__MAIN_TEXT__

Page 1

Kotiseutuposti KOTISEUTU- JA KULTTUURIPERINTÖTYÖN AJANKOHTAISLEHTI

3/2019

Kulttuuri liikuttaa ja vetää puoleensa

Kotiseutuposti  3/ 2019

1


PÄ Ä K I R J O I T U S

Kotiseutuposti 12.9.2019

3 / 2019

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti J U L K A I S I JA

Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo

puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri Anna-Maija Halme puh. 050 440 9411, (09) 612 63225 anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuposti.fi I L M O I T TA M I N E N

www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/ ilmoittaminen T I L A U K S E T JA OSOI T T EENMUU TOKSET

Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut). Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa. Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi

Kansikuva Tuusulan Taiteiden Yö oli osa Valtakunnallisia kotiseutupäiviä 2019. Teoksen alla keltaisten korvakorujen kera Kati Lepojärvi, Tuusulan kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja SPEK:n vaikuttamistyön päällikkö. Kuva: Kari Kohvakka. Teos: Saara-Maria Sipponen: Meduusa.

Kulttuuri liikuttaa Maan hallitus käsittelee paraikaa seuraavien vuosien budjettia – samaa tekevät kaikki 311 maamme kuntaa. Kulttuurin itseisarvo hyvinvointitekijänä, elinvoiman vahvistajana ja tulevaisuuden suunnannäyttäjänä lienee juhlapuheissa selvä: ilman kulttuuria ei ole sivistystä, ilman sivistystä ei ole kestävää tulevaisuutta. Mutta näkyykö tämä konkreettisissa suunnitelmissa, toimenpiteissä ja euroissa? Pitäisi näkyä, jos päättäjät ovat lukeneet läksynsä hyvin: Kulttuuri on keskeinen osa aktiivista elinkeino- ja hyvinvointipalvelua ja vetovoimaisen kunnan profiilia: mitä olisivat kunnat ilman kirjastoja, taiteen perusopetusta ja lukemattomia taiteen harrastusyhteisöjä, Mäntyharju ilman Salmelaa, Kaustinen ilman kansanmusiikki-ihmettä, Pori ilman Jazzeja, Kotka ilman Meripäiviä… Listaa voisi jatkaa loputtomiin: paikallinen kulttuuri on alueensa kulmakivi, elinehto ja vetovoimatekijä, yrittäjyyden aarrearkku, asukkaiden ilo ja ainutlaatuinen osallisuuden vahvistaja, kävijöiden houkuttelija. Kun nykyisin kulttuurin merkitystä pitää perustella euroilla on siihen todella vahvaa tutkimustietoa: kulttuuripalvelut tukevat alueen kaikkien toimialojen kehitystä ja samalla ennaltaehkäisevät yhteiskunnallisten ongelmien hoitamisesta aiheutuvia kustannuksia. Hyvät ystävät – juuri nyt on sopiva hetki nostaa kulttuurityön profiilia ja liputtaa vahvasti kulttuurin puolesta: kulttuuri on investointi, ei kustannus

S A M P O S U I H KO

Hallituksen puheenjohtaja Waasa Graphics Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761 2

Kotiseutuposti  3/ 2019

Suomen Kotiseutuliitto


Voiko kulttuuria kehittää? Voiko kulttuuri kehittää, on kysymys, jota harvoin pohditaan ääneen. "Ei välttämättä", toteaa Savitaipaleen kunnanjohtaja Kimmo Kainulainen, joka teki aikoinaan kulttuuritapahtumien taloudellisista vaikutuksista jo klassikkona pidetyn väitöskirjan Kunta ja kulttuurin talous. Kunta voi pitää huolta siitä, että ilmapiiri on kulttuurimyönteinen. Se voi luoda edellytyksiä, auttaa verkostojen rakentamisessa, markkinoinnissa, rahoituksen hankkimisessa ja rakentaa kulttuurille tiloja. Onnistuneet kulttuuritapahtumat edellyttävät silti paikallisia ihmisia, jotka ryhtyvät toteut-

tamaan tapahtumaa omasta intohimostaan. Tarvitaan oma aito kulttuurinen perusta, jolle rakentaa. Asiantuntijat ovat laajasti yksimielisiä siitä, että kulttuuritiloihin ja tapahtumiin kannattaa investoida. Lipputulot ovat vain yksi osanen kulttuuritapahtumien tuomista lukuisista kunnan elinvoimaa ja vireyttä tuottavista hyödyistä. Tapahtumien järjestäminen on merkittävä yhteisöllisyyttä lisäävä prosessi, ja lukuisat kulttuuritapahtumat lisäävät seudun viihtyisyyttä. Viihtyisät alueet houkuttelevat asukkaita ja osaavan työvoiman saatavuus puolestaan yrityksiä.

s. 12–14

Hauho-Seura vaalii lakkautetun kunnan kulttuurielämää Hauhon esinemuseo. Kuva: Jouni Lehtonen.

Vuoden kotiseutuyhdistykseksi on valittu lakkautetun kunnan kulttuurielämää vaaliva Hauho-Seura. Seura mm. saattoi loppuun Hauhon kunnan aloittaman historiasarjan, ylläpitää kolmea museota ja järjestää kotiseutukasvatusta koulun kanssa. Lisäksi se koordinoi isoja kulttuuritapahtumia, kuten Niskavuoriviikkoa.

s. 20

Teppo Ylitalo. Kuva: Benjam Pöntinen.

Turussa juttua kotiseutukirjoista Paikallisuuden paikka – mitä kuuluu kotiseutukirjallisuudelle? -keskustelua vetää Teppo Ylitalo Turun kirjamessuilla 5. lokakuuta.

s. 22

Sisältö 4 8 10 12

Vuoden kaupunginosa on särmikäs Tuira Tapahtumat liikuttaa! Rosa Meriläinen ”Tämä ei ole synnyinmaani mutta kylläkin kotimaani” Kulttuuritapahtuma on hyvä investointi

15 16 20 27

Viihde ja taide villitsivät suomalaiset Pitkän iän salaisuus? Evijärvi-Seura Kunta lakkautettiin - kulttuuri jäi seuran varaan Maria Talvitie: Kylä Pasilassa

Kirjoittajat: Anna-Maija Halme (AH), Johanna Heikkilä (JH), Marika Punamäki (MP), Maria Talvitie (MT) ja Jonina Vaahtolammi (JV).

Kotiseutuposti  3/ 2019

3


Vuoden kaupunginosa on särmikäs Tuira

Tuiran kaupungin keskustasta erottava Oulujoen suisto on tärkeä osa alueen viihtyisyyttä. Kuva: Oulun kaupunki.

V

uoden kaupunginosaksi 2019 on valittu Tuiran kaupunginosa Oulussa. Tuira on 7000 asukkaan mielenkiintoinen ja eläväinen kaupunginosa, joka sijaitsee kävelymatkan päässä Oulun ydinkeskustasta. Tuirassa yhdistyy menneisyys ja tulevaisuus sulassa sovussa, vanhoja taloja ja rakennuksia vaalitaan sekä uutta rakennetaan yhteensopivalla tavalla. Tuiran kaupungin keskustasta erottama Oulujoen suisto ja Tuiranpuisto tarjoavat hyvät mahdollisuudet ulkoilulle ja virkistäytymiselle. Yhdistyksiä on paljon, ja alueen asukkaat ottavat aktiivisesti osaa alueensa kehittämiseen. Kansalaisadresseja tuiralaiset ovat keränneet useita. Lähikoulun säilyttämisen puolesta järjestettiin jopa 4

Kotiseutuposti  3/ 2019

mielenosoitus kaupungintalolle. Onnistunut kansalaistoiminta metsäisen puiston ja koulun säilyttämisen puolesta on lisännyt kaupunginosan yhdessä toimimisen henkeä. Yli satavuotias Tuiranpuisto valittiin Suomen itsenäisyyden juhlavuonna sadan hienoimman suomalaisen puiston joukkoon. ”Tuirassa näkyy monipuolisuus ja monimuotoisuus erittäin rakentavassa valossa: kulttuurinen monimuotoisuus, osallisuus, lapset ja nuoret. On isot korttelijuhlat ja paljon muuta. Aktiivinen asukasyhdistys toimii kaiken keskiössä, asukkaita kuunnellen. Aikuisväestö tekee paljon vapaaehtoistyötä, alueella toimii monta yhteisöä, jotka tekevät yhteistyötä. Kaupunki toimii näiden yhteisöjen kumppanina ja on yksi monista toimijoista, Suomen Koti-


seutuliiton kaupunkijaoston puheenjohtaja Tuula Salo summaa.

Monenlaista väkeä Tuirassa on elämää vuorokauden ja vuoden ympäri. ”On kapakoita ja ravintoloita, hyvätasoisiakin. Liikennettä on ympäri vuorokauden. Paukkupakkasella Tuirassa saattaa olla enemmän liikennettä kuin keskustassa. Tuira on elävä ja eloisa kaupunginosa, niin hyvässä kuin pahassakin”, Tuiran asukasyh-

distyksen puheenjohtaja Katja Koivukoski kertoo. Väestörakenne on monipuolinen. Noin joka viides kaupunginosan koululaisista on maahanmuuttaja tai toisesta maasta saapuneen lapsi. Seudulla on sekä vaurasta omakotiasutusta, vanhoja arvostettuja työväenasuntoja että runsaasti vuokra-asuntoja. Kaupunginosatoiminta on saanut lukuisia muitakin palkintoja viime vuosina. Esimerkiksi Titta på Tuira -korttelijuhlasta palkittiin Pohjois-Suomen Tapahtumien gaalassa Vuoden tulokkaana. Maakuntalehti Kalevan lukijat äänestivät Tuiran Oulun

Muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä ja näyttelija Martti Suosalo kommentoivat Oulun Tuiran valintaa Vuoden kaupunginosaksi ”Nyt viime aikoina olen muistellut lapsuuteni maisemia. Olen ymmärtänyt, että niillä on ollut valtava merkitys minulle sekä ihmisenä että taiteilijana. Nykyisistä tuiralaisista ainoastaan vanhat muistavat puutalot ja niiden pihat, lankkuaidat ja marjapensaat. Nykyihmisillä on omat muistonsa ja nekin ovat merkityksellisiä.”

