opetan Sarjakuvan perusteet ja projektityö -kursseilla Taideteollisessa Korkeakoulussa. Taideteollisen Korkeakoulun Avoimessa yliopistossa ohjaan Sarjakuvan perusteet ja Sarjakuvan muodot -kurssit. Aloittaessani opetustyötä oli pääosa sarjakuvataiteilijoista itseoppineita. Laajamittaista mestari/kisälli -toimintaa ei Suomessa esiintynyt. Ala opittiin sarjakuvia lukemalla ja sarjakuvia tekemällä. Opettamaan opin omien opettajieni esimerkin kautta. Tärkeintä opettamisessa on kiinnostus oppilaiden töihin. Kiinnostuksella ja välittämisellä pääsee jo pitkälle. Ei niillä perille pääse, mutta niistä on apua. Kuunteleminen on tärkeämpää kuin äänessä oleminen. Parhaat opettajani olivat Helga Reinikainen, Sakari Marila, Raimo Puustinen ja Kaarina Kaikkonen, kukin omalla tavallaan. He suhtautuivat työhönsä vakavasti. Huonojakin opettajia osui kohdalleni ja myös heiltä opin paljon. Turhautumisen ja pettymyksen voi aina kääntää edukseen. Jotkut niistä huonoista taatusti yrittivät parhaansa, useimmat eivät. Taideopettajaksi tullaan monia reittejä, eivätkä kaikki välttämättä koe olevansa ansaitsemallaan paikalla. Voi olla että sydän on jossain muualla.  Tämän lehden sarjakuvat ovat entisten ja nykyisten oppilaideni tekemiä. Osa niistä on saanut alkunsa kursseiltani. Joukossa on opiskelijoita niin Taideteollisen Korkeakoulun tutkintopuolelta kuin

Avoimesta Korkeakoulustakin. Elina Johanna Ahosen työ syntyi UWAS-kurssilla (University-Wide Art Studies), Tommi Ollikaisen työ sai alkunsa Sarjakuvan perusteet -kurssilla, Susanna Kesäsen sivut ovat osa hänen Sarjakuvailmaisu 3:n lopputyötään, Keiska Ojalan Jeep Wagooner on tehty Teatterikorkeakoulun sarjaku-

EDITORIAL

vakurssilla. Juliana Hyrrin, Anna Raatikaisen ja Suvi Ermilän työt tilasin tätä lehteä varten. Olen suosinut tehtäviä jotka aloitetaan tarinoita kertomalla. Jokaisen peruskurssini aloitan tehtävällä, jonka opin Muoto-opin opettajaltani Severi Parkolta vuonna 1985: ”Piirrä kartta lapsuuden kodistasi.” Se tehtävä on toiminut aina. Myöskään ”Paikat joissa olen asunut” ei ole koskaan pettänyt. Sen opin Riikka Ala-Harjalta ja olen teettänyt sen jokaisella perusryhmälläni vuodesta 1998 alkaen. Lynda Barryn ”Elämäni autot” olen teettänyt muutamaan kertaan. ”Kesätyöpaikkani” olen antanut tehtäväksi usein. Sen tehtävän keksin itse. Työpaikkojen pitkäveteisissä rutiineissa on jotain äärimmäisen kiinnostavaa, enkä koskaan kyllästy kuulemaan niistä lisää pikkutarkkaa tietoa. Tehtävä josta pidän, mutta jonka olen harvoin antanut oppilailleni on ”Isovanhempieni/vanhempieni kirjahylly”. Minulla on selvä käsitys siitä mitä aloittelevan tekijän on hyvä oppia sarjakuvasta tai taiteesta yleensä. Vaivannäkö on tärkein yksittäinen opittava asia. Useimmilla kursseilla joku ennemmin tai myöhemmin ihmettelee kuinka hidasta sarjakuvan tekeminen onkaan. Toinen tärkeä asia jonka haluan opettaa on yksityiskohtien voima. Yksityiskohdat paljastavat että tekijä on paneutunut aiheeseensa, että hän on kiinnostunut tarinastaan. Kaikki mikä tuntuu joltain, haisee joltain tai maistuu joltain on merkityksellistä. Omia aiheitaan kannattaa

