POHJANMAAN MAANPUOLUSTAJA
Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piirin vilkas toimintavuosi on kääntymässä loppupuolelleen. Nyt jo näppituntumalla pystyn sanomaan, että vuosi oli yksi 30-vuotisen historian vilkkaimpia, ellei vilkkain. Jäsenyhdistykset osallistuivat Tulta toukokuussa -kampanjaan aktiivisesti ja järjestivät syyskuussa useita maaottelumarssitapahtumia. Piirin SRA-Cupissa oli 106 eri osallistujaa ja piirin SRA:n PM-kisoihin otti osaa 61 kilpailijaa. Upeat 30-vuotisjuhlat pidimme 7.12.2024 Kokkolassa.
Toimintavuosi oli myös historiallinen siinä mielessä, että siirryimme Pohjanmaan Maanpuolustaja -lehdessä digiversioon numerosta 3/2024 alkaen. Mainosmyynti tyrehtyi
viime vuosina ja lehden toimittaminen oli painunut merkittävästi miinukselle. Lehtitoimikunta valmisteli vuoden ajan lehden siirtymistä digiversioon. Siirtyminen oli onnistunut ja tahdonkin kiittää lehtitoimikuntaa ja erityisesti päätoimittaja Jouko Liikasta ansiokkaasta työstä muutosprosessissa. Olemme päätoimittajan ja piirihallituksen kanssa seuranneet tarkkaan lukija- ja klikkausmääriä sekä sitä, että millä sivuilla pysytään pisimpään ja mitkä jutut kiinnostavat eniten. Lukijamäärät ovat hyvällä tasolla ja lehden laatu on erinomainen. Viime vuonna yleisessä kokouksessa lupasimme ja päätimme, että piirilehdestä säästyvät rahat jaetaan suo-
Piirin kuulumisia
raan yhdistyksille toimintatukena. Kannustinpalkkiotoimikunta valmisteli kriteerit, joitten perusteella kannustinpalkkioita jaetaan. Tänä vuonna ne ovat seuraavat: yhdistyksellä on toimivat ja ajantasaiset nettisivut, sekä toimintalomake pitää olla palautettuna tai toiminnasta pitää raportoida. Lisäksi lisätukea voi saada, jos yhdistys osallistui Tulta toukokuussa -kampanjaan ja järjesti maaottelumarssitapahtuman. Tukemisen tavoite on, että tukea annetaan suoraan reserviläisten ydintoimintaan, eli reserviläistaitoja kehittävään toimintaan. Näin jälkikäteen arvioiden uudistus oli erittäin onnistunut. Vilkkaaseen toimintavuoteen varmasti vaikutti myös mahdollisuus saada
Puolustusvoimain
toimintatukea. Vaikka toiminnallinen osuus vähenee näin syksyn tullen, niin hallinnollisesti syksy on vilkas. Tänä vuonna järjestetään molempien liittojen liittokokoukset Tampereella – Samoilla raiteilla. Meillä pienellä piirillä on vahva edustus liittotasolla. Kurikkalan Tomi toimii Reserviläisliiton varapuheenjohtajana ja Salmun Sami on ehdolla Reserviupseeriliiton puheenjohtajaksi. Kaikki RUL- yhdistyksien puheenjohtajat äänestämään Samia kokoukseen tai toimittakaa valtakirja allekirjoittaneelle. Piirin vuosikokous järjestetään 29.10. Kannuksessa.
Oma puheenjohtajakausi alkaa myös kääntyä loppupuolelleen. Piirin ko-
kouksessa valitaan uusi kaksivuotinen hallitus ja puheenjohtajisto. Haluankin tässä vaiheessa jo kiittää piirihallitusta kovasta työstä. Vaikka se työ ei aina näy ulospäin, niin koko ajan hallituksen, puheenjohtajiston tai jonkun toimikunnan WhatsApp laulaa. Lisäksi kentän toimijoiden kanssa toiminta on ollut sujuvaa ja mukavaa. Vielä en kuitenkaan jää sivuun, sillä jatkan piirin toiminnanjohtajana ja ehkä hallituksessa rivijäsenenä, jos tulen valituksi. Nyt kaikki lataamaan puhelimeen HeiaHeia, reserviläisten digitaalinen kuntokortti, ja haastamaan kavereita! Syksy on luonnossa liikkumisen aikaa monella eri tapaa. HeiaHeia-sovellukseen laitetaan kaikki liikkumisen (myös
hyötyliikunnan) ja ammunnan suoritteet ja sitä kautta kerätään pisteitä itselle. Hyvää syksyä kaikille ja nähdään kentällä ja kokouksissa!
Puolustusvoimain komentajan, kenraali Janne Jaakkolan puhe 253. maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä 15. syyskuuta 2025.
Tämäkin maanpuolustuskurssi alkaa tilanteessa, jossa todellisen maailman tapahtumat varmasti vaikuttavat tulevien viikkojen sisältöihin ja keskusteluihin. Puolan ja Romanian ilmatilan loukkaukset ovat uusin luku turbulenttisessa tilannekehityksessä. ”Mitähän seuraavaksi?”, moni varmaankin pohtii, joten jaan muutaman ajatuksen tilanteesta oman turvallisuusympäristömme näkökulmasta.
Ensinnäkin, laaja-alaisen vaikuttamiseen tai Nato-kielellä epävakauttaviin toimiin liittyvien tapahtumien määrä Euroopassa on parissa vuodessa kasvanut merkittävästi. Riskinottovalmius perustuu käsitykseen lännestä heikkona, jakautuneena ja riskiä välttelevänä. Ottamatta kantaa viimeisten tapahtumien tahallisuuteen tai tahattomuuteen, muiden keinojen ohessa droonitkin ovat olleet epävarmuuden ja epävakauden loihtimisessa oiva väline, mahdollistaen helposti tahallisuuden kiis-
tämisen.
Toiseksi, parhaillaan on käynnissä Venäjän strateginen harjoitus Zapad 25, jonka toimeenpanoa seurataan tarkoin. Harjoitukset sinänsä ovat tavanomaista asevoimien toimintaa, ja olennaista onkin ennakoitavuus. Harjoituksen järjestäminen on Venäjälle merkittävää ja luo mielikuvaa siitä, että Ukrainassa käynnissä oleva sota ei vaikutuksiltaan ole suurstrateginen – resursseja on muuhunkin. Muistamme hyvin, miten Zapad 21 -harjoitusta käytettiin Ukrainan sodan valmistelujen kehikkona, joukkojen jäädessä keskitysalueilleen harjoituksen jälkeen. Olemme tottuneet siihen, että harjoituksiin tai samaan ajankohtaan saattaa liittyä odottamattomia käänteitä. Kolmanneksi, riippumatta ilmatilaloukkausten tahallisuudesta tai tahattomuudesta, kokonaistilannetta voi hyödyntää arvioitaessa Naton reagointikykyä ja yhtenäisyyttä. Sotilaallisella tasolla havainnoidaan ilmapuolustuksen toimivuutta. Poliittis-sotilaallisella puolella mielenkiinnon kohteena on luonnollisesti Euroopan yhtenäisyys ja päätöksentekokyky. Strate-
gisella tasolla voi arvioinnin kohteena olla etenkin transatlanttisen yhteyden vahvuus.
Kun samalla näemme Venäjän sotaponnistelujen kiihtyvän Ukrainassa, ilmatilan loukkauksiin liittyvä keskustelua voi hyödyntää epämääräisissä puheissa horisontaalisesta eskalaatiosta, konfliktin laajenemisesta ja uusien rintamien avautumisesta. Tähän narratiiviin sopii hyvin kuvaus ilmatilanloukkauksista ”onnettomuuksina sodan sivutuotteena”. Venäjän näkökulmasta vastakkainasettelulle lännen kanssa on Euroopan maantieteellistä aluetta laajempi kehys. Tilannetta on seurattava myös muualla – Arktisella, Afrikassa ja Lähi-idässä. Toimintaa maalla, merellä, ilmassa, avaruudessa, kyberulottuvuudessa ja informaatioympäristössä onkin syytä jatkuvasti pitää silmällä. Neljänneksi, tässä tapauksessa Naton ja Puolan vaste oli selvä. Tilanteen niin vaatiessa nostettiin valmiutta ja käytettiin voimaa alueloukkausten torjunnassa. Oli tahatonta tai ei, itsenäisen valtion ilmatilaa ei tietenkään voi käyttää iskuissa Ukrainaan eikä is-
kuja voi suunnitella siten, että ne suuntautuvat sodan ulkopuolisten valtioiden alueelle. Liittokunnan vastatoimet eivät ole jäämässä tähän, vaan käynnistymässä on Eastern Sentry – enhanced Vigilance Activity -toiminta, jonka tarkoituksena on tehostaa koko itäisen sivustan valmiutta. Suunnittelu ja valmistelu ovat käynnissä. Ensivaiheessa on luonnollisesti olennaista, että Suomi hoitaa oman alueensa valvonnan ja koskemattomuuden turvaamisen.
Viidenneksi, droonien torjuntakyky on merkittävä ja kiireellisesti kehitettävä sotilaallinen suorituskyky. On tietenkin kustannustehotonta vastata halpojen droonien uhkaan arvokkailla kehittyneillä asejärjestelmillä, ja tämä systeeminen epätasapaino onkin korjattava. Suorituskykyvalinnat on tarkoin punnittava pelotteen ja puolustuksen näkökulmasta, uhkakuvien kirjo huomioiden. Miehittämättömät järjestelmät ja niiden torjunta ovat yksi osa, mutta kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Olemme strategisen suunnittelun ytimessä – miten resurssit jaetaan puolustuskyvyn kehittämisessä, mikä on oikea
tasapaino?
Tilanne Suomen lähialueella on tällä hetkellä jännitteinen mutta rauhallinen, eikä meihin kohdistu välitöntä uhkaa. Seuraamme tehostetusti tilannetta, tämä on työtämme.
Hyvät kuulijat
Kriisien ja konfliktien aika ruokkii käytännönläheisyyttä ja realismia.
I Finland har den ledande principen varit att i kristider vid behov rikta resurser till säkerheten. Exempel på detta är Covid, början av kriget i Ukraina och framtidens investeringar i säkerhet och försvar. Nu lever vi i en sådan tid som betonar beredskap och förberedelser. Elämme korostetusti valmiuden ja varautumisen aikaa.
Valmiuden ja varautumisen skaalaus onnistuu, kun perusta on kunnossa. Suomi on säilyttänyt perinteisen yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden periaatteet, kuitenkin eläen ajassa esimerkiksi toimintamenetelmien, materiaalin ja osaamisen osalta. Nykyisessä toimintaympäristössä olemme etulinjassa fyysisesti, henkisesti ja kognitiivisesti. Nöyrä ja fokusoitu työ on tuottanut suhteellisen pie-
Reserviupseeri-/reserviläisyhdistyksen puheenjohtaja/sihteeri!
