Lauri 2011 nro 33 (13 10)

VANTAAN

Kotiseuturakas Jukka Hako ➤ 7

www.vantaanlauri.fi

Ilmastoystävällistä ruokaa ➤ 12

Sini Pennanen



1.1.11

Pyhän Laurin kirkossa ei lankuteta ➤ 16

”Mies perui häät.

Olin asunnoton ja rahaton.” ➤5

Nyt alkoivat sukkatalkoot

➤ 8–9

Mainonnan pahin vihollinen on tasapainoinen ihminen — Johanna Sumiala ➤ 3

Uutiset

Kolmasosa Somalian lapsista on aliravittuja

Pääkirjoitus 13.10.2011

Ei investointeja toiminnan kustannuksella vantaan seurakuntien uudessa investointiohjelmassa ei ensi vuonna ole kuin suunnittelumääräraha Tikkurilan kirkolle. Rahaa ei ole myöskään ruotsinkielisen seurakunnan kaipaaman Larsgårdenin toteuttamiseen. Kivistön kirkon peruskunnostus, joka on tärkeä uuden Marja-Vantaan alueen vuoksi, ei ala vielä. Moni muukin hyväksi koettu hanke odottaa vielä toteuttamistaan ja kysymys tietysti kuuluu, miksi.

Vastaus on, että Vantaan seurakunnat joutuu vakavasti miettimään, mihin seurakunnilla on varaa ja milloin.

Vaikka seurakuntien taloudellinen tilanne on vielä kohtuullisen hyvä, niin tulevaisuus on enemmän kuin epävarma. Yleinen taloustilanne vaikuttaa ja kirkon eläkemaksut nousevat vääjäämättä, mutta suurin uhkatekijä on jäsenmäärän kasvun pysähtyminen.

Viime mainittuun vaikuttaa kirkosta eroaminen, mutta myös se, että Vantaan muuttoliikkeestä iso osa on maahanmuuttoa. Vaikka maahanmuuttajien enemmistö on kristittyjä, heistä vain pieni osa on luterilaisia.

tikkurilan kirkko on suurin yksittäinen lähivuosien rakennuskohde. Perusparannus on pakko tehdä, mutta uudisosaa — tai ainakin sen toteuttamis- ja rahoitusvaihtoehtoja — on pakko miettiä. Jostakin pitää ensin löytää kuusi miljoonaa euroa, eikä sitä voi tehdä toiminnan kustannuksella.

2

frikan sarvessa arvioidaan noin 13,3 miljoonan ihmisen olevan nälän takia hengenvaarassa. Tilanne on pahin Somaliassa.

Kolmasosa somalialaislapsista on aliravittuja ja lapsikuolleisuus on korkea. Avun perillepääsyä vaikeuttaa pitkään jatkunut konflikti Somalian väliaikaishallituksen ja islamistiryhmien välillä.

— Nälkäkriisi on pitkän kehityksen tulos, eikä tulevaisuus näytä yhtään paremmalta, päinvastoin. Useita miljoonia ihmisiä on vaarassa kuolla nälkään lähivuosien aikana, totesi Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen Itä-Afrikka-seminaarissa.

Kirkon Ulkomaanapu on tänä vuonna rahoittanut Afrikan sarvessa tehtävää humanitaarista työtä noin 1,5 miljoonalla eurolla. Apu on jaettu Keniaan, Etiopiaan ja Somaliaan. Nälästä kärsiville alueille ja pakolaisleireille toimitetaan puhdasta vettä, ruokaa ja suojia. Lisäksi leirien vedensaantia ja sanitaatiota parannetaan ja niille rakennetaan kaivoja.

Ilmastosopimuksella on kiire YK on vedonnut jäsenvaltioihinsa noin 164 miljoonan euron hätäavun saamiseksi välittömästi ja julistanut kuudelle eri alueelle Somaliassa nälänhädän. Vaikka humanitaarista apua onkin lisätty, YK on ennakoinut, että tilanne pahenee vuoden loppua kohden.

Somaliasta paetaan nälkää naapurimaihin Keniaan ja Etiopiaan. Dadaabin pakolaisleirillä Pohjois-Keniassa on jo noin puoli miljoonaa pakolaista.

Selvin yksittäinen syy nälkäkriisiin on kuivuus, jota ilmastonmuutos on pahentanut. Tulvien ja kuivuuden vuorottelusta Afrikan sarvessa on kärsitty aiemminkin, mutta viisi, kuusi viime kesää alueella ovat olleet ennätyksellisen kuivia ja kuumia.

— Afrikan sarvessa ilmastonmuutoksen näkyvät vaikutukset ovat karkaamassa käsistä, Antti Pentikäinen arvioi ja muistutti, että kattavalla kansainvälisellä ilmastosopimuksella on kiire.

Sodan kokeneet somaliaislapset iloitsevat päästyään turvaan pakolaisleirille Keniaan.

Avun perillepääsy turvattava Kriisiapu ei riitä nälkäongelman pysyvään ratkaisuun, Antti Pentikäisen mukaan tarvitaan myös kansainvälistä politiikkaa ja painostusta. Ongelman taustalla ovat myös konfliktit Somaliassa sekä Etiopian ja Eritrean välillä. Ne ovat ajaneet ihmisiä maanpakoon ja estäneet kehityksen.

Somaliassa konflikti vaikeuttaa avustushankkeiden toteutusta. Esimerkiksi Mogadishun alueella sijaitsevat pakolaisleirit eivät ole turvallisia, koska ne ovat jatkuvan ryöstelyn kohteena. Pentikäisen mukaan Al-Shabaab-järjestön kanssa on suostuttava neuvot-

Seurakunnilta apua Somaliaan

telemaan, jotta humanitaarinen apu saataisiin sitä tarvitseville.

— Pitemmällä aikavälillä on kehitettävä Itä-Afrikan alueen ruokaturvaa ja maataloutta ja lisättävä sen osuutta Suomen kehitysyhteistyössä. Tarvitaan myös mittava apupaketti näiden maiden talouskasvun tukemiseen. Myös koulutus on tärkeää, sillä nyt esimerkiksi Somaliassa monta sukupolvea on jäänyt sodan vuoksi ilman koulutusta, Pentikäinen sanoi.

Vantaan seurakunnat antaa 20 000 euron avustuksen Somalian nälänhädässä olevien auttamiseksi. Yhteinen kirkkoneuvosto päätti asiasta 5.10. Apu ohjataan perille Kirkon Ulkomaanavun kautta.

Kirkkoneuvoston päätös oli vastaus luterilaisten piispojen esittämään vetoomukseen, jossa pyydettiin, että seurakunnat, niiden jäsenet ja suomalaiset auttaisivat ItäAfrikan nälkäänäkeviä.

Kaisa Halonen

Tikkurilan kirkon rakentamispäätös siirtyy

V

antaan seurakuntien uudessa budjettiesityksessä on varattu 600 000 euron suunnittelumääräraha Tikkurilan kirkkoa varten. Varsinaisesta rakentamisesta ei Vantaan seurakuntayhtymän johtajan Juha Tuohimäen mukaan vielä tänä syksynä voida tehdä päätöstä, vaan ensin pitää selvittää hankkeen toteutusvaihtoehdot ja se, mihin seurakunnilla on varaa. Tuohimäen mukaan selvitykset tehdään ensi kevään aikana ja päätös marraskuussa 2012.

Seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto käsitteli 5.10. ensi kertaa ensi vuoden talousarvioesitystä, johon sisältyy investointiohjelma. Investointiohjelmaa on karsittu siirtämällä hankkeita eteenpäin.

Tikkurilan kirkon tämänhetkinen hinta-arvio on 14,9 miljoonaa euroa, jos nykyisen kirkon yhteyteen rakennetaan uudisrakennus. Pelkkä peruskorjaus, joka on kirkon kunnon vuoksi on pakko tehdä, maksaa arviolta yhdeksän miljoonaa.

Yksi vaihtoehto on toteuttaa hanke vaiheittain eli tehdä peruskorjaus ensin ja pa-

Sini Pennanen

vantaan kauPunGin väkimäärä kasvaa jatkuvasti, mutta seurakuntien väkimäärä pysyy joko ennallaan tai laskee. Kuitenkin seurakunnat tekevät paljon työtä, jossa ei kysytä kirkon jäsenyyttä. Esimerkiksi diakoniatyön asiakkaissa on paljon kirkkoon kuulumattomia, perheneuvonnassa ei kysytä jäsenpapereita ja sairaalapapit auttavat avuntarvitsijaa tarpeen, ei jäsenyyden, perusteella. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä.

Jos seurakuntien rahat eivät riitä sekä rakennuksiin että ihmisiin, on valittava jälkimmäiset. Seurakuntien tärkein voimavara ovat työntekijät ja vapaaehtoiset, tulevaisuudessa entistä useammin viimemainitut. Toki myös tiloja tarvitaan, mutta ei tämän tärkeimmän voimavaran kustannuksella.

Suu on pakko panna säkkiä myöten, harkita tarkkaan, mitä rakennetaan, missä vaiheessa ja millä rahoituksella.

Omaisuuden myyntiä, kuten vaikkapa toisesta kurssikeskuksesta luopumista, harkitaan nyt vakavasti.

A

Paul Jeffrey/ACT Alliance

Pauli Juusela päätoimittaja

Päätös Tikkurilan kirkon rakentamisesta tehdään vasta marraskuussa 2012.

lata uudisrakennukseen myöhemmin. Muun muassa tämä vaihtoehto tutkitaan ensi kevään aikana.

Myös muita uudisrakennushankkeita joudutaan siirtämään tulevaisuuteen. Esimerkiksi Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan seurakuntakoti Larsgårdenille ei investointiohjelmaan ole nyt varattu rahaa.

Seurakuntien taloustilanne on Tuohimäen mukaan tällä hetkellä vielä kohtuullisen hyvä, mutta kirkon jäsenmäärän lasku johtaa siihen, että tulevina vuosina pitää tehdä vaikeita valintoja. Toiminta ja henkilöstö ovat etusijalla, rakentamiseen pitää hakea uutta rahaa esimerkiksi omaisuuden myynnillä.

Vantaan seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto lähetti talousarvioesityksen ja toiminta- ja taloussuunnitelman vuosille 2012– 2014 lausuntokierrokselle. Budjetti palaa kirkkoneuvoston käsittelyyn marraskuussa.

Vantaan kaupunginhallitus puolestaan hyväksyi maanantaina Tikkurilan keskustan asemakaavamuutokset, jotka mahdollistavat kirkon rakentamisen. Kaavamuutos etenee vielä kaupunginvaltuustoon.

Uut isia myös w w w.vant aanlauri . f i

Sini Pennanen

Kolumni Aikuisten oikeesti Puolisollani on tapana huomauttaa kaupallisten kanavien ohjelmien välissä: ”Nämä ovat muuten aikuisille tarkoitettuja mainoksia.” K18-materiaalista ei kuitenkaan ole kysymys.

Sen sijaan kuvaruudulla lentelee ihmisiä, vitamiinitabletilla on kädet, kettu naukkailee siideriä sohvalla ja laama pelaa tennistä. TV-mainosten luoma todellisuus on joskus todellakin tarua ihmeellisempi.

Ihmeellistä on myös se, että mainoksista voi lukea yhteiskunnan suunnan. Näin ainakin väittää työtoverini Tampereelta. Ja saattaa tuo viisas nainen olla hyvinkin oikeassa.

Kun katselee lentäviä ihmisiä ja puhuvia eläimiä ilta toisensa jälkeen, on pakko pysähtyä pohtimaan, millaisessa todellisuudessa me aikuiset oikeastaan elämme.

Emmehän me tietenkään niin tyhmiä ole, että oikeasti ajattelisimme juuri tietyn mainoksen tuotteen tai palvelun muuttavan elämämme auvoiseksi. Me tiedämme, että se ei muuta. Mutta tietäminen ei tässä varsinaisesti ole se juttu. Paljon olennaisempi kysymys on, miksi me täysiikäiset ihmiset haluamme uskoa fantasiaan kivasta ja kepeästä elämästä ja miksi me pidämme siitä niin lujasti kiinni. Vaikka ei ehkä todellakaan kannattaisi.

Jouko Kulomäen mieleen tulee lupaavia melodian alkuja missä ja milloin vain.

Pää täynnä sävelmiä Jouko Kulomäki löysi vanhemmalla iällä itsestään uusia puolia.

K

ymmenen vuotta sitten Jouko Kulomäki oli kuusikymppinen ja kirjoitti ensimmäisen runonsa. Se runo oli hänelle erittäin tärkeä, koska hän sai siinä purettua ulos mieltään painaneita asioita. Kirjoittamisen jälkeen hänelle tuli tunne, että hän haluaa sanoihin sävelen.

— Ajattelin ensin, että tilaan runoon sävelmän joltakin säveltäjältä, mutta en sitten tehnyt sitä. Minulla kun oli aina ollut haaveena tehdä edes yksi oma sävelmä.

Monilla musiikin harrastaja saattaa haaveilla oman musiikin tekemisestä. Kulomäen kohdalla intohimo säveltämiseen on siinä mielessä erikoista, että hän ei ole itse koskaan harrastanut musiikkia esimerkiksi soittamalla jotakin instrumenttia.

— Musiikinteoriasta muistin jotain siitä, mitä oppikoulussa oli pakotettu oppimaan, mutta teoria oli minusta silloin tylsintä, mitä tiesin.

Runon kirjoittamisen kirvoittamana Kulomäen päässä alkoivat kuitenkin sävelmät soida ja ensimmäisen kappaleen hän lauloi ystävälleen puhelimessa ja kysyi, mitä tämä piti siitä. Ystävä vastasi: ”Oikein kiva kappale.

Olen kuullut tuon ennenkin.”

Musiikin opiskelua

Ystävän kommentti oli suora ja totta. Aluksi Jouko Kulomäen sävelmät olivat joitakin muistiin jääneitä vanhoja tuttuja lauluja. Mutta mies ei lannistunut, vanhoista piti päästä eroon, että uusia tulisi tilalle.

— Sain tietokoneeseeni alkeellisen nuotinnusohjelman. Kun siihen merkitsi nuotteja, kone soitti kappaleen virheineen päivineen.

Silloin alkoi syntyä todella omia kappaleita.

Mutta ilman musiikin teorian tuntemusta sillä tavalla ei saanut aikaan nuotteja, joita muut olisivat pystyneet soittamaan.

Kulomäki ilmoittautui Vantaan Aikuisopistoon musiikin teorian alkeiskurssille. Hän kertoi heti kurssin alussa, että haluaa oppia merkitsemään laulujansa paperille.

— Alkeiskurssin jälkeen kävin opettajani johdolla vielä jatkokurssin. Samalla kun hän opetti muita soittamaan, siinä sivussa hän tarkisti nuottini.

Musiikin opiskelu ei jäänyt siihenkään, vaan Kulomäki meni vielä Aikuisopiston tietokonenuotinnuskurssille.

Häävalssista häämarssiin Toissa keväänä Jouko Kulomäki oli tulossa kihlattunsa kanssa jumalanpalveluksesta. He kävelivät kirkosta kotiin päin ja Jouko oli tavanomaisesta poiketen hiljaa. Kumppani ihmetteli, että mikähän nyt on vialla.

— Minulle tuli siinä kävellessämme päähäni kaunis melodian pätkä, enkä voinut menettää sitä. Päästyämme kotiin kirjoitin sen nopeasti ylös ja kerroin kihlatulleni, että kyse ei ollut välirikosta tai murjottamisesta,

vaan siitä, että syntymässä oli meidän häävalssimme.

Pariskunta oli menossa kesäkuussa naimisiin. Kun Kulomäki näytti valmista häävalssia opettajalleen, tämä kehotti häntä säveltämään vielä häämarssinkin.

— Kysyin sitten kanttori Kari Jerkulta, sopisivatko säveltämäni kappaleet häihin. Hän piti niistä ja sovitti häämarssin uruille.

Kanttorin mielestä häämarssi sopi erityisen hyvin Seutulan kappeliin, josta nimi Kappelin häämarssi juontaa juurensa.

Levyllinen omia lauluja Nykyisin Jouko Kulomäellä on aina mukanaan pieni sanelin, johon hän tallentaa melodianpätkän laulaen tai viheltäen. Melodian alkuja saattaa tulla mieleen missä ja milloin tahansa.

— Kerran istuin raitiovaunussa ja hyräilin hiljaa uutta melodiaa toistellen ja toistellen luullen, ettei kukaan kuullut. Yllättäen lähellä istunut nainen kääntyi puoleeni ja sanoi: ”Minä osaan nyt jo tuon kappaleen!”.

Häiden jälkeen Kulomäki rohkaistui kysymään Kari Jerkulta, että mitäs jos tehtäisiin levy — itse tehtyjä lauluja oli enemmänkin varastossa. Vantaankosken seurakunnan musikaalisten työntekijöiden ja muutaman muun ystävän avulla syntyi Hetkiä elämän tiellä -levy. Laulujen sanat tulevat Kulomäen omista kokemuksista.

— Meni 65 vuotta, että opin olemaan kiitollinen. Sen sijaan, että surisi vastoinkäymisiä, tässä iässä kannattaisi ajatella sitä hyvää, mitä vielä on jäljellä.

Nina Riutta

Hetkiä elämän tiellä ­lev yn julkistamiskonser tti su .. klo . My yrmäen kirkossa

Va i n

p ä ivä

e l ä m ää

sosioloGit ovat kirjoittaneet viime vuosina paljon suhteellisesta köyhyydestä. Suhteellisen köyhyyden sisar taitaa olla suhteellinen onnettomuus. Tätä onnen puutetta voisi kuvata länsimaisen ihmisen osattomuutena. Ihminen on suhteellisesti onneton, kun hän kokee jatkuvasti olevansa jotakin vailla. Puutteessa. Olemme suhteellisesti onnettomia, kun katselemme jatkuvasti maailmaa, jossa toiset asuvat hienommissa osoitteissa, matkustelevat harvinaisemmissa kohteissa, syövät paremmissa ravintoloissa, pukeutuvat kalliimman putiikin vaatteisiin ja ajavat uudemmilla ja harvinaisemmilla autoilla.

