__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

e-Klubilehti Helsingin Klubitalo 2/2020


e-Klubitalosta hybridiklubitaloon V

K

oronavitsaus on tuottanut paljon uusia innovaatioita ja toinen toistaan kummallisempia sanahirviöitä. Klubitalomaailmassa e-Klubitalo tai virtuaalinen Klubitalo ovat niistä helpoimmasta päästä ymmärtää. Koko kevään maaliskuun puolivälin tienoilta kesäkuun alkuun Klubitalomme on toiminut pelkästään virtuaalisesti eKlubitalona.

S

e on tarjonnut jäsenille mahdollisuuden osallistua päivittäin Teamsin kautta kuulumis- ja tehtäväkierroksille vetäjäparina tai osallistujana. Suosittuja FaceBook Live-esityksiä on toteutettu pitkin kevättä jäsen-työvalmentajapareina sekä jäsenen tai työvalmentajan kuvaamina. Teamsin kautta on järjestetty myös mm. yksikkö- ja työryhmäkokouksia viikoittain.

N

yt, kun hallitus on höllentänyt tiukkoja nyörejään, on se helpottanut myös Klubitalomme paluuta takaisin aikaisempiin toimintatapoihin. Tosin myönnettävä on, että entisenkaltaista Klubitaloa ei enää ole vastaisuudessa. Virtuaalisesta Klubitalosta olemme oppineet monia asioita, muun muassa sen että joidenkin jäsenten on (ilmeisesti) helpompi osallistua Klubitalon toimintaan virtuaalisesti kuin fyysisesti paikan päällä.

irtuaalinen Klubitalo tavoitti hyvin useita sellaisia jäseniä, joille osallistuminen toimintaan Sörnäisten Kurvissa ei ole tuntunut luontevalta ja omimmalta. Tästä oppineena virtuaalista toimintaa onkin syytä jatkaa (myös jatkossa). Tässä tulemme uuteen Klubitalon toimintamalliin: hybridiklubitaloon.

H

elsingin Klubitalo toimii jo nyt hybridiklubitalona. Se järjestää osan toiminnoistaan Klubitalon fyysisissä tiloissa ja osa toimintaa pyörii edelleen netissä virtuaalisesti. Pienessä määrin jäsenet ovat voineet palata takaisin Klubitalolle, mutta vain ilmoittautumalla etukäteen tiettyihin pienryhmiin ja viikoittaiseen Koronakatsaukseen sekä sitä seuranneeseen Talokokoukseen, joita on voinut seurata Facebookin, Teamsin tai kaiutinpuhelun kautta. Tehtävää riittää muun muassa ravintolayksikössä ja taloushallinnossa, esimerkiksi eväiden valmistelu-, kirjanpito- ja siivousryhmissä.

I

lmoittautumalla ennakkoon voi osallistua myös aamupäivisin eri puolilla kaupunkia järjestettäviin kävelyretkiin, toimintatorstai-tapahtumiin ja pari kertaa viikossa järjestettäviin suosittuihin piknik-ryhmiin. Viikoittain Koronakatsauksissa kerätään jäseniltä toiveita, joiden pohjalta ideoidaan uutta toimintaa.

E

lämme mielenkiintoisia muutoksen aikoja. Klubitalon on pystyttävä vastaamaan eteen tuleviin ja jo tulleisiin haasteisiin, jotta se voisi parhaalla mahdollisella tavalla palvella jäsentensä tarpeita. Pauli & Cecilia


Pieni, mutta sitäkin iskukykyisempi joukko Klubitalon jäseniä — Erja, Markku ja Pauli — valloittivat päiväkävelyn merkeissä Vuosaaren Aurinkolahden rannan helteisenä kesäkuun päivänä.


Joutsenperhe Kuvat: Lasse


Mitä on anteeksianto? Anteeksianto Pois ei vie vääryyttä tapahtunutta. Puolusta ei traumaa tapahtunutta. Kieltoakaan ole tapahtumista, menetyksistä. Antaa tilaa voimavaroille uusille, tunteille, ajatuksille. Tarkoittaen hyväksymistä, myötätuntoa, armollisuutta. Irti syyllisyydestä, häpeästä, vatvomisesta iäisestä. Anteeksianto itselleen luo anteeksi pyynnön toisilta. Tunnistamalla, nimeämällä tunteet kielteiset näyttää irtipäästämisen tien. Ankkuri menneisyydessä estää myötätuulet purjeista vieden unet vähäiset. Masennusta ja ahdistusta lisäten.

 

 

 

Anteeksianto tarkoittaa hyväksymistä, myötätuntoa ja armollisuutta. Se tarkoittaa että pystyy päästämään irti asioista, joille ei voi mitään. Joskus jos esimerkiksi onnettomuuden tai sairauden kohdatessa ei ole osoitettavissa syytä tai syyllistä, katkeruus voi kohdistua koko elämää kohtaan. Itselleen anteeksi antamalla voi irrottautua syyllisyydestä, häpeästä ja vatvomisesta. Jos ei osaa antaa anteeksi itselleen, se ei ole helppoa toisiakaan kohtaan. Kyky antaa anteeksi itselleen lisää myös kykyä pyytää anteeksi jos tulee loukanneeksi toista. Puhu asiasta luotettavien ihmisten kanssa tai kirjoita esimerkiksi päiväkirjaa. Käsittely auttaa näkemään asioita uudessa valossa ja jäsentämään tilannetta. Se helpottaa irti päästämistä. Kielteisten tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen auttaa antamaan anteeksi. Se auttaa havaitsemaan mistä on hyvä päästää irti. Samalla karttuu itsetuntemus. Anteeksianto voi viedä aikansa, koska siinä tarvitaan asioiden tutkailua ja läpikäymistä kaikessa rauhassa. Joskus se voi olla jopa elämänmittainen prosessi. Pitkittynyt viha estää näkemästä elämän uusia mahdollisuuksia. Jos menneisyydestä ei kykene irrottautumaan, se hallitsee nykyisyyttä. Syyllisyyteen tai katkeruuteen kiinnittyminen tarkoittaa lukkiutumista loukkaavaan tekoon tai tapahtumaan. Tämä vie jatkuvasti tilaa hyviltä asioita. Anteeksianto ei tarkoita väärän teon tai traumaattisen tapahtuman puolustamista, tapahtumien ja menetysten kieltämistä tai niiden torjumista mielestä. Vaikka anteeksi ei voi antaa väkisin, sen harjoittelu tunnetasolla voi helpottaa ihmisen oloa. Tämä helpottaa menneisyyden tapahtumista irrottautumista, niiden taakse jättämistä ja siirtymistä eteenpäin. Anteeksianto on tärkeä nimenomaan omia voimavaroja vahvistavana psykologisena tekona. Aito anteeksianto tekee tilaa rakentaville tunteille ja ajatuksille. (www.mieli.fi)

