__MAIN_TEXT__

Page 1


KULMILLA Järvilinnan taiteilijat ry:n lehti Nro 3

KUSTANTAJA Kauko Sorjosen säätiö

2016

TUOTTAJA, TOIMITUS, ULKOASU JA TAITTO Järvilinnan taiteilijat ry PÄÄTOIMITTAJA Maija Rantasalo OSOITE Järvilinnantie 213, 41330 Vihtavuori jarvilinna@gmail.com www.jarvilinna.fi PAINOPAIKKA Siirtopaino Jyväskylä ISSN 0356-2751 (painettu) ISSN 1458-8013 (verkko)

Kannen piirustus kuvataiteilija Yuichiro Sato.

JOULUN VALOA

Järvilinnan joulutapahtuma la 26.11.2016 klo 12-18 Taiteilijoiden pajoissa taidetta ja myyntituotteita Taidekäsityöläiset myyvät tuotteitaan Onnenpyörä ja upeita palkintoja Joulukoriste-omatoimipaja Taidetta kasvihuoneella Makkaranpaistoa Kahvila

Va pa a

pä äs y!

klo 13 Satupaja klo 14-16 Moona Pehkonen soittaa flyygeliä klo 17-18 Bändi Auringon Kukko

2

Järvilinnan alue ja toimijat


PÄÄKIRJOITUS Taide ei tule yksin SEPPÄ MAIJA RANTASALO

PÄÄTOIMITTAJA

Syksyllä, lehtien harvennuttua hiekkatien varren pusikosta, paljastui jonkun sinne maalaama taideteos. Alone siinä luki, yhdessä kolmesta työmiesten unohtamassa betoniputkessa hieman erillään muista. Miten vähän maalia siihen oli tarvittu ja taustakin oli readymade. Mutta miten paljon tunnetta ja oivallusta! Ja miten monta ihmistä tuon tunteen syntymiseen jonkun sisälle? Taide ei tule yksin. Eikä mene, ajattelen minä, joka seison vaikuttuneena yksin hiekkatiellä ja joka en enää seiso siinä yksin. Usein taiteilijalta kysytään: mistä nämä kaikki ajatukset tulevat, omasta päästäkö? Ehei, eivät tule, ihan muista päistä ne tulevat: Niistä, jotka keikkuvat hiuskarvan varassa tai tömähtävät päin seinää aina uudestaan, jotka supattavat toisilleen salaisuuksia tuoksuva sammal poskensa alla tai litistävät nenänsä ikkunaan saadakseen jonkun nauramaan, päistä jotka puhuvat toisilleen rumasti tai eivät puhu ollenkaan ja niistä, jotka sanovat niin kauniisti, päistä jotka haluaisivat sanoa, näkymättömistä päistä, sinisen taivaan peittävistä päistä ja niistä, joille haluaisi kutoa lämpimämmän pipon. Teidän päistänne, hyvät kysyjät, ne tulevat, kaikki nämä ajatukset. Mutta eihän taiteilija voi sitä sanoa. Eikä tarvitsekaan, sillä jos onnistuu, jos teoksen ajatus on kirkas kuin maali vasten harmaata betonia, saatte sen takaisin. Pitäkää niistä sitten huolta, sillä olen varma, että ne muuttavat maailman. Älkää nyt kysykö miten, en minä sitä tiedä. Usein taiteilija kuitenkin tekee työnsä yksin. Prosessin aikana kuumeinen ”flow” vaihtuu hetkessä epävarmuuteen, tuleeko tästä mitään, onko tässä järkeä, päätyy oivallukseen, ettei missään ole, jatkaa päättäväisyyden lihaksilla, kunnes pää viimein näkyy. Silloin on kultaakin arvokkaampaa pajassa poikenneen kollegan palaute, pää kallelleen pysähtyneen vierailijan yllättävä näkökulma, lapsen välitön nauru ja taiteilijapolkuaan uudessa kotimaassa etsivän harjoittelijan taitavat kädet ja objektiiviset silmät. Ja miten ihanaa onkaan joskus tehdä yhteinen teos toisen taiteilijan kanssa, jakaa koko ajatuksen taakka, rakentaa näyttely yhdessä, tai miettiä monipäisesti, kuinka tästä kaikesta teille tämän lehden sivuilla kertoisi; tästä, jota teille teemme.


