Page 1

KOTI KAUPUNGISSA 1 kortteli, 11 tarinaa JAANA ETULA, JENNI NIEMELÄ-NYRHINEN & LAURA HAPPO

matassa


6


ALUKSI

Tämä kirja kertoo kodeista ja ihmisistä. Sellaisista kodeista, jotka sijaitsevat kaupungissa. Ja sellaisista ihmisistä, joiden unelma ei olekaan se perinteinen suomalainen – oma tupa ja ryytimaa. Unelmien koti onkin kaupungissa! Eipä silti, unelmaan voi kuulua edelleenkin ryytimaa, oma tai yhteinen, laatikossa tai parvekkeella, keskellä kaupunkia. Ajatus kirjoittaa kirja kaupunkiasumisesta lähti meidän kirjoittajien, Jaanan ja Jennin, hyvinkin henkilökohtaisista asumiseen liittyvistä pohdinnoista ja keskusteluista. Tapasimme alun perin hiekkalaatikon reunalla. Siellä juttelimme arjesta ja kodista. Olimme molemmat huomanneet, että urbaanit kaupunkikodit, jotka alun perin oli tarkoitettu välivaiheiksi elämässä, alkoivatkin tuntua lopullisilta valinnoilta. Omakotitalo pihoineen ei enää houkutellut. Meillä oli jo iso vehreä piha, lapsilla (ja aikuisilla) aina leikkikavereita ja kaikki palvelut kävelymatkan päässä. Miksi muuttaa pois? Meitä alkoi kiinnostaa, keitä ovat muut kantakaupungissa asuvat ihmiset. Omassa pihassamme näimme monen ikäisiä ihmisiä. Vanhimmat teräsrouvat olivat asuneet samassa korttelissa jo 50-luvulta saakka. Pienimpiä tuntui syntyvän joukkoomme kuin sieniä sateella. Koska meillä molemmilla oli leikkipuistoikäisiä lapsia, olimme erityisesti kiinnittäneet huomiota juuri siihen, että keskustan läheisyydessä asui paljon lapsiperheitä. Sitä emme ehkä olleet odottaneet. Lisäksi perheitä tuntui muuttavan alueelle koko ajan lisää! Aiheeseen tutustuessamme huomasimme, että kaupunkiasuminen todella on yksi asumisen kasvavista trendeistä, niin Suomessa kuin laajemminkin maailmalla. Yhä useampi meistä haluaa asua kaupungissa, keskustassa tai aivan sen läheisyydessä. Monen tavoitteena on helpompi, yhteisöllisempi ja ehkä myös ekologisempi arki. Halusimme selvittää näitä ja myös muita kaupunkiasumisen taustalla olevia syitä tarkemmin. Päätimme kirjoittaa kirjamme kantakaupungissa asuvien ihmisten äänellä, joten tämä kirja koostuu tarinoista. Kun luet tarinat, huomaat, että niissä nousee esiin ja myös jonkin verran toistuu tiettyjä teemoja. Samoja arkeen ja asumiseen liittyviä teemoja, joita olet ehkä kohdannut mediassa. Sellaisia aiheita kuin urbaanit lapsiperheet, pienis-