lähestyä uteliaisuudella ja ihmetyksellä, seurata niitä minne ne ikinä haluavatkaan tarinaa viedä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa rakentaa sarjakuvakertomusta. Käsikirjoitusoppaiden säännöt eivät päde kuin hetken työn aloittamisen jälkeen. Ne eivät kykene tarjoamaan vastauksia muuta kuin hyvin yleisluontoisiin kysymyksiin. Todelliset vastaukset tulevat konkreettisen piirtämisen ja kirjoittamisen kautta. Oppilaiden omat tarinat, heidän omat kokemuksensa, heidän tapansa nähdä maailma ja heidän persoonansa ovat kaiken lähtökohta. Opetuksessa tarvitaan kokemuspohjaa. Kokemuspohja syntyy siitä, että kamppailee tai on kamppaillut itse niiden samojen asioiden kanssa, joiden kanssa näkee oppilaidenkin kamppailevan. Työ valmistuu ruutu ruudulta. Tunnelin päässä on valoa. Kaikkiin ongelmiin on ratkaisu. Tarinan varaan voi asettua ja se kantaa. Kaikki tarinat kantavat jos niihin uskoo. Koulua ei olisi ilman oppilaita. Kaiken tulee alkaa ja päätyä heihin. Opettajan tehtävä on poistaa itsensä yhtälöstä, mutta ennen sitä saada oppilas uskomaan että hän on turvassa, eikä mitään pahaa voi ikinä tapahtua. MH ENGLISH SUMMARY I have been teaching comics and graphic narrative within different institutions for over twenty years. In the year 1998 I started the first Comics Expression course in the University of Arts and Design in Helsinki. In 2007 the course expanded into a minor subject, including special courses by specialist teachers. The comics in this issue are all from students from my different courses. In the beginning most comics artists were self-taught. I learned to teach by following the example – good and bad – of my own teachers. I’ve started every basic course with the same assignment, learnt from my former teacher Severi Parkola: “Draw a map of your childhood home”, and it has always worked. The ability to listen and genuine interest in the students’ work are the basic elements of teaching. As for the students, they learn to work with the perseverance that comics require. The student needs to feel safe enough to continue on his/her own, so that in the end the teacher is no longer needed.


Sananen sarjakuvaopetuksesta

S

arjakuvan opettaminen on Suomessa edelleen pitkälti pioneerityötä, mutta joitakin yhteisiä käytäntöjä on jo alkanut muodostua. Aalto-yliopiston sivuaineen lisäksi kokonaisvaltaista yleissivistävää, ei-tutkintoon johtavaa sarjakuvaopetusta aikuisille annetaan tällä hetkellä ainakin Kymenlaakson, Limingan ja Muurlan opistoissa. Kansalaisopistoissa ja taidekouluissa on erillisiä sarjakuvakursseja. Myös Sarjakuvakeskukset Helsingissä, Oulussa ja Turussa tarjoavat kursseja monen ikäisille. Sarjakuvaopetuksen konkari, entinen Limingan vastuuopettaja Keijo Ahlqvist, nykyiset Limingan Taidekoulun Sarjakuva- ja animaatiolinjan vakituiset opettajat Tessa Astre ja Mikko Jylhä sekä vastuuopettaja Sami Aho Muurlan opistosta kertovat sarjakuvaopetuksen nykytilanteesta. Opetussuunnitelma? Sarjakuvalle?

TA: Limingan OPS on nykyisten vakiopettajien tekemä ja pohjaa 17 vuoden sarjislinjatraditioon, alun perin Keijjo Ahlqvistin työhön. MJ: Opetussuunnitelma on viitteellinen, mutta tärkeä työkalu. Siihen jätetään väljyyttä vieraileville opettajille. SA: Muurlan opistossa opetussuunnitelmaa muokataan sen mukaan, millaisia tarpeita oppilailla minäkin vuonna on. Myös vaihtuva ryhmäkoko vaikuttaa käytettävissä oleviin resursseihin. KA: Valtakunnalliseen sarjakuvan opetussuunnitelmaan ei ole syytä pyrkiä, sillä monipuolisuus ja ristiriitaisuus on elintärkeää keskeneräisen kerrontataiteen edistämisessä. TA: Itse toivoisin sarjakuvaopettajien valtakunnallista yhteistyötä. Yhteistä opsia voisi soveltaa kunkin opetusasteen tarpeisiin eikä sen tarvitsisi olla sitova. Sarjakuva sopii erinomaisesti integroitavaksi moniin perus-, ammatti- ja lukio-opintojen ainesisältöihin. Tämä on sarjakuvaopen tärkein tehtävä:

