Issuu on Google+

Kult-

1

tuu-

ri

Karkkian la

KARKKILAN MUSIIKKIKOULUN TUEKSI

2014


Sisällys Musiikin harrastamisen ensimmäisiä askelia Karkkilassa........................................................3 Karkkilan musiikkikoulu ................................4 Musiikkikoulusta maailmalle - Kosmisen draivin alkulähteillä.....................5 Tanssi on tärkeä osa arkea..............................6 Karkkilan kuvataidekoulu..............................8 Karkkiharmonikat ry.......................................9 ”Näytteleminen on itsensä haastamista”....10 Raitil nährää! Mintun kävelykartta..............................11-14 Karkkilan rautainen historia tutuksi ......... 11 Luomuäänitystä Ikkalasta ...........................15 Laulamisen iloa Karkkilassa – kuorot esittelyssä........................................16 Karkkilan soittokunta....................................18 Kesä tulee, oletko valmiina? - Liimis ja muut juhlapaikat..........................18 Bändien pauketta Rautakylässä...................19 Karkkilalaiset yritykset ja yhteisöt tukevat kulttuuria................................... 18-24

KulttuuriKarkkila on Karkkilan Musiikkikoulun Kannatusyhdistyksen julkaisema lehti. Se jaetaan ilmaisjakeluna koko Karkkilan alueen kotitalouksiin helmikuussa 2014. Päätoimittaja: Leena Hasselman Kirjoittajat: Tomi Eskelinen, Helena Hakala, Leena Hasselman, Outi Heiniö, Anne-Mari Juslin, Virpi Lepistö, Tommi Kuutsa, Milla Malmberg, Eeva Nikander, Tuija Närhi, Anne RahkoLeino, Raimo Saario, Tapani Sankala, Marjo Suominen, Marjatta Vainio-Mattila, Heikki Valpola, Tomi Wahlroos, Minttu Wikberg. Kuvat mm. Henna Mitrunen, Keke Asposalo Ulkoasu: Ulla Jokila Painopaikka:Newprint, Raisio 2014

Kulttuuri ja Karkkila, ne sulautuvat yhteen kuin valuva rauta. Mikä tekee paikkakunnasta elävän? Sen kulttuurielämä. KulttuuriKarkkila on lehti, jossa esitellään paikallistason kulttuuria, tässä numerossa erityisesti musiikin näkökulmasta. Sitä ”rootsia”, sitä itsestään syntyvää, sitä organisoitua, sitä kaikille mahdollista. Karkkilasta tekee ihmisen kokoisen juuri mahdollisuus osallistua ja luoda ja olla näkyvä, vaikka ei olisi kaikkein kaunein, mahtavin ja idolein. Siitä huolimatta tai juuri sen ansiosta. Tulevaisuudessa, valtion rahahanojen tiukentuessa joka suunnalla, siirtyy vastuu paikallisen kulttuuriperinnön vaalimisesta koko yhteisön huolenaiheeksi. Tämä ei ole Karkkilassa uutta. Yhteiskoulumme satavuotisjuhlapuheessa marraskuussa Ritva Viljanen, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja, totesi seuraavasti: ”Ensimmäisenä vuonna, 1913, yhteiskoulussa oppilaita oli 22. Kannatusyhdistys ansaitsee ison arvonannon, sillä koulua tuettiin omista varoista, tiloista ei peritty vuokraa, kekseliäisyyttä käytettiin ja yhteistyötä tehtiin. Koulun tilikirjoista ilmenee, että arpajaiset ja iltamat olivat tärkeä osa koulun rahoitusta.” On Karkkilan musiikkikoulun vuoro elää läpi tilannetta, jossa mielikuvitusta tarvitaan. Yli neljäkymmentä vuotta ovat täkäläiset lapset saaneet ammattitaitoista ja laadukasta musiikin perusopetusta kotipaikkakunnallaan. Karkkilan musiikkikoulun kannatusyhdistyksen toiveena on pitää opetus käynnissä, haasteista huolimatta. Tämä lehti on yksi tapa rahoittaa musiikkikoulua yhteisin voimin. Karkkila on hyvä paikka asua, yrittää, tehdä työtä ja harrastaa, mikäli perusasiat ovat kunnossa. Näitä ovat kunnalliset peruspalvelut, työpaikkoja luovat yritykset, urheilu, harrastukset ja kulttuuri, josta syntyy paikkakunnan luonne. Ritva Viljanen puheessaan kuvaa paikkakunnan olemusta näin: ”Kun on Karkkilasta kotoisin, tuntee todella saaneensa vahvat juuret ja oman kotiseudun. Olen siitä erityisen ylpeä.” Haaveilemme siitä, että KulttuuriKarkkilan tarina jatkuisi. Me täällä elävät näemme sisältäpäin, miten paljon mielenkiintoisia tarinoita täällä on kerrottavana. Mahdolliset kuntaliitokset eivät poista Karkkilaa ja sen paikalliskulttuuria kartalta. Täällä asuu ja työskentelee kuvataiteilijoita, elokuva-alan taitajia, näyttämötaiteen edustajia. Kuka ottaa kopin ja luo seuraavan numeron KulttuuriKarkkilaa – samalla tehden näkyväksi sen, mikä luo Karkkilasta Suomen makeimman ja omaleimaisimman paikkakunnan? Karkkilan musiikkikoulun kannatusyhdistyksen puolesta kaikkia tämän lehden toimittamiseen ja kustantamiseen liittyviä tahoja kiittäen, Tapani Sankala ja Leena Hasselman


3

Musiikin harrastamisen ensimmäisiä askelia Karkkilassa Isompana osaan jo itsekin musisoida

”Lapsuus on lyhyitä ja nopeita elämyksiä, voimakkaita vaikutelmia, se ei ole kokonainen eikä yhtenäinen, mutta siinä ei myöskään ole mitään puolihämyistä eikä himmeää. Mutta heleimmilläänkin se on salaperäinen ja selittämätön”

K

Juhani Aho Vauvamuskarissa jaettu ilo on kaksinkertainen ilo

Ä

idin syke on elämämme ensimmäinen rytmi, tuttu ja rauhoittava. Pieni lapsi kokee ympäröivän maailman kaikkien viiden aistinsa avulla. Musiikin kokeminen vaikuttaakin vahvasti lapsen tunne-elämän kehittymiseen ensimmäisen ikävuoden aikana. Lapsi haluaa kuulla laulua ja loruttelua. Vanhemman ei kannata jännittää omaa lauluääntään, sillä lapselle oman vanhemman ääni on kaikkein rakkain ja paras! Yhdessä vanhemman kanssa vietetyt hellät ja kiireettömät lauluhetket ovat mitä parhainta maaperää lapsen kasvulle. Vauvamuskarissa 0-3v. tavoitteena on herätellä lapsen uteliaisuus musiikin rikasta maailmaa kohtaan. Pidän muskarissa tärkeimpänä ilon kokemusta. Musiikki on iloinen asia ja se tuottaa hyvää oloa, tarvittaessa myös rauhoittaa. Tuttu laulu arjen tiukassa tilanteessa helpottaa lapsen oloa tuoden mukanaan lauluun liittyvät aikaisemmat hyvänolontunteet. Toivonkin, että yhdessä opittujen laulujen ja leikkien elämä jatkuisi kotona tuoden paljon hyvää mieltä ja onnistumisen elämyksiä mukanaan. Tiedustelut vapaista paikoista ja lisätietoja Pupulan Perhekeskuksen numerosta: 09-2259895 tai sähköpostilla: pupula@elisanet.fi. (www.pupula.info). Tervetuloa mukaan! Outi Heiniö

Vauvamuskarissa: • Yhdessä vanhemman kanssa lauletaan, leikitään, kuunnellaan, liikutaan ja rytmitellään.  • Opitaan vanhoja tuttuja ja uudempia lauluja kotona käytettäväksi. • Tavataan toisia vanhempia ja vauvoja. • Kokoonnutaan maanantai-iltaisin 30 minuuttia kerrallaan (4 eri ikäryhmää).

arkkilan musiikkikoulun musiikkileikkikoulussa nuorimmat oppilaat ovat 2,5 -vuotiaita, vanhimmat 6-vuotiaita. Tunneilla ollaan ilman vanhempia. Leikkiryhmissä (2,5-4-v) muskari koostuu tunnin aiheen ympärillä olevista lauluista, niiden soittamisesta rytmisoittimin sekä laattasoittimin, musiikkiliikunnasta sekä aiheesta kotona muistuttavasta väritystehtävästä. Useimmat lauluista kulkevat mukana peräkkäisillä tunneilla, jotta uudetkin laulut jäävät mieleen. Opetuksessa pääpaino on rytmiikalla ja laululla, leikin varjolla tietenkin. 5-6-vuotiaat soittavat 5-kielistä kannelta muskarissa. 5-vuotiaiden kanssa aloitetaan kanteleella sointujen soittaminen. Kappaleina käytetään monia leikkiryhmistä tuttuja lauluja. 5-vuotiaan lapsen käsi on riittävän suuri oikeaoppiseen otteeseen kanteleessa. Soittamisen lisäksi tunnit sisältävät rytmiikkaa, musiikkiliikuntaa sekä laulamista. Toinen kantelevuosi 6-vuotiailla sisältää näppäilyä tutuilla lauluilla sekä myös edelleen sointusoittamista. Musiikkileikkikouluun voivat ilmoittautua yli 3-vuotiaat alle kouluikäiset lapset (KaMuKo 09-2259710). Anne-Mari Juslin


4

Karkkilan musiikkikoulu

K

arkkilan Musiikkikoulu on yksityinen, kannatusyhdistyksen ylläpitämä, taiteen perusopetusta tarjoava musiikkioppilaitos. Se on toiminut paikkakunnalla yli 40 vuotta. Tänä päivänä koulussa voi opiskella tavoitteellisesti ammattitaitoisten opettajien johdolla pianon, sellon, viulun, huilun, harmonikan ja kitaransoittoa tai laulua. Lisäksi opintosuunnitelmaan kuuluvat musiikin perusteiden ja musiikin tuntemuksen opetus sekä yhtye- tai yhteissoitto. Koulussa toimii myös kuoroja eri ikäisille, sekä musiikkileikkikoulu alle kouluikäisille lapsille. Koulun oppilaat esiintyvät vuosittain koulun järjestämissä konserteissa ja tapahtumissa. Lisäksi koululaiset esiintyvät Karkkilan kouluilla, päiväkodeissa, seurakuntatalolla, vanhusten hoitolaitoksissa, toritapahtumissa, messuilla ja ulkomailla. Myös yritykset voivat tilata pieniä soittajia tapahtumiinsa. Historiansa saatossa koulun orkesterit ja solistisoittajat ovat esiintyneet mm Unkarissa, Virossa, Ruotsissa ja Tanskassa, sekä kilpailleet myös menestyksekkäästi. Tuoreimmat voittajat löytyvät 1.2.2014 järjestetystä Jokioisten Harmonikka Soikoon -kilpailutapahtumasta, jossa KaMuKon oppilaat saavuttivat 1. ja 2. sijan! Musiikkikoulun konsertti vuonna 2012.

S

AMULI KOSMINEN (ent. Koskinen) on Karkkilan musiikkikoulun kasvatti. Miehen tie on sen jälkeen vienyt monen mutkan kautta maailmalle. Rummuilla aloittanut taitava muusikko tunnetaan nykyisin monipuolisena marginaalisen musiikin sanansaattajana. Yhteistyökumppaneina ovat olleet niin Kimmo Pohjonen, PMMP, Aki Sirkesalo kuin legendaarinen Kronos Quartetkin.

MUSIIKKIKOULUSTA KONSERVATORIOON

Yllä Kiia, Kasperi ja Joel musisoivat Kuntokärpäsessä. Alakuvassa Eemeli ja Olli.

