Kristillinen Lääkärilehti 3/2017

Page 1

1

KrLL 3/2017

Kristillinen lääkärilehti Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsenlehti

3/2017


2

3

Kristillinen lääkärilehti

KrLL 3/2017

Pääkirjoitus

3

Vanhempien huono-osaisuus merkittävä riski lasten terveydelle

Lähetyssihteerin palsta: Uusi lukuvuosi alkamassa

4

Ajankohtaisia asioita seuran terveyslähetyksestä.

SKLS:n eHealth-hanke etenee

7

Kick-off Tansaniassa lokakuussa 2017. Pian viisi vuotta hankkeen alusta- mitä on saatu aikaan ja mitä on vielä tulossa?

Vastuunvaihto: Uudet opiskelijavastaavat esittäytyvät

9

Haastattelimme seuran uusia ja väistyvää opiskelijavastaavaa.

Eutanasia-kansalaisaloite on ongelmallinen

14

Kalle Mäki käy tarkkanäköisesti läpi aloitteen ongelmakohtia.

Eutanasian kalteva pinta

18

Kalteva pinta ei ole perusteeton uhkakuva, vaan laajalti havaittu ilmiö. Kalle Mäki kirjoittaa.

Älä saata meitä kiusaukseen

25

Antti Linkolan kolumni eutanasiasta, kiusauksista ja toivosta.

Vastahyökkäys eutanasialle!

25

Pj Markus Partanen haastaa vaikuttamaan eutanasiaa vastaan.

Saattohoito tarvitsee lainvoimaisen aseman

26

Haastattelussa palliatiivisen hoidon johtavat asiantuntijat Juho Lehto ja Tiina Saarto.

Mitä onkaan palliatiivinen sedaatio?

28

Aihe on monelle lääkärillekin vieras. Reino Pöyhiä valottaa aihetta asiantuntevasti.

Kuolinvuoteella ihminen

32

Kirjailija Anna-Liisa Valtavaara lähestyy vaikeaa aihetta monipuolisesti ja sielunhoidollisesti.

Mitä en ikinä unohda

34

Opiskelijajäsen Anni Kotiranta kirjoittaa hindukulttuuriin juurtuneesta tavasta kohdella naisia eriarvoisina.

Silta tieteen ja uskon välille?

37

Jenny Kurttila kertoo Lontoon vierailustaan ja kyseenalaistaa kirjoituksessaan tieteen ja uskon vihollisuuden.

Kirja-arvostelu: ”On hyvä että olet olemassa”

40

John Wyattin eutanasia-aiheisen kirjan arvostelee Matias Pehkonen

Ajankohtaista Kannen kuva: Saana Mäenpää Sisäkannen kuva: Syksyn rauhaa. Antti Linkola.

Kristillinen lääkärilehti

Toimituskunta

Suomen kristillisen lääkäriseuran jäsenlehti

Juhani Junnila Markus Partanen Sirpa Maijanen Heikki Halkosaari Leena Uusitalo Kalle Mäki Antti Linkola Matias Pehkonen Elina Lind Saana Mäenpää

3/2017, 5. vuosikerta kristillinenlaakarilehti@gmail.com Taitto: Heikki Halkosaari Painopaikka Padasjoen Kirjapaino Painos 1300 kpl

42 Suomen Kristillinen Lääkäriseura (SKLS) on v. 1923 perustettu perinteikäs suomalainen lääkäriseura. Seuraan kuuluu yli 1230 lääkäriä ja lääketieteen opiskelijaa. Tarkoituksenamme on toimia kristinuskon hengessä lääkärien ja lääketiedettä opiskelevien keskinäisenä yhdyssiteenä. Toinen tärkeä tavoitteemme on käsitellä lääkärintointa koskevia kysymyksiä kristinuskon valossa. Osallistumme myös aktiivisesti lääkintälähetykseen ja kansainväliseen diakoniatyöhön. Liity mukaan kasvavaan joukkoomme! Kannatusjäsenyys on myös mahdollista.


3

KrLL 3/2017

Pääkirjoitus: Vanhempien huono-osaisuus merkittävä riski lasten terveydelle Hiljattain julkistettiin mielenkiintoinen raportti NEETnuorista ja keinoista heidän asemansa parantamiseen. Käsite tulee sanoista Not in Education, Employment or Training, eli nuorista, jotka ovat työelämän tai koulutuksen ulkopuolella. Sipilän hallitus asetti prof. Heikki Hiilamon tehtäväksi kartoittaa Suomen 16–25-vuotiaita koskevaa palvelu- ja etuusjärjestelmää ja siihen sisältyviä jäykkyyksiä, päällekkäisyyksiä, kannustinloukkuja ja yhteensovittamisongelmia. Työryhmältä odotettiin konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, joilla järjestelmää voitaisiin parantaa, ehkäistä syrjäytymistä ja vähentää NEET -nuorien määrää. Eurostatin tilastoissa Suomessa NEETnuoria on ollut enemmän kuin muissa tarkastelluissa maissa, ja määrän kehitys on eronnut muista Eurooppalaisista vertailumaista. (Nuorten osallisuuden edistäminen, selvitysmiehen raportti, Hiilamo et. al. 2017). Raportin mukaan NEET-nuorien joukosta voidaan tunnistaa ainakin viisi erilaista kategoriaa: Työttömät nuoret jotka ovat työmarkkinoiden käytettävissä ja etsivät työtä; Työmarkkinoiden ulkopuolella olevat nuoret, jotka ovat vammaisia tai sairaita tai pitävät huolta läheisistään; Passiiviset nuoret, jotka eivät hakeudu työhön eivätkä koulutukseen, vaikka esteenä ei ole em. kyvyttömyyksiä tai esteitä (lannistuneita nuoria sekä nuoria, joilla on vaarallinen tai epäsosiaalinen elämäntapa); Mahdollisuuksia etsivät nuoret, jotka eivät hakeutunut työhön eivätkä koulutukseen siksi että odottavat mahdollisuuksia, joiden he arvelevat parantavan taitojaan ja asemaansa Vapaaehtoisesti NEET-nuoret, jotka kehittävät taitojaan palkattomasti vapaaehtoistyössä, matkustelevat, harjoittavat omaehtoista opiskelua tai muuta mielekästä toimintaa kuten taidetta, musiikkia tai aktiiviurheilua (Eurofound 2012). (Raportissa Hiilamo et. al. 2017 s. 33)

Merkittäviä ongelmia ei ole, jos nuori kuuluu vuoden ajan johonkin kategoriaan, mutta mikäli sama nuori on yli vuoden ajan NEET-kategoriassa ennustaa se tulevaisuudessa lisääntyneitä riskejä. Raportissa oli myös mielenkiintoinen kokoama lapsuuden huono-osaisuuden yhteydestä huono-osaisuuteen aikuisena (alkuperäinen lähde: Vauhkonen ym. 2017, raportissa Hiilamo et. al. s. 39, taulukko 4). Lapsilla Työttömyyttä

Toimeentulotukea

Alhainen koulutus

Ei työttömyyttä, ei toimeentulotukea, vähintään 2. asteen tutkinto

14 %

10 %

12 %

Työttömyyttä, toimeentulotukea, alhainen koulutus

40 %

45 %

46 %

Vanhemmilla

Vanhempien huono-osaisuuden voi siis karkeasti arvioiden laskea nelinkertaistavan saman riskin heidän lapsilleen. Jos taas mietitään, mitä riskejä liittyy työttömyyteen tai huonoon toimeentuloon, on tämä hyvin merkittävää. Erityisesti mielenterveys- ja päihdeongelmat, huonompi sydän- ja verisuonisairauksien tilanne, tapaturmariskit ja muut lisäävät väestön sisäisiä terveyseroja. Monissa tutkimuksissa Suomessa erityisesti miesten eliniän odotteen erottelu tuloviidenneksiin paljastaa ylimpään ja alimpaan kuuluvien merkittävät – voisi sanoa karseat erot: miesten eliniänodotteen erot ovat reilusti yli 10 vuotta! Naisillakin kyseinen ero on useita vuosia. Jotta näihin voidaan vaikuttaa, tarvitaan merkittäviä toimia niin NEET-nuorten aseman parantamiseen kuin nykyisten vanhempien auttamiseen. Unohtamatta myös yksineläjiä ja vanhempia ikäluokkia! Terveydenhuolto on tässä yksi palanen suuremmassa pelissä – mutta luonnollisesti hyvin merkittävä. Tämä korostaa mielestäni sitä, että meidän lääkärien panosta tarvitaan monen ammattiryhmän tueksi, sillä erityisesti päihde- ja mielenterveysongelmat ovat hyvin monessa kohden merkittävinä taustalla. Näidenkään sairausryhmien kohdalla pelkät pillerit eivät ratkaise heidän ongelmiaan, mutta kohentavat parantumisennusteita hyvin merkittävästi. Yhdistettäessä osaamiset eri ammattiryhmien kesken saadaan oleellisesti paremmat hoito- ja kuntoutumistulokset kokonaisuudessaan. Meidän lääkärien tulisi olla yhteistyön rakentajia yli organisaatio- ja ammattirajojen. Aiemmin uudistunut sosiaalihuoltolaki, josta myös aiemmin kirjoitin, parantaa yhteistyötä sosiaali- ja terveyspuolen välillä. Tämän lisäksi meidän lääkäreiden panosta tarvitaan myös monissa muissa asioissa työvoimaviranomaisia, rikosseuraamuslaitosta sekä poliittista päätöksentekoa unohtamatta. Huonompiosaiset haastavat ammattitaitoamme usein monella tavalla. Tässä näen lähimmäisen rakkauden olevan yhtenä erittäin keskeisenä periaatteena auttamassa. Siksi meitä kristittyjä lääkäreitä onkin monesti mukana tällaisissa paikoissa, missä autetaan huonompiosaisia lähimmäisiämme. En väitä tällaista työtä muita töitä jalommaksi – yhtä lailla arvokasta on kaikki lääkärin työ. Mutta kannustan ottamaan tällaisia näkökulmia huomioon, jotta näitä ihmisryhmiä kohdatessa osaisimme ottaa myös muita ennusteeseen vaikuttavia seikkoja huomioon hoitopäätöksiä tehdessämme. Markus Partanen seuran puheenjohtaja


4

KrLL 3/2017

Lähetyssihteerin palsta:

Uusi lukuvuosi alkamassa Valtion ensi vuoden budjetissa on varattu kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön ja kehitysyhteistyötiedotukseen 65 miljoonaa euroa. Seuramme toiminnassa ulkoministeriön tuella on ollut merkittävä rooli, mutta jäsenemme ovat olleet muutenkin aktiivisia.

Yhteistyötä Tansaniassa Palliatiivista hoitoa Ilembulan sairaalassa Ilembulan sairaalan palliatiivisen hoidon kehittämishankkeen tavoitteena on ollut turvata mahdollisimman kivuton ja mielekäs elämän loppuaika sairaalan kohdealueen parantumattomasti sairaille vahvistamalla sairaalan ja sen yhteydessä toimivan kotikäyntityön tiimin sekä henkilökunnan palliatiivisen hoidon osaamista ja muita toimintaedellytyksiä. Hankkeen aikana suomalaiset asiantuntijat ovat järjestäneet tarpeen mukaista koulutusta palliatiiviselle tiimille ja laajemminkin sairaalan henkilökunnalle mm. elämän loppuvaiheen kivun hoidosta, potilaiden kanssa kommunikoimisesta ja ammatillisen lisätiedon lähteistä. Heille on neuvottu mm. kivun lievitystä muulla kuin morfiinilla, joka on paitsi kallista, mutta jonka saatavuus on usein heikkoa. Lisäksi tiimiä ja sairaalan henkilökuntaa on opastettu sairauksien loppuvaiheeseen liittyvien muiden oireiden lievitysmenetelmistä. Paikalliset koulutetut toimijat ovat puolestaan jakaneet osaamistaan edelleen sairaalan muulle henkilökunnalle, sairaalan yhteydessä toimivalle sairaanhoitajaoppilaitoksen opiskelijoille ja vapaaehtoisille. Henkilökunnan jäsenet ovat lisäksi osallistuneet ELCT:n palliatiivista toimintaa kehittävään työhön.

Youth and Kids Club. Kuvat: Aida Mtega

Suurin osa palliatiivisen tiimin potilaista on HIV-potilaita. Toinen merkittävä ryhmä ovat syöpäpotilaat. Lisäksi ryhmä tukee muitakin parantumattomasti sairaita. Tiimin potilaille tarjoamat palvelut ovat laajat. Päiväpoliklinikkatoiminta on siirtynyt helmikuussa vihittyyn uuteen rakennukseen. Huhti-kesäkuussa se järjestettiin 15 kertaa ja vastaanotolla kävi n. 250 potilasta. Vapaaehtoisten työ on merkittävässä roolissa apua tarvitsevien potilaiden tavoittamisessa. Yksinomaan huhti-kesäkuussa vapaaehtoisilla oli yli 4300 asiakastapaamista. Palliatiivisessa työssä ei ole unohdettu myöskään lapsia. Tiimin aloittama Youth and Kids Club kokosi huhti-kesäkuussa 100 lasta ja nuorta kolmeen tapaamiseen. 24 lapselle annettiin maitoapua.

“To day I have strength to say I am in new building of palliative care. Yes new office have enough space with good ventilation and it has privacy to the patients, so is better to be in new office than to be in old one.” Aida Mtega

Palliatiivisen tiimin suurimmat lääketieteelliset haasteet ovat saada HIV-potilaat sitoutumaan ART-hoitoon ja tulemaan ajoissa hoitoon. Monet jäävät myös riittävää hoitoa vaille köyhyyden vuoksi. Palliatiivinen tiimi aikoo vastata näihin haasteisiin käynnistämällä vertaisryhmä-


5

KrLL 3/2017

tyyppistä toiminta järjestämällä yhteisvastaanottoja diagnooseittain. Lisäksi ryhmä vahvistaa panostaa koululaisten valistustyöhön.

Christian Social Services Commission ja Association of Private Health Facilities. Suomen puolelta yhteistyökumppanina on seuran lisäksi Tampereen yliopisto.

Ilembulan sairaalan taloustilanne on edelleen vaikea, koska valtio ei ole vieläkään maksanut sopimuksen mukaista osuutta sairaalan kustannuksista. Sairaalalla on myös menossa siirtymävaihe, sillä sairaala on saanut uuden vastaavan lääkärin, uuden hallintojohtajan ja uuden talousjohtajan kevään ja kesän kynnyksellä.

Tänä syksynä käynnistetään varsinainen koulutustyö alkukeväästä valmistuneen selvityksen pohjalla. Yhteistyöverkosto rakentaa Tansaniaan nelivuotisen UMrahoitteisen hankkeen aikana koulutusta järjestelmien käyttäjille, suunnittelijoille ja ylläpitäjille, tutkijoille, päätöksentekijöille ja tietojärjestelmien liiketoimintaan osallistuville. Näitä ryhmiä vetämään on saatu alansa asiantuntijoita. Hankkeen vetäjä Kristina Nokso-Koivisto kertoo tarkemmin kuulumisista omassa jutussaan.

Mchukwin sairaalan monitorointituki Mchukwin lähetyssairaalan alueella hoidettavista mielenterveyspotilaista suurin osa on epilepsiapotilaita (53 %), psykoosipotilaita on 28 % ja neuroosipotilaita 18 %. Mchukwin sairaalan hoitamista potilaista 39 % oli epileptikoita, 28 % psykoosipotilaita, 20 % maanisista tai depressiivisistä oireista kärsiviä, 10 % ahdistusoireisia ja 2 % päihteiden väärinkäyttäjiä. Sairaala on käyttänyt seuralta saamaansa tukea alueen mielenterveyspalveluiden monitorointiin. Tämän monitoroinnin avulla sairaala pystyy tunnistamaan asiakkaidensa tarpeita omassa yhteisössään sekä arvioimaan, kuinka suurelta joukolta potilaita on puuttunut lääkkeitä. eHealth, terveydenhuollon tietojärjestelmiä oppimassa eHealth-hankkeen verkostoon kuuluvat Tansaniassa Dar es Salaamin yliopisto, Nelson Mandela African Institution of Science and Technology, Tansanian evankelisluterilaisen kirkon investointiyrityksen LUICOn ICT-tiimi,

Stipendi Emmanuel Mwalumulille Stipendiaattimme Emmanuelin erikoislääkäriopinnot ovat päättymässä. Emmanuelille myönnettiin lisätukea opintoihin ja lisensointimaksuihin opintojen loppuun saattamiseksi. Emmanuel on aloittamassa työt Ilembulassa lokakuussa. Laitelahjoitukset Tansaniaan Rainer Zeitlinin syntymäpäiväkeräyksen tuotoilla on hankittu Iteteen UÄ-laite. Pitkäsen Tapio toimitti laitteen Saksaan ja sieltä Iteten ylilääkäri Dr Lee Mwakalingan mukana Iteteen. Kaunialan sairaalalle lämmin kiitos merkittävästä lahjoituksesta seuran kehitysapukohteisiin Tansaniassa. Taisto Räsänen, Reino Pöyhiä ja Tapio Pitkänen ovat tarkastaneet nämä silmä- ja korvalääkärin tutkimus- ja hoitolaitteet ja ne ovat matkalla Tansaniaan.

Tapio Pitkänen ja Dr Lee Mwakalinga pakkaamassa UÄ-laitetta Saksassa


6

KrLL 3/2017

Yhteistyötä Angolassa Meningokokkitutkimus Seuran hallinnoiman meningokokkitutkimuksen tarkoituksena on selvittää Angolassa meningokokin serotyyppejä. Tämä yritysyhteistyönä tehtävä tutkimus on edennyt näytteiden tutkimusvaiheeseen ja tuloksia tutkimuksesta on odotettavissa ensi keväänä.

Yhteistyötä Nepalissa SCI-potilaiden kuntoutushanke Nepalissa Pokharassa sijaitseva Green Pasturessairaala tarjoaa noin 8,5 miljoonan suuruiselle väestölle selkäydinvammaisten kuntoutuspalveluja. Suurin osa vammautuneista on työikäisiä perheellisiä henkilöitä. Vuonna 2014 alkanut UM-rahoitteinen seuran ja sairaalan yhteistyöhanke potilaiden elämänlaadun parantamiseksi ja SCI-potilaiden kuntoutustoiminnan kehittämiseksi alkaa kääntyä loppusuoralle. Hankkeen aikana on rakennettu ja varustettu 12paikkainen osasto SCI-potilaille, kunnostettu 135 kotia potilaille paremmin sopivaksi, potilaiden hoitoon pääsy on lyhentynyt 4,5 kuukaudesta 48 vuorokauteen ja sekundäärikomplikaatioiden määrä on pienentynyt 22 %:sta 9 %:iin. Potilaat ovat saaneet tarvitsemiaan apuvälineitä, katetrointivälineitä ja varattomille potilaille on järjestetty ruoka-apua ja lääkkeitä. Tänä vuonna toiminta painottuu seurantaja neuvontatyöhön.

Dil Maya uudistetussa kodissaan. Kuvat: Elina Lind

Hankkeen merkittävimpinä oppeina tähän mennessä pidetään komplikaatioiden estämistä, kotien kunnostusta osana holistista hoitoa ja sitä, että potilaat tarvitsevat kotonakin jatkoneuvoja apuvälineiden käytöstä ja apuvälineet huoltoa. Sairaalaan voi käydä tutustumassa sen nettisivuilla osoitteessa www.gphospital.org. Rise and Walk Maarit Valkealahti on käynyt kouluttamassa Tansenin sairaala ortopedejä. Lisäksi sairaalalle on lähetetty lahjoitusvaroja tarvikkeiden hankintaan köyhien potilaiden tarpeisiin.

Mistä aloittaa Jos lähetyskenttä kiinnostaa, liikkeelle voi lähteä monin tavoin. Joku tekee tutustumismatkan kentälle seuran matka-apurahan avulla, toinen on kiinnostunut jakamaan osaamistaan kummitoiminnan kautta, kolmannen sydämellä on lahjoitusten hankkiminen tarvitseville. Mutta ihan ensin voi osallistua syyspäivien ”Minustako lähetyslääkäri?”--koulutukseen. Sirpa Maijanen lähetyssihteeri


7

KrLL 3/2017

SKLS:n eHealth-hanke etenee Kick-off Tansaniassa lokakuussa 2017

Hankkeen taustaa Pian on kulunut viisi vuotta siitä, kun SKLS:n eHealthhanke sai alkunsa. Hanke pohjautuu Suomen lähetysseuran tukemaan terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämistyöhön, jota Evangelical Lutheran Church of Tanzanian (ELCT) ICT-tiimi on tehnyt Arushassa jo vuodesta 2006. Toteuttaessani toista hanketta Tansaniassa kuulin, että lähetysseura lopettaa tukensa ja ELCT tarvitsisi työn jatkamiseksi tukea muualta. Syksyllä 2012 syntyi ensimmäiset kontaktit SKLS:n kanssa, joka johti alkuvuonna 2013 Tansaniaan tehtyyn yhteiseen, hyvin antoisaan valmistelumatkaan. Matkan aikana tapasimme useita potentiaalisia kumppaneita, jotka ovat edelleen mukana hankkeessa. Toukokuussa 2013 teimme UM:lle ensimmäisen eHealth -hankkeen kansalaisjärjetöjen rahoitushakemuksen, joka ei johtanut rahoituksen saamiseen. Seuraava hakemus jätettiin UM:lle vuonna 2014, jolloin UM myönsi rahoituksen vuoden mittaiselle valmistelevalle hankkeelle. Valmistelevan hankkeen alkupuolella vuonna 2015 jätimme rahoitushakemuksen vuosille 2016-2018. Harmillisesti UM hylkäsi kaikki vuonna 2015 jätetyt hakemukset niitä käsittelemättä. Silloin päätimme käyttää valmistelevan vaiheen rahoitusta säästeliäästi, jotta hankkeeseen ei tulisi taukoa vuonna 2016. Vuoden 2016 haussa vihdoin onnistuimme. Saimme tiedon UM:n eHealthhankkeelle vuosille 2017-2020 myöntämästä rahoituksesta vuoden 2016 jouluaaton aattona.