Kauko Röyhkä. Kuva: Olga Välimaa.

”Kiipeilypuita oli joka lähtöön, korkeimmat 15-metrisiä, jotka pienen pojan silmissä näyttivät vuoren korkuisilta. Keikkamatkalla viime keväänä istahdin erään tutun kiipeilypuun alle, jonka juurelle aurinko oli sulattanut pälven. Asetin pääni juuren ja rungon kainaloon ja nukahdin.”

Martti Suosalo. Kuva: Jarmo Jauhiainen.

Tarinat kokonaisuudessaan: kotiseutuliitto.fi/kauko-royhka-ja-martti-suosalo-kertovat-lapsuutensa-tuirasta

Kotiseutuposti  3/ 2019

5


Sininen talo oli Samuli Paulaharjun kotitalo. Oikealla on kuva korttelijuhlasta Tuiran torilla. Kuvat: Katja Koivukoski.

parhaaksi kaupunginosaksi ja Kesän sauna, Oulujoessa kelluva saunalautta, palkittiin Oulun edellisen valtuustokauden parhaana hyvinvointitekona.

Asukastupa työllistää Oulun kaupungilla on ollut vahva rooli Tuiran yhteisöllisyyden vahvistamisessa. Kaupungin ylläpitämä asukastupa on Tuiran toiminnan keskus. Tupaa pyörittää Tuiran asukasyhdistys, joka palkkaa tupaan työllistämistoimena henkilökuntaa ja harjoittelijoita. Yhdistys mm. julkaisee Tuiran suuralueella ilmestyvää Tuiran suuralueen kuohut -aluelehteä. Kaupungin Ota kantaa.fi -palvelun kautta kysytään asukkaiden mielipiteitä ajankohtaisiin aiheisiin. Asukkailla on lisäksi mahdollisuus päättää osasta kaupunginosan hankkeista osallistuvan budjetoinnin kautta. Vapaaehtoistoiminta kukoistaa Tuirassa. Esimerkiksi Samulin päivän lähellä vietettävää Tuirakas-tapahtumaa on järjestämässä vuosittain kymmeniä vapaaehtoisia. Päivää vietetään Samulin päivän tuntumassa Tuirassa asuneen kansanperinteen kerääjä ja kirjailija Samuli Paulaharjun kunniaksi. Kesän Saunaa pyöritetään samoin kymmenien vapaaehtoisten voimin. Hercules jalkapalloseuran alulle laittama lähirähinä-toiminta on vakiinnuttanut asemansa Tui6

Kotiseutuposti  3/ 2019

ran Tiikerien kautta järjestämällä ilmaista ja monipuolista lähiliikuntaa koko perheelle. Viikottain kokoontuvassa kerhossa tutustutaan erilaisiin liikuntalajeihin vanhempien toimiessa ohjaajina.

Tuiraan on helppo asettua Samuli Paulaharjun lisäksi Tuirasta ovat kotoisin näyttelijä Martti Suosalo ja muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä. Röyhkän lapsuuden puutalo on vielä jäljellä, vaikka iso osa idyllistä on purettu. Oulun kansainvälisten asioiden johtaja Piia Rantala-Korhonen asui aiemmin Tuirassa muutamien vuosien ajan. ”Tuiraan oli etelästä muuttajan helppo solahtaa asumaan. Se on mukavalla tavalla moninainen kaupunginosa, jossa erilaiset ihmiset elävät rinnan hyvää arkea ja juhlaa. Kaikki tarvittavat palvelut ovat lähellä, joukkoliikenne pelittää ja kirjastossa voi asioida iltamyöhäänkin omalla kortilla. Harvalla asuinalueella on uimaranta kävelymatkan päässä”, Rantala-Korhonen kuvailee. ”Tuira oli valintaraadin selkeä ykkössuosikki, vaikka hakijoita oli paljon ja kävimme läpi peräti 200 ehdotusta”, Tuula Salo kertoo. Monissa ehdotuksissa ehdotettiin samaa aluetta, joten ehdokkaana oli tänä vuonna kaikkiaan 90 kaupunginosaa 29 eri kaupungista. AH


Kuva: Maria Talvitie.

Rautalammin Mestarit & kisällit -toiminnassa Sisä-Savon perinneyhdistys, Rautalammin historiallinen yhdistys ja alueen eskarit tutustuvat yhdessä paikallisiin piirteisiin ja perinteisiin. Tällä porukalla on katse pitkälle tulevaisuuteen: ajatuksena on luoda pysyvän kummiryhmän malli, joka jatkaa yhdessä eskarivuoden jälkeenkin. Elokuussa 2019 Rautalammilla kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa isolla porukalla. Eskarit perheineen, eläkeläiset, järjestävät yhdistykset, kunnan sivistysjohtaja ja Kotiseutuliitto olivat paikalla juttelemassa tulevasta toiminnasta.

Mikä Mestarit & kisällit? Kotiseutuliiton ja Kulttuurirahaston suurhankkeessa luodaan uusi katse kotikulmiin ja osallisuutta kotiseututyöhön. Lapset, nuoret ja eläkeikäiset kutsutaan suunnittelemaan ja toteuttamaan näköistään toimintaa yhdessä: oppimaan toinen toisiltaan paikalliskulttuurista, menneestä ja tästä päivästä. Hankkeessa perustetaan eri-ikäisten kotiseututoimintaa ympäri Suomea ja etsitään pysyviä toimintamuotoja ylisukupolvisen, vastavuoroisen kotiseututyön tekemiseen paikallisesti. MT Tule mukaan! www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/hankkeet/mestarit-ja-kisallit

Kotiseutuposti  3/ 2019

7


VIERASKYNÄ

Tapahtumat liikuttaa!

S

uunnittelen joka kesä innolla, mihin tapahtumiin aion mennä. Vain osa toteutuu. Jotkut tapahtumat ovat jo vuosikymmeniä kuuluneet toivelistalleni, mutta jääneet aina päällekkäisten menojen jalkoihin. Toisaalta on monia paikkakuntia, joihin olen tullut menneeksi vain siksi, että tapahtuma on minut paikalle vetänyt. Esimerkiksi tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Sodankylässä, kiitos Sodankylän elokuvajuhlien. Sodankylän elokuvajuhlat, samoin kuin vaikkapa Kuhmon kamarimusiikkijuhlat, ovat mainioita esimerkkejä siitä, ettei tasokkaan ja huolella kehitetyn kulttuuritapahtuman positiiviset vaikutukset paikkakunnan elinvoimaan eli meininkiin ja talouteen rajoitu vain niihin päiviin, jolloin tapahtuma järjestetään: se kantaa vuoden ympäri. Yksittäistenkin tapahtumien taloudellisesta merkityksestä paikkakunnalle on ollut jälleen kerran todisteita pitkin kesää, kun elämyksennälkäiset kotimaanmatkailijat ovat täyttäneet hotellit ja ravintolat kaupungissa, jossa on järjestetty korkean profiilin konsertti. Yksi ystäväni lähti viettämään lomaansa vanhaan kotikuntaansa. Ihmettelin asiaa kovasti, sillä tähän mennessä hän on julistanut, ettei siellä tapahdu mitään, eikä siellä ole mitään tekemistä. Mikä oli kääntänyt pään? No tietenkin se, että paikkakunnalle on kasvanut omaperäinen tapahtumakokonaisuus, joka kokoaa monenlaisia vintage-harrastajia paikalle. Ja juuri sellainen ystäväni on. Tapahtumat vetävät ihmiset yhteen. Kulttuurin ja yhdessä koettujen elämysten ihme taas saa aikaan tunnesiteen, joka kiinnittyy koko seutuun. Minä olen käynyt nyt seitsemän kesän ajan tanssileirin perässä Nurmeksessa. Huomaan, että alan tuntea vetoa ja rakkautta paikkakunnan luontoon, murteeseen, kirpputoreihin. Sen puisiin vanhoihin rakennuksiin. Kohta olen varmaan jo sitä mieltä, että karjalainen lauluperinne on ihan omaa perintöäni. Ja niinhän se onkin. Olen kotoisin monelta seudulta, kuten monet suomalaiset. Sieltä ja täältä on lainattu ja saatu. Mi8

Kotiseutuposti  3/ 2019

Kuva: Mikael Ahlfors.

hin tahansa päin Suomea menen, jotain omaani löydän. Esimerkiksi mökkikuntani Hetan Luontokeskuksesta saamelaisen kulttuurin esittelyineen ja paikallisten kutomine villasukkineen on tullut minulle rakas paikka, vaikka en ole sieltä päin, saati saamelainen. Kulttuuririennot ovat harvoin vain jonkun paikkakunnan päälle liimattua kuorrutetta, johon kunta käyttää rahaa, jos sitä sattuu olemaan ylimääräistä. Ensinnäkin ilman kulttuurielämää kunta kuolee pois. Siitä katoaa se liima, joka pitää ihmiset yhdessä. Toisekseen, kulttuuritapahtumat syntyvät aina oikealle paikalle. Ne vaativat paikallisten ihmisten intoa ja vapaaehtoistyötä. Rakkautta juuri siihen lajiin, jota yhdessä synnytetään. RO S A M ERI LÄ I N EN