Eihän kukaan täyspäinen aikuinen ihminen tätä tietenkään myönnä.

Mutta mainokset kertovat ihan jotakin muuta.

Sillä niinhän se on: mainonnan pahin vihollinen on tasapainoinen, elämäänsä tyytyväinen ihminen. neil Postman kirjoitti aikanaan menestyskirjan Lyhenevä lapsuus.. Kukahan kirjoittaisi lyhenevästä aikuisuudesta? Sillä voisi hyvinkin lyödä leiville.

Johanna Sumiala viestinnän tutkija

3

Pisteitä

Ota kantaa

Nuortenkahvila Kaino oli avoinna Korson kirkolla sunnuntaina ..

www.vantaanlauri.fi/keskustelu • vantaan.lauri@evl.fi • Vantaan Lauri/ Ota kantaa, PL ,  Vantaa • tekstiviestit   

Miten aika kuluu kahvilassa?

Puhetta täytyy kestää

Markku Mattila

Meea Ruotsalainen, 1

Anssi Alm, 1

Tero Fleminch, 

Miksi käyt Kainossa?

— Kuulin kahvilasta kavereilta. Täällä sisällä on lämpimämpää, kun ulkona on kylmä. Olen käynyt kahvilassa muutaman kerran.

— Nuorten kahvilan paikka on minulle kyllä ennestään tuttu. Kävin kesällä päiväriparin, joka pidettiin Korson kirkolla. Oppitunnit pidettiin tässä tilassa. Konfirmaatio oli tietenkin kirkossa. Iltahartaudet pidettiin pienessä kappelissa.

Mitä teet Kainossa?

— Istun sohvilla eri paikoissa.

Katson välillä peliä. Juttelen kavereitten kanssa tämän päivän ja viikonlopun tapahtumista ja ihan henkilökohtaisista asioistakin.

Käymme kavereiden kanssa välillä ulkona.

Pisteillä –, paljonko annat kahvilatoiminnalle?

— Annan 3,5++ kivoille ihmisille, mukavalle toiminnalle ja paikalle, jossa voi viettää aikaa.

Miksi käyt Kainossa?

— Syynä ovat biljardipöytä ja kaverit. Käyn täällä melkein aina, kun kahvila on auki. Olen käynyt täällä noin vuoden verran keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Alun perin kuulin kahvilatoiminnasta kavereilta.

Mitä teet Kainossa?

— Pelaan biljardia ja juttelen kavereiden kanssa niitä näitä. Kahvilassa on aina joitain kavereitani muun muassa entisestä koulustani.

Aloitin syksyn alussa ammattikoulun. Opiskelen Variassa lentokoneasentajaksi. Kahvilassa minulla on tapana juoda mehua ja syödä keksi.

Ne saa 10 sentillä. On täällä myynnissä kahvia ja teetäkin.

Pisteillä –, paljonko annat kahvilatoiminnalle?

— Annan 3,5 biljardipöydälle.

Sen pussit repsottavat ja tarvittaisiin uudet kepitkin. Muuten kahvilassa on mukavaa ja rentoa.

Milloin nuorten kahvila on avoinna Korson kirkolla?

— Kahvila on avoinna kolme kertaa viikossa. Keskiviikkona se on nimellä Kake, ja siitä huolehtii seurakunnan siviilipalvelumies. Perjantain Dooriksessa näkee, millaisissa tunnelmissa viikonloppu alkaa ja sunnuntain Kainossa, miten se on päättymässä.

— Paikalla on kahvilatyöntekijä, ja viikonlopun kahviloissa joku seurakunnan nuorisotyöntekijä.

Ketkä käyvät kahvilassa?

— Kahvilat on tarkoitettu nuorille seitsemäsluokkalaisista alkaen. Pääosa kävijöistä on 15–17-vuotiaita. Kävijämäärä vaihtelee. Keskimäärin täällä käy 18 nuorta illassa. Perjantai-iltojen pyörittämisessä tärkeitä ovat vapaaehtoiset, joiden pitää olla vähintään 18-vuotiaita.

Pisteillä –, paljonko annat kahvilatoiminnalle?

— Annan 4–. Paikan ja kaluston kunnostus alkaisi olla tarpeen.

Ulla-Maija Vilmi

Ku i n k a

va n t a a l a i n e n?

Saara Vuorjoki

Olen arvostanut professori Raija Sollamon kolumnikirjoituksia Vantaan Laurissa. Nytkin, 29.9., hän kirjoitti asiaa, mutta häneltä pääsi yksi ruma sammakko.

Koska puhe on teko, mielestäni hänen on näistä sanoistaan vastattava.

Selitykseksi ei riitä, että hän ehkä tarkoitti vertauskuvallisesti. Tämä on suora rinnastus. ”Sanoilla haavoitetaan yhtä syvästi ja pahasti kuin aseilla.” Mitä se on?

On suosittua rinnastaa henkisen ja fyysisen haavoittamisen tuhovaikutus. Kun Tanskassa taisteltiin pilakuva-asiasta, joku naishenkilö kirjoitti suureen lehteen, että kynällä voi haavoittaa paljon enemmän kuin miekalla. Näin sanomalla hän hyväksyi fyysisen väkivallan käytön uskonnollisen keskustelun muotona. Tähän kirjoitukseen ei muistaakseni yksikään uskonoppinut puuttunut.

Jos tämä rinnastus on uusi totuus, niin tämä tietää suuria säästöjä puolustusmenoissa.

Aseet voidaan lopultakin takoa auroiksi, kun kohdistetaan vain riittävä määrä vihapuhetta ja kynänjälkeä kulloisenkin vihollisen suuntaan. Miksi terroristit käyttävät lievempiä keinoja — pommeja — kun saisivat massiivisemman tuhovaikutuksen piirroksilla ja kirjoituksilla?

Jos pääsisimme kysymään sankarivainajiltamme, niin paljonkohan vihapuhetta he olisivat mahtaneet kestää, jos sillä olisivat saaneet pitää henkensä? Henkinen ja hengellinen loukkaantumisherkkyys on oma arvovalinta ja siinä on suuria eroja. Ihmisellä on ihmisyyteen perustuva velvollisuus kestää puhetta, kirjoitusta ja paljon muuta ei-fyysistä kuormaa.

Vihapuhetta ei pidä hyväksyä, eikä ihmistä saa loukata. Mutta henkisen ja fyysisen loukkaamisen rinnastaminen täytyy jyrkästi tuomita typeränä ja vastuuttomana.

Ilkka Saarisalo epätäydellinen yksilö

Luomuruokaa lapsille

Sigrid Hedman, 81, viihtyy Tikkurilassa palveluiden lähellä.

100 % Vantaalainen Synnyin Imatralla kymmenlapsisen perheen esikoiseksi. Ennen meikäläiset eivät saaneet asuntoja ja joutuivat kiertämään pyytäen yösijaa milloin mistäkin. Meidän perheellä oli kuitenkin katto pään päällä. Vanhemmat pitivät huolta. Jouduin hoitamaan paljon pienempiä sisaruksiani, esimerkiksi kampaamaan heidän hiuksiaan ennen kouluun lähtöä.

4

Tapasin tulevan mieheni tansseissa. Olin parikymppinen, kun muutimme Malmille mieheni siskon luokse asumaan. Pari vuotta myöhemmin muutimme omakotitaloon Hiekkaharjuun. Meille syntyi kolme lasta. Miehelläni oli hevosia. Hiekkaharjussa sai pitää kahta hevosta, loput olivat muualla.

Hiekkaharjusta muutimme Tik-

kurilaan kerrostaloasuntoon. Mieheni nukkui pois viisi vuotta sitten.

Kannatan perinteisiä romanien tapoja. Vanhempien kunnioittaminen on meillä sääntö. Käyn Suomen Romaniyhdistyksen vanhusten kerhossa. Tikkurilassa kulkiessani moni valtaväestöön kuuluva käy tervehtimässä minua.

Lähi- ja luomuruoasta puhutaan paljon, samoin koulu- ja päiväkotiruoasta. Nämä keskustelut tulisi yhdistää: lasten pitäisi saada mahdollisimman hyvälaatuista ruokaa, sillä se vaikuttaa, ei vain kasvuun, vaan kaikkeen kehitykseen sekä oppimiseen, keskittymiskykyyn ja vireyteen.

Suomessa ei ole tehty juurikaan tutkimuksia luomuruoan vaikutuksista, mutta maailmanlaajuisesti niitä on tehty paljon.

Useat eri tutkimukset todistavat, että runsaasti kasviksia ja hedelmiä sisältävä ruokavalio voi vähentää riskiä sairastua sydänsairauksiin, syöpään ja joihinkin muihin tauteihin.

Polyfenolien uskotaan olevan yksi syy vihannesten ja hedelmien terveellisyyteen. Luomuruoka sisältää amerikkalaistutkijoiden mukaan tavanomaisesti tuotettua ruokaa enemmän terveellisiä yhdisteitä. Torjunta-aineiden käyttö tavanomaisessa tuotannossa ilmeisesti vaikuttaa ruoan sisältämiin yhdisteisiin.

Tutkimustulosten mukaan

luomumarjat ja -vilja sisälsivät jopa 58 prosenttia enemmän polyfenoleja kuin tehotuotetut elintarvikkeet. Luomuruoka sisälsi tavanomaisia tuotteita enemmän myös askorbiinihappoa, jonka elimistö muuttaa C-vitamiiniksi. Luomumaito julistettiin varsinaiseksi terveyden eliksiiriksi, sillä siinä on jopa 60 prosenttia enemmän antioksidantteja ja terveellisiä rasvahappoja kuin tavallisessa maidossa. Luomuruoka tuotetaan käyttämättä kemiallisia torjunta-aineita tai lannoitteita.

Vantaalla olisi verraten helppoa siirtyä luomu- ja lähiruokaan. Kaupunki viljelee omia peltojaan satoja hehtaareita.

Niillä voisi viljellä luomuviljaa koulujen, päiväkotien, sairaaloiden ja muiden laitosten tarpeisiin. Lähialueella on myös paljon luomutiloja. Kasvispainotteinen ruoka olisi edullista myös ilmastonmuutosta ajatellen.

Sini Alén

Tukea nuoren hengellisyydelle Rippikoulu tavoittaa suurimman osan ikäluokan nuorista ja useimmille siitä muodostuu positiivinen kokemus. Iso osa rippikoulun käyneistä nuorista ei kuitenkaan kiinnity seurakuntaan ja sen toimintaan.

Vanhemmilla ja muilla kasvattajilla on tärkeä rooli nuoren arvo- ja ajatusmaailmassa.

Jos vanhempi suhtautuu kristilliseen uskoon ja seurakuntaan kielteisesti, on nuori vaikeassa asemassa mennessään seurakunnan toimintaan mukaan. Vanhemman on tärkeää omista asenteistaan huolimatta osoittaa tukensa nuorelle tämän ratkaisussa lähteä seurakuntaan.

Vanhemmille kuva seurakunnan nuorten toiminnasta voi olla epäselvä. Seurakunta on parhaimmillaan hengellinen koti ja paikka kokonaisvaltaiselle kasvulle, jossa nuori harrastaa ja elää elämäänsä yhteydessä toisiin kristittyihin. Yhteys toisiin kristittyihin on tärkeää hengellisen elämän ja kasvun vahvistamiseksi.

Nuoren hengellinen elämä ja kasvu kaipaa kuitenkin myös kodin hyväksyvää ilmapiiriä. Nuoren lähellä elävä aikuinen, anna tilaa nuoren omalle hengelliselle kasvulle!

Neljä Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijaa

Kiitos lompakon löytäjälle!

Haluaisin kiittää sitä tuntematonta naista, joka keskiviikkona 21.9. kävi palauttamassa kadulta löytämänsä lompakon Tikkurilan kirkkoherranviraston päivystävälle papille. Pelastit, et vain päiväni, vaan monta päivääni!

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan…

Hajamielinen kanttori kiireessä

Tekstiviestit Ilahduin Werner Janhosen kirjoituksesta (VL 8.9.), koska se oli täyttä asiaa.

Hilja Rantanen

Mitä eroa on mukulamessulla ja uudella mainostetulla vekarakirkolla?

Kiukkuinen asunnottomien puolesta Hans von Schantz

Melkein kuka tahansa voi joutua asunnottomaksi.

Milla Hurme tietää sen omasta kokemuksesta.

K

orsossa asuva Milla Hurme, 38, kertoo kuulleensa juuri radiosta ohjelman asuinalueiden suunnittelusta. Joku asiantuntija oli ollut sitä mieltä, että hyvä ja viihtyisä asuinalue syntyy, kun alueelle ei tule sosiaalisesti tuotettuja asuntoja.

— Olen vihainen tuollaiselle puheelle, jossa ei tunneta myötätuntoa heikommassa asemassa olevia kohtaan. Ei ymmärretä, että asunnottomuus voi osua melkein kenen tahansa kohdalle. Sosiaalista asuntorakentamista tarvitaan, eikä ihmisiä saa erotella ja eristää toisistaan.

Milla kertoo tietävänsä monia, jotka ovat parhaillaan suuressa pulassa.

— Asunnoton voi olla joku muukin kuin alkoholisti tai puliveivari, joka on oman toimintansa takia joutunut asunnottomaksi.

Asunnottomuudelle on monenlaisia syitä: nuoruus ja kokemattomuus, avioero, konkurssi tai hissukseen edennyt masennus, jonka takia asiat ovat jääneet hoitamatta.

— Minkälaiset mahdollisuudet löytää asunto on eronneella ja konkurssin tehneellä miehellä, joka on vielä ehkä ulkomaalaistaustainen? Kaikki vuokranantajat taitavat nykyään ihan rutiiniluonteisesti tarkistaa mahdollisen vuokralaisensa luottotiedot.

Varoituskellot eivät soineet Millan huolen, vihan ja kiukun takaa löytyy omakohtainen kokemus asunnottomuudesta.

Hän laittaa sen paljolti nuoruuden kokemattomuuden ja herkkäuskoisuuden tiliin.

— Muutin pääkaupunkiseudulle parikymppisenä. Silloin meni kohtuullisesti. Minulla oli valmiiksi tiedossa asunto ja työpaikka ravintola-alalla, tosin osa-aikainen. Olin jättänyt taakseni tosi surkean suhteen, mutta pian sama miesystävä tuli takaisin kuvioihin.

Mies lupasi yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Millan pitäisi muuttaa miehen asuinseudulle ja pariskunta menisi naimisiin. Mies puhui häistä sitä ja tätä. Milla matkusti paikkakuntien väliä ja kertoi suunnitelmista vanhemmilleen ja sisarelleen. Hän sai järjestettyä itselleen työpaikan uudelta paikkakunnalta.

— Meidän piti valita kolmesta tarjolla olleesta asunnosta. Mutta juuri kun suunnitteilla olleisiin syyshäihin oltiin sopimassa bändiä, mies perui häät. Jäin aivan tyhjän päälle. Olin asunnoton ja vielä rahatonkin.

— Päässäni eivät olleet soineet mitkään varoituskellot, vaikka kaikkiin järjestelyihin oli kulutettu vain minun rahojani. En voi syyttää miestä kaikesta. Olin aivan liian rakastunut ymmärtääkseni, kuinka kaikki kävi.

Onneksi sentään velkoja ei juurikaan jäänyt, ja Millan luottotiedot olivat yhä tallella.

Piilottelua ja nukkumista siellä täällä Työpaikka säilyi. Asunnottomaksi jäänyt Milla alkoi nukkua siellä täällä.

— Parikymppiselle naiselle riitti avunantajia, joka lähtöön, ja minä olin typerys, kun suostuin siihen. Välillä järjestelin työvuorojani niin, että tuli sekä aamua että iltaa, ja saatoin sitten nukkua salaa ravintolan tiloissa.

Niin hän teki varsinkin sen jälkeen, kun muuan avunantaja oli heilutellut hänelle puukkoa.

— Olin oppinut kotona, että ihmisen pitää elää palkallaan. En osannut ajatella, että voisin hakea asumistukea tai muuta tukea.

Työ oli osa-aikaista pätkätyötä. Se tarkoitti, että tulot olivat pienet, mutta ylittivät aina juuri ja juuri toimeentulotuen rajan.

— Kun elää asunnottomana, rahaa kuluu uskomattoman paljon. Sitä valuu bussilippuihin, syömiseen ja juomiseen. Ruoka tulee kalliiksi, kun ei ole kotia, minne mennä laittamaan sitä. Olen kuullut, että toimeentulotuessa tunnetaan nykyään ulkoruokailulisä.

— Tällä hetkellä olen onnellinen. Minulla on katto pään päällä, pidän työstäni, olen terve ja ihmissuhteeni ovat kunnossa, Milla Hurme sanoo.

Kun Milla oli haahuillut vuoden verran, eräs asiakas vinkkasi, mistä voisi löytyä asunto.

— Piilottelu päättyi, kun äitini ja serkkuni maksoivat takuuvuokran. Vaikka sain vihdoin asunnon, kaikki asiani eivät vielä järjestyneet. Itsearvostukseni oli aivan nollissa.

Itsetuntoni oli saanut syvät haavat.

— Sain asunnon aivan viime hetkillä, sillä elämänhallintani alkoi jo olla hukassa. En tajunnut hankkia edes huonekaluja, vaan nukuin keittiössä viltin mutkassa. Sieltä äitini löysi minut kärpästen keskeltä muutaman kuukauden kuluttua.

Asunto oli ollut tyhjänä jonkun aikaa ennen Millan muuttoa, eikä hän ollut jaksanut siivota sitä. Äiti otti aloitteen ja hankki huonekaluja kirpputorilta.

Toipuminen alkoi pitkän ajan päästä Milla selvisi asunnottomuudestaan paitsi äidin tuen ansioista myös sen vuoksi, että moni asia hänen elämässään oli kunnossa.

— Minut pelasti se, että minulla oli työtä, en sotkeutunut koskaan huumeisiin eikä minusta tullut myöskään ryyppyruusunaista.

Siitä huolimatta vei kaksitoista vuotta ennen kuin Milla alkoi lopulta toipua kokemuksestaan. Siihen tarvittiin uusi rakkaus ja elämäntilanteen ja ihmissuhteiden vakiintuminen.