Varmista, että yhdistyksesi saa toiminnastaan ansaitsemansa kannustinpalkkiot:
* tehkää yhdistykselle toimivat ja ajantasaiset nettisivut,
* täyttäkää netin toimintalomake ja palauttakaa se ajoissa,
* tai raportoikaa piirille toiminnastanne
* jos yhdistys osallistui Tulta toukokuussa 2025-tapahtumaan
* jos yhdistys järjesti Maaottelumarssi 2025-tapahtuman
• Tarvittaessa lisätietoja: Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piirin toiminnanjohtaja
Seppo Ruotoistenmäki 040 587 0423 seppo.ruotoistenmaki@gmail.com
nillä resursseilla järjestelmän, joka tänään on jopa esimerkkinä muille. Paikalleen ei pidä edelleenkään jäädä. Nykyaika vaatii meiltä samaan maaliin pelaamista, osaamisen hyödyntämistä, uskallusta, kestävyyttä ja palautumiskykyä, epävarmuuden sietokykyä sekä vastuullista keskustelua. Näitä periaatteita kuvastaa myös nyt alkava maanpuolustuskurssi. Kurssilla teillä on erinomainen mahdollisuus tarkastella ja pohtia kokonaisturvallisuuden ratkaisuja suhteessa tämän päivän tilanteeseen. Hyvät kurssilaiset, tervetuloa kurssille ja perehtymään turvallisuutemme etulinjaan!
Puolustusvoimain komentaja, kenraali Janne Jaakkola
Seppo Ruotoistenmäki Piirin puheen- ja toiminnanjohtaja
Huoltovarmuuden omavaraisuus puhutti Ollikkala-messuilla
Maanpuolustus myös näkyvästi esillä omilla osastoillaan
Jo perinteisiksi muodostuneilla Ollikkala-messuilla Kannuksessa oli jälleen tarjota yleisölle runsaasti nähtävää ja koettavaa teemalla ’Maaseudulla on mahdollisuuksia’. Messut alkoivat perjantaina 22.8., jolloin panostettiin varsinkin nuoriin ja maatalousalan opiskelijoihin. Sää oli harmillisen epävakainen, mutta lauantaina suuri yleisö pääsi paikkaamaan järjestäjien osallistumistavoitteita, joten 10 000 kävijän määrä varmaankin saavutettiin.
Perjantaille järjestetyn paneelikeskustelun puheenvuoroissa käsiteltiin maaseudun elinvoimaisuuden ja maatalouden jatkuvuuden
turvaamista. Maatalousalan opetus ja sen tulevaisuuden varmistaminen nousivat korostetusti esille. Hyvillä mielin todettiin Keski-Pohjanmaan ammattiopiston Kannuksen toimipaikan jo 100-vuotisen historian vaikutus alueellisena vaikuttajana sekä maatalous- ja teknologia-alan tulevaisuuden kehittäjänä. Paneelikeskustelussa painotettiin, että maatalouden omavaraisuuteen ja huoltovarmuuteen satsaaminen tulee tehdä myös taloudellisesti terveellä tavalla. Siinä poliitikoilla riittääkin tehtäväkenttää, niin valtakunnallisilla kuin EU-areenoillakin. Lauantaipäivän paneelikeskustelut painottuivat enemmän käytännön huoltovarmuuden kysymys-
Paneelikeskustelussa käsiteltiin mm. maatalousalan koulutusta ja huoltovarmuutta. Kaisa Honkaharju (vasemmalla) esitti kysymyksiä ja jakoi puheenvuoroja osallistujille (vasemmalta) Pekka Pesonen, Antti Kurvinen, Jarmo Lindberg, Elsi Katainen ja Jussi Niinistö.
ten käsittelyyn, silloin pätevimpänä asiantuntija
Annika Wistbacka ja Jan Snåre päivystivät omalla vuorollaan reserviläisten osastolla perjantaina. Myös reserviläiset ovat omalta osaltaan kansallisen huoltovarmuuden takaajia.
Reserviläisten, MPK:n, Maanpuolustusnaisten ja Pohjanmaan aluetoimiston keskittymä oli hyvän kulkureitin varrella näyttelyalueen keskivaiheilla.
Kansanedustaja Antti Kurvinen osallistui perjantain paneelikeskusteluun, kun taas kansanedustaja ja eduskunnan huoltovarmuusryhmän pj. Janne Jukkola esiintyi vastaavassa paikassa lauantaina.
oli eduskunnan huoltovarmuusryhmän pj. Janne Juk-
kola. Molempien messupäivien aikana paneeleissa
esiin nousseet kysymykset, ratkaisut ja tunnustetut toimenpiteet yhdessä auttavat vahvistamaan kansallista huoltovarmuutta ja varmistamaan, että yhteiskunta on valmis kohtaamaan erilaisia haasteita muuttuvassa maailmantilanteessa. Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piirin, MPK Pohjanmaan ja Maanpuolustusnaisten esittelyteltoilla sekä Pohjanmaan aluetoimiston osastolla oli mahdollista jututtaa maakunnan reserviläisiä ja tutustua heidän toimintaansa. Maanpuolustusnaiset olivat asettaneet esille jokaiseen talouteen tavoiteltavan 72 tuntia -paketin.
Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen
Naisten Valmiusliiton Päivi Sorjonen ja Maanpuolustusnaisten Helinä Jokitalo olivat pystyttäneet osastolleen 72 tuntia -varautumissuosituksen mukaisen paketin kotitalouksille.
Kannuksen kaupunginjohtaja Jussi Niinistöllä ja kansanedustaja Jarmo Lindbergillä riitti keskusteltavaa myös paneelin ulkopuolella.
Tämä nuori mies halusi osoittaa olevansa valmis armeijaan vaikka heti, sillä niin monta kertaa hän kiersi telamiinareitin, että rastin kirjurikin oli seota laskuissaan!
Kannuksen Hietakankaalle kokoontui 9.8. lauantaina 16 innokasta osallistujaa suorittamaan MPK:n Ammunnan peruskurssia pistoolilla. Ammunnat johti
Pistoolin perusteita Kannuksessa
koulutuspäällikkö Juha
Ala-aho. Kouluttajina toimivat aktiivireserviläiset
Jan Snåre ja Mikko Hautala. Kurssilla ammuttiin MP-
K:n ampumaohjelmiston mukaiset pistooliammunnat 0–4. Käytössä kurssilaisilla olivat Glock 17 Gen 5 -aseet. Jokaiselle osallistujille päivän ammunnoista
Piirin
Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri ry:n Maaottelumarssitapahtuma järjestettiin lauantaina 13.9. Nivalan Pyssymäen ampumaurheilukeskuksessa.
Piirin kotisivulla ja Facebookissa oli hyvissä ajoin mainostettu piirin yhteistä maaottelumarssia sijainniltaan keskeiseen paikkaan Nivalaan, mutta suurin osa piirin aktiivisista reserviläisistä näyttää marssineen heille itselleen sopivampana ajankohtana. Nivalan Reserviupseerien pj. Samu Jämsä ja Reserviläisten pj. Tuomas Suvanto olivat infonneet hyvin omaa jäsenistöään, ja niinpä marssireitin lähtöpaikalle Pyssyhovin pysäköintialueelle oli klo 14.00 mennessä kokoontunut parikymmenpäinen joukko reserviläisiä ja reserviupseereja, osa perheineen ja lemmikkeineen.
Reittivaihtoehtoja oli kaksi, 25 km osuus osana Iso-Sydänmaan vaellusreittiä ja 10 km perhereitti. Lähtö tapahtui yhteisesti Pyssymäeltä ja kävelymarssi jatkui hyväkulkuista pururataa pitkin Vinnurvaan
tuli yhteensä noin 70 laukausta, mikä oli hyvä määrä aloittaville ampujille.
Sää suosi kurssia. Puitteet Kannuksen Ampujien radalla ja taukotuvalla olivat
jälleen erinomaiset. Suuri kiitos Kannuksen Ampujille sekä Kannuksen Reserviläisille yhteistyöstä.
maaottelumarssi
2025
saakka, jonka jälkeen nopeampi ja hyväkuntoisempi osasto jatkoi vaativampaan maastoon Iso-Sydänmaan suuntaan.
Tuomas Suvannon mukaan marssi sujui suunnitelmallisesti pieniä taukoja välillä pitäen. Ajoittainen sade ja ukkonen kiusasivat pitkän
matkan marssijoita, mutta kukaan ei keskeyttänyt omaa suoritustaan, vaikka maasto oli välillä kivikkoista ja polut juurakkoi-
sia. Sukkien vaihto kuiviin auttoi, eikä kenellekään aiheutunut rakkoja pahempia ongelmia. Nivalan reserviläisillä oli mukanaan yh-
distykselle hankittu hyvin varusteltu ensiapulaukku, joka on hankittu ensisijaisesti ampumatapahtumia varten, mutta nyt laukun sisältöä ei juurikaan tarvittu. Palautumisen marssin rasituksista saattoi suorittaa Pyssyhovin saunassa ja grillikodalla.
Teksti: Jouko Liikanen
Kuvat: Heikki Suvanto ja Jouko Liikanen
Tomi Kurikkala, kurssinjohtaja
Heti Pyssymäeltä alkoi hyväpohjainen pururata, jota pitkin marssijat lähtivät ripeästi etenemään.
Vinnurvaa lähestyttäessä polku kapeni ja puusto muuttui enemmän havupuuvaltaiseksi.
Tässä kaikki marssijat ovat vielä hyvin koossa, mutta kohta polut haarautuivat ja kärkiosasto jatkoi 25 km lenkille.
Pidemmällä marssireitillä maasto oli paikoin pehmeää, mutta jälkiosasto jatkoi sinnikkäästi matkaansa.
Reserviläistoiminta tutuksi Olkkosen Erämarkkinoilla
Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset ja Haapajärven Reserviupseerikerho kokosivat yhteisen edustuksen Olkkosen Erämarkkinoille Haapajärvelle 11.–12. heinäkuuta.
Erämarkkinoista on muodostunut reilun kymmenen vuoden aikana yksi pohjoisen Suomen suurimmista eräalan tapahtumista, joten yhdistystemme yhteisellä teltalla kävi tasaisena virtana maanpuolustuksesta ja reserviläistoiminnasta kiinnostuneita ihmisiä. Tämän vuoden vetonaulana esitteillä oli Aimo Lahden suunnittelemia aseita; pikakivääri Lahti-Saloranta L/S 26 (yhteistyössä Arvo Salorannan kanssa), panssarintorjuntakivääri Lahti L-39 ja Suomi-konepistooli.
Aimo Lahti oli itseoppinut asesuunnittelija, jonka arvon ymmärsivät amerikkalaiset ennen suomalaisia. Amerikkalaiset aseval-
oli paikallisten reserviläisyhdistysten ja jäsenten omia reserviläisaseita.
reserviläisten
Aimo Lahden
mistajat tarjosivat kolmen miljoonan markan sekkiä vuonna 1932, jos Lahti siirtyisi Yhdysvaltoihin työskentelemään heille. Hän kuitenkin jäi kotimaahan töihin, onneksi. VTT ja Keksintösäätiö ovat arvioineet Suomi-konepistoolin erääksi merkittävimmistä suomalaiskeksinnöistä. Lisäksi näytteillä oli yhdistystemme ja jäsentemme reserviläisaseita, reserviläisvarusteita ja raskas kertasinko 112 RSKES APILAS. Messumateriaalia olimme saaneet liitoilta, piiriltä ja MPK:lta. Edustajiemme mukaan tapahtuma oli jälleen oikein onnistunut: hyviä keskusteluita, uusien jäsenten rekrytointia ja toimintamme tunnetuksi tekemistä.
ja kuvat: Anna
Omalla messuvuorollaan Jarno Ojala ja Risto Jaakonaho vastasivat osastolla käyneiden kysymyksiin ja esittelivät kalustoa ja paikallista reserviläistoimintaa.
