Page 1


STANDARDOIDUT Pääkirjoitus 5 Puhiksen palsta 6 Kummisedän palsta 7

KV-opiskelijoiden integrointi ei toimi » 18

S I S Ä LTÖ

2

ITY tahtoo auttaa » 10


MIETITYT

SOOPAA

Miksi kurssi on ”ihan ok”? 8 ITY ja Martin Luther King 10 Ulkkari haluaa tutustua Sinuun 18 Kun intti keskeyttää opinnot 22 Roosa Nieminen osaa heittäytyä 26

KIKH13 tilastoina KIKH13 muilla tavoin Lukijoiden viestit

32 34 42

Teekkari intissä » 22

3


Päätoimittaja Antti Surma-aho etu.suku@aalto.fi Ulkoasu & taitto Antti Surma-aho Toimitus

» 34

Anniina Kinnunen Sergei Chekurov Roosa Nieminen Pietari Vihula Tuomo Vilska Vesa Lehto Jami Sarnikorpi Kansikuva Markus Markkanen Kuvat Markus Markkanen Sampo Lammi Lauri Ahtiainen Jami Sarnikorpi Jukka Kakkonen Kuvitus Toni Rämö Kaisa Aitola Antti Surma-aho

» 32

Henkisenä ja fyysisenä tukena kik-toimitus@list.ayy.fi Painopaikka ja painosmäärä Picaset Oy 180 kpl, 21.2.13

4


Katso kauemmas

T

aas on kiire. Aina kun levähtää, tulvahtaa päähän vain uusi kasa ajatuksia tekemättömistä asioista. Vapaa-ajan viettämisestä tulee omantunnontuskia, ja kokoajan pitäisi oppia, kehittyä, auttaa, olla hauska, omata tilannetajua ja osata ilmaista itseään hyvin. On outoa, että ihminen tekee elämässään asioita, jotka eivät tunnu kivoilta. Toisaalta on vaikea elää pelkkää välitöntä onnellisuutta tavoitellen, sillä eiväthän esimerkiksi kiltojen puheenjohtajat, ahkerimmin opiskelevat ja koviten urheilua harrastavat ole automaattisesti tyytyväisiä elämäntilanteeseensa, vaan heitä ajaa eteenpäin tekemistensä tarkoituksenmukaisuus ja haasteellisuus. Kalenterin ylläpitäminen, päivien aikatauluttaminen ja säännöllinen työnteko eivät suoranaisesti aikaansaa onnea, vaan ne antavat osaltaan elämälle merkityksen. Vasta kun pystyt hahmottamaan paikkasi osana jotain itseäsi suurempaa ja ymmärtämään korvaamattomuu-

tesi voit todeta, että hyvin menee. Opiskelitpa sitten huippuyliopistossa, elit rakkaan ihmisen kanssa tai toimitit mutterinmuotoista kiltalehteä, on tekemisilläsi muutakin vaikutusta kuin se, mitä niistä itse heti hyödyt. KoLehti voi äkkiseltään vaikuttaa melko turhalta läpyskältä, mutta ei sitä kuitenkaan silmät sidottuna tehdä. Vaikkei tästä lehdestä mutteria tullutkaan, on sillä silti tarkoitus: se haluaa saada sinut ajattelemaan. Ei, ei suovitsejä, lukijoiden viestejä tai eroottisia novelleja, vaan tätä yliopistoa, yhteisöä ja ihmisiä. Olisiko se tylsää, jos kiltalehti käsittelisi vaikkapa korkeakoulussamme tapahtuvia muutoksia? Toivottavasti ei.

Pääkirjoitus

5


Huipulta tuulee

R

uletti on pyörähtänyt ja killassa on jälleen uusi hallitus. Uutta virtaa löytyi ilahduttavasti vanhan sekaan ja kiltaa on mukava lähteä luotsaamaan kohti Aalto-aikaa. Muutoksen tuulet puhaltavat yliopistollakin. Aaltoa rakennetaan luovuuden ja innovoinnin varaan ja kehittyvä ympäristö haastaa jokaisen. Luovuuden tuskaa voi tosin joskus olla hankala käsitellä, kuten Ylioppilaslehteä lukeneet ovat voineet huomata. Väkisin vääntämällä on hankala päästä toivottuun lopputulokseen. Teekkarien vahvuus on aina ollut kyky mukautua ja luoda uutta. Vanhalta Polilta muutettiin keskelle metsää, jossa nykyään sijaitsee kansainvälinen huippuyliopisto. Matkan varrella on sattunut yhtä ja toista ja onpa haalareihin tarttunut Saimaan Norppaakin. Älyttömiltä tuntuvat ideat voivat johtaa monenlaisiin maskotteihin.

Kandiuudistus vavisuttaa satavuotiaita kiltarajoja, mutta edelleen Koneinsinöörikilta pitää majaansa Otaniemessä ja sen jäsenet ovat teekkareita. Harva muistaa aikaa, jolloin sähköteekkarit olivat Koneinsinööriklubin jäseniä. Teekkarikulttuuri ja kiltatoiminta tulevat jatkossakin olemaan iso osa Aalto-yliopistoa. Lomailin joululoman Hawaijilla. Siniset aallot, kuumana helottava aurinko ja paikallisten elämänasenne toivat kaivattua uudenlaista ajattelua. Rento meininki ja avara mieli voivat johdattaa moneen paikkaan, jonne irvistämällä ei ole asiaa. Pilke silmäkulmassa ja hymy huulilla vievät pitkälle.

”Luovuuden tuskaa voi joskus olla hankala käsitellä, kuten Ylioppilaslehteä lukeneet ovat voineet huomata.”

6

Puhiksen pallilta


Suomen armeija taistelee

O

lin jääkiekko-ottelussa, jossa Mestiksen kolmonen TuTo pelasi häntäpään Keravaa vastaan. Turkulaiset hävisivät sarjajumbolle, koska jumbojoukkue käytti enemmän yläpäätään. Paperilla ylivoimaisesti parempi TuTo ei saanut peliään kulkemaan. Viimeistään neljäs syöttö päätyi keravalaisten mailan lapaan. Ei auttanut TuTon slogan ’asennetta…’ Oikeanlaisesta kaikkien taitojen käyttämisestä oli kysymys myös silloin, kun Suomen armeija äärimmilleen ponnistaen torjui ylivoimaisen vihollisen kesällä 1944. Osaaminen ja yrittäminen tuottivat ihmeitä. Moni suomalainen teollisuusyritys käy tänään torjuntataistelua ja haastaa koko henkilöstön pistämään likoon kaikki voimansa ja osaamisensa ja pelaamaan uhrautuvaa yhteispeliä. Samanaikaisesti on kiinteiden kustannusten karsimiseksi kiire ulkoistaa kaikki, mikä ’ei ole ydintoimintaa’. Kuvitelkaa, miten taistelevan joukkueen ja yksittäisen sotilaan suoritukseen vaikuttaa tieto, että haavoittuneiden siirto taakse ja kaatuneiden evakuointi onkin ulkoistettu. Ennen sen hoitivat aseveljet, joi-

”Tuollainen antautumisen mieliala on hylättävä.”

den kanssa oli jo koettu ja kestetty paljon. Pahimman tullessa oli ainakin pääsy kotipitäjän multiin varma. Nyt S.p.A. Bodyspanx on ehdottoman sitoutunut suorittamaan nuo tehtävät, tosin force majeure -klausuulein. Edelleen ulkoistetaan sodan sattuessa tiedustelu ja viestintä, jotta taistelijat saavat keskittyä omimpaan: vihollisen eliminoimiseen. Muonahuollon tehokkaasta hoitamisesta on Sodexo antanut niin monilla aloilla vahvan näytön, että armeijankin kannattaa käyttää sitä. Seuraavaksi puolustusvoimien kustannusten karsimisen mestarit ulkoistavat taistelukoulutuksen ja ammustarvikelogistiikan, joista ennen huolehtivat aseveljet. Kaikki uudet partneriyritykset sitoutuvat täydellisesti paitsi ’act of God’ -tilanteissa. Partnerit varaavat myös oikeuden tehdä samanlaisia diilejä vastapuolen armeijan kanssa. Mediassa kuulemme yhtenään yritystalouden asiantuntijaa: ’Ei tuommoista Nyky-Suomessa kannata tehdä’. Joka viikko on hänellä aiheena uusi teollisuudenala. Tuollainen antautumisen mieliala on hylättävä. Tilanne vaatii ihmeiden tekemistä eikä se tarkoita sokeaa sankarikonkurssin etsintää. Uskon Teidän kykyynne löytää kaikki tarvittavat keinot. Uskon kykyynne rakentaa yhteisöjä, jotka tekevät ihmeitä. Teolli-

suus vaan tarvitsisi Teidät pian. Kuulin toimittajalta, että tämä Kolehti sisältää sekä tekniikkaa että tunnetta. Siksi uskalsin lähettää joukkoon näin vakavan viestin. Toivotan Teille hyvää opiskelukevättä sekä aurinkoisia ulkoilupäiviä.

Kummisedän terveiset

7


Palautetta?

K

äsiä nousee pystyyn Hanasaaren kulttuurikeskuksen kokoustiloissa. Hetkeä aiemmin opetuksen laatukokouksessa kysyttiin, ketkä ovat suorittaneet pedagogisia opintoja. Ainoastaan opiskelijat eivät viittaa. Opetushenkilökunnan pedagogisen kouluttautumisen aste saattaa tulla yllätyksenä, tosin kehityskeskusteluihin voi odottaa valveutuneimpia yksilöitä. Nykyisin konelafkan opetuksen kehittäminen kurssitasolla nojaa pitkälti opiskelijapalautteeseen. Tässähän on palveluammatissa ihan palveluasennetta! Entäs palaute toiseen suuntaan? Oikeastaan meitä opiskelijoitahan ei erityisemmin kiinnosta kuulla, että olemme laiskoja. Yllättäen eniten valittelua tuossa kokouksessa kuitenkin kuultiin opiskelijoiden antaman palautteen vaatimattomasta määrästä. Jos kurssille osallistuu vaikkapa 50 opiskelijaa ja kurssipalautteiksi kertyy kaksi ”ihan paska kurssi” kommenttia, ei siitä ihan hirmuisia pedagogisia korjausliikkeitä vedetä. Kuulostaa tietenkin lievästi tekosyyltä, ettei mitään tehdä kun enemmistö opiskelijoista ei osannut täyttää palautelomaketta juuri samalla tavalla. Itse tietysti uskon opetushenkilökunnan hyvään tahtoon. Samaa kampiakselia tässä kuitenkin taotaan, toinen vaan on vasara ja toinen alasin. Mutta mites se palautteen laatu sitten?

8

Palaute on arvokasta vaikkei olisi mitään sanottavaa, tyhjän lomakkeen palauttaminen lähettää kuitenkin viestin että kurssi oli ”ihan ok”. Näin voidaan kurssilla välttyä turhilta, mutta dramaattisilta korjausliikkeiltä, kun vastaava luennoitsija tietää opetuksen olevan ”ihan ok” enemmistölle. Mutta voitaisiin porukalla panostaa myös palautteen rakentavuuteen? Tyyliltään ”ihan paska kurssi” palautteen sijasta voitaisiin vaikka kiltahuoneella juonia kasaan esimerkiksi jotain: ”panosta tulevaisuudessa enemmän case-tilanteisiin ja lähesty teoriaa sitä kautta”. Jatkuva parantaminen ja silleen. Mutta onko opiskelijoilla resursseja oikeasti antaa rakentavaa palautetta? Oletko tutkinut kuinka itse opit parhaiten? Kuinka monella teekkarilla tuli edes lukiossa suoritetuksi muutama vapaaehtoinen psykologian kurssi? ”Ainoastaan opiskelijat eivät viittaa.” Teksti: Vesa Lehto Kuva: Markus Markkanen Kirjoittaja on kolmen jallutähden yliopintosihteeri.


”Konelafkan opetuksen kehittäminen perustuu pitkälti opiskelijapalautteeseen.”

9


Insinööritieteiden opiskelijoilla on huoli tulevaisuudesta. Aivan kuten eräällä tunnetulla mieshenkilöllä oli 1900-luvun puolivälin jälkeen. kuvassa ITYn puheenjohtaja Jori Heinonen

10


MULLA ON

UNELMA 11


S

adat tuhannet ihmiset kerääntyvät kantaaottavaan marssiin työpaikkojen ja vapauden puolesta Washington DC:ssä katseet tarkasti kiinnitettynä kohti jättimäistä Abraham Lincolnin patsasta. On vuosi 1963, eikä valtavia screenejä näy missään: läsnäolijat pystyvät juuri ja juuri hahmottamaan puhujankorokkeen. Tärkeintä kuitenkin on, että äänentoisto toimii.

12

Mies, joka aloitti uransa pappina ja tuli julkisuuteen Rosa Parks bussiskandaalin kautta, aloittaa puheensa, josta on tulossa yksi maailmanhistorian tunnetuimmista. Tumma miesääni, joka venyttää sanoja kummallisesti, päättää kesken puheen poiketa etukäteen kirjoittamastaan tekstistä. Puhuja kertookin tuhatpäiselle kuulijakunnalleen omasta unelmastaan: tasa-arvoisesta tulevaisuudesta, jossa ihmiset rodusta

katsomatta voisivat kulkea rinnakkain yhdenvertaisina. Puhuja on Martin Luther King Jr., joka unelmansa siivittämänä nousi yhdeksi historian tunnetuimmaksi ja arvostetuimmaksi henkilöksi. 6 910 kilometrin päässä pienessä Suomessa, jossa rotukohtaiset tasa-arvokysymykset nostavat päätään pääasiassa Iltalehden otsikoissa, 10. lokakuuta 2012 Espoon Otaniemessä on suuri joukko insinööritieteiden opiskelijoita ahtautunut ovat ahtautuneet pieneen kokoushuoneeseen. Ilmassa on aistittavissa samanlaista jännitystä kuin 49 vuotta aikaisemmin sitten Washington DC:ssä. Kokoushuoneeseen kerääntyneiden nuorten opiskelijoiden arki on yhtä juhlaa verrattuna Abraham Lincolnin patsalle kerääntyneiden ihmisten arkeen. Vaikka nämä nuoret eivät olekaan koskaan joutuneet lain uhalla luovuttamaan 102:en istumapaikkaansa edes vanhukselle, eikä heiltä ole evätty pääsyä lähimmälle ABC:lle vain ulkonäkönsä takia, on kahdella kuulijakunnalla siitä huolimatta jotain yhteistä. Nuorillakin on huoli tulevaisuudesta. Miten käy uusien insinööritieteiden opiskelijoiden? Miten kandidaatintutkinnon uudistukset vaikuttavat opiskelijoiden hyvinvointiin ja ennen kaikkea kaveriverkostoitumiseen? Kuunteleeko yliopisto enää opiskelijaa? Vallinnut epävarmuus pääaineiden ja opiskelijoiden muodostamien kiltojen tulevaisuudesta johti  Insinööritieteiden ylioppilaat ry:n eli ITY:n perustamiskokoukseen. Yhdistyksen tarkoituksena on tuoda Insinööritieteiden korkeakoulun kolme kiltaa Koneinsinööri-, Rakennusinsinööri- ja Maanmittarikilta saman pöydän


”Jos ITY:n nähdään vain hankaloittavan kiltojen toimintaa, niin jotain täytyy muuttaa radikaalisti. ITY:n tulevaisuuden rooli ja olemassaolo ovat vielä epäselviä.” – Jori Heinonen, ITYn puheenjohtaja

ympärille ja olla yhtenäinen vaikuttaja yliopiston suuntaan sen nopeissa ja arvaamattomissa päätöksissä. ”Vuosi sitten keväällä näkemykset vaihtelivat siitä, onko meille tulossa yksi pääaine vaiko kolme vai kuusi pääainetta ja siitä mitä ihmettä tässä korkeakoulussa oikein tulee tapahtumaan. Oli pakko tehdä jotain”, sanoo ITY:n nykyinen puheenjohtaja Jori Heinonen. ”Nykyinen päätös kolmesta pääaineesta ”koneraksa”, ”eneymppä” ja ”rakennettu ympäristö” tuli korkeakoululta vasta viime kevään lopussa”. Kandidaatintutkinnon pääaineiden muutos herätti kysymykset uusien opiskelijoiden vastaanottamisesta teekkariyhteisöön ja kiltojen tulevaisuudesta. Nyt tilanne näyttää siltä, että kaikki kolme kiltaa säilyvät ja vastaanottavat itsenäisesti uudet opiskelijansa. ITY kuitenkin jatkaa toimintaansa rakentaen siltoja yliopiston suun-

taan: ”Olemme avanneet suorat keskusteluyhteydet korkeakoulun johdon kanssa”, Jori sanoo. Esimerkkinä tästä on varadekaanin tuleva vierailu ITY:n ulkopuolisille avoimessa valtuuston kokouksessa: ”Ihmiset voivat kysyä kysymyksiä kasvotusten suoraan häneltä”.

Vierailu Intiaan Gandhin synnyin-

kaupunkiin vuonna 1959, teki Luther Kingiin peruuttamattoman vaikutuksen. Luther King uskoi rauhanomaisten keinojen olevan paras tapa taistella oikean asian puolesta. Vaikka keinot olivat väkivallattomat, ei hän pelännyt tuoda vastakkaisia mielipiteitä kuuluvasti esille tai nostaa mielipideeroja selkeästi jalustalle. Luther King saikin paljon kritiikkiä esimerkiksi omilta kannattajiltaan vastustaessaan avoimesti Vietnamin sotaa.

Myös ITY:n tavoitteena on saada eri pääaineiden opiskelijoiden ääni kuuluviin, mutta diplomaattisin keinoin: välttäen voimakkaita yhteenottoja kiltojen välillä. ”Korkeakoulun suuntaan ollaan tarvittaessa vahvana rintamana” ITY:n Koulutuspolitiikasta vastaava Oliver Heinonen tarkentaa. Yhtenäisen rintaman muodostaminen ei tapahdu kuitenkaan yhdessä yössä. Nuoresta iästään huolimatta ITY on jo ottanut onnistuneita ensiaskelia. Se on muun muassa suorittanut opiskelijoille onnistuneesti laajan kyselyn kiltojen tulevaisuudesta ja marssinut kiltojen puheenjohtajien muodossa suoraan dekaanin juttusille. ”Palautetta on kuulunut vähän siihen suuntaan, että hyvä kun joku hoitaa” Oliver heittää. Hyvää palautetta ja tunnustuksia sai myös Luther King, kuten Nobelin rauhan-

13


palkinnon siihen mennessä historian nuorimpana vastaanottajana. Tunnustukset eivät kuitenkaan tulleet ilman kovaa työtä ja vaikeuksia: Luther King teki työtä ihmisoikeuksien puolesta koko elämänsä ajan, eivätkä puukotukset, yllytykset itsemurhaan tai edes hänen perheensä pommittaminen saaneet häntä lopettamaan väkivallatonta taisteluaan oikeana pitämänsä asian puolesta. ITY:n puheenjohtaja Jori Heinonen ja koulutuspoliittinen vastaava Oliver Heinonen eivät voi kuin ihailla Luther Kingin sinnikkyyttä pohtiessaan mahdollisia ITY:n kohtaamia tulevaisuuden haasteita: ”Jos ITY:n nähdään vain hankaloittavan kiltojen toimintaa, niin jotain täytyy muuttaa radikaalisti”, Jori pohtii. ”ITY:n tulevaisuuden rooli ja olemassaolo ovat vielä epäselviä”. Lähitulevaisuuden ongelmaksi saattavat myös muodostua kiltojen vanhojen ja eri pääainetta opiskelevien uusien opis-

14

kelijoiden sekoittaminen keskenään. Käytännön esimerkkinä Oliver mainitsee, että ISOhenkilöillä ja fukseilla saattaa olla täysin eri kurssit ja pääaineet. Integroituminen oli myös osa Lutherin ydinsanomaa. Kuuluisimmassa puheessaan ”I Have a Dream” hän unelmoi näkevänsä lastensa saavan perustuslain lupaamat mahdollisuudet ihonväriin katsomatta. Luther ei koskaan päästänyt irti unelmastaan ja se kantoi näkyvää hedelmää. ”Mun unelma olisi se, että tarvittaessa oltaisiin hemmetin vahva toimija” Jori sanoo. ITY:n tavoitteenaa on toimia yhtenäisenä ja kuuluvana opiskelijoiden äänenä yliopistolle: ”Voitaisiin sanoa opiskelijoiden mielipide dekaanille yhdellä suulla”, Jori tarkentaa. ”Ideaalista olisi, jos korkeakoulu jopa kysyisi ITY:ltä mielipidettä”, Oliver jatkaa. ”Tälläkin hetkellä muodostettavien kandikurssien sisältöön voisi opiskelijoilla olla paljonkin annettavaa.”

Jos ITY nyt pitäisi julkisen puheen suurelle kuulijakunnalle, sen ydinsanoma Oliverin mukaan voisikin olla kolmen killan yhteistyöhön viitaten: ”Koordinoidaan, koordinoidaan, koordinoidaan”. ”Varmistetaan, että kaikki pelaa”, täydentää Jori. Entä mikä olisi tilanne, jolloin ITY kutsuisi kaikki insinööritieteiden opiskelijat yhteiseen kantaaottavaan marssiin? ”Jos esimerkiksi korkeakoulu päättäisi, että tulisi vain kolme maisterivaiheen pääainetta”, Jori vastaa. ”Tai vaan yksi”, naurahtaa Oliver. ”No se vasta olisikin meidän mielestämme todella hölmö idea”, Jori kommentoi.

Teksti: Roosa Nieminen Kuva: Markus Markkanen Kuvitus: Toni Rämö


Sampo Lammi

Talven kuvia

15


Sampo Lammi

16

Talven kuvia


Talven kuvia 17 Jami Sarnikorpi

Jukka Kakkonen


KANSAINVÄLINEN

MAAILMANLOPPU Suomeen ei tulla rantalomailemaan.

18


19


S

ynnyin Uzbekistanin neuvostotasavallassa, olen asunut melkein koko ikäni Itä-Helsingissä ja kolmas kotimaani on käytännössä Saksa. Voisi luulla, että tällä alkuasetelmalla voisi olla kyse aika kansainvälisestäkin kaverista, mutta on pakko myöntää, että koko nuoruuteni ajan kävin pussikaljalla suomalaisten tai muiden integroitujen maahanmuuttajien kanssa. Olin aikanani myös idealisti, jonka mielestä kaikki kansat olivat samanlaisia ja kaikki stereotypiat puhdasta propagandaa. Maailma muuttui yliopisto-opintojen toisena vuonna, kun lähdin kansainväliseksi isoksi. Viikkoja putkeen kestävien bileiden, rajattoman määrän uusia juomia ja makuja, Suomen sisäisten ja ulkomaanreissujen sekä vähintään outojen jatkojen jatkojen jälkeen huomasin idealismini murenevan. Italialaiset oikeasti pitävät pastan keittämistä taiteenlajina, saksalaisten dokatessa palohälytin soi, espanjalaiset ovat aina myöhässä ja kiinalaiset eivät kestä viinaa lainkaan. Opin kippistämään kahdellakymmenellä eri kielellä. Unkariksi se on muuten egészségedre. Koko toinen opiskeluvuoteni vierähti siis kansainvälisessä seurassa, enkä suomalaisten kanssa oikeastaan pyörinyt koulun ulkopuolella. Voisi sanoa, että tuo oli ensimmäinen vaihtovuoteni ja vaihtomaana oli Suomi.

Kansojen välisestä ystävyydestä

innostuneena minun oli aivan pakko lähteä vaihtoon saman tien. Vaihtokohteeksi valikoitui Espanjan Valencia, joka myöhemmin

20

Vaihtarit väänsivät keskenään pipareita ja kuuntelivat 60-luvun suomalaista iskelmää, koska niinhän me kaikki vietämme perjantai-iltamme. Mitä helvettiä? paljastui yhdeksi suurimmista vaihtokohteista Euroopassa. Ennen vaihtoon lähtöä vannoin itselleni, etten viettäisi liikaa aikaa vaihto-opiskelijoiden kanssa, vaan keskittyisin tutustumaan espanjalaiseen kulttuuriin ja kieleen kunnolla. Heti perille päästyini aloin haistamaan jotain mätää. Kaupunki kyllä tuoksuu vähän erikoiselta, mutta kyse oli kuitenkin erikoisesta kohtelusta vaihto-opiskelijoita kohtaan. Kämpän löytäminen vei aikaa, sillä aina mielenkiintoiseen tarjoukseen vastatessani asuntojen vuokraajat vetosivat siihen, etten ole kovin hyvä ihminen, sillä olen Erasmus-vaihtari. Nämä kun kuulemma meluavat liikaa eivätkä osaa elää normaalisti. Samaa mieltä olivat myös kassatädit jotka katsoivat vinoon, kun olin ostamassa varusteita perjantai-iltoja varten. Kun sain vihdoinkin katon pään päälle ja ikkunan itseni ja palmujen väliin, minulle alkoi vähitellen valjeta miksi paikallisten asenteet olivat kummallisia. Heti ensimmäisellä viikolla postilaatikkoon saapui kutsuja erilaisilta hämäräperäisiltä yhdistyksiltä Erasmus-tapahtumiin, joihin espanjalaiset eivät ole tervetulleita. On pakko myöntää, että kävin aikani näissä tapahtumissa ja olihan se kyllä kivaa, mutta jossain vaiheessa tajusin, että olin jo kokenut kaiken saman

Suomessa ja espanjalaisten puuttumista lukuunottamatta meno oli identtistä. Päätin palata alkuperäiseen ideaani espanjalaiseen kulttuuriin tutustumisesta ja aloin hengaamaan enemmän kurssitovereideni ja espanjalaisten kämppisteni kanssa. Vaikka olinkin asennoitunut todella positiivisesti ja olin kaikessa mukana avoimin mielin, minulla meni todella paljon aikaa todistaa paikallisille, että he kiinnostivat minua oikeasti enkä ollut siellä vain rantalomalla. Integroiduin ihan hyvin ja ihmettelin, miksei meillä Suomessa ollut ongelmaa vaihto-opiskelijoiden integroitumisen kanssa. Koko reissun paras viikonloppu oli käynti kämppikseni kylässä, jossa söin koko perheen kanssa paellaa ja puhuin mummon kanssa Francosta.

Palasin Suomeen ja halusin auttaa

tänne tulevia opiskelijoita integroitumaan paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan. Ajattelin, että täällä se on paljon helpompaa, koska kaupunki ei ole jakautunut kahtia. Jatkoin kv-isona ja ajattelin missä tapahtumissa kävisi kv-opiskelijoiden kanssa. Listassa päällimäisinä pomppasivat ylös International Evening, Erasmus Party, Erasmus Welcome Sauna, International Sitsit ja Game Night for Exchange Stu-


dents. Kaikista perverssein tapahtuma oli jonkinlainen saunailta, jossa vaihtarit väänsivät keskenään pipareita ja kuuntelivat 60-luvun suomalaista iskelmää, koska niinhän me kaikki vietämme perjantaiiltamme.Mitä helvettiä? Ei meillä tällaista pitänyt olla. Miten tällainen toiminta liittyy integraatioon? Siitä lähdin killan kv-vastaavaksi ja ensimmäisenä tekona laitoin kaikki killan kv-tapahtumat pannaan ja ohjastin kv-opiskelijat killan normaaleihin tapahtumiin.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään maaginen ratkaisu asioiden parantamiseksi. Siihen tarvitaan todellista ilmapiirin ja asenteiden muutosta. Voisimme jauhaa jargonia ja unelmoida maailmanrauhasta vaikka kuinka kauan ilman edistystä, sillä ainoa millä on merkitystä on se, että kv-opiskelijat saavat sinusta ystävän. Kv-opiskelijat eivät ole täällä rantalomalla. Jos he ovat vaivautuneet tänne asti, sinä ja mysteerinen suomalainen sielusi olette siihen aika iso syy. Sinun ei tarvitse

sählytreenien sijaan auttaa vaihtareita paperihommissa eikä jättää menemättä tenttiin venäläisellä polttoviinalla hankitun krapulan takia. Sinun ei tarvitse edes sietää sottaista kämppistäsi, jonka ruoka haisee oudolta. Kaikki mitä pyydän sinun tekevän, on moikkaavan ystävälliseltä näyttävää ihmistä, kun sinusta siltä tuntuu. Teksti: Sergei Chekurov Kuvat: Markus Markkanen

21


INTTIIN KESKEN KAIKEN

M

inkähänlainen paikka se Vekaranjärvi on? Jossakin Itä-Suomessa se sijaitsee, ja siellä on kuulemma viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut kaikista Suomen varuskunnista eniten onnettomuuksia ampuma-aseiden ja -tarvikkeiden kanssa. Nice. Ainakin siis todennäköisyys ultimaattisille ja elämää muuttaville kokemuksille on olemassa, ja se on omiaan parantamaan suoriutumismotivaatiota: skarppi jätkä selvinnee paremmalla todennäköisyydellä takaisin sorvin ääreen. Toisaalta kyseinen motivaatio sai jo muutamaa viikkoa aiemmin pienen kolauksen, kun esiteltiin eräs Suomen puolustuskykyä käsitellyt arvio. Ilmeni, että jos joku todella haluaisi Suomen kamaralle hyökätä, eivät pojat kansan urhokkaan saisi aikaiseksi kuin ehkä muutaman tunnin viivytyksen. ”Tee työtä, jolla on tarkoitus”, näinpä...

22

Tekstit: Tkm Vilska ja Alik Vihula Kuvitus: Toni Rämö

Fazerin ”sinivalkoisesta” pat-

riotismia varastoineena nuorena päätin kuitenkin sivuuttaa kyseisen ajatuksen katsomalla Full Metal Jacketin. Kyseisen elokuvan mieleenpainuvin kohtaus lienee se, jossa hyväkuntoiset keuhkot omaava vääpeli Hartman huutaa jokaisen sotamiehen maan rakoon. Elokuvan katsominen ei ehkä ollut järkevin veto, sillä huoli kuuloaistini ja vähäisen itseluottamukseni kunnossapysymisestä kasvoi varsin suuresti. Sittemmin ikävä kyllä ilmeni, että yksikkömme valvoja osoitti yhteneviä äänenkäytön taitoja tämän särmyyttä ihannoivan elokuvatähden kanssa. Huutamisen määrän lisääntymisen olisi toivonut olevan ainoa muutos opiskelijaja inttielämän välillä, mutta näinhän asia ei toki ollut. Erityisesti akateemikolle arki- ja opiskeluelämän pikku haasteista omilla aivoilla selviämisen korvaaminen pääosin reaktionomaisilla toiminnoilla tuntui varsin epäluonnollista. Nykyaikainen armeija


”Ketään ei voi enää ulkonäön perusteella luokitella juuri mitenkään. Se on yllättävän vapauttava ja positiivinen tunne.”

kun ei juuri filosofeja kaipaa, vaikka esimerkiksi Sokrates vuonna 424 eaa. käydystä Demonin taistelusta älykkyytensä ansiosta selvisikin. Syykin on helposti pääteltävissä: vihollisen hyökätessä ei esimerkiksi sodan eettisten mysteerien miettimiselle tai edes RK62 -rynnäkkökiväärin piipun sisäpinnan karheusasteen pohtimiselle juuri aikaa jää. Älykkyys on totta kai hyväksi, mutta sitä tulee tuoda esiin vain tietyissä tilanteissa. Ja jos niitä älynlahjojaan osoittamaan lähtee, voi peruskoulutuskauden jälkeen parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa löytää itsensä aliupseerikoulusta. Viiden ja puolen kuukauden palvelusaikaan tähtäävän kannattaakin olla tarkkana.

Toinen varsin mielenkiintoinen seikka intti- ja siviilielämän välillä on tasaarvoisuus, joka ilmenee jännittävästi ensiksi mainitusta, vahvasti hierarkiaan perustuvasta instituutiosta. Toisaalta, kun kaikille

annetaan samanlainen varustus, vaatetus ja tukkatyyli, ei ketään voi enää ulkonäön perusteella luokitella juuri mitenkään. Se on yllättävän vapauttava ja positiivinen tunne, ja viimeistään sen myötä saa mahdollisuuden oppia olemaan ja tuntemaan todellisen eikä ympäristön määrittämän itsensä – niin hyvässä kuin huonossa. Toisaalta tositilanteessa on toivottavaa, ettei kukaan näyttele: olisihan se kauheaa, jos viereinen, Rambona elehtinyt taistelijapari hajoaisi epäsuoran tulen pelästyttämänä määrätiedottomaksi valkohaalariksi. Edellisen kaltaisista kauhuskenaarioista huolimatta on viitisen viikkoa inttielämää sujunut hyvin, vaikka yleinen ärsyyntyneisyystaso onkin muutamalla yksiköllä noussut (vrt. Richter). Toisaalta elämään on tullut lisää todellisen toiminnan tunnetta. Tai jos ei muuta, niin erilaisia 1. persoonan ammuntapelejä pelatessa osaa nyt paremmin arvostaa ”henkilönsä” fyysistä ja henkistä kestävyyttä. »

23


TAKAISIN KOULUNPENKILLE

V

uosi sitten tammikuussa jätin aivot naulakkoon ja kävelin Upinniemen varuskunnan porteista sisään. En olisi arvannut, että paluu yliopistoelämään tuottaisi vaikeuksia, sillä monta kertaa poterossa kykkiessä tai mutaisessa maassa ryynätessä usea korpisoturi toivoi olevansa mieluummin koulussa. Tätä evankeliumia sain kuunnella monesta suunnasta ja monesta suusta, joskus jopa omastani. Vuosi oli silti opettavainen. Vastoin yleistä perimätietoa, armeijassa ei kuitenkaan opita itsenäisyyttä eivätkä pojat kasva miehiksi. Siellä opitaan ampumaan rynnäkkökiväärillä, olemaan ajattelematta itse, välttelemään hommia, taittelemaan päiväpeittoa ja aikuiset miehet taantuvat lastentarhaikäisiksi pikkupojiksi. Tavat ovat tiukassa, sillä lakki meinaa vieläkin täysin intuitiivisesti lähteä kynnyksellä päästä. Nyt pitäisi sitten ottaa ne aivot narikasta ja ajatella itse. Lämmitys on tainnut kotona reistailla sillä ne ovat selvästi vielä hieman

24

”On mahtavaa, kun on opiskelupaikka johon voi palata, monella palvelustoverilla kun ei ollut mitään suuntaa elämässä.”

kohmeessa. Alku ei ole ollut ruusuilla tanssimista, vaan pikemminkin ruusupensaassa tarpomista. Kun sotilaan käsikirja lyötiin eteen, päättivät aivot näemmä saman tien korvata kaiken ikinä opitun matematiikan telamiinan teknisillä tiedoilla. Koska onhan selvää, että niistä on jatkossa enemmän hyötyä. Onneksi opiskelumotivaatio on yleensä palveluksen jälkeen tavallista korkeammalla. Kun on ampunut kuvitteellisia vihollisia kuvitteellisilla luodeilla vähän liiankin inhorealistisen pakkasen keskellä, tuntuu imaginäärilukujen laskeminen aika käytännölliseltä hommalta. On siis mahtavaa, kun on opiskelupaikka johon voi palata, monella palvelustoverilla kun ei ollut mitään suuntaa elämässä. Ei opiskelupaikkaa, ei töitä, ei ammattia. Epätoivoisimmat löysivät pelastuksensa sitten firman leivistä. Aika kultaa muistot nopeasti – ja se toimii molempiin suuntiin. Ensimmäisinä päivinä armeijan ja yliopiston erot olivat

paljonkin mielessä. Yliopiston ruokalassa ei linjasto syki, ruoka maksaa, punttisali maksaa eikä kukaan ole kertomassa missä pitää olla ja mihin aikaan. Kun on luennolla tippunut kärryiltä jo 20 minuuttia sitten, ja luennoitsija painottaa asiakokonaisuuden tärkeyttä, helposti ajattelee kuinka mukavaa olisikaan taas heittää ne aivot narikkaan.


,, ,,

....

nyt menNaAn kovalLa luOtoLlA MICO UTOMlANDS

seuraAva

KOLEHTI MOotTORIEXTRA..

on jO tekEilL채a

25


26


ROHKEA Tämän jutun aloitus on haaste. Roosasta kertoessa ei tiedä mistä aloittaisi. Puhuisiko ensin kunnianhimosta, joka vei kiltahuonevastaavasta phuksikapteeniksi, puhuisiko jääräpäisyydestä, joka sai tytön pärjäämään Venäjällä vuoden, ja joka saa keskustelukumppanin välillä repimään hiuksiaan, vai kenties siitä sosiaalisesta pääomasta, joka toi Roosalle Konergian edustajana parhaan vertailuluvun edustajistovaaleissa. Vai puhuisiko ensin rehellisestä ystävästä, johon voi aina luottaa.

27


P

arasta varmaan on aloittaa tarinan alusta, Vantaanjoen radioaktiivisesta syleilystä. Roosa syntyi ja asui elämänsä 18 ensimmäistä vuotta Vantaan pahamaineisilla kujilla. Onneksi hän kuitenkin kävi lukion ja pääsi ghetosta opiskelemaan Energiatekniikkaa Otaniemen vehreille niityille 2008. Jo phuksityttönä Roosa kiinnostui killan toiminnasta ja 2009 hän pääsi pioneeriksi uuteen toimihenkilövirkaan, Koneinsinöörikillan kiltahuonevastaavaksi. Vaikka intoa riitti, ei kiltauran alku ollut niin helppo, kuin ulospäin saattoi näyttää. ”Alussa mä olin tosi pelokas. Kaikki tällainen oli tosi uutta mulle.” Uudessa toimihenkilövirassa Roosan kunnianhimo nousi esiin ja hän halusi tehdä parhaansa ”Mä tein tosi paljon uutta. Koin, että tämä eka vuosi määrittelee sen koko toimariviran. Halusin tehdä siitä jotain tarpeellista ja hauskaa.”

Phuksikapteeni Nieminen Kunnianhimoinen ote poiki suurempaa vastuuta hallituksessa. Vuonna 2010 Roosa ja Anni Tyni saivat vastuulleen 200 uutta Koneinsinöörikillan phuksia phuksikapteeneina. Phuksikapteenin näkyvässä tehtävässä Roosa koki pääsevänsä käyttämään esiintymistaitojaan ja toisaalta oppi paljon, myös yhteistyöstä. ”Ehkä ennen ei ollut tehnyt niin tiiviisti yhteistyötä kenenkään kanssa, niin siin oppi tosi paljon, et mitä yhdessä voi saada aikaan.” Vaikka Anni ja Roosa ovat läheisiä ystäviä, he ovat myös erilaisia persoonia. ”Mä olin räiskyvämpi mielipiteissä, mutta Anni oli se diplomaattisempi. Jotkut ehkä tunsivat, että Annille

28

on helpompi puhua.” Yhteistyö onnistui, sillä molemmilla oli yhteinen visio siitä, miten uudet phuksit otetaan osaksi opiskelijayhteisöä. Toisaalta molemmat saivat tuoda vahvuutensa peliin. ”En mä olisi voinut kuvitellakaan tekeväni sitä phuksikippari-aikaa kenenkään muun kanssa”, sanoo Anni. Vastuu kuitenkin painoi. ”Se oli rankka vaihe elämässä.” Kunnolla Roosa tajusi tämän vasta syksyn kiireiden helpottaessa joululomalla. ”Se oli vasta sellanen hetki, että mitä mitä? Kun ei ollut aiemmin ollut aikaa miettiä, niin silloin tajusin kunnolla minkälainen puoli vuotta oli takana. Ja sen muistan että se oli rankka hetki. ” Myös parisuhde joutui koetukselle. Erityisesti Roo-

Poikaystävä oli jätetty heiluttamaan nenäliinaa junaasemalle. san poikaystävä Juha-Matti Isomaa koki, että kiltahommat olivat pois parisuhteelta. Jälkeenpäin hän toteaakin: ”Mä olen kohdellut Roosaa siinä tosi epäreilusti. Täytyy myöntää, että mä en ollut kauhean tukeva poikaystävä siinä asiassa.” Toisaalta Roosa toteaa, että koska poikaystävä näki vain kiltahommasta uupuneena palaavan tytön, hänen olisi pitänyt kertoa enemmän myös siitä, kuinka tärkeää kiltatoiminta hänelle


”Yhtäkkiä tämä nainen nappaa mua kädestä siellä laiturilla ja sanoo, et hei hei, laittakaa kamat tonne hänen poikansa autoon.”

on: ”Olisi voinut varmemmin kertoa että tämä on mun juttu, mä haluan tehdä tätä.”

Venäjän toinen kulttuuri Vaihtoon Roosa lähti Venäjälle. Osittain varmasti kielitaidon kehittämisen takia, mutta varmasti myös siksi, että halusi pärjätä tässä parjatussa itä-naapurissa ja tutustua Venäjän läheiseen, mutta silti niin kaukaiseen kulttuuriin. Vaikka Roosa tiesi, että vaihto on juuri sitä, mitä hän haluaa tehdä, vähän ennen lähtöä se iski: ”Minähän olin ihan kauhuissani siinä pari päivää ennen lähtöä. Se oli sellaista hiljaista kauhua. Ihan viime hetkellä mietin, että ei tämä voi olla sen arvoista, että mä lähden nyt ja jätän Masan tänne.” Kuitenkin uusi elämä vaih-

”S

li eo

ra

e aih v a nkk

elä

dossa alkoi jo junassa, kun Masa oli jätetty heiluttamaan nenäliinaa juna-asemalle. Tuleva kämppis Natalie oli varannut sattumalta paikan Roosan vierestä. Siitä junamatkasta alkoi uusi elämänvaihe Venäjällä ja uusi ystävyys. ”Täytyy sanoa, että ehkä tässä iässä on tosi vaikea tehdä semmoisia sydänystäviä. Se oli tosi… ehkä sen ekan lukukauden parasta antia oli se, että tutustu Natteen ja se oli hyvä ystävä.”

ä.”

ss mä

Monella on varmasti ennakkoluuloja Venäjää kohtaan; torakoita ja töykeitä ihmisiä. Roosa ei tyrmää kaikkia ennakkoluuloja: ”Esimerkiksi meidän asuntolassa oli torakoita.” Toisaalta samaan hengenvetoon hän lisää: ”mutta ei nämä asiat ole niin kauheita, kuin me kuvitellaan.” Roosa puhuu valkoisen miehen ongelmasta, siitä kuinka helppoa on tuomita toinen kulttuuri pientenkin asioiden perusteella ja tuskastua kaikkeen mikä on eri tavalla kuin omassa kotimaassa. Tästä esimerkkinä hän kertoo kämppiksestään, joka yhden lukukauden jälkeen palasi Saksaan täysin kypsyneenä kaikkeen. ”Mullakin oli tätä, niinkun todellakin. Mä olin ihan ärsyyntynyt, mä tuomitsin tän, mä näin huonosti asiat. Mut sit aikaa myöten mä opin ymmärtämään, että mä en voi vain asettaa samalle viivalle ja verrata. Nämä on kulttuurieroja.” Esimerkiksi Roosalle kirkastui vaihdon aikana, että venäläiset asiakaspalvelijat eivät usein hymyile siksi, että hymyilyä pidetään epäammattimaisena. ”Jos vaikka venäläinen haluaa palkata asianajajan ja on kaksi vaihtoehtoa: toinen on tosi vakava eikä hymyile ja toinen hymyilee ja on ns. ystävällisen oloinen, venäläinen valitsee sen joka ei hymyile, ja joka vaikuttaa paljon ammattimaisemmalta.” Myös venäläisen kulttuurin lämmin puoli tuli Roosalle tutuksi, kun hän mat-

29


kusti junalla Vladivostokiin ja vieraili matkan varrella useissa Pietaria pienemmissä venäläisissä kaupungeissa. ”Suurkaupungeissa ihmiset on aina semmosia suurkaupunki-ihmisiä. Siellä mä tajusin vähän paremmin, miksi ihmiset sanoo, että venäläiset on niin isosydämisiä”. Lähellä Vladivostokia juna on pahasti myöhässä aikataulustaan ja Roosa kavereineen on vaarassa myöhästyä paluulennolta. Perillä Vladivostokissa kovassa kiireessä tapahtuu jotain odottamatonta. Nainen, johon matkaseurue on tutustunut paria pysäkkiä ennen pääteasemaa, tarjoaa apuaan. ”Yhtäkkiä tämä nainen nappaa mua kädestä siellä laiturilla ja sanoo et hei hei, nyt tänne, laittakaa kamat tonne hänen poikansa autoon. Sitten naisen poika ajaa sinne kaupungin laidalle ja siellä on hirveä ruuhka. Sieltä ne soittaa taksit meille lentokentälle. Oli ihan minuuttipeliä, että me ehdittiin siihen lentokoneeseen. Kaiken lisäksi siis tällä pojalla oli häät seuraavana päivänä.”

AYY: Edustajisto Roosa asettui vuoden 2011 edustajistovaaleihin ehdokkaaksi Konergia-ryhmän listoille. Konergian paras äänisaalis ja hyvin valittu ryhmä toivat Roosalle parhaan vertailuluvun vaaleissa. Roosa kampanjoikin aktiivisesti ja omaan tyyliinsä. Roosa jakoi esimerkiksi pipareita kiltahuoneella. Vaihto vei kuitenkin yli vuoden edustajiston kaksivuotiskaudesta. Takaisin Suomeen palattuaan Roosa Konergia-ryhmän uutena puheenjohtajana haluaa katsoa eteenpäin, mutta ensin taaksepäin. ”Seuraava suunnitelma on palata 1 ½ vuotta sitten annettuihin vaalilupauksiin ja katsoa ne läpi ja

30


”Että siellä [edustajistossa] ajetaan myös asioita, eikä vain hypitä pomppulinnoissa”

miettiä miten saadaan meidän lupaukset lunastettua.” Henkilökohtaisesti Roosa kokee Konergian tavoitteista tärkeimmiksi ne, jotka koskettavat jokaista. Esimerkkinä hän mainitsee opiskelijakortin palvelut ja niiden laajentamismahdollisuudet. Vaikka Roosalla on kilta-aktiivitausta, hän ei halua ajaa vain kilta-aktiivien asiaa, tai niiden, joille Smökki ja Otaniemen saunat ovat tutumpia kuin M-sali. ”Yleisesti mulle on tärkeää, että pidetään mielessä se miksi tää koulu on olemassa.” Erityisesti Roosan tavoitteena on tarkentaa sitä kuvaa, joka opiskelijoilla on edustajistosta. Hän toivoo, että viestintää voitaisiin laajentaa ja tuoda esiin niitä konkreettisia asioita, joita edustajisto ajaa. ”Edustajisto koetaan niin kaukaisena. Enemmän pitäisi siis viestinnässä korostaa niitä konkreettisia hyötyjä ja etuja, joita siellä päätetään. Haluaisin, että jokainen voisi tuntea jopa ylpeyttä AYY:n hallituksesta ja edustajistosta. Että siellä ajetaan myös asioita eikä vain hypitä pomppulinnoissa ja riehuta oudoissa vaatteissa ympäri kaupunkia. ”

Persoona Roosasta voisi sanoa, että hän ei päästä itseään helpolla. ”Se on sellainen, että se ei helposti luovuta. Se voi olla hyvä juttu, mutta

voi olla, että jostain asioista voisi välillä vähän hellittää”, kertoo Roosan ystävä ja phuksikipparipari Anni. Roosa ei myöskään päästä helpolla niitä, jotka eivät osaa perustella mielipiteitään, tai ylipäänsä ovat eri mieltä. ”…tai kenen kanssa Roosa ei olis ottanu yhteen tai vähän väitelly? Tää on sit ihan off the record.” pohtii eräs anonyymi hyvinkääläinen ene-opiskelija Roosan lähipiiristä. Toisaalta Roosaa rehellisempää ystävää saa hakea. Jos olet Roosan lähellä, hän rehellisesti kertoo, jos suunnitelmasi on tyhmä tai ideasi huono. Mutta myös kuinka mahtavasti onnistuit, tai kuinka tärkeä olet hänelle. Roosa ei juorua salaisuuksiasi, eikä suhmuroi selän takana. Roosaan voi luottaa ja Roosan kanssa on harvoin tylsää. ”Mä luulen, että mä voisin olla ihan tylsistyny semmosen ihmisen kanssa, joka olis ihan samanlainen, semmonen tasanen niin kun minä. Mä tykkään siitä semmosesta… miten sen nyt sanois. Roosassa on hyvin paljon sellaisia espanjalaisia piirteitä, muutenkin kun ulkonäössä.” Teksti: Anniina Kinnunen Kuvat: Markus Markkanen

Isä kertoo Roosa oli tosi pelokas ja arka lapsi. Hän ei uskaltanut tilata pizzaa itse, vaan pyysi aina pikkusiskoa tekemään sen. Alaluokillakin Roosa oli niin arka, että ei uskaltanut kysyä neuvoa pojilta. Lukioaikana Roosa alkoi juosta ja suhtautui siihen intohimoisesti. Sitä ennen se oli semmonen laiskuri. Minusta Roosan kanssa on mutkatonta olla. Silti, jos vihjailee, että miehet ovat jossain naisia etevämpiä, hän ottaa kyllä kierroksia. Sitten hän ei koskaan tykkää tehdä yksin asioita, Roosa on tiimipelaaja. Minusta Roosan pitäisi keskittyä nyt, kun hän lähti tähän opiskelijapolitiikkaankin. Millä se lahjoi ne äänestäjät? Pipareilla! Roosalla oli myös jossain vaiheessa vähän opiskelumotivaatio hukassa, vaikka kaikkihan siellä Otaniemessä ovat vähän hukassa. Onneksi asiat sutviutuu, kun pääsee töihin. Tietenkin minä olen hyvin ylpeä Roosasta. Siitä, mitä Roosa tekee ja mitä Roosa on. Minusta oli hienoa, kun hän väitteli Pietarissa professorin kanssa ydinreaktoritekniikasta venäjäksi. On hän aika sinnikäskin nykyään, eikä pelkää työn tekemistä. Roosalla on myös vahva kaipuu oikeudenmukaisuuteen, mikä on haastavaa, kun maailma on kuitenkin epäoikeudenmukainen. En osaa oikein sanoa, mitä samaa Roosassa on, kuin minussa ja Milkassa. No geenitutkimus me tehtiin ja kyllä Roosassa oli puolet minun ja puolet Milkan geenejä. Roosa on aikalailla oma itsensä. Ja itsepäinen myös, sitä hän on saanut perintönä.

31


KIKH

13 32

KoLehti teki perinpohjaisen selvityksen siitä, mistä Koneinsinöörikillan vuoden 2013 hallitus on tehty: teimme tutkimusta niin kentällä haastatellen, kuin matemaattisesti laskien. Testasimme paitsi jäsenten älyä, myös heidän reaktioitaan yllättävissä tilanteissa, ja seuraavilla aukeamilla esitellyt tulokset puhuvat puolestaan. Akanat on eroteltu jyvistä.


Gary Marquis Tuula Teeri

PUOLESTA

VASTAAN

Oma enekilta Kandiuudistus Kannabis Luomuruoka Keskiverto KIKH13:n jäsen on • aloittanut opintonsa vuonna 2011 • suorittanut 86 opintopistettä

Perustulo Kokoomus Kesätyönhaku Dubstep Vihtaan Jaxuhali Peppuseksi Bussiin paskominen Megginsit Yhden yön jutut Kirkko Robin 0%

Hallituslaisten kotikaupungit Kone vs ene

20 %

Miehet vs naiset

40 %

60 %

80 %

100 %

Niemessä vs muualla asuvat

33


Julia Wasenius KON II Kääntäjä

Olli Rinnevalli Etunimi Sukunimi KON III I Titteli Excumestari

Tuomo Salmi Etunimi Sukunimi KON II I Titteli Ulkoministeri + Projektivastaava + lukkari

Mikä on kallein kääntämäsi esine?

Et herää Kiira Korven vierestä. Kysymys Mitä Vastaus on tapahtunut?

Rrroleksi.

Kiira Korvi ei taaskaan lämmennyt. (toim. huom. vastaus simuloitu)

Kysymys Kauanko Vastaus killan puolustukset kestävät? Eiks ne oo murtunu jo?

Niko Ervasti KON III Viestintäministeri Kuinka tiukka sensuuri killan tiedotusvälineissä vallitsee? Jo Kolehden laadusta ja sanamuodoista Sukunimi voiEtunimi päätellä, että sensurointipalvelut onKON ulkoistettu I Pohjois-Koreaan. Liian suurta kansankiihotusta aiheuttavista Titteli teksteistä ajetaan joka vuosi yksi ihminen Ossinlampeen. Kysymys Vastaus

Etunimi Sukunimi KON I Titteli

Santeri Ihalainen Etunimi Sukunimi KON II I Titteli Elämysjaosvastaava

Kysymys Vastaus

Pohdi väitettä: ”Hyvä luontoKysymys kuva Vastaus on elämys.” Nyt pistit pahan. Kyllähän semmonen vangitseva luontokuva antaa energiaa, jos sä oikein uppoudut siihen värimaailmaan ja siihen vaanivaan leijonaan.

34

KIKH13


Atte Korhonen Etunimi Sukunimi KONIII ENE Titteli Konepajajaosvastaava Milloin rakennetaan sukkula Kysymys Veenukseen? Vastaus Sukkula tehtiin kyllä jo, mutta nakkibileiksihän sekin reissu meni. (toim. huom. vastaus simuloitu)

Etunimi Riku Salmivaara Sukunimi KON I Titteli Tiedotussihteeri Kysymys Miten KIK aikoo selvitä Euroopan Vastaus talouskriisistä? Annetaan potkuja, myydään koneet ja kerätään kolehti.

Nicolas Saulny Etunimi Sukunimi KONIII ENE I Titteli Phuksivääpeli

Heikki Laaki Etunimi Sukunimi KON I Titteli Juomanlaskija

Mikko Virta Etunimi Sukunimi KONIII ENE I Titteli Varapuheenjohtaja

ITYn keltaisesta paperista on Kysymys puhuttu Vastaus paljon. Mitä mieltä olet kakkosesta?

Mikä on kuppikokosi? Kysymys Vastaus koska se on pyöreä luku, Kahdeksan, jossa on kaksi kuppia.

Keksi itsellesi rap-nimi. Kysymys Vastaus MC Vergi. Se on pitkä tarina juhannukselta.

Virallisesti ykkönen on ykkönen, mutta todellisuudessahan kakkonen on ykkönen.

KIKH13

35


Emil Ala-Pietilä KON II Graafikko

Kalle Niemi KON II Sisäministeri

Sonja Salo ENE II Dokumentoija

Mitä nimeä et antaisi lapsellesi?

Miltä tuntuu olla Niemen sisäpuolella?

Onko aukon koolla väliä?

Dick, kun se käyttäisi aina kypärää.

Tässä nyt voidaan viitata vaikka mihin, mut täällä opiskeluympäristössämme on ainakin todella viihtyisää.

Ei? Ei.

Rami El-Geneidy ENE II Isäntä What would Ramirent? Lisää työvoimaa sitseille. Sori, tulee vissiin tylsä lehti.

Olli Kokko KON III ATK-vastaava Kuinka missä olet? Tässä, tällä hetkellä ja nyt.

36

KIKH13


Raine Viitala KON I Pakuvastaava Mitä pakusta hajoaa tänä vuonna? No jaa-a, ne renkaitten ripustukset vois kyllä hajota. Sitten siitä tulis semmonen James Bond -tyylinen amfibiauto.

Annele Ronkainen ENE II Rahastonhoitaja Miltä tuntuu olla pyramidin huipulla? Hyvältä.

Antti Surma-aho KON III Phuksikapteeni + Päätoimittaja Haastateltiinko sinuakin oikeasti? Riippuu kuka kysyy.

Kaisa Aitola KON III Sihteeri

Aki Tuokko KON I Liikuntajaosvastaava

Miten puput lisääntyvät?

Mitä uskot Saatanan sanovan sinulle kun joudut helvettiin?

No... niiku puput.

Varmaan, että ”ISOdemonit opastaa sua talon tavoille.”

KIKH13

37


Juho Jyrkiäinen KON III Phuksikapteeni

Anni Rahiala KON I Emäntä

Tom Brinck KON IV KV-ISOvastaava

Jatka lausetta: Ei riemulla rajaa, kun...

Mitä et kysyisi itseltäsi?

Miksi laulat suihkussa?

Mikä kysymys toi oikein on?

Kun ei oo vielä radioo siellä.

Antti viikset vappuna ajaa.

Leena Myllymäki KON I Emäntä Miksi talossa on yksi isäntä, mutta kaksi emäntää? Mä, öö... hyvä kysymys...

Eerika Janhunen KON I Juomanlaskija Miksi juomanlaskija meni tien yli? Toisella puolella oli varmaan juomaa. Onks nää kaikki näin vaikeita?

38

KIKH13


Samuli Rytömaa KON III WWW-vastaava

Juho Luoranen ENE III Opintosihteeri

Mitä Jeesus tekisi?

Kumpi tulee päälle?

No... kaiken.

Seuraava.

Ali Rabiei KON I Teollisuussihteeri

Heikki Hynynen KON II Kiltahuonevastaava

Aleksi Niskanen KON I Juomanlaskija

Jos saisit valita, mitä olisit valitsematta?

Kumpi on tärkeämpää kiltiksellä: kahvi vai valot?

Milloin viimeksi laskit allesi?

Mä oon vähän kiinnostunu kaikesta, mut ehkä tahon kuitenki aina valita parasta. Eli en valitsis paskaa.

Kahvi, koska sen voi ottaa mukaan tuonne valoisaan aulaan.

Ei voi muistaa, niin monta kertaa...

KIKH13

39


Hannes Kallioinen KON IV Lukkarijaosvastaava

Vesa Lehto KON N Opintosihteeri

Sanni Hyvämäki KON IV TEK-yhdyshenkilö

Oletko jatkuvasti kotipesällä?

Mikä on suhteesi munakoisoihin?

Oletko ajatellut vähentää?

Joo, pesäpallit on mun lempparilaji.

Pakkohan sitä oli kokeilla, mutta petyin. Valtavasti.

Jenny Lehtomäki ENE II Kulttuurijaosvastaava

Fredrik Vaahtokari KON I Excumestari

Jos olisit eläinlaji, mikä puu olisit?

Miten saat itsesi itkemään itsesi uneen?

Jos olisit eläinlaji... mut eihän eläin oo puu.

Miettimällä hauskaa vastausta tähän kysymykseen. (toim. huom. vastaus simuloitu)

40

KIKH13

Nou, nou, nou, nou, ei, ei, ei, ei, ei, eii. Himaan yksin nyt lähen täält, sori vaan mut oon pyrkiny vähentää.

Roman Mouginot KON vaihtari Ambassador of foreign affairs If you became the new Pope, what would your first action be? I’d propably poke around with my new enormous staff. (editor’s note: this answer was approximated)


Antti Räty ENE II ISOvastaava + lukkari Keksi lyhenteelle ISO uusi merkitys. Incredibly Small Organ. Koolla on väliä.

Jaakko Rauhala ENE II Puheenjohtaja Kuka on vastuussa? Sinä. Koska mä sanon niin.

Tommi Lintilä KON II Opintoministeri

Liina Hukkinen ENE III Teollisuusministeri

Mitä mieltä olet sopuleiden talvivaelluksesta?

Montako eneteekkaria tarvitaan vaihtamaan sytytystulppa.

Se on onneksi jo aika pitkälti päättynyt, että eiköhän se kanta lähde tästä taas kasvamaan.

Sinä?

?

Telajaosvastaavaa, opintosihteeriä ja hallopedvastaavaa etsitään edelleen! Hae osoitteessa www. koneinsinoorikilta.fi/rekry

Yks enetyttö!

KIKH13

41


Lähetä omat viestisi numeroon 040 5080716 tai osoitteeseen kik-toimitus@vlist.ayy.fi. Viestin alkuun sana KOLEHTI. Asiattomat viestit julkaistaan.

Lukijoiden viestit Namu etsi miestä pulkkineen Talvipäivässä Vuorinainen

Sähkö petti konepajajaoksen Liekitetty raketti

Onpa sotkuinen tää tein kiltahuone

Hidas Hämäläinen

Korkeakoulun pää on hattivatti Derivaatti

Julkisilla kulkiessa on kiva kun ei tarvitse etsiä parkkipaikkaa Mul on aikaa

Krisse

42

Tuletteko te aina noin nopeasti?

Voisiko KoLehteä ruveta painamaan pehmeämmälle paperille? Paperiviillot perseessä ovat ikäviä Lukija

Aasialainen perheenäiti osti tila-auton, jotta voisi kyyditä lapsiaan töihin YK


Seuraavassa numerossa • • • • •

Latte ja cappuccino saapuivat Otaniemeen Mikä vie killat ja TF:n erilleen? Katsaus Cuba Night 100 -projektiin Karikatyyrejä Ikiteekkari Krister Ahlström

43


44


KoLehti 13.1  

Koneinsinöörikillan lehti

Advertisement
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you