KA: Pitää opiskelija toimeliaana. Jos sarjakuvaopiskelija löytää opetuksen kulussa aivan toisen alan, opettaja on yhä onnistunut. MJ: Jakaa omasta osaamisesta opiskelijalle se, minkä kokee opiskelijaa hyödyttävän. Opettajilla helposti on selvä käsitys siitä mitä sarjakuvasta tulee oppia. Omat

oppilaani ovat aika harvoin kanssani samassa käsityksessä. Vasta kun oppilaaseen on tutustunut, tietää mille hän on vastaanottavainen. Toisaalta useat oppilaat tuntuvat kaipaavan opettajasta antagonistia, jota vastaan kapinoida. Siinäkin opitaan, molemmin puolin. TA: Sarjisopettaja on turvallinen auktoriteetti, johon voi nojata etsiytyessä uuden äärelle, ja muuntuu pikkuhiljaa kollegaksi, jota uskaltaa jo kyseenalaistaa. Open pitää olla tietoinen ajassa olevista ilmiöistä sekä taide- ja pophistoriasta. SA: Opetus sisältää paljon perusteita: anatomiaa, perspektiiviä, sarjakuvan perusteoksia. Palkitsevin ja hauskin vaihe on valmistuvan työn ohjaaminen, mutta ensin oppilas on saateltava siihen pisteeseen, että on oma työ, jota edistää. Ilman opiskelijoita ei olisi opettajia

SA: Opistojen hyvä puoli on se, että opiskelijoiksi saavat tulla kaikki. Moni nykyään sarjakuvalinjalle tuleva haluaa tästä itselleen ammatin ja myös sen mukaista opetusta. Toisaalta osa ajautuu opistoon koska ei vielä tiedä mitä elämältään haluaa. Vaihtelevat motivaattorit ovat haaste. TA: Yhä useammalle opiskelijalle tehdään monista syistä henkilökohtainen opetussuunnitelma. HOPSit haastavat meitä opettajia muokkaamaan oppisisällöt kaikkien opiskelijoiden saavutettaville. Monet erityistyökalut ovat käyttökelpoisia sellaisenaan ns. normiopiskelijallekin. SA: Mangakulttuurin ja tutoriaalien koulimat oppilaat saattavat olla hyvinkin taitavia piirtämään, mutta sarjakuvan vaatima tarina puuttuu vielä. Kertomisen työkalut on helpoin opettaa selkein, usein perinteisin esimerkein. Toisinaan linjalla mukana on kokeneempia, 50–60-vuotiaita opiskelijoita. Elämänkokemus auttaa selvästi tarinoiden luomisessa, ja eri ikäpolvet keskustelevat yhteisestä kiinnostuksen kohteesta sujuvasti. KA: Näen että opet ja opiskelijat ovat ensisijaisesti ihmisiä ihmisille. Opettajalla on työ: auttaa opiskelijaa. Ihmisellä on kutsumus auttaa ihmistä. Taustaorganisaatio mahdollistaa työhön keskittymisen

KA: Oppilaitos tukee parhaiten opetuksen onnistumista takaamalla aineelliset voimavarat ja pysyttelemällä taustalla. TA: Meidän oppilaitoksessa luottamus

ja resursointi ovat toimineet varsin hyvin. SA: Tämän suhteen on ollut erilaisia vuosia. Jos opettaja joutuu itse opettamaan kaikkea, myös niitä osa-alueita joita ei ihan hallitse, se on stressaavaa: oppilaille joutuu tavallaan valehtelemaan. Parasta on, kun löytää asiantuntevat tuntiopettajat vastaamaan itselle vieraammista alueista. Jääkö opettajalle aikaa tehdä taidetta?