Viha, häpeä ja syyllisyys rasittavat fyysisesti.  Kun luopuu katkeruudesta, ihminen rentoutuu, uni alkaa maistua paremmalta, masennus ja ahdistus vähenevät. Kielletyt tunteet tulevat pintaan omassa rytmissään. Anteeksiannon prosessi on kuin sipuli, josta kuoritaan ensin päällikerros ja sitten seuraavat kerrokset. Luonteen muokkausta tapahtuu koko ajan ja vaikka meidän ei aikuisena tarvitsisi enää välittää niin paljoa toisten mielipiteistä, me teemme itsellemme rajoittavia käytösnormeja. Jatkamme tunteidemme piilottelua häpeän pelossa. Viha on voimakas hormonaalinen tila, jonka aikana lihakset ovat jännittyneitä, verenpaine nousee ja adrenaliinia erittyy tavallista runsaammin. Anteeksianto ei merkitse, että hyväksyisi väärän toiminnan eikä se tarkoita unohtamista.

Sasa

(www.hyväterveys.fi)


Kesän loistoa

Kuva: Lasse


Kesätyöntekijämme


Noora Hei! Kukas sinä olet?

N

o moikka. Mä olen Noora, 32-vuotias sosionomiopiskelija ja aiemmin olen toiminut mielenterveyshoitajana reilun kymmenen vuotta. Opiskelen Metropoliassa, ensimmäinen vuosi takana. Olen nyt Klubitalolla kesätyöntekijänä elokuun puoliväliin asti. Harrastan sanataiteita, kulttuuria muutenkin monipuolisesti. Olen eläinrakas ja rakastan hyvää kasvisruokaa! Mikäs semmoinen sosionomi on?

E

rittäin hyvä kysymys! :D Osaankohan itsekään vastata? Se on aika laaja sosiaalialan perustutkinto ammattikorkeakoulussa. Opinnot kestävät 3½ vuotta. Sosionomina voin erikoistua kahteen linjaan; varhaiskasvatukseen tai aikuissosiaaliohjaukseen. Minä olen jälkimmäisessä linjassa. Sosionomina voi tehdä tosi erilaisia juttuja. Voi olla töissä järjestöissä, yhdistyksillä, kaupungilla, yksityisellä palveluntuottajalla, hankkeissa jne. Voi myös toimia esimiehenä tai projektin vetäjänä. Kohderyhmänä voivat olla niin nuoret maahanmuuttajat kuin vaikkapa sateenkaariseniorit ja kaikki siltä väliltä. Minä olen nyt tähän mennessä verkostoitunut tänne Klubitalolle ja aktiivikäyttäjien puolelle päihdepalveluihin. Mitä sinä haluaisit sitten tehdä ”isona”?

M

ulla on paljon erilaisia haaveita. Haluan harjoittelujen ja muun yhteistyön kautta tutkia mahdollisimman laajasti sosiaalialan paikkoja. Erityisesti minua kiinnostavat sateenkaari-ihmisten tukeminen, matalan kynnyksen tukipaikat asunnottomille ja aktiivikäyttäjille, kulttuuripajatoiminta, nuoret ja nuoret aikuiset esim. Tyttöjen talo olisi ihana kokea ja vaikka mikä muu. Kunhan saisin tehdä sellaiselta pohjalta töitä, missä mun arvot ja käsitys inhimillisestä kohtaamisesta toteutuisi. Ja olisi kiva työporukka. Ihmisläheinen kohtaamistyö varsinkin sellaisten ihmisten kanssa, jotka jäävät meidän yhteiskunnassamme marginaaliin ja usein vaille tarvittavaa tukea on mun juttu. Mitä teet Klubitalolla?

O

len ns. yleismies Juntunen. Eli olen kaikessa mukana, mitä tarvitsee ja mitä vain osaan. Tähän mennessä olen vetänyt piknikryhmiä, FaceBook Livejä, Teamsejä, harjoitellut Discordin käyttöä, säätänyt e-Klubitalon puolella muutenkin monenmoista, pitänyt talokokouksia, ideoinut ja kehittänyt toimintaa, tutustunut jäseniin ja klubitalomalliin. Ja siivonnut hirveästi. :D Olen

myös ilokseni nuorten aikuisten ryhmässä Heidin valkkuparina. Mikä on parasta Klubitalolla?

M

ielestäni ehdottomasti tämä malli; yhteisöllisyys, vertaistuki ja tasavertaisuus. Tykkään monipuolisesta toiminnasta, mitä täällä järjestetään. Harmittaa vähän, kun en päässyt Koronatilanteen takia näkemään tätä taloa ns. ”normaalissa tilassa”. Jäsenet on kaikki olleet super kivoja! Mitä aiot tehdä kesällä?

T

öitä vain! No ei vaiskaan, kyllä elämässä muutakin täytyy olla kuin töitä, vaikka tänä vuonna kesäloma jää väliin. Nautin kesästä kävelyiden ja piknikkien muodossa, vietän läheisten kanssa aikaa nyt, kun se on taas mahdollisempaa, kuuntelen äänikirjoja, kirjoittelen runojuttuja, kuuntelen paljon musiikkia ja otan rennosti! Pienimuotoiset lavarunofestivaalit on loppukesästä. Lopputerveiset?