Asunnottomien yö 17.10. Tikkurilassa Lauri Lairalan aukiolla (Kielotien ja Asematien risteyksessä) ●●

Makkaranpaistoa ja ilmaista leipää klo 15

●●

Räppäri Pelan klo 16.50

●●

Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja Vantaan Lähiönäyttämön esitykset sekä imitaattori Tuomo Heikkilä klo 17.30

●●

Paneelikeskustelu asunnottomuudesta, köyhyydestä ja syrjäytymisestä klo 18

●●

Asunnottomien yön kynttilän sytyttäminen, Kari Peitsamo sekä Ras Henry & Finjam Reggae Band klo 19

Tikkurilan kirkolla (Asematie 12) ●●

Ehtoollishartaus klo 20.45 kirkossa

●●

Diakonian kirpputori klo 19.15–20.15 kirkon sisäpihalla (Unikkotie 5 a C, kellari­ kerros)

Vantaan A-killan Villa Grönbergissä (Jokiniementie 58) ●●

Avoimet ovet klo 17–23

— Aivan viime aikoina olen käynyt taideterapiassa. Äiti on kustantanut sen.

Muutenkin elämässä on alkanut uusi vaihe. Milla on hankkimassa itselleen uutta ammattia oppisopimuskoulutuksen kautta. Ravintola-alan ja kaupan työt on hänen mielestään nähty.

— Vähän harmittaa, etten silloin nuorena tullut hakeutuneeksi jatko-opintoihin, Milla sanoo.

Vaikka on Milla ehtinyt opiskellakin, ensin merkantiksi ja sitten hierontaterapeutiksi ja baarimestariksi. Hänellä on myös myynnin ammattitutkinto.

Ystävältään Milla kuuli asunnottomien yöstä, jota vietetään maanantaina 17.10. Tikkurilassa.

— Tarjosin projektiin yhdet kädet lisää.

Haluan herätellä päättäjiä ja muitakin ihmisiä miettimään asunnottomuutta. Minut löytää asunnottomien yön makkaranpaistopaikalta.

Milla sanoo olevansa onnellinen ihminen. Hän toivoo, että sama olisi mahdollista kaikille.

— Minulla on katto pään päällä, pidän työstäni, olen terve ja ihmissuhteeni ovat kunnossa. En tiedä, mitä muuta voisin enää toivoa tai odottaa elämältä.

Ulla-Maija Vilmi

5

Hans von Schantz

Theresa Ngouth muutti Kajaanista Vantaalle elokuussa. Suuremmassa kaupungissa asuminen on vaatinut totuttelua.

Kulttuurit kohtaavat korsolaiskodissa Etelä-Sudanista kotoisin olevat naiset pitävät tiiviisti yhteyttä ja tahtovat kertoa lapsilleen hyviä uutisia Afrikasta.

T

heresa Ngouth ja hänen puolisonsa Samuel Luak sekä heidän kolme poikaansa, Buai, Benjamin ja Bill ovat kokeneet viime kuukausina monta muutosta. Niistä ensimmäinen on se, että Theresa ja Samuel ovat saaneet opetella sanomaan olevansa eteläsudanilaisia. Maa itsenäistyi heinäkuussa.

— Itsenäisyyttä on toivottu ainakin 50 vuotta, mutta en uskonut, että se toteutuu.

Kyllä silloin juhlittiin, Theresa kertoo.

Elokuussa perhe koki toisen suuren muutoksen, kun se muutti Kajaanista Korsoon Samuelin teologian opintojen vuoksi. Vantaa alkaa vähitellen tuntua kodilta, mutta muutosta on niin vähän aikaa, että perhe ikävöi vielä Kainuuta. He asuivat siellä seitsemän vuotta.

Moni maahanmuuttaja toivoo, että pääsisi suureen kaupunkiin ja sinne, missä on paljon muita ulkomaalaisia, mutta Theresa ja Samuel ajattelevat toisin.

— Tykkään luonnosta ja maaseudulla on suomalaista peruselämää, perheet ja naapurit ovat enemmän tekemisissä keskenään. Asioita oli helppo hoitaa. Kielenkin oppi nopeasti, kun oli pakko, Samuel sanoo.

6

Kirkko on perhe

Theresan ja Samuelin kodin vieressä Korson kirkossa vietetään pian sudanilaista viikonloppua. Päävastuun järjestelyistä ottavat naiset, mutta miehetkin ovat mukana. Suunnitelmissa on valmistaa esimerkiksi linssikeittoa, sudanilaista leipää, falafelia ja makeita herkkuja.

— Pyrimme huomioimaan kaikki. Emme esimerkiksi käytä sianlihaa, jos joku muslimi haluaa tulla tapahtumaan ja syödä siellä. Emme myöskään käytä liikaa suolaa, koska moni suomalainen ei halua syödä sitä paljoa, Theresa lupaa.

Eri puolilla Suomea asuvat sudanilaiset pitävät tiivisti yhteyttä jo senkin vuoksi, että aivan kuten Theresa ja Samuelkin moni heistä on tullut Suomeen pakolaisina ilman muuta sukua. Joulua juhlitaan yhdessä monta päivää. Lapsille ja nuorille järjestetään kesäleirejä. Vantaan sudanilaiset tapaavat toisiaan joka viikko arabiankielisessä raamattupiirissä Tikkurilassa.

— Kirkko on meidän perheemme. Raamattupiirin aikana lapsille on pyhäkoulu.

Siellä leikitään, askarrellaan, lauletaan, tehdään samoja juttuja kuin suomalaisessa pyhäkoulussa, Theresa kertoo.

Kielen oppiminen tärkeintä Vaikka suomalainen kulttuuri on hyvin erilainen kuin sudanilainen, Theresalla ja Samuelilla on mennyt Suomessa hyvin. Theresa on hoitanut perheen kolmea poikaa, opiskellut suomea sekä lasten ja nuorten ohjaamista, ollut työharjoittelussa ja tehnyt keikkatöitä seurakuntiin. Tulevaisuudessa hän toivoo saavansa pysyvän työn.

Samuel on entinen lakimies, mutta opiskellut Sudanissa myös papiksi. Nyt hän täy-

dentää opintojaan voidakseen työskennellä pappina myös Suomessa. Kajaanissa hän teki maahanmuuttajatyötä.

Theresan mielestä kielen oppiminen on ollut avain uuteen kulttuuriin.

— Suomen kieltä on pakko osata, jotta täällä pärjää. Muuten mikään ei onnistu.

Theresa näkee Suomen ja Sudanin välillä kulttuurieroja, mutta painottaa, että ne eivät ole joko hyviä tai huonoja, vaan että kaikilla asioilla on monta puolta. Toisista ihmisistä välittämistä Suomessa voisi silti olla enemmän.

— On omituista, että täällä voi asua kymmenen vuotta tuntematta naapuria. Suomalaiset ovat myös hiljaisia ja ujoja, mutta kun suomalaiseen tutustuu, hän on luotettava ja hyvä ystävä.

Tasa-arvo taas toteutuu Suomessa paremmin kuin Sudanissa. Erityisesti naisten koulutus on Theresalle tärkeää.

— Suomessa kunnioitetaan ihmisiä ja ollaan tasa-arvoisia. Jumalahan loi kaikki tasaarvoisiksi. Ei kukaan voi ylenkatsoa ketään.

Lapset toivovat perunamuusia Kuten monet muutkin maahanmuuttajavanhemmat, myös Theresa ja Samuel tahtovat lastensa oppivan myös synnyinmaansa kulttuuria. Kotona puhutaan nueria ja arabiaa, suomea lapset oppivat päiväkodissa ja koulussa.

— Olen huomannut, että kun lapset alkavat leikkiä keskenään, he puhuvat suomea.

Sanon aina heille, että voisitte kyllä puhua omaa kieltänne, mutta ei se tunnu auttavan, Theresa kertoo nauraen.

Kotona soi myös sudanilainen gospel ja hyllyllä on puisia eläinveistoksia, jotka muistuttavat vanhempien kotimaasta. Kulttuuria

pidetään esillä myös laittamalla sudanilaista ruokaa, siitäkin huolimatta, että lapset osaavat jo toivoa äidiltä perunamuusia.

Yksi Samuelin ja Theresan tavoitteista on saada pojat ymmärtämään Afrikan ja Etelä-

On omituista, että täällä voi asua kymmenen vuotta tuntematta naapuria.

Sudanin moninaisuus. Uutisista saattaa välittyä sellainen kuva, että siellä olisi vain kurjuutta ja sotia, mutta se on vain pieni osa todellisuutta.

— Pojat ovat kyllä kiinnostuneita EteläSudanista, mutta taitavat ajatella, että elämä siellä on tosi vaikeaa. Heille on esimerkiksi kerrottu, että Samuelin isä kuoli siellä sodassa. Veljeni on armeijassa päällikkönä ja pojat ovat nähneet hänet televisiossa. Nyt he haluaisivat käydä Etelä-Sudanissa ja nähdä sotilaita, Theresa kertoo.

Hanna Antila

Sudanilaisten naisten kulttuuritapahtuma pe 14.10. klo 14–20 ja la 15.10. klo 11–20 Korson kirkolla. Sudanilaista ruokaa, musiikkia, tanssia ja myyjäiset. Tapahtuma on avoin kaikille.

H

e

n

k

i

l

ö

k

e

m

i

a

a Hans von Schantz

Rakkaudesta kotiseutuun

K

otiseutu on eri asia kuin synnyinseutu, vaikka ne mielletään usein samaksi, toteaa VantaaSeuran puheenjohtaja Jukka Hako.

— Minun kotiseutuni on Vantaa, koko Vantaa, vaikka olen syntynyt Helsingissä.

Hänen tapauksessaan vantaalaistumista on helpottanut se, että hän muutti paikkakunnalle 11-vuotiaana.

— Olen ponnistanut Louhelasta. Kasvoin ihmiseksi Länsi-Vantaalla, ja se on yhä lähikotiseutuni. Joku toinen vantaalainen voi kokea turvalliseksi ja tutuksi lähiympäristökseen ja kotiseudukseen taloyhtiön, Korson tai vaikka koko pääkaupunkiseudun.

Helsingissä opiskellessaankin Jukka Hako asui Vantaalla. Muuttoja on ollut harvakseltaan: opiskeluaikana yksi ja oman perheen kanssa kaksi.

Yhdessä tekemistä ja huolenpitoa Kotiseudun asiat kiinnostivat Jukka Hakoa jo kouluaikoina. Ylioppilaaksi päästyään hän haki ja pääsi toimitusharjoittelijaksi Etelä-Vantaa-lehteen. Se tarkoitti sitä, että hän luki jo alle kaksikymppisenä työkseen kaupungin papereita.

— Kunta ja myös seurakunta ovat sitä, miten ihmiset verkostoituvat toistensa kanssa, mitä he tekevät yhdessä ja kuinka he turvaavat heikompien aseman. Ei kunta ole mikään työssäkäyntialue.

Työn ohessa Jukka Hako aloitti Suomen historian opinnot, ja vuonna 1980 Helsingin pitäjän kotiseutu- ja museoyhdistyksessä keksittiin, että tuolloin 24-vuotias Hako olisi juuri sopiva nuori mies yhdistyksen uudeksi vetäjäksi.

Sittemmin yhdistyksen nimi virtaviivaistettiin Vantaa-Seuraksi. Nimen haluttiin viittaavan selvästi paikkakunnan kyisyyteen ja tulevaisuuteen. Tosin menneisyyttäkään ei ole unohdettu.

— Vaikka Vantaa täyttää 40 vuotta vasta ensi vuonna, se, tai sen edeltäjä Helsingin maalaiskunta, on vanha historiallinen emäpitäjä. Ei Vantaa ole mikään Helsingin takapiha.

— Vantaata symboloi hyvin pääkaupunkiseudun vanhin rakennus, yli 550-vuotias Pyhän Laurin kirkko, mutta on täällä tietenkin asuttu jo ennen kirkon rakentamista.

15

— Olen ponnistanut Länsi-Vantaalta, Louhelasta, kertoo Jukka Hako.

Asuin- ja työpaikka

Niinä aikoina, kun vesitiet olivat tärkein kulkuväylä, ihmisiä asettui asumaan Vantaanjoen varteen, suojaan merellä liikkuneilta viikingeiltä.

— Viimeisten kahden sadan vuoden aikana Vantaan historiallisena tehtävänä on ollut kasvaa ja ottaa vastaan uusia asukkaita. Vantaan väestömäärä on kasvanut koko ajan.

Vantaa ei ole kuitenkaan selvinnyt ilman takapakkia: vuoden 1946 alussa kunnan keskus Malmi ja kaksi kolmasosaa asukkaista liitettiin Helsinkiin. Omaan kuntaan jäi 12 000 asukasta. Kun myöhemmin myös Vuosaari liitettiin Helsinkiin, oli alueliitoksilla turvattu tilat Helsingin kasvulle.

— Jälkikäteen voi nähdä, että VantaaSeuran syntyaika, 1960-luvun alku, on kulminaatiokohta Vantaan historiassa. Sotien

jälkeinen siirtoväen asuttaminen oli takanapäin, ja vuosikymmenen aikana käynnisteltiin aluerakennushankkeita, ensimmäiseksi Kaivokselassa.

Kun asuntoja ja töitäkin löytyi, ei kaikkien niitä tarvinneiden suomalaisten tarvinnut muuttaa Ruotsiin.

— Tätä nykyä Vantaalla on 110 työpaikkaa 100 työssäkävijää kohti, Jukka Hako kertoo.

Historia löytyy maisemista Vantaalla on rakennettu ja voidaan yhä rakentaa metsään, aivan kuten Leinelässä ja Etelä-Kivistössä tehdään. Entisiä rakennuksia ei ole tarvinnut juurikaan purkaa uusien tieltä. Niinpä Vantaan maisemista voi lukea Suomen historian vaiheet ja kerrokset.

— Täältä löytyvät vanhat pellot, kylät, kartanot ja muutamat maatilakeskukset, joita on vielä jäljellä. On eri aikoina rakennettuja oppilaitoksia, neuvoloita ja päiväkoteja.

On varhaista teollisuutta ja nykyajan pikku piilaaksoa.

Vantaan tyyppisessä verkostokaupungissa ei tietenkään ole kaikkea sitä, mitä jossain vanhemmassa kaupungissa: ei ole ruutukaavaa, ei toria, ei kauppahallia eikä kolmikerroksista kivestä rakennettua lyseota.

— Vaikka Kehä III myötäilee historiallista rantatietä Turusta Viipuriin, Vantaa ei ole sama kuin Kehä III. Se, joka haluaa tutustua Vantaaseen, joutuu poikkeamaan Kehä III:lta ja näkemään vähän vaivaa, Jukka Hako sanoo.

Hänelle vaivannäkö on tarkoittanut Vantaa-Seuran puheenjohtajuuden lisäksi muun muassa vuosikirjojen ja 50-vuotisjuhlajulkaisun Rakkaudesta pitäjään toimittamista.

Ulla-Maija Vilmi

Vantaa-Seuran 50-vuotisjuhla la 15.10. klo 15 konserttitalo Martinuksessa. Vapaa pääsy.

— Va n t a a o n va n h a h i s t o r i a l l i n e n e m ä p i t ä j ä . E i s e o l e m i k ä ä n H e l s i n g i n t a k a p i h a .

-vuotias Lauri seuraa lukua 15 Vantaalla Markku Mattila

Hääyö-tapahtumassa 16.9. jaettiin 15 minuutin vihkiaikoja. Pyhän Laurin kirkossa toisensa saivat tuolloin muun muassa Jouni ja Kirsi Järvinen.

7

Hans von Schantz

H

Vaimolleen Bo Eriksson on tehnyt punaisen neuleviitan.

Mies puikoissa

Siuntiossa syntynyt Bo oli viisivuotias per-

heen muuttaessa Helsingin maalaiskuntaan.

— Meitä lapsia oli monta. Mutta äiti ehti myös virkata ja neuloa, vaikka kävi töissä ja vaikka kodinhoito oli siihen aikaan työläämpää kuin nyt.

— Näin äidin myös kehräävän lankaa, Bo muistelee.

Bo neuloi ensimmäisen kerran alakoulussa.

Patalapun neulominen oli pienelle pojalle vaikeaa ja vastenmielistä hommaa. Seuraavan kerran hän otti neulepuikot esiin vasta 1980-luvun puolivälissä.

— Piti keksiä joku harrastus. Historia kertoi, että entisaikoina miehet olivat neuloneet. Päätin kokeilla.

Ensimmäisenä työnään Bo neuloi vanhemmalle, tuolloin lukioikäiselle tyttärelleen puseron, jossa oli tiilenpunaisella pohjalla valkoisia kukkia.

8

— Malli oli haastava, mutta niin sen pitikin olla. Halusin tietää, osaanko neuloa vai en, hän sanoo.

Bo hyödyntää lehdistä ja netistä löytyviä neu-

leohjeita, mutta suunnittelee neuletöitä myös itse.

Inkerinmaalle lähteneiden pipojen ja huivien ohje syntyi omasta päästä. Bon itsensä suunnittelema oli myös pusero, jonka hän neuloi tyttärentyttärelleen Yhdysvaltoihin.

— Puseron etupuolella oli punaisia ja valkoisia raitoja, takana valkoisia tähtiä sinisellä pohjalla.

Pusero oli kuin USA:n lippu, Bo kertoo.

Ennen eläkkeelle jäämistä Bo työskenteli varatuomarina. Lisäksi hän on parinkymmenen vuoden ajan kääntänyt Vantaan seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston esityslistoja suomesta ruotsiksi. Siinä tehtävässä hän on luvannut toimia tämän vuoden loppuun.

Neulomisen lisäksi Bo harrastaa ristisanatehtävien ratkaisemista. Yhdessä vaimonsa Airin kanssa hän myös auttaa lähellä asuvan vanhemman tyttärensä perhettä lastenhoidossa.

Tyttärenpojista vanhin oli suunnilleen viisivuotias, kun hän tilasi isoisältään neulotun ponchon. Bo lähti pojan kanssa kauppaan, josta ostettiin ponchoa varten pojan valitsemaa vihreää lankaa. Kotiin päästyään Bo aloitti neulomisen.