Opettajan on hyväkin olla itse aktiivinen taiteilija, mutta oma taiteellinen työ on joskus vaikea sovittaa yhteen opetustyön vaatimusten kanssa. KA: Oma taiteellinen työ ja opetustyö ovat sikäli ristiriidassa, että oma maku häiritsee palautteen antamista. Pitää eläytyä opiskelijan pyrkimyksiin – ne voivat kuljettaa sarjakuvataidetta ennen kokeilemattomille poluille. MJ: Pyrin pitämään oman työskentelyni jatkuvana, mutta erittäin kevyenä. Opettaminen antaa hyvän tekosyyn tekniikkakokeiluille. TA: Opetus nappaa todellisia tuntejaan enemmän henkisiä resursseja. Opiskelijoihin kiintyy, ja vasta vuosien praktiikka opettaa pitämään terveen etäisyyden. Työajan rajaaminen auttaa jaksamaan, samoin kuin keskusteleva ja tukeva lähikollega. SA: Itselleen pitää antaa anteeksi se, jos ei piirrä lukukauden aikana. Paras tapa paneutua omaan tekemiseen on hakea apurahaa ja toteuttaa projekti sille varatulla ajalla. TA: Residenssitoiminnan parempi saavutettavuus olisi hyvä tuki sarjakuvaopettajien taidetyöskentelyyn. Limingassa toimii kolmatta vuotta sarjakuvataiteen residenssi yhteistyössä Oulun Sarjakuvakeskuksen kanssa. Taiteilijavalinnan painotus on opettajuudessa. KA: Sarjakuva on tärkein taiteenala, koska se on vielä kesken, se on demokraattista ja se on mahdollista yhdistää lähes mihin tahansa muuhun taiteeseen. Hannele Richert Artikkeli pohjaa Sami Ahon kanssa käytyyn keskusteluun sekä sähköpostiyhteydenpitoon Limingan opettajien kanssa. Aihe on rajattu aikuisten (yli 16-vuotiaat) opetukseen. Kirjoittaja on toiminut opetusvastaavana Helsingin Sarjakuvakeskuksella vuodesta 2014.


Elina Johanna Ahonen: A Memento 1 The house was probably built in the 70’s. 2 The lawn was mossy in places. 3 And tamped down near the paths. 4 In early summer the grass in the middle of the yard sprawled out thick and dark green. 5 It was in a hurry to grow. 7 After the summer heats, it no longer had the strength and became dry and prickly.


1 There were old apple trees beside the road. The lawn continued over a shallow ditch 2 all the way to the paved road. 3 There small rocks always flew all over the place. They clanged against the lawnmower’s metal cap. 4 From among the berry bushes grew shaggy blue vetch. 5 Hiding under the branches was a sparse growth of thin pale hay and one had to push the heavy mower back and forth under the bushes to cut it. 8 Lawnmower exhaust fumes blowing against my face.


1 And in that one spot a cloud of dust rose from the ground if one forgot to tilt the mower in time. 3 Near the shady spruce hedge, lumpy roots rose above ground. 4 I got the chills every time the mower violently scraped their surface. 5 And when metal touched rock, sparks flew and with that bump the engine stopped. 7 At the end of the summer I already knew my way around all the dangerous spots. 9 I went there once a week. Euro had just replaced markka and I got a 20 euro note as payment.


1 I always took a small break from work. 2 I got to drink red juice on the stairs and eat cookies that tasted like a closet. 3 The sun was always shining. / You can’t mow the lawn when it rains. 4 At the end of the summer, the old couple who owned the house gave me as a memento / a photo. 5 The picture was taken through the living room window. 8 There I was. 9 An advertising cap from the baseball camp on my head and my sister’s old sneakers on my feet, cutting their lawn.


Susanna Kesänen: Back row 1 Quit it! 2 Idiot! / Tee hee hee!


Tommi Ollikainen: Problems with Bob Jackson 1 In 2011 I became interested in fixed-gear bicycles inspired by my DIY-minded friends. 2 Heikki showed off his “yellow speedster” in the yard of the station commune in Rauma. / So it doesn’t have gears? / Yup / No brakes? / Yea / They’re useless in practice. / Okay... 3 What are these thingies on the pedals? / They’re “cages”. / They keep the feet attached to the pedals of the fixie. This makes sudden stops and pedaling FULL SPEED possible! 4 Wanna go for a test ride? / Yeah!


1 Umm... / Spin the pedals around to get your feet in the cages. And remember to pull them out before you stop! 2 So this bike won’t move if I quit peadling. / This is kinda neat. 4 When stopping my legs felt stuck in the cages. 5 ...Uoo! / DOINK! 7 My elbow swelled and stiffened immobile for two weeks. / Wait, I’ll bring a cold pack!