K

iitos, kun saan olla täällä kesätöissä, se on etuoikeus varsinkin tänä aikana. On ollut hyvä opetella hybriditalomallia ja eklubitalotoimintaa, koska palvelut siirtyvät koko ajan enemmän nettiin. Odotan kovasti, että pääsen tutustumaan jäseniin lisää. Voikaa mahdollisimman hyvin ja nähdään pian! <3


Mitä on suru?

Surun neljä vaihetta (henkivakuutuskuntoon.fi)

S A “

Klinikalta sanoo.

1. vaihe: sokki

3. vaihe: käsittely

urun ensimmäinen vaihe on sokki. Silloin ihminen ei voi uskoa tapahtunutta todeksi, vaan miettii “miten tämä voi olla mahdollista?” Epäusko on mielen keino suojautua järkyttävältä uutiselta.

autajaisten jälkeen seuraa surun käsittelyvaihe. Sureva käy läpi menetystään ja miettii, mitä se hänelle merkitsee: mitkä asiat elämässä muuttuvat ja miten elämä järjestetään uudelleen?

uru on tunne, jota ei pääse pakoon. Surematon suru voi myös sairastuttaa, joten pakoileminen ei edes kannata. Vähitellen kuitenkin helpottaa. ikuinen ja lapsi surevat eri tavoin, mutta kummankin suru etenee vaiheissa. Mielellä kestää aikansa prosessoida menetystä. Jokainen ihminen käsittelee surua omalla tavallaan, mutta lapsen surua voi ymmärtää samanlaisten vaiheiden kautta kuin aikuisenkin surua”, lasten psykoterapeutti Pauliina Manninen Aatos

S

T

ässä vaiheessa kaikki käyttäytymistavat ovat mahdollisia. Ihminen saattaa vaikuttaa normaalilta tai olla aivan järkyttynyt. Lapsi voi sokkitilassa vetäytyä omiin oloihinsa tai kieltäytyä uskomasta uutista. Sitä ei pidä tulkita välinpitämättömyydeksi, vaan lapsi saattaa olla täysin poissa tolaltaan. Hän voi myös protestoida ja olla puhumatta.

T

ärkeää on, että ketään ei jätetä sokkivaiheessa yksin – ei lasta eikä aikuista. Mitään erityistä ei tarvitse tehdä. Riittää että ollaan tuttujen ja turvallisten ihmisten ympäröimänä.

S

urun sokkivaihe kestää muutamasta tunnista muutamaan päivään.

2. vaihe: reaktio

I T

hminen alkaa ymmärtää tapahtunutta ja yrittää ottaa tilanteen hallintaan. Hän ymmärtää, että (kuollut) ei palaa ja menetys on todellinen. ässä vaiheessa lapsi voi alkaa esittää kysymyksiä omassa tahdissaan. Toisaalta hän saattaa myös vältellä puheenaihetta, koska se saa aikuiset surullisiksi. Lapselle kannattaakin tarjota mahdollisuutta puhua ja kertoa hänelle, miten itse suree ja mitä ajattelee.

V T

äkisin ei kuitenkaan pidä keskustella. Jos lapsi tai aikuinen haluaa olla rauhassa, se pitää hänelle suoda. ähän vaiheeseen sijoittuvat hautajaiset. Tässä vaiheessa suru otetaan haltuun toimimalla. Lapsi voi viedä hautajaisiin oman piirroksensa, kirjeen tai kukan kuolleelle.

S

ureminen on tärkeää. Surematon suru voi purkautua vihana tai johtaa pahimmillaan ahdistukseen tai masennukseen. Suru voi näkyä myös fyysisinä oireina, kuten uniongelmina, päänsärkynä tai vatsakipuna.

S

urun eri vaiheet voivat kestää yhteensä jopa muutaman vuoden. Se on normaalia. Suru ottaa aikansa.

H K

äsittelyvaiheeseen liittyy surun lisäksi vihaa, katkeruutta ja pelkoa. Ne ovat tärkeitä suruprosessin kannalta, eikä niitä kannata kieltää. Myös lapsen pitää saada olla kiukkuinen. Hän saattaa olla pahantuulinen eikä välttämättä itke.

L

apselle kannattaa selittää, mistä kiukku johtuu. Hän ei välttämättä ymmärrä, että se johtuu surusta. Kun kuolema on vienyt rakkaan pois, siitä saa olla vihainen ja surullinen.

L

apsi saattaa myös kokea syyllisyyttä, jos hän on iloinen. Vaikka kotona surtaisiin, lasta ei saa kieltää iloitsematta. Lapsi elää enemmän hetkessä ja hänen tunteensa vaihtelevat nopeasti.

K

äsittelyvaiheessa surusta kannattaa puhua. Mikäli sen kieltää ja sulkee sisälleen, se jää käsittelemättä. Silloin siitä voi pahimmillaan seurata masennusta ja ahdistusta. 4. vaihe: sopeutuminen

S

urun viimeinen vaihe on sopeutuminen. Siihen pääsemiseen voi mennä vuosia ja silloinkin suru voi yllättäen ottaa valtaansa. Vaikka ihminen on hyväksynyt menetyksen ja kuollut on siirtynyt muistoihin, niin esimerkiksi vuosipäivät voivat nostaa surun pintaan. Juhlapyhät ovat varsinkin ensimmäisinä vuosina vaikeita.