Vuosi 2017 Rahoituspäätöksen jälkeen on alkuvuosi 2017 kulunut kumppaneita tavatessa ja heidän kanssaan keskustellessa, sopivien suomalaisten alan asiantuntijoiden löytämisessä ja tarkempien suunnitelmien tekemisessä. Myös hankkeen valmisteluvaiheeseen kuuluva merkittävä työ saatiin valmiiksi, kun hankkeeseen alusta asti tärkeän panoksen antanut prof. emerita Pirkko Nykänen laati yhdessä tansanialaisten kumppanien kanssa evaluaatioraportin tansanialaisten terveydenhuollon tietojärjestelmien käyttäjien haastatteluista, jotka tehtiin Pirkon johdolla paikallisten valitsemissa tansanialaisissa sairaaloissa vuonna 2016. Raportti esiteltiin alustavasti kevääl-

lä 2017 Pirkon järjestämässä ’evaluation workshopissa’ NM-AIST:ssa (Nelson Mandela African Institution of Science and Technology) Arushassa. Tutkimus osoitti, että terveydenhuollon tietojärjestelmien kehitys ja käyttöönotto on hyvin ajankohtainen aihe Tansaniassa. Kansallisen eHealth-strategian mukaisesti tavoitteena on ottaa tietojärjestelmiä käyttöön laajalti niin, että järjestelmät liittyvät kansalliseen infrastruktuuriin ja pystyvät välittämään tietoa toisilleen. Tutkimuksemme osoitti, että käyttäjien näkökulmasta nykytilanteen suurimmat ongelmat liittyvät tietojärjestelmien puutteelliseen yhteistoiminnallisuuteen, koska käytössä on monia eri järjestelmiä, jotka eivät pysty välittämään sähköisesti potilastietoja toistensa kanssa. Tietojärjestelmien käytettävyydessä ja käyttäjien koulutuksessakin on parannettavaa. Myös tietojärjestelmien toteuttajat kaipaavat lisää koulutusta ja osaamisen kehittämistä. Järjestelmien käytettävyyden parantamiseen tarvittaisiin niinikään koulutusta ja ohjausta. Syksyn 2017 aikana pääsemme vihdoin pitämään tansanialaisille kumppaneillemme hankkeen kick-offtilaisuuden ja työpajan, joka toimii lähtölaukauksena hankkeen varsinaiselle toteutukselle.

Mitä on opittu? Pitkä valmisteluvaihe on ollut ajoittain turhauttava, mutta jälkeenpäin katsoen ehdottomasti hyödyksi hankkeelle. Hankehakemusten toistuva kirjoittaminen ja useat keskustelut hankkeen toimijoiden kanssa ovat kehittäneet hankkeen sisältöä paljon alkuperäisistä ajatuksista. Hankkeen fokus on laajentunut käsittämään kaikki toimijat, joiden työkenttään terveydenhuollon tietojärjestelmien käyttöönotto vaikuttaa. Hankkeen organisaatio on myös kehittynyt. Hanke jakautuu nyt kuuteen itsenäiseen, mutta keskenään yhteistyössä toimivaan työryhmään. Kukin työryhmä keskittyy tietyn kohderyhmän tarvitseman eHealth-osaamisen kehittämiseen pääsääntöisesti laatimalla yhdessä tansanialaisten kumppanien kanssa kohderyhmän tarvitsemaa koulutusmateriaalia ja ohjeita. Laaditun materiaalin laatu ja toimivuus testataan pilotoimalla niitä kumppanien kanssa todellisessa ympäristössä. Pilottina toimii mm. Ilembulan sairaala, joka on aikeissa hankkia


8

KrLL 3/2017

Vuonna 2017 käynnistyy kolme työryhmää: suunnittelijat, käyttäjät ja tutkijat työryhmät. Vuonna 2018 käynnistyvät päätöstentekijät, bisneksessä toimivat ja Ilembula-työryhmät, joiden käynnistymistä valmistellaan vielä vuoden 2017 puolella.

NM-AIST:n ja Dar es Salaamin yliopiston opiskelijat haastattelemassa Tansanian työterveyslaitoksen työntekijöitä heidän kokemuksistaan käytöstä poistetusta sairaalan tietojärjestelmästä.

Loka-marraskuussa 2017 kutsutaan kaikki kumppanit yhteiseen kick-off-tapaamiseen Arushassa. Tapaamisen tavoitteena on tarkentaa kumppanien hankkeelle asettamia odotuksia ja synkronoida hankkeen vuosien 2017-2018 aktiviteetit optimaalisten tulosten saavuttamiseksi. Toivottu tapaamisen lopputulos on yhteinen visio hankkeesta ja keinoista, joilla visio on mahdollista saavuttaa. Tapaamisen yhteydessä työryhmät laativat ja esittelevät myös omia suunnitelmiaan. Tapaamisessa esitellään myös jo aiemmin mainittuja tansanialaisten terveydenhuollon tietojärjestelmien evaluoinnin tuloksia ja pohditaan, miten tuloksia voisi käyttää parhaiten hyödyksi tansanialaisten sairaaloiden ekosysteemin kehittämisessä. Pyrimme saamaan kick-off-tapaamiseen myös edustajan Tansanian Ministry of Health’stä kertomaan heidän eHealth-strategiastaan ja säädöksistä sekä siitä, minkälaisia aktiviteetteja Ministeriössä on tekeillä eHealth-sektorilla.

Suomalaiset asiantuntijat Timo Salminen ja Miika Tammi SIM-kortteja ostamassa ensimmäisellä matkallaan Arushassa tukemassa osaamisellaan ELCT:n (Evangelical Lutheran Church of Tanzania) ICT tiimiä.

eHealth-järjestelmän. Hankkeessa tuetaan myös eHealth-alueen tutkimustyötä ja siihen liittyvää yliopistojen välistä yhteistyötä. Työryhmien kohderyhmät ovat: eHealth-järjestelmien suunnittelijat ja ylläpitäjät, eHealth-järjestelmien käyttäjät, eHealth-alueen tutkijat, eHealth-alueen päätöstentekijät, eHealth-bisneksessä toimivat, Ilembulan sairaala sekä sairaanhoitajien oppilaitos Ilembulassa.

Mitä on vielä tulossa vuonna 2017? Suomessa henkilöiden saaminen hankkeen avaintehtäviin eli työryhmien johtoon on onnistunut hyvin. Kaikkien työryhmien suomalaiset johtajat ovat alan asiantuntijoita. Työtä on paljon ja lisää aiheesta kiinnostuneita osallistujia tarvitaan tuleville vuosille.

Ennen kumppanien yhteistä tapaamista käymme suomalaisten asiantuntijoiden kanssa tapaamassa tansanialaisia kumppaneitamme kutakin erikseen ja sovimme heidän kanssaan hankkeen tarkennetut aktiviteetit vuosille 2017-2018. SKLS:n jäsenet ja muutkin kiinnostuneet ovat tervetulleita osallistumaan hankkeeseen. Lääkäreiden asiantuntemusta tarvitaan erityisesti sairaaloiden henkilökunnan tietotekniikan käytön koulutusten laatimisessa ja terveydenhuollon tietojärjestelmien käytettävyyden parantamisessa. Tehtäviä on vielä! Jos haluat osallistua hankkeeseen työpanoksella tai lahjoittamalla laitteita, niin ota yhteyttä sähköpostitse tai puhelimitse: kristina.nokso-koivisto@hotmail.com +358 40 8020 776 Voit myös osallistua Tansanian terveydenhuollon kehittämiseen tekemällä hankkeellemme rahalahjoituksen SKLS:n lähetyslääkäritilille: FI57 8000 1100 6702 81 viitteellä 2024 Kristina Nokso-Koivisto


9

KrLL 3/2017

Vastuunvaihto:

Hanna ja Paula ovat astuneet Suvi-Tuulin suuriin saappaisiin täyttämään SKLS:n opiskelijavastaavan tärkeän tehtävän. Haastattelimme edellistä ja tulevia vastuunkantajia: Mitä kristittyjen lääkäreiden yhteys ja SKLS merkitsee heille? Mitä he ajattelevat opiskelijatoiminnasta ja sen tulevaisuudesta? Entä, mitä usko heille merkitsee? Kristillisyys täydentää kollegiaalisuutta Sekä Paula, Hanna että Suvi-Tuuli ovat kokeneet SKLS:n kautta muodostuneen kristittyjen yhteyden ehdottoman tärkeäksi osaksi kristityksi lääkäriksi kasvamista. Kaikki kolme lähtivät toimintaan mukaan jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan liittymällä Luukas-klubiin, jonka puheenjohtajana heistä kukin vuorollaan on toiminut.

Paula Prittinen 5. vuosikurssi, Turku Mikä saa Paulan aina hyvälle tuulelle? Aino-vadelmasuklaajäätelö Voimaa antava raamatunkohta: “Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4: 6-7)

– Vaikka kaikilla on hengellinen koti, se oma seurakunta, niin kristityksi lääkäriksi kasvamisessa on paljon asioita, joita ei voi käsitellä muiden uskovaisten kanssa samalla tavalla, kertoo pestinsä eteenpäin luovuttava Suvi-Tuuli.

Hanna Halkosaari 6. vuosikurssi, Turku

– SKLS:n kautta sain vertaistukea kristityksi lääkäriksi kasvamisessa ja asioiden käsittelyssä, hän täsmentää.

Voimaa antava raamatunkohta: “Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä. Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä.” (Ps. 37:23-24)

Suvi-Tuuli toimi opiskeluaikanaan sekä Turun Luukas -klubin että Helsingin Ristisiteen puheenjohtajana, SKLS:n hallituksen opiskelijajäsenenä ja SKLS:n opiskelijavastaavana. – Toimintaan mukaan lähteminen oli minulle tavallaan itsestäänselvyys, sillä kristittyjen lääkäreiden yhteydellä on minulle erityinen merkitys, Suvi-Tuuli pohtii. Kristittyjen yhteyden ylläpitäminen kollegoiden kesken ei ole Suvi-Tuulin mukaan SKLS:n ainoa anti, vaan se antaa mahdollisuuden myös yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle ja arvokeskusteluihin osallistumiselle. Ympäri Suomea tulevien innokkaiden SKLS:n opiskelijajäsenten näkeminen motivoi Suvi-

Mikä saa Hannan aina hyvälle tuulelle? Late Lammas

Suvi-Tuuli Simojoki Valmis lääkäri, Turku/Helsinki Mikä saa Suvi-Tuulin aina hyvälle tuulelle? Oman pojan hassuttelut


10

KrLL 3/2017

SKLS:n tuore opiskelijatoimikunta vastuukantajapäivillä syyskuussa 2017. Kuva: Sara Mäkitie

Tuulia olemaan mukana seuran toiminnassa läpi koko opiskeluajan ja yhä valmistumisen jälkeen. Myös Paula ja Hanna, tulevat opiskelijavastaavat, kokevat SKLS:n merkityksen hyvin keskeiseksi. – Koen, että lääkärin ammatti ja usko ovat molemmat sellaisia asioita, jotka vaikuttavat identiteettiimme ja elämäämme valtavan laajasti. On hienoa, että voimme jakaa nuo kaksi asiaa yhdessä, auttaa ja tukea toisiamme kasvamaan molemmilla osa-alueilla, Paula summaa ja lisää: – Vahva yhteytemme vaikuttaa ja näkyy myös muille ympärillämme toimiville ihmisille. Hannallekin SKLS:n kautta muodostuva yhteys on antanut paljon: – Tuntui hienolta päästä heti opintojen alussa mukaan opiskelijayhteisöön. Luukas-klubin kävijänä pystyin matalalla kynnyksellä vinkkaamaan muillekin opiskelutovereille, että usko on osa elämääni. Usein me kristittyinä lääkäreinä tai lääketieteen/ hammaslääketieteen opiskelijana koemme kuuluvamme vähemmistöön. Siksi onkin valtavan rakentavaa ja rohkaisevaa nähdä, ettemme ole uskomme kanssa yksin: Kristittyjä lääkäreitä on ympäri Suomea ja maailmaa. SKLS tuo meidät yhteen paikallisella ja kansallisella tasolla ja ICMDA kansainvälisellä tasolla.

– Liian usein uskovien yhteys tuntuu olevan oma juttunsa erillään työelämästä, mutta SKLS:n ja ICMDA:n kautta saa kokea rohkaisua siitä, kuinka valtavaan joukkoon sitä uskovana lääkärinä oikeastaan kuuluu. Erityisen paljon olen saanut ystävyydestä muiden maiden uskovien medisiinarien kanssa, Hanna kertoo kiitollisena.

Kaksin aina kaunihimpi Miten ja miksi Hanna ja Paula päätyivät opiskelijavastaavaksi? Molemmilla on pitkä historia Luukas-klubissa, jonka puheenjohtajina he ovat toimineet. Opiskelijavastaavaksi siirtyminen tuntui luontevalta jatkumolta, ja naiset ovat tiiminä motivoituneita ylläpitämään ja kehittämään seuran opiskelijatoimintaa. – Koen vastuun kantamisen itselleni luontevaksi. Olen ollut Hannan tavoin tiiviisti mukana SKLS:n toiminnassa niin paikallistasolla kuin laajemmasti ja toivon, että kokemusteni kautta osaan auttaa ja tukea nykyisiä paikallisia vastuunkantajia mahdollisimman hyvin, Paula miettii. Hanna taas kertoo olevansa mielellään itse tekemässä sen sijaan, että vain osallistuisi tapahtumiin. – Hanna pursuaa elämäniloa ja huikeita ideoita, joista syntyy usein jotain äärettömän hienoa ja erityistä, Paula kiittelee kollegaansa. Paula kertoo Hannan olevan todella neuvokas ja tehokas järjestelijätyyppi myös käytännön asioissa, mistä on varmasti etua opiskelijavastaavan roolissa.


11

KrLL 3/2017

Suvi-Tuuli on mielissään, että häntä seuraamaan on valittu tämä innokas kaksikko: – Suuri kiitos, että nimenomaan Hanna ja Paula lähtivät jatkamaan pestiä! Hommat jäävät nyt “suurempiin” käsiin, onhan niitä kahdet. Suvi-Tuuli toivottaa Hannalle ja Paulalle siunausta ja voimia tehtävän täyttämiseen:

– Tuskin uskaltaisin lääkärinä toimiakaan, ellen tietäisi Herran varustavan siihen, mihin omansa lähettää. Avun ja rohkaisun lisäksi löydän Raamatusta mittasuhteet ja tärkeysjärjestyksen pienelle paikalleni. Teen oman työni ihmisten parissa, mutta tässä elämässä ei ole kaikki, Hanna miettii.

– Opiskelijatoiminta on hyvissä käsissä, ja yhdessä kykenette mihin tahansa! On ilo jättää tehtävä teille.

Paula kokee samoin ja kertoo saavansa uskostaan valtavasti voimaa, lohtua ja rauhaa toimiessaan lääkärin haastavassa ammatissa.

Hanna ja Paula tietävät, että rakastettu Suvi-Tuuli jättää jälkeensä valtavat saappaat, mutta myös hyvin toimivan opiskelijatoimikunnan, jonka ylläpitämiseen parivaljakko on saanut hyviä vinkkejä.

– Tiedän, että työni on kaikilta osin Herran käsissä, mikä auttaa pitämään minut nöyränä ja kuuliaisena. Jumalan avulla voin osoittaa rakkautta jokaista potilasta ja kollegaa kohtaan.

– Tärkeää vastuun vaihdossa on kootut ohjeet ja hyvä jatkuvuus, jottei montaa pyörää tarvitsisi keksiä uudelleen. Uskon, että tarpeen tullen Suvi-Tuulilta saa jatkossakin tsemppiä haasteisiin, sanoo Hanna ja välittäen kiitokset edeltäjälleen: – Suurkiitokset Suvi-Tuulille kuluneista vuosista!

Terveiset lukijoille Paula: – Muistetaan toisiamme ja seuraamme rukouksissa, kannetaan toistemme taakkoja, iloitaan ihmeellisestä yhteydestämme ja jaetaan yhdessä sitä iloa ja rakkautta kaikkialle ympärillemme! Siunausta teille jokaiselle!

Perinteitä kunnioittavat uudet tuulet SKLS:n opiskelijatoiminnan ylläpito ja perinteen siirtäminen tuleville medisiinari- ja denttarisukupolville on Paulan ja Hannan prioriteetti. Lisäksi Paula odottaa erityisesti yhteisiä suunnittelu- ja ideointihetkiä opiskelijapiirien vastuunkantajien kanssa ja toivoo, että he voisivat yhdessä Hannan kanssa olla tukemassa ja auttamassa heitä omissa vastuutehtävissään. – Suomen toiminnassa on paljon hyväksi koettua ja toimivaa, mitä ensisijaisesti haluan pitää yllä. Toki erityisesti vielä opiskelevana toivon kuulevani paljon ja matalalla kynnyksellä muiden opiskelijoiden kehitysehdotuksia ja ideoita, joita saisi tuotua käytäntöön. Eri opiskelukaupungeissa toiminnan aktiivisuus aaltoilee. Se on luonnollista, mutta koen opiskelijatoimikunnan yhdeksi tärkeimmistä tehtävistä olla rohkaisemassa ja tukemassa niitä piirejä, joilla on meneillään hiljaisempi vaihe, tuumii Hanna.

Hanna: – Seuralla on tärkeä paikka monen lääkärin elämässä opiskelija-ajoista lähtien. On hienoa, että meidän alallamme tällaista järjestäytynyttä toimintaa on. Tiedän monta alaa, joissa uskovat toivoisivat voivansa löytää kristittyjä kollegoita, mutta ilman SKLS:n kaltaista toimintaa se on haastavaa. Siunausta syksyynne! Toimittajan terveiset: – SKLS:ssa tuemme toisiamme yhteisen uskon ja ammatin tiellä. SKLS:n paikallistoiminta sekä seuran tapahtumat ovat tärkeitä sadoille kristityille lääkäreille ja alan opiskelijoille ympäri Suomea. Lisäksi Kristillinen lääkärilehti tavoittaa yli 1200 lukijaa. Kuulumalla SKLS:aan tuet seuran toimintaa ja mahdollistat sen jatkumisen. Se on kollegiaalista kristillisyyttä, tapa siunata ammattikuntamme kristittyjä. Ja ennen kaikkea: Sillä on merkitystä. Kiitos, että kuulut meihin!

Paula ja Hanna mainitsevat myös kansainvälisyyden tavoitteekseen: – Toivotaan, että saamme tulevaisuudessa tiivistettyä yhteyksiä kansainväliseen suuntaan, Paula sanoo, ja Hanna täydentää: – Useamman vuoden haaveena on ollut tiivistää kansainvälistä yhteistyötä opiskelijatasolla. Tämän suhteen on onneksi aktiivisia tekijöitä useissa lähimaissa, ja toivottavasti saamme konkreettisia tapaamisia aikaan.

Usko, toivo ja työ Usko on Hannalle ja Paulalle se kallio, jonka varaan koko elämä ja lääkärin ura on hyvä rakentaa.

Saana Mäenpää lääketieteen opiskelija, Helsinki


12

KrLL 3/2017

Mitä lahjoituksella saa?

TANSANIA NEPAL

10€

nen maallikko

tukemaan palliatiivisen hoitohenkilöstön työtä

20€

10€

1 vapaaehtoi-

20€

kouluttaja 2päiväiseen vapaaehtoisten täydennyskoulutukseen

40€

6 ikkunaa tai

kaksi ovea palliatiivisen

50€/kk

sen tiimin

tarvitseman auton pito

nukseen

käyttökunnossa

omaisilleen kotona tarvittavista

neuvontaa

taidoista

varten tarkoitettu pu-

palliatiivi-

keskuksen uudisraken-

koulutus selkäydin-

vammapotilaalle ja hänen potilas-

helin hoitohenkilökun500 tiiltä tai

kuukauden mittainen

nalle

60€

1 potilaalle hänen kotonaan tarvit-

semansa apuvälineet ml. painetta alentavat patjat, tukityynyt, WC-tuoli

Lähetyslääkäritili FI57 8000 1100 6702 81 viite 1009 : Missä hätä on suurin viite 1025: Psykiatriaa Tansanian maaseudulla*

viite 1180: Palliatiivisen hoidon

Käytä viitenumeroa, se alentaa pankin kuluja! *Hanke on päättynyt, mutta viitenumero on yhä voimassa. Suunnitteilla on mahdollinen jatkohanke; lisäksi aiempien yhteistyösairaaloiden mielenterveystyölle voidaan myöntää pieniä tukisummia hankkeen päättymisen jälkeisessä siirtymävaiheessa.

kehittämishanke, Tansania

viite 1216: Iteten sairaala** viite 1960: Selkäydinvammaisten kuntoutus, Green Pastures -sairaala, Nepal

viite 2024: ICT-hanke, Tansania viite 4022: Stipendiaatti Emmanuel Mwalumuli, Tansania***

viite 5267:

Nouse ja kävele – ortopediaa Tansenin sairaalassa Nepalissa

**Kiitos Rainer Zeitlinin voimme hankkia Iteten sairaalalle uuden ultraäänilaitteen. Laitteen toiminnan monipuolistamiseksi keräämme nyt varoja laitteen käytettävyyttä tukeviin asioihin, esimerkiksi UPSiin ja muihin sähkönsaantia turvaaviin laitteisiin ja henkilökunnan opasmateriaaleihin, sekä näiden kaikkien kuljettamiseen Iteteen.Jos lahjoituksia tulee enemmän kuin tarvitaan, varat ohjataan muihin hankkeisiin Tansaniassa. *** Ernest Mtango ja ”Dr. Hamidin” stipendiaattikustannukset on saatu katettua. Mikäli näille viitteille vielä tulee lahjoituksia, ne ohjataan gynekologiaan ja obstetriikkaan erikoistuvan Emmanuel Mwalumulin opintojen tukemiseen. Kerätyt varat käytetään ulkoministeriön tukemien kehitysyhteistyöhankkeiden omarahoitusosuuksiin, kehitysmaiden lääkäreiden/terveydenhuollon henkilökunnan stipendeihin jatko- ja erikoistumiskoulutuksiin, äkilliseen avuntarpeeseen kehitysyhteistyökohteissa sekä tiedotukseen kotimaassa. Keräyslupa POL-2015-7310 1.12.2015-31.12.2017, Koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta


13

KrLL 3/2017

SKLS:n alueelliset yhdyshenkilöt Aluevastaava: Leena Uusitalo (leena.uusitalo@vimpeli.fi)

Hämeenlinna:

Taina Heikkilä (taina.heikkila@fimnet.fi) Myllytie 16, 13720 Parola

Kotka:

Pasi Pöllänen (pasi.pollanen@fimnet.fi) Lavansaarentie 6, 48610 Kotka

Kuopio:

Risto Honkanen (risto.honkanen@fimnet.fi) Reetta Siljanen (reetta.siljanen@fimnet.fi)

Lappeenranta:

Kaarina Pesonen (kaarina.pesonen@fimnet.fi) Kaivokorvenkatu 16, 53850 Lappeenranta

Oulu:

Anna Ruotsalainen (anna-kreetta.ruotsalainen@student.oulu.fi) Raharinnantie 7 C 6, 90230 Oulu

Pori:

Pekka Mäkinen (pekka.makinen@fimnet.fi) Tähtisentie 40, 28450 Vanha-Ulvila

Seinäjoki:

Leena Uusitalo (leena.uusitalo@vimpeli.fi) Kauniskedontie 10, 62800 Vimpeli

Tampere:

Uutta vastaavaa haetaan

Turku:

Riitta Saario (rsaario@gmail.com) Vähä-Hämeenkatu 9 D 79, 20500 Turku

Vaasa:

Anna-Liisa Punto (anna-liisa.punto@fimnet.fi)

Opiskelijatoimikunta Opiskelijavastaavat:

Helsingin ”Ristiside”

Hanna Halkosaari (hanna.h.halkosaari@utu.fi) Paula Prittinen (paula.i.prittinen@utu.fi)

Sara Mäkitie (sara.makitie@helsinki.fi) Samuli Ylänen (samuli.ylanen@helsinki.fi)

Kuopion ”Heräämö”

pj Veera Laasanen (veeralaa@student.uef.fi) vpj Aaron Kortteenniemi (aaron.kortteenniemi@gmail.com)

Oulun ”Henkireikä”

Dawson Clay (dawson.clay@student.oulu.fi)

Tampereen ”Arbor vitae”

pj Netta Mattila (netta.h.mattila@gmail.com)

Turun ”Luukas-klubi”

pj Liina Mäkinen (liina.l.makinen@utu.fi) vpj Matleena Kolu (matleena.a.kolu@utu.fi)


14

KrLL 3/2017

Eutanasia-kansalaisaloite on ongelmallinen

Eduskunnalle jätetty kansalaisaloite eutanasian laillistamiseksi kajoaa ihmisoikeuksista perimmäiseen, yksilön hengen koskemattomuuteen. Kun kyseinen ehdotus sisältää vakavia sisällöllisiä, käsitteellisiä ja käytäntöihin liittyviä ongelmia, on syytä tarkastella sitä yksityiskohtaisesti. Eutanasian laillistamiseksi Suomessa on tehty useita aloitteita, kansalaisaloitteitakin. Ne eivät ole tähän saakka saaneet vaadittavaa kannatusta, mikä on osoittanut, että eutanasian laillistamiseen suhtaudutaan hyvin varauksellisesti. Julkisuuden henkilöiden kansalaisaloite, joka toi itseään esille monin tavoin tavoitteellisesti mediassa, onnistui ylittämään kannatuskynnyksen. Kyseinen aloite eutanasiasta jätettiin eduskunnalle 14.2.2017 (1). Eduskunnan lähetekeskustelussa se annettiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan valmisteltavaksi (2). Mahdollisesti syksyllä 2017 valiokunta käsittelee aloitetta ja antaa siitä mietintönsä.

