Page 1

t

.ne e e v oan

Karhukuntien nuorten verkkolehti 2/2012

ko

Ruoka-arvostelua

Islantia Turun Linnanjuhlia Novellia Jouluhässäkkää TÄLLAISTA TÄLLÄ KERTAA nuorille suunnattu, nuorten tekemä

Level 1


KooäNVee-verkkolehti on nuorten tekemä, nuorille suunnattu netissä luettava lehti.

Verkkolehteä ja nettisivuja on ollut tekemässä kymmenkunta nuorta Karhukuntien alueelta. Karhukuntia ovat: Pori, Merikarvia, Pomarkku, Luvia, Ulvila, Nakkila, Harjavalta, Kokemäki ja Huittinen. Verkkolehtiryhmän ohjaajina toimivat hanketyöntekijä Satu Viitala (Karhukuntien nuorten mediapajahanke) sekä verkkonuorisotyöntekijä Noora Liuhonen (Porin kaupungin vapaa-aikavirasto, nuorisoyksikkö). Satu Viitala satu.viitala@pori.fi Ota yhteyttä toimitukseen toimitus@kooanvee.net

Level 2


S I S Ä LTÖ 4

KooäNVeen ensimmäinen vuosi s. Nuori Pori 2012 s.

6

25

Here I´m Merikarvia s.

Kulttuuri

10 Haikuja & Hankoja s.17 Ruoka-arvostelu s.9 Turun Linnanjuhlat s.

27

Jouluhässäkkä s.

30

Elokuvista mieleen jääneet s.

Novelli

34 Uuden alku osa 3 s.24 Muukalainen s.

Matkailu

20 Unelmien kielikurssi s.18 Nordjobb s.21 Unohtumaton kesäloma s.

Level 3


Koo ä N Ve e n ensimmäinen vuosi Kun idea nuorten omasta verkkolehdestä syntyi ei kulunut aikaakaan, kun mukaan oli ilmoittautunut jo monta innokasta kirjoittajaa. Ensimmäisen lehden ilmestyttyä yleisön saataville lukukerrat kasvoivat heti huimaa vauhtia. Tällä hetkellä lukukertoja on jo lähemmäs 6000 kappaletta. Tarve oli siis suuri päästä tekemään, mutta myös lukemaan nuorten tekemään paikallista lehteä. Verkkosivuilla juttuja on julkaistu läpi vuoden. Artikkeleita on syntynyt monipuolisesti. Kirjoituksia on mm. musiikista, elämästä Karhukunnissa sekä fiktiivisiä novelleja. Erityismaininnan haluan antaa Heikku Ulvisen kirjoittamasta Nordjobb-blogista, jossa hän raportoi 10-viikkoista kesätyövaihtoaan Islannissa. On jännittävää päästä seuraamaan Heikun kokemuksia, kuin aitiopaikalta, ja jos joku harkitsee lähtöä ulkomaille kesätöihin, hän voi lukea blogia ja parhaimmassa tapauksessa saada siitä lisäpotkua ja uskallusta päätöksen tekoon. KooäNVeen on lähtöisin nuorten omasta aktiivisuudesta ja siksi sen tulevaisuudesta ei tarvitse olla huolissaan. Aktiivisuutta ja intoa, mutta myös osaamista löytyy näiden kuntien nuorista.

KooäNvee on huomioitu myös Karhukuntien ulkopuolella! Loppuvuodesta lehti oli ehdolla demokratiapalkinnon saajaksi ja Aikakausmedia yhdessä Mediakasvatusseura ry:n kanssa antoivat ohjaaja Satu Halmelalle kunniamaininnan monipuolisesta mediakasvatustyöstä Karhukuntien alueella.

Level 4

Terveisin


Level 5


Nuori Pori Harrastaa 2012 Porin raviradalla 26.8. järjestetyssä Nuori Pori Harrastaa -tapahtumassa pääsi kokeilemaan eri harrastusmahdollisuuksia sekä seuraamaan lajinäytöksiä.

Tapahtuma Level 6


Tapahtuma sai paljon positiivista palautetta ja sitä on toivottu järjestettäväksi uudelleen.

Onnistuneen tapahtuman taustalla on paljon työtä ja hyviä tyyppejä. Näitä tarvitaan myös ensi vuonna, jotta saadaan harrastetapahtuma kasaan. Level 7


Ensi vuoden Nuori Pori harrastaatapahtuman kohtaloa pohditaan tammikuussa. Suunnittelukokoukseen kutsutaan kaikki tapahtumaan osallistumisesta kiinnostuneet yhdistykset.

Level 8


Kirjoittanut: Kata Edman

Söisiksää Merikarvial? Merikarvialla on monia ruokapaikkoja, ja tutumpia taitaa olla Merikebab Pizzeria, jossa pizzat ovat todella hyvia, mutta niistä tuntuu puuttuvan aina aineksia. Aina ei ole niitä aineksia mitä ruokalistalla lukee, esim. tilasin kerran kinkku-ananaspizzaa, mutta ananasta ei ollut, joten jouduin ottamaan toisen aineksen tilalle, ja maksamaan 1euron lisäaineksesta, joka oli todella törkeää minun mielestäni. Asiakaspalvelu on Merikebabissa kohdallaan, koska työntekijät ovat iloisia, ja juttelevat paljon. Siitä siis pisteitä, mutta ruoista en sinänsä tykkää. Ranskalaiset ovat kovia, ja kuivia. Ja tosiaan pizzoissa on aina puutteita, ainakin siis silloin ollut kun olen itse siellä käynyt. Pizzeria siis sijaitsee keskellä kylää. Hinta on ruoissa kohdallaan. Toinen ruokapaikka, Tarun Grilli. Ja grillillä ei ole töissä kun tuo omistaja, joka on hyvin sosiaalinen ja mukava. Asiakaspalvelu on todella hyvää, ja ruoassa ei ole moitteita. Hampurilaisateriat ovat hyvin kookkaita, ja hampurilaisen välissä on sopivan paljon täytettä. Ranskalaiset ovat hyvin ns. mehukkaita, ja niitä tulee hyvin reiluannos jos ottaa normaalin annoksen. Itse olen lykännyt loput ranskalaiset kaverilleni, koska en ole jaksanut syödä niitä. Hintakin on kohdillaan.

Mää söisin

Ravintola Rantahuone, on meren äärellä. Siellä olen käynyt kesällä jätskillä, ja jäätelö annokset ovat todella kookkaita siellä. Palvelu on nopeaa, eikä kauan tarvitse odottaa myöskään ruoan tuloa. Asiakaspalvelu on todella hyvää, siinäkään ei ole moitetta. Hinnat ovat vaan vähän korkeat. Tässä ainakin ruokapaikat jossa minä olen käynyt, mutta on vielä Ravintola Villiruusu, mutta sinne en ole vielä ehtinyt, koska siellä on kuulemma kallista, mutta täytyy sielläkin siis käydä vielä jossakin vaiheessa. Myös on Valtatien varrella Poriin päin Köffi, jossa olen käynyt vain muutaman kerran kahvilla, niin ei siitäkään ole paljon mitään arvosteltavaa/sanottavaa, vain sen verran että asiakaspalvelu on hyvää, kannattaa käydä jos menee siitä ohi.