K

uolleen muistoksi voidaan luoda rituaaleja: sytyttää kynttilä kuolinpäivänä tai syntymäpäivänä, vierailla hautausmaalla tai katsella valokuvia. Muista, että suru on normaalia vuosien jälkeenkin ja kuollutta voi kaivata pitkään. Sasa


Suru Surun huntu, peittävä viitta Kameleontiksi muuttuva hyvästit heiluttava. Kädestä luotuvuttava irti on päästettävä, kipuilua työstettävä. Hetkestä hetkeen, päivästä toiseen, vuosiksi muuttuen. Loppumista rukoillen, viitan alla hukkuen. Harmaudesta pimeyteen valoa rukoillen. Pimeydessä kahlittujen, perässä laahautuen voimat hiipuen. Ulkopuolelta tippuen kameleontiksi joutuen, surun huntu huijaten Sasa 28.1.2020

Kiitollisuus Vaikka kaukana menneisyydessä on läsnä nykyisyydessä horisontissa tulevaisuuden satamassa ankkuroituna maalissa uudessa. Sinua huudan Kaiku vastaa Neidon puku uusittuna

Sasa 25.2.2020

Pelko Niin ylhäällä kuin liidät, niin alas syöksyt... Pelkään liitoa ylhäällä kuin linnut uljaat koska pelkään tarpomista alhaalla Helvetin. Pelkään polkua normaalin ihmisen koska silloin maistan elämää menetettävän. Pelkään ihmissuhteita merkittäviä koska silloin loukkaukset uppoavat. Pelkään ihmisiä rikollisia koska järki jäätynyt kuin pohjoisnapa etelänavasta puhumattakaan. Pelkään odotuksia onnellisia koska pettymykset viiltävät. Pelkään pelkoa ja sen vaikutuksia.

Sasa 11.2.2020

Yksinäisyys Kellotapuli Yksinäisyys kumisee kuin kello tapulin. Hukkaan heitetty kuin vesipisara yli vesijuoksun äyräidensä. Yksinäisyydessä kaikuen kuin tyhjä huone. Ainoamaan. Keskellä kiireen keskuudessa elävien ulkona harrastusten tuntemattomana työyhteisöjen. Varovaisena. Keskuudessa kaltaistensa toimistoaikaan sidottuna. Minuuden vähättelyäkö? Realismia toisestako? Täydessä ruokapöydässä Omin ajatuksin väistettynä.

Sasa 18.2.2020


10 hyvää puolta koronaeristyksessä Ihmiset tarvitsevat kontakteja. Monille kuukausien yksinolo on ollut kova paikka. Mutta on koronaeristyksessä hyviäkin puolia, kuten: 1) Opit ostamaan taloudellisemmin, koska uskallat viettää kaupassa vain kymmenen minuuttia. 2) Yö- ja päiväpaitoja ei tarvitse erotella. 3) Saat viimeinkin luettua sen viisi vuotta sitten kirjamessuilta ostetun kirjan. 4) Bussissa kukaan ei todellakaan tule viereesi istumaan. 5) Etäpalavereissa voi olla ilman housuja. 6) Hengityssuoja peittää leuan inhottavan finnin. 7) Katsot viimeinkin klassikkoelokuvan, jota et ole aikaisemmin nähnyt, koska se esitetään peruutetun tv-sarjan jakson tilalla. 8) Tutustut naapuriin, kun menet lainaamaan häneltä wc-paperia. 9) Voit viimeinkin opetella tekemään crème brûléen. 10) Kesä tuli aivan yhtäkkiä. Mixu L.

Arton kynästä: uusi alku alkaa muistetaan sitä vanha on poissa uutuus valtaa alaa mennyt on kaukana takana uusi on edessä rauha on maassa ei liikaa mietitä myrskyjä rauha on vahvana

A

A

L K

V A

V

A

amu alkaa aurinko nousee taivaalle, linnut kulkee maassa. Eläimet juoksevat metsikössä. Jänis syö heinää, kettu hiippailee kasvien seassa. Riikinkukko levitteli pyrstöään. Puro virtaa hiljaa, pensaat heiluvat tuulen mukana. innut lentää taivaalla, pilvet kulkevat hitaasti taivaassa.

arhu syö raatoa, sudet on lähellä, hirvi käyskentelee maastossa. Kalliossa on reikä vesi virtaa kallion sisään. Puut heiluvat tuulen mukana, tikka nakuttaa puuta. Sudenkorento lentää lammen yllä, perhoset lentelee kukkasissa. illisika tonkii maata, luonto on kaunis kasvit loistaa aukiolla.

varuusalus matkustaa avaruudessa, miehistö on rauhallisena. Varastomiehet kuljettavat tavaroita varastossa. Upseeri seurasi heidän työskentelyään tarkasti. arastopäällikkö kirjaa tiedot muistiin. Varasto on täynnä eri tuotteita. Alus on kuljetusalus.

varuusalus saapuu planeetan kiertoradalle. Alus ilmoitti tulostaan planeetan tullille. Tulliviranomaiset tulivat alukselle ja ottivat tiedot vastaan. Tavarat siirrettiin kuljetusaluksiin. luksen päällikkö sai uudet ohjeet ja avaruusalus jatkaa matkaansa toiseen paikkaan.


Metsäkyyhky Kuvat: Lasse


Kuvat: Jukka Risikko

2020 â&#x20AC;&#x201C; erilainen vuosi


Jo vuosiluvun sanominen on erilaista. Kun olin tiiviisti koulunpenkkejä kiillottamassa, elettiin “tuhat yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä...”.Tai jos kirjoitettiin päivämäärä, vuosiluku ilmaistiin väliviivan avulla, kuten esimerkiksi 28.2.-98. Vuosituhannen vaihteen jälkeen elettiin “kakstuhattaviisi” tai jotain sinne päin. Myöskään päivämäärää aluksi harvemmin näki ilmaistuna kahdella viimeisellä numerolla, vaan vuosi kirjoitettiin kokonaan kuten esimerkiksi 28.2.2005. Nyt kun sanon vuosiluvun, se on “kakskytkakskyt”. Vuosi käynnistyy

T

ammikuu koitti jännittyneenä odotuksen merkeissä, sillä tammikuussa pitkästä aikaa koittaneen päiväsairaalajakson kylkeen tuli helmikuussa sähköhoito. Olin ostanut edellisen vuoden puolella paperisen päiväkirjakalenterin, johon merkkasin kaikki menot ja kaikki ajatukseni. Pidin kuitenkin kirjaa myös sähköisessä kalenterissani, koska siellä missä oli puhelimeni, siellä oli myös sähköinen kalenterini.