— Noin puolen tunnin kuluttua poika tuli hämmästyneenä kysymään, että eikö se vielä ole valmis, Bo kertoo hymyillen.

Viimeaikoina Bo on neulonut päivittäin, mutta vuosien varrella hän on pitänyt harrastuksessaan myös taukoja.

Itselleen Bo muistelee neuloneensa ainakin kolme villatakkia. Vävyt ovat saaneet muun muassa slipoverit. Vanhemmalle tyttärelleen hän neuloi tänä vuonna viininpunaisen boleron.

Haasteellisin neuletyö viime aikoina on ollut vaimon tilaama pitkä punainen neuleviitta.

— Sen neulepinta oli vaativa ja suuritöinen, paksuudeltaan vaihtelevaa lankaa oli hankala neuloa. Puikot lensivät välillä nurkkaan, mutta sain työn valmiiksi.

Ennen Inkerinmaalle neulomiaan pipoja ja huiveja Bo ei ollut lahjoittanut neuletöitä hyväntekeväisyyteen.

— Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain tietää tällaisesta mahdollisuudesta, hän kertoo.

Bo tuntee myötätuntoa Inkerinmaan asukkaita kohtaan.

— Sen perusteella, mitä on annettu ymmärtää ja mitä historia on kertonut, siellä on ollut vaikeat olot.

— Jos voi vähän auttaa, niin hyvä on, hän sanoo.

Nyt puikoilla on syntymässä pipo, jota hän neuloo kaksinkertaisella langalla kahdesta erisävyisestä vihreästä kerästä.

— Kuulin, että syöpäpotilaille kerätään pipoja.

Tämä menee sinne, Bo sanoo.

Sini Pennanen

P

öydälle on pinottu viisi pitkää kaulahuivia ja lähes parikymmentä pipoa.

Ne ovat syntyneet Satomäessä asuvan Bo Erikssonin, 77, käsissä. Hän tarttui puikkoihin ja kotoa löytyneisiin jäännöslankoihin luettuaan kesän alussa Vantaan Laurista, että Inkerinmaalla sijaitsevan Skuoritsan kylän lapset ja nuoret tarvitsevat lämmintä neulottua ylle.

— Pipo syntyy päivässä. Kaulahuiveissa on enemmän duunia, Bo kertoo.

— Olisin tehnyt huiveista pidempiä, jos lanka olisi riittänyt. Ovat ne nytkin lähes parimetrisiä.

Sini Matilaisen neulomiskäsiala on

Hyvää mieltä NEULOMALLA Neulomisen hauskuus alkaa siitä, kun pääsee valitsemaan lankoja.

M

yyrmäessä asuvan 22-vuotiaan Sini Matilaisen puikoilla on syntymässä pinkki neulepusero koiralle. Neulomisen niksit ovat Sinillä nykyisin niin hyvin hallussa, ettei hän tarvitse ohjeita välttämättä ollenkaan.

Kerran Sini tutki eläinkaupassa käydessään koiran villapaitaa miettien, miten sellaisen voisi tehdä itse ja kuinka siitä saisi neulottua vielä paremman. Sen jälkeen Sini on neulonut lukuisia koirien villapuseroita lämmittämään niin kahta omaa chihuahuaa Hilmaa ja Lempiä kuin kavereidenkin koiria.

Pienen koiran pusero syntyy Siniltä muutamassa tunnissa.

— Olen tehnyt koirille hupullisia ja poolokauluksellisia puseroita. Puseroita, joissa on ollut kuvioita, tekstiä tai palmikoita, Sini luettelee.

Lähiaikoina Sini aikoo neuloa ystävälleen kaulahuivin, jossa on huppu ja huivin päissä taskut, joissa voi lämmitellä käsiä.

— Ystäväni oli nähnyt sellaisen kaupassa ja pyysi minua neulomaan itselleen samanlaisen. Täytyy käy-

n kehittynyt.

dä kaupassa katsomassa, miten se on tehty.

Sosionomiksi opiskeleva Sini työskentelee opintojensa ohella kahdesti viikossa nuorten iltojen ohjaajana Hämeenkylän kirkolla. Hän kuuli töissä Vantaan seurakuntien Rakenna joulupuu -kampanjasta.

— Olen päättänyt, että neulon sinne ainakin yhdet villasukat, Sini sanoo.

Sukkien lisäksi hän aikoo antaa tuntemattomalle joululahjaksi lasten lapaset. Liilojen lapasten valkoisia kärkiä koristaa Hello Kitty -hahmo. Pienten tyttöjen unelmalapasten viimeistelytyö on vielä kesken.

— Tein kummitytölleni viime jouluna lahjaksi sukat samalla idealla, Sini kertoo.

Sini muistelee, että oppi neulo-

maan ala-asteikäisenä, mutta helppoa se ei ollut. Hän sai oppia paitsi koulun käsityötunneilta myös mummoiltaan ja äidiltään.

— Käsialani oli aluksi hirveää, aivan liian kireää. Onneksi äiti oli kärsivällinen ja jaksoi neuvoa, vaikka heitin puikot monta kertaa menemään. Äiti sanoi, että kyllä se onnistuu ja niin se lopulta onnistuikin.

Neulominen on Sinille rentoutumiskeino.

— Opiskelukiireiden keskellä auttaa, kun laittaa kirjat kiinni ja tarttuu puikkoihin, hän sanoo.

Sini Pennanen

Puseroita koirille

Osallistu sukkatalkoisiin! ●

Neulo sukkapari tai useampi.

Kaikkia kokoja tarvitaan.

●

Vie valmiit sukat 14.12. mennessä johonkin Vantaan seurakuntien kirkkoherranvirastoon. Niiden osoitteet löytyvät tämän lehden sivuilta 13–15 ja seurakuntien nettisivuilta www.vantaanseurakunnat.fi.

●

Jos kaipaat neulomisvinkkejä tai -seuraa, mene mukaan sukkapiiriin, joissa konkarit opastavat.

Seurakunta tarjoaa lankoja tai voit viedä omat langat. Muista sukkapuikot.

●

Vaihtoehtoisesti lahjoita sukkalangat. Vie nekin johonkin kirkkoherranvirastoon.

Sukkia lahjoitetaan muun muassa vanhuksille, kehitysvammaisille ja päihdekuntoutujille. Seurakuntien diakoniatyöntekijät ja vapaaehtoiset jakavat sukat joulun alla.

Lahjasukkien neulominen on osa Vantaan seurakuntien Rakenna joulupuu -kampanjaa.

Sukkapiirit ●

●

●

●

●

Lähimmäisenrakkaus silmukoiksi keskiviikkoisin klo 9.30– 11.30 Rekolan kirkolla.

Lähimmäisenrakkaus silmukoiksi joka toinen keskiviikko (parilliset viikot) klo 18 Hakunilan kirkolla. Seuraavan kerran 19.10.

Neulontaillat tiistaisin 18.10.– 8.11. klo 17–19 Korson kirkolla.

Iltateetä tarjolla.

Neulontaillat ti 18.10. ja ti 25.10. klo 18–20 Hämeenkylän kirkolla.

Iltateetä tarjolla.

Sukkana jouluun -ryhmä Facebookissa.

Pia Varjola on hurahtanut sukkien tekemiseen.

Kipinä kantapääkurssilta

P

ia Varjola, 45, oli käymässä kuurojen diakoniatoimistossa, kun hän huomasi ilmoituksen Kantapään kautta -sukkakoulusta. Hän päätti osallistua siihen.

— Ajattelin, että se voisi sopia minulle. Olin neulonut viimeksi joskus parikymppisenä. Silloin neuloin itselleni villatakkeja, puseroita, pipoja ja huiveja, mutta en koskaan villasukkia, Pia kertoo tulkkinsa välityksellä.

— Kantapään neulomisen opin vasta kurssilla, hän sanoo.

Nyt, Tikkurilan kirkolla kokoontuneen sukkakoulun viimeisellä kerralla, Pialla on edessään jo kolme valmista sukkaparia. Neljäskin on kohta valmis. Ensimmäisenä Pia neuloi metsänvihreät sukat.

— Sain niihin langat kurssilta.

Minulla oli omiakin lankoja mukanani, mutta ne olivat liian paksuja.

Kantapään neulominen oli Pian mukaan aluksi hankalaa. Ensimmäisen kantapään hän neuloi sukkakoulussa ohjaajan opastuksella. Toinen syntyi kotona ohjepaperin avulla.

— Minun piti purkaa monta kertaa, mutta en luovuttanut. Lopulta hoksasin, miten se tapahtuu.

Nyt kantapään neulominen sujuu jo rutiinilla.

— Silmukkamäärät täytyy vielä tarkistaa ohjeesta. Muuten sukan neulominen onnistuu jo ilman, että täytyy katsoa paperista, Pia kertoo.

Hänellä on mukanaan pussillinen uusia lankoja.

— Olen saanut uuden kipinän neulomiseen. Neulon nykyisin joka ilta. Viikonloppuisin aika juoksee neuloessa. Olen ehtinyt neuloa myös töiden lomassa, henkilökohtaisena avustajana työskentelevä Pia kertoo.

Häntä harmittaa, että viiden kokoontumiskerran sukkakoulu loppui.

— Olisin halunnut opetella erilaisia tapoja tehdä sukan kärkikavennuksen. Nyt ehdimme opetella vain yhden tavan, Pia sanoo.

Hän aikoo kuitenkin neuloa lisää villasukkia. Tänä jouluna Pian poika, kummityttö sekä ystävät löytävät joululahjapaketeistaan Pian neulomat sukat. Muutaman neulomansa sukkaparin hän aikoo antaa lahjaksi tuntemattomille Vantaan seurakuntien Rakenna joulupuu -kampanjan kautta. tekstit Soili Pohjalainen

9

Paul Sussman: Kätketty keidas.

WSOY 2011.

Paul Sussmanin Kirja jännitysromaani Kätketty keidas alkaa siitä, kun kalliokiipeilijä Freya Hannen saa tiedon sisarensa kuolemasta Saharassa ja lentää saman tien paikalle hautajaisia varten.

Tutkijasisar oli osallistunut projektiin, jossa yritetään selvittää tu-

hansia vuosia sitten kadonneen keitaan olemassaoloa ja sijaintia. Keitaan löytämiseen on monella vahvoja intressejä.

Neljätuhatta vuotta sitten erämaa oli nielaissut keitaan. Tapahtumasta ja keitaasta liikkui paljon pirstaleista tietoa, kunnes 1980-luvulla CIA:n epäonnistuneessa operaatiossa noille seuduille katosi uraanilastissa oleva sotakone, ja etsinnät saivat uutta puhtia.

Toimintaelokuvamainen kerronta hurjistuu loppua kohti. Päähenkilöt osoittautuvat toimintavalmiuksissaan lähes james bondeiksi, ja koko juttu on kuin korttipeli, jossa lukija ei koskaan tiedä, nouseeko pakasta hyvän vai pahan sotilas. Kiinnostavan kirjan apokalyptisia sävyjä saavaan ja epäuskottavaan loppuratkaisuun on pakattu ehdottomasti liikaa actionia, pelkoa ja kidutusta.

Egyptologia, josta kirjassa kerrotaan sivukaupalla juonenkäänteiden välissä, on kirjan kiinnostavin anti. Alan huikeat tutkimustulokset meidänkin ajaltamme ovat niin hurjia, että niihin jää helposti koukkuun.

Oli nyt tämänkertaisen keitaan laita niin tai näin, lukija saa paljon hauskaa tietoa egyptologiasta.

Eila Jaatinen

Rax Rinnekangas

Egyptologiaa ja ramboilua

Kaksi vaikeassa elämäntilanteessa olevaa miestä lähtee etsimään mielenrauhaa Pohjois-Espanjan maaseudulta.

Kadonnutta inspiraatiota etsimässä Matka Edeniin. Ohjaus: Rax Rinnekangas. Pääosissa: Nachio Angulo ja Hugo Wirz.

Matka Edeniin on

Elokuva multitaiteilija Rax

Seikkailu Karthagossa Jukka M. Heikkilä: Karthago.

Karisto 2011.

Pauli Juusela

Mikko Käkelä

Vantaalaisen histoKirja riallisten romaanien kirjoittajan Jukka M. Heikkilän uusin seikkailu sijoittuu Karthagoon. Nykyisen Libyan alueella on taisteltu jo ennen Gaddafia, muun muassa 256 ennen Kristusta. Tuolloin toisistaan ottivat ensimmäisissä puunilaissodissa mittaa kauppamahti Karthago ja nouseva maailmanvalta Rooma.

Heikkilän kirja on mukaansatempaava tarina, jonka historiallisissa yksityiskohdissa on nähty vaivaa. Tarinan päähenkilö on Spartassa sotilaskoulutuksensa saanut palkkasoturi, jonka naispuolinen ylimys pestaa pelastamaan pahassa ahdingossa olevaa kotikaupunkiaan.

Heikkilä onnistuu mainiosti yhdistämään vankan asiantuntemuksen ja jännittävän seikkailun. Sekin selviää, että ristiinnaulitsemista eivät alun perin keksineet roomalaiset, vaan he oppivat julman ran-

gaistuksen karthagolaisilta. Kova kohtalo uhkasi muun muassa epäonnistuneita sotapäälliköitä.

Veteraaniohjaaja

Elokuva Terrence Malick on

Historia innostaa Jukka M. Heikkilää.

www.sujuu.fi

VANTAAN

www.vantaanlauri.fi

paratiisia käsittelevistä töistä. Katsoja kokee harvinaislaatuisen prosessin kahden taiteilijan ja kolmannen tarjoaman inspiraation kolmiossa.

Kuvataiteilijana maineensa vakiinnuttaneen Rinnekankaan yllättävän ehjässä elokuvassa on hyvää tekevää, hitailla leikkauksilla aikaan saatua pysähtyneisyyttä. Mieleen tulee edesmenneen neuvostoliittolaisohjaajan Andrei Tarkovskin runollinen esteettisyys. Matka Edeniin on myös elokuva harmonisesta ja kaiken turhan yläpuolella olevasta ystävyydestä.

Hannu Kylkisalo

Viimeisellä rannalla The Tree of Life. Ohjaus: Terrence Malick. Pääosissa: Brad Pitt, Sean Penn, Jessica Chastain ja Hunter McCracken.

Sivut sujuvasti nettiin kumppanina

Rinnekankaan ensimmäinen pitkä elokuva. Siinä kaksi vaikeassa elämäntilanteessa olevaa miestä, Suomessa asuva säveltäjä Ignacio ja sveitsiläinen, Espanjassa asuva piirtäjä Comaz lähtevät etsimään mielenrauhaa Pohjois-Espanjan talviselta viinitilaalueelta.

Toinen potee syyllisyydentuntoa tyttärensä vakavasta loukkaan-

tumisesta auto-onnettomuudessa.

Toinen taas on menettänyt yhteytensä ihmiseen, joka on ollut hänen koko taiteellisen ilmaisunsa keskiössä.

Rinnekankaan pidätellyn kauniissa ja rauhallisessa elokuvassa ovat haussa henki, pyhyys ja inspiraatio. Elämän arpa heittää kulkijat Rioja Alavesassa sijaitsevaan luostariin. Kun ystävysten auto varastetaan, matka saa jatkua jalan ilman sen suurempaa dramatiikkaa lopulta Remellurin viinitilan kappeliin.

Kaverukset seuraavat baskimaalari Vicente Ameztoyn jälkiä ja ammentavat inspiraatiota tämän

tehnyt yli 40 vuotta kestäneellä urallaan vain kuusi pitkää elokuvaa. Täydellisyydentavoittelu on kantanut useimmissa tapauksissa hedelmää, eikä uusi, palkittu The Tree Of Life muodosta poikkeusta.

Malick pureutuu uudessa elokuvassaan ehkä tähän saakka kaikkein syvimmälle ihmisyyden ja elämän perusasioihin. Ajassa ja kuvien virrassa vapaana lipuvan elokuvan ulkoisena kehyksenä toimii näennäisesti tavallinen, naisen, miehen ja kolmen pojan muodostama perhe.

Pinnan alla kytee kuitenkin ankaruutta, turhautumista ja mielivaltaisuutta. Isän psyyke säätelee koko perheen dynamiikkaa ja myös sitä, millaiseksi keskushenkilö Jackin elämä muodostuu. Elokuvassa rankka keskiluokkainen pyrkimyksellisyys saa samankaltaisia muotoja kuin Sam Mendesin parin vuoden takaisessa viiltävässä Revolutionary Roadissa.

Peruskerronnan lomassa Malick heittäytyy välillä häpeämättömästi

kuvalliseksi esteetikoksi. Kasvien, vulkaanisten purkausten ja avaruudellisten kuvien maailmaan uidaan osin elokuvan intensiteetinkin kustannuksella. Tunneilmasto säilyy kuitenkin ehyenä ja kantaa läpi elokuvan. Katsoja vaistoaa, että kuvalliset mielteet tulevat Jackin tajunnasta. Hän joutuu käymään omaa traumaattisesta lapsuudesta nousevaa prosessiaan vielä aikuisenakin.

The Tree of Lifen perustarinaan liittyy myös yllätyksellistä nöyrty-

mistä, anteeksipyytämistä ja anteeksiantoa. Elokuva alkaa Vanhan testamentin Jobin kirjalla, sen keskeisiä juonteita on yksilön kokema mielivaltaiselta tuntuva kärsimys, ja läpi ajan kerrostumien siinä etsitään armoa. Hienossa loppukohtauksessa kokoontuvat elämän näyttämön keskeiset hahmot. Kohtaamista viimeisellä rannalla on tuskin koskaan kuvattu yhtä kauniisti ja puhuttelevasti.

Hannu Kylkisalo

Ahdistunut isä opettaa pojilleen pöytätapoja.

ISSN 1799-9022. Julkaisija Vantaan seurakunnat. Kustantaja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa. Levikki 82 000, 45 numeroa vuodessa osoitteettomasti Vantaalla joka kotiin ja kaupungin jakelupisteisiin. Toimitus Unikkotie 5 B, Tikkurila (PL 56), 01301 Vantaa, p. 09 830 6274, faksi 09 8230 136, vantaan.lauri@evl.fi. Toimituksen sihteeri Arja Vasara, p. 09 830 6274, arja.vasara@evl.fi.