Level 9


Kirjoittanut: Heikku Ulvinen

Turun Linnan Juhlat Nordic Cavalcade 19.08.2012

Esiintyjät;

Loreen Diandra Flores Saara Aaalto Melissa Horn PMMP

i k k i i Mus

Ruotsalainen Loreen, voitti Euroviisut 2012

Level 10

Turun linnan puistossa jo toista kertaa järjestetty Linnan Juhlat, toivat pohjoismaista naisvoimaa esille Nordic Cavalcade konsertissa. Euroviisu voittaja Loreen aloitti päivän energisellä esiintymisellä, josta meno parani vain iltaa kohden. Tässä kuvia kyseiseltä päivältä;


Suomalainen Diadra, voitti Idolsin 2012.

Level 11


Suomalainen Saara Aalto sijoittui Suomen Euroviisukarsintojen finaalissa toiseksi 2011 sek채 The Voice of Finland -sarjassa 2012 h채n sijoittui toiseksi.

Level 12


Level 13


Ruotsalainen laulaja-lauluntekijä Melissa Horn on myynyt kolminkertaista platinaa ja saanut useita Grammis- ja RockbjÜrnen -ehdokkuuksia.

Level 14


Illan p채채tti suomalainen, yhdeks채ll채 EMMA -patsaalla palkittu PMMP.

Level 15


Level 16


Kirjoittanut: Eppu Kaipainen

Level 17


Unelmien k Kirjoittanut: Laura Tuomela

Olen aina pitänyt matkustamisesta ja halunnut puhua englantia. Ensimmäisestä kielikurssimatkaa koskevasta ajatuksesta kului itse asiassa vielä puolitoista vuotta unelmani toteutumiseen. Aikaa kului matkavalmisteluihin, kuten useiden lomakkeiden täyttöön, rokotusten ottoon ja infotilaisuuteen. Matkakohde oli heti selvillä. Amerikka! Sinne olen aina halunnut päästä ja nyt siihen oli mahdollisuus. Amerikan kielikurssimatkakohteista halusin mennä Los Angelesiin. Vanhempia piti hetken suostutella pitkään ja hintavaan matkaan. Päädyin matkustamaan STS Kielimatkojen kautta, koska se on suomalaisten suosima. Viimein lähdin matkaan yhdessä serkkuni kanssa! Suomesta lähti yhteensä viisitoista nuorta ja yksi ohjaaja. Nuoret olivat 15-17-vuotiaita. Itse olin porukan nuorin. Ohjaaja opasti, auttoi ja kulki mukanamme koko matkan ajan. Ensin lensimme Saksaan, josta jatkolento kesti vielä yksitoista tuntia Los Angelesiin. Lentokentältä bussi kuljetti meidät Whittierin kaupunkiin. Whittierin Collegessa me tulisimme asumaan seuraavat kolme viikkoa. Vaihtoehtona olisi ollut myös isäntäperhe, mutta halusin kampukselle, jotta tapaisin enemmän ulkomaalaisia. Whittier Collegessa asuin kahden hengen huoneessa serkkuni kanssa. Huoneessa oli kaappeja, sänky ja pöytä. Vessat ja suihkutilat olivat yhteiset.

Matk

Level 18


kielikurssi Los Angelesiin tuli nuoria myös muista maista, kuten Norjasta, Ruotsista, Espanjasta ja Turkista. Kuumimmillaan koko matkan aikana auringossa oli yli 40 astetta. Sisällä taas oli todella hyvä ilmastointi ja välillä jopa liian viileää. Whittier College on laaja alue, johon kuuluu monta rakennusta. Collegesta löytyy kuntosali, tenniskenttä, uima-allas, posti ja muuta mukavaa. Kaupungissa itsessään asuu jo enemmän ihmisiä kuin Porissa. Kartalla Whittier näyttää vain pieneltä osalta Los Angelesia. Kokemus oli kerrassaan mahtava! En ikinä unohda matkaa! Pääsin kolmen viikon aikana näkemään ja kokemaan mm. Venice Beachin, Beverly Hillsin, Hollywoodin, Universal Studion, LA Dodgersin pesäpallopelin, limusiiniajelun sekä shoppailemaan useaan otteeseen eri paikoissa. Matkahan oli kielikurssi, joten kyllä siellä piti englantia opiskella kaiken muun hauskan lomassa. Meidät laitettiin ensimmäiseksi kirjalliseen tasokokeeseen. Sen jälkeen meidät jaettiin pienempiin ryhmiin. Ryhmissä työskentelimme oman tasomme mukaisesti. Paikalliset opettajat opettivat meitä. Ensimmäinen opettaja oli kanssamme kaksi tuntia, jonka jälkeen oli pieni tauko. Tauon jälkeen opettaja vaihtui ja hänen kanssaan opiskelimme vielä yhden tunnin. Tunneilla oli erilaisia pelejä, kilpailuja ja ryhmätöitä, joissa puhuimme ja käytimme englantia. Kaikki loppuu aikanaan. Suomeen oli aika palata. Pakko myöntää, että suomalaista ruokaa oli matkalla ikävä. Amerikkalainen ruokakulttuuri on sen verran erilainen. Sekin oli outo huomata, että kaikki puhuivat taas suomea. Lämpöä, kavereita ja koko paikkaa tuli ikävä.

kailu

Level 19


Unohtumaton kesäloma Kirjoittanut: Heikku Ulvinen

Matkani alkoi Seutulasta, Helsinki-Vantaan lentokentältä. Olin ollut kyseisellä lentokentällä vain kerran aikaisemmin, kuin haimme vaihto-oppilaamme sieltä. En siis ollut ikinä päässyt ulko-ovia edemmäksi. Tällä kertaa pääsin näkemään kaiken omin silmin. Lentokoneessa sain ikkunapaikan eikä kukaan istunut vieressäni, joten sain rauhassa nauttia ensimmäisestä lennostani, mikä sisälsi koneen vaihdon Oslossa. Islantiin päästyäni tunsin heti olevani, kuin kotona. Työpaikalla pientenlasten kanssa ei kielimuurikaan ollut ongelma, joten innolla odotin aina työpäiviäni. Islantilaiset tekevät työnsä leppoisalla meiningillä, joten minun työntekomotiiviani ihailtiin ja minut siirrettiin kaupungin sisällä työskentelemään samanikäisteni kanssa, jolloin opin islantia todella nopeasti ja paljon. Ystäviä sain matkalla monia, välillä hassujenkin tilanteiden kautta. Eräänä päivänä huomasin, että viereisen talon rappusilla on rahapussi ja sen omistajaksi selvisikin suomalainen tyttö, joka oli työssäoppimassa Islannissa. Lisää siitä millaista matkallani oli voit käydä lukemassa osoitteesta kooanvee.net, sieltä löytyy myös vinkkejä Islantiin lähtijöille.