pääsihteeri

Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry


Seurantalojen korjausavustukset nyt haettavana Seurantalojen korjausavustukset vuodelle 2020 ovat haettavana syyskuun loppuun saakka. Seurantalojen korjausavustus on tarkoitettu seurantalojen kunnostamiseen, käytettävyyttä parantaviin korjauksiin sekä talojen kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämiseen. Avustusta voi hakea yhteisö, joka omistaa vapaaseen kansalaistoimintaan tarkoitetun seurantalon. Seurantalojen korjausavustusta haetaan sähköisessä verkkopalvelussa, jonka kautta hakija voi toimittaa myös tarvittavat liitteet ja suunnitelmat. Hakemus tulee jättää Suomen Kotiseutuliiton sähköiseen hakupalveluun 30. syyskuuta mennessä. Hakijoita kannustetaan hakemaan avustusta myös seurantalojen kuntokartoituksiin. Kyseessä on erillisavustus, jota jaetaan kahdelle tai useammalle eri yhteisölle. Tätä erillistä avustusta kuntokartoituksiin haetaan Suomen Kotiseutuliiton sivuilla olevalla lomakkeella. Avustusten jakamisessa kiinnitetään huomiota talon kulttuurihistorialliseen arvoon sekä kansalais-

toiminnan kokoontumistilojen tarpeeseen alueella. Ratkaisevassa osassa avustuksia myönnettäessä ovat hyvät korjaussuunnitelmat. Vuonna 2019 korjausavustusta myönnettiin 167 seurantalon omistavalle yhteisölle yhteensä 1,68 miljoonaa euroa. Hakijoina oli 221 eri yhteisöä kaikkiaan 18 maakunnasta. Seurantalojen korjausavustus on valtionavustus, jonka jakamisen opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut Suomen Kotiseutuliiton tehtäväksi. Avustusten myöntämisen edellytyksenä on, että opetus- ja kulttuuriministeriö osoittaa tarvittavat määrärahat. Avustusten myöntämisestä päättää Suomen Kotiseutuliiton hallitus Seurantaloasiain neuvottelukunnan lausunnon perusteella maaliskuussa 2020. Määräraha avustuksiin varataan valtion talousarviossa veikkausvoittovaroista. JH Hakuohjeet: www.kotiseutuliitto.fi/seurantalot/ seurantalojen-korjausavustus

"Takavuosien purkuvimman ja elementtirakentamisen seurauksena monet taajamat menettivät omaleimaisuuttaan. Vanhat seurantalot kertovat historiasta ja vahvistavat alueen identiteettiä. Seurantalot kokoavat asukkaita yhteen ja lisäävät viihtyisyyttä. Ne tarjoavat jokaiselle mahdollisuuden osallistua ja jatkaa edellisten sukupolvien talkooperinnettä." M A I RE M AT T I N EN

Seurantaloasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja

Kotiseutuposti  3/ 2019

9


”Tämä ei ole synnyinmaani mutta kylläkin kotimaani”

S

yksyllä 2018 Elinkeinoelämän keskusliitto julkaisi keskustelunavaukseksi raportin Paras Suomi? 31 ehdotusta Suomen vetovoiman lisäämiseksi, joka sisälsi lennokkaita ehdotuksia Suomen vetovoiman lisäämiseksi työn, yrittäjyyden ja elinkeinoelämän näkökulmasta. Työelämään liittyvien kehittämisehdotusten lisäksi raportissa oli paljon asiaa kulttuurin ja paikallisuuden merkityksestä vetovoimatekijänä. Raportissa mm. todetaan, että vetovoima on alueellista ja se syntyy myös kulttuurista. Esiin tuotiin esimerkiksi kulttuurin ja taiteen palvelujen, arkkitehtuurin sekä kulttuuriympäristön merkityksellisyyttä asuinpaikan valinnassa. Kulttuuri osana identiteettityötä oli myös vahvasti mukana. Alueen elinvoiman kannalta tärkeimmäksi nähtiin kuitenkin se vuorovaikutus, jota kulttuuri synnyttää alueella pysyvämmin asuvien ihmisten välille. Siksi on olennaista, että kulttuuri jossain muodossaan on osa jokaisen yhteisön jäsenen arkea.

Kulttuurista kotoutumista ja elinvoimaa Vetovoima, elinvoima, identiteettikysymykset ja yhteisön jäsenten välille syntyvä vuorovaikutus liittävät kulttuurin olennaiseksi osaksi maahan muuttaneiden uusien suomalaisten kotoutumista ja kotiutumista uudelle kotiseudulleen. Tämä voi tarkoittaa suomalaisen yhteiskunnan toimintakulttuuria, palveluja ja toimivaa arkea, mutta yhtä lailla kulttuuri- ja muita harrastuksia, palveluita sekä taiteen tekemistä ja kokemista yhdessä. Työn lisäksi kulttuuri, liikunta ja yhdistykset ovat sitoneet tunisialaislähtöisen Ahmed Ladarsin vuosikymmenten aikana osaksi suomalaista yhteiskuntaa niin tiiviisti, että maahanmuuttaja-status ei oikein tunnu enää omalta. ”Tämä ei ole synnyinmaani mutta kylläkin kotimaani”, Ladarsi sanoo. Harrastusten kautta – olipa se käsityötä, taidetta, liikuntaa tai mitä vaan – tutustuu helposti ihmi10

Kotiseutuposti  3/ 2019

Ahmed Ladarsi vastaanottamassa ja Sanna Jacksen ojentamassa leivosta Inkeroisten kylätorilla elokuussa 2019. Kuva: Sarianne Auvinen.

siin ja omaksuu nopeammin uutta kulttuuria. Ladarsille itselleen merkittävä askel kotoutumiseen oli aikanaan jalkapalloharrastus ja nuorten valmentaminen pääkaupunkiseudulla. Nyt hän asuu Inkeroisissa ja toimii Aalto Inkeroinen ry:n, Mämmälän kotiseutuyhdistyksen sekä muiden yhdistysten kautta paikkakunnan ja yhteisön hyvinvoinnin ja vetovoimaisuuden eteen. Inkeroisten vetovoimatekijöiksi Ladarsi mainitsee hinta-laatu-suhteen ja toimivien peruspalveluiden lisäksi mm. kauniin kulttuuriympäristön Alvar Aallon suunnittelemine rakennuksineen mahtavan Kymijoen kupeessa. Ladarsi harrastaa keramiikkaa, kuvanveistoa ja maalaamista. Hän on mukana kehittelemässä Inkeroisten koulujen kanssa toteutettavaa taidepuistoa: tulevana talvena koululaisten omat jää- ja lumiveistokset elävöittävät kylää. Ladarsi on taustaltaan kokki ja kiinnostunut suomalaisesta ruokakulttuurista. Perinneruuista suomalaisimman eli mämmin ilosanomaa levittämään Ladarsi perusti valtakunnallisen yhdistyksen Suomen mämmiseuran, ja nyt hän on kehitellyt nimikkoleivoksen Mämmälän kotiseutuyhdistykselle.


Lisää laatua elämään Venäjältä Suomeen yli kymmenen vuotta sitten muuttanut Irina Rebnitskaya tunsi ennen maahan muuttoaan Suomen historiaa ja suomalaista kulttuuria jonkin verran jo ennestään. Pohjaa olivat antaneet opiskelu Pietarissa taideakatemiassa ja Skandinavian matkaoppaana toimiminen. Pysyvä asuminen maassa ja työskentely taidealalla yrittäjänä ja opettajana on kuitenkin tuonut uusia näkökulmia suomalaisuuteen. Esimerkiksi omaehtoiseen harrastustoimintaan käytettävä aika on Suomessa suurempi kuin Venäjällä. ”Kun hain töihin, minulta kysyttiin, minkälaisia harrastuksia minulla on. Venäjällä ei tavallisesti kysytä harrastuksista”, Rebnitskaya toteaa. Toinen esimerkki liittyy jatkuvaan oppimiseen: Suomessa on mahdollista ja tavallista opiskella vielä aikuisiässä. Rebnitskayakin opiskelee paraikaa taidepedagogiikkaa sekä taidetta ja kieliä erilaisilla kursseilla. ”Venäläiset kaverini vähän ihmettelevät ja vähän kiusaavat, miksi opiskelen, kun minulla on jo tutkinto", hän kertoo. Rebnitskaya korostaa harrastusten, kulttuurin ja taiteen parantavan elämänlaatua. Hänen ohjaamissaan taideryhmissä maalausta voivat harrastaa kaikenikäiset, erilaisista taustoista tulevat ihmiset, sekä harrastajat että ammattilaiset. Hyviä esimerkkejä

Kaikilla on oikeus kotiseutuun Suomen Kotiseutuliiton koordinoimassa Kaikilla on oikeus kotiseutuun -hankkeessa luodaan kohtaamisia ja vuoropuhelua paikalliskulttuurin äärelle, alueella asuvien uusien suomalaisten ja kaupunginosayhdistysten toimijoiden kesken. Lue lisää: www. kotiseutuliitto.fi/toiminta/hankkeet/kaikillaon-oikeus-kotiseutuun

Taidealalla yrittäjänä ja opettajana toimiva Irina Rebnitskaya maalaa akvarelleja. Kuva: Olga Martikainen.

jatkuvan oppimisen ja taiteen merkityksestä elämänlaadulle ovatkin Rebnitskayan ryhmässä maalauksen aloittanut 82-vuotias rouva sekä maahanmuuttajalasten ryhmät. Taiteesta ja kulttuurista iloa ja sisältöä elämään pystyvät ammentamaan kaikki.

