Page 1

Tuoksuvat kukat ja pikku-amorit

1

Naantalin seudun luonnonsuojeluyhdistys


Varjolilja

Teksti ja kuvat: Pirkko Äyräs Taitto: Kirsi Äyräs Kustantaja: Naantalin seudun luonnonsuojeluyhdistys ry 2

Painopaikka: Lempäälän Kuvakulma, Lempäälä 2008


Tuoksuvat kukat ja pikku-amorit

Kotimaani ompi Suomi Suomi armas synnyinmaa. Siellä valkolatva tuomi ahon laitaa reunustaa. Kansanlaulu

Naantalissa 2008 Pirkko Äyräs

3


Juhannusruusu

Ruissalon rantaan laineet hiljaa lyö. Ruissalon yllä tuoksuu kesäyö. Ruissalon valssi (T. Honkaranta)

Tosiaan kesäyöllä on tuoksunsa. Kuljin kerran öisellä metsätiellä. Päivän lämpö viipyi kuivalla mäntykankaalla, mutta ojanotkosta lehahti kasvoille yöusvan kosteus. Ja molemmilla oli oma yön herkistämä tuoksunsa. Kesäisen maaston tuoksu johtuu maalajeista, ilman kosteudesta sekä puiden ja ruohoston ominaistuoksusta. Puilla on jokseenkin vahva tuoksu neulasissaan tai lehdistöissään. Olettehan joskus tuoneet tupaan joulukuusen tai taitelleet saunavastoja tuoreista koivunoksista. Kukkien tuoksu leviää maastoon kesän parhaina aurinkopäivinä tai iltoina, ja peittää muut hajut alleen. Tässä kirjassa kerrotaan kesäkukkien tuoksusta. Sitä on haettu kasvikirjojen avulla ja tutkittu maastossa lenkkipolkujen varsilla. Sen havainnon tein työhön ryhdyttyäni, että kirjat kertovat yleensä vain kaikkein tuoksuvimpien kukkien hajusta. Joskus se on makean metinen, joskus ryytimäisen kitkerä tai epämiellyttävän etova. Oma nenä on kirjoja tarkempi tuoksujen tunnistaja. Siitä siis ajankulua lukijalle ensi kesäksi. Kauniisti kukkivat ja tuoksuvat kesäkukat myös laulujen sanoissa. Niistä on lainattu tähän kirjaseen lukuja jakavat otsikot. Miten monia muistoja nämä tutut säkeet tuovatkaan meille mieleen. Pirkko Äyräs

4


Mä vielä muistan rantakoivun vihreän kaunoisen. Siitä kauan aikaa on niin, koivun alla kun istuttiin. Rantakoivu (M. Maja)

Koivun lehvistä kerrotaan, mutta kukkien tuoksusta ei mitään. Onhan niin, että varhain keväällä kukkivat pitkänorkkoiset lepät, koivut ja haavat ovat tuulipölytteisiä puita, samaten puistojen jalavat, saarnet ja tammet sekä kaikki havupuut. Niiden ei kannata tuhlata energiaa tuoksuun, jota tuuli ei kuitenkaan tunnistaisi. Sen sijaan ne kehittävät valtavan määrän siitepölyä ilmavirtojen vietäväksi.

Pieni polku metsän halki vie alle vanhain lehmusten. Mulle ollut on se onnen tie kesäöisten retkien. Pieni polku (H. Etelä)

Vain muutamat isokasvuiset puut ovat hyönteispölytteisiä. Näistä tulevat mieleen puumaiset pajut, vaahterat ja lehmukset. Metsänreunan raidat kukkivat jo vapun alla. Tuoksua ei tunnu, mutta keväisenä aurinkopäivänä kannattaa pysähtyä keltanorkkoisen pajun alle tarkkai-

5


lemaan sen latvusta. Ensin erottuu kimalaisten surina. Hetken kuluttua alkaa näkyä liikettä, kun nämä siivekkäät pikku-amorit siirtyvät kukinnosta toiseen. Jos katsojalla on onnea, lennähtää puun latvaan keltainen sitruunaperhonen, värikäs nokkosperhonen tai isoin siipitäplin koristautunut neitoperhonen. Suuri suruvaippa maastoutuu pajun väreihin keltareunaisine siipineen. Raita on kaksikotinen. Hede- ja eminorkot ovat siis eri puissa. Se varmistaa pölytyksen varistamalla siitepölyt myös tuulen vietäviksi. Muut pajut kukkivat sitten vuorollaan ennen lehtimistä tai vasta lehtien puhjettua kuten puumainen halava. Puistojen ja metsiköiden vaahterat kukkivat keltaisin huiskilokukinnoin toukokuun alkupuolelta lähtien. Puut ovat niin täynnä kukintoja, että ne näyttävät lehteviltä jo kukkiessaan. Miten lie tuoksun laita? Kirjoistani löytyi yksi maininta, että keltaiset kukkakimput houkuttelevat medellään ja tuoksullaan surinaa ja pörinää oksistoon. (Suomen luonnonkasvit VP.) Muut kirjat vaikenevat asiasta. Tämä voi hyvinkin olla kasvupaikasta ja kevätsäistä riippuvaista. Entinen naapuri Kaakonkulmalta kertoi, että hänen suuressa pihavaahterassaan oli ollut hyvä tuoksu ja paljon pörriäisiä. Itse en ole tehnyt vastaavaa havaintoa Naantalin tuulisilta mäkirinteiltä. Kimalaisista taitaa olla kova kilpailu vaahteroiden kukkiessa, ja mehiläisiä ei täällä ole muutenkaan paljon näkynyt. Muistan kuitenkin tunteneeni mietoa tuoksua kukinnoissa ja tavanneeni amiraaliperhosen Kuparivuoren vaahterassa. Metsälehmukset ja tutummat puistolehmukset kukkivat heinäkuussa vaaleanvihreiden suojuslehtien tukemin huiskilokukinnoin. Täydessä lehdessä olevien puiden vaaleankellertävät kukinnot tarvitsevat vahvan tuoksun erottuakseen lehdistöstä. Ne vetävät puoleensa kukkakärpäsiä, mehiläisiä ja pieniä työläiskimalaisia. Lehmuksissa ainakin käy kova hyönteishyörinä. Sulle kauneimman lauluni laulan. Siinä tuoksua on kukkien… Siinä lunta on kukkivan tuomen kultaa nousevan auringon. Kaunein laulu (H. Laakso – J. Narvio)