SÄÄTIÖN KULMA

Taidekeskus kehittyy sisältäpäin TEKSTI

RAILI KUOSMANEN

Kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nimeä kantava kulttuurinedistämissäätiö perustettiin kahdeksantoista vuotta sitten. Rakennusten hankkimisen ja kunnostamisen lisäksi säätiö tukee muun muassa kuvataiteita järjestämällä taiteilijoille työtiloja, kartuttamalla säätiön taidekokoelmaa ja järjestämällä taidenäyttelyitä. Musiikkia säätiö tukee tilaamalla esityksiä sekä hankkimalla ja lahjoittamalla soittimia. Säätiö on myös tuottanut erilasia tapahtumia. Säätiön toimintaa ohjaa 3–5 henkilön muodostama hallitus. Kauko Sorjonen on edelleen aktiivisesti toiminnassa mukana. Keväällä 2016 aloitin uutena jäsenenä säätiön hallituksessa. Työskentelen rakennusalalla ja varmaan tästä syystä Kauko kysyi halukkuuttani hallituksen jäseneksi. Edellisen kerran olimme tehneet yhteistyötä säätiön perustamisen aikoihin Kuokkalan kartanon peruskorjauksen yhteydessä. Vaikka säätiön omistuksessa olevat kiinteistöt ovat tällä hetkellä pääosin hyvässä kunnossa, vaativat ne rahaa korjaus- ja kehittämisinvestointeihin lähivuosina. Investoinnit pitää suunnitella huolella ja ennakoiden useampi vuosi eteenpäin. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kiinteistöjen ylläpito kuuluu säätiön varsinaiseen toimintaan samoin kuin taiteen ja kulttuurin muu tukeminen. Varsinaista toimintaa rahoitetaan säätiön sijoitustoiminnan tuotoilla. Vajaan vuoden aikana olen tavannut eri alojen taiteilijoita, vieraillut Taidekeskus Järvilinnassa ja Kittilässä, Reidar Särestöniemi -museossa sekä Kalervo Palsan kotitalolla, matkustanut Toimi-höyrylaivalla Laukaasta Jyväskylään ja tutustunut Mäntän Klubiin ja Taidekeskus Honkahoviin. Kuulin myös, että Taidekeskus Järvilinnassa vanhaa eläinsuojaa tallinaan pitävä kunnostettu museolinja-auto tulee vilahtamaan uudessa suomalaisessa elokuvassa. Kaikkiaan olen vaikuttunut siitä toiminnasta, joka vuosien saatossa säätiöön eri henkilöiden toteuttamana on syntynyt. Ajattelen myös, että toiminnan moottorina on ollut Kaukon innostuva, ehdoton ja aikaansaava persoona sekä mahdollisuus tarvittaessa tukea toimintaa taloudellisesti.