Tärkeintä on vuorovaikutus Kun maahan muuttaneet jakoivat ajatuksiaan siitä, miten kulttuuritoiminta ja harrastukset auttavat kotoutumisessa ja paikkaan kiinnittymisessä, tärkeimmäksi kokemukseksi nousi ihmisten välinen kanssakäyminen. Myös EK:n raportissa todettiin, että kulttuurin synnyttämä vuorovaikutus asukkaiden välille on keskeistä alueen elinvoiman kannalta. ”Toisiin tutustuminen, eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten mahdollisuus oppia ja harrastaa yhdessä, yhdistystoiminta erilaisissa muodoissaan – näiden kautta Suomi tuntuu enemmän kodilta,” sanoo Irina Rebnitskaya, joka toimii myös Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksen hallituksessa. Sama kokemus on Suomessa jo kuusitoista vuotta asuneella Virosta muuttaneella Irina Preisilla. ”Sauna, luonto, juhlat, yhteiset tapahtumat, oleminen yhdessä suomalaisten kanssa niin työssä kuin vapaa-ajalla. Minulla on paljon hyviä ystäviä.Tärkein asia elämässä on ihmisten välinen vuorovaikutus. Kulttuuritoiminta auttaa sopeutumista paljon, kunhan ympärillä on tukea antavia ihmisiä ja hyvä ilmapiiri”. MP Kotiseutuposti  3/ 2019

11


Kulttuuritapahtuma on hyvä investointi Yhteisöllisyys, verkostojen kehittyminen ja tekemisen meininki ovat silti usein tuotoksista arvokkaimmat kulttuurin itsensä ohella

K

ulttuuritapahtumilla on iso ja monitahoinen merkitys seudulle ja sen elävyydelle. Jo pelkästään tapahtuman rakentamisella voi olla tärkeä vaikutus seudun asukkaiden, kuntaorganisaation ja yritysten väliselle yhteistyölle. Uusia tuttavuuksia, verkostoja ja yhteistyökuvioita kehittyy. Toiminnasta itsestään syntyy luovia kohtaamisia ja ideoita, uutta tekemisen meininkiä ja yhteisöllisyyttä. Tapahtuman järjestäminen voi olla ihmiselle tärkeä harrastus ja hyvinvoinnin lähde. "Paikalliset kulttuuritapahtumat kiinnostavat usein omia asukkaita, ne luovat yhteisöllisyyttä ja niihin osallistumiseen on matala kynnys", erikoistutkija Mervi Luonila Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporesta toteaa. Syrjäseuduilla kulttuuritapahtumat tuovat kulttuuritarjontaa, jota voisi olla kunnan muulla tavalla kallista ja raskasta järjestää. Tapahtumien kirjo on laaja, mikä tekee kulttuuririennoista monipuolisia. Monesti mukana on iso joukko vapaaehtoisia, eikä isoa määrää henkilökuntaa ja tiloja tarvita ympäri vuoden. Vaikka päätapahtumat olisivat mak-

sullisia ja kalliita, liittyy isoihin tapahtumiin usein maksutonta oheisohjelmaa, joka parantaa kulttuurin saavutettavuutta ja demokraattisuutta. Tapahtumiin saattaa liittyä myös kursseja, joilla vieraileva tähti jakaa osaamistaan paikallisille harrastajille. Festivaalien järjestäjät arvioivat itse, että ison kulttuuritapahtuman järjestäminen poikii seudulle muita kulttuuritapahtumia yhteistyöverkoston rakentumisen myötä.

Kulttuuritapahtumat ovat tuottoisia Kulttuuritapahtuma on usein hyvä investointi kunnalle, vaikka mukaan laskettaisiin pelkästään sen tuottamat kylmät rahavirrat. Erityisen tuottoisia ovat sellaiset tapahtumat, jotka houkuttelevat matkailijoita muualta. Matkailijat majoittuvat, käyttävät seudun ravintoloita, kauppoja ja liikennevälineitä tai tankkaavat auton. On laskettu esimerkiksi, että Seinäjoen Tangomarkkinoiden yksi vieras käyttää keskimäärin yli 300 euroa rahaa alueella ja Ilmajoen musiikkijuhlien vieraskin yli satasen.

Trapetsitaiteilija Haidi Ilona esiintyi Vartiosaari-päivillä 2018. Kuva: Pete Rantapää.

12

Kotiseutuposti  3/ 2019


Luonila huomauttaa, että jo tapahtumien suunnitteleminen lisää usein seudulle matkustamista. Lisäksi tapahtumia varten hankitaan erilaisia tavaroita ja palveluita seudulta. Tapahtuman järjestäminen ja suunnittelu tuovat itsessään työpaikkoja. Vaikutukset ovat niin moninaiset, että olisi hassua katsoa pelkästään lipputuloja tapahtuman onnistumisen mittarina.

Raha ei himmennä merkitystä Savitaipaleen kunnanjohtaja Kimmo Kainulainen teki aikoinaan jo klassikkona pidettävän väitöskirjan Kunta ja kulttuurin talous kulttuuritapahtumien taloudellisista vaikutuksista. Kainulainen toteaa, että kulttuurin vaikutukset ovat yhteiskuntaa monin tavoin läpileikkaavia. "Kulttuuri marginalisoi usein itseään omissa strategioissaan. Kulttuuri liittyy esimerkiksi kunnan brändiasioihin monella tavalla", Kainulainen toteaa. Monesti kulttuuri halutaan nähdä itseisarvoisena asiana ja sulkea pois sen muut merkitykset. Kulttuuritapahtuma voi olla hyvinkin tuottoisa investointi, eikä tuottoisuus millään tavalla vähennä tapahtuman itseisarvoista merkitystä. Välineellisyydestä tulee Kainulaisen mielestä ongelma vasta siinä vaiheessa, kun kulttuurilla nähdään vain ja ainoastaan välineellinen merkitys. Kulttuurin tukemisen merkityksestä ollaan kunnissa nykyisin tietoisia. Isoimmat kiistat käydään siitä, millaista kulttuuria tuetaan ja kenen ehdoilla.

Paikallinen ja erilainen on kiinnostavaa Kunnan imago tuo joillekin sanaparina mieleen kalliit mainostoimistot ja päälleliimatut tyhjät mainoslauseet, mutta maine on vahvassa kytköksessä talouden lisäksi seudun identiteettiin, ja sillä on merkitystä seudun asukkaiden kotiseutuylpeyteen ja haluun toimia asuinalueensa puolesta. Onnistuakseen tapahtuman on kummuttuva aidosta paikallisesta kulttuurista, josta on mahdollista löytää erottautumisen aineksia. Menestyksen reseptiä ei voi hakea naapurikunnasta, vaan se pitää löytää omasta takaa. Toisaalta omia kulttuurisia vahvuuksia voi olla joskus itse vaikea nähdä.

Se mikä itsestä näyttää ihan tavalliselta ja arkiselta, voi muualla näyttää hyvinkin omaperäiseltä ja kiinnostavalta.

Kulttuuri on tärkeä vetovoimatekijä Tapahtumat muodostavat tärkeän osan paikkakunnan yleistä viihtyisyyttä ja kulttuurista rikkautta. Ne parantavat asukkaiden elämänlaatua, jolla on kasvava merkitys, kun yritykset tekevät päätöksiä toimipaikkojensa sijainnista. Ammattitaitoinen työvoima ei tyydy siihen, että elämä sujuu ja liikenne pelaa, vaan elinympäristön tulisi olla viihtyisä. Kulttuuritapahtumat ja inspiroiva kulttuuriympäristö nostavat elämänlaatua. Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan dosentti ja kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Ari-Veikko Anttiroiko toteaa, että vapaaehtoisryhmien ja esimerkiksi kaupunginosan asukkaiden järjestämien tapahtumien vahvuus on niiden ankkuroituminen seutuun. Kytkös aitoon paikallisuuteen tekee niistä autenttisia ja siksi kulttuurimatkailun ja muunkin vetovoiman kannalta kiinnostavia. "Jos paikallinen tapahtuma on vuosien myötä lisännyt tunnettuuttaan tai jos tällaisia tapahtumia on paljon, ne alkavat toki vahvistaa seudun imagoa. Tärkeää niissä on myös se, että näin paikallisia toimijoita saadaan osallistettua yhdessä tekemiseen ja yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen, mikä auttaa välillisesti paikallisen identiteetin vahvistamisessa", Anttiroiko toteaa. Tapahtumien markkinointiin käytettyä rahaa ei kannata nähdä pelkästään investointina tapahtuman onnistumiseen, vaan osana kunnan kokonaismarkkinointia.

Maine rakentuu pikkuhiljaa Paikallisilla tapahtumilla on merkitystä myös kokonaisuutena. "Tapahtumarikkaus ja festivalisaatio luovat alueelle erityistä tunnelmaa, elävyyttä, kulttuurista rikkautta ja antavat läsnä- ja yhdessäolon tunteen, jolla on suuri merkitys seudun imagon rakentamisessa", Anttiroiko jatkaa. Kotiseutuposti  3/ 2019

13


Vaikutus imagoon riippuu paljolti siitä, kuinka merkittävistä tapahtumista on kysymys, miten ne ovat ylittäneet uutiskynnyksen ja miten niitä markkinoidaan seudun ulkopuolisille kohderyhmille. "Paikallisten tapahtumien imagovaikutus syntyy joka tapauksessa varsin hitaasti, vuosikymmenien kuluessa", Anttiroiko lisää. Pikavoittoja paikalliset tapahtumat eivät tosiaan aina tuo. Pori Jazzia käytetään usein esimerkkinä onnistuneesta tapahtumasta, joka parantaa seudun vireyttä monella tavalla. Alku ei ollut Porissakaan helppo. "Alkuvuosina kaupunkilaiset lähtivät pois tapahtuman aikaan, koska siitä tuli kaikenlaisia lieveilmiötä, kuten melua", Luonila kertoo. Sittemmin paikallisten asukkaiden asenteet ovat kääntyneet positiivisemmiksi. Siihen on vaikuttanut erityisesti järjestäjien yhteistyö asukkaiden kanssa ja pyrkimys yhteishengen luomiseen. Esimerkiksi paikallisten urheiluseurojen ja niiden mukana vapaaehtoistyöntekijöiden mukaan ottamisella tapahtuman järjestelyihin on ollut keskeinen merkitys sille, että paikalliset ottivat tapahtuman omakseen. "Meillä on paljon tämäntyyppistä tapahtumatoimintaa. Kun katsoo suomalaista kesää, joka niemessä ja notkelmassa on jokin kesätapahtuma, Luonila toteaa. Mikä merkitys niillä on onnellisuudelle ja hyvinvoinnille, on kysymys, joka kaipaa vielä tutkimusta.