1 2012 in Helsinki / These Campa rims are really fast! / There’s a cheap Selle Turbo for ya. I’ll throw in the stem. / Gotta have an aero post! / With the help of Juho I built my own fixie. Parts were gathered piece by piece from ebay. 2 A Reynold 753 black Bob Jackson was chosen as the frame. 3 A shitload of tools I don’t recognize. 4 Yaarh! Yy-yy! AAAA! 5 Huh! What! / The oil rag pulled my middle finger into the hub. Aarh... fuck. / Yuck! / There’s bandage stuff in the toilet... 6 In Töölö hospital emergency care. 7 Yea maaan! The doc managed to save the sausage. No biggie, main thing is it won’t affect the riding! / Is this what they call “paying your dues”?


1 September 2014 / Turku 4 TEAR! 5 On Eerikinkatu in front of the police station the leg of my jeans got stuck between the chain and the chainring. In the cross-pull between the cage and the leg my foot was twisted 180 degrees inwards. 7 I didn’t fall, but the ligaments of my ankle were torn and the malleolus was broken. I hopped on one foot to lie down on the sidewalk. 8 Are you badly hurt? / Hnnn.... would you call an ambulance... 9 For a couple of months I walked with crutches. / Before getting back to the saddle I made an investment into proper biking pants.


1 2016 in Turku, picking blueberries in Jäkärlä. / A pretty good catch. / Yup sure is! 2 I’ll get on my way. You still want to do something in the evening? / I’ve some wine from yesterday at home. We could drink that... / Yeah! 4 Damn, Masshysteri is the best biking music in the world.


1 Stans trasiga baksidor / det är där vi hamnar 2 ...där jag drömmer... 3 ...välkommen till verkligheten... 4 Välkommen... 5 I fell off the bike on the way home. The backbag is all covered in blueberries. / Oh... are you ok? / I guess I’m ok. A bit shaky. Just got scared... / Okay. / Could I come over for the night? / Um... / Better not... I’ve got work tomorrow and...


1 September 2018, Helsinki / Going downhill on Wallininkuja, there was a hole as big as a fist. 2 DOINK! 3 Dear Lord! That looked dangerous. Oh my! How did you like that? At least you had a helmet... / Fuck not again... 4 The roentgen showed that my collarbone was broken. 5 These are not always operated on, but in your case surgery would seem sensible. Otherwise you might have troubles with the ossification... / Surgery? Bloody hell. / I’ll think about it... 6 I talked about the collarbone surgery with my yoga friends. / An operation? I think an operation is always the last choice. You should think still... / Right... / The body has a way to heal itself! / Yeah... / Acupuncture might help...


1 This biking business has taught me something essential about life: if you do not know what you’re doing, most likely you’ll fuck something up. Same applies especially if you think you know. / It’s better to avoid all kinds of messing about, and be careful as hell all the time...


Susanna Kesänen: On the rocks


Anna Raatikainen: The Pony 1. On Saturdays we’d sit around the table in the living room with dad. Dad would eat Blue Loop sausage on a slice of rye bread. There was a thick metal ring holding together the end of the sausage. I would stare at it and think, that this is what life is, cheap sausage and mustard Dad sometimes here, mostly not. Close your eyes and breathe. Today my feelings are, like you can take them away from somebody “These were not meant for you, let’s move them elsewhere, as far away as possible” Quickly, so there’s no need to think about it. 2. I even had a pony once. My mother traded it for a cow with the neighbour. First we took the cow on a lead line to the neighbour, It was summer and the lace shoes wobbled at my feet on the asphalt. Mom went first and I followed the lead was blue and all used up and soft. when we came back a little pony was wriggling tied to it and he was called Trix The neighbour’s son Jussi had come up with that name. A boy just a couple of years older than me.

