Mathildedal täältä tullaan

Kruunuasuntojen viestinnän asiantuntija Saara Virolainen rentoutuu vapaa-ajallaan kauniissa Mathildedalin kylässä.

Teksti ja kuvat Saara Virolainen

Ravintola Terhon terassi on kyläläisten olohuone.

Viimeiset kilometrit mutkatietä ja Teijon kylän ohitus kauniine kivikirkkoineen ja sympaattisine kyläkauppoineen saavat minut aina lomatunnelmaan ja ajatukset pois arjesta sekä kiireestä. Lähes aina kun viikonloppu tai loma koittaa, suuntaan mieheni ja koirani Unnin kanssa Salossa sijaitsevaan Mathildedalin ruukkikylään. Meillä on ollut siellä jo yli 20 vuotta vapaa-ajan asunto aivan kylän keskustassa, jonka kauniit 1800-luvulla rakennetut talot ihastuttavat kerta toisensa jälkeen. Aivan kylän ytimessä, asuntomme vieressä olevalla niityllä, kylän kuuluisuudet eli alpakat tervehtivät meitä ja muita vierailijoita.

Silloin, kun tutustuin Mathildedalin kylään yli 20 vuotta sitten, oli se todella hiljainen ja vähän rapistuva kylä, eikä sieltä palveluja juuri löytynyt. Kylän raitilla sai kävellä yksinään ja kun lähti luontoon, ei törmännyt päivän aikana kehenkään. Nykyään kylä kuhisee elämää, rakennuksia on korjattu, vapaa-ajan asuntoja on rakennettu sekä palveluita ja aktiviteettejä kehitetty. Meren rannalla on uusi upea satama-alue palveluineen ja kylältä löytyy mm. oma leipomo sekä panimo. Vaikka kaikki kehitys ja palvelujen lisääntyminen ovat hyvä asia, niin onneksi aina hetkittäin voi vieläkin rauhoittua ja nauttia hiljaisuudesta ja luonnosta ilman ihmispaljoutta. Useasta kylän asukkaasta on tullut hyviä tuttavia ja useammasta pariskunnasta on tullut jo erittäin läheisiä ystäviä. Paikallinen Kyläravintola Terho on kyläläisten olohuone, jossa usein tavataan ja vaihdetaan kuulumisia (vinkkinä: koirat ovat sinne enemmän kuin tervetulleita). Melkein kaikki kylällä tuntevat toisensa ja apua saa, jos vain pyytää. Voisi melkein sanoa, että Mathildedal on minulle enemmän koti kuin vakituinen kaupunkiasuntomme.

Mathildedalissa eli tuttavallisemmin Matildassa pääsemme nauttimaan vaeltamisesta ja ulkoilemisesta Teijon kansallispuistossa, joka rajoittuu Matildan kylään. Vaikka sää olisi huono tai kylmä, lähdemme usein tekemään lounasta kansallispuistoon. Sieltä löytyy useita grillauspaikkoja, jossa avotulella valmistamme ruokaa. Kesäisin kalastamme läheisellä Matildanjärvellä ja talvisin laskettelemme viereisessä Teijo Ski -laskettelukeskuksessa. Syksyi-

sin nautimme sienestämisestä ja metsät ovatkin yleensä täynnä suppilovahveroita. Koiramme nauttii suunnattomasti pitkistä kävelylenkeistä ja kesähelteellä järveen pulahtamisesta. Kun olemme kalastamassa, hän vartioi tiukasti veteen heitettyä virveliä ja haukkuu, jos saamme saalista. Yksi harrastuksistamme, varsinkin talvisin, on saunahetki Teijon historiallisessa kyläsaunassa sekä pulahdus kylmään avantoon.

Kaiken kaikkiaan Mathildedal on minulle henkireikä, jota ilman en varmaan enää voisi olla. Sieltä löytyy tekemistä ja uusia kokemuksia jatkuvasti. Jos en muuta tekemistä keksi, niin seuraan ikkunasta kyläkauriiden käyskentelyä aamuisin tai tikkojen puuhastelua lähipuussa.

Mathildedalin historiaa

Mathildedalin (Hummeldalin) ruukkialue sijaitsee sekä Matildanjärven että meren äärellä, Puolankajärvestä Halikonlahteen laskevan puron varressa. Ruukkitoiminta alkoi Mathildedalissa 1852, jolloin Teijon ruukin omistanut Viktor Zebor Bremer rakennutti putlauslaitoksen Hummeldalin jokisuulle. Tällöin Hummeldalin kylän nimi muutettiin Bremerin vaimon mukaan Mathildedaliksi. Laitoksen lisäksi alueelle rakennettiin ruukinkartano ja työväen asuntoja. Mathildedalin ruukissa aloitettiin konepajatoiminta 1880-luvulla, mutta putlaus- ja valssilaitos lopetettiin 1904. Ruukki sijaitsi hyvällä satamapaikalla ja sinne perustettiinkin laivatelakka vuonna 1917. Mathildedal toimi 1900-luvulla osana Teijon Tehtaat Osakeyhtiötä, jonka eri toimintoja ryhdyttiin keskittämään Teijoon 1950-luvun lopulla. 1970-luvulla Mathildedalissa toimi pienteollisuusyrityksiä. Vuonna 2003 kyläalue siirtyi uusille omistajille, joiden tavoitteena on säilyttää vanha kulttuurimiljöö ja herättää se eloon matkailuelinkeinoa ja vapaa-ajan palveluja kehittämällä.

Pohjanpystykorva Unni on aina innolla mukana kalastamassa. Yksi kylän vanhoista puutaloista.

Kyläalpakat löytää kylän keskustasta.