Issuu on Google+

Kansan Sivistystyรถn Liiton asiakaslehti 2 / 2008


3

5

7

10

12

15

19

22

23

26

ÄLLI 2 / 2008

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry Päätoimittaja: Pekka Pättiniemi Ulkoasu: Olli Sydänmaa Kannen kuva: Linnea Kejonen Kirjoittajien nimellä kirjoitetut artikkelit edustavat kirjoittajien kantaa. Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry Hämeentie 36 00530 Helsinki Vaihde (09) 229 421

1


Kymmenen suomalaista ay- ja työväenliikkeen opintojen ja opintokeskusten toiminnasta vastaavaa johtajaa oli alkusyksystä kymmenen päivän opintomatkalla Kanadassa. Matkalla tutustuttiin Kanadan ammattiyhdistysliikkeen koulutustoimintaan, toiminnan sisältöihin ja aikuiskoulutuksen yliopisto tutkimukseen ja aikuisopettajakoulutukseen.

Kanadan ammattiyhdistysliikkeen edustajat kertoivat maassa toteutetun voimakasta uusliberalistista politiikkaa, jolla työntekijöiden ja ay-liikkeen asemaa ja ay-liikkeen poliittista toimintavapautta on rajoitettu. Ammattiyhdistysliikkeen on

tarvinnut palata toimintansa peruslähtökohtien pohdintaan ja yhteiskunnallista tietoisuutta kasvattavaan koulutukseen taatakseen ja tukeakseen henkilöstönsä ja ammattiyhdistysaktiivien osaamisen kehittämistä ja kykyä vastustaa valtavirran ajatus- ja toimintamalleja. Kanadan autoteollisuustyöntekijöiden liitto (CAW) on panos-

tanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana voimakkaasti koulutustoiminnan kehittämiseen. Liiton pitkäaikainen puheenjohtaja Buzz Hargrove onkin todennut koulutuksen olevan liiton ydintoimintoja ja taanneen sen menestyksen vaikeutuneissa olosuhteissa. Liiton

toiminnan tehokkuus, tuloksellisuus ja aktiivisuus ovat johtaneet liiton monialaistumiseen muun muassa sairaanhoitajien, opettajien ja ilmailun henkilöstön haluttua yhdistyä CAW:n yhteyteen. Koulutukseen panostaminen näkyikin selvästi liiton Port Elginissä Huron järven rannalle sijoitetun koulutuskeskuksen, henkilöstön innostumisessa ja osaamisessa sekä keskuksen tilojen ajanmukaisuudessa ja välineiden laadussa. Kuvassa suomalainen opintoryhmä ja Kanadan ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestön (Canadian Labour Congress) edustajat toinen vasemmalta liiton varapuheenjohtaja Barbara Bayers ja hänen vieressään koulutusjohtaja Cindy Wiggins. Pekka Pättiniemi pääsihteeri

2


Mirjami Tölli

Pidä musta kii ”Etsivän työ auttaa niitä alle 29-vuotiaita nuoria, jotka ovat koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella ja jotka tarvitsevat tukea löytääkseen oman paikkansa yhteiskunnassa.” aina ihmisen omalla vastuulla.

Kirjoittaja, Mirjami Tölli on etsivä työntekijä KSL:n Oulun Veeran Verstaassa. Mistä tiesit tänne tulla? Opiskelin Oulun seudun ammattikorkeakoulussa sosionomiksi ja tarvitsin harjoittelupaikkaa. Löysin tieni Veeran Verstaalle opiskelukaverini kautta, joka oli käynyt täällä tutustumassa. Opiskeluuni sisältyneiden taideopintojen pohjalta innostuin taiteen mahdollisuuksista sosiaalialan työvälineenä. Veeran Verstaan löytyminen oli lottovoitto, sillä tämän alan työharjoittelupaikat ovat harvassa. Paikan tunnelma välittömyydessään imaisi minut mukaansa. ”Olet vain oma itsesi”, kuulin kahdesta tai kolmestakin suusta harjoitteluni ensimmäisenä päi-

3

vänä. Tuli hyvä olo. Tunsin, että täällä saan vapaasti tutustua sosiaalialalla eniten käytettävään työvälineeseen; omaan persoonaan. Mitä ihmettelit? Monipuolisen ja rikkaan työharjoittelun alussa ihmettelin Veeran Verstaalla vallitsevaa asennetta, joka kehottaa hylkäämään perinteiset muotit, joihin ihminen usein yrittää itsensä sovittaa. Älä liikaa muokkaa itseäsi oletettujen ”oikeiden” vaihtoehtojen mukaan vaan muokkaa tekemisiäsi itsesi mukaan. Ihmettelin miten tällaisen voi sisäistää ja niin rohkeasti elää. Huomaamattani kuitenkin omaksuin tämän mahdollisen tavan ajatella. Täältä saa sysäyksen siihen suuntaan, ja jatko on

Mitä teit välissä? Veeran Verstaan työharjoittelun jälkeen valmistuin ja lähdin ohjaajaksi Toivola-kotiin Muhokselle. Vuosi nuorten kanssa oli antoisa. Haastavan työn vastapainoksi kävin reissussa eri paikoissa; Skotlannin nummilla vaeltamassa, Brysselissä europarlamenttiin tutustumassa, Sveitsin alpeilla kiertoajelulla, Kevojoen kanjonissa kävelemässä. Olin Italiassa 35 asteen helteessä, kun kännykkääni tuli soitto että olisinko kiinnostunut kokeilemaan jotain uutta. Minun ei tarvinnut miettiä hetkeäkään. Nyt olen aloittanut Veeran Verstaan etsivänä työntekijänä, ja tiedän että teen ja tulen tekemään unelmieni työtä. Mitä etsivä työ on? Työpajatoimintaan liittyvään etsivään työhön osoitettiin vuoden 2008 valtion talousarviossa määrärahaa. Toiminnalla toteutetaan nuorisolain tavoitetta nuorten sosiaaliseksi vahvistamiseksi sekä hallituksen lapsija nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa. Opetusministeriön mukaan etsivän työ auttaa niitä alle 29-vuotiaita nuoria, jotka ovat koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella ja jotka tarvitsevat tukea löytääkseen oman paikkansa yhteiskunnassa. Näin parannetaan nuorten työpajatoiminnan varhaisen puuttumi-


sen ja matalan kynnyksen palveluja. Miksi etsivää työtä tarvitaan? Sosiaalista vahvistamista tarvitsee jonkinasteisesti jokainen nuori. Erityisesti silloin jos elämässä on ollut useita hylkäämisiä ja epäonnistumisia. Useimmat ”nivelvaiheet”, kuten yläasteelta toisen asteen oppilaitokseen siirtyminen, korkeaasteen koulutukseen siirtyminen tai työelämään siirtyminen, ovat riskivaiheita. Tällöin nuori on välitilassa niin kuin trapetsitaiteilija, joka heittää irti turvallisesta tangosta ja koettaa saada kiinni seuraavasta. Mitä epätietoisempi nuori on omista vahvuuksistaan ja kiinnostuksenkohteistaan, mitä vähäisemmät ovat arjentaidot ja lähiverkostot, sitä helpommin nuori saattaa ajautua mitään tekemättömyyteen. Tähän vaiheeseen haluamme vaikuttaa näyttämällä nuorelle elävällä esimerkillä, että on olemassa lämmin, valoisa, koko

ihmisyyden huomioonottava paikka, jossa voi löytää omasta arvokkuudesta riittävän hyviä syitä eteenpäin ponnistamiseen. Miten etsivää työtä tehdään? Veeran Verstaalla etsivän työntekijän ”työpariksi” muodostuu työpajalla oleva nuori. Nuoren mahdollinen verkosto käydään läpi, etsitään ystäväpiiristä, sukulaisista ja tutuista muita nuoria. Nuoret itse tuntevat muun nuorison parhaiten; missä kaikki ovat ja mitä kaikki tekevät. Taidetyöpajan toimintojen ohessa järjestämme nuorten kanssa tietoiskuja ja toiminnallisia tuokioita, tiedotamme lehtimainosten, puskaradion ja edellä mainittujen verkostojen avulla tekemisen tärkeydestä. Kutsumme mukaan niitä nuoria, joilla ei ole mitään tekemistä, tarjoamme esimerkiksi puolen vuoden työharjoittelu- tai koulutusjaksoa työpajalla.

tä moniammatillista verkostoa hyödyntäen. Jos löydämme hukassa olevia nuoria, kartoitamme heidän elämäntilannettaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Jos tämä paikka ei sovellu juuri heille, ohjaamme heitä tiedossamme oleviin muihin työpajoihin ja palveluihin. Etsivällä työllä halutaan täydentää palveluita ja tiedottaa niistä, toimia linkkinä nuoren ja palvelun välissä. Tavoitteena on toimia ”etsivän toimistona”, jonne nuoren on helppo tulla. Teksti: Mirjami Tölli Kuvat: Linnea Kejonen

Etsivän työn idea on tehdä työ-

4


Veeran Verstas - pedakomiikan motot Älä anna periksi! Aina sattuu kaikenlaista. Eteenpäin ja pökköä pesään! Elämä on aivan ihmeellistä. Eläkää! Nauru on valintakysymys. Muutos on pelottavaa. Pysähtyminen on pelottavaa. Oivalla toisen ihmisen tärkeys. Jossain on aina kevät!

Ensimmäinen leikki - 7. Veeran Verstas On tärkeää olla ajattelematta liikaa piiloa, jossa on. Vaikka tunnistaisi edessään olevan karviaismarjapensaan, takaa tulevan valon lähteen ja kuulisi tuttuja ääniä kaupungista.

Tärkeää on olla piilossa. Vaihtaa paikkaa huomaamatta. Tehdä nopeita siirtymiä esteistä välittämättä, koska niitä tulee kuitenkin.

5


Eri talossa, Veteraanikadulla, Oulun Kasarmin kupeessa on Veeran Verstas. Isolla porukalla, pojatkin pilottina, käsillä käsitämme nuorten elämää ja rakennamme taidejalostamoa. Koputa ja tule sisään: Henna, Tiina, Juha, Marjo, Joni, Sanna, Meeri, Tiina, Jonna, Moona, Niina, IdaMaria, Johanna, Sonja, Teppo, Eveliina, Mirella. Kuvat: Linnea Kejonen

Eeva Kejonen, Mirjami Tölli, Heli Vuori Veeran Verstas Veteraanikatu 9 C 90100 OULU

MATKAAN! 6


Nukkemuotoilun koulutusta Jyväskylässä

Opettajana kurssilla toimii laajan kokemuksen omaava nukketaiteilija Piitu Nykopp. Nukketaiteilija Piitu Nykopp kertoo nuken historiasta: ”Esihistoriallisissa veistoksissa on naishahmoja. Ovatko nämä pienet esineet olleet kulttihahmoja vai myös leikkikaluja, nukkeja, voi vain arvailla. Löytöpaikoista päätellen primitiivinuket ovat olleet kodinsuojelijoita (tulisija) ja saattajia vainajille (hauta). Kooltaan hahmot ovat olleet pieniä, 2-10 cm, ja siten myös lapsen käteen sopivia. Nukentekijän ammatista on löydetty tietoja ajalta 2000 eaa. Egyptistä. Ensimmäiset leikkikaluiksi arvellut nuket olivat taidokkaasti muotoiltuja ja valmistettuja helmikoristeineen. Vanhimmat kangasnuket , 700600 eaa., ovat säilyneet koptilaisissa haudoissa suoalueilla.