6


Suomen kevät on kauneimmillaan, kun polunvarsien ja rantojen valkoterttuiset tuomet puhkeavat kukkaan toukokuussa. Niiden makea tuoksu leviää lähiympäristöön tyynen aurinkoisina kevätpäivinä. Tuuleen ja sateeseen tuoksua olisikin turha tuhlata. Mutta missä ovat kukkien amorit? Harvoin niitä näkee tuomien kukinnoissa. Onko puun ajoitus väärä, vai vievätkö kilpailevat lajit kaikki hyönteiset. Pölyttäjien puutetta todistaa sekin, että tuomissa on aika vähän marjoja syksyllä.

Niin kuin seppelepäinen vain nuori morsian on, kukkii pihlajahuntu tuo alla auringon. Uralin pihlaja (suom. V. Vallas)

Silloin tuoksua riittää, kun kalliomäkien ja metsiköiden pihlajat puhkeavat kukkaan kesäkuun alussa. Valkeista huiskilokukinnoista lähtee aurinkoisina päivinä liiankin väkevä lemu. Millaisia hyönteisiä ne sitten vetävät puoleensa – kärpäsiä ehkä. Ei niissä Naantalissa ainakaan ole kimalaisia tai perhosia näkynyt. Pari mönkijää niissä mielellään oleskelee. Vihreän kiiltävät kulta- ja kuparikuoriaiset ovat kömpelön näköisiä koppiaisia, mutta ne työntävät pitkät lenninsiipensä esiin peitinsiipien lovista, ja lentovauhti on mahtava niin paksuille kovakuoriaisille. Mutta pölyttävätkö ne kukkia, vai ovatko vain ahneita kuokkavieraita? Oli miten oli, pihlajankukat kehittyvät marjoiksi, joita on parhaina syksyinä puiden latvat punaisinaan.

7


On metsän siimeksessä pien villiruusunen. Sen salon sydämessä on olla rauhainen. Villiruusu (E. Kettunen)

Kun asiaa oikein ajattelee, voi todeta, että meillä on aika harvoja luonnonvaraisia tuoksuvia pensaita. Villiruusut tuoksuvat juhannusaikaan Naantalin polunvarsilla suurin vaaleanpunaisin kukin. Parimetriseksi yltävä äkeän käyräpiikkinen orjanruusu on täällä yleisin laji. Lehdiltään himmeämpi iharuusu on harvinaisempi, mutta sitäkin löytyy Kailosta ja Kuparivuorelta. Harvahkona pensaistona kasvava metsäruusu on kolmas mahdollinen laji. Kukinta-aikaan ruusut muistuttavat toisiaan. Helpommin ne tunnistaa punaisista kiulukoistaan. Orjanruusun kiulukat ovat pitkulaisia, iharuusun pyöreitä ja nystykarvaisia, metsäruusun taas pyöreitä tai naurismaisia ja kiiltävän sileitä.

Kukkii virran luona koiranheisipuu. Veden ylle hennot oksat kaareutuu. Koiranheisipuu (suom. L. Eskola E. Rahikainen)

Koiranheisi jää meillä pelkäksi pensaaksi. Sillä on vaahteramaiset lehdet ja leveät valkoiset huiskilokukinnot, joissa on suuret neuvottomat laitakukat ja pienet keskikukat. Mitä tuoksuun tulee, löytyy maininta, että sen haju vetää kärpäsiä pölyttäjiksi. Syysmyöhällä pensasta koristavat kirkkaan punaiset luumarjat. Lehtokuusama on näillämain aika yleinen lehtomaisten metsien pensas. Se kukkii kesäkuussa vaalein pitkätorvisin kukin, joiden väri erottuu hyvin metsän varjossa ja hohtaa vielä hämärässäkin. Kukkien tuoksua sanotaan miedoksi. Kasvin tunnistaa myös siitä, että kukat sekä punaiset marjat ovat pareittain lehtihangoissa.

8


Kellertäväkukintoisia terttuseljoja kasvaa maastoon villiintyneinä vanhan asutuksen liepeillä. Tuoksuu – ei tuoksu. Kirjat ovat eri mieltä asiasta. Itselläni on muistikuva tympeän makeasta tuoksusta, joka leijui tyynenä iltana seljan ympärillä. Haukkumanimen paskamarjapensas se lienee saanut syömäkelvottomien kirkkaan punaisten marjojensa takia. Tämä tapahtui Kaakonkulmalla. Seisoin kerran keväällä lehdettömän metsälehmuksen alla. Silloin sattui nenääni metinen tuoksu, ja lähdin etsimään sen alkulähdettä. Löysin metsiköstä pienen pensaan, jonka lehdettömien oksien yläpäitä ympäröivät punavioletit kukat. Se oli ensimmäinen tapaamani näsiä, ja harvoin olen niitä myöhemminkään luonnosta löytänyt. Kasvi on myrkyllinen, joten sen tuoksuvat kukat ja punaiset marjat on paras jättää paikoilleen. Vaatimaton paatsama ei kukillaan komeile, mutta sitä kannattaa suosia perhosten takia. Seurailin kerran keväällä, kuinka sitruunaperhosnaaras tutki juuri avautuvia silmuja ja asetteli niihin muniaan. Naantalin metsiköissä lentelee keväisin myös pieniä paatsamasinisiipiä.