Ristiriidat perustuslain ja ihmisoikeusjulistusten kanssa sivuutetaan Kyseinen kansalaisaloite ei sisällä valmista ehdotusta lakitekstiksi, vaan esittää suuntaviivoja, joiden mukaisesti esitetään säädettäväksi laki. On merkillepantavaa, että aloitteessa sivuutetaan kokonaan eutanasian perustuslailliset ongelmat koskien yksilön hengen koskemattomuutta sekä ongelmat suhteessa lääkärin etiikkaan omantunnonvapautta lukuun ottamatta. Samoin syntyy ristiriitoja ihmisoikeusjulistusten ja EU:ssa linjatun (3) yhteiskuntaetiikan kanssa. Näin vakavien ongelmien vuoksi on aiheellista tarkastella systemaattisesti sitä ajattelua, jolle aloite rakentuu. Aloitteen ajatuskuluista heijastuu lääketieteellisen asiantuntemuksen puutteellisuus.

1) 2) 3) 4) 5)

Asianmukainen eutanasian määrittely puuttuu Ensinnäkin aloitteesta puuttuu kokonaan eutanasian määrittely. Koska aloitteessa halutaan nojautua vahvasti lääkärien asiantuntemukseen, olisi ollut paikallaan, että aloitteessa olisi käytetty Suomen Lääkäriliiton tai Maailman Lääkäriliiton määrittelyä. Suomen Lääkäriliiton eettisistä linjauksista laadittu Lääkärin etiikka -kirja määrittelee eutanasian tarkoittavan ”lääkärin tarkoituksellisesti suorittamaa potilaan surmaamista lääkkeitä antamalla tämän toistuvasta, vapaaehtoisesta ja oikeustoimikelpoisesta pyynnöstä.” (4) Maailman lääkäriliitto (WMA) toteaa eutanasiasta seuraavasti: ”Euthanasia, that is the act of deliberately ending the life of a patient, even at the patient's own request or at the request of close relatives, is unethical.” (5) Aloitteessa esitetty selitys kreikan kielen terminologiasta (ευ θάνατος, eu thanatos) on tehty siten, että termille on pyritty antamaan merkitys, joka vastaa kansalaisaloitteen tekijöiden käsitystä termin sisällöstä. Siinä ei ole otettu huomioon, että termillä on itse asiassa hyvin toisenlaista sisältöä, kuten Suomen Lääkäriliiton määrittely osoittaa. Tämä antaa aihetta kysyä, onko termi kuvattu tarkoitushakuisesti. Vastaavasti epäselvyys eutanasian määrittelystä on tullut esiin muutamia kyselytutkimuksia tarkemmin arvioitaessa ja se on kyseenalaistanut niiden luotettavuutta. Nyt käsillä oleva kansalaisaloite on täytynyt allekirjoittaa ilman, että se on sisältänyt eutanasian asianmukaista määritelmää. Tältä pohjalta voidaan kysyä, olisiko aloite saavuttanut riittävää kannatusta, jos eutanasia olisi määritelty niin kuin se tulisi tehdä?

Oikeusministeriö. Kansalaisaloite.fi. Eutanasia-aloite hyvän kuoleman puolesta 7.11.2016. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2212 Eduskunta. KAA 2/2017 vp. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KAA_2+2017.aspx Euroopan neuvosto. Resolution 1859 (2012). Protecting human rights and dignity by taking into account previously ex-pressed wishes of patients. http://assembly.coe.int/nw/xml/XRef/Xref-XML2HTML-en.asp?fileid=18064&lang=en Kattelus M, Nummi V (toim). Lääkärin etiikka. 7. painos. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto 2013: 159. https://www.laakariliitto.fi/liitto/etiikka/ WMA Declaration on Euthanasia (2015). http://www.wma.net/en/30publications/10policies/e13/


15

KrLL 3/2017

Kansalaisaloite on täytynyt allekirjoittaa ilman, että se on sisältänyt eutanasian asianmukaista määritelmää.

Aloite perustuu käsitteelle ”sietämätön kärsimys”, mutta mitä se on? Kansalaisaloitteessa eutanasiasta on muitakin vakavia terminologian ongelmia. ”Sietämätön kärsimys” on käsitteenä erittäin ongelmallinen. Sitä ole määritelty aloitteessa, eikä sille ole olemassa lääketieteessä määriteltyjä kriteerejä Suomessa eikä lääkärikunnalle yhteisissä kansainvälisissä linjauksissa. Aloitteessa termillä tarkoitetaan joko puhtaasti fyysistä kärsimystä tai pelkästään psyykkistä kärsimystä tai näiden yhdessä muodostamaa kärsimystä, mutta ei lainkaan kuvata, millaisin kriteerein jokin kärsimys on ”sietämätöntä”. Ainut viite kärsimyksen luonteeseen esitetään kiertäen määrittelemällä se palliatiivisen hoidon ”riittämättömyytenä” vaikutuksiltaan. ”Riittämättömyys” on yhtä lailla aloitteessa vailla määrittelyä. Onko kyse lääkärin arviosta vai potilaan arviosta ja missä ovat kriteerit? Aloitteessa eutanasian toteuttamisen koko lähtökohtainen ajattelu perustuu sille, että ”muu hoito ei riitä lieventämään kuolevan ihmisen kärsimyksiä” ja että kärsimystä ei voida ”olennaisesti lievittää”. Oletuksena on, siten, että palliatiivisessa hoidossa ei olisi kärsimyksiä ”riittävästi” tai ”olennaisesti” lievittäviä keinoja. Aloitteessa on viitattu nimeltä kipuun kärsimyksen muotona. Sen hoidon osalta tiedetään, että palliatiivisessa hoidossa kipu ei ole keskeinen ongelma, se on hallittavissa.(6) Palliatiivisen lääketieteen käytössä on useita erilaisia menetelmiä niin kipujen kuin muidenkin kärsimysten lievittämiseksi. Yksi tehokkaimmista keinoista, johon voidaan turvautua muiden keinojen lisäksi, on

6) 7) 8) 9) 10)

palliatiivinen sedaatio (7). Siinä potilaan tajunnan tasoa lasketaan tarvittavassa määrin niin että hänen kärsimyksensä lievittyy. Tämä voidaan toteuttaa tilapäisesti tai periodimaisesti sedaation syvyyttä tarpeen mukaan vaihdellen tai aivan elämän lopussa yhtäjaksoisena kuolemaan saakka.(8) Tuskin voidaan kiistää, etteikö kärsimystä näin voida ”olennaisesti” lievittää. Täten voidaan kysyä, onko enää niitä, jotka kansalaisaloitteessa tarkoitetulla tavalla eivät saisi ”riittävää” lievitystä? Palliatiivinen hoito kehittyy ripeästi koko ajan. Jatkuvasti kehitetään uusia tehokkaampia hoitomenetelmiä. Koulutusohjelmat laajentavat jatkuvasti palliatiivisen hoidon osaamista. Tämän kehityksen ja jo nykyosaamisen valossa eutanasia-aloite näyttäytyy tässä suhteessa tukeutuvan menneen ajan käsitykseen palliatiivisen hoidon mahdollisuuksista. Eutanasia-aloitteen allekirjoitusvaiheessa julkisuudessa oli korostetusti esillä muutamia potilastapauksia. Niitä tarkemmin analysoitaessa on todettu, että useissa on kyse ollut siitä, että ei ole ollut käytettävissä tai ei ole osattu käyttää olemassa olevia palliatiivisen hoidon mahdollisuuksia (9). Ongelmia oli myös joissakin oikea aikaisen saattohoitopäätöksen tekemisessä. Siten tämän kaltaisten yksittäistapauksien käyttäminen perusteena eutanasia-aloitteelle on näyttäytynyt kyseenalaiselta. Näiden seikkojen valossa aloitteen arvioon mahdollisten lainsäädännön myötä toteutettavien eutanasioiden määristä on suhtauduttava varauksellisesti. Lainsäädännön yleisperiaatteena on, ettei lakia tehdä kovin pientä joukkoa varten. Itse asiassa eutanasia-aloitteen kohdalla tämä määrällinen kynnys ei näytä ylittyvän.

Eutanasia ei ole hoitotoimi, silti vastuut sysätään lääkäreille Eutanasia-aloite vyöryttää merkittävän vastuun koko eutanasiaprosessin toteuttamisesta lääkärikunnalle. Aloite ei ota huomioon, että eutanasia ei ole hoitotoimenpide, eikä siten kuulu lääkärin profession toimenkuvaan. Aloitteessa on kyse siitä, että osaamisensa perusteella lääkärit velvoitettaisiin tekemään toimenpide, joka on eettisesti tuomittava kansainvälisen lääkärin etiikan määrittelyjen mukaan (ks. edellä WMA:n kanta). Suomen Lääkäriliitto on johdonmukaisesti vastustanut sitä, että eutanasia sallittaisiin lainsäädännössä. (10) Aloitteen tekijät eivät ole mitenkään ottaneet tätä huomioon.

Saarto T ja Lehto J. Eutanasiasta voi tulla saattohoidon korvike – eduskunnalle jätettyyn kansalaisaloitteeseen kätkeytyy vaikeita ongelmia. Helsingin Sanomat 18.2.2017. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005092973.html Pöyhiä R. Palliatiivinen sedaatio. Teoksessa: Palliatiivinen hoito, 3. uudistettu painos 2015, s. 265-271. Pöyhiä R. Mitä onkaan palliatiivinen sedaatio? Suomen Kristillinen Lääkärilehti 3;2017, s. P. Tiessalo. Eutanasia ymmärretään usein väärin – "Onko kuolemaan liittyvä eksistentiaalinen kärsimys surmaamalla hoidettava taudinkuva?" YLE (16.2.2017). http://yle.fi/uutiset/3-9460880 Kattelus M, Nummi V (toim). Lääkärin etiikka. 7. painos. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto 2013: 159-162. https://www.laakariliitto.fi/liitto/etiikka/


16

KrLL 3/2017

Aloitteen mukaan lääkärin pitäisi arvioida seuraavat asiat: Potilaan oikeustoimikelpoisuus, ikä, kognitiivinen kompetenssi sekä lisäksi, että potilaan pyyntö on vapaaehtoinen ja harkittu, eikä ole ulkoista painostusta ja että pyyntö on luonteeltaan vakaa. Lääkärin tulisi olla myös perillä siitä, että potilaan hoidossa ei ole enää mielekkäitä vaihtoehtoja ja että potilas ei kärsi arvostelukykyään heikentävästä sairaudesta sekä tunnistaa ja hoitaa potilaan mahdollinen depressio tai ohjata hänet hoitoon. Tällaiset arviointiprosessit veisivät merkittävästi lääkärin aikaa ja se aika olisi poissa sellaisen lääkärin muusta hoitotyöstä, joka mitä todennäköisemmin työskentelisi juuri palliatiivista hoitoa vaativien parissa.

Public Domain / Geroge Hodan

Kansalaisaloitteessa eutanasiasta on varsin vaativa lista asioista, jotka lääkärin tulisi kyetä toteuttamaan luotettavasti ja ilman virheitä, sillä virhe on aina kohtalokas johtaen potilaan ennenaikaiseen tarkoitukselliseen surmaamiseen. On varsin vaikea arvioida ympäristön vaikutusta potilaan päätöksentekoon. Ympäristön ilmapiiri saattaa joskus olla sellainen, että potilas alkaa tuntea, että hänen odotettaisiin jo poistuvan keskuudesta (11). Tällaiseen voivat johtaa tiedotusvälineiden viestit yhtä hyvin kuin omaisten puheet.

Palliatiivisessa hoidossa kehitetään koko ajan uusia toimia, joilla pyritään parantamaan potilaan vointia ja hoitamaan oireita. Näistä perillä ollakseen arvioivalla lääkärillä tulee olla perehtyneisyys palliatiivisen hoidon mahdollisuuksiin. Yleislääkäreillä on harvoin sen tason osaamista, jota tällainen arviointi edellyttää. Mielekkäänä viimeisenä vaihtoehtona on palliatiivinen sedaatio, jolla kärsimystä pystytään ”oleellisesti” lievittämään. Kansalaisaloitteessa eutanasiasta ei aseteta kriteerejä ensimmäistä arviota tekevälle lääkärille eikä liioin toiselle lääkärille, jota aloitteen mukaan tulisi konsultoida. Kummallakin tulisi siis olla hyvät tiedot ja taidot palliatiivisesta lääketieteestä sekä myöskin psykiatriasta, sillä ”arvostelukykyä heikentävät psykiatriset sairaudet” tulee kyetä tunnistamaan ja depressio hoitamaan. Tämän tasoisen osaamisen hallitsevat ja käytännössä potilaiden viime vaiheita hoitavat lääkärit ovat kuitenkin Suomen Lääkäriliiton tutkimuksen mukaan vahvasti sitä mieltä, että eutanasiaa ei tarvita. (12) Aloitteessa jää lisäksi auki, miten eutanasiapyynnön vastaanottaneen lääkärin tulisi painottaa konsultoidun lääkärin mielipidettä. Mitä jos tämä on sitä mieltä, että eutanasiaa ei tule toteuttaa? Nyt aloitteessa ei konsultaatiovastaukselle aseteta lainkaan velvoitearvoa, vaan eutanasiapyynnön vastaanottanut lääkäri voi konsultaation vastakkaisesta mielipiteestä huolimatta toteuttaa eutanasian. Aloite ei liioin aseta pätevyyskriteerejä eutanasian suorittamiseen velvoitetulle lääkärille. Tutkimusten mukaan eutanasian ja avustetun itsemurhan suorittamisessa on saattanut olla ongelmia noin 14% tapauksista Alankomaissa (13). Vaikka aloite puhuu omantunnon vapaudesta, niin ehdotus ei sitä täysin takaa. Jo osallistuminen potilaan lähettämiseen toiselle lääkärille voidaan katsoa toimimiseksi osana eutanasiaprosessia ja tästä tulisi myös voida kieltäytyä, jotta omantunnonvapaus täysin toteutuisi.

11)

Hallamaa J. Eutanasiasta kerrotaan vain kauniita tarinoita – Vastustajat leimataan julmureiksi. Suomen Kuvalehti 2.3.2017. https:// suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/eutanasiasta-kerrotaan-kauniita-tarinoita-vastustajat-leimataan-julmureiksi/?shared=960142-e219aab6-999 12) Suomen Lääkäriliiton kysely: Saattohoito kehittynyt viimeisten vuosien aikana (13.2.2017). Kuolevia potilaita hoitavien lääkärien mielipiteitä saattohoidosta ja eutanasiasta. 2017. https://www.laakariliitto.fi/uutiset/ajankohtaista/laakariliiton-kysely-saattohoito-kehittynyt-viimeistenvuosien-aikana/ 13) N Engl J Med 2000; 342:551-556. Groenewoud J, van der Heide A, Onwuteaka-Philipsen B, Willems D, van der Maas P, van der Wal G. Clinical Problems with the Performance of Euthanasia and Physician-Assisted Suicide in the Netherlands. http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/ NEJM200002243420805#t=articleResults


17

KrLL 3/2017

Lainsäädöllä ei ole pystytty estämään kaltevan pinnan ilmiötä Kansalaisaloitteessa eutanasiasta ehdotetaan, että eutanasiat ilmoitetaan jälkikäteen eutanasioiden valvontaelimelle. Eutanasioille ei siis ole mitään etukäteiskontrollia viranomaistasolla! Alankomaissa ja Belgiassa on vastaava käytäntö ja tämä on tuonut mukanaan merkittäviä ongelmia. Alankomaissa noin neljännes (14,15) ja Belgiassa noin puolet eutanasioista jää raportoimatta (16). Näin eutanasioita jää merkittävä määrä valvonnan ulkopuolelle. Lisäksi eutanasiaprotokollaa on alettu kiertää toimenpiteillä, joita kutsutaan ”intensiiviseksi kivun ja muiden oireiden lievittämiseksi” tai ”kuoleman jouduttamiseksi ilman potilaan nimenomaista pyyntöä” (17). Tämä osoittaa, että eutanasian toteuttaneissa maissa ei ole lainsäädännöllä pystytty luomaan järjestelmää, jossa ei olisi merkittäviä epäkohtia. Näiden esimerkin valossa eutanasiaa ei siis tulisi lainkaan laillistaa. Eutanasian hyväksyneissä Alankomaissa (vuonna 2002) (18), Belgiassa (v. 2002) (19) ja Kanadassa (v. 2016) (20) on kaikissa ollut todettavissa, että varsin pian eutanasian toteuttamisen indikaatiot ovat laajentuneet yhä uusiin ja haavoittuvampiin ihmisryhmiin (21). Tämän on mahdollistanut mm. termin ”sietämätön kärsimys” käyttäminen eutanasian kriteerinä. Termiä on tulkittu yhä uudelleen ulottaen se kattamaan aina vaan uusia potilas- ja väestöryhmiä (22). Tämä vastaava ilmiö olisi näiden esimerkkien valossa mitä ilmeisemmin odotettavissa myös Suomessa, sillä kansalaisaloite eutanasiasta perustuu tälle samalle termille ”sietämätön kärsimys” eutanasian kriteerinä. Siten on näköpiirissä, että kansalaisaloitteessa ehdotetulla

Kansalaisaloitteessa ehdotetaan, että eutanasiat ilmoitetaan jälkikäteen eutanasioiden valvontaelimelle.

tavalla eutanasian laillistaminen toisi mukanaan useita vakavia ongelmia ja väärinkäytösten mahdollisuuden. Täten on olemassa vahvat näyttöön perustuvat syyt seurata Maailman Lääkäriliiton ja Suomen Lääkäriliiton näkemystä siitä, että eutanasiaa ei tule sallia eikä laillistaa. Kalle Mäki LL, TK Suomen Lääkäriliiton eettisen neuvottelukunnan jäsen Pirkanmaan Hoitokodin hallituksen jäsen

14) Onwuteaka-Philipsen B D, Brinkman-Stoppelenburg A, Penning C, PhD, de Jong-Krul G J F, van Delden J J M, Agnes van der Heide A. Meta-analysis study concerning the practice of euthanasia and end-of-life practices in the Netherlands in 2010 with a comparison to the previous studies that were done in 2005, 2001, 1995 and 1990: Trends in end-of-life practices before and after the enactment of the euthanasia law in the Netherlands from 1990 to 2010: a repeated cross-sectional survey. Lancet 2012 Sep 8;380(9845):908-15. http://www.thelancet.com/journals/lancet/ article/PIIS0140-6736(12)61034-4/abstract http://euthanasiadebate.org.nz/wp-content/uploads/2012/10/netherlands_euthanasia.pdf 15) Lo, Bernhard: Euthanasia in the Nether-lands; what lessons elsewhere? Lancet. 2012 Sep 8;380(9845):869-70. http://www.thelancet.com/ journals/lancet/article/PIIS0140-6736(12)61128-3/abstract http://euthanasiadebate.org.nz/wp-content/uploads/2012/10/netherlands_euthanasia.pdf 16) Smets T, Bilsen J, Cohen J, Rurup M L, Mortier F, Deliens L. Reporting of euthanasia in medical practice in Flanders, Belgium: cross sectional analysis of reported and unreported cases. BMJ 2010;341:c5174. http://euthanasiadebate.org.nz/wp-content/uploads/2012/10/bmj-FlandersStudy.pdf 17) Chambaere K, Stichele R V, Mortier F, Cohen J, Deliens L. Recent Trends in Euthanasia and Other End-of-Life Practices in Belgium. N Engl J Med 2015; 372:1179-1181. http://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJMc1414527 18) Kim S Y H, MD, De Vries R G, Peteet J R. Euthanasia and Assisted Suicide of Patients With Psychiatric Disorders in the Netherlands 2011 to 2014. JAMA Psychiatry. 2016;73(4):362-368. http://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/2491354? utm_campaign=articlePDF&utm_medium=articlePDFlink&utm_source=articlePDF&utm_content=jamapsychiatry.2015.2887 19) Dierickx S, Deliens L, Cohen J, Chambaere K. Comparison of the Expression and Granting of Requests for Euthanasia in Belgium in 2007 vs 2013. JAMA Intern Med. 2015;175(10):1703-1706. http://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/2426426 20) Mia De Graaf: Woman, 77, with osteoarthritis approved for euthanasia in Canada after confusion over wording of assisted dying law. Daily Mail, MailOnline 27.7.2017. http://www.dailymail.co.uk/health/article-4644228/Woman-arthritis-approved-euthanasia-Canada.html#ixzz4oF80QXQu 21) S.Ukkola: Lääkkeeksi kuolema. YLE (16.5.2016). http://yle.fi/uutiset/3-8883377 22) Mäki K. Eutanasian kalteva pinta. Suomen Kristillinen lääkärilehti 3/2017 s. 18-24