Näytteillä oli paikallisten reserviläisyhdistysten ja jäsenten omia reserviläisaseita.
Teksti
Jussila
suunnittelemia aseita; pikakivääri Lahti-Saloranta
Näytteillä
Näytteillä oli myös paikallisten
henkilökohtaisia varusteita ja mm. raskas kertasinko 112 RSKES APILAS
Mennyttä, mutta kiinnostavaa maailmaa; Jarno Ojala opastaa Maxim-konekiväärin kiinteän teräsvyöntäyttäjän toimintaa.
Huhmarin SRA-ratahankkeen kantavana voimana lupa- ja hallinnollisissa asioissa toiminut Ylivieskan Reserviläiset ry:n puheenjohtaja Sami Pokki muisteli omia kokemuksiaan rataprojektissa: ”Ensimmäiset piirrokset oli tehty jo aikaisemmin, siitä on ohessa Matti Ojalan suunnittelema SRA-ratapiirros, ja se oli mallina, kun vuonna 2018 hyppäsin puheenjohtajaksi. Pohja oli avattu jo aikaisemmin nykyiselle paikalleen Ylivieskan Reserviupseerikerhon
Uudisraivaajan työllä ja sisulla päämäärään –Huhmarin SRA-radan monipolviset vaiheet
märkää, mutta rata saatiin viimein valmiiksi elokuun lopussa 2025. Talkoolaisia oli kymmeniä koko prosessin aikana ja myös käytettyjä mies- ja konetunteja kertyi tietenkin satamäärin. Suurimmat haasteet rakentamisessa olivat tarvittava tuhansien kuutioiden maamäärä suojavalleihin ja sen rakentamisen aiheuttamat kustannukset, mutta näistäkin selvittiin. Rata on nyt speksien ja vaatimusten mukainen ja ammunta voi viimein alkaa.”
RUL:sta hakeman avustuksen turvin, jonkin verran oli saatu myös rahaa ratapohjalta kaadetuista puista, jotka kaupunki oli lahjoittanut ampumarata-alueen kunnostamista varten. Rakentaminen jäi silloin kesken ympäristöluvan puuttumisen, mutta myös rahan puuttumisen takia. Ympäristölupaprosessi aloitettiin heti ja se valmistui melkein kolme vuotta myöhemmin. Ympäristölupa määräsi radalle meluvalleja sekä niiden korotuksia, mutta saatiin ne hoidettu seuraavana kahtena vuonna kaupungin tuella ja talkootyövoimalla.
Kun ympäristölupa oli val-
mis, lähti haku uudesta radasta Poliisihallitukselle, joka määräsi mm. suojavallien korkeuden kuuteen metriin sekä muita varoparannuksia radalle. Nekin hoidettiin alta pois, ja sitten aloitettiin rahoituksen sel-
vittäminen, jolloin tueksi tulivat Rieska-Leader, ELY ja Pro Estore Oy. Samalla projektinjohtajaksi tuli Tommi Löytynoja, joka alkoi vetää käytännön osiota radan rakentamisesta. Tähän saatiin myös useammalta sponsorilta rahallista tukea, ja heidät tullaan mainitsemaan radalle lähiaikoina pystytettävään infotauluun.
Rakentaminen oli pysähdyksissä talvisin roudan aikaan tai maan ollessa
Tommi Löytynojan rooli käytännön töitten suunnittelijana ja johtajana on myös ollut mittava. Hyvät suhteet lähialueen koneyrittäjiin ja ammunnan harrastajiin ovat olleet apuna, kun koneita on tarvittu maansiirtotehtäviin tai talkooväkeä suorittamaan tarkempia viimeistelytöitä. Työt uudella rata-alueella etenivät vaiheittain, vuodenaikojen, säitten ja varojen sallimissa puitteissa. Huhmarin ulkoilukeskuksessa on monia toiminta-alueita, mutta kaupunki on myöntänyt ampumaratojen ylläpidon ampumaratayhdistykselle, jonka jäseniä ovat Ylivieskan Kuulan ja Riistanhoitoyhdistyksen
lisäksi paikalliset reserviupseeri- ja reserviläisyhdistykset sekä Lakeuden Somottajat -ampumaseura. Löytynojalla on hyvät suhteet kaikkiin näihin toimijoihin, joten talkooväkeä on tarvittaessa saatu silloin, kun heitä on tarvittu. Estore Oy:ssä päivätyönsä tekevälle miehelle on työnsä puolesta syntynyt hyviä liikesuhteita yrityksiin, joitten henkilökunnalla on myös aktiivista ampumaharrastusta. –Taidanpa kutsua yhteistyökumppanien väkeä vaikkapa tyky-päivien muodossa tänne ampumaan, kun nyt on näin mahtavat olosuhteet järjestää täällä monipuolista ammuntaa, totesi projektivastuunsa kunnialla suorittanut Löytynoja. Eräänä kunnianosoituksena Tommi Löytynoja pääsi ampumaan ensimmäiset laukaukset reserviläiskiväärillä uudelle SRA-radalle improvisoidulla tehtäväradalla. Huhmarin ampuma-alueen ja uuden SRA-radan kehittämisessä on ollut mukana monia muitakin omalla työpanoksellaan vaikuttaneita henkilöitä kaikista ampumaratayhdistyksen jäsenyhdistyksistä ja
sponsoriyrityksistä. Ehkäpä jossain vaiheessa voidaan laatia historiikki, missä kaikki asianosaiset tulevat tasavertaisesti mainituiksi. Mutta on meillä vihdoin hieno, uusi SRA-rata – nyt vain ensimmäistä radan kilpailutapahtumaa odottamaan. Mutta sitä ennen –harjoittelemaan!
Teksti: Jouko Liikanen
Kuvat: Sami Pokki
Sami Pokki piti avajaispuheen uuden radan käyttöönottotilaisuudessa. Kuva: Jouko Liikanen
Tommi Löytynoja on vastannut uuden radan rakentamisen haasteisiin sen eri vaiheissa. Kuva: Jouko Liikanen
Tällaiselta näytti 29.10.2013 uuden ampumaradan pohja puuston poistamisen jälkeen. Kuva: Jouko Liikanen
Joonas Rautakosken iso kuokka on ajettu paikalle ja radan maapohja alkaa paljastua.
Ylivieskan Reserviupseerien Matti Ojala oli laatinut SRA-radan rakennepiirustukset.
Keskeneräinen työmaa sai rauhassa kasvaa horsmaa useamman vuoden, kun lupa-asiat olivat ”kierroksella”. Tilanne 12.9.2023. Kuva: Jouko Liikanen
Eräs viimeisimpiä vaiheita ennen käyttöönoton tarkastusta oli kumirenkaitten asettaminen suojavallien harjalle. Rivakka talkooporukka hoiti homman jälleen kerran.
Kuvakierros ja tunnelmia Huhmarin
Tuskin on yhteiskunnassamme montaakaan yhtä työlästä ja byrokratian kyllästämää käytäntöä perustaa ja kehittää aseisiin ja ampumatoimintaan liittyviä prosesseja, niin kuin on uuden ampumaradan perustaminen uudelle ampumalajille! Toki jo toiminnassa
oleva ampumarata-alue oli takaamassa vakiolajien harrastamista, mutta kun yhteiskunnan kehittymisen vuoksi paineet laatia tiukempia ympäristö- ja turvallisuusohjeistuksia kasvoivat, niin kumuloituessaan sääntöviidakko alkoi ampujien silmissä näyt-
Ylivieskan Reserviupseerit ry:n pj. Marko Hintsala ja Ylivieskan Reserviläiset ry:n pj. Sami Pokki olivat tyytyväisiä ampumaharrastuksen parantuneisiin olosuhteisiin.
Löytynoja on käytännössä nähnyt radan nousun kivikkokankaalta
SRA-ra-
tää läpipääsemättömälle.
Viranomaisilta tuli hakemuksia bumerangina takaisin, vaadittiin lisäselvityksiä, uusia lausuntoja tulkittiin ja rahaa tuntui uppoavan tehtyihin ja tekemättömiin töihin kuin pohjattomaan Moolokin kitaan. Mutta Ylivieskassa
pinnan sepelöintiä.
SRA-radan avajaisista
ei lannistuttu – tietoa, taitoa ja tahtoa oli, ja kun viimein kattava rahoituskin oli kunnossa, tämä vuosien työn lämmin leipä saatiin uunista ulos 25.9.2025.
Uuden SRA-radan kentälle oli saapunut kutsuvierasjoukkoa, ampumaratayhdistyksen ja reserviläisten
On koittanut avajaistilaisuuden juhlallisin hetki, kun kunniatehtävän saanut työmaamestarina toiminut Tommi Löytynoja ampui radan ensimmäiset tähdätyt laukaukset kohti maalitauluja.
edustajia toteamaan valmiin työn jäljet, jotka hyviksi ja toimiviksi havaittiin. Toki joitakin pienempiä viimeistelyjä ja mm. tarvikevarasto tehdään vielä ennen ensimmäistä virallista kilpailua. Paikalle saapuneet SRA-harrastajat pääsivät kokeilemaan radan sovel-
tuvuutta ja omia aseita. Laina-aseita ja panoksia oli saatavilla lajista kiinnostuneille, ja tätä mahdollisuutta sitten käytettiinkin kiitettävästi hyväksi.
Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen
Kokenut ja SRA-kilpakentillä ansioitunut Veikko Suihkonen briiffasi rataa testaamaan tulleiden halukkaiden joukkoa.
Maansiirtotöitä pystyttiin tekemään joskus alkutalvestakin ennen maan routimista.
Suojavallit ovat vielä matalia, muta jotain konetyötä oli silti tehty talvellakin.
Nyt on täytemaata ajettu lisää, ja töitä on tehty kosteissakin olosuhteissa.
Kesällä 2025 oltiin jo näin pitkällä ennen kentän
Tommi
nykyiseen muotoonsa, toimivaksi
daksi. Kaikkia omia ja talkoolaisten työtunteja ei ole laskettu, mutta nyt voidaan jo hymyillä.
Illan aikana nähtiin lajin kilpailuissakin menestyneiden ampujien suorituksia.
Kokeneet lajin harrastajat panostavat oman suorituksen mielikuvaharjoitteluun.
Puolustusvoimien MILjazz -kiertueella oli tänä vuonna 11 esityspaikkakuntaa, joista vain kolme sijoittui pohjoiseen Suomeen. Rovaniemen ja Oulun konserttien jälkeen kiertue saapui vuoden viimeiseen esiintymispaikkaansa Kokkolaan 6.8.2025. Kauppatori oli itsestään selvä esiinty-
MILjazz 2025 -kiertue Kokkolassa
mispaikka ja tilaisuus oli yleisölle avoin iltakuudesta puoli yhdeksään saakka. Illan ohjelmisto koostui Ilmavoimien Big Band & Iina Salinin sekä Lapin sotilassoittokunnan Big Bandin esityksistä. Molempien kokoonpanojen ohjelmistoon sisältyi monipuolista musiikkia teemalla ’festa-
ritunnelmaa ja musiikkia maailmalta’. Yleisö sai kuullakseen moderneja tulkintoja blues- rock-, popja soul-sovituksin. Oman lisävärinsä toivat nuoret Oulun rytmimusiikin opiskelijat soittokuntien solisteina. Voimakas sadekuuro keskeytti esitykset harmillisesti, mutta onneksi vain
vajaaksi puoleksi tunniksi. Ennen musiikkiesityksiä yleisöllä oli mahdollisuus tutustua Puolustusvoimien esittelyalueeseen torin laidalla, jossa oli esillä sotilasajoneuvoja ja varusteita. Paikalla olivat myös MPK Pohjanmaan Kokkolan koulutuspaikan, Keski-Pohjanmaan Maanpuo-
lustusnaisten, Kokkolan Reserviläisten ja Puolustusvoimien Pohjanmaan aluetoimiston esittelypisteet, joissa yleisöllä oli mahdollisuus päästä tutustumaan vapaaehtoiseen maanpuolustuksen ja reserviläistoimintaan. Paikalla oli myös Kokkolan sotilaskoti, joka joutui myymään ei-oota
munkkien ja kahvin loputtua suuren kysynnän vuoksi.