Suopursu kukkii. Rahkasammal aava, rannaton on täynnä tuoksua, mi hurmaa, huumaa. Suopursu (A. Tervamäki)

Suurina kasvustoina esiintyvät suopursut vastaavat rämesoiden tyrmäävän väkevästä tuoksusta, joka on vahvimmillaan, kun pursut avaavat valkeat sarjakukintonsa kesäkuun alkupuolella. Kasveista haihtuu tuoksuvia öljyjä, joten väkevä haju tuntuu muulloinkin kuin kukinta-aikaan. Ihmiset ovat käyttäneet suopursuja tuholaiskarkottimina. Muista varvuista kannattaa mainita, että herttaisen vaaleanpunaisin kellokukin kukkivat mustikat vetävät kimalaisia kovasti puoleensa. Kukkien tuoksu on mieto, mutta maku metinen. Samaa voidaan sanoa juolukasta. Samaan aikaan lentelee metsissä pieniä vihreäsiipisiä kangasperhosia, jotka käyttävät mustikoita toukkien ravintokasveina.

9


Kanervat kukkivat syyskesällä pienin vaaleanpunaisin kukin. Aurinkoisilla paikoilla ne tuoksuvat makean metisiltä. Hyvinä hunajakasveina tunnetuissa kanervissa vierailee mehiläisiä, kimalaisia ja perhosia kuten pikkukultasiipiä. Pölyttäjinä toimivat kuitenkin kukissa asustavat pienet ripsiäiset. Hernekasveihin kuuluva kenttäorakko on merenrantojen rauhoitettu harvinaisuus. Kasvia sanotaan pahanhajuiseksi varpumaiseksi ruohoksi.

Vanamoiden ja mataran tuoksu suvenraikas nyt yllä on haan suvenraikas nyt yllä on haan. Suviserenadi (Annuli)

Vanamo kuuluu talvivihreisiin kasveihin. Sen herttaisen vaaleanpunaiset kellokukat nousevat maassa matavasta varvustosta kaksittain hentojen vanojen latvoissa. Vanamoiden ihana tuoksu tuntuu keskikesällä vanhoissa kangasmetsissä. (Matarat ovat ruohokasveja, joten niistä myöhemmin.) Hiekkaharjun violettikukintoiset kangasajuruohot kasvavat matalina tuppaina. Niiden tuoksua sanotaan väkeväksi.

10


Talvikit ovat isolehtisiä puolivarpuja, jotka nimenmukaisesti säilyttävät lehtensä vihreinä talven yli. Korpikuusikoiden matalat tähtitalvikit kääntävät ainoat tähtikukkansa ujosti maata kohti. Kasvikirjat kertovat niiden kielomaisesta tuoksusta. Tästä ei kirjoissa ole mainintaa, mutta toin kerran isotalvikin kukkaterttuja kotiin nähtäviksi ja panin ne vesilasiin verannan ikkunalle. Illalla huomasin, että koko veranta tuoksui kuin olisin sinne kieloja tuonut.

Luoksein käy lämmin läntinen tuulonen värjyen pieni kielo sua kaipaelen. Kielon jäähyväiset (suom. K.Mustonen)

Suomen kansalliskukka kielo ei esittelyä kaipaa. Sen valkeat kellokukat tuoksuvat alkukesällä lehtometsän varjossa, metsäaukeamilla tai kallionreunamilla. Kasvin strategiaan kuuluu, että se leviää juurakoillaan isoiksi kasvustoiksi, mikä vielä tehostaa valkeiden kellokukkien tuoksuvaikutusta. Sirot oravanmarjat voi tunnistaa kaksista varsilehdistään ja harsuista pienikukkaisista latvatertuistaan. Ne tuoksuvat rehevän metsän varjossa yhtä aikaa kielojen kanssa. Molempien marjat ovat myrkyllisiä. Keltakukkaiset kevätesikot ovat myös tuoksuvia lehtokasveja, ja sikäli tuttuja, että niitä näkee jopa Naantalin kirkonmäellä. Keväällä kukkivat lehto-orvokit ovat sillä tapaa erikoisia, että niiden vaaleanvioletit kevätkukat ovat tuoksuvia, mutta avautumattomat kesäkukat tuottavat siemensadon. Vaalea kukkaväri erottuu metsän varjossa iltahämärässä. Kasvi ei jää huomaamatta, jos kukkiin liittyy vielä ihana tuoksukin. Näin toteaa kämmekkäkasveihin kuuluva valkolehdokki, joka alkaa tuoksua vasta illalla. Kukat houkuttelevat pitkine mesikannuksineen yöperhosia pölyttäjikseen. Mustikan poimija voi kohdata kangasmetsän sammalikosta nousevan yövilkan. Se on pieni valkotähkäinen kämmekkä, jonka nimi viittaa yöelämään.

11 Valkolehdokki


Pannaan mukaan yksi harvinaisuus. Oli kesäkuun alku Kuusamossa Jyrävän maastossa, eikä uutta kasvullisuutta ollut vielä näkyvissä. Äkkiä näin edessäni paksusta sammalikosta nousevan vaaleanpunaista ja keltaista väriä hohtavan ison kukan. En minä rauhoitettua neidonkenkä-kämmekkää taittanut, mutta kirjat kertovat sen tuoksuvan vaniljalle. Naantalin rehevissä metsiköissä kasvaa pitkävartista syyläjuurta, jonka ruskeanpunertavat kukat ovat jokseenkin pahanhajuisia. Löysin maininnan, että se kuuluu harvoihin ampiaispölytteisiin kasveihin. Tesmayrtti on rehevien lehtojen pieni kevätkasvi. Ruotsalaisittain se on myskört – myskiyrtti, mikä viittaa tuoksuun. On ymmärrettävää, että kukkakasvit tuoksuvat, mutta miksi sitten heinät? Haluavatko ne sanoa ruohonsyöjille, että turpa pois? Lehtometsien isokasvuisen tesman voi tunnistaa pienitähkyläisestä röyhystä ja nurinniskoin kääntyvistä rehevistä lehdistä. Sitä sanotaan hyvänhajuiseksi.