18

KrLL 3/2017

Kuvat: Heikki Halkosaari

Mitä tapahtuu, kun ylitetään raja, jossa yhteiskunta oikeuttaa ja velvoittaa lääkärikunnan kajoamaan ihmishenkeen surmaamistarkoituksessa eutanasialla? Mihin on asetettu oikeutuksen rajat ja mitä niille on käytännössä aikaa myöten tapahtunut? Eutanasia antaa yhteiskunnalle oikeuden kajota kansalaisen henkeen Lääkärien osaamista on pyritty käyttämään tekoihin, jotka eivät ole hoitotoimia. Näin on tapahtunut antiikin ajoista alkaen. Eutanasian kohdalla osatiin jo tuolloin vetää raja siihen, ettei se kuulu lääkärin toimenkuvaan, kun Hippokrateen valassa todettiin ”En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. ” Tämä raja on kuitenkin yhteiskunnan toimesta lainsäädännöllä ylitetty muutamissa maissa ja lääkärikunta on oikeutettu ja velvoitettu potilaan pyynnöstä toteuttamaan tämän lääkkeellinen surmaaminen eli eutanasia. Yhteiskunta on siten säätänyt oikeutuksen kajota yksilön henkeen. Oikeutukselle on nähty kaksi keskeistä argumenttia: henkilön oma pyyntö ja kärsimys, jota ei ole nähty voitavan muilla keinoin lievittää. Estääkö lainsäädäntö kaltevan pinnan toteutumisen? Natsiajan Saksassa diskriminoivalla lainsäädännöllä v. 1935 (1) luotiin pohja kansalaisten perusoikeuksiin kajoamiselle (2) . Varsinaisesti eutanasiakäytännöt toteutuivat hallinon ohjeilla 1939 kohdistuen ensin vammaisiin lapsiin laajeten pian aikuisväestöön, eritoten psyykkisesti tai neurologisesti sairaisiin (3). Tämän jälkeen

1) 2) 3) 4) 5) 6)

eutanasian salliva lainsäädäntö on tullut ensimmäisenä (1996) voimaan Australiassa ja siellä se myös ensimmäisenä kumottiin (1998) (4). Syynä oli väestön, erityisesti aboriginaalien, parissa syntynyt epäluottamus lääkärikuntaa kohtaan. Eutanasian salliva lainsäädäntö on voimassa Alankomaissa (2002), Belgiassa (2002), Luxemburgissa (2008), Kolumbiassa (1997) sekä Kanadassa (2016). Eutanasia jätetään niissä tuomitsematta tietyin edellytyksin, tarkkaan ottaen eutanasian yleisesti hyväksyvää lainsäädäntöä ei niissä ole. Näissä maissa myös lääkäriavusteinen itsemurha on sallittua, vaikka Belgiassa sitä ei ole mainittu eutanasiaa koskevassa lainsäädännössä. Vain lääkäriavusteinen itsemurha on sallittu viidessä USA:n osavaltiossa: Oregonissa, Washingtonissa, Vermontissa, Kaliforniassa, Coloradossa, ja myös Washington D.C:ssa (joka ei ole osavaltio) sekä näiden lisäksi Euroopassa Sveitsissä. Saksassa on lisäksi käytäntö, jossa tietyin edellytyksin hyväksytään lääkäriavusteinen itsemurha. (5) Lainsäädännössä on eutanasian hyväksyttävälle toteuttamiselle pyritty asettamaan kriteerejä. Esimerkiksi Alankomaissa näihin kriteereihin sisältyy, että potilaan on ”vapaaehtoisesti ja harkiten pyydettävä” eutanasiaa tai lääkäriavusteista itsemurhaa, että kärsimys on jatkuvaa ja ”sietämätöntä” eikä näköpiirissä ole toivoa tervehtymisestä ja että informoituaan potilasta tämän tilanteesta ja ennusteesta lääkäri on yhdessä potilaan kanssa päätynyt siihen, että eutanasialle ei ole järkevää vaihtoehtoa. Tämän lisäksi lääkärin on konsultoitava toista lääkäriä, jonka on annettava arvio edellä mainittujen kriteerien mukaisesti. Sitten eutanasia on toteutettava lääketieteen keinoin. Tietyin ehdoin jo 12vuotias voi saada eutanasian. (6)

Longerich P. The Nazi Racial State. BBC History, World Wars 17.2.2011 http://www.bbc.co.uk/history/worldwars/genocide/ racial_state_01.shtml The Life Resources Charitable Trust. A Global History of Euthanasia. 2011. A New Zeeland resource for life and related issues 18.8.2017. http://www.life.org.nz/euthanasia/abouteuthanasia/history-euthanasia/Default.htm United States Holocaust Memorial Museum. Euthanasia program, verkkoartikkeli teoksessa Holocaust Encyclopedia. 18.8.2017. https:// www.ushmm.org/wlc/en/article.php?ModuleId=10005200 Rights of the Terminally Ill Amendment Act 1996. https://legislation.nt.gov.au/LegislationPortal/~/link.aspx? _id=6B82B618C86B402EB9958EF8CAF6539C&_z=z Guardian staff. Euthanasia and assisted suicide laws around the world. The Guardian 17.7.2014 https://www.theguardian.com/society/2014/ jul/17/euthanasia-assisted-suicide-laws-world Chapter II, Due care criteria. Review procedures for the termination of life on request and assisted suicide and amendment of the Criminal Code and the Burial and Cremation Act (Termination of Life on Request and Assisted Suicide (Review Procedures) Act). 2002. http:// www.patientsrightscouncil.org/site/wp-content/uploads/2012/05/Dutch_law_04_12.pdf


19

KrLL 3/2017

Eutanasia laillista Avustettu itsemurha laillista Molemmat laittomia

Kuten Alankomaissa, niin muissakin eutanasian sallivissa maissa kriteerit eutanasian suorittamiselle ovat varsin väljät. ”Sietämätöntä kärsimystä” ei ole missään sitovasti määritelty, ja tämä epämääräisyys pitää ovea auki aina uusille ja entistä väljemmille kriteereille eutanasian suorittamiseksi. Edes oikeustoimikelpoisuus ei siis ole Alankomaissa määrittelyssä mukana. Psykiatrinen sairaus tai dementia eivät ole esteitä eutanasian toteuttamiselle. Alankomaissa on erityisiä alueellisia komiteoita, jotka arvioivat eutanasian toteutukset, mutta vasta jälkikäteen ja vain ne, jotka heille ilmoitetaan. Eutanasian toteuttamisessa virheellisyyden todistamisen taakka on siirtynyt syyttäjälle. Lääkäriltä ei siten edellytetä todistusvelvollisuutta, että hän on toiminut lainmukaisesti toteuttaessaan eutanasian tai lääkäriavusteisen itsemurhan. (7) Belgiassa eutanasialainsäädäntö on melko samankaltainen Alankomaiden kanssa. Se poikkeaa Alankomaista siinä, että eutanasiapyynnön tulee olla toistuva ja potilaalle pitää antaa kuukauden harkinta-aika, jos sairaus ei ole johtamassa lähiaikoina kuolemaan. Etukäteen tehty kirjallinen hoitotahtona ilmaistu eutanasiapyyntö on voimassa 5 vuotta. Belgiassa ei ole alaikärajaa eutanasian suhteen. (8)

7)

8) 9) 10) 11) 12)

Eutanasiat lisääntyvät ja niistä jätetään jopa puolet raportoimatta Toteutuneiden eutanasioiden määrä on jatkuvasti lisääntynyt koko Alankomaissa voimassa olleen lainsäädännön ajan: alueellisten eutanasiakomiteoiden mukaan oli v. 2003 eutanasioita 1626 ja v. 2015 niitä oli 5277, mikä on 3,9 % kaikista kuolemista (9), mutta StatLine tilaston mukaan eutanasiakuolemia oli v. 2015 jopa 6672, mikä on 4.5 % kaikista kuolemista (10). Sama ilmiö on todettavissa muissakin eutanasia sallineissa maissa kuten Belgiassa, jossa v. 2003 oli eutanasioita 235 ja v. 2013 vastaavasti 1807, mikä on 4,6 % kaikista kuolemista (11). Kun Belgiassa eutanasioiden lukuun lisätään myös lääkäriavusteiset itsemurhat, niin nämä yhdessä olivat 6,0 % kaikista kuolemista v. 2013. Vastaava kehitys on myös siellä, missä on hyväksytty vain lääkäriavusteinen itsemurha. Alankomaissa noin puolet eutanasiapyynnöistä hyväksytään. Belgiassa hyväksymisprosentti yhteensä eutanasian ja avustetun itsemurhan osalta oli v. 2013 jo 76.8 %. (12) Hämmästystä Alankomaiden käytännöissä herättää se, että noin 23 % eutanasioista jätetään raportoimatta. Ongelmana on myös se, että eutanasiaksi ei määritellä

Chapter III. Regional review committees for the termination of life on reguest and assisted suicide. Review procedures for the termination of life on request and assisted suicide and amendment of the Criminal Code and the Burial and Cremation Act (Termination of Life on Request and Assisted Suicide (Review Procedures) Act). 2002. http://www.patientsrightscouncil.org/site/wp-content/uploads/2012/05/ Dutch_law_04_12.pdf The Belgian Act on Euthanasia. 28.5. 2002. http://docplayer.net/20846246-The-belgian-act-on-euthanasia-of-may-28th-2002.html Murphy S. Euthanasia reported in Netherlands: statistics compiled from the Regional Euthanasia Review Committees' Annual Reports. Protection of Conscience Project. 9/2016. http://www.consciencelaws.org/background/procedures/assist019.aspx Statistics Netherlands. Deaths by medican end-of-life decision; age, cause of death. StatLine 24.5.2017. http://statline.cbs.nl/StatWeb/publication/?VW=T&DM=SLen&PA=81655ENG&LA=en Dierickx S, Deliens L, Cohen J, Chambaere K. Euthanasia in Belgium: trends in reported cases between 2003 and 2013. CMAJ 2016;188(16):407414. Epub 12.9.2016. http://www.cmaj.ca/content/188/16/E407.long Chambaere K, Stichele R V, Mortier F, Cohen J, Deliens L. Recent Trends in Euthanasia and Other End-of-Life Practices in Belgium. N Engl J Med 2015; 372:1179-1181. http://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJMc1414527


20

KrLL 3/2017

6672

3859

Alankomaiden tilastokeskuksen ilmoittamat luvut eutanasiasta ilmoitetuilta vuosilta (2010 ja 2015) Tilastoja Alankomaiden eutanasiakuolemista. Palkkikaavio muokattu Alankomaiden eutanasian arviointikomitean vuosiraporttien dataa käyttävästä lähteestä Protection of Conscience Project: Murphy S. Euthanasia reported in Netherlands: statistics compiled from the Regional Euthanasia Review Committees' Annual Reports. Protection of Conscience Project, September, 2016. http://www.consciencelaws.org/background/procedures/assist019.aspx Lisätty katkoviiva edustaa Alankomaiden tilastokeskuksen ilmoittamia lukuja eutanasiasta, joita on jopa 25 % enemmän kuin arviointikomitean vuosiraporteissa. Lähde: Statistics Netherlands. Deaths by medican end-of-life decision; age, cause of death. StatLine 24.5.2017. http://statline.cbs.nl/StatWeb/publication/?VW=T&DM=SLen&PA=81655ENG&LA=en

toimia, joita muualla sellaisena pidettäisiin. Lääkärit toteuttavat ”intensiiviseksi kivun lievityksesi” tilastoituja kuolemaan johtavia toimenpiteitä sekä kuolemaan saakka jatkuvaa pitkäkestoista syvää sedaatiota tavoilla, joita tutkijat noin 20 % tapauksista pitävät eutanasiana. Näitä ei siis raportoida eutanasioina. Erityisen huolestuttavaa on, että ”intensiivistä kivun lievitystä” käytettäessä lääkärit eivät 41,2 % tapauksista keskustelleet lainkaan tämän toteuttamisesta potilaan tai omaisten kanssa. Lisäksi sekä ”intensiivinen kivun lievitys” (49500 kuolemaa v. 2010) että kuolemaan johtava pitkäkestoinen syvä sedaatio (16700 kuolemaa v. 2010) ovat määriltään selvän nousujohteisia (13). (14, 15, 16)

13) 14)

15)

16)

Belgiassa on vastaava raportoimisvelvollisuus eutanasioista kuin Alankomaissa. Belgiassa v. 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan sitä noudatetaan vielä huonommin, sillä vain puolet eutanasioista raportoidaan. Syyksi lääkärit sanoivat 76.7 %, että he eivät mielestään toteuttaneet eutanasiaa ja 17.9 % jätti raportoimatta, koska kokivat sen byrokraattisena rasitteena ja 11,9 % koska ajattelivat, että kaikki eutanasian edellytykset eivät täyttyneet. Raportoimattomissa tapauksissa eutanasia on hoidettu raportoituja huolimattomammin. Näissä puuttui kirjallinen potilaan pyyntö 87.7 % tapauksista, kirjattu oli vain suullinen pyyntö. Palliatiivista yksikköä oli konsultoitu harvemmin ja eutanasian toteutus tapah-

Saunders P. Dutch doctors turn to ‘continuous deep sedation’ to keep official euthanasia figures low. Life Site 11.7.2012. https:// www.lifesitenews.com/blogs/dutch-doctors-turn-to-continuous-deep-sedation-to-keep-official-euthanasia Onwuteaka-Philipsen B D, Brinkman-Stoppelenburg A, Penning C, PhD, de Jong-Krul G J F, van Delden J J M, Agnes van der Heide A. Metaanalysis study concerning the practice of euthanasia and end-of-life practices in the Netherlands in 2010 with a comparison to the previous studies that were done in 2005, 2001, 1995 and 1990: Trends in end-of-life practices before and after the enactment of the euthanasia law in the Netherlands from 1990 to 2010: a repeated cross-sectional survey. Lancet 2012;380(9845):908-15. http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(12)61034-4/abstract http://euthanasiadebate.org.nz/wp-content/uploads/2012/10/netherlands_euthanasia.pdf Lo, Bernhard: Euthanasia in the Nether-lands; what lessons elsewhere? Lancet. 2012;380(9845):869-70. http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(12)61128-3/abstract http://euthanasiadebate.org.nz/wp-content/uploads/2012/10/netherlands_euthanasia.pdf Jan Schildmann, Eva Schildmanna: There is more to end-of-life practices than euthanasia. Lancet 2013; 381(9862):202. http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(13)60086-0/fulltext


21

KrLL 3/2017

tui usein opioideilla tai sedatiiveilla eli toisin kuin yleinen ohjeistus edellyttäisi. (17) Nämä samat seikat tulivat esiin myös toisen Belgian Flanderissa tehdyn tutkimuksen vuonna 2010 julkaistuissa tuloksissa. Tämän tutkimuksen mukaan vain 52.8 % eutanasioista raportoitiin. Lisäksi tuli esiin, että raportoimattomissa tapauksissa, joissa lääkäri tarkoituksellisesti toteutti potilaan kuoleman, lääkärillä ei 32 % tapauksista ollut siihen potilaan pyyntöä, eikä näistä 78 % tapauksista hän keskustellut lainkaan kuoleman jouduttamisesta potilaan kanssa. Tällainen kuoleman tarkoituksellinen tuottaminen todettiin yleisemmäksi kuin Alankomaissa. (18) Eutanasiaprotokollaa kierretään Belgiassa lääkärit jouduttavat siis Alankomaiden tapaan tarkoituksellisesti potilaan kuolemaa muuten kuin eutanasiaprotokollan mukaisesti eivätkä he pidä tätä eutanasiana. Näin esimerkiksi opioidien kuolettavaa annostelua oireiden lievityksessä ei Belgiassa vuonna 2007 tehdyssä tutkimuksessa lääkärien mielestä pidetty eutanasian toteuttamisena. Tällä tavoin kyseiset lääkärit mahdollisesti pyrkivät vähentämään omaan kognitiivista dissonanssiaan. On ilmeistä, että sinänsä eutanasialainsäädännön olemassaolo rohkaisee tämän tapaisiin käytäntöihin. Houkutuksena on vastata välittömämmin potilaan pyyntöön tämän pian muutenkin tulevan kuoleman edellä, eikä käynnistää eutanasiaprosessia konsultaatioineen, vaan kirjata lääkärin toimet ”tehostettuna kivun lievittämisenä”. Belgiassa v. 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan raportoimattomissa eutanasiatapauksissa potilaan odotettu elinikä olikin lyhyempi, kuin raportoiduissa eutanasiatapauksissa indikoiden edellä kuvattua käytäntöä. (19) Sekä Alankomaissa että Belgiassa on nähtävissä, että eutanasioita toteuttavien lääkärien käsitys eutanasiasta eroaa merkittävästi siitä, mikä on eutanasian kansainvälinen määrittely Euroopan palliatiivisen hoidon yhdistyksen EAPC:n (20) mukaan tai mikä on Suomen Lääkäriliiton käsitys (21). Tehdyt tutkimukset osoittavat, että lail-

17)

18)

19)

20) 21) 22) 23)

listetun eutanasian ohessa elää käytäntöjä, joissa potilaan tarkoituksellinen kuoleman tuottaminen toteutetaan eutanasiaprotokollat sivuuttaen ja ilman potilaan suostumusta. EAPC:n määrittelyn mukaan näitä tulisi kutsua murhiksi. Tämä merkitsee sitä, että eutanasialainsäädännöllä ei ole pystytty sulkemaan pois väärinkäytösten mahdollisuutta. Näyttää vielä siltä, että onkin tapahtunut päinvastainen ilmiö. Luomalla sallivamman ilmapiirin eutanasialainsäädäntö on ilmeisesti edesauttanut epävirallisten kuoleman tuottamisen käytäntöjen syntymistä. Nämä tarkoitukselliset kuoleman tuottamukset kirjataan ”intensiiviseksi kivun ja muiden oireiden lievittämiseksi” tai ”kuoleman jouduttamiseksi ilman potilaan nimenomaista pyyntöä”. (22) Ilmoitettuihin eutanasioihin perustuvat tilastot eivät siten kerro koko totuutta eutanasioiden määristä. On aihetta epäillä, että edellä kuvatuilla toimilla kierretään osin kuolemaan johtavien toimenpiteiden rekisteröintiä eutanasiaksi ja siten vältytään siihen liittyvältä seurannalta (23). Poliitikkojen tietoon on saatettu Alankomaissa lainsäädännön ongelmat, joista on seurannut kaltevan pinnan ilmiö. Mitään ei kuitenkaan ole tehty asiantilan muuttamiseksi . Alankomaiden esimerkki osoittaa, että ei voi laskea sen varaan, että poliittinen järjestelmä olisi itseään korjaavaa. Kalteva pinta jyrkkenee Eutanasiat eivät ole lisääntyneet ainoastaan määrällisesti, vaan kaltevaa pintaa pitkin on menty samoin eutanasiaan johtavien indikaatioiden laajenemisessa. Taustalla on oleellisesti lisääntynyt yksilön oman tahdon painottaminen. Täten eutanasiaa on ryhdytty pitämään hyväksyttävänä sairauksissa ja vaivoissa, joissa sitä ei alun perin hyväksytty. Alankomaissa oleellinen askel tähän suuntaan on ollut Hollannin lääkäriliiton (KNMG) vuonna 2011 antama soveltamisohje, jonka mukaan eutanasian perusteena oleva kärsimys voi koostua usean tekijän kokonaisuudesta, jossa riittää, että yksi niistä on lääketieteellinen osatekijä. Siinä psykososiaalinen ja eksistentiaalinen kärsimys katsotaan lääketieteellisiksi syiksi. Muita lääketieteelliseksi katsottavia syitä ovat

Smets T, Bilsen J, Cohen J, Rurup M L, Mortier F, Deliens L. Reporting of euthanasia in medical practice in Flanders, Belgium: cross sectional analysis of reported and unreported cases. BMJ 2010;341:5174. http://euthanasiadebate.org.nz/wp-content/uploads/2012/10/bmj-FlandersStudy.pdf Chambaere K, Bilsen J, Cohen J, Onwuteaka-Philipsen B D, Mortier F, Deliens L. Physician-assisted deaths under the euthanasia law in Belgium: a population-based survey. CMAJ 2010 17.5.2010. www.cmaj.ca http://euthanasiadebate.org.nz/wp-content/uploads/2012/10/ cmaj.091876.full_.pdf Smets T, Bilsen J, Cohen J, Rurup M L, Mortier F, Deliens L. Reporting of euthanasia in medical practice in Flanders, Bel-gium:crosssectional analysis of reported and unreported cases. BMJ Online. BMJ 2010;341:5174. http://euthanasiadebate.org.nz/wp-content/uploads/2012/10/ bmj-Flanders-Study.pdf Eutanasia ja lääkäriavusteinen itsemurha: EAPC:n eettisten kysymysten työryhmän näkemys. Materstvedt L J, Clark D, Ellershaw J, Førde R, Boeck Gravgaard A-M, Müller-Busch H-C, Porta i Sa-les J, Rapin C-H. Suomen Lääkärilehti 2005;40:4028-4031. Mäki, K. Elämän lopun hoidon ja toimenpiteiden terminologia. Suomen Lääkäriliitto 22.2.2017. https://www.laakariliitto.fi/uutiset/ ajankohtaista/elaman-lopun-hoidon-ja-toimenpiteiden-terminologia/ Chambaere K, Stichele R V, Mortier F, Cohen J, Deliens L. Recent Trends in Euthanasia and Other End-of-Life Practices in Belgium. N Engl J Med 2015;372:1179-1181. http://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJMc1414527 Shadenberg A. Euthanasia is out of control in the Netherlands - New Dutch Statistics. Life Site 25.9.2012. https://www.lifesitenews.com/blogs/ euthanasia-is-out-of-control-in-the-netherlands-new-dutch-statistics


22

KrLL 3/2017

mm. vanhuuden heikkous, kuulo-, näkö- sekä liikkumisvaikeudet, vuoteenomaksi jääminen sekä ekshaustio. (24) Hollannin lääkäriliitto on kannanotossaan v. 2011 todennut, että ”sietämättömän kärsimyksen” voi määritellä vain potilas itse. Täten on ovi entistä enemmän auki sille, että painopiste eutanasian toteuttamisessa siirtyy potilaan autonomisen päätöksen suuntaan (25). Tämä sama ilmiö indikaatioiden laajentumisessa on nähty Belgiassa (26). Alankomaissa eutanasiakäytäntöjen laajentamista ajaa liike nimeltä Nederlandse Vereniging voor een Vrijwillig Levenseinde NVVE (Righ to die in NL). Se pyrkii luomaan sosiaalista painetta tavoitteeseen päästäkseen (27). Liike perusti eutanasiaklinikan (Levenseindekliniek, End-ofLife Clinic) v. 2012 niitä varten, joiden eutanasiapyyntö oli evätty tai omalääkäri ei muuten suostunut eutanasiaa toteuttamaan. Klinikalla oli v. 2014 lopulla 39 liikkuvaa lääkäristä ja sairaanhoitajasta koostuvaa tiimiä ympäri Alankomaita toteuttamassa klinikan tehtävää. Ottaen huomioon taustajärjestön tavoitteet, nämä antavat hyvän mahdollisuuden toteuttaa uusia käyttöön otettavia eutanasian indikaatioita laajalti. (28)

24)

25)

26) 27) 28)

29) 30) 31)

Eutanasiaa toteutetaan yhä uusille väestöryhmille Belgiassa tehdyn tutkimuksen mukaan eutanasiapyyntöjen hyväksymisprosentti on merkittävässä nousussa: kun v. 2007 hyväksyttiin 56.3 % niin v. 2013 hyväksyttiin 76.8 % pyynnöistä (29). Tämän on nähty johtuvan mm. siitä, että potilaan autonomialle on annettu enemmän sijaa ja siitä, että eutanasiaan on kannanotto, jossa se on otettu osaksi palliatiivisen hoidon jatkumoa (30). Niin Alankomaissa kuin Belgiassakin eutanasia on mahdollinen psyykkisesti sairaille ja dementoituneille. Eutanasialainsäädännön ensivuosina 2002–2007 näiden määrä oli Belgiassa noin 0,5 % raportoiduista eutanasioista, mutta v. 2013 jo 3 % (31) . Alankomaissa eutanasiakomiteat julkaisivat v. 2015 tilastot vuosien 2011–2014 psykiatrisin indikaatioin tehdyistä raportoiduista eutanasioista, tosin viimeisen vuoden tilastot olivat tuolloin vaillinaiset. Tänä aikana niitä oli kaikkiaan 110, joista 66 ehti kyseiseen tilastoon. Naisia suhteessa miehiin oli 2,3:1. Useimmilla oli krooninen psykiatrinen sairaus ja useita sairaalajaksoja sekä itsemurhayrityksiä. Useimmilla oli persoonallisuushäiriöitä ja he olivat sosiaalisesti eristäytyneitä sekä yksinäisiä. Yleisin diagnoosi oli masennus (55 %) ja ahdistuneisuus

De Koninklijke Nederlandsche Maatschappij tot bevordering der Geneeskunst (KNMG). KNMG/KNMP Guidelines for the Practice of Eutanasia and Pysician-Assisted Suicide. Haag 2012. https://www.knmg.nl/web/file?uuid=c56c038c-ffcd-486e-a774-07f7de104f94&owner=5c945405d6ca-4deb-aa16-7af2088aa173&contentid=223&elementid=1983569 De Koninklijke Nederlandsche Maatschappij tot bevordering der Geneeskunst. KNMG position paper: The role of the physician in the voluntary termination of life. Utrecht 2011, s 20-21. https://www.knmg.nl/web/file?uuid=b55c1fae-0ab6-47cb-a9791970e6f60ae6&owner=5c945405-d6ca-4deb-aa16-7af2088aa173&contentid=262&elementid=1149672 Dierickx S, Deliens L, Cohen J, Chambaere K. Euthanasia in Belgium: trends in reported cases bet-ween 2003 and 2013. CMAJ 2016;188 (16):E407-E414. Epub 12.9.2016. http://www.cmaj.ca/content/188/16/E407.long Nederlandse Vereniging voor een Vrijwillig Levenseinde NVVE (Righ to die in NL). https://www.nvve.nl/about-nvve Snijdewind M C, Willems D L, Deliens L, Onwuteaka-Philipsen B D, Chambaere K. A Study of the First Year of the End-of-Life Clinic for Physician-Assisted Dying in the Netherlands. JAMA Intern Med. 2015;175(10):1633-1640. http://jamanetwork.com/journals/ jamainternalmedicine/fullarticle/2426428?widget=personalizedcontent&previousarticle=2426425 Chambaere K, Stichele R V, Mortier F, Cohen J, Deliens L. Recent Trends in Euthanasia and Other End-of-Life Practices in Belgium. N Engl J Med 2015;372:1179-1181. http://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJMc1414527 Dierickx S, Deliens L, Cohen J, Chambaere K. Comparison of the Expression and Granting of Re-quests for Euthanasia in Belgium in 2007 vs 2013. JAMA Intern Med 2015;175(10):1703-1706. http://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/2426426 Dierickx S, Deliens L, Cohen J, Chambaere K. Euthanasia for people with psychiatric disorders or dementia in Belgium: analysis of officially reported cases. BMC Psychiatry. 2017 Jun 23;17(1):203. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5481967/


23

KrLL 3/2017

(42 %), muita olivat mm. posttraumaattinen stressi tai ahdistus psykoottistasoisena, neurokognitiiviset häiriöt, syömishäiriöt, pitkittynyt suruprosessi ja autismi. Kaikkiaan 11 % osalta ei konsultoitu riippumatonta psykiatria ja 24 % konsultoidut lääkärit eivät yhtyneet ensimmäisen lääkärin mielipiteeseen, mutta siitä huolimatta eutanasiakomiteat pääsääntöisesti hyväksyivät tehdyt eutanasiat tukeutuen hoitavan psykiatrin mielipiteeseen siten, että vain yksi tapaus ei sen mielestä täyttänyt lain kriteerejä. Tässä tapauksessa arvion oli tehnyt NVVE:n liikkuvan eutanasiaklinikan lääkäri. Psykiatrisin indikaatioin tehtävät eutanasiat ja avustetut itsemurhat ovat jatkuvasti lisääntyneet Alankomaissa. (32) Uusi ulottuvuus eutanasioihin avattiin Belgiassa v.2015, kun eutanasia sallittiin kuolemanvakavasti sairaille lapsille ilman ikärajaa. Euroopan Neuvosto on tuominnut tämän lain oikeutuksen (33) ja samoin on tehnyt merkittävä joukko belgialaisia pediatreja (34). Yksittäistapaukset viitoittavat tietä eutanasian indikaatioiden laajenemiselle Belgiassa on eutanasia toteutettu mm. 24 vuotiaalle naiselle, joka on kärsinyt masennuksesta, mutta jolla ei muutoin ole mitään kuolemaan johtavaa sairautta. Psykiatrisessa laitoshoidossa hän oli ollut 21 vuotiaasta lähtien, mutta kärsinyt jo nuoruudesta saakka masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista. Päätöstä on kritisoitu siitä, että ei ole esitetty luotettavia menetelmiä analysoida mielenterveyspotilaiden soveltuvuutta eutanasiaan (35). Tämä on kuitenkin vain yksi esimerkki monien joukossa, jossa tulee näkyviin eutanasian ulottaminen uusiin potilasryhmiin. Samoin Belgiassa eutanasian saivat 45-vuotiaat kuurot kaksoset, jotka olivat sokeutumassa, sillä heillä ”ei enää ollut mitään syytä elää” (36). Hollannissa keskusteluun nousi muistihäiriöisen naisen tapaus. Hän oli neljä vuotta aiemmin kertonut, että haluaa joskus eutanasian. Eräänä päivänä hänen hoitoko-

32)

33)

34) 35) 36) 37) 38) 39)

Belgian kaltevan pinnan keskeiset tekijät European Institute of Bioethics on laatinut 10vuotisraportin Belgian tilanteesta ja summannut havaitsemansa muutokset käytännöissä suhteessa lainsäädäntöön ajalla 2002-2010. Siinä todetaan mm. Kirjallinen eutanasiapyyntö vaadittaisiin, mutta valvova elin ei sitä enää edellytä Alun perin potilailla tuli olla elämää uhkaava ja parantumaton sairaus. Enää sairauden tarvitsee olla vain vakava ja heikentävä. Kärsimyksen tuli olla sietämätöntä ilman lievittämisen mahdollisuuksia. Valvova komitea on kuitenkin väistänyt velvollisuutensa ja jättänyt tarkemmin määrittelemättä, mikä on laissa tarkoitettua sietämätöntä kärsimystä. Laissa tarkoitetun psyykkiseksi kärsimyksen sisältö on jatkuvasti laajentunut. Vuoden 2002 laissa ei erikseen laillistettu lääkäriavusteista itsemurhaa, mutta valvova elin on katsonut ne hyväksyttäviksi. (39)

dissaan henkilökunta oli päättänyt, että nyt öisin vaeltelevan mummon on aika lähteä. Lääkäri antoi hänelle kahviin sekoitettuna rauhoittavaa lääkettä, mutta siitä huolimatta lääkärin lähestyessä myrkkyruiskun kanssa potilas rupesi taistelemaan vastaan. Lääkäri pyysi omaisia pitämään kiinni ja niin potilas nujerrettiin ja hänelle annettiin kuolettava lääkitys vastustelusta huolimatta. (37) Alankomaiden entinen terveysministeri Els Borst on jopa ehdottanut itsemurhapillerien jakamista “elämäänsä kyllästyneille vanhuksille” NRC Handelsblad -lehden haastattelussa (38). Alankomaiden virassa oleva

Kim S Y H, MD, De Vries R G, Peteet J R. Euthanasia and Assisted Suicide of Patients With Psychiatric Disorders in the Netherlands 2011 to 2014. JAMA Psychiatry. 2016;73(4):362-368. http://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/2491354? utm_campaign=articlePDF&utm_medium=articlePDFlink&utm_source=articlePDF&utm_content=jamapsychiatry.2015.2887 Euroopan neuvosto. Written declaration 567(2014) Doc. 13414. Legalisation of euthanasia for children in Belgium. http://semantic-pace.net/tools/pdf.aspx? doc=aHR0cDovL2Fzc2VtYmx5LmNvZS5pbnQvbncveG1sL1hSZWYvWDJILURXLWV4dHIuYXNwP2ZpbGVpZD0yMDQ4NyZsYW5nPUVO&xsl=aHR0c DovL3NlbWFudGljcGFjZS5uZXQvWHNsdC9QZGYvWFJlZi1XRC1BVC1YTUwyUERGLnhzbA==&xsltparams=ZmlsZWlkPTIwNDg3 Shadenberg A. 160 Belgian Paediatricians denounce child euthanasia bill. Euthanasia Prevention Coality 30.1.2014. http:// alexschadenberg.blogspot.fi/2014/01/38-belgian-paediatricians-denounce.html O’Gara E. Physically healthy 24-year-old granted right to die in Belgium. Newsweek 29.6.2015. http://www.newsweek.com/euthanasiabelgiumeuthanasiaassisted-dyingmental-illnessdr-marc-van-hoeyright-603019 Wasterfield B. Euthanasia twins 'had nothing to live for'. The Telegrapt 14.1.2013. http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/ belgium/9801251/Euthanasia-twins-had-nothing-to-live-for.html Caldwell S. Doctor ”asked family to hold down struggling euthanasia victim”. Catholic Herald 2.2.2017. http://www.catholicherald.co.uk/ news/2017/02/02/doctor-asked-family-to-hold-down-struggling-euthanasia-victim/ Ukkola S: Lääkkeeksi kuolema. YLE 16.5.2016. http://yle.fi/uutiset/3-8883377 de Diesbach E, de Loze M, Brochier C, Montero E. Eutahanasia in Belgium: 10 years on. European Institute of Bioethics. 4/2012. http://www.ieb-eib.org/fr/pdf/20121208-dossier-euthanasia-in-belgium-10-years.pdf


24

KrLL 3/2017

terveysministeri Edith Schippers on esittänyt, että eutanasia tulisi mahdolliseksi vanhuksille, jotka kokevat, ettei heidän elämällään ole tarkoitusta. Eutanasiaan riittäisi henkilön kokemus siitä, että ‘’elämä on eletty’’ (40). Kanadassa henkilö on eutanasiaan tai avustettuun itsemurhaan oikeutettu, jos hänellä on ”vaikeita kärsimyksiä” ja ”potilaan kuolema on näköpiirissä”. Missään ei kuitenkaan määritellä, mitä vaikeat kärsimykset ovat tai millä aikataululla tai kriteereillä näissä tapauksissa kuolema on odotettavissa. Kanadalaisten lakimiesten taholta on tuotu esiin, että tässä on ovi auki vapaille tulkinnoille. Siten Kanadassa on mm. 77 vuotias nainen saanut artriitin perusteella oikeuden eutanasiaan. Kanadassa ei ole osattu tehdä lainsäädäntöä, jossa olisi vältytty Alankomaiden ja Belgian kaltevan pinnan ilmiön toistumiselta. (41)

Kun laki on säädetty, alkaa sen tulkinta. Suomessa tehdyssä eutanasian sallimista ajavassa lakialoitteessa on ylevästi esitetty, että eutanasia toteutettaisiin vain, kun kyse on ”sietämättömästä kärsimyksestä”. Edellä kuvatut esimerkit eutanasiaa toteuttavista maista osoittavat, että Suomessa kansalaisaloitteena tehdyssä lakiesityksessä ei ole riittäviä aineksia estää kaltevan pinnan ilmiön liikkeelle lähtöä, mikäli kyseinen esitys tulisi hyväksyttyä. Yhteenvetona voidaan kysyä, voiko kärsimys määrittää elämän arvon (46)? Mikäli kärsimyksestä tehdään elämän ja sen arvon mittari, niin avataan ovi arvaamattomalle kehitykselle. Kalle Mäki LL, TK Suomen Lääkäriliiton eettisen neuvottelukunnan jäsen Pirkanmaan Hoitokodin hallituksen jäsen

Lääketieteen etiikan näkökulmia eutanasiakäytäntöihin Merkillepantavaa on, että keskeisten lääketieteen etiikkaa linjaavien elinten kannanotoilla ei tunnu olevan painoarvoa eutanasian hyväksyneissä maissa. Niissä sivuutetaan eutanasian tuomitsevat Maailman Lääkäriliiton (42, 43) ja Euroopan lääkärien pysyvän komitean (CPME) kannat (44), kuten myös Euroopan neuvoston eutanasian kieltävä kanta (45). Tämä on huolestuttavaa, koska nimenomaan lääkärien vastuulle on laitettu arvioinnit eutanasioista. Yleisesti arvion tekevät yleislääkärit, joilla ei useinkaan ole riittävää tietoa eikä kokemusta palliatiivisen hoidon tai saattohoidon kaikista mahdollisuuksista. Eutanasiamaiden ohjeistuksiin ei ole edes laitettu velvoitetta konsultoida palliatiiviseen hoitoon erikoistuneita lääkäreitä. Lääketieteen etiikan tulisi kuitenkin olla lähtökohdiltaan kansainväistä.

40) 41)

42) 43) 44) 45) 46)

Sterling T. Dutch may allow assisted suicide for those who feel life is over. Reuters 12.10.2016. http://www.reuters.com/article/usnetherlands-euthanasia-idUSKCN12C2JL Mia De Graaf: Woman, 77, with osteoarthritis approved for euthanasia in Canada after confusion over wording of assisted dying law. Daily Mail, MailOnline 27.7.2017. http://www.dailymail.co.uk/health/article-4644228/Woman-arthritis-approved-euthanasiaCanada.html#ixzz4oF80QXQu WMA Declaration on Euthanasia http://www.wma.net/en/30publications/10policies/e13/ WMA Resolution on Euthanasia http://www.wma.net/en/30publications/10policies/e13b/ Euroopan lääkärien pysyvä komitea CPME. Resolution on care of terminally ill. CPME 2000/085. http://doc.cpme.eu:591/adopted/CPME_AD_Brd_160302_1_EN_fr.pdf Euroopan neuvosto. Resolution 1859 (2012). Protecting human rights and dignity by taking into ac-count previously ex-pressed wishes of patients. http://assembly.coe.int/nw/xml/XRef/Xref-XML2HTML-en.asp?fileid=18064&lang=en Hallamaa J. Eutanasiasta kerrotaan vain kauniita tarinoita – Vastustajat leimataan julmureiksi. Suomen Kuvalehti 2.3.2017. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/eutanasiasta-kerrotaan-kauniita-tarinoita-vastustajat-leimataan-julmureiksi/?shared=960142e219aab6-999


25

KrLL 3/2017

Älä saata meitä kiusaukseen

Vastahyökkäys eutanasialle!

Kun Ilkka Taipale luovutti eduskunnassa eutanasiakansalaisaloitteen, hän viittasi aluksi Anja TerkamoMoision väitöskirjaan (Kuolemaan ja eutanasiaan kohdistuvien asenteiden monitahoisuus, Kuopio 2016). Tutkimuksen aineisto oli kerätty sosiaalisessa mediassa, mutta Taipale kertoi aineiston edustavan sairaanhoitajia ja kansalaisia - tyypillinen maallikkomainen virhe tärkeässä tilanteessa.

Eduskunnan syyskauden yksi suurista teemoista on eutanasiakeskustelu. Haluaisimme, ettei Suomeen tehtäisi sen sallivaa lainsäädäntöä vaan ennemmin vahvistettaisiin esimerkiksi lain kautta saattohoitoa. Eutanasian kannattajat lobbaavat huomattavasti oman asiansa puolesta, joten nyt meidän on aika käydä vastahyökkäykseen!

Nimien keräämiseksi eutanasia-aloitetta mainostettiin erikoisilla sydäntäsärkevillä tapauksilla (samoin tekivät myös omantunnonvapaus-aloitteen ajajat, muuten). Esko Seppäsen esiintyminen surevana isänä oli vakuuttavaa. Perusteluteksti sinänsä on asiallista, mutta kansalaisiin vedottiin tunnetasolla ohittaen toteuttamisen ongelmat ja asiantuntijoiden varoitukset. Rukoilemme, ettei Isä meidän saattaisi meitä kiusaukseen. Samaa voi eutanasia-lain vastustaja rukoilla lainsäätäjältä. Ihminen on väsyvä ja heikko. Vaikeasti sairaan hoitoon ei pidä tuoda vaihtoehtoa, joka merkitsee ennusteen haltuun ottamista. Elämän päättymisen ajankohta olkoon Hänen käsissään, joka on elämän antanut. Ihminen tekee parhaansa, mutta hänen ei tule leikkiä Jumalaa. Eutanasia-aloite taitaakin olla nykyaikainen tapa keskustella perimmäisistä kysymyksistä. Olemmeko täällä sattumalta vai onko kaiken tämän ihmeellisen takana kuitenkin Jumala, jonka voi uskoa, muttei käsittää? Olisi raikasta, jos puhuisimme asioista niiden oikeilla nimillä ja arkikielellä, yrittämättä medikalisoida ihmisen hätää. Tämä koettelee meitä itse kutakin, kuoleman läheisyys tutkii minut. Kysymys on toivosta, johon meillä on vastaus, uskomme niin. Toivo merkitsee käytännössä sitä, että vaikka emme aina tiedäkään missä mennään, mennään yhdessä, Jumalan kämmenellä. Pitkäaikaisessa tilanteessa on vaarana se, että kuolevasta potilaasta tulee inhokki, koska hän muistuttaa meitä sellaisesta, mitä emme haluaisi ajatella ja tuntea. Teemme jos ei fyysistä, niin henkistä pesäeroa, minkä hän kyllä kokee - ja voi alkaa miettiä poispääsyä. Lainsäätäjän tulisi tukea kuolevia ja heidän läheisiään sekä heitä hoitavia laatimalla laki saattohoidosta eikä eutanasiasta. Antti Linkola LKT, sisätautien erikoislääkäri SKLS:n sihteeri 1968, puheenjohtaja 1998-2006, kunniapuheenjohtaja

Kuva: Antti Linkola

Haastan, toivon ja pyydän kutakin meistä aktivoitumaan asiassa! Ehdotan, että voisit vaikka kirjoittaa oman alueesi ja miksei laajempiinkin medioihin esimerkiksi yleisöosastolle. Kunniapuheenjohtajamme Antti Linkolan ehdotuksen mukaisesti olisi hyvä, että meillä olisi yksi tai muutama keskeinen argumentti, joka toistuisi kaikkialla. Yksi tällainen voisi olla: ”Laki eutanasiasta vaarantaa potilasturvallisuuden” ja esimerkiksi ”laki saattohoidosta eutanasialain sijaan” tai ”saattohoitoa kehittämällä kuolevan oireet hallintaan”. Potilasturvallisuusargumentti avautuu, kun lukee Kalle Mäen hienon artikkelin: ”Eutanasian kalteva pinta”. Näin sanoitettuna sitä ei ole esitetty aiemmin. Materiaalia on tässä ja aiemmissa lehdissämme. Teemme myös uuden eutanasia-aiheisen koosteen, jota käytämme vaikuttamisessa syksyn aikana. Markus Partanen seuran puheenjohtaja

Laki eutanasiasta vaarantaa potilasturvallisuuden.


26

KrLL 3/2017

Haastattelu:

Saattohoito tarvitsee lainvoimaisen aseman Suomalaisessa saattohoidossa on tapahtunut suurta kehitystä. Laki ei kuitenkaan toistaiseksi velvoita sen järjestämistä. Haastattelin kahta palliatiivisen hoidon johtavaa asiantuntijaa, professori Tiina Saartoa ja ylilääkäri Juho Lehtoa. Keväällä eutanasialakia ajaneen kansalaisaloitteen lähetekeskustelussa tuli esiin ajatus saattohoitolain mahdollisuudesta. Useat aloitetta kommentoineet asiantuntijat ovat tähdentäneet, että ensisijaisesti olisi syytä saada koko maan tasoisesti laadukas ja tasapuolinen saattohoito. Asiaan tullaan Saarton mukaan kiinnittämään huomiota nyt kun eduskunta jatkaa aloitteen käsittelyä valiokunnissa. Olisiko saattohoidosta tarpeen säätää erillinen laki? - Asiaa ehdotettiin moneltakin taholta. Olennaisinta olisi saada saattohoito mahdollisimman tasapuoliseksi joka puolelle maata, Lehto kertoo. - Eduskunnassa tuntui saavan kannatusta se, että jonkin verran virallisempi asema pitäisi palliatiiviselle ja saattohoidolle saada, Tätä olen esittänyt itsekin, että olisi astetta virallisemmat suositukset tai velvoitteet. - Periaatteessa meidän lainsäädäntö sallii hyvän saattohoidon, muttei velvoita sitä toteuttamaan ja se on se ongelma, Saarto tarkentaa. Lehto kuvaa saman puutteen: - Meillähän on olemassa laki potilaan asemasta ja oikeudesta sekä terveydenhuoltolaki, joiden henki on se, että pitäisi olla riittävä ja tasapuolinen saattohoito Suomessa. Kuitenkaan se ei nyt mene sillä tavalla. Lehdon mielestä olisi välttämätöntä, että saattohoidon lainvoimaiseen asemaan otettaisiin selkeä kanta lakikäsittelyn edetessä. - Jos nyt tosissaan ruvettaisiin puhumaan lainvoimaisesta eutanasiasta Suomessa niin olisi aika jyrkästi ristiriitaista ettei meillä olisi lainvoimaa saattohoidolle. Saarto tarkentaa, ettei varsinaisesta saattohoitolaista ole tehty päätöksiä, mutta siitä tullaan säätämään lakiin todennäköisesti ainakin asetuksen tasolla. - Ei ole lopulta suurta merkitystä, tullaanko asiasta säätämään laki vai asetus, kunhan se on riittävän selkeä ja velvoittava. Entä minkälainen on palliatiivisen hoidon ja saattohoidon nykytilanne Suomessa? Saarto suhtautuu siihen positiivisesti.

- Työtä on tehtävänä, mutta ennen kaikkea hirveästi on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Se ei vain ole julkisuudessa tullut näkyviin. Saarron mukaan ongelma on, että palliatiivinen hoito ei ole systemaattista. Siihen ei ole sellaista velvoitetta kuten esimerkiksi kirugisen tai syövän hoidon järjestämisestä. - Tällä hetkellä se on hyvästä tahdosta kiinni. Tahtotila alkaa olla kunnossa, mutta nyt aletaan tarvita velvoitetta, koska vieläkään saattohoito ei toteudu tasapuolisesti. Saarto muistuttaa, etteivät syövän hoito ja kirurginen hoito ole hyvästä tahdosta kiinni vaan on itsestäänselvyys, että nämä ovat järjestetty. Palliatiivisen hoidon tapauksessa näin ei ole. Saarto kertoo, että saattohoitoa on lähdetty vapaaehtoisuuden pohjalta järjestämään melko vireästi. - Siinä mielessä olen monesti sanonut, että juna on lähtenyt liikkeelle niin valtavalla vauhdilla, ettei meinaa pysyä perässä. Uusia yksiköitä syntyy koko ajan ja palveluja on helpompi saada paikallisesti rakennettua.

Rakenne on jo suunniteltu Saarto ja Lehto vakuuttavat, että tällä hetkellä on jo melko pitkälle vietyjä ajatuksia siitä, miten saattohoito tulisi käytännössä järjestää Suomessa. Lehto kertoo porrasteisesta rakenteesta, jossa erityistason yksiköt tukisivat perustason yksiköitä. Tätähän jo paljon tapahtuu alueellisesti esimerkiksi Tampereella, jossa on kohtuullisen hyvät konsultaatioväylät. - Selvä struktuuri on olemassa, mutta velvoite tarvitaan, Saarto jatkaa. Rakennetta on lähdetty miettimään norjalaisen kolmiportaisen mallin mukaan. Vaativan erityistason hoitoa tuottaisi erikoissairaanhoito yliopistosairaaloissa ja isommissa keskussairaaloissa. Erityistason hoitoa olisivat kotisairaanhoito, saatto-osastot, palliatiiviset poliklinikat, ja perustasoa paikallisemmat yksiköt sekä hoivakodit, joissa ongelmattomampia tapauksia hoidettaisiin. - Erittäin suurta kehitystä on tapahtunut erityisesti julkisella sektorilla, Saarto iloitsee.

Systemaattinen koulutus puuttuu edelleen Ilman kattavaa koulutusta eivät hyvätkään suunnitelmat voi toteutua. Toistaiseksi vain kahdessa yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa on palliatiivisen hoidon


27

KrLL 3/2017

Struktuuri on olemassa, mutta velvoite tarvitaan.

Tämä johtuu Lehdon mukaan siitä, että ihminen hoidetaan joka tapauksessa jossakin. Heikosti järjestetty saattohoito johtaa siihen, että ihminen hoidetaan ensiapujärjestelmän kautta, mikä johtaa väärin kohdennettuun hoitoon ja myöskin kalliimpaan ja näiden potilaiden osalta heikompitasoiseen hoitoon. Siinä mielessä ei saattohoito tule kalliimmaksi. - Ei se välttämättä suoranaisesti säästäkään rahaa, koska laadukkaaseen saattohoitoonkin resursseja tarvitaan, Lehto tarkentaa.

koulutusohjelma. Muualla ei opetusvelvoitetta ole. Myöskään sairaanhoitajia ei systemaattisesti opeteta.

- Ei se ilmaista hommaa ole … Kyllähän se on se kuolevaa hoitava ihminen, joka siinä maksaa ja hyvä niin.

- Olemme alkeellisessa tilassa, Saarto tunnustaa. Esimerkiksi syöpätaudeissa tai kirurgiassa ei keskustella siitä opetetaanko niitä, vaan lääkärit ja sairaanhoitajat saavat opetusta.

Saarto on samoilla linjoilla:

- Meillä on edellytykset 5-10 vuoden aikana rakentaa erittäin hyvä palveluverkosto, Saarto jatkaa. Tämä edellyttää koulutuksen systemaattista järjestämistä. Valtaosa kuolee perustason paikoissa ja sinne täytyisi pystyä viemään osaamista. Kun suuri osa kuolevista tarvitsee jonkinlaista saattohoitoa, ei ole realistista ajatella, että spesialisti hoitaa kaikki kuolevat potilaat. - Pitää saada perusosaaminen niin hyväksi, että valtaosa hoituu perusopetuksen antamilla valmiuksilla ja vain vaativammat tapaukset hoidetaan spesialistien toimesta, Saarto tähdentää.

Pitkään elävät sairastavat kauan Keskustelimme Lehdon kanssa siitä, olemmeko kenties kulttuurina oppimassa käsittelemään kuolemaa uudella tavalla. Emme enää kuole äkillisesti tartuntatauteihin tai äkillisiin sydäntapahtumiin, vaan enimmäkseen pitkäaikaisiin, kroonisiin sairauksiin. - Elämme pidempään kuin koskaan ennen – mikä on sinänsä mukava asia – mutta kuolemme myös sairaampina kuin koskaan ennen, Lehto toteaa. Tällöin palliatiivisen ja saattohoidon hoidon tarve kuitenkin lisääntyy, koska kaikki kuitenkin kuolevat. - Se, että kuolema siirtyy myöhemmäksi, ei millään tavallaan poista hoidon tarvetta, Lehto pohtii. - Palliatiivisen hoidon renessanssi on tietyllä tavalla hyvinvoinnin ja kehittyneen medisiinan sivuvaikutus. Meidän täytyy ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ajatella tämä asia [kuolevan hoito] vielä vähän uusiksi. Lääketiede ei lopulta estä kuolemaa.

Ihminen maksaa Lehto kertoi mielenkiintoisen seikan kustannuksista: - Meillä on esimerkkejä maailmalta, että hyvä saattohoito ei tule ainakaan kalliimmaksi kuin saattohoidon järjestämättä jättäminen.

- Toki joudutaan vakansseja perustamaan. Saarron mukaan kuntakohtainen kartoitus saattohoidon tarpeesta ja tarjolla olevista palveluista on ollut ratkaisevan tärkeää alueiden saattohoidon kehittymisessä. - Kun on kartoitettu niin homma lähtee liikkeelle. Saarto kertoo, että Uudellamaalla on alettu katsoa kuntakohtaisesti mitä palveluja on tarjolla suhteutettuna väestön tarpeisiin. - Aukkoja vielä on, mutta kun on tehty [sairaanhoitopiirin] johdon hyväksymä kartoitus niin kyllä se lähtee liikkeelle ja menee aika pienellä rahalla.’’

Hyvä saattohoito tarvitaan joka tapauksessa Sekä Lehto että Saarto näkevät olennaisen tärkeänä panostaa palliatiivisen ja saattohoidon kehittämiseen riippumatta käynnissä olevasta eutanasiakeskustelusta. Saarto tähdentää, että eutanasia on irrallinen kysymys, jota ei keskusteluissa tulisi sekoittaa palliatiiviseen hoitoon vaihtoehtona tai vastakkaisena ehdotuksena. Tästä huolimatta molemmat ovat sitä mieltä, että laadukas palliatiivinen ja saattohoito vähentävät tarvetta keskustella eutanasiasta. Lehto täydentää, että kansalaisgallupeissa esiin tuleva eutanasiamyönteisyys on osittain sitä, että halutaan hyvää saattohoitoa. - Kun sitä ei sillä lailla osata sanoittaa, se kääntyy eutanasiamyönteisyydeksi. Monet lehtijutut kertovat mielestäni enemmän saattohoidon kaipuusta kuin eutanasiamyönteisyydestä. On ymmärrettävää, että se kääntyy sillä tavalla kun kyse on kuitenkin elämän lopun kärsimyksestä.’’

Teksti ja haastattelut: Matias Pehkonen Lähteet: Tiina Saarron ja Juho Lehdon haastattelut 18.8.2017


28

KrLL 3/2017

Mitä onkaan palliatiivinen sedaatio?

Palliatiivinen sedaatio on vieras asia useille lääkäreillekin. Mistä siinä on kyse? Dosentti Reino Pöyhiä kirjoittaa aiheesta valaisevasti. Vahvat kipulääkkeet voivat laskea suorituskykyä ja heikentää kognitiivisia toimintoja, ja pitkälle edenneeseen sairauteen voi liittyä tokkuraa. Palliatiivisella sedaatiolla ei kuitenkaan tarkoiteta kumpaakaan tilannetta, vaan oirehoitoa tajunnantasoa alentavilla lääkkeillä. Sedaation syvyys määräytyy oireiden lievittymisen mukaan. Sedaation ääripäänä voidaan pitää täydellistä tajuttomuutta (continuous deep sedation), johon luonnollisesti voi liittyä riski kyvyttömyyteen ylläpitää hengitystä. Euroopan palliatiivisen hoidon yhdistyksen (European Palliative Care Association, EAPC) suositusten mukaisesti tulisi sedaatio pääsääntöisesti pitää niin kevyenä kuin mahdollista, ja syvää sedaatiota voisi käyttää vain muutoin hallitsemattomassa tilanteessa, esim kuoleman kriisissä. 1990-luvulta lähtien sedaatio (Ventafridda ym 1990) on vakiintunut yleisesti käytetyksi menetelmäksi saattohoidossa vaikeiden oireiden lievittämiseksi, kun muut konstit eivät auta. EAPC lukee palliatiiviseen sedaatioon myös muita käyttöaiheita (taulukko 1). Edellytyksenä sedaation käytölle on sen osaaminen; palliatiivinen sedaatio vaatii lääkäriltä erityiskoulutusta. Tekniikka opetetaan mm palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyskoulutuksessa.

deksmedetomidiinia on käytetty. Lääkkeet annostellaan tasaisena infuusiona joko laskimoon tai ihon alle. Deksmedetomidiinia ja ketamiinia lukuun ottamatta sedatiivat ja anesteetit eivät ole kipulääkkeitä, mistä syystä useimmiten annostellaan myös opioideja. Sedatiivan/anesteetin ja opioidin lisäksi voidaan tarvita antikolinergejä liman erityksen vähentämiseksi tai ruoansulatuskanavan peristaltiikan vähentämiseksi mahasuolikanavan tukoksen hoidossa. Sedatiivan annosta nostetaan tarpeen mukaisesti vähitellen kunnes saavutetaan optimaalinen oireiden lievittyminen. Toinen vaihtoehto on nopeasti indusoitu syvä sedaatio esimerkiksi kuoleman kriisin ilmetessä (Maltoni ja Setola 2015, Beller ym 2015, Cherny ja Radbruch 2009). Artikkelin oheiset tapaukset 1 ja 2 edustavat tyypillisiä sedaatiotilanteita. Sedaatiota seurataan havainnoimalla. Valitettavasti adekvaatti palliatiivisen sedaation mittari vielä puuttuu, mutta sedaation tason yleisiä arviointimenetelmiä voi soveltuvasti käyttää. Tärkein mittari on luonnollisesti kärsimyksen vähentyminen. Potilaita ei pyritä herättämään tajunnan tason arvioimiseksi. SairauskertomukTaulukko 1. Sedaation käyttömahdollisuuksia palliatiivisessa hoidossa (Cherny ym 2009). a)

kivuliaat toimenpiteet

b)

palovammojen hoito

c)

hengityskoneesta vieroitus teho-osastolla kun tehohoidosta siirrytään saattohoitoon

d)

kriisitilanteet ennen kuolemaa

e)

oireprofiilista aiheutuva väliaikainen sedaatio

f)

psykologinen tai eksistentiaalinen vaikea kärsimys

Käytännön toteutus Yleisimpiä sedaatiossa käytettäviä lääkkeitä ovat bentsodiatsepiinit, mutta myös propofolia, ketamiinia ja


29

KrLL 3/2017 Taulukko 2. Palliatiivisen sedaation komplikaatioita 1.

oireiden huono lievittyminen, kärsimyksen jatkuminen

2.

paradoksaalinen kiihtyminen (esim. bentsodiatsepiinien takia)

3.

mahan sisällön aspiraatio hengitysteihin

4.

muut uudet oireet (esim kouristukset)

5.

liian varhainen sedatointi

6.

väärien lääkkeiden (esim. pelkästään opioidien) käyttäminen

seen tehdään asianmukaiset merkinnät. Aluksi havainnot tehdään tiheämmin ja sedaation jatkuessa systemaattista havainnointia harvennetaan. Myös komplikaatiot (taulukko 2) raportoidaan. On tärkeää ymmärtää, että kuolema saattohoidossa ei ole komplikaatio sedaationkaan aikana! Sedaation käyttö edellyttää luonnollisesti luottamuksellista potilas-lääkärisuhdetta. Sedaation mahdollisuudesta tulee keskustella potilaan ja hänen omaistensa kanssa. Sedaatio on vain osa kokonaisvaltaista saattohoitoa. Lisäksi edellytyksenä on tekniikan hallitseminen. Toisinaan sekä omaiset että hoitohenkilökunta voivat kokea erityisesti syvän sedaation henkisesti kuormittavaksi ja ahdistavaksi, jolloin jatkuva neuvonta ja toistetut keskustelut ovat tarpeen. Sedaation kesto vaihtelee potilaan tarpeiden mukaan. Sedaatio voi jatkua kuolemaan saakka, jos oireiden hoito niin vaatii. Pisin raportoitu sedaation kesto lienee ollut 43 vrk, mutta tavallisin kesto on muutamia vuorokausia. Sedaatiota voidaan keventää esimerkiksi päivällä tai vierailujen aikana. Toki sedaatio voidaan keskeyttää ja purkaa muutamien päivien jälkeen. Näin on menetelty, kun potilas sedaatiota on tarvittu vaikean psykososiaalisen ahdistuneisuuden takia (Tapaus 3). Sedatoidun potilaan hyvästä perushoidosta huolehditaan mutta tavallisesti parenteraalista nesteytystä tai ravitsemusta ei anneta: kuoleva ja erityisesti sedatoitu potilas ei tarvitse ravitsemushoitoa tarvehierarkiaan-

Kuva 1. Sedaation tarve palliatiivisessa hoidossa.

kaan mukaisesti. Palliatiivisessa sedaation aikana ei annostella happea. Imulaitteisto voi olla toisinaan tarpeen. Sedaation aiheet ja yleisyys Kansainvälisissä tutkimuksissa tyypillisiä sedaation aiheita ovat olleet hallitsematon delirium, hengenahdistus ja psyykkinen ahdistuneisuus (19-30 %), kipu ja oksentaminen (5-17 %) sekä harvinaisimpina verenvuoto, kutina ja yksittäiset muut oireet (ad 4 %). Suomessa tehdyn opinnäytetyön mukaan kolme yleisintä aihetta sedaatioon olivat hengenahdistus, kipu ja henkinen hätä. Eriasteisen sedaation tarpeeksi on arvioitu 10-52 % saattohoitopotilaista. Eurooppalaisessa tutkimuksessa syvää sedaatiota käytettiin 2,5–8,5 %:lla potilaista. Suomalaiset saattohoidon asiantuntijat ovat raportoineet herättävänsä potilaan 79 % tapauksista sedaation aikana ja antavansa potilaan nukkua ikiuneen asti 21 % tapauksissa. Arvostettu englantilainen saattohoidon asiantuntija Robert Twycross arvioi syvän sedaation tarpeen varsin pieneksi. Belgialaisessa saattohoitoyksikössä sedaation käyttö vähenikin 7 %:sta 3 %:iin kun tehostettiin laajaalaisesti oireenmukaista hoitoa (Claessens ym 2007). Eettinen pohdinta Vaikka eettisissä pohdiskeluissa uneen vaivuttamista on pidetty hyväksyttynä ratkaisuna, kun tajuinen ihminen kärsii sietämättömästi sairautensa loppuvaiheessa, sedaation ja kuoleman välinen suhde ei silti ole eettisesti ongelmaton. Eri kulttuureissa ja vakaumuksissa on silti merkittäviä eroja sedaation hyväksymisen suhteen, ja kielteisimpiä ovat katoliset ja buddhalaiset (Pöyhiä 2016). Eettistä pohdintaa aiheuttaa myös eri maiden selvästikin erilaiset käsitykset, käytänteet ja erityisesti syvän sedaation käyttö. Äskettäin tehdyssä kvalitatiivisessa tutkimuksessa (Seymor ym 2015) tuli esiin suuria eroja hollantilaisten, belgialaisten ja englantilaisten lääkärien ja hoitajien sedaation käsityksissä ja käytänteissä. Kun britit ovat omaksuneet EAPC:n suosittaman, mahdollisimman kevyen ja oirevasteen mukaisesti syventyvän sedaation linjan, Belgiassa ja Hollannissa yleisempi käytäntö on syventää sedaatiota kuolemaan asti ilman oireiden


30

KrLL 3/2017

Tapausselostuksia

1.

76-vuotias levinnyttä munasarjasyöpää sairastava nainen halusi olla kotona kuolemaansa saakka. Potilaalle oli kehittynyt relatiivinen suolitukos, mutta leikkaushoitoa hän ei halunnut. Fentanyylilaastari ja suun kautta otettu metoklopramidi ja skopolamiinilaastari ja pistetty deksametasoni eivät lievittäneet oireita. Siirryttiin oksikodonin, glykopyrrolaatin, haloperidolin ja ondansetronin jatkuvaan ihonalaiseen infuusioon. Potilas halusi myös nukkua ennemmin päivällä. Infuusioon lisättiin midatsolaami. Päivien kuluessa annoksia nostettiin. Kivut ja oksentelu loppuivat täysin! Potilas oli heräteltävissä ja ilmiselvästi häntä miellyttivät lauletut virret, rukoukset ja ystävien tauoton läsnäolo. 10 vrk:n kuluttua potilas kuoli rauhallisesti. Sedaation aikana ei aloitettu parenteraalista nesteytystä.

2.

67-vuotias mies, joka oli saattohoidossa ”loppuun palaneen” sydämen (LVEF n. 20 %) ja myelofibroosin takia. Lisäksi munuaiset piiputtivat. Yksi ongelmista oli levottomat ja unettomat yöt. Yksissä tuumin potilaan kanssa aloitettiin yösedaatio loratsepaamin ihonalaisella infuusiolla. Päivät mies jaksoi vähän seurustella. Onneksi muutaman viikon kuluttua aamu ei enää potilaalle valjennut.

3.

Levinnyttä rintasyöpää sairastanut potilas oli saattohoidossa. Perheeseen kuului pieniä lapsia ja aviopuoliso. Kivut ja muut oireet saatiin hallintaan lääkkein. Ongelmaksi tuli vaikea henkinen ahdistuneisuus. Psykologisesta tuesta huolimatta potilas oli itkuinen ja ahdistunut. Samaa alavire ja tuskaisuus oli nähtävissä perheessä, joka uupumuksen rajoille saakka kävi potilasta tapaamassa päivittäin. Potilaalle ehdotettiin sedaatiota, jota päivisin voitaisiin keventää. Aloitettiin midatsolaami-infuusio. Perheelle vakuutettiin, että äidistä pidettäisiin hyvää huolta. Ehdotettiin myös välipäiviä – äitihän (melkein) nukkui, ja lapsille muuta ohjelmaa välipäiviksi. Viikon kuluttua sedaatio purettiin vähitellen. Havaittiin, että äidin ja perheen ahdistuneisuus oli vähentynyt. Seuraavan viikon jälkeen äiti lähti kotilomalle. Potilaan elämä päättyi sitten muutaman viikon kuluttua ilman suurempaa dramatiikka. Suru tietysti oli aistittavissa.

Palliatiivinen sedaatio voidaan ymmärtää edelleen monin tavoin – ja helposti väärin.

lievittymisen seuraamista. Toisen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan 23 % sedatoiduista potilaista voitiin kotiuttaa saattokodista, kun oireet olivat vähentyneet (Elsayem ym 2009). Palliatiivinen sedaatio voidaan ymmärtää edelleen monin tavoin – ja helposti väärin (Ruoppa 2015, Morita ym 2017). Sedaatio voidaan ymmärtää lääkärijohteisena eutanasiana (Harrison 2008). Norjassa sedaation käyttösuosituksia on laajennettu muutaman viikon eliniän ennusteesta ilman prognoosin määritystä (Forde ym 2015). Ranskassa syvä sedaatio merkitsee käytännössä samaa kuin eutanasia (Rauss ym 2016). Tästä syystä Twycross (2017) onkin ehdottanut palliatiivisen sedaation termin korvaamista syvän sedaation käsitteellä ja sen rajaamista elinjanan aivan loppumetreille. Tätä käsitystä on vaikea ymmärtää EAPC:n suositusten valossa; niissä kun on määritelty myös sedaation väärin käytön tunnuspiirteet (taulukko 3). Myös Suomen palliatiivisen lääketieteen yhdistyksen asiantuntijaryhmä on laatinut palliatiivisen sedaation yleisohjeet (taulukko 4). Sedaatiota ei tule aktiivisesti tarjota potilaalle ilman asianmukaista muuta hoitoa ja hyvää potilaslääkärisuhdetta. Ahdistusta voivat herättää myös ravitsemuksesta ja nesteytyksestä pidättäytyminen pitkittyneen sedaation aikana. Potilaalla ja omaisilla onkin oltava luottamuksellinen suhde sedaatiosta vastaavaan lääkäriin. Potilaan lisäksi eettisiä ongelmia voivat kokea muu henkilökunta ja omaiset yrittäessään hahmottaa

Taulukko 3. Palliatiivisen sedaation väärinkäytön piirteet (EAPC). a)

Väärinkäyttö: tarkoituksena on jouduttaa kuolemaa

b)

Liian varhain aloitettu sedaatio: oireen hoidettavaa mekanismia ei ole tunnistettu, muu oireenmukainen hoito ei ole riittävästi kartoitettu (esimerkiksi palliatiivisen lääketieteen konsultaatiota ei ole tehty), lääkärin oma uupumus estää monimutkaisen oireanalyysin ja -hoidon, sedaatio on aloitettu pelkästään omaisten vaatimuksesta

c)

Sedaatiosta pidättäytyminen silloin, kun siihen on lääketieteellinen tarve.

d)

Laatustandardit alittava sedatointi: sedaation tekniikkaa ei osata.


31

KrLL 3/2017

Taulukko 4. Suomalaisen asiantuntijaryhmän suositus palliatiivisesta sedaatiosta saattohoidossa.

1.

2.

3.

4.

Palliatiivinen sedaatio tarkoittaa kuolevan potilaan rauhoittamista alentamalla tarkoituksellisesti hänen tajunnantasoaan. Sillä ei pyritä jouduttamaan kuolemaa. Palliatiivinen sedaatio on hoitovaihtoehto kuolevan potilaan sietämättömän ja hallitsemattoman fyysisen tai psyykkisen tuskan hoidossa. Oireita lievittävään hoitoon liittyvä sedatoituminen on erotettava palliatiivisesta sedaatiosta. Esimerkiksi kivun ja deliriumin oireita lievittävän lääkityksen aiheuttama tajunnan ja vireystason mahdollinen alentuminen on lääkityksen haittavaikutus. Palliatiivisessa sedaatiossa se puolestaan on lääkityksen tavoite ja tarkoitus. Myös eutanasia on erotettava palliatiivisesta sedaatiosta. Eutanasian tavoite on kuoleman jouduttaminen tai tuottaminen. Päätös potilaan sedaatiosta tehdään yhdessä hänen kanssaan potilaslain hengen mukaisesti. Myös omaisia tulee kuulla. Jos akuutissa hätätilanteessa potilas ei ole kykenevä ilmaisemaan kantaansa, lääkärin tulee toimia "potilaan parhaaksi" periaatteella.

eutanasian ja syvän sedaation eroja. Tuoreen näyttöön perustuvan lääketieteellisen katsauksen (Beller ym 2015) mukaisesti sedaatio ei ole vähentänyt potilaiden elinaikaa. Vaikka potilas saattaakin kuolla sedaation aikana, kyse ei ole eutanasiasta. Intentiona ei siis ole surmata potilasta, vaan lievittää hänen kärsimystä. Tosin intention tutkiminen lienee lähestulkoon mahdotonta. Yhteenveto Palliatiivinen sedaatio eli tajunnan tason harkittu alentaminen on vakiintunut menetelmä nykyaikaisessa saattohoidossa. Se voidaan aloittaa yksissä tuumin potilaan kanssa vaikeiden oireiden hoidoksi kun muut keinot eivät auta. Sedaatio voi olla intermittoivaa tai jatkuvaa

5.

6.

7.

8.

9.

Ennen kuin sedaatiopäätös tehdään, asiantuntijoita tulee konsultoida muista hoitovaihtoehdoista. Hoitavan lääkärin tulee tuntea palliatiivisessa sedaatiossa käytettävät lääkkeet ja sedaation käyttöaiheet. Potilas voidaan sietämättömän tuskan lievittämiseksi sedatoida väliaikaisesti tai viimeisiksi elinpäivikseen. Oireen vaikeus määrää sedaation syvyyden. Sedaatio voi olla jatkuva tai jaksoittainen (yöksi sedatoidaan, päivällä ei). Palliatiivisessa sedaatiossa spontaani hengitys säilyy. Sedaation aikana potilaan vointia seurataan kliinisesti ja sedaation päätöksenteko sekä kulku dokumentoidaan. Palliatiivinen sedaatio ei vaadi koneellista monitorointia. Sedaation aikana potilas voidaan määräajoin herättää, jos se katsotaan hänen etunsa mukaiseksi. Herättäminen ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, eikä sitä tule tehdä rutiininomaisesti ilman erityistä syytä. Pitkittyneen sedaation aikana huolehditaan muiden oireiden hoidosta ja tarvittavista tukihoidoista tai toimenpiteistä.

ja kevyttä tai syvää – potilaan tarpeiden mukaisesti eikä tarkoituksena ole pyrkiä indusoimaan tajuttomuus. Palliatiivinen sedaatio vaatii erityisosaamista. Suomen palliatiivisen lääketieteen yhdistys ja EAPAC ovat laatineet sedaatiosta hyvät ohjeet. Palliatiivinen sedaatio ei ole eutanasiaa. Sedaatiota on käytetty lähestulkoon samoilla indikaatioilla, joilla argumentoidaan eutanasian tarpeellisuutta.Tutkimus osoittanut, ettei sedaatio lyhennä elinaikaa. Hyvässä saattohoidossa sedaatiota kuitenkin tarvitaan harvoin. Reino Pöyhiä Anestesiologian dosentti, Helsingin yliopisto Palliatiivisen lääketieteen dosentti, Turun yliopisto Johtava ylilääkäri, Kaunialan Sairaala

VIITTEET Beller EM, van Driel ML, McGregor L, Truong S, Mitchell G. Palliative pharmacological sedation for terminally ill adults. Cochrane Library, 2015 Cherny NI, Radbruch L. European Association for Palliative Care (EAPC) recommended framework for the use of sedation in palliative care. Pall Med 2009; 23: 581-593

Tidsskr Nor Legeforen 2015;135:220-221. Harrison PJ. Continuous deep sedation: please don’t forget ethical responsibilities. BMJ 2008;336:1085

Raus K, Chambaere K, Sterckx S. Controversies surrounding continuous deep sedation at the end of life: the parliamentary and societal debates in France. BMC Med Ethics 2016;17:36

LiPuma SH, DeMarco JP. Expanding the use of contiRuoppa N. Miten palliatiivinen sedaatio toteutuu nuous sedation until death: moving beyond the Suomessa? Opinnäytetyö, Helsingin yliopisto, last resort for the terminally ill. J Clin Ethics 2015; 2016. 26: 121-131 Claessens P, Genbrugge E, Vannuffelen R, ym. Pallia- Maltoni M, Setola E. Palliative sedation in patients Rietjens J, Delden J, Onwuteaka-Philipsen B, Buiting tive sedation and nursing: the place of palliative H, van der Maas P, van der Heide A. Continuous with cancer. Cancer Control 2015; 22: 434-441 sedation within palliative nursing care. J Hosp deep sedation for patients nearing death in the Morita T, Imai K, Yokomichi N, et al. Continuous Netherlands: descriptive study. BMJ 2008; 336: Palliat Nurs 2007;9:100-106. deep sedation: a proposal for performing more 810-3. Elsayem A, Curry E, Boohene J, ym. Use of palliative rigorous empirical research. J Pain Symptom Masedation for intractable symptoms in the palliative Ventafridda V, Ripamonti C, De Conno F, Tamburini nage 2017; 53: 146-152 care unit of a comprehensive cancer centre. SupM, Cassileth BR. Symptom prevalence and control Pöyhiä R. Palliatiivinen sedaatio. Kirjassa: Saarto ym port Care Cancer 2009;17:53-59. during cancer patients’ last days of life. J Palliat (toim). Palliatiivinen hoito. Kustannus Duodecim, Care 1990;6:7-11 Forde R, Materstveldt LJ, Markestad T, et al. PalliatiHeslinki 2016 ve sedation at the end of lifedrevised guidelines.


32

KrLL 3/2017

Kuolinvuoteella ihminen Syyllisyys, anteeksianto, huoli. Oma, läheisen tai potilaan kuolema nostaa pintaan vahvoja tunteita. Suosituista teoksistaan tunnettu kirjailija AnnaLiisa Valtavaara lähestyy aihetta monipuolisesti ja sielunhoidollisesti. Parhaimmillaankin elämään kuuluu pettymyksiä, kipua, huolia ja murheita. Teemme itse vääriä valintoja ja kärsimme toisten vääristä valinnoista. Selviydymme eri tavoin, riippuen luonteestamme ja varsinkin kasvuympäristömme antamista elämän eväistä. Monille kehittyy taipumus huolehtia ja murehtia paljon enemmän kuin olisi aihetta. Toisia piinaa jatkuva huonouden, riittämättömyyden ja häpeän tunne. Tai ainainen syyllinen olo. Joidenkin elämää kuormittaa kauna ja katkeruus, kun ei ole ymmärtänyt, osannut tai halunnut antaa anteeksi. Myös itsesyytökset vievät valtavasti voimia ja ilon elämästä, kuten nuo muutkin mainitut asiat. Epävarmuus omasta kelpaavuudesta ja rakastettavuudesta johtaa miellyttämiseen ja suorituskeskeisyyteen. Toisten toiveet, tarpeet, tahto ja tunteet ovat silloin aina etusijalla – ja omat saattavat jäädä kokonaan huomiotta. Moni tunnistaa olevansa liian ja väärällä tavalla kiltti. Taustalla on pelko siitä, että tulee hylätyksi ja ettei saa muuten hyväksyntää – jos sittenkään. Eri tavoin ilmenevien itsetunto-ongelmien ja toisaalta syyllisyyden tai katkeruuden kanssa monet kamppailevat läpi elämänsä. Jos näihin ei ole löytänyt riittävästi auttavia työkaluja elämän varrella – mieluummin jo varhain – niin elämän loppumetreillä ne voivat kehkeytyä kovinkin ahdistaviksi. Eivät ne ainakaan helpota fyysisiä kipuja tai kuoleman kohtaamista, päinvastoin. Olisi onnellista, jos voisi elää elämäänsä sovinnossa menneen kanssa – suhteessa itseensä ja toisiin sekä Jumalankin kanssa. Silloin olisi valmiimpi myös kuolemaan, kun sen aika on. Kun kukaan ei tiedä sitä hetkeä tai millaisissa voimissa silloin olemme, ei kannattaisi viivytellä sopimisia. Niin olisi lähdön lähestyessä itselle helpompaa ja armollisempaa, mutta myös läheisille. Tiettävästi niin olisi valoisampi ympäristö hoitajienkin kannalta. Tuntuu hyvältä ja kauniilta kuulla, kun joku läheinen surunsa keskeltä toteaa, että kaikki oli puhuttu ja selvitetty. Tai että kaikki on anteeksi pyydetty, annettu ja uskottu. Niinhän sen pitäisikin olla. Valitettavasti aina ei ole. Ihminen, joka on aina ollut huolehtijatyyppi, jatkanee niin loppuun asti. Ehkä hän on huolissaan omasta voin-

nistaan, mutta usein myös läheistensä selviytymisestä sitten, kun ei voi enää vaikuttaa mihinkään. Ehkä hän murehtii sitä, että tuottaa nyt vaivaa läheisilleen – tai lääkäreille ja muille hoitajille. Jotkut kuulemma eivät raaski valittaa kipuaan tai hankalaa asentoaankaan, ettei vain olisi vaivaksi. Joku taas saattaa kaivata loputonta huomiota, ikään kuin palkaksi, kun on koko ikänsä vain passannut muita. Huolestunut potilas tarvitsee vakuutusta, että hän on hyvässä hoidossa ja lääkärit tekevät parhaansa. Ei tarvitse turhaan sinnitellä, apua saa pyytää, sitä varten hoitohenkilökunta on ja saa juuri siitä pakkansa. Huolehtijaa täytyisi yleensäkin kannustaa pois ylivastuullisuudesta ja miettimästä toisten pärjäämistä. Nyt-hetkessä elämisen taito on tärkeää – myös silloin, kun loppu on lähellä. Menneitten tai tulevien vatvomisesta ja murehtimisesta ei ole apua silloin, kuten ei muulloinkaan. Parasta lääkettä on se, jos voisi luottavaisesti jättää sekä nykyhetken että menneet ja tulevat asiat Jumalan hyviin käsiin – niin itsensä kuin läheistensä osalta. Joskus myös läheisten ylihuolehtivuus voi olla häiritsevää, jolloin heitäkin täytynee rauhoitella. Isompi ongelma kuitenkin on se, jos välit ovat selvittämättä tai menneet jopa kokonaan poikki, joko yhteistuumin tai jommankumman osapuolen taholta. Jotkut vaalivat katkeruuden ja kaunan myrkkyä sydämessään loppuun saakka eivätkä pysty sovintoon. Joillekin sovinnon halu herää viime tipassa, hyvä että edes silloin. Entä jos vain toinen osapuoli on valmis sovintoon? Anteeksi voi onneksi antaa, vaikkei toinen pyytäisi, tai myöntäisi virheitään. Anteeksianto on loukatun valinta. Niinpä kuolevan sekä eloon jäävien on hyvä tietää, että anteeksiantamattomuudestaan voi luopua riippumatta siitä, mitä syyllinen tekee tai ei tee – itsensä ja oman rauhansa tähden. Kuoleva voi valita antaa anteeksi, vaikkeivät elossa olevat olisi sovintoon halukkaita tai eivät ehdi ajoissa paikalle. Vastaavasti muut voivat an-

Anteeksi voi onneksi antaa, vaikkei toinen pyytäisi, tai myöntäisi virheitään.


33

KrLL 3/2017

taa anteeksi, vaikka loukannut olisi jo kuollut. Yhteinen sovinto olisi tietysti suloisinta.

Myös kuollessa moni potee täysin väärää ja turhaa syyllisyyttä.

Toisinaan kuulee, että joku menehtyneen omainen syyttää kovasti hoitavia tahoja huonosta hoidosta. Syynä on lopulta se, ettei hän kestä omaa syyllisyyttään siitä, ettei ehtinyt sopia tai että oli pitänyt liian vähän yhteyttä. Surullista sekin. Pitäisi siis toimia hyvissä ajoin: puhua riittävästi kauniita sanoja ja tehdä hyviä tekoja, pyytää ja antaa anteeksi sitä, mikä ei ollut hyvää. Vaikka näin olisi ollutkin, silti moni syyllistyy siitä, että olisi pitänyt vielä enemmän tai selkeämmin tehdä niin. Jos kuoleva potee omaa syyllisyyttään, olisi varmasti hyvä, jos olisi vielä mahdollisuus kohdata loukkaamansa henkilöt. Viestiä heille voisi siis yrittää toimittaa. Voisi kenties auttaa soittamaan. Ehkä voisi kysyä, haluaako potilas sanella kirjeen jollekin, joka ei pääse paikalle. Ja tietysti on hyvä vaihtoehto kysyä, haluaako hän papin vakuuttamaan siitä, että Jumala antaa anteeksi kaiken. Niin kuin eläessä, myös kuollessa moni potee täysin väärää ja turhaa syyllisyyttä, joka ei liity lainkaan mihinkään tekoon, vaan on huonouden ja arvottomuuden tunteen ilmentymää. Jotkut potevat syyllisyyttä koko eletystä elämästään, jopa olemassaolostaan. Kunpa tällöin joku kertoisi totuuden, että hän ei olekaan kaikkeen syyllinen. Kunpa hän vielä saisi osakseen niin paljon rakkautta, että osaisi vihdoin arvostaa itseään ja elettyä elämäänsä. Että syyllisyydentunteen sijaan löytyisi arvostus ja armollisuus itseä kohtaan. Sovinto muiden kanssa on arvokasta, mutta ihan yhtä tärkeää on antaa kaikki tarvittava itselleen anteeksi. Ilman sitä on lähes mahdotonta uskoa saaneensa toisilta anteeksi, vaikka olisivat antaneetkin. Ilman sitä jää epävarmuus Jumalankin anteeksiannosta. Ilman sitä on vaikea lähteä rauhassa ja kiitollisena tästä elämästä.

Kuva: Depositphotos & Heikki Halkosaari

Anna-Liisa Valtavaara Kirjoittaja on teologi, kouluttaja ja kirjailija, joka on tehnyt pitkän työuran Kansan Raamattuseurassa, pisimpään julistustyössä vieraillen eri puolilla Suomea seurakunnissa ja muuallakin. Jäätyään eläkkeelle muutama vuosi sitten hän käy edelleen puhumassa ajoittain ahkerastikin. Hän on kirjoittanut viisi suosittua kirjaa monille tutuista elämän kipuiluista: Kiltteydestä kipeät (2003) Ainako anteeksi? (2005) Oikein kiltit (2007) Huolena huolehtiminen (2009) Syyllinen olo – syystä vai suotta? (2014)


34

KrLL 3/2017

Matkaraportti:

Mitä en ikinä unohda Millaista on elää nuorena naisena Nepalissa? Seuramme opiskelijajäsen Anni Kotiranta kertoo hindukulttuuriin juurtuneesta tavasta kohdella naisia eriarvoisina. Miten Nepalissa nopeasti kasvava kristillisyys näkyy kaiken keskellä? Toukokuun lopussa kotiuduin matkalta, joka oli etukäteen kutkuttanut, jännittänyt ja jopa pelottanutkin. Palasin Nepalista väsyneenä, reissusta rähjääntyneenä, mutta valmiina jakamaan tärkeää sanomaa. Olin halunnut lähteä tutustumaan kehitysmaan terveydenhuoltoon. Olin kiinnostunut siitä, kuinka alkeellisissa oloissa tarjottaisiin ihmisille elintärkeää hoitoa. Lähdin etsimään vastausta kysymykseen siitä, olisiko minusta mitään apua sellaisessa ympäristössä. En osannut kuvitella järkyttyväni, säikähtäväni tai suuttuvani elämän epäreiluudelle. Vietin kaksi viikkoa Chaurjahari Mission Hospitalissa, 600 kilometriä Kathmandusta länteen. Kaksi viikkoa, jotka olivat niin pitkiä, että muistan yhä elävästi tapahtumia, kohtaamiani ihmisiä sekä käymiäni keskusteluita. Kaksi viikkoa, jotka olivat niin lyhyitä, että kokemani tunteet, tapaamieni kasvot sekä elämäntarinat alkavat hämärtyä ja sekoittua mielessäni.

Nepal matkailijan silmin Nepal on nouseva tähti trendikkäiden matkakohtien joukossa. Ennen reissuani olinkin saanut kuulla paljon nepalilaisten vieraanvaraisuudesta ja lämpimästä vastaanotosta, joita matkalaiset olivat saaneet. Vaikka sainkin nähdä tuota lämmintä vieraanvaraisuutta tavalla, jota Suomessa en ole ikinä kokenut, jäi päällimmäiseksi

mieleen kuitenkin sellainen köyhyys, jota länsimaissa on vaikea kuvitella sekä kaltaiseni nuoret naiset, joilla ei ollut sananvaltaa omaan elämäänsä. Nepalissa oli paljon hyvääkin ja onnea sekä iloa, mutta toivon, että lukijoina ymmärrätte kontekstini. Vietin suurimman osan ajastani sairaalalla ja näin tuona aikana paljon kurjuutta ja ongelmia, jotka meistä tuntuisivat helposti korjattavilta tai järjestettäviltä. Yhteiskunnan asenteet, ennakkoluulot ja vanhat uskomukset kuitenkin usein vaikeuttavat tai hidastavat tilanteen etenemistä. Yksi tällaisista asioista oli naisten asema hindulaisessa kulttuurissa ja uskonnossa.

Pienestä pitäen Tytön kohtalo sinetöidään monesti jo syntymässä. Siinä missä pikkupojat saavat käydä koulua ja leikkiä ystäviensä kanssa joella, on heidän siskojensa rooli tehdä töitä kotona ja pelloilla. Etenkin maaseudulla vanhempien

Hääseremoniassa nainen pesee miehensä jalat ja morsiamen vanhemmat juovat tämän pesuveden.


35

KrLL 3/2017

tulevaisuuden turvaa poikalapsi. Poika jää aikuisena asumaan vanhempiensa luokse ja yhdessä vaimonsa kanssa on velvollinen pitämään heistä huolta. Nepalissa onkin sanonta: ”Tyttären kasvattaminen on kuin kastelisi naapurin peltoa”.

Avioliiton vaikutus Hindukulttuurissa naisesta tulee miehensä alainen avioliitossa. Hääseremoniassa nainen pesee miehensä jalat ja morsiamen vanhemmat juovat tämän pesuveden. Tässä he kaikki osoittavat uuden aviomiehen ylemmyyttä. Nainen alistuu miehensä tahtoon jokaisessa elämän osa-alueessa. Hän kantaa painavia lasteja päivät pitkät, hoitaa lapset, kodin ja ruuan ja on miehensä saatavilla aina. Lapsuudessa vallalla ollut jako tyttöjen ja poikien rooleista seuraa naisia myös aikuisuuteen. Miesten kokoontuessa pelilaudan ympärille piippua polttamaan ja maailmaa parantamaan, ovat heidän vaimonsa töissä. Viimeisillään raskaana olevat naiset tai juuri synnyttäneet naiset eivät ole mikään poikkeus. Kun naisen pitäisi saada synnytyksen jälkeen levätä ja antaa kroppansa palautua, hän joutuukin kantamaan monia litroja vettä satojen metrien päästä. Tai kävelemään useita kilometrejä päivässä karjaa paimentaessaan. Nepalin maaseudulla tavataankin paljon kohdunlaskeumia jo nuorella iällä.

Bussimatkan varrella tytöt auttoivat äitiään ulkokeittiössä.

Bussimatkalla tapaamani naiset, joiden kanssa jaoin saman uskon Herraan.

Nepalissa yli puolet tytöistä naitetaan alle 18vuotiaana. Lain mukaan naimisiin saa mennä vasta täysi-ikäisenä eli täyttäessään 18 vuotta. Laeissa on kuitenkin ongelma. Niiden valta ja vaikutus ei yllä maaseuduille, joissa kuitenkin suurin osa nepalilaisista asuu. Jos koko kylä naittaa tyttärensä 15-16 – vuotiaina, kuka siitä kantelisi. Sairaalamme lääkäri oli tehnyt pienimuotoista statistiikkaa ensisynnyttäjien iästä Chaurjaharissa ja tällöin noin kolmasosa synnyttäjistä oli alaikäisiä. Kuitenkin kohtaamistani naisista (tytöistä) valtaosa oli ensisynnyttäjänä alle 18-vuotias.

Nainen vastaanotolla

Raskaana oleva nainen laiduntamassa karjaansa.

Nainen ei voi tehdä mitään eikä olla mitään ilman miessukulaistaan, joka usein on aviomies. Etenkin sairaalassa tämä on nähtävissä joka päivä. Usein vastaanotollakin mies vastaa vaimonsa puolesta. Tähän yritti saksalainen teräsmummomme puuttua hiljentämällä miehet tiukasti vastaanotollaan. Sairaalalla ei voida tehdä mitään toimenpiteitä ilman miessukulaisen suostumusta. Laillisesti se olisi mahdollista, kulttuurisesti ei. Muistan tapauksen, jossa isoäiti toi sairaalle lapsenlapsensa, jolla oli pahasti sijoiltaan mennyt murtuma ranteessaan. Murtuman korjaus olisi vaatinut leikkausta, mutta mihinkään toimenpiteisiin ei voitu ryhtyä ennen kuin miessukulainen oli saatu paikan päälle.

Osallistumisen kirjaus ja osallistumismaksun hoitoa.


36

KrLL 3/2017

Lähikylän naiset terveysvalistuksen jälkeen.

Halu seurata Jeesusta Ilokseni sain kuitenkin kuulla, että Nepalin kristityt ovat yksi nopeimmin kasvavia kristillisiä ryhmiä maailmassa ja tämä on jo nyt huomattavissa. Yksi hienoimmista ja mieleenpainuvimmista kohtaamisista oli kun odottelimme bussimme korjauksen valmistumista pienessä syrjäkylässä. Minä tuijottelin hölmistyneenä ympärilleni ja räpsin kuvia minkä kerkesin. Yhtäkkiä viereisestä talosta kuului riemastunut huuto ”Photo photo!”. Viereisen talon naiset tahtoivat minun ottavan kuvia heidän lapsistaan. Otin kuvat ja kävelin heidän luokseen näyttämään otoksiani. Elekielen ja muutaman englanninkielisen fraasin jälkeen ymmärsin kertoa heille matkaavani Chaurjahari Mission Hospitaliin. Tämä kirkasti naisjoukon kasvot vielä entisestään ja pian yksi naisista katosi sisätiloihin. Hetken kuluttua hän palasi mukanaan Raamattu. Siinä joukolla ihmettelimme sattumaa ja kiitimme Jumalaa kukin omalla kielellämme, kunnes minulle soi kutsuhuuto palata bussiin.

Vanha ja viisas.

dukulttuuriin liittyviä. Kristityissä perheissä tilanne on usein parempi. Sairaalan kodissamme oli ihana huomata, kuinka todella monet nuoret miehet auttoivat kodinhoitajaamme ruuanlaitossa ja päivittäisissä askareissa.

Kiitollinen kokemastani 24-vuotiaana suomalaistyttönä minulla on mahdollisuus opiskella valitsemaani alaa, päättää milloin haluan naimisiin tai alkaa miettiä perheen perustamista, valita oma puolisoni, päättää asuinpaikkani, kulkea yksin kaduilla, matkustaa yksin, harrastaa ja ystävystyä niin naisten kuin miestenkin kanssa. Jos olisin 24-vuotias nepalityttö hinduperheestä vaikkapa Chaurjaharin alueella, minulla ei olisi noita mahdollisuuksia. Luultavasti ei mitään noista. Asioita ei siis saa ottaa itsestäänselvyytenä, joka päivä löytyy kiitoksen aihetta. Anni Kotiranta

Hindulaisuus uskontona ja kulttuurina Lopuksi haluan kiinnittää huomionne tähän kulttuuriin. Hindulaisuus ei ole kirjauskonto, se on uskonnon lisäksi saumattomasti myös tuhansia vuosia vanha kulttuuri. Monilla alueilla on mahdotonta tehdä eroa kulttuurin, yhteiskunnan ja uskonnon välillä. Ja kun jumaliakin on miljoonittain, kaikelle voidaan löytää perustelu. Nämä kertomani asiat naisen asemasta ovat nimenomaan hin-

Kirjoittaja on 4. vuosikurssin lääketieteen opiskelija Kuopiosta. Teksti on alun perin julkaistu muokattuna kirjoittajan Anni Pulina -blogissa.

Tämä kirjoitus on matkaraportti SKLS:n tukemalta matkalta. Voit hakea SKLS:n matka-apurahaa esim. lääkintälähetykseen tai lähetystyöhön yleensä. Hakemuksia käsitellään kaksi kertaa vuodessa. Tee hakemus osoitteessa http://www.skls.fi/seura/matka-apurahat/.


37

KrLL 3/2017

Matkaraportti:

Silta tieteen ja uskon välille?

Usko ja tiede ovat toistensa viholliset. Vai ovatko? Jenny Kurttila kyseenalaistaa kirjoituksessaan yleisen myytin. Lue hänen kokemuksistaan CMF:n johtajuuskoulutuksesta Lontoossa.

sus itse antaa meille tästä esimerkin olemalla tosi ihminen ja tosi Jumala. Kun rakennamme sillan ja vahvistamme molemmat pilarit tulemme enemmän Hänen kaltaisikseen.

Olin viime helmikuussa viikon mittaisessa Christian Medical Fellowshipin (CMF) järjestämässä Sydenhamkonferenssissa Lontoossa. Siihen osallistui 19 lääketieteen opiskelijaa 19 eri maasta (Kirgisia, Tansania, Bulgaria, Etelä-Korea, Viro, Valko-Venäjä...). Matka huipentui viikonloppuna CMF:n yhteiseen konferenssiin, johon osallistui lähes 500 lääketieteen opiskelijaa ympäri IsoBritanniaa. Konfenssiviikon aikana saimme runsaasti opetusta raamatusta, johtajuudesta, kansainvälisyydestä ja lääketieteeseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Oli erittäin mielenkiintoista keskustella aiheista muiden opiskelijoiden kanssa ja kuulla mitkä asiat ovat haasteita heidän kotimaassaan.

Kristillinen länsi tieteen kehtona

John Wyatt kuvasi opetuksessaan kristityn elämää siltana. Joen molemmin puolin on valtava pilari, joiden varassa silta on. Maallinen elämä töineen ja harrastuksineen ovat joen toisella puolella ja pyhä elämä jumalanpalveluksineen ovat toisella puolella. Joskus tuntuisi helpommalta elää vain toisella puolella. Mutta tämä ei ole elämä johon meidät on kutsuttu! Jos haluamme olla uskollisia Jumalalle, niin meidän tulee rakentaa silta ja yhdistää nämä kaksi elämää. Näin isolla sillalla tulee olla vahva perustus molemmin puolin: tulee ymmärtää modernia maailmaa sekä sitä mitä Raamattu opettaa. Jee-

Itse olen taistellut aina välillä sen ajatuksen kanssa, että miten voin olla uskottava ateistiseksi kääntyneessä akateemisessa maailmassa. On kuin kolmiyhteinen Jumala ja tiede poissulkisivat toisensa. Kun teimme päiväretken Cambridgeen, saimme nähdä mitä tämä sillan rakentaminen voi parhaimmillaan olla. Tieteen vallankumous tapahtui nimenomaan Euroopassa eikä esimerkiksi Aasiassa, jossa useissa uskonnoissa luonto on jumalatar, jota ei voida tutkia tai käsittää. Se jää arvaamattomaksi mysteeriksi. Monia kristittyjä tiedemiehiä ajoi kuitenkin eteenpäin ajatus, että luonto on luotu, joten siitä voi etsiä matemaattista kauneutta ja rationaalisuutta. Monet tälläisistä tiedemiehistä ovat joko opiskelleet tai opettaneet Cambridgessa mm. Isaac Newton, Francis Bacon ja William Whewell. He tekivät kristinuskosta ja Jeesuksesta elämänsä voimavaran, joka ajoi eteenpäin heidän tutkimuksiaan. Cambridgen kampuksen valtava kristillinen historia näkyy alueella lukuisin eri tavoin. Jokaiseen collegeen kuuluu oma kappeli ja Cavendishlaboratorion oviin on kaiverrettu psalmin 111 sanat: "Suuret ovat Herran teot! Joka niitä rakastaa tutkii niitä!"


38

KrLL 3/2017

Matka ei myöskään sujunut ilman pientä kulttuurishokkia. Suomalaiseen tapaan olen tottunut, että ihmiset puhuvat vain, jos heillä on todella asiaa. Aamulla vessassa siivoojarouvan kysyessä: "How do you do?" aloin kuvailemaan laveasti kuinka olin nukkunut edellisenä yönä ja mitä kaikkea olin kerennyt Lontoossa tehdä. Vasta kymmenen minuutin selostuksen jälkeen muistin, että tuo kysymys on vain tervehdys! Tilanne päättyi onneksi iloisesti ja jatkoimme keskustelua myös muina aamuina. Kaiken kaikkiaan parasta matkallani olivat juuri ihmiskohtaamiset ja sain monesti kiittää Jumalaa niistä!

Kirjoittaja on 6. vuoden lääkäriopiskelija Oulusta .

Jenny Kurttila

Kristittyjä tiedemiehiä ajoi eteenpäin ajatus, että luonto on luotu, joten siitä voi etsiä matemaattista kauneutta ja rationaalisuutta.


39

KrLL 3/2017

Lääkäriksi Oxfordissa Haastattelussa Grace Petkovic Kuka olet? Olen kolmannen vuoden lääketieteen opiskelija Oxfordissa. Minulla on vain yksi vuosi opintoja jäljellä! Ennen tätä opiskelin luonnontieteitä Cambridgen yliopistossa, jonka jälkeen käytin vuoden matkusteluun ja työskentelyyn. Nautin paljon ulkoilusta mm. retkeilystä, juoksusta ja pyöräilystä. Siksi olen erittäin iloinen, että Oxfordia ympäröi kaunis luonto. Millaista on opiskella Cambridgessa ja Oxfordissa? Rakastin opiskelua Cambridgessa. Opiskelijat ovat jakaantuneet eri collegeihin ja niissä kuluu suurin osa ajasta opetushetkistä ruokailuun. Se voi joskus tuntua kummalliselta versiolta sisäoppilaitoksesta! Cambridgessa on paljon kristillistä historiaa ja jokaisella collegella on oma kappeli, surullista kyllä, jotkut pitävät niitä vain yhtenä monista Cambridgen perinteistä - omituisena mutta merkityksettömänä tapana. Kuitenkin collegessa rukoillaan aina ennen virallisia ruokailuja ja jokaisella collegella on oma kappalainen, jonka puoleen monet opiskelijat itse asiassa kääntyvät. Toivon tämän avaavan ihmisiä Jumalalle. Moni kuuluisa kristitty opiskeli Cambrigessa. Mm. William Wilberforce, joka auttoi orjuuden poistamisessa, opiskeli St John's collegessa, jossa minäkin opiskelin. Näiden kristittyjen historiasta ja heidän uskosta kertominen voi auttaa myös muita. Oxfordilla on myös rikas kristillinen historia. Mm. C.S Lewis ja J.R.R.Tolkien opiskelivat täällä ja heidän historiansa sekä romaaninsa ovat vaikuttavia todistuksia Jumalasta. Evankeliumi loistaa heidän työnsä kautta ja kuitenkin se on tarpeeksi hienovaraista etteivät ihmiset heti hyljeksi sitä.

Mikä on ollut parasta CMF-konferenssissa? Rakastan erilaisten opiskelijoiden kohtaamista ja tämä muistuttaa minua, että olemme Kristuksessa yksi ruumis ympäri maailmaa. Ja on tärkeää opettaa toinen toisiamme, jotta yhteytemme vahvistuisi. Arvostin paljon Peter Saundersin opetusta aiheesta "The ethics of the embryo". Olen juuri käynyt synnystys- ja naistentautien kurssin ja olin tietoinen tämän aiheen tärkeydestä. Lääketiede on perustavan laatuisesti moraalinen aihe - siinä käydään läpi ihmisen elämän ja ruumiin arvoa. Milloin ihmiselämä on arvokas? Mikä antaa sille sen arvon? Olemme lääkäreinä etulinjassa käsittelemässä eettisiä asioita. On tärkeätä miettiä miten voimme puhua niiden potilaiden ja yksilöiden puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta puolustaa omia oikeuksiaan. CMF muistuttaa minua aina siitä! Mikä on lempiraamatunkohtasi? ”Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.” (2.Tim 1:7) ”Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.” (Nehemia 8:10)

Tämä kirjoitus on matkaraportti SKLS:n tukemalta matkalta. Voit hakea SKLS:n matka-apurahaa esim. lääkintälähetykseen tai lähetystyöhön yleensä. Hakemuksia käsitellään kaksi kertaa vuodessa. Tee hakemus osoitteessa http://www.skls.fi/seura/matka-apurahat/.


40

KrLL 3/2017

Kirja-arvostelu:

”On hyvä, että olet olemassa” Kuoleman tarkoituksellinen aiheuttaminen voi tuntua myötätuntoiselta pakotieltä vaikeassa tilanteessa. Miksen auttaisi kärsivää potilastani kuolemaan, mikäli hän sitä itse pyytää? John Wyatt osoittaa uudessa kirjassaan, että on olemassa toinen, valoisampi tie. Kirjastaan Elämän ja kuoleman kysymyksiä (Uusi tie, 2015) tunnettu perinatologian ja etiikan emeritusprofessori John Wyatt on vähintään yhtä suurten kysymysten äärellä uudessa teoksessaan Right to Die? - Euthanasia, assisted suicide and end-of-life care. Wyattin vankan uskon muovaama ja älyllisesti eheä tyyli auttaa hahmottamaan monimutkaista eutanasiakeskustelua ja tuo siihen todellisia vaihtoehtoja. Kirja ei tarjoa niinkään nasevia argumentteja, joilla käydä väittelyyn, vaan aitoa mielenravintoa kristitylle. Kiireisemmänkin kollegan on helppo seurata Wyattin selkeää ajatuksenjuoksua, joka kiteytyy sanomaan: potilasta ei tarvitse surmata, jotta kipu saataisiin pois.

Hedelmistään puu tunnetaan Eutanasialiikkeen ytimessä on aina ollut ajatus: jokainen ihmiselämä ei ole elämisen arvoinen. Tämä ajatus tuotiin käytännön tasolle toisen maailmansodan Saksassa, jonka eutanasiaohjelma paisui karmeisiin mittasuhteisiin. Tämän jälkeen eutanasiasta ei hetkeen puhuttu, kunnes 1970-luvulla asenteet Euroopan maissa – erityisesti Hollannissa – alkoivat muuttua. Useiden maiden tie on sittemmin vienyt kohti eutanasiaa. Tie ei ole pysähtynyt vain eutanasian hyväksymiseen, sillä nyt se on leviämässä uusiin potilasryhmiin. Belgiassa ja eutanasiaa on alettu tehdä esimerkiksi psykiatrisille potilaille ja Hollannissa myös vastasyntyneille. Wyatt käyttää sattuneesta syystä enemmän palstatilaa kuvatakseen oman maansa tilannetta. Sikäläisellä palliatiivisella hoidolla on pitkä historia ja Wyatt argumentoi, että tämä on merkittävällä tavalla jarruttanut eutanasialiikkeen etenemistä. Wyatt kiinnittää erityistä huomiota julkisen keskustelun kieleen. Epämääräinen termien käyttö ja kielen muuttuminen on luonut eutanasiaa hyväksyvää asenneilmapiiriä mediassa. Esimerkiksi paljon käytetty termi ‘’assisted dying’’ (Suomessa ‘’kuolinapu’’) hämärtää tekojen tarkoitusperiä. Wyatt kirjoittaa: ‘’etiikan historiassa kielen manipulointi edeltää muutosta käyttäytymisessä’’.

Myötätunto voi tappaa Kirjan painavin osuus tulee ilmi kappaleissa, joissa Wyatt suomii keskeisiä argumentteja eutanasian puolesta. Vanhin ja yksinkertaisin argumentti perustuu myötätuntoon: epätoivoisesti kärsiviä potilaita tulisi auttaa kuolemaan. Tämä ajatus kaikuu vahvasti suomalaisessakin keskustelussa. Myötätunnosta nouseva argumentti muovannut Hollannin ja Belgian eutanasialainsäädäntöä keskeisellä tavalla. Jo kauan ennen lakien hyväksymistä tarkoituksellisesti potilaan hengen vieneitä lääkäreitä tuotiin oikeuden eteen. Monet heistä saivat vapauttaneen tuomion, sillä katsottiin, että lääkärillä on ehdoton velvollisuus estää sietämätöntä ja toivotonta kärsimystä. Ajan myötä alkoi kertyä ennakkotapauksia, joiden turvin lääkärit uskaltautuivat suorittamaan eutanasiaa. Lopulta muodostui lainvoimainen kriteeristö. Eräs kriteereistä on kärsimyksen ‘’sietämättömyys’’, jota Wyatt kritisoi. Sietämättömyyden arvio lepää lääkärin varassa ja kun tämä epämääräinen raja ylitetään, voidaan moraalisesti oikeuttaa ihmishengen tarkoituksellinen vieminen. Wyatt kirjoittaa, että käsityksemme myötätunnosta on vääristynyt, jos se motivoi meidät viemään hengen toiselta ihmiseltä. Kulttuurissamme vaikuttaa vahvasti utilitaristinen ajattelu, jonka mukaan kipu ja kärsimys ovat pelkästään pahoja asioita, jotka tulisi pyrkiä sammuttamaan kaikin keinoin. Niinpä vääristynyt myötätunto antaa suuren kärsimyksen keskellä olevalle viestin: ‘’on parempi, ettet olisi enää olemassa’’. Sen sijaan kristillinen myötätunto sanoo: ‘’on hyvä, että olet olemassa’’ ja pyrkii lievittämään kipua ja kärsimystä.


KrLL 3/2017

Oman onnemme sepät Toinen keskeinen argumentti pohjautuu autonomiaan: ihmisellä on oikeus päättää omista asioistaan, myös kuolemastaan. Wyatt näyttää, että modernin länsimaisen kulttuurin fiksaatio autonomiaan on valistusajan perintöä. Autonomia, erityisesti potilaan oikeudet, on nostettu nykyaikaisen terveydenhuollon keskiöön. Wyatt näyttää, että autonomia, kuten myötätuntokin, on altis vaarallisille tulkinnoille, kun sitä sovelletaan eutanasiaan. Kukapa haluaisi elää yhteiskunnassa, joka tarjoaisi tuossa tuokiossa jokaiselle kuolemaa haluavalle oikeuden ja tarvittavat keinot sen toteuttamiselle? Niinpä kuolemantoiveelle on eri maissa pyritty rakentamaan kriteerejä, jotka takaisivat eutanasian/avustetun itsemurhan ‘’eettisyyden’’. Kuolemantoiveen täytyy olla aito, pysyvä, rationaalinen ja riippumaton. Wyatt purkaa modernin autonomia-ajattelun vakuuttaen, että meidät on luotu toisistamme riippuvaisiksi. Itsemurha ja tarkoituksellinen ihmishengen vieminen ei Wyattin mukaan sovi kristilliseen vakaumukseen. Hän kirjoittaa: ‘’elämän arvostaminen ja itsemurhan kieltäminen ovat osa yhteiskuntaa koossa pitävää liimaa’’. Kärsimys ei Wyattin mukaan ole ongelma, johon meillä tulisi olla ratkaisu, vaan se on pikemminkin ‘’mysteeri, joka kutsuu olemaan läsnä’’. Hyvä palliatiivinen hoito on juuri tätä läsnäoloa, loppuun asti. Kristinusko tarjoaa kuoleman lähestyessä valoisan näkymän: kuoleman keskelle kätkeytyy mahdollisuus eheytymiseen ja taivaan toivoon. Suosittelen Wyattin kirjaa kaikille kollegoille. Erityisesti kappale myötätunnosta auttaa käsittelemään oman maamme keskustelua. Kirja on kirjoitettu erityisesti maallikoille, joten sitä on helppo seurata ja sen avulla pääsee hyvin jyvälle länsimaissa jylläävästä keskustelusta ja keskeisistä argumenteista. Samasta syystä argumentointi jää paikoin hieman ohueksi. Kiinnostuneelle lukijalle on kuitenkin tarjolla mukavasti lisämateriaalia ja viitteitä.

Right to Die? – Euthanasia, assisted suicide and end-of-life care (Inter-Varsity Press, Nottingham, 2015, sid., 191 s.) Kirja on saatavilla Englannin kristillisen lääkäriseuran CMF:n kautta (cmf.co.uk), Amazonista (amazon.co.uk) sekä Good Book Companyn kautta (thegoodbook.co.uk).

Matias Pehkonen lamapeh@utu.fi Kirjoittaja on turkulainen lääkäri

Haemme

!

kirja-arvosteluita Onko jokin kirja tehnyt sinuun vaikutuksen? Tuleeko mieleen teosta, jonka haluaisit vinkata muille seuran jäsenille? Haluaisitko kirjoittaa tästä kirjasta arvostelun lehteen? Tai onko mielessä opus, jota haluaisit ehdottomasti ehdottaa arvosteltavaksi? KrLL ottaa mielihyvin tekstejä ja ehdotuksia vastaan. - Toimitus

41


42

KrLL 3/2017

Ajankohtaista Lääkäriliiton tuore ohje omantunnonvapaudesta Suomen Lääkäriliiton hallitus on 9.6.2017 hyväksynyt ohjeen omantunnonvapauden soveltamisesta opiskelussa ja työpaikoilla. Ohjeiden laatiminen on ollut osa lääkärin profession autonomiahankkeen toteutusta. Ohjeet pyrkivät turvaamaan lääkärin oikeuden vakaumukseen ja omantunnonvapauteen sekä mahdollisuuden kieltäytyä tekemästä joitakin toimenpiteitä. Kieltäytymismahdollisuus on rajattu toimenpiteisiin, jotka ovat lääkäriprofession etiikan perusteella ongelmallisia. Ohjeilla pyritään samalla turvaamaan potilaiden asiallinen ja yhdenmukainen kohtelu sekä heidän oikeutensa saada tarvitsemaansa hoitoa. Ohje kehottaa käsittelemään toimipaikoilla omantunnonvapauteen liittyvät kysymykset työnjohdollisin ja kollegiaalisin toimin ja laatimaan etukäteen toimintaohjeet näihin tilanteisiin. Katso ohjeet SLL:n sivustolta: https://www.laakariliitto.fi/edunvalvontatyoelama/suositukset/omantunnonvapaudensoveltaminen/

Lääkäriliitto julkaisi koosteen elämän lopun hoidon ja toimenpiteiden terminologiasta Suomen Lääkäriliitto on kantanut huolta siitä, että elämän lopun hoidosta ja toimenpiteistä käytävässä keskustelussa termit ymmärrettäisiin yhtenevästi eri tahoilla. Jotta keskusteluissa ja kirjoittelussa ymmärrettäisiin merkitykset oikein, SLL on julkaissut sivustollaan analyysin keskeisten elämän lopun hoidon ja toimenpiteiden termien sisällöstä. Terminologian analyysi SLL:n sivustolla: Mäki, K. Elämän lopun hoidon ja toimenpiteiden terminologia. Suomen Lääkäriliitto 22.2.2017. https://www.laakariliitto.fi/uutiset/ajankohtaista/elamanlopun-hoidon-ja-toimenpiteiden-terminologia/

Suomalainen eutanasiaa kriittisesti arvioiva sivusto avattu Arvokas loppuelämä ry on avannut verkkosivuston, jossa käsitellään arvioiden eutanasiaan liittyviä teemoja. Tekstit ovat lääkärien tarkastamia. Sivuston nimi on Elämä on arvokas. http://elamaonarvokas.fi

www.skls.fi

Seuraa seuran kuulumisia ja uutisia Facebookissa!


43

KrLL 3/2017

Seuran jäsenrekisterin päivitys – muista ilmoittaa uudet yhteystiedot! Olemme päivittäneet seuran jäsenrekisteriä, jonka tietojen avulla pidämme paitsi kirjaa seuran jäsenistä myös yhteyttä jäseniin postitse ja sähköpostitse (esim. Kristillinen Lääkärilehti). Toimitamme jäsenten nimet ja osoitetiedot myös Suomen Lääkäriliittoon, joka huolehtii jäsenmaksujen lähettämisestä kaikille seuran jäsenille - myös Lääkäriliiton ulkopuolisille seuran jäsenille.

pitäisi löytää paremmin perille ja kaikkien jäsenten saada jäsenmaksulaskunsa.

Tarkastuksen yhteydessä päivitimme seuran jäsenten yhteystietoja ja SLL:n jäsenmaksulistaa. Eli postin

tai laita viestiä ”Ota yhteyttä”-lomakkeella osoitteessa http://www.skls.fi/yhteystiedot/.

Jos posti tai sähköposti ei kuitenkaan löydä jatkossa perille tai jos nimesi tai yhteystietosi ovat muuttuneet, ota yhteyttä lähetyssihteeri Sirpa Maijaseen (sihteeri@skls.fi), puh. 045 2126030

SKLS:n syyspäivät 2017 27.-28.10.2017 Kulttuurikeskus Sofia, Helsinki

Syyspäivien yhteydessä järjestetään seuran sääntömääräinen kokous lauantaina 28.10. klo 10. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Tervetuloa! - Hallitus Lisätietoja: www.skls.fi

Kalenteriin merkattavaksi:

ICMDA XVI maailmankonferenssi 21.-26.8.2018 Hyderabad, Intia Ilmoittautuminen konferessiin on nyt auennut, ks.

http://www.icmda2018.org/

!

Seuraavaan numeroon (KrLL 4/2017) tulevat materiaalit ja ilmoitukset 1.11.2017 mennessä.


44

Kuva: Heikki Halkosaari

KrLL 3/2017

KrLL 3/2017


Millions discover their favorite reads on issuu every month.

Give your content the digital home it deserves. Get it to any device in seconds.