Musiikkikoulun oppilaaksi haetaan pääsykokeiden kautta. Tänä keväänä pääsykokeet järjestetään 27.–28.5.2014. Lapset ja aikuiset ovat tervetulleita hakemaan! Pääsykokeisiin voi ilmoittautua toukokuun aikana. Lisätietoja pääsykokeista saa toimistostamme 09-2259710.

www.kamuko.fi Löydät meidät myös Facebookista / Karkkilan Musiikkikoulu

Muusikon ura alkoi Karkkilan musiikkikoulusta. Opettaja Seppo Myllymäki ohjasi ja kannusti Samulia kohti tulevia haasteita. -Musiikkikoululla oli todella tärkeä merkitys kun aloitin rumpujen soiton, Samuli kertoo. - Seppo osasi olla kannustava, motivoiva, vaativa ja inspiroiva opettaja, joka haastoi mua tarpeeksi. Seposta tuli ensimmäinen tiennäyttäjä, eli “guru”, kuten Samuli ilmaisee. - Diggasin sen tunneista tosi paljon. Seppo havaitsi mun ottavan homman vakavasti ja alkoi aikaisessa vaiheessa heittää ajatusta ammattiin tähtäämisestä. Samuli pääsikin Helsinkiin popjazz konservatorioon 17-vuotiaana. -Seppo oli antanut hyvän pohjan “suuressa maailmassa” pärjäämiseen. - Mullehan oli kulttuurishokki se loistavien nuorten popjazz-muusikoiden määrä joihin heti törmäsi konsiksessa.

AMMATTILAISEKSI Samulin lahjat huomattiin nopeasti myös pääkaupunkiseudulla. - Ammattilaisura alkoi Sirkesalon Akin bändistä. Päädyin siihen ihan märkäkorvana suoraan koulun penkiltä. Aki breikkasi aika hyvin heti. Keikkoja oli niin paljon, että koulunkäyntiin ei oikein riittänyt aikaa. Sirkesalon bändin kautta Samuli pääsi mukaan muihinkin kiinnostaviin kuvioihin. 2000-luvun taitteessa Samuli siirtyi vähitellen perinteisen rytmimusiikin puolelta kokeelliseman ja marginaalisemman tavaran pariin. Näihin aikoihin alkoi yhteistyö arvostetun Kimmo Pohjosen kanssa. Samuli päätyi myös islantilaiseen taidepop-bändiin Múmiin. - Ajauduin pikkuhiljaa rumpujen ja lyömäsoittimien takaa myös säveltämään omaa musaa sekä tuottamaan, äänittämään ja miksaamaan studiossa.


5

Musiikkikoulusta maailmalle

KOSMISEN DRAIVIN ALKULÄHTEILLÄ Sävellyspuolella Samuli on ansioitunut mm. elävän kuvan parissa. -Olen säveltänyt musiikkia myös elokuviin. Yhteistyössä Kimmo Pohjosen kanssa Jadesoturi -elokuvaan säveltämäni musiikki palkittiin Jussi-patsaalla vuonna 2006. Viimeksi olen säveltänyt elokuvamusiikkia Susanna Helken dokumenttiin American Vagabond.   

KARKKILALAISUUDEN KAIKUJA

Musiikkikoulun antaman pohjan Samuli arvelee näkyvän vielä jollain lailla. - Kaikki paikat, ihmiset, elämykset, muistot ja kokemukset vaikuttavat luovaan prosessiin. Olettaisin että yksi tyypillinen monia pienissä kaupungeissa asuvia nuoria ajava tekijä on se “mä haluun pois täältä ja äkkiä” -fiilis. Saattaa olla, että Karkkila vaikutti eritoten mun draiviin jollain tapaa. Ehkä pikkukaupungin pojan täytyy aina puskea vähän extraa, että se pärjäisi, Samuli valottaa naureskellen. Musiikkikoulusta ja siellä harjoittelusta Samulilla on hyvää sanottavaa. - Siinä oli joka kerta jotain niin

ihmeellisen jännää. Näyttää harjoittelemansa jutut ja sitten udella lisää uutta. Se kaikki oivaltaminen, nuoruuden täpinä, musa. Ah!

KÄRSIVÄLLISYYDELLÄ TULOKSIIN Soittoharrastustaan aloitteleville Samulilla on selkeä neuvo. -Instrumentin tai jonkun biisin hallinta vaatii toistoa, toistoa ja toistoa. Se taas vaatii sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, Samuli painottaa. Työ myös palkitaan. -Musiikki on palkitseva laji. Ne kärsivällisyyden tulokset on kuultavissa ihan kulman takana, kun vaan jaksaa. Musiikki ei kuitenkaan ole mitään urheilua. - Kiinnostavinta ei ole täydellinen ja virheetön musisoija, vaan mielenkiintoinen, koskettava ja jotain inhimillistä välittävä, Samuli linjaa.

TAITEEN PERUSOPETUS TÄRKEÄÄ Samulin mukaan taiteen perusopetus on ehdottoman tärkeää. - Lapsille

ja nuorille pitäisi pystyä takaamaan mahdollisuudet taideharrastuksiin kohtuullisen matkan päässä omasta asuinpaikastaan, Samuli toivoo.  - Tarvitsemme luovuutta, itseilmaisua ja sosiaalisia taitoja elämässä kaikilla aloilla. On luontevaa harjoittaa niitä jo nuorena taiteen ja taideopiskelun kautta, vaikkei vakavasti taidealalle aikoisikaan. Taiteet ovat myös loistava väylä nuorille purkaa ikäviäkin fiiliksiään. Karkkilalaisia Samuli kehottaa nauttimaan musiikista. - Muistakaa tukea elävää musiikkia. Käykää katsomassa erityisesti paikallisia esiintyjiä. Musiikin ammattilaisena Samuli luonnollisesti toivoo, että ihmiset ostaisivat musiikkia edelleen, vaikka netti mahdollistaa sen kulutuksen myös ilmaiseksi. - Jotta voisimme nauttia tulevaisuudessakin hyvästä musiikista, on sitä tuettava ostamalla sitä. Musiikki on ihmiselle Samulin mukaan elintärkeä viestien ja tunteiden välittäjä. - Nietzschen sanoin: “Ilman musiikkia elämä olisi erehdys.” Tomi Wahlroos


6

Vahvelaisille Vinha on tuttu paikka jo monen vuoden ajalta

TANSSI ON TÄRKEÄ OSA ARKEA

N

eljänä arki-iltana viikossa karkkilalaisten Vahvelaisten auto kurvaa Karkkilan kaupungintalon pihalle, Tanssiopisto Vinhan toimitilojen tuntumaan. Maanantaisin Miitta Vahvelainen, 13, tanssii nykytanssia, tiistaisin on Mette Vahvelaisen, 11, nykytanssitunnin vuoro. Keskiviikkoisin Mette vaihtaa tanssilajinsa streettiin, torstaisin on Miitan jazztunti. Perheen tanssimäärä tuntuu nytkin suurelta, mutta viime vuonna palettiin lisättiin vielä isosiskon, Mea Lönnbladin, baletti-, jazz- ja nykytanssitunnit sekä perheen äidin Margit Lönnblad-Vahvelaisen oma nykytanssitunti. Kuluneiden 7-8 vuoden aikana perheelle on tullut tutuksi koko Vinhan tanssilajivalikoima lastentanssitunneista alkaen. - On mukavaa, kun tarjontaa on niin paljon. Tytöt ovat saaneet kokeilla ja valita omat lajinsa rauhassa, Mar-

git Lönnblad-Vahvelainen miettii ja naurahtaa samalla, että kokeilematta ei Miittakaan olisi voinut tietää, että ennen kärkitossuharjoittelua baletin tanssiminen on jotain ihan muuta kuin Barbie ja 12 tanssivaa prinsessaa -elokuva oli antanut olettaa.

Esityksistä lisäintoa Vaikka suurin osa tanssiharrastuksesta tapahtuukin tanssitunneilla, ovat esitykset tärkeitä. Esiintyminen on yhtä aikaa jännittävää ja innostavaa. Oman vuoron odottaminen lavan takana, muiden oppilaiden näkeminen ja itse lavalla tanssiminen tuovat tärkeää lisäintoa joskus rankkaankin harjoitteluun.

- Esiintyminen on tosi mukavaa, vaikka varmaan harrastaisin tanssia ilman sitäkin, Miitta Vahvelainen miettii. - Ja on tosi kivaa näyttää, mitä on opittu ja tuoda vähän iloa katsojillekin, Mette Vahvelainen jatkaa.

Menneitä tanssivuosia on helppo jäsentää esitysten kautta. Yhtenä vuonna kaikki perheen naiset olivat mukana Karkkilan liikuntahallilla isossa Korpisten esityksessä, jonain toisena vuonna Mette tanssi Karkkilan palvelukeskuksessa lastentanssiryhmässä. - Ja se Lilli ja maailman kaunein omena Vihdissä oli kanssa tosi kiva, kaikki muistelevat. Vaikka esiintyminen jännittää, tuo se mukanaan jotain ihan uutta tanssiharrastukseen. - Moni kohokohta liittyy esityksiin. Kun saatiin esiintyä Kuopiossa isolla lavalla tai kun salkkari-tähti Aleksi Sariola oli tuomaroimassa tanssia, Mea miettii.

Tanssista jopa ammatti Mea Lönnbladin tanssi-innostus kasvoi hiljalleen, vuosi vuodelta. Perheen muutettua Karkkilaan Mea päätyi tanssikouluun luokkakaveriensa innoittamana, ensin kesäleirin kautta.


7

Ensimmäiseksi tanssilajiksi valikoitui nykytanssi, josta on vuosien aikana muotoutunut myös Mean suosikkilaji. Hiljalleen mukaan tulivat katutanssit, ja streetin ohella myös esitysryhmä. Ja sitten lopulta Mea halusi kokeilla jazztanssia ja balettia.

- Joka kevät juttelin äidin kanssa ja pyysin yhtä viikkotuntia lisää, Mea naurahtaa. Ja vaikka esimerkiksi abivuonna äiti mietti pitkään, pitäisikö tunteja vähentää, Mea vakuutti, että tanssitunnit ovat hyvä vastapaino ja pakopaikka arjen opiskelupaineille. - Eikä tanssimäärä tuntunut yhtään liian suurelta abivuonnakaan, molemmat toteavat nyt jälkikäteen. Kypsyi myös ajatus siitä, että tanssista voisi tulla Mealle myös ammatti. Tällä hetkellä Mea Lönnblad opiskeleekin tanssia Pohjois-Karjalan ammattiopistossa Outokummussa ja tavoitteena on alkuun tanssijan tutkinto. - Ensimmäistä kertaa nautin jokaisesta koulupäivästäni täysillä, Mea hymyilee. Jatkohaaveina ovat esimerkiksi fysioterapeutin opinnot nimenomaan tanssin näkökulmasta. Tällä hetkellä Mea siis tanssii päivittäin. Miitalla on tänä keväänä edessä laajan oppimäärän perusopintojen päät-

tötodistus ja Mettekin tanssii tiiviisti samaa välietappia kohti. Tanssi on siis tärkeä osa arkea koko porukalla. Milla Malmberg

TANSSIOPISTO VINHA Taiteen perusopetusta yleisen ja laajan oppimäärän mukaan tarjoama Vinha on n. 400 oppilaan tanssioppilaitos Karkkilan, Vihdin ja Lohjan Pusulan alueella. Tanssia voi Vinhassa harrastaa 1-2-vuotiaiden taaperotanssista alkaen lastentanssin, taidetanssin perusteiden, nykytanssin, baletin, jazztanssin ja katutanssien tunneilla. Lisäksi tarjolla on esitysryhmätoimintaa, eri tanssilajeja yhdistelevä Happy hour sekä vuosittain vaihtuvia kursseja ja työpajoja. Vinhassa on omia ryhmiä myös aikuisille. Tanssipaikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen lukuvuoden 20142015 tunneille tapahtuu toukokuussa, mutta vapaille paikoille pääsee mukaan kesken lukuvuodenkin. Uudet oppilaat saavat 10 euron kokeilumaksulla kokeilla uutta harrastustaan muutaman kerran ennen kuin sitoutuvat toimintaan koko lukukaudeksi. Lisätietoja opiston toiminnasta saa nettisivuilta www.vinha.net tai toimistosta puh. 040 588 98 47, toimisto@vinha.net Tervetuloa mukaan – tanssi on vinha juttu!