Teksti Puolustusvoimien infoa referoiden sekä kuvat: Jouko
Liikanen
Syksy 1944 – vähemmän tunnettua draamaa Koillismaalla Salpalinjan ja kenttäradan seuduilla
Haapajärven–Reisjärven reserviläisten syysretki tehtiin vähemmän käytyihin kohteisiin. Aloitimme kuitenkin Suomussalmelta Raatteen Portin talvisotamuseosta, jossa monet lukijoistakin ovat käyneet.
Suomussalmen talvisotamuseo Museo kertoo myös jatkosodan ja mm. kenttäradan historiaa. Museossa on nyt huone, jossa kerrotaan tämän hetken sodasta Ukrainassa. Jäimme kaipaamaan kuitenkin samanlaista multivideoesitystä, joka siellä esitettiin aikoinaan. Se kuvasi aidosti talvista taistelutilannetta, jossa pystyi tuntemaan taistelun hulluuden, melun, ilmanpaineen, eri aseiden äänet, miten valojuovaluodit lentävät, haavoittumiset, kaatumiset ym. Kun museo kertoo talvisodan lisäksi muistakin asioista, niin toivon, että uusi yrittäjä kirjailija Mika Kulju tuo vuonna 2027 mukanaan uusia puuttuvia asioita sotahistoriasta, kuten syys-marraskuun 1944 aikaisen Suomussalmen miehityksen sekä talvisodan aikaisen evakuoinnin epäonnistumisen. Silloin viidennes eli 1 685 henkilöä jäi Neuvostoliiton miehittämälle alueelle vapaaehtoisesti tai luottamalla viranomaisten ohjeisiin, vaikka rajan väestö näki ja kuuli marraskuussa 1939, että sota syttyy. Neuvostoliitto miehitti kuitenkin uudelleen vuonna 1944 saman alueen, jolta se oli joutunut vetäytymään talvisodassa.
Kuusamon tien taistelut ovat usein jääneet Raatteen tien taisteluiden varjoon, vaikka 5 000 sotilaan Ryhmä Suden JR 65:n tamperelaiset, PPP 6:n porilaiset ja Er.P 16:n kuusamolaiset – ei kainuulaiset korpisoturit – katkaisivat neuvostoliittolaisen 163 D:n huoltotien (nykyisen 5-tien) ja aiheuttivat suuret tappiot vihollisen JR 662:lle. Sen seurauksena loputkin osat divisioonasta vetäytyivät Kiantajärveä pitkin Juntusrantaan. Suomussalmen kirkonkylässä, Hulkonniemessä ja Raatteen tiellä Siilasvuon yli 10 000 sotilaan 9 D:n joukot saivat kuuluisan voiton.
Salpalinja
Suomen historian suurin, enimmillään 35 000 työntekijän rakennustyömaa Salpalinja rakennettiin 1940–1941 ja 1944 Virolahdelta Savukoskelle. Myös ruotsalaiset vapaaehtoiset rakentajat auttoivat ja toivat mukaan nykyaikaisia tehokkaita koneita. Suomalaiset eivät itse taistelleet sodan aikana Salpalinjalla, mutta Kuusamossa syntyi
erikoinen tilanne, kuten vetäytyvät saksalaisjoukot hyödynsivät Lahtelan alueella olevaa Salpalinjaa hidastaessaan neuvostojoukkojen tuloa. Tilanne oli outo, kun syyskuussa 1944 virallisesti suomalaisten vihollinen Saksa puolustautui linjaa vastaan hyökkääviltä neuvostoliittolaisilta, joilla oli tarve saada Suomi puhdistettua saksalaisista.
Rauhansopimuksen vastainen miehitys Neuvostoliitto miehitti rauhansopimuksen vastaisesti syys-marraskuussa 1944 Suomussalmea, Juntusrantaa, Kuusamoa, Sallaa ja Ivaloa yhteensä 38 300 sotilaalla. Karjalan rintaman komentajan kenraali Meretsovin hyökkäyskäskyn 9.9.1944 tavoitteena oli saksalaisjoukkojen takaa-ajo myös Suomen rajan yli. Stavka (Neuvostoliiton asevoimien pääesikunta) ja Stalin kielsivät Meretsovia suorittamasta itsenäisiä hyökkäysoperaatioita ja uhkasivat häntä erolla, eli suomalaisten tuli itse hoitaa saksalaisjoukkojen karkotus. Suomussalmella ja Kuusamossa Meretsov antoi joukkojen marssia rajan yli. Hän ei todennäköisesti halunnut pysäyttää divisioonien etenemistä keskelle korpimaisemia, vaan marssitti joukot Suomen puolen asutustaajamiin. Ennen vetäytymistään marraskuun puolivälissä 1944 puna-armeija räjäytti Kuusamon Lahtelassa ja Tuovilassa Salpalinjan puolustuslaitteet. Syvät räjäytysmontut ja kauaksi lentäneet betonikorsujen jäänteet kertovat, että räjähdysainetta on ollut enemmän kuin riittävästi. Teräksiset tähystyskuvut venäläiset veivät mukanaan.
Kuusamon, Suomussalmen ja Hyrynsalmen tuhot
Aikaisemmin Kuusamon palo perustui paljon suomalaisten omiin havaintoihin ja jopa vääriin tietoihin, joita korjattiin myöhemmin. Nyt esiin tulleet saksalaisten ja neuvostoliittolaisten kartta-, ilmakuva- ja muut dokumentit valottavat hyvin, ketkä polttivat Kuusamon kirkonkylän ja myös kirkon. Saksan Vuoristoarmeijan komentaja kielsi 20.9.1944 siviilikohteiden polttamisen, mutta kirkonkylän kautta vetäytyneiden SS-Nord-divisioonan joukoissa oli kurittomuutta, ja sotilaat ryöstelivät ja polttivat taloja kostoksi suomalaisten ”petturuudesta”. Kirkko säilyi ehjänä, mutta lokakuussa neuvostomiehityksen aikana se paloi tahallisesti sytytettynä tai vahingossa. Muualla saksalaiset polttivat syyskuussa pääasiassa omia rakennuksiaan ja varastojaan.
Hyrynsalmi–Kuusamo-kenttärata 1942 Saksalaiset alkoivat rakentaa 750 mm levyistä ja 178 km pituista kenttärataa Hyrynsalmelta Kuusamoon. Tavoitteena oli jatkaa sitä vielä rajan taakse Kiestinkiin saakka ja muuttaa myöhemmin leveäraiteiseksi. Hyrynsalmeen rakennettiin iso huoltotukikohta, joka työllisti 500 sotilasta ja 300 sotavankia. Sinne oli ta-
Kuvassa näkyy erään bunkkerin räjäytyksestä aiheutunut lopullinen tuho kraatterin pohjalta katsottuna. Jouko Tiitto, Osmo Halonen ja Asko Kukkonen mittailivat etäisyyksiä.
Venäläisten käyttämien monisatakiloisten räjähteiden vaikutuksesta tuhansien kilojen painoisia betonimöhkäleitä lensi jopa 50 metrin päähän bunkkerista.
Osa Kuusamon alueella olevan Salpalinjan rakenteista, esim. juoksu- ja yhdyshautoja, on kunnostettu vastaamaan sodanajan tilannetta.
Betonimurskaa, kallionlohkareita ja rautaa löytyy lähimetsästä jopa satojen metrien päästä.
voitteena myös majoittaa 5 000 sotilasta. Rata oli aluksi helppo rakentaa Hyrynsalmelta Korvualle (Metsäkylään), jonne suomalaiset olivat rakentaneet jo ratapohjan Taivalkoskelle menevään rataan. Taivalkoskelta leveäraiteinen rata oli tarkoitus rakentaa Kemijärvelle ja sieltä Sodankylän ja Ivalon kautta Petsamoon.
kan päällä käydessä pystyi melkeinpä aistimaan, kuinka työvelvollinen belgialainen veturinkuljettajan ja puolalainen lämmittäjän ajoivat ratalinjalla höyryveturin vetämää junaa, jonka venäläiset sotavangit lastasivat/purkivat asemalla saksalaisten vartioidessa. Radalla kuljettiin tavaraa
jo v. 1943 Metsäkylään ja Isokumpuun saakka, mutta Kuusamoon saakka koko rata vihittiin käyttöön vasta 3.1.1944. Paikalliselle väestölle rata toi positiivisia asioita; he saivat kulkea ilmaiseksi junissa ja saksalaisten lääkintähenkilökunta auttoi myös siviilejä. Samoin saksalaiset sotilaat olivat
Metsäkylästä kenttärata rakennettiin soiden ja jokien yli Kuusamoon, jonne tuli neljä asemaa: henkilö-. tavara-, rehu- ja Luftwaffen asema radan 21 muun aseman lisäksi. Vanttaja 1 eli rehuasema sijaitsi juuri Salpalinjan takana. Kolmasosa vaunukuormista oli elintarvikkeita ja – suomalaisten ihmetykseksi – paljon Saksasta ja miehitetyistä maista tuotavaa korsirehua hevosille ja muuleille. Saksan 20. Vuoristoarmeijan resursseina esim. 31.7.1944 olivat 190 000 sotilasta, 24 000 tukihenkilöstöön kuuluvaa, 20 000 sotavankia sekä 34 000 hevosta ja muulia. Rautatieharrastajana pai-
saksalaisten kenttäradan lähimaastoon pystytetty muistomerkki palauttaa mieliin mm. puolalaisten pakkotyöläisten kohtaloita radan rakennusvaiheen aikana.
turvana esim. partisaaneja vastaan. Kaikenlainen kaupankäynti lisääntyi. Ikävänä puolena nähtiin, miten samaan aikaan sotavankeja ja saksalaisia rangaistusvankeja kohdeltiin epäinhimillisesti. Suurin osa kuolleista venäläisistä sotavangeista siirrettiin 1950-luvulla Kuusamoon ja kuolleet saksalaiset sotilaat Rovaniemelle Norvajärvelle. Siitä huolimatta radan varren metsiin ja soihin on jäänyt yksittäisiin hautoihin useita vainajia.
Radan tuho ja seuraukset
Saksalaiset aloittivat radan ei-evakuoitavan kaluston ja rakennusten tuhoamisen Hyrynsalmelta alkaen 14.9.1944. Samoin paloi pahoin myös Hyrynsalmen kirkonkylä. Myös Suomussalmen ja Kuusamon tuhot olivat mittavat. Tärkeintä oli tuhota vaihteet, sillat, kalusto ja rakennukset. Vaikka siviiliväestö oli pääasiassa evakuoitu, oli radan varressa vielä siviilejä, jotka näkivät ja kuulivat räjäytykset. Samalla he totesivat tyytyväisenä, että saksalaiset eivät kuitenkaan miinoittaneet kenttärata-alueita.