Tyhjästä ei kannata nyhjäistä Jos tapahtumilla on paljon myönteisiä vaikutuksia ja hallittavissa olevia negatiivisia seurauksia, millä tavalla niitä kannattaisi sitten tukea ja kulttuurielämää kehittää? Anttiroiko toteaa, että tapahtumat ovat niin moninaisia, ettei yleispätevää vastausta kysymykseen ole. Kunnan kannattaa kysyä sitä tapahtumanjärjestäjiltä itseltään. Yhtenä yleisperiaatteena tukipäätöksissä voisi olla se, että tuetaan erityisesti niitä tapahtumia, jotka kytkeytyvät paikkakunnan omiin vahvuuksiin ja instituutioihin. Meillä on joukko pieniä paikkakuntia, joilla on Anttiroikon mielestä tällaisia edellytyksiä: esimerkiksi Ypäjä hevospitäjänä, Sastamala kirjakaupunkina, Kaustisen kansanmusiikki, Kuhmon kamarimusiikki, Kalajoen hiekkasärkät ja Ranuan eläinpuisto. Tällaisissa tapauksissa on todennäköisesti parhaat mahdollisuudet yhdistää synergisesti tapahtumat paikkakunnan muihin vahvuuksiin, jolloin myös yleiset mahdollisuudet vaikuttaa seudun tai paikkakunnan imagoon paranevat. "Yksittäinen tapahtuma harvoin nousee kansalliseen tietoisuuteen, mutta yhdessä muiden vetovoimatekijöiden ja kulttuurin tuotosten kanssa tilanne on toinen", Anttiroiko toteaa. AH

Kulttuuritapahtumien myönteisiä vaikutuksia • alueen imago ja tunnettuus (moni paikkakunta tunnetaan juuri tapahtumastaan) • yhteisön sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma, sosiaalinen koheesio, sosiaaliset resurssit, kulttuurinen kompetenssi, kulttuuriset voimavarat • yhteisöllisyys, yhteenkuuluvuus, paikallinen ja alueellinen identiteetti, lisääntynyt ylpeys omasta asuinpaikasta, paikkakunnan perinteiden vahvistuminen, kulttuuriperinnön säilyttäminen • viihtyvyys, elämyksellisyys, katkos arjessa, paikkakunnan elävöittäminen, luovat keskukset, harrastusmahdollisuudet, lisääntynyt yhdessäolo ja yhdessä tekeminen • taide- ja kulttuuritarjonnan täydentäminen, taiteilijoiden verkottuminen ja osaaminen, taiteenalojen kehitys ja innovaatiot • henkilökohtaiset vaikutukset: osaamisen kehittyminen ja oppiminen, sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi ja terveys, elämän laadun parantuminen Lähde: Festivaalien ja tapahtumien edistäminen valtion kulttuuripolitiikassa (2016). 14

Kotiseutuposti  3/ 2019


Viihde ja taide villitsivät suomalaiset

www.kulttuuriymparistopaivat.fi europeanheritagedays.com

Jälleen ennätysmäärä tapahtumia Viihteen ja taiteen tilat ovat näkyvästi esillä Suomessa kuluvana vuonna, kun sadat tapahtumat ja kymmenet tuhannet kävijät osallistuvat tällä teemalla Euroopan kulttuuriympäristöpäivien juhlintaan. Kiinnostus omaa lähiympäristöä ja sen kulttuuria kohtaan innostaa: eri puolilta Suomea ohjelmistoon on ilmoitettu jo lähes 1000 osatapahtumaa. Samalla teemalla kulttuuriperintöä juhlitaan peräti 50 Euroopan maassa kymmenin tuhansin tapahtumin. Taustalla on Euroopan neuvoston ja komission suurin ja vanhin kulttuuriohjelma, European Heritage Days, Suomessa Euroopan kulttuuriympäristöpäivät. Suomessa ohjelmaa koordinoidaan Suomen Kotiseutuliitosta. Tänä vuonna on järjestetty jo kiehtovia kävelykierroksia, hurmaavien vanhojen elokuvateatterien esittelyitä, katukulttuuripäiviä, festivaaleja sekä mo-

nia muita yleisöä houkutelleita tapahtumia. Syksyn aikana on tiedossa vielä lukuisia tapahtumia, muun muassa seminaareja, klubi-iltoja ja kekrijuhlia viihteen ja taiteen teemoissa. Katso kaikki loppuvuoden tapahtumat: www.kulttuuriymparistopaivat.fi/tapahtumat

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien lippu komisti Ilomantsin Pogostaa Maaseudun Sivistysliiton ja Ilomantsin kunnan järjestämillä kuudensilla Karhufestivaaleilla. Suomen itäisimpien festivaalien ajaksi koko kirkonkylä muuttui viihteen ja taiteen tilaksi. Savonlinnalainen Asko Vihavainen ja hänen räyhäkkä veistoksensa osallistuivat festivaalien karhunveistokilpailuun. Kuva: Riitta-Johanna Laitinen, Maaseudun Sivistysliitto.

Vantaa-Seuran historiaopastukselle Vantaankosken maisemiin osallistui yli 100 kotiseudun historiasta kiinnostunutta. Kierros alkoi Övre Nybackasta ja päättyi Vantaankosken vanhalle villatehtaalle. Vantaa-Seuran yhdessä Vantaan kaupunginmuseon ja Visit Vantaan kanssa järjestämät historiakävelyt ovat olleet tänä kesänä huippusuosittuja. Kuva: Venla Vuola, Vantaa-Seura.

• Osa Euroopan neuvoston ja Euroopan komission European Heritage Days -ohjelmaa, jonka kymmeniin tuhansiin tapahtumiin osallistuu 30 miljoonaa ihmistä 50 maassa joka vuosi. • Suomessa kulttuuriympäristöpäivien tapahtumia järjestetään ympäri vuoden. Teemaviikkoa vietetään syyskuun alussa, tänä vuonna 2.–8. syyskuuta.

Kotiseutuposti  3/ 2019

15


Evijärvi-seuran hallitus ensimmäinen kokous omassa talossa syksyllä 2016 Ylärivi vas. puh.jojt. Heikki Valijoki, Carita Surma-aho, Paula Kultanen, Kauno Koivukangas alla sit. Anneli Rannisto ja Ilmari Sulkakoski Kuvat Ilmari Sulkakoski

Evijärvi-seuran hallituksen ensimmäinen kokous omassa talossa Uittomieskämpällä syksyllä 2016. Ylärivissä vasemmalta Heikki Valijoki, Carita Surma-aho, Paula Kultanen ja Kauno Koivukangas. Takan ääressä Anneli Rannisto ja Ilmari Sulkakoski. Kuva: Ilmari Sulkakoski.

Pitkän iän salaisuus? Evijärvi-Seuraa Juhlavuoden sarjassa esitellään noin 70-vuotiaita tai vanhempia kotiseutuyhdistyksiä, jotka ovat onnistuneet pysymään vireinä sukupolvesta toiseen

E

vijärvi-Seuran juuret ovat sodanjälkeisissä kesäisissä soitto- ja laulujuhlissa, kuten monella muullakin Järviseudun kotiseutuyhdistyksellä. Juhlat kohottivat seudun kotiseutuhenkeä. Kotiseutuaatteella oli seudulla oma mahtimiehensä: Evijärvellä syntynyt Väinö Tuomaala, Suomen ensimmäinen kotiseutuneuvos. Ei yhdistyksen toiminta pelkkää noususuhdannetta ole ollut. Seuraavalla vuosikymmenellä toiminta hiljeni, koska seudulta muutettiin joukolla Ruotsiin. Nyt yhdistys toimii jälleen vilkkaasti. 16

Kotiseutuposti  3/ 2019

Järviseutulaisen kotiseututoiminnan vireys ilmenee mm. siten, että joka vuosi kolmisenkymmentä henkilöä kapuaa bussiin ja matkaa Valtakunnallisille kotiseutupäiville, olivat ne missä päin Suomea tahansa. Kotiseutupäivillä osaaminen karttuu, mutta matka on samalla myös palkinto vuoden kotiseutuaherruksesta muiden samanhenkisten seurassa. "Tuusulan kotiseutupäivillä oli mukana yksi meidän uusi johtokunnan jäsen, ja hän oli aivan haltioissaan, kun näki, miten valtava joukko ihmisiä


"Lämmintä yhteenkuuluvaisuutta. Sitähän se kotiseututyö on. Mietitään miten lähialueista saadaan viihtyisät."

kotiseututyössä on mukana, seuran puheenjohtaja Heikki Valijoki kertoo. Yhdistyksen johtokunnassa on paljon nuorehkoja jäseniä mukana. Yhdeksästä jäsenestä viisi on alle 40-vuotiaita. Kolmekymppisten iso määrä takaa, että yhdistys pysyy ajan hermolla. "Meillä on kaikkiaan 10–20 aktiivista ihmistä mukana, ja tuntuu, että he innostuvat aina vain enemmän. Kaikki ideat otetaan aina huomioon, mutta yhdessä mietitään porukalla, mitä voidaan toteuttaa. Jokainen tuntee, että pääsee vaikuttamaan asiaan", Valijoki pohtii. Menestyvän yhdistyksen puheenjohtajan rinnassa roihuaa suuri rakkaus seutua kohtaan. Näin täytyy kaiketi olla. Puheenjohtajan innostus ja rohkeus tarttuu johtokunnissa siinä missä apatia ja epäonnistumisen pelkokin.

Talkoot aktivoivat Ähtävänjoen varrella sijaitseva Evijärvi on vanha tukinuiton keskus. Muutama vuosi sitten EvijärviSeura ryhtyi puuhaamaan kuntaan uittomieskämppää, jossa perinnettä voitaisiin pitää yllä. "Uittomieskämppä oli utopistinen ajatus monen mielestä. Pitää lähteä rohkeasti toteuttamaan ja selvittämään saadaanko rahoitus kuntoon. Ensin väri on vaalean vihreä. Kun väri on tarpeeksi vihreä, aletaan toteuttaa, Valijoki kuvailee prosessia. Vanhaa siirrettävissä olevaa kämppää ei löytynyt, joten sellainen päätettiin rakentaa. Kunta vuokrasi tontin ja ELY-keskus innostui rahoittamaan hanketta. Talkoissa oli mukana noin 30 henkeä. Huuli lensi, keskustelu oli välitöntä ja rentoa. Jotkut kutsuivat talkoita terapiaksi. Oli niin mukavaa.