Level 20


Kirjoittanut: Maria Korhonen

Nordjobbkesä 2012

Kesä 2012 Nordjobbarina oli lyhyesti sanottuna

uskonut etta juuri minua onnistaisi paikan suhteen.

aikamoinen kokemus. Seka hyvässä että pahassa,

Voinkin sanoa etta ei Nordjobbariksi ole niin vaikea

mutta eniten hyvässä. Ennen kuin sain työpaikan

päästä, on vain laittettava hakemukset ajoissa ja toki

Nordjobbin kautta pidin Nordjobbia rehellisenä ja

se, mita useampaan maahan on kiinnostusta mennä

toimivana yhtiönä, joka todella kannustaa nuoria

ja se, miten hakemuksen kirjoittaa, vaikuttavat

saamaan kansainvälista työkokemusta mutta jonka

asiaan. Totta kai matkassa tulee olla myos aimo

kautta on todella vaikea saada töita. Olinkin iloisesti

annos onnea, silla ei työnhaku koskaan ihan helppoa

yllättynyt saadessani paikan, sillä vaikka olin

kuitenkaan ole.

lähettanyt hakemuksen helmi-maaliskuussa, en silti

Level 21


Nordjobbin hyviä puolia ovat ehdottomasti maksuttomuus ja ainakin Islannin Nordjobb-väki oli todella mukavaa ja aina valmiina auttamaan. Toimintaa oli paljon ja vaikka kaikki eivät niihin osallistuneetkaan, kaikki tapahtumat olivat omasta mielestani mukavia ja niissa oppi tuntemaan muita Nordjobbareita. Toimintaa oli monenlaista, oli tapaamisia keskustassa ja myos erikoisempia matkoja, kuten Golden Circlereissu tai matka Blue Lagooniin. Saimme ehdottomasti nähdä ja oppia paljon Islannin kultuurista, varmasti paljon enemmän kuin mitä yksin olisimme oppineet. Oli mukavaa nähdä nähtavyyksiä porukalla ja etta reissut oli valmiiksi suunniteltu eikä Nordjobbarien itse tarvinnut matkajärjestelyjä hoitaa. Työpaikan ja muiden käytannön järjestelyjen suhteen Nordjobb toimi aika hyvin, ainakin oma asuntoni oli hyvä ja edullinen, ja Nordjobb hoiti puolestamme suurimman osan paperisodasta, mistä olin erityisen kiitollinen.

Huonoiksi puoliksi voisin mainita sen, etta päällisin puolin hyviltä vaikuttavat järjestelyt eivät aina toimineet ja osa asioista oli hoidettu todella huonosti. Kummastusta aiheutti se, etta ainakin omassa työpaikassani ensimmäisesta palkastani maksettiin vasta puolet heinäkuun alussa ja loput vasta kotiin palattuani.

Level 22


Toisekseen, ensimmäinen vuokra piti maksaa ihan kesäkuun alussa mikä on toisaalta ihan ymmarrettävää mutta kummallista ottaen huomioon etta Nordjobbarit ovat usein opiskelijoita ja silla tavalla varattomia. Ennen hakemista en olisi osannut odottaa etta palkka olisi hoidettu niin huonosti ja etta itse tulisi varata suhteellisen paljon rahaa mukaan. Toisekseen, toiminnat maksoivat myos – ja paljon- mika oli negatiivista. Tottakai tajuan että matkustaminen maksaa mutta olisin odottanut etta niinkin iso yhtio kuin Nordjobb olisi saanut bussiyhtiöilta ja matkatoimistoilta alennusta.

Silti, kesä oli todella mukava vaikka reissu tulikin todella kalliiksi. Voin omasta puolestani suositella Nordjobbia kaikille, mutta kannattaa muistaa etta ihan halpa reissu ei ole kyseessä.

Level 23


Novelli

Kirjoittanut: Kata Edman

UUDEN ALKU osa 3 Koulu on alkanut kauan aikaa sitten. Hyvinhän olen sopeutunut, vaikkakin on vähä ikävä edelliseen paikkakuntaan. Mutta ei voi mitään. Kaikki ottivat minut hyvin vastaan, eikä ole ollut mitään ongelmaa. Olen enimmäkseen kolmen tytön kanssa, ja meillä juttua syntyy aiheesta riippumatta. Myös on mennyt kotonakin paremmin, eikä ole ollut mitään ongelmaa perheasioissa. Onneksi. Harrastuksiakin on piisannut hevosten ja muiden nelijalkaisten kanssa. Tet-viikko oli 1.10-5.10, siellä meni tosi hyvin. Mutta ehken halua tulevaisuudessa olla työnä eläinten kanssa. Ehkä ajoneuvoasentajapuoli olisi kiva ja kokemuksellinen koulu.

En tiedä vielä, ja pitäisi ensi vuoden alkupäässä (helmikuu tai maaliskuu, vai olikohan se huhtikuu) jolloin piti tehdä yhteishaku,että minne haluaa jatkokouluttautumaan, enkä ole varma vielä valinnoistani, mutta onhan siihen vielä aikaa. Nyt on taukoa hevostelusta, koska ei enää innostus riitä, koska koulu vie kaiken energian. Ihan tylsää. Eikä muutenkaan oikein tämä ilma natsaa, koska ei ole edes lunta, vaan kurakeliä kurakelin perään.

osa 1 ja 2 löytyvät osoitteesta http://kooanvee.net/jutut/novellit/uuden-alku Level 24


HERE I AM-MERIKARVIA!

Kirjoittanut: Kata Edman

Joo,elikkä muutin Merikarvialle heinäkuun Entä jos Minusta tulee koulukiusattu? .... alussa, ja nyt on jo melkein kolme kuukautta Mutta eipäs tullutkaan. Merikarvian ylävierähtänyt. aste on mukava. Ihmisiä ei kiusata. Joten turhaan panikoin. Toki lehahdin aina Kun muutto alkoi..... tulipunaiseksi kun uusi opettaja kysyi jotain, niin tunsin itseni jotenki yksinäiseksi,mutta ihan normaalia kai? Toki kaikki katsoi minua silti helpottuneeksi. Nakkilan kaverit jäi oudosti, että mikäs ilmetys tuo on, koska en taakse, ja uudet odotti täällä. Pahvilaatiko ollut ihan mistään hiljaisimmista päästä. ita,jätesäkkejä,muita laatikoita käytettiin paljon. Ja muutamasta lähti pohja, koska pakkasin ne liian täyteen. Kun muuttokuorma oli Merikarvialla...... En tiennyt mistä aloitan purkamaan tavaroitani uuteen huoneeseeni. Viikkoja muuton jälkeenkin tavarat olivat pahvilaatikoissa, kunnes sain mahonginruskean ison lipaston, ja sain kaikki kirjat,arvotavarat,dvd’t ja sen semmoiset lipaston laatikoihin. Heinäkuun viimeiset viikot..... Kun tavarat oltiin saatu muutama viikko sitten ojennukseen, aloin tutustumaan paremmin ihmisiin. Tunsin kaksi tyttöä jo ennestään täältä. Ja kävin myös paikallisella ratsastustallilla, ja sieltä napsahtikin mulle hoitohevonen. Kun koulu alkoi...... En tiennyt edellisenä yönä miten selviän tulevasta koulupäivästä, tärisin enkä saanut unta kuin joskus puolen yön jälkeen, ehkä joskus kahdelta. 13.8.... Kello oli 8.00 kun lähdin pyörällä kouluun. Tietenkin oli ulkonäköpaineita... Entä jos luokkalaiset ei hyväksy minua?

Miten koulu menee nyt?..... Koulu menee hyvin. Toki koulumotivaatiota haetaan, ja mietitään minne haen yhteishaussa, paineet siis kasvaa jo näin varhain. On muutamia opettajia kylläkin joista en erityisemmin pidä, mutta eihän kaikistä voi pitääkkään.