S

ähköhoito pelotti ja jännitti, koska olin kuullut tarinoita siitä kuinka potilailta lähti muisti ja piikkikammoni joutui koetukselle joka viikko useamman kerran viikossa. Lopulta tuo piikkikammo ei ollut mitenkään kummoinen este. Sen sijaan sähköhoidon hoitosuunnitelma kymmenen kerran hoidosta typistyi kuuteen kertaan, koska myös minulta lähti lähimuisti. Kun hoitotaho huomasi muistini menneen, hoito keskeytettiin. Muutaman päivän aikana huomasin, etten muistanut vuoden 2019 joulua saati vuoden vaihteen juhlia.

M

aaliskuulta muistini alkoi taas toimia normaalisti ja näin neljän kuukauden kuluessa sain myös muistini hyvin pitkälti takaisin. Kun huomasin muistini palautuvan, ahdistus muistamattomuudesta lievittyi ja katosi. Korona alkaa

P

äiväsairaalajaksoni loppui viikon suunniteltua aikaisemmin ja hyvä niin, sillä hieman päälle viikko siitä kun päiväsairaalajakso päättyi, niin covid-19 eli korona astui yhteiskuntaamme.

S

uomen hallituksen päätösten vaikutuksesta monet työntekijät joko lomautettiin tai heidän oli aloitettava työskentely kotoa käsin muutamia ammatteja lukuun ottamatta.

N

äin myös Helsingin Klubitalon oli laitettava ulko-ovensa fyysisesti kiinni 17.3.2020 alkaen ja se aloitti toimintansa e-Klubitalona. Samassa rytäkässä minä jouduin lähtemään kodistani vanhempieni luokse Nurmijärvelle, koska asunnossamme on vain yksi huone ja puolisoni piti kyetä hoitamaan työnsä tietoturvallisesti ja keskittyneesti.

T

uohon aikaan luonto oli kauniin talvinen – lunta satoi useampaan otteeseen ja välillä yhden lumisateen aikana saattoi Nurmijärvellä kertyä ainakin 30 senttimetriä lunta tasaisena vaippana. Silmin nähden elettiin keskitalven aikaa ja minä aloin elää matkalaukkuelämää. Sunnuntaisin jouduin lähtemään kotoa takaisin maalle ja perjantaisin joskus myöhempään illalla pääsin takaisin kotiin. Onneksi sentään meillä on auto, joten minun ei tarvinnut missään vaiheessa ahdistukseni päälle vielä altistaa itseäni julkisille kulkuneuvoille. Ahdistusta opetellen ja DKT

S

ähköhoito oli tepsinyt ja vienyt 22 vuotta kestäneen masennukseni pois, joten enää minulla oli työstettävänä ahdistuneisuus. Onneksi minulla oli edelleen hoitokontakti Kalasataman psykiatriselle poliklinikalle ja psykologin tapaamiset järjestyivät tavallisina puhelinkeskusteluina. Myöhemmin puhelintapaamisemme siirtyi Teamsiin ja kohtaaminen tuntui luontevammalta.

H

änestä on ollut suuri apu, kun olen tämän vuoden ajan opetellut käsittelemään ahdistustani – niin sen ilmentymien ymmärtämisessä kuin myös hallitsemisessa sekä ennaltaehkäisemisessä. Aikaisemmin olin kuvitellut monet ahdistuksen piirteeni kuuluvan masennukseen, mutta ne piirteet jäivät päälle vaikka masennus oli poissa.

N

äin 1+1 laskemalla olen joutunut opettelemaan elämään täysin erilaista elämää kuin mitä muistan koskaan aikaisemmin eläneeni sitten lapsuuteni. Näin tulin myös oppineeksi, että vuorovaikutustilanteissa tunnesäätelytaitoja olisi hyvä omaksua entistä paremmiksi. Sitä varten tutuksi käynyt DKT eli dialektisen käyttäytymisterapian materiaali on päässyt tarkempaan syyniin. Niistä yhtenä osa-alueena on niin sanottu Kivijalka, joka tuli kirjoitettua uudelleen ja jaoin sen Helsingin Klubitalon Yhteisö -ryhmässä.


Tupakasta irti

T

ähän korona-kevääseen liittyy myös Suomen siirtymäajan päättyminen ja 20.5. alkaen ei enää Suomessa saati EU:n alueella saa myydä mentoli-savukkeita. En koskaan ole varsinaisesti polttanut muuta kuin vihreää tupakkaa, joten siirtymäajan loppuminen tarkoitti minulle sitä, että tupakointini myös tulee päättymään lähiaikoina. Sen pitäisi loppua heti kun olen polttanut tupakkavarastoni loppuun.

K

oko tämä tupakka-kuvio aiheuttaa omat ahdistuksensa, mutta onneksi psykologini on tukenani, joten sitten pitää vain selvitä fyysisestä riippuvuudesta jotenkin muuten kuin psyykkisellä tuella. Listaaminen tupakoinnin hyvistä ja huonoista puolista ihan paperille kirjoittamalla on ollut yllättävän fiksu veto, koska sillä tavalla olen päässyt pohtimaan psykologini avulla tupakoinnin lopettamista konkreettisella tasolla. Yksin olo ei aina ole yksinäistä

N

yt tätä korona-aikaa on kulunut kolme kuukautta. Tänä aikana olen saanut läheltä seurata tuttuja luonnon merkkejä, kun talvi alkoi väistyä ja kevät tuli nuoren vihreänä. Sain seurata talven kääntymistä vihertävään kevääseen moottoritien varrelta ja niinä hetkinä pääsin myös vertailemaan kuinka eri aikaan Helsingin ja Nurmijärven koivut vihertyivät ja kesä kukkakirjonsa kanssa astuivat kuvaan.

V

ielä pari kuukautta pitäisi mennä ennen kuin elokuussa työntekijät suuntaavat työpäivinänsä toimistoilleen tai muihin työympäristöihin. Eli elokuun myöhäisenä kesänä tai alkusyksyn aikoihin minun pitäisi päästä kotiini myös arkipäiviksi eikä pelkästään viikonlopuiksi.

