Andersson, Claes Anderssonin laajassa runotuotannossa on paljon uniaiheen käsittelyä.
oleskelemiseen, mutta runojen intensiteetti osoittaa sisäisen voiman ehtymättömyyden. Unissa pääsee kaikkialle.
Carpelan, Bo: I drömmens rum – Unen huoneissa Suom. Caj Westerberg; kuvat Marjatta Nuoreva, 2008 Runoilija muuntelee kirjallisuudenlajien rajoja pienessä kauniissa kirjassa, jossa alkukieli ruotsi ja käännöskieli suomi kulkevat rinnakkain. Lapsuus, nykyhetki – huoneiden ja ikkunoiden avaruus, peilien salaisuudet. Kuvat hämäävät – untako, totta?
Rekola, Mirkka Maailmanjärjestystä ja tajunnan ulottuvuuksia kyseenalaistava Rekola uppoutuu unen salaisuuksiin pitkin tuotantoaan.
Carpelan, Bo Carpelanin mittavassa runotuotannossa lähes joka kokoelmassa on yksittäisiä uniteemaisia runoja. Levola, Kari: Valvon että nukut, 1997 Lämpimiä runoja parisuhteen kahdenhetkisistä hetkistä, joiden tunnelmaa tihentää vastasyntynyt lapsi. Yö on sekä lasten että aikuisten herkkyysaikaa. ”Valvon ettet nuku / silmät auki.” Manner, Eeva-Liisa Hämärän ja kirkkaan välimaastossa operoiva runoilija tutkii unta läpi tuotantonsa. Erityisesti runokokoelma Kuolleet vedet (1977) katsoo unen syvyyksiin. Meriluoto, Aila: Tämä täyteys, tämä paino, 2011 Elämän ulkoiset rajat piirtyvät sisätiloissa
Sarkia, Kaarlo: Unen kaivo: runoja, 1936 Rakastettu klassikko, jonka nimiruno sävyttää kokoelmaa. ”Unten velhojuomaa”! Selja, Sirkka: Unitie, 1985 Proosarunoja unimaailmaan, jossa voi tapahtua mitä vain. Runojen minä matkaa vieraissa todellisuuksissa. Södergran, Edith: Levottomia unia: runoja, 1929 Uuno Kailaan tekijänoikeudellinen suomennos, alkulauseen on kirjoittanut Hagar Olsson. Unen ja kuoleman aiheet risteytyvät suomenruotsalaisen modernismin merkkiteoksessa. Runoista ”Maa jota ei ole”, ”Vaarallisia unia”, ”Levottomia unia” tai ”Kaikkiin neljään tuuleen” avautuu yhä uusia näkymiä elämän olomuotoihin. Sippola, Leena ja Virkki, Laura (toim.): Unen veräjä on auki, 1987 Antologia uniaiheisista runoista, joita on poimittu noin 50 suomalaiselta runoilijalta. Aihetta valaisee Claes Anderssonin essee ”Unen ja runon kielestä” teoksen lopussa.
Unten maille • 9