"Se aktivoi jäsenistöä, että saivat itse osallistua tekemiseen", Valijoki arvelee. Tänä kesänä kämpässä vieraili kaikkiaan 1100 henkeä.

Kesäasukkaatkin opastetaan Evijärvi on matala saarinen järvi, jonka rannoilla on satoja kesämökkejä. Vakinaisia asukkaita on 2500. Väkiluku tuplaantuu, kun kesäasukkaat tulevat. Kesäasukkaiden iloksi seura on herättänyt henkiin Evijärvi-viikon, jonka aikana joka kylässä on ohjelmallista tapahtumaa. Kunnan kanssa ohjelmaan saatiin mukaan mm. neljä opastettua kiertoajelua, joissa Valijoki oli oppaana. Niistäkin innostuttiin, ja kesäasukkaat täyttivät bussit. Valijoki on hyvä malli muille. Kun sotaveteraanien muistomerkiksi päätettiin hankkia tykki ja sellainen löytyi 500 kilometrin päästä Lievestuoreelta, eikä sille tahtonut löytyä kuljetusta, lähti Valijoki itse hakemaan sitä traktorilla. Aikaa meni noin vuorokausi lyhyine lepotaukoineen. "He ovat antaneet minulle ylihullu-kunnianimen", Valijoki nauraa ja vakuuttaa, ettei ole ympäristölleen vaarallinen. Paikalliset eivät tyytyneet pelkkään kunnianimeen. Viime vuonna he hakivat Valijoelle kotiseututyön ansiomitalia. Valijoki sai mitalin. Ansioita oli riittämiin.

Seitsemänvuotiaana päretalkoisiin Jostain pitää saada aika ajoin uusia ylihulluja, jotta toiminta kukoistaa sukupolvesta toiseen. Valijoki kertoo, että pärekattotalkoissa nuorin oli seitsemänvuotias. Sen ikäisen uskaltaa jo päästää katolle. Hänkin kertoi haluavansa lisää juuri sellaista tekemistä, kun nuotion äärellä asiasta juteltiin. Tällä tavalla kasvaa aina uusi toimelias sukupolvi vanhan rinnalle. "Lämmintä yhteenkuuluvaisuutta. Sitähän se kotiseututyö on. Mietitään miten lähialueista saadaan viihtyisät." Kotiseututyön jatkuvuus ei ole pelkästään satunnaisten talkoolaisten varassa. Viime vuonna kotiseutuopetus saatiin mukaan kunnan opetussuunnitelmaan. Tänä lukuvuonna opetus jatkuu. AH Kotiseutuposti  3/ 2019

17


Ansaittua kunniaa

Kotiseututyön ansiomitalit jaettiin Kotiseutugaalassa Tuusulassa 10. elokuuta. Mitalin saivat tuusulalainen Sakari Heikkilä (puhujan paikalla), kauhajokelainen Jussi Kleemola (vasemmalla), mikkeliläinen Heikki Kupiainen, lapinlahtelainen Mirja Lehikoinen (kuvassa keskellä), leppävirtalainen Kirsi Moisander, mikkeliläinen Pia Puntanen (keskellä oikealla) ja merikarvialainen Jorma Rinne (oikealla). Heikki Kupiaisen puolesta mitalin saapui noutamaan hänen poikansa Olli Kupiainen (toinen vasemmalta). Kuva: Sara Aaltio.

Luontoreittien varsilta voi poimia herkullisia museokohteita. MUSEO-LEHTI 3/2019

RONI REKOMAA

KESTOTILAUS 34 € IRTONUMERO 9,80 € Tilaa MUSEO-lehti nyt kestotilaushintaan 34 € / vuosi. Tilaukset verkosta museoliitto.fi/tilaa-lehti tai puhelimella 0444 300 701. Syksyn MUSEO ilmestyy 20.9. teemana luonto. Lehti on irtonumeromyynnissä Lehtipisteen myyntipisteissä kautta maan hintaan 9,80 €. Tarkista lähin myyntipiste museolehti.fi.

18

Kotiseutuposti  3/ 2019

MUSEO Museoiden ystävien aikakauslehti syventyy museoiden tarjontaan ja kertoo parhaat tarinat näyttelyiden taustoilta neljä kertaa vuodessa.


Valtakunnallisia Kotiseutupäiviä kehitetään – auta vastaamalla kyselyyn Nyt voit auttaa Suomen Kotiseutuliittoa kehittämään Valtakunnallisia kotiseutupäiviä entistäkin vetovoimaisemmaksi kulttuuriperintötapahtumaksi. Kotiseutuliitto järjestää vuosittain Valtakunnalliset kotiseutupäivät eri puolilla Suomea, aina yhdessä paikallisen pääjärjestäjän kanssa. Kyselyn avulla kerätään tietoa sekä kotiseutupäiville osallistuneilta että heiltä, jotka eivät (vielä) ole osallistuneet päiville. Tarkoituksena on kehittää Valtakunnallisia kotiseutupäiviä entistä kävijäystävällisemmiksi ja auttaa paikallisia järjestäjiä onnistumaan tapahtuman järjestämisessä. Vastaa kyselyyn syyskuun loppuun mennessä verkossa osoitteessa bit.ly/ksp-kehitys.

Kuva: Kimmo Brandt/Eduskunta.

Ministeri Saarikon juhlavuoden tervehdys Kotiseutuliiton jäsenille:

”Hyvä yhteiskunta on yhdessä tekemistä, vuorovaikutusta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Tätä kaikkea on Suomen Kotiseutuliitto omalla toiminnallaan edistänyt ja mahdollistanut” Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko ehti lähettää tervehdyksensä 70-vuotta täyttävälle Kotiseutuliitolle 8.–11. elokuuta Tuusulassa vietettyjen Valtakunnallisten kotiseutupäivien avajaisiin ennen äitiysvapaalle jäämistään. ”Kuten tuore hallitusohjelma linjaa, maamme kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoiminta pohjautuu jatkossakin vahvaan ja elinvoimaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Tässä Suomen Kotiseutuliitolla ja sen jäsenjärjestöillä on merkittävä rooli”, Saarikko toteaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää Suomen Kotiseutuliiton työtä merkittävänä. ”Ministeriö on jo pitkään tukenut liiton toimintaa. Ministeriö on näin osaltaan mahdollistanut liiton toiminnan vakiintumisen ja kehittymisen. Suomen Kotiseutuliitto vastaa vuosittain myös valtionavustusten jakamisesta seurantalojen korjausavustuksiin. Historiatietoisuuden lisäksi liiton katse on suuntautunut vahvasti myös tulevaisuuteen: miten kotiseututyö muuttuu kaupungistumisen myö-

tä, miten siitä hyötyisivät kaikki, niin lapset kuin ikääntyneetkin, kanta- ja uussuomalaiset. Tavoitteena on, että paikallinen kulttuuriperintö pysyy elävänä jatkossakin”, hän toteaa. ”Kulttuuri on sekä voimavara että mahdollisuus. Se saa ihmiset liikkeelle, esimerkiksi vaalimaan yhteisiä tiloja, maisemia tai perinteitä, tutustumaan uusiin paikkoihin, ihmisiin ja tarinoihin. Tämä kaikki vahvistaa demokratiaa, sitoo ihmisiä yhteen ja lisää hyvinvointia”, Saarikko jatkaa. ”Hallitusohjelman sanoin hyvä yhteiskunta on yhdessä tekemistä, vuorovaikutusta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Tätä kaikkea on Suomen Kotiseutuliitto omalla toiminnallaan edistänyt ja mahdollistanut. Liiton toiminnan ydin on paremman elämän edistäminen kaikille iästä ja syntyperästä riippumatta. Pienistä paikallisista tavoista ja perinteistä kasvaa maakunnallinen, seudullinen ja lopulta valtakunnallinen, meille ominainen kulttuurien kirjo”, hän toteaa.

Kotiseutuposti  3/ 2019

19


Hauho-Seura on Vuoden kotiseutuyhdistys 2019

Kunta lakkautettiin – kulttuuri jäi seuran varaan

P

ian sotien jälkeen perustettu Hauho-Seura on merkittävä seudun asukkaita ja yhdistyksiä yhdistävä voima pitäjässään. Suomen Kotiseutuliitto valitsi seuran Vuoden kotiseutuyhdistykseksi 2019. Noin 4000 asukkaan Hauho liittyi vuonna 2009 Hämeenlinnaan, ja Hauho-Seuran merkitys pitäjän kokoavana voimana kasvoi merkittävästi. Tuolloin monet aiemmin kunnan organisoimat tapahtumat, mm. Niskavuoriviikko ja itsenäisyyspäivän juhla uhkasivat loppua. Hauho-Seura ryhtyi järjes20

Kotiseutuposti  3/ 2019

tämään niitä Hämeenlinnan kaupungin tuen avulla ja otti muutenkin aktiivisempaa otetta pitäjän kehittämiseen. Tapahtumien lisäksi seura otti vastuulleen lakkautetun kunnan aloittaman Hauhon kolmiosaisen historiasarjan tekemisen. Teos on ollut valtava voimanponnistus pienelle yhdistykselle. Vuosien 2003–2018 aikana seura on kustantanut ja julkaissut 900-sivuiset teokset Hauhon historia II ja Hauhon historia III. Kolmannen osan kirjoitustyöhön palkattiin palkittu kotiseutuhistorioitsija Ilk-


ka Teerijoki, joka työskenteli yli neljä vuotta kirjan tekemiseksi. Julkaisuhankkeiden yhteenlaskettu kustannus on noin puoli miljoonaa euroa. Rahan keräämiseen osallistuivat muutkin Hauhon yhdistykset ja säätiöt, ja Hämeenlinnan kaupunki rahoitti osan, mutta päävastuu oli Hauho-Seuralla. Kirjan tekoa rahoitettiin mm. myymällä erilaisia Hauho-tuotteita, illallistanssiaisin ja järjestämällä tapahtumia, joissa Teerijoki luennoi keräämästään aineistosta. Seuraava kirjahanke on jo vireillä, sillä historiasarjasta jäi käyttämätöntä materiaalia. Hauhon kylien ja talojen historia valmistuu lähitulevaisuudessa.