Level 25


Entäs kaverit..... Kaveripuoli on ihan siedettävä. Onhan noita kavereita ihan riittävästi, tai siis kuljen yhdessä porukassa jossa on mun lisäksi 3 tyttöä, ja sitten olen välillä toisten neljän tytön kanssa. Eli ysiluokkia on tuolla vaan A ja B. Ja olen itse B-luokalla, ja mun lisäksi tyttöjä on kuusi ja poikia kymmenen. Miksi Merikarvia, Miksei Nakkila? Koska äiti halusi muuttaa Merikarvialle miehen perässä, joten olihan munkin pakko sitten muuttaa. En olisikaan jäänyt Nakkilaan,koska mun olot eivät olleet siellä mitenkään parhaimmista päästä. Mutta, nyt on hyvä näin :) Entä Nakkilassa olevat kaverit, miten niille kävi? Olenhan mä niiden kanssa vielä kaveria, mutta en niin hyvää, koska en nää heitä usein, koska täällä on niin paljon muuta. Mutta aina kun ehdin ja saan kyydin Nakkilaan, niin menen ehdottomasti. Entäpä mediapaja? Mediapajaa en ole täällä aloittanut uudestaan, koska yksinkertaisesti sanottuna, mulla ei ole aikaa melkein mihinkään. Toki voin käydä muutaman kerran kuukaudessa, mutta se tuntuu tyhmältä, joten olen henkisesti mukana. Ja teen kotona aina mediapajaan liittyviä juttuja.

Level 26

Merikarvialla asuminen poikkeaa Nakkilassa asumiseen siten, että täällä mut hyväksytään sellaisena kuin olen. Ja kaikki hyväksyy kaikki. Toki on ikävä parasta kaveria joka asuu Nakkilassa, mutta silti ollaan yhteyksissä, vaikkakin täällä onkin hyviä kavereita. Täällä on hyvin mukavat maisemat, ja aina oppii jotain uutta kun käy keskustassa tai jotain muuta vastaavaa! Mutta täällä on asiat ok, ja kuulette toki minusta vielä. :)


Kirjoittanut: Satu-Lotta Rannisto

Jouluhässäkkä Joulu on... Niin mitä se joulu on? Sanotaan, että se on perheen juhla, antamisen ja saamisen juhla, rakkauden juhla ja niin edelleen. Käsitteitä joululle on monia. Joka kulttuurissa sillä on aina hieman eri merkitys. Siispä joulu on... nääh! Päätä sinä!

19 asiaa mitä voit tehdä ennen joulua! Joko olet joulutunnelmissa, mutta jouluun on vielä aikaa. Kokeile näitä! 1. Kortit - Jos sinulla on edes hieman luovuutta, ei muuta kun kortteja tekemään. Sinulle ja kortin saajalle tulee iloinen mieli, kun kortin eteen on nähty hieman vaivaa. 2. Ristipistot - Suuntaa kirjastoon hakemaan ristipisto-ohjeita, hanki tarvittavat välineet ja anna mennä. Vinkkinä, ei kannata valita kovin isoa urakkaa jos olet vasta aloittelija. Ristipisto työ sopii hyvin joululahjaksi! 3. Joulumusaa - Ota joulu-CD:t esille ja laita soimaan. Ota mukava asento ja sulje silmäsi. Anna musiikin viedä sinut vuosien taakse, jouluun kun olit vielä aivan pieni. Mitä vielä muistat? Mikä oli paras lahja ja mikä taas ei niinkään? Missä vietit joulusi? 4. Jouluruokaa - Mikä on lempijouluruokasi? Kysy jos voisitte valmistaa sitä lounaaksi.

5. Järjestä pikkujoulut - Paras tapa viettää aikaa ystävien kanssa on pitää pienet pikkujoulut. Hankkikaa pienet paketit ja jakakaa ne keskenään. Lahja voi olla esimerkiksi k-kirjaimella alkava, itse tehtyä tai kaapista kaivettua. 6. Entisöidään vanhoja kappaleita - Sävellä uusi joululaulu tai keksi vanhaan kappaleeseen uudet sanat. 7. Sauna - Lämmittäkää sauna aamulla, niin kuin on jouluna tapana. 8. Joulukalenteri - Askartele itsellesi tai ystävällesi joulukalenteri. Nyt saa käyttää mielikuvitusta. Voit luoda tavallisen kuva kalenterin tai rakentaa tulitikkurasioista laatikkokalenterin. 9. Laita kynttilä palamaan - Yksinkertaista ja helppoa. Viimejoululta on varmasti jäänyt kynttilöitä, mutta muista olla varovainen

Level 27


10. Käy jouluostoksilla - Ei pidä unohtaa joululahjoja. Lähde tarpeeksi ajoissa ostoksille. Yllätä joku lahjalla, joka vähiten sitä sinulta odottaa. 11. Muilla mailla -Ota selvää muiden maiden jouluperinteistä. Millaistakohan joulua Afrikassa vietetään? Voitte perheesi tai ystäväsi kanssa kokeilla vähän erilaista joulua. 12. Uusiokäyttöön - Lojuuko kaapissasi, jotain mitä et itse tarvitse, mutta ystäväsi voisi pitää siitä? Paketoi se ja annan jouluna lahjaksi. 13. Koristelua - Ota joulukoristeet esiin ja yllätä perheesi! Äidin stressi vähenee, kun koristelut on tehty. 14. Lumiukko, lumienkeli, lumilyhty... - Jos sää sallii ja ulkona on lunta, väsää lumesta jotain. 15. Piparit - Ei ole liian aikaista alkaa leipoa pipareita ja ainahan niitä voi tehdä lisää! 16. Joulutorttu remix - Leivotaan joulutorttuja, mutta tällä kertaa ei laiteta luumuhilloa vaan kokeillaan jotain uutta. Miltäs maistuisi omena- tai vadelmahillo? 17. Rakas joulupukki... - Kirjoita joululahjatoivelista niin kuin pienenä oli tapana tehdä. 18. Joulukaraoke - Järjestäkää ilta, jossa lauletaan vain joululauluja 19. Entä...? - Varmasti mielessäsi alkoi raksuttaa ja huomasit puutteita listassa. Mikä olisi sinun 19 asia, mitä voi tehdä ennen joulua?

Level 28

Joulubiisit (kuinka monen suosikki):

1. Varpunen jouluaamuna (7) 2. Petteri punakuono (6) 3. Sylvian joululaulu (6) 4. Joulumaa (6) 5. Ei pidä (5) 6. Kulkuset (4) 7. Sika (2) 8. Hei tonttu-ukot hyppikää (2) 9. Mummo (1) 10. Tulkoon joulu (1) 11. Taivas sylissäni (1) 12. Ramones - Merry christmas to fight tonight (1) 13. Last christmas (1) 14. Corey Taylor - XM@S (1) (15. Kill switch engage - take this oath?) (1) Onko tämä joulu biisi? 16. Steve vai - christmas time is here (1) 17. Joulupukki suukon sai (1) 18. Soihdut sammuu (1) 19. Tonttu (1)


29 poikaa, 37 tyttöä eli yhteensä 66 oppilasta Nakkilan lukiosta osallistui kyselyyn.