Päätoimittaja Pauli Juusela, p. 09 830 6287, pauli.juusela@evl.fi. Toimituspäällikkö Heli Kulmavuori, p. 09 830 6237, heli.kulmavuori@evl.fi. Toimittajat Hanna Antila, p. 050 420 3815, hanna.antila@ evl.fi. Kaisa Halonen, p. 09 830 6319, kaisa.halonen@evl.fi. Nina Riutta p. 09 830 6236, nina.riutta@evl.fi. AD Timo Saarinen p. 09 830 6297, vantaan.lauri.taitto@evl.fi. Paino SanomaPrint, Sanomala Oy. Ilmoitusmarkkinointi Seija Kosunen, p. 020 754 2270, Jaana Mehtälä, p. 020 754 2309, Sari Havia p. 020 754 2284, Timo Salminen p. 020 754 2247, myynti- ja markkinointipäällikkö Minna Zilliacus, p. 020 754 2361. Ilmoitushinta 1,80 € / pmm + alv. 23%. Rivi-ilmoitukset 1–10 riviin 1,50 € / pmm + alv. 23%. Ilmoitusvaraukset ja -aineistot viimeistään julkaisupäivää edeltävän viikon keskiviikkona klo 16.

Ilmoitustrafiikki /-valmistus Kotimaa-yhtiöt/ Tuula Hurri, PL 279 (Hietalahdenranta 13), 00181 Hki, p. 020 754 2275, faksi 020 754 2343, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi.

Toimitusneuvosto Mirja Taipale (pj.), Aila Pekola (vpj.), Timo Karonen, Petri Nikkilä, Jukka Norvanto, Pirkko Kotila, Miikka Huuskonen ja Kaarina Suonperä.

Jos et ole saanut lehteä, ilmoita nimesi ja tarkka osoitteesi Suomen Postin asiakaspalveluun: p. 020 071 000, www.posti.fi/palaute.

10

Sirkan-päivän kahvit sunnuntaina 16.10.2011 w Myyrmäki, Paalutori, klo 12 w Ylästö, Valintatalo, klo 14 w Koivukylä, Alepan edusta, klo 16.30

Vastaanottoaikoja viikonloppuisin

PARI-, PERHE- JA YKSILÖTERAPIAAN Yhteydenotot: Tuula Krouvi Perheterapeutti ET, Valvira, KELA puh. 044 510 7451, sp: tuula.krouvi@pp.inet.fi

TIKKURILAN TERAPIA

❧

Horsmakuja 8A, 3krs, 01300 Vantaa www.tikkurilanterapia.fi

Aikuisrippikouluun?

❧

Mistä kristinuskossa on kyse? Haaveena kirkkohäät? Kummiksi?

Liittyisinkö kirkkoon? Jäikö rippikoulu aikoinaan käymättä?

Aikuisrippikoulun intensiiviryhmä kokoontuu la-su 19-20.11.2011 Tikkurilan kirkolla.

Konfirmaatio on keskiviikkona 23.11. klo 18 Tikkurilan kirkossa.

Ilmoittautuminen viimeistään pe 11.11. kirkkoherranvirastoon puh. (09) 830 6717 ma-pe klo 9-15.

Lisätietoja pastori Pirjo Kettu 050 3632 372/pirjo.k.kettu@evl.fi

Hyvinvointia jaloillesi Jorma Puranen: Varjoja, heijastuksia ja kaikkea sellaista, 58.

Arvoitukselliset kasvot

V

alokuvaaja Jorma Purasen Varjoja ja heijastuksia -näyttely katsoo uudessa valossa Sinebrychoffi n taidemuseon vanhoja maalauksia. Puranen on kuvannut 1600- ja 1700-lukujen porvarismuotokuvia pitkällä valotusajalla luonnonvalossa fi lmikameraa käyttäen. Tuloksena on kuvia, joissa maalauksen kasvot tuntuvat asettuvan jonnekin heijastusten ja varjojen lomaan.

Valokuvien hehkuvat ja intensiiviset värit poikkeavat alkuperäisteosten väreistä, jotka usein ovat tummia, hillittyjä ja ajan patinoimia. Purasen käyttämä tekniikka tuo esiin myös vanhojen maalausten materiaalien kolmiulotteisuuden, maalin kerrokset ja halkeamat ja puun tai kankaan pinnan elävyy-

HERÄNNÄISSEURAT Pe 14.10. klo 18 Martin srk-talolla, Niittymäenraitti 4, Hyvinkää.

Su 16.10. klo 18 Nurmijärven srkkeskuksessa, Kirstaantie 5-7.

Klo 18 Vanhankirkon salissa, Kirkkotie 1-3, Järvenpää.

Ti 18.10. klo 12.30 Tiistaipiiri Seuratuvalla, Salomonkatu 17 D, Hki. To 20.10. klo 18.30 Ison Omenan Hiljaisuuden kappelissa, Piispansilta 11, Espoo. Kahvit klo 18 alkaen Omenan olohuoneen puolella.

den. Maalausten ikä näkyy — samalla kun niiden kuvaamat ihmiset tuntuvat iättömiltä.

Näyttelyn teokset on kuvattu vuosina 1999–2011. Puranen kertoo kokeneensa jotkut museon muotokuvista niin puhutteleviksi, että on kuvannut niitä uudelleen ja taas uudelleen vuosien ajan.

— Maanantaisin, kun museo oli suljettu, istuin ja meditoin teosten parissa. Saatoin viettää pari, kolme tuntia jonkun teoksen ääressä, suurimman osan aikaa mustan hupun alla, seurata auringon liikettä ja odottaa ratkaisevaa hetkeä, Puranen kertoo.

— Välillä halusin koputtaa maalauksen kehystä ja sanoa, että ”herää, mä tiedän, että sä olet siellä”.

Monissa Purasen kuvissa maa-

Lestadiolainen

UUSHERÄYS Fredrikinkatu 61 B Seurat 16.10. klo 14 Kristityn vastuu Raimo Vanninen ja Paavo Räsänen

Verkko-Laura Vantaalta haluaa olla kaverisi Facebookissa

lausten mallit, satoja vuosia sitten kuolleet, näyttävätkin heräävän hetkeksi eloon ja olevan hätkähdyttävällä tavalla läsnä. Puranen sanoo, että hän on halunnut antaa malleille ikään kuin toisen tilaisuuden.

— Maailman eri taidemuseoissa olen huomannut, että hyvin harva kävijä kiinnittää huomiota muotokuviin. Niiden ohi vain kävellään.

Kuitenkin niiden mallit ovat kerran olleet eläviä ja tuntevia ihmisiä, hyvin samanlaisia kuin me.

Vocca tuoteperheestä apua seuraaviin ongelmiin!

Onko sientä kynsissä, varpaanväleissä ja iholla?

Haiseeko pahanhajuinen jalkahiki, kärsitkö kivuliasita känsistä tai syylistä, halkeilevatko ehkä kantapäät? Vaivaako lihaskrampit (suonenveto)?

Onko atooppinen iho tai psoriasis ongelmasi?

Vocca tuotteita myyvät apteekit, terveyskaupat, SOKOKSET, sekä Voccan verkkokauppa WWW.VOCCA.FI

Ruissalontie 6, 20200 Turku Finland, puh. +358 2 250 6620, +358 41 457 8218 www.vocca.fi

Kaisa Halonen

Jorma Purasen näyttely Varjoja ja heijastuksia 31.12. asti Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä

Välitämme.

Haluatko tavoittaa puoli miljoonaa lukijaa pääkaupunkiseudulla?

Ota yhteyttä ilmoitusmyyntiin ja pyydä tarjous!

020 754 2000/vaihde

”Kiltteydestä kipeät” -naistenilta Kävelevätkö toiset ylitsesi? Oletko sinä ollut liian kiltti?

Teologi-kirjailija Anna-Liisa Valtavaara.

Tikkurilan kirkko Asematie 12, Vantaa to 20.10. klo 18 kahvitarjoilu klo 17.30 alkaen Mukana illassa Papas no Mamas - a cappella -musiikkiryhmä.

11

Markku Mattila

Virkoja haettavana

Vantaan seurakunnat hakee uuteen virkaan kiinteistĂś- ja tilapalveluihin

kiinteistĂśjohtajaa Katso tarkemmat tiedot hausta osoitteesta: http://www.vantaanseurakunnat.fi/vsrky/tyopaikkoja/ tai www.oikotie.fi. Hakuaika 31.10.2011 klo 15.00 asti.

Palvelukseen halutaan

Ostetaan Kuolinpesät tyhjennyksineen ym. kodin tavarat käteisellä noutaen.

P. 040 751 4464.

POSTIMERKKEJÄ, kortteja, rahoja, etikettejä, kunniamerkkejä ym.

Arviointipalvelu. P. 792 851.

Käpylän Merkki Oy, Pohjolank. 1.

HOIVANANTAJIA HOIVANANTAJIA

www.homeinstead.fi www.homeinstead.fi 010 8417400 7400 010 841

Ostamme, noutaen vanhoja tauluja, maljakoita, Arabian astioita, huonek., kirjoja, LP-levyjä ym. Sekä jäämistÜjen tyhjennykset, myÜs viikonlopp., ilt.

Elegantik Oy, p. 040 756 5964.

Hautauspalveluja KAIKKI KUOLINPESĂ„N ASIAT

VANTAAN HAUTAUSTOIMISTO Kyllikki ja Petri Forsius Hautaustoimisto Ay Uomatie 4, 01600 Vantaa, Myyrmäki Neuvontapalvelu ja ajanvaraus p. 0500 536 775 / 24h

www.hautaus.fi

SUOMEN KIVIVALMISTE Oy

K&P HAUTAKIVET

Palveluja tarjotaan Unikkotie 5, Vantaa (Seurakunnan talo)

✆ 836 25220, 836 25225, päivystys 045 353 1352 Av. ma-pe 9-17 Luotettavaa hautausalan palvelua 30 vuotta Tikkurilassa.

www.tikkurilanhautaustoimisto.fi

Sirkka-Liisa Helenius

Muutot • Muuttolaatikot • Kuljetukset • Kalustekasaukset www.sb-palvelut.fi p. 044 336 7633

UUSI ILME KEITTIĂ–Ă–N

- uudet ovet - tasot - saranat ja vetimet RUNSAS VALIKOIMA - malleja - värejä Ilmainen tarjous ja mittauspalvelu.

Kotitalousvähennys tehdystä tyÜstä. www.ergadesign.fi ERKKI KAUPPINEN 0500 503 357.

MUUTOT JA KULJETUKSET 1-2 miestä ja iso pakettiauto.

Kuljetus Neppis p. 040 585 0074.

REMONTIT SOPUHINTAAN

Ostetaan huoneistoja ASUNTO RAHAKSI! Pyydä meiltä paras tarjous.

Soita puh. 045 1111 201 (myĂśs iltaisin).

HUONEISTOCENTER OY Mannerheimintie 80 A 2, 00250 Helsinki.

Vuokrata halutaan

12

MyĂśs kodin pienet kunnostustyĂśt.

Kotitalousvähennys. p. 050 594 0360 KOTISIIVOUKSET, ikkunanpesut, tekstiilihuonekalujen pesut 25 e/ +alv. wwww.kaijaclean.fi p. 045 888 2636

KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, kotiapua.

Ammattitaidolla ja edullisesti.

040 762 5615 Leena www.olkpalvelut.fi kotital.väh. (-60%) Ikkunanpesut ja kotisiivoukset alk. 25,20 e/h. (kotitalousväh. 60%) www. loistopalvelut.fi p. 045 888 2583

Eija Kalliojärvi neuvoo suosimaan lähellä tuotettuja kasviksia.

Vatsa täyteen ilmastoystävällisesti

V

antaan seurakuntien ympäristÜpäivän teemana on tänä vuonna ruoka. YmpäristÜystävällisestä ruoanlaitosta puhuu hankepäällikkÜ Irma Kärkkäinen EkoCentriasta. Sen jälkeen ryhdytään sanoista tekoihin ja valmistetaan ilmastoystävällinen lounas Vantaan kurssikeskusten vs. toiminnanjohtaja Eija Kalliojärven opastuksella. — En ole vielä päättänyt, mitä ruokaa tuolloin laitetaan. Se riippuu osittain siitä, paljonko ympäristÜpäivään ilmoittautuu väkeä. Pitää suunnitella sellainen ateria, että kaikille riittää jotakin tekemistä, Kalliojärvi kertoo.

Näkkileivät ja ketsupit luomuna Ruoan ilmastovaikutusten ja eettisyyden pohdinta on ollut osa seurakuntien leirikeskusten arkea jo vuosia. KäytännÜssä se näkyy lähi- ja kausiruoan, Reilun kaupan tuotteiden sekä luomun suosimisena. Kurssikeskukset ovat mukana Portaat luomuun ‑ohjelmassa, jossa ammattikeittiÜitä tuetaan ekologisten valintojen tekemisessä.

Portaat luomuun ‑ohjelmassa portaita on viisi ja Vantaan seurakuntien kurssikeskukset ovat portaalla kolme. Se tarkoittaa sitä, että jatkuvassa käytÜssä on vähintään neljä luomuraaka-ainetta.

— Meillä käytetään luomuteetä, luomuvihanneksia, luomunäkkileipää ja luomuketsuppia, Eija Kalliojärvi luettelee. — Elintarvikkeiden kilpailutuksessakin yksi kriteereistä on, että tietty määrä tuotteista on luomua, pelkkä hinta ei ratkaise.

YmpäristÜ huomioidaan myÜs

Meillä käytetään luomuteetä, luomuvihanneksia, luomunäkkileipää ja luomuketsuppia. siten, että ruoan määrä mietitään tarkoin ja pyritään siihen, että tähteitä ei synny. Ylijääneelle ruoalle mietitään jatkokäyttÜä, esimerkiksi syÜmättä jäänyt aamupuuro voidaan käyttää sämpylätaikinassa.

Juurekset varma valinta Ilmastolle ystävällinen ruoka tarkoittaa myÜs kasvispainotteista ruokaa. Takuuvarmoja ilmastoystävällisiä raaka-aineita ovat kotimaiset juurekset ja marjat. — Suosimme kasvisvoittoista

ruokaa kuitenkin siten, että käytämme soijatuotteita vain vähän ja pyrimme siihen, että proteiinit saadaan pavuista, iduista tai siemenistä, Eija Kalliojärvi kertoo.

Ekologisten valintojen tekeminen ei ole aina helppoa ammattikeittiÜillekään. Luomua ei ole aina saatavilla, hinta voi olla korkea tai tuotteen kuten suomalaisen talvitomaatin ekologisuutta voi olla hankala mitata.

AmmattikeittiÜiden ympäristÜystävällisiä valintoja vaikeuttavat myÜs kilpailuttaminen ja keskittäminen. Keskusvarastoissa ei välttämättä ole tarjolla luomuvaihtoehtoja aina, kun niitä tarvittaisiin.

Luomuruoan tarjoaminen vaatiikin tarkkaa suunnittelua ja ajoissa tehtyjä tilauksia.

Kilpailuttaminen voi tehdä myÜs lähiruoan suosimisen vaikeaksi tai tuoda ruoan matkaan yllättäviä mutkia. — Kun esimerkiksi tilasimme lohta Herttoniemestä, se kävi ensin keskusvarastossa Hämeenlinnassa, Kalliojärvi havainnollistaa.

Hanna Antila

YmpäristÜpäivä to 27.10. klo 9.30–12.30 Seurakuntientalon auditoriossa, Unikkotie 5 C. Ilmoittautumiset 19.10. mennessä ympäristÜasiantuntija Elina Hienoselle p. 050 310 7099 tai elina.hienonen@evl.fi.

Vantaan seurakunnat 1.10.–20.10.

Raimo Ilmari Roiha ja Reetta-Maria Mannermaa.

Hakunila Kirkkoherranvirasto Hakunilantie 48

Virasto suljetaan ma 17.10. klo 11. Avoinna ti—to klo 9—16.

Tilojen ja toimitusten varaukset p. 09 830 6500 Päivystävä pappi tavattavissa p. 09 830 6507 ma–to klo 10—14.

Diakoniatoimisto Päivystykset tiistaisin Länsimäen kirkolla klo 9–11 ja torstaisin Hakunilan kirkolla klo 9–11. Samaan aikaan ajanvaraus ja puhelinpäivystys, p. 050 573 6313.

Hakunilan kirkko Hakunilantie 48, p. 09 830 6512

Hakunilan kirkon kirppis lauantaisin klo 10–13. Uudet isommat tilat. Tervetuloa ostoksille.

Kirkon kahvio avoinna ti–pe klo 11–14.

Seniorimessu su 16.10. klo 12.

Hans Tuominen, Harri Nurminen, Elina Vepsäläinen, Anne Viljamaa, Kultaisen Iän Laulajat. Kirkkokahvit.

Kohtaamispaikka su 16.10. klo 17–19. Illan vieraina pastori Seppo Suokunnas, muusikot Jukka Tolonen ja Juhani ”Junnu” Aaltonen. Housebändinä nuortenyhtye Poikkipuut.

Matalan kynnyksen maanantai maanantaisin klo 11. Kahvihetki, jossa lyhyt alkuhartaus ja ilmainen voileipätarjoilu.

Lähetyspiiri ma 17.10. klo 18.30– 20. Merja Araneva Päiväraamattupiiri ti 18.10. klo 12–13. Jari Araneva.

Raamattupiiri ti klo 18–20.

Puuroaamiainen keskiviikkoisin ja torstaisin klo 10–13. Lautasellinen puuroa, voileipä, kananmuna, tuoremehu ja kuppi kahvia maksaa 2,50 euroa. Lapsilta 1,50 euroa.

Puolipäivärukous keskiviikkoisin klo 12.30–12.45.

Sukkapiiri ke 5.10. klo 18–20.

Neulomme sukkia Vantaan vankilan vangeille joululahjaksi.

Omat puikot mukaan.

Viikkomessu torstaisin klo 18.

Länsimäen kirkko Kerokuja 9, p. 09 830 6623

Puuroperjantai perjantaisin klo 11–12. Alussa hartaus, jonka jälkeen tarjolla ilmainen puuro ja kahvi.