K

aikkien haasteiden kanssa olen oppinut olemaan omissa oloissani niin, että kuormituin, kun arkipäivät olin vanhempieni kanssa 24/7 ja viikonloput ympäri vuorokauden puolisoni seurassa. Minulla ei ollut yhtään omaa aikaa ja mutta nyt, kun kesälomat pyörivät, olen saanut nauttia omasta seurastani ilman häiriöitä yhdeksän vuoden tauon jälkeen.

S

yömisen kanssa on samat vanhat haasteensa kuin aina ennenkin on ollut, mutta jos sitä ei lasketa, näin omissa oloissa pysyminen on ihan mukavaa. Minulla on Netflix ja digiboxiin tallennettuja televisiosta tulleita ohjelmia sekä uusi harrastukseni

timanttimaalaus. Välillä vähän virkkaan ja sosiaalisuuskin tulee kuitattua Klubitalomme Teamskokoontumisissa joka arkipäivä klo 11-12. Tiistaisin klo 10 käyn moikkaamassa Nurmijärven Klubitalon porukkaa lähellä olevalla viljelypalstalla.

O

len nyt joitakin kertoja ollut Nurmijärven Klubitalon e-Klubitalolla mukana, joten korona toi minulle myös heidän talonsa jäsenyyden, kun johtajat selvittelivät ettei ainakaan rahoituksen takia voi olla vain yhden Klubitalon jäsen. Ei sovi myöskään unohtaa ennen kesätaukoa ollutta Koulutuskeskuksemme Teams-toimintaa, jossa olen innoissani ollut mukana.

Elämää koronan jälkeen?

K

oska nämä kaikki asiat tuntuvat mukavilta ja mielenkiintoisilta, tulee olemaan kiinnostavaa ja hankalaa palata takaisin vanhaan elämään ilman vanhan elämän masennusta. Jostain syystä olen alkanut miettiä, että miten saan itseni takaisin sinne face-to-face tapahtuvaan sosiaaliseen klubitalomaailmaan ja siitä vielä pitäisi ponkasta työelämään erittäin pitkän ajan jälkeen.

I

hmiset ovat mukavia, mutta olenko rakastunut yksinoloon näiden kuukausien aikana? Haikeana tulee mietittyä, että ennätänkö seuraamaan myös syksyn kehittymistä maalta käsin vai seuraanko sen heikompia signaaleja kaupungista käsin. Jos syksyä tulee seurattua maalta käsin, niin siinä tapauksessa tulen viettäneeksi kaikki neljä vuodenaikaa koronan potkimana. Arki tällä hetkellä

T

ällä hetkellä nautin arkipäivinä keskikesän pihapiiristä ja luonnosta edelleen Nurmijärvellä vanhempieni luona – talossa johon muutimme ollessani 16-kesäinen. Täällä on tutut luonnon merkit, joita seuraamalla tiedän mitä vuodenaikaa kulloinkin eletään. Äidilläni on kesälomapäiviä ja työpäiviä muutaman päivän jaksoissa.

K

un hänellä on kesälomaa, he ovat kauniilla kesämökillään jolloin minä olen yksin isossa talossa. Olen viimeksi tällä tavalla ollut yksin suunnilleen yhdeksän vuotta sitten, joten siinä jälleen yksi ilmentymä erilaiselle vuodelle.

A

rkipäiviin tulee rytmiä Klubitalomme klo 1112 Teams-tapaamisista ja satunnaisesti FBliveistä. Tiistaisin käyn moikkaamassa Nurmijär-


ven Klubitalon väkeä, kun he menivät vuokraamaan pienen viljelypalstan tästä läheltämme. Sen seurauksena olen nyt myös Nurmijärven Klubitalon jäsen, kun johtajat olivat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja todenneet ettei ole estettä olla useamman Klubitalon jäsen. Rytmiä arkiviikkoon tulee myös edelleen jatkuvista psykologin tapaamisista, jotka ovat muuttuneet perinteisistä puheluista Teamspalavereiksi.

V

iikonloput vietän kotona Helsingissä puolisoni seurassa, eli maaliskuussa alkanut matkalaukkuelämäni jatkuu edelleen. Välillä olemme kotona kaksistaan ja välillä tapaamme puolisoni ystäviä. Pian puolisollani alkaa neljän viikon kesäloma, jolloin minäkin irtaudun Klubitalosta kesälomalaitumille.

T

iedossa on viikon loma vuokramökkikylässä, jossa puolisoni on viettänyt aikaa kaikkina kesinä viimeisen 30 vuoden ajan. Elokuussa tapaan ystävääni Forssasta. Meillä on hänen kanssaan juhlakesä, sillä 30 vuotta sitten kysyin häntä leikkimään kanssani Suomen karavaanareiden leirintäalueella.

E

lokuussa näkee sitten, että loppuuko matkalaukkuelämäni kuun alussa vai loppupuolella. Käy miten tahansa, toivon saavani siirrettyä harrastukseni timanttimaalausten parissa maalta kaupunkiin ja pidettyä matkassa mukana tulevaisuuden tuntemattomille maille.

M

ikä on sinun tarinasi vuodelta 2020? Sasa

Kolme pöllöä istuivat puun oksalla Töölössä katselivat kerrostalon ikkunasta olohuoneen töllöä luonto-ohjelmaa pöllöjen elämästä pyörittivät päitään ja nyökkäilivät toisilleen nyt meistäkin on tehty Salkkarit enää ei meidän tarvitse ymmärtää elämän perusasioita saamme olla täysin pöllöjä

Lasse M.


Täytekakku T

ulin tehneeksi täytekakun kuumana kesäpäivänä keskellä arkiviikkoa. Tavanomaisesti ihmiset leipovat jotain juhlintaa varten. Minulla sen sijaan oli hirmuisen suuri halu saada syötäväksi täytekakun taikinaa. Lisäksi olin pitkästynyt eikä meinannut olla mitään tekemistä. Edes timanttimaalauksen teko ei meinannut olla riittävä.