8

KARKKILAN KUVATAIDEKOULU

M

onipuolista, kivaa, taiteellista! Siinä muutamia sanoja, joilla Karkkilan kuvataidekoulun teematyöpajan oppilaat kuvailevat kouluaan. Tiistai-iltana kuvataidekoululla keskitytään kipsimuottien purkamiseen. Siinä tarvitaan puukkoja, vasaroita ja taitavia käsiä. Antti Reitalan vetämän teemapajajakson tavoitteena on kipsivaluteos, jota varten tehtiin ensin savimalli. Samaa aihetta ja kuvataiteen tekniikkaa, käsitellään yleensä viiden, kuuden kerran jaksoissa pajatyöskentelynä, kertoo Antti. Kuluvan vuoden kuvataiteen monialapajoissa on opiskeltu myös maisemapiirtämistä ja öljy-, pastelli- ja graffitimaalausta sekä muotoilua ja arkkitehtonista rakentelua. Keväällä tulossa on esimerkiksi lasinsulatusta, grafiikkaa ja omakuvien maalausta. Erillisessä animaatio- ja sarjakuvatyöpajassa keskitytään koko lukuvuoden ajan ko. tekniikoihin aihepiirien vaihdellessa oppilaiden kiinnostuksen mukaan. Rosa ja Ali ovat aloittaneet kuvataidekoulun 4-vuotiaina esiopetusryhmissä. Välillä he ovat opiskelleet samassa ryhmässä, välillä taas eri ryhmissä. Rosan kuvataidekouluun houkutteli äiti. Alin isoveli oli ku-

vataidekoulussa, joten Alikin halusi mukaan. - Olen vuosien mittaan oppinut monenlaista, Ali kertoo. Hänen mukaansa on hienoa, että pääsee kokeilemaan eri juttuja. Eniten hän pitää piirtämisestä. Piirustusharrastuksen parissa kuluu vapaa-aikaakin. Muita harrastuksia hänellä ei tällä hetkellä ole. Myös Rosa pitää eniten piirtämisestä. Piirtämisen lisäksi hän harrastaa vapaa-aikanaan myös valokuvausta. Rosan ja Alin mielestä on ollut tosi hienoa käydä kuvataidekoulussa. He suosittelevat sitä kaikille muillekin. Ali on tällä hetkellä yläasteen kahdeksannella luokalla ja Rosa seitsemännellä. Rosa ei ole vielä tarkkaan pohtinut, mikä hänestä tulee isona. Alilla on selvät suunnitelmat. Hänestä tulee autoinsinööri. Ali on varma, että kuvataidekoulun opeista on hyötyä myös työelämässä. Entäs sitten Antti, ryhmän vetäjä. Hän on toiminut Karkkilan kuvataidekoulun opettajana jo viitisentoista vuotta. - Melko nuorena tiesin, että minusta tulee taiteilija. Kuvataidekoulua en käynyt, mutta synnyinpaikkakunnallani Suomussalmella osallistuin kansalaisopiston kuvataidepiiriin. Siitä se lähti alkuun, hän toteaa.

Salli ja Valeria taideteoksen ääressä.

Emma Kantolan kipsivalutyö.

Marjatta Vainio-Mattila

Monipuolista, kivaa, innostavaa!

Karkkilan kuvataidekoulu on perustettu vuonna 1985. Vuodesta 1994 se on toiminut kannatusyhdistyksen hallinnoimana. Ensi vuonna vietetään siis 30-vuotisjuhlia. Vuoden 2014 alussa koulussa opiskelee 90, 4–16-vuotiasta lasta ja nuorta valmentavissa esiopetusryhmissä, perusopetusryhmissä ja työpajoissa. Uusia oppilaita otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä kevään oppilashaussa ja kesken lukuvuodenkin vapautuneille paikoille. Voit kysellä vapaita oppilaspaikkoja toimisto@karkkilankuvataidekoulu. fi, 092224836 klo 12-15, muina aikoina 0440964402. Lisätietoja myös nettisivuiltamme karkkilankuvataidekoulu.fi


9

Saskia, Emma ja Rosa luomistyössä.

Saskian ja Emman kipsivalutöitä.

Karkkiharmonikat ry Karkkiharmonikat ry on perustettu vuonna 1991. Yhdistyksen jäsenmäärä on noin 150 henkilöä. Jäsenet ovat nuoria harmonikansoittajia ja heidän perheitään. Karkkiharmonikat ry järjestää vuosittain kolme harmonikkaleiriä ja useita konsertteja sekä muutakin toimintaa. Toiminta on virkeää ja harmonikka soi iloisesti Karkkilassa ja lähialueilla.Vuosittain osallistutaan myös valtakunnallisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin. Lisätietoja toiminnasta ja opetuksesta: Marjo Suominen 0400-609019.

Jaki ja teemalaisten uusiolasitaulut.


10

”NÄYTTELEMINEN ON ITSENSÄ HAASTAMISTA”

N

äyttelemisessä on hauskinta löytää itsestään uusia puolia. Varsinkin sellaisia puolia, joita ei arkisin huomaa. Näytteleminen on ikään kuin itsensä haastamista kerta toisensa jälkeen. Näin kertoo Anu Frosterus, joka hyppäsi Karkkilan Työväen Näyttämön riveihin 21 vuotta siiten. - Ensimmäinen näytelmäni oli Matti Poskiparran ohjaama Macbeth. Vuosi oli 1993, muistelee Anu. Ja niinhän siinä kävi, että näytelmäharrastus vei mukanaan. Näytelmiä valmistui tasaiseen tahtiin ja teatterin lavasta tuli Anulle yhä tärkeämpi paikka. - Alun perin menin mukaan teatteritoimintaan ihan uteliaisuuttani. Tietysti minulla oli myös halu esiintyä. Hyvin pian kuitenkin huomasin, että teatterin ihmisistä tuli minulle läheisiä ja tärkeitä. Jos teatteriharrastuksen merkitys pitäisi kiteyttää lyhyesti, on se ehdottomasti sosiaalisuus. Teatterin tekemisessä ryhmähengellä on hyvin suuri merkitys. Vuosien varrella Anu on hypännyt monenlaisiin rooleihin. Yksi haastavimmista rooleista on hänen mukaansa ollut August Strindbergin ”Isä”näytelmän imettäjän rooli. Isä-näytelmä oli Johanna Juslinin ohjaus. Itse asiassa se oli hänen lopputyönsä teatterialan opinnoissa. - Haastavaksi roolin teki koko näytelmän tematiikka – painostava ja piinaava epäluulo, muotoilee Anu. Usein näyttelijät joutuvat opettelemaan ulkoa pitkiä vuorosanoja ja koukeroisia koreografioita. - Itselleni paras tapa oppia vuorosanoja on painaa ne ikään kuin lihasmuistiin. Jos istun kotona tankkaamassa vuorosanoja, en opi mitään. Sen sijaan opettelen repliikit harjoituksissa, yhdessä liikkeen kanssa. Anun teatteriuraan on kuulunut perinteisten puhenäytelmien lisäksi myös paljon musiikkia ja laulamista. Viimeksi hänet nähtiin Karkkilan

Anu Lemminkäisen äidin roolissa kesällä 1995.

Monelle ihmiselle esiintyminen voi olla suuren jännityksen paikka. - Tottakai itsekin jännitän joka ikinen kerta, kun olen nousemassa lavalle. Mutta pieni, kihelmöivä jännitys kuuluu asiaan. Ilman jännitystä esiintymisestä puuttuu jotakin. Ihmeellisintä on se, että kun nousee lavalle ja aloittaa, on jännitys poissa, kertoo Anu. Hän kuvailee näyttelemistä hienoksi vuorovaikutukseksi yleisön ja näyttelijän välillä. - Parhaimmillaan voi puhua intiimistä hetkestä, jonka yleisö ja näyttelijä yhdessä kokevat. Tuota tunnetta ei voi verrata mihinkään. Ja juuri se tunne on se, miksi haluan esiintyä aina uudestaan ja uudestaan, toteaa Anu. Näyttelemisen lisäksi Anu on vaikuttanut Näyttämöllä myös kahvinmyyjänä ja järjestysmiehenä. Parin vuoden ajan Anu toimi myös Näyttämön puheenjohtajana. - Jo tuolloin haaveilin siitä, että Karkkilasta löytyisi teatterille oma paikka, ettei aina tarvitsisi ”roikkua muiden nurkissa”. Haaveeseen kuuluu oma teatterirakennus, jossa olisi myös teatterin puku- ja rekvisiittavarsto. Tästä haaveilen edelleen, Anu paljastaa. Tällä hetkellä Työväen Näyttämön pukuvarasto sijaitsee hyvin ahtaasti Työväenopiston tiloissa. Kesänäyttämönä toimii Fagerkullaan työläismuseon pihapiiri ja talvisin näytelmiä esitetään Karkkilasalissa.

Työväen Näyttämön musiikillisessa ilottelussa ”Elokuva soikoon”. - Koska musiikki merkitsee minulle paljon, nautin todella laulamisen ja näyttelemisen yhdistämisestä. Jos laulan jonkin roolihahmon suulla, en pelkästään laula, vaan tulkitsen lauluja, Anu toteaa. Seuraavaksi Anu nähdään hieman toisenlaisessa roolissa. Työväen Näyttämöllä on parhaillaan harjoittelun alla runoilija Edith Södergranin elämästä kertova esitys. Sitä esitetään Karkkilasalissa maaliskuussa.

KARKKILAN TYÖVÄEN NÄYTTÄMÖ • perustettu 1908. Yksi Suomen vanhimmista työväennäyttämöistä. • puheenjohtaja Mika Nikander • jäseniä noin 100 • yhteystiedot: www.nayttamo.net, karkkilantn@hotmail.com, Facebook • kesällä 2014 Fagerkullan pihanäyttämöllä Ilmari Hannikaisen laulunäytelmä Talkootanssit • maaliskuussa 2014 Karkkilasalissa ”Kaikkiin neljään tuuleen” – Edith Södergranin runoja ja kirjeitä • Tervetuloa mukaan!

Elokuva soikoon- esityksessä Anu Frosterus tulkitsemassa kappaletta Milord.

Virpi Lepistö


Raitil nährää! Iloksemme saamme lehden keskiaukeamalla julkaista Minttu Wikbergin laatiman kävelykartan Karkkilasta. Kannattaa irrottaa kartta, kerätä perhe ja kaverit ja lähteä kävelyretkelle tutustumaan kotipaikkakuntaan uusin silmin. Raitil nährää!