7


sä tiloissa asuminen ja sen ekologisuus, yhteisöllisyys, etätyön lisääntyminen, työskentely kotona tai lähikahviloissa, kaupunkiviljely ja autottomuus. Keräsimme kaupunkiasumisen tarinat omasta asuinympäristöstämme. Kotikorttelimme Tampereen Kiinanmuuri on tunnettu ja haluttu asuinpaikka. Kaikki tai ainakin melkein kaikki tamperelaiset tietävät Kiinanmuurin, monet ovat asuneet täällä tai ainakin tuntevat jonkun, joka on asunut Kiinanmuurissa. Emme kuitenkaan valinneet Kiinanmuuria sen tunnettuuden takia. (Vaikka Kiinanmuurin kaltainen brändi on varmasti jokaisen uudisrakennuksia brändäävän designtoimiston päiväunien kohde!) Valitsimme Kiinanmuurin siksi, että jo kirjan tekemistä aloitellessamme meillä oli jonkinlainen esiymmärrys siitä, että korttelissa yhdistyy monta huomionarvoista asumisen teemaa. Kiinanmuurille leimallisia asioita kantakaupunkisijainnin lisäksi ovat sen hyvin pienet asunnot ja yhteisöllisyys. Molemmat ovat asioita, jotka tuntuvat tulevan esille aina ennustettaessa tulevaisuuden asumisen trendejä. Kiinanmuurissa on enemmän yhteisöllisyyttä kuin monessa muussa kaupunkikorttelissa. Miten samanlaista ihmisten kaipaamaa yhteisöllisyyttä saataisiin luotua myös muualle? Millaiset asiat ovat vaikuttaneet yhteisöllisyyden syntymiseen Kiinanmuurissa? Kun luet kirjoittamamme tarinat, tulet ehkä samaan päätelmään kuin me: yhteisöllisyys liittyy jotenkin yhteiseen isoon pihaan. Kiinanmuuri rakennettiin 1950-luvulla. Aikakaudelle poikkeuksellisesti viiden taloyhtiön talot on rakennettu yhteisen tontin reunoja mukaillen niin, että talojen suojaan jää yksi iso yhteinen piha-alue. Ja Kiinanmuurin piha todella on suuri – 3,3 hehtaaria! Pihan suuruus ei vielä yhdistä ihmisiä, mutta suuri piha mahdollistaa sen, että ympäristöstä löytyy asukkaille paljon yhteistä tekemistä. Kiinanmuurin pihalla on tilaa lasten leikkeihin, urheiluun, kaupunkiviljelyyn ja auringonottoon. Toivomme, että kaupunkiarkkitehdit ja palvelumuotoilijat saavat ideoita kirjastamme yhteisöllisyyden mahdollistavien asumisympäristöjen luomiseen. Koska asuinneliöt kaupunkien keskusta-alueilla ovat kalliita, uudisrakentamisessa pyritään tekemään neliöiltään pieniä mutta tehokkaita asuntoja. Mielestämme tässäkin Kiinanmuurin asunnot voisivat toimia mallina, sillä ne ovat todella pieniä ja samalla tilaihmeitä. Asunnoista suurimmat ovat kooltaan 79 m2, ja niihin on saatu mahtumaan viisi huonetta, keittiö, ruokailutila, wc ja kylpyhuone. Löytyypä Kiinanmuurista sellaisiakin ihmeitä kuin 48-neliöisiä kolmioita. Kirjan tarinoissa kaupunkiasuminen nousee esiin valintana, jossa kodin sijainti on tärkeämpi kriteeri kuin sen koko. Pieneen asuntoon asettuminen näyttää myös monilla johtavan minimalistisempaan elämäntyyliin. Huomataan, että vähemmälläkin pärjää, kun tavaraa ei voi hamstrata. Tarinoiden lisäksi halusimme kirjaamme runsaasti elämänmakuisia kuvia. Niitä meille on kuvannut valokuvaajamme Laura. Tämä kirja rakentuu kuvista ja tarinoista, jotka johdattavat sinut ulko-ovien sisäpuolelle, erilaisiin koteihin ja asukkaiden ajatuksiin. Toivomme välittävämme kuvia ja tunnelmia tämän päivän ja myös tulevaisuuden kaupunkiasumisesta parhaimmillaan.