Messu su 16.10. klo 10. Harri Nurminen, Juha Paukkeri, Hakunilan kirkon kuoro.

Share — International Christian Celebration su 16.10. klo 18–20. Vesa Häkkinen.

Peittopiiri tiistaisin klo 11. Piirissä neulotaan tilkkupeittoja Intiaan lähetettäväksi.

Omaishoitajaryhmä ti 18.10. klo 13–14.40.

Senioriklubi ti 18.10. klo 13– 14.30. Levyraati.

Miesten raamattupiiri ja saunailta tiistaisin klo 18.30.

Naistenpiiri tiistaisin klo 19–21.

Lähetyspiiri to 20.10. klo 18.30.

Pyhän Annan lastenkirkko Koulutie 11, p. 050 573 6294

Miestenpiiri keskiviikkoisin klo 18–21. Sauvakävelyä, sanaa ja saunaa. Teuvo Puolakka.

Nuorille ja varhaisnuorille Toiminta löytyy netistä vantaanseurakunnat.fi Hakunila/ seurakunnan toiminta.

Pyhäkouluista tarkemmat tiedot netistä tai pyhäkoulusihteeri Sari Paanaselta, sari.paananen@evl.fi.

Kastettu Freya Edith Victorine Péry, Jonni Henrik Matias Luotamo, Roosa Tuulia Aurora Tuomikivi, Markus Pekka Juhani Mali.

Hämeenkylä Kirkkoherranvirasto Auratie 3, p. 09 830 6450

Avoinna ma–pe klo 9–14. Muina aikoina virkatodistukset p. 09 830 6345.

Päivystävä pappi, toimitusten varaukset ma, ti, to ja pe klo 9–13 sekä ke klo 9–12, p. 09 830 6455.

Diakoniatoimisto päivystää ma klo 10–12, ke ja pe klo 9–11, p. 09 830 6472.

Vahtimestari p. 09830 6459 ja 050 382 3400.

Hämeenkylän kirkko Auratie 3, p. 09 830 6459

Messu su 16.10. klo 10. Diakonian kirkkopyhä. Saarnaaja Jaakko Kara, liturgi Marja Mäkilä ja kanttori Hannu-Pekka Heikkilä.

Messun jälkeen yhteinen lounas ja kahvi. Musiikkivieraana Lasse Liemola kitaroineen. Seniori-ikäisille järjestetään kirkkoon kuljetus. Ilmoittautumiset kuljetukseen 14.10. mennessä diakoniatoimistoon, p. 09 830 6472 tai 09 830 6489.

Värejä syysillassa -konsertti su 16.10. klo 18. Hellevi Lassfolk, huilu, ja Outi Vainiomäki, piano.

Suomalaista ja ranskalaista huilu- ja pianomusiikkia: Kaski, Sibelius, Fauré, Gaubert ja Ibert.

Valmista arjen ateriasi -kurssi ma 17.10.–7.11. klo 11–14 kirkon keittiössä. Maistuvan arkiruoan valmistusta Marttojen opastuksella. Hinta 20 €. Ilmoittautumiset 13.10. mennessä Irmeli Hendrellille, p. 040 837 9875 tai kirkkoherranvirastoon p. 09 830 6450.

Kudontailta ti 18.10. klo 18–20.

Haastamme sinut neulomaan villasukkia ja muuta lämmintä joulupakettiin tuottamaan iloa kehitysvammaisille ja apua tarvitseville. Kudontaillat ovat osa Vantaan seurakuntien yhteistä Rakenna joulupuu -kampanjaa.

Illoissa on mahdollista saada ohjausta kudontaprojektiin. Seurakunta tarjoaa langat. Teetarjoilu.

Lisätietoa diakoniatoimistosta, p.

09 8306 472.

Jumala on! -luentosarja to 20.10. klo 18.30 seurakuntasalissa. Raamattuluennosta vastaa Ilkka Rytilahti Suomen Raamattuopistosta. Aiheena Usko mitä tahansa?.

Lammaskuja 2 B:n kerhotila Israel-iltapäivä su 16.10. klo 15.

Vieraana Petri Kauhanen Karmelyhdistyksestä.

Nettikerho ke 19.10. klo 14. Aiheena tiedonhakukoneet avuksi tiedon etsinnässä.

Kirjallisuuspiiri ma 7.11. klo 12.

Kirjana Bo Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta.

Lammaspolku 1:n kerhotila Silmukoita ja solmuja -käsityöilta ma 17.10. klo 18–20.

Pienten lasten äideille ja nuorille sinkkunaisille. Illoissa tuuletetaan ajatuksia ja kilistellään puikkoja iltateen lomassa. Lisätietoja Eila Paulúnilta, p. 09 830 6457 tai 050 544 7647.

Vapaalan seurakuntatalo Vanha Hämeenkyläntie 9

Kenian piiri to 20.10. klo 12. Vieraana pastori Pasi Hujanen.

Lapsille Soita ja laula -pyhäkoulu su 16.10. klo 16–17 Lammaspolku 1:n kerhotilassa. Tiedustelut: pyhäkoulusihteeri Irmeli Hendrell, p. 040 837 9875.

Muuta toimintaa Isien ja lasten päivä la 19.11.

Peter Forsgård

Avioliittoon kuulutettu

Kuntokallion kurssikeskuksessa.

Bussi lähtee Hämeenkylän kirkolta klo 10. Paluu klo 18.30. Hinnat 16€ / isä, 8€ / lapsi (3–15-vuotiaat) ja alle 3-vuotiaat ilmaiseksi.

Hinta sis. matkat, lounaan, päiväjuoman, makkaran ja saunan (tytöille oma vuoro). Ilmoittautuminen 3.11. mennessä Eila Paulúnille, p. 050 544 7647 tai Jouni Salkolle, p. 050 420 1411.

Kastettu Niilo Olavi Poutala, Wilma Rebecca Vass, Nella Ada Sofia Husso, Silja Emilia Saarinen.

Hautaan siunattu Mauri Oskari Ahola, 78 v.

Korso Kirkkoherranvirasto Merikotkantie 4, p. 09 830 6550

Avoinna ma–pe klo 9–15. Ti 18.10. avoinna klo 12–15.

Pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 830 6554, korson.papit@evl.fi.

Diakoniatoimisto Merikotkantie 4, p. 09 830 6560

Päivystys ti ja to klo 10–12.

Korson kirkko ja seurakuntakeskus Merikotkantie 4, p. 09 830 6558

Vanhemman väen piiri ei kokoonnu to 13.10.

Miesten raamattupiiri to 13.10. klo 18. Uudessa piirissä käymme joka toinen torstai läpi Galatalaiskirjettä.

Naisten saunailta to 13.10. klo 18.

Seurakuntakuoron harjoitukset to 13.10. klo 18.

Sudanilaisten naisten kulttuuritapahtuma 14.10. klo 14–20 ja 15.10. klo 11–20. Sudanilaista ruokaa, musiikkia, tanssia, myyjäiset. Tilaisuus on avoin kaikille.

Messu su 16.10. klo 10, Mari Liimatainen, Risto Auvinen ja Ursula Hynninen.

Runopiiri ma 17.10. klo 13.

Naisten raamattupiiri ma 17.10. klo 18 Kotkansiiven kokoustilassa.

English through Bible ma 17.10. klo 18.30.

Kirkon kahvila ti 18.10. klo 11– 13. Kahvia, teetä ja pientä purtavaa edulliseen hintaan.

Kudontailta ti 18.10. klo 17.

Haastamme sinut neulomaan villasukkia joulupakettiin apua tarvitseville. Neljä kertaa kokoontuvissa illoissa mahdollista saada ohjausta sukkien kutomiseen.

Ota omat puikot mukaan. Ryhmän vetäjinä toimivat Lions Club Vantaa Komeetat.

Katulähetyksen tilaisuutta ei pidetä ke 19.10. klo 11.

Lähetyspiiri ke 19.10. klo 13.

Huom! Kellonaika muuttunut.

Arki-illan ehtoollinen ke 19.10. klo 18, Vesa Ruokonen ja Martti Sirviö.

Rukousryhmä ke 19.10. klo 18.30.

Vanhemman väen piiri to 20.10. klo 13, Kimmo Saares.

Miesten saunailta to 20.10. klo 18, Vesa Ruokonen.

Seurakuntakuoron harjoitukset to 20.10. klo 18.

Seurakuntakoti Mikael Venuksentie 4

Vanhemman väen piiri ti 18.10. klo 13, Mari Liimatainen.

Miesten piiri pe 21.10. klo 14.

Ryhmä on tarkoitettu päihdekuntoutujille.

Lapsille ja perheille Perhekerho ma klo 12–15 Korson kirkolla, ti klo 9–11.30 seurakuntakoti Mikaelissa (Venuksentie 4), to klo 9–11.30 Nikinmäen seurakuntakodissa (Surviaisenkuja 1) ja pe klo 9–11.30 Korson kirkolla. Perhekerhot syyslomalla to 13.10. ja pe 14.10.

Näkövammaisena liikkuminen vaatii harjoittelua.

Valkoisen kepin päivä

U

seimmat suomalaiset tunnistavat valkoisen kepin. Sitä käytetään kahteen tarkoitukseen: se kertoo käyttäjänsä näkövammasta ja toimii liikkumisen apuvälineenä. Myös valkoinen tukikeppi kertoo näkövammasta.

Näkönsä menettäneille ihmisille liikkumistaidon ohjaus on välttämätöntä, jotta hän oppii kepillä tunnustelemalla erottamaan erilaisia pintamateriaaleja sekä tasoeroja ja esteitä. Valkoista keppiä suositellaan käytettäväksi heiluritekniikalla eli lii-

Pyhäkoulu su 16.10. klo 10, Eeva Suonpää.

Kastettu Markus Benjamin Markovic, Alma Emilia Salminen, Jasper Petteri Mikael Salo, Saku Niilo Ilmari Keskiaho.

Hautaan siunattu Vilho Voitto Kandelin 76 v, Hannu Tapio Koskimaa 59 v, Raimo Aatos Kivelä 58 v, Tarja Irmeli Lauronen 52 v, Sara Sonja Maria Jormanainen 37 v.

Rekola Kirkkoherranvirasto Kustaantie 22 D, p. 09 830 6700

Avoinna ma–to klo 9–15, ke 19.10. klo 13–15 Päivystävä pappi ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707 Tilojen ja toimitusten varaukset ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707, muulloin p. 09 830 6700

Diakoniatoimisto Kustaantie 22 E, p. 09 830 6706

Päivystys ma ja to klo 10–12 Perhetyön päivystys ti klo 10– 12 Asolantie 6, p. 050 342 6155

Rekolan Pyhän Andreaan kirkko Kustaantie 22, p. 09 830 6710, vahtimestari p. 050 590 3495

Torstaipiiri 13.10. klo 13.

Runoryhmä to klo 17, ohjaajana Birgit Leino.

Rukouspiiri to klo 18.30.

Aamurukoushetki su klo 9.

Messu su 16.10. klo 10, liturgi Mikko Matikainen, saarnaaja Martti Asikainen, kanttori Noora Hultin. Lähetyspyhä. Messun jälkeen kirkkokahveilla Martti Asikainen Suomen Pipliaseurasta kertoo raamatunkäännöstyöstä suomensukuisille kansoille.

Yläovi auki aikuisille ma klo 18.

Miesten raamattupiiri ma 17.10. klo 18.30.

kuttamalla sitä puolelta toiselle.

Kansainvälisenä valkoisen kepin päivänä 15.10. Tikkurilassa on mahdollisuus kokeilla heiluritekniikkaa käytännössä. Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset -yhdistyksen Sirpa Talmia ja Vantaan seurakuntien näkövammaistyöntekijä Terhi Suonsivu rakentavat silloin Tikkuraitille esteradan, jolla näkevät voivat kokeilla valkoisen kepin avulla liikkumista.

Kokeile valkoista keppiä la 15.10. klo 10–14 Tikkuraitilla

Sanan ja rukouksen ilta: ”Ilta janoisille” ti 18.10. klo 19. Elävää vettä tarjoilee kirkkoherra Mikko Matikainen, musiikki Savi-bändi.

Aamumessu ke 19.10. klo 9.30, Mikko Matikainen ja Sirkku-Liisa Niemi.

Lähimmäisenrakkaus silmukoiksi -ryhmä ke klo 9.30–11.30 kerhohuone 1:ssä.

MOD-koulutus vapaaehtoistoimijoille ke 26.10. klo 15–17, iltatee klo 17. Toiminnallista työskentelyä, jossa käsitellään omia ennakkoluuloja. Kouluttajina Päivi Peittola p. 050 410 3832 ja Irma Liljeström p. 050 553 8459.

Ilmoittautumiset 21.10. mennessä kirkkoherranvirastoon, p. 09 830 6700.

Asolan seurakuntatalo Asolantie 6

Asolan ankkuri — aamukahvila aikuisille to klo 8.30–11.30.

Hartaus klo 8.30, ilmainen puuro, kahvi 50 snt. Puuroa klo 11 asti.

Yksinhuoltajailta to 13.10. klo 17.

Raamattupiiri to klo 18.

Alfa-kurssi keskiviikkoisin 12.10.–14.12. klo 18.30–21. Uusia kurssilaisia voi tulla kolmella ensimmäisellä kerralla eli vielä 19.10. ja 26.10. Kurssiin liittyy leiri 18.–20.11. Alfa-kurssi on tarkoitettu elämän tarkoitusta etsiville, epäilijöille ja niille, jotka haluavat syventää ymmärrystä kristinuskosta. Illat koostuvat ruokailusta, lauluista, opetuksesta ja pienryhmäkeskusteluista.

Kurssi on maksuton, vapaaehtoinen ruoka- ja leirimaksu. Lisätietoja antaa Päivi Peittola p. 050 410 3832.

Israel-päivä la 15.10. klo 14– 19, Petri Kauhanen Karmel-yhdistyksestä puhuu mm. Israelin ajankohtaisista aiheista. Iltatee klo 17. Ilta päättyy klo 18 alkavaan ilomessuun israelilaisittain, toimittajina Mikko Matikainen, Ilonpilarit, Noora Hultin ja Päivi Peittola.

Draamalauantait 29.10. ja 12.11. klo 12–16. Ilmaisun iloa ja draamallisia työskentelyjä kaikille teatterista ja draamasta

kiinnostuneille, ohjaajina toimivat Päivi Peittola ja Noora Hultin.

Ilmoittautumiset 21.10. mennessä kirkkoherranvirastoon, p. 09 830 6700 tai päivi.peittola@evl.fi.

Rautkallion kerhohuone Rautkalliontie 4

Rukouspiiri pe klo 19.

Ikäihmisten iltapäiväpiiri ma klo 13.

Israel-piiri ke 19.10. klo 18.30.

Nuorille Isoskoulutusleiri pe–su 14.– 16.10. Kuntokalliossa.

Isko 1 AB ti 18.10. klo 18 kirkolla, ”Rakastan, rakastan — mutta ketä?”

Open doors ke 18–21 kirkolla.

Nuorten sähly to klo 16.30 Rekolanmäen koululla, urheiluvarusteet ja sisäpelikengät mukaan.

Nuorten torppa to klo 18–20 kirkolla.

Lapsille Perhekerho ti klo 9.30–11 Asolan ja Päiväkummun seurakuntataloissa, to 20.10. klo 9.30–11 kirkolla.

Kastettu Onni Aamos Eemeli Hintsala, Maria Kaisa Järvinen, Cindy Mantsik.

Hautaan siunattu Matti Johannes Kankaanranta 82 v, Helmi Annikki Ollikainen 80 v, Karl Johan Rolin 77 v.

Tikkurila Kirkkoherranvirasto Unikkotie 5 B, p. 09 830 6717

Avoinna ma–pe klo 9–15.

Tilojen, toimitusten ja Pyhän Laurin kirkon varaukset ma– pe klo 9–15 p. 09 830 6226.

Päivystävä pappi virastossa ma–pe klo 11–15 p. 09 830 6202. Voit tulla keskustelemaan

13

Kirkkotie 45, p. 09 830 6621

Iltapäiväkahvit sururyhmän käyneille to 20.10. klo 14 kahviossa, PirkkoYrjölä.

Ilosanomapiiri to 20.10. klo 16 neuvotteluhuoneessa, Virpi Bäck.

Kiltteydestä kipeät -naistenilta to 20.10. klo 18, kahvitarjoilu klo 17.30 alkaen. Teologi-kirjailija Anna-Liisa Valtavaara: Kävelevätkö toiset ylitsesi? Oletko sinä ollut liian kiltti? Mukana illassa Papas no Mamas -musiikkiryhmä.

Miesten raamattu- ja keskustelupiiri to 20.10. klo 18 takkahuoneessa.

Aikuisrippikoulun intensiiviryhmä 19.–20.11. Ilm. viim.

11.11. kirkkoherranvirastoon p.

09 830 6717. Tiedustelut pastori Pirjo Kettu p. 050 363 2372 tai pirjo.k.kettu@evl.fi.

Messu su 16.10. klo 12. Riikka Wikström, Tiina Komulainen ja kanttori Iina Katila.

Ilolan seurakuntatalo Soittajankuja 1, vahtimestari p. 050 341 4132

Tikkurilan kirkko

Naisten lenkkisauna to 13.10. klo 18. Keskustelua iltapalan ääressä, iltapala 2 euroa. Merja Laakso.

mieltäsi askarruttavista asioista tai kysymään seurakunnan toiminnasta.

Diakoniatoimisto Unikkotie 5 A, 3. krs, diakonia.tikkurila@evl.fi

Päivystys ma ja to klo 10–12.

Puhelinpäivystys ja ajanvaraus ma ja to klo 10–12 p. 09 830 6203 tai p. 050 439 9651.

Tarvitsetko nikkarointiapua?

Seurakuntamme vapaaehtoisten nikkaristien ryhmä tarjoaa kertaluonteista apua kodin pienaskareisiin. Varaukset ja tied. vapaaehtoistyön koordinaattori Päivi Mäkinen p. 050 548 6078, paivi. makinen@evl.fi.

Pyhän Laurin kirkko

Asematie 12, p. 09 830 6223

Ilosanomapiiri to 13.10. klo 16 neuvotteluhuoneessa, Virpi Bäck.