Yhdessä lasten ja nuorten kanssa Museoita seuralla on kolme: Esinemuseo, Kotkon ulkomuseoalue sekä Vihavuoden myllymuseo. Esinemuseossa oli tänä kesänä talvisota-aiheinen näyttely, jossa vieraili yli tuhat kävijää aukioloaikoina kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun. Museon kesäoppaaksi palkataan hauholainen nuori, alan opiskelija tai muuten asiasta kiinnostunut. Palkanmaksuun saadaan toisinaan tukea Hauhon Säästöpankkisäätiöltä. Museoon on vapaa pääsy. Hauho-Seura ottaa lapset ja nuoret muutoinkin hyvin huomioon. Esimerkiksi lasten perinnepäiville osallistui tänä vuonna 300 lasta ja aikuista, joista monet olivat kunnan kesäasukkaita. Tapahtuman tukena on ollut viime vuosina Hämeenlinnan Linnaseutu-yhdistyksen Ajan patina – aikansa matkalla -hanke. Seuralla on Hauhon koulujen kanssa paljon hyvää yhteistyötä. Koululaiset käyvät vierailulla museossa, ja koulun kanssa järjestetään teemapäiviä. Alakoululaisia käy vastalahjaksi keväisin haravoimassa ulkomuseoalueen pihaa, ja he pitävät samalla

Viereisen sivun kuva: Hauho-Seura on järjestänyt vuodesta 2013 alkaen Heinäpäivän Hauhon kirkonkylän keskustassa sijaitsevalla pellolla. Tapahtumassa tarjotaan yleisölle pellonpiennarkahveiden lisäksi mahdollisuus osallistua entisajan heinätöihin. Heinien nostaminen seipäälle on monelle lapselle ja nuorelle huippukokemus. Vanhempi väki taasen pääsee verestelemään vanhoja muistoja heinäpellolta. Kuva: Jouni Lehtonen.

museolla mehukestejä. ”Näin he oppivat tuntemaan museoiden arvon ja pitämään huolta niistä, eivätkä nurmikot mene rullalle mopoilijoiden alla”, seuran sihteeri Irmeli Isokivijärvi kertoo.

Hauhon puolesta halutaan toimia Hauho-Seuralla on peräti 16-henkinen aktiivinen johtokunta, jossa on hyvässä suhteessa nuoruutta ja kokemusta. Seuran puheenjohtaja Jouni Lehtonen pitää johtokunnan isoa kokoa ja sitoutuneisuutta avaintekijänä seuran menestykseen. Johtokunnassa on kaikenikäisiä hauholaisia, alle 30-vuotiaista yli 70-vuotiaisiin, sekä naisia että miehiä. Tärkein selitys hauholaisten kotiseuturakkauteen ja toimeliaisuuteen piilee Lehtosen mielestä Hauhossa itsessään. ”Hauho on sellainen pitäjä, jonka puolesta ihmiset haluavat tehdä yhdessä juttuja. Sytytysaika voi olla joskus pitkä, mutta kun lopulta ryhdytään toimeen, innostus leimahtaa”, Lehtonen kuvailee. Lehtonen on itse syntyperäinen hauholainen, mutta on huomannut, että tulokkaat näkevät usein paremmin Hauhon arvon ja kauneuden. Vuosi 2018 oli seuralle erityisen merkityksellinen vuosi, sillä seura täytti 70 vuotta ja samana vuonna vietettiin sisällissodan muistovuotta. Hauho oli keskeistä punakapinallisten aluetta, ja seudulla käytiin huhtikuun lopulla viimeisiä ratkaisutaisteluita. Lehtonen järjesti Isokivijärven kanssa viime vuonna kymmenen aihetta käsittelevää retkeä. Yksi retkistä oli kaksipäiväinen, kun vetäytyvien punaisten jäljille lähdettiin Lahden Hennalaan saakka. Vuoden kotiseutuyhdistyksen toiminta on yhteisöllistä ja nousee tavanomaisen toiminnan yläpuolelle. Valinta on tunnustus hyvin tehdystä, innovatiivisesta kotiseututyöstä. Palkittavan yhdistyksen toimintahistorian pituudella ei ole erityistä painoarvoa. Edukseen voi erottua menestyneillä hankkeilla, jäsenmäärän kasvulla, talkootyön määrällä tai vaikkapa uusilla toimintamuodoilla. AH

Kotiseutuposti  3/ 2019

21


JÄRJESTÖN JÄSENTELYT

JÄRJESTÖN JÄSENTELYT

KALENTERI

Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan koulutus paikallismuseonhoitajille 20.9.–4.10. Turun kirjamessut, keskustelu kotiseutukirjallisuudesta (ks. alla)

5.10.

Kumppanuustyöpaja, järjestäjinä Kotiseutuliitto ja Blitz-hanke Kajaani, Kajaanin ammattikorkeakoulu 9.10. Etelä-Savon ja Pohjois-Savon koulutus paikallismuseonhoitajille

25.10.–1.11.

eMuseo-koulutus, Tampere 12.11. Pirkanmaan koulutus paikallismuseonhoitajille 15.11.–29.11. Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat

Turun kirjamessujen Kuisti-lava 5. lokakuuta 12.50–13.20:

Paikallisuuden paikka – mitä kuuluu kotiseutukirjallisuudelle? -keskustelu

Turun kirjamessujen Kuisti-lavalla keskustellaan lauantaina 5. lokakuuta kello 12.50–13.20 kotiseutukirjallisuudesta. Paikallisuuden paikka – mitä kuuluu kotiseutukirjallisuudelle? -keskustelussa ovat mukana Euroopan historian professori Laura Kolbe, runoilija Heli Laaksonen ja FT, toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo. Moderaattorina toimii historiantutkija, kotiseutuaktiivi Teppo Ylitalo. Samalla avataan Vuoden kotiseututeos -kilpailu 2020. Kilpailuun voivat silloin osallistua vuosien 2018 ja 2019 kotiseutukirjat sekä vuoden 2020 alussa julkaistut kirjat. 22

Kotiseutuposti  3/ 2019


Suomen Kotiseutuliiton vuosikokouksen julkilausuma Tuusulassa 9. elokuuta:

"Se mikä on hyvää, vanhenee, muuntuu ja kehittyy – vain huono ei vanhene, vaan katoaa" Asukkaiden aktiivisuus ja yhdessä tekeminen lisäävät hyvinvointia. Suomalainen kotiseutuliike on jo 125 vuotta ollut ajan hermolla ja tarjonnut jäsenilleen mahdollisuuden itsensä ja omien kotikulmiensa ymmärtämiseen ja kehittämiseen. 70-vuotias Suomen Kotiseutuliitto ja sen jäsenjärjestöt jatkavat vaikuttamistyötään yhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen kehittämiseksi. Kuntien uuden kulttuuritoimintalain tavoitteena on vahvistaa väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kulttuurin ja taiteen keinoin. Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous muistuttaa siitä, että identiteettiämme ja alueiden vetovoimaa vahvistava kulttuuriperintötyö vaatii taloudellista tukea valtiolta ja kunnilta.

Kotiseutuliiton valtuustoon viisi uutta kotiseutuedustajaa Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous on valinnut valtuustoedustajia seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Puolet valtuuston jäsenistä on vuorollaan erovuorossa. Ehdotuksen maakuntien edustajista tekee maakunnallinen kotiseututoimijoiden kokous ja lopullisen päätöksen tekee liiton vuosikokous. Liiton puheenjohtajana jatkaa Lahdessa asuva museologian professori Janne Vilkuna. Maakuntien edustajina vuosikokouksessa 2019 kaksivuotiskaudelle valitut valtuustoedustajat Etelä-Pohjanmaa, kehittämissuunnittelija Tuija Ahola, Seinäjoki, 1. kaudelle Etelä-Savo, kulttuurintutkija FL Leena Hangasmaa, Mikkeli 1. kaudelle Kainuu, varatuomari Paavo Enroth, Kajaani, 3. kaudelle Lappi/itäinen, lehtori Hannu Hakanpää, Rovaniemi, 1. kaudelle Pirkanmaa, asiakirjahallinnon päällikkö Ari Sirén, Valkeakoski, 1. kaudelle Pohjois-Karjala, FT Laura Jetsu, Ilomantsi 2. kaudelle Pohjois-Pohjanmaa, TkT Jouko Arvola, Oulu, 2. kaudelle Pohjois-Savo, KM Anna-Maija Korhonen, Tervo, 2. kaudelle Satakunta, kunnanjohtaja, eläkk. Tapani Rihtimäki, Eurajoki 3. kaudelle Uusimaa/läntinen, yrittäjä Henna Mitrunen, Karkkila, 2. kaudelle Varsinais-Suomi, kapteeni evp Jari J. Laiho, Salo, 1. kaudelle Lisäksi valtuustoon valittiin Espoon kaupunginosayhdistysten liiton edustajana museoturvallisuusasiantuntija Mikko Perkko sekä asiantuntijajäsenenä FT, kulttuuripäällikkö Tarja Hautamäki Pohjanmaan liitosta ja Kansallisarkisto Oulun johtaja Vuokko Joki. Maakunnalliset valtuustoehdokkaitten valintakokoukset pidettiin keväällä niissä maakunnissa, joissa oli erovuoroinen valtuutettu. Vuosikokous järjestettiin Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä Tuusulassa perjantaina 9. elokuuta. Valtuusto kokonaisuudessaan: www.kotiseutuliitto.fi/jarjesto/hallinto-ja-organisaatio/valtuusto. Kotiseutuposti  3/ 2019

23


Vuonna 2019 palkittujen hankkeiden kuvastoa. Kooste: Europa Nostra.