Iän karttuessa Kauko on halunnut käynnistää keskustelun säätiön tulevaisuudesta, sen jälkeen, kun hän ei ole toiminnassa mukana. Hallituksen on pohdittava, mistä saadaan tuloja toiminnan kehittämiseen ja ylläpitämiseen sijoitustoiminnan tuottojen lisäksi. Tämän toimintavuoden aikana on rakennettu linjausta säätiön toimintamallista tulevaisuudessa. Omasta tapahtumatuotannosta luovutaan. Museoiden ja taidekeskusten halutaan kehittyvän toiminnallisesti sisältäpäin, itsenäisesti, erilaisiksi, taiteilijoiden näköisiksi ja liiketoiminnaltaan kannattaviksi. Toimipisteiden ja toiminnan näkyvyys lisääntyy, säätiön rooli ja näkyvyys vähentyy. Järvilinnan taiteilijat ry kokoaa yhteen Taidekeskus Järvilinnassa työskentelevien taiteilijoiden toiminnan. Yhdistys julkaisee mm. tätä Kulmilla-lehteä, joka hienolla tavalla avaa taidekeskuksen elämää ulkopuolisille. Tällä on juuri sitä sisäistä draivia, jota halutaan tukea. Kehittämissuunnitelmaan liittyen mm. kahvilapalvelut säätiön omana toimintana loppuu ja palvelun tuottajaksi haetaan yrittäjää, joka osaltaan vahvistaa taidekeskuksen markkinointia ja myyntiä. Taidekeskuksen on myös mahdollista vastaanottaa lisää pysyviä taiteilijoita ja majoittaa residenssitaiteilijoita. Toivon, että tulevaisuudessa Taidekeskus Järvilinna palvelee hyvin taiteen ammattilaisia ja on sekä kulttuurin että virkistäytymisen keidas vieraille ja lähialueen asukkaille. Seppo Salmi on toiminut säätiön hallituksen puheenjohtajana ja kiinteistöjen isännöitsijänä jo viiden vuoden ajan. Hänen vaimonsa Pirjo Salmi on vastannut Taidekeskus Järvilinnan emännän tehtävistä. Heidän toimikautensa ovat päättymässä. Käytän tässä tilaisuutta kiittää Seppo ja Pirjo Salmea panoksesta säätiön ja Taidekeskus Järvilinnan kehittämisen eteen tehdystä pitkäjänteisestä työstä. Tästä on hyvä jatkaa. Kauko Sorjosen panoksen pienenemistä kyllä epäilen, kun hän innostuneena kertoi, mitä tapahtuu taiteen tukemiseksi ensi vuonna Suomi 100 vuotta -teemalla. Iloa Taidekeskus Järvilinnaan vuoden pimeimpänä aikana!

4


5


JÄRVILINNASTA MAAILMALLE Dream 24/7 näyttely TEKSTI

Gobis Outdoor Expo, 1.-31.3.2016, Vilna

KRISTIAN VENÄLÄINEN

Gobis Outdoor Expo on lasitettu ja valaistu näyttelytila keskellä Vilnan vilkkainta katua, Gedimino Avenueta. Näyttelytilan idea on mielestäni loistava, kun yleensä taidenäyttelyt ovat suljettujen ovien takana, jonne harva meistä eksyy, jos ei ota näyttelyyn menemistä asiakseen. Ajankohta näyttelylle oli sikäli hyvä, että samassa kuussa järjestettiin iso Kaziukas-ulkoilmatapahtuma, joka tuo Vilnan kaduille valtavasti ihmisiä. Kaziukas-tapahtuma keskittyy kansantaiteeseen ja käsitöihin ja on järjestetty jo 1600-luvulta lähtien. Näin tapahtumasta uutisten helikopterikuvaa ja kaupungin kadut olivat täynnä ihmisiä. Näyttelyni näki siis todella suuri yleisö.

6


Projektini sai alkunsa jo toukokuussa 2015 ollessani Taitelijat O -yhdistyksen illanvietossa Helsingissä, jossa kuulin ystäväni ja keraamikko Miia Kallion näyttelystä kyseisessä tilassa. Kiinnostuttuani näyttelypaikasta Miia suositteli minua Vilnan Taideakatemian luovan keramiikkakeskuksen johtajalle Tomas Daunoralle, joka toimii Gobis Outdoor Expo -näyttelyiden kuraattorina ja organisaattorina. Virallinen näyttelykutsuhan sieltä sitten tuli. Kutsuun sisältyi myös luennon pitäminen Vilnan Taideakatemiassa. Näyttelyni teema Dream 24/7 liittyi ajatukseen unimaailman ja niin sanotussa todellisuudessa elämisen rajatilasta. Erityisesti aamuöisin, kun ei ole vielä kunnolla herännyt, syntyy sekoitus todellisista tapahtumista ja mielikuvituksen tuottamista ajatuksista. Sanallisesti tuota tilaa on hankala todentaa, mutta monien teosteni alkuajatus on syntynyt tuollaisessa rajatilassa. Näyttely koostui seitsemästä erikokoisesta teoksesta liittyen tähän teemaan. Näyttelytila on tarkoitettu ammattikeraamikkojen näyttelyille, joten keramiikka oli myös omien töideni pääasiallinen materiaali. Alun perin ajatuksenani oli lähteä reissuun pakettiautolla, jolloin ajomatka näyttelyesineineen olisi ollut vähemmän haasteellinen. Rahoitus pakettiauton vuokraamiseen ei kuitenkaan järjestynyt, jolloin vaihtoehdoksi jäi yli kolmekymmentä vuotta palvellut Saab peräkärryn kanssa. Suunnitelmanani oli lähteä aamuvarhaisella liikenteeseen ja ajaa saman vuorokauden aikana perille asti. Ihan niin sujuvasti ajomatka ei kuitenkaan sujunut, ja kuuntelin koko ajan hieman hermostuneena kuuluuko autosta sivuääniä. Yhdeksän jälkeen illalla, jo pimeän tultua pääsin Liettuan puolelle ja pysähdyin pienelle tauolle paikalliselle huoltoasemalle. Tullessani takaisin autolle käänsin virta-avainta, mutta mitään ei tapahtunut. Luonnollisesti siinä vaiheessa ei tuntunut kovin mukavalta ja leppoisalta. Löysin huoltoaseman sisältä nuoren miehen, joka osasi auttavasti englantia. Ostin käynnistyskaapelit, ja yritimme hänen autollaan antaa apuvirtaa, mutta Saab ei inahtanutkaan. Ei auttanut muu kuin soittaa Tomakselle, että tänne hyytyi auto. Hän lupasi tulla omalla autollaan hakemaan, vaikka matkaa Vilnaan oli vielä useamman tunnin ajomatkan edestä.

Jäin odottelemaan, kunnes huomasin Saabiin syttyvän sisävalot, kokeilin taas, ja auto hyrähti käyntiin. Huokasin alustavasti helpotuksesta ja lähdin jatkamaan matkaa. Ongelmana oli vain, että nyt oli päästeltävä koko matka perille asti autoa sammuttamatta. Olinkin perille päästyäni lievästi ilmaistuna hieman nuutunut ja nälkäinen, tosin hyvin helpottunut. Hieman piristi myös se, että paikallinen nuoriso pyysi saada ottaa kuvia Saabista. Perillä ohjelma oli varsin kiireinen. Heti aamulla aloitimme näyttelyn pystytyksen. Paikalle oli saapunut myös ystäväni, muusikko Lulu Virtanen Italiasta, joka auttoi pystytyksessä sekä esiintyi avajaisissa ja luentoni lopuksi Taideakatemialla. Välissä yritimme saada Saabia käyntiin tuloksetta. Lulu huomasi kipinöinnin aina, kun yritin käynnistystä yhdestä kaapelista: sitä korjaamalla saimme auton viimein käyntiin ja paikalliselle korjaamolle. Tekivät siellä siihen aika ison sähköremontin, mutta suosittelen kyllä korjauttamaan autoa kyseisessä paikassa, se oli varsin edullista. Näyttelyn saimme valmiiksi juuri ennen avajaisia. Ne pidettiin ulkona varsin koleissa ja tuulisissa olosuhteissa, ja ilmeisesti siitä johtuen osanotto oli varsin vaatimatonta, yksi kansanedustaja oli kuitenkin paikalla. Seuraavana päivänä pitämälläni luennolla osanotto olikin jo varsin runsasta ja puolet kuulijoista joutui seisomaan. Osa yleisöstä koostui paikallisista taiteilijoista, mistä olin varsin iloinen. Näyttely piti tietysti käydä myös purkamassa kuun lopussa. Ensikäynnistä viisastuneena yövyin molempiin suuntiin ajaessani, mennessä Pärnussa ja takaisin tullessa Helsingissä. Turvallisiin Baltian maihin tottuneena kohtasin kuitenkin paluumatkalla Tapanilassa suomalaisen karun rikollisuuden: Saabiin oli murtauduttu yön aikana. Rosvot olivat repineet rekisterikilven irti ja saaneet saaliiksi likaiset edellisen omistajan työhanskat, Saabin käyttöoppaan ja Motonetista ostetun kolme euroa maksaneen vilkun releen. Siinäpä heillä varsinainen työvoitto. Itse koin reissuni ja näyttelyni onnistuneen huomattavasti paremmin.

7


NÄYTTELYT NYT Taidekeskus Järvilinnan taiteilijat ja Kauko Sorjosen säätiön kohteet tekevät säännöllisesti yhteistyötä. Tämän vuoden lopussa järvilinnalaiset kuvataiteilija Kristiina Lempiäinen-Trzaska ja lasitaiteilija Katja Rauhamäki esittäytyvät näyttelyssä Kuokkalan kartanon aulatilassa. Kristiina Lempiänen-Trzaskan maalausten aiheet saavat alkunsa ympäröivästä elämästä, ajan ja mielen kerrostumista.

Kuvitelmat, muistot ja nykyisyys lomittuvat vapaasti vaellellen keskenään. Aina kuitenkin niin, että teokset esittävät ja kertovat jotain – paikasta, ihmisistä, ajasta ja kokemuksista. Katja Rauhamäen teoksissa on yhdistetty vanhoja kuvia, esineitä ja kirjeitä. Lasi heijastelee menneisyyden tarinoita uudessa valossa. Lasitaiteilijana Katja on keskittynyt vanhan ikkunalasin uudelleen muotoiluun.

Kristiina Lempiäinen-Trzaska Katja Rauhamäki Kuokkalan kartanossa 27.11.2016-27.1.2017

8

Kristiina Lempiäinen-Trzaskan teos Nietos

Katja Rauhamäen teos Tämän näytelmän päärooli

www.tiinalempiainen.wordpress.com

www.katjarauhamaki.com


Ulla Aatinen Panu Hemminki

Taidekeskus Järvilinnassa 3.11. – 23.12.16 Ulla Aatinen ja Panu Hemminki tutustuivat vuonna 2006 Suomen surrealistien kesänäyttelyssä Tuurissa. Ulla löysi henkisen kotinsa: teosten mielikuvituksellinen maailma, kummalliset aiheet ja värien käyttö vaikuttivat niin voimakkaasti, että seuraavana talvena hän etsi käsiinsä näyttelyn järjestäjän, Panu Hemmingin, ja pyysi päästä mukaan. Hänet hyväksyttiin kesänäyttelyyn, johon hän osallistui vuonna 2007 kolmella maalauksella ja seuraavana kesänä paperiveistoksilla. Tänä syksynä Ulla kutsui vuorostaan Panu Hemmingin yhteisnäyttelyyn Taidekeskus Järvilinnaan. Heidän näyttelynsä levittäytyy Järvilinnan Huvilan alakertaan ja on nähtävissä jouluuun asti.

Ylhäällä oikealla: Panu Hemmingin teoksia Järvilinnan huvilassa Ylhäällä vasemmalla: Ulla Aatisen teos Oleminen Alhaalla: Ulla Aatisen teos Tuhat suudelmaa www.ullaaatinen.com www.panuhemminki.fi

Laukaalainen kuvataiteilija/graafikko Ulla Aatinen on työskennellyt Taidekeskus Järvilinnassa kaksi vuotta. Hän tekee enimmäkseen värikylläisiä puupiirroksia, mutta myös sarjakuvia, akvarelleja, valoteoksia ja ympäristötaidetta. Aatinen käyttää teoksissaan symboliikkaa ja lempeää huumoria, jonka avulla voi varovasti lähestyä vaikeimpia aiheita, kuten rakkaus, luopuminen ja kuolema. Ulla Aatisella on ollut lukuisia näyttelyitä Suomessa, ja hän on osallistunut useisiin kansainvälisiin näyttelyihin ulkomailla. ”Saan ideoita kaikkialta: Luen kenties jotain, kuulen lauseen televisiosta, näen unessa tapahtumasarjan tai kohtaan ihmisen. Pääni sisällä alkaa muodostua kuva; aluksi se on vain läpinäkyvä kalvo vasten takaraivoa. Kuva siirtyy hiljalleen eteenpäin ja lopulta pään ulkopuolelle,

ja jää riippumaan silmien eteen. Siinä vaiheessa minusta tulee ärtynyt ja poissaoleva, kunnes pääsen tekemään kuvaa paperille. Joitakin aiheita pitää käsitellä uudelleen ja uudelleen, ennen kuin ne poistuvat varastosta, kun toiset syntyvät nopeasti ja tulevat työskentelyyn saman tien.” Panu Hemminki asuu Lapualla ja on työskennellyt päätoimisena kuvataiteilijana vuodesta 1994. Hän maalaa öljy-, akryyli- ja akvarelliväreillä. Hemmingin tuotannossa on sekä modernia abstraktia taidetta että perinteistä suuntausta, ja hän tekee myös muotokuvia ja muita tilaustöitä. Tyyli on enimmäkseen surrealismia ja fantasiataidetta, ja hän onkin kehittänyt oman tyylisuunnan, pohjalaisen surrealismin, jossa perinteinen pohjalaisuus yhdistyy mielikuvitukselliseen maailmaan, alitajunnan elementteihin ja symboleihin. Hän hakee innoitusta kirjallisuudesta ja ajankohtaisista ilmiöistä sekä ihmisten kohtaamisesta. Hänellä on ollut kymmeniä näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla, ja hänen teoksiaan on noin tuhannessa yksityiskokoelmassa. ”Tahdon luoda persoonallisia kuvia, jotka heijastelevat ihmeellistä, moniulotteista todellisuuttamme ja herättävät ajatuksia ja tarjoavat elämyksiä. Taiteeni sisältää uskonnollista ja tieteellistä näkökulmaa ja pohdintaa. Taiteen avulla uskon olevan mahdollista luoda visuaalista kokonaiskuvaa universumimme suurenmoisesta olemuksesta, jonka kanssa ihminen on vuorovaikutuksessa pienessä mutta merkittävässä roolissa.”

9


KULMILTA Sanokaa muikku! TEKSTI

MAIJA RANTASALO

Tänä vuonna yhteistyö Taidekeskus Järvilinnassa on kukkinut lukemattomin tavoin niin järvilinnalaisten, lähialueen yhteisöjen kuin kaukaisempienkin kontaktien kesken. Iloksemme olemme nyt osa Laukaan kunnan kulttuuriopetussuunnitelmaa, jonka ansiosta alueen kaikkien koulujen 3.-luokkalaiset pääsevät tutustumaan Järvilinnan näyttelyihin, historiaan sekä taiteilijoiden työhön. Lisäksi olemme järjestäneet työpajoja sekä omaa polkuaan etsiville että vastaanottokeskuksen nuorille. Hulinaa on siis riittänyt. Taidekasvattaja saa kuitenkin aina itse vähintään yhtä paljon kuin antaa. On upeaa nähdä toiselta puolen maapalloa saapunut tyttö huiveissaan vasaran varressa, käsivarsissaan hyvin tuttu innostuksen voima, silmissään oivalluksen tuike: minä osaan! Silloin voi opekin leveästi mielessään hymyillä: niin minäkin! Vuoden 2016 alusta käyntiin pyöräytetty residenssitoimintamme on tuonut Järvilinnaan lukuisia ulkomaisia taiteilijoita kotimaisten lisäksi. Residenssijaksoilla on työskennellyt kirjailijoita, runoilijoita, kuvanveistäjiä, graafikkoja ja kuvataiteilijoita mm. Japanista, Puolasta, Italiasta, Virosta, Saksasta ja Ranskasta. Jossain olemme onnistuneet, kun suurin osa tämän vuoden vieraista on jo varannut ensi vuodelle uuden työskentelyjakson, ja japanilaiset vieraamme harkitsevat vakavasti vuoden residenssijaksonsa jälkeen tänne jäämistä. Viehättääkö residenssivieraitamme Järvilinnassa postikorttimaisemat, yhteiset illat paistettujen muikkujen valossa tunnelmallisessa grillikodassa, maailmaa avartava näkemysten vaihto tai ovia molempiin suuntiin avaava taiteellinen yhteistyö? Vierailta kysyttäessä ensisijaiseksi syyksi nousee oma rauha ja tila ajatuksille sekä luottamus siihen, että saa apua tarvittaessa. Kun tämä luovan työn vaatima tila on ollut mahdollinen, sen tuottamista hedelmistä olemme saaneet nauttia syntyneinä teoksina, taiteilijayhteistyönä, uusina ideoina ja taiteilijoille tärkeinä kontakteina – paistettuja muikkuja yhtään väheksymättä. Myös jat10

Järvilinnan uusin taiteilija Iker Laskibar (oik.) auttaa seppä Maija Rantasalon ja muotoilija/kuvanveistäjä Kristian Venäläisen (vas.) yhteisteoksen Personal Kosmos rakentamisessa. Monitaitoinen Iker on ammatiltaan Alzhaimer-tutkija ja kirjailija, mutta kuvataide on kulkenut muiden töiden rinnalla jo pitkään. Nyt hän aikoo keskittyä päätoimisesti taiteeseen. Hän tekee veistoksia mm. puusta ja metallista. kossa residenssivieraiden näyttelyt ja esitelmät, teemaillat sekä kurssit ilahduttavat Järvilinnan yleisöä. Järvilinnalaisten vuoden 2016 suurin yhteinen ponnistus oli kesänäyttely Yhteys². Se saa jatkoa seuraavasta kesänäyttelystämme. Kesän 2017 näyttely tulee juhlistamaan 100-vuotiasta Suomea, jonka juhlavuoden teema on Yhdessä. Lähestymme teemaa pohtimalla näyttelyssämme Suomen kulttuuria tänä päivänä ja sitä mistä se rakentuu. Osallistujiksi kutsumme taiteilijoita, joilla on tuoda oma erityinen värinsä kulttuurimme isoon kuvaan. Lopputulos tulee olemaan yllätys meille järjestäjillekin; tutkimus, jonka tuloksia ei etukäteen ole päätetty; näkymä, joka on ihmisten mukana liikkuva ja muuttuva, koska niinhän taide ja kulttuuri on.


TAIDEKESKUKSESSA TAPAHTUU Kurssit

Järvilinnan taiteilijat järjestävät kursseja, kuten kierräyslasi, grafiikka ja taidevalu. Kurssit ovat kaikille avoimia tai tilauskursseja. Tyky-kursseilla voidaan yhdistää monenlaista tekemistä eri pituisiksi kokonaisuuksiksi. Tulevat kurssit: Kierrätyslasipaja la 3.12. klo 11-16 Grafiikankurssi la 17.12. klo 10-16 Valupajalla vapaata työskentelyä keskiviikkoisin klo 16-20

Tapahtumat

Taidekeskus Järvilinnassa on ympärivuotisesti näyttelyitä ja tapahtumia. Historiallinen miljöö on kiehtova ympäristö tutustua taiteeseen yksin tai ryhmissä. Järvilinnan taiteilijoiden pajat sijaitsevat alueella ja niissä voi nähdä monipuolisesti taidetta ja taidekäsityötä. Järvilinnan alueelle on vapaa pääsy. Seuraavat tapahtumat Himmelinäyttely 11.11. – 18.12.16 Himmelimestari Keijo Lahtisen monimuotoisia himmeleitä nähtävissä ja ostettavissa Huvilassa. Vapaa pääsy. Joulun valoa - Järvilinnan joulutapahtuma lauantaina 26.11. klo 12-18. Vapaa pääsy. Katso sivu 2. Tiernapojat lauantaina 17.12. klo 14 Traditionaalinen joulukuvaelma lähes 150 vuoden takaa. Vapaa pääsy. Iltapäivä joulumusiikin äärellä la 17.12.16 klo 15 Tuomas Paukku soittaa kitarasovituksia joululauluista ja konsertin toisella puoliskolla kappalainen Juha Niemistö säestää yhteislaulua. Vapaa pääsy.

Yhteydenotot kursseihin liittyen: Lasikurssit katja.rauhamaki@gmail.com Grafiikankurssit ulla.aatinen@netti.fi Taidevalukurssit erkki.liukkonen@suomi24.fi

www.jarvilinna.fi

facebook: Taidekeskus Jarvilinna 11


SARJAKUVA

ULLA AATINEN

Profile for Järvilinnan taiteilijat

Kulmilla 3 talvi 2016  

Järvilinnan taiteilijat ry:n lehti

Kulmilla 3 talvi 2016  

Järvilinnan taiteilijat ry:n lehti

Profile for kulmilla
Advertisement