Nukkemuotoilun ammatillinen lisäkoulutus on ainutlaatuista maailmassa ”missään muualla sellaista ei järjestetä”, toteaa projektituottaja Kalevi Tynkkynen Jyväskylän KSL:sta. Nukkemuotoilun ammatillisen lisäkoulutuksen toteuttavat yhdessä KSL-opintokeskus ja Keski-Suomen käsi -ja taideteollisuus ry Aivia. Nukkemuotoilun ammatillinen lisäkoulutus

7

on suunnattu visuaalisen alan, ohjaustoiminnan ja esimerkiksi pedagogisten alojen ammattilaisille tai niille suuntautuville. Oppilaissa on artesaaneja, artenomeja, taiteilijoita, opettajia, lastentarhanopettajia, teatterialan ammattilaisia ja yhden ryhmän muodostavat ammatinvaihtajat, joilla on kokemusta käsi- ja taideteollisuudesta tai taiteesta harrastustensa kautta.

Antiikin Kreikan yhteiskunnassa jumalkulttuuri vaikutti voimakkaasti ja nuken perinne uhrilahjana jatkui. Kun tyttö oli valmis avioon, hän uhrasi nukkensa vaatteineen jumaluuksille. Nuket ovat säilyneet uhrilippaissa aina nykypäiviin asti. Hellenistisen kauneusihanteen mukaisesti nukke muotoiltiin anatomisesti ihmisen näköiseksi liikkuvine jäsenineen ja kauniine kasvoineen. Mielenkiintoista on, että nuket olivat yleisesti noin 30 cm eli nykyisten Barbien kokoisia. Nukkeja valmistivat savenvalajat. Voidaan katsoa, että 500400 eaa. Lyydian pääkaupungissa, Sardessa, oli eriytynyttä leikkikaluteollisuutta. Kreikan perinne jatkui Rooman valtakunnassa. Siellä erityisesti sa-


vahaan ja niinpä ihmiskuvat korvattiin kynttilöillä. Kirkolliset nuket ovat aina pyrkineet vahvaan naturalismiin ja näin edistäneet muotokuvanuken kehitystä ja nukke on myös pysynyt kiinteänä osana taidetta ja kuvanveistoa. Tosin nuken arvostus taide-esineenä on ollut nihkeää” kertoo Piitu Nykopp.

vinukkejen valmistus levisi yli koko valtakunnan. Lisäksi valmistettiin nivellettyjä luu-, puuja kangasnukkeja. Keskiajalla kirkon kuvakielteisyys suitsi myös nukketeollisuuden kasvua. Nukkeja kuitenkin valmistettiin ja yhteiskunnalliset luokkarajat toisaalta edistivät kallisarvoisten nukkejen kysyntää. Kyläläiset hankkivat edelleen yksinkertaiset savinukkensa markkinoilta. Nurnberg muodostui leluteollisuuden keskukseksi. Nukkejen valmistus on säilynyt alueella nykypäiviin asti. Omaksi ammattikunnakseen nukentekijät järjestyivät Nürnbergissa n. 1320.” Rankka on ollut nukenkin historia Nukke ei suinkaan ole ollut pelkästään leikkiväline. ”Nukkeja on käytetty niin pakanallisiin kuin uskonnollisiinkin tarkoituksiin. Nukkeja käytettiin laajalti uhrilahjoina eli votiivinukkeina. Uhrilahjan uskottiin korvaavan koko ihmisen ja näin siitä haluttiin tehdä mahdollisimman näköinen. Nämä ”näköisnuket” uhrattiin sulattamalla. Katolinen kirkko oli hukkua

Haitilaisessa voodookulttuurissa nukke oli voimien välittäjä – niin hyvien kuin pahojenkin. Afrikkalaisessa kulttuurissa nukkejen avulla karkotettiin sairauksia. ” Esimerkiksi suomalais-ugrilaiset sukulaiskansamme vielä tänäkin päivänä parantavat, kiittävät ja pyytävät anteeksi luonnolta ja ihmisiltä nukkejen välityksellä. Kaikki tämä on täyttä totta heille” kertoo Piitu.   Muoti näkyy myös nukeissa

taren päälle puettiin Ranskan muotiuutuudet ja se kiersi näyttäytymässä tavaratalosta toiseen ja hovista hoviin. Iloisella 1920-luvulla filmiteollisuus toi uusia idoleja, mm. kikkarapäinen Shirley Temple valloitti maailmaa pikku mekoissaan. Muoti näkyi myös painetuissa paperinukeissa. Miten nukke kurssilla syntyy? Nukkekursseja on monenlaisia, niinpä myös tavoitteet ja valmistuvat nuket vaihtelevat. Nuken voi valmistaa alusta asti, jolloin työ alkaa muotoilulla. Nuken tekemiseen käytettyjä materiaaleja ovat olleet: savi, kivi, puu, luu, papier mache, posliini, vaha, metalli ja kangas. Näistä esimerkiksi savesta muotoilluista nuken osista valmis-

Nukke on ollut aina ihmisen kuva. Muoti, niin kauan kuin sen ilmiönä voidaan katsoa olleen olemassa, on vaikuttanut nuken olemukseen ja vaatetukseen. 1800-luvulla, jolloin nukkeja alettiin valmistaa posliinista, nukkehahmoihin vaikuttivat ajan hallitsijat ja julkisuuden henkilöt, kuten ruotsalainen diiva Jenny Lind. Hiukset olivat muotoiltu ajan muodin mukaisesti samoin vaatetus noudatteli ajan muotia yksityiskohtia myöten. Nukeille valmistettiin kaikkea mahdollista, huonekaluista kampoihin, pienoiskoossa. Nukke toimi myös muodin sanansaattajana. Nukkekaunot-

8


tetaan kipsimuotit. Seuraava vaihe on valaminen, mihin yleisesti käytetään posliinia tai kestävämpää paperimassaa. Tästä nuken valmistus jatkuu hionnan ja mahdollisten polttojen kautta maalaukseen. Nukke kootaan vartaloon ja lopuksi se saa peruukin ja vaatetuksen. Nukke käsitteenä on varsin laaja, joten materiaalit ja valmistustavat vaihtelevat. ”Koulutan nuken valmistusta koko sen kirjossa eri tarkoituksiin, eri materiaaleista ja eri tekniikoin.”

Yksi mielenkiintoinen sektori on nukkemaiset monimateriaaliset pienoisveistokset. Nuken tekemiseen yhdistyy niin monia taitoja käsityöläisenä ja taiteilijana. Nuket keräilykohteena Maailmalla nuket ovat haluttuja keräilykohteita. Harvinaisuuksien hinnat liikkuvat sadoissa tuhansissa euroissa. Keräilykohteen voi valita mielenkiintonsa ja kukkaronsa mukaan. Kokoelman voi kartuttaa edullisistakin kirpputorinukeista. Tärkeää on kerätä nukkeja, joilla on itselle merkitystä. Se luo arvon kokoelmalle. Haastattelu: Olli Sydänmaa Kuvat: Saara Porma, Anne Korpela, Marjo Hoikka, Ari Alhamo

 Nukkelapsi on hauras Lapset leikkivät 1800-luvulta aina 1900-luvun alkupuolelle särkyvillä posliinisilla nukeilla. Hellästi nukkelasta hoivaten tytöt kasvoivat tulevaan äidin rooliinsa. Vähitellen kestävämmät materiaalit korvasivat hauraan posliinin. 1900-luku toi tullessaan uudet ajatukset lastenkasvatukseen ja sen myötä myös käsitys nukesta leikkikaluna muuttui. Nuken esikuvaksi tuli lapsi itse juuri sellaisena kuin hän on. Ensi kertaa nuken historiassa lapsi pystyi näkemään itsensä nukessa, ei vain ihannetta, jollainen hänen toivottiin olevan. Mikä nukeissa kiehtoo? Joillekin nukke on paluu lapsuuteen, lupa leikkiä aikuisena. Tai he haluavat valmistaa sen aikoinaan kadonneen tai rikkoutuneen nukkeystävän itselleen. Nukke hahmona myös tyydyttää kauneuden kaipuuta. Joillekin nukke antaa sopivan haasteen niin taiteilijana kuin käsityöläisenäkin. Minua kiehtoo nuken moninaisuus. Kuvataiteilijana nukke ja ihmishahmot ovat minulle taiteeni toteuttamisväylä. Teen muotokuvanukkeja tilaustyönä.

9

Armand Marseille-nukke 1900-luvun alusta ja Steiff lelutehtaan nalle 1930-luvulta.


Anna Kirstinä

Mitä on vapaan sivistystyön yhteisöllinen pedagogiikka? V

apaa sivistystyö on elinikäisen oppimisen tyyssija, joka tukee yksilöiden kasvua, yhteisöllisyyttä ja aktiivista kansalaisuutta. Arvoina ovat tasa-arvo ja moniarvoisuus. Näin todetaan laissa vapaasta sivistystyöstä, joka antaa puitteita vapaan sivistystyön tarkoitukselle ja olemassaololle. Edellä mainittu tehtävä ei ole helppo. Vapaan sivistystyön tehtävä on haasteellinen ja sen toteuttaminen vaatii omanlaisiaan pedagogisia menetelmiä ja tavoitteita. Aktiivisen kansalaisuuden tukemiseen on usein liitetty ajatus yhteisöllisestä pedagogiikasta, jonka sanotaan olevan vapaan sivistystyön vahvuus. Aktiivinen kansalaisuus yksilötasolla ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen yhteiskunnallisella tasolla ovat mielenkiintoisia tehtäviä, joita ei muulle koulutuskentälle ole asetettu. Voidaan ajatella, että yksilöt automaattisesti alkavat toimia yhteiskunnassa aktiivisesti koettuaan henkilökohtaisen emansipaation ja yhteisöllisyyden tunteen vapaan sivistystyön opinnoissa. Mutta onko yhtälö näin yksinkertainen? Mikä on se taso, johon pyritään kansalaisyhteiskunnan vahvistamisessa ja kuinka ylipäätään luodaan yhteys vapaan sivistystyön koulutuksen ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden välille? Onko vastaus yhteisöllisyys?