8


9


Keittiön pöydällä on korkea pino postikortteja. Niissä lukee: Ajattelimme mennä naimisiin... Tulevana syksynä vietetään Hannan ja Jukan häitä. ”Muistatko?” Jukka kysyy. ”Muistan”, Hannaa naurattaa, ”mut mie en muista mitä vuotta elettiin.” ”Me tavattiin 2010 ja muutettiin tähän kotiin lokakuussa 2013”, Jukka hymyilee. ”Etsittiin ei-ihan-keskustasta, tästä laitamilta. Vanhat talot kiinnosti ja ajateltiin, että avokeittiö ja parveke olis kivoja. Sellaisia asuntoja oli aika vähän tarjolla. Meillä kävi hyvä mäihä”, Jukka muistelee. Pari asui ennen oman kodin ostoa vuokra-asunnossa. ”Tammelassa oli kiva asua, koska se on vieläkin lähempänä keskustaa. Toisaalta, kun tästä kävelee keskustaan, niin onhan se miellyttävämpää. Täällä on siistimpää”, Jukka toteaa. ”Täällä on myös paljon rauhallisempaa. Ei 24

kuulu vessasta, kun naapurit itkee. Siitä tykkään”, Hanna virnistää. ”Täällä on jotain kummallisia juttuja, mut ne on oikeastaan sellaisia… ”, Jukka aloittaa. ”…sympaattisia”, Hanna lopettaa lauseen. ”Niin, persoonallisia. Esimerkiksi tuo kylppärisysteemi on aika kummallinen. Kaksi ovea, toisessa ovessa on lukko ja toisessa ei. Vieraat pitää aina perehdyttää siihen. Ja Hanna ei oikein vieläkään sitä osaa. Se vetää toisen oven lukkoon ja tulee toisesta ulos.” ”No mutta vahinkoja ei ole käynyt vielä kertaakaan!” Hanna huomauttaa. ”Mie olin ensin silleen, että herra siunaa miten vähän täällä on säilytystilaa! Mutta ajatus on ehkä kääntynyt niin, että tarvitaanko me oikeasti niin paljon roinaa. Siitä on hankkiutunut eroon, ja kaikki tänne mahtuu. Kaikki mitä tarvii”, Hanna kertoo. ”Tämä oli aika miellyttävän maun mukaan laitettu. Ei me olla oikeastaan tänne remonttia


tehty, jotain vetimiä vaihdeltu ja yks tapetti”, Hanna sanoo. Jukka ja Hanna sisustavat kotiaan sopuisasti. ”Aika viiskyt-viiskyt”, Jukka sanoo ja katsoo Hannaa, joka täsmentää: ”Kyl myö keskustellaan, mutta myö ollaan yleensä aikalailla samaa mieltä kaikesta. Perusasiat on olleet alusta lähtien täällä samat, mutta koko ajan me tänne jotain pientä vaihdetaan.” ”Meillä on aika samanlainen maku ­­– rauhallinen, vähän keltaista, vähän vanhaa, vähän uutta”, Hanna summaa. ”Ennen meidän tavarat tuli aika paljon Ikeasta. Nyt kun työtilanne on hyvä ja rahaa on, niin ei tarvitse siellä käydä enää”, Jukka vitsailee, ja Hannaa naurattaa. ”On kiva, että käyttötavaralla on funktion lisäksi joku muukin arvo. Että se ei ole sitä pahvipuuta, joka menettää arvonsa heti, kun se kannetaan kaupasta ulos”, Hanna miettii. ”On me tehty tänne itsekin jonkun verran, tai siis Jukka on tehnyt. Ruokapöytä on tehty osista, ja meidän sängynpääty on Jukan tekemä. Mie teen pieniä asioita, kuten päällystän kaiuttimet sukkahousuilla.” Kodista löytyy myös se asunnon etsintävaiheessa toivottu parveke. Kesäisin Jukka ripustaa parvekkeelle retkiriippukeinun ja ottaa rennosti. ”Siellä se on omissa maailmoissaan”, Hanna myhäilee. Hanna ja Jukka kokevat, että Kiinanmuuri on asuinympäristönä erityinen. ”Tää on miljöönä erilainen. Näin rauhallinen paikka, näin lähellä keskustaa. Me ollaan liian vähän oltu näissä yhteisöllisissä jutuissa mukana, mutta on hienoa, että edes on jotain sellaista”, Jukka pohtii. ”Onhan tää vähän tällainen kupla, missä on kivaa”, Hanna jatkaa. ”Naapuriapujuttu on hyvä, ja sit minuu kiinnostelis aika moni asia, mitä täällä tehdään porukalla. Se kiinnostaa paljon se kasvatteluhomma, se yrttikerho! Ehkä me ollaan vähän tylsiä, kun me ei tehdä