Kuinka monta kukkaa jo on puhjennut kevätniitylle orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu. Keväthuumaus (E. Taube)

Sallittakoon lauluntekijälle pieni vapaus kasvien suhteen. Tässä mainitut kukat ovat pikemminkin metsikköjen kuin niittyjen lajeja. Orvokkeja voi sentään tavata ketoniityiltäkin. Yritän muistella Naantalin ketojen ja niittyjen kukkia. Näyttää olevan niin, että avoimen aurinkoisten paikkojen kasvit turvautuvat pölyttäjiä houkutellakseen enemmän väriin kuin tuoksuun. Ajatellaan vaikka kirkkaan keltaisia leinikkejä, sinisiä kissankelloja tai punaisia mäkitervakoita ja ketoneilikoita. Ja kyllä värit hyvin tehoavatkin. Vaikka tuoksu on mieto, olen nähnyt suuren ritariperhosen vierailevan mäkitervakoiden kukilla ja sinisiipiä ketoneilikoilla. Ja voihan kukkia käyttää moneen tarkoitukseen. Pieni kimalainen voi pitää kissankellon kukkaa vaikka sateenvarjonaan.

12


Näin pienen kukkasen mi päivään nosti pään… se oli orvokki vain pieni orvokki. Orvokki (suom. Palle)

Orvokeissa on tuoksuvia lajeja kuten lehto-orvokki ja harvinainen mäkiorvokki. Kirjat eivät kerro mitään keto-orvokin tuoksusta, mutta on helppo havaita, että isot orvokkikasvustot voivat parhaassa kukassaan tuoksua metisesti aurinkoisina alkukesän päivinä. Tuoksu liittyy usein vaaleaan kukkaväriin. Kuparivuoren käärmeenpistonyrttien valkeissa tähtikukissa on mieto metinen tuoksu. Kalliokielojen tieteellinen lajinimi – odoratus – viittaa tuoksuvaan, mutta mihin aikaan ne tuoksuvat? Asiaa kannattaa tutkia ainakin aurinkopäivien iltoina. Kedoilta ja niityiltäkin löytyy yöllä tuoksuvia kukkia. Nuokkukohokin valkeat terälehdet käpristyvät päiväksi mutta oikenevat illansuussa, jolloin kukat alkavat tuoksua. Samaa kerrotaan myös satunnaiskasvina tavattavasta valkoailakista. Voikukat tuoksuvat nenän alle tuotuina korkeintaan lievästi metisiltä, mutta niiden kirkas keltainen väri vetää puoleensa valkeita lanttuperhosia sekä oranssein siivenkärjin koristautuneita auroraperhosia. Vastaavanlaisista keltamykeröisistä kasveista etenkin varhaiskevään leskenlehdet ja loppukesän sarjakeltanot sekä syysmaitiaiset ovat hyviä perhoskasveja. Ketokeltot näistä kuitenkin tuoksuvat metisimmin. Keskikesän apilat ovat hyviä mesi- ja tuoksukasveja. Kun pihamaan valkoapilat ovat parhaassa kukassaan, käy niissä niin kova mehiläis-surina, ettei pihalle ole

13


paljasjaloin asiaa. Puna-apiloista tulevat mieleen vanhat heinäajat ja ojapientareilta löytyneet kimalaispesät, joiden vahakennoista voi puristaa hunajaa. Pitkäkieliset kivikko- ja tarhamehiläiset yltävät imemään mettä punaapiloiden pitkätorvisista kukista. Lyhytkieliset mantukimalaiset purevat reikiä kukkien tyviin ja imevät mettä sitä kautta. Eikä siinä vielä koko harmi. Mehiläiset oppivat käyttämään mantukimalaisten tekemiä reikiä, joten niistäkään ei ole hyötyä siemenviljelijöille. Naantalin polunvarsiniittyjen punamykeröiset metsäapilat leviävät juuristoillaan suuriksi kasvustoiksi. Ne tuoksuvat aurinkoisina kesäpäivinä oikein metisesti tielle saakka. Pari kertaa olen tavannut komean orvokkihopeatäplän tutkimassa metsäapiloiden mykeröitä.

Keski- ja loppukesällä kukkivat matarat korvaavat kukkiensa pienen koon isoilla kukinnoilla ja tuoksulla. Valkokukkaiset lajit ovat yleensä mietotuoksuisia, mutta keltamataran tuoksu on niin vahva, ettei kukkia voi pitää sisällä maljakossa. Tämän tuoksunsa takia se on aikoinaan joutunut ruumiinheinäksikin. Syyspuolen kedoilta ja niityiltä löytyy haisevia sekä tuoksuvia kukkakasveja. Valkokukintoiset siankärsämöt ovat vahvasti ryy-

dinhajuisia – kuka sitten pitää, kuka ei. Sirot sarjakukkaiset pukinjuuret näyttävät viattomilta, mutta nenän alle vietynä niistä lemahtaa jokseenkin inhottava haju. Keltaoranssit minileijonankidat kannusruohot puolestaan ovat ihanan medentuoksuisia.

14


Eikä kedoilta ja niityiltä puutu edes tuoksuvia heiniä. Tutuin näistä on kallionkoloissa pieninä tuppaina kasvava polvenkorkuinen tuoksusimake, jonka voi tunnistaa harsusta tähkämäisestä röyhystään. Kiiltäväröyhyisiä maarianheiniä on useampaa lajia. Sellaisia voi tavata ainakin Turun lehtoniityiltä. Sait multa horsman se rentun ruusu on. Sen poimin tuolta maantien ojasta. Rentun ruusu (E. von Retee)