Yhteisöllisyyden yksilöllinen kokemus Jos ajatellaan, että yhteisöllisyys on päämäärä oppimistilanteessa, ”yhteisöllisyys” viittaa hyvän ryhmädynamiikan aikaansaamiseen ja vastuuntunteen kehittymiseen ryhmässä toimittaessa. Aikuispedagoginen jaettu asiantuntijuus ja toisilta oppiminen mahdollistavat hienosti tämän tavoitteen toteutumisen. Yksilön oppimisen kannalta aktiivisen kansalaisuuden tukemisen tavoitetta voitaisiin kuvata vaikkapa kriittisen ajattelun tukemisena ja freireläisenä toivon pedagogiikkana, jotka johtavat onnistuessaan emansipaatioon ja toimintaan kansalaisaktiviteettien parissa. Emansipoitumisen tavoite vaatii pedagogisia menetelmiä, joissa oppiminen tapahtuu aidosti kyselemisen, ihmettelyn ja oman ymmärryksen muodostuksen kautta. Opettajan rooli on ohjata oppijat löytämään ja oivaltamaan. Voiko kriittisen pedagogiikan oppien mukainen tiedostaminen ja herääminen ”todellisuuteen” vastata näihin tavoitteisiin? Ovatko demokratia ja suvaitsevaisuus vapaan sivistystyön arvoja myös todel-

lisuudessa, vai oletetaanko, että oppija oivaltaa emansipoituessaan saman todellisuuden kuin opettaja? Ja millä tavalla yhteisöllisyys seuraa jaloilleen noussutta ihmistä opintojen jälkeen; seuraako lainkaan? Vai onko yhteisöllisyys yhteiskunnallista? Jos yhteisöllisyys on päämäärä, meille riittää se, että oppimisryhmä on toiminut hyvin ja yhteisöllisyyden avulla on tavoitettu hyviä yksilöllisiä oppimistuloksia. Mutta jos yhteisöllisyys nähdäänkin päämäärän sijaan keinona kasvattaa aktiivisia kansalaisia ja vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa, kysymyksen

10


asettelu monimutkaistuu. Jos yhteisöllisyydessä on yhteiskunnallinen elementti, ei voida ajatella, että ihmiset hyvää ryhmähenkeä koettuaan vapaan sivistystyön oppilaitoksessa, vaikkapa huovutuskurssilla, automaattisesti lähtevät toimimaan aktiivisina kansalaisina ja oivaltavat demokratian kannalta oleelliset yhteiskunnan rakenteet – äänestävät, liittyvät kansalaisjärjestöihin, urheiluja kulttuuriseuroihin, asukasyhdistyksiin tai puolueisiin. Toisaalta voidaan myös kysyä, liittyykö yhteisöllisyyteen väistämättä yhteiskunnallisuus. Yhteisöllisyys määritellään toisinaan humaanina asenteena kanssaihmisiä kohtaan. Tässä tapauksessa tavoite olisi saavutettu, jos koulutuksen tuloksena ihmiset alkavat hieman enemmän pitää huolta toisistaan ja syntyy välittämisen ilmapiiriä. Tällöin ei vaadita koulutuksen tuloksena hyvää kansalaisuutta, vaan hyvää ihmisyyttä. Yhteiskunnallisesta ja humaanista yhteisöllisyydestä puhutaan usein samana asiana, mutta ne on syytä erottaa toisistaan kun asetetaan tavoitteita opetukselle. Muutoin emme tiedä, mitä tavoittelemme. Yhteisöllinen kasvatus Emansipaatioon pyrkivä kriittinen kasvatus ja koulutus vaativat tasa-arvoisen ja oppijan omaa ääntä arvostavan pedagogisen mallin. Perinteinen kouluopetus on ylhäältä alaspäin suuntautuvaa valmiiden käsitysten ”syöttöä”. Tämän mallin me kaikki opimme peruskoulun ensimmäisestä luokasta lähtien. Käsitys oppimisesta on sen kaltainen, jossa opettajan puhuessa tieto siirtyy oppijan päähän ja muuttuu siellä opiksi ja ymmärrykseksi. Tällainen käsitys oppi-

11

misesta on perin epätodellinen, eikä sillä ole tekemistä ainakaan vapaan sivistystyön tavoitteen, oppijoiden kriittisen ajattelun kehittymisen kannalta. Ihminen ei toteuta käytännössä ulkoa tulleita ajatuksia, joilla ei ole vastinetta omassa kokemusmaailmassa – kannettu vesi ei pysy kaivossa. Siksi oppimisen avuksi tulisi luoda tiloja, joissa oppimistilanteen subjekti on oppija, ei opettaja. Tätä voi tarkkailla ryhmätilanteessa esimerkiksi kiinnittämällä huomiota siihen, kuinka paljon opettaja puhuu, kuinka paljon opiskelijat.

Mistä löytyy yhteisöllisen pedagogiikan taitajia?

Tänä päivänä lähes kaikki opettajien koulutus yliopistoissa tapahtuu siten, että vanhaa kaavaa ja käsitystä opettajuudesta ja oppimisesta ylläpidetään ja toistetaan. Todellisuus elää opettajan ja oppijan välisessä pedagogisessa tilanteessa, ei puheissa ja papereissa. Jos opettajat toisintavat oppimaansa autoritääristä opetustapaa, kuinka vapaan sivistystyön pedagogiikka poikkeaa muissa kouluissa toteutettavasta pedagogiikasta? Jos yhteisöllisyydellä viitataan ryhmässä työskentelyyn, voivat varmasti muidenkin oppilaitosten opettajat todeta, että ryhmissähän täällä meilläkin opitaan, hyvässä hengessä ja ystävyydessä. Esittämiini kysymyksiin ei oikeastaan voida edes vastata ennen kuin yhteisöllisyyden ajatus ja tavoite on määritelty. Yhtä totuutta yhteisöllisyyden käsitteestä ei voi olla, mutta meidän olisi mahdollista tarkentaa, mitä itse tarkoitamme silloin kun puhumme yhteisöllisestä pedagogiikasta. Tässäpä pähkinä purtavaksi meille vapaan sivistystyön toimijoille: mitä oikeastaan tarkoitamme, kun puhumme yhteisöllisestä pedagogiikasta vapaan sivistystyön vahvuutena?


Olli Sydänmaa

Kuva: Kalevi Tynkkynen

”Piirtäminen on taitoa nähdä”

J

yväskylän Taidekoulu on muun muassa graafisen alan ammattilaisille suunnattua ammatillista lisäkoulutusta, jolla pyritään antamaan jo alalla työskenteleville esimerkiksi graafikoille ja taittajille. perinteistä piirtämisen opetusta. Keväällä 2008 alkanut koulutus on jatkunut syksyllä, ja loppuu vuoden 2009 alussa. Koulutuksen kesto on 105 tuntia, kertoo projektituottaja Kalevi Tynkkynen Jyväskylän KSL:sta. Koulun opettajana toimii taitelija, taideopettaja ja filosofian maisteri Lilia Fedorova. Lilia Fedorova on antanut kaiken venäläisen klassisen koulutuksensa ja kokemuksensa opiskelijoiden hyväksi. Koulu toimii Valorinteellä, Keljon työväenyhdistyksen tiloissa. Opiskelijoina on graafisen alan ammattilaisista taidepiirustuksesta kiinnostuneisiin harrastajiin ja ikähaitari on laaja, ihmisiä jotka haluavat kehittää kädentaitojaan perinteisen piirtämisen parissa. Tietokone ei ole syrjäyttänyt käsin piirtämistä

Käsi on hyvä käyttöliittymä. Sormien päissä on taito luoda ja hallita tilannetta itse. ”Piirtämistä ja käden taitoja arvostetaan korkealle Venäjällä. Piirtäminen on maalaamisen runko. Piirtäminen on myös taitoa nähdä. Piirtäjä oppii hahmottamaan mittasuhteita ja avaa silmät näkemään toisin. Piirtäjällä pitäisi olla materiaali ja mittasuhteet niin sanotusti päässä. Harjoituksen avulla käsi sitten tottelee ja seuraa mielikuvien lentoa. Piirustustaitoaan joutuu pitämään yllä. Jossain vaiheessa kova työ muuttuu laaduksi, kertoo Lilia. Voiko kuka tahansa oppia piirtämään? Lahjakkuus on suhteellinen asia. Lilian mielestä jokainen voi oppia piirtämään. ”Joku voi olla hyvin lahjakas, mutta laiska. Hän ei koskaan saavuta sellaista tasoa johon hänellä olisi lahjoja. Toisaalta keskinkertainen oppilas voi tekemällä työtä voi saavuttaa erinomaisia tuloksia,” toteaa Lilia. Mikä sitten on harrastajan ja ammattilaisen ero piirtäjänä? ”Se on veteen piirretty viiva.

Monen harrastajan taso ylittää monen ammattilaisen osaamisen. Kaikki perustuu siihen kuinka paljon varaa aikaa harjoitteluun.” Harjoittelussa elävää mallia.

käytetään

Elävä malli on valtava ja loputon haaste sekä kiehtova aihe. Elävä malli havainnollistaa ihmisen mittasuhteita ja linjoja. Jopa mallin henkinen olotila olisi hyvä saada paperille, mutta se on jo toinen taso. “Suomessa huomaa että nykytaiteilijat eivät oikein osaa piirtää. Olen ehkä hieman konservatiivinen sanoessani näin, mutta mielestäni taiteilijan tulee osata piirtää ja tuntea esimerkiksi ihmisen mittasuhteet” toteaa Lilia Fedorova. Mikä on piirtämisen merkitys nykyaikana? Monille ihmisille piirtäminen harrasteena on kuin henkireikä. ”Piirtäminen muuttaa ihmistä, aivan kuin perhonen kuoriutuisi toukasta. Loistavia taiteilijoita, piirtäjiä ja maalareita syntyy

12


sinnikkään harjoittelun tuloksena. Näin voi käydä esimerkiksi eläkeiässä aloitetulle harrastukselle. Piirtäminen vie täysin mukanaan ja piirtäessä unohtaa kaiken muun. Se on kuin flow kokemus. Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan, sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut kyseiseen aktiviteettiin. Ihmisten on todettu olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä.