ALUNPERIN tutustuin kävelykarttoihin Englannissa, jossa eri alueiden kävelyreittejä on koottu kirjoiksi. Niiden opastuksella löysin itseni vanhojen kartanoiden ja kirkkojen raunioilta, peltojen, metsien, laaksojen ja pienten kylien keskeltä, James Herriotin ja Miss Marplen maisemista - paikoista, joihin en varmasti olisi muuten tutustunut. Aloin miettiä minkälaisen reitin itse tekisin omista tutuista maisemista, mitä haluaisin näyttää muille? Karkkilaan sijoittuvan reitin varrelta halusin kertoa sellaisista paikoista, jotka minulle itselleni ovat mielenkiintoisia ja kauniita, paikallishistoriaa ja vanhaa rakennuskantaa. Hauskimpia tapoja tutustua kulttuurihistoriaan ja murteeseen ovat olleet Karkkilan Kotiseutuyhdistyksen julkaisemat kaskukirjat, joita kyllä

11 voi suositella lämpimästi lukemiseksi. Kartta tullaan julkaisemaan myös netissä tiedostona, jotta sen voi ladata omalle älypuhelimelle, tai tulostaa helposti kotona. Olisi kiva, jos muutkin innostuisivat tekemään omia reittikarttoja, omien kiinnostuksenkohteidensa perusteella. Kävisin mielelläni tutustumassa eri kaupunginosiin tai kyliin kävelemällä. Eikä kaikkien reittien tarvitse olla historiallisia, voisi tehdä vaikka reitin lasten näkökulmasta, kartan parhaisiin kirpputoreihin, reitin mielenkiintoisista kasveista ja puista tai jopa aarrekartan! Olen kuullut, että suunnitteilla on myös tehtaan ympäristöön sijoittuva, elämyksellinen, mobiilisovelluksella toimiva kävelyreitti, jota innolla odotan!” Minttu Wikberg

Karkkilan rautainen historia tutuksi

K

arkkilan ruukkimuseo Senkka on valimoteollisuuden historian erikoismuseo, jonka perusnäyttelyt esittelevät ruukkilaisten työtä sulan metallin äärellä ja arkielämää kotoisissa askareissa. Näyttelytoiminnan lisäksi museon tehtäviin kuuluu tutkimustyö sekä esineistön ja valokuvien tallennus.

Historian äärellä Karkkilan ruukkimuseon näyttelykohteisiin kuuluvat Suomen Valimomuseo, Karkkila-Högforsin työläismuseo sekä Högforsin masuuni. Valimomuseossa on esillä työkaluja, koneita ja laitteita, joita on saatu lahjoituksina parista kymmenestä valimosta eri puolilta Suomea. Näyttelyn punaisena lankana on kertomus työmenetelmien muuttumisesta ajan myötä. Työvälineiden lisäksi museossa on esillä kokoelma Högforsin valutuotteita,

kertoo museonjohtaja Tommi Kuutsa. Fagerkullassa sijaitsevassa Työläismuseossa voi tutustua ruukkilaisten kotioloihin sekä asumiskulttuurin muuttumiseen aikojen kuluessa. Vanhin asunnoista kuvaa elämää 1850-luvulla ja uusin 1960-luvulla. Karkkilan rautaisen historian juurille pääsee Högforsin masuunissa. Masuuni kertoo takkiraudan valmistuksesta vuosina 1823–1915. Siellä sulatettiin aluksi paikallisesta Kulonsuonmäen kaivoksesta louhittua malmia ja myöhemmin Lopelta ja Tammelasta tuotua järvimalmia. Ruukkimuseon vaihtuvien näyttelyiden tila, Galleria Bremer, toimii Valimomuseon yhteydessä. Galleriassa järjestetään taidenäyttelyitä ja ruukkien historiaan liittyviä näyttelyitä. Yksi gallerian huoneista on omistettu taidemaalari Ilmari Huitin töiden esittelemistä varten. Karkkilan taiteilijaseura järjestää kesällä 2014 galleriassa ”Näihin kuviin, näihin tunnelmiin” -näyttelyn, jossa esitellään Högforsin ruukin vanhojen valokuvien innoittamaa taidetta.

Museon kokoelmat – Karkkilan ruukkimuseolla on varsin laajat kokoelmat. Museolla on noin 10  700 esinettä, ja valokuvakokoelmassa on yli 28 000 valokuvaa, toteaa museoamanuenssi Janne Viitala.

– Ruukkimuseo tekee yhteistyötä Länsi-Uudenmaan ammatillisesti hoidettujen museoiden kanssa. Museot ovat laatineet kokoelmapoliittisen ohjelman, jossa on sovittu mm. kokoelmien keruun työnjaosta, lisää Janne Viitala. – Museon harjoittama tutkimustoiminta kohdistuu mm. Högforsin tehtaan ja Karkkilan kaupungin historiaan sekä museon omiin kokoelmiin. Tutkimusten tuloksia esitellään museon julkaisuissa ja vaihtuvissa näyttelyissä, kertoo Tommi Kuutsa. – Valimomuseon yhteydessä on myytävänä käyttö- ja koristevalutuotteita. Kaupassa on tarjolla myös museon omia, Karkkilasta ja Högforsin tehtaasta kertovia julkaisuja sekä muuta Karkkilaan ja ruukkien historiaan liittyvää kirjallisuutta. Kaupan valikoima on ainutlaatuinen – osaa tuotteista ei löydy mistään muualta, mainostaa Janne Viitala. Ruukkimuseo on mukana monissa kulttuuritapahtumissa. Paikkakunnan rautaista historiaa esitellään jälleen kesäkuussa 2014 Rautapäivillä, elokuussa Pruukkipäivillä ja joulukuussa Historian yö -tapahtumassa.


19

20

16

18

23

15

Tu run tie

14

HAUKKAMÄKI

alo at uja r u k Se lin vo i T

h Van

a

pä än s u o np olk u

17

ie nt

VANHAKYLÄ

21

tie run

22

V a nh aT u

Va tto lan tie

uimaranta

9 11 10

13

12 8

26

27

Kivistönkoski

29

Turuntie

31

6 Fag erk ulla nkatu

Nokim äki

ala-emali Valurin5k a tu

4

kirjasto

kaupunginylä-emali talo

urheilukenttä

KÄPYLÄ

FAGERKULLA TYÖLÄIS7 MUSEO

e nti

tehdas (yksityisalue)

25

24 28

matonpesupaikka

30

Pyhäjärvi

Van h a F a gerk ulla

ra suo Ve räl än

32

Ta k ko int ie

ntie

a ki

33

Myllykoski

m Pum

PUMMINMÄKI

3

ie Valtat

Myllypuisto

keskuspuisto

tori kirkko

intie

K o nj jr aa

Pusula

ja

Ko ulu ku

Ta m

me lan ti e tu ska u k s Ke

Ka rhu n

in hd Hu

2

1

tie

linjuriasema

K

ar

jaa

nj ok i

Harjun kenttä

KANNAS

helppokulkuinen reitti talvella, lastenvaunuille yms.

kävelyreitti

KARKKILA HÖGFORS

ie int hd i V


1. Aloita kävely Karkkilan torilta. Tori on yksi Uudenmaan vilkkaimmista toreista, auki perjantaisin 8-13 ja kesätiistaisin 14-19. Kävele Huhdintietä, oikealla vuonna 1781 rakennettu puukirkko ja hautausmaa. Risteyksessä edessä näkyy keskuspuisto. Käänny alas Keskuskadulle, seuraavaksi vasemmalle Valtatielle ja oikealle alas Vihdintielle. Kävele Vihdintietä 70 m ja käänny oikealle kävely- ja pyörätielle. 80 metrin jälkeen 2. käänny pyörätien merkin jälkeen vasemmalle polkua alas Myllypuistoon. Helppokulkuiseksi reitiksi jatka eteenpäin kävelytietä kunnes tulet Pusulantielle. Käänny alas vasemmalle ja Karjaanjoen ylittävän sillan jälkeen seuraa oikeanpuoleista tietä mäkeä ylös Fagerkullankadulle. Jatka kohdasta kuusi. Myllypuistossa jatka polkua alas joelle, polkujen risteyksessä valitse vasemmanpuoleinen polku, joka seuraa jokea. 3. Rinteessä uusi silta, jonka toisella puolella perinteisellä mallilla Kotiseutuyhdistyksen rakenntama pärehöylä. Joki on myös kalastajien suosiossa, sieltä nousee tiettävästi ainakin kirjolohta, taimenta ja harjusta. Kalastuslupia saa Pyörästä ja Moottorista Valtatieltä ja ABC Masuunista Teollisuuskylästä. Seuraa polkua ylös rinnettä, ylitä Pusulantie ja käänny Valurinkadulle. 4. Edessä näet vanhaa ja edelleen käytössä olevaa tehdasaluetta, jonka ympärille Karkkila on rakentunut. Högforsin ruukki perustettiin vuonna 1820, kun muutaman kilometrin päästä Kulonsuonmäeltä löytyi malmikiveä. Vuosisadan vaihteessa Högfors oli maan suurin valimo, jossa tuotettiin mm. rakennustarvikkeita, keskuslämmityslaitteita, liesiä, patoja ja pannuja. 1927 perustettu emalointilaitos valmisti mm. ammeita,“Högfors amme –

Reitin pituus on 4 kilometriä. Reitti kulkee osaksi polkuja pitkin, jotka voivat olla märällä ilmalla mutaisia ja talvella avaamattomia. Valitse tällöin helppokulkuinen vaihtoehto.

ilonamme”, kattiloita ja vuokia. Tunnetuimpia tuotteita olivat Antti Nurmesniemen padat ja uunivuoat. Vanhoissa tehdaskiinteistöissä toimii nykyään kaupungin virastoja, kirjasto, sekä metallialan yritys. Voit käydä ihailemassa miljöötä, mutta palaa Valurinkadulle, ja ylitä joki 5. tervasiltaa pitkin. Vastarannalla käänny oikealle, seuraa polkua joen reunassa 90 m, kun se kääntyy ylös niitylle, kiipeä polkua ylös ja tupsahdat keskelle Fagerkullaa ja Nokimäkeen. Jatka polun päästä suoraan eteenpäin, kadun päässä käänny oikealle Fagerkullankadulle. 6. Fagerkulla on Karkkilan vanhin tehtaan työväen asuinalue. Aluksi työläiset rakensivat itse osan alueen taloista, mutta 1920 alkaen edistyksellinen tehtaanjohtaja rakennutti työväelleen alueelle tyyppitaloja puutarhoineen. Tehdas luopui taloista 1960-1970, ja nykyisin talot ovat yksityisten omistuksessa. Fagerkullankadun päässä käänny vasemmalle Verälänsuoralle. Kulje 100 m, saavut Fagerkullan työläismuseon alueelle. Alue on museoitu 1989 ja sen alueella on kuusi Högforsin tehtaan työväen asuinrakennusta. Talot on sisustettu eri aikakausien tyyliin alkaen 1850-luvulta ja päättyen 1960-luvulle. Alueella on myös kesäteatterin pihanäyttämö, ulkorakennuksia ja nykyään kesäkahvilana toimiva Pakari. Museo ja kahvila ovat auki kesällä 2014 11.6 -17.8 ke-su klo 12-16. Pakarista voi ostaa lippuja opastetulle kierrokselle alueen taloihin. Jos hyvin sattuu, kierroksella voi törmätä valimomiehen vaimoon Öhmanskaan, joka kertoo alueen elämästä Karkkilan murteella. 7. Alueen vanhin talo on Mäntylä, vanha torppa, joka on siirretty nykyiselle paikalleen 1870. Hirsirakenteisen museotaloksi sisustetun torpan sisäseinissä on savirappaus. Pihapiirissä pidetään kesäisin kanoja ja lampaita. 8. Caveniuksen talo on siirretty paikalleen Lopelta 1800-luvun lopulla, ja se on ollut yhden perheen tuvan ja kamarin asuintalo. Sisustus jäljittelee 1900-luvun alun sisustusta hieman varakkaammassa perheessä, Cavenius oli työnjohtaja. 9. Työmies Sarlinin talo on rakennettu paikalleen 1890-luvulla yhden perheen taloksi, sisustuksessa esillä runsaasti käsityöesineistöä. 10. Torppa on tehtaan rakennuttama 1894. Siinä on kaksi keittiön ja huoneen asuntoa, joiden sisäänkäynnit on talon päädyissä. Sisustus kertoo 1930-luvusta. Adolf Ekström eli Nafei asusti lapsena Fagerkullan nykyisen museoalueen Torpassa, kun vastapäisessä Rauhalassa asusti Aalto perheineen. Kerran Väinö kysyikin Aarnelta: “Muistaks sää viel sitä, kum mei asuttiin siiv vastapäises Rauhalas?” “Juu tuotanoin. Kyllä muistan ja hyvin muistankin, sillä astuin pihalla niin monta kertaa teitin veljesten tekemiin paskakasoihin, ettei sitä aikaa voi unohtaa.” 11. Rauhala on rakennettu tehtaan toimesta 1890. Talossa on neljän perheen keittiön ja huoneen asunnot. Alla on kellarit. Kahden asunnon sisustukset ovat 1940- ja 1960luvuilta. 12. Pakari on rakennettu vuonna 1919. Alunperin se on ollut alueen yhteinen leipomotila, johon on tuotu omat halot ja taikinat talossa asuvien pakarinhoitajien lämmittämiä leivinuuneja varten. Uunit on purettu vuonna 1960, jolloin talosta on tehty pesula. Nykyään talo toimii museoalueen kahvilana ja lipunmyyntipisteenä. Jatka tietä eteenpäin. 13. Tien päässä näkyy osa Haukkamäen 1927-28 rakennetuista tyyppitaloista. Alunperin taloissa on ollut asunnot kuudelle perheelle. Käänny oikealle Vanhalle Turuntielle. Vasemmalla Karhunpäänsuonpolun varrella lisää 14. tyyppitaloja ja molemmin puolin tietä muita tehtaan rakentamia taloja. 15. Mäen jälkeen oikealla nykyisinkin toiminnassa oleva Haukkamäen koulu. Alunperin Högforsin tehdas rakennutti paikalle koulun ensimmäisen osan 190005. Tehdas oli siihen aikaan vielä omavarainen yhteisö, jossa ruukki vastasi nykyään kunnalle kuuluvista toimista. Vuonna 1912 rakennus luovutettiin Pyhäjärven kunnan