Suurina kasvustoina kukoistava maitohorsma on hyvä hunajakasvi, mutta tuoksusta ei kerrota mitään. Tievarsien ja viljelysmaiden rikkaruohoissa on kuitenkin monia hyväntuoksuisia kukkakasveja. Vuohista en tiedä, mutta vuohenputki on lehdistään niin väkevänhajuinen, etteivät lampaat suostu sitä syömään. Yllättävää kyllä häivähtää kukkivasta vuohenputkikasvustosta aurinkoisena päivänä metinen tuoksu ohikulkijan nenään. Perhosista näyttävät erityisesti pienet kirkkaan oranssit loistokultasiivet pitävän kukkivia vuohenputkia reviireinään. Metrin korkuisiksi pehkoiksi kasvavat mesikät ovat kumariinintuoksuisia hernekasveja. Keltakukkainen rohtomesikkä on vielä tuoksuvampi kuin valkomesikkä. Isolla kukkaryhmällä on joukkovoimaa värin sekä tuoksun suhteen. Näin tuumaa ristikukkaisiin kuuluva ukonpalko ja kehittää latvuksensa täyteen pieniä keltaisia kukkia. Ohikulkija voi aistia metisen tuoksun myös niistä. Keltaista puseroa ei kannata päälleen panna. Se vetää puoleensa kukissa viihtyviä pieniä rapsikuoriaisia. Tästä kirjani eivät kerro, mutta olen havainnut, että tavallisten pelto-ohdakkeiden ja vielä piikkisempien kyläkarhiaisten violettiteräiset mykeröt tuoksuvat aurinkopäivinä metisesti ja vetävät perhosia puoleensa. Olen nähnyt niissä ainakin nokkosperhosia sekä harvinaisia ketohopeatäpliä.

15


Leskelle taitoin elokaunokin, ja hänpä mulle kahvit keitti. Kamarissa hiljaa kuiskuteltiin ikkunasta katsoi kuu. Lesken lempi (Saukki)

Laulusta tulivat mieleen vanhat muistot ruispellon rikkaruohona kasvaneesta väkeväntuoksuisesta ruiskaunokista. Väkevän ryytimäiseltä se päivänkakkarakin tuoksui, kun siitä nypittiin mykerön reunuslehtiä – rakastaa, ei rakasta… Mykerökukkaisissa on monia muitakin ryydinhajuisia kasveja. Allergisen nuhan aiheuttajana tunnettu pujo on mietotuoksuinen. Satunnaiskasveina tai viljelyskarkulaisina esiintyvät malit (koiruohot) sekä aaprottimarunat ovat vahvahajuisia. Matala rikkaruoho pihasaunio on väkevän hajuinen, samoin kamomillasaunio vahvasti ryydintuoksuinen. Meillä on joitakin kasviheimoja, joihin kuuluu monia yrttikasveja. Mykerökukkaisten lisäksi näitä ovat etenkin sarjakukkaiset ja huulikukkaiset. Kimalaiset, kukkakärpäset ja leppäkertut näyttivät viihtyvän karhunputken leveissä kukkasarjoissa. Itse olin kyllä eri mieltä niiden tuoksusta. Pohjolan yrtti väinönputki on väkevän aromaattinen. Alalaji meriputki viihtyy Naantalin rannoilla. Sen hedelmyksistä tarttuu väkevä haju, jos niitä hiertää sormillaan. Sarjakukkaisissa on monia tuttuja maustekasveja, jotka voivat villiintyä luontoonkin. Naantalin tievarsilla voi tavata kuminaa ja runsaanlaisesti keltasarjaista palsternakkaa. Väkevänhajuisia kasveja löytyy myös huulikukkaisista. Olen joskus kitkenyt rantaminttuja vihannesmaalta. Ylen väkevä haju niistä käsiin jäi. Kissanminttua sanotaan sitruunamaisen ryydintuoksuiseksi. Kirjojen mukaan ketokäenminttu sekä mäkimeirami ovat vahvatuoksuisia. Otetaan vielä mukaan pari naantalilaisille tuttua kasvia. Kallionkolojen ruoholaukat (ruohosipulit) haisevat käteen otettuina vahvasti sipulille. Lehtokallioiden herttaisen vaaleanpunakukkainen haisukurjenpolvi on koko kasvi nimensä mukaisesti väkevänhajuinen. Ohikulkija kyllä varoitti, ettei kaikkia kukkia pidä mennä haistelemaan. Niistä voi vaikka pökertyä.

16


Perille kun saavuttiin, kukat kukki, tuoksui niin. Meri vaahtosi kuin olut kuohuaa. Paratiisi (R.Somerjoki, A. Tiainen)

Aloin tässä miettiä, mitkä kukat siellä rannalla niin mahtavasti tuoksuivat. Enempää hakematta tulivat mieleen mesiangervot. Niiden valkeista huiskiloista leviää aurinkoisina päivinä vahva tuoksu lähimaastoon. Nämä isokasvuiset ruohot viihtyvät yhtä hyvin jokivarsilla kuin rehevien järvien ja meren rannoillakin. Olen yrittänyt haistella vaaleanvioletti-kukintoisia rohtovirmajuuria, mutta niiden tuoksu on ainakin päiväsaikaan hyvin mieto. Samantapaisen lehtovirmajuuren tuoksua sanotaan voimakkaaksi. Samaten sanotaan rehevien jokirantojen keltaängelmiä tuoksuviksi. Näiden tuoksua ei mainita, mutta punaiset rantakukat vetävät perhosia kovasti puoleensa. Ja jatkuuhan uimakausi vielä syyspuolella, kun nappikukkaiset pietaryrtit tulevat vuoroon. Niiden keltaiset mykeröt tuoksuvat väkevän ryydinhajuisilta. Jos paratiisi olisi ollut järven rannalla, olisivat uimarit voineet veteen kahlatessaan nuuhkaista ulpukan viettelevää tuoksua. Sehän on aika erikoinen muiden kukkien tuoksuun verrattuna. Kertokaa sitten minulle, mitä siitä tulee mieleen. Lumpeista voitte myös kertoa. Ne ovat kukkineet niin hankalissa paikoissa, etten ole tavoittanut ilman venettä.