him. For four days he’d kick and neigh there. Then he was taken away. That was it. Was this the end of being a horse lover? I always start to see the end even at the beginning of things. That’s how you end up, fallen out of something, home alone, wondering what I will hold on to now. When there’s no branch to grab in sight. 4. At Christmas time mom would make the gingerbread dough in a big metal bowl, so that there’d be enough for everyone. It was put to rest on the cool porch and we’d sneak there once in a while, woolen socks on our feet, to take a bite. The nicest moment is the one when everything is not ready yet. The gingerbreads are yet on their way and all of Christmas. To have just that dough, but then mom had her migraine. In love, too, the best thing is the beginning. When you yourself are still somebody else and the other is just the image you want to see at that moment and nobody is crying yet. I took a pine sapling from the countryside to the city and it died in the pot. The avocado has still one leaf.

cigarette butts among the iron scrap. 6. So I’m thinking that in this life, when you’ve always left everything, will it be followed with a karma where everything you combined comes back to you. It hasn’t yet. The attic was full of old clothes. We were there dressing up again and again to be someone else. There was an old filly skin on the floor, with holes where the eyes used to be, with a soft and downy mane. Mika and Harri had spraypainted their names on the cellar wall. There were jams and pickles. The floor was cold concrete and humidity had peeled layers out of the ceiling. We had a heavy grey landline phone and you had rotate the wheel to dial numbers one by one. Mäntyläs 522188, Granma 511951, our own 522240, Linnunmäki 522222 and Soininens 511296. There, far away in time, when it was a very sunny day, the phone rang, I was the closest and I answered. -at Raatikainen. -can I have Pekka on the phone? -no, you can’t, he’s dead. -oh my! how did Pekka, so young. For a moment I tangled the thick spiral cord of the phone tightly around my finger. Mom was in the bathroom. I ran to the bathroom door to ask and came back to the phone. -alcohol poisoning.

After some time somewhere in my youth I kissed this Jussi in the only bar of the village, when he had for once been allowed to go out after gathering feed. From that little moment on he fell so much in love that he’d want to meet again and more I thought I’m sorry, I didn’t mean it like that. And I couldn’t answer any of his texts. On the way home the pony bit and kicked and jumped around tied to the lead It was mad alright. I was so scared that I walked at least thirty meters behind. I tried to be happy for a moment, I had a pony now after all. Although I knew that this is not gonna work out. 3. In the fall I was still happy. We eat ice cream together and watch a movie side by side, but this was not really my life as my life. I don’t belong there either. The pony stayed in a corral next to the path that led to the sauna. Mom was the only one who dared to approach

It didn’t help to give them names first died Pertti the Pine tree and soon Helka Miettinen will follow.

The cord left a blueish mark on the finger, the sun escaped behind the clouds.

5. Annukka used to have a horse she’d take care of. He was called Ruby, also known as RUPPANA Ruppana was so tame he wouldn’t even leave the yard. There he’d stay at Soininens’ yard, eating the sunburned lawn, flinging flees away with his mane, warm blood running in his veins.

7. I met a 190 cm tall psychologist on Tinder. He asked what was the most impulsive thing I had done. I answered there are plenty of those I don’t want to remember any more and much more to come. The psychologist said that this is getting more and more intriguing

How can a beast be so nice that it will not leave even though the road is open everywhere and it has legs to run around the world in just one moment

I smiled quietly to myself.

In my childhood we used to have important places nearby: the pit, the threshing house, the attic and the cellar. The pit had been dug on a knoll to store potatoes. It smelled of mould and soil. A safe hideaway, just black ground all around you and completely calm. The threshing house was a big barn on a hill. High roof and hay bales stocked on each other In summer a warm yellow light would be filtered between the boards and form threads where the hay dust would float on pace with the time. You’d always feel dizzy, but you’d have to climb high on the hay bail stock, because the others would dare, too. Dad’s beer bottles would lay everywhere and

At night I saw a dream where I tried to get the lights out at the shed. There were so many light switches and cords that it didn’t work out at all. When a light would go out another one would always switch back on. A small black calf was running loose on the shore. Mom tried to chase it with dad from downhill. I came across from uphill. I took the calf to the sauna with no walls and the snow had fallen inside. The calf fell asleep on the snow all rolled up like a kitten and I started to organise pots with dead plants inside of them. In the morning I woke up with a message from that psychologist. He asked if we could meet for a coffee. And I said, all right I can be that pony for you. A very small one who will monkey around so much that you’ll have to grab her mane firmly. She has a shooting star on her side and rainbow coloured shoes on her hoofs.