L

apsuuteni osui 90-luvun lamaan, jolloin rahasta oli tiukkaa vähän kaikilla. Tuolloin kun äitini leipoi, sain veljeni kanssa aina herkutteluun leipomusten taikinoita ja täytekakkutaikina oli meidän ehdoton suosikki. Välillä pyysimme äidiltä pelkkää taikinaa – täytekakkua ei tarvitsisi kuitenkaan leipoa. En kuitenkaan muista, että tällaiseen pyyntöömme olisi tullut taikinaa saatavaksi.

E

n ole mikään kummoinen ruoan laittaja, saati leipoja, mutta täytekakun osaan valmistaa. Googlettamalla löysin perinteisen ohjeen tavallisen sokeritäytekakkupohjaan ja vähän kaappeja kaivellessa huomasin kaiken perustarvikkeen jo löytyvän.

E

nsimmäisenä neljä kananmunaa. Onneksi muistin, että ne piti ottaa huoneen lämpöön pari tuntia ennen leipommista. Niin paljoa en kokenut olevan ylimääräistä aikaa, sillä iltalääkkeet pitäisi ottaa ajoissa. Päätin nopeuttaa kananmunien lämpiämistä sillä, että rikoin munat juomalasiin ja annoin niiden siinä lämmitä kesäisessä huoneenlämmössä.

V

atkausastian ei kuulemma sovi olla mitenkään päin märkä, joten käytin metallista vatia vatkaamiseen. Pienen etsinnän jälkeen löysin itse vatkaimen ja hetken pähkäiltyä sain vispilät vihdoinkin pysymään vatkaimessa kiinni. Hetken aikaa sain nauttia järkyttävän kovasta vatkaimen äänestä, kunnes pintaan jäi 8-muoto vaahdon pintaan 2-4 sekunnin ajaksi.

S

euraavaksi piti etsiä tiheä sihti, jauhot ja leivinjauhe. Kaadoin ihan tavalliselle soppalautaselle jauhot ja sekoitin leivinjauheen jauhojen sekaan. Tässä välissä laitoin uunin 175 asteiseksi lämpiämään. Tässä kohtaa varmistin, että Spotifysta soi

mukavaa musiikkia sopivalla äänenvoimakkuudella.

P

idin sihtiä lautasen päällä ja ruokalusikalla siirsin jauhoista ja leivinjauheesta syntynyttä jauhoseosta lautaselta sihtiin. Sihtasin ohuen kerroksen jauhoseosta munavaahdon päälle. Jauhoseos pitää sekoittaa erittäin rauhallisesti munavaahtoon, jotta vaahto ei pääse lässähtämään.

K

oska en ollut löytänyt nuolijaa, käytin rauhallisessa sekoittamisessa periksi antavaa muovilastaa. Tässä kohtaa saa todellakin olla rauhallinen toimija ja musiikkia voi antaumuksella kuunnella. Vauhtia demonstroidakseni voin antaa pari mittaa.

P

uolitoista kierrosta sekoittaessa ennättää hengittää yhden sisään-ulos rauhassa. Toinen mitta voisi olla, että tuon kahden desilitran jauhoja sekoittamiseen meni aikaa 70 minuuttia. Näin herkutteluun sopiva täytekakkutaikina on valmis.

K

un sain taikinan valmiiksi, menin uudelleen kaivelemaan kaappeja ja löysin kakkuvuoan. Se ei ollut mitenkään iso, mutta ei pienikään. Halkaisija taitaa olla jotain 25 cm:n luokkaa. Vuoka piti vuorata korppujauhoilla, joten käsittelin vuoan pinnan voilla. Se, voiko voin korvata jollain muulla, en ole varma.

K

un vuoka oli täysin korppujauhoilla vuorattu, kaadoin valmistamani kakkutaikinan vuokaan suunnilleen vuoan puolivälin korkeudelle saakka. Hyvä kun osasin siihen sen jättää, koska pian uunissa taikina oli paisunut melkein liiaksikin asti yli reunojen.

O

lin laittanut uunin noin 175 asteiseen lämpötilaan ja siellä se sai olla 25 minuuttia. Googlettamalla löytämissäni ohjeissa uunin voisi laittaa 175 –200 asteiseksi, mutta kiertoilmauunissa sekä lämpöä että aikaa voi olla vähemmän.

P

uisella hammastikulla kokeilin uunissa olevaa kakkua keskeltä ja kertalaakista se oli valmista; raakaa taikinaa ei jäänyt ollenkaan tikkuun. Jos taikina ei kohoa uunissa, jauhot on tullut vatkanneeksi


sekoittamisen sijaan. Ei kakku siitä pilalle mene, mutta se on tiiviimpää eikä välttämättä halkileikkuu onnistu.

V

almiiksi paistuneen kakkupohjan nostin uunista pois. Seuraavaksi hylkäsin leipomuksen omiin oloihinsa ja annoin sen viilentyä omia aikojaan muutaman tunnin ajan. Viilentyneen ja hieman laskeneen valmiin kakkupohjan irrotin vuoasta yllättävän onnistuneesti – valmista kakkupohjaa jäi kakkuvuokaan vain vähän. Sitä olisi varmaan jäänyt vieläkin vähemmän, jos en olisi säästellyt korppujauhojen kanssa.

S

euraavaksi tuli mielestäni hankala vaihe, sillä sen piti onnistua kertalaakista ja se oli kakkupohjan halkaisu täytteitä varten. Hetken aikaa meni, mutta löysin tarpeeksi pitkän keittiöveitsen jolla halkaisu onnistui yllättävän mukavasti. Olin tosin haaveillut halkaisevani sen kakkupohjan kahdesta kohtaa, mutta minun taidoillani yksikin kerta oli tarpeeksi hyvä. Parin seuraavan päivän aikana huomasin, että oli itseasiassa parempi kun olin halkaissut vain yhden kerran.