Miesten raamattu- ja keskustelupiiri to 13.10. klo 18 takkahuoneessa.

Laulupiiri pe 14.10. klo 13. kahviossa. Tied. Simo Santaranta p.

050 4343 042.

Yhteiskristillinen rukous- ja lauluhetki la 15.10. klo 15, aikuisten kerhohuoneessa.

Kylväjän lähetyspyhän messu su 16.10. klo 10. Jarkko Korhonen, Tuula Lapveteläinen ja kanttori Terje Saard. Messun jälkeen kirkkokahvit ja lähetysjuhla, mukana Aila Maria Manninen Bangladeshista.

Arabiankielinen raamattupiiri su 16.10. klo 16 aikuisten ryhmähuoneessa. Lastenhoito järjestetty.

Eläkeläiskerho ma 17.10. klo 13 vierailu Tikkurilan ortodoksiseen kirkkoon. Kokoontuminen Valkoisenlähteentie 48. Esittelijänä Isä Mikael Sundkvist ja mukana Pirjo Kettu.

Sansan radiopiiri ma 17.10. klo 18.30 neuvotteluhuoneessa.

Lukupiiri: Raamattu läpi kolmessa vuodessa ma 17.10. klo 18 kahviossa, Heikki Leppä.

Nuorten aikuisten ilta ma 17.10. klo 18–20 nuorisotilassa.

Kirkon ruokailu vähävaraisille ja yksinäisille ti 18.10. klo 12.

Hartaus kirkossa, vuoronumerot kirkon aulasta, ruokailu nuorisotilassa.

Lähetyksen päiväpiiri ti 18.10. klo 13 neuvotteluhuoneessa.

Yhteysilta ti 18.10. klo 18.30 kahviossa.

Omalla äänellä nuotin vierestä -kuoron harjoitus ti 18.10. klo 18.30 nuorisotilassa. Tiedustelut Terje Saard p. 050 4343 043.

Arki-illan ehtoollinen ke 19.10. klo 18. Pirjo Kettu ja kanttori Terje Saard.

Tikkurilan Hannat to 20.10. klo 9.30–12. Lähtö lenkille kirkon edestä klo 9.30, ohjelma klo 10.30 alkaen neuvotteluhuoneessa.

parhaaksi ti 18.10. klo 18–19.45 seurakuntientalon auditoriossa, Unikkotie 5 C. Anu ja Jukka Mattson: Mihin olet sitoutunut?

Voit tulla yksin tai kaksin. Lastenhoito järjestetty. Illoissa mukana pastorit Pirjo Kettu ja Toni Fagerholm.

Kiitos ja onnea! Sydämellinen kiitos kaikille syysmyyjäisiin osallistuneille. Myyjäiset tuottivat 2534 euroa lähetystyölle. Kävijöiden kesken arvotun yllätyspaketin voitti lila numero 6, sarja x. Voiton voi noutaa arpaa vastaan kirkkoherranvirastosta arkisin klo 9–15 tai sopimuksen mukaan.

Kastettu Eero Matias Venäläinen, Shiloh Aderonke Veronika Ayodeji, Mikael Mikko Benjamin Kiiski, Felix Sulo Olavi Front, Eetu Jalmari Aatos Merikoski, Antto Aamos Kristian Huuskonen, Roosa Helmi Anneli Mielonen, Joni Veikko Juhani Kaiho, Lilja Sofia Eveliina Pyykönen, Saara Elisabet Venäläinen, Eetu Viljami Koivuniemi, Aatu Oskari Lipponen ja Aleksi Kaj Lukkarinen.

Kartanonkosken kerhohuoneisto

Avioliittoon kuulutettu

Hagelstamintie 20 A

Kartanokosken piiri ke 19.10. klo 18. Meritähdet.

Heikki Mikael Panula ja Sari Elina Panula, Jouni Ensio Virenius ja Piia Annika Vahtera.

Ristipuron seurakuntatila

Hautaan siunattu

Simonkyläntie 11, vahtimestari p. 050 919 1041

Naisten rukouspiiri pe 14.10. klo 18.

Aikuisten naisten iltapäiväkerho ke 19.10. klo 13.30. Keskustelua ja laulamista kahvikupin äärellä.

Ylästön seurakuntatilat Lehtikummuntie 2, vahtimestari p. 050 367 1495

Naistenilta: Elämän makua ja pysähtymistä arjen keskellä pe 14.10. klo 18. Kirjailija, terapeutti Salme Blomster alustaa aiheesta Kenen ehdoilla elät?. Musiikkia ja rukousta.

Nuorille Nuorisotila, Unikkotie 5 C ja Wintti, Ylästöntie 35

NettiWalkers torstaisin klo 19– 21 päivystää Facebookissa osoitteessa TiksinWalkers Nettikahvila.

Ilmailukerho ma 17.10. klo 18 Kartanonkosken kerhohuoneistolla.

Iso 1 B -koulutus ti 18.10. klo 16.30–18 nuorisotilassa.

Iso 1 C -koulutus ke 19.10. klo 16.30–18 nuorisotilassa.

Walkers nuortenkahvila ke 19.10. klo 18–20 nuorisotilassa.

Lapsille ja perheille Alakouluikäisten iltakerhot: Kokkikerhot maanantaisin ja tiistaisin klo 17.30–19 Tikkurila, Unikkotie 5 B 2. krs. Kokataan leikiten tiistaisin klo 18.30–20 ja Puuhakerho 1.–3. lk maanantaisin klo 18–19.30 ja keskiviikkoisin klo 17.30–19 Ilola, Soittajankuja1. Laulavat kokit 3.–5. lk

Leipää ja viiniä ➤

kohtaamisPaikka su 16.10. klo 17–19 Hakunilan kirkolla. Seuraa, sanaa ja musiikkia sekä kahvia ja teetä. Vieraina muusikot Jukka Tolonen (kuvassa) ja Juhani ”Junnu” Aaltonen sekä pastori Seppo Suokunnas. Housebändinä nuortenyhtye Poikkipuut. maanantaisin klo 17.30–19, Puuhakerho 1.–6. lk keskiviikkoisin klo 17–18.30, Näytelmäkerho 2.– 7. lk keskiviikkoisin klo 18.30–20 ja Kokkaus- ja puuhakerho torstaisin klo 18–19.30 Ristipuro, Simonkyläntie 11 A. Kokkikerho 3.–6. lk maanantaisin klo 17.30– 19 Pakkala, Käräjäkuja 1 B. Askartelukerho 3.–5. lk maanantaisin klo 17.30–19 Viertolan koulu, Liljatie 2. Ulkoilu- ja puuhakerho tiistaisin 18–19.30 Kartanonkoski, Hagelstamintie 20 A. Syyslomalla 13.–14.10. ei ole toimintaa vekkulikerhoissa, päiväkerhoissa, eikä ole avoimia- ja perhekerhoja, eikä torstaitupaa.

Perhekerho Kohtaamispaikka lapsille ja aikuisille ilman ennakkoilmoittaumista klo 9.30–11.

Tikkurilan virasto, Unikkotie 5 B 2. krs tiistaisin, Ylästön seurakuntatalo torstaisin, Pakkalan kerhohuoneisto perjantaisin. Vapaaehtoinen kahvimaksu 1 €/perhe.

Lapsiparkki klo 9–11 tiistaisin Pakkalan kerhohuoneistossa.

Haluatko hengähtää hetken arjen keskellä? Tuo lapsesi hoitoon pariksi tunniksi lastenohjaajien luokse. Maksu on 2 € / perhe. Ilmoittautumiset viimeistään edellisenä päivänä Pulkkinen/Savolainen p. 050 3473091.

Vauvaolkkari esikoisvauvojen läheisille tiistaisin klo 12.30–14 Pakkalan kerhohuoneistossa ja Ilolan seurakuntatalolla.

Torstaitupa torstaisin klo

17.30–19.30 Tikkurilan kirkolla.

Yksinhuoltajien kohtaamispaikka. Lastenhoito järjestetty.

Avoin päiväkerho. Lasten ja aikuisten virikkeellistä yhdessäoloa klo 9.30–11 tiistaisin Ilolan seurakuntakoti ja Tammiston kerhotila, torstaisin Ristipuron seurakuntakoti, perjantaisin Tikkurilan kirkon yläkerta ja Kartanonkosken kerhotila. Esitteitä toiminnasta saa kerhopaikoista.

Ei ennakkoilmoittautumista.

Pyhäkoulut su 2.10. klo 10–11 Ylästön kerhotilassa ja Tikkurilan kirkolla sekä klo 11–12 Kartanonkosken, Ilolan ja Ristipuron seurakuntatiloissa. Ei ennakkoilmoittautumista. Tiedustelut pyhäkoulusihteeri Maaret Hirvensalo p. 050 572 2811, maaret.hirvensalo@evl.fi.

Perheiden retki la 29.10. Holman leirikeskukseen. Lähtö Tikkurilan kirkolta tilausbussilla. Paluu samaan paikkaan. Maksu 10€ / aikuinen ja 5€ / lapsi 3-vuotiaasta alkaen. Sisältää ruoan, kahvin/mehun ja matkan. Ilmoittautumiset Marja-Leena Koponen p.

050 434 5539 tai Maaret Hirvensalo p. 050 572 2811.

Muuta Luentosarja Toisin silmin to 13.10. klo 18 Vantaan opistotalolla, Lummetie 5. Yliopiston lehtori Kari Latvus: Köyhien Raamattu.

Lähemmäksi toisiamme — avioliiton ja parisuhteen

Anna Liisa Hallenberg 90 v, Rauha Katriina Vauhkonen 87 v, Pentti August Olavi Heikkinen 84 v, Jaakko Henrik Suhonen 82 v ja Raili Aulikki Honka 81 v.

Vantaankoski Kirkkoherranvirasto Uomatie 1, p. 09 830 6440

Avoinna ma–pe klo 9–15 Päivystävä pastori p. 09 830 6419 klo 9–14 ma, ti, to ja pe Tilojen ja toimitusten varaus p. 09 830 6419 klo 9–14 ma, ti, to ja pe

Diakonia Päivystykset: Myyrmäki, Louhela ja Kaivoksela Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1, ti ja pe klo 9–11, p. 09 830 6426.

Martinlaakso ja Vantaanlaakso Martinristissä, Laajaniityntie 2, II krs,ma klo 10–12 ja to klo 14– 16, p. 050 357 7736.

Kehä III:n pohjoispuoli Kivistön kirkolla, Laavatie 2, ma klo 10– 12,p. 050 326 2631.

Myyrmäen kirkko Uomatie 1, p. 09 830 6429

Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan.

Eläkeläiskerho to 13.10. klo 13– 14.30 takkahuone.

Messu su 16.10. klo 10. Saarna teol. toht. Sakari Pinola, liturgia Ulla Pohjolan-Pirhonen, kanttori

Kari Jerkku. Kantaattikuoro. Lähetyspyhä, messun jälkeen kirkkokahvit.

Pyhäkoulu su 16.10. klo 10 kerhohuone 4.

Hetkiä elämän tiellä -levyn julkistamiskonsertti su 16.10. klo 18.15. Jouko Kulomäen sävellyksiä esittävät Risto Hölsä, laulu, Kari Jerkku, urut, laulu ja piano, Jaakko Kiilunen,sello, Maija Maltela, laulu ja piano, Juuso Mero, viulu, Jari Niemelä, piano, Ulla Pohjolan-Pirhonen, laulu, Ritva-Leena Tuuli, piano ja laulu ja Jukka-Pekka Virtanen, piano. Vapaa pääsy. Konsertin yhteydessä myynnissä levyjä seurakunnan vapaaehtoistyön hyväksi hintaan 10 euroa.

Lähetyspiiri ma 17.10. klo 15– 16.30 pieni srk-sali.

Raamattupiiri Ilosanoma ma 17.10. klo 17.30–18.45 takkahuone. Maallikkopiiri, jossa käydään läpi Raamattua lukien, pohtien ja keskustellen.

Eläkeläiskerho ti 18.10. klo 13– 14.30 iso srk-sali.

Monikulttuurinen äiti–lapsikerho ke 19.10. klo 10.30 nuorisotila. Kohtaamispaikka äideille lapsineen. Keskustelua arkisista aiheista. Pääkielenä puhumme suomea. Kerho toteutetaan yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa.

Mammaraamis ke 19.10. klo 10– 11.30 kerhohuone 4. Äideille lapsineen.

Laulupaja ke 19.10. klo 18–19.30 St. Martinissa. Mukaan kaikenikäiset ja myös vähemmän laulaneet. Kanttori Ritva Holma laulattaa virsiä ja hengellisiä lauluja.

Keskiviikon sana -lähetysilta ke 19.10. klo 18. Virolainen ilta. Lehari ja Keiti Kaustel, Leena Lehtinen. Mukana musiikissa Matteus Elbrecht, Mariliis Luide.

Eläkeläiskerho to 20.10. klo 13– 14.30 takkahuone.

Arkipyhäkoulu to 20.10. klo 17.30 kerhohuone 4.

Kivistön kirkko Laavatie 2, p. 050 341 8381

Diakoniapiiri ti 18.10. klo 12.30.

Aamurukous ti 18.10. klo 9–10.

Raamattu-rukouspiiri ti 18.10. klo 18.30–20 srk-sali.

Eläkeläiskerho ke 19.10.klo 12.30–14.

Lapsikuoron harjoitukset ke 19.10. klo 17–18. Lisää laulajia tarvitaan. Uudet rohkeasti mukaan.

Miesten saunailta ke 19.10. klo 18.30–21. Oma pyyhe ja omat saunamakkarat mukaan. Kokoontuminen kirkon pääovella, josta yhdessä sisään.

Seutulan kappeli Solbackantie 6, p. 050 413 6266

Eläkeläiskerho ti 19.10. klo 12.30–14.

Martinristi Laajaniityntie 2,p. 09 830 6661

Eläkeläiskerho to 13.10. klo 13– 14.30.

Toivon tuulien esirukous- ja ylistysilta to 13.10. klo 18.30– 20.30 srk-sali.

Taizé-messu su 16.10. klo 11.

Ensi sunnuntai on . sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Kristityn vapaus.

Päivän raamatuntekstit ovat Ps. :–, Aam. :–, Kol. :– ja Mark. :–.

Taivaassa Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.

Aam. 5:24

14

Jani Laukkanen

Vantaan seurakunnat 1.10.–20.10.

T

aivas, Jumalan valtakunta, se toinen todellisuus on usein tuntunut olevan hyvin kaukana, sananmukaisesti jossain pilvien päällä ja takana. Jumalakin on ollut etäinen eikä ole vaikuttanut olevan kiinnostunut minusta ja asioistani.

Viime kesän kauneus sekä kotimaassa että ulkomailla, Suomen luonnon monimuotoisuus ja ihanuus, maisemien vaihtelevuus, ilman lämpö ja tuulen leppeys saivat minut ajattelemaan, että niissä on jotain taivaallista. Onko niin, että Jumala on antanut meille jo esimakua siitä, millaista on taivaassa?

Aloin jopa ajatella, että taivas on läsnä samanlaisena kuin nämä rakkaat maisemat täällä, vain ohuen kalvon tai harson erottamana myötäillen metsiä, järviä, kaupunkeja, katuja ja koteja — ilman syntiä ja saasteita. Meillä olisi kaikki tämä kauneus ilman

ahneuden ja itsekkyyden tuomaa saastumista: maahan ei olisi kaadettu jäteöljyä eikä vesiin olisi johdettu kaloja tappavia tehdasjätteitä eivätkä ihmiset pilaisi suhteitaan pahoilla sanoilla.

Onneksi emme pääse pilaamaan taivasta. Onneksi on vanhurskas tuomari, joka panee lopun järjettömyydellemme. Vaikka taivas on lähellä, portti sinne on ahdas. Sinne ei mennä ilman Jeesuksen lupaa. Siellä toteutuu lopullinen oikeus ja vanhurskaus.

Taivas on niin lähellä, että voit ojentaa kätesi ja siinä se on — Jeesuksen käsi, joka ottaa sinut vastaan.

Riitta Ahonen Hämeenkylän seurakunnan lähetys- ja aikuistyönsihteeri

Pasi Kilpeläinen, Eveliina Pulkkinen, Maisa Kumpulainen, Aku Kähärä. Vapaamuotoinen jumalanpalvelus jossa lauletaan yksinkertaisia rukouslauluja.

Toivon tuulet su 16.10. klo 17.

Toimittaja, evankelista Juhani Happonen.

Diakoniapiiri ma 17.10. klo 12– 14.

Lähetyspiiri ti 18.10. klo 18.30– 20 diakonian työhuone.

Eläkeläiskerho to 20.10. klo 13– 14.30.

Toivon tuulien esirukous- ja ylistysilta to 20.10. klo 18.30– 20.30 srk-sali.

Parisuhdepäivä la 29.10. Vierailevina vetäjinä Hanna ja Ari Niemi aiheenaan Parisuhteen Palikat: Tunteet ja riidat parisuhteessa. Mukana myös Hanne ja Timo Laakkonen sekä seurakunnan työntekijät pastori Maari Santala ja Helena Fyhr. Lapsille omaa ohjelmaa aikuisten työskentelyjen ajan. Hinta 25 e / pari tai 35 e / perhe. Tiedustelut ja ilmoittautumiset lapsi- ja perhetyön sihteeri Helena Fyhr p. 050 380 6500, helena.fyhr@evl.fi

LARSKÖREN må 17.10 kl. 18 övning i Dickursby kyrka.

S:t Martins diakoni- och pensionärskrets ti 18.10 kl. 13 i S:t Martins kapell i Myrbacka kyrka.

ViAndakören ti 18.10 kl. 13.30 övning i Dickursby kyrka.

Dib ti 18.10 kl. 15–18 Drop in i Bagarstugan, ungdomssamling, Anu Paavola, Martin Fagerudd.

Ungdomsmässa ti 18.10 kl. 18 i Helsinge kyrka S:t Lars, Anu Paavola, Håkan Wikman.

Dickursby pensionärskrets on 19.10 kl. 14 i Folkhälsanhuset.

Kaivosristi

Viittomakielinen kohtaamispaikka ti 11.10. klo 12.30–14.30 Tikkurilan Olotilassa, Unikkotie 5 a A (Vehkapolku). Viittomakielinen perhekerho pe 14.10. klo 9.30–12 Lastenkappeli arkissa, Leppävaarankatu 7 B, Espoo.

Lastenhoito klo 10–11.

Vakun senioripäiväkerho ma 17.10. klo 12–15 Tikkurilan kirkon kahviossa. Vierailijoina Vantaan kaupungin vammaispalvelun sosiaalityöntekijät ja Liisa Kauppinen. Arpatavarat mukaan.

Syysretki su 6.11. klo 10–16 keskiaikaiseen Espoon tuomiokirkkoon ja sen ympäristöön, Kirkkopuisto 5, Espoo. Ohjelma: klo 10 jumalanpalvelus, klo 11.30 lounas seurakuntatalolla. Kirjailija, nuorisotyöohjaaja Tarja Rae esitelmöi: Elämää kirkonmäellä vuosisatojen kuluessa. Kävelykierros kirkkomaalla, kellotapulissa ja kirkossa. Päätöskahvit seurakuntatalolla n. klo 15.15, kotiinlähtö klo 16. Päivän ruokailujen hinta 10 euroa, kuljetukset omin kyydein. Laskutus postitse jälkikäteen. Ilmoittautumiset ja erityisruokavalio 25.10. mennessä Terhi Suonsivulle p. 050 381 8758.

Kaivosvoudintie 3

Eläkeläiskerho ke 19.10. klo 13– 14.30.

Työikäisten raamattu-rukouspiiri ke 19.10. klo 19–21.

Kanniston koulun asukastila Kenraalintie 6

Pyhäkoulu su 16.10. klo 11–12.

Usko tai älä -keskusteluryhmä alle viisikymppisille ti 18.10.klo 18.15–19.45. Keskusteluun johtamassa Elina Hellqvist (elina.hellqvist@evl.fi) ja Johanna Jakonen.

Lapsille ja perheille Perhekerho on kohtaamispaikka, johon ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Ohjelmaa on sekä lapsille että aikuisille, yhdessä ja erikseen. Vaskipelto ke 17.30–19, yksinhuoltajien kerho pe 17–20, Kaivosristi to 9.30–11, Myyrmäen kirkko ti 9.30–11, Martinristi musaperhekerho ma 13.30–15, taaperokerho ke 14.30–16, esikoisvauvakerho ke 14.30–16, perhekahvila pe klo 9.30–11.30, Vantaanlaakso to 9.30–11, Kivistön kirkko ma 9.30–11, Seutulan kappeli pe 9.30–11. Srk:n syysesitteessä on ollut virheellinen maininta Martinristin perhekerhosta torstaisin klo 9.30–11, mutta silloin ei ole kerhoa.

Kastettu Eevi Kaarina Parola, Taru Karoliina Sonninen, Aku Onni Hermanni Reunamo, Aaro Viljo Valtteri Paukkunen.

Avioliittoon kuulutettu Petri Olavi Suutarinen ja Marja Riitta Jääskeläinen.

Hautaan siunattu Aimo Eevertti Nieminen 87 v, Runar Alarik Esajas Lintula 87 v, Väinö Johannes Halla-aho 86 v.

Vanda svenska Pastorskansliet Stationsvägen 12 B, tfn 09 830 6262

Öppet: må–fre kl. 9–13

Verksamhet

Oliver Reino Armas Mattila, Wilhelm Jeremias Gustaf Lahtivirta, Niklas Jan Armas Lahtivirta

Yhteiset Huonokuuloistyö Pappi paikalla -kerho ke 19.10. klo 13–14.30 diakoniakeskuksessa, Unikkotie 5 a A, 3. krs.

Kuurojentyö

Näkövammaistyö Yhteislauluilta ma 17.10. klo 17.30–19.30 Vaskipellon kerhohuoneessa, Aabramintie 1, käynti Vaskipellontien puolelta, viimeinen talo vasemmalla. Ohjaajana ja säestäjänä Ritva-Leena Tuuli.

Mitä tulee mieleen sanasta armollisuus?

Entä mistä ihminen voimautuu? Pastori ja tuore teologian tohtori Elina Hellqvist pohtii.

si olla jokapäiväinen asia eikä rajoittua vain juhliin. Jumala voi kantaa ja hoitaa myös arjessa. Usko ei ole vain jotain suurta ja hienoa eikä se aina tunnu miltään.

Kun uskoo työkseen, usko voi helposti lipsahtaa suorittamiseksi. Elän ruuhkavuosia. Minulla on 4- ja 5-vuotiaat lapset. Oma uskonelämäni on helposti jos tästäkin selviäisi -tyyppisiä huokauksia.”

Armollisuus

Voimaantuminen

”Nykyään on valtava pärjäämisen ihanne. Heikkous ei saisi juurikaan näkyä. Kun itse menin seurakunnan toimintaan mukaan rippikoulun myötä, minua viehätti tietynlainen vastakulttuuri. Koulussa ja harrastuksissa piti pärjätä. Seurakunnassa riitti, että tuli paikalle. Mukaan mahtui monenlaista tallaajaa.

Miten jokaiselle löytyisi oma paikka seurakunnasta? On olemassa mielikuvia siitä, minkälainen ihminen on aktiivikristitty tai esimerkiksi seurakuntanuori. Jos uskovaisuus muuttuu ulkoapäin tulevien vaatimusten täyttämiseksi, kristinuskon ajatus armosta häviää.”

”Voimaantuminen on mielestäni sitä, että kelpaa itselleen sellaisena kun on. Tarkoitus ei ole tulla ihmiseksi, joka pärjää aina ja kaikkialla. Voimaantumiseen voi liittyä myös sellainen näkökulma, että ihminen elää Jumalalta saamiensa lahjojen avulla mahdollisimman täyttä elämää ja palvelee myös muita.”

Usko ”Usko on mielestäni luottamus- ja riippuvuussuhde Jumalaan. Usko sai-

Arvot ”Kristillisten arvojen nimissä heitellään ilmaan monenlaisia asioita. Se herättää minussa monia kysymyksiä.

Onko kristillisiä arvoja, ja asettavatko ne sääntöjä esimerkiksi perhe-elämälle tai sukupuolirooleille?

Viime syksyn homokeskustelun myötä esillä on ollut voimakkaita mielipiteitä, joiden mukaan ihminen on Jumalan kuva, mutta Jumalan kuva ei

voi olla homoseksuaali. Monia loukkasi joidenkin ajatukset siitä, että hyväksytään homoseksuaali ihmisenä, mutta ei hyväksytä hänen tapaansa elää. Onko tällainen ajattelu kristillisten arvojen mukaista? Kuka määrittelee kristilliset arvot?”

Etiikka ”Mitä on kristillinen etiikka? Löysin tähän uuden näkökulman tehdessäni väitöskirjaa Kirkkojen maailmanneuvoston ja ortodoksisten kirkkojen välisistä suhteista. Ajattelemme helposti, että yksilönvapaus on kristillisen etiikan mukainen arvo. Ortodoksisten kirkkojen mukaan yksilö on kuitenkin aina osa yhteisöä ja yhteiskuntaa. Heidän mielestään yksilönvapaus kuuluu länsimaisiin, valistuksen ajalta peräisin oleviin arvoihin, eikä kristillisiin arvoihin.

Mikä lopulta on kristillisen etiikan mukaista? Otamme monet asiat ikään kuin annettuina miettimättä sen enempää, mihin ne perustuvat.

Näkökulma voi muuttua, kun tapaamme jonkun, joka asuu ja elää erilaisessa yhteiskunnassa kuin me.”

Elämänvoima ”Miten jaksaa elämäänsä elää? Oman keskeneräisyyden sietäminen voi olla vaikeaa. Meille asetetaan monenlaisia odotuksia. Pitäisi olla hyvä vanhempi, ahkera työntekijä, syödä D-vitamiinia, harrastaa hikiliikuntaa ja muistaa syödä lähiruokaa, sillä ilmastonmuutostakaan ei sovi unohtaa.

Lasteni syntymäni jälkeen olen huomannut muistuttavani usein kastepuheessa, että Jumalan lapseus kantaa, tulipa elämässä eteen mitä tahansa. Ehkä elämänvoima on sitä, että uskoo kaikella olevan tarkoituksensa.

Silloinkin, kun elämä ei ole huippuhetkiä tai kun ne huippuhetket hautautuvat kaiken sälän alle.”

Soili Pohjalainen

Usko tai älä -keskusteluryhmä alle viisikymppisille ti 1.10. klo 1.15–19.30 Kanniston koulun asukas- ja nuorisotiloissa (Kenraalintie ). Ryhmä kokoontuu joka toinen tiistai, ja sitä vetää Elina Hellqvist.

Olotila — olohuone kaikenikäisille Unikkotie 5 a (Vehkapolku), p. 09 830 6302

Avoinna ma–pe klo 9.30–15. Öljyvärimaalauksia 28.10. saakka. Harrastelijataiteilija Leila Nuotio.

Kysy internetin käytöstä ma 17.10. klo 12–13.

Onko sinulla ylimääräistä aikaa? Kysy vapaaehtoistyöstä Olotilan aukioloaikoina.

Vantaan seurakuntien keskusrekisteri Unikkotie 5 B, p. 09 830 6345

Avoinna ma–pe klo 9–15. Virkatodistukset, sukuselvitykset, sukututkimus, esteiden tutkinta ja kirkkoon liittyminen. www.vantaanseurakunnat.fi/vsrky/keskusrekisteri.

Diakoniatyön kirpputori Unikkotie 5 a C (kellarikerros) p. 09 830 6260

Avoinna ma–to klo 10–14. Vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, astioita, kirjoja, levyjä ja urheiluvälineitä.

Elina Hellqvist elää ruuhkavuosia.

15

Jani Laukkanen

Fredagsgruppen fre 14.10 kl. 10 i Dickursby kyrkas kafferum, Annakatri Aho. Veckomässa fre 14.10 kl. 14 i Folkhälsanhuset, Anu Paavola.

Högmässa sö 16.10 kl. 10 i Helsinge kyrka S:t Lars, Anu Paavola, Håkan Wikman.

Söndagsskola sö 16.10 kl 10–11 i Bagarstugan invid Helsinge kyrka S:t Lars.

Högmässa sö 16.10 kl. 12 i S:t Martins kapell, Anu Paavola, Håkan Wikman.

Döpta

Keskustellaan elämänkysymyksistä

Mikke Pöyhönen

koonnut Heli Kulmavuori

2011 jKr. Ruokamuistoja Perhemuistot ja kokonaiset aikakaudet voivat avautua makuaistin kautta. Syömään!-kirja (Maahenki 2011) palauttaa mieleen kaupunki-, lähiöja maaseututunnelmia 1960- ja 70-luvuilta. Tarinoimalla ruokaelämyksistään Teija Venhola herättää henkiin myös lukijan syömismuistot. Lapsuuden makukokemuksiin liittyy vahvaa tunne-elämää: turvallisuudentunteita, nostalgiaa ja inhoakin.

Lapsuuden ja nuoruuden nälät ja kylläisyydentunteet koetaan tärkeiden ihmisten keskellä. Meillä jokaisella on oma ruokahistoriamme. Miltä maistuikaan mummon kalakeitto kylmän keskitalven aikoihin ja mistä mummo jutteli sopan lomassa? Tai muistatko lauantai-iltapäivien pullantuoksun ja saunaan valmistautuvan äidin?

Naapurintädin vispipuuro oli iha-

Pallogrillikään ei ole enää entisensä.

Rupea rikoskumppaniksi nä vuonna 150 vuotta. Teokset ovat Papin tytär ja Papin rouva. Keskusteluun voivat osallistua kaikki lukijat ja kirjoittaa saa sekä nimellä että nimimerkillä.

Antero Harju

Oletko koskaan miettinyt, ketkä muut ovat mahtaneet lukea ja rakastaa samoja kirjoja kuin sinä? Kirjojen kautta muodostuu yhteys ihmisiin, jotka elävät toisissa ajoissa ja paikoissa ja joita todennäköisesti ei koskaan tapaa.

Kuisma Korhonen puhuu kirjassaan Lukijoiden yhteisö (Avain 2011) salaisesta rikoskumppanuudesta toisilleen tuntemattomien lukijoiden välillä. Hän arvioi, että rakkaimmat kirjat ovat niitä, jotka täytyy löytää. Niitä lukevat vain harvat.

Tällaisten kirjojen ystävät ovat keskenään sielunveljiä ja -sisaria.

Nyt Vantaan Lauri tarjoaa lukijoilleen mahdollisuuden rikoskumppanuuteen tai jopa sielunveljeyteen. Netissä osoitteessa www. vantaanlauri.fi käynnistyy 20.10. lukupiiri, jota vetää Aila Alarotu. Piirissä on tarkoitus lukea sekä ajankohtaisia klassikoita että ihan uusia kirjalöytöjä.

Ensimmäiseksi luetaan Juhani Ahoa, jonka syntymästä on tä-

”Viisivuotiaan tyttäreni Vienon kanssa käymme jos­ kus hyvinkin syvällisiä kes­ kusteluja, myös maailman merkkihenkilöistä. Kuka on popin kuningas? Michael Jackson tietysti. Kuka on paras ja viisain jätkä maailmassa? Jeesus! Hänel­ tähän me olemme saaneet elämämme tärkeimmät opetukset: rakasta lähim­ mäistäsi ja anna anteeksi.”

Näyttelijä-laulaja Hanna-Riikka Siitonen Eeva-lehdessä 10/2011

Aila kaipaa lukuseuraa.

13.10. Onnea, Taina!

V 16

Laurissa ei lankuteta Mahalleen viivasuoraan makaamaan ja kädet kiinni kylkiin. Tilanteesta napataan kuva ja ladataan se nettiin. Australiasta levinneen lankuttamisen eli plankingin perusidea on yksinkertainen. Haaste syntyy paikan valinnasta. Makuuasento pitää ikuistaa mahdollisimman erikoisessa miljöössä.

Kekseliäimmät ovat löytäneet kirkot. Yksi makaa lankutusasennossa alttarilla, toinen kirkon katolla. Facebookista löytyy myös sivu, jonka ylläpitäjä lupaa lankuttaa kirkossa, jos idea saa 5000 tykkääjää. Tällä hetkellä tykkääjiä on 532, joten sivun ylläpitäjäkin toteaa, että ”kirkot saavat todennäköisesti olla rauhassa”.

Pyhän Laurin kirkon vahtimestari

Heini Ahokas ei ole törmännyt alan harrastajiin.

— Sisätiloista tällaisia kokeilijoita ei ole löytynyt, ja katolle on miltei mahdotonta päästä.

Mutta miten vahtimestari reagoisi, jos joku innokas yrittäisi käyttää kirkkoa lankutusmiljöönä?

— Jos joku käy nätisti pötkölleen penkkiin ja kaveri nappaa kuvan pikaisesti, ei me siihen puututa. Mutta alttarille tai katolle yrittävät poistetaan nopeasti.

Pyhän Laurin kirkossa ei siis ole tarvetta kieltokyltille. Sellainenkin löytyy YouTubesta. Amerikkalaisen kirkon seinäkyltti muistuttaa: ”Tämä on kirkko. Lankuttaminen kielletty.”

Lankuttaja etsii makuupaikkaa. ●● ●● ●●

Taina tulee venäläisestä nimestä Tatjana. Ortodoksisessa perinteessä Tatjana on suosittu naispyhimys, joka surmattiin uskonsa vuoksi 200-luvulla. Esimerkiksi Karjalassa ja Inkerinmaalla Tatjanoita on kutsuttu Tainoiksi.

Suomessa Taina-nimi yleistyi 1950-luvulla. Syynä siihen oli suosittu ja Yhdysvalloissakin menestynyt tanssija-näyttelijä Taina Elg. Viime vuonna viisi tyttöä sai nimekseen Taina.

Vartin retriitti

Kanssakulkija

oin kuitata uskomalla kaikki ne suuret ihmeet: neitseestäsyntymisen, ylösnousemuksen, Lasaruksen herättämisen — jos vain saisin jostakin uskoa arkeeni.

Suunnilleen näin kertoi 1960-luvun ajattelija Leo Iikka Vuotila kerran miettineensä. Moni on varmasti hänen linjoillaan.

Kunpa olisi arjessa kumppani, jonka kanssa voisi jakaa kaiken. Voisiko jatkuvan rukouksen tila olla sellainen? Kuulin kerran tahtomattani, kuinka vanhahko nainen puhui hiljakseen kävellessään: Voi rakas Jeesus armainen, auta!

Arjen kumppani on sellainen, jonka käteen voi

nan vaahtoista ja vaaleanpunaista. Sitä lusikoidessa puhuttiin tyttöjen juttuja. Pallogrillissä kypsennetyn kyljyksen paloöljyn maku nostaa puolestaan mieleen isän ja hänen aikojen saatossa kehittelemänsä grillirakennelmat ja puuhailun lomassa juodut ”grillausnesteet”.

Minkähänlaisia muistoja nykyajan ruokahifistit, dyykkarit ja leipäjonolaiset jättävät lapsilleen?

Ortoreksian, anoreksian, bulimian, alakarppauksen, raakailun ja muiden syömismuotien ja -tautien jyllätessä ongelmaton suhde ruokaan taitaa olla aika monelle taaksejäänyttä elämää. Enää syöminen ei ole viattomasti vain suun asia. Syömään! maalaa tunnelmallisen kuvan ajasta, jolloin ruoan valmistus ja siitä nauttiminen oli vielä mutkatonta.

tarttua, kun tarvitsee tukea. Ei häntä toki joka hetki ajattele eikä aina edes huomaa hänen kulkevan rinnalla. Mutta kun horjahdan, ojennan vaistomaisesti käteni kumppaniini päin — että hän ottaisi kiinni.

Uskossa ei ole kysymys outojen ja yliluonnollisten asioiden totenapitämisestä. Monelle on melkoista taivuttelua koettaa uskoa asioihin, joiden pohja on kehittyvässä tieteessä eikä ollenkaan uskossa.

Usko on sitä, että voi sanoa: sinä. Hänelle, jonka toivoo kuulevan ja kulkevan mukana joka päivä.

Eila Jaatinen