Mitä toivot joululahjaksi: - “Kavereiden paperille kirjoittamia yllätysviestejä ;) <3” - “Rekallinen glögiä” - “1. Ferrari, 2. Porche, 3. Audi”

Käykö teillä joulupukki? Kyllä 18, Ei 50 Käytkö joulukirkossa? Kyllä 21, En 42 Jouluruuat Kinkku (27) Lanttulaatikko (17) Riisipuuro (9) Perunalaatikko (3) Kala (2) Porkkanalaatikko (2) Lihapullat (1) Karjalanpaisti (1) Piparit (1) Karjalanpiirakat (1) Suklaa (1) Lipeäkala (1) Maksalaatikko (1)

TOP 10 joululahjat: 1. Rahaa 2. Kirjoja 3. Karkkia

Kamalin joululahja? - “Piia Pantsun ratsastusvinkit - DVD” - “Liianpieni televisio” - “Jos se on lahja se ei ole kamala. Vähän kiitollisuutta... (villasukat)” - “Vääränlainen barbie” - “Kuume”

Mitä odotat joululta?: - “Kaikkea ihanaa yksisarvisista Johanna Tukiaiseen.”

Kysymykseen: Mitä odotat joululta, vastattiin hyvin yksimielisesti. Nuoret lukiolaiset odottavat lomaa, perheen kanssa oloa ja rauhaa. Odotetuimmiksi asioiksi nousivat myös jouluruoka, musiikki, perinteet, lahjat, lumi ja raha.

4. Vaatteita 5. Kodinkoneita 6. Lahjakortti vaateliikkeeseen 7. Auto 8. Pelejä 9. Kamera 10. Musiikkia

Level 29


Elokuvista mieleen jääneet Epun lista

KOLME VÄRIÄ - SININEN – ZBIGNIEV ensimmäisten sekuntien aikana. Rakkautta ensikuulemalta siis. Matalat osuudet lisäävät PREISNER - BLUE THEME

Hyvä avaus listalle. Kappale on kaunis ja herkästi soitettu. Kaappale on jollain tavalla hyvin hauras ja tuntuu, kuin soitto voisi katketa minä hetkenä hyvänsä. Pieno sovitus tuo mieleen itkun. Myös teeman sininen väri tulee kappaleesta hyvin läpi (vaikkakaan en voi leffaa näkemättä tietää kuinka vahvasti sitä on haettu) melankoliana, suruna ja muusta mailmasta etääntymisenä. Biisi tuo mieleen kylmän ja kirkaan talviaamun.

kappaleen tehoa ja dramatiikkaa. Soitto tuo väistämättä mieleen tietyn lopun tunnun, haikeat hyvästit tai menetetyn rakkauden. Se antaa kuitenki toivoa tulevasta. Kappale on todella valoisa ja jää mieleen pitkäksi aikaa.

OLDBOY: – LAST WALTZ

On käsittämätöntä miten samasta kappaleesta voi tulla mieleen aasialainen kulttuuri ja ranskalaiset katutaiteilijat. Kappaleessa on samaan aikaan AKIRA: GEINOH YAMASHIROGUMI - TETSUO valoisuutta ja melankoliaa, joka luo mahtavan Varsin erilainen anime-biisi. Tavallaan varsin kolkko, kontrastin. Tämä kappale täydentää ja kuvaa mutta samalla erittäin hypnoottinen kappale. Se elokuvaa loistavasti. Kyllä Aasialaiset säveltäjät imee sisäänsä ja poistaa ympäröivän maailman. osaavat hommansa. Laulu osuudet ovat ehkä hieman häiritsevät ja irralliset kappaleen alkuun nähden. Soittimet ovat SHORTBUS: YO LA TENGO – IN THE END samaan aikaan voimakkaita ja hyvin eriteltyjä. Ja samoilla linjoilla jatketaan, toistaiseksi biisien Biisissä on huomattavaa ilmavuutta, eikä se käy kaava on melko yhteinäinen. On jälleen huvittavaa, kolkkoudessaan tunkkaiseksi tai ahdistavaksi. Lopun kuinka biisi saa samaan aikaan hymyilemään ja itkemään. Kaunis kappale ja kaunis ääninen mies, himmailu on karmivuudessaan loistava. mitä muuta voi toivoakkaan. Paitsi hyviä lyriikoita, MERRY CHRISTMAS MR. LAWRENCE: eikä tämä biisi jää niitäkään vaille. Loppua kohti RYUICHI SAKAMOTO – MERRY CHRISTMAS muuttuva tunnelma vain korostaa tunnelmaa. Yksinkertaisesti sanottuna: kaunista.

MR. LAWRENCE THEME

Yksi kauneimpia kuulemiani kappaileita. Pianon pehmeä ja sulava sointi sulkee syleilyynsä jo

Level 30


REPO, THE GENETIC OPERA – DARREN SMITH JA TERRANCE ZDUNICH - 21ST CENTURY CURE

Ah goottiromantiikkaa, sitä henkilökohtaisesti rakastan. Laululajien äänet ovat mahtavat, tosin naisen ääni käy loppua kohden hieman häiritseväksi ja teennäiseksi. Miehen ääni kuitenki korvaa kaiken dramaattisuudellaan ja tummuudellaan. Kappale on juuri sopivan himmaileva ja onnistuu hyvin korostamaan räjähtävämpiä kohtia. Tahtoisin palavasti nähdä tämän elokuvan.

DONNIE DARKO: GARY JULES - MAD WORLD

Paluu kauniisin ja herkkiin biiseihin. Yksi koskettavampia biisejä, ja elokuvia, joita olen kohdannut. Laulajan ääni ja kappaleen lyriikat ovat täydellisessä tasapainossa. Piano taustalla täydentää kokonaisuuden. Tätä biisiä ei voi olla rakastamatta.

MANAAJA: MIKE OLDFIELD – TUBULAR BELLS

LEIJONAKUNINGAS 2: NICK GLENNIE SMITH Oi Manaaja........Häiritsevää, kieroutuneella tavalla – KEHTOLAULU kaunista ja äärimmäisen tarttuvaa. Saatan tarvita

Oi lapsuus. Spektaakkelimainen ja mahtavasti itsekkin manauksen, jotta tämä lakkaa soimasta elokuvan tematiikkaa noudattava biisi, joka on päässäni. helppo liittää, myös ensimmäissä osassa olevaan Scarin biisin. Suomen kielisen version nais ääni on täydellisen käheä ja kaunis. Kostonhimoisuus tulee täydellisestä läpi. Disney ei tälläkään kertaa petä.

ZOMBI 2: FABIO FRIZZI - ZOMBI 2 THEME

Käsittämätön kappale. Äärimmäisen häiritsevä ja jää vasrmasti soimaan päähän. Tätä biisiä et pääse pakoon, vaikka Zombeja pääsisitkin. Soitinten valinta on täydellinen ja niiden käyttö selvästi harkittua. Aivan mahtava. Tosin se jääkin ainoaksi mahtavaksi asiaksi kyseisessä leffassa.

Level 31


Heidin lista

RENT – LA VIE BOHEME

MOULIN ROUGE – NICOLE KIDMAN – ONE Olen hyvin, hyvin hämmentynyt tästä vedosta. Tietenkin elokuvakonseptista erotettuna biisi DAY I FLY AWAY

Nyt lähtee lista komeasti käyntiin! Hyvin klassinen, muttei missään määrin huonolla tavalla One Day I Fly Away on mitä hienoimpia unelmointisävellyksiä, mitä elokuvahistoriassa on luotu. Tuo mieleen Disneyn kulta-ajan hienot sävellykset, samantapaisesti kasvava kipale tuo sisältää samalla tavalla aivan käsittämättömän määrän tunteita, alun ja lopun alakuloisesta tunnelmasta todella upeasti askel askelelta monumentaaliseksi kasvavan kliimaksin tuodessa palettiin sydäntälämmittävää toivoa ja voimaa. Nicole Kidmanin ilmiömäinen ääni saa arvoisensa tilan ja kasvattaa jo instumentaalinakin tunteita herättävän sävellyksen aivan avaruudellisen korkeisiin sfääreihin. One Day I Fly Away on nuoteista kumpuavaa totuutta, kauneutta, vapautta ja rakkautta!

vaikuttaa hieman irralliselta, sillä se on kuitenkin rakennettu dialogiksi ja leikkauksen kanssa kulkevaksi teokseksi, mutta hetken kuunneltuani kappale alkoi nousemaan. Vasta kun kappale kunnolla alkoi hieman rivakammin ottein, se iski. Tämä vaati usean kuuntelukerran, mutta loppujen lopuksi käännyn hienoisesti positiivisen puoleen, pääasiallisesti aivan hersyvän hauskojen sanoitusten ja oikeastaan aika tarttuvan hyvän meinigin takia. Alku takertelee vieläkin, mutta hitot väliä, kyllä tämä groovaa, vaikkakin vielä vähän rönsyillen. Mutta eikös rönsyily ja särmä ole juuri sitä itseään, boheemia?

MATRIX – ROB DOUGAN – CLUBBED TO DEATH

La

Vie

Boheme

hämmennyt

kaikkoaa

alle

THE ILLUSIONIST – PHILIP GLASS – MAIN sekunnissa, nyt isketään luu suoraan kurkkuun, syvälle sinne. Clubbed To Death herättää ainakin THEME

Philip Glass tietää aina hyvää, eikä tämäkään onnistu pettämään. Hieman perinteisemmälläkin lähestymistavalla Philip Glass onnistuu tuomaan mieleen vuoret, solat ja järvet, jotka kiemurtelevat ihmispsyykkeessä, eikä hänen mykistyttävä työnsä The Illusionistin parissa olisi voinut tulla kenenkään muun kynästä. Sävellys liikkuu voimakkaasti eteenpäin sellojen vetämänä ja vilut täydentävät äänimaisemaa lähestulkoon yhtä minimalistisilla sointukuluilla. Philip Glass todistaa, että vähemmän voi myös olla enemmän.

Level 32

minussa juuri nimen kuvaaman tunteen, potkiva rytmiikka on periksi antamattoman iholla, kun taas jouset ja digitaaliset efektit tuovat mukaan todellista dynamiikkaa, puhumattakaan upean kulmikkaasta ja massiivisesta pianoväliosasta, joka tuo kappaleeseen lisää rakennetta, kääntäen mielikuvan hakattuna olemisesta ylös nousemiseen ja uskomattomaan voimantunteeseen. Clubbed To Death kasvaa lähes huomaamattomasti hyvinkin eeppiseksi, varsinkin kun loppua lähestyessä rytmi painottaa kuinka teksturoitua ja monitasoista sen päällä leijuva soitanta on. Tämä ei tarvitse yhtään mitään lisää, mutta ei tästä juurikaan mitään voi ottaa poiskaan. Hyvin, hyvin lähellä täydellistä. Rocky Horror Picture Show – Sweet Transvestite Voi riettautta! Sweet Transvestite on juuri niitä vetoja, jotka kumpuavat pitsiä, syvän punaista, ilonpitoa ja svengiä. Haastan kaikkia kuuntelemaan kyseisen vedon ja yrittää olla fiilistelemättä mukana! Täysi klassikko!


NOTRE DAMEN KELLONSOITTAJA – NUO on aloitettu laulun lähtökohdasta, joka tekee tästä niin valloittavan helpon kuuneltavan jopa LIEKIT

Ei ole mitään, mikä muistuttaisi Disneyn sävellyksiä. On olemassa toki klassista musiikkia ja on olemassa toinen toistaan hienompia elokuvasävellyksiä, mutta Disney on tunteensa ja dramatiikkansa osalta täysin koskematon. Nuo Liekit on kristallisoitu, piinkova esimerkki tästä, ei ole kovin montaa sävelmää maailmassa, jotka kulkevat näin monen tunnetilan läpi, varsinkaan kun mukaan laskee niiden syvyyden. Kuinka monta kappaletta tämän maan päällä sisältää painostavaa häpeää, leiskuvaa intohimoa, musertavaa epätoivoa ja tihkuvaa inhoa, sekä maanista raivoa vain kolmessa minuutissa? Jos tämä ei hiero mielihyväkeskustasi, olet käytännössä kuollut.

PITKÄ KUUMA KESÄ – PELLE MIJOONA – GABRIEL

Jänskän raggaehtavalla otteella soiva Gabriel on hieman erikoinen veto Pelleltä, mutta kuten useimmat Pellen biisit, tämä iskee kuin tuhat volttia. Gabriel on todella, todella kaunis biisi, sanoitukset resonoivat varmasti kenen tahansa kanssa, jolla on ollut hieman outoja ystäviä. Tosin myönnettäköön, että allekirjoittaneella on hieman muistivaikeuksia, että missä kohtaa elokuvaa kappale tarkalleen ilmestyy, mutta yksittäisenä lauluna kohoaa helposti Pelle Miljoonan parhaimmistoon, vaikka raggae ei juurikaan sydäntä lämmitä. Pelle tekee poikkeuksen siinä, missä en uskonut poikkeuksia voivat tehdä.

ilman kohtausta itseään. Summer Nights pursuaa samaan aikaan naivia suloisuutta kuin kieli poskella väännettyä rock-asennetta, puristaen kummastakin päästä parhaat mehut tähän varsin mieluisaan cocktailiin. Kevyt, raikas ja hymyn arvoinen.

GEISHAN MUISTELMAT: JOHN WILLIAMS – SAIYU’S THEME

Ylikäytän selvästikkin sanaa ”harvoin”, mutta en keksi muutakaan: harvoin korvat saavat nauttia tälläisestä nuotillisesta runoudesta. Hieman erikoiset sovitukselliset ratrkaisut ovat selvästi tarkan vision tuottamia, kaikki soittimet ovat kirkaasti eroteltuja ja selkeästi ihmisen soittamia, hauraita instrumentteja, jotka tarpeen vaatien tosin kasvavat sellaiseen tehoon ja kokoon, että henki on salpaantua kurkunperälle. Jokaiselle soittimelle annetaan sen oma tila ja hetki, jolloin mikään elementti ei tunnu hautaavan toistaan alle vaan ne pikemminkin korostavat ja värittävät toisiaan. Toistuvien sointukulkujen varioiminen on maagista, joka tuo kappaleeseen hypnoottista vetoa ja viehättävyyttä. Koskettaa syvästi tarkkaan mietityillä ja täydellisyyttä hipovilla soittosuorituksilla toteutetuilla äänimaalauksillaan.

POKÉMON LUGIAN LAULU – TEEMA

Oivoivoi, nostalgia puskee päälle taas. Nykykorvin kovin kelttiläiseltä kuulostava Lugian Laulu herättää niin vanhahtravat tunnelmat jo pelkästään itse sävelmän voimin, että sydän kahahtaa. Sovitus tuntuu todella ilmavalta ja tunnelma voitokkaan kevyeltä, eli täydellistä motivaatiomusiikkia aamuihin, joina raajat tuntuvat lyijynraskailta ja peitto planeetan painoiselta. Ajatusleikkinä voisi huiluosuuksien kuvitella jopa olevan Lord of the Ringsien musiikkia, joka ei tietenkään ole millään tavalla paha asia.

GREASE – SUMMER NIGHTS

Jos jokin biisi kuvastaa iloa ja hauskanpitoa, se on tämä. Toisin kuin aikaisemmin käsittelyssä ollut La Vie Bohem, tässä kuulee selvästi, että

Level 33


MUUKALAINEN Kirjoittanut: Eppu Kaipainen ja Heidi Lepp채nen

Level 34


Novelli ”Sade valuu pitkin kalpeaa ihoasi pisarat ohittavat rohtuneet huulesi seisot hiljaa kuten aina ilmeesi ei värähdä Katseesi on ainoa joka kertoo että olet elossa Silmäsi hymyilevät haikeaa hymyä Ne kertovat minulle ruumiisi saan mutta sieluasi en koskaan Tiedän sen siksi päästän sielusi menemään Veitsi uppoaa sinuun kauniisti kuin jalkamme jotka uppoavat suohon Veresi värjää vaatteni mutta sillä ei ole enää väliä Suo nielee minut ja sinut joka makaat käsivarsillani Nyt ruumiimme ovat yhdessä ikuisesti”

Tiedätkö sen henkilön, jonka silmät näyttävät vähän tyhjiltä, mutta kun katsot vähän enemmän, kaiken sen tyyneyden ja kuolleen massan alla on aivan uskomaton verkosto ADHD vauhdilla kulkevia ajatuskytköksiä ja kaoottinen kirjasto tunteita sekä tietoa, jota vain hän osaa jaotella järkeväksi? Hänet, joka shokeerasi kaikkia pienillä informaatiopaloilla todellisista asioista, vaikkeivät ne sellaisilta vaikuttaneetkaan. Tuntui, että kun häneen katsoi, hän katsoi aina takaisin liian tiukasti, ei ihan sellaisella intensiteetillä, että se olisi suoranaisesti vihaa, ei sellaisella myötätunnolla, että siinä mitään rakkautta olisi. Hän katsoi sinua objektiivisesti jostain kaukaa, hieman ihmetellen, mutta tajuten

asioita paremmin kuin kukaan subjektiivisessa näkökulmassaan. Hän todella oli muukalainen, koska se sana ei ikinä kerro yhtään mistään muusta kuin yhteensopimattomuudesta. Hän näytti resuiselta. Pitkät, sekaisin olevat hiukset sekä huolittelemattomat vaatteet, jotka roikkuvat kuihtuneen miehen päällä. Kuitenkin hänessä oli jotakin joka kiehtoi, jotain joka piti otteessaan ja veti puoleensa. Silti häntä oli lähes mahdoton lähdettyä. Hänen ympärillään leijaileva tupakansavu oli kuin muuri, joka erottaa hänet muusta maailmasta.

Level 35


Olen aina miettinyt, että mikä hänessä voisi mitenkään vedota. Hänessä oli jotain suunitelmallisuutta, tiettyä kylmää tarkoitusta. Hänen viestinsä meni aina todella selvästi perille, vaikka hän oli täynnä nyansseja, puheessa oli laskelmoidun tehokasta, jokaisella sanalla oli tietty painotus, aivan kuin ne olisi mietitty viikkoja aikaisemmin antamaan vihoviimeisenkin sanan kautta lisää painoa. Ja hän osasi myös olla hiljaa. Se oli hyvin painostava hiljaisuus, hän sai ihmisen tuntemaan ihmisen syylliseksi, vaikkei mitään syytöksiä olisi heitetty. Kun hän nauroi, ei voinut olla täysin varma, nauroiko hän minulle vai keventääkseen ilmapiiriä. Kaikki nämä yksityiskohdat tekivät hänestä todella selvän hahmon, todella ikonisen omassa kategoriassaan. Häntä ei voinut verrata kehenkään, paitsi muihin sosiaalisiin neroihin. Hän kertoi aina tarinat todella vaikeasti, piti aina miettiä. Ne jäivät päähän. Hän kerran sanoi jotain, joka sai minut kokemaan jotain syvää häntä kohtaan. Olen varma, että hän sanoi kerran rakastavansa minua. Aluksi ajattelin sen olevan vain joku sairas vitsi, mikä olisikin ollut hänen tapaistaan, mutta hänen ilmeensä kertoi muuta. Hän katsoi minua, suoraan ja läpitunkevasti. Niin hän teki aina, mutta ensimmäisen kerran minusta tuntui, että hän näki minut. Minut ihmisenä, ei vain kuuntelijana, jollain johon hän voi testata kykyjään, vaan persoonana. En ikinä voinut edes kuvitella, että kolme sanaa voisi aiheuttaa minussa sellaisen tunteen. Tai tunteet. Se herätti enemmän kysymyksiä, kuin mikään hänen aikaisemmin sanomansa, ja se on jo itsessään saavutus. Olin varma, että kuolen siihen. Tuntui siltä, että tukehdun. En tiennyt olinko onnellinen, järkyttynyt vai peloissani. Ehkä olin niitä kaikkia. En ole vieläkään varma, mutta sen tiesin silloin ja tiedän yhä, että rakastin häntä ja tulen aina rakastamaan. Jollain oudolla ja kieroutuneella tavalla. Ystäväni sanoivatkin aina, että minulla on outo maku. Mutta aika on epäilyksen äiti. Vaikka kuinka kutittelin tilanteita sillä tavalla, en saanut hänestä niitä sanoja enää koskaan ulos. Hän oli taitava muuttamaan puheenaihetta, hän aina sai huomion siirtymään pois todella simppeleillä aasinsilloilla. Hän kiusoitteli minua ja se sai minut tuntemaan itseni todella, todella erityiseksi. Aivan kuin olisin ainoa ihminenhänen maailmassaan, en jokin kohde, jota katsoa sivusta ja salata huvittuneisuutta, kun näki jonkin asian ennalta. Hän silti aina vihjaisi. Kielellinen nero, en ole ikinä kokenut tämänkaltaista kiintymystä, salattuja merkityksiä, jotka piilivät kielellisissä nyansseissa niin syvällä, että vain harvat saivat niitä tarkastella sellaisinaan kuin ne

Level 36

olivat. Aina kun hän katsoi, tuntui että hän tahtoi leikkiä kuristamista, siinä seksuaalisessa mielessä, jossa hän estää hapen pääsyn aivoihin vain pienillä tiukennuksilla ja löysäämisillä. Hapenpuute tuntui hyvältä, se sai kaiken tuntumaan todella pehmeältä. Kaiken sen autuaan udun takaa aina löysin tuon silmäparin, aina yhtä terävinä katsomassa. Aika ajoin mietin, onko ajatustenvaihto mahdollista, sillä tunsin hänet lähempänä kun hän fyysisesti oli, kuiskailemassa tulkitsemattomia sanoja korviini, aina niin huumaavan matalalla äänellä, joka hautasi kaiken muun melun alleen. Tupakansavu oli niellyt minut sisäänsä, vielä olisi löydettävä liekki kaiken sen harmaan udun keskeltä.. Tuntui aina, että hän tarkkaili jokaista liikettäni, silloinkin kun hän ei ollut paikalla. Joku voisi sanoa minun heiluneen mielisairauden rajamailla. Ehkä heiluinkin, mutta sillä ei ole väliä. Olin riippuvainen hänestä, eikä minulla ollut aikomustakaan vieroittautua. Eikä hänellä ollut aikomustakaan päästää minua otteestaan. Uskon vakaasti, että hän olisi löytänyt minut vaikka olisinkin päättänyt jättää hänet. Hän oli aina edelläni, hänen ajatuksensa juoksu oli aina valovuosien päässä omastani. Hän tunsi minut läpikotaisin, eikä mikään jäänyt häneltä huomaamatta. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan. Olin valmis unohtamaan kaiken, menneen ja tulevan, hänen ei olisi tarvinnut kuin pyytää. Tosin olin tehnyt sen, luultavasti jo ensimmäisen keskustelun jälkeen, täysin pyytämättä. Hänen äänensä oli ainoa jonka tiesin ja ainoa jonka halusin tietää. Mutta halusin oppia tuntemaa hänet, kuten hän tunsi minut. Se teki minut epätoivoiseksi. Sen muutaman kuukauden mitä tämä syöksykierre hänen usvaansa kesti, olin niin syvällä hänen transsissaan, etten muista siitä ajasta mitään. Vain kuvitelmia, fantasioita ennen nukkumaanmenoa, missä hän kietoisi minut syleilyyn ja sanoisi jotain, ihan mitä vain, yksikin äännähdys saisi minut nukkumaan turvallisuudentunteessa. Tahdoin miellyttää häntä, jokaisella solullani, pienillä suudelmilla hänen kaulalleen, joka loi ne turvalliset äännähdykset ja rinnalle, jonka alla tervaiset keuhkot vetivät ilmaa verenkiertoon. Tahdoin kuulla hitaat sydämenlyönnit kun hän sanoo ne kolme sanaa uudestaan. Tahdon ne kolme sanaa. ”Silloin olemme yhtä” Niiden merkitys on niin läheinen minulle, että voisin tatuoida ne otsaani ja olla onnellinen. Me kaksi, hänen sanansa ja minun rakkauteni, minun lihani hänen kaikukoppanaan, toisena suuna, joka puhuu samoja sanoja. Hän on Jumala ja minä hänen ainoa profeettansa. Ei ole muita uskovia, vain minä. ”Silloin olemme yhtä”. Milloin se olisi? Odotin sitä epätoivoisesti, jokainen hetki tuntui


ikuisuudelta. Ja jokainen ikuisuus tuntui vievän odottamaani hetkeä aina vain kauemmas. Se oli sietämätöntä ja sinä vain puhuit ja katsoit minuun kaiken näkevillä silmilläsi. Näit kuinka kärsin ja tiesit myös syyn, olin siitä varma. Sinä koettelit minua, mutta en tiennyt mihin sillä pyrit. Sinua oli mahdoton lukea, kuten aina. Mutta sehän sinussa juuri kiehtoi. Kuitenkin halusin huutaa sinulle, lyödä sinua, tumpata tupakkasi ja suudella sinua. Muistan kerran yrittäneeni lähteä. Nousin ylös tuolistani ja käänsin selkäni sinulle. En kuitenkaan voinut olla kääntymättä katsomaan sinuun, ikään kuin viimeistä kertaa. Silloin sinä hymyilit minulle, viittasit luisevalla kädelläsi minua takaisin istumaan ja sanoit vain yhden sanan ”Vapautesi”. Se ei ollut käsky eikä toteamus, se oli pyyntö. Mutta minun vapauteni, se oli jo hänen. Tämä vain varmisti sen. Hänen hymynsä leveni kun istuin takaisin paikalleni, se tuntui hyvältä. Kuitenkaan mikään ei voi jatkua ennallaan ikuisesti. Sen opin kantapään kautta, tuskallisen varmasti. Pikkuhiljaa annoinkin sinulle sen mitä halusit. Sait kaiken vapauteni, kaiken aikani, kaikki ajatukset. Veit käteni, maan jalkojeni alta ja ainoa vaateeni oli, että arvostaisit sitä edes hieman. Ja niin sinä teitkin. Omalla tavallasi. Rakastit sitä, kuinka sait kiedottua jonkun näin syvälle mielesi syövereihin, näyttää mikä olisi sinusta todellista, mikä ei ja miksi minä en ehkä olisikaan totta. Uskoin joka sanaan, en epäillyt hetkeäkään. Jos en olisi totta, olisin silti osa sinun todellisuuttasi, projektio jostain, mitä tarvitsit ja kaipasit selvitäksesi tässä solipsistisessa sumussa, joka manifestoitui suurena savupilvenä, josta huhuilit jotain konkreettista. Toivoin olevani sellainen sinulle, tukipilari. Mutta et sinä tukea kaivannut, kaipasit vain jotain jota myrkyttää luuloilla ja oletuksilla, jonkun jonka eksyttää rakentamaasi mielen labyrinttiin, jotakuta johon samaistua. Mutten voinut olla tuo joku, olin lähinnä aave tässä sumussa, jolle yritit asettaa rajoja, mutten pysähtynyt vaan lainehdin niiden läpi mielettömänä etsien sitä pientä liekkiä, joka loi tämän kaiken, pohjimmaista sinua, sitä vereslihaista olemusta, joka tuntui tietävän enemmän minusta kuin minä itse, sitä yhtä ainoaa ihmistä maan päällä, joka uskoi olevansa totta. Miestä kontrollissa. Mutta jos olisin löytänyt sen tulen, olisin huomannut, ettei se ollut tuli ollenkaan. Kituva liekki, joka haukkoi happea ja sylki hiiltä kaiken näkemänsä päälle, sulkien sen mustaan vaippaan ja lopulta tukehduttaen hengiltä. Sinulle maailma oli kuollut, täynnä aaveita. Maailma taasen näki sinut aaveena, kuihtuvana olentona, siluettina siellä savun keskellä. Minä olin siellä savussa kanssasi, en aave, en elävä, vaan yksi mieli, joka yritti sulautua sinuun. Yksi

sielu, jonka yritit sulauttaa itseesi, yksi haukkaus happea, joka sytyttäisi liekin siitä pienestä kipinästä, kituvasta, jota olit silloin. Savun hälvetessä on aina tajuamisen paikka, kaikille meistä, joita savusi kutitti keuhkojen sisäpinnasta. Minun kohdallani se savu ei koskaan ehtinyt hälvetä. Sinä olit päättänyt pitää siitä huolen. Ilmoitit , että lähdemme kävelemään. En ollut osannut varautua siihen. Kun kysyin minne, vastasit vain hymyilemällä vinoa hymyäsi. Veit minut suolle. Se sopi hyvin kuvaan, olithan sinä sentään minun henkilökohtainen suoni. Kuitenkin vasta siellä minulle selvisi, että minäkin olin sinun. En sanonut mitään kun otit veitsen takkisi taskusta. En päästänyt ääntäkään, en edes silloin kun iskit sillä minua. Toisin kuin voisi odottaa, olin onnellinen. Olinhan vihdoin siinä missä halusinkin olla, sinun sylissäsi. Avasin suuni ensimmäisen kerran vasta kun kuiskasit korvaani ”Nyt olemme yhdessä ikuisesti”. Vastasin sinulle ”Minäkin rakastan sinua”. Ja ensimmäistä kertaa sinä aikana kuin tunsin sinut, näytit yllättyneeltä.

Level 37


kooanvee.net

Level 38

KooäNVee - nro 2 ensimmäinen vuosi  

KooäNVee-verkkolehti on nuorten tekemä, nuorille suunnattu netissä luettava lehti. Ensimmäistä numeroa ja nettisivuja on ollut tekemässä kym...