”Latasin annoksen maissia mäskiritsaan ja ammuin maissinjyvät keskelle syvännettä.” Varovaiset alkuvalmistelut
Soudin veneen varovaisin aironvedoin tuulen yläpuolelle, aivan syvänteen reunalle. Nyt oli oltava varovainen, jotta lahnat eivät säikähtäisi. Laskin ensin veneen keulaköydessä kiinni olevan ankkurin varovasti pohjaan ja sen jälkeen toisen ankkurin perästä, senkin vähintään yhtä varovasti ja äänettömästi. Vene asettui niiden varassa juuri sopivasti aivan syvänteen reunaan. Vielä ei kuitenkaan voinut aloittaa ongintaa, vaan ensin oli hieman rohkaistava lahnoja syömään. Avasin säilykemaissipurkin ja sekoitin maissien sekaan pari hyppysellistä Brasem-hajustetta, josta lahnat pitävät. Latasin annoksen maissia mäskiritsaan ja ammuin maissinjyvät keskelle syvännettä. Vielä toinen ja kolmas satsi maissia lensi ilmojen halki ja homma oli siltä osin valmis. Nyt oli sopiva hetki juoda kuppi kahvia ja antaa lahnojen sillä aikaa tutustua tarjoiluihin ja kasvattaa ruokahaluaan. Downsizing
Kun kahvi oli juotu, oli aika kasata vapa. Koska vesi oli jo kylmää ja sitä oli normaalia vähemmän, olisivat lahnat nyt todennäköisesti tavallista arempia. Välineet piti siis valita sen mukaisesti, eli normaalia pienemmät ja herkemmät. Aloitin sitomalla siiman päähän kokoa kymmenen olevan koukun. Seuraavaksi kiinnitin siimassa olevaan pikalukkoon läpinäkyvän Crystal Waggler -tyyppisen kohon, joka oli kantavuudeltaan 3,0 + 0,8 g. Syötinkin pitäisi varmaan olla tavallista pienempi, joten valitsin ison kastemadon sijaan sitä selvästi pienemmän tunkiolieron. Pujotin koukkuun vielä päällimmäiseksi yhden maissinjyvän. Tämän luulisi kyllä toimivan. Hyvä aloituskala
Onneksi olin ankkuroinut veneen niin, että tuuli oli takana ja pääsin heittämään myötätuuleen. Näin sain heitettyä kevyeksi skaalaamani ongen riittävän kauas, ilman sen suurempia riuhtaisuja. Koho laskeutui juuri sopivaksi katsomaani kohtaan syvänteen päälle. Kelasin löysän siiman pois, koho nousi pystyyn ja asettui niin, että siitä näkyi vain sen punainen kärkiosa. Pienet aallot löivät kohon yli, mutta se pysyi kuitenkin itsepintaisesti näkyvissä. Siellä se loisti punaisena, näyttäytyen aina aaltojen välistä. Hetken kuluttua se kuitenkin yhtäkkiä hävisi. Tein tartutuksen ja siiman päässä tuntui raskasta painoa. Mahtavaa, ne tosiaan syövät näinkin myöhään syksyllä. Kala ovat. Lammessa on yksi syvänne ja lahnat olisivat nyt varmasti siellä. Syvänteestä kun löytyisi todennäköisesti hieman lämpimämpää vettä ja lahnat ovat tunnetusti lämpöhakuisia kaloja. Kesä ja syksy olivat olleet hyvin kuivia, mikä oli laskenut lammen vettä. Veden vähyys paransi todennäköisyyttä kalojen löytymiselle, sillä syvänteen ulkopuolella oli nyt tavallistakin matalampaa. Soutelin hiljalleen kohti syvännettä ja tarkkailin samalla veden väriä. Se näytti vielä suhteellisen kirkkaalta. Syvänteen reunalla vesi kuitenkin muuttui äkisti hyvin sameaksi. Se oli selvä merkki siitä, että lahnat olivat paikalla. Nyt näytti hyvältä. Vesi oli syvänteen kohdalla niin sameaa, että lahnat selvästi ruokailivat.
Aurinkoinen ja lämmin keli sai lahnat aktivoitumaan.
Kalastus-lehti 3/19 | Kalamies.com
31