Juliana Hyrri: The Lord of the Keys 2 It was about twenty of us in AngoulĂŞme, from all over the world 3 Girls and boys in the separated sleeping rooms / the feeling of staying overnight at school


1 Not waking up again? / Nope 2 We had practically three keys: one for the girls’ bedroom, one for the boys’ bedroom and one for the front door 5 See you soon / We had to keep all the doors locked


1 So we were 20 adults stuck with hunting three keys 2 If you just needed to go some place or get to the room 3 Hi! / Good morning! / Hello! / We worked in the school where they also of course had the regular lessons during the days / They said the other students are not to be trusted and we had to keep even the fridge locked. One more key


1 Did you remember to lock the door? / I was not the last one to leave / You always have energy to prepare some super breakfasts / It’s important to me 2 See you in the workshop / Uh-huh / Then once one of the girls had a meltdown or something and she went downtown for a couple of hours for fresh air et cetera 3 …with the girls’ room key


1 The holder of the keys had authority and it made everyone suspicious of the others: is he really going out with the keys, hey stop, think about the others a little bit / Hey who has the key now? I’d need to get… / Let’s start soon, I’ll show you examples of some polyptychs / Keep in mind the exhibition, I am just about to start the hanging / And then you realize you have forgotten the key in your own pocket / Coffee? / Yes please / Good, electricity’s gone from the socket again


Suvi Ermilä: Raw feeding 1 It licked my hand!


1 It only eats live food 2 We can raise some mealworms for it together! 4 See what happens when I put... 5 Here it comes... 6 And snap! 7 Sure is fast!


1 We still need to get some house crickets for extra nutrition. 2 They need their own terrarium of course. 3 It’s good we were able to expand the cricket farm to another room.


Susanna Kesänen: Ilmari and me


Keiska ojala: Jeep Wagooner 1 Slopes, T-bars, ski-cafe, jumps, lights and snow cannons are left behind 2 Everyone is wearing black, black and white or black, white and grey down clothing 3 We always take the same route back home but I never remember it well 4 Me, dad and my little brother / it’s dark outside 5 Dad tells us to buckle up but he never wears a seatbelt / I do not dare to ask why not 6 The Jeep has fine seats of brown leather but no neck supports at all / sometimes I’m afraid that we crash and I break my neck


1 Tiredness feels all over the body and everyone’s hair is wet from sweat 2 Sometimes I wonder if I go skiing just not to disappoint dad or out of a feeling of obligation, the same way you go to school 3 I can’t remember if there’s school tomorrow or what will be on TV tonight A. O.C B. Prison Break or C. CSI Miami 4 I wish it’d be Prison Break tonight 5 I like my dad and my little brother but I won’t say it to them / I believe they like me but they won’t say it to me 6 Dad has already called mom to heat up the sauna / soon we’ll be home


1 Snow has packed into tight clumps on the black patterned soles of the snowboarding shoes 2 Little by little it turns into sludge 3 It turns into sludge and melts into puddles on the floor of the car


The end


Susanna Kesänen: Say goodbye to us


3. painos suurikurpitsa.fi/sarjakuvat/teos/ mielisairaalan-kesatytto


scifi ★ fantasia ★ kauhu kirjat ★ leffat ★ sarjakuvat

SYKSYN 2O19 KURSSIEN ILMOITTAUTUMINEN NYT AVOINNA!

GALLERIA ● KAUPPA ● KURSSEJA ● TOIMISTO

www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com

PORTHANINKATU 9, OO53O HELSINKI W W W. S A R J A K U VA K E S K U S . F I sarjakuvakeskus_kuti_90x141mm2019.indd 1

21.5.2019 17.46


n i g n i s l e H sarjakuvafestivaalit

ival t s e f s c i m o c i k n i s l He ahti l i v u s 9 1 0 2 . 9 . 8 – . 7

supported by:

themes 2019: environment, influential comics & north guests of honour: maria bjÜrklund (FI) willem (FRA) rosi kämpe (FI) hanna gustavsson (SWE) ville ranta(FI) kate charlesworth (uk) sunna kitti (FI) karstein volle (no) sira moksi (fi) ..and more tba!

www.helsinkicomicsfestival.com

Profile for KUTIKUTI

Kuti52  

© The artists / Kutikuti ry 2019

Kuti52  

© The artists / Kutikuti ry 2019

Profile for kutikuti

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded