__MAIN_TEXT__

Page 1

KULMILLA 2

2016

Taidekeskus Järvilinna

Kesä


KULMILLA Järvilinnan taiteilijat ry:n lehti KUSTANTAJA Kauko Sorjosen säätiö TUOTTAJA, TOIMITUS, ULKOASU JA TAITTO Järvilinnan taiteilijat ry PÄÄTOIMITTAJA Maija Rantasalo OSOITE Järvilinnantie 213, 41330 Vihtavuori jarvilinna@gmail.com www.jarvilinna.fi PAINOPAIKKA Siirtopaino Jyväskylä ISSN 0356-2751 (painettu) ISSN 1458-8013 (verkko) Kannen kuvassa graafikko Ulla Aatisen sarjakuva

Nro 2

2016


PÄÄKIRJOITUS JÄRVILINNAN KESÄ Nenä hiekkaa kyntäen! SEPPÄ MAIJA RANTASALO

PÄÄTOIMITTAJA

Lapsi tekee hiekkakakun. Ei saa koskea, vain ihailla. Koppakuoriainen kävelee kakun yli. Ötö ei selvästikään ymmärrä sen olevan kakku kynttilöineen kaikkineen; sille se on vuori, joka pitää ylittää matkalla johonkin. Hän kumartuu aivan kuoriaisen silmien tasolle. Nenä painuu epämukavasti hiekkaan, mutta lapsi seuraa kuoriaisen matkaa miettien miten se maailman näkee. Kun kääntää kirjan, näkeekö kuin kirjailija? Onko kimaltava hiekka kultaista louhikkoa, polttaako aurinko selkäpanssaria, kun Rosinanten taipuisassa selässä kirmaa kohti ritarillisia seikkailuja, päässään kultainen kypärä, joka on niin ovelasti tehty, että näyttäytyy kaikille muille parturin pesuvatina? Jos Miguel de Cervantesin Don Quijoten sanat laittaisi jonoon, niistä tulisi yli 300 kilometriä hiekkatietä kynnettäväksi ötökän jäljissä. Kun Don Quijoten kääntäjä Jyrki Lappi-Seppälä oli keväällä täällä kertomassa työstään, ajattelin, että kääntäjillä täytyy olla nenissään tosi paksu nahka. Kesän mittaan loputkin kääntäjät suuntaavat kohti Järvilinnaa valtakunnallisille kääntäjäpäiville. Yleisötapahtuman teemana lasten- ja nuortenkirjallisuus mm. Aku Ankka – sekin on käännöskirjallisuutta! Kääk, onkohan nokkani jo liian ryppyinen kääntäjien yleisötyöpajoihin? Suomen kesässä huomaa, kuinka nerokas ihmisen nahka onkaan. Älyloimi, joka varoittaa liiasta vilusta tai auringosta, suojaa sateelta ja viimalta, ja silti niin hengittävä, että päästää läpi ties miten suuria asioita; sellaisia, jotka täytyy puhua suoraan ihon läpi. Sen loimen ansiosta voi kävellä läpi koko kesänäyttelymme, kohdata merkillisiä teoksia, meren tuoksun keskellä kauneinta Järvi-Suomea, etsiä asioita, joita joku ilkikurinen taiteilija on puiden varjoihin kätkenyt, antautua johdateltavaksi menneeseen, tähän hetkeen ja sinne minne kukaan ei vielä näe, missä kaikki on mahdollista. Ja kun sade tippuu niskaan kirkkaalta taivaalta, muuttuen rakeiksi, jotka uhkaavat rei’ittää arvokkaan loimen, voi siirtyä sisään Huvilan lämpöön ja pullan tuoksuun, valoihin, jotka on ikuistettu kuviin kahvilan seinille, ja löytää nenänsä keskeltä vilkkaasti puhelevia mukahyönteisiä ja kuoriaisia. Yhtä sirinää ja naksutusta, outoja ässiä, joihin oma kieli ei taivu. Mutta kun hetken kuuntelee, alkaa tuntua kuin sittenkin ymmärtäisi, kuin kieli muuttuisi yhteiseksi. Onko se mahdollista? Yhteinen sävel? Yhteinen hiekkalaatikko ainakin on Järvilinnan Kesässä: hiekanveiston taitajat tulevat ja tekevät koppakuoriaisen matkasta yhä mutkaisemman. Yleisökin saa tarttua lapioon ja rakentaa mitä mieli halajaa. Tartu siis hetkeen, kesän taikaan. Syksyn tullen se hiekkaveistosten lailla katoaa. Puff!


JÄRVILINNAN KESÄNÄYTTELY 2

YHTEYS

10.6.–21.8.2016 ti–su klo 12–19

Veistoksia, installaatioita, ympäristötaidetta sekä tekstiili-, valokuva- ja videoteoksia Olemme pohjimmiltamme samanlaisia ja samojen pohja-ajatusten äärellä pysähdymme, oli meillä kädessä sitten vasara, sivellin tai pölyhuisku, mutta yhteys toiseen – niin välttämätön kuin se ihmiselle onkin – ei ole itsestäänselvyys. Elämän lisäksi se on niitä harvoja asioita, joita ihminen ei ole kyennyt keinotekoisesti luomaan. Tiedetään vain, että sen syntyyn tarvitaan aisteja, avoin mieli sekä halu ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Vilpitön kysymys ja ääneen lausuttu ajatus auttavat asiaa, mutta aina ne eivät ole sanoja. Tänä kesänä Järvilinnan omat ja heidän kutsumansa taiteilijat levittäytyvät eri materiaaleihin puettuine ajatuksineen Järvilinnan Huvilaan ja niityille luomaan yhteyden niin teosten kuin yleisönkin välille. Ja kun yhteys toiseen syntyy, on dialogin aika!

taidevalaja Erkki Liukkonen kuvanveistäjä Sirpa Kemppainen kuvanveistäjä Joel Rahkonen seppä Maija Rantasalo muotoilija Hanna Tynkkynen kuvanveistäjä Matti Reivi kuvanveistäjä Tapani Kurttila seppä Johannes Lahtinen kuvanveistäjä Kristian Venäläinen muotoilija Petteri Huotari

lasitaiteilija Katja Rauhamäki taidekäsityöläinen Mirja Autio graafikko Ulla Aatinen graafikko Emma Peura kuvataiteilija Auli Halttunen tekstiilitaiteilija Aino Kajaniemi kuvataiteilija Kristiina Lempiäinen-Trzaska kuvataiteilija Elsa Trzaska valokuvaaja Sebastian Trzaska

Oodi ajatukselle-installaation työryhmä: Maija Rantasalo, Lulu Virtanen, Ilkka Kinnunen, Ritva Kapari, Vesa Lahti, Kyösti Rantasalo, Maarit Vuolab, Cristhopher Meredith, Beatrix Neer, Wladyslaw Trzaska, Tuomas Rantasalo, Marcello Mariana, Uiko Sato, Yuichiro Sato, Meri Kurttila, Katrin Ekstrand-Ingman, Perttu Kurttila, Kristian Venäläinen, Erkki liukkonen, Anna Kyppö, Iana Vulpe.

Taide on dialogia


Emma Peura on valmistunut Saimaan Ammattikorkeakoulusta Imatralta vuonna 2012 ja työskentelee taidegrafiikan sekä ympäristö- ja installaatiotaiteen parissa. Taiteilijaa kiinnostaa erityisesti ihminen, ihmisyyden monimutkaisuus ja sisäinen maailma sekä katsojan haastaminen kokeilemaan erilaisia tapoja katsoa ja kokea taidetta. “Teos, sen teema ja fiilis, määrittää kulloinkin käyttämäni tekniikan. Taiteen tekeminen minulle on vuoropuhelua kuvan kanssa, millainen se haluaisi olla. Siksi suhtaudun virheisiinkin vain osana prosessia. Ne muuttuvat ansioiksi, kun jatkan teoksen rakentamista niihin mukautuen. Joskus teos päätyy kehyksiin, toisinaan se saattaa kasvaa kolmiulotteiseksi installaatioksi. Osallistun näyttelyyn ympäristötaideteoksella Vipuset. Rakennan luonnonmateriaaleista pieniä maahismaisia hahmoja, jotka piilotan taidekeskuksen lähiympäristöön. Haluan herättää näyttelyvieraassa nukkuvat metsästäjä-keräilijän vaistot ja saada hänet katsomaan luontoa uusin, uteliain silmin.”

emmapeura.com

Emma Peura: Luonnostelua teokseen Vipuset, 2016

Ulla: “Voittaako tässä pelissä kukaan?”

ULLA AATINEN, graafikko Ulla Aatinen valmistui graafikoksi Saimaan Ammattikorkeakoulusta Imatralta vuonna 2012 ja työskentelee Taidekeskus Järvilinnassa. Hän tekee enimmäkseen puupiirroksia, mutta myös kuivaneulagrafiikkaa, akvarelleja ja piirroksia sekä maataidetta ja valoteoksia. “Olen koloristi, jolle tärkeintä ovat värit ja niiden kanssa leikittely. Kohopaino ja erityisesti puun kaiverrus valikoitui tekniikakseni, koska se mahdollistaa suuret ja voimakkaat väripinnat. Maalasin pitkään öljyväreillä ennen graafikon koulutusta, ja toisinaan onkin vaikea määritellä ovatko grafiikanvedokseni maalauksia vai uniikkivedoksia. Ulkoteoksissa minua viehättää suurempi mittakaava ja luonnon muuttuva valo. Ylenpalttinen vihreys on haaste koloristille, joka etsii yhtä aikaa maksimaalista tehoa ja värien harmoniaa. Jätkänsakki on maalatuista pylväistä muodostettu kultaiseen leikkaukseen perustuva väriasetelma, jossa luonnon vihreys kommunikoi teoksen värin kanssa. Kun valo ja vihreys kesän edetessä kypsyy ja tummuu, teoksenkin väri muuttuu.”

ullaaatinen.com Ulla Aatinen: Luonnos teoksesta Jätkänsakki, 2016

Emma: ”Taiteen tekemisen prosessi on vuoropuhelua teoksen kanssa siitä, milloin se on valmis.”

EMMA PEURA, kuvataiteilija


“Kiinnostus luontoon, perinteeseen ja menneisyyteen sekä näiden arvostus johdattavat työskentelyäni. Nautintoni on tutustua mahdollisimman laajasti eri tekniikoihin ja sekoittaa niitä – villisti ja vapaasti, mutta kuitenkin harkiten. Tällä kertaa teokseni ovat syntyneet rikkoontuneista, käytöstä poistetuista sälekaihtimista. Jälleen uusi materiaali käsissäni sai muodolleen syntyajatuksensa tästä paikasta, menneestä ja tulevasta, historian havinasta ja haaveista. Jälkeemme jää muistoja, ehkä vain häivähdyksiä. Tämä hetki on läsnä – olemme vain matkalla sitä katsoessamme.” Mirja Autio valmistui Kuopion käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta vuonna 1986 alanaan perinteiset erityistekniikat. Hän työskentelee monipuolisesti eri materiaalien parissa valmistaen sekä piensarjatuotteita että uniikkeja taidekäsitöitä. Hän huolehtii myös Galleria Sarán toiminnasta Laukaassa.

http://mirjaautio.weebly.com/

Katja: “Mitä tapahtuu nyt, kohta ja sen jälkeen?”

Mirja Autio: Luonnos teoksesta Rauha, 2016

KATJA RAUHAMÄKI, lasitaiteilija Katja Rauhamäki on koulutukseltaan taideteollinen muotoilija ja työskentelee Taidekeskus Järvilinnassa.

Katja Rauhamäki: Yksityiskohta teoksesta Tuolla puolen, 2016

”Lasi on minulle läheisin materiaali taiteen ilmaisussa ja viime vuodet olen perehtynyt pääasiassa kierrätyslasin uusiokäyttöön. Minua inspiroivat lasin laajat mahdollisuudet, jotka konkretisoituvat lukuisten kokeilujen kautta. Olemukseltaan lasi on lähes epätodellinen. Se ilmaisee kiehtovia asioita: särkyvyyttä, vahvuutta, haurautta ja läpinäkyvyyttä. Käytän töissäni pääasiassa kierrätyslasia, jonka käyttäytymistä ei aina voi ennalta arvata. Yllätyksellisyys on minusta tärkeä elementti valmistusprosessissa. On vain hyväksyttävä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Teos saa elää omaa elämää niin materiaalin hallitsemattomuutena kuin katsojan silmissä.”

ikiaikalasi.com

Mirja: ”Jälkeen jää vain häivähdys, siivenisku, tuulenhenkäys, edessä on vapaus!”

MIRJA AUTIO, taidekäsityöläinen


Auli: “Onko Portti metamorfoosi: elämä, joka jätetään taakse, käydään sisään tai ulos, uuteen ja outoon?”

AINO KAJANIEMI, tekstiilitaiteija “Tekstiilini ovat tapani ajatella ja kommunikoida. Kudon kuvakudostekniikalla kuvia, joissa ihminen on keskellä elämän monimutkaisuutta ja kerroksellisuutta, myös vastakohtaisuuksia ja ristiriitoja. Teen kuvia konkreettisista pienistä asioista, hetkistä ja tunnelmista ihmisen elämässä niin, että ne muodostavat mielessäni vertauskuvan jostakin laajemmasta. Tekstiili materiaalina tuo kuviin pehmeyden ja optimismin. Vasta langoilla kuvakudoksiksi muuttuessaan piirrosteni viivat alkavat elää ja pinnat saavat syvyyttä.” Aino Kajaniemi on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta tekstiilitaiteilijaksi ja toiminut suunnittelijana ja taiteilijana yli 30 vuotta. Hän on pitänyt yli 30 yksityisnäyttelyä ja osallistunut kymmeniin yhteisnäyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla. Aino Kajaniemi on toteuttanut lukuisia julkisia teoksia kaupunkien ja valtion laitosten, kirkkojen sekä yksityisten yritysten tiloihin.

elisanet.fi/aino.kajaniemi Auli Halttunen: Kukkaisportti, 2016

AULI HALTTUNEN, kuvataiteilija Accademia di Belle Artissa, Italian L’Aquilassa ja Bolognassa maalaustaiteen opintonsa suorittanut ja toistakymmentä vuotta Jyväskylän kuvataidekoulussa opettanut Auli Halttunen käyttää taiteessaan yhä useammin puuta eri muodoissa. Akryyli- ja öljyväritöiden aiheina ovat ihmishahmot ja puutarha. Kaksi vuotta sitten nähtiin Taidekeskus Järvilinnan kesänäyttelyssä taiteilijalta ensimmäinen kolmiulotteinen puinen teos. Nyt se saa jatkoa portin muodossa: “ Minua koskettaa ja puhuttelee värin syvyys ja keveys, muodon kieli, pinta ja ulottuvuus. Jonain päivänä saatan sahata vaneria kukan muotoon ja toisena päivänä saada valmiiksi liimapuulle jo aiemmin aloittamani työn. Puun kanssa työskenneltäessä täytyy olla kärsivällinen, jokin vaihe vaatii liiman kuivumista tai sopivan sään odottelua ulkona työskentelyä varten. Mietin kauan tätä aihetta. Renessanssi- ja barokkiteemaisten porttiluonnosten jälkeen päädyin minulle tuttuun kukkamaailmaan. Kukkaisportista myös lintunen löytää turvan ja pesäpaikkansa. Tämä siivekäs toimii myös portinvartijana.”

facebook.com/aulihalttunenartist

Aino: ”Kannamme mukanamme tiedostaen tai tiedostamatta muistoja ihon kautta.”

Aino Kajaniemi: Mahdollisuus 3, 2015


Elsa Trzaska: Videoteos Dalmatialainen, 2015

Elsa Trzaska on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2013. Hän työskentelee pääosin videotaiteen ja lyhytelokuvien parissa, joissa päähenkilönä on usein nuori nainen pienine vastoinkäymisineen. Hän on kiinnostunut ihmissuhteiden käännekohdista ja nyansseista sekä kahden ihmisen välisestä kommunikaatiosta ja mitättömistä ongelmista. Hän asuu ja työskentelee Tampereella. ”Teoksissani tärkeää on välittää katsojalle niiden intiimi tunnelma sekä kuhunkin teokseen rakennettu näkökulma omasta ympäristöstämme ja toimintatavoistamme. Johdattelen teoksiani lyhytelokuvamaisuuteen, jotka visuaaliselta ja temaattiselta sisällöltään liitetään kuitenkin nykytaiteen kenttään.”

elsatrzaska.com

Kristiina: ”Millainen jälki jää?”

KRISTIINA LEMPIÄINEN-TRZASKA kuvataiteilija

Kristiina Lempiäinen-Trzaska työskentelee Taidekeskus Järvilinnassa. Hän on toiminut aktiivisesti kuvataiteilijana vuodesta 1987. Maalausten ja piirustusten lisäksi Lempiäinen-Trzaska tekee tila- ja ympäristöteoksia. Yhteisöllisissä ja monitaiteellisissa hankkeissa hän on suunnitellut ja toteuttanut kuorojen sekä teatteri- ja tanssiryhmien esitysten skenografioita.

tiinalempiainen.wordpress.com Kuva (yksityiskohta): Sebastian Trzaska

Sebastian Trzaska osti ensimmäisen kameransa vuonna 2011. Pian sen jälkeen hän totesi, että nyt se löytyi, tämä on se juttu. Vuodesta 2014 lähtien hän on toiminut päätoimisena valokuvaajana. ”Piirtäessäni olin tottunut päättämään, mistä suunnasta valo tulee, mitä se näyttää ja mitä jättää näyttämättä. Oli siis vain luontevaa, että salamoilla kuvaaminen muodostui keskeiseksi osaksi valokuvaustani. Kaikki näyttelyn kuvat onkin valaistu täysin muulla kuin vallitsevalla valolla. Estetiikkani on saanut paljon vaikutteita film noirista, fantasiasta ja sci-fistä. Nautin siitä, kuinka valolla voi muuttaa tilan luonteen ja tuoda esiin sen, mitä fantasian kyllästämin silmin maailmassa näkee. Tämän näyttelyn työt ovatkin matka valaisun keinoin fantasian ja sci-fin maailmoihin.” sebastiantrzaska.com

Kristiina Lempiäinen- Trzaska Osa teoksesta Lähettiläät,2016

SEBASTIAN TRZASKA, valokuvaaja

Sebastian: ”Mitä valo näyttää ja mitä jättää näyttämättä?”

Lähettiläät ovat muunnelmia 1990-luvulla tehdystä teatterilavastuksesta, performanssista ja ympäristötaideteoksesta. Teoksen lähtökohtana on kiinnostus koetella ja taivuttaa hahmoihin jo aikaa sitten kiinnittyneitä mielleyhtymiä ja muistumia. Millainen yhteys syntyy nykyisyyden ja menneen kesken? Näkyykö se?”

Elsa: ”Luksuksen tavoittelua pienessä mittakaavassa.”

ELSA TRZASKA, kuvataiteilija


Matti Reivi on Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2000 valmistunut taiteilija. Hän on tehnyt ja opettanut grafiikkaa vuosia sekä toiminut lavastajana ja lavasterakentajana monissa kohteissa, mm. Suomen Kansallisoopperassa. ”Koen välttämättömäksi toteuttaa jokaisen lävitseni kulkevan, enemmän tai vähemmän alitajuisen idean. En pyri manipuloimaan näitä ajatuksia ja olen aina kokenut, ettei luovuuteni ole pakotettavissa. Monet ideoista jäävät kuitenkin luonnosvihkooni, olen tyytyväinen, jos saan viisi tai kuusi teosta toteutettua vuodessa. Uusi idea määrää teoksen median, koska toteutus tuo siihen jotain jota kutsun ”visuaaliseksi semiotiikaksi”; tunnen onnistuneeni, jos teos antaa jotain jota sanoilla ei voi ilmaista – siitähän taiteessa kaiken kaikkiaan on kyse. Minimalistinen, konseptualistinen ilmaisu on minulle visuaalisesti lähintä. Pyrin eliminoimaan tarpeettoman ja jossain tapauksissa tämä muuttuu itse sisällöksi.”

MAIJA RANTASALO, seppä Maija Rantasalo valmistui sepäksi vuonna 2006 ja työskentelee Taidekeskus Järvilinnan pajassa. Seppää kiinnostaa taonnan visuaaliset mahdollisuudet kuvanveistossa: “Kun terästä muokataan molekyylitasolla eli taotaan kuumana, on mahdollista luoda kovailmeiseen materiaaliin jäntevyyttä, keveyttä ja pehmeyttä sekä näiden välisiä jännitteitä; herättää jähmeä materiaali eloon. Teosteni ajatukset sahaavat ihmisen mikro- ja makrokosmoksien väliä, etsien niille siltoja tai ihmetellen niiden välisiä kuiluja.”

Matti Reivi: Home is where the heart is” 2015

jarvilinnanseppa.fi

Maija: “Lähtikö ajatus käsistä?”

HANNA TYNKKYNEN, muotoilija Hanna Tynkkynen on pitkään Hollannissa asunut taiteilija ja kotoisin Laukaasta.

Hanna: ”Työnteko on vakavaa leikkiä.“

“Lähdin ulkomaille saamaan uutta näkökulmaa omaan alaani, mutta myös elämään. Laajan katsomisen ja näkemisen harjoittamisen katson olevan tärkeä osa taiteilijan työtä. Työni on siirtynyt yhä enemmän materiaalin kategorisoimasta muotoilusta taiteeseen. Olen tehnyt paljon keramiikkaa ja töitä mm. tekstiilistä ja puusta, mutta nykyään ajatuksen toteutus ohjaa useimmiten materiaalivalintaa. Käytän töissäni olemassa olevia asioita, mm. kirpparilöytöjä keramiikkamuottien tekemiseen tai pitsiliinoja. Asioiden yhdistäminen uudelleen ja uusiin konteksteihin tuntuu siltä kuin vastaanottaisin viestikapulan tai tekisin yhteistyötä jonkun kanssa. Näyttelyn hyönteiset ovat minulle uusi retki mittojensa ja materiaaliensa puolesta. Eristemassan pursotusjätteet olivat liian kauniita ohitettavaksi ja vaikka kyseessä on täysin epäluonnollinen materiaali, alkoi se vaikuttaa eläväiseltä.”

hannatynkkynen.com

Hanna Tynkkynen: osa teoskokonaisuudesta Mukahyönteiset 2015-2016

Maija Rantasalo: Kuun vetovoima, 2016

Matti: ”Teos ei ole suljettu viesti, vaan tulkinnasta muodostuvia useita merkityksiä.”

MATTI REIVI, kuvanveistäjä


Erkki Liukkonen ja Sirpa Kemppainen: Luonnos teoksesta Apinatalo, 2016

Sirpa Kemppaisen lempimateriaaleja ovat rautalanka, katiskaverkko sekä pronssi, mutta kierrätysmateriaalitkaan eivät ole taiteilijalle vieraita. Hän on opiskellut taidevalua valumestari Erkki Liukkosen johdolla Jyväskylän kansalaisopistossa. Näyttelyitä on kertynyt useita aina vuodesta 1996 Heinäahon kesänäyttelyn rohkaisemana.

Sirpa: ”Nähdä?”

SIRPA KEMPPAINEN, kuvanveistäjä

“Raskaan pronssin vastapainoksi olen löytänyt rautalangan ja katiskaverkon, kevyen ja läpinäkyvän. Aloittaessani uuden työn olen suunnitellut sen päässäni toteutusvalmiiksi, luonnostelen harvoin. On kuitenkin haastavaa tulla näkyväksi ohuen ohuella langalla.”

ERKKI LIUKKONEN, taidevalaja Erkki Liukkosella on viidenkymmenen vuoden kokemus metallien valamisesta sekä teollisuudessa että omassa pienverstaassa. Valutyön ohessa hän on opettanut kansalaisopistossa kuvanveistäjiä 25 vuotta. Hän työskentelee Taidekeskus Järvilinnassa. ”Olen ikuinen individualisti, mutta myös pitkän linjan pedagogi: minulle on tärkeää siirtää ammattitaitoani seuraaville sukupolville ja suhtaudun suurella lämmöllä oppilaideni innostuksesta ja luovuudesta kumpuaviin töihin.”

valumestari.fi

Erkki: “Uppotukki elämän vastavirrassa?”

“Inspiraatio kuvataiteeseen löytyy luonnosta. Pitkäaikainen luontoharrastus sai alkunsa kivien alta löytyvistä kovakuoriaisista ja madoista, metsässä sinnikkäästi neulasia raahaavista muurahaisista ja mielenkiintoisista eläinkirjoista. Luontoharrastus johti biologian opintoihin Jyväskylän yliopistossa. Vuodesta 2006 olen myös valokuvannut luontoa järjestelmäkameralla, varsinkin matelijoita ja sammakkoeläimiä.” Joel Rahkosen taideharrastus alkoi varhaislapsuudessa luontoaiheisilla piirustuksilla. Harrastus jatkui savesta eläinhahmoja muovailemalla. Hän opiskeli Jyväskylän kaupungin kuvataidekoulussa kuvataiteen perusopinnot 1994–2000 sekä lukiossa syventäviä kuvataiteen kursseja. Syksystä 2010 lähtien muovailu on jatkunut Jyväskylän kansalaisopistossa taidevalu- ja keramiikkakursseilla sekä Taidekeskus Järvilinnassa Laukaassa.

flickr.com/photos/joeljir/albums

Joel Rahkonen: Meritursas, 2015

Joel: ”Inspiraatiota luonnosta.”

JOEL RAHKONEN, kuvanveistäjä


Johannes Lahtinen toteuttaa molempia ammattejaan Taidekeskus Järvilinnassa. “Opiskellessani sepäksi Hedenäsetissä, Ruotsissa sain huomata millaista on todellinen kaksikielisyys. Siellä ihmiset eivät sekoittaneet suomea ja ruotsia yhdeksi sekakieleksi, vaan saattoivat vaihtaa sujuvasti kieltä jokaisen lauseen jälkeen. Eräs paikallinen selitti minulle asian: he käyttivät aina sitä kieltä, joka parhaiten sopi kulloisenkin asian ilmaisemiseen. Samalla tavalla olen taiteessa kaksikielinen. Toiset asiat ovat helpompia sanoa sanataiteen kielipelillä, toiset rautaan uhratulla ajalla.”

Tapani Kurttila: osa teoksesta Ilvespesue, 2016

Johannes Lahtinen, Viimeinen merenneito 2016

TAPANI KURTTILA, kuvanveistäjä Tapani Kurttila luo veistoksiaan keramiikasta ja pronssista. Taiteilijan teosten tie anatomisesti tarkasta on jatkuvalla matkalla kohti olennaisen tarkkuutta. ”Ilvesemon ja kahden poikasen välinen yhteys oli keskeinen ajatus teoksen sisältöä miettiessä. Veistoksia tehdessäni pyrin riittävään luonnonmukaisuuteen, pelkistetympään muotoon. Kyky tehdä näköisempää on oma lahjakkuuden alueensa. Jokainen ilmaisee tavallaan, kuten ihminen kaltaisuudessaan muutoinkin vaikuttaa ja toimii. Minulle merkityksellistä taiteessa on ennen muuta se, että voi kokea syntyvänsä aina lähemmäksi tätä hetkeä, itseään ja toisia. Taide luo kasvot kohtaamisille. Se on olevaisuuteni ymmärtämisen kannalta hyvin tähdellistä. Määrityksistä vapaa ja salaperäinen ovat taiteen myötä saatua lahjaa: luovuuden tapahtumassa koen syvästi, että salaperäisyys on tietoisuuden ja ymmärryksen vastakohta. Näen asioiden avautuvan juuri tuota kautta riittävästi, jotta mielekkyys elämää kohtaan säilyisi.”

Tapani: “Alastonta ei voi riisua.”

Johannes: ”Haluaisin kuulla Wittgensteinin kertovan, mikä on se asia, josta ei voi puhua.”

JOHANNES LAHTINEN seppä ja kirjailija


KRISTIAN VENÄLÄINEN kuvanveistäjä Kristian Venäläinen on toiminut muotoilijana Rosenthalin muotoiluosastolla Saksassa, keramiikka- ja lasimuotoilun laitoksen yliopettajana Kuopion Muotoiluakatemiassa sekä dekaanina taiteen ja muotoilun koulutusohjelmassa Finlandia yliopistossa Yhdysvalloissa. Nyt hän työskentelee Taidekeskus Järvilinnassa.

Vuorovaikutus materiaalin kanssa on minulle tärkeää, siksi nautin päämateriaalini keramiikan tekemisestä niin paljon. Käsillä tunteminen työskentelyprosessissa on minulle yhtä olennaista kuin ajatus itse teoksesta.”

kristianvenalainen.com

Kristian: “Taiteilijan polku on kapea ja mutkikas, mutta täynnä hienoja näköaloja?” Petteri Huotari: Kukat, 2016

Kristian Venäläinen: Rauskut, 2016

PETTERI HUOTARI teollinen muotoilija Teollinen muotoilija Petteri Huotari on tehnyt aktiivisesti kuvataidetta muotoiluopintojensa alkuajoista lähtien. Hän on opiskellut muotoilua Taideteollisessa korkeakoulussa (TaM 2001) ja Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiassa (AMK-artenomi 1997). ”Opiskellessani Kuopiossa muotoilua, pääaineenani metalli, mielenkiintoni kohdistui muotoilun lisäksi veistokselliseen kuvataiteeseen. Metalli sai nopeasti seurakseen kiven ja 1990-luvun puolivälissä innostuin keramiikan tarjoamista mahdollisuuksista. Yhdistelen usein keramiikkaa muihin materiaaleihin ja useissa teoksissani olen käyttänyt led-valoja keramiikan värjäämiseen. Joissain töissä valojen kirkkaus ja värit on ohjelmoitu vaihtelemaan ajan kuluessa tai esim. reaktiona liiketunnistimen havaintoihin. Teoksissani käsittelen mm. arvoihin, ihmissuhteisiin ja ekologisiin kysymyksiin liittyviä aiheita. Viehätykseni luonnonmateriaalien rapautumiseen ja elämiseen sekä vanhoihin kulttuuriympäristöihin näkyy myös työskentelyssäni.”

petterihuotari.com

PETTERI: ” Kulttuuri, arvot ja ympäristö muuttuvat ajan saatossa.”

”Käsityöperinteiden yhdistäminen uudella tavalla nykyhetkeen on ominaista töilleni. Pyrin valitsemaan käytettävät materiaalit ja tekniikat siten, että voin parhaiten hyödyntää niiden ominaisuuksia. Töissäni on usein yksityiskohtia, joita ei välttämättä ensi katsomalla huomaa. Kuten luonnossa on sattumanvaraisuutta, haluan antaa teoksissanikin tilaa ohjatuille sattumalle.


KUOKKALAN KARTANO

TAIDEKESKUS HONKAHOVI

Idyllisessä kartanomiljöössä kahvila ja teoksia Kauko Sorjosen säätiön taidekokoelmista.

11.6.–14.8. joka päivä klo 10–17 15.–31.8. to–su klo 12–16

Avoinna kesäisin joka päivä klo 10–18

11.6.–31.8. Sonja Vectomovin veistoksia ja Anna-Liisa Hakkaraisen naivistisia maalauksia. Lisäksi teoksia Kauko Sorjosen säätiön kokoelmista. Teokset ajoittuvat 1900-luvun alusta viime vuosiin.

Sisäänpääsy yläkerran näyttelyihin 5 € / museokortti

liput 6 € / 7 € / museokortti Kahvila


JÄRVILINNAN KÄÄNTÄJÄPÄIVÄT 21.-24.8. Teemana lasten- ja nuorten kirjallisuus TEKSTI

JAAKKO KANKAANPÄÄ

Järjestyksessä toiset Järvilinnan kääntäjäpäivät pidetään elokuun lopulla Taidekeskus Järvilinnassa. Mutta mikä on KAOS ry. päivien takana ja mitä tekemistä sillä on Järvilinnan kanssa? Järjestelyistä vastaava Ville Keynäs kertoo:

nuortenkirjallisuuden asemasta, arvostuksesta ja tehtävästä.

– KAOS on Suomen Journalistiliiton alaisuudessa toimiva kirjallisuuden kääntäjien ammattiosasto. KAOS valvoo kääntäjien etua ja pyrkii edistämään ammattitaitoa ja yhdessäoloa sekä valistamaan lukevaa yleisöä kääntäjän työn merkityksestä ja käännöskirjallisuuden tärkeydestä. Järvilinnaan KAOS löysi tiensä, kun Kauko Sorjosen säätiön puheenjohtaja Seppo Salmi kysyi suomentaja Tapani Kärkkäiseltä, voisiko Järvilinnassa järjestää jonkinlaisen suomentajien kesätapahtuman. Loppu on historiaa.

– Tällä kertaa yleisötilaisuus on sijoitettu kääntäjäpäivien alkuun. Tavoitteena on tuoda kääntäjät keskusteleman yhdessä yleisön kanssa kaikkia kiinnostavista aiheista. Tilaisuus on suunniteltu sellaiseksi, että se kiinnostaa niin lapsia kuin aikuisiakin.

Kirjallisuuden kääntäminen on oma taiteenlajinsa. Mitkä ovat sen näkymät nykypäivän Suomessa? – Kääntämiselle kuuluu hyvää ja huonoa. Toisaalta kääntäjien työtä tunnutaan arvostavan ja siitä puhutaan enemmän kuin ennen. Toisaalta käännöskirjallisuus yksipuolistuu niin teemojen kuin lähdekieltenkin osalta, ja kustantamojen leikkaukset näkyvät myös kääntäjille. Järvilinnan kääntäjäpäivien anti kirjallisuuden kääntämiselle on kahtalainen. Toisaalta osallistujille on ammatillista ohjelmaa, toisaalta päivillä voidaan nostaa esiin käännöskirjallisuuden kannalta tärkeitä kysymyksiä. Tänä kesänä on tarkoitus puhua lasten- ja

Kääntäjäpäiviin kuuluu kurssien ja kokousten lisäksi myös kaikille avoin yleisöohjelma. Mitä silloin on tiedossa?

Myös Laukaan koulut ovat mukana ohjelmassa. – Aloitimme kouluvierailut jo viime kerralla. Tänä vuonna käymme keväällä kahdessa koulussa, Leppäveden alakoulussa ja Sydän-Laukaan yläkoulussa. Koululaisia kutsutaan myös elokuussa kääntäjäpäivien vieraiksi. Aku Ankka -lehti on mukana sekä alakouluvierailuilla että varsinaisilla kääntäjäpäivillä elokuussa. Nämä ovat toiset kääntäjäpäivät Järvilinnassa. Millaisia kokemuksia saitte viime kesältä? – Vain ja ainoastaan positiivisia. Paikkahan on kuin luotu kesäisen kulttuuritapahtuman järjestämiseen. Taidekeskuksen tunnelma on uskomattoman inspiroiva. Myös Laukaan kunnan ja Jyväskylän kaupunginteatterin tuki tuntui hyvältä. Toivomme, että yhteistyö jatkuu yhtä lämpimänä myös tulevina vuosina.

Järvilinnan Kääntäjäpäivät 21.–24.8. Yleisötilaisuus sunnuntaina 21.8. Kirjallisuuden kääntämisen ammattilaisten kokous kerää kääntäjiä syventämään taitoaan ja keskustelemaan ammatistaan. Järjestäjänä Kääntäjien ammattiosasta KAOS yhteistyössä Kauko Sorjosen säätiön, Laukaan kunnan ja Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa. Kääntäjäpäivät järjestetään kahden vuoden välein.

Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijät Jouni Salo ja Saara Jokiaho lukevat kääntäjien harjoitustekstejä. Kuva Ville Keynäs.


HIEKANVEISTOA JÄRVILINNASSA Euroopan mestaruus ratkaistaan Suomessa TEKSTI

TUOMO JANTUNEN

Kesä 2016 tuo Euroopan parhaat hiekkataiteilijat Suomeen kisaamaan hiekanveistotaiteessa. EM-kilpailujen esikisa käydään 4–5 veistäjän kesken Laukaan Järvilinnan puistossa heti juhannuksen jälkeisinä päivinä 25.–29.6.2016. Samalla ratkaistaan Järvilinnan mestari. Järvilinnan veistokisan voittajat valitsee arvosteluraati, joka kootaan Järvilinnan taideyhteisöstä. Parhaat palkitaan. Hiekkaveistoksissa käytettävä silttihiekka tuodaan Laukaaseen läheiseltä hiekkamontulta. Kilpailua varten tehdään jokaista veistotaiteilijaa varten noin kolmen kuution hiekkakasa samalla muotilla. Tiukkaan veden kanssa pakatusta hiekasta taiteilijat työstävät oman taideteoksensa noin kolmen vuorokauden aikana. Hiekka on luonnontuote ilman tukirakenteita tai sideaineita; veden käyttö on hyväksyttyä. Valmiin veistoksen päälle suihkautetaan vesiliukoista liimaa, joka estää veden haihtumisen teoksesta ja takaa hiekkaveistoksen pysymisen pystyssä rankkasateillakin. Valmiita veistoksia voi siis käydä katsomassa läpi koko kesän. Hiekanveisto on yleisöystävällinen taidemuoto, jonka näyttäviä teoksia kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Yleisö pääsee seuraamaan vierestä hiekkataiteilijoiden työskentelyä, mutta myös kokeilemaan omia taitojaan yleisölle varatulla hiekkakasalla. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Hiekanveiston ensimmäiset EM-kilpailut käydään Enonkosken uudella toristadionilla kesä-heinäkuun vaihteessa. Veistäjiä on kutsuttu kaikista Euroopan maista. Hakemusten, suositusten ja etukäteissuunnitelmien perusteella mukaan kisaan valitaan 15 maata ja taiteilijaa.

TAITEILIJOIDEN PAJAT Järvilinnan pihapiirissä työskentelee yhdeksän taiteilijaa ympärivuotisesti sekä residenssitaiteilijoita, jotka työskentelevät Järvilinnassa eri pituisia jaksoja. Pajoihin ja työskentelyyn voi tutustua taiteilijoiden ollessa paikalla tai sopimuksen mukaan. Pajoissa voi tehdä myös yksilöllisiä taideostoksia. Taiteilijayhteisössä toimii useiden eri alojen taiteilijoita ja taitajia. Nähtävillä on mm. lasitöitä, grafiikkaa, keramiikkaa, sepäntöitä, taidevalua ja kuvataidetta. Taiteilijat järjestävät myös kursseja ja tyhy-toimintaa. Kaikille avoimista kursseista ilmoitetaan www.jarvilinna.fi -sivustolla. Järvilinnan taiteilijat ry järjestää tilauksesta ryhmille työpajoihin opastettuja kierroksia. Kierroksen hinta 15 henkilölle on 45€.


TAIDEKESKUS JÄRVILINNAN RESIDENSSIT Taidekeskus Järvilinna sijaitsee luonnonrauhassa ja historiallisesti upeassa miljöössä Ilveslahden rannalla, mutta vain 15 minuutin ajomatkan päässä Jyväskylästä ja Laukaasta. Kauko Sorjosen Säätiö ja Järvilinnan taiteilijat ry tarjoavat vieraileville taiteilijoille mahdollisuuden työskennellä Taidekeskus Järvilinnassa eripituisia residenssijaksoja. Järvilinnassa on lasitaiteilijan, sepän, keraamikon, taidevalajan, graafikon, kuvanveistäjän ja kahden kuvataiteilijan pajat, joiden työtilat, -välineet ja -koneet ovat sopimuksen mukaan residenssitaiteilijan käytössä. Tarjolla on myös tiloja kirjalliseen työskentelyyn sekä kuvataiteen tekemiseen, joka ei vaadi erityislaitteita. Residenssi Taidekeskuksessa sopii niin yhteistyötä eri taiteenalojen ammattilaisten kanssa hakevalle kuin omaa projektia toteuttavalle taiteilijalle. Monialaiset pajat ja välineet mahdollistavat eri materiaalien ja tekniikoiden käytön sekä tarvittaessa ammattilaisohjauksen. Katso lisätietoa residenssin majoituksesta, tiloista ja hinnoista www.jarvilinna.com/residenssi ja ota rohkeasti yhteyttä! Tervetuloa inspiroitumaan ja tekemään taidetta kuvankauniiseen maisemaan, taiteen ja luovien ihmisten keskelle Taidekeskus Järvilinnaan!

Japanista Järvilinnan residenssiin saapunut Yuichiro Sato maalaa yleensä abstrakteja teoksia. Tällä kertaa Ilveslahden rantakoivut toimivat innoittajina. Kesän myötä luonnokset siirtyvät suuremmille pinnoille.

Profile for Järvilinnan taiteilijat

Kulmilla 2 kesä 2016  

Järvilinnan taiteilijat ry:n lehti

Kulmilla 2 kesä 2016  

Järvilinnan taiteilijat ry:n lehti

Profile for kulmilla
Advertisement