Välirauhansopimuksen mukaisesti Suomen tuli luovuttaa kaikki kenttäradan omaisuus Neuvostoliitolle mm. tiilien ja lumiaitojen tarkkuudella. Kiireellisyysjärjestyksestä oli luovuttava, eli materiaalia luovutettiin sitä mukaa, kun sitä saatiin kerättyä. Sillat ja rummut oli räjäytetty ja talot poltettu. Lumipyryt, pakkaset ja auraamattomat tiet vaikeuttivat purkutyötä. Kuljetuskalusto oli
heikkoa. Loppujen lopuksi Neuvostoliitto luopui mm. rikkinäisten tiilien ja kamiinoiden vastaanottamisesta. Suomalaisia helpotti, kun osa kenttäradan vaikeasti purettavista kiskoista voitiin vastikkeena korvata 5 436 tonnilla leveäraiteista kiskoa pölkkyineen ja rautoineen. Kaikkiaan purettiin tämän takia 124 km leveäraiteista kiskoa Lahden ja Luumäen kaksiraiteiselta osuudelta, eli radalle jäi vain yksi kiskopari. Suomalaisten hyvän idean taustalla oli varmaan myös sotilasturvallisuusasiat, eli Neuvostoliitosta Porkkalan vuokra-alueille menevillä junilla oli myös vähemmän kuljetuskapasiteettia Kouvolan molemmin puolin. Kenttäradan evakuointi loppui 9.11.1945.
Kainuussa kenttärata muistetaan myös oikeusjutusta Pudasjärven käräjillä, jossa purkutyömaata johtanut rautatieinsinööri tuomittiin kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, menettämään kansalaisluottamuksensa kuudeksi vuodeksi ja miljoonien markkojen korvauksiin virkavirheistä ja lahjomista. Hänen yhdeksän yhteistyökumppaniaan tuomittiin samanlaisista rikoksista neljästä kuukaudesta aina kahden vuoden pituisiin kuritushuonerangaistuksiin ja menettämään kansalaisluottamuksensa. Lisäksi viisi autoilijaa ja liikemiestä saivat sakkotuomiot. Edellä mainittujen rikokset pilasivat satojen kunniallista raskasta purkutyötä tehneiden paikallisten mainetta.
Ajat muuttuvat – puolustus säilyy ja kehittyy Sotahistoriallinen retkemme sattui samaan aikaan, kun valtakunnallisen evakuointiharjoituksen aikana evakuoitiin myös Juntusrannan kylä Ämmänsaareen. Mukana olleiden siviilien puheista saattoi kuulla, että vieläkö heidän pitää joutua kokemaan sama kuin aikaisemmat sukupolvet. Nyt viranomaisten organisointi toimi, eikä ihmisten tarvinnut lähteä jalkaisin tiettömien taipaleiden takaa, vaan kyyti saatiin lämpimissä linja-autoissa. Uutta rajaesteaitaa rakennetaan Virojoelta Parikkalaan yhtenäiseksi, mutta sitä rakennetaan myös teiden kohdalle Suomussalmelle ja Kuusamoon rajan ylittämisen vaikeuttamiseksi. Ennen oli Salpalinja, nyt uutena nimityksenä linjoille ovat itärajan esteaita ja droonimuuri. Toivottavasti niitä tarvitaan käytännössä yhtä vähän kuin aikaisemmin Salpalinjan bunkkereita ja esteitä.
Teksti: Osmo Halonen Valokuvat: Markku Takala
Lähdeluettelo:
Haro Matti: Elintilan junailijat, Helsinki 1997
Kauhanen Jouni: Sotilas, siviili ja sotavanki, Tornio 2017
Kallioniemi Tuomo: Syksy 1944, Helsinki 2023
Molka Jozef: Sota minun muistoissani, Kuusamo 2007
Susitaival Paavo: Osasto Susi talvisodassa, 1973
Taivalkosken 4H-yhdistys: Muistoja kenttäradalta 2011
Taivalkoskelle,
Jouko Tiitto tutkii veturien korjauspajan vanhoja rasvausmonttuja. Täällä huollettiin ja korjattiin saksalaisten käyttämiä HF-110C-höyryvetureita.
Aika tekee tehtävänsä, luonto peittää vähitellen alleen vanhan veturitallin betoniset perustukset Korvuan leirialueella.
Sodanaikaisen kenttäradan vanhoille asemapaikoille on pystytetty infotauluja, joista voi lukea yksityiskohtaistakin tietoa ratatyömaan elämästä.
Pohjalaiset sotahistorian harrastajat tutustumassa Mikkelin sotahistoriallisiin museoihin
Pietarsaaren reserviupseerikerho on jo 35 vuoden ajan järjestänyt ryhmämatkoja kiinnostaviin sotahistoriallisiin kohteisiin. Aluksi matkat suuntautuivat Karjalaan jatkosodassa Neuvostoliitolle menetetylle alueelle. Matkojen järjestäjiin kuului henkilöitä, joilla oli sukuyhteyksiä alueelle. Matkoilla oli mukana myös sotaveteraaneja, jotka halusivat käydä verestämässä muistoja taistelupaikoistaan. Vuosien mittaan matkakohteiden kirjo on lisääntynyt, kohteena ovat olleet useat maat Euroopassa, mm. Baltian maat ja Saksa. Nyt on tullut sopiva aika tutustua myös kotimaan kohteisiin. Tämän vuoden matkan pääkohteena oli Mikkeli, kolmen sotamme – vapaussota, talvisota ja jatkosota – päämajakaupunki. Kerho järjestää matkat, mutta osallistuminen on mahdollista kaikille kiinnostuneille. Muutamat vaasalaiset ovat olleet mukana matkoilla alusta alkaen. Toiminta Vaasan Reserviupseeripiirin puitteissa oli luonut yhteydet. Nyt matkassa oli peräti seitsemän vaasalaista, kolmasosa matkalaisista. Tämän kirjoittaja oli ensikertalaisena yksi näistä. Ensimmäinen päivä 12.9.2025 oli varattu bussimatkaan Mikkeliin. Kahvija ruokailutaukojen lisäksi matkaan sisältyi kuitenkin ensimmäinen tutustumiskohde, Suomen Ilmavoimamuseo Tikkakoskella. Suomessa on kaksi valtakunnallista ilmailualan ammattimuseota, Tikkakosken Ilmavoimamuseo on keskittynyt Puolustusvoimien puitteissa tapahtuneeseen lentotoimintaan ja Suomen Ilmailumuseo Vantaalla puolestaan siviili-ilmai-
Esiteltävänä ilmattomassa tilassa järven pohjassa vuosikymmeniä lojunut hävittäjä liasta puhdistettuna, muutoin siinä kunnossa kuin se nostettaessa oli. Kuva: Raimo Latvala
luun.
Saimme tutustua museoon kaksi tuntia kestäneellä opastetulla kierroksella. Museon amanuenssina toimivan oppaan esittely oli yksityiskohtainen ja lukuisine tarinoineen vauhdikas. Esittelyn painopiste oli museon vanhimmissa koneissa. Tämä olikin museaalisesta näkökulmasta perusteltua, sillä museossa on suuri määrä uniikkeja koneyksilöitä, jopa ainoita lajissaan maailmanlaajuisesti.
Paraatipaikalla museon näyttelyssä on vaasalaisesta näkökulmasta tärkeä kone Thulin Typ D F1, joka oli ruotsalaisen kreivi Eric von Rosénin Suomen valkoiselle armeijalle lahjoittama lentokone. Kone maalattiin
yläosassa täysin tuhoutuneen Thulin Type D F1:n näköisreplika ja alla F3:n autenttinen metallirunko.
Uumajassa sinisillä hakaristeillä – von Rosénin onnenmerkeillä – ja siitä tuli Suomen ilmavoimien ensimmäinen lentokone sekä hakarististä koneiden kansallisuustunnus. Koneen Vaasaan saapumispäivää 6.3.1918 vietetään Ilmavoimien perustamispäivänä. Tapahtuman muistoksi on pystytetty Kalervo Kallion veistämä Merikotka-patsas koneen laskeutumispaikalle. Kone oli kaksipaikkainen, puurakenteinen kankaalla verhottu tiedustelukone. Kone tuhoutui Tampereella Näsijärven jäällä 16. huhtikuuta 1918, turmassa menehtyivät lentäjä ja tähystäjä. Kone tuhoutui niin täysin, että siitä on museossa näytteillä vain replika. Suomeen hankittiin myös toinen Thulin Typ D kone (tunnus F3), joka vaurioitui heti maahan saavuttuaan ja jäi vaille käyttöä. Sen metallirunko on museossa esillä. Ainutlaatuinen nähtävyys on myös suomalaisten hävittäjälentäjien ihannoima amerikkalaisvalmisteinen hävittäjä Brewster Model 239. Suomi sai hankituksi talvisodan alkuvaiheessa 44 kpl näitä koneita. Kuljetus- ja muutostoimenpiteiden johdosta niitä ei saatu käyttöön vielä talvisodassa, mutta jatkosodassa sitäkin tehokkaammin. Hävittäjillä saavutettiin 480 ilmavoittoa ja koneita menetettiin vain 15. Voittosuhde 1:32 lienee alallaan maailmanennätys. Museossa esillä oleva kone on yksi menetetyistä. Kone oli joutunut tekemään pakkolaskun Itä-Karjalassa Isoon Kolejärveen, josta se vuosikymmenten jälkeen nostettiin. Esillä ole-
va ulkonaisesti lähes ehyt kone on ainoa jäljellä oleva Brewster-hävittäjä maailmassa.
Toinen matkapäivä lauantaina 13.9. oli tiivis museopäivä. Heti aamiaisen jälkeen siirryttiin Jalkaväkimuseoon, joka sijaitsee kaupungin keskustan tuntumassa. Museon käyttöön on saatu kaksi kasarmirakennusta v. 1881 Suomen VI:lle Tarkk’ampujapataljoonalle rakennetulta puukasarmialueelta. Entinen kasarmialue on säilynyt Vaasan tapaan rakennusten osalta lähes ennallaan, vain käyttötarkoitukset ovat muuttuneet..
Museon pysyvä päänäyttely sijaitsee omassa kasarmissaan. Näyttely on esillä kronologisessa järjestyk-
sessä vapaus/sisällissodasta viime sotiemme päättymiseen kattaen sen ajan, jonka Päämaja oli Mikkelissä. Saimme tutustua näyttelyyn museossa tutkija-nimikkeellä toimivan oppaan asiantuntevalla opastuksella. Museon aineisto on runsas ja monipuolinen käsittäen sotakalustoa, pukuja ja kunniamerkkejä, karttoja ja valokuvia. Sotatilanteita on havainnollistettu eri tavoin, perinteellisin rakentein (korsut, talvinen taistelumaasto) ja uusin visuaalisin keinoin (viime vuonna valmistunut Ihantalan taistelun päivittäiset taistelut lähes huoneen kokoiselle installaatiolle heijastettuna ääniselostuksen kera).
Toinen kasarmi sisältää joukon erikoisnäyttelyitä,
osa pysyviä, osa vaihtuvia. Pysyviä näyttelyitä edustavat mm. laaja suojeluskuntaosasto (ml. lotat ja sotilaspojat) sekä sotilasmusiikin osasto. Kokonaisuudessaan hieno ja hyvin ylläpidetty museo.
Sodan ja rauhan keskus Muisti on 2021 avattu humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekeskus, ei siis varsinainen historiallisia esineitä sisältävä museo. Muisti johdattaa kävijät sodan ilmiöihin ja kulttuuriperintöön. Yhdessä samassa rakennuksessa toimivan Päämajamuseon kanssa Muisti muodostaa kuitenkin sotahistoriallisen museokokonaisuuden, joka kertoo sodasta tarkoituksella edistää rauhaa. Kävijälle tarjotaan sotaa ilmiönä käsitteleviä, uusinta tietoja viestintäteknologiaa hyödyntäviä näyttelyitä ja verkkopalveluita. Muistin näyttelyt kertovat historiasta myös sodan kokeneiden ihmisten kautta. Nykypäivän ihminen saa myös konkreettisen käsityksen sodasta Summan taistelun rajusta ääni- ja kuvainstallaatiosta. Päämajamuseo on perinteiseen tapaan toteutettu museokokonaisuus. Ainutlaatuisen museosta tekee se, että se esittää Päämajan siinä muodossa ja asussa kuin se jatkosodan aikana oli. Ylipäällikkö Mannerheimin työhuone ja sotaoperaatioiden suunnitteluhuone karttoineen ja muine apuvälineineen tekevät vaikutuksen. Museossa on esillä myös viereisen Naisvuoren luolassa sotien aikana sijainneen viestikeskus Lokin esineistöä. Mikkelin sotahistoriaan tutustuvan ryhmän vierailu olisi jäänyt vajaaksi, ellei olisi tutustuttu myös
Päämajan kakkosmiehen, Yleisesikunnan päällikkö, jalkaväenkenraali Axel Heinrichin komeat kunniamerkit Jalkaväkimuseossa. Huomio kiinnittyy erityisesti asepuvun kauluslaattojen välissä riippuvaan I luokan Mannerheim-ristiin. Heinrichs oli ainoa, joka Mannerheimin lisäksi sai tämän kunniamerkin. II luokan Mannerheim-risti on kiinnitetty asepuvun vasempaan rintataskuun.
Kuvaparin
taistelutilanteessa.
Sotaoperaatioiden suunnittelu perustui
Mikkelin Klubiin, joka kerhohuoneistona juuri valmistuneessa Osuuskauppa Suur-Savon liike- ja hotellirakennuksessa toimi jatkosodan aikana Päämajan johdon vakituisena lounasja päivällispaikkana sekä tilana, jossa ylipäällikkö Mannerheim otti ruokailun merkeissä vastaan vieraitaan. Klubi vaalii tämän ajanjakson perinnettä järjestämällä tilausravintolana illallisia marsalkan Mikkelin ajan hengessä. Mannerheimin suosimien ruokalajien lisäksi ateriaan liittyy olennaisena osana jo legendaksi muodostunut Marskin ryyppy. Käyntimme aluksi saimme puoli tuntia kestävän Mikkelin Klubin esittelyn, jonka keskeinen osa oli juuri tuo Päämaja-aika. Esitys oli hyvin valmisteltu ja käsitteli klubin ja päämajaryhmän käyntien ohella sodanaikaisia olosuhteita Mikkelissä laajemminkin. Illallisemme menun osat olivat Vorschmack, Kuhaa Walewska, Karpalojäädyke ja kahvi, juomat yksilöllisin valinnoin, Marskin ryyppy näytti sopivan kaikille. Matka oli kaikilta osin hyvin valmisteltu. Kaikki oli etukäteen varattu ja varmistettu, museokäynnit ja ruokailut oli sisällytetty kokonaishintaan, joten jonotustilanteita ei syntynyt missään vaiheessa. Suurelta osin jo varttunutta ikäryhmää edustaneita osanottajia lämmittivät erityisesti kuljetukset kohteisiin, lyhyilläkin matkoilla oli tarjolla kuljetus ja kohteeseen mentiin poikkeuksetta ulko-ovelle asti. Päävastuulliset järjestäjät Alpo Koivuniemi ja Hannu Sulkakoski ansaitsevat matkan toteutuksesta tunnustuksen ja suuret kiitokset.
Teksti ja kuvat: Ilkka Virtanen
Talvinen rintamamaisema tuo hyvin esiin lumipuvun suojavaikutuksen
laajaan kartta- ja muiden dokumenttien kokoelmaan
Ylipäällikön työhuone Päämajassa
Päämajamuseo esittelee myös Naisvuoren luolassa ollutta Viestikeskus Lokin aineistoa
Lähtöpäivän aamulla kokoonnuttiin vielä Kalervo Kallion veistämällä marsalkka Mannerheimin patsaalla (1967). Patsas siirrettiin nykyiselle paikalleen torin laitaan v. 2003. Kuva: Raimo Latvala
On se piripinnassa, vieläpä hieman kukkuroillaan.
Päämajan johdon istumajärjestys Mikkelin Klubilla 1942–1944
Sankarihaudat syntyivät kentän, kotirintaman ja veteliläisen papin tahdonvoimalla
Talvisodan alkaessa marraskuun lopussa 1939 kaatuneiden sotilaiden kotiseudulle hautaaminen oli täysin epävarmaa, koska sillä ei ollut kannatusta armeijan määräävissä piireissä. Sotilaiden ja kotirintaman kanta oli sitä vastoin täysin selvä. Eri puolille Suomea syntyi sotavuosina noin 630 sankarihautausmaata.
Jalkaväen ohjesääntö vuodelta 1932 määräsi kaatuneet haudattaviksi rintaman tuntumaan kansainvälisen sotakäytännön mukaisesti. Tämä oli myös sotamarsalkka C.G.E. Mannerheimin johtaman Päämajan kanta talvisodan alkaessa. Kaatuneet sotilaat oli määrä haudata rintaman takana oleville siviilihautausmaille tai sinne erikseen perustettaville sotilashautausmaille.
Johannes Sillanpää aloitti kaatuneiden evakuoinnin
Kannaksella toimineen toisen armeijakunnan (II AK) pastori, Vetelissä syntynyt Johannes Sillanpää piti rintamalle hautaamista sopimattomana ja hän alkoi toimia niin, että kaatuneet evakuoitaisiin kotipaikkakunnilleen ja haudattaisiin sinne. Sillanpään mielestä kaatuneiden suomalaismiesten muistoa kunnioitettaisiin parhaiten viemällä heidän maalliset jäännöksensä kotiseudun multiin. Näin myös tuettaisiin omaisia heidän surussaan.
Laaja vastustus
Suuri osa rintamapapeista vastusti osallistumista kaatuneiden huoltoon. Sotilaiden sielunhoito oli heille tärkeintä. Sotapappien korkein päällikkö sotarovasti
Johannes Björklund ilmoitti, että ruumishuolto ei voi kuulua pappien tehtäviin. Muuan rintamapappi julisti, että papit eivät voi perustaa yhden miehen hautaustoimistoja. Myöskään lääkintähenkilökunta ei halunnut ottaa vastuuta kaatuneista. He pitivät tärkeimpänä tehtävänään haavoittuneiden hoitamista.
Päämajan komento-osasto arvioi, että pienellä armeijalla ei ole voimavaroja uuden huoltolajin eli ruumishuollon perustamiseen. Se myös epäili, että taistelukentiltä saapuvat ruu-
misarkut romahduttaisivat kotirintaman mielialat ja maanpuolustustahdon.
Päämajasta ja alemmistakin esikunnista lähtikin joulukuussa määräyksiä kentälle hautaamisesta. Yhdessä määräyksessä ilmoitettiin, että vain poikkeustapauksissa kaatunut voidaan lähettää kotiseudulla haudattavaksi. Poikkeuksilla tarkoitettiin upseereita ja
tärkeitä henkilöitä, kuten yhteiskunnan päättäjiä ja heidän poikiaan.
Sotilaat ja kotirintama vaativat evakuointia
Kuoleman kanssa kasvotusten olevia sotilaita ajatus rintamalle hautaamisesta kauhistutti. Miksi omaiset eivät voi olla hautaamassa ja miksi kaatunut ei pääse
kotiseudun multiin? Ruumis voisi jäädä vihollisen puolelle, jolloin kunniallisesta hautaamisesta ei olisi minkäänlaisia takeita. Niinpä kaatuneiden asetakin taskusta saattoi löytyä lappunen, jossa ilmaistiin halu kotiseudulle hautaamisesta, jos lähtö tulee. Myös kotirintaman kanta oli selvä, kaatuneet oli saatava kotiin.
Sillanpää määräsi papit ruumishuoltoon
Armeijakuntansa sotapappien esimiehen ominaisuudessa Johannes Sillanpää antoi itsenäisyyspäivänä 6.12.1939 armeijakuntansa papeille ohjeet kaatuneiden huollosta. Kaatuneet tulee ensisijaisesti lähettää kotipaikkakunnilleen, hän määräsi. Samalla ratkesi, että pappien on otettava
Sankarihautaus 3.5.1942 Reisjärven seurakunnan sankarihautaan. Siunauksen suoritti khra V.A. Malmivaara. Kersantti Arvo Aution, jääkäreiden Juho Martti Niemen, Kalle Levonperän ja Väinö Puurulan, sekä sotamiesten Kalle Eemeli Kemellin ja Kiite Kauton sekä korpraali Aleksi Leppälän hautaa ollaan luomassa umpeen. Kuva kirjasta Keitä he olivat? Reisjärviset sankarivainajat 1939–1945, Osmo Anttila & Juhani Tilli
Johannes Sillanpää ( 1897-1970), SA-Kuva
Everstiluutnantti Susitaival tarkastaa kunniakomppaniat sankarihautajaisissa Yläjoella. Yläjoki 29.7.1941, SA-Kuva
päävastuu ruumishuollosta toisessa armeijakunnassa.
Sillanpää sai ohjeilleen Kannaksen armeijan komentajan, kenraaliluutnantti Harald Öhquistin hyväksynnän. Näin sotapappi ja kenraali ottivat ratkaisevan askeleen.
Sillanpää perusti itsenäisyyspäivänä 6.12.1939 Viipurin maalaiskuntaan kaatuneiden evakuointikeskuksen KEK:in, jonka toimintaan hän koulutti työntekijät. Tähän yksikköön tuotiin kentällä kaatuneet, jotka huollettiin ja lähetettiin kotipaikkakunnille.
Tieto kaatuneiden evakuoinnista levisi
Joulun 1939 aikaan käytyjen Tolvajärven-Ägläjärven taistelujen seurauksena kentällä makasi hengettömänä lähes tuhat suomalaissotilasta tuhoisan, mutta voitokkaan taistelun jälkeen. Kentälle hautaaminen ei voinut tulla kyseeseen kaatuneiden suuren lukumäärän vuoksi.
Taisteluissa ollutta Ryhmä Talvelaa johtanut eversti (myöhemmin kenraali) Paavo Talvela päätti, että kaatuneet lähetetään kotiseuduilleen. Näin Talvela uskoi valavansa taistelutahtoa eloonjääneisiin alaisiinsa. Myös muut sotatoimiryhmät alkoivat lähettää kaatuneita kotiin Päämajan periaatteiden vastaisesti.
Päämaja joutui taipumaan Näin kaatuneiden evakuointi kotiseudulle alkoi sotilaiden riveistä sodanjohdon tahdon vastaisesti. Päämaja joutui havaitsemaan, ett junat kuljettivat rintamalta satoja arkkuja eri puolille maata ja kotirintamalla järjestettiin näyttäviä sankarihautajaisia. Joissakin hautajaisissa maan poveen laskettiin samanaikaisesti useita paikkakunnan kaatu-
neita. Sankarihautajaisista muodostui vahvan maanpuolustustahdon ilmaisuja. Ne olivat oman aikansa mielenosoituksia; Suomen liput liehuivat ja itkunsekaiset virret kaikuivat.
Lopulta Päämaja joutui taipumaan ja se antoi 24. tammikuuta 1940 ruumishuollosta uudet ohjeet. Nyt kaatuneiden kotiin lähettämisestä annettiin määräys, kaatuneiden evakuointikeskuksia piti perustaa. Vakau-
muksensa mukaisesti toiminut Johannes Sillanpää säästyi Päämajan sanktioilta kuin ihmeen kaupalla, mutta hän sai kiivaita vastustajia sotapappien keskuudessa.
KEK:in lohduttomat työt ja yöt
Kaatuneiden evakuointikeskukset KEK:it toimivat esimerkiksi maatilalla tai koulussa, jonka yhteydessä
oli riihi tai sauna ja muita ulkorakennuksia. KEK:iin kuljetettiin talvisodan pakkasissa jäätyneitä ruumiita, jotka sulatettiin riihessä tai saunassa, jota pidettiin jatkuvasti lämpimänä. Rankin työ oli nostoväen miehillä, jotka toimivat lämmittäjinä yöaikaan. Sulavien ruumiiden jäsenet kolahtelivat lavereilla, verta tippui lattialle. Haju oli kammottava. Jossain kauempana tykit jylisivät yön pimeydessä. Vainajat tunnistettiin mie-
histöluettelon ja tuntolevyjen perusteella. Kotiin lähti kuolinilmoitus. Lotat tekivät KEK:in toimistotyöt. Ruumiit pestiin, vainajat ja heidän irtain omaisuutensa luetteloitiin. Lopuksi vainaja laskettiin arkkuun. Joihinkin arkkuihin kiinnitettiin pahasti ruhjoutuneen ruumiin vuoksi lappu ”Ei avata!”
Alkuvaiheessa ruumisarkut ostettiin sotatoimialueen hautaustoimistoilta ja arkkujen loputtua evakuointikeskuksissa tehtiin arkut omin voimin. Määränpäässä vainaja siirrettiin siviiliarkkuun ja haudattiin asiaankuuluvin huomionosoituksin kotipaikkakunnan multiin.
Mikko Määttälä
Toimittaja
Lähteet:
Tie ja sen raivaaja. Kaatuneiden huollon kehittyminen sotiemme 1939–1944 aikana.
Jaakko Sillanpään (Johannes Sillanpään poika) aineiston pohjalta kirjoittanut Pekka Kurenmaa, 2002
Viekää minut kotiseudun multiin. TV-dokumentti YLE TV1, toimittaja Mikko Määttälä, 2009
Sankarihautajaiset Jaakkimassa: omaiset toteavat vainajansa henkilöllisyyden. Jaakkima 8.2.1942, SA-Kuva
Kaatuneitten arkutusta jouduttiin tekemään vaatimattomissakin oloissa. SA-Kuva
Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan perinneyhdistyksen hengellinen toimikunta järjesti veteraanisukupolven edustajille perinteisen virike- ja virkistyspäivän tiistaina 12.8.2025 Lohtajan Ohtakarissa.
Tapahtumaan oli kutsuttu kunniavieraiksi kaikki toimialueen tunnusveteraanit naiset ja miehet, heidän puolisonsa ja lesket saattajineen, kaatuneitten omaiset, sotaorvot sekä sotilaspojat. Paikalle saapuneiden noin 80 henkilön joukossa oli tällä kertaa kaksi tunnusveteraania, kaksi puolisoa, kuusi leskeä ja 16 sotaorpoa.
Tervetuliaiskahvien jälkeen tilaisuus alkoi kirkkoherra Sakari Typön alkuhartaudella ja hengellisen toimikunnan puheenjohtaja rovasti Tuomo Jukkolan tervehdyksin ja päivän osallistujien esittelyin. Toimittaja Mikko Määttälän asiantunteva esitys kaatuneitten evakuointikeskuksen (KEK) perustamisesta ja sankarivainajien monivaiheisista matkoista kotiseutujen multiin oli yleisölle kiinnostavaa kuultavaa. Kooste esityksestä on luettavissa kokonaisuudessaan toisaalla tässä lehdessä.
Päivän aikana kuultiin Ajomies-yhtyeen veteraaniperinteeseen liittyviä musiikkiesityksiä. Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue Soiten edustaja Sirpa Haapoja kertoi yhtymän toiminnan ajankohtaisia uutisia ja Kokkolan Sotilaskotisisarten Aune Orjala esitteli yhdistyksen paikallista toimintaa. Kanttori Veli Ainali kertoi maakunnan Sotaorpokuoron esittämästä musiikista, ja Jouko S. Niemi muisteli Sievi
Veljeä ei jätetä -henki näkyi veteraanien virike- ja virkistyspäivänä
Leskisen tarinoita sotien aikaisista evakkojen kohtaloista. Omassa puheenvuorossaan Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja Risto Pouttu kokosi yhteen päivän tietopuolista antia.
Tilaisuuden päätöshartauden piti rovasti Heikki Hurskainen. Päivän hengellisen ja tietopuolisen annin täydensivät tilaisuuden puolivälin lohikeittolounas ja Kokkolan sotilaskotisisarten tarjoamat munkkikahvit ennen kotiinlähtöä.
Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen
Toimittaja Mikko Määttälä (Toholampi/Helsinki) on työnsä ohessa perehtynyt sankarivainajiemme kohtaloihin. ”Viekää minut kotiseudun multiin...” oli hänen esitelmänsä aiheena.
Nelihenkinen Ajomiehet-yhtye Kokkolasta esiintyi pariin otteeseen virike- ja virkistyspäivän aikana ja esitti yleisölle rakasta musiikkia.
Soiten Sirpa Haapoja jututti kannuslaista, Hoivakunnaksessa asuvaa Elsa Mäkelää Pöytäseurue kuunteli herkällä korvalla sotaveteraanin kertomaa tarinaa.
Asevelvollisuus maamme sotilaallisen puolustuksen peruskivenä
Maanpuolustuskurssi 114 järjestettiin 15.1. – 7.2.1990
Kruununhaan maneesissa Helsingissä. Tänä vuonna tuli siis kuluneeksi 35 vuotta kurssista ja kurssilaisten oli tullut aika kokoontua kurssin 35-vuotistapaamiseen. Tilaisuus järjestettiin 20.5.2025 viime vuosien kokousten tapaan lounaskokouksena ravintola Zinnkellerissä Kruununhaassa. Osallistujia oli 10. Kokouksen järjestäminen Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vuosikokous- ja esitelmäpäivänä mahdollisti Helsingin ulkopuolelta tulleiden kätevän osallistumisen myös tähän tilaisuuteen. Vuosikokouksessa esitelmävieraana oli ulkoministeri Elina Valtonen. Tapaamisiin on yhteisen lounaan ja vapaamuotoisen keskustelun lisäksi aina sisällytetty arvovaltaisen ja asiantuntevan vieraan ajankohtaisesitelmä. Tänä vuonna sekä esitelmän pitäjä että hänen aiheensa olivat poikkeuksellisen mielenkiintoiset. Puolustusvoimien emerituskomentaja, amiraali Juhani Kaskeala oli lupautunut alustuksessaan
avautumaan aiheesta ”Miksi Suomessa säilytettiin asevelvollisuus?” Mikä olisi Suomen tie? Amiraali Kaskeala kertoi asevelvollisuuskysymyksen kuuluneen hänen toimenkuvaansa sen tärkeänä osana virkauran viimeisten 15 vuoden ajan. Kaskealan toimiessa 1990-luvulla Puolustusneuvoston yleis-
sihteerinä Lipposen hallitus antoi neuvostolle tehtäväksi esityksen laatimisen Puolustusvoimien joukkojen muodostamisperiaatteeksi. Kylmän sodan loputtua neuvostoimperiumin hajoamisen seurauksena monet maat, mm. Saksa ja Ruotsi, olivat luopuneet asevelvollisuudesta. Mikä olisi Suomen tie? Puolustusneu-
vosto tarkasteli kolmea vaihtoehtoa: pitäytyminen asevelvollisuudessa, siirtyminen palkka-armeijaan tai luopuminen omasta armeijasta turvautumalla Natoon. Neuvosto päätyi asevelvollisuusarmeijan säilyttämiseen. Asevelvollisuuden tuottamilla suorituskykyisillä joukoilla ja laajalla reservillä saadaan uskottava
pelote mahdollista hyökkäystä vastaan ja pystytään tarvittaessa puolustamaan koko Suomea. Yhdistämällä sotilaiden koulutukseen heidän siviilityönsä tuottama asiantuntemus saadaan aikaan korkea osaamistaso kustannustehokkaasti. Järjestelmä takaa myös joukkojen sitoutumisen tehtäväänsä sekä yleisen
maanpuolustustahdon säilymisen korkeana. Puolustusneuvoston esitys sai sekä poliittisilta päättäjiltä että kansalta vahvan tuen. Puolustusvoimien komentajaksi tultuaan Kaskeala totesi, että useimpien maiden sotilasjohdolla oli vähättelevä suhtautuminen asevelvollisuusarmeijaan. Hän kokikin tehtäväkseen osoittaa epäilijöille järjestelmän vahvuudet ja taloudelliset edut. Tämä edellytti runsasta matkustamista, sekä amiraalin vierailuja yhteistyövaltioissa että näiden sotilasjohdon tutustuttamista suomalaisjoukkojen johtamiseen ja toimintaan niin kotimaan harjoituksissa kuin suomalaisten joukkojen osallistuessa ulkomaisiin operaatioihin. Toimenpiteet saivat poikkeuksetta epäilyt kaikkoamaan. Kun Suomi lopulta v. 2022 päätyi hakemaan Naton jäsenyyttä, esityön ansiosta maamme Nato-kelpoisuudesta ei jäsenmailla enää ollut epäilyksiä.
Drooneilla ja niihin liittyvien teknologioiden nopealla kehityksellä tulee olemaan mullistava vaikutus koko yhteiskuntaan. Suomen keskeisten droonialan toimijoiden laatima strategia määrittelee suomalaisen droonitoiminnan lähitulevaisuuden suuntaviivat maanpuolustuksen ja talouskasvun vauhdittamisen näkökulmasta.
Suomen droonistrategia julki –Suomesta
paras maa drooniliiketoiminnalle
Strategia asettaa selkeät tavoitteet ja suuntaviivat, joiden varaan Suomen drooniala voi rakentaa kestävää kasvua ja kansainvälistä menestystä. Strategian tavoitteiden mukaisesti vuonna 2030: – suomalaiset droonialan yritykset ovat maailman kärkeä, – Suomi on hyvä paikka perustaa droonialan yritys, – Suomessa on matalan kynnyksen innovaatiotoimintaympäristö droonien kehittämiseen, – Suomi on kiinnostava maa drooniteknologian investointeihin ja – drooniteknologia on Suomessa laajamittaisesti käytössä tehostamassa eri alojen toimintaa. Strategia kuvaa kehittämis-
tarpeita ja -periaatteita viidelle eri osa-alueelle, jotta tavoitteet saavutetaan.
Strategiahanke lähti liikkeelle kansanedustaja Jarno Limnéllin aloitteesta. Työryhmään kutsuttiin maan parhaita asiantuntijoita ja siinä huomioitiin elinkeinoelämän, viranomaisten sekä tieteen ja tutkimuksen näkökulmat. Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA fasilitoi strategiatyön. ”Suomessa on valtavasti drooneihin liittyvää osaamista ja drooniala on globaalisti erittäin voimakkaassa kasvussa oleva ala.
Se luo erinomaisen mahdollisuuden luoda taloudellista kasvua Suomeen”, edustaja Limnéll toteaa. ”Suomen vahvuutena ovat ketteryys ja kyky reagoida
nopeasti muuttuviin haasteisiin – ominaisuudet, jotka ovat ratkaisevia globaalissa teknologiakilpailussa” toteaa strategian toimittanut Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA:n teknologiajohtaja Lauri Kangas ja jatkaa ”drooniteknologiat ovat tulevaisuuden avainteknologioita, joiden varaan voidaan rakentaa merkittäviä uudistuksia”. Suomen DroonistrategiaLataa
Ilkka Virtanen
Kuvassa ovat amiraali Kaskealan lisäksi 114. maanpuolustuskurssin oltermanni Pentti Seppälä ja emäntä Pirjo-Riitta Antvuori.
Haapajärven keskustassa sijaitsevan, vuonna 2003 perustetun Tykkipuiston muistomerkkitykkien (kevyt kenttähaupitsi 122 H10-30 ja kanuuna 76 K 36) maalipinta oli rapistunut pahoin, joten Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan perinneyhdistyksen Haapajärven toimikunnan aktiivit pyysivät paikallisia reserviläisjärjestöjä avuksi. Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset yhteistyössä Haapajärven Reserviupseerikerhon kanssa ottivat koppia ja sopivat kunnostamisesta heinäkuisena tiistai-iltana. Tykkien maalipinta hiottiin sekä puhdistettiin ennen maalausta. Maalit lahjoitti paikallinen Puolustusvoimien Räjähdekeskuksen hallintoyksikkö, Haapajärven varikko.
Teksti ja kuvat: Anna
Haapajärven Tykkipuiston muistomerkkitykit kunnostettiin reserviläisvoimin
Jussila
Kanuuna 76 K 36, maalipinnan viimeistely loppusuoralla.
Hitaan hionta- ja puhdistusvaiheen jälkeen maalaustyö sujui nopeasti ryhmätyönä. Kevyt kenttähaupitsi 122 H10-30 työn alla.
Tykit sijaitsevat Haapajärven kaupungin keskustassa Reisjärventien ja Puistokadun kulmauksessa. Vasemmalla kevyt kenttähaupitsi 122 H10-30 ja oikealla kanuuna 76 K 36.
Karjala Cup 2025
Karjala Cup 2025 saatiin päätökseen tänään 16.9. Pyhäjärvellä. Kilpailuun osallistui kaikkiaan 19 henkilöä. Arvontaan vaadittavaan viiteen osakilpailuun osallistui seitsemän ampujaa. Kilpailu järjestettiin yhteistyössä Pyhäjärven Reserviläisten kanssa. Ensi vuonna cup-muotoista kilpailua jatketaan samalla
kaavalla, ja osakilpailuja tulee olemaan edelleen kuusi. Kokonaiskilpailun voitti tänä vuonna Markku Pihlajamäki tuloksella 490,11. Suluissa pisteitten jälkeen ovat osallistumiskerrat osakilpailuihin, jos ampuja ei ole ollut mukana jokaisella suorituskerralla. Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset
Karjala Cup 2025 tulokset:
Open Pisteet
1. Markku Pihlajamäki 496,86
2. Kuisma Lappalainen 463,46
3. Timo Jussila 391,49
4. Marko Hiironen 310,39
5. Asko Kukkonen 91,31 (2)
6. Väinö Kauranen 86,95 (1)
7. Jusa Simpanen 43,52 (1)
8. Susanna Wassholm 11,42 (1)
Military
1. Pasi Rutanen 500,00
2. Jarno Ojala 228,32 (3)
Standard
1.Jukka Remes 456,80
2. Dima Kangasoja 316,24
3. Saku Rönkä 244,54 (3)
4. Timo Kumpumäki 191,74 (3)
5. Jouni Liuska 183,36 (2)
6. Jani Kananen 181,38 (2)
7. Jaakko Ylikotila 150,96 (2)
8. Ari Vitakoski 149,35 (2)
9. Matias Löytynoja 100,00 (1)
10. Marko Korpikoski 41,83 (1) Yhdistetty
1. Markku Pihlajamäki 490,11
2. Pasi Rutanen 469,31
3. Kuisma Lappalainen 455,31
4.Timo Jussila 382,69
5. Jukka Remes 341,92
6. Marko Hiironen 301,24
7. Dima Kangasoja 228,78
8. Jarno Ojala 220,95 (3)
9. Saku Rönkä 188,58 (3)
10. Timo Kumpumäki 142,15 (3)
11. Jani Kananen 127,56 (2)
12. Jouni Liuska 127,33 (2)
13. Ari Vitakoski 108,86 (2)
14. Jaakko Ylikotila 106,31 (2)
15. Pekka Törölä 86,98 (2)
16. Asko Kukkonen 85,73 (2)
17. Matias Löytynoja 67,31 (1)
18. Marko Korpikoski 37,17 (1)
19. Susanna Wassholm 11,42 (1)
Keski-Pohjanmaan
SRA-piirinmestaruuskilpailujen (PM) tulokset
Avoin (osallistujia 39):
1. Ylikangas Heikki
2. Suihkonen Veikko
3. Salmikangas Matias
4. Leppälä Marko
5. Haapaniemi Artur
Vakio (osallistujia 5):
1. Tapaninen Mika
2. Numminen Hannu
3. Ylikotila Jaakko
4. Backlund Anders
5. Remes Jukka
TST (osallistujia 17):
1. Mäkelä Hannu
2. Hautala Ilkka
3. Rutanen Pasi
4,Niemonen Antto
5, Jaakkola Jani
Keski-Pohjanmaan SRA CUP tulokset
Avoin (osallistujia 69):
1. Ylikangas Heikki
2. Suihkonen Veikko
3- Salmikangas Matias
4. Leppälä Marko
5. Haapaniemi Artur
Vakio (osallistujia 13):
1. Tapaninen Mika
2. Soininen Tony
3. Remes Jukka
4. Viitamäki Jarkko
5. Skytte Mikael
TST (osallistujia 24):
1. Niemonen Antto
2. Niemi Tuomas
3. Rutanen Pasi
4. Torvi Sami
5. Priuska Sami
tuloksia
Sovelletun reserviläisammunnan SM-kilpailut Lopella
Sovelletun reserviläisammunnan eli SRA:n SM-kilpailut järjestettiin Lopen ampumakeskuksessa 19.20.7.2025. Kilpailuun osallistui noin 110 toimihenkilöä ja 188 varsinaista kilpailijaa. Lopputuloksen sai 283 ampujaa. Kilpailussa oli 12 erilaista rastia ja siinä ammuttiin noin 75 000 laukausta. Ras-
teilla oli mielenkiintoisia nimiä/toiminnan kuvauksia, kuten: Ei puhelinta tuliasemaan, Optinen kaapeli, Datakeskus, Valoa kansalle, Desantit tihutöissä, Vielä on viestiliikennettä, Drooni-isku marketilta, Vartiokierros, Muuntoasema, Putsaushommia, Lirissä? ja Vettä molemmissa polvissa
SRA SM 2025 henkilökohtaiset tulokset
Open
# Match-% Match points #.name 11. 86.66 991.2035 126. Heikki Ylikangas 29. 79.22 906.0622 84. Veikko Suihkonen 45. 73.78 843.8614 90. Artur Haapaniemi 48. 73.41 839.6250 86. Matias Salmikangas 65. 69.35 793.1902 85. Hannu Mäkelä, Open S 66. 69.26 792.1868 88. Marko Leppälä
Open senior 10. 76.74 793.1901 85. Hannu Mäkelä, Open S
SRA SM 2025 joukkuetulokset
Tulokset on laskettu SRA-kilpailujen järjestämisohjeen (marraskuu 2023) ja resul.fi -uutisen ”SRA-SM Kiintiöt 2025” 21.2.2025 mukaisesti.
# Match-% Team #.name 1. 283,90 38. Etelä-Pohjanmaa 1 2. 278,19 37. Pohjois-Savo RUL 3. 271,15 22. MPKL 1 / Sotilaspoliisi Eskadroona Lahti 16. 239,29 30. Keski-Pohjanmaa 1 28. 212,39 31. Keski-Pohjanmaa 2
SM-kilpailuun osallistui yhteensä 58 joukkuetta, joista Keski-Pohjanmaa 1 -joukkueessa ampuivat Veikko Suihkonen, Matias Salmikangas ja Heikki Ylikangas sekä Keski-Pohjanmaa 2 -joukkue koostumuksella Hannu Mäkelä, Marko Leppälä ja Artur Haapaniemi.
https://shootnscoreit.com/sra/results/match/23929/selection/
Haapajärven–Reisjärven Reserviläiset ry:n
SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN SYYSKOKOUS
10.10.2025 kello 17.30
Kartanohotelli Saari, Susisaarentie 12–14, 85900 REISJÄRVI
Johtokunta
MaanpuolustajienKeski-Pohjanmaan piiri ry:n
VUOSIKOKOUS
29.10.2025 klo 18.00
Kannuksen kaupungintalo, Asematie 1, 69100 KANNUS
Valtakirjojen tarkastus klo 18.00 –18.00 Vanhojen piirien piirihallitukset
18.30 Vanhat piirit
19.00 Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri ry:n VUOSIKOKOUS Kokousesitelmä, Jussi Niinistö
Ylivieskan Reserviupseerit ry:n ja Ylivieskan Reserviläiset ry:n
SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN SYYSKOKOUS
ti 4.11.2025 klo 19.00
Hotelli Visiitti, Kartanotie 3, Ylivieska -käynti sisäpihan puolelta
18.30 hallitukset 19.00 yleinen kokous Kokousesitelmä, Ukraina-aihe Kahvitarjoilu Hallitukset
Pohjanmaan Maanpuolustaja on Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri ry:n, Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Kilta ry:n tiedotus- ja jäsenlehti.
Talousasiat: Markku Takala, 0400 889 660 markku.takala53@gmail.com
Jäsenhakemus - Rul.fi
Aineistopäivät:
Talvisodan päättyminen 13.3. Marskin syntymäpäivä 4.6. Haminan rauha 1809 19.9. Itsenäisyyspäivä ...................... 6.12.
OSOITTEENMUUTOKSET
RES: (09) 4056 2040 toimisto@reservilaisliitto.fi
RUL: (09) 4056 2054 toimisto@rul.fi
POHJANMAAN
MAANPUOLUSTAJA
Päätoimittaja: Jouko Liikanen 044 558 2603 paatoimittaja@kpmaanpuolustajat.fi www.kpmaanpuolustajat.fi
Liity jäseneksi - Reserviläisliitto
K-P Maanpuolustajien piiri ry Seppo Ruotoistenmäki 040 5870 423 seppo.ruotoistenmaki@gmail.com
Autojoukkojen Kilta: Ari Olli 050 375 4257 ari.am.olli@gmail.com