Hanne Salonen, eduskunta
Valtioneuvosto Valtioneuvosto
on todettu kirittävän tuloksekkaasti julkisen terveydenhuollon yksiköitä kehittämään omaa toimintaansa. Tämä tuli todistetuksi esimerkiksi Juha Sipilän hallituksen valinnanvapauskokeiluissa”, Partanen kertoo. Toinen esimerkki keinojen ja tavoitteiden sekoittamisesta on kysymys sote-integraatiosta. Se tarkoittaa, että terveydenhuollon palveluissa pitää olla mukana sosiaalitoimen näkökulma ja päinvastoin. Tällöin ihmistä pystytään auttamaan kokonaisvaltaisesti. Ei riitä, että lääkäri kirjoittaa reseptin, jos asiakas ei pysty käymään apteekissa eikä hänellä ole tukenaan ketään, joka voisi auttaa. ”Sote-integraatio on hyvä väline palveluiden parantamiseksi. Kun siitä tuli tavoite, integraatiota alettiin ajaa myös tilanteisiin, joissa sitä ei tarvita. Sote-integraatiota saatetaan tarvita, kun tehdään diabetespotilaalle vuoden hoitosuunnitelma. Noin 90 prosentissa perusterveydenhuollon päivittäisistä käynneistä ei kuitenkaan tarvita minkäänlaista sote-integraatiota ja moniammatillista työryhmää ”, Partanen sanoo. REVIIRIKIISTAT HIDASTEENA Yhteisesti hyväksytyt tavoitteetkaan eivät auta, jos halutaan pitää kiinni nykyisistä asemista eikä olla valmiita luopumaan vanhoista toimintamalleista. Sote-uudistuksen valmistelussa pitää katsoa tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen. ”Jokainen toimija elää liikaa tässä ja nyt. Tällöin sorrutaan helposti kehittämisen ja uudistamisen sijasta puolustamaan omaa nykyistä reviiriä ja jopa laajentamaan sitä. Saavutetuista eduista ja asemasta ei haluta luopua. Tämän seurauksena syntyy erimielisyyksiä siitä, mitä pitäisi tehdä – erityisesti siitä, mitä muiden pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Hyvä termi tälle on muutosvastarinta. Nykyinen ei ole koskaan ollut niin hyvä kuin silloin, kun sitä yritetään muuttaa”, Ismo Partanen sanoo. ”Esimerkiksi yliopistolliset sairaanhoitopiirit, muut sairaanhoitopiirit, isot kaupungit, reunuskunnat ja haja-asutusalueiden kunnat näkevät kehittämistarpeet kukin eri tavoin. Sen seurauksena näkemykset uudistuksen toteuttamistavoista poikkeavat toisistaan. Jos kukaan ei halua antaa periksi, sote-suma seisoo”, hän havainnollistaa.
Vanhan korjaaminen saattaa olla työläämpää kuin kokonaan uuden rakentaminen. Mutta kun toimeen tartutaan, tulosta tulee vain yhteistyöllä. Kuvassa Eduskuntatalon peruskorjausta vuonna 2016.
SANNA MARININ HALLITUKSEN TAVOITTEET SOTE-UUDISTUKSELLE • Kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja • Turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut • Parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta erityisesti perustasolla • Turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti • Vastata yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin • Hillitä kustannusten kasvua • Parantaa turvallisuutta LPY tukee hallitusta näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
TAVOITTEITA EI SAAVUTETA HALLITUKSEN MALLILLA Suomessa tehdään alue- ja paikallistasolla hyvää yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin kesken. Sote-palveluiden saatavuus ja laatu ovat parantuneet ja samalla on onnistuttu hillitsemään kustannuksia. On siis toimittu täsmälleen sote-uudistusten tavoitteiden mukaisesti. Sanna Marinin hallituksen esitys julkisen sektorin oman tuotannon ensisijaisuudesta ja yksityisen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön vähentämisestä rajoittaa tulevien hyvinvointialueiden mahdollisuuksia järjestää vastuullaan olevat palvelut laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Esitetty ratkaisu johtaa kustannusten kasvamiseen ja tuottavuuden heikkenemiseen. ”Jos hallituksen esitykseen ei eduskuntakäsittelyssä tehdä merkittäviä korjauksia ja täydennyksiä, ei saavuteta sote-uudistuksen tavoitteita – päinvastoin. Uudistuksen myötä julkisrahoitteisten sote-palveluiden saatavuus heikkenee, eriarvoisuus lisääntyy ja kustannukset karkaavat käsistä”, Ismo Partanen sanoo.
5