Euroopan kulttuuriperintöpalkinnot haettavana Onko kulttuuriperintöhankkeesi kansainvälisesti huipputasoinen tai erityisen hyvä malli muille? Euroopan kulttuuriperintöpalkintojen hakuaika päättyy 1. lokakuuta. Palkittava hanke voi olla konservointikohde, tutkimushanke tai liittyä koulutukseen ja kurssitukseen. Se voi olla yhtä lailla kampanja kulttuuriperintötietoisuuden parantamiseksi. Myös kulttuuriperinnölle omistautuneita henkilöitä ja ryhmiä palkitaan. Hakemuskieli on englanti tai ranska. Lue lisää: www.europanostra.fi/euroopan-kulttuuriperintopalkinnot-2020-haussa

Hanna Lämsä ja Miia Perkkiö palkintolautakuntiin

Miia Perkkiö. Kuva: Hannes Teräsvuori.

Hanna Lämsä. Kuva: Venla Norkela.

Europa Nostran hallitus nimesi Euroopan kulttuuriperintöpalkintojen juryn jäsenet kaudelle 2020–2022. Hanna Lämsä nimitettiin palkintolautakunnan jäseneksi kategoriassa kasvatus, koulutus ja tietoisuuden lisääminen. Lämsä on Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seuran toiminnanjohtaja ja Europa Nostra Finlandin hallituksen jäsen. Lämsä oli yksi Kulttuurivoltti-hankkeen taustahenkilöistä. Kulttuurivoltti palkittiin vuonna 2018 Euroopan kulttuuriperintöpalkintojen pääpalkinnolla. Konservointiluokan palkintotuomaristoon valittiin Suomenlinnan restaurointipäällikkö Miia Perkkiö, joka on toiminut aiemmin monen suomalaisen palkintohankkeen paikallisarvioitsijana. AH 24

Kotiseutuposti  3/ 2019


VENTONIEMI –

90 vuotta matkaa takana

Kotiseutuaan rakastavalle hopeariipus hopeaketjussa Tilattavissa verkkokaupasta www.kotiseutuliitto.fi/kauppa Hinta 35 € (+ postituskulut) Riipuksessa on heraldikko Olof Erikssonin vuonna 1972 suunnittelema Suomen Kotiseutuliiton tunnus. � 1,5 cm

Finlands Hembygdsförbund WWW.KOTISEU TULIITTO.FI

Kotiseutuposti  3/ 2019

25


Kotiseutu 2019 pureutuu kotiseututyöhön osana kansalaisyhteiskuntaa 105. vuosikerta Teema: Kotiseututyö ja kansalaisyhteiskunta Päätoimittaja: Riitta Vanhatalo Toimituskunta: Anna-Maija Halme Seppo Knuuttila Liisa Lohtander Pia Puntanen Janne Vilkuna Kotiseututyöllä on ollut iso merkitys Suomen rakentamisessa. Siihen kanavoitui erityisesti sotien jälkeen laajasti kansalaisten vapaa-ajan yhteistoimintaa ja energiaa, kun välirauhansopimus lopetti monen järjestön toiminnan. Näin sai alkunsa Kotiseutuliitto 70 vuotta sitten vuonna 1949. Kaupungistuminen oli jo tuolloin yksi liiton tärkeimmistä kiinnostuksen kohteista. 1800-luvulta peräisin oleva kulttuuri- ja luonnonsuojeluliike suuntautui erityisesti muuttuvan paikallisen kulttuurin dokumentointiin, kotiseutututkimukseen. Toiminnan kirjo on nykyisin laaja. Yhdistykset järjestävät paikallista yhteisöllisyyttä vahvistavia tapahtumia ja ylläpitävät paikallisia keskusteluryhmiä, pitävät esillä kulttuuriympäristökohteita, huolehtivat asukkaiden mahdollisuudesta osallistua oman lähialueensa suunnitteluun, kokoavat heidän näkemyksiään ja kertovat niitä eteenpäin medialle ja päätöksentekijöille. Joka vuosi syntyy myös kymmeniä tai jopa satoja kotiseutukirjoja. Suomen Kotiseutuliiton 105. Kotiseutu-julkaisu keskittyy juhlavuoden kunniaksi kotiseututyöhön osana kansalaisyhteiskuntaa. Professori Janne Vilkuna, jonka isoisä Kustaa Vilkuna oli liiton keskeinen perustaja ja vuonna 1909 perustetun Kotiseutu-vuosikirjan pitkäaikainen päätoimittaja, kirjoittaa artikkelissaan Kotiseutuliiton vaiheista. Kirjoittajien joukossa on lukuisia muitakin suomalaisen kansalais- ja kulttuuriperintötoiminnan keskeisiä tutkijoita ja johtajia: mm. Kirsi Moisander, Hanna Lämsä, Pauliina Latvala-Harvilahti, Katriina Siivonen, Emilia Palonen, Sulevi Riukulehto, Timo Suutari, Petri Rinne, Leo Stranius ja kirjan päätoimittaja Riitta Vanhatalo. Kirjassa on myös erinomaisia paikallisia esimerkkejä yhteiskunnallisesti merkityksellisestä kotiseututyöstä, kuten Lassi Saressalon artikkeli TV-Tampereen maahanmuuttajalle kasvot -hankkeesta ja Elisa Göösin esimerkki Janakkala-Seuran ja kunnan hedelmällisestä yhteistyöstä. Jaakko Linkama ulottaa teoksen kansainvälisiin sfääreihin Suomen ja Venäjän kotiseutuyhteistyöstä kertovalla artikkelillaan. Kotiseutu-vuosikirjan tehtävänä on popularisoida ajankohtaista kulttuuriperintöön liittyvää tutkimusta ja käydä keskustelua kotiseudusta, kulttuurista sekä niihin liittyvistä ja vaikuttavista aiheista. AH

Tilaa Kotiseutu-vuosikirja 2019 verkkokaupasta www.kotiseutuliitto.fi/tuote/kotiseutu-vuosikirja-2019 26

Kotiseutuposti  3/ 2019


OMAKULMA

MARIA TALVITIE

Koordinaattori

Mestarit & kisällit -hanke

Kylä Pasilassa

M

uistan marraskuisessa loskassa lähteneeni taas itku kurkussa lykkimään lastenvaunuja vauvamuskarista kotiin. Parkkipaikalla takanani äidit pakkasivat jälkikasvuaan citymaastureiden kyytiin ja rupattelivat jälleen jostakin, mihin en vaan osannut samaistua. Asuimme tuolloin vuokralla ihanan omakotitalon ihanassa pihamökissä Pohjois-Helsingissä ja perheessä oli alle vuoden ikäinen vauva. Lähellä oli aktiivista vanhempi-lapsi -toimintaa ja Helsingin mittapuulla runsas luonto. Alue oli yksi Helsingin hyvätuloisimmista, korkeimmin koulutetuista ja kantasuomalaisimmista kaupunginosista. En ollut koskaan tuntenut oloani yksinäisemmäksi tai ulkopuolisemmaksi. Asuinalueessa ei sinänsä ollut mitään vikaa eivätkä ihmiset olleet vihamielisiä. He eivät vain olleet minun heimoani. Minun heimoni odotti Pasilassa. Kurtturuusut pudottelivat viimeisiä terälehtiään, kun seuraavan vuoden syksyllä poljimme taapero perävaunussa Keskuspuiston läpi kotiin. Asunto oli ollut valoisa, parveke iso ja vastapäisen oven postiluukusta oli raikunut parivuotiaan tervehdyshuudot, jotka saivat koko rapun soimaan ja alakerran koiran haukkumaan. Kyseessä oli kaupungin asunto – sellaisen saaminen Helsingissä on vähän niin kuin lottovoitto, ja päätös pitää tehdä heti. Pysähdyimme kotimatkalla keinumaan lähileikkipuistoon ja taputtamaan heppoja ja tunsin aivan valtavaa helpotusta.

Myöhemmin Pasilan puistoruokailujonossa vaihdoimme kuulumiset viimeisen parin viikon ajalta naapurin isän kanssa. Heillä oli ollut enterorokko, meillä norovirus. Molemmilla oli takana puuduttava lähivanhempikesä puolison puskiessa töitä. Lapsia kiukutti, kun altaasta oli pitänyt tulla syömisen ajaksi pois. Helteen ja elämän lyöminä lupasimme, että illalla voidaan lähteä vielä Stadikalle uimaan. Sopu oli saavutettu. Länsi-Pasila ja pasilalaiset tulivat elämääni, kun olin ihan rikki. Äkisti yksinäiseksi, sulkeutuneeksi ja sivusta koetuksi muuttunut elämä palasi sosiaalisemmaksi, monenkirjavaksi ja yhdessä koetuksi. Lähellä oli erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Pienen lapsen kanssa välittömän lähiympäristön merkitys korostuu. Henkisen yhteyden tai etäisyyden kokeminen voi hormoonien, vähäunisuuden ja valtavan elämänmuutoksen alla saada aivan jättiläismäiset mittasuhteet. ”Äitiys yhdistää” -fraasi kantaa vain tietyn small talk -rajan yli ja tekee omasta kokemusmaailmasta aika kapean. Jokainen tarvitsee tuekseen myös oman kylän ja oman heimon. Pasilan kurtturuusut kukkivat tänä vuonna aikaisin, mutta parvekkeella ja palstalla kesän viimeiset kukkijat jaksavat vielä puskea. Lapsi on jo koululainen ja Pasilakin on täällä asuttujen vuosien aikana kasvanut melkoisesti. Se minkä takia tänne tulimme ja jäimme, on kuitenkin yhä tallella: yhteisöllisyys, lähestyttävyys, naapuruus ja moninaisuus.

Kotiseutuposti  3/ 2019

27


Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi

Perinnesarjakuva

S U O M EN KOT I S E U T U LI I T TO KA LEVA N KAT U 13 A 00100 H EL S I N K I P U H ELI N (09) 612 6320 TO I M I S TO @ KOT I S E U T U LI I T TO.F I W W W.KOT I S E U T U LI I T TO.F I

Profile for Suomen Kotiseutuliitto

Kotiseutuposti 3/2019  

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti

Kotiseutuposti 3/2019  

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti

Advertisement