T

äytekakkupohjan viilennyttyä lähdin tutkimusmatkalle kylällä olevaan ruokakauppaan, joka on hieman paremmin varusteltu. Siitä reissusta tuli

todellinen aikaa vievä tutkimusmatka, koska en yhtään tiennyt miten täyttäisin saati koristelisin tuon kakun. Toivoin löytäväni sopivia tuotteita, joista tullisi ahaa-elämykset siitä mitä tulisin tekemään.

R

uokakaupasta kotiin päästyäni puristin kaikki kolme ostamaani sitruunaa ja ruokalusikkaa käyttämällä kostutin molemmat kakkupohjan palat sisäpuolelta. Samaan syssyyn olisin voinut laittaa muutkin täytteet, mutta jätin molemmat puolet omilla ruokalautasillaan jääkaappiin kostumaan sillä aikaa, kun menin yhden yön yli viettämään aikaa puolisoni seuraan yhteiseen kotiimme.

K

un olin edellisenä päivänä kostuttanut kakkupohjan puolikkaat kolmella oikealla sitruunalla enkä millään mehulla, jota tavallisesti olin käyttänyt. Tosin kaksikin sitruunaa olisi riittänyt, koska kolmen sitruunan mehulla kakusta tuli hieman liian vettynyt. Seuraavana päivänä koitti täyttämisen ja koristelun aika tutkimusmatkaltani mukaan tarttuneilla tuotteilla.

E

nsimmäisenä kauhoin ruokalusikalla pohjan molemmille sisäpuolille Saarioisen mansikkavadelmahilloa oikein paksut kerrokset ja silottelin sen ruokalusikan pohjalla tasaisiksi kerroksiksi. Pitihän sen hillon maistua jokaisella suupalalla.


                   

Hillon päälle siivutin puolitoista pehmeäksi mennyttä banaania. Maun kannalta olisi voinut olla varmaan toiset puolitoista banaania enemmän.

4 kananmunaa 2 dl sokeria => vatkaa 2 dl jauhoja 1 tl leivinjauhetta => sekoita varovaisesti Uuni 175° C Nokare voita Korppujauhoja => vuoraa kakkuvuoka => kaada taikina vuokaan n. 20–30 min anna jäähtyä poista vuoasta halkaise kostuta anna olla seuraavaan päivään täytteet koristelu nauti hyvässä seurassa muutamassa päivässä

T

käytettyä. Luultavasti syynä oli ihan oma epävarmuuteni uuden edessä. Toivottavasti jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa sillekin tulee käyttöä. Pelkkää ruokalusikkaa käyttämällä yritin saada jäljelle jääneen suklaavaahdon levitettyä tasaisesti ympäri täytekakkua. Tarkoituksellisesti jätin kädenjäljen rosoiseksi, mutta ajan kuluessa vaahto alkoi tasoittumaan omia aikojaan.

P

äytekakku oli valmis ja muutaman tunnin sisällä vanhempani olivat tulossa kotiin kesämökiltään. Kesämökillä viettämänään aikana isälläni oli ollut syntymäpäivä, joten halusin omistaa kakkuni isälleni. Se onnistui kahdella ostamallani koristelugeelillä. Tarkasti ilmaistuna ne ovat Dr. Oetkerin Pyntgelé koristelugeelillä. Toinen väri oli sininen ja toinen oli vihreä. Sininen oli voimakkaan värinen kuin mustikka, mutta vihreä oli niin hennon värinen, että suklaavaahtoa vasten se näytti ennemminkin hennon keltaiselta.

S

ritin olla taiteellinen ja koristella oikein hienosti kakku päältä päin. Valitettavasti hieno ajatukseni sai lahjakkaan mahalaskun ja lopputulos näyttää ennemminkin 8-vuotiaan lapsen taideteokselta. Ehkä minä siinäkin onnistun joskus tulevaisuudessa... toivottavasti. Joka tapauksessa isäni oli iloinen täytekakusta ja saimme nauttia kolmet kakkukahvit seuraavien päivien aikana. NAM!

ällä kertaa päätin ettei tarvinnut keskittyä ulkonäköön, sillä tarkoitukseni oli ennemminkin saada maksimoitua nautinnon makuelämys jokaisella suupalalla. Haaviini oli tarttunut Dr. Oetkerin Kakkumousse suklaapusseja kaksin kappalein. Sen ohjeessa on vatkata sähkövatkaimella 2,5 desilitraa maitoa per pussi. Joten kaadoin desimittaan puoli litraa maitojuomaa ja vatkasin pussin kyljessä olevan ohjeen mukaisesti kiinteän vaahdon. elkästäänkin se vaahto on yllättävän herkullista ja siitä tietoisena levitin banaanien päälle todella paksun suklaavaahtokerroksen. Morttelilla yritin murskata Marianne-rakeita vaahdon päälle, mutta se epäonnistui ruhtinaallisen hyvin. Lopputuloksessa suuhun sai syödessään Marianne-karkin paloja, mutta makuun tai mihinkään muuhunkaan se kokeilu ei oikein vaikuttanut. Olisi pitänyt ostaa valmiiksi tehtyä Marianne-murskaa, jota myös oli myynnissä siinä leivontakoristeiden hyllyillä. euraavana vaiheena oli jännityksellä kääntää hillolla päällystetty kakkupohjan pala suklaavaahdon päälle niin, että hillokerros tuli suklaavaahdon päälle. Ylijäämäksi jääneen suklaavaahdon levitin puhtaalla ruokalusikalla ensin kakun päälle ja sitten ulkoreunoille. Olin käynyt Clas Ohlsonilta ostamassa pursottimen, mutta sitä ei tullut

T

Y

Sasa


Päivä mailleen taas painuu ilta jo uutta aamua vainuu lempeää armoa työtä, tarmoa

Liisa R.

Profile for Klubilehti

Klubilehti kesä 2020  

Tämä on Helsingin Klubitalon kesän 2020 Klubilehti.

Klubilehti kesä 2020  

Tämä on Helsingin Klubitalon kesän 2020 Klubilehti.

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded