Page 19

telypaikalle ja autolta emäntä kantaa minut sisälle, etten muka sotkeennu. Tekisi kyllä mieli haistella ja lukea ”sähköposteja” toisten koirien jäljistä, mutta nyt se ei sovi... Täällä sisätiloissa on paljon erillaisia koiria ja kova meteli, kaikki koirat haluavat jutella ja vaihtaa kuulumisia. Minun täytyy mennä kehälle 8, koska siellä arvostellaan ryhmä 9:ään kuuluvia koiria, eli seurakoiria. Kehälle on jo saapunut minulle tuttuja koiria. Ne ovat saman ”merkkisiä” eli tiibetinspanieleita tai ”kansankielellä” tipsuja niin kuin minäkin. Haistelen ja vaihdan kuulumisia kilpasisarien ja- veljien kanssa. Emäntä laittaa minut omaan koppaani peiton ja viltin kera, pysympähän lämpimänä, kun odotan omaa vuoroa kehään. Emäntä jättää minut tänne kehälle ja lähtee katselemaan toisia koiria ja seuraamaan miten eri ”merkkiset” koirat menestyvät kehässä. Minua esittelee kehässä eräs Anne, koska minä en kuulemma osaa käyttäytyä emännän kanssa. Annen kanssa minä menen kehässä tosi hyvin. Kehässä on käynyt jo pennut; urokset ja nartut. Nyt on minun ryhmän eli avoimen ryhmän vuoro. Meitä narttuja on kehässä kuusi. Meidän täytyy mennä kehässä ensin peräkkäin ympyrää, sitten kulmasta kulmaan ja taas ympyrää. Tämän jälkeen kuljetaan yksin samat reitit kehässä ja tuomari katsoo miten liikun ja olenko oikean muotoinen ja kokoinen. Sen jälkeen minut nostetaan pöydälle, missä tuomari tutkii ja puristelee minua tarkemmin. Tuomari on mies, mutten ymmärrä mitään mitä hän puhuu. Myöhemmin kuulen, että hän oli ruotsalainen. Tuomari arvioi minut EH:ksi eli erittäin hyväksi. Hän puhui jotakin ettei minulla ollut turkkia tarpeeksi tänään, hammas oli ”väärässä paikassa”, mutta luonne on kuulemma kiva ja ulkonäkökin kaiken kaikkiaan oli hyvä. Minä sanon kyllä tuomarille ”piut paut”, emännänkin mielestä minä olen oikein muotovalio. Jees, nyt lähdettiin autolle ja minäkin saan kävellä sinne. Luen muutaman ”sähköpostin” matkan varrelta ja otan niihin hieman kantaa. Nyt ollaan kotona ja minua tuli ovelle vastaan rakas ystäväni, Lilli. Taas on yksi näyttely takanapäin ja minä yhtä kokemusta rikkaampi. Emäntäkin on iloinen eli valtakunnassa kaikki hyvin.

Elämän hallinnan yhteiset askeleet Joutuessaan työttömyyteen ja eläkkyyteen jää ajan hallinta omaksi käytettäväksi. Silloin mietitään asioita siitä kohdasta mistä minä saan palkkani teoistani. Mikä on tärkeetä olemassaololleni? Mistä saan virikkeitä, joilla saan pidettyä aivoni virkeänä? Ensimmäinen askel. Mitä rahalla saa ostettua? Purkitettua mielikuvitusta. Minä annan kaikille yhden mielikuvitusrahan. Sillä te voitte ostaa itsellenne uuden tavan pestä hampaat, vaikka seisoen yhdellä jalalla. Voitte opetella pesemään astiat uudella tavalla tai vaihtaa tuttua kulkureittiänne. Ihan alkeistasoisen koulutuksen veroista tehdä asioita uudella tavalla. Mitä muut ihmiset voivat antaa meille? Ajattele jotain ihmistä. Sinulla on hänen kanssaan sanaton sopimus siitä mitä te annatte toisillenne arkipäiväisessä elämässänne. Suurimman osan ihmisistä kanssa meillä on sanaton sopimus siitä, että jätämme heidät rauhaan. Voisimmeko muuttaa tätä sopimusta? Sanoa jotain uutta tai reagoida uudella tavalla toisiimme jolloin sopimus muuttuisi ja jopa hyödyllisempään suuntaan meidän elinvoimamme kannalta. Mitä annettavaa sinulla on muille? Kuka tarvitsee samaa kuin sinä tai eri asiaa kuin sinä, mutta sellaista joka sinulla on hänelle mahdollista antaa. Asia vain ei ole tullut puheeksi. Moni tarvitsee seuraa, että viitsii tehdä ruokaa. Moni syö mielellään valmiiksi tehtyä ruokaa ja maksaa vaikka ainekset siitä hyvästä. Monelle ihmiselle tehty ateria kuluttaa muutenkin vähemmän sähköä ja muita jutskia. Miten voimme avata sopimusneuvottelut muiden ihmisten kanssa ja tuoda esille, että haluamme uudenlaisen sopimuksen ympärillä olevien ihmsiten kanssa? Ehkä tarvitsemme avoimuutta ja sitä saa mitä tilaa. Mikko Gromov

Auli Ervasti

17

Lehti 2  

Teemana työ ja vapaa-aika