17


Tuoksuva puutarha: Nyt jälleen luoksesi sun vie usein aatoksein mun. Ei koskaan voi unhoittaa lapsuuden pihapihlajaa. Pihapihlaja (J.Kukkonen)

Pihlaja on vanhastaan ollut jokapihan puu. Olihan sen vahvatuoksuisilla kukinnoilla ja punaisilla marjoilla suojeleva vaikutus. Pienille nykypihoille istutetaan riippupihlajoita. Mikä ilo onkaan syksyinen tilhiparvi oman pihapihlajan marjoja syömässä. Kaikki eivät pidä kotipihlajan tuoksusta. Suomen- ja ruotsinpihlajat kannattaa jättää puistopuiksi kukintojen epämieluisan hajun takia. Kirvojen ja kehrääjäkoiden vaivaama tuomi ei sovellu puistopuuksi. Sen sijalle istutetaan punertavakukkaisia värituomia. Valkoterttuinen isotuomipihlaja oli vanhojen pihamaiden koristepuu. Kirjani väittävät tuomipihlajia tuoksuttomiksi. Itselläni on vanha muistikuva, että ne tuoksuivat aurinkopäivän illansuussa hyvinkin pihlajamaisilta. Tuomipihlajien marjat kypsyvät tummanvioleteiksi ja makeiksi. Ne katoavat yhdessä sutinassa paikalle sattuneen räkättiparven suihin. Turun Akatemian professori Pietari Kalm toi 1751 Amerikan matkaltaan isotuomipihlajan, aitaorapihlajan ja säleikkövilliviinin. Orapihlajien kukkia sanotaan mietotuoksuisiksi.

18


Sitten ovat hedelmäpuut. Kirjani väittävät niiden kukkia tuoksuttomiksi tai vaikenevat koko asiasta. Sen voin kertoa, että vanhassa omenatarhassamme oli parhaaseen kukinta-aikaan metinen tuoksu aurinkopäivän iltana. Tämä jäi mieleen, kun muksut halusivat päästä omenapuun alle pystytettyyn telttaan nukkumaan. Aamulla he valittivat, ettei saatu unta, kun puu surrasi kaiken yötä. Ja kyllä ne Kailon kirsikatkin kukkiessaan tuoksuvat.

Kauniisti kukkii syrenit ja ruusut tuoksuu tuomet joen rannalla. Karjalan Katjuusa (san. muk. Saukki)

Kaikkien tuntemaa pihasyreeniä oli viljelty Turussa jo 1720-luvulla. Se alkoi levitä koko maahan vasta 1700-luvun loppupuolella Ehrensvärdin Suomenlinnan istutusten takia. Pihasyreenin kukkiessa tuntuu lähimaastossa makea tuoksu, joka houkuttelee samaan aikaan lentäviä suuria ritariperhosia vierailemaan syreeneissä. Muutkin lähilajit ovat tuoksuvia. Unkarin syreenit ja niiden risteytymät puistosyreenit tuoksuvat metisiltä. Sen kerran, kun olen nuokkusyreenin kukintoa nuuhkaissut, on kukkien haju ollut jokseenkin luotaantyöntävä.

19


Kultasade

Siperian hernepensas tuotiin Pietarista 1740-luvulla. Keltaisten kukkien tuoksusta ei kerrota, mutta voin sanoa, että ne tuoksuvat auringon lämmössä ja vetävät kimalaisia kovasti puoleensa. Isäukko kaatoi minun harmikseni pihalta suuren hernepensaan ja väitti, että se vei kaikki pölyttäjät omenapuilta. Samaten hernekasveihin kuuluvalla kultasateella on riippuvat ja tuoksuvat kukkatertut. Tätä pensasta voi tavata Naantalin pihamailta. Isosta pensasvalikoimasta otetaan mukaan vain muutamia naantalilaisille tuttuja lajeja. Nunnalahden kultaherukat tuoksuivat metisesti, kun kuljin keväällä niiden ohi. Ruostehappomarjaa ei enää istuteta, koska se toimii viljaruosteen väli-isäntänä. Vanhoja pensaita näkee kirkonmäellä sekä Rakkaudenpolun varrella. Keltaisten kukkaterttujen hajua ei voi kehua erityisen hyväksi. Tutumpi japaninhappomarja on värikkäimmillään ruska-aikana. Sillä on kiiltävänpunaiset marjat. Kuusamissa on tuoksuvakukkaisia lajeja. Yleisen rusokuusaman tuoksu on heikko. Köynnöskuusamat sen sijaan alkavat tuoksua illansuussa hyvinkin makeasti. Meillä oli Salossa köynnöskuusama ovipielen säleikössä. Sitten tuli tavaksi seurailla sitä juhannusyönä. Iltahämärän muuttuessa kesäyön pimeydeksi alkoi kuusamaan tulla kiitäjäperhosia. Ne lensivät kolibrien tavoin kukkien edessä mettä imemässä. Sen mitä niistä pimeässä erotti, oli niitä ainakin kolmea eri kokoa ja lajia. Juhannuksen jälkeen ovat vuorossa jasmikkeet. Valkokukkainen pihajasmike ja kerrottukukkainen kameliajasmike tuoksuvat vahvan makeasti keskikesän iltoina.

20


pihlaja-angervo

tuoksuvatukka

Varjoseinustojen rehevälehtiset tuoksuvatukat ovat nimensä veroisia. Niillä on isohkot ruusunpunaiset kukat ja makea tuoksu. Kun pihaa suunniteltiin, sanoin naapurille, että parvekkeiden alle voisi istuttaa angervoja. Kyllä nekin illalla tuoksuvat, vastasi naapuri, ja viittasi porraspielen norjanangervoihin. Erehdyin kerran nuuhkaisemaan museon pihalla kasvavaa pihlaja-angervoa. Sen suuressa kukintotöyhdössä oli huussin taustalle sopiva haju. Pientä kimalaista ja kärpäsiä tämä ei kuitenkaan haitannut. Puutarhakirja väittää kanukoita tuoksuttomiksi, mutta tympeiltä ne tuoksuvat. Katuvarren punaoksainen valkomarjakanukka oli syksyllä seonnut tekemään marjoja ja kukkia yhtä aikaa. Viileässä säässä kukat olivat tuoksuttomia, mutta alkoivat tutkittaviksi tuotuina haiskahtaa pissamaisesti. Syyshortensioiden tuoksua en ole tuntenut, mutta sen olen huomannut, että ne voivat syysauringossa vetää puoleensa nokkosperhosia sekä neitoperhosia. Syyskesän keltakukkaisten pensashanhikkien tuoksu on erittäin mieto, mutta kyllä nekin houkuttelevat hyönteisiä. Viimeksi näin niissä parvittain kukkakärpäsiä. Lämpimillä syyskeleillä olen nähnyt niissä myös nokkosperhosia sekä kolmannen polven lanttuperhosia. Hyväntuoksuinen syyssyreeni olisi paras perhoskasvi, mutta se taitaa olla talvenarka laji.

21


Miljoona, miljoona miljoona ruusua. Tuoksua, tuoksua tuoksua rakkauden. Miljoona ruusua (suom. V. Telenius)

Suomen rakastetuin pihapensas juhannusruusu oli alkuaan Pietarissa syntynyt jaloste. Se puhkeaa kukkaan ruusuista ensimmäisenä, ja levittää tuoksuaan pihamaalla jo ennen juhannusta. Muutkin Pimpinella-ruusut kuten naantalilaisille tuttu vaaleanpunakukkainen suviruusu ovat hyvin tuoksuvia. Samaa voi sanoa oikeastaan kaikista puistoruusuista. Näistä yleisimpiä ovat alkujaan Japanista tuodut kurttulehtiruusut, joilla on suuret, yksinkertaiset kukat, sekä niiden muunnokset kerrottukukkaiset Hansaruusut. Valamonruusujen yksinkertaiset kukat ovat kirkkaanpunaiset, mutta keskeltä vaaleat. Näitä ruusuja kasvaa Naantalissa puistoistutuksina. Vaaleanpunaista Mustialan ruusua voi tavata vanhoilta pihoilta. Tämä kerrottukukkainen ruusu tuoksuu hyvin aurinkoisilla säillä, mutta sateella sen nuput pyrkivät mätänemään. Sitten on monenlajisia köynnösruusuja, maanpeiteruusuja ja syyspuolella kukkivia isokukkaisia ryhmäruusuja. Ruusujen tuoksua riittää siis alkukesästä syyspakkasiin. Mitä siivekkäisiin amoreihin tulee, viihtyvät kimalaiset ainakin kurttulehtiruusujen isoissa kukissa keräämässä siitepölyä. Hedelmilläkin on ottajansa. Olen seuraillut, kuinka viherpeipot käyvät talvella nakertamassa siemeniä kurttulehtiruusujen pulleista kiulukoista. Miljoonat, miljoonat ruusut ovat aikojen kuluessa saaneet luovuttaa oman rakkauden tuoksunsa ihmisten vastaavaan käyttöön. Sama tosin koskee myös jasmiineja, kamelioita, magnolioita ja monia muita hajuvesiin käytettyjä kukkia.

22


Sait multa kukkaset toukokuun ja sen tuoksun sait sekä hurman muun. Engl. kansanlaulu (suom. R. Helismaa)

Toukokuun kukkaset on paras istuttaa jo syksyllä sipuleina kukkapenkkiin. Hyasintti sopii paremmin pihalle kuin joulun ”hajusintiksi”. Valkonarsissien kukat ovat tuoksuvia. Samaa sanotaan muutamista kerrottukukkaisista tulppaaneista. Helmililjojen sinisiä kukkia väitetään tuoksuviksi. Samaten tuoksuvat heinätähtien kukat metisiltä. Krookuksien luoteissa on sahramin tuoksua. Sylin täydeltä kukkia sulle tuon. Siinä kukkivat ruusut ja liljat. Suvilaulu (H.Laakso – J. Narvio)

Näin päästiin perennoihin. Vanhan talon kukkapenkissä kukoisti juhannuslilja (keltainen päivänlilja) oikein komeasti. Illansuussa se alkoi tuoksua makeasti, ja mäntykiitäjät tulivat yöllä harmaina hahmoina imemään mettä sen kukista. Toinen huomiota herättävä kasvi oli varjolilja, jonka tuoksu oli niin väkevä, etten panisi sellaisia ainakaan ikkunan taakse lemuamaan. Omalla pihallani kasvoi aikoinaan yksinkertainen isokukkainen tarhapioni. Tuoksua ei tuntunut, mutta kukat olivat kimalaisten suosiossa runsaan siitepölynsä takia. Kerrottukukkaisia jalo- eli kiinanpioneja sanotaan tuoksuviksi.

23


Komeamaksaruoho ja amiraaliperhonen

Isokasvuisella töyhtöangervolla on suuri valkea latvakukinto, jota kehutaan tuoksuvaksikin. Syysleimut eli floksit kukkivat suurin violetein, vaaleanpunaisin tai valkoisin latvakukinnoin. Ne tunnetaan myös hyvästä tuoksustaan. Vaatimattomista perennoista ovat tuoksuvia ainakin violettikukkaiset illakot, vaaleakukkaiset suopayrtit, lehtosinilatvat, keltalatvaiset terttualpit, punakukkaiset värimintut, sekä syksyllä kukkivat tuoksuasterit. Mooseksen palava pensas erittää ympärilleen eteerisiä öljyjä. Kerrotaan, että sen voi sytyttää palamaan polttamatta kuitenkaan itse kasvia. Pikkutyttö pelkäsi kotitalonsa päädyssä kasvavaa tarhapiiskua, kun siitä lennähti perhosia ilmaan hänen edessään. Kuten tarhapiiskusta huomataan, ovat siivekkäät amorit mukavuudenhaluisia ainakin syyskeleillä. On turha lentää kukinnosta toiseen, jos voi nauttia pitkän mesilounaan vähemmälläkin vaivalla. Isomykeröiset päivänhatut ja monimykeröiset nauhukset ovat hyviä perhoskasveja, samaten isosarjaiset komeamaksaruohot. Yhtenä syksynä näin neitoperhosten taistelevan paikasta auringossa jaloangervon vaaleanpunaisessa kukinnossa. Ne pojat ajoivat toisiaan takaa ilmassa kierrellen. Liekö ollut perhosta vahvempaa mettä tarjolla. Ukonhatut ovat mainioita kimalaiskasveja. Ihailin kerran poikkiraitaisia kimalaisia, jotka hyörivät tarhaukonhatun kukinnoissa. Latvuksessa kävi kova surina, kun koko yhdyskunta oli hälytetty mesiapajan kimppuun. Tuli ainakin todistettua, ettei ukonhattu ole yhtä myrkyllinen kaikille eläimille.