täällä mitään. Me ollaan vaan innoissaan kaikesta. Osallistumaan ei ehdi, kun loppuu minuutit tunneista ja päivät viikoista.” ”Mä en oo ees käynyt lenkkisaunassa. Vähä hävettää se”, Jukka tunnustaa. Kun Hanna ei ole kotona tai töissä, hän on harrastuksensa roller derbyn parissa. ”Olin kerran Kalliossa kaljalla. Aamuyöllä jonotin sitten pitseriassa, ja miun edellä oli tyttö, jolla roikku olalla luistimet. Mie menin juttelemaan sen kanssa, et ’Woo! Mitkä noi on? Missä tätä voi tehä?’ Siitä on nyt viis vuotta. Nykyään mä valmennan meijän A-joukkuetta, joka voitti SM-pronssia viime syksynä. Harrastuksesta on tullut aika hektistä ja työlästä, mutta edelleen se on mielettömän hauskaa. Jukka voi kertoa kuinka kivaa on, kun sekin on parisuhteessa derbyn kanssa.” ”Niin, kiva kun toinen harrastaa, mutta kyllähän se luo aikataulullisia haasteita. Itselläkin on välillä aika hektistä. Vaikka mä en varsinaisesti harrasta mitään, noin intensiivisesti ainakaan. Tommoset levyt, bändijutut ja keikat kyllä kiinnostaa. Ja vähän myös juoksentelen ja käyn kuntosalilla.” ”Vähän juoksentelet? Sä kävit just juoksemassa Pyynikki-juoksun! Ja juoksit sen alle tunnissa”, Hanna korjaa ylpeänä. Jukka tekee jonkin verran töitä myös kotona, ja Hanna hoitaa joukkueen asioita. ”Kyllä mie myös pyrin siihen, että kotona viihdytään. Ei täällä esimerkiksi sen takia näy se miun harrastus mitenkään. Kun se vie kaiken ajan muutenkin, niin koti on sellainen oma paikka, missä saa löröttää kalsareissa sohvalla.” ”Me ollaan tyytyväisiä, mutta ehkä olis kiva saada vähän enemmän tilaa. On me sitä mietitty, että katsottaisiin sitten jossain vaiheessa näistä taloista isompaa asuntoa. Ei tästä ihan herkillä kyllä haluaisi lähteä”, Jukka sanoo. ”Mie en kaipaa lisää tilaa, mutta Jukka voisi tarvita sen työhuoneen. Mutta ei meillä mikään kiire ole pois, kun tämä on niin kivakin. Mistä löydettäis yhtä hyvä?” 25


26


ASUKKAAT HANNA, palvelumyyjä, roller derby -valmentaja JUKKA, käyttöliittymäsuunnittelija, graafinen suunnittelija

27


56 m2 KO L M I OT

52


Parveke

Ruokailutila

Makuuhuone

Olohuone

Eteinen

Pesuhuone

Keittiรถ

Makuuhuone

53


92


”ENNEN EI OLLUT P I H A PA R L A MENTTIA.”

93


”ITSELLE ON OLLUT HENKIREIKÄ TUO PIHA JA MUUT AIKUISET.”

106


107


Koti Kaupungissa - 1 kortteli, 11 tarinaa on viipyilevä kurkistus kaupunkikoteihin sekä niissä asuvien ihmisten mietteisiin kodista ja asumisesta. Tämä kirja on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kaupunkikodeista, 50-luvun estetiikasta, pienissä tiloissa asumisesta, yhteisöllisyydestä, ekologisuudesta, arkisesta kauneudesta ja koteihin liittyvistä tarinoista.

Tervetuloa kylään!

m at as s a

Nayte Koti kaupungissa  

Näyte kirjasta KOTI KAUPUNGISSA

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you