(nyk. Karkkila) omistukseen ja koulua laajennettiin muutamaan otteeseen. Koulun alueella on myös vanha saunarakennus, luhtiaitan tyylinen ulkorakennus ja entinen opettajien asuinrakennus, jossa nykyisin on päiväkoti. 16.Vastapäätä Haukkamäen koulua rinteessä on entinen pikkukoulu, tehtaan 1890 rakennuttama, työläisten kouluksi ja lukusaliksi. Kun Haukkamäen koulun lisäsiivet valmistuivat 1920-luvulla, pikkukoulu muutettiin asunnoksi tehtaan virkailijalle. Nykyisin talo on yksityisessä omistuksessa. Haukkamäen koulun oppilaat joutuivat kirjoittamaan perunalomaa käsittelevän aineen. Joukossa oli tavallista lyhempi aine, joka kuului: “Pernamaalla. Äiti koukei ja mää noukein. Yrjö.” 17.Koulun jälkeen 160 metrin päässä käänny oikealle “Nilkkikujalle” eli Seuratalontielle. Alueelle tehdas rakennutti taloja virkailijoilleen, insinööreille ja tilanhoitajille, siitä työläisten antama nimitys. Nurkassa 1929 rakennutettu “kahvimyllyksi” kutsuttu talo, jonka ensimmäisenä asukkaana on ollut tehtaan tilanhoitaja. Vasemmalla tehtaan virkailijalle 1937 rakennetun talon takana Paskakallioksi kutsuttu alue, jolta työläisten talot on purettu pois vuosien saatossa. Käänny tien päässä vasemmalle. 18. Kulmaukseen oikealle jää 1914 rakennettu Seuratalo, jossa on pidettiin kokouksia, tansseja ja elokuvia. Jatka tietä eteenpäin, 19. vasemmalle jää tehtaan 1925 rakentama paloasema. Sopimuksen mukaan tehtaan palokunta huolehti myös kauppalan paloturvallisuudesta. 20. Oikealla entinen Karkin tilan voudin talo, jossa on ollut verstas myös tilan puusepälle. 21. Tien päässä risteyksen toisella puolella on vanha 1930-luvulla rakennettu kivinavetta, josta tehtaan työväki sai maitotuotteet puoleen hintaan. Sotien jälkeen tehdas luopui maataloustoiminnasta. Nykyisin talo on asumiskäytössä, työtiloina ja päiväkotina. Käänny risteyksessä alas oikealle. Oikealla puolella tietä on alunperin kahdek-

lastenvaunuille yms.


san perheen talo, jossa on asunut mm. tehtaan puutarhureita. Talon takana olevilla pelloilla on ollut tehtaan kasvihuoneita. 22. Vasemmalla puolella, aidatun puiston uumenissa on 1961 rakennettu tehtaan johtajan talo. 23. Oikealla entinen tehtaan pehtoorin asunto, rakennettu vuonna 1911. Käänny talon jälkeen Bremerintielle oikealle, oikealle jää tehtaan entinen meijeri. Jatka tietä eteenpäin ja saavut Valimomuseon alueelle. Tien vieressä vasemmalla 24. tehtaan entinen viljamakasiini, 25. oikella Bremerin talo, eli 1860-luvun alussa rakennettu tehtaan patruuna Joseph Bremerin talo. Talo on rakennettu puusta, mutta alaosa on muokattu näyttämään hiekkakivirakennukselta. Talo on nykyään tehtaan vierailijoiden majoituskäytössä. 26. Puiston toisella puolella on 1913 rakennettu tehtaan konttorirakennus. Sen jälkeen rakennus on ollut myös asuinkäytössä ja nykyään siinä toimii Valimomuseo, sekä Bremerin Galleria, vaihtuvine näyttelyineen. Alueella on myös tehtaan entinen mylly sekä entisöity 27. masuuni, jossa pääsee tutustumaan takkiraudan valmistukseen opastetuilla kierroksilla. Malmikivestä erotettiin rautaa sulattamalla sitä kovassa kuumuudessa, karkkilalaisittain masuntissa. Viereen rakennettiin raudan jatkojalostukseen liittyviä tehdasrakennuksia, jotka saivat energiaa läheisestä Kivistönkoskesta. Sitä voit käydä katsomassa kävelemällä pientä polkua pitkin oikealle alhaalle. Vastarannalla näkyy Närön tilan muonamiesten asuinrakennus, sekä joen partaalla entisen kaupanhoitajan asuinrakennus, vuonna 1900 rakennettu “kalliohuvila”. 1900-luvun alussa Suomessa alkanut työväenliike oli Högforsin tehtaan työväen keskuudessakin vahva voima, jonka perustamisesta jouduttiin kiistelemään ruukin patruunoiden kanssa. Kevään 1918 kansalaissota, jota paikkakunnalla yleisesti kutsuttiin vallankumoukseksi, oli vahvasti punaisen liikkeen

aikaa. Välittömästi kansalaissodan jälkeen tuli Haukkamäen kouluun uusi nuori naisopettaja. Kun vappukin oli tulossa, niin opettaja ryhtyi puhumaan lapsille Maitopisaran myynnistä: “No niin lapset, nyt kun vappukin on lähellä, niin me ryhdymme oikein joukolla myymään näitä kauniita vappumerkkejä.“ Högforsilaiset lapset olivat tottuneet vain työväen vappumerkkeihin, ja opettaja oli vähän ymmällä, kun havaitsi, etteivät hänen sanansa lainkaan menneet perille. Opettaja selitti asiaa vielä uudelleen, mutta yhtä huonoin tuloksin. Lopulta takapenkiltä kuuluu hiljainen huokaus: “Net on lahtarien merkkei.” 28. Jatka mäen päälle, vasemmalle jää entinen tehtaanjohtaja Ramsayn talo, joka on edelleen tehtaan hotellina yksityiskäytössä. Tien päässä käänny oikealle, ylitä Karjaanjoki 29. vanhaa kivisiltaa, Närön siltaa pitkin. Oikealla joen partaalla 1920-luvulla rakennettu liikerakennus, jossa toiminut aikojen kuluessa mm. matkustajakoti, kahvila, kutomo, paikallislehden toimitus ja paino sekä huonekaluliike. Nykyisin talo on asuinkäytössä. 30. Vasemmalla Närön maatilan päärakennus. Närön tila on yksi kolmesta kantatilasta, jotka muodostivat Nyhkälän kylän, nykyisen Karkkilan keskustan alueen. Närön tila kiisteli kasvavan tehtaan kanssa useaan otteeseen oikeudestaan käyttää Karjaanjoen koskia, tilalla toimi koskesta riippuvaiset mylly, saha ja verkatehdas. Läheinen alunperin Pahajärven, ja nykyisin Pyhäjärven järvi antoi nimensä koko kunnalle. 1930-luvulla perustettiin tehtaan ympärille Karkkilan kauppala, ja 1960-luvulla kauppala ja ympäröivä Pyhäjärven maalaiskunta yhdistettiin. Kaupunki Karkkilasta tuli vuonna 1977. Nimi “Karkkila” juontuu Karkkilan kylän ensimmäisen isännän Garko-nimestä. 31. Vasemmalla 1910-luvulla alunperin apteekiksi rakennettu talo, jossa myöhemmin toimi Pyhäjärven kunnantalo. Nykyisin talo on asuinkäytössä. Oli kesäisen kaunis päivä, viljapellot kukkeimmillaan, kun Näröin Fabei-isäntä kulki kohden Salimäkeä. Apteekin pihassa sattui seisoskelemaan itse apteekkari Eriksson. Heitti siinä ohimennen herjaa isännälle: -Kyllä sinu kelppa, kun pellokkin kasvaa sinulle iha ilmaista raha. -Ol sää vait, sää myyt ihmisil pullos paljast vettä kalliil hinnal, ja sit sää otat sev vesen viäl mun kaivostain, antoi isäntä takaisin. 32. 1912-13 rakennettu rautatieyhtiön talo, joka 1920-luvulla myytiin Osuusliikkeelle. Osuusliike Tuki perustettiin paikkakunnalle jo 1900-luvun alussa työväen toimesta, murtamaan tehtaan oman kaupan asemaa. Hallitseva siitä tuli 1920-luvulla, tehtaan kauppa lopetettiin, ja “porvarillista” kilpailijaa ei tullut ennenkuin karjalaisen siirtoväen mukana. Tuen jäsenistön piirissä noudatettiin aikanaan ehdotonta ostouskollisuutta. Taka-Nyhkälässä asustavan räätäli Lehdonkin kaikki ostokset käytiin tekemässä vanhan rautatiesillan kupeessa sijainneessa Tuen liikkeessä, vaikka Pekkasen yksityiskauppa olisi ollut aivan vieressä. Taas kerran Lehdon mamma tuli kaupasta kantamuksineen, mutta oli unohtanut hiivan, jota Paavo sai lähteä hakemaan Pekkaselta. Hyvinhän kauppias sen tiesi, mistä naiset kasseineen tulevat. Nojaili tapansa mukaisesti kaupan tiskiin ja kysyi Paavolta: “Ka, mitäs se Paavo?” “Saaks mää 50 pennin hiivan?” “Ka, haehan sinä hiivasikin sieltä mistä jauhosikin olet ostanut.” Takana olevassa makasiiniosassa oli varastojen lisäksi myös leipomo. Kadun vieressä olevan uudemman talon Osuusliike rakennutti 1935 mm. sekatavara- ja vaatekaupan tarpeita varten. Jatka sillan yli, kuilun pohjalla vanha rautatien pohja. Ensimmäinen juna Pyhäjärvelle saapui 1911. Hyvinkään ja Karkkilan väliä matkannut juna oli tärkeä tehtaan tavaraliikenteen kannalta. Liikenne loppui vuonna 1967 ja kaikki rautatiehen liittyvät rakennukset on purettu. Juna oli Hyvinkään asemalla valmiina lähtemään Lisätietoa: www.karkkila.fi www.karkkila.fi/ruukkimuseo

Lähteet: Aalto, Seppo & Rentola, Kimmo. 1992. Karkkilan eli Högforsin ja Pyhäjärven entisen Pahajärven ihmisten historia. Karkkilan kaupunki. Jyväskylä: Gummerus Luoto, Reino & Halme, Eino. 1990. Meittii oli neljä riskii miästä. Kaskuja Karkkilasta. Karkkilan Kotiseutuyhdistys r.y. Karkkila: Kustannus-Mäkelä Oy Luoto, Reino & Halme, Eino. 1993. Poijes alta kylävvartijat. Kaskuja Karkkilasta 2. Karkkilan Kotiseutuyhdistys r.y. 1993. Karkkila: Kustannus-Mäkelä Oy Mikola, Päivi & Hakomäki, Risto. 1994. Karkkilan vanha rakennuskulttuuri. Karkkilan Kotiseutuyhdistys r.y. 1994 Valpola, Tiina & Risku, Juhani. 1995. Karkkila Högfors Vanha ruukkialue. Kartta. Karkkilan Painopalvelu Oy

kohti Karkkilaa. Eetu Mäkelä istui kuljettajan paikalla veturissaan odottaen lähtömerkkiä, kun siihen viereen kiiruhti tavallista arvokkaamman näköinen herra. Oli menossa Kytäjän kartanoon ja kysyikin Mäkelältä: “Ettekö pääsisi yhtään nopeammin, sillä minulla on vähän kiire?” Pikkupässin vauhtihan ei tosiaan huimannut päätä. Lupsakkaana miehenä tunnetulla Mäkelällä oli vastaus valmiina: ”Juu, kyllähän minä pääsisin, mutta kun on tullut tehdyksi sellainen sopimus, ettei junaa saa jättää.” 33. Junaveturin lempinimenä oli Pikkupässi, joka on antanut nimensä paikalla olevalle baarille. Veturi on kunnostettu ja on nähtävillä kunniapaikalla kaupungintalon aulassa. Jatka vasemmalle Tammelantietä takaisin torille.


15

LUOMUÄÄNITYSTÄ IKKALASTA Bluesmies Leino luottaa vanhaan kalustoon

T

omi Leino on helsinkiläislähtöinen, Ikkalaan muuttanut kitaristi ja huuliharpisti, jonka ominta alaa on blues. Juurevaa ja maanläheistä musiikkia esittävä mies on tunnettu ja tunnustettu hahmo myös alan kotimaisten piirien ulkopuolella. Leino onkin keikkaillut monen kansainvälisen tekijän kanssa. Viimeisin yhteistyöprojekti on Kat Balloun kanssa tehty, vuonna 2013 ilmestynyt levy.

Ääni talteen vanhoin konstein Leino tunnetaan ahkerana keikkailijana. Kotimaan kulmien lisäksi mies bändeineen heittää tänäkin vuonna keikkaa mm. Norjassa, Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Ruotsissa. Kiertämisen joutoaikana Leino rakentelee ja hoitaa Ikkalassa sijaitsevaa studiotaan. Nykyaikaisen digitaalisen äänittämisen vastapainoksi Leinon studiossa tallennetaan ääntä vanhoilla analogisilla laitteilla. Pyrkimyksenä on saada ääni talteen orgaanisena ja lämpimänä, vanhan ajan mallin mukaisesti. -Minua on aina kiinnostanut vanhojen, varsinkin 50-luvun äänitysten äänimaailma ja olen sieltä täältä yrittänyt ottaa selvää miten se on aikoinaan tehty, Leino kertoo. Tietokonepohjainen, monenlaisen teknisen korjailun ja kikkailun mahdollistava äänitys on nykyisin alan standardi. Monella muusikolla on kuitenkin kaipuu takaisin todellisen soundin alkulähteille. Tallennukseen, jossa ohikiitävän soittotilanteen fiilis ja suoritus saadaan talteen suoraan, ilman alkuperäistä ääntä keinotekoisesti korjaavia monimutkaisia digitaalisia laitteita. - Nykytekniikassa on paljon hyviä puolia mutta itselläni on tietty visio,

miltä äänitysten tulisi kuulostaa, Leino valottaa. - Se onnistuu paremmin alkuperäisillä laitteilla.

Putkitekniikkaa ja nauhureita Leinon studion soundi perustuu vanhaan, menneelle ajalle ominaisia laitteita hyödyntävään tekniikkaan. - Nyt olen itse pikkuhiljaa kerännyt laitteita 50-luvulta. Lähinnä amerikkalaista tekniikkaa, esim. vanhoja nauhamikrofoneja ja kelanauhureita. Musiikkityyli, jota itse soitan ja mikä itseäni kiinnostaa, perustuu aika pitkälle soundiin, joka saadaan käyttämällä esim. putkivahvistimia ja vanhoja laitteita. Tietokoneen kovalevyn sijaan ääni tallentuu Leinon studiossa nauhalle. Käytössä olevien raitojen määrä on huomattavasti pienempi kuin tietokonepohjaisesti äänitettäessä. Jo se asettaa omat rajoituksensa soitolle, asettelulle, mikitykselle ja muille äänitysteknisille reunaehdoille. Mistään mystisestä pienen piirin salatieteestä ei ole kuitenkaan kysymys. Leinon studiosta voi ihan kuka tahansa asiasta kiinnostunut tilata halutessaan äänitysaikaa. - Parhaillaan studiossa työstetään Sami Saaren tulevaa levyä, Leino paljastaa.

Hyvän soundin salaisuus Hyvän soundin tallennuksessa on Leinon mukaan käytettävän teknisen laitteiston lisäksi olennaista myös soittajan oma tatsi, kokemus ja näkemys. - Tärkein asia hyvässä soundissa on

Tomi ja nauhamikrofoni. Olan takaa julisteessa kurkkii Little Walter.

hyvä lähtösoundi. Esim. vanha vintage -rumpusetti kuulostaa hyvältä, kun setti on viritetty oikein ja rumpali tietää miten studiossa saa hyvän soundin aikaan eri soittotyyleillä. Sama pätee kyllä muihinkin soittimiin. Jos lähtösoundi on jo itsessään hyvä, niin silloin äänittäjän työ on jo huomattavasti helpompaa. Nykytekniikallakin voidaan jäljitellä vanhaa soundia onnistuneesti. Leino kuitenkin luottaa aitoihin laitteisiin. Siinä on joskus työläs puolensa. - Kyse on varmaan aika paljon siitäkin, onko valmis huoltamaan ja muutenkin pitämään kunnossa vanhoja laitteita. Sekin on yksi suuri osa puljatessa vanhojen, monesti yli 60 vuotta vanhojen laitteiden kanssa, Leino kertoo.

Yksinkertaista Tomi Leino on asunut Ikkalassa vasta vähän aikaa. Karkkilalainen musiikki on kuitenkin jonkin verran tuttua. - Erkki Kuuttila on tuttu kaveri. Esa Ilmasen juhlakeikkaa olisin mennyt katsomaan, ellei itselläni olisi ollut keikkaa samana päivänä. Slipoveria olen fanittanut myös, Leino kertoo. Elämässa ja musiikissa on tunnetusti paljon samaa. Leino näkee asian omalta kohdaltaan yksinkertaisena. - Tälläiselle simppelille kaverille sopii varmaan hyvin sama motto niin elämään kuin musiikkiinkin: Keep it simple! Tomi Wahlroos


16

LAULAMISEN ILOA KARKKILASSA

M

iksi suomenruotsalaiset elävät suomenkielistä väestöä terveempinä ja pidempään? Tähän kysymykseen on etsitty vastauksia tieteen parissa pitkään. Yhtenä selityksenä on pidetty sitä, että suomenruotsalaiset harrastavat runsaasti kuorolaulua. Kuorossa laulaminen on sosiaalista ja elämänhalua vilkastuttavaa. Voisi kenties todeta, että laulu on sielun lääkettä. Jokaisella meistä

on mahdollisuus nauttia laulusta, koska instrumentti kulkee mukanamme arjessa ja juhlassa.

Jokaiselle jotakin Karkkilassa on paljon mahdollisuuksia harrastaa laulua. Jokaiselle laulusta innostuneelle, sekä vasta-alkajalle että pitempään laulua harrastaneelle, löytyy sopiva kuoro arkea innoittamaan. Kuorolaulu rytmittää arkea, luo ystävyyssuhteita ja tuottaa iloa ja hyvää mieltä sekä laulajille että kuuntelijoille. Kuoroja löytyy

lapsille, nuorille ja aikuisille ja ohjelmistopainotuksia löytyy hengellisestä viihteelliseen musiikkiin. Työväenopiston helmassa toimii kolme kuoroa, seurakunnalla niitä on neljä. Karkkilan Musiikkikoulussa toimii myös lapsi- ja nuorisokuoro. Myös Karkkilan Työväen Näyttämön kesäohjelmisto on musiikkipainotteinen.

Autojakin huolletaan, miksei myös ääntä? Jos nuotissa pysyminen huolestuttaa, taitoaan voi käydä

Leena Hasselman

Mitä: Työväenlauluja, perinteisiä naiskuorolauluja, kansanlauluja, iskelmiä Missä ja milloin: Yhteiskoulun ruokasalissa maanantaisin klo 18-20 Johtaja: Arja Virtanen Yhteystiedot: Puheenjohtaja Anja Juselius (045 130 7349), Marjut Haag (040546 5867) Erityistä: Kuoroon pääsee ilmoittautumalla Karkkilan Työväenopiston opiskelijaksi. Kuoron voi tilata esiintymään erilaisiin tilaisuuksiin kuten häihin, syntymäpäiville, hautajaisiin jne.

KARKKILAN TYÖVÄEN NAISLAULAJAT

Karkkilan Työväen Naislaulajat ry. aloitti toimintansa heti sodan jälkeen v. 1945. Tuolloin, sodan jälkeen, oli suuri tarve ohjelmallisten iltamien viihteen tuottajille. Viime vuosikymmeninä toiminta on keskittynyt kuorolauluun, ja konsertteja järjestetään kaksi vuodessa. Vuoden päästä Naislaulajat täyttää kunnioitettavat 70 vuotta.

KARKKILAN TYÖVÄEN MIESLAULAJAT Mitä: Työväenlauluja, perinteisiä mieskuorolauluja, kansanlauluja, iskelmiä Missä ja milloin: Yhteiskoulun ruokasalissa maanantaisin klo 16.00-18.00

Johtaja: Arja Virtanen Erityistä: Kuoroon pääsee ilmoittautumalla Karkkilan Työväenopiston opiskelijaksi. Harmonikkasäestyksen Ferreukselle loihtii Tuija Närhi. Ferreusta voi kuulla niin Rautapäivillä, harrastemessuilla kuin yksityistilaisuuksissakin. Toiminnan keskipisteessä on laulamisen ilo ja rakkaus musiikkiin.

LAULUYHTYE FERREUS

Lauluyhtye Ferreus on syksyllä 2012 perustettu lauluryhmä. Ferreuksessa musisoi laulaja, laulupedagogi Mette Heikkilän johdolla kahdeksan karkkilalaista naista. Kuusi laulajista on alkuperältään karkkilalaisia, joten luontevasti rautakylän tyttäret löysivät nimekseen “Ferreus” - latinan sanasta Ferrum (Fe), “rauta”. Ferreuksen pikkuhiljaa karttuva moniääninen ohjel-

testauttamassa ja korjauttamassa yksityisillä laulunopettajilla. Laulunopetusta tarjoaa useampi ammattitaitoinen laulunopettaja Karkkilassa. Laulunopetus kuuluu myös musiikkikoulun ja työväenopiston tarjontaan. Muutamakin yksityistunti opettaa hengitys- ja äänenmuodostuksen tekniikkaa ja antaa varmuutta laulamiseen. Uudella laulunäänellä voi helskäyttää kevään tullen voimauttavia aarioita myös paikallisten soittoruokaloiden karaokenäyttämöillä…

misto ulottuu moderneista kansalauluista joululaulujen

kautta ikivihreisiin iskelmiin ja negrospirituaaleihin.

Lisätietoja Ferreuksesta ja mahdollisista yksityiskeikoista saa Petra Ahlrothilta (petra.ahlroth@saunalahti. fi), puh. 040-587 5525


17 KARKKILAN VIIHDEKUORO Karkkilan Viihdekuoro on vireä ja lämminhenkinen 40-henkinen laulajan joukko, ikäjakaumaltaan parikymppisistä < 60v. Kuoro perustettiin 1980 ja ensimmäiset 20 vuotta sitä luotsasi varmalla kädellä Raili Neuvonen (Paju). Allekirjoittanut tarttui haasteeseen ottaa vastuu kuoron johtajana vuonna 2000. Kuluneisiin vuosiin on mahtunut paljon: hauskoja ja hyviä konsertteja, hienoja matkoja ja rattoisia laululeirejä tai seminaareja yhteisine illanviettoineen. Kuoron nykyiseen ohjelmistoon olen sisällyttänyt jonkin verran omia sävellyksiä ja sovituksia, mutta toteutan mielelläni myös muiden tekijöiden lauluja. Kuorossa on mukana myös taitavia in-

strumentalisteja, joita olemme käyttäneet tuomaan väriä esityksiimme. Lisäpontta toimintaan on antanut yhteistyö ja konsertointi muiden kuorojen kanssa. Karkkilassa ovat vierailleet mm. Türi Kammerkoor, Kullervokuoro, Vihdin Viihdekuoro, Ajan Laulu Kemistä sekä viimeksi heinolalainen Jyränkökuoro. Kaksi vuotta sitten kuoro osallistui Viihdekuoroliiton valtakunnalliseen kuorokilpailuun, mistä tuomisina oli komea kolmas sija. Tämän kevään haasteita ovat osallistuminen Kaarinassa liiton koulutustapahtumaan ja sen yhteydessä järjestettävään konserttiin maaliskuussa sekä kuoron iltamat “Kevätillan valssi” toukokuun 17. päivänä Karkkilan Työväentalolla. Heikki Valpola

Mitä: Kansanlauluja, klassisia kuorosävellyksiä, iskelmiä ja viihdemusiikkia. Missä: Yhteiskoulun ruokasalissa Milloin: Torstaisin klo 18.00-20.30 Johtaja: Heikki Valpola (hvalpola@siba.fi, 040 521 9912) Viihdekuoro löytyy myös netistä ja Facebookista Yhteystiedot: puheenjohtaja Satu Lehtonen (muinaisjuttu@ gmail.com, 045-675 9757)

koisin kello 14.00 ja esiintyvät seurakunnan tilaisuuksissa. Ohjelmistoon kuuluu monenlaista hengellisestä musiikista iskelmään. Alunperin kuoro koostui sotaveteraaneista, mutta nykyään mukana on myös nuorempia miehiä. Kuoron vetäjänä toimii kanttori Anne RahkoLeino p. 050-9115429.

KARKKILAN SEURAKUNNAN KUOROT

Seurakuntamme musiikkielämä on vilkasta. Uudet laulajat ovat tervetulleita kaikkiin kuoroihin. Seurakunnan musiikkielämään, erityisesti messuihin voi osallistua myös erilaisten instrumenttien soittajat sekä laulajat. Konserteista yms. löytyy tietoa kirkollisista ilmoituksista tai Karkkilan seurakunnan internet-sivuilta (karkkilanseurakunta.fi).

Kirkkokuoro

Kirkkokuoro harjoittelee seurakuntatalolla keskiviikkoisin klo 17.30 ja esiintyy noin kerran kuukaudessa, jumalanpalveluksissa ja muissa seurakunnan tilaisuuksissa. Kuoron vetäjänä toimii kanttori Anne RahkoLeino p. 050-9115429.

Huru-Ukot, rintamaveteraanikuoro

Huru-ukot harjoittelevat seurakuntatalolla keskiviik-

Sylviat, naiskuoro

Yllä Sylviat ja Kirkkokuoro yhteisesiintymisessä, alakuvassa HuruUkot ja lasten kuorokerholaiset.

Naiskuoro Sylviat harjoittelee sunnuntaisin klo 17.30 seurakuntatalolla ja esiintyy vuoden mittaan monissa seurakunnan tilaisuuksissa kuten messuissa. Ohjelmisto on hengellistä musiikkia virsistä ylistyslauluihin. Kuoron vetäjänä toimii Raili Paju, p. 050-5482984.

Lasten kuorokerho

Lasten kuorokerho harjoittelee torstaisin. Harjoitukset ovat seurakuntatalolla kello 14.45-16.00. Kuoron vetäjänä toimii kanttori Anne Rahko-Leino p. 0509115429.


18

Karkkilan soittokunta

Kesä tulee,

oletko valmiina? Karkkila on perinteisten suomalaisten tanssilavojen ja työväentalojen mekka. Jokaisessa kaupunkimme kylässä on oma perinteikäs juhlatalonsa, jossa tango ja rokki soivat kutsuen kansaa tanssimaan. Mikäli oma talo ja piha käyvät pieniksi isoihin juhliin, alla muutamia paikallisia osoitteita juhlatilaa havitteleville.

Legenda Jamit ry

K

arkkilan Soittokunta ry on perustettu jo vuonna 1911. Takana on siis runsaan sadan vuoden toimintahis-

toria. Syksystä 2013 toimintaamme on johtanut nummelalainen Ilkka Laakso. Hänellä on takanaan pitkä ammattimuusikon ura mm. Radion sinfoniaorkesterissa. Nummelan soittokunnan kapellimestarina hän on ollut vuodesta 1974. Ilkka Laakson mukaantulon myötä toimintamme on tiivistynyt niin Nummelan Soittokunnan kuin Nummen Torvisoittokunnankin kanssa. Harjoittelemme nykyään yhdessä em. soittokuntien kanssa: torstaisin Karkkilan Työväentalolla klo 18–20 ja maanantaisin Nummelassa klo 18–20. Soittoharjoituksista onkin muodostunut mukava tapahtuma lähialueen soittajille. Yhdistämällä voimavarat olemme saaneet laajemman kirjon eri instrumentteja mu-

kaan ja myös ohjelmistopohja on kasvanut. Myös soittoleirit ovat kuuluneet toimintaamme monena vuonna. Harjoittelemme niin perinteistä kuin uudempaakin puhallinmusiikkia. Ohjelmistoomme kuuluu sekä juhlavaa että kevyttä puhallinmusiikkia, marsseista tanssimusiikkiin. Käymme esiintymässä hyvinkin erilaissa tilaisuuksissa, yksityishenkilöiden juhlista erilaisten yhteisöjen ja yritysten juhliin ja mm. lukiolaisten vanhojen tanssit ovat kuulunut vakiokeikkoihin jo pitkään. Soittokuntaan pääsee mukaan, jos osaa jonkin puhaltimen soittamisen alkeet. Omistamme myös muutamia puhaltimia, joita voi saada lainaksi. Tervetuloa mukaan soittokunnan harjoituksiin, vaikka vain kuuntelemaan...

Legenda Jamit ry toiminta perustuu Liimamäen tanssilavan toiminnan elvyttämiseen ja pyörittämiseen. Liimamäki, se kuuluisa 196080- luvun tanssilava, kokee nyt uutta tulemistaan hitaasti mutta varmasti. Legenda Jamit ry haluaa ensisijaisesti estradille karkkilalaisia bändejä ja antaa heille tilaisuuden tulla kokemaan ison lavan taikaa. Tietenkin joka kesä tullaan Liimiksessä näkemään myös huippuartisteja ja -bändejä. Legenda Jamit ry haluaa suosia erityisesti nuoria muusikonalkuja. Heille olemme järjestäneet myös mahdollisuuden päästä näyttämään taitonsa liveyleisölle, joka pääsee tilaisuuteen maksutta. Nämä nuoret muusikot ovat Karkkilan musiikkikoulun ja eri yhdistysten oppilaita. Missä on järvi ja mäki.... Siellä on LIIMAMÄKI. Tervetuloa!

Karkkilassa sijaitsevia juhlapaikkoja Vattolan Pavi Vattolantie 205 / Kari Pulkkinen, 044 5622 288

Legenda Jamit ry Liimamäentie 16

03600 Karkkila info@liimamaki.fi Karkkilan työväentalo Vihdintie 2 / 0400 472 191 (Sos.dem.työväenyhdistys ry) Tuorilan työväentalo Kauppatie 54/ Pentti Ahjoniemi, 040 829 6316 (Karkkilan Eläkeläiset ry) Patakorpi/Castalia Antiaistentie 222 /Ahti Jokinen / 0400 440 981

Juhlatalo Kokki (Ikkala) Pusulantie 1027, 03810 Ikkala, www.juhlatalokokki.com Heinojan kestitupa Heinojantie 79 / Päivi Levävaara (09) 225 7881 tai 0400 473786 Limousinet E.Toikka (Teollisuuskylä) / info@limousinet.fi / 0400 508 282 Pakari Fagerkullan työläismuseo / Tommi Kuutsa / 0500 938 337

Pohjanpirtti Tammelantie 1 / 09 225 5450 www.pohjanpirtti.fi

Raimo Saario, Sanna Peromaa p. 041 5452726

sanna.peromaa@gmail.com

Musiikkiterapiapalvelu Tasapaino www.musiikkiterapiatasapaino.fi

Tuija Närhi Harmonikansoiton opetusta Karkkilassa 044-3361243 tuija.narhi@gmail.com

LAULUNOPETUSTA

Karkkilassa ja Helsingissä Musiikkia yritys- ja perhejuhliin Laulupedagogi Mette Heikkilä 040 550 9994 / meh@iki.fi

Karkkiharmonikat ry

Harmonikkakursseja ja leirejä Laajaa ammattitaitoa ja harrastusosaamista. Myös pianoa vuokrataan. P. 0400-609019, marjo.suominen@saunalahti.fi

040-3023168, tomi.eskelinen@live.fi

YHTEISKUNNAN JUUDAAT

Rockyhtye www.facebook.com/yhteiskunnanjuudaat.


19

Bändien pauketta Rautakylässä Vehreä puutarhakaupunkimme Karkkila on osoittautunut notkeaksi populaarimusiikin kehdoksi. Taitaa olla useampi autotalli tässä kylässä, joissa sähkökitara ulisee ja bassorumpu raikaa. Myös Työviksellä treenaa jos jonkinlaista soittajaa. Paikalliseen tarjontaan kuuluu lähtemättömästi myös ikioma kesäfestarimme Sunset Beach Party (SBP), jota moni jo pakkasen paukkuessakin odottaa. Ohessa galluppia karkkilalaisten rokkitoimijoiden parista:

Jukka Velin GARBAGE GANG / GROOWY MEISSELI Mitä bändille kuuluu? Ihan hyvää kuuluu. Pienen hiljaiselon jälkeen alkaa keikkakalenteri taas täyttyä. Garbage Gang bändin keikka on niin energinen, että se vie :D Katso vaikka: www.youtube. com/watch?v=CHSmqvmLF8I Bändissä: Jukka Velin/Laulu, Silli/Rummut, Joonas Hämäläinen/Bass, Jarkko Hämäläinen/ Kitara ja taustalaulu, Tomi Eskelinen/Kitara ja taustalaulu. Groowy Meisseli: Akustista bile-cover-musaa. ks. www.youtube.com/watch?v=nYHiKZIz0do Bändissä: Jukka Velin/Laulu, Silli/Lyömäsoittimet, Jarkko Hämäläinen/Kitara ja taustalaulu, Arno Muhonen/Kitara ja taustalaulu Mitä suunnitelmia 2014? Tasaista keikkailua sekä oman materiaalin tekemistä.

Anna Tallgren TRIO FINGERPORI / SLIPOVER / GROOVIN HIGH FIVE Mitä bändille kuuluu? Trio Fingerpori (Mika Tallgren/laulu, Anna Tallgren/koskettimet & sakso-

Garbage Gang

Rock-painotteista covermusaa kovalla asenteella!! 0403023168, FB/Garbage Gang

foni ja Tero Vepsäläinen/rummut) keikkailee säännöllisesti niin yksityiskeikoilla olohuoneista työväentaloihin kuin myös tekee julkisia baarikeikkoja. Trio on varsinainen jukepoksi ja soittaa musiikkia joka makuun laidasta laitaan. Suuren suosion YouTubessakin saavuttanut "Paha ihminen" -kappale saa toivottavasti jatkoa tänä vuonna. Jo kymmenkunta vuotta keikkaillut tanssiorkesteri Slipover (Mika Tallgren/laulu, Marko Grönholm/kitara, Anna Tallgren/koskettimet, Petri Sihvonen/basso ja Tero Vepsäläinen/rummut) tunnetaan hyvin kotiseudullaan. Toiveena olisi tietysti aina lisää keikkoja myös kuntarajojen ulkopuolelle. Hääparit ym. juhlakalut: Pitäkää mielessä Slipover! Hintalaatu-suhde kohdillaan. Bändit treenaavat Karkkilan työväentalolla. Jotta emme joutuisi luopumaan legendaarisesta Työväentalosta, on tässä hyvä muistuttaa lehden lukijoita, että vuokraisivat talon komiaa juhlasalia. Groovin High Five (Jenni Roth/ laulu, Anne Koivusaari/kitara, Anna Tallgren/koskettimet, Jonna Heimonen/basso ja Sari Paananen/rummut) on bilebändi, joka keikkailee niin yritysten kuin yksityistenkin ihmisten juhlissa pääkaupunkiseudulla ja sen lähialueilla. Toisinaan bändin tavoittaa myös julkiselta baarikeikalta. Bändi soittaa menevää bilemusiikkia lattereista rockiin. Vuoden 2014 bändi on aloittanut uuden laulajan Jenni Rothin kanssa. Joitain FinnHitsejä on jätetty pois ja tilalle on otettu tuoreempaa materiaa-

lia. Muutamat viime vuoden lopussa uuden solistin kanssa tehdyt pikkujoulukeikat ovat saanneet koko bändin odottamaan innolla treenejä ja keikkoja uuden keulakuvan kanssa.

Jukka Hellgren LEGENDA Mitä bändille kuuluu? Bändi treenaa kesää varten eli aloitamme ainakin Liimamäessä 24.5-14. Musiikki on tällä hetkellä rokahtavampaa kuin aikaisemmin. Mitä suunnitelmia 2014? Ei kai muuta kuin otetaan keikkoja vastaan ja treenataan uusia biisejä vanhojakaan unohtamatta. Kokoonpano: Basso/Ari Heiniö, rummut/laulu/Kimmo Heinonen, Kitara/Miku Molin ja kitara/laulu/Jukka Hellgren.

Tomi Eskelinen SOOLO PROJEKTI

Nina Ranta ROKKERBOX Mitä bändille kuuluu? Bändi on voimissaan, meillä on hyvä ja toimiva kokoonpano. Soitto toimii ja rokki raikaa! Edelleen näkyy ja kuuluu soittamisen ilo ja hauskuus, niin keikoilla kuin treeneissäkin, vaikka yhteisiä vuosia on reilusti takana. Mitä suunnitelmia 2014? Lisää uusia covereita opetteluun, vanhojakin kyllä löytyy jo rei-

joka soittaa hittejä ja huteja eri vuosikymmeniltä. Yhteystiedot FB/0440735749.

Tomi

Wahlroos POLARIN SIEPPARI

Mitä bändille kuuluu? Bändille kuuluu sopivasti sekalaista. Tänään tätä, huomenna tota ja siinä välissä tätä ja tota. Mitä suunnitelmia 2014? Pitkäsoittoa tehdään. Suunniteltu ilmestymisaika syksyllä. Sitä ennen ilmestyy ainakin yksi uusi video. Keikkoja heitetään tulevan vuoden aikana valikoidusti kotikentällä ja vähän muuallakin. Hajoamisen partaalla ja veitsen terällä mennään, kuten tähänkin asti. Sunset Beach Partyn keikkaa odotamme innolla, siellä on paras yleisö ja rasvaisimmat lihapiirakat.

Mika

Mitä bändille kuuluu? Melko alkuvaiheessa olen jo pitkään haudotun ideani ympärillä. Alkuperäinen idea on äänittää ja soittaa kaikki mahdolliset instrumentit itse lauluun saakka, mutta ei ole poissuljettua käyttää myös vierailevia staroja. Mitä suunnitelmia 2014? Uusien biisien sävellystä sekä sovittamista. Valmiimpien biisien äänitystä FMS-studiolla. Valmiita tuotoksia on sitten tarkoitus laittaa eteenpäin kuunteluun. Eihän sitä vielä tässä vaiheessa tiedä, jos sitä innostuisi keikkaakin kokeilemaan moisella projektilla.

GroowyMeisseli Puoliakustinen cover-retkue,

lut 70... Ja tietysti toivotaan lisää keikkoja, PALJON!

Merinen YHTEISKUNNAN JUUDAAT

Mitä bändille kuuluu? Kiitos kysymästä bändille kuuluu hyvää. Keikkoja on ollut jonkin verran ja palaute on ollut niistä hyvää. Mitä suunnitelmia 2014? Bändillä olisi tarkoitus jatkaa samalla tiellä ja saada näkyvyyttä sekä kuulijakuntaa kasvatettua. Uutta materiaalia aletaan työstää toden teolla ja FMSstudiolla tullaan käymään.

Esa Ilmanen BLUES BROTHERS BELIEVERS / FOSSA GLENOIDALES / BUILT FOR SPEED / BELMONTS Mitä bändille kuuluu? Blues Brothers Believers keikkailee tasaisesti ja seuraava keikka taitaa olla Nummelassa 28.3. ravintola Antoniossa. Jotain uusia biisejä tulee taas settiin mukaan. Mitä suunnitelmia 2014? Mitään suurempia suunnitelmia tälle vuodelle ei ole. Fossa Glenoidales, Built for Speed jossain muodossa varmaankin nähdään jollain keikalla ja ehkä Belmonts-sessionkin vois vielä jossain esittää?

LEGENDA Cover-musaa rockista iskelmään 0400472848


20 Erkki Kuuttila PIECE OF CAKE Mitä bändille kuuluu? Bändille kuuluu hyvää. Toinen fonistivahvistus tullut mukaan eli nyt messissä altto ja tenori. Uutta ohjelmistoa treenataan ja treenit vähintään kerran viikossa. Mitä suunnitelmia 2014? Ukulelen opetusryhmät jatkaa normaaliin tapaan ja keväälle toivotaan keikkaa. Työviksen Seniori- ja viihdeorkesteri myös keikan toivossa.

www.karkkilanviihdekuoro.net

Era Koivumäki ERA & COVERIT! Mitä bändille kuuluu? Bändille kuuluu periaatteessa hyvää. Yksi soittaja muuttanut Keravalle ja työkiireiden takia treeneihin ei kaikki soittajat aina kerkiä, joten mietinnässä/ bändin kanssa uusia innostuneita soittajia. Joulukuussa viimeksi heitetty kaksi keikkaa, mutta nyt treenaamisessa taukoa senkin takia, kun lämpimästä treenikämpästä vuosi sitten luovuttiin. Mitä suunnitelmia 2014? Varsinaisia soittosuunnitelmia emme ole vielä tälle vuodelle tehneet, mutta jos keikkaa tarjotaan, niin bändi saadaan kasaan nopeastikin ja tietty uusien soittajienkaan mukaantulo ei ole pois suljettu. Suunnitelmana siis ainakin, että Suomirock jatkukoon tavalla tai toisella.

Tinde Päivärinta THE DUSTY BEAVER BAND Mitä bändille kuuluu? Bändille kuuluu hyvää, uutta matskua tulee jatkuvasti. Pari vuotta on vedetty tällä setillä, jota kuultu mm. SBP:ssä. Mitä suunnitelmia 2014? Jatketaan Fucking Hippies’in kanssa hyvin alkanutta keikkaputkiyhteistyötä ja tähtäimessä ovat Karkkilan ja lähialueen baarit. Jutun koostivat Tomi Eskelinen ja Leena Hasselman

KARKKILAN MUSIIKKIKOULUA TUKEVAT Määttä Juhani Määttä Kim Era Koivumäki Tiina Heinonen ja Jari Vaittinen Tiina ja Jukka Rinteenpää Kari Lahtinen Suvi ja Tapani Sankala Hillevi ja Olavi Rinteenpää Liisa Tuohiniemi-Tikkanen Tuure ja Lilli Hasselman Hasselman-Lindströmin perhe

Jokainen rakennusprojekti on meille yhtä tärkeä. Yhdessä saamme aikaan enemmän.

ta ja ihast s i a u M

Osta Musta Aurinko Karkkilan apteekista

MONIMAKU D3-vitamiinivalmiste KARKKILA

V.Leino ilmoitus 94x124.indd 1

Eri makuisia tabletteja, vadelma, päärynä ja salmiakki samassa purkissa

020 7552 500 • LÄYLIÄINEN 020 7552 550 v.leino@rautia.fi • www.vleino.fi

20.1.2014 10.42


www.lisinen.fi, sähköasennuksia 0400-410009

Takkointie 9, Karkkila p.09 225 7010 www.sisuste-siivonen.fi

Karkkilan Työväen Naislaulajat ry puheenjohtaja Anja Juselius, puh. 045 1307349 sihteeri Heini Järvi, puh. 040 5425813


22 Karkki-Bicci ry Monipuolista ja edullista jumppaa ma ja ke klo 19 Pohjanpirtillä. Löydät meidät myös facebookista !

Yleis- ja erikoislääkäreiden vastaanottoajat ajanvarauksella

Puh. 010 403 2633 Karkkilan Lääkärikeskus Oy www.karkkilanlaakarikeskus.fi

www.biofarm.fi

KARKKILAN KUKKAPUOTI OY Helsingintie 54 09-2255330

KAAVIN KIVI OY Hautakiviä Edustus Karkkilan Kukkapuodissa Helsingintie 54 09-2255330

HIUS-STUDIO

Valtatie 8, 03600 Karkkila Pia Anttila p. 040 593 8486

Rakennuspalvelu K.O.Harju Oy Kari

harju

040-740 8882

KARKKILAN TYÖVÄENTALO vuokraa juhla- ja kokoustilaa. Varaukset 0400472191 SELKÄ-JA NISKAKLINIKKA A&T HEINO OY Osteopatia Hieronta Lymfaterapia Akupunktio Toivikinkatu 4 03600 Karkkila p. 092255743

KAIKKIEN MERKKIEN

korikorjaamo ja maalaamo!

Auto-Kehä on Autoalan Keskusliiton luokittelema kahden tähden korikorjaamo. Korikorjaamoluokitus täyttää kaikkien vakuutusyhtiöiden vaatimukset. Soita: 0207 590 590!

KORIKORJA

AMOLUOKITUS

AUTO-KEHÄ OY Karkkila Helsingintie 7– 9 AUTOMYYNTI puh. 0207 590 500 * • HUOLTO ja KORIKORJAAMO puh. 0207 590 590* Myynti ark. klo 9 –17 • la 9.30 –13 • Huolto ark. klo 8 –17

www.auto-keha.fi

*Kiinteän puhelinverkon liittymästä puhelun hinta 8,28 snt/puhelu + 7 snt/min. • Matkaviestinverkon liittymästä puhelun hinta 8,28 snt/puhelu +17 snt/min


23

KV-Keikat Rakennuspalvelut p. 045-1124124 Karkkilan Kukka ja Hautauspalvelu Oy

, su 12-18

Helsingintie 43, 03600 Karkkila puh. 09-2259429 www.karkkilankukka.fi info@karkkilankukka.fi

RAKENNUS JA ASENNUS

LINDROTH

Rakennustoiminta 0405147827 Kaakelikulma 9 08150 Lohja

Konditoria, pitopalvelu kahvila

Puustinna Oy www.puustinna.fi

www.bestdrivers.fi

Tammelantie 4-6 KARKKILA www.cooltime.fi 09-555131 TERVETULOA

Karkkilan Matkahuoltoasiamies Janne Määttä

t e l e v ä s t ä n v l e e e s Soneistuk k TEKOPA OY TEOLLISUUDEN KONEISTUSPALVELU w w w.tekopa.f i


Yritt채j채ntie 73 03620 KARKKILA www.mansner.fi


Kulttuurikarkkila 2014