24


Orvokkini tummasilmä kultasydän pieni katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni Orvokkini tummasilmä (S. Lameri)

Sarviorvokkeja voidaan kasvattaa parvekekukkina sekä kivikkokasveina. Orvokit tuoksuivat parvekkeella keväisenä aurinkopäivänä. Menin nyppimään niistä vanhoja kukkia ja sain ison kimalaiskuningattaren päin naamaani. Pienempikukkaiset tuoksuorvokit pyrkivät leviämään nurmikoillekin. Niissä vierailee keväällä paljon perhosia. Valkoteräiset alppienpitkäpalot kukkivat toukokuussa talon seinustalla. Luin niille madonlukua, ja syytin vahvan tuoksun aiheuttavan heinänuhaa. Sitten huomasin, että ne kukkivat yhtä aikaa suuren pihakoivun kanssa. Neilikoissa on hyväntuoksuisia kivikkokasveja kuten vuorineilikka ja sulkaneilikka. Väkevätuoksuista mirrinminttua käytetään reunuskasvina. Sen siniset kukat houkuttelevat perhosia sekä mehiläisiä puoleensa. Kesäkukista tulevat mieleen vanhan talon kukkapenkissä kasvatetut tuoksuresedat. Ei pienikukkainen kasvi mikään koriste ollut, mutta tuoksu oli voimallinen, joskaan ei hyvä ainakaan minun mielestäni. Kerrottukukkaiset leukoijat olivat hyväntuoksuisia ristikukkaisia, ja köynnöstävät hajuherneet värikkäitä isokukkaisia hernekasveja. Tutun kehäkukan tuoksua voisi moittia turhan väkeväksi. Pannaan loppuun muutama huomio kaupungin puistoistutuksista. Pikkudaaliat vetivät syksyllä kimalaisia ja mehiläisiä puoleensa. Olen nähnyt niissä nokkosperhosiakin, mutta se edellyttää mykeröitä, joissa on paljon kehräkukkia. Samettiruusujen isot mykeröt houkuttelevat myös perhosia. Kimalaiskuningatar oli ainoa, joka pystyi imemään mettä isojen leijonankitojen kukista. Kirkkopuiston sinilatvaiset härmesalviat ja niitä ympäröivät marketat olivat lämpimänä syksynä -06 komeiden neitoperhosten, amiraalien ja ohdakeperhosten suosiossa. Huonona perhosvuonna -07 näin niissä vain valkean kaaliperhosen. Ohikulkijat voivat aistia mietoa tuoksua näistä kukkapenkeistä. Puistoistutusten koristetupakat ovat niin hyvänhajuisia, että tuoksun voi tuntea kadulle saakka.

Härmäsalviat ja marketat puistoistutuksessa

25


Kirjallisuutta: P. Alanko, P. Kahila: Palavarakkaus – Särkynyt sydän. T.1998 H. Hietala toim.: Enemmän iloa puutarhasta. VP 1980 I. Hiitonen: Suomen kasvio. O. 1933 A. Kurtto: Suomen luonnonkasvit. VP 1995 Retkeilykasvio. SLST 1984 B. Tingdal: Kauneimmat perennat. T. 1978 J. Narvio: Tunturimaan lauluja 2006 A. Vuoristo toim.: Suuri toivelaulukirja. F-kustannus 2004-2005

Kaunein laulu säv. J.Narvio san. H.Laakso, J.Narvio Suvilaulu säv. J.Narvio san. H.Laakso, J.Narvio Onnen pihamaa säv. J.Narvio san. I.Seppänen, J.Narvio Janne Narvion luvalla

(Birgit Kujala)

Uralin pihlaja (Uralskaja rajbinushka), suom. V. Vallas Koiranheisipuu (Dog Tree), suom. L. Eskola - E. Rahikainen Kielon jäähyväiset (Konvaljens avsked), suom. K.Mustonen Keväthuumaus (Sjösala vals), E.Taube Orvokki (Edelweis), suom. Palle Karjalan Katjuusa, san.muk. Saukki Metsäkukkia, suom. A. Tuulos Kotimaani Ompi Suomi (kansanlaulu) Orvokkini tummasilmä, san. Siiri Lameri

26


Mutta: Tuoksu viehkeinkin kauneimman kukkasen se on vain väliaikainen. Väliaikainen (M.Jurva)

Sillä: Metsään on tullut jo syys lohduton yön hämäryys. Vain hongat huokaillessaan suojaavat kukkia maan. Metsäkukkia (suom. A. Tuulos)

27


Miltä tuoksuu kesäyö? Miltä aurinkopäivä? “Tuoksuvat kukat ja pikku-amorit” -kirja kertoo kesäkukkien tuoksusta luonnossa, pihoilla ja puistoissa. Tutut laulutkin ovat kukkien värejä ja tuoksuja tulvillaan.

Sain pilvettömän taivaan, sain onnen pihamaan, ja rakkauden laivaan jäin tänne asumaan. Onnen pihamaa (I. Seppänen - J. Narvio)

Kuvat ja teksti: Pirkko Äyräs 28

Tämän kirjan on kustantanut Naantalin seudun luonnonsuojeluyhdistys ry.

2008

Tuoksuvat kukat  

Pirkko Äyräs - Naantalin seudun luonnonsuojeluyhdistys ry - Tuoksuvat kukat, taitto Kirsi Äyräs

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you