Laukaalainen Maria-Leena Paajanen käy harjoittelemassa piirtämistä ”Olen joskus nuorena harrastanut piirtämistä, mutta sitten työ opettajana vei mukanaan. Huomasin lehdestä tämän Lilian kurssin ja olen tästä löydöstäni hyvin iloinen” kertoo Maria-Leena. Elävää mallia piirtäessäni näen vain viivan, valot, varjot ja ihmiskehon. Ihminen on loputtoman kiinnostava ilmeineen ja eleineen. Piirtäminen kurssilla on erittäin intensiivistä, kun tulee tauko on kuin tulisi eri maailmaan. Tarvitaan vain halu ja kipinä tehdä. Sitten vain kehittämään itseään ennakkoluulottomasti, Maria-Leena sanoo. Teksti ja kuvat: Olli Sydänmaa

13


Kansan Sivistystyönliitolta uusia aineistoja Kirjoja opiksi ja hyödyksi kurssija yhdistystoiminnan kehittämiseen

Kansan Sivistystyönliitolta uusi Kansan uusi kurssi- jaSivistystyönliitolta yhdistystoiminnan ke kurssi- ja yhdistystoiminnan ke

YHDISTYSTOIMINNAN KEHITTÄMISEN OPAS Oppaaseen on koottu runsaasti tietoa yhdistyksen toiminnan kehittämisestä. Opas sisältää myös tiedon hyödyntämistä helpottavia oppimistehtäviä. Aineisto on jaettu osioihin. Opasta ei tarvitsekaan opiskella kannesta kanteen, vaan halutessaan oppiva ryhmä - yhdistyksen johtokunta, opintokerho tai kehittämisporukka - voi valita opiskeltavaksi vain tietyt, itselleen tärkeimmät osiot. Oppaan hinta on 10 euroa ja sitä voi tilata toimistosihteeri Sirkka-Liisa Lahtiselta, puh. (09) 2294 2221, sirkka-liisa.lahtinen@ksl.fi

NÄIN SYNTYY SUJUVA KURSSI Olemme uudistaneet valtionosuuskurssiemme ohjevihkosta Näin syntyy sujuva kurssi ja lisänneet siihen hiukan asiaa hyvän kurssin perusteista sekä aikuisten oppimisesta. Vihkosessa on myös vinkkejä kouluttajalle, ja lisää löytyy kotisivuiltamme osoitteessa http://opinnot.ksl.fi (käyttäjänimi: kouluttaja, salasana: kouluttaja). Ohjeistoa voi tilata maksutta itselle sekä kouluttajalle kurssisihteereiltä.

KÄDENTAIDOT JA TARINAT Tämän opintoaineiston tarkoituksena on antaa ohjeet elämäntarinoiden tallentamiseen. Alussa valmistetaan YHDISTYSTOIMINNAN KEHITTÄMISEN OPAS annetaan vinkkejä siihen, miten tarinoille oma kansio sekä kansiolle säilytyslaatikko. Lisäksi opintoaineistossa

tarinoita ja muistoja voi herätellä, jakaa ja kirjata omien tarinoiden kansioon. Aineistosta löytyy myös ohjeet valokuvakehyksen ja haitarikirjan tekemiseen. Oppaan hinta on 15 euroa. Opasta voi tilata KSL.sta: kerhosihOppaaseen on koottu runsaasti tietoa yhdistyksen toiminnan kehittämisestä teeri Kerhosihteeri Tiina Huhtala, puh. (050) 5900 709, tiina.huhtala@ksl-fi tai Sirkka-Liisa Lahtinen, Tiina Huhtalalta, puh. (08) 378 209, tiina.huhtala@ksl.fi tai toimistosihteeri Sirkka-Liisa Lahtiselta, dyntämistä helpottavia oppimistehtäviä. Aineisto on jaettu osioihin. Opast puh. (09) 2294 2221, sirkka-liisa.lahtinen@ksl.fi puh. (09) 2294 2221, sirkka-liisa.lahtinen@ksl.fi

YHDISTYSTOIMINNAN KEHITTÄMISEN OPAS

Oppaaseen on koottu runsaasti tietoa yhdistyksen toiminnanjohtokunta, kehittämisestä nesta kanteen, vaan halutessaan oppiva ryhmä - yhdistyksen op dyntämistä helpottavia oppimistehtäviä. Aineisto on jaettu osioihin. Opast - voi valita opiskeltavaksi vain tietyt, itselleen tärkeimmät osiot. Oppaan hin nesta kanteen, vaan halutessaan oppivapuh. ryhmä yhdistyksen johtokunta, op toimistosihteeri Sirkka-Liisa Lahtiselta, (09)-2294 2221, sirkka-liisa.lahtin - voi valita opiskeltavaksi vain tietyt, itselleen tärkeimmät osiot. Oppaan hin 14 toimistosihteeri Sirkka-Liisa Lahtiselta, puh. (09) 2294 2221, sirkka-liisa.lahtin

NÄIN SYNTYY SUJUVA KURSSI


Janne Hernesniemi

Vasemmiston kurjuus General Intellect: Vasemmisto etsii työtä. Like 2008

V

asemmiston nykyistä poliittista kriisiä käsittelevä kirja Vasemmisto etsii työtä syntyi useiden tahojen yhteistyön tuloksena. Idea kirjasta kehkeytyi Vasemmistofoorumin tutkijayhteisön piirissä käydyissä keskusteluissa. Tutkimusosuuskunta General Intellect valittiin kirjaprojektin toteuttajaksi. Itse kirja ilmestyi osana kriittiseen yhteiskuntateoriaan keskittynyttä Polemos-sarjaa, jonka kustannusvastuun Tutkijaliitto ja Like jakavat. Tekijöiden mukaan vasemmisto ei ole kyennyt päivittämään omaa teoreettista arsenaaliaan vastaamaan nykykapitalismin olosuhteita. Siten myös sen poliittinen käytäntö on vanhentunut. Toisaalta vasemmisto on samalla vieraantunut omista alkuperäisistä poliittisista lähtökohdistaan, työn ja tuotannon maailman kritiikistä. Kirjan kritiikki kohdentuu ennen kaikkea parlamentaarisen vasemmiston harjoittamaan reaktiiviseen politiikkaan. Kirjoittajat kyseenalaistavat erityisesti Vasemmistoliiton ajaman ”arvopohjaisen lähestymistavan”. Kirjoittajien mukaan nykyvasemmisto on keskittynyt arvopolitiikkaan, tasa-arvon ja solidaarisuuden kaltaisten ”vasemmistolaisten arvojen” yleistämiseen. Siten sen projekti on typistynyt moralistiseksi ja asiakohtaiseksi arvopuheeksi. Arvopohjaisen lähestymistavan seurauksensa vasemmiston identiteetti poliittisena liikkeenä on hämärtynyt. Tämän johdosta valtasuhteiden lävistämät

15

materiaaliset ja yhteiskunnalliset kamppailut uhkaavat typistyä moraalisten katsantokantojen välisiksi yleismaailmallisiksi väittelyiksi. Tekijöiden mukaan vasemmistolaisen politiikan ei tulisi kuitenkaan perustua abstraktille arvokeskustelulle – niin tärkeitä kuin tasa-arvon ja solidaarisuuden kaltaiset arvot sinänsä ovatkin. Poliittisesti korrektin arvopuheen sijaan vasemmiston olisi palattava juurilleen, vallitsevien tuotantosuhteiden analyysiin ja kritiikkiin. Arvokeskustelusta lismin kritiikkiin

kapita-

Kirjoittajien mukaan uskottavan vasemmistolaisen politiikan rakentaminen edellyttää ankaraa ja päivitettyä kapitalismin analyysia. Juuri kapitalismi on se termi, joka tekijöiden mukaan kuvaa parhaiten nykyistä yhteiskunnallistaloudellista järjestystä. Vasemmiston suosima ”markkinatalouden” tai ”uusliberalistisen ideologian” kritiikki on riittämätöntä, sillä kapitalismi ylittää talouden rajalinjat. Kirjoittajat muistuttavat, ettei kapitalismi ole vain ja yksinomaan taloudellinen järjestelmä, eikä sen toiminta rajoitu vaihdon piiriin, markkinoihin. Kapitalismi operoi myös poliittisella ja kulttuurisella alueella. Kapitalismin kokonaisvaltaisen kritiikin sijaan vasemmisto on rajoittanut arvostelunsa lähinnä ”markkinatalouden” kritiikkiin, kirjoittajat syyttävät. Poliittiset vaatimukset ovat vastaavasti

keskittyneet työn lopputuotteiden ja voittojen oikeudenmukaisempaan jakoon. Käytännössä tämä on tarkoittanut tulonjakoon perustuvan hyvinvointivaltiollisen politiikan puolustamista. Kapeakatseinen keskittyminen markkinoihin onkin johtanut tuotannon analyysin ja kritiikin ohittamiseen. Uusklassisen taloustieteen oletus varallisuuden tuotannon neutraalista perustasta on otettu vasemmistolaiseen ajatteluun annettuna. Näin porvarillinen taloustiede on määrittänyt ne käsitteet ja sen alueen, jolla poliittinen kädenvääntö käydään. Fordismin kriisi ja uusi postfordistinen kapitalismi Vasemmiston alamäen keskeisenä syynä tekijät näkevät sen haluttomuuden tunnustaa niitä historiallisia mullistuksia, jotka merkittävällä tavalla ovat muuntaneet kapitalistista järjestystä, ennen kaikkea kapitalismille keskeistä tuotannon organisaatiota. Vasemmiston tulisikin rekisteröidä tapahtuneet muutokset ja päivittää käsitteistöään vastaamaan nykykapitalismin olosuhteita. Ennen kaikkea, vasemmiston tulisi sisäistää kapitalistisen järjestelmän historiallisuus ja muutoskykyisyys, tekijät summaavat. Kirjoittajat kuvaavat meneillään olevaa yhteiskunnallis-taloudellista muutosta siirtymänä fordistisesta tuotannon organisaatiosta postfordistiseen. Kirjoittajat esittelevät selkeästi, vaikkakin kaavamaisesti, fordismin ja postfordismin välisiä ero-


avaisuuksia. Fordismi esittäytyy kirjoittajille viitepisteenä, jota vasten kapitalismin kehittymistä sinänsä hahmotetaan. Fordismi edustaa tuotannon mallia, jonka kivijalka rakentuu yhtäältä teollisen tuotanto-organisaation ja toisaalta valtion keynesiläisen säätelypolitiikan varaan. Fordistisessa yhteiskunnassa tayloristinen työnjako työpaikalla ja sukupuolittunut työnjako kotona (mies työpaikalla tuotannon alueella, nainen kotona uusintamisen piirissä) asettavat yksilön hierarkkiseen kokonaisuuteen, jossa määrätyille tehtäville on määrätty paikkansa ja aikansa. Keynesiläisen tulonjaon ja sopimusjärjestelmien avulla tuotannon voittoja siirretään työväelle. Palkka on niin ikään sidottu suoraan tuotannon kasvuun. Tämä motivoi työskentelyä ja pyrkii yhdistämään työläisten ja kapitalistien vastakkaiset intressit. Tuotannon kasvua vastaava palkkojen kasvu luo puitteet myös kulutuksen ja tarpeiden lisääntymiselle. Valtion tehtävänä on taata kasvavan tuotannon ja kulutuksen kehä. Valtio luo infrastruktuurin, huolehtii tulonjaosta ja toimii sopimusneuvottelujen tuomarina. 1970-luvun saatossa fordistinen malli kuitenkin kriisiytyy. Kriisin syiksi kirjoittajat nostavat muun muassa tuottavuuden kasvun pysähtymisen, kysynnän tyrehtymisen, sekä raaka-aineiden kallistumisen, joka kiteytyy vuoden 1973 historiallisessa öljykriisissä. Myös talouden finanssivetoistumiseen viitataan, joskin finanssitalouden ja postfordismin välistä yhteyttä ei juurikaan pohdita. Fordismin kriisiytymistä seuraa uuden yhteiskunnallisen järjestyksen rakentuminen, jonka

kirjoittajat nimeävät yhdyssanahirviöllä ”postfordistinen tietokykykapitalismi”. Tuotannon organisaatio uusiutuu ja samalla myös fordistiseen malliin sovitetut tulonjaon ja työtaistelun muodot kriisiytyvät. Tuottavuuden kasvun ja palkan välinen vastaavuus katkeaa. Tuottavuuden kasvu ei merkitse enää työllisyyttä tai palkankorotuksia. Työväen ja työnantajien välisen sopimuspolitiikan puitteet rapistuvat ja ay-liikkeen neuvotteluasema heikkenee. Tuotannon organisaatiota muo-

kataan joustavammaksi kaikilla tasoilla. Yhtäältä itse tavaratuotannollista prosessia muovataan vastaamaan kysyntää, jonka kohteet alati vaihtelevat. Standardisoitujen massatuotteiden sijaan tuotetaan ”yksilöllisiä”, helposti varioitavissa olevia tuotteita. Toisaalta työvoimasta muokataan kulloisiinkin suhdanteisiin mukautuva voimavara. Työvoiman asemaa heikennetään järjestelmällisesti. Osa-aikaiset ja määräaikaiset työsopimukset yleistyvät. Palkoista sovitaan yksilöllisesti ja

16


paikallisesti. Erilaisten työehtojen ja -sopimusten verkosto jakaa työntekijät eri leireihin. Työvoimasta tehdään sanalla sanoen sanoen prekaaria. Prekaari työ Perinteisen vasemmiston kyvyttömyys kapitalismin historiallisten muutosten tunnustamiseen on näyttäytynyt eritoten sen kannanotoissa työn prekarisaatiosta käytyyn keskusteluun. Kirjoittajien mukaan vasemmisto ja ay-liike näkevät prekaarin työn yhä edelleen virheellisesti epätyypillisenä työn muotona. Prekaarisuus yhdistetään yksisilmäisesti pätkätyöhön. Vasemmisto tulkitseekin muutoksen oireita vanhan diagnostiikan avulla. Lääkkeeksi tarjotaan pätkätyön lainsäädännöllistä ehkäisemistä, täystyöllisyyttä ja keskitettyä tuloratkaisua, sanalla sanoen, fordistisen kompromissin elvyttämistä. Kirjoittajien eräänä tavoitteena on ollut prekaarisuuden käsitteellinen laajentaminen ja selkeyttäminen. Työn prekaarisuus ei merkitse ainoastaan, tai edes välttämättä, pätkätöitä, vaan ennen kaikkea halvan ja joustavan työvoiman luomiseen tähtäävää työvoiman hallinnointia. Prekarisaation ytimessä on joustavan ja halvan työvoimareservin, liike-elämän kulloisiinkin tarpeisiin sovitettavissa olevan väestön hallinnointi. Kaikesta huolimatta prekaarisuus ei näyttäydy kirjoittajille yksinomaan negatiivisena ilmiönä, toisin kuin perinteiselle vasemmistolle. Prekaarisuus edustaa, (ainakin potentiaalisesti) myös mahdollisuutta irtautua kokopäiväisen palkkatyömallin rautahäkistä. Kirjoittajien mukaan perinteis-

17

tä vasemmistoa ja ay-liikettä vaivaa historiallisen näkemyksen puute. Hyvinvointivaltio nähdään poliittisen horisontin kiintopisteenä, historian tuolla puolen sijaitsevana ratkaisuna kaikkeen. Fordismin tavoin, keynesiläisen talouspolitiikan varaan rakentunut kolmikantainen sopimusjärjestelmä, hyvinvointivaltion perusta, syntyi kuitenkin tietyissä historiallisissa olosuhteissa. Kirjoittajat muistuttavat, kuinka tulopoliittinen sopimusjärjestelmä syntyi työväen taisteluiden seurauksena, ei hyvinvointivaltiollisen humanismin kukkasena. Vasemmiston tulisikin ottaa etäisyyttä kansallisvaltiolliseen säätelyyn ja sopimuspolitiikkaan sidotuista strategioistaan ja luoda uutta moninaisen ja prekaarin työvoiman tarpeita vastaavaa politiikkaa, tekijät vaativat. Perinteinen vasemmisto on sen sijaan keskittynyt puolustamaan (nyt murentuvaa) hyvinvointivaltiota toteutuneen utopian ruumiillistumana.

Artikkelin lyhentämätön versio on luettavissa verkkolehti Megafonista osoitteessa: http:// megafoni.kulma.net/. Janne Hernesniemi

Janne Hernesniemi YTM on vapaa kirjoittaja, joka työskentelee parhaillaan Kansan Sivistystyön Liitossa siviilipalvelusmiehenä. Kuva: Olli Sydänmaa


LogoArt KSL:n ammatillisena lisäkoulutuksena Oulussa Logoart pohjautuu taideterpiaan. Logoart koulutus koostuu kuudesta viikon kestävästä intensiivijaksosta. Logoart on kuvataideterapiaa, mutta taiteella ja terapialla on eri päämäärät. Taiteilija pyrkii paljastamaan jotakin uutta. Hänen tavoitteenaan on taideteos. Terapiassa sen sijaan ihminen etsii omaa tasapainoaan ja harmoniaa elämäänsä. Olennaista on itse prosessi. Logoartissa käytetyimmät tekniikat ovat muotopiirustus, märkää märälle –maalaus, kuivalle paperille maalaus sekä saven muovailu. Kurssilaiset tekevät etätöinä harjoituksia omissa työyhteisöissään. Logoart koulutus kestää kaksi vuotta ja siitä saa virallisen logoart-diplomin. Tieto logoart koulutuksesta kulki ihmiseltä toiselle verkostona, niin että ensimmäiset logoart diplomit jaettiin 2006. Tänä päivänä KSL:n ammatillisena lisäkoulutuksena koulutus on laajentunut niin, että on järjestetty rinnakkaisryhmiä, jotta kaikki pääsevät koulutukseen. Intensiivijaksojen välillä kouluttaja Tarja Murtoniemi vetää opintoryhmää, jossa kurssilaiset harjoittelevat, maalaavat ja muovaavat jo oppimaansa. Hoitoalalla sekä erityisesti lasten- ja nuorten parissa työskentelevät ovat kokeneet logoart -koulutuksen erityisen hyödylliseksi ja voimia antavaksi.

Oulussa Veeran Verstaan toiminnan kehittämiselle on myönnetty ESR rahoitusta vuosille 2008-2011 Veeran Verstas - yrittäjyyden oppimisympäristö - projektin kohderyhmänä ovat omiin erityis- ja kädentaitoihin uskovat, 17-28 vuotiaat, eri tavoin eettis-sosiaalisesti, ekologisesti tai kulttuurisesti kiinnostavien tuotteiden keksijänuoret sekä omaa paikkaansa vailla olevat nuoret. Projekti tuottaa nuorten yhteisöllisen harjoitusyrityksen, jonka avulla kehitetään nuorten koulutus- ja työmallia työpajatoiminnassa sekä ammatinvalinnan menetelmää, jolla nuori voi harjoitella yrittäjyyttä yhtenä uravaihtoehtona. Koulutusmalli tukee nuorten siirtymistä avoimille työmarkkinoille ja monipuolistaa nuorten uravaihtoehtoja yrittäjyyden kokemuksilla. Veeran Verstaan osuuskuntamuotoinen harjoitteluyritys tarjoaa nuorelle valinnantilan, vaihtoehtoisen paikan kokeilla luovia taitojaan osuuskunnan taloudessa ja globaalissa yhteiskunnassa. Lisäksi projekti kerää ja kuvaa nuorten tapaa kokea yrittäjyyttä ja antaa uusia visioita yhteisöllisyyteen. Veeran Verstaan projekti kuulu Opetusministeriön valtakunnalliseen ESR kehittämisohjelmaan paremmat arjentaidot ja opintojen kautta töihin. Kolmevuotisen projektin kokonaisbudjetti on 310 000 euroa. Yhteistyö- ja rahoittajaosapuolena ovat mukana Oulun kaupunki ja Oulun lääninhallitus.

18


Kalevi Suomela

Onko Marx edelleen ajankohtainen?

K

y m m e n k u n t a vuotta sitten oli todellinen Marx -buumi. Silloin hänet löysivät sekä uusliberalistisen globalisaation vastustajat että yllättäen myös sen kannattajat. Englantilainen kirjailija ja toimittaja Francis Wheen siteeraa Karl Marx elämänkertansa alkusanoissa vuoden 1997 lokakuun New Yorkeria, joka nimitti Marxia ”piakkoin uudestaan pintaan pulpahtavaksi suureksi filosofiksi ja ajattelijaksi, jolla on meille vielä paljon sanottavaa poliitikkojen mädännäisyydestä, monopoliyhtiöistä, vieraantumisesta yleensä, tasa-arvon puutteesta ja myös globaaleista markkinavoimista”. Francis Wheenin Marx -elämänkerta ilmestyi englanniksi vuonna 1999 ja suomeksi Otavan kustantamana jo seuraavana vuonna. Esipuheessa

19

siteerattu New Yorker on amerikkalaisittain liberaali aikakausjulkaisu, eurooppalaisittain siis vasemmistolainen. Lehti oli haastatellut myös äveriästä sijoituspankkiiria, joka sanoi olevansa täysin vakuuttunut siitä, että ”kapitalismi täytyy nähdä juuri niin kuin Marx sen näki”. Miksi Marx sai oikealtakin tällaista arvostusta? Osansa lienee ollut sillä, että vuonna 1998 oli tullut kuluneeksi 150 vuotta Marxin (yhdessä työtoverinsa Engelsin kanssa) kirjoittaman Kommunistisen puolueen manifestin ilmestymisestä. Siitä otettiin juhlavuoden kunniaksi uusia painoksia monilla kielillä ja kirjaa markkinoitiin erityisesti globalisaatio -ilmiön terävänä analyysina. Ja näkijähän Marx tässä suhteessa olikin! Älykkäitä oikeistolaisia ei Manifestissä tietenkään viehättänyt se Marxin ennuste, että kapitalismi lopulta synnyttää omat haudankaivajansa. Kapitalismin ylikansallistumisen ja globalisoitumisen Manifesti kuitenkin esittää väistämättömänä prosessina. Älykkäitä oikeistolaisia viehätti väkisinkin se selvänäköisyys,

voima ja vivahteikkuus, jolla Marx jo 150 vuotta sitten oli kuvannut tuon prosessin, joka 1990-luvulla eli kiihkeän etenemisen vaihetta. Hieman samaan tapaan kuin Francis Wheen, perustelee myös itävaltalainen journalisti Robert Misik Marxin ajankohtaisuutta vuonna 2006 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Marx jokamiehelle, joka sekin on Otavan kustantama. Pidän kirjan alkukielistä nimeä Marx für Eilige osuvampana, sillä kirja ei ole liioitellun helppotajuistettu esitys Marxin ajatuksista, mihin ’jokamiehelle’ sanan voisi arvella viittaavan. Se on päinvastoin lukijan omatkin ajatukset liikkeelle paneva korkeatasoinen teksti Marxin keskeisistä ajatuksista, mutta kirjoitettu erittäin luettavaan muotoon, ja mahdutettu kiireistä ihmistä varten 188 sivuun. Misik viittaa kirjansa esipuheessa englantilaiseen The Economist -lehteen, jonka hän esittelee kapitalistisen tuotantotavan ystävien pää-äänenkannattajaksi. Lehti oli tehnyt joulukuussa 2002 erikoisnumeron aiheesta ”Marx kommunismin jälkeen” ja päätynyt siinä toteamaan, että ”valtiollisena järjestelmänä kommunismi on kuollut tai henkitoreissaan, mutta ideoiden järjestelmänä sillä on tulevaisuus edessään”. Sekä Wheenin että Misikin kir-


jan julkaisemisesta suomeksi Otava ansaitsee lämpimän kiitoksen. Kirjojen julkaiseminen on osoitus paitsi ajantasaisesta kaupallisesta vainusta, myös todellisesta kulttuuritahdosta. Wheenin Marx -elämänkerta on 350 sivuun mahdutettu hykerryttävän hauskasti kerrottu tarina tuon vaikutusvaltaisen miehen elämästä. Se on myötäelävä ja lämmin teksti, jossa kaikki tosiasiat ovat paikallaan. Misikin kirja puolestaan esittelee Marxin keskeiset ajatukset. Ne eivät ole aivan yksinkertaisia. Juuri siksi Misikiä voikin onnitella erinomaisesti onnistuneesta työstä. Misik on aivan oikein ymmärtänyt, että varsinkin eräs Marxin teksti, Johdanto Hegelin oikeusfilosofian kritiikkiin, on avain hänen myöhempien tekstiensä ymmärtämiseen. Misikin alkukielisessä teoksessa se on liitteenä ja tietysti juuri sellaisena kuin se aikanaan lähti Marxin kynästä. Suomenkielisessä laitoksessa tämä parikymmentä sivuinen teksti on Vesa Oittisen kehnohkona suomennoksena. Misikin oman tekstin suomentaja Jukka Heiskanen sen sijaan ansaitsee pelkkää kiitosta. Sekä Francis Wheenin Marx -elämänkerran että Robert Misikin Marx jokamiehelle -kirjan lukemisen voi sanoa kuuluvan jokaisen sivistyneen suomalaisen – varsinkin vasemmistolaisen – välttämättömään lukuohjelmaan. Mutta silti – ja ehkä erityisesti näiden kirjojen lukemisen jälkeen – kannattaa kuitenkin kysyä edelleen, onko Marx ajankohtainen. Ja jos on, niin missä mielessä? Oma vastaukseni on, että ns. marxilaisuus (kuten muuten myös sen vähäisempi rinnakkaisilmiö freudilaisuus) on jättänyt jälkeensä mahtavia vää-

rinkäsityksiä, jotka ovat niin syöpyneet mieliimme ja kieleemme, ettemme edes tiedosta niitä vain erityisiksi käsityksiksi, saati väärinkäsityksiksi. Historiallisesti olemme kuitenkin tulleet tilanteeseen, jossa karkeimmat väärinkäsitykset on mahdollista korjata; ja vasemmiston kannalta on oleellisen tärkeää, että ne korjataan. Marxin ajatukset institutionalisoi marxilaisuudeksi 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä Karl Kautsky ja Saksan sosiaalidemokraattinen puolue. Mahtavan lisän tähän Marxin ajatusten institutionalisoimis- tai kirkollistamisprosessiin toi Neuvostoliiton kommunistinen puolue. Saksan sosiaalidemokratian piirissä tosin Eduard Bernstein jo 1800-luvun viimeisinä vuosina kritisoi eräitä marxilaisuuden teorioita, erityisesti ns. kurjistumisteoriaa, mutta oleellisilta osin Marxin tarkoitukset senkin jälkeen ymmärrettiin marxilaisuuden piirissä siten kuin Kautsky oli opettanut. Kaikkein vaikutusvaltaisin teksti tässä suhteessa on ollut Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen Erfurtin ohjelma vuodelta 1891. Sen johdantoosa oli Kautskyn laatima tiivistelmä marxilaisesta historiankäsityksestä ja se referoitiin sellaisenaan mm. Suomessa Forssan ohjelman johdannoksi. Oleellisinta tässä tekstissä on tarkastelumme kannalta, että kapitalismi määritellään siinä yhteiskuntajärjestelmäksi, jossa tuotantovälineet ovat yksityisessä omistuksessa ja sosialismi tulevaksi yhteiskuntajärjestelmäksi, jossa ne ovat kollektiivisessa, eli valtion omistuksessa. Sekä Kautsky että Lenin olivat yhtä mieltä siitä, että järjestelmän muutos tapahtuu vallankumouksen kautta. Kautsky oli

luultavasti lähempänä Marxin ajatuksia edellyttäessään, että vallankumous on toteutettava demokraattista tietä kansan enemmistön tuella. Lenin kehitti oman aseellisen vallankumouksensa perusteluksi etujoukkoteorian uskoessaan, että historian kulkua voidaan jouduttaa. Kapitalismin ja sosialismin käsitteet iskostuivat yleiskieleen Kautskyn ja Leninin tarkoittamassa merkityksessä. Juuri ne merkitykset vasemmiston on asetettava kyseenalaiseksi eli problematisoitava päästäkseen tänä päivänä eteenpäin. Simppeleinä talousjärjestelmäkäsitteinä ne eivät auta vasemmistoa. Ne eivät edistä sen paremmin vasemmiston itseymmärrystä kuin sen arvojen edistämistä poliittisessa käytännössä. Ne päinvastoin blokeeraavat edistymisen mahdollisuudenkin ja saavat vasemmiston näyttämään tyhmältä. Yleiskielessä kapitalismi ja markkinatalous ovat sama asia eli synonyymeja. Se on kautskylais-leniniläisyyttä, joka vasemmiston on korjattava. Järkevää on määritellä kapitalismi sellaiseksi markkinataloudeksi, jossa pääomalla ja pääomalogiikalla on ylivalta suhteessa demokraattiseen päätöksentekoon. Sosialismi on syytä irrottaa kapeasta talousjärjestelmämerkityksestään ja määritellä se liberalismin tapaan poliittiseksi filosofiaksi. Poliittisena filosofiana sosialismi määrittelee uudelleen liberalismin keskeiset arvot, vapauden ja tasa-arvon, ja todella ohjaa vasemmiston poliittista toimintaa, mitä sosialismin käsite yleiskieleen vakiintuneessa merkityksessään ei tee. Marxin teksteistä löytyy

20


runsaasti virikkeitä tälle ajankohtaiselle ajatusjumpalle vaikkapa tuosta edellä mainitusta nuoren Marxin vuonna 1844 kirjoittamasta johdannosta Hegelin oikeusfilosofian kritiikkiin. Marx ei ole ajankohtainen ensisijaisesti siksi, että hän jo 150 vuotta sitten ennusti globalisaation kehityksen oikein, vaan siksi, että hän on edelleen vaikutusvaltainen klassikko. Häntä on paljon väärinymmärretty – sekä tahattomasti että tahallaan. Väärinkäsitysten oikomisessa on yksi työmaa. Eikä hän ollut suinkaan kaikessa oikeassa. Hän on myös ristiriitainen. Hänen kriittisessä lukemisessaan on siksi toinen työmaa.

siis on ajankohtainen, koska hän on ollut, ja on edelleen, niin uskomattoman vaikutusvaltainen sekä oikein ymmärrettynä että väärinkäsitettynä. Miten ja miksi? Kysymysten selvittäminen on vasemmiston ajankohtaisen yhteiskuntateoreettisen itseymmärryksen kannalta, ei vain ajankohtainen, vaan suorastaan kiireellinen tehtävä. Siihen Wheenin ja Misikin kirjat eivät anna suoranaista apua, mutta ne antavat erinomaista raakaainetta itsenäiselle ajattelulle. Kalevi Suomela

Vasemmiston kannalta Marx

Kulttuuri- ja mielipidelehti Libero Aiheita politiikasta kulttuuriin ja ympäristöstä toimeentuloon Mielenravintoa ajattelevalle lukijalle Tilaa vuoden näytenumerot ilmaiseksi: www.vasemmistonuoret.fi/?/libero

21


Siima soi ja leija lentää!

Kun Oulun KSL:ssa Osaamisen Kierrätystalossa on lähdetty matkalle, kun on oltu uuden kynnyksellä ja paikkaa on vaihdettu, aina on ensin lennätetty leijaa. On kaivettu siimat, teipit muovipussit varastosta suunnattu kulku kohti Hailuotoa. Hailuoto on saari Oulun edustalla, sen edustalla tiedän myös valkoisen valaan vierailleen. Nuorten työpaja Veeran Verstas on ollut ”varikolla”. Olemme luoneet, sovittaneet, vanhoja kaavoja hyväksikäyttäen verstaalle uuden asun. Rakennamme käytännössä ja teoriassa pajaa, joka on yhteiskunnallinen, aktiivinen, yhteisöllinen, keksivä, luova ja taiteellinen. Yhteistyössä Oulun seudun työvoimahallinnon kanssa Veeran Verstaalle tulee työttömiä nuoria työharjoitteluun, samaan ai-

kaan työpajassa toimii nuorten yrittäjyysjalostamona koulutus, käsissä käsittämisen kokonaisvaltaisen oppimisen ympäristössä. Veeran Verstas on kasvanut. Pajanuoria on tällä hetkellä 17, joista neljä poikaa ja 13 tyttöä. Edelleen Veeran Verstaan opettajat ovat alansa taitavia taikureita. Verstas on käytännöllisyyden projekti, jossa nuoret hakevat voimaa, suuntaa matkalle. Hyvän kokeminen yhdessä, toisin tekemisen keksiminen, sujuvien vaihtoehtojen löytäminen työllistävät koko porukan kuudeksi kuukaudeksi. Punaisena lankana työpajassa on yhteisöyrittäminen. Emme luo uusia tuotteita vaan kehitämme menetelmiä, erilaista oppimista, luovuutta, visuaalista ympäristöä, toisen ihmisen

tukemista – sydämen sivistystä. Siispä suuntasimme askeleemme leijapajaan, rakensimme oman töttäreen ja nostimme sen taivaalle kohti kaunista Hailuodon majakan tornia – siima soi. Eeva Kejonen

22


Helsingin Yhteiskunnallinen Opisto aloitti vuonna 2005 käytännön, jonka mukaan se järjestää vuosittain ”yhteiskunnallisen tietoisuuden päivän”. Kyseisenä päivänä HYO antaa tunnustusta

Opiston johtokunta toteaa palkitsemispäätöksen perusteluissaan, että Siltalan teos Työelämän huonontumisen historia on saanut aikaan yhteiskunnallista keskustelua, joka on synnyttänyt laajalti tavallisten kansalaisten keskuudessa pohdintaa omasta asemastaan ja vaikutusmahdollisuuksistaan työelämässä. Kirja on samalla merkittävä akateeminen puheenvuoro, joka valottaa, miten vaihtuvat taloustieteelliset ja yhteiskuntapoliittiset hallitsevaan asemaan pääsevät ajattelutavat heijastuvat ihmisten arjessa. YHTEISKUNNALLISEN TIETOISUUDEN PALKINTO 2006.

henkilöille, jotka ovat saaneet aikaan yhteiskunnallista keskustelua, jotka ovat synnyttäneet tavallisten kansalaisten keskuudessa pohdiskelua omasta asemastaan ja vaikutusmahdollisuuksistaan. ENSIMMÄINEN PALKITTU OLI PSYKOHISTORIOITSIJA JUHA SILTALA.

Vuonna 2006 palkinto annettiin Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäelle. Palkintolautakunta totesi, että globalisaatio on aikaamme mitä voimakkaimmin vaikuttava ilmiö. Vakavaa tutkimusta ilmiön ymmärtämiseksi ja hallitsemiseksi on Suomen tiedemaailmassa kuitenkin toistaiseksi suhteellisen vähän. Heikki Patomäki tekee tässä suhteessa kiitoksen ansaitse-


van poikkeuksen. Perusteluissa todettiin muun muassa että Heikki Patomäki (s. 1963) on ennen Helsingin yliopistoa toiminut maailmanpolitiikan ja -talouden professorina Nottinghamin Trent Universityssä. Hän on ”julkinen intellektuelli”, joka luennoi ahkerasti myös yliopiston ulkopuolella. Hänen kirjansa ja kirjoituksensa käsittelevät muun muassa tulosjohtamisen ongelmia, globaalia demokratiaa, Tobinin veron toteuttamista, oikeudenmukaista taloutta sekä Suomea ja Emua globaalissa poliittisessa taloudessa. YHTEISKUNNALLISEN TIETOISUUDEN PALKINTO 2007 Vuoden 2007 palkinto luovutettiin Thomas Wallgrenille. Palkintolautakuntana toimiva opiston johtokunta pitää arvostettavana sitä aktiivisuutta ja rohkeutta, jolla Thomas Wallgren on monien vuosien aikana osallistunut julkiseen keskusteluun. Hän tuli suuren yleisön tietoisuuteen kansalaisaktivistina jo 1980-luvulla puhumalla Koijärvi-liikkeen arvojen puolesta. Siitä pitäen hänet on tunnettu ärhäkkäänä vallan vahtikoirana. Wallgrenin teki tuoreimman yhteiskuntapoliittisen aloitteensa tämän vuoden keväällä ennen vaaleja. Hän ehdotti koko alkavan vaalikauden kestävää punavihreää projektia, jonka osanottajat edustaisivat poliittisia puolueita, ammattiyhdistysliikettä, kansalaisjärjestöjä ja akateemista tutkimusta. Projektin tavoitteena olisi rakentaa uusliberalistisen hegemonian vastapainoksi punavihreä ajatusmalli, joka

samalla toimisi vasemmistokeskustalaisen hallitusohjelman keskeisten tavoitteiden perusteluna. Wallgrenin aloitteen ansio on sen käytännöllisyys, vaikka se tähtääkin intellektuaalisesti korkeatasoiseen yhteistyöhön yhteiskuntateorian haastavalla alueella. Palkintolautakunta toivoo, että aloite ei jäisi vain hyväksi toivomukseksi, vaan johtaisi julkisessa keskustelussa yhteiskuntapoliittisten vaihtoehtojen selkeämpään hahmottumiseen, sekä aikakautemme keskeisten ongelmien ja niiden ratkaisemisen globaalien ehtojen tiedostamiseen. Monissa kirjoituksissaan ja puheissaan Thomas Wallgren on tullut tunnetuksi terävänä yhteiskuntafilosofina. Hänen kansalaisaktiivisuutensa on suuntautunut etenkin kehitysmaiden ja kehitysyhteistyön ongelmiin. YHTEISKUNNALLISEN HERÄTTELIJÄN PALKINTO 2008 DOSENTTI ULLA-MAIJA PELTOSELLE Opiston johtokunta perustelee palkintoa seuraavasti: Kansalaissota kevättalvella 1918 jätti vuosikymmeniksi vammauttavat jäljet Suomen poliittiseen kulttuuriin ja valitettavasti myös kansalaisten kykyyn keskustella keskenään. Eikä kysymys ole ollut kyvyttömyydestä kuunnella yli punaisten ja valkoisten leirirajojen

ainoastaan toisen osapuolen tulkintoja itsenäisyytemme alkukuukausien historiantulkinnoista. Kyvyttömyys keskinäiseen kuunteluun yli leirirajojen on ulottunut myös paljon ajankohtaisempiin poliittisiin kysymyksiin, jopa täysin epäpoliittisiin arkisiin asioihin. Tänä vuonna, jolloin kansalaissodasta on kulunut yhdeksänkymmentä vuotta, on ensimmäistä kertaa kansalaissodasta käytettyjen julkisten puheenvuorojen enemmistöä leimannut halu ja pyrkimys tapahtumien objektiiviseen ymmärtämiseen ja kansalliseen sovintoon. On epäilemättä niin, että kylmän sodan päättyminen ja Neuvostoliiton vallankumous 80- ja 90-lukujen taitteessa loivat lopullisesti ne ulkoiset edellytykset, joiden puitteissa kansalaissotaan liittyviä kysymyksiä on voitu lähestyä vailla sitä kiihkoa, joka helposti leimasi aikaisemmin asian käsittelyä. Eräiden historiantutkijoiden panos on kuitenkin

24


Kalevi Suomela ja Thomas Wallgren

THOMAS WALLGREN ON TULLUT TUNNETUKSI TERÄVÄNÄ YHTEISKUNTAFILOSOFINA ollut ratkaisevassa asemassa. Yksi tällainen esimerkillisesti kansalaissotaa käsitellyt historiantutkija on folkloristiikan dosentti Ulla-Maija Peltonen. Peltonen on erikoistunut muistin ja muistojen politiikkaan. Hän on tutkimustensa perusteella päätynyt korostamaan, kuinka tärkeätä on muistojen oikeutuksen ja niiden oikeellisuuden laajempi yhteiskunnallinen tunnustaminen. Erityisesti tämä tietysti koskee kansalaissodan jälkinäytöstä, johon sisältynyttä epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä on ollut pitkään vaikeata nostaa julkiseen keskusteluun. Eräässä alustuksessaan UllaMaija Peltonen kiteytti kansalaissotaan liittyvän problematiikan kysymykseen: toistaa vai työstää? Se on hyvä ohjenuora kaikessa kansalaissotaan liittyvässä tutkimuksessa, journalismissa ja julkisessa puheessa. Viisaampaa, kuin toistaa tapahtumiin liittyvää punaista tai valkoista totuutta, on työs-

25

tää kuvaa tapahtuneesta tosiasioiden pohjalta. Ulla-Maija Peltosen työ on useilla paikkakunnilla ollut virikkeenä kansalaissodan uhrien yhteiseen viralliseen muistamiseen ja muistomerkin pystyttämiseen esimerkiksi kunnanvaltuustojen päätöksillä tai muulla puoluerajat ylittävällä tavalla. Kansalaissotaan liittyvää uudelleen arviointia ja kuvaamme siitä tarkentavaa historiantutkimusta tarvitaan epäilemättä vielä paljon tämän vuoden jälkeenkin. Tänä vuonna Helsingin Yhteiskunnallinen Opisto haluaa antaa tunnustuksen Ulla-Maija Peltoselle ansiokkaasta tutkimustyöstä ja herätteistä tämän alueen tien raivaajana. Teksti: Ari Myllyviita Kuvat: Olli Sydänmaa


Ulla-Maija Peltonen 26


Uusi Ote

Kehittyvä Uusi ote

K

SL:n Uusi ote -koulutus kehitettiin alun perin Vasemmistoliiton paikallisen toiminnan haasteiden ratkomiseen. Neljässä vuodessa Uudesta otteesta on kehittynyt monenlaisten järjestöjen pitkäjänteisen kehittämisen mahdollistava koulutustuote. Uusi ote onkin nykyisin myös muiden kuin Vasemmistoliiton käytössä, sillä sen konseptia, perusideaa ja menetelmiä käytetään muun muassa Rakennusliiton ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton ammattiosastojen kehittämiskoulutuksessa. Uusi ote -koulutuksen konseptin suunnittelussa lähdettiin siitä, että uuden oppimiseen pitää olla riittävästi aikaa. Hetken herätyskokoukset tai tietoiskut tuovat harvoin pysyviä muutoksia järjestöjen toimintaan. Vanhojen huonojen käytäntöjen poisoppiminen on erityisen vaikeaa. Uudessa otteessa lähiopetusjaksojen välissä oleville itsenäisen oppimisen ja etätehtävien jaksoille annettiin riittävästi aikaa. Koulutuksessa myös aloitettiin kunkin järjestön konkreettiset kehittämisprojektit heti alussa. Aikuiskasvatuksen ajankohtaisin tieto ja metodit, esimerkiksi toiminnalliset menetelmät, olivat alusta lähtien koulutuksessa käytössä. Vasemmistoliiton Uusi ote Vasemmistoliiton Uusi ote -koulutuksen teemoiksi valittiin vuonna 2005 tehdyn kyselyn perusteella aatteelliset ja ajankohtaiset poliittiset kysymykset, viestintä sekä toiminnan kehittäminen, organisointi ja johta-

27

Veijo Laitinen

minen. Uuden otteen tulokset ovat olleet vaihtelevia, mutta palaute on kuitenkin ollut voittopuolisesti myönteistä. Tuoreen lokakuussa 2008 tehdyn kyselyn mukaan tähän mennessä toteutettu Uusi ote -koulutus on kehittänyt johtamistapoja, tuonut toimintaan suunnitelmallisuutta ja koulutuksellista luonnetta sekä synnyttänyt jonkin verran myös uutta toimintaa. Lisäksi puolueen paikallisen tason yhteistyö KSL:n kanssa on monipuolistunut Uuden otteen ansiosta. Uudessa otteessa opittujen tietojen ja taitojen käytäntöön siirtäminen on kuitenkin osoittautunut yhdeksi kipupisteeksi toimijoiden rajallisten voimavarojen takia. Uusi ote -koulutuksen osallistujien ja KSL:n kouluttamien Uusi ote -koulutusohjaajien voimavarojen, sitoutumisen ja motivaation riittäminen on ollut monissa paikoissa iso haaste. Kysely vahvisti kuitenkin sen, että Uutta otetta tarvitaan jatkossakin puolueen paikallisen toiminnan kehittämiseen: toiminnan suunnitteluun ja arviointiin, nykyistä tavoitteellisemman toiminnan tekemiseen, uusien toimintatapojen etsimiseen, verkkoviestinnän haltuunottoon sekä erityisesti uusien toimijoiden, jäsenten, ehdokkaiden ja aktiivien löytämiseen ja toimintaan mukaan houkuttelemiseen ja sitouttamiseen. Vasemmistoliiton Uuden otteen kohde on seuraavan kahden vuoden ajan puolueen piirijärjestöjen toiminnan kehittäminen.

Parhaillaan on menossa kunkin piirijärjestön oman opintosuunnitelman laatiminen. Ammattiosastojen kehittäminen Rakennusliiton ja SEL:n ammattiosastojen Uusi ote -koulutusohjelmat kestävät noin vuoden ajan, esimerkiksi syyskokouksesta syyskokoukseen. Koulutus sisältää neljä lähiopetusjaksoa, joiden välissä on etäopiskelua. KSL:n oman verkko-opiston opintoalusta on koko koulutuksen ajan osallistujien käytössä. SEL:n Uusi ote -pilotissa on kustakin ammattiosastosta mukana kuudesta seitsemään ammattiosaston keskeistä toimihenkilöä koko koulutuksen ajan. Vuoden aikana ammattiosaston aktiivit jalkautuvat työpaikoille ja keskustelevat muun muassa ammattiosaston toiminta-ajatuksesta, arvoista ja tulevaisuuden tavoitteista. Ammattiosastossa ei puoluepolitiikkaa käsitellä, mutta yksi tärkeä teema on ammattiosaston yhteiskuntavaikuttaminen. Ammattiosastojen erityisiksi kehittämiskohteiksi on löytynyt muun muassa tiedotus, nuorten aktivointi ja yhteydet pienille työpaikoille. Koulutuksen tuloksena syntyy myös jokaiselle ammattiosastolle useamman vuoden toimintasuunnitelma. Vuoden 2009 alussa alkaa yhdellätoista alueella Rakennusliiton ammattiosastojen oma Uusi ote. Koulutuspaketti on rakennettu KSL:n, Rakennusliiton ja Siikaranta-opiston yhteistyönä. Tätä on edeltänyt kaksi pilotti-


tapahtumista voitaisiin järjestää Internetissä tai hoitaa sähköpostilla, ja näin raivata aikaa kalentereista järjestön toiminnan kehittämiselle, koulutukselle ja uuden oppimiselle.

Kansalaisvaikuttamisen opintopäivien yhteydessä 15.11. 08 oli myös Vasemmistoliiton ja Rakennusliiton Uusi ote -tapaamiset. Vasemmistoliiton Uusi ote -tapaamisen yhteydessä jaettiin todistukset tänä vuonna valmistuneille Uusi ote -koulutusohjaajille

koulutusta; toinen oli alueellinen Itä-Suomessa ja toinen koko maanlaajuinen, jonka lähijaksot olivat Siikaranta-opistolla. Jälkimmäisen koulutuksen aikana koulutettiin samalla Rakennusliitolle omia Uusi ote -koulutusohjaajia. Nämä 14 koulutusohjaajaa aloittavat ensi vuoden alusta oman urakkansa.

Onko aikaa vastata haasteisiin? Monesti käy niin, että järjestön aktiivien lähes koko energia kuluu päivittäisiin käytännön tehtäviin. Sen jälkeen ei tahdo jäädä enää aikaa järjestön tai omaan kehittymiseen. Iso osa järjestötoiminnan kokoustamisesta ja

Otteita Uusi ote koulutusohjaajien sloganeista. Mind map: Tarja Muukkonen

Kuuntele enemmän, puhu vähemmän.

Veijo Laitinen KSL:n palvelutuottaja

uudet tehtävänjaot

Koulutus on parasta organisointia. nykytilan kartoituksen jälkeen, kehityskohteiden määrittelyssä maltettava

Kahden vuoden kuluttua puolueiden eduskuntavaalikampanjointi on jo täydessä vauhdissa. Sitä ennen Vasemmistoliiton aktiiveilla on Uuden otteen puitteissa hyvä mahdollisuus vaalityössäkin tarpeellisten tietojen ja taitojen ja esimerkiksi taloudellisten resurssien hankkimiseen. Puolueista kokoomus ja vihreät ovat ainakin kunnallisvaalien perusteella kampanjointitaidoissa, viestinnässä ja Internetin hyödyntämisessä selvästi edellä muita.

katsotaan tehtävät uudelleen kun joku oppii, niin tehtävän tekijää voidaan vaihtaa moodlen käyttö

Jokaisen on opittava itse. Toisen puolesta ei voi oppia.

opin ei tarvitse tulla ylhäältä

Oletko huomannut… muutkin osaavat

osastot voivat oppia toisiltaan

ei riitä, että ohjaajat osaavat sen, myös osallistujien tulee se osata osaston on itse osattava uudistua, ei riitä, että ohjaaja osaa

osaston sisäisen osaamisen löytäminen

Uusi ote -osastot pääasiassa, ei ohjaaja

näkyy sitten, kun huomataan, että enää ei palata vanhaan näkyy vasta koulutuksen loppupäässä ensimmäiset merkit välillä oppimisen huomaa keskusteluissa keskustelun muutoksena

kehityshankkeet etenevät osastojen halujen suuntaan ei ohjaajan

Oppiminen on pääasia, - ei opettaminen.

opitaan oppijoiden tavoitteiden mukaan ei ohjaajan parempi olisi, että oppiminen on pääasia, ei ohjaaminen

Uusi ote sloganit Oppiminen – toiminnan ja ajattelun muutos.

saavat oivalluksia ja ilmaisevat niitä

ohjaajan kannalta näin

Tärkeämpää kuin vastaukset, on löytää oikeat kysymykset.

pysyviä muutoksia kehittämistä tulee tehdä koko ajan tämänkin jälkeen

muutosvastarintaa voi ilmetä siten, että kieltää nykytilassa mitään korjattavaa ohjaaja auttaa valitsemaan mahdollisen tavan toimia

ohjattavan kannalta tärkeää on myös vastaukset ohjattavan on keksittävä vastaukset itse

saada kysymyksin esille, mikä on osaston nykytila

Ristiriidat ja säröt – hyvä oppimisen perusta.

Sitoutuminen on lopputulos. Sitä ennen on annettava mahdollisuus sitoutumiseen.

ei anneta valmiita vastauksia

helpompi sitoutua silloin myös helpompi ruveta tekemään, kun oma juttu

pitää ymmärtää asia, johon ollaan sitoutumassa, jotta voi sitoutua ohjaajalla vahva rooli, jotta ohjattava ymmärtää, mihin sitoutuu

Uusi ote sloganit.mmap - 19.11.2008 - Mindjet

28


Kansan Sivitystyön Liitto KSL ry YHTEYSTIEDOT Pekka Pättiniemi, pääsihteeri, opintojohtaja

(09) 2294 2200, 050 5900 717

Tarja Muukkonen, kehityspäällikkö

(09) 2294 2205, 050 5942 951

Eila Karjalainen, taloussihteeri

(09) 2294 2203

Sirkka-Liisa Lahtinen, toimistosihteeri

(09) 2294 2221, 050 5949 834

Olli Sydänmaa, tiedottaja

(09) 2294 2220, 050 5900 716

Jutta Ala-aho, kulttuurituottaja   Anneliina Törrönen, koulutuspäällikkö (vanhempainvapaalla 30.5.2009 saakka) Anna Kirstinä, koulutustuottaja

(09) 2294 2209, 050 5942 920

Karoliina Öystilä, koulutustuottaja (31.8. saakka)     Veijo Laitinen, palvelutuottaja

(09) 2294 2207, 050 5900 180  (09) 2294 2217, 050 5900 715

Riitta Kärki, kurssisihteeri

(09) 2294 2211

Janne Hernesniemi, siviilipalvelusmies

(09) 2294 2231

Tuomas Kanerva, siviilipalvelusmies

(050) 432 0049

Misa Myllyviita, media-assistenttioppisopimusopiskelija

(09) 2294 2207, 050 5900 180 (09) 2294 2213, 050 306 6720

(09) 2294 2231

KSL-Tietoverkko Sebastian von Etter, tietoverkkopäällikkö

(050) 5900 719

KSL-radio Studio

(09)726 3271

Sähköposti: etunimi.sukunimi@ksl.fi Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry Hämeentie 36 00530 Helsinki puh. vaihde (09) 229 421

29


ALUETOIMISTOT Jyväskylän KSL Väinönkatu 28 B 40100 Jyväskylä

Tiina Huhtala, kerhosihteeri puh. (08) 378 209 gsm 050 5900709

Kalevi Tynkkynen projektituottaja puh.(014) 614 608  gsm 050 5900 718 faksi (014) 614 602

Heli Vuori projektityöntekijä puh. 050 444 4453

Kemin KSL Kauppakatu 12 A, 3. krs 94100 Kemi Hannu Alakontiola opintosihteeri puh. (016) 255 642 gsm 0400 695 905 faksi (016) 221 903 Lahden KSL Hämeenkatu 15 15110 Lahti Sinikka Tolvanen kurssisihteeri      puh.(03) 589 7521                                                        Aikuisopisto Tietotupa Leila Rapp                                        puh.(03) 589 7523                                                        gsm 040 5224 921 faksi (03) 589 9505 Oulun KSL Veteraanikatu 9 C 90100 OULU  Eeva Kejonen  koulutustuottaja                      puh. (08) 378 645                                                050 5900 711  faksi (08) 336 771                                                                                                                  

Mirjami Tölli   pajaohjaaja/etsivä työ gsm 050 5900 712 Tampereen KSL Näsilinnankatu 22 A 1 33210 Tampere Taija Ilomäki Palvelusihteeri puh. (03) 222 3579 gsm (040) 531 0045 faksi (03) 222 3738 Turun KSL Hakakatu 12 20540 Turku   Pekka Heikkilä  koulutussuunnittelija   puh. (02) 237 9170 gsm 0400 826 747 faksi (02) 237 9190 Helsingin Yhteiskunnallinen opisto Viides linja 3 00530 Helsinki Ari Myllyviita rehtori (opintovapaalla 31.5.2009 saakka) puh. (050) 5949 788 Sähköposti: etunimi.sukunimi@ksl.fi

30


STUDIA STOA

KUNNIATAULU

”Suomi 1808-1809”

Studia Stoa luentosarja keväällä 2009

Yhteiskunnallisen 1. Eurooppa Ranskan vallankumouksen jälkeen   2. Suomen sota ja Porvoon valtiopäivät 3. Ruotsin kehitys Suomen menetyksen jälkeen tietoisuuden 4. Suomen kehitys kohti valtiollista itsenäisyyttä 5. Yhteiskunnallisen tietoisuuden palkinnon luovutus lisäämisestä Aikataulu vielä avoin.

Lisätietoja: http://www.yhteiskunnallinenopisto.fi/ tai Ari Myllyviita